Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
Tänään säästän teidät paljolta lukemiselta ja lataan sen sijaan joukon kuvia upealta Madeiralta.
Parin viikon takainen yllätysmatka Madeiralle oli minulle kolmas vierailu saarella.
Olen viettänyt siellä ikimuistoisen 18-vuotisjuhlapäivän ja käynyt myöhemmin "aikuisena" kiertämässä saarta Mr. Karkkipäivän kanssa patikoinnin ja luontoelämysten merkeissä. Madeira tunnetaankin erityisesti upeasta luonnostaan ja ikivehreydestään. Tähän paikkaan jos mihin sopii englannin kielen sana lush.
Mutta Madeira on myös paljon muuta. Pääkaupunki Funchal on yksi eleganteimmista saaripääkaupungeista joissa olen koskaan käynyt, kaupunki hurmaa tyylikkäällä tunnelmallaan joka matkailijoiden suuresta suosiosta huolimatta on säilynyt hyvin epäturistimaisena. Täällä ei kohtaa Kanaria-meininkiä. :)
Pääsette tänään kierrokselle Madeiran ympäri viehättävästä Funchalista Sao Vicenten luoliin ja vuorenhuipuilta Praia Da Machicon hiekkarannalle. Moni ei edes tiedä että saarella hiekkarantoja onkaan. Ne muutamat harvat ovat kylläkin tehtyjä, Madeiralla ei ole lainkaan luonnonhiekkarantoja ja saarelaiset uivat merivesialtaissa. Lähimmät aidot hiekkarannat sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä Porto Santolla - ja siellä sitä hiekkaa sitten on Madeiran edestäkin :)
Tervetuloa Madeiralle :)
Funchal
Jyrkillä rantakallioilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevat saaren fiineimmät luksushotellit.
Madeiralla on muuten harvoin täysin kirkasta ja pilvetöntä. Alhaalla kaupungissa voi olla aurinkoista samalla kun pilvet roikkuvat itsepintaisesti kiinni ylhäällä vuoren rinteissä. Pilvet voivat myös tulla ja mennä ihan hetkessä. Sää on ympäri vuoden lämmin (keskilämpötila on jossain 20 asteen tienoilla) mutta se on epävakaampi ja yltää harvoin yhtä kuumiin lukemiin kuin "naapuri"saarilla Kanarialla.
Ensimmäinen ja varmaankin myös ainoa kerta kun koskaan majoitun viiden tähden hotellissa. Kokemushan se oli sekin paatuneelle couchsurfaajalle... ;)
Kun jatkaa Funchalin keskustasta lähtevää, rantaviivaa (tai välillä kalliopudotusta) seuraavaa katua hotellialueelle, voi kävellä pitkän, ihastuttavan kävelyreitin rantaa pitkin aina Camara de Lobosin kylään saakka.
Tähän Funchal päättyy: Camara de Lobos.
Monte Gardens Funchalin yläpuolella.
*
Saaren ympäri
Täällä kelpaa vaellella :)
Nämä kuvat ovat helmikuun 2012 reissulta. Tästä kohtaa näki muistaakseni saaren kummallekin puolelle.
Sao Vicenten laavakiviluolat.
Tässä säässä ei tehnyt pari viikkoa sitten mieli pulahtaa uimaan Porto Monizin merivesialtaisiin.
Sen sijaan helmikuussa 2012 sää oli mitä suotuisin rantaelämälle.
Madeiran lentokentän kiitorata on rakennettu osittain mereen ja on maailman lyhimpiä.
Funchalin vanhankaupungin ravintolakadulla eivät sisäänheittäjät ahdistele niinkuin Teneriffalla ja Rhodoksella :)
*
Jos etsii rauhallista, ja monipuolista lomakohdetta ns. "aikuiseen makuun" joka yhdistää luontoelämyksiä ja eleganttia kaupunkitunnelmaa, Madeiraa voi suositella mitä lämpimimmin.
Ruoka täällä ei pärjää kreikkalaiselle mutta se on halpaa ja kalan ystävillä on jokapäiväiset juhlat ^_^
Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
Hahah, Iltalehti uutisoi tänään aiheesta josta Karkkipäivä kirjoitti jo runsas vuosi sitten: proteiinirahkoissa onkin jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisissa rahkoissa.
Juttuani siteerattiin tuolloin muissakin medioissa ja se levisi hulluna somessa, saan edelleen pitää kyseenalaisen kunnian olla rahkapostauksestaan tunnettu kosmetiikkabloggaaja :)
"Proteiinirahkoiksi nimetyt rahkat ovat pelkkä markkinointikikka". No shit ^_^ :D
Iltalehti, tämä on muutenkin jo so yesterday's news, aiheesta on tehty laaja vertailu myös Kuluttaja-lehdessä syksyllä 2014.
Mutta aihe on toisaalta sopivan viihteellinen ja rahkat arkisuudessaan koskettavat monia suomalaisia, joten mikäpä ettei uutista kannattaisi kierrättää vielä muutamaan otteeseen. Aina löytyy uusia klikkailijoita. :) Proteiinirahkabuumi ei ole osoittanut laantumisen merkkejä ja eri merkkien proteiinituoteperheet sen kuin kasvavat, Valion Pro Feel ja Arla Proteiini -sarjat käsittävät nykyisellään juomia, jogurtteja, rahkoja, jogurttirahkoja ja lisäproteiinilla buustattua maitoa.
Muissa tuotteissa ymmärrän lisäproteiinin, mutta proteiinirahkat ovat mielestäni edelleen kiusallisen kömpelö markkinointikikka. Ilmeisesti löytyy kuitenkin edelleen valtavasti kuluttajia jotka ajattelevat, että proteiinirahkoiksi nimetyissä tuotteissa on enemmän proteiinia kuin tavallisessa rahkassa.
Mitä muuten on proteiinimaito? Se on maitoa, jossa on 1,8 g / 100 g enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa, ja tuo lisäproteiini on tuotu heraproteiinin muodossa. Tavallisen, käsittelemättömän maidon proteiinista valtaosa on kaseiineja eli vähän hitaammin imeytyviä proteiineja. Proteiinimaidon voisi siis ajatella sopivan tavallista maitoa paremmin palautumisjuomaksi treenin jälkeen sen sisältäessä enemmän nopeasti imeytyvää heraa.
Maitotietoiskuja kosmetiikkablogissa...! ^_^
Karkkipäivän jutun proteiinirahkoista voi lukea täällä.
Vaikka mä luulen, että aika moni teistä on sen jo lukenut, ja kuten todettua, eiköhän tämä proteiinirahkauutinen ala olla jo vanha juttu. :)
Tai kuuliko joku nyt Iltalehden uutisen kautta ensimmäistä kertaa proteiinirahka"huijauksesta"?
Eilisellä kävelyllä Vinohradyn kaupunginosassa törmäsin kauppaan, jollaista ei ehkä odottaisi kohtaavansa Prahassa, vielä vähemmän Vinohradyssa joka ei muutenkaan ole tunnettu ostosalueena.
Suomikauppa. Tarkemmin sanottuna Tulikiven edustus Tshekissä, mutta mikä tarttui silmääni oli kaupan muu tarjonta:
Suomalaisia superfuudeja, kaviaaria, luomujäätelöä (!!)...
....vaatteita ja asusteita...
...ja luonnonkosmetiikkaa.
Siis holy cow, Prahassa myydään Davvia, yhtä Suomen pienimmistä, uusimmista ja varmasti myös tuntemattomimmista luonnonkosmetiikkamerkeistä!
Exkluzivne z Finska! :)
Davvin neljän tuotteen valikoima lanseerattiin niinkin hiljattain kuin lokakuussa 2015. En ole toistaiseksi nähnyt niitä vielä missään Suomessa, mutta nyt törmään merkkiin Tshekissä :) Onpa hassua. Ja tietysti myös hienoa, onhan mahtavaa että suomalainen luonnonkosmetiikka kiinnostaa myös ulkomailla.
Minulla on Davvin tuotteita testissä ja tulette kuulemaan niistä myöhemmin tässä kuussa osana kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa vol. 2 :)
Jos jotakuta Prahaan matkaavaa sattuisi kiinnostamaan kuriositeettina tämä liike (jonka ikkunoissa muuten lukee "avaamme pian", se ei siis ole vielä auki), niin liike löytyy Anglickan ja Legerovan kulmasta lähellä Namesti Mirua.
*
Ja nopeat "tuli-vain-mieleen-jakaa" -jutut:
Ahh, mitä luksusta meikäläiselle: matkustaa ison matkalaukun kanssa! ^_^ Panin tällä kertaa ihan elämän risaiseksi ja maksoin Norskille 12 euron matkalaukkulisän :) Yleensähän olen niin cheapo että matkustan vain käsimatkatavaralla.
No ei, ei se kuitenkaan pelkästään 12 euron säästämisestä ole kiinni vaan oikeasti myös tykkään helposta reissaamisesta mahdollisimman kevyellä tavaramäärällä :) Ja on kivaa, kun ei tarvitse odotella laukkuja kenttien matkatavarahihnoilla. Tällä kertaa kuitenkin tiesin, että tulen palaamaan reissusta reilusti litran määrän ylittävien kosmetiikkatuliaisten kanssa, joten käsimatkatavaralla matkustus ei ollut mahdollista.
...ja lähtipä kotoakin sitten tietysti mukaan runsaasti normaalia suuremmat kosmemäärät kun kerran ei tarvinnut rajoittua litran pussiin. Jopa risiiniöljy ja kaksi eri hiusöljyä kulkivat mukana :)
Laukun reunassa L'Orealin Skin Summit -tuliaisia.
Ja mitäs täältä löytyy? Hiilarituliainen! Tämäkin päivä nähtiin että mä ostan hiilaria tuomisiksi ulkomailta! :D Ruokavaliokokeilulla on todellakin vaikutuksensa :)
Olen lukenut viime aikoina paljon freekehistä eli vihreästä vehnästä. Näitä tämän hetken trendiviljoja maailmalta; antiikin vanhat viljalaadut ovat kokeneet uuden tulemisen terveellisen ruokabuumin myötä. Ne ovat paljon uusia, jalostettuja viljoja ravinteikkaampia ja väitetäänpä jopa että viljalle herkät sietävät niitä paremmin. Saa freekehiä varmaan Suomestakin mutta kaikki nämä erikoisfuudit tuppaa olemaan meillä kalliita joten nappasin täältä halvan pakkauksen kun sellaisen näin :)
Ja hei, löysin sattumalta tshekkiläistä luonnonkosmetiikkaa! Se on muuten täällä todella harvassa. Itse asiassa tämä merkki lienee maan ainoa oikea luonnonkosmetiikkamerkki, sillä on myös paikallinen sertifiointi:
Havlik Apoteka.
Kerron tuotteista, merkistä ja muista paikallisista kosmetiikkalöydöistäni ja -havainnoista lisää myöhemmin :)
Tänään tuli asioitua muutaman tarkkaan harkitun ostoksen merkeissä myös Manufakturassa. Loppujen lopuksi kauppa tuotteineen alkoi kummasti vetää puoleensa vaikka ensin totesin, että tuskin kannan sieltä mitään kotiin... ;) Eihän nyt Tshekistä voi lähteä ilman olutshampoota! ;D
Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?
Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.
Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).
Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^
Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun.
Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?
Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)
Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista. Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.
Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.
Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.
Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.
Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.
Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)
Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.
Näkyvyydestä
Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.
Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.
Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.
:)
Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.
Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.
*
Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?
.
Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?
.
Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?
Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D
Kaikki Kreikka-postaukseni koottuna yhdeksi hakemistoksi. Tätä on toivottu ja nyt se on viimein kasassa. Olkaa hyvä :)
Aiemmin olen kirjoittanut kattavan vinkkipostauksen Opas Kreikan saarihyppelyyn, josta myös voi olla apua Kreikan lomaa suunnitellessa.
Olen vieraillut Kreikassa yli 50 saarella joten kokemusta piisaa. Olen liittänyt tämän hakemiston saariluetteloon kaikki saaret joilla olen käynyt, nekin, joista en ole tehnyt blogiin juttua, jos joku haluaa kysyä jotain niistäkin saarista, joista en ole (vielä) kirjoittanut.
Tulen vastaisuudessa lisäämään kaikki uudet Kreikan kohteeni tähän postaukseen, niin ne löytyvät yhdestä paikasta. :)
Päivitetty 04 / 2025
.
Pireuksen satamaopas - näin löydät oikeaan laivaan Ateenan satamassa 2.5.2018
.
Eniten käyttämäni Kreikan laivaliikenteen aikataulusivusto:
.
Zakynthos / Kalimera Zakynthokselta 15.9.2015
Zakynthos / Kusetettu vihannesostoksilla 16.9.2015
Zakynthos / Ajatuksia 19.9.2015
Zakynthos / Naapurin tyttö joka bailaa (saariesittely) 20.9.2015
Thymalos - Kreikan halvin ravintola? 7.10.2015
Kefalonia / Täydellinen päivä 23.9.2015
Kefalonia / Mies rannalla ja maisemia 23.9.2015
Kefalonia / Seikkailu, johon en halunnut osalliseksi 26.9.2015
Ithaka / Rakkautta 28.9.2015
Ithaka / Merikapteenin talossa 2.10.2015
Korfu / Myrskyä, tuulta, sadetta 27.10.2012
Lefkada / Nihkeä Nidri 3.10.2015
Lefkada / Lefkada Townin ihana majapaikka 4.10.2015
Lefkada / Rannalle vai ei 5.10.2015
Lefkada / Mylos Beach 6.10.2015
Lefkada / Joskus kaikki päättyy oudosti 20.10.2015
Kythera / Saavuin elävään postikorttiin 24.9. 2021
Kythera / saariopas 24.3.2022
Tunnelmia Milokselta ja Folegandrokselta 2.10.2024
Matkakertomus syksy 2017: Santorini - Paros - Antiparos - Ateena
Naxos, tuo mukava saari jossa on kaikkea 1.11.2018
Naxos / Aamukahvi rannalla 27.9.2012
Naxos / Anoppi Karkkipäivä ensimmäistä kertaa Kreikassa 14.10.2014
Santorini / Ensimmäiset tunnelmat 28.9.2012
Santorini / Oian värit 30.9.2012
Santorini / Yölliset laivaterveiset 2.10.2012
Santorini / Lukijani vieraana 27.9.2014
Santorini / Matkabudjetti & maisemia Firasta 28.9.2014
Santorini / On aamukahveja ja on aamukahveja 15.10.2014
Santorini / 1700-luvun luolatalossa 16.10.2014
Santorini / Kun sanat eivät riitä 18.10.2015
Santorini / Budjettiluksusta Santorinilla 2.10.2016
Santorini / Auringonlasku @ Santo Wines 8.10.2016
Santorini / Imeroviglin aamu 30.9.2017
Milos / saari jossa minäkin suuntaan rannoille 27.4.2025
Milos / "Hetki, kun kaupunki herää, on satumainen" 23.9.2013
Milos / Värejä Välimeren valossa 25.9.2013
Sifnos / Onnen tunteita 29.9.2013
Paros / Kohti Vihreää Lehmää! 30.9.2013
Paros / Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin 10.3.2013
Paros / Haluatko lisää aikaa? Matkusta! 5.10.2013
Paros / Tänne haluat tulla 10.10.2013
Paros / At a Happy Place 11.10.2015
Paros / Ajatuksia matkalta 13.10.2015
Paros / Odottamaton kutsu 16.10.2015
Paros / When can I move in? 19.9.2016
Paros / Värikästä pääsiäistä 16.4.2017
Folegandros - saari jonne matkustetaan yhden kylän takia 21.10.2024
Folegandros / Jylhää upeutta 29.9.2014
Folegandros / Ajatuksia tuulessa 30.9.2014
Syros / Aamut vain paranevat 2.10.2014
Syros / Kaupunkikulttuuria 4.10.2014
Syros / Kosmetiikkakierroksella 5.10.2014
Mykonos / To party or not to party? 5.10.2014
Mykonos / Hetki auringonlaskussa 6.10.2014
Budjettiongelmia 8.10.2014
Etäinen, elegantti Andros 11.10.2014
Amorgos. The big blue 21.9.2016
Saaren selkää pitkin 23.9.2016
Viisi tähteä ja violetti yllätys 25.9.2016
Paluu suurelle siniselle 6.4. 2017
Amorgos. Ystävien saari. 12.4.2017
Minä ja joogit 11.5.2017
Osa 2: kokemus Elysia 6.6.2017
Pääsiäisen viettoa Amorgoksella 7.4.2018
Kuvia, videoita ja fiiliksiä ihanalta Amorgokselta 12.4.2018
Värejä että silmiin koskee 21.10.2016
Vaatimaton Anafi hurmaa 6.10.2016
Anafi Beaches 7.10. 2016
Esittelyssä Tinos - kyyhkysten ja kylien saari 15.4.2018
Ihana päivä rannalla 11.10.2014
Kohtaamisia 14.10.2015
Ateenalaisten getaway-saari 16.9. 2016
Hiljainen, palkitseva Kythnos 24.4.2018
(...juttu Ioksesta tulossa toivottavasti jonain kauniina päivänä...)
*
Rhodos / "Puhumme suomea" 7.10.2012
Rhodos / Fiiliksiä ulko-Suomesta 10.10.2012
Rhodos / Miksi olette tehneet tämän vanhallekaupungille? 15.10.2022
Rhodos / Perhelomalla (löysin "mun" Rhodoksen" ❤️) 8.5.2023
Rhodos / Majoituskokemus Haraki Beach 31.5.2023
Symi / Kreikan kauneimpia 12.10.2012
Symi / Onnellinen hetki 13.10.2012
Saariesittely: Symi ja Kastellorizo 30.10.2022
Symi / Majoituskokemus Niriides Hotel & Apartments 31.5.2023
Patmos / Elegantti ja seesteinen 21.10.2012
Patmos / Tänään halusin olla hiljaa 21.4.2017
Patmoksen poppamies 28.4.2017
Ensikohtaaminen Kosin kanssa 23.4.2017
Kosta Palace Hotel 25.4.2017
End of the line: Astypalea 28.9.2016
Karpathos / Etäinen suosikkini 16.9.2013
Karpathos / Päivä saari-idyllissä 19.9.2013
Karpathos / Olympoksen kylä 5.10.2012
Kukkaloistoa Nisyroksella 24.4.2017
Nisyros - helmi Kosin kainalossa 10.1.18
Leros - vastakohtien saari 6.4. 2019
Ihana Kastellorizo 13.10.2022
Saariesittely: Symi ja Kastellorizo 30.10.2022
Ystävällinen Chalki hurmaa 13.5.2023
Chalki/ Majoituskokemus Villa Klytia 8.6.2023
Tilos / Patikkapolkuja ja kykladista tunnelmaa 15.5.2023
Tilos / Majoituskokemus Ilidi Rock Hotel 8.6.2023
Kassos / Onko täällä ketään..? 20.9.2013
Värikäs Kalymnos hurmaa monenlaisen matkaajan 17.4.2019
*
Sporadit - ja sinne pääsyn haasteellisuudesta 3.9.2014
Skiathos / Ensitunnelmia 6.9.2014
Skiathos / Paljon vettä ja vähän ouzoa 8.9.2014
Skiathos / Minun päiväni 9.9.2014
Skopelos / Minun päiväni 4.10.2024
Skopelos / Tänne haluan jäädä 13.9.2014
Skopelos / Melkein tapasin Pierce Brosnanin 14.9.2014
Skopelos / "Mamma Mia" -kirkolla 14.9.2014
Skopelos / Muuta mielessä kuin kosmetiikka 15.9.2014
Skopelos / Saaren ja ihmisen välisestä kemiasta 17.9.2014
Skopelos / Hirmumyrskyn tuhoja 24.9.2015
Alonnisos / Vähäeleinen ja viehättävä 20.9.2014
Skyros / Yö, ranta ja täydellistä munakoisoa 20.9.2014
Skyros / Chill-päivä 23.9.2014
Skyros / Saari massaturismin tuolla puolen 26.9.2014
Kreeta / Hyväntuulinen herätys Haniassa 11.9.2013
Kreeta / Heraklionin yössä 13.9.2013
Laivassa Kreetalta Karpathokselle 14.9.2013
*
Ikaria / Erikoinen Ikaria jäi lyhyeksi kokemukseksi 20.5.2023
Fourni / Romanttinen Fourni pursuaa kukkia ja kauneutta 23.5.2023
Samos / Joutilaisuuden lahja 28.5.2023
Thassos (olen ollut Thassoksella au pairina kesällä 2000)
*
Agistri / Jäin rannalle 29.4.2018
Agistri / Löydä Kreikan tuntematon helmi 22.7.2018
Agistri / Väsynyt ja onnellinen Agistrilla 5.10.2021
Hydra / Kreikan kauneimpia saaria 9.7.2019
Poros / Matkakertomus Ateena & Poros 13.10.2019
Egina
Spetses
*
EVIA
*
Ateena ei ole enää entisensä 13.10.2024
Ateenan parhaat kattoterassihotellit 2.8. 2020
Polis Hammam -kylpylä Ateenan Psirrissä 17.11.2019
Matkakertomus: Ateena ja Poros 13.10.2019
Kahvilavinkki: Little Kook 24.5.2019
Ateena-tunnelmia huhtikuisena iltana 2.4.2019
Kävelyvinkki: taidekorttelien ja boheemin yöelämän Ateena 29.10.2018
Ateena-tunnelmia: ihanan värikäs ja rähjäinen Psirri 10.9.2016
Haikeutta ilmassa 21.10.2015
Uskomaton kohtaaminen - tällaistakin voi sattua miljoonakaupungissa 14.9.2015
Ateenan kätketty saaristokortteli: Anafiotika 13.9. 2015
Parhaat kattoterassibaarit - budjetti vs. luksus 8.9.2015
Rakas talomeri 4.9.2014
Aurinkoa, juustoa ja rakkaita ystäviä 30.8.2014
Ankea sunnuntaipostaus 6.10.2013
From Athens With Love 26.9.2012
Chillailua ja kaupungin paras bougatseria 23.9.2012
Talvimatka Kreikkaan: Arachova ja Parnassos 7.2.2024
Thessaloniki - Kreikan Tampere 17.11.2023
Satumainen Monemvasia 1.10.2021
Monemvasia / Kuuluisa kivenjärkäle 27.9.2021
Gythio / kaupunki, johon et tiennyt haluavasi 20.9.2021
Mani / Kreikassa pandemiatauon jälkeen 19.9.2021
Parga / Picture Perfect 9.10.2015
Elafonissos / Taskukokoinen rantaparatiisi 15.9.2010
*
Kreikan talouskriisistä paikallisten silmin 10.10. 2015
Miten korona on näkynyt Kreikan matkailussa kesällä 2021 7.10.2021
Minä ja Kreikka 20 vuotta sitten 3.4.2017
Kaksi vinkkiä edullisempiin laivalippuihin Kreikassa
The Good Stuff: Kreikkalainen keittiö
Sannin herkkucorner: miksi rakastan kreikkalaista
Kuukauden idoli: kreikkalainen jogurtti
Rosebud Ateena - "mustaa makkaraa" kaukana Tampereelta
Funky Gourmet - kahden Michelin tähden kokemus Ateenassa
Kolokithokeftedes eli kesäkurpitsapyörykät
Zakynthoksen Thymalos - Kreikan halvin ravintola?
Vakava asia: kreikkalainen salaatti
Rakkaudesta (kreikkalaiseen) munakoisoon
Ostoksia 16.10.2012
Paras aurinkovoide epäpuhtaalle iholle
Mineraaliöljyjankille mahdollisuus
Ostoksia 2.9.2014
Korres Argan Oil Advanced Colorant - ihan mahtava hiusväri
Suihkugeeli joka toimii myös shampoona ja hoitoaineena
Kreikkalaisten valinta: Apivita
Viime viikonloppuna toteutui Suomessa ensimmäisenä laatuaan blogilukijamatka – Karkkipäivän lukijamatka Tallinnaan. Matkatoimisto Pohjolan Matka lähestyi minua idean tiimoilta viime keväänä, ja alun perin syksyksi suunniteltu matka ajoittui lopulta talvisesongille tammikuuhun.
Mukana meitä oli kauneusteemaisella matkalla lopulta 40 lukijaa + seuralaista, sekä minä ja Pohjolan Matkan Riikka.
Tänään vuorossa läjäpäin kuvia ja tunnelmia matkalta.
Juttu on pitkä, mutta lukekaa vaikka osissa viikonlopun aikana :) Pidän viikonlopun blogivapaata ja uutta matskua tulee sitten ensi viikolla.
Matkaan lähdettiin perjantaina Helsingistä M/S Baltic Queen –laivalla. Kokoonnuimme laivan yökerhoon nauttimaan tervetuliaiskuohuvat ja siinä vähän jutusteltiin ja tutustuttiin ja käytiin läpi matkaohjelmaa. Minua kiinnosti tietysti tietää mistä päin osallistujat olivat tulleet, ja kauimpaa saapunut lukija oli Oulusta. Skål pohjoiseen!
Lauantaiaamuna enemmän tai vähemmän hyvin nukkuneet karkkipäiväläiset kokoontuivat Tallinnan satamassa odottavaan Pohjolan Matkan bussiin. Meluisasta yöstä ja lyhyistä unista huolimatta tunnelma oli iloinen ja pirteä.
Kuskimme Markku ja Tallinnan paikallisoppaamme Riina toivottivat meidät tervetulleiksi.
Matkalaiset yllätettiin jo aamutuimaan virolaisilla lahjaterveisillä – NHS Oy lahjoitti Karkkipäivän lukijamatkalaisille ihanat Nurmen saippuat.
Penkeillä selailtiin Nurmen esitettä ja kuulin takaani pohdintaa hiussaippuasta – siitä minulla oli tytöille heti pitkät stoorit jaettavana.
Kosmetiikasta tuli todellakin höpöteltyä matkan aikana vähintäänkin tarpeeksi! :) Ajatelkaa mikä tilaisuus kosmetiikkafriikeille – koko viikonloppu samanhenkisessä seurassa eikä kukaan pyörittele silmiään kun intoilet käsikuorinnasta tai fiilistelet silmät ummessa jalkavoiteen tuoksua. Eräs osallistuja totesikin jo tervetulodrinkeillä, että hän on odottanut matkaa kuin kuuta nousevaa koska tuttavapiirissä ei ole ketään kenen kanssa jakaa kosmetiikkaintoilut. Tänä viikonloppuna oli lupa jauhaa purkeista ja voiteista niin paljon kuin sielu sieti. :) Mutta kyllä me paljon muustakin juteltiin. :)
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli ostoskeskus Solaris ja siellä viime keväänä avattu, pelkästään Virossa valmistetulle luonnonkosmetiikalle tai semiluonnonkosmetiikalle (Puhas Loodus, Natura Siberica) omistettu ihana Pillerkaar-myymälä.
Liikkeen omistaja Jüri Paltser toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi liikkeen edustamista merkeistä ja luonnonmukaisen kosmetiikan suosiosta Virossa.
Juuri Paltserilta sain kuulla, että Virossa on enää vain yksi ainoa normikosmetiikan valmistaja, kaikki loput kosmetiikkayritykset tuottavat luonnonkosmetiikkaa. Pelkästään Pillerkaarissa on yli 30 virolaista merkkiä myynnissä. (Natura Siberica on venäläinen merkki mutta osa sen valmistuksesta on lisensoitu Viroon, ja Pillerkaar myy näitä Virossa valmistettuja Natura Siberica –tuotteita.)
Värikkäässä myymälässä riitti hypisteltävää.
Pillerkaar-vierailun yhteydessä meille pidettiin myös maan suurimman luonnonkosmetiikkamerkki Joikin esittely.
Saimme kuulla, että Joikin tarina on alkanut aikoinaan soijavahakynttilöistä. Tänä päivänä Joikin valikoima kattaa niin kasvojen- kuin vartalonhoitotuotteet.
Erityistä ihastusta matkalaisissa aiheutti Joikin käsikuorinta, joka katosi hyllyistä sellaista vauhtia että Paltser joutui hakemaan varastosta lisää.
Pillerkaar vaikutti saavan lukijoiden varauksettoman ihastuksen ja jono kassalle oli pitkä…
Päädyimme myös Pillerkaarin Facebook-sivulle: "Hullud järtsud Pillerkaares" ^_^
*
Seuraavaksi bussimme suuntasi Kalamajan alueelle Telliskivi-keskukseen, jossa ohjelmassa oli vierailu Mimesis-liikkeeseen kera kahden tuotemerkin esittelyjen ja lounastauko.
Mimesis-liike vastaa tyyliltään suunnilleen Suomen Ruohonjuurta, eli myynnissä on niin kansainvälisiä kuin kotimaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä. Mimesiksen valikoimassa on virolaisten merkkien lisäksi mm. Cattieria, Dr. Hauschkaa ja Laveraa.
Valtava ryhmämme täytti puolitettunakin koko pienen Mimesis-liikkeen. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja toisella puoliskolla oli vapaata aikaa tutustua Telliskiven pikku putiikkeihin samalla kun toinen puoli kuunteli esittelyjä.
TurBlissistä kerroinkin jo Tallinnan tuomiset -postauksessa, kyseessä on siis tuhanvuotiseen turpeeseen perustuva sarja jonka valikoimassa on ainoastaan kasvonaamioita ja hoitovesiä.
Kaikissa naamioissa on pohjana samaa turvetta, ja valituilla yrteillä ja uutteilla naamioihin on lisäksi saatu eri ihotyyppejä hyödyttäviä vaikutuksia, kuten ihohuokosia supistavia rasvoittuvalle iholle tai kiinteyttäviä ikääntyvälle iholle. Erilaisten yrttien vaikutuksista ihoon saimmekin kuulla hieman enemmän iltapäivän workshopissa.
Signe Seebid –merkin perustaja Signe valloitti suloisella olemuksellaan ja kertoi perheyrityksen työllistävän tällä hetkellä 5 henkilöä. Jokaisella on oma tehtävänsä: yksi pakkaa ja tarroittaa, yksi kuljettaa tuotteet jälleenmyyjille ja muutama valmistaa tuotteita. Kaikki tuotteet valmistetaan käsin pienessä tehtaassa Tallinnassa.
Sympaattinen tuotesarja koostuu erilaisista voiteista, saippuoista, vartalokuorinnoista ja kylpymaidoista. Myydyin tuote on appelsiinivartalokuorinta jonka tuoksu nosti heti veden kielelle.
Signen sarjassa aromaterapialla on tärkeä merkitys, ja tuotteiden tuoksut on tarkkaan mietitty tuomaan terapeuttisia elämyksiä. Sarjaan kuuluu myös puhtaita eteerisiä öljyjä. Kuvassa nuuhkuttelun kohteena kookosminttujalkavoide, jonka saimme Signeltä myös lahjaksi.
.
Mielenkiintoisesti, Virossa luonnonkosmetiikan sertifikaatit eivät nauti kuluttajien keskuudessa kovin suurta kiinnostusta, ja sertifikaatteja tärkeämpiä asiakkaille ovat eri mediatahojen tuotteille myöntämät palkinnot. Signe, samoin kuin Pillerkaar-myymälän Jüri, korostivat esimerkiksi Cosmpolitan-lehden antamien tunnustusten tärkeyttä, ja tällaisen tunnustuksen saaminen on virolaiselle kosmetiikkayrittäjälle suuri kunnia. Monista tuotteista löytyykin palkinnoista kertovia tarroja.
Lounas nautittiin hajaantuneena eri paikkoihin, itse liityin F-Hooneeseen suuntaavan seurueen kylkeen.
Ruoan laatu ei taaskaan pettänyt, ja hintataso on tosiaan jotain sellaista joka tekee suomalaisen hyvin onnelliseksi. Pöydässämme päiviteltiin mm. 5,80€ hintaista laskua isosta keittolautasellisesta ja tukevasta salaatista. Itse riehaannuin tilaamaan pöperöä peräti 11,80 eurolla jolla sain kaksi niin ruokaisaa annosta että jaksoin hädin tuskin syödä loppuun.
Seuraava kohteemme oli Harmoonikum-keskus Viimsin kartanossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta. Harmoonikum on kylpylä-hoitola jossa järjestetään tilauksesta myös luonnonkosmetiikan työpajoja.
Odotin jostain syystä luokka- tai neuvotteluhuonemaista tilaa, mutta meidät toivotettiin tervetulleeksi kodikkaan olohuonemaiseen tilaan jossa takkatuli loimusi ja vanhanaikaisen näköiset sohvat ja nojatuolit kutsuivat istumaan ja rentoutumaan. Tarjolle oli katettu yrttiteetä ja voileipiä.
Harmoonikumin emäntä ja workshopin vetäjä Ene Lill valmistaa itse 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista valmistettua kosmetiikkaa jota myy Harmoonikumissa.
Keräännyimme pitkän pöydän ympärille ja saimme heti alkuun kuulla hieman pahoitteluja siitä, että opetustilanne on Harmoonikumille vähän haasteellinen ryhmämme ollessa niin suuri. Normaalisti workshopissa käy kuulemma maksimissaan noin 15 hengen ryhmiä.
Tulisimme valmistamaan yksinkertaisen kasvokuorinnan sekä kasvoöljyn, ja Ene demonstroisi meille hoitovoiteen valmistuksen. Emme voineet itse valmistaa voidetta, sillä sen valmistus vaatii lämpölevyn käyttöä eikä sellaisia olisi riittänyt kokoisellemme ryhmälle.
Ene aloitti kertomalla workshopiin valittujen öljyjen ja yrttien vaikutuksista. Tässä vaiheessa opetustilanteen haasteet kävivät selväksi, itse en harmillisesti kuullut puoliakaan mitä Ene puhui. Opetus myös eteni liian nopeaan tahtiin jotta kaikki olisivat ehtineet pysymään perässä siinä mitä kulloinkin oli tarkoitus tehdä.
Harmoonikumille jätettiinkin tästä jo palautetta ;)
Kuvassa valmistuu kasvokuorinta kaurahiutaleista, vehnäleseistä, riisijauheesta sekä neljän yrtin sekoituksesta: kehäkukka, laventeli, siankärsämö ja matara. Ainekset sekoitetaan luonnonjogurttiin tai rasvaiseen maitoon. Seosta voi käyttää sekä kuorintana että naamiona, naamiona se jätetään iholle 15 minuutiksi.
Olisin toivonut saavani workshopista enemmän irti ja syvällisempää tietoa vaikuttavista aineista, mutta oli tämä ”askartelupajakin” ihan mukava kokemus. :)
Jotain uuttakin siellä opin, kuten sen, että viinirypäleensiemenöljy on erinomainen pohjaöljy kasvoöljyille neutraaliutensa vuoksi. Aikaisemmissa yhteyksissä muistan jo kuulleeni, että viinirypäleensiemenöljy on pienimolekyylistä ja siten iholla miellyttävän tuntuista ja nopeasti imeytyvää.
Pellavansiemenöljystä kerrottiin, että sillä on voimakkaasti ihoa uudistava vaikutus, ja sitä on käytetty jo muinaisista ajoista palovammojen hoitoon. Porkkana- ja hampunsiemenöljy taas ovat vahvasti antioksidanttisia ja suojaavat ihoa vapailta radikaaleilta. Minun kasvoöljyyni tuli vaikuttavaksi aineeksi hamppua ja tuoksuksi valitsin appelsiinin ja geraniumin.
Workshoppiin osallistuneet: sain Riinalta hänen lupaamansa tiivistelmän workshopin sisällöstä resepteineen, se löytyy täältä.
Kasvovoide valmistui näin:
Voiteeseen valitut vaikuttavat aineet eli yrtit laitettiin hautumaan kuumaan veteen (kuin valmistettaisi teetä) eli niistä tehtiin uute.
Voidepohja muodostui mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja kookosrasvasta, myös porkkanaöljyä lisättiin tuomaan antioksidanttista vaikutusta. Ene kertoi, että mehiläisvaha toimii myös emulgaattorina eli edesauttaa vesi- ja öljyfaasien sekoittumista toisiinsa. Mehiläisvahaa ei saa kuumentaa yli 60-asteiseksi tai sen bioaktiiviset aineet häviävät.
Osa yrttiuutteesta sekoitettiin rasvapohjaan (sekoitussuunta on pidettävä samansuuntaisena) ja seokseen lisättiin tuoksuaineeksi mintun ja greipin eteerisiä öljyjä. Sitten yksinkertainen voide oli jäähtymistä vaille valmis.
Seoksen jäähdyttyä ja saostuttua tulos oli tällainen:
Kiinnostavaa, tämäkin oli tavallaan uutta. Olen kuvitellut, että tämän näköiset jähmeät, vahamaiset voiteet ovat aina salvoja eli vedettömiä koostumuksia, mutta tässä seoksessa oli vettä kasviuutteen muodossa. Kyseessä on siis water-in-oil emulsio, yleisimpien kaupoissa myytävien voiteiden ollessa oil-in-water-emulsioita. Vaikka voide näyttää jähmeältä ja paksulta, se tuntui iholle levittäessä yllättävän raikkaalta ja ohuelta.
Workshopin päätteeksi tarjottiin vielä rahkapiirakoita, ei tällä matkalla ainakaan ihmisille päässyt nälkä tulemaan. :)
*
Harmoonikum oli päivän viimeinen viralliseen ohjelmaan kuuluva pysäkki, ja Viimsistä ajelimme takaisin keskustaan hotellillemme.
Tässä vaiheessa itselläni oli ollut suunnitelmissa lähteä ostoksille (en koko päivän aikana ostanut mitään kun keskityin kuvaamaan ja juttelemaan), mutta huoneeseen päästyä laiskotus otti vallan. Hain aulasta ilmaisen (!) kahvin ja vajosin nojatuoliin juttelemaan miehen kanssa puhelimessa.
Kello tuli pian 18 ja oli aika valmistautua illalliselle. Meikin fiksaus iltakuntoon: vedetään tummat sisärajaukset ja sutaistaan vähän varjostusta vanhan päälle :D Toimii aina. :)
Meitä lähti yhteiselle illalliselle 19 hengen poppoo. Ravintolaksi löytyi pitkällisen varauskarnevaalin jälkeen paljon kehuttu Von Krahli Aed.
(Tiedoksi suurille ryhmille: monet tallinnalaisravintolat eivät ota vastaan yli 10 hengen seurueiden varauksia, vaan näin suurten ryhmien varaukset täytyy varmistaa jonkun matkanjärjestäjän kautta. Tulipahan tämäkin opittua.)
Saimme Von Krahlin alakerrasta oman kodikkaan, tunnelmallisen nurkkauksen jossa ilta sujui rentoon tahtiin höpötellessä ja toistemme (ja omia) annoksia ihaillen ja syöden.
Ei voi kuin taas suoda kehut tällekin tallinnalaisravintolalle, kauniita ja maistuvia annoksia hintaan joka ei pahoita kenenkään mieltä.
Kyllä Tallinnaan vain kelpaa tulla niin syömään kuin kosmetiikkashoppailemaan!
Palasimme kauniin lumisen vanhankaupungin halki hotellille vatsat täynnä ja mielet lämpiminä. Ainakin itselläni oli tosi iloinen olo, sellainen kuin olisin juuri viettänyt iltaa vanhalla kaveriporukalla.
Välitän vielä kerran kiitokset kaikille matkalle osallistuneille, oli tosi mukava tutustua teihin ja kivaa että tehtiin päivästä yhdessä niin hauska ja onnistunut!
Erityiskiitokset matkan ideoinnista vastanneelle Pohjolan Matkan Piialle! <3
Tällä hetkellä näyttää siltä, että lukijamatka vol. 2 olisi hyvinkin toteutumassa jonain kauniina päivänä. ^_^
P.S. Jotkut osallistujat kysyivät saako minulta matkalla otettuja kuvia - laittakaa minulle sähköpostia niin laitan teille linkin Dropbox-kansioon josta saatte kaikki kuvat :)
P.P.S. Mun mobiililaajakaista ei toimi tällä hetkellä kunnolla Ahvenanmaalla ja siksi kommentteja on jäänyt jonkun verra odottamaan. (Tämänkin postauksen jouduin kirjoittamaan Maarianhaminan kirjastossa...) Katsotaan suostuuko yhteys toimimaan edes muutaman minuutin illalla niin saisin parit kysymykset vastattua :)
Kokeilin viikonloppuna vähän erilaista pizzantäytettä.
Samalla jatkamme tutustumista YesDeliltä syksyllä saamani suuren testituotepaketin sisältöön. Adamsin vähähiilihydraattisia pizzataikinajauhoja olen halunnut kokeilla jo pitkään, kun merkin sämpyläjauhot osoittautuivat niin hyviksi. Tosin huomaan, että vhh-leipäkin on jäänyt melkein kokonaan ruokavaliostani niin ettei sämpylälle tunnu löytyvän muuta paikkaa kuin satunnainen hampparin alustana toimiminen.
Vhh-pizzasta sen sijaan tykkään tosi paljon ja itse asiassa pizzaa tulee syötyä nykyään jopa enemmän kuin ennen vhh:lle vaihtamista. Olen ollut tyytyväinen hyväksi havaitsemaani manteli-heraproteiini-vehnälesetaikinapohjaani ja utealiaana odotin, miten gluteenijauholla ryyditetty Adam's pärjäisi peruspizzalleni. (Peruspizzaohjeeni täällä - tuossa versiossa tosin mukana myös kookosjauhoa joka tekee pohjasta vähän rapsakamman mutta yksinkertaistin myöhemmin ja nykyään laitan vain 10 g vehnälesettä, 10 g Bake Pro -heraproteiinia ja 10 g mantelijauhoa.)
Adam's-pizzajauhossa on mantelijauhoa, gluteenijauhoa, maitoproteiinia ja munanvalkuaista.
Jauhoihin sekoitetaan pussi pakkauksen mukana tulevaa kuivahiivaa, lisätään vettä ja ruokaöljyä ja annetaan kohota.
Liekö syy sitten liian haalean veden, mutta minun taikinani ei oikein kohonnut.
Taikina jää tahmeaksi ja kosketuskaulintakelvottomaksi, kuten kaikki vhh-taikinat. Taikinan kaulinta ohjeen mukaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä onnistui, mutta on rasittavaa puuhaa. Omavalmisteisen vhh-pizzapohjani levitän pellille aina lusikalla, mutta Adams on voimakkaan sitkonsa vuoksi ehkä vähän hankalampi saada levittymään lusikalla tasaisesti. Sitä voisi varmaan painella myös sormin lättänään muotoon,
Seuraava havainto: pakkauksen paisto-ohje ei toiminut ainakaan meidän uunissa. Todiste alla.
Ohjeen mukaan pizzaa pitäisi paistaa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Oikeanpuoleinen oli uunissa 20 minuuttia ja tuli ulos ruskeana kivikovana kiekkona. Onneksi olin jakanut taikinan kahteen osaan. Vasemmanpuoleinen pizzapohja oli uunissa 8 minuuttia. Varmasti viisikin minuuttia riittäisi.
Kuten näkyy, pohjasta tuli aika jäykkä. Se oli mukavan rapea mutta vehnäpohjaa ja omaa vhh-pizzapohjaani paljon jäykempi. Maku oli neutraali.
Tuomio?
Kyllä tämä enemmän muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan tavallista vehnäpohjaa kuin muut kokeilemani vähähiilihydraattiset pohjat. Mutta luulen pitäytyväni jatkossa omassa tutussa taikinassani jota ei hiivattomana tarvitse kohotella ja valmistus sujuu nopeammin ja näppärämmin kuin Adamsin.
Täytteet olivat kevyesti Maarianhaminan Pub Albinin viime kesän pizzauutuuden inspiroimat. Albinin pizzasta keksin, että juurekset ja paahdettu, suolattu manteli voivat toimia pizzassa :)
Minun pizzassani oli oikein ohueksi suikaloitua punajuurta, vuohenjuustoa, suolattuja ja paahdettuja manteleita, kylmäsavulohta ja rucolaa. Tosi hyvä ja vähän erilainen pizzatäyte, kiva kokeilla välillä uutta mun ainaisen tonnikala-herkkusieni-tomaatti-hässäkkän sijaan.
*
Seuraava pätkä olisi voinut olla oma postauksensa mutta laitetaan se tähän perään kun sen äsken ajatuksenvirtana kirjoitin...
Vuoden 2016 projekti: hiilihydraattien harkittu lisäys ruokavalioon tavoitteena selvittää, miten se vaikuttaa liikuntaharrastukseeni. Päätin lähteä toteuttamaan vuodenvaihteessa julkituomaani ruokavalion hienosäätöä ja muutoskokeilua ammattilaisen tuella. Arvaan, että jos asia jää vain minun itseni vastuulle, jää puurojen, papujen ja juuresten lisäys säännölliseksi osaksi ruokailua vain sanoiksi ilmaan. Ja niinpä tänään olenkin istunut tunnin ensimmäisessä valmennuksessani. Toinen on varattu perjantaille hieman eri lähestymistavan omaavalta yritykseltä.
Tiedätte taipumukseni haluta ottaa selvää asioista perusteellisesti. Nyt taatelikakkupostauksen kommenteissa käyty keskustelu sytytti minussa vahvan kipinän selvittää TÄMÄ asia perin pohjin. Mitä siellä kropassa oikein tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen? Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Kun jonkun mielestä on mahdotonta treenata ilman hiilaria, mistä kroppa sitten oikein ottaa energiansa jos käytettävissä on niukat glykogeenivarastot?
Mielipiteitä, näkemyksiä ja "totuuksia" sinkoilee suuntaan ja toiseen. Ultimaattista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa kaikkien elimistön toimiessa yksilöllisesti, mutta nyt otetaan selvää, mitä alan valmentajat asiasta sanovat. Siinä on varmasti ainakin murunen tieteellistä faktaa takana, ja satojen valmennettujen kautta saatua käytännön tietoa joka on loppupeleissä aina "oikeampi" tieto kuin mikään tietokirjan teksti. :)
Projekti on saanut aikaan viime päivinä paljon itsetutkiskelua. Olen joutunut miettimään oloani ja mitä oikein lopulta haluan.
Elimistöni on hiilihydraattiherkkä ja kerää paljon nestettä ja muodostaa kaasua kun syön korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokaa, sille ei voi mitään. Se ei ole sairaus, mutta tekee olosta tietenkin kurjan. Olen viime aikoina syönyt paljon bataattia, punajuurta, lanttua, maa-artisokkaa. Hyvää ja ravinteikasta ruokaa jonka terveellisyyttä ei tarvitse kyseenalaistaa. Silti oloni on raskas ja turvonnut, mikä ei tietenkään tue kokonaisvaltaista hyvää mieltä. Salilla ja etenkin juoksumatolla olen kuitenkin jaksanut paremmin, sitä ei voi kieltää.
Olen katsonut peiliin ja kysynyt itseltäni, mitä hyvä olo lopulta minulle on. Onko se enemmän sitä kevyttä ja tiukkavyötäröistä oloa, figuuria jonka päällä vaatteet eivät kiristä mutta joka hengästyy helposti lenkillä? Vai onko se sitä, että kroppa on ravinnon vuoksi vähän epämukavan tuntuinen, mutta kehityn harrastuksessani? Tekeekö ensimmäinen vaihtoehto minusta pinnallisen p*skan? Jonkun mielestä epäilemättä kyllä, mutta ei, eivät nämä näin yksiselitteisiä juttuja ole. Vhh-ruokavalion myönteiset vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja kireä keho on siihen päälle vain mukava bonus.
Näitä teemoja tulee varmasti mietittyä paljonkin talven ja kevään aikana.
Jokohan näitä alkaa pian löytyä lautaselta..?
