Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)
Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla "Keitä te olette?". Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)
Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?
Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^
Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))
Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä... ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3
Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa
Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)
Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa...) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään.
Että niin :)
Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä
Lukijat - osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.
Keitä siellä on? :)
P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.
30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)
5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)
Olen blogannut lähestulkoon päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Tai oikeastaan bloggaan ihan joka päivä, sillä niinäkin päivinä jolloin en julkaise mitään postausta, puuhailen blogin parissa; kirjoitan seuraavan päivän juttua (joskus kirjoitan jotain juttua hiljalleen monta päivää), otan tuotekuvia tai vastaan kommentteihin. Karkkipäivä on todellakin ollut läsnä elämässäni joka päivä, 2509 päivää tähän saakka. Se on huima määrä.
Vuosiin on mahtunut vain yksi kuu, heinäkuu vuonna 2011, jolloin pidin tietoisesti vapaata bloggauksesta. "Lomankin" aikana olin kuitenkin näköjään julkaissut 6 postausta, mm. tämän jolle olen pitkään suunnitellut jatkoa: Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Arkistoja on kyllä niin veikeä tutkia, moni postaus tuntuu edelleen niin tuoreelta että sitä ihan hätkähtää tajutessaan että välillä on hujahtanut vuosia. Ja Vogue-jutun jatkokin on edelleen tekemättä ^_^
Bloggauksesta on vaikea "lomailla" koska se on niin ihanaa ja hauskaa. Se on elämäntapa. Mutta samalla siinä on myös ikäviä puolia. Juttuja, joiden vuoksi välillä mietin, että tämä voisi jopa olla syy lopettaa.
Bloggaamisessa ihaninta on:
Asioiden jakaminen toisten kanssa. Sosiaalinen kokeminen. Bloggaamalla jostain kokemastaan sen voi kokea myös muiden näkökulmasta, kommenttien ja keskustelun kautta. Se antaa valtavan paljon. Yksinkertaisimmillaan pinnallisia tuotevinkkejä, syvällisimmillään uusia oivalluksia.
Joskus alussa ajattelin blogin olevan alusta itseni toteutukselle, kuin pieni "ateljee" jossa silmämeikkimaalari-Sanni esittelee päivän värikkäitä maalauksiaan ja välillä ajatuksiaan meikeistä ja muusta kosmetiikasta. Mutta hyvin pian huomasin, että tekee mieli kirjoittaa muustakin. Sirotella joukkoon elämän pikku juttuja. Alussa tunsin suunnilleen puolustelun tarvetta näille täysin off topic -jutuille, kunnes tajusin, että sehän on ihan bää, ei blogin tarvitse fakkiutua yksinomaan siihen teemaan jonka ympärille se on perustettu.
Kun annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä tahansa, eikä Karkkipäivä ollut enää "pelkkä" meikkiblogi, aloin tykätä blogistani vielä enemmän. Paikkana. Juuri sellaisena kuin sivupalkin viimeisin blogikuvaus kertoo: oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat.
Karkkipäivä on minulle kuin sekoitus kauneustuotepalstaa ja kirjeystävyyttä. Täällä on se "virallisempi" kauneustuotearvostelupuoli ja sitten ne kaikenkarvaiset ajatusvirtaukset joita kirjoitan kuin olisitte kavereitani. Kirjekavereille en ehkä olisi koskaan raapustellut analyysiä maskaraharjojen kaarevuudesta tai kasvojenpuhdistusgeelin vaahdonmuodostuksesta, tai intoillut täydellisen violetista luomiväristä. Mutta täällä voin sen tehdä. :)
Bloggaamisessa ihanaa on myös spontaanius. Hetkessä oleminen. En haluaisi kirjoittaa lehteen jonka jutut ovat tarkasti suunniteltuja, aikataulutettuja ja tiettyyn sanamäärään sidottuja. Ja journalistiseen tyyliin kirjoitettuja, tietenkin. Toki suunnittelen bloginkin juttuja, mutta annan aina tunteen ohjata enkä osaisi koskaan suunnitella viikon postauksia etukäteen - teemaviikot poislukien. Julkaisen useimmiten juuri sitä mikä sillä hetkellä tuntuu siltä että nyt tää haluaa ulos. Kuten tänä aamuna tämä kirjoitus :) Vaikka olin eilen ajatellut laittaa tänään jutun juhannusruoista :)
Bloggaamisen suola on tietysti vastakaiku, se palaute mitä saan teiltä lukijoilta. Se, että onnistuu jollain tekemisellään ja kirjoittamallaan tuomaan ihmisille iloa, hyvää mieltä tai ylipäänsä positiivisia tuntemuksia - tai vaikka uusia näkökulmia, se on jotain ihan mahtavaa. Se tekee minut onnelliseksi. Oli se sitten yksinkertainen silmänrajausvinkki, oivallus poskipunan käytöstä, inspiraatiota aamiaispöytään tai vinkki Kreikan kätketystä saarihelmestä. Tai jotain abstraktimpaa.
Jos jotakuta hymyilyttää tai jopa naurattaa blogiani lukiessa, olen onnistunut. On huikeaa pystyä vaikuttamaan tuntemattomaan ihmiseen niin, että hänen päivänsä saattaa alkaa hymyllä kiitos jonkun hassun havainnon josta olen kirjoittanut. Se on minulle henkilökohtaisesti blogin suurin voimavara, suurinta mitä se voi antaa. Ei niinkään se, myytiinkö jotain antioksidanttivoidetta hyllyt tyhjiksi kun satuin siitä tykkäämään.
Bloggaamisessa ikävää on...
Kun ei ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin ja kommentit kasaantuvat. :´-(
Kun omaa empaattisen luonteen, ahdistuu, kun joutuu jättämään jonkun huomiotta. Niin kovasti kuin haluaisin vastata ihan jokaiselle, asiat täytyy priorisoida. Koneen ääressä haluaa istua vain määränsä verran ja lopun ajan tehdä jotain muuta rentouttavaa; laittaa ruokaa, lukea, lähteä kävelylle. Vaikka kuinka vastaisin mielelläni kaikille, niin vielä mieluummin käytän aikaa uusien postausten tuottamiseen.
Kummatkin ovat blogisisältöä: itse postaukset ja vastaukset kommentteihin. Niiden arvottaminen on vaikeaa. Ajattelen kommenttien jättäjiä yksilöinä ja näen asian heidän kannaltaan niin, että jos en vastaa, olen laiminlyönyt heidät. Voi hyvin olla, että monet lukijat ymmärtävät, että bloggaaja ei välttämättä ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, eivätkä loukkaannu. Mutta itse koen jokaisen, etenkin henkilökohtaista tai kantaaottavaa, keskustelullista näkökulmaa sisältäneen kommentin vastaamatta jättämisen raskaana. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että vaikka voin ilahduttaa sataa ihmistä postauksella, saatan samalla myös loukata kahta ihmistä kun en ehdi vastata heille. Puntarointi näiden kahden välillä: painaako sadan ihmisen ilo enemmän kuin kahden ihmisen mahdollinen mielensä pahoitus? Pitäisikö priorisoida kommentteihin ja henkilökohtaisiin lukijasähköposteihin vastaus ja julkaista vähemmän postaussisältöä...? Kummanko voi arvottaa tärkeämmäksi?
Tämä on ikuinen ristiriita joka painaa minua välillä niin pahasti että koen fyysistä pahaa oloa kun mietin "laiminlyötyjä" kommentteja.
Herkän ja ylitunteellisen persoonallisuuden haasteita. Joku sanoisi tähän että "Voi hyvää päivää, kaikkea sinäkin murehdit". Ja on sanonutkin. "Mitä sä oikein käytät energiaasi tuntemattomien ihmisten miettimiseen, mitä väliä heillä on?"
No heillä on väliä. Ilman lukijoita ei ole blogia - ainakaan sellaista blogia jota itse haluan kirjoittaa.
Bloggauksessa ikävää on myös (niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska se on samalla myös positiivista), kokonaisvaltaisuus. Eli blogin muuttuminen elämäntavaksi jota on vaikea erottaa muusta ajasta ja olemisesta. Blogi on mukana kaiken aikaa, ihan joka ikinen hetki. Sitä ei voi sulkea pois päältä. Mitä ikinä teenkin, huomaan kohta miettiväni tilannetta blogin kannalta; saisiko tästä blogisisältöä? Kuvaanko tämän annoksen? Miten saisin ikuistettua tämän hetken ja tunteen blogiin...?
Se on mukavaa, koska asioiden jakaminen tuo minulle iloa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Mutta samalla se on myös... jotenkin raskasta. Joskus tuntuu, että käytän ihan liikaa aikaa blogijuttuihin. Minulle tekisi hyvää pitää pari blogivapaata päivää viikossa, niin että en kirjoita tai kuvaa yhtään mitään blogia varten, vaikka en ajatuksistani blogia voi sulkeakaan. Käytännössä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Lopulta en koskaan malta olla kirjoittamatta, kuvaamatta ja säätämättä jotain blogiin liittyvää. Ja samalla varastossa on jo valtavasti puolivalmista materiaalia jonka voisin työstää ulos, mutta en tee sitä vaan innostun joka päivä jostain uudesta. Ja kohta ahdistaakin sitten se jonossa olevien juttujen paljous, "Kun tääkin piti julkaista jo puoli vuotta sitten".
Ihan hullua. Mutta nämä on näitä juttuja jotka tekee meistä ihmisiä. Kaikki toimintamme ei aina ole järkevää ja loogista. Sitä voi vain olla kyydissä ja ihmetellä, että "Jaa, näin minä sitten teen".
Jatkan tällä kiikkulaudalla tasapainottelua, samalla nauttien jokaisesta päivästä bloggaajana, iloiten joka kerta kun sormi on taas painanut "Julkaise"-nappia. <3 Ja välillä kokien surua kommenteista tai siitä, että blogin parissa vietetty aika on pois parisuhteesta tai ystävien kanssa vietetystä ajasta. Tai vaikka siitä Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukuprojektista.
Mukavaa sunnuntaita kaikille, saimmehan me sitten kuitenkin lämpimän, aurinkoisen juhannuksen :) (Kuvat Finströmin Tjudöstä jossa itse vietän viikonloppua.)
.
P.S. Vielä tämän päivän loppuun on aikaa osallistua juhannusarvontoihin: täällä olisi tarjolla The Body Shopin Drops Of Light -seerumi ja täällä Essien kynsilakkoja. :) Niin joo - arvonnatkin on muuten bloggauksessa ihanaa! ^_^
Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
Tänään säästän teidät paljolta lukemiselta ja lataan sen sijaan joukon kuvia upealta Madeiralta.
Parin viikon takainen yllätysmatka Madeiralle oli minulle kolmas vierailu saarella.
Olen viettänyt siellä ikimuistoisen 18-vuotisjuhlapäivän ja käynyt myöhemmin "aikuisena" kiertämässä saarta Mr. Karkkipäivän kanssa patikoinnin ja luontoelämysten merkeissä. Madeira tunnetaankin erityisesti upeasta luonnostaan ja ikivehreydestään. Tähän paikkaan jos mihin sopii englannin kielen sana lush.
Mutta Madeira on myös paljon muuta. Pääkaupunki Funchal on yksi eleganteimmista saaripääkaupungeista joissa olen koskaan käynyt, kaupunki hurmaa tyylikkäällä tunnelmallaan joka matkailijoiden suuresta suosiosta huolimatta on säilynyt hyvin epäturistimaisena. Täällä ei kohtaa Kanaria-meininkiä. :)
Pääsette tänään kierrokselle Madeiran ympäri viehättävästä Funchalista Sao Vicenten luoliin ja vuorenhuipuilta Praia Da Machicon hiekkarannalle. Moni ei edes tiedä että saarella hiekkarantoja onkaan. Ne muutamat harvat ovat kylläkin tehtyjä, Madeiralla ei ole lainkaan luonnonhiekkarantoja ja saarelaiset uivat merivesialtaissa. Lähimmät aidot hiekkarannat sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä Porto Santolla - ja siellä sitä hiekkaa sitten on Madeiran edestäkin :)
Tervetuloa Madeiralle :)
Funchal
Jyrkillä rantakallioilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevat saaren fiineimmät luksushotellit.
Madeiralla on muuten harvoin täysin kirkasta ja pilvetöntä. Alhaalla kaupungissa voi olla aurinkoista samalla kun pilvet roikkuvat itsepintaisesti kiinni ylhäällä vuoren rinteissä. Pilvet voivat myös tulla ja mennä ihan hetkessä. Sää on ympäri vuoden lämmin (keskilämpötila on jossain 20 asteen tienoilla) mutta se on epävakaampi ja yltää harvoin yhtä kuumiin lukemiin kuin "naapuri"saarilla Kanarialla.
Ensimmäinen ja varmaankin myös ainoa kerta kun koskaan majoitun viiden tähden hotellissa. Kokemushan se oli sekin paatuneelle couchsurfaajalle... ;)
Kun jatkaa Funchalin keskustasta lähtevää, rantaviivaa (tai välillä kalliopudotusta) seuraavaa katua hotellialueelle, voi kävellä pitkän, ihastuttavan kävelyreitin rantaa pitkin aina Camara de Lobosin kylään saakka.
Tähän Funchal päättyy: Camara de Lobos.
Monte Gardens Funchalin yläpuolella.
*
Saaren ympäri
Täällä kelpaa vaellella :)
Nämä kuvat ovat helmikuun 2012 reissulta. Tästä kohtaa näki muistaakseni saaren kummallekin puolelle.
Sao Vicenten laavakiviluolat.
Tässä säässä ei tehnyt pari viikkoa sitten mieli pulahtaa uimaan Porto Monizin merivesialtaisiin.
Sen sijaan helmikuussa 2012 sää oli mitä suotuisin rantaelämälle.
Madeiran lentokentän kiitorata on rakennettu osittain mereen ja on maailman lyhimpiä.
Funchalin vanhankaupungin ravintolakadulla eivät sisäänheittäjät ahdistele niinkuin Teneriffalla ja Rhodoksella :)
*
Jos etsii rauhallista, ja monipuolista lomakohdetta ns. "aikuiseen makuun" joka yhdistää luontoelämyksiä ja eleganttia kaupunkitunnelmaa, Madeiraa voi suositella mitä lämpimimmin.
Ruoka täällä ei pärjää kreikkalaiselle mutta se on halpaa ja kalan ystävillä on jokapäiväiset juhlat ^_^
Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
Hahah, Iltalehti uutisoi tänään aiheesta josta Karkkipäivä kirjoitti jo runsas vuosi sitten: proteiinirahkoissa onkin jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisissa rahkoissa.
Juttuani siteerattiin tuolloin muissakin medioissa ja se levisi hulluna somessa, saan edelleen pitää kyseenalaisen kunnian olla rahkapostauksestaan tunnettu kosmetiikkabloggaaja :)
"Proteiinirahkoiksi nimetyt rahkat ovat pelkkä markkinointikikka". No shit ^_^ :D
Iltalehti, tämä on muutenkin jo so yesterday's news, aiheesta on tehty laaja vertailu myös Kuluttaja-lehdessä syksyllä 2014.
Mutta aihe on toisaalta sopivan viihteellinen ja rahkat arkisuudessaan koskettavat monia suomalaisia, joten mikäpä ettei uutista kannattaisi kierrättää vielä muutamaan otteeseen. Aina löytyy uusia klikkailijoita. :) Proteiinirahkabuumi ei ole osoittanut laantumisen merkkejä ja eri merkkien proteiinituoteperheet sen kuin kasvavat, Valion Pro Feel ja Arla Proteiini -sarjat käsittävät nykyisellään juomia, jogurtteja, rahkoja, jogurttirahkoja ja lisäproteiinilla buustattua maitoa.
Muissa tuotteissa ymmärrän lisäproteiinin, mutta proteiinirahkat ovat mielestäni edelleen kiusallisen kömpelö markkinointikikka. Ilmeisesti löytyy kuitenkin edelleen valtavasti kuluttajia jotka ajattelevat, että proteiinirahkoiksi nimetyissä tuotteissa on enemmän proteiinia kuin tavallisessa rahkassa.
Mitä muuten on proteiinimaito? Se on maitoa, jossa on 1,8 g / 100 g enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa, ja tuo lisäproteiini on tuotu heraproteiinin muodossa. Tavallisen, käsittelemättömän maidon proteiinista valtaosa on kaseiineja eli vähän hitaammin imeytyviä proteiineja. Proteiinimaidon voisi siis ajatella sopivan tavallista maitoa paremmin palautumisjuomaksi treenin jälkeen sen sisältäessä enemmän nopeasti imeytyvää heraa.
Maitotietoiskuja kosmetiikkablogissa...! ^_^
Karkkipäivän jutun proteiinirahkoista voi lukea täällä.
Vaikka mä luulen, että aika moni teistä on sen jo lukenut, ja kuten todettua, eiköhän tämä proteiinirahkauutinen ala olla jo vanha juttu. :)
Tai kuuliko joku nyt Iltalehden uutisen kautta ensimmäistä kertaa proteiinirahka"huijauksesta"?
Eilisellä kävelyllä Vinohradyn kaupunginosassa törmäsin kauppaan, jollaista ei ehkä odottaisi kohtaavansa Prahassa, vielä vähemmän Vinohradyssa joka ei muutenkaan ole tunnettu ostosalueena.
Suomikauppa. Tarkemmin sanottuna Tulikiven edustus Tshekissä, mutta mikä tarttui silmääni oli kaupan muu tarjonta:
Suomalaisia superfuudeja, kaviaaria, luomujäätelöä (!!)...
....vaatteita ja asusteita...
...ja luonnonkosmetiikkaa.
Siis holy cow, Prahassa myydään Davvia, yhtä Suomen pienimmistä, uusimmista ja varmasti myös tuntemattomimmista luonnonkosmetiikkamerkeistä!
Exkluzivne z Finska! :)
Davvin neljän tuotteen valikoima lanseerattiin niinkin hiljattain kuin lokakuussa 2015. En ole toistaiseksi nähnyt niitä vielä missään Suomessa, mutta nyt törmään merkkiin Tshekissä :) Onpa hassua. Ja tietysti myös hienoa, onhan mahtavaa että suomalainen luonnonkosmetiikka kiinnostaa myös ulkomailla.
Minulla on Davvin tuotteita testissä ja tulette kuulemaan niistä myöhemmin tässä kuussa osana kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa vol. 2 :)
Jos jotakuta Prahaan matkaavaa sattuisi kiinnostamaan kuriositeettina tämä liike (jonka ikkunoissa muuten lukee "avaamme pian", se ei siis ole vielä auki), niin liike löytyy Anglickan ja Legerovan kulmasta lähellä Namesti Mirua.
*
Ja nopeat "tuli-vain-mieleen-jakaa" -jutut:
Ahh, mitä luksusta meikäläiselle: matkustaa ison matkalaukun kanssa! ^_^ Panin tällä kertaa ihan elämän risaiseksi ja maksoin Norskille 12 euron matkalaukkulisän :) Yleensähän olen niin cheapo että matkustan vain käsimatkatavaralla.
No ei, ei se kuitenkaan pelkästään 12 euron säästämisestä ole kiinni vaan oikeasti myös tykkään helposta reissaamisesta mahdollisimman kevyellä tavaramäärällä :) Ja on kivaa, kun ei tarvitse odotella laukkuja kenttien matkatavarahihnoilla. Tällä kertaa kuitenkin tiesin, että tulen palaamaan reissusta reilusti litran määrän ylittävien kosmetiikkatuliaisten kanssa, joten käsimatkatavaralla matkustus ei ollut mahdollista.
...ja lähtipä kotoakin sitten tietysti mukaan runsaasti normaalia suuremmat kosmemäärät kun kerran ei tarvinnut rajoittua litran pussiin. Jopa risiiniöljy ja kaksi eri hiusöljyä kulkivat mukana :)
Laukun reunassa L'Orealin Skin Summit -tuliaisia.
Ja mitäs täältä löytyy? Hiilarituliainen! Tämäkin päivä nähtiin että mä ostan hiilaria tuomisiksi ulkomailta! :D Ruokavaliokokeilulla on todellakin vaikutuksensa :)
Olen lukenut viime aikoina paljon freekehistä eli vihreästä vehnästä. Näitä tämän hetken trendiviljoja maailmalta; antiikin vanhat viljalaadut ovat kokeneet uuden tulemisen terveellisen ruokabuumin myötä. Ne ovat paljon uusia, jalostettuja viljoja ravinteikkaampia ja väitetäänpä jopa että viljalle herkät sietävät niitä paremmin. Saa freekehiä varmaan Suomestakin mutta kaikki nämä erikoisfuudit tuppaa olemaan meillä kalliita joten nappasin täältä halvan pakkauksen kun sellaisen näin :)
Ja hei, löysin sattumalta tshekkiläistä luonnonkosmetiikkaa! Se on muuten täällä todella harvassa. Itse asiassa tämä merkki lienee maan ainoa oikea luonnonkosmetiikkamerkki, sillä on myös paikallinen sertifiointi:
Havlik Apoteka.
Kerron tuotteista, merkistä ja muista paikallisista kosmetiikkalöydöistäni ja -havainnoista lisää myöhemmin :)
Tänään tuli asioitua muutaman tarkkaan harkitun ostoksen merkeissä myös Manufakturassa. Loppujen lopuksi kauppa tuotteineen alkoi kummasti vetää puoleensa vaikka ensin totesin, että tuskin kannan sieltä mitään kotiin... ;) Eihän nyt Tshekistä voi lähteä ilman olutshampoota! ;D
Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?
Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.
Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).
Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^
Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun.
Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?
Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)
Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista. Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.
Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.
Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.
Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.
Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.
Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)
Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.
Näkyvyydestä
Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.
Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.
Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.
:)
Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.
Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.
*
Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?
.
Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?
.
Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?
Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D
Kaikki Kreikka-postaukseni koottuna yhdeksi hakemistoksi. Tätä on toivottu ja nyt se on viimein kasassa. Olkaa hyvä :)
Aiemmin olen kirjoittanut kattavan vinkkipostauksen Opas Kreikan saarihyppelyyn, josta myös voi olla apua Kreikan lomaa suunnitellessa.
Olen vieraillut Kreikassa yli 50 saarella joten kokemusta piisaa. Olen liittänyt tämän hakemiston saariluetteloon kaikki saaret joilla olen käynyt, nekin, joista en ole tehnyt blogiin juttua, jos joku haluaa kysyä jotain niistäkin saarista, joista en ole (vielä) kirjoittanut.
Tulen vastaisuudessa lisäämään kaikki uudet Kreikan kohteeni tähän postaukseen, niin ne löytyvät yhdestä paikasta. :)
Päivitetty 04 / 2025
.
Pireuksen satamaopas - näin löydät oikeaan laivaan Ateenan satamassa 2.5.2018
.
Eniten käyttämäni Kreikan laivaliikenteen aikataulusivusto:
.
Zakynthos / Kalimera Zakynthokselta 15.9.2015
Zakynthos / Kusetettu vihannesostoksilla 16.9.2015
Zakynthos / Ajatuksia 19.9.2015
Zakynthos / Naapurin tyttö joka bailaa (saariesittely) 20.9.2015
Thymalos - Kreikan halvin ravintola? 7.10.2015
Kefalonia / Täydellinen päivä 23.9.2015
Kefalonia / Mies rannalla ja maisemia 23.9.2015
Kefalonia / Seikkailu, johon en halunnut osalliseksi 26.9.2015
Ithaka / Rakkautta 28.9.2015
Ithaka / Merikapteenin talossa 2.10.2015
Korfu / Myrskyä, tuulta, sadetta 27.10.2012
Lefkada / Nihkeä Nidri 3.10.2015
Lefkada / Lefkada Townin ihana majapaikka 4.10.2015
Lefkada / Rannalle vai ei 5.10.2015
Lefkada / Mylos Beach 6.10.2015
Lefkada / Joskus kaikki päättyy oudosti 20.10.2015
Kythera / Saavuin elävään postikorttiin 24.9. 2021
Kythera / saariopas 24.3.2022
Tunnelmia Milokselta ja Folegandrokselta 2.10.2024
Matkakertomus syksy 2017: Santorini - Paros - Antiparos - Ateena
Naxos, tuo mukava saari jossa on kaikkea 1.11.2018
Naxos / Aamukahvi rannalla 27.9.2012
Naxos / Anoppi Karkkipäivä ensimmäistä kertaa Kreikassa 14.10.2014
Santorini / Ensimmäiset tunnelmat 28.9.2012
Santorini / Oian värit 30.9.2012
Santorini / Yölliset laivaterveiset 2.10.2012
Santorini / Lukijani vieraana 27.9.2014
Santorini / Matkabudjetti & maisemia Firasta 28.9.2014
Santorini / On aamukahveja ja on aamukahveja 15.10.2014
Santorini / 1700-luvun luolatalossa 16.10.2014
Santorini / Kun sanat eivät riitä 18.10.2015
Santorini / Budjettiluksusta Santorinilla 2.10.2016
Santorini / Auringonlasku @ Santo Wines 8.10.2016
Santorini / Imeroviglin aamu 30.9.2017
Milos / saari jossa minäkin suuntaan rannoille 27.4.2025
Milos / "Hetki, kun kaupunki herää, on satumainen" 23.9.2013
Milos / Värejä Välimeren valossa 25.9.2013
Sifnos / Onnen tunteita 29.9.2013
Paros / Kohti Vihreää Lehmää! 30.9.2013
Paros / Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin 10.3.2013
Paros / Haluatko lisää aikaa? Matkusta! 5.10.2013
Paros / Tänne haluat tulla 10.10.2013
Paros / At a Happy Place 11.10.2015
Paros / Ajatuksia matkalta 13.10.2015
Paros / Odottamaton kutsu 16.10.2015
Paros / When can I move in? 19.9.2016
Paros / Värikästä pääsiäistä 16.4.2017
Folegandros - saari jonne matkustetaan yhden kylän takia 21.10.2024
Folegandros / Jylhää upeutta 29.9.2014
Folegandros / Ajatuksia tuulessa 30.9.2014
Syros / Aamut vain paranevat 2.10.2014
Syros / Kaupunkikulttuuria 4.10.2014
Syros / Kosmetiikkakierroksella 5.10.2014
Mykonos / To party or not to party? 5.10.2014
Mykonos / Hetki auringonlaskussa 6.10.2014
Budjettiongelmia 8.10.2014
Etäinen, elegantti Andros 11.10.2014
Amorgos. The big blue 21.9.2016
Saaren selkää pitkin 23.9.2016
Viisi tähteä ja violetti yllätys 25.9.2016
Paluu suurelle siniselle 6.4. 2017
Amorgos. Ystävien saari. 12.4.2017
Minä ja joogit 11.5.2017
Osa 2: kokemus Elysia 6.6.2017
Pääsiäisen viettoa Amorgoksella 7.4.2018
Kuvia, videoita ja fiiliksiä ihanalta Amorgokselta 12.4.2018
Värejä että silmiin koskee 21.10.2016
Vaatimaton Anafi hurmaa 6.10.2016
Anafi Beaches 7.10. 2016
Esittelyssä Tinos - kyyhkysten ja kylien saari 15.4.2018
Ihana päivä rannalla 11.10.2014
Kohtaamisia 14.10.2015
Ateenalaisten getaway-saari 16.9. 2016
Hiljainen, palkitseva Kythnos 24.4.2018
(...juttu Ioksesta tulossa toivottavasti jonain kauniina päivänä...)
*
Rhodos / "Puhumme suomea" 7.10.2012
Rhodos / Fiiliksiä ulko-Suomesta 10.10.2012
Rhodos / Miksi olette tehneet tämän vanhallekaupungille? 15.10.2022
Rhodos / Perhelomalla (löysin "mun" Rhodoksen" ❤️) 8.5.2023
Rhodos / Majoituskokemus Haraki Beach 31.5.2023
Symi / Kreikan kauneimpia 12.10.2012
Symi / Onnellinen hetki 13.10.2012
Saariesittely: Symi ja Kastellorizo 30.10.2022
Symi / Majoituskokemus Niriides Hotel & Apartments 31.5.2023
Patmos / Elegantti ja seesteinen 21.10.2012
Patmos / Tänään halusin olla hiljaa 21.4.2017
Patmoksen poppamies 28.4.2017
Ensikohtaaminen Kosin kanssa 23.4.2017
Kosta Palace Hotel 25.4.2017
End of the line: Astypalea 28.9.2016
Karpathos / Etäinen suosikkini 16.9.2013
Karpathos / Päivä saari-idyllissä 19.9.2013
Karpathos / Olympoksen kylä 5.10.2012
Kukkaloistoa Nisyroksella 24.4.2017
Nisyros - helmi Kosin kainalossa 10.1.18
Leros - vastakohtien saari 6.4. 2019
Ihana Kastellorizo 13.10.2022
Saariesittely: Symi ja Kastellorizo 30.10.2022
Ystävällinen Chalki hurmaa 13.5.2023
Chalki/ Majoituskokemus Villa Klytia 8.6.2023
Tilos / Patikkapolkuja ja kykladista tunnelmaa 15.5.2023
Tilos / Majoituskokemus Ilidi Rock Hotel 8.6.2023
Kassos / Onko täällä ketään..? 20.9.2013
Värikäs Kalymnos hurmaa monenlaisen matkaajan 17.4.2019
*
Sporadit - ja sinne pääsyn haasteellisuudesta 3.9.2014
Skiathos / Ensitunnelmia 6.9.2014
Skiathos / Paljon vettä ja vähän ouzoa 8.9.2014
Skiathos / Minun päiväni 9.9.2014
Skopelos / Minun päiväni 4.10.2024
Skopelos / Tänne haluan jäädä 13.9.2014
Skopelos / Melkein tapasin Pierce Brosnanin 14.9.2014
Skopelos / "Mamma Mia" -kirkolla 14.9.2014
Skopelos / Muuta mielessä kuin kosmetiikka 15.9.2014
Skopelos / Saaren ja ihmisen välisestä kemiasta 17.9.2014
Skopelos / Hirmumyrskyn tuhoja 24.9.2015
Alonnisos / Vähäeleinen ja viehättävä 20.9.2014
Skyros / Yö, ranta ja täydellistä munakoisoa 20.9.2014
Skyros / Chill-päivä 23.9.2014
Skyros / Saari massaturismin tuolla puolen 26.9.2014
Kreeta / Hyväntuulinen herätys Haniassa 11.9.2013
Kreeta / Heraklionin yössä 13.9.2013
Laivassa Kreetalta Karpathokselle 14.9.2013
*
Ikaria / Erikoinen Ikaria jäi lyhyeksi kokemukseksi 20.5.2023
Fourni / Romanttinen Fourni pursuaa kukkia ja kauneutta 23.5.2023
Samos / Joutilaisuuden lahja 28.5.2023
Thassos (olen ollut Thassoksella au pairina kesällä 2000)
*
Agistri / Jäin rannalle 29.4.2018
Agistri / Löydä Kreikan tuntematon helmi 22.7.2018
Agistri / Väsynyt ja onnellinen Agistrilla 5.10.2021
Hydra / Kreikan kauneimpia saaria 9.7.2019
Poros / Matkakertomus Ateena & Poros 13.10.2019
Egina
Spetses
*
EVIA
*
Ateena ei ole enää entisensä 13.10.2024
Ateenan parhaat kattoterassihotellit 2.8. 2020
Polis Hammam -kylpylä Ateenan Psirrissä 17.11.2019
Matkakertomus: Ateena ja Poros 13.10.2019
Kahvilavinkki: Little Kook 24.5.2019
Ateena-tunnelmia huhtikuisena iltana 2.4.2019
Kävelyvinkki: taidekorttelien ja boheemin yöelämän Ateena 29.10.2018
Ateena-tunnelmia: ihanan värikäs ja rähjäinen Psirri 10.9.2016
Haikeutta ilmassa 21.10.2015
Uskomaton kohtaaminen - tällaistakin voi sattua miljoonakaupungissa 14.9.2015
Ateenan kätketty saaristokortteli: Anafiotika 13.9. 2015
Parhaat kattoterassibaarit - budjetti vs. luksus 8.9.2015
Rakas talomeri 4.9.2014
Aurinkoa, juustoa ja rakkaita ystäviä 30.8.2014
Ankea sunnuntaipostaus 6.10.2013
From Athens With Love 26.9.2012
Chillailua ja kaupungin paras bougatseria 23.9.2012
Talvimatka Kreikkaan: Arachova ja Parnassos 7.2.2024
Thessaloniki - Kreikan Tampere 17.11.2023
Satumainen Monemvasia 1.10.2021
Monemvasia / Kuuluisa kivenjärkäle 27.9.2021
Gythio / kaupunki, johon et tiennyt haluavasi 20.9.2021
Mani / Kreikassa pandemiatauon jälkeen 19.9.2021
Parga / Picture Perfect 9.10.2015
Elafonissos / Taskukokoinen rantaparatiisi 15.9.2010
*
Kreikan talouskriisistä paikallisten silmin 10.10. 2015
Miten korona on näkynyt Kreikan matkailussa kesällä 2021 7.10.2021
Minä ja Kreikka 20 vuotta sitten 3.4.2017
Kaksi vinkkiä edullisempiin laivalippuihin Kreikassa
The Good Stuff: Kreikkalainen keittiö
Sannin herkkucorner: miksi rakastan kreikkalaista
Kuukauden idoli: kreikkalainen jogurtti
Rosebud Ateena - "mustaa makkaraa" kaukana Tampereelta
Funky Gourmet - kahden Michelin tähden kokemus Ateenassa
Kolokithokeftedes eli kesäkurpitsapyörykät
Zakynthoksen Thymalos - Kreikan halvin ravintola?
Vakava asia: kreikkalainen salaatti
Rakkaudesta (kreikkalaiseen) munakoisoon
Ostoksia 16.10.2012
Paras aurinkovoide epäpuhtaalle iholle
Mineraaliöljyjankille mahdollisuus
Ostoksia 2.9.2014
Korres Argan Oil Advanced Colorant - ihan mahtava hiusväri
Suihkugeeli joka toimii myös shampoona ja hoitoaineena
Kreikkalaisten valinta: Apivita
