No tietysti joulukuun ensimmäinen, eli päivä, jolloin kaikki me lapsenmieliset kaivamme taas joulukalenterimme esiin :)

Karkkipäivä mukaan luettuna! :)

Kuka muistaa joulukuun idolin vuosimallia 2013? :) Meidän perheen perinteisen joulukalenterin seikkailijanalle. Huomenna se aloittaa taas joka vuotisen matkansa kohti aattoa :)

Huomisesta lähtien myös Karkkipäivän lukijat pääsevät oman, kosmetiikanhohtoisen kalenterin kyytiin; joka aamu kalenterissa arvotaan pienempää ja vähän suurempaakin kosmetiikkakivaa.

Ei muuta kuin tervetuloa avaamaan luukkuja! :)

Aika kivoja palkintoja on taas luvassa, vaikka itse sanonkin ^_^

Yhden luukun arvontaan saa osallistua aina kunkin päivän keskiyöhön saakka. Pyrin julkaisemaan luukut aamuisin kahdeksan aikaan.

Huomenna saan muuten virallisesti alkaa kuunnella kotona joulumusiikkia myös silloin kun Mr. Karkkipäivä on läsnä ;)

Meillä on sopimus, että en saa ennen joulukuuta altistaa miestä joululauluille. Michael Bublé onkin siis soinut vain kun olen yksin kotona (miten siihen levyyn ei kyllästy..?). Huomenna koristeet esiin ja kausi saa virallisesti alkaa tässäkin taloudessa! ^_^ Viikonloppuna tein jo pipareita :)

Hassua kun minusta on vanhemmiten tullut ehkä vielä suurempi joulupöhkö kuin lapsena. Ilostutti kun kaverillani oli jo joulukuusi laitettuna viime viikolla ^_^ Milloinkas teillä alkaa jouluvalmistelut?

Viime viikolla ryhmä Karkkipäivän lukijoita pääsi vierailemaan kotimaisen Lifehairin kosmetiikkatehtaalla Ylöjärvellä.

Kierros oli ainakin allekirjoittaneen tehdasvisiittikokemuksella mitä kiinnostavin, ja saimmepa havainnollistavan esityksen shampoon koostumuksen muokkauksestakin. Kaikista kosmetiikan tuotantolaitosvierailuistani voi lukea tämän tägin alta.

Vierailua vetäneet Lifehairin toimitusjohtaja Ilpo Laurila ja kosmetiikkakemisti Alex Westerberg saivat kierroksen aikana niin runsaasti kysymyksiä, että tehtaalla olisi voitu viettää vaikka koko ilta. :) Onneksi hyväntuulisilla miehillä riitti intoa ja kärsivällisyyttä vastailla tiedonjanoisten ja kosmetiikannälkäisten vierailijoiden kysymyksiin.

Lifehair on vuonna 1993 perustettu yritys, joka kehittää ja valmistaa hygienia- ja puhdistustuotteita niin oman talon merkkien alla kuin private label –periaatteella. Lifehair markkinoi tuotteita Lh-Beauty nimellä, ja brändeihin lukeutuvat mm. Lacto Line, Bio Rich ja Oliivi.

Ilpo Laurila

Lifehairin tuotteissa ei käytetä eläinperäisiä ainesosia eikä tuotteita tai niiden ainesosia ole koskaan testattu eläimillä yrityksen perustamisesta saakka (eli jo ennen EU:ssa vuonna 2013 täysimittaisena voimaan astunutta kosmetiikan eläinkokeet kieltänyttä direktiiviä). Tunnustuksena tästä, yrityksellä on ainoana kotimaisena kosmetiikka-alan yrityksenä oikeus käyttää kansainvälistä Leaping Bunny –merkkiä.

Lifehairin omien brändien valikoima ei ole kovinkaan laaja, ja ne profiloituvat niin imagoltaan, hintaluokaltaan kuin ainesosiltaan ns. koko perheen peruskosmetiikaksi. Ne valmistetaan yhdistelmästä synteettisiä sekä kasvipohjaisia ainesosia, niin kuin valtaosa markkinoiden kosmetiikkatuotteista. Hintataso on erittäin edullinen, shampoot, hoitoaineet ja kasvovoiteet maksavat keskimäärin 3-5 euroa. Kallein tuote on Bio Rich -sarjan seerumi, joka maksaa 39 euroa.

Yllätykseni olikin suuri, kun tehtaalla saimme kuulla, että yritys valmistaa myös luonnonkosmetiikkaa. Toistaiseksi vain private labelin puolella, mutta ensi keväänä on tarkoitus lanseerata myös talon oma luontaistuotesarja uudella tuotemerkillä.

Private label –tuotanto on sitä, että yritys valmistaa tuotteita toisille merkeille tai tahoille. Hyvä esimerkki private label –tuotannosta ovat vaikkapa hotellien ”anonyymit” hygieniatuotteet. Tai Karkkipäivän lukijoille tuttuna esimerkkinä ruotsalainen Estelle & Thild, jolla ei ole omaa tehdasta vaan merkki valmistuttaa tuotteensa Ruotsin ulkopuolella private label –tehtaissa (ei kuitenkaan Lifehairilla ;)).

Lifehairin tuotanto kattaa siis kaiken kaikkiaan huomattavasti laajemman skaalan kosmetiikkatuotteita kuin miltä ulos päin näyttää. Talossa on huima osaaminen, ja kemisti Alex Westerberg on yksi Suomen harvoja varsinaisen kosmetiikkakemistin tutkinnon suorittaneita kemistejä. Koska nimenomaan kosmetiikkakemistejä ei kouluteta Suomessa, ei heitä ole maassamme kuin kourallinen. Westerberg on suorittanut alan opintonsa Englannissa, ja opettaa kosmetiikan kemiaa myös Laureassa.

Yksi vähän erilainen esimerkki Lifehairin tuotannosta on muuten vankilashampoo. :) Suomen vankiloissa käytetty shampoo valmistetaan Lifehairilla. Vankien käyttämään shampooseen ja sen pakkaustapaan liittyy monia tarkasti säädettyjä seikkoja, pullo esimerkiksi on tietysti täysin läpinäkyvä, samoin shampoo itsessään. En voinut olla vitsailematta shampoon mahdollisista nimistä ja logoista, näin heti sieluni silmin kalterilogoisen pullon ja tekstin, "Sulphate... FREE!" Pahoittelen huonoa huumoriani.

Alex Westerberg

Tehtaan tuotantotiloissa ei tuttuun tapaan saanut kuvata, mutta sain ottaa kuvan shampoodemonstraatiosta. Westerberg näytti meille, kuinka shampoon koostumus tihennetään ruokasuolalla. Valtaosassa shampoita on tosiaan ihan tavallista ruokasuolaa ainesosana.

Sain myös vihdoin selityksen sille, miksi luonnonkosmetiikan shampoot ovat niin liruja. Yksinkertaistan tähän pitkän ja seikkaperäisen kemiallisen selityksen, en usko että moni jaksaa lukea misellien välisestä adheesiovoimasta ja mikä siihen vaikuttaa. Suola eli natriumkloridi paksuntaa shampoon tehokkaasti, kun siinä on pesevinä ainesosina sulfaatteja (yleisimpinä sodium laureth/lauryl sulfate) ja cocamidopropyylibetaiinia.

Luonnonkosmetiikan shampoissa taas käytetään sulfaattien sijaan sokeri- ja aminohappopohjaisia tensidejä, ja näitä sisältäviä tuotteita on verraten vaikea paksuntaa suolalla johtuen misellien välisestä erilaisesta adheesiovoimasta. Suolapaksunnos on mahdollista yhdessä sopivien apuaineiden kanssa, mutta se on reseptiikan kannalta haastavaa. Näin ollen luonnonkosmetiikan shampoot paksunnetaan yleisimmin suolan sijaan erilaisilla luonnon kumeilla kuten ksantaanikumilla. Kumit eivät ole yhtä tehokkaita paksuntajia kuin suola, minkä vuoksi luonnolliset shampoot jäävät liruiksi. Kumit myös tuovat geelimäisiin puhdistustuotteisiin luonnonkosmetiikalle tyypillisen hyytelömäisen rakenteen.

Puhuimme myös sulfaatteja sisältävistä luonnonkosmetiikan shampoista, joita on ollut markkinoilla. Ecocert on Westerbergin mukaan sittemmin kieltänyt alun perin sallitut kookospohjaiset sulfaattitensidit, joten tällä hetkellä niitä ei pitäisi sertifioiduissa shampoissa näkyä. NaTrue ja BDIH ovat käsittääkseni aina kieltäneet sulfaatit.

Yhdessä huoneessa oli pöydälle aseteltuna liuta erilaisia kilpailijoiden kosmetiikkatuotteita. Tämä ei ollut mikään salainen operaatio vaan meille kerrottiin, että yritys luonnollisestikin haluaa pysyä kärryillä muiden alan toimijoiden tuotekehityksestä. Muiden merkkien koostumuksiin tutustuminen on kosmetiikkatehtaalla arkipäivää.

Lifehairilla on tällä hetkellä kehittelyn alla mm. erilaisiin luonnonkosmetiikan koostumuksiin liittyviä juttuja, joista yksi havainnollistettiin meille vertaamalla kahta eri aloe vera -geeliä. Toinen oli 100-prosenttista aloegeeliä, toisessa oli synteettisiä apuaineita. "Kumpiko teistä tuntuu miellyttävämmältä?", kysyttiin. Useimmat olivat sitä mieltä, että synteettisiä aineita sisältänyt geeli oli miellyttävämmän tuntuinen. Lifehairin tuotekehityksessä etsitään ratkaisuja mm. siihen, kuinka täysin luonnolliseen tuotteeseen saataisiin synteettisten tuotteiden kosmeettinen miellyttävyys. Niiiin kiinnostavaa! Olisiko teillä luonnonkosmetiikan kehitystiimissä assarin paikkaa vapaana?? :D

.

Tehtaalta siirryimme Tampereen keskustaan nauttimaan iltapalaa. Masujen täytyttyä Westerberg ja Laurila jatkoivat vielä kysymyksiin vastailua.

Tässä vastaukset blogin kommenttilaatikkoon jätettyihin kysymyksiin:

Mitä tarkoittaa kun kuorinta perustuu elektrolyytteihin?

Elektrolyyttinen kuorinta perustuu positiivisesti varautuneisiin (kationisiin) ainesosiin, jotka poistavat negatiivisesti varautunutta kuollutta ihosolukkoa. Lisäksi elektrolyyttinen kuorintageeli näitä varauksia hyväksi käyttäen reagoi kasvoille hierottaessa siten, että se muuttuu koostumukseltaan ikään kuin pieniksi pehmeiksi palloiksi. Näin elektrolyyttinen kuorinta pystyy fysikaalis-kemiallisesti hellävaraisesti poistamaan kuollutta ihosolukkoa ihon pinnalta.

Miksi Lacto Linen kasvovettä on nykyään vaikea löytää kaupoista?

Saatavuus riippuu Ilpo Laurilan mukaan jälleenmyyjistä. Lifehair ei ole lopettanut Lacto Linen kasvovettä, eli jos tuotetta ei löydy kaupoista, kannattaa asiakkaan kääntyä kauppiaan puoleen ja pyytää kasvovettä takaisin valikoimaan.

Onko tuotteiden ulkonäkö tarkoituksella 80-lukulainen?

Ei enää kauaa. ;D Lifehairilla on aloitettu mittava pakkausuudistus joka saadaan loppuun kevään 2016 aikana. Kaikki pakkaukset tullaan uudistamaan.

On mahdotonta referoida yhteen blogiartikkeliin kaikki illan aikana kuultu mielenkiintoinen tieto, mutta heitän tähän vielä yhden itseäni erityisesti kiinnostaneen kysymyksen.

Miksi hiustenhoitoaineissa halutaan käyttää myös silikoneja, vaikka yhtäläinen sileys ja pehmeys saadaan aikaan myös muilla keinoin (esim. kvatit)?

Westerberg vastaa selittämällä silikonien ja kvattien erilaista vaikutusta. Kvatit kuten behentrimonium ja cetrimonium chloride poistavat paremmin sähköisyyttä kuin silikonit, mutta silikonit tuovat parempaa kammattavuutta ja sileyttä. Koska silikonien teho takkujen selvittäjänä on ylivoimainen, monet valmistajat haluavat käyttää niitä. (Allekirjoittaneen hiukset selviävät kvateillakin, mutta tajuan ettei omaa kokemustani voi yleistää ;))

Silikonit eivät muuten suinkaan ole välttämättä halpa raaka-aine, millä esim. itse olen usein halunnut selittää niiden runsasta käyttöä. Westerberg kertoo, että silikoniyhdisteet voivat olla hyvinkin kalliita yhdisteestä riippuen.

Ja jälleen kerran saimme vahvistuksen sille, että dimethicone ei ole vain yksi ainoa kemikaali, vaan nimikkeen 'dimetikoni' alle kätkeytyy satoja erilaisia dimetikoneja, joiden ominaisuuksiin vaikuttaa mm. molekyylin pituus. Lyhyt molekyyli: juokseva koostumus, pitkä molekyyli: kittimäinen koostumus.

Erilaiset silikonithan ovat hiustuotteissa ikuinen polemiikin aihe, osan asiantuntijoista väittäessä että samanniminen ainesosa on aina ominaisuuksiltaan samanlainen, jolloin samannimiset ainesosat markettituotteissa kertoisivat samasta suoritustehosta kuin salonkituotteissa. Tämä ei siis pidä paikkaansa. Vaikka se tietysti voi pitää paikkansa, että marketista löytyy yhtä hyviä hiustuotteita kuin kampaajalta! ;) Sitä vain ei voi suoraan selittää samoilla ainesosilla.

Teen kenties joistain illan aikana imuroimistani tiedonjyväsistä vielä erillisen postauksen.

Suuret kiitokset Ilpo Laurilalle, Alex Westerbergille ja koko Lifehairin väelle erittäin mielenkiintoisesta illasta! :)

*

Lifehair tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 10% alennuksen verkkokaupan tilauksista 31.12.2015 saakka.

Alennuksen saa koodilla karkkipäivä.

Palataanpa nyt viikon takaisiin meikkilookkeihin, joiden yhteydessä minun piti jutustella vähän muistakin lookkien tuotteista kuin luomiväreistä.

Eli näihin.

Jo kokokasvokuvista voi huomata muuan selkeän eron, vaikka tietysti valaistusolosuhteetkin vaikuttavat jonkun verran (salamavalo vs. luonnonvalo).

Iho. Kummassako huokoset helottavat?

Look 1:n iho on selvästi kiiltävämpi ja huokoset paljon selkeämmin erottuvat.

Ja silti juuri tässä meikkipohjassa on käytetty peräti kahta ihon pintaa blurraavaa tuotetta.

Lookin tuotteet:

Lumene Bright Now Blur Line & Pore Minimizer

Lumene Longwear Blur Foundation

No 7 -poskipuna Pink Shimmer (mun vanhimpia meikkejä ;)) *

Huulilla sekoitus kahta huulipunaa:

L'Oreal Color Riche Naomi's Delicate Rose & Dior Rouge Dior Beige Rita *

(oli pakko lisätä rasvaisempaa Dioria kun L'Orealin Delicate Rose oli yksinään liian kuiva)

Urban Decay Brow Beater -kulmakynä, sävy Taupe

Nythän on viime vuosi eletty todellista BLUR-aaltoa, kaikki on niin blurria että. (Mä tykkäsin Blur-yhtyeestä teininä, ja tykkään vieläkin ;)) Vähän niinkuin aakkostuotteiden kanssa, blur-ominaisuutta liitetään nyt kaikkialle, seuraavaksi näemme varmasti blur-poskipunat ja huulipunat.

Lumenellahan on jo ihoa tasoittava ja huokosia häivyttävä meikinpohjustusvoide Beauty Base -sarjassaan, mutta sen lisäksi valikoimasta löytyy nykyään myös Bright Now -ihonhoitolinjan Blur-voide sekä CC Blur Primer. Uudet tulokkaat ovat Beauty Base -primeria hitusen paksumpia ja siis vieläkin tehokkaammin huokosia täyttäviä, CC-blurrin ollessa tämän lisäksi myös kevyesti sävytetty.

Bright Now Blur löytyy ihonhoitotuotteiden puolelta, mutta se on puhtaasti meikiksi laskettava tuote. Se laitetaan päivävoiteen päälle kuten primerit tavallisestikin, ja on koostumukseltaan hyvin samettinen ja voimakkaasti kalvoa muodostava. Kun tuotetta levittää iholle, tulee hetkellisesti kokemus, että se oikeasti täyttää huokosia ja juonteita. Mutta valitettavasti vaikutus on ainakin minun ihollani todella lyhytaikainen, ja kun päälle on levittänyt meikkivoiteen, on iho jo saman näköinen kuin ilman blur-toimenpidettä.

Edes Blur-meikkivoide ei hämää huokosiani yhtään sen kummemmin piiloon.

Look 2:ssa iho taas on himmeä ja huokoset erottuvuudeltaan normaalia tasoa. Myös tässä meikissä on käytetty pohjana Bright Now Bluria, mutta meikkivoiteena Make Up For Everin HD-meikkivoidetta.

MUFEn HD tekee mattaisempaa jälkeä kuin Lumenen Blur-meikkivoide, mikä tässä tapauksessa luo vaikutelman vähemmän erottuvista huokosista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvällä pohjustajalla on mahdollista saada huokoset paklattua selvästi huomaamattomammiksi, mutta myös mattaisella meikkivoiteella ja ei-hohtavilla puuterituotteilla on suuri merkitys. Jos tarkoituksena on saada huokoset piiloon, kannattaa valita mahdollisimman himmeä poskipuna ja unohtaa kuultotuotteet.

Näiden kuvien tarkoituksena oli siis demonstroida, ettei blurraavalla pohjustustuotteella juurikaan ole vaikutusta, jos päälle tulevat tuotteet tuovat päinvastaista vaikutusta. Ja njoo, pakko todeta, ettei Lumenen Bright Now Blur myöskään taida olla se kaikkein tehokkain huokosia häivyttävä tuote. Ei myöskään sarjan Blur-meikkivoide. Ainakaan minun ihollani.

Lookin tuotteet:

Lumene Bright Now Blur Line & Pore Minimizer

MUFE HD Foundation sävy 130

Tarte poskipuna sävy Exposed *

L'Oreal Color Riche -huulipuna sävy 392 Tanzania Rubis -tämä on aivan eri laatuinen kuin ykköslookissa käytetty nudepuna Naomi's Delicate Rose, paljon voidemaisempi ja huulilla kosteuttavamman tuntuinen.

Maybelline Eye Studio -geelieyeliner, sävy Black

Maybelline Master Ink Eyeliner sävy Black Gold

Urban Decay Brow Beater -kulmakynä, sävy Taupe

.

Sitten oli tarkoitus lausua vielä muutama sana kummassakin meikissä käytetystä Urban Decayn Brow Beater -kulmakynästä. Kynä on erittäin ohut, kuten tuotetekstikin kertoo; microfine brow pencil. Pää on varmaan kolme kertaa ohuempi kuin perinteisessä terotettavassa kulmakynässä, jolloin sillä saa tehtyä aivan erityisen pikkutarkkoja piirtoja kulmakarvojen sekaan. Hyvä juttu etenkin tällaiselle harvakarvaisten kulmakarvojen omistajalle.

Myös Marianna ihastui Brow Beater -kulmakynään ja kehui sitä spontaanisti. Kynä oli mukana Kreikkaan lähetetyssä Urban Decay -paketissa.

*

Millaisia kokemuksia teillä on erilaisista blurravista tuotteista? Onko joku osoittautunut erityisen toimivaksi?

Oma suosikkini erittäin tehokkaaseen huokosten "pakkelointiin" on jo pitkään ollut L'Orealin Studio Secrets -jankki, tosin se ei kuivan koostumuksensa vuoksi sovi kaikkien iholle. Myös Clarinsin vastaava tuote Instant Smooth Perfect Touch on todella hyvä. Meikin päälle sopivista blur-tuotteista Cliniquen Pore Refining Instant Perfector on loistavaksi havaittu.

.

Tähdellä merkityt tuotteet omia, loput blogin kautta saatuja.

Kaupoista löytyy nykyään vaikka minkälaista vaihtoehtoa perinteiselle vehnäpastalle - on tattaripastaa, riisipastaa, papupastaa, konjac-pastaa. Syökö monikaan enää edes tavallista pastaa, etenkin  näinä gluteenittomuutta suosivina aikoina?

Siinä missä tämän pastaholistin ns. terveellisemmät vaihtoehdot entisessä elämässä olivat täysjyväpasta ja systemaattisesti vatsanpuruja aiheuttava proteiinipasta (ero tavalliseen pastaan: siihen on lisätty gluteenia), voi nyt syödä oikeasti proteiinipitoista ja ravintorikkaampaa pastaa niin halutessaan. Tosin - halpaa se ei ole.

Tässä muutamia vähähiilihydraattisia pastakokkailujani vuosien varrelta:

Vhh-piireissä legendaarinen tuorejuustosta valmistettu "philadelphiapasta" oli pitkään ainoa pasta jota söin, kunnes papupastat vyöryivät Suomen markkinoille vuonna 2013. Ja niiden jälkeen konjac-pastat ja -nuudelit.

Olen jälleen maistanut kahta minulle uutta vähähiilihydraattista pastatuotetta, ja nyt olisi tarkoitus turista niistä. Olen saanut pastat testiin vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta.

Raaka-aineet ovat ennestään tuttuja eli papua (ylempi pasta) ja konjac-glukomannan-kuitua (alempi).

Minulla on entuudestaan huonoja ja hyviä vhh-pastakokemuksia. Huonoin on soijaproteiiniin ja vehnäproteiiniin pohjautuva "karppispagetti" ja ykkössijaa pitävät erilaiset papupastat joiden koostumus on mielestäni hyvin aidosti pastamainen. Etenkin fettuccine-mallinen pasta muistuttaa hyvin autenttisesti tuorepastaa.

Miten selvisivät tämän kertaiset kokelaat?

Slim-spagetti

Esittelin syyskuussa Slim-sarjan riisin, nyt vuorossa sarjan spagetti. Slim-tuotteet pohjautuvat glukomannan-kuituun eli ovat sitä "ruoatonta ruokaa"; ravintoa vailla energiaa tai muitakaan ravintoarvoja. Niistä saa vain hitusen kuitua. Slim-spagetissa on glukomannanin lisäksi myös kaurakuitua. Hintaa pastalla on 5 € / 200 g (valutettua pastaa).

Aiemmin olen maistanut glukomannan-pastaa nuudelimuodossa, joka on aika yhdentekevää lautasen täytettä. Sinnehän se uppoaa kivasti wokkiin mutta syön wok-ruoat nykyään mieluummin ilman mitään nuudelinkorvikkeita. Konjac glukomannan -nuudeli onkin ollut minulla käytössä lähinnä induktion yhteydessä.

Nyt testasin glukomannania spagettimuodossa. Näyttää aika ehdalta spagetilta.

Tuote on pakkauksessa kosteassa ja valmiiksi "kypsennetyssä" muodossa, sille ei tarvitse tehdä muuta kuin huuhtoa jotta ikävä ominaistuoksu katoaa. Slim-sarjan spagetti on valkoisempaa ja jämäkämpää kuin toisen sarjan aiemmin testaamani glukomannan-tuotteet (jotka olivat jonkin verran läpikuultavia). Glukomannan ei maistu miltään, joten koostumus ratkaisee eron muihin vastaaviin tuotteisiin.

Spagetin "haarukkakäytös" on hyvin autenttisen vehnäpastamainen, samoin suutuntuma. Testasin kummatkin pastat samalla miedolla kastikkeella (herkkusieni) saadakseni parhaan vertailutilanteen.

Slim-spagetti pärjäsi oikein hyvin, etten sanoisi erinomaisesti. Koska vehnäspagettikaan ei itsessään maistu juuri miltään, tuntui glukomannan-pasta oikeastaan ihan samanlaiselta makukokemukselta kuin tavallinen pasta. Sillä erolla ettei vatsaa turvota.

Toinen kokelas oli ExploreAsian-sarjan soijapapuspagetti.

ExploreAsian tuntuu korvanneen monilla jälleenmyyjätahoilla aiemmin esittelemäni A La Econ papupastat ollen nyt yleisin Suomesta löytyvä papupastamerkki.

Hintaa ExploreAsian-pastoilla on 5 € / 200 g.

ExploreAsian-pastaa on saatavilla tavallisen narumaisen spagetin ja leveämmän fettuccinen muodossa. Sain kokeiltavaksi kaikki eri laadut ja aloitin perinteisintä spagettia muistuttavimmasta eli soijapapu-laadusta.

Kuten aiemmin testaamissani papupastoissa, myös tässä on oivalliset ravintoarvot (per 100 g): proteiinia 42 g, ravintokuitua 20 g (eli sitä imeytymätöntä), hiilihydraattia 14 g ja rasvaa 4 g.

ExploreAsian-pasta kypsyy 5-6 minuutissa. Rakenteeltaan tämä testattava on karkeampaa kuin aiemmin maistamani papupastalaadut, mutta ei niin karkeaa kuin huonoimmaksi rankkaamani soija/vehnäproteiinipasta. Siinä on myös jollain tapaa hieman erottuvampi maku kuin aiemmin maistamissani, mutta kokonaisuutena maku on silti neutraali eikä vaikuta kastikkeen makuun.

Sitten vertailutulokseen.

Kumpi pasta-annos oli parempi puhtaasti maun ja pastamaisuuden perusteella?

Slim-glukomannan-spagetti.

Oli yllätys itsellenikin :)

Kokonaisuus oli todella aidon pastamainen. Tavallinen vehnäpasta on pehmeää, joustavaa ja kastikkeeseen "katoavaa", ja Slim-spagetti käyttäytyy juuri näin. ExploreAsian-spagetti on myös hyvää, mutta sen aavistuksen karkea ja normipastaa hieman jäykempi koostumus verottivat annoksen true-pastamaisuutta. Tätä spagettia syödessä tiesi koko ajan syövänsä jotain muuta kuin vehnäpastaa.

Jos katsotaan ravintoarvoja, on papupasta luonnollisestikin parempi vaihtoehto.

.

Kuinka moni teistä syö vaihtoehtopastoja? Mikä on suosikki?

.

P.S. Mulla on YesDeli-testituotelaatikossa odottamassa vielä paha koetin - vhh-"Nutella".... Auts. Olin lukioaikoina järjettömässä Nutella-koukussa tunnetuin seurauksin... Onkohan ihan fiksua maistaa ylipäänsä mitään versiota tästä pahasti addiktoivasta tuotteesta...? Katsellaan miten käy :)

Olen vieläkin vähän "lomatunnelmissa" ja luen tässä parhaillaan teidän ihania ja hauskoja (ja välillä surullisiakin) Yves Rocherin joulukalenteriarvontaan jättämiä joulumuistoja.

Vielä menee monta tuntia että saan kaikki odottavat luettua ja julkaistua joten eiköhän olla sen verran joulumielellä että jatketaan osallistumisaikaa vielä tämän päivän loppuun saakka. Noita on tosi kiva lukea :) Pre-joulu taisi virallisesti alkaa meikäläiselle tänä viikonloppuna! Jos ei joulumieli tartu Napapiirillä niin sitten ei missään! :)

Mitä voi tehdä Rovaniemellä viikonlopun aikana?

- Kävellä edes takaisin Koskikadulla. Muutkin kadut sopivat tarkoitukseen.

- Käydä Mandragoran tee- ja kahvikaupassa.

- Vierailla Korundin taidemuseossa (aivan ihana paikka jo pelkästään rakennuksena, viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa ja taas sattui älyttömän kiinnostava näyttely. Olisin voinut katsella Kirsi Kaulasen Välittäjä-teosta vaikka tunnin. Voiko Suomen uhanalaisten kasvien juuria kauniimmin kuvata?)

- Poiketa Hassun Hatuntekijän teekutsuilla kirjastossa.

- Ajaa autolla 5 kilometrin matkan Napapiirille ja käydä fiilistelemässä Joulupukin Pajakylässä.

- Syödä hyvin paikallisessa Nili-ravintolassa jossa kaikesta päätellen saa myös kaupungin hymyilevintä palvelua.

- Kuunnella kun  pakkaslumi narskuu kenkien alla. Ja pukea vähintään kahdet housut jalkaan :)

Löysin Mandragorasta myös sokeroimatonta siirappia...!! Tarkoitettu juomiin, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla vhh-amerikkalaisen pannukakun kanssa, olisikohan mistään kotoisin!

Rovaniemestähän täytyy tehdä vuotuinen perinne, totesimme sisareni kanssa. :)

Pidän tässä salin mittaisen tauon arvontakommenteissa ja palaan niiden pariin taas myöhemmin iltapäivällä. Olenko vähän turhan itsepäinen kun haluan lukea ne kaikki? ^_^ :D Lukekaa tekin, siellä on kaikkia kivoja hyvän mielen pikkutarinoita :)

*

Yves Rocherin arvonta on suoritettu ja joulukalenterin saa anonyymimuumi! Onnea voittajalle! :) Laitoin sinulle äsken sähköpostia.

Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?

Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)

Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.

Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.

*

Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3)  poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.

Esittelyssä Yves Rocherin ihanat joulun juhlapaletit Nude ja Festif.

Alla kaksi erilaista paleteilla totetettua lookkia. Minun oli tarkoitus höpötellä myös muista lookeissa käytetyistä tuotteista (kasvoilla pariakin ihan uutta juuri testaamaani tuotetta), mutta joudun jättämään nuo turinat toiseen kertaan sillä nyt on kiire pakkaamaan matkalaukkua. Keskitytään tässä jutussa vain Yves Rocherin silmämeikkipaletteihin.

Look 1 - viileä

Look 2 - lämmin.

Yves Rocherin tämän joulun silmämeikkipaletit ovat kiinnostavimmat YR-paletit mitä olen aikoihin nähnyt.

01 Nude on viileä ja ehkäpä paleteista suosikkini. Todella ihastuttava kokonaisuus. Paletissa on seuraavat sävyt:

Hento vaalea roosa (reilusti hohtava highlighter-sävy)

Beigekulta (kaunis viileä kulta)

Liilaan taittava taupe (todella kaunis, runsaan hohtava ja pehmeä laatu)

Hopeanharmaa (ehkä aavistuksen kuivempi koostumus kuin muissa)

Kimaltava tummanharmaa (pehmeä ja kauniisti levittyvä)

Nude-paletin sävyissä on mielestäni kokonaisuutena parempi koostumus kuin Festifissä. Nude-paletin kaikki sävyt ovat pehmeitä ja kauniisti levittyviä. Pigmentin vahvuus on sellaista hyvää medium-tasoa, saa tämän meikkibimbon hyväksynnän. Kermainen, hyvin kerrostuva koostumus antaa vähän anteeksi pigmentin mietoutta. Pahoittelen etten ehtinyt tehdä näistä swatcheja.

02 Festif on lämpimän sävyinen kahta sävyä lukuunottamatta. Paletti sisältää seuraavat sävyt:

Kulta (tässä on moitittavan huono pigmentti ja kuiva laatu, ainoa todella huono sävy paleteissa)

Pronssi (metallinen, peittävä koostumus)

Luumuliila (aavistuksen kuiva mutta kiitettävästi pigmenttiä)

Sammaleinen vaalea harmaanvihreä (suosikkisävyni, pehmeä ja kermaisesti levittyvä koostumus.)

Kimaltava tummanharmaa (sama sävy kuin Nudessa)

Viileä harmaanvihreä on jännä valinta tähän palettiin, se sopii paljon paremmin 01-paletin värimaailmaan. Siksi yhdistinkin sen Nude-palettiin ensimmäisessä meikissä:

Luomen sisäpuolikkaalla harmaanvihreää, luomen keskellä ja alaluomella Nude-paletin taupea ja ulkonurkassa tummanharmaata. Kyynelkanavan vieressä Nude-paletin beigekultaa. Rajaus Sephoran rajauskynällä, sävy Surfer Babe.

Kulmaluulla MACin Shroom. Joka muuten loppuu ihan justiinsa! :D Multa ei ole loppunut luomiväriä varmaan pariin vuoteen.

Tykkään tästä sävy-yhdistelmästä paljon. Harmaanvihreä ja liilan taittavat harmaanruskeat (tai ihan puhdas liila) sopivat tosi hyvin yhteen.

Lämpimän lookin huulipuna on L'Orealin joulukokoelman Color Riche -sävy #392 Tanzania Rubis. Ihana. Taas kun laitoin pitkästä aikaa tummempaa huulipunaa niin muistin miten hyvin se mulle sopii. Katselin vain koko ajan peilistä että näyttääpäs makealta - vaikka itse sanonkin :D

Minulla on erilaisia huulipunakausia, ja nyt olen taas tosi pitkään mennyt nudeilla tai pinkeillä. Aika rohkaistua taas käyttämään tummempaa! :)

Kakkosmeikki Festif-paletilla: luomen ulkonurkassa luumu, keskellä pronssi (joka näyttää kuvassa ihan kupariselta) ja sisänurkassa se huonopigmenttinen kulta. Tarttuu ihoon niin huonosti että se hädin tuskin näkyy. Alla pitäisi olla tahmea voidemainen luomiväripohjustus.

Rajaus Maybellinen geelieyeliner ja sen päällä Maybellinen joulukauden kultakimalteinen Master Ink -eyeliner Black Gold.

Nyt mä lähden pakkaamaan. Ollaan lähdössä siskon kanssa yöjunaan - luvassa viikonloppureissu Rovaniemelle! <3 Pliis, onhan siellä lunta..! ^_^ Ehkä tavataan taas joulupukkikin..? Yritys on ainakin kova! :D

.

Kaikki postauksen meikit on saatu blogin kautta.

Yves Rocherin juhlapaleteilla on hintaa 17,90€ ja ne ovat saatavilla vain rajoitetun ajan.

Unohdin mainita että noissa paleteissa on muuten myös ihan sairaan hyvälaatuiset vaahtomuoviapplikaattorit..!

P.S. Epäonnistuja-postaukseen on päivän aikana tullut taas niin paljon lisää kommentteja että valitettavasti en ehdi niihin enää tänään vastata että ehdin junaan, toivottavasti ymmärrätte. Viikonloppuna ajattelin pitää blogilomaa yhtä ihanaa jouluista arvontaa lukuunottamatta. :)

Miksi tänään ei tullut postausta?

Koska vietin suuren osan päivästä jatkaen jotain, jota en saa ikinä päätökseen.

Surullisena ja väsyneenä tunnustan, että emme mieheni kanssa selvinneet vuoden alussa julistamastani projektista voittajina. Nyt jemmaajan koti, aina jemmaajan koti.

Vuoden aikana olette silloin tällöin kyselleet, miten kodinraivausoperaatiomme sujui. Olen vastaillut välttävästi. Olisin niin halunnut raportoida kuinka onnistuimme ja miten kevyeltä ja ihanalta olo tuntuu ilman röykkiöitä. Kun en ole voinut sitä tehdä, olen vältellyt koko aiheen käsittelyä.

Kerrotaan nyt miten kävi.

Aloitetaan jostain myönteisestä.

Tavaran määrä on oikeasti vähentynyt. Vein UFFille ja roskikseen lasteittain vaatteita ja krääsää. Heitin lopulta jopa vaatteiden saattohoitolaatikonkin avaamatta menemään, tai mieheni sen taisi tehdä kun itseä kirpaisi liikaa. Tästä on päästy pitkälle.

Mutta ei tarpeeksi pitkälle. Tavaraa on niin valtavasti, ja kun sitä esimerkiksi työmateriaalin (kosmetiikka) muodossa tulee joka viikko lisää, ja asunto on pieni, projekti on kuin taistelua niitä tunnettuja tuulimyllyjä vastaan. Kun tavaraa vain riittää ja poisheittäminen meille kummallekin psykologisesti niin vaikeaa, lopulta uuvuimme projektiin ja se hiipui päättäväisestä aktiivivaiheesta suvannon kautta väsyneeseen luovutusfiilikseen, ja sieltä unohdukseen.

Mikä esimerkiksi ratkaisuksi, kun säilytystilaa ei ole, ja haluat ostaa uusia kirjoja? Vaatteiden kiertokulku on nopeampaa ja hyvin moni meistä voi perustellusti heittää vanhan vaatekappaleen menemään jokaista uutta hankintaa kohden. Mutta kirjat? Pitäisikö AdLibris-tilausta laatiessa miettiä samalla, mitkä kirjat joutuvat nyt sitten lähtemään hyllystä eteenpäin..? Meidän kohdalla pitäisi. Mihin laitat töihin liittyvät projektikansiot, keskeneräisen lehden, tulostimen? Pienempiä ja suurempia asioita, joille ei ole omaa paikkaa. Ne laitetaan sille laskupinnalle joka sattuu olemaan vapaana.

En koskaan saanut soitettua ammattijärjestelijälle. :( Tiedättekö miksi. Minä jänistin. Mä en pystynyt. Numero oli ylhäällä, useampikin vaihtoehto katsottuna, post-it lapuissa luki joka päivä isoin kirjaimin: soita järjestäjälle. En tehnyt sitä. Pelotti ja ahdisti ajatus vieraasta ihmisestä analysoimassa meidän tavarakaaostamme. Se tuntui liian henkilökohtaiselta. Paljastaa vieraalle mitä kaikkea ei pysty heittää menemään.

Mieheni kyllä siivosi ja järjesteli alakerran varastoa tarmokkaasti ja heitti jonkun verran menemäänkin. Lattiasta kattoon täynnä olevassa varastossa on nyt - - edelleen lattiasta kattoon tavaraa, mutta jonkun verran paremmassa järjestyksessä. Sisään varastoon ei kuitenkaan edelleenkään mahdu itse ellei ensin ota tavaraa ulos.

Asunnossa erinäisiä tavarakasaumia on ehkä aavistus vähemmän entiseen verrattuna. Mutta tilanne on kaukana olennaisesti kohentuneesta. Kun pääset yhdestä tavarakassista eroon, kohta tulee uusi tilalle. Eikä tokikaan ole "syyttäminen" pelkkää blogimateriaalia vaikka se ottaakin tilaa ehkä näkyvimmin, emäntä keksii kyllä muuta pinottavaa ja kasattavaa pintoja täyttämään ilman kosmetiikkaakin. Samoin isäntä. Vaikka mies välillä yrittää kieltää ettei hän mitään pinoa. Todisteet täyttivät vielä hetki sitten kummatkin makuuhuoneemme ikkunalaudoista.

Saunaa emme voi edelleenkään käyttää. Jo pelkästään isoja kenkälaatikoita on lauteiden alla kolme. Lauteilla on kaikkea My Little Poneista varastoituihin retkieväisiin.

En pysty ottamaan pahimmista paikoista kuvaa kun tulee niin paha mieli.

Näin meille kävi. Tai pikemminkin; tällaisia me olemme.

Tänään olen mm. lajitellut mineraaliluomivärejä sävyittäin minigrip-pusseihin, päästäkseni eroon niitä säilyttäneestä rumasta muovilaatikostosta. Enää olisi yksi paperikassillinen meikkejä läpikäytävänä. Sain heitettyä menemään viisi kuivahtanutta geelilaineria ja voidemaista luomiväriä sekä pari ikivanhaa rajauskynää.

Huomenna aion jälleen kerran viedä makuuhuoneen senkille kasaantuneet kirjat, rasvapurkit ja pikkutavarat omille paikoilleen.

Viikon kuluttua ne ovat siellä taas.

*

Edit. Vastaan loppuihin kommentteihin maanantaina Rovaniemeltä kotiuduttuani.

Kävin tänään ostoksilla.

Ostin kynttilöitä.

Kissakorvaläpät.

Ja uuden maidonvaahdottimen.

Ja kolme trikoomekkoa.

Ihastuin trikoomekkoihin Sokoksen stailausjutun yhteydessä, ja olen siitä saakka sinnitellyt sen tuolloin ostamani edc:n mekon varassa. Välillä olen käynyt kokeilemassa mm. Nansolla ja Indiskassa vastaavantyylisiä, mutta hyvää ja minun päälläni istuvaa ei vain ole löytynyt. Kunnes tänään. Ja vielä kolmin kappalein.

Olin jo pitkään katsellut Taito Shopin ikkunassa yhtä kivan näköistä mekkoa. Tänään pääsin vihdoin sisälle saakka, ja kannatti. Poistuin tyytyväisenä, kotimaisia vaatesuunnittelijoita tukeneena. Kaikki ostamani vaatteet myös ommellaan Suomessa. Edit. Paitsi näköjään Papu, kiitos kun oikaisitte. Myyjällä oli ilmeisesti väärää tietoa.

Papu.

.

Riiminka.

.

Muka va.

Hyvä trikoo, parempi mieli :)

.

P.S. Piti oikeasti tehdä juttu päivän meikistä. No laitetaan huomenna :)