Kulunut vuosi on ollut monella tapaa merkittävä elämässäni. Se on ollut raskaimpia vuosiani, sisältäen surua jota en pysty edes sanoittamaan, mutta samalla se on tuonut paljon hyvääkin. Ryhdyin viimein sanoista tekoihin monissa tärkeissä asioissa. Lepäsin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Pysähdyin vihdoin oikeasti.
Mistä iloitsen kuluneessa vuodessa:
Luonnosta; sain toteuttaa haaveeni talvivaelluksesta Sveitsissä. Näin revontulet Lapin Lemmenjoella.
Työstä; minulla on mahdollisuus tehdä erilaisia töitä eri aloilla ja olen viimein ymmärtänyt, että en edes halua omistautua yhdelle alalle. Voin hyvin kun saan välillä tehdä jotain luovaa, välillä jotain mekaanista. Olen sekä yrittäjä että tavallinen työläinen. Osa kumpaakin tekee minut onnelliseksi.
Hidastamisesta; vaikka ulospäin ei ehkä vielä näy että vauhtini olisi hiipunut, tunnen hitauden sisälläni. Hitaus merkitsee luopumista liian korkeista standardeista, vääränlaisista menestyksen mittareista ja täydellisyyden tavoittelusta. Kyllä minä vieläkin haluan tehdä asiat tosi hyvin. Mutta haluan tehdä asioita laadukkaasti. Parhaita juttuja on ollut sisäistää, että teho ja volyymi ei aina ole laatua. Oma hyvinvointi on laatua.
Perheestä; perheeni on minulle raamit, kehys joka tukee, talon perustus joka on aina siellä. Nyt meitä on yksi enemmän ja saan lisätä alkavaan vuoteen uuden roolin pienokaisen tätinä. Minusta tulee osa hänen raamejaan.
Perhe <3
Haluan päättää vuoden tarinalla Leijasta. Tarinalla siitä, että ei pidä koskaan luovuttaa. Usko siihen mitä olet. Älä anna periksi huolelle, epävarmuudelle tai toisten mielipiteille. Usko siihen, että aina, aina voi yrittää uudestaan, vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä.
"Jos yrittää juosta, eikä se auta, ja jos yrittää juosta ja heiluttaa, eikä se auta, ja jos yrittää juosta, heiluttaa ja hyppiä, eikä sekään auta, niin tiedä, että jos vielä juokset, heilutat, hypit ja huudat, se auttaa."
Lempeää uutta vuotta kaikille.
Tarina on Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin. Kirja on rakkaimpiani ja olen saanut sen äidiltäni ollessani 4-vuotias.
On tullut taas aika.
Pidemmittä puheitta: vuoden 2018 Parhaat Kosmetiikkatuotteet.
Dermosil Kanerva-seerumi
Ihana Kanerva-seerumi kuului vuoden ensimmäisiin esiteltyihin tuotteisiin ja tiesin heti, että se pääsee listalle. Seerumin nimi ja pakkaus on ehtinyt tällä välillä muuttua, ja nykyään seerumi näyttää tältä ja sana 'Calluna' (kanerva) on tiputettu nimestä pois. Ainesosat ovat kuitenkin samat.
Kanerva-seerumissa on todella miellyttävä, ohuen maitomainen syväkosteuttava koostumus. Se sekä kosteuttaa että ravitsee ihoa rasvapohjaisilla ainesosilla. Ehkä paras kosteuttava seerumi jota olen koskaan käyttänyt, pidän ihan kaikesta tässä seerumissa; koostumuksesta, tuoksusta ja hinnasta (10,50€). Karkkipäivän Suosikit Hall Of Fame -kamaa!
Lovely Day Hyaluron + Bloom -seerumi
Toinen ihana seerumituttavuus tältä vuodelta. Dermosil-seerumin maitomainen koostumus tekee siitä ihotuntumansa puolesta minulle mieleisemmän, mutta Lovely Dayn seerumi vakuuttaa kokonaisvaltaisemmin hoitavalla ainesosakattauksellaan: puhtaan veden sijaan seerumin pohjana ovat kamomilla- ja aloevesi ja antioksidanttirikas koostumus pullistelee ihoa hoitavia aineita kuten kaktusviikunaöljyä, babassunsiemenöljyä, niasiiniamidia, hyaluronihappoa ja sodium pca:ta. Erinomaisia ainesosia niin kosteusköyhälle kuin ikääntyvällekin iholle.
Koostumus on raikkaan geelimäinen.
Korres Wild Rose -kosteusvoide
Kreikkalaisen Korresin tänä vuonna uudistuneen Wild Rose -klassikkosarjan päivävoide normaalille ja sekaiholle hurmaa sorbettimaisella raikkaudellaan. Geelivoidemainen, nopeasti imeytyvä koostumus on kevyt ja sopii kesäaikaan. Ihastuin myös voiteen tuoksuun, joka tulee aidosta ruususta. Se on hienovaraisen makea eikä lainkaan tunkkainen.
Wild Rose -voide kuuluu käytössäni ehdottomasti Elämykselliset Tuotteet -kategoriaan: sen miellyttävä koostumus on mukava levittää iholle samalla kun ihana tuoksu hellii hajuaistia ja kaunis lasipurkki tuntuu asteen ylellisemmältä kuin muoviset pullot. Ainesosiensa puolesta se ei ole kaikkein kosteuttavin suosikkivoiteistani, mutta sitä on ihana käyttää. Voiteen tärkein avainainesosa on ihoa kirkastava c-vitamiini.
Vintner's Daughter -öljyseerumi
En todennäköisesti maksaisi uudelleen tämän arvokkaan öljycocktailin hintaa (200€), mutta pakko myöntää, että se jättää ihon aivan käsittämättömän ihanan tuntuiseksi. Käytän tätä ilolla, ja jos rehellisiä ollaan, ilman kauneusbloggaaja-tuotetestaajan rooliani en olisi kuluneena vuonna mitään muuta yöhoitoa ihollani käyttänytkään.
Jos Ekopharman Mustaherukkakasvoöljy toimi minulle muutama vuosi takaperin öljyhoidon "sisäänheittäjänä" ja porttituotteena, Vintner's Daughter viimeistään sinetöi rakkauteni puhtaisiin kasviöljyihin. Päivällä käytän edelleen mieluummin voidetta koska se sopii paremmin meikin alle ja imeytyy nopeammin, mutta yöllä valintani on öljy. Ihoni ei ole koskaan tuntunut aamuisin yhtä hyvältä. <3
L300 Hyaluronic Renewal -sarja
L300 on minulle kiistatta vuoden yllättäjä ja innostavin kosmetiikkatuttavuus. Vaikka sarja ei ole luonnonkosmetiikkaa, jota itse henkilökohtaisesti suosin, sen ainesosa- ja hintaprofiili yhdistettynä erittäin miellyttäviin kosmeettisiin koostumuksiin on jotain niin mahtavaa, että sen huomiotta jättäminen olisi vääryys.
Ruotsalainen apteekkisarja vakuuttaa ihoystävällisillä ja hajusteettomilla koostumuksillaan ja "aikuisten oikeasti" toimivilla ja kosteuttavilla ainesosillaan. Sarjan tuotteet ovat no-nonsense tyylisesti formuloituja keskittyen vain olennaisiin, ihon hydrolipidikalvoa vahvistaviin, kosteutta sitoviin ja ravitseviin ainesosiin kuten hyaluronihappoon, pantenoliin ja keramideihin.
Suosikkini on kookosöljyllä ja skvalaanilla buustattu silmänympärysvoide jota käytän koko kasvoilla. Keramideilla pakattu yövoide on myös loistava!
Clarins Extra-Firming-silmänympärysvoide
Clarinsin kiinteyttävä ja juonteita häivyttävä silmänympärysvoide on siinä mielessä poikkeuksellinen yksilö Parhaat-listallani, että en itse asiassa pidä sen ainesosakattausta lainkaan vakuuttavana anti-age-vaikutusten kannalta eikä resepti sisällä yhtäkään tunnettua anti-wrinkle-tehoainesosaa. Lisäksi voide on pakattu säilyvyyttä heikentävään purkkiin.
Mitä ihmettä voide sitten tekee listallani? Se vain on niin hyvän tuntuinen ja silottaa ja kosteuttaa fantastisesti! Juonteiden häivyttymiseen on vaikea ottaa kantaa koska olen samanaikaisesti käyttänyt myös juonteisiin tutkitusti pureutuvia aineita kuten retinolia. Mutta retinolituotteet eivät kosteuta, Clarins Extra-Firming taas kosteuttaa ja ravitsee ja tuo iholle välittömän "helpotuksen", samalla kun iho jää myös sileän näköiseksi. Kosteudesta ja silotuksesta vastaavat mm. glyseroli, betaiini, sheavoi ja ruusuvaha.
Extra-Firming-voide on hyvä esimerkki tuotteesta, jonka ainesosaluetteloa katsomalla ei voi päätellä sen vaikutuksia, vasta ihon kokemus kertoo mitä purkki meinaa. Markkinoilla on varmasti paljon tehokkaampia tuotteita juuri juonteiden häivyttämiseen, mutta jos jollakulla on 60 euroa ylimääräistä, tarve hyvälle ja kosmeettisesti erittäin miellyttävälle silmänympärysvoiteelle ja häntä viehättää Clarins-tuotteen ylellisyys, ei tämä purkki ole hullumpi hankinta.
Remescar Eye Bags & Dark Circles -silmänympäryshoito
Tehokas taikatuote silmänalusturvotuksen välittömään häivytykseen. Voide ei kaipaa sen kummempia turinoita ympärillen: se toimii muodostamalla silmäpussin päälle kiristävän kalvon joka tasoittaa pussia. Toimii. On hyvä muistaa, että Remescar ei kuitenkaan ole hoitotuote vaan meikkituotteeseen rinnastettava pika-apu.
*
Katsaus vuoden parhaimpiin putsareihin. Mukana myös tehokas kuorinta.
L300 -puhdistustuotteet
Tapaamme L300:n taas. Tämä kolmikko on niin loistava jengi että voisin hyvin käyttää (rasvapohjaisen putsarin lisäksi) vain näitä.
Intensive Moisture Cleansing Mousse pesee ihon mielettömän liukkaalla ja pehmeällä vaahdolla ja tuntuu hellävaraiselta, Ultra Sensitive Foaming Cleanser puhdistaa maidosta ohueksi vaahdoksi muuttuvalla sulfaatittomalla koostumuksella ja kosteuttava 3-in-1 Micellar Cleansing Water on yksinkertaisesti paras käyttämäni normikosmetiikan misellivesi. (Luonnonkosmetiikan paras on vuorossa seuraavana.)
L300-putsareiden väri on muuttunut vuoden aikana vaalean turkoosiksi.
Cattier Micellar Gel
Ranskalaisen luonnonkosmetiikkasarja Cattierin hybridimisellituote on kuin hoitovesi, ohut seerumi ja puhdistustuote samassa purkissa. Soothing Micellar Gel kosteuttaa ja rauhoittaa, viimeistelee kasvojen puhdistuksen JA poistaa synteettisenkin silmämeikin...! En meinannut uskoa todeksi. Mutta niin se tekee minun kasvoillani.
Yves Rocher Pure Calmille -puhdistusöljy
Aasialaisille vesimäisen ohuille, hienostuneille puhdistusöljyille löytyi haastaja Ranskasta: vanhan kunnon Yves Rocherin Cleansing Micellar Oil.
Rocherin edullinen (6,90€) puhdistusöljy tuntuu iholla silkkiseltä, poistaa vedenkestävänkin meikin ja muuttuu veden vaikutuksesta iholta helposti huuhtoutuvaksi maidoksi. Ei jätä rasvaista jälkitunnetta. Silmämeikkikin liukenee vaivatta vailla kirvelyitä jopa meikäläisen superherkistä silmistä. Tuote on suhteellisen uusi mutta käyttäjien ylistyksen perusteella klassikko jo nyt. Joko sinä olet testannut? :)
Juice Beauty Stem Cellular Resurfacing Micro-Exfoliant
Kaikki kunnia entsyymi- ja hydroksihappokuorinnoille jotka vaikutuksiltaan ovat ylivoimaisia, mutta kyllä ihoni edelleen aika ajoin kaipaa oikein tehokasta, hipiän välittömästi supersileäksi "hiovaa", rehellistä raekoostumusta. Juice Beautyn Resurfacing Micro-Exfoliant on sellainen. Näin sileää ihoa en saa järeimmälläkään happokuorinnalla.
*
Kulunut meikkivuosi peilasi vahvasti viime vuosina vaivihkaa tapahtunutta muutosta; fokukseni siirtymistä silmämeikeistä kasvomeikkeihin. Etenkin meikkipohjatuotteisiin. Meikkivoiteet ovat nyt minulle värikosmetiikassa kiinnostuksen kohde numero yksi.
Lumene Invisible Illumination Instant Glow Fresh Skin Tint
Vuoden paras meikkipohjatuote on tässä! Lumenen värikosmetiikkaa ja ihonhoitoa yhdistävä Invisible Illumination -sarja kasvoi loppuvuodesta Instant Glow Fresh Skin Tint -voiteella, joka on viihtynyt ihollani melkein joka päivä sen jälkeen kun sen hyppysiini sain. Ihan törkeän hyvän tuntuinen tuote, en voi muuta sanoa.
Fresh Skin Tint on kuin sävyttävä kosteusvoide, mutta koostumus on niin hienostunut etten voi verrata sitä yhteenkään aiemmin kokeilemaani sävyttävään kosteustuotteeseen. Fresh Skin Tint tuntuu iholla välittömästi superkosteuttavalta ja levittyy unelman tasaisesti, koostumus sulaa ihoon ja kevyt pigmentti tasoittaa ihon jättämättä rajan rajaa.
Levitän Fresh Skin Tintin päälle vielä mineraalimeikkipohjan. Yhdessä kevyt, kosteuttava värivoide ja puuterimainen mineraalipohja luovat tämänhetkisen suosikkimeikkipohjani.
Tästä tuotteesta voin todellakin sanoa: my new GO-TO.
Alima Pure Satin Matte -mineraalimeikkipohja
Jos Lumene oli paras voidemainen meikkipohjatuote, Alima oli paras puuterimainen.
Vuosien jälkeen pääsin viimein tekemään tuttavuutta pitkän linjan mineraalimeikkisarja Aliman kanssa. Aliman Satin Matte veti korkeat pisteet peittävyydellään ja miellyttävän kermaisella koostumuksellaan sekä erittäin laajalla sävyvalikoimallaan. Kenties ylellisimmän tuntuinen mineraalipohja jota olen käyttänyt.
Skin 79 Beblesh Balm
Tämä on kuultu moneen kertaan mutta korealaiset ne vain osaa. Jos he jonkin osaavat värikosmetiikan saralla, se on BB-voiteet. Maailman parhaat BB-voiteet tulevat Etelä-Koreasta, ja tarvitsee vain kokeilla niitä ymmärtääkseen.
Arvioni kertoo kaiken olennaisen:
Voidemainen, paksuhko ja peittävä mutta samalla yllättävän notkeasti levittyvä koostumus, tarttuu ihoon napakasti ja tasaisesti vailla minkäänlaista rullaamista, viiruuntumista, rosoisuutta tai epätasaisuutta. Koostumus sallii ronskimminkin levityksen sormilla, tätä voi ikäänkuin ”lähmiä” naamaan ja silti BB asettuu ihan hävyttömän kauniisti. Voide kulkee ihon yli peittäen sen kuulaasti ja tasaisesti. Päälle voi lisätä kerroksia ja ne levittyvät yhtä moitteettomasti ilman että alle laitettu kerros liikkuisi mukana tai että meikki kerrostuisi pakkelimaisen näköisesti. Ei voi kuin ihailla tällaista formulointia.
Aasialaisten BB-voiteiden ainoa miinus on sävyvaihtoehtojen kapeus.
Whamisa Organic Flowers BB-voide
Listan toinen BB tulee sekin Koreasta: tämä purkki edustaa luonnonkosmetiikkaa.
Whamisan BB:n avainsana on kuulaus. Se luo kasvoille Aasiassa suositun kostean hehkuvan näköisen pinnan. Rasiaan pakattu voide levittyy iholle ohuesti, jättäen hipiän eteerisen kuulaaksi samalla tasoittaen ihon punoitusta ja epätasaisuuksia. Peittävyys on keskivahva ja voiteessa on suojakerroin 50. Ohut, hoitava koostumus muistuttaa enemmän ohuenohuita cushion-meikkivoiteita kuin perinteisiä BB-voiteita.
Mádara City CC-voide
Mádaran vuoden uusiin lanseerauksiin kuuluneet aurinkotuotteet eivät pettäneet, ja SK 15-kertoimella varustettu sävyttävä CC-voide on vallan erinomainen tuote. Koostumus voisi olla vielä ohuempi (tyyppiä nuo korealaiset, mars sinne ottamaan oppeja!) ollakseen täydellinen, mutta suoritukseltaan Mádaran CC peittoaa monet muut länsimaisen luonnonkosmetiikan sävyttävät kosteusvoiteet.
City CC levittyy tasaisesti, kosteuttaa ja suojaa auringolta. Iho jää kauniin kuultavan näköiseksi. Kesällä, kun iho on päivetyksen ansiosta muutenkin tasaisemman värinen, City CC riittää yksinään meikkipohjaksi. Tällöin sipaisen nenään vielä puuteria.
Absolution Le Multi Correcteur -peiteaine
Absolutionin mahtava peiteaine on listan tuorein tuttavuus - olen löytänyt voiteen vasta nyt joulukuussa.
Tässä on toistaiseksi paras kokeilemani sertifioidun luonnonkosmetiikan peiteaine, koostumusta ei juuri erota normikosmetiikasta. Voide on ohutta ja todella peittävää. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että joudun kiinnittämään voiteen irtopuuterilla, muuten se viiruuntuu vähän silmänalusihon vaakajuonteisiin.
L'Oreal Unlimited Mascara
Lavera Natural Definition Mascara
Tänä vuonna ei tullut vastaan kovin monia superinnostavia maskaroita, se myönnettäköön. Nämä kaksi erottuivat noston arvoisina: L'Orealin taipuvavartinen uutuus normikosmetiikan puolelta ja Laveran tarkkuusharja-uutuus luonnonkosmetiikan sarjoista.
L'Orealin ripsivärit ovat toimineet minulla aina, ja vaikka kaikki harjat eivät ole olleet mieleeni, Lorkun koostumukset toimivat. Niin Unlimited'kin, joka kerrostuu todella nätisti ja luo siistiä volyymia. Lavera puolestaan ei ole aikaisemmin onnistunut kehittämään ripsilleni niitä ihan parhaita maskaroita, kunnes tämä vuosi toi muutoksen: Lavera lanseerasi kaksi uutuusmaskaraa joista kummastakin tykkään valtavasti. Suosikkini on miniharjainen Natural Definition, joka tavoittaa pienimmänkin heiveröripsen ja massa myös kerrostuu kiitettävästi. Hienoa Lavera!
*
Real Techniques Smudge Brush -siveltimet
Sivellinten maailmassa löydän aniharvoin mitään juhlimisen arvoista, mutta Real Techniquesin pikkuiset "savustus"siveltimet lunastivat paikkansa uusina silmämeikin go-to-välineinäni.
Sivellinkaksikko Smudge Brush ja Precision Smudge Brush on luotu savustamaan ja pehmentämään erityisesti rajauksia, mutta kukaan ei estä käyttämästä niitä myös muulla tavalla. Minun silmissäni kaksikko löysi paikan tarkkojen varjostusten työhevosina, ja nyt en muita siveltimiä varjostuksiin käytäkään. Pieni, velttoluominen ja ahdas silmä vaatii tarkemmat instrumentit kuin laajaluominen, napakkaihoinen silmä. Jätän pulleammat siveltimet muiden silmille :)
Benecos-kabuki
Tämä kabukisivellin on sekä ihanan tiheä ja pehmeä että edullinen (n. 14,90€) että vegaaninen! Se peittoaa ihotuntumaltaan monet kalliimmat siveltimet ja tiheä harjasrakenne saa mineraalipohjan levittymään peittävästi ja tasaisesti. Löytö! Benecos-kabuki on nyt uusi suositukseni edellisten suosikkikabukieni joko poistuttua markkinoilta tai niiden laadun muututtua.
......
AIEMPIEN VUOSIEN PARHAAT:
Hain joulukuun alussa blogin lukijoiden joukosta eri ihotyyppien edustajia ihonhoitotuotteiden testipaneeliin. Sain hakemuksia yli 50, osa hyvinkin seikkaperäisiä, ja sain käytyä viimeiset läpi viimein tänään. Suuri kiitos kaikille hakeneille ja kiinnostuneille. Olisinpa voinut ottaa teidät kaikki mukaan..!
Koska veisi paljon aikaa vastata jokaiselle hakijalle henkilökohtaisesti tuliko hän valituksi vai ei, ilmoitan tämän postauksen kautta, että valinnat on suoritettu ja valituille on ilmoitettu tänään sähköpostitse.
Saatan tarpeen ja ideoiden mukaan myöhemmin ottaa yhteyttä myös muihin hakijoihin, jos tarvitsen johonkin projektiin laajemman edustuksen testihenkilöitä.
Yllättävästi, kuivan ihotyypin hakijoita oli kaikkein vähiten. Täytyy sanoa että todella yllätyin, olen ajatellut että kuivuus on hyvin yleinen ihohuolenaihe täällä Pohjolassa.
Rasvaisen ja epäpuhtaan ihon omaavia kandidaatteja taas oli yli puolet hakijoista. Koska tämä ihotyyppi on kenties kaikkein haastavin hoidettava ja koska olen tulevaisuudessa kiinnostunut esittelemään perusteellisemmin myös tämän ihotyypin tuotteita, päädyin valitsemaan rasvoittuvan ihotyypin testihenkilöitä mukaan useamman.
Kiitos kaikille kiinnostuneille vielä kerran.
Hyviä ja "huonoja" uutisia.
Lumenen uusin sarja sisältää pari oikein hyvää tuotetta ja mm. erityisen paljon mieltymysteni mukaisen seerumin. Myös hajusteettomuus ilahduttanee niitä tuoksuherkkiä kuluttajia, jotka eivät voi käyttää monia Lumenen vahvan tuoksuisia tuotteita.
"Huonot" uutiset. Nyt Lumenella alkaa olla niin paljon sarjoja että oikeasti, kuluttajat ovat varmasti jo ihan pyörällä päästään. Sarjan kehittäjät voisivat nyt vähän laittaa suitsia labran ja markkinoinnin tyypeille ja miettiä, onko näille osittain ihan päällekkäin meneville sarjolle todella tilausta ja perusteltua tarvetta. Lumenelaisten ylitsepursuava innostus uuden valikoimaprofiilin luomiseen on tuonut meille muutamia ihan mahtaviakin Lumene-juttuja, mutta kokonaisuudessaan sarjauudistus on sekava ja punainen lanka tuntuu kadonneen.
Niin sarjojen määrä kuin niiden nimet aiheuttavat kuluttajissa sekaannusta, mikä on osittain tajuttu jo Lumenellakin.
Tästä ihan tuoreena esimerkkinä on sarjojen Kuulas ja Hehku uudelleenteippaukset selkeämmillä tuotekuvauksilla. Aiemmin näiden kahden sarjan ydinviesti ei välittynyt pakkauksissa riittävän selkeästi - eivätkä nimet Kuulas ja Hehku ainakaan auta asiakasta päättelemään, miten nämä voiteet eroavat toisistaan. Nyt pakkauksiin on lisätty uudet teipit isommilla ja selkeämmillä teksteillä: KUULAS - FIRMING/KIINTEYTTÄVÄ ja HEHKU - ANTI-AGING/SYVÄKORJAAVA.
...mutta onhan sitten vielä se kolmas Lumenen ikääntyneen ihon anti-age-sarja AJATON, joka lupaa myös näitä samoja asioita....
Aina vain uusien sarjojen sijaan monet uudet tuotteet voisi lanseerata osaksi vanhoja, jo olemassa olevia sarjoja. Arktis esimerkiksi olisi sopinut luontevasti osaksi herkän ihon hajusteetonta CALM-sarjaa.
Noniin. Olen taas asiasta avautunut ja nyt päivän esittelyyn.
Lumene ARKTIS. Tämän sarjan pääpointti: kosteuttaa ja suojata. Hydra Care.
"Hetkinen", joku sanoo nyt. "Lumenellahan on jo se Lähde...? Sehän kosteuttaa?"
Jep, niin on. Mutta Arktis kosteuttaa erityisesti kuivaa ihoa ja suojaa sitä lämpötilan vaihteluilta.
Olen saanut sarjan tuotteet testiin Lumenelta.
Lähteen ja Arktiksen ero on käytännössä se, että Arktis on suoraan kehitetty kuivalle iholle ja suojaamaan sekä rauhoittamaan, Lähde on kehitetty kaikille ihotyypeille ja kosteuttamaan. Lähde-sarjassa on voiteet sekä normaalille että kuivalle iholle ja geelimäinen seerumi, kun taas Arktis-sarjassa on voide ainoastaan kuivalle iholle sekä emulsiomainen, runsaampi seerumi.
Arktis on hajusteeton, Lähteessä on hajusteita.
Arktis lupaa virallisen kuvauksensa mukaan "luoda iholle kosteuttavan suojan lämpötilan vaihteluita vastaan. Talvella tuotteet taistelevat kylmyyden aiheuttamaa kuivuutta, kutinaa ja punaisuutta vastaan, kesällä ne suojaavat kuumuudelta."
ARKTIS RICH DAY CREAM 26,90€ / 50 ml
Vertasin Lähde-sarjan voidetta kuivalle iholle ja Arktis-sarjan päivävoidetta, ja Arktis-voide on selvästi ravitsevampi. Siinä on mm. ihon suojabarriääriä vahvistavia keramideja ja ärtynyttä ihoa hellivää kaurauutetta.
Mielestäni Arktis-voide sopii ehdottomasti paremmin talveen kuin kesään, vaikka en toki voi kuivaihoisen suulla puhua. (Kuivaihoiset, käytättekö te kesälläkin paksuja, runsasrasvaisempia voiteita vai riittääkö silloin kevyempi koostumus..?) Myös Lumenen omassa markkinointimateriaalissa korostetaan talviolosuhteita, ja Arktis-voide onkin testattu Suomen Lapissa tämän vuoden helmi-maaliskuussa 15-30 pakkasasteen olosuhteissa. :)
Kiinnostaisi, toimiiko Arktis-voide todella kesällä myös kuumuutta vastaan. Kesäisiltä lämpötiloilta suojaaminen jäi itselleni vähän mysteeriksi sarjan lupausten tiimoilta - tarvitsemmeko Suomen kesässä ylipäänsä erityistä suojaa muulta kesäsään rasitukselta kuin UV-säteilyltä? Voiko voidekoostumus fyysisesti suojata myös kuumuuden tunteelta...?
Jätän kysymykset ilmaan ja totean, että ainakin tämä voide on hyvä tuote suojaamaan ja ravitsemaan ihoa talviaikaan.
ARKTIS OLEO-SEERUMI 32,90€ / 30 ml
Ihastuttava seerumi! Tuotetiedoissa puhutaan hieman virheellisesti tai harhaanjohtavasti öljyseerumista, mikä vie ajatukset öljyyn pohjautuvaan tuotteeseen, mutta kyseessä on oil-in-water-tyyppinen emulsio, eli siis monista kevyistä kosteuttavista emulsioista tuttu maitomainen koostumus.
Itsehän olen näiden emulsiomaisten seerumeiden ystävä, ja Arktis-seerumi tuntuu erittäin miellyttävältä. Nestemäisen ja emulsiomaisen seerumin sensorinen ero tiivistyy sanaan: pehmentää, iho tuntuu emulsioseerumin jälkeen paljon pehmeämmältä kuin nestemäisen, joka puolestaan voi jopa jättää nihkeän tai kiristävän tunteen.
Arktis-seerumissa ihoa kosteuttavat ja ravitsevat mm. glyseroli, betaiini, rypsiöljy, mustikkaöljy, kauraöljy ja keramidit.
Oikein kuivalle iholle pidän Lumenen kaksifaasista Arctic Berry Cocktail -tehohoitoa (käytännössä seerumi) vielä parempana kuin Arktista, mutta mikäli maitomainen koostumus viehättää ravistettavaa öljy-vesi-koostumusta enemmän, Arktis on sinun juttusi.
ARKTIS-SILMÄNYMPÄRYSVOIDE 26,90€ / 15 ml
Seerumin ohella suosikkini Arktis-tuotteista! Voide on samalla todella kosteuttavan ja suojaavan tuntuinen, mutta ei rasvainen. Tässä on juuri se täyteläisyysaste jota silmänympärysvoiteissa tavoittelen, haluan voiteen muodostavan iholle selvästi suojaavan ja pehmentävän pinnan. Vesimäiset ja geelimäiset sy-voiteet eivät ole minun juttuni. (Lähiaikoina on muuten tulossa isompi sy-voide-juttu joka on muhinut puolivalmiina jo kuukauden päivät :))
Arktis-voiteen voisi summata näin: simppeli, kosteuttava, sopivan ravitseva ja suojaava koostumus. Hygieeninen ja säilyvyyttä pidentävä tuubipakkaus saa kiitosta. Ihan edesmenneen Lumene Bright Now 360-silmänympärysvoiteen tasolle tämän koostumus ei yllä, mutta on lähellä. Arktis on varmaankin tämänhetkinen suosikkini Lumenen sy-voiteista. (Ajaton on myös ihana, mutta Arktis on halvempi ja sen pakkaus fiksumpi.)
ARKTIS-KÄSIVOIDE 7,90€ / 30 ml
Hassun pikkuiseen (tai toisesta näkökulmasta käsilaukkustävälliseen) 30 millin kokoon pakattu käsivoide on myös minulle mieleen. Siinä on ihana puuterinen tuoksu (vaikka voide on hajusteeton) ja täyteläinen, yökäyttöön sopiva koostumus.
Imeytymisen jälkeinen lopputunne estää voidetta saamasta ihan täysiä pisteitä; kun voiteen pehmeä koostumus on sulanut ja kietonut kuivat, karheat kätöset kiristävää tunnetta helpottavaan olemukseensa, se jättää jotenkin aavistuksen ei-niin-miellyttävän jälkitunteen. Seikka lienee kuitenkin hoitavuuden kannalta epäolennainen kun voiteen kuitenkin levittää käsiin illalla nukkumaan mennessä :) (Koostumusnörtti halusi sen kuitenkin tuoda esiin... :p)
ARKTIS-HUULIVOIDE 7,90€ / 10 ml
Tämän tuotteen kokemus on lyhyesti esitetty: ei sopinut huulilleni. Tulos, joka ei yllättä huulivoiteita testatessa. Huuleni ovat vuodesta 1993 olleet lojaalit vain Blistexin purkkihuulirasvalle ja 2000-luvulta Carmexin purkille, nämä koostumukset ovat huulilleni aivan t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-t eikä muilla huulivoiteilla valitettavasti ole mahdollisuutta tulla tämän suhteen väliin.
En tosiaan tiedä mikä tekee huulistani niin valikoivat mutta 95% kaikista testaamistani huulirasvoista ei vain tunnu hyvältä, ne joko tuntuvat katoavan huulilta tai tuovat kamalan, muovisen kalvon tunteen joka ei kosteuta yhtään. Arktis tuntuu huulillani vähän siltä kuin levittäisin huulille Aqualan L:ää.
*
Joko Karkkipäivän lukijoissa on Arktista testanneita? Mitä mieltä yleisesti olette yhä-vain-kasvavasta Lumene-valikoimasta jossa on nyt jo yhdeksän (!) eri ihonhoitosarjaa? Edit. Itse asiassa sarjoja on kymmenen, kun mukaan laskee kaikkein edullisimman Klassikko-sarjan...
Joulukalenterin viimeisessä luukussa julistetaan tämän vuoden kalenteriarvonnan voittaja.
Arvonnassa oli tänä vuonna mahdollisuus saada mukaan useampi "arpa", ja arvonta suoritettiin seuraavalla tavalla: kustakin luukusta (1-23) arvottiin ensin yksi henkilö = arpa, ja sitten näistä 23 arvasta arvottiin yksi voittaja. (Yhdellä henkilöllä todella kävi sellainen tuuri että hänellä oli loppuarvonnassa kaksi arpaa..!)
Onnettarena toimi sisareni, jolle annettiin ensin kunkin luukun kommenttien lukumäärä, joista hän valitsi sattumanvaraisesti numeron. Sitten hän valitsi voittajanumeron arpalipuista 1-23. Voitokas numero oli 18, ja sen numeron alla oli nimimerkki
Voittajaan on otettu yhteyttä :) Onnea Kristalli, toivottavasti saat voitosta paljon iloa :)
*
Olin miettinyt vielä yhden lahjamuiston jakamista aattopäivän luukussa. Se on kuvan suloinen poni <3
Minusta tuntuu, että jätän tämän luukun avaamisen ja lahjan tarinan kuitenkin odottamaan. Luukun tarina on sen verran henkilökohtainen. Sen aika tulee ehkä jonain päivänä. <3
Luukku 23 - space, the final frontier....
Tämä lahja...! <3 ^_^
Ainakin yksi lukijani - lahjan valmistanut ystäväni, todennäköisesti repeää tämän nostalgiatripin edessä...!
Tämän liikuttavan mahtavan askartelun on tehnyt samainen ihana ystäväni Mili jonka valmistamiin jouluherkkuihin tutustuimme luukussa 9. Starship Enterprise on niin vanha että en pysty muistamaan minä vuonna olen sen Mililtä saanut, mutta veikkaan varhaisteini-ikää.
Lahja on inside-läppä, sillä meillä oli Milin kanssa yhteen aikaan pieni Star Trek -vaihe (ja ei, trekkeri-nörteiksi emme tunnustaudu ^_^).
Milillä on aina ollut taito vangita erilaisten elämänvaiheidemme ja kausiemme juttuja humoristisiin lahjoihin, itse askarreltuihin kortteihin ja tietysti eeppisiin kirjevihkoihimme.
Tiesin kalenteria suunnitellessani heti että tämä lahja tulee yhteen luukkuun, ja säästin sen näihin viimeisiin päiviin ennen aattoa kun tiesin jo olevani Kuopiossa joulun vietossa. Starship Enterprise majailee täällä lapsuudenkodissani, vanhassa lapsuuden ajan huoneessani. Sitä katsellessa ei voi kuin hymyillä. Aikoinaan se on roikkunut katosta.
Mili, this one's for you :) Starship is still going strong ^_^
.
(Jos sinulla on tänä sunnuntaiaamuna sietokykyä 1990-luvun alun über-kitcshille electronicalle, laitan vielä loppuun kitsch-eurodance-klassikon vuodelta 1992: Starship Edelweiss. Minulla oli tämä biisi c-kasetilla ruttuisena nauhoitteena ja sen tahtiin on jorattu :) Video ei ehkä sovi niille jotka kaipaavat aatonaaton aamuunsa seesteistä harmoniaa...)
P.S. Sain eilen Milin joululahjan enkä mitenkään malttanut odottaa jouluaattoon vaan leikkasin autuaana iltapalaksi aimo viipaleen tämän vuotista maustekakkua..... <3
Luukku 22 on ilahduttanut syksyn aikana.
Minulla oli peruskoulussa hyvä ystävä. Kutsutaan häntä Elinaksi. Elina oli jännä tyyppi, voimakasluonteinen, todella persoonallinen ja omansalainen. "Oman tiensä kulkija", näin kai hänen tyylisiään kutsutaan. Hän ei välttämättä ollut sovinnainen sillä tavalla että ystävystyisi kaikkien kanssa, piti olla yhtä vahva tyyppi kuin hän, ja ehkä vähän erikoinenkin, että saattoi olla hänen vertaisensa. "Pärjätä" hänelle.
Minä viihdyin Elinan kanssa. Meillä oli ihan erilaiset jutut kuin minulla ja muilla ystävilläni. Elina ei kuulunut siihen isompaan kaveriporukkaan jossa muuten vietin aikaa etenkin yläasteella. Mutta Elinalla ja minulla oli aina omat juttumme, oma maailmamme. Asuimme lähekkäin ja Elinan luokse oli helppo mennä. Siellä oli kodikasta ja välitöntä, ei tarvinnut koreilla. Joskus tuntui että Elinan koti oli melkein kuin toinen kotini.
Etäännyimme yläasteen jälkeen, kuten käy monille kun aloitetaan opiskelut peruskoulun jälkeen. Elina muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Elämämme lähtivät eri suuntiin. Yhteytemme kuitenkin säilyi ja näimme silloin tällöin. Harvakseltaan, mutta joka vuosi.
Elina perusti perheen ja minä päädyin Ahvenanmaalle. Tapasimme viimeisen kerran kun olin juuri muuttamassa Ahvenanmaalle. Saarelle muutettuani kävin vanhassa kotikaupungissani enää todella harvoin. Vaihtelimme Elinan kanssa joulukortteja. Ehkä saatoin kirjoittaa satunnaisen kirjeenkin.
Eräänä jouluna Elinan joulukorttia ei enää tullut.
Kuva: Giulia Bertelli
Olin vähän haikea ja ihmeissäni. Ehkä posti oli kadottanut kortin? En enää muista miksi emme käyttäneet sähköpostia, ehkä Elina ei ollut sähköposti-ihmisiä. Hän ei ollut kovin suuri tietotekniikan ystävä, sellaisena kuin hänet nuoruusvuosiltamme muistan. En myöskään muista miksi emme soitelleet. Ehkä soitinkin? Enkä saanut vastausta? En enää muista. Muistan vain, että kirjoitin Elinalle tuon joulun jälkeen ja kysyin kuulumisia. Varmistaakseni että Elina yhä oli siellä. En saanut vastausta.
En kuullut Elinasta sen jälkeen neljääntoista vuoteen. Kukaan vanhoista koulukavereistakaan ei tiennyt hänestä mitään. Tulkitsin, että Elina oli syystä tai toisesta valinnut päättää yhteydenpidon.
Sellaista elämä tietysti on. Ihmisiä tulee ja menee, kaikkia ei ole tarkoitus pitää. Ystävyydet voivat olla pidempiä ja lyhempiä pysäkkejä.
Ajattelin Elinaa usein. Mitä hänelle kuului, millaista elämää hän eli. Toivoin, että ehkä jonain päivänä vielä kohtaisimmekin.
Se päivä tapahtui tänä syksynä.
Eräänä päivänä näin blogini kommenttilaatikossa tutun nimen sähköpostiosoite-kentässä. Kommenttiinsa saa halutessaan jättää sähköpostiosoitteen, sen näen vain minä. Sydämessä ailahti. Elinan sukunimi ei ole ihan yleinen, ja kommentin sisällöstä saattoi päätellä, että sen jättäjä tunsi minut vuosien takaa. Siinä ei suoraan lukenut että sen kirjoittaja tervehtii minua ja sanoo, "Hei, tässä olen taas!", mutta sen saattoi nähdä rivien välistä. Kommentti oli juuri sellainen kuin Elinakin. Vähän salamyhkäinen.
Kuva: Dario Valenzuela
Mietin pari päivää, rohkenisinko laittaa viestiä sähköpostiosoitteeseen. Entä jos se olikin joku toinen Elina..?
Lopulta rohkaistuin. Ei se toinen varmasti loukkaantuisi jos olisikin väärä tyyppi.
Mutta se ei ollut väärä tyyppi. Se oli minun Elinani.
Nyt on puolentoista vuosikymmenen kuulumiset päivitetty. Olen niin iloinen.
Miksi Elina katosi 14 vuotta sitten? Mitä tapahtui?
Asiaan ei liittynyt mitään draamaa. Vain hukattu osoite ja uuni. Elinalla oli tuli leivinuunissa ja työntäessään sinne paperiroskia, kuten maalla usein tehdään, hän oli tullut tuikanneeksi joulukorttini kirjekuoren tuleen roskien mukana. Kuoressa oli osoitteeni. Elina oli yrittänyt soittaa minulle mutta numeroni oli eräästä vähemmän mukavasta syystä salainen monta vuotta. Elina ei tavoittanut minua.
Ja koska emme muutenkaan enää olleet läheisiä, yritykset löytää minut vain jäivät.
(Entä Facebook? En tiedä. Kaikki eivät käytä sitä.)
Sellaista elämä on.
Eräänä päivänä Elina oli päätynyt etsimään minua netistä. Ja löytänyt blogini.
Nyt tapaamme kotikaupungissani jouluna. :)
Aika mukava lahja. <3
Oih, nämä ihanuudet! Nyt jos vielä joku on vailla söpöä viime hetken lahjavinkkiä luonnonkosmetiikan ystävälle, niin tässä olisi aika verraton tärppi: Laveran hurmaavan tuoksuiset Winter Body Butterit <3
Ylellisen kermaiset vartalovoiteet ovat tämän talven limited edition -tuotteita. En muista tällaisia Laveran LE-tuotteita aikaisempina vuosina nähneenikään, ovat kyllä oikein tervetulleita jatkossakin jos minulta kysytään :)
Liian tiheä kausituotteden julkaisu on minusta vähän njääh, LE-statuksesta alkaa jo mennä maku kun joillain brändeillä niitä lanseerataan harva se kuukausi, mutta vaikka kerran vuodessa julkaistu kiva sesongin mukainen rajatun erän tuote tekee mukavan piristysmomentin vakiovalikoiman keskellä :) Vai mitä tuumaatte?
Tämä suloinen Body Butter -kaksikko on pakkaus-designiltaan ihan erilainen kuin Laveran muut tuotteet, tällaista herkkyyttä näkisin mielelläni lisääkin Laveran pakkausmaailmassa.
Herkullisessa Winter Bloom -vartalovoissa tuoksuvat luomumandariini ja kookossokeri. Mmm...!
Tätä purkkia en ole avannut vaan sujautin sen mukaan joulukalenteriarvontaan. :) Tuotteeseen ehdin tutustua I Love Me Messuilla joissa olin Laveran osastolla töissä.
Pehmeässä Winter Love -vartalovoissa tuoksuvat puolestaan hienovarainen vanilja sekä manteli.
Body Buttereiden koostumus on miellyttävän täyteläinen mutta ei tahmean rasvainen. Voidepohjassa ihoa hellivät mm. sheavoi, kaakaovoi ja oliiviöljy.
Sanni loves!
Kauniit purkit ovat kuin tehtyjä lahjaksi :) <3
Winter Body Buttereilla on hintaa noin 14,50€ jälleenmyyjästä riippuen.
Laveralla on muutenkin ilmestynyt kuluneen syksyn aikana niin paljon kivoja uutuuksia että minulla ihan sukat pyörii jaloissa, katsotaan koska ehdin alkaa purkamaan niiden esittelyä. Ainakin kuvat uusien meikkivoiteiden esittelypostaukseen on jo otettu, pitää vain kirjoittaa juttu :) Ennen sitä rauhoitun vielä joulun viettoon.
Ja...
...kolme yötä jouluun on... ^_^
P.S. Joko teillä on jo kaikki lahjat hankittuna? Jos niitä siis ylipäänsä hankkiikaan? :)
Luukku 21 saa vieläkin sanattomaksi.
Perheessäni harrastetaan tanssia ja kaikki (minua lukuunottamatta) ovat lahjakkaita ja luovia tanssijoita. Kummatkin nuoremmat sisareni ovat harrastaneet tanssia koko ikänsä, samoin äitini.
Tämä taustaksi sille mistä nyt kerron. Asiaan liittyy myös yhtye nimeltä Mr. Bungle, jonka Mike Pattonin ystävät ainakin tuntevat. Mr. Bunglen toisella pitkäsoitolla Disco Volantella on instrumentaalinen yli 10 minuuttia kestävä biisi The Bends, josta olin aina ajatellut, että se on kuin luotu johonkin nykytanssiesitykseen.
Eräänä vuonna keksin pyytää erikoista ja persoonallista joululahjaa; esitin toiselle sisarelleni toiveen, että hän ja silloinen miesystävänsä (niinikään lahjakas tanssija) tekisivät koreografian Mr. Bunglen The Bendsiin ja tanssisivat sen minulle. Jep, aika vaatimattomia toiveita minulla...
Aikaa kului ja sisareni pahoitteli ettei hän ehtinyt paneutua toiveeseeni. Hän ja tanssija-mies ehtivät erotakin. Unohdin toiveeni.
Kesä 2013. Sisareni soittaa minulle ja kysyy, oliko minulla mitään sovittua sille illalle. Ei ollut. "Hyvä. Tavataan Hatanpään Arboretumissa".
Saavuin Arboretumiin ja parkkipaikalla näin sisareni ja hänen entisen poikaystävänsä. "Meillä on sinulle jotain", sisareni sanoi. Sillä hetkellä taisin jo aavistaa. Sydämeni tuntui pysähtyvän hetkeksi ja pala nousi kurkkuun.
Sisareni ja hänen exänsä johdattivat minut keskelle Arboretumin ruusutarhaa. Ruohikolle asetettiin pieni kovaääninen.
Ilta-auringon valaisemassa ruusutarhassa alkoi soida Mr. Bunglen tummasävyinen Violenza Domestica. Kontrasti sai ihon kananlihalle. Ymmärsin heti biisivalinnan The Bendsin sijaan - Violenza Domestica on tango, ja lajilla oli erityinen merkitys sisarelleni ja hänen tanssikumppanilleen.
Esityksen latausta ei voi sanoin kuvailla. Se oli upea mutta raastava. Se, että he olivat yhdessä vielä toteuttaneet tämän toiveeni, ei varmasti ollut helpoin asia. Silti he olivat sen tehneet. Minulle.
Kävelimme esityksen jälkeen Ruusutarhan läpi Pyhäjärven rantaan. Emme sanoneet paljonkaan. Olin valtavassa tunnekuohussa enkä tainnut olla seurueen ainoa. Se oli erikoinen hetki ja tunne. Siinä oli samalla kiitollisuutta, iloa ja haikeutta.
Muisto illasta itkettää vieläkin.
Kuvat ovat tuolta illalta.
