Kreikkalainen keittiö. Mmmm.
Tuoreita lähiraaka-aineita, runsaasti oliiviöljyä ja auringon kypsyttämien kasvisten omaa makua. Tomaattikastiketta, valkosipulia, minttua... suolaisen fetan hapokkaalla asenteella ryhditettynä. Sitruunalla piristettyä mustekalaa jonka grillattu pinta rapsahtaa hampaissa. Viinietikassa kylpeviä sardiineja. Se täydellinen tsatsiki juuri oikealla määrällä valkosipulia... Mehukas tomaatti joka kohtaa makean punasipulin.
Sitä on kreikkalainen ruoka minulle.
Suomi. Menet ravintolaan ja avaat menun.
Alkuruoat: kolme tai neljä kappaletta - salaatti, keitto, joku bruschetta tai muu leipähomma kenties.
Pääruoat: viisi kappaletta - kolme liharuokaa, yksi kalaruoka, yksi kasviasannos.
Jälkiruoat: neljä kappaletta - jäätelöä, suklaakakkua, juustokakkua.
Kaikki ruoat mahtuvat yhdelle sivulle.
Kuulostaako tutulta? Tämä on todellisuus tavallisessa keskivertoravintolassa Suomessa.
Kreikka. Menet ravintolaan ja avaat menun.
Sivu 1: alkuruokia (vähintään 10-15 kappaletta).
Seuraava sivu: liharuokia.
Kolmas sivu: kalaruokia.
Neljäs sivu: äyriäisruokia.
Viides sivu: kasvis/ladera/mayirefta-ruokia.
Kuudes sivu: kylän erikoisuuksia.
Jne.
Ruokia yhteensä? Jopa yli 100. Ei yhtään harvinaista.
Kreikassa pelkkään ruokalistan lukemiseen voi mennä vartti tai kaksikin. Tai ehkä ruokalistaa ei ole vaan menet keittiöön ja valitset ruoat suoraan padoistaan.
Kerron teille tänään kreikkalaisesta keittiöstä ja ruokakulttuurista.
Jutusta ei tullut ihan lyhyt, mutta tätä kirjoitusta en todellakaan halunnut tiivistää. Kreikkalainen ruoka on suuri rakkauteni ja yksi tärkeimpiä syitä miksi maahan on niin ihana tulla. Se ansaitsee juuri tämän kokoisen postauksen! :)
Kreikkalaisesta keittiöstä löytyy monia maailmalla tunnettuja klassikoita, kuten moussaka, viininlehtikääryleet, tsatsiki ja fetasalaatti. Harva kuitenkaan tuntee maan ruokakulttuuria sen syvemmin.
Miksi ruoka tarjoillaan usein haaleana?
Mitä ihmettä ovat listan ”cooked in oil” –ruoat?
Tilasin salaatin – miksi sain eteeni dipin?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa tämä postaus. :)
LADERA
Kreikkalainen ruoka pohjautuu runsaaseen kasvisten ja oliiviöljyn käyttöön. Niitä on aina ollut saatavilla, pula-aikoinakin. Ruokalistalla törmää usein ladera-sanaan, joka tarkoittaa "öljyistä". Joskus sanan vieressä näkee englanninkielisen selityksen ”cooked in oil”.
Ladera-ruoat ovat perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa tyypillisimmillään. Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Kun oliivipuitakin maassa riittää, syntyivät pula-ajan ravinnoksi mehevät ja täyttävät, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutetut kasvisruoat. Ruoat kuorrutettiin usein juustolla, josta siitäkin sai energiaa lihan ja kalan puutteessa.
Tyypillisiä ladera-ruokia ovat munakoisoon, kesäkurpitsaan, erilaisiin papuihin ja juureksiin pohjautuvat uuniruoat kuten imam bayildi (sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso), briam (perunaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa) ja fasolaki (tomaattikastikkeessa haudutettuja vihreitä papuja).
Ruoat kypsennetään usein tomaatin ja valkosipulin kera ja maustetaan yrteillä. Suomessa harvoin käytetty minttu esimerkiksi sopii fantastisesti haudutettuihin kasvisruokiin. Mmmm…!
Ykkössuosikkini kreikkalaisista kasvisruoista on munakoiso.
Turkista lähtöisin oleva imam bayildi on vain yksi munakoison lukuisista valmistustavoista, listalla törmää usein myös nimiin melitzanes sto fourno ja papoutsaki. Useimmiten annokseen kuuluu tomaattia, sipulia, yrttejä ja juustoa ja annos voi olla kylmä, lämmin, kokonaisena haudutettu tai muhennokseksi pilkottu. Tuli keittiöstä mikä versio tahansa - minä kehrään ja syön. <3
Oliiviöljyä käytetään runsaalla kädellä käytännössä kaikkiin ruokiin Kreikassa. Joskus annokset saattavat kirjaimellisesti uida öljyssä, kuten suosikkikasvisruokiini kuuluvat horta ja vlita. Nämä ovat ylikypsiksi keitettyjä kreikkalaisia villivihanneksia. Horta-annos (kuvassa) maksaa usein vain 3 euroa ja on superterveellistä. Lapsena en varmasti olisi koskenut tikullakaan tällaiseen annokseen :D
Horta ja vlita löytyvät kreikkalaisesta menusta usein ”lämpimät salaatit” –osiosta.
MAYIREFTA
Yksi kreikkalaiselle keittiölle ominaisimmista ruokatyypeistä on mayirefta (kirjaimellisesti: kypsennetty/haudutettu).
Mayireftaan kuuluu ladera-ruokien ohella Kreikan rakastetuimpia klassikoita kuten moussaka, täytetyt tomaatit ja pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko). Myös juusto- ja pinaattipiirakat lasketaan osaksi tätä ruokatyyppiä.
Mayirefta-ruoat valmistetaan aamuisin ja jätetään ravintoloissa seisomaan koko päiväksi (kreikkalaisissa kodeissa seuraavaan päiväänkin, ruoan ollessa monien mielestä silloin parhaimmillaan). Tämä mayireftaan olennaisesti kuuluva ”seisottaminen” aiheuttaa välillä hämmennystä turistien keskuudessa.
”Kuulin selvästi mikron kilahduksen ennen kuin mun lautanen tuotiin pöytään, täälläkö lämmitetään vanhaa ruokaa!”
tai
”Hei, mun ruokahan on ihan haaleaa, milloin tämä on oikein kypsennetty?”
Tällaisia kommentteja kuulee silloin tällöin turistien suusta ja näkee esim. TripAdvisorin ravintola-arvosteluissa. Kommentoijat eivät ymmärrä mayireftan ideaa.
Koska mayirefta-ruokiin kuuluu pitkä haudutusaika, ei niitä luonnollisestikaan voi valmistaa tilattaessa. Muuten asiakas odottaisi moussakaansa kolmatta tuntia.
Kypsennyksen jälkeen mayirefta-ruokien maku vain paranee niiden seisoessa liemessään, makujen tiivistyessä ja koostumuksen mehustuessa päivän aikana. Useiden tuntien seisominen on siis olennainen osa näiden ruokien valmistusta ja kuuluu ehdottomasti asiaan.
Kun tilaat ravintolassa täytetyn tomaatin, paprikan tai munakoison, se on siis valmistettu aamulla. Siksi saatat kuulla mikron kilahduksen kun annos lämmitetään ;) Ja usko pois, kreikkalaisille uuniruoille tyypillinen suussa sulava koostumus ja täyteläinen maku ovat nimenomaan päivän seisomisen tulos..! :)
Kreikkalaiset itse pitävät enemmän haaleasta ruoasta, ja syövät harvoin mitään kuumana. Eilen olin lounaalla ystäväni kanssa joka tilasi risoton ja söi sen vasta vajaan tunnin kuluttua täysin jäähtyneenä. :)
Mitä ruokaa ravintoloista saa juuri valmistettuna?
Kaikki grillattavat ja paistettavat annokset kuten liha, kala ja merenelävät valmistetaan vasta tilauksen jälkeen. Samoin paikasta riippuen keftedesit eli pyörykät.
Suurimpiin Kreikka-herkkuihini lukeutuvat kesäkurpitsapyörykät (kolokithokeftedes) saapuvat aina vastapaistettuina, Kreikalle epätyypillisesti jopa höyryävän kuumina, taikinamassa hädin tuskin hyytyneenä. Joissain pikaruokatyyppisissä paikoissa pyörykät saattavat olla pakkasesta otettavaa bulkkikamaa, mutta sellaisiin pyöryköihin olen tainnut törmätä vain kerran.
Pastaruoat (lukuunottamatta pastitsiota) ja risotot valmistetaan luonnollisestikin vasta tilauksen jälkeen.
Tutustutaanpa sitten menun kautta lisää kreikkalaisiin ruokiin.
Kuvan liitutaulu tiivistää hyvin tyypillisen tavernamenun:
SOUVLAKIA - souvlaki-annoksia (lihavartaita pitaleivän kanssa)
LADERA - nämä jo opittekin :)
GEMISTA - täytetyt vihannekset, kuuluvat ladera/mayirefta-ruokiin
MOUSSAKA - jep, mussaka
KALAMARIA - kalmari eli pikkumustekala
MARIDAKI - friteerattuja pikkukaloja
GAVRO - friteerattuja pikkukaloja, vähän suurempia kuin maridaki
HTAPODI - mustekala
MAKARONADES - pastaruokia
TIS ORAS - päivän grillatut
Nämä ovat vain suosituimpia annoksia tai tavernan tarjoamien ruokatyyppien nimiä, varsinaisessa menussa on sitten annoksia kymmenittäin - jopa toista sataa. Esimerkiksi mustekalaa voi saada neljällä eri tapaa, täytettyjä vihanneksia on yleensä ainakin kahta (tomaattia ja paprikaa, riisi- tai juustotäytteellä) ja pastaruokia voi olla toista kymmentä.
Tässä jutussa esimerkkinä käyttämäni tinoslaisen Ethrio-ravintolan ruokalistalla on vaatimattomat 140 + annosta.
SALAATIT
Monelle Kreikan kävijälle onkin varmasti tuttua, että Kreikan sana ’salaatti' (salata) tarkoittaa kasvissalaattien lisäksi myös dippejä, pyreitä ja tahnoja. Tämä aiheuttaa tilausten yhteydessä hämmennystä, ainakin ensimmäistä kertaa Kreikassa vieraileville.
Joissain ravintoloissa tahna”salaatit” on käännetty asianmukaisesti dipeiksi, eli esimerkiksi melitzanosalatan kohdalla lukee ”aubergine dip”, mutta näin ei suinkaan ole kaikkialla.
Kun menussa lukee ”tuna salad”, se voi tarkoittaa joko kermaista, majoneesilla maustettua tonnikalatahnaa (jota meillä päin käytettäisiin esimerkiksi uuniperunan täytteenä) tai paremmin salaatti-nimellä tunnettua versiota eli vihreää salaattia kera tonnikalan. Itse olen kerran saanut tuon tahnaversion tilatessani ”Tuna saladin”. Kannattaa siis aina varmistaa, millaisesta ”salaatista” on kysymys kun tilaa.
Myös ”fresh fish salad” ja ”fresh shrimp salad” viittaavat tahnoihin. Hinnasta voi usein päätellä, onko kyse tahnasta vai kasviksiin pohjautuvasta salaatista; alle neljän euron kalaa ja äyriäisiä sisältävät ”salaatit” ovat lähes aina tahnoja.
Yllä olevassa kuvassa on sama ruoka, melitzanosalata eli munakoisodippi, kolmen eri ravintolan tarjoamana versiona. Tästä klassikosta on kaksi pääversiota; majoneesiin tehty (keskellä) ja pelkästään savustetusta munakoisosta ja yrteistä valmistettu (alimpana). Skyroslaisessa ravintolassa nautin elämäni maukkaimman melitzanosalatan (ylin kuva), jonka resepti oli pakko urkkia kokilta; siihen tulee munakoison lisäksi tomaattia, paprikaa, minttua, persiljaa, valkosipulia ja rosépippuria.
Salaatteihin lasketaan myös lämpimät, haudutetut tai grillatut vihannekset, kuten kesäkurpitsa, punajuuri ja ylempänä mainitut horta-vihannekset. Näissä annoksissa ei usein ole mukana mitään muuta kuin mainittu vihannes.
Esimerkiksi yllä olevasta menusta löytyvä ambelofasoula / string beans salad on yhtä kuin lautasellinen höyrytettyjä vihreitä papuja, ja kolokithakia / courgette salad on annos keitettyjä minikesäkurpitsan paloja.
ALKUPALAT / MEZET
Alkupalat (orektika) ja Kreikan ”tapakset” eli mezet (mezedes) menevät tätä nykyä monien ravintoloiden ruokalistoilla iloisesti sekaisin. Kummankin otsakkeen alla voi nähdä samoja ruokia, ja joskus menussa on jopa kummatkin vaihtoehdot.
Ystäväni Marianna selvitti minulle juurta jaksain, mistä näissä on kysymys. :)
Mezejä on perinteisesti tarjottu Espanjan tapasten tyyliin alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa juoman seurana. Ouzon seurana tarjotaan kala-mezejä, viinin seurana lihapainotteisia mezejä. Tyypillisiin meze-annoksiin kuuluu ruokia kuten leipäpalat erilaisten dippien ja levitteiden kera, juustolautaset, kylmät leikkeleet, marinoidut sardiinit ja lihapullat.
Ruokaravintoloiden kuten tavernoiden ruokalistan alkupalat eli orektika-annokset ovat alun perin olleet mezejä suurempia. Tyypillisiä orektika-ruokia ovat horiatiki eli kreikkalainen salaatti, pienet juustopiirakat, kaikenlaiset pyörykät dippien kanssa (kuvassa), friteeratut pikkukalat ja paistetut, paneroidut kesäkurpitsasiivut.
Sittemmin termit ovat käytännössä menneet päällekkäin, ja mezedes- ja orektika –listoilla on aivan samoja ruokia samaan hintaan ja samassa annoskoossa. Mariannan mukaan alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa (ouzeria, mezedopoleio) mezedes-annosten kuuluisi olla pienempiä kuin tavernojen orektikoiden, mutta näin ei käytännössä enää ole.
Sain myös kuulla, etteivät dipit kuten tsatsiki, taramosalata, tirokafteri ja skordalia varsinaisesti ole alkuruokia, vaikka ne aina tältä listalta löytyvät, vaan oikeaoppisesti nimitys on alifes. Alifes tarkoittaa salvaa ja suomentuu parhaiten sanalla levitteet. Joissain ravintoloissa saattaa vielä törmätä alifes-termiin, mutta se on harvinaista.
Kuten ylempänä näkyy, alkuruokalistat voivat olla eeeerittäin pitkiä. Pienemmissäkin paikoissa listalla on vähintään 10-15 alkuruokaa. Orektika/mezedes-ruoat ovat fantastisia pikkurahan nälän sammuttajia, ja usein tilaan vain tältä listalta edes harkitsematta varsinaista pääruokaa.
Tällä viikolla söin yhtenä iltana mezedopoleiossa lautasellisen tomaatti-kurkku-sipuli-oliivi-salaattia (3 €) ja kesäkurpitsapyöryköitä tsatsiki-dipillä (4,50€), enkä jaksanut edes syödä lautasia tyhjäksi.
KALA- JA ÄYRIÄISRUOAT
Kalan hinta kertoo yleensä, onko kyseessä villi vai viljelty kala vai tuore tai pakastekala. Ravintoloiden on Kreikassa lain mukaan ilmoitettava menussa, jos ruoka-aine on pakastettu, tällöin sanan yhteydessä on tähti tai kirjain ’k’ (tässä menussa näköjään ’k/ps’).
Katkaravut ja edulliset grillatut mustekalat ovat lähes aina pakastetavaraa, kala taas useimmin tuoretta. Tuoreen kala-annoksen hinta määräytyy usein kilohinnan mukaan, mutta etenkin pikkukalaruoissa (esimerkiksi friteeratut muikku-tyyppiset annokset kuten gavros ja maridaki) on kiinteä hinta.
Minä en nyrpistele pakaste-seafoodillekaan, ja suosikkiruokiini kuuluvat shrimp saganaki eli tomaattikastikkeessa kypsennettyjä jättikatkarapuja (usein seuranaan fetaa), grillattu kalmari tai grillattu mustekala sekä kaikenlaiset äyräispadat. Näitä saa kaikkia alle kympillä, tuoreesta kalasta saa maksaa paljon enemmän.
Liharuokia kun en syö niin joudun ne valitettavasti jättämään tämän ruokakatsauksen ulkopuolelle. Liharuokiin kuuluu tyypillisesti paljon patoja ja muhennoksia ja pikaruokaversiona vartaita ja gyroksia (kreikkalainen kebab). Kreikassa syödään paljon lammasta, ja esimerkiksi maakuopassa hitaasti kypsennetty rosvopaisti eli kleftiko kuuluu suosituimpiin lammasruokiin.
JÄLKIRUOAT
Kreikassa jälkiruoat eivät perinteisesti kuulu ravintoloiden listoille, vaan ne nautitaan erikseen omissa makeisiin ruokiin erikoistuneissa paikoissaan.
Monissa tavernoissa on kuitenkin turisteja varten listalla muutama jälkiruoan tapainen kuten hedelmiä tai jäätelöä, joskus jopa leivonnaisia.
Paikalliset suuntaavat jälkiruoalle joko leivonnaisia tarjoilevaan zaharoplastioon tai maitopohjaisiin jälkiruokiin erikoistuneeseen galaktopolioon.
Zaharoplastiosta saa hunajalla ja pähkinöillä kuorrutettuja kakkuja, kermatäytteisiä piirakoita ja loputtoman kirjon muita yltiömakeita, usein siirapilla valeltuja vehnäsiä. Suosituimpiin kuuluva baklava lienee monelle tuttu, alun perin Lähi-Idästä peräisin oleva, leivos.
Galaktopoliosta puolestaan saa mm. riisivanukasta, jäätelöä, kermaisia kreemivanukkaita ja paksua, täysrasvaista jogurttia – tietysti hunajan kera.
*
Siinäpä tuli kreikkalaista ruokakulttuuria vähän isommalla kauhallisella - ja paljon jäi ulkopuolellekin, kuten erilaisista ravintolatyypeistä.
Toivottavasti jaksoitte lukea. :)
Joko tuli nälkä? :)
50 comments on “The Good Stuff: Kreikkalainen keittiö”
Ei haittaa yhtään pitkät julkaisut! :) ja nyt on nälkä ja tekisi mieli lähtä taas Kreikkaan :D Tämä julkaisu auttaa vastaisuudessa ruokalistojen lukemisessa :)
No tuli nälkä!! :D Niin hyvältä kuulostaa ja näyttää, nam...
Suomessa taas liian laaja ruokalista aiheuttaa välittömän epäilyksen - jos on vain muutama tarkoin valittu aines listalla, voi sentään uskoa että ne ovat tuoreista raaka-aineista valmistettuja annoksia. Liian monta annosta tarkoittaa usein pakasteita ja sitä, että ruokaa ei varsinaisesti "valmisteta" keittiössä vaan se pelkästään kootaan eri pakastekomponenteista. Harvalla keittiöllä on tilaa ja mahdollisuuksia pitää esimerkiks sataan eri ruokaan tuoreita aineksia saatavilla. Ja vaikka pakastettuja juttuja ymmärrän itekin, enkä täysin vierasta, koska ollaanhan täällä Pohjolassa missä monia asioita on todella vaikea saada tuoreena, on eri asia onko annoksessa yks pakastimen kautta tullut elementti vai onko jokainen osa ollut jo ravintolaan tullessaan "valmis".
Rupes tän postauksen myötä tekeen ihan hulluna mieli munakoisoa! Se sopii pizzaankin aivan loistavasti.
Hyvä pointti. Kreikassa annosten lukumäärää selittää valmiina seisovien mayirefta-ruokien lisäksi se, että samasta raaka-aineesta voi olla vaikka 15 annosta, kuten erilaisista kasviksista ja äyriäisistä. Suomessa ei koskaan löytäisi vaikka kahdeksaa munakoisolle perustuvaa ruokaa yhden ja saman ravintolan ruokalistalta :) Samoin mustekalaa voi olla kylmänä alkuruokana marinoituna, lämpimänä, täytettynä mayirefta-ruokana, grillattuna, muhennoksena tai friteerattuna.
Nuo kala- ja äyriäisannokset! Kuola valuu, ruokista odotellessa!
Tota tää oli suorastaan kidutusta kreikkalaisen ruoan ystävälle eli minulle. :D Mä en tiennyt tota, että tykkäävät syödä haaleana, itse kun inhoan, jos ruoka on vähänkään jäähtynyttä, mutta kreikassa näitä puolihaaleita annoksia on tullut syötyä. En tietenkään ole viitsinyt valittaa, kun maku on ollut huippu, mutta aina jää osa syömättä, kun kylmä ruoka on vaan jotenkin äklöä omaan suuhun. Varmaan tottumiskysymys. :D
Kotona kun yrittää näitä tehdä, niin koskaan ei tule yhtä hyvää. Ei vaikka raahaan sen öljyn Kreikasta, nytkin kaapissa Rodoslaista oliiviöljyä. ;) Luulen, että se johtuu siitä, että ne kasvikset on kasvaneet paahtavan auringon alla niin ei näihin Suomen kasviksiin saa vaan samaa paahteista makua millään. Sitten oma tekemä kreikkalainen ruoka on yleensä vähän sinne päin, mutta se makeus puuttuu. Eihän se Mythoskaan maistu täällä Mythokselta kiitos 4,7% alkoholipitoisuuden, Kreikassahan siinä on 5,2% ja se kyllä huomaa maussa, mikä on Kreikassa juodessa paljon täyteläisempi.
Sanos muuta, en enää edes yritä :D Raaka-aineet eivät Suomessa voi olla yhtä tuoreita kuin Kreikassa (tai auringon makeuttamia), ja varmasti tuolla oliiviöljyn laadulla on suuri merkitys. Täällä käytetään ladera-ruoissa ja salaatinkastikkeissa sellaista todella mietoa ja aromikasta oliiviöljyä (tiedän että laatuja on satoja), enkä ole toistaiseksi onnistunut Suomesta löytämään vastaavaa, vaikka kuinka ostan kreikkalaisia ja miedoiksi mainostettuja.
Pitää kyllä ehdottomasti joskus päästä Kreikkaan!
Kuola valuu ja mies tuolla kuuntelee "millon me hei oikeesti mennään Kreikkaan" -huuteluita. Baklavaa, jugurttia ja hunajaa, maistuvaa fetasalaattia ja nuo MUNAKOISOT - droooool! Kaikki tuoretta, raikasta ja maistuvaa, hyvin haudutettua, konstailematonta ja nii-iin hyvää. Ihana postaus. :)
Juuri näin :) Raaka-aineiden omat maut maistuvat, niitä ei hukuteta voimakkaisiin mausteisiin. Suola, pippuri ja paikalliset yrtit, siinäpä ne. Valitut yrtit tukevat ja korostavat raaka-aineen omaa makua. Yksinkertaista ja, kuten sanoit, konstailematonta. Kotiruokaa parhaimmillaan. Niin nammm!
Notulinälkä!!!
Pari viikkoa olin syömässä Lesvoksen saarella tänä kesänä. Mahtavaa ruokaa! Söin siellä ensimmäistä kertaa fetalla täytettyjä friteerattuja kesäkurpitsan kukkia, namskis. Isännän suosikiksi nousi sardeles pastes. Maistoin niitäkin mutta ei ole viininlehtikääryleen voittanutta..
Todellakin tuli nälkä! Siskopuoleni asusti Kreikassa useamman vuoden ja seurusteli kreikkalaisen miehen kanssa. Menin isäni kanssa vierailulle Ateenaan ja pääsimme tutustumaan myös miehen perheen kotiin läheisessä saaressa. Illalla mentiin merenrantaravintolaan syömään ihan urakalla. Porukka tilasi alkupaloja yhteiseksi, minä otin pääruoaksi katkarapupastaa. Virhe. Tulin jo alkupaloista (kokonaisia kaloja, haudutettua munakoisoa, jättimäistä savustettua mustekalan lonkeroa ja fetaa) aivan täyteen. Sitten eteeni kannettiin noin neljän hengen annos pastaa, jonka päällä lötkötti viisi suurta, kokonaista rapua. En muista koskaan syöneeni niin hyviä mereneläviä, harmitellen samaan aikaan sitä, miksi en voi syödä enempää!
Voin niin kuvitella! ^_^ Kreikkalaiseen ruokaan liittyy tosiaan vain yksi harmi - ihania annoksia on ihan liikaa ja on vaikea vastustaa mahdollisimman monen maistamista.... tuloksena luvattoman usein ylisyöminen :D
Oi Sanni! <3 Kiitos tästä! Nyt on niin kova nälkä ja niin kova ikävä Kreikkaan!
Joko siirryit Zakinthokselle?
Vielä Ateenassa viikonloppuun, lähden eteenpäin todennäköisesti maanantaina :)
Kuola valuu mutta ei se mitään, lisää vain tällaisia juttuja ja mitä pidempi, sen parempi! Myös todella informatiivinen postaus. Jos lähtisin Kreikkaan (missä en ole koskaan käynyt, mun sun takiasi on kyllä syttynyt halu päästä sinne!), niin pänttäisin kaikki nämä sun Kreikka-kirjoituksesi, koska blogisi on paljon parempi matkaopas kuin mikään Lonely Planet!
Tuo viimeinen kuva... mikä tunnelma! <3
Ooo mikä kohteliaisuus, kiitos Sari <3
Viimeinen kuva on muuten Folegandrokselta, pikkuriikkisen rantakylän tavernasta. Ne kolokithokeftedesit.... oijjoi...
Mahtava postaus! Alkoi niin tehdä mieli noita tahnoja. Pitäisköhän kokeilla kotikeittiössä...
Oi että mitä ruokia, nam :) Yksi hyvä syy lisää lähteä käymään Kreikassa ;) onko nuo tahnat/dipit siis ihan sellaisenaan syötäviä? Siis niin, että siihen ei ole tapana tilata lisäksi leipää tmv.
onko nuo tahnat/dipit siis ihan sellaisenaan syötäviä?
Kyllä, ne voi syödä sellaisinaan, mutta myös yhtä hyvin käyttää leivän päällä levitteenä, tai dipata niihin vaikka kurkkua ja tomaattia. :) Kreikkalaisissa ravintoloissa leipä tuodaan aina pöytään automaattisesti, tilasit sitten mitä ruokaa tahansa, joten dippien kanssa ei erikseen tuoda leipää. Jos ei syä leipää, kannattaa mainita siitä tarjoilijan tuodessa leipäkoria, sillä jos et mainitse sitä, leivästä veloitetaan (yleensä 50 senttiä) vaikka et koskisikaan siihen.
Kuten jo aikaisemmin todettiin, Suomessa ei ole hyvä merkki jos ravintolalla on laaja ruokalista.
Kiitos tästä, mahtava postaus! Ja kyllä, tuli nälkä (+Kreikka-kaipuu)! :)
Vaau, miten kattava ja hyvä postaus! Teki heti mieli suunnata Kreikkaan, ikinä en ole kyseisessä maassa ollut. :-)
Minkä verran kreikkalaisessa ruokakulttuurissa käytetään viljoja? Olen keliaakikko, ja haaveilen Kreikkaan matkustamisesta. Saanko siis unohtaa haaveilun ihanista munakoisoruoista, vai ymmärretäänkö siellä hyvin jos kertoo omat ruokarajoitteensa? :) Ajattelin, että saattaisit ehkä jotain tietää, kun omassasikin ruokavaliossa jonkin verran viljoja välttelet (?), vaikkakin eri syystä.
Ladera-ruokiin vilja ei kuulu, eikä useimpiin muihinkaan mayirefta-ruokiin, lukuunottamatta pastitsiota jossa on pastaa (--> makaronilaatikko). Uunimunakoisoissa tai muissa haudutetuissa kasvisruoissa ei koskaan ole viljaa, ne on täytetty tomaatilla, sipulilla, yrteillä, juustolla ja joskus riisillä, kuten gemista eli täytetyt tomaatit ja paprikat (lasketaanko riisi viljaksi..?).
Jos munakoisoruoista haaveilet, ei viljasta ole pelkoa. :) En ole koskaan Kreikan vuosinani törmännyt riisitäytteiseen munakoisoon, vaan täyte on aina tomaatti-sipuli-juusto -linjaa.
Keftedeseissä eli pyöryköissä käytetään korppu- tai muuta jauhoa, mutta hyvin vähän. Tätä on tullut kysyttyä, muuten en itse söisi niitä koska vilja ei kuulu ruokavaliooni. Jotkut paikat tekevät jauhottomiakin keftedesejä. :) Ja yksi ravintola käytti pyörykkäreseptissään kikhernejauhoja.
Alkuruokalistalla on joitain leivitettyjä ruokia kuten friteeratut kesäkurpitsa- ja munakoisosiivut, friteeratut mustekalarenkaat sekä pikkukala-annokset gavros ja maridaki. Näissä on siis vehnää.
Erityisruokavaliot eivät ole Kreikassa niin yleisiä kuin Pohjois-Euroopassa, ja kyllä täällä saa vähän kummeksuvia katseita osakseen kun kieltäytyy leivästä tai perunasta. Mutta anti-gluteeni-trendi on kuulema yltänyt tännekin, ja tällä hetkellä gluteeniton ruoka on nousussa :) Kun esimerkiksi mezedopoliossa kieltäydyin leipäkorista, tarjoilija totesi muitta mutkitta, "Ahh, a diet-thing".
Minusta viljan välttely täällä on kuitenkin supervaivatonta, koska 90% kasvisruoista ei sisällä viljaa, ja kala- & äyriäisruoistakin lopulta vain pienen pieni murto-osa on leivitettyjä. Tilaamalla kalan ja äyriäiset grillattuna, varmistuu viimeistään siitä ettei niissä ole vehnäkuorta.
Mmmmmmmmm munakoisoa mmmmmmm :P
En pistäisi pahakseni, jos haluat jakaa tuon kokilta urkkimasi munakoisoreseptin (tai muitakin kreikkalaisia kasvisruokia) blogissa ;)
Hieno kirjoitus, ja hyvä, että kommenttien puolella tuli jo puhetta erityisruokavalioistakin. Olin nimittäin itse heinäkuussa Kreikassa Skopeloksella, ja oma kokemukseni ruoista on täysin erilainen kuin sinun. Vegaanille ei löytynyt juuri mitään syötävää. Vieläkin sitä on vaikea uskoa todeksi, mutta kirjoitukseni aiheesta vahvistaa sen: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2015/07/26/vegaanista-ruokaa-matkalla/.
Ei auttanut, vaikka menu olisi ollut täynnä kasvispitoisia alkuruokia, koska niitä ei todellisuudessa ollut tarjota. Samoin moniin jo tehtyihin ruokiin oli laitettu valmiiksi juustoa, joten sitä ei tietenkään enää siinä vaiheessa voinut jättää pois.
Lomapaikan koko vaikuttaa olennaisesti ruokatarjontaan: Skopelos Townissa oli heti parempi valikoima, mutta meille sopi majapaikaksi syrjäisempi kylä mm. patikoinnin vuoksi.
Kun näin, miten paljon kreikkalaiset syövät lihaa, lihaa ja lihaa (mainitsinko jo lihan?) ja keoittain ranskalaisia, minulle Kreikka ei enää ole varsinainen kasvisruokamaa. Se on kyllä todellinen harmi, koska itse maa saarineen on niin upea. Tomaatit ja kurkut (joita tulikin vedettyä urakalla leivän päällä) olivat sentään ihanan makuisia!
Hei Mielekäs Miellekartta!
Kieltämättä sinulla on ollut aivan häkellyttävän huono tuuri matkassa, ja on kyllä käsittämätöntä että ladera-tyypin kavisruoat ovat lähes aina olleet käyttämissänne ravintoloissa lopussa. Todella harmillista kuulla, itselläkin kyllä palaisi käämi jos noin kävisi. Suuntautuiko matkanne pelkästään Sporadeille vai kävittekö muuallakin..?
Viikon (?) lomareissulla kokemaanne ei kuitenkaan oikein voi yleistää koko Kreikan yleiseksi totuudeksi, uskaltaisin sanoa näin vuosien Kreikka-kokemukseni pohjalta. Siitä olen samaa mieltä, että runsaan juuston käytön pohjalta vegaaniruokaa on täällä vaikeampi saada kuin vegetaarista, mutta kyllä vegaanisiakin annoksia on ladera-ruoissa ja lämpimissä "salaateissa" vaikka kuinka - briam, gemista (joskus juustolla mutta usein myös ilman), horta, vlita, keitetyt kesäkurpitsat / punajuuret / pavut jne.
Totta kai mayirefta-tyypin ruoka voi loppua päivän loppuun mennessä, koska niitä valmistetaan vain yksi erä aamulla, ja kun ne loppuvat, ne loppuvat. Se kuuluu asiaan, mutta että ruoat ovat lähes koko ajan olleet lopussa teidän lomallanne - se on todellakin poikkeuksellisen huonoa tuuria.
Mitä souvlakiin ja gyroksiin tulee (+ ranskalaisiin perunoihin), luonnollisestikin niitä syödään runsaasti, koska ne ovat kaikkein halvinta pikaruokaa jolla saa vatsan täyteen nopeasti. Jos itsekin söisin lihaa (tai leipää), niin varmasti tulisi välillä otettua souvlaki, ne ovat niin älyttömän halpoja ja täyttäviä. Souvlaki- ja gyros -ruokia ei kuitenkaan voi pitää kreikkalaisten "todellisena ruokavaliona", ihan niinkuin hampurilaisia ei voi pitää suomalaisten tai minkään muunkaan kansan "todellisena ruokavaliona" vain koska niitä syödään paljon suhteessa tavalliseen kotiruokaan.
Jos Suomessa laskisi myytyjen hamppari- ja pizza -annosten määrän ja vertaisi sitä myytyyn kotiruoan tyyppisen ruoan määrään (heitetään nyt vaikka lohi- tai lihapulla-annos perunamuusilla tai vastaavaa), niin aivan varmasti hampparit voittaisivat.
Siltikään kukaan ei pidä pohjoismaalaista tai Itämeren ruokavaliota hampurilaisille perustuvana. ;) Pikaruokakulttuuri on asia erikseen maan perinteisen keittiön ja ruokailutottumusten rinnalla. Vaikka pikaruokaa syödään varmasti kaikissa maissa todella paljon, ei siitä voi puhua maan "todellisena ruokavaliona". Se mitä näkee ihmisten syövän ulkona, ei lopulta kerro siitä mitä ihmiset syövät valtaosan päivästä kotioloissaan.
Kiitos vastauksestasi!
Tämänkertainen reissu oli kahden viikon pituinen ja kävimme Skopeloksella ja Skiathoksella. Edellisellä Kreikan-reissulla liikuin mantereella (olin silloin kasvissyöjä mutten vegaani), ja sieltä sai mistä tahansa briamia, täytettyjä kasviksia, kasvissouvlakin jne. Alkupalalistalla ei ollut tyypillisesti yhtäkään ruokaa, mitä ravintolalla ei olisi ollut tarjota. Siksi kirjoitinkin, että lomapaikan koko vaikuttaa ruokatarjontaan, koska tiesin sen olevan parempaa monissa muissa Kreikan kolkissa.
Välimeren ruokavaliota kuitenkin mainostetaan niin elinvoimaiseksi juuri Kreikan saaristossa, että olin kyllä aivan tyrmistynyt tarjoilijoiden ei oo -vastauksista. Ja parhaimpaan sesonkiaikaan! Huomasin, että lähtöoletuksena oli yleisestikin se, että ihminen syö sekä lihaa, kalaa että juustoja. Vegaani-sanaa ei kukaan tuntenut yhtä homotarjoilijaa lukuun ottamatta.
Tuo onkin kiinnostava jutunaihe, että missä vaiheessa pitäisi lakata puhumasta jonkin maan perinteisestä ruokakulttuurista, jos kyseisessä maassa syödään enemmän pikaruokaa kuin maan omaa perinneruokaa. Perinneruoat ja se, mitä ihmiset oikeasti syövät, eivät tunnu kulkevan käsi kädessä. Esim. Suomen ruokakulttuuriin kuuluu matkaoppaan mukaan taatusti poro, jota kuitenkin syödään hyvin vähän, ja samaan aikaan kaiken muun lihan kulutus vain kasvaa.
Kerran näin Yle Areenasta hyvin mielenkiintoisen neliosaisen dokumenttisarjan, jossa esiteltiin neljä eri maata, joissa lihavuusepidemia on ryöstäytynyt käsistä. Maiden joukossa oli tietysti USA, ja muistaakseni Meksiko, jokin öljyn rikastuttama Lähi-idän maa, ja suureksi yllätykseksi Kreeta! Kreetan-jaksossa seurattiin erityisesti yhtä paikallista perhettä ystävineen, ja he söivät juuri omien havaintojeni mukaisesti, ja heidän 11- tai 12-vuotias tyttärensä painoi 80 - 90 kiloa. Yksi perhe ei tietenkään tuo Kreetaa maailman lihavuustilastojen kärkeen, ja niinpä ohjelmassa näytettiin, mitä saarella ennen syötiin, ja mitä siellä nykyään syödään. Ohjelma on ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos se joskus tulisi uusintana. Tähän hätään löysin tällaisen helposti luettavan tekstin kreetalaisten tilanteesta: http://ezinearticles.com/?Crete-Is-Sinking-Due-to-Obesity&id=5405446
Sinä olet joka tapauksessa niin kokenut ja pitkäaikainen Kreikan-matkaaja, että havaintojasi voi pitää kuvaavina. Eli upeaa, että saat reissuillasi aina niin hyvää ruokaa (juustojen, maitotuotteiden ja kalansyöjänä)! On kuitenkin hyvä tiedostaa, miten huonoksi Kreikan ruokakulttuuri on mennyt (ts. maailman terveellisimmästä ruokavaliosta maailman epäterveellisimpien joukkoon linkkaamani artikkelinkin mukaan). Ja ikäväkseni juuri tätä muutosta todistin itse Skopeloksen-matkalla.
Hyvä pointti. Jotenkin olen itse kuitenkin vielä niin "hyväuskoinen" :D että haluan kuvitella, että kaikkien Mäkkäreiden keskelläkin esim. Suomessa syötäisiin enemmän perinteisiä liha-ja-peruna-aterioita kuin pikaruokaa.
Edelleen (ja viittaan ylempänäkin kirjoittamaani), en halua uskoa, että valtaosa kreikkalaisista valitsisi souvlakin ja ranskikset kuin fetasalaatin ja lammaspaistin. Omien silmämääräisten havaintojeni mukaan perinteisen kreikkalaisen ruoan äärellä ravintoloissa istuvien määrä ei ole ainakaan vähemmistössä souvlakia tai gyroksia mutusteleviin nähden. Mutta siinä olet toki aiva oikeassa, että Välimeren ruokavalio on tänä päivänä jotain ihan muuta kuin mitä se alunperin on ollut. Eihän joskus 40-50-luvulla, historiallisia aikoja edes mainitsematta, edes ollut pikaruokakulttuuria, ainakaan Euroopassa. Jostain "vhh Välimeren tyyliin" -kirjasta luin hiljattain myös siitä, etteivät edes pasta ja leipä ole kuuluneet alun alkaen yhtä olennaisesti Välimeren ruokavalioon kuin millainen asema niillä nyt on.
Ruokakulttuuri on valitettavasti tainnut mennä kaikissa länsimaissa huonompaan suuntaan kiitos ruoan teollistumisen, jalostamisen ja pikaruokaideologian kaiken kaikkiaan.
Vedetään maissamme sitten kuinka paljon pikaruokamättöä tahansa, syödään Kreikassa Suomeen verrattuna kuitenkin huomattavasti enemmän kasviksia. Siinä meillä olisi petrattavaa.
Hyvin jaksoin lukea tän kännykällä :D Ja nyt tuli nälkä... Mielenkiintoinen postaus :)
No tuli kyllä nälkä. Piti ottaa kaapista pizzaa.
Heissan, aivan ihana postaus (lue: maiskuttelee huuliaan). Noita tahnoja pitäisi itsekin enemmän harrastaa ja jostain syystä munakoisoa, en vieläkään osaa laittaa muualle kuin moussakaan ...hmph :)
Mielenkiintoinen postaus! Puolivälissä piti kyllä käväistä jääkaapilla... :D
Söin vahingossa postausta lukiessani läjän suklaata :D Kuulostaa ja näyttää niin herkulliselta. Seuraavan lomamatkan voisinkin tehdä sinne päin. Suomessa tosiaan paikat joiden listalla on valtava määrä erilaisia ruoka-annoksia ovat yleensä niitä huonoimpia. Mielenkiintoista ja hyvä tietää, että Kreikassa se onkin toisin päin!
Voi hyvänen aika Sanni, tämä postaus oli unelmien täyttymys. Rakastan Kreikkaa, ja olen nyt käynyt siellä viidesti. Ikinä en ole saanut näin tyhjentävää selvitystä näistä ruokahommista. Äkkiä takaisin että pääsen syömään... ! Ikävä Samosta, Kreetaa, Symiä... <3 Santorinista olen haaveillut kovasti. Mikä saari (saaret?) olisi seuraava? Vaiko Ateena? Minne...?
Oi nam nam nam! Oli pakko syödä tänään omatekoista fetasalaattia tämän postauksen innoittamana. Muitakin esittelemiäsi ruokalajeja himoitsen, pakko päästä maistamaan! En ole ikinä Kreikassa käynyt, mutta näiden sun postauksiesi myötä on tullut koko ajan kovempi Kreikka-matkakuume. Jospa viimein ensi vuonna, edes viikoksi. Maisematkin näyttävät olevan siellä aivan mielettömät. :)
Sulla on todella kiva blogi, ja on mukavaa, että me lukijat päästään myös matkalle mukaan postausten kautta. Hauskaa reissua!
Kiitos M! :) Tuntuu kyllä tosi mukavalta kuulla että jopa näiden ruokajuttujen perusteella jollekulle tulee kiinnostus vierailla Kreikassa! :)
Siskon kanssa tehtiin eka kerran uunikasviksia, joissa oli fenkolia ja munakoisoa :) oli tosi hyvää!jopa melkein 70 vuotias isäni tykkäsi munakoisosta vaikka on ihan perinteinen lihasoossi ja pottumuussi -tyyppi :)
Sinun postauksista otin vinkkia ruuan tekoon. Nämä on parhaita postauksia Kreikan matkailun lisäksi :)
Tosi kiva kuulla :) Fenkoli on kyllä hyvää :) Sitä näkee täällä harvoin uuni- tai grillivihannesten joukossa mutta joskus salaateissa tai esim. kastikkeissa.
Ihan jäätävä nälkä tuli tätä lukiessa!
Olen käynyt Kreikassa vain kerran, mutta sun hehkutuksien ansiosta voisin kyllä mennä toistenkin. :)
Tämä tuli kuin tilauksesta - Kreeta kutsuu kahden viikon päästä, ja nyt vielä entistä innokkaammin odottelen ruokaelämyksiä! Noista eri ravintolatyypeistäkin lukisin mielelläni, kakkososaa odotellessa, siis ;) Itse en ole todellakaan mikään kokenut Kreikan-matkaaja, joten tällainen tieto on kullanarvoista :)
Ihanaa Kreetan matkaa! :) Nauti! :)
No huh, tuli nälkä! <3 Vuokrattiin tänä kesänä kaveriporukalla villa Italiasta, mutta ensi vuonna taidetaan suunnata Kreikkaan..
Mulla on edelleen joku ihme kynnys/pelko mennä Italiaan kielen takia.. :D Vähän sama juttu kuin Ranskan kanssa. (Ja sekin sitten osoittautui ihan höpöhöpöpeloksi ;))
Mä haluaisin reissata myös Italiassa niinkuin täällä Kreikassa mutta en vain saa lähdettyä.... Minähän vuonna sitä repäisisi? :)
Italia oli aivan ihana! Kaupoissa ja ravintoloissa pärjäsi myös pienemmillä paikkakunnilla ihan hyvin englannilla (yritettiin paristi tilata italiaksi ja tarjoilija korjasi kaiken :D), mutta villan omistajamamma ei puhunut sanaakaan. Selvittiin kuitenkin elekielellä myös ukkosmyrskyn viedessä sähköt ja veden..
Onneksi on tosiaan tuo kieletönkin kieli... :D
Minulla vain on jostain syystä italialaisista sellainen kuva kuin oli ennen ranskalaisistakin, että ärtyvät kun joku solkottaa heille englantia ja ovat vähän ylimielisiä... Itse asiassa sain valitettavasti juuri tällaista suhtautumista Sveitsin italiankielisessä osassa :( Se oli kyllä hullua - moni Ticinossa ei puhu tai ymmärrä yhtään saksaa vaikka asuvat Sveitsissä. Englannista puhumattakaan.
Imamia olen tehnyt usein ja joka kerta on ollut niinkuin Kreikassa. Siinä oleellista on runsaassa oliviöljyssä perunasuikaleiden, munakoiso- ja kesäkurpitsasiivujen pannulla lähes kypsäksi paistaminen ja sitten uunissa pitkään hauduttaminen. Ja tietysti pihvitomaateista raastettu murska ja karamelisoidut sipulirenkaat annetaan kunnolla hautua + kanelia, suolaa ja pippuria, oliiviöljyä unohtamatta. Monta tuntia tähän menee mutta on se sen arvoista.
Peruna ja kesäkurpitsa eivät kuulu imamiin ;) Ajatteletkohan nyt briamia...? Imam on yhtä kuin sipulilla ja tomaatilla täytetty ja usein myös juustolla kuorrutettu munakoiso. Briam on haudutettuja kesäkurpitsa-, munakoiso- ja perunaviipaleita, usein joukossa myös sipulia ja paprikaa.
Tuosta viileänä syötävästä ruuasta tuli mieleen yksi juttu jonka luin jostain, en muista enää mistä. Aiemmin kaikissa taloissa ei ollut uunia jolla valmistaisi ruoan. Lähin uuni lämmitettiin ja lähitalojen asukkaat käyttivän ruokansa siellä. Ruoka tietenkin saattoi jäähtyä kotiin mennessä, sitten syötiin viileää ruokaa. Onko jollain tietoa pitääköhän tieto paikkansa?