Palashampootestikausi vol. 2 jatkuu yhtä epäonnisena kuin syksyllä. :(

Joudun myöntämään, että tässä välillä jo retkahdin - pesin hiukset kerran normishampoolla kun en vain kestänyt sitä tahmeutta. Kreikassa hiusten tilaa oli ehkä helpompi sietää, kun säät olivat lämpimät ja pää paljaana. Nyt talvisaikaan on eri juttu. Päässä on koko ajan myssyä ja huppua ja tuntuu jotenkin extraällöttävältä kun tahmatukka muhii siellä pipon alla. Näen jo sieluni silmin kuinka myssyynkin alkaa pikku hiljaa kerrostua saippuatahmaa…

Viimeisimmän Blondi-pesun jälkeen hiukset menivät niin takkuun että yksi takkupallo oli pakko leikata saksilla, se ei enää selvinnyt hoitoaineellakaan. Että johan tässä saa tehdä uhrauksia mokoman saippuan takia..! Murr.

Saksiepisodin jälkeen suutuin Blondiin sen verran, että vaihdoin tilalle Flow’lta saamani toisen saippuan, Kehäkukan. Blondin tavoin myös se on tarkoitettu normaaleista kuiville hiuksille.

Tuntuu hiuksissa ihan samalta. Ei muuta eroa kuin miellyttävämpi tuoksu.

Koska hiukset huovuttuvat huuhtelun aikana niin pahasti, kokeilin tänä aamuna jättää pesun vain yhteen vaahdotukseen & huuhteluun pahimman takkutilanteen välttämiseksi. Levitin Kehäkukka-hoitoainetta myös ihan tyveen saakka sillä ajatuksella, että jospa se hoitiksen sisältämä viinietikka liuottaisi saippuakerrostumaa (ehm, no, eihän se kyllä toiminut Kreikassakaan..). Tulos: tyvi jäi likaisen tuntuiseksi ja lässähtäneeksi. Huokaus.

Hiukset tuntuvat saippuapesujen jälkeen jonkin verran tuuheammilta kuin normishampoon jälkeen, mutta Kreikassa koettua tuuheustasoa en ole enää saavuttanut. Kyllä ilmastolla taisi olla selkeä osuutensa asiaan. En kuitenkaan ihan vielä luovuta. Yritän saada 10 pesua täyteen jotta saan ainakin kumottua sen "tahmeus helpottaa 1-10 pesukerran jälkeen" -väitteen.

*

No, jotain mukavaakin tähän loppuun. Kuulin, että Maarianhaminan ihana ekohoitola- ja kampaamo Lustans on laajentunut, ja pistäydyin kurkkaamassa miltä paikassa nyt näyttää. Tila on nyt yli tuplaantunut, ja uusi puoli on sisustettu omstajapari Ninan ja Thomaksen tyylille uskollisesti antiikkisilla huonekaluilla.

Piano on noin vuodelta 1915 ja toimii edelleen. Kuulema joku työntekijöistä aina välillä soittaakin sillä asiakkaiden iloksi..! :)

En edelleenkään tiedä mitään toista kauneushoitolaa jossa olisi näin ihana tunnelma..! Ja kuinka ilahduttavaa, että Lustansilla menee niin hyvin että se on saattanut jopa laajentua..! Ekohoitolat ovat kuitenkin loppujen lopuksi pienemmän asiakaskunnan niche-paikkoja, tai niin ainakin luulisi. Ehkä Ahvenanmaalla trendi on toinen..? Joka tapauksessa työn iloa Ninalle ja Thomakselle! Jatkakaa samaan malliin! :)

Kylläpäs minä nyt olen hurahtanut näihin seerumeihin..! :)

Ihan huvittaa miten paljon asenteeni on muuttunut sitten neljän vuoden takaisen Seerumi schweerumi -postauksen, jossa ihmettelen mitä seerumeilla ylipäänsä tekee. No, en nyt edelleenkään voi väittää että näkisin niissä jotain anti age -vaikutuksia, mutta olen ylipäänsä ihastunut seerumien koostumukseen ja ihofiilikseen. Nämä ovat minun juttuni! :)

(Hehheh, vähän naurahdin kun luin tuosta schweerumi-postauksesta, etten vuonna 2010 kokenut että kasvoillani vielä oli ikääntymisen merkkejä... No, neljässä vuodessa tilanne on kyllä muuttunut ;))

Viimeisin seerumikaverini on Logonan Age Protection -sarjaan kuuluva Hydro-Lipid Balance. Luonnonkosmetiikasta siis taas kyse. Sain tuotteen Logonan maahantuojalta.

Sain Hydro-Lipid Balancesta vinkin jo ajat sitten muuan kuivaihoiselta tutulta, taisi olla viime keväisen 4 x kosteusseerumi -jutun yhteydessä kun kirjoitin silikonittomista seerumeista.

Logona on niitä luonnonkosmetiikan merkkejä joista en ole paljon kirjoitellutkaan. Merkillä on jostain syystä vähän vaatimaton imago, se on Santen tapaan jotenkin hyvin arkinen ekosarja. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että ainesosat olisivat vaatimattomia..! :) 35 vuotta sitten toimintansa aloittanut Logona tulee Saksasta ja sillä on BDIH- ja NaTrue- sertifikaatit.

Tiesitkö...? Logonan nimi oli alunperin Lorien, mutta se joutui oikeuden määräyksestä vaihtamaan nimensä koska alkuperäinen nimi muistutti liikaa L'Orealia. Voihan Lorkku...

Hydro-Lipid Balance on kaksifaasinen seerumi, jossa öljy- ja vesimäinen osa tulee sekoittaa toisiinsa ravistamalla.

Tuotteen erikoisuus on sen annostelumekanismi - enpä ole ennen tavannut suihkutettavaa seerumia. Annostelu tapahtuu kuitenkin kämmenten kautta, ei suoraan nassuun suihkimalla. :)

Hydro-Lipid Balancen koostumus on todellakin melkein kuin vettä, ja se tuntuu iholla raikkaalta öljyfaasista huolimatta. Olin varautunut siihen, että seerumi olisi minulle liian rasvaista (kun sitä tosiaan suositteli erittäin kuivaihoinen henkilö), mutta ei tämä ole ollenkaan rasvaista. Toki, se jättää ihon ravitumman tuntuiseksi kuin vähemmän öljypitoinen seerumi, mutta öljy imeytyy samantien ja iho jää vain sileän ja pehmeän tuntuiseksi. Ai että mä tykkään tällaisisista kasvotuotteista jotka syväkosteuttavat mutta eivät kuitenkaan jätä pintaan mitään rasvaista, tahmeaa tai kalvomaista tunnetta..!

Seerumi vahvistaa nimensä mukaisesti ihon hydrolipidikalvoa eli sen luontaista suojavaippaa. Kasviöljyt pehmentävät, glyseroli, sorbitoli ja sodium pca kosteuttavat ja valkoinen teeuute ja tyrnimarja tuovat antioksidanttista suojaa.

Nyt pakkasten tultua olen annostellut Hydro-Lipid Balancea joinain aamuina kaksikin kerrosta, yhden kerroksen jälkeen iho on jäänyt vielä hitusen janoisen tuntuiseksi. Kahden annostelun jälkeen en ole tarvinnut enää päivävoidetta päälle. Kuivalle iholle toki suosittelen voidetta päälle.

Incin alussa on veden ja soijaöljyn jälkeen alkoholia, joka osaltaan vaikuttaa tuotteen imeytyvyyteen ja siihen, ettei se jätä rasvaista jälkitunnetta. Oletan, että se toimii myös säilöntäaineena (tyypillistä luonnonkosmetiikalle). Alkoholia ihonhoidossaan karttelevat eivät tietenkään ilahdu tästä ainesosasta, mutta luonnonkosmetiikassa tähän ainesosaan törmää jatkuvasti. Siitä, kuivattaako alkoholi lopulta ihoa ollessaan osa öljypitoista tuotetta, ollaan montaa mieltä.

Inci: aqua, soybean oil, alcohol, jojoba seed oil, glycerin, tricaprylin, sorbitol, sodium pca, sea buckthorn fruit oil, broccoli seed oil, sodium lactate, camellia sinensis leaf extract, sea buckthorn fruit extract, tocopherol, lactic acid, sunflower seed oil, palm oil, beta carotene, parfum (from essential oils), linalool, limonene, citral, geraniol, coumarin.

(Alkoholin lisäksi toinen tiettyä kuluttajaryhmää luonnonkosmetiikassa arveluttava seikka on hajusteet - tästäkin tuotteesta löytyy  viisi hajustetta jotka ovat niiden eniten allergisoivan 26 hajusteen listalla, jotka täytyy mainita tuoteselosteessa. Etenkin linalool ja limonene tuntuvat vilahtelevan vähän kaikkialla - mutta sama homma taitaa olla normikosmetiikankin puolella... Kiinnitättekö te paljon huomiota tuotteiden hajusteisiin?)

Talvi on monelle tuote- ja meikkikuvia räpsivälle bloggaajalle tuffia aikaa. Luonnonvalo ei vain riitä, tai on usein ihan sinistä. (En tiedä onko muotibloggaajilla sama ongelma asukuviensa kanssa...?)

Tänä talvena hermot menivät lopulta niin pahasti, että päätin vihdoin hankkia kunnon studiosalamasetin ratkaisemaan joka vuonna toistuvan ongelman. Ajankohtaista oli myös uuden kameran hankinta, vanha Canon 50D:ni kun meni lokakuussa rikki.

Rajala Pro Shopin kautta sain yhteistyöhinnalla Elinchrom D-Lite RX One Softbox -setin, Lastoliten valoboksin sekä uuden tuotekuvausobjektiivin, Canonin EF 85mm/1.8:n. Kameraksi valikoitui Canon 6D josta oli sopivasti tarjouskampanja (kamerasta en siis saanut enää ylimääräistä alennusta). Yhteistyöhinnallakin tämä setti oli kyllä kalleinta mitä olen koskaan ostanut... Huijjui.

Nyt meidän parvella on sitten pikkuinen kuvausstudio! :)

Mies-ressun musacorner tässä hieman kärsii, mutta taskukokoisessa asunnossamme tämä oli ainoa mahdollisuus. (*miettii kateellisena esimerkiksi Charming Nailsin kätevää studionurkkaa...*) No, parvi on jo valmiiksi omistettu harrastuksille - on viinihyllyä, tietokonenurkkausta ja meikkipöytää, niin kyllä tänne yhden kosmebloggaajan kuvaushässäkätkin sopii joukon jatkoksi. :)

Salamalaitteet ja valoboksin saa kyllä kokoon hyvin pieneen tilaan, mutta koska kuvaan lähes päivittäin, en jaksa olla noita avaamassa ja pakkaamassa joka aamu.

Työskentelyasento ei ole ihan ergonomisin mahdollinen, kun joudun kuvaamaan maassa polvillani... Katsotaan jos jossain vaiheessa saisi hankittua korkeamman alustan boksille.

Olen aikaisemmin ottanut valtaosan tuotekuvista makuuhuoneen ikkunan ääressä lipaston päällä. Kirkkaassa luonnonvalossa etenkin kesäaikaan se on oikein toimiva paikka, mutta talvella auttamattoman hämärä - ja kirkkainakin päivinä kuviin tulee sininen kajo. Esimerkkikuvaparissa Favoran kasvosuihke kuvattuna ikkunan ääressä ja valoboksissa.

Valoboksissa kuvaaminen ei kuitenkaan sekään ole ihan mutkatonta, etenkin todella vaaleita kohteita kuvatessa. Tuo Favorakin melkein katoaa taustaansa, ja parempi varmasti olisi vaihtaa tausta toisen väriseksi. Puhumattakaan salaman tehon säätämisestä ja valojen optimaalisesta kohdentamisesta... Minulla on  paljon oppimista..! :)

Valoboksi helpottaa kuvaamista kuitenkin mielettömästi, kun enää ei tarvitse miettiä riittääkö päivänvalo kuvaamiseen. Nyt minulla on joka päivä samat valaistusolosuhteet! :)

Tuotekuviin olisi todennäköisesti riittänyt ihan pelkät kirkasvalolamput, mutta meikkikuvissa salaman tehon säätäminen on todella olennaista ja softbox tekee valosta kauniin pehmeää. Normaalisti salama ja keinovalot ovat minulle meikkikuvavihollisia, mutta tällä setillä olen saanut kuvia joissa värit toistuvat tosi luonnollisesti.

Eipä olen enää syitä olla ottamatta meikkikuvia talvella! ^_^

Esimerkkikuvassa Laveran koulutukseen ottamaani kuvamateriaalia (vertaus paljas iho - valmis meikkipohja).

Boksi sopii kokonsa puolesta myös enemmän tilaa vieviin ruokakuviin. Ruoka-aineiden raijaaminen kapeita kierreportaita parvelle on kyllä taitolaji... :P Odotan vähemmän haltioissani milloin kompastun matkalla jonkun lautasen kanssa....

Sitten muutama sana kamerasta. 6D:n muodossa siirryin nyt sitten kroppikennoista täyskennoisten kameroiden maailmaan.

Olen todella huono missään teknisissä nippelitiedoissa, joten uskon viisaampia. :) Varmasti olisin vielä iloisesti kuvaillut 50D:lläkin ilman sen suurempia kaipuita ammattimaisempaan kameraan, mutta nyt kun se kuitenkin hajosi, niin siirtyminen kymppisarjasta eteenpäin tuntui jotenkin luonnolliselta seuraavalta askeleelta (aloitinhan muinoin 100-sarjalaisella). Kävin juttelemassa Rajalassa ja toiveideni ja tarpeideni pohjalta minulle suositeltiin 6D:tä - johon miehenikin oli päätynyt.

Ja kyllähän eron huomaa. Kuvat ovat kauttaaltaan terävämpiä ja dynamiikka selvästi parempi kuin vanhassa kamerassani. Lisäksi 6D:llä saa kohinattomia kuvia todella hämärissäkin olosuhteissa - kohina on siedettävää jopa ISO 25 600 -herkkyydellä...! Delanneen 50D:ni ISO 1600 toi jo todella puuroisia kuvia.

Minulla ei ole tietotaitoa alkaa vertaamaan jotain tarkennusjärjestelmiä tai valonmittaustekniikkaa, mutta omat silmät kertovat olennaisimman! :)

Kuvan laatu säilyy voimakkassa kroppauksessakin.

Tämä kuva:

...on kropattu tästä kuvasta:

Edellisellä kamerallani yksityiskohdat vastaavassa kroppauksessa olisivat olleet huomattavasti muussimpaa, tuskin lainkaan tarkkoja.

.

Vähän talvisia räpsyjä.

Nämä kuvat on otettu kittiin sisältyneellä 24-105mm/4.0 -objektiivilla.

Tuotekuvaukseen ostin EF 85mm/1.8 -linssin. Tämä vastaa täyskennoisessa kamerassa aiemmin tuotekuvissa paljon käyttämääni EF 50mm/1.8:aa.

Miinuksena tässä on 85 cm tarkennusetäisyys.... Täytyy siis peruuttaa melkein metri että saa kuvan pöydällä olevasta tuotteesta. Tämä on haasteellista etenkin tuolla parven "studiossa" kuvatessa...  50-millisessä tarkennusetäisyys on 45 cm.

EF 85 mm/1.8.    1/30 s, f/1.8, ISO 640. Kuvattu iltapäivällä puoli viiden maissa kun oli jo hämärää.

85mm/1.8 on kuitenkin loistava myös muotokuvaukseen, mä vain niin tykkään tuosta bokehista jonka sillä saa..! :)

EF 50 mm/1.8.    1/3200s, f/4, ISO 100.

50-millinen sopii täyskennoisessa kamerassa yleiskuvaukseen.

Tekisi mieli kyllä ilmoittautua jollekin kamera (JA studiovalo :D) kurssille että saisi kamerastaan kaiken irti.

.

Olen tyytyväinen hankintoihini, mutta nämä ostokset tyhjensivät tilin niin totaalisesti että tässä mennään taas hyvä tovi purkkitonnikalalinjalla..! :)

Mietinkin viimeksi säilyke/pakastevarastoa täydentäessä, että pitäisiköhän tehdä taas pieni budjettiruokateemajuttu blogiin... :P

Minulla on tänään synttärit (jee - vielä tunnin ^_^). Sain tilaisuuden juhlia niitä viikonloppuna aivan mielettömässä paikassa - keskellä Ahvenanmaan karuinta luontoa, ja silti ylellisesti hemmoteltuna. Hotelli HavsVidden. Olen kertonut teille paikasta aiemmin, jutussa Lomakohteena Ahvenanmaa.

Pääsimme Mr. Karkkipäivän kanssa yöpymään ja nauttimaan kulinaristisesta viikonlopusta HavsViddenissä hotellin kutsumana. Olen käynyt paikassa useasti Ahvenanmaan vuosinani, mutta aiemmin en ole yöpynyt. Tänä viikonloppuna hotellissa oli sopivasti vieläpä Gourmet-teemaviikonloppu. "Kyllä, kiitos! :)"

HavsViddenissä on jotain maagista... Paikka sijaitsee kirjaimellisesti "korvessa", 45 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta (ja uskokaa pois, se on Ahvenanmaalla pitkä matka ;)). Paikalliset tulevat tänne päiväretkille ihailemaan alueen kauneutta, nauttimaan kesällä illallista hotellin ravintolassa tai patikoimaan kallioilla. Paikka on myös suosittu valokuvaajien keskuudessa etenkin myrskyn aikaan..  Minäkin olen ollut täällä kameroineni ikuistamassa kallioille lyöviä vaahtopäitä...

Alueen rakennukset on haluttu pitää niin maastoon sulautuvina kuin mahdollista. Punaisten kallioiden takana häämöttää hotellin päärakennus.

Vaikka kyseessä on moderni hotellikompleksi palveluineen, paikkaan ei haluta perinteisen lomakeskuksen tunnelmaa vaan säilyttää karun luonnon oma henki. Maastoon ja alueen alkuperäiseen luontoon on haluttu vaikuttaa niin vähän kuin mahdollista, periaatteella "jos hotelli ja kaikki sen rakennukset täältä joskus katoaisivat, näyttäisi siltä kuin ne eivät koskaan olisi täällä olleetkaan."

Viimeisen vierailuni jälkeen konsepti on laajentunut ja HavsViddenillä on tätä nykyä tarjota hotellimajoituksen lisäksi todella upeita kalliohuviloita. Myös niiden rakennuksessa ympäröivä luonto on huomioitu, ja paikoin saattaa nähdä jopa puun kasvavan terassin läpi koska sitä ei ole haluttu kaataa.

En ole aiemmin törmännyt HavsViddenin kaltaiseen huvilakonseptiin, vaikka varmasti tällaista harjoitetaan muuallakin. Huvilat ovat yksityisessä omistuksessa, ja omistajat ovat valtuuttaneet HavsViddenin vuokraamaan niitä hotellivieraille kun eivät itse ole paikalla.

Tämä kaksikerroksinen talo kolmella makuuhuoneella on yksi suurimmista huviloista. Huviloita on neljää eri tyyppiä ja kaikissa on keittiö ja suuret oleskeluterassit merinäköalalla. Huvilanomistajat päättävät itse sisustuksesta joten jokainen talo on yksilöllinen. Osassa on myös sauna ja poreallas.

Hotelli siivoaa ja valmistelee huvilan ennen omistajan saapumista. Ylellisyyttä kerrakseen... Ei ehkä ihan jokaiselle perus-pentille..? :)

Me, joilla tällaiseen "mökkiin" ei ole varaa, voimme kokea paikan tunnelmaa hotellivieraan ominaisuudessa.

Minulle ja misterille oli varattu romanttinen sviittihuvila. Sviittihuvilat ovat pienempiä kuin kalliohuvilat ja tarkoitettu vain kahdelle hengelle (kalliohuviloihin mahtuu 1-6 henkeä).

Terassilla oli oma poreallas... Ei herran jestas mitä ylellisyyttä..! Katsottiin vaan miehen kanssa toisiimme että ei hyvänen aika, mihin me ollaan päästy..? Illalla olisi takuuvarmasti luvassa kylpy tähtien alla..!

Ei voi valittaa... On huonompiakin tapoja viettää viikonloppua..!

Asettauduttuamme ihanaan huvilaamme jatkui Gourmet-viikonlopun ohjelma viininmaistajaisilla.

Kokoonnuimme kello 16 päärakennuksen Storm-kokoustilaan jossa odotti makunystyröitä kutitteleva kattaus....

Katsoin noita kaatoja vähän että "Ohoh..." "Hyvä että jätettiin auto huvilalle", sanoi äijä. :)

Maistajaisten teemana oli "Miten yhdistää punaviini ja ruoka".

Sommelier-Simon kävi ensin läpi perusasioita viineistä ja mauista, ja sitten käytiin itse asiaan. Maistelimme pinot noiria Uudesta-Seelannista ja Itävallasta, cabernet sauvignonia Chilestä ja yhtä italialaista viiniä jonka rypäleen olen jo ehtinyt unohtaa. Mutta juuri se oli suosikkini. ;)

Rakastan viiniä mutta olen vasta alkutaipaleella viinien tuntemuksessa (pari kirjaakin on kyllä jo aiheesta luettuna :)). Maistelu on äärimmäisen kiinnostavaa, etenkin tuoksu vs. maku -elämyksen kontrastisuus on välillä tosi jännittävää. Nuuhkaisee lasia ja nenään tulvahtaa esimerkiksi vaniljaisen mausteista, pehmeää ja kutsuvaa, mutta kieli maistaakin jotain joka saa naaman ruttuun. :D Tai sitten voi olla juuri päin vastoin.

Maistajaisissa ei todellakaan kaadoissa kursailtu ja tilaisuus muuttui illan tummetessa yhä vain äänekkäämmäksi... ^_^ Me pysyttiin äijän kanssa ruodussa sillä edessä olisi kohta illallinen täyden viinipaketin kera...

Meidän lähtiessä osa asiakkaista jäi iloisena "maistamaan" avatut pullot loppuun. :D Siis ihan luvan kanssa. Talk about value for money..!

Kävimme maistajaisten jälkeen tutustumassa hotellinjohtaja Katarina Stylanderin kanssa hotellirakennuksen huoneisiin ja rentouduimme sitten päärakennuksen tunnelmallisessa aulassa.

Kello 19 saapui nopeasti, ja minulla oli maha vielä aikamoisen täynnä wine tastingin jäljiltä. "Voi miksi menin syömään niitä juustoja ja katkarapuja..."

Gourmet-viikonloppupakettiin kuului viiden ruokalajin illallinen. Ruoka oli todella hyvää ja monen teistä iloksi voin kertoa, että söin myös rehellistä, valkoista HIILARIA! :D Liekö viininmaistajaiset löystäneet pipoa vähän liikaakin... ^_^ Mutta varmasti oli sen arvoista.

Kerron illallisesta erikseen omassa osassaan, sillä haluan ottaa tällaisista ruokajutuista kaiken irti ja illalliserittely tekisi tästä postauksesta liian pitkän. Voitte sillä välin arvuutella mitä kaikkia pahoja hiilihydraatteja söin..! :D (<-- huumoria, joo, ketä kiinnostaa! ;))

Lähdimme hotellin ravintolasta masut pulleina, kello oli ehtinyt jo kipaista kymmeneen.

Huvilalle päästyä laitoimme porealtaan päälle ja äijä korkkasi minulle synttärishampanjan - jota en sitten jaksanut juoda koska ilta oli jo ollut pitkä ja takana monta lasia. No, otin mä yhden hörpyn. Hyvää syntymäpäivää minä!

(Kilistän kuvassa itseni kanssa kun piti sensuroida Mr. Karkkipäivä pois :) Hahhah, nuo mustat sukat olisin kyllä voinut heittää pois kuvan ajaksi, vähän karun näköiset... mutta pakkanen ja ulkoterassi, you know....)

Mies laittoi vielä Sigur Rósia soimaan ja sitten höpöteltiin yön pimeydessä altaan poristessa, hiljaiset puut ja meri ympärillä. Ei tule heti mieleen tunnelmallisempaa hetkeä. Jossain vaiheessa muistettiin että onhan meillä saunakin päällä ja käytiin heittämässä löylyt. Sitten tuli Nukkumatti - ja nopsaan.

Aamulla heräsimme yllättävän pirteinä, pakkasimme tavaramme ja suuntasimme aamiaiselle. Mies mussutti onnellisena ahvenanmaan pannukakkua, minä tyydyin perussettiini kananmuniin, salaattiin ja juustoon.

Toive HavsViddenille: saisiko kahvin kanssa myös kermaa...?

Aamiaisen jälkeen kävimme vielä kävelyllä päärakennusta ympäröivillä kallioilla. Alueella kulkee myös merkattuja luontopolkuja.

HavsViddenissä on myös ehta savusauna. Se sijaitsee uima-allasrakennuksen takana.

HavsViddenissä voi kylpeä joko merialtaassa, allasosaston perinteisessä uima-altaassa tai porealtaassa tai savusaunan yhteydessä olevassa kylpytynnyrissä. Jos siis tekee mieli pulahtamaan..! :) Meriallas on käytössä vain kesäisin.

Mr. katsoo merta... Voi, miten rakastan tätä peri-Ahvenanmaalaista maisemaa - punaisten kallioiden, vihreiden havupuiden ja sinisen meren ja taivaan kontrastia.

Suuri kiitos HavsViddenille että sain tulla tutustumaan tähän minulle niin tuttuun paikkaan aivan uudella tavalla.

Kesä on luonnollisestikin HavsViddenin vilkkain sesonki, mutta hiljainen talvi tarjoaa oivat puitteet kokea paikka aivan eri tavalla. Hotelli on auki vuoden ympäri.

Hintaesimerkkejä: sviittihuvila kahdelle hengelle 360€/yö, kalliohuvila neljälle hengelle alkaen 432€/yö, hotellihuone kahdelle hengelle 160€/yö.

Gourmet-viikonlopun kaltaisia paketteja on tarjolla eri muodossa vuoden ympäri, viime viikonlopun paketti kustansi 294€ per henkilö. Ei mitään halpaa hupia tokikaan, mutta sisällön huomioon ottaen ei todellakaan törkykalliskaan. Veikkaan että Helsingissä ei saisi vastaavaa sviittimajoitusta, wine tastingiä ja viiden ruokalajin illallista ihan tuohon hintaan..! ;)

. . .

Minusta on tosi kivaa kun Ahvenanmaalla on niin erilaisia matkailukonsepteja "karppi"campingista" kaupunkihotelleihin ja eräjormailusta ylelliseen luontofiilistelyyn. :) Moni mieltää Ahvenanmaan vain luokkaretkikohteena tai pyöräilymestana, mutta monikohan tietää että saari tarjoaa myös HavsViddenin kaltaisia elämyspaikkoja..? Niille, jotka haluavat nauttia luonnosta - mutta luksuksella ;)

HavsVidden

En ole elämäni aikana käyttänyt paljonkaan eri apteekkibrändejä. Pitkän linjan kokemusta on ainoastaan Aqualan L:stä, Sebamed-pesunesteestä ja Bepanthenista. En rehellisyyden nimissä ole niin kovin kiinnostunutkaan apteekkikosmetiikasta, mutta kun minua lähestyttiin Orion Pharman taholta tarjoten Favoraa testiin, ajattelin, että no helkkari, kai sitä voisi kerrankin kokeilla jotain apteekkisarjaa ihan perusteellisesti. Tarjouksen teki mielekkäämmäksi sekin, että kyseessä on kotimainen sarja.

Favoran tuotteet ovat hajusteettomia, eli tuoksu ei pääse tässä sarjassa vaikuttamaan elämykseen. Favoran kohdalla se ei toisaalta myöskään huonontanut kokemusta, näissä tuotteissa on hyvin neutraali tuoksu joka ei herätä tunteita puoleen tai toiseen. Korjaus: koko linja ei ole hajusteeton, 13 tuotteen valikoimasta seitsemän on saanut Allergiatunnuksen ja ovat hajusteettomia. Minulle oli sattunut testiin vain hajusteettomia, siitä väärinymmärrys.

Kaikki tuotteet ovat silikonittomia, mineraaliöljyttömiä ja parabeenittomia.

Sain itse valita mitä tuotteita haluan testata, ja valitsin puhdistusvaahdon, kosteuttavan suihkeen, seerumin, 24 h kasvovoiteen ja silmänympärysvoiteen.

Puhdistusvaahto

Ehkäpä kosteuttavimman tuntuinen putsari mitä olen kokeillut aikoihin, ei jätä ihoa yhtään narskuvaksi. Incissä onkin ykkösenä glyserolia. Pesevänä ainesosana on mieto cocamidopropyl betaine. Vaahto ei ole ihan yhtä kermaisen pehmeää kuin Decubalissa, mutta oikein miellyttävä kuitenkin.

Inci kaikessa lyhyydessään: glycerin, aqua, cocamidopropyl betaine, peg-7 glyceryl cocoate, betaine, panthenol, caprylyl glycol, citric acid, sodium gluconate.

Kosteuttava kasvosuihke

Tästä suihkeesta minulle vinkkasi joku lukija taannoin kun kirjoitin kosteussuihkekikasta mineraalipohjan pehmentämiseen. Tätä voi siis käyttää sekä kasvovetenä että kasvojen pikakosteutukseen päivän aikana. Suihke on alkoholiton ja veikkaisin, että tässä on aika korkea pitoisuus kärjen glyserolia, sillä se jättää iholle hetkellisen jälkitunteen. (Olen lukenut netistä että glyseroli voi jättää iholle tahmean fiiliksen.) Hetken kuluttua ”tavara” on kuitenkin imeytynyt.

Putsarin tapaan tosi lyhyt inci: aqua, glycerin, betaine, pentylene glycol, creatine, panthenol, methyl gluceth-20, caprylyl glycol, sodium gluconate, phenoxyethanol.

(Tuotteita oli vaalean värinsä vuoksi ihan sairaan vaikea kuvata - kyllästyin ja otin loput tuotekuvat nettiapteekkien sivuilta.)

Kosteuttava seerumi

Ensimmäinen ajatus: onpa sympaattinen pikkupullo! Tässä seerumissa on tavaraa poikkeuksellisesti vain silmänympärysvoiteen verran eli 15 ml.

Tuotteen koostumus on kevyttä emulsiota ja se imeytyy seerumeille tyypillisesti välittömästi. Tykkään! Incin alussa pätevä kosteuskolmikko skvalaani, betaiini ja shea-voi. Koostumukseen on leivottu myös keramidia ja hyaluronihappoa. Litrahinnaltaan tämä peruskosteuttava seerumi ei itse asiassa ole erityisen edullinen, ja ”normaalikokoisena” eli 30-millisenä se kustantaisi melkein 40 euroa. Liekö siinä syy miksi pakkauskoko on jätetty 15 milliin..?

Oikein hyvä lisä silikonittomien kosteusseerumien listalle, mutta yllättävän hintava ottaen huomioon Favoran muiden tuotteiden hintatason.

Favoralla on muuten sivuillaan tuotteiden incit kätevästi selitettynä. Tosin mitään perusteellista tietoa aktiiviaineiden vaikutuksista nämä taulukot eivät anna, termi 'hoitava'han ei itse asiassa tarkoita mitään spesifiä. Mutta ainakin taulukosta selviää ainesosia tuntemattomalle, mitkä ainesosat vaikuttavat ihoon ja mitkä taas tuotteen säilyvyyteen ja koostumukseen.

Taulukossa seerumin inci.

Silmänympärysvoide

Miellyttävää peruskamaa, tästä ei oikein osaa muuta sanoa kuin että mukavan tuntuinen, emulsiomainen koostumus. Ei paksua mutta ei ohuimmastakaan päästä, imeytyy heti eikä jätä ihoa kiiltäväksi.

Sy-voiteessa on  muuten pitkälti samoja ainesosia kuin seerumissa, mutta esimerkiksi hyaluronihappo on tässä suurempimolekyylisessä muodossa (incinimi hyaluronic acid), seerumissa taas paremmin imeytyvässä, pienimolekyylisessä muodossa (incinimi sodium hyaluronate). Litrahinnoiltaan seerumi ja sy-voide ovat tuotesarjan kalleimmat (litrahinta yli 1000€, kun voiteissa liikutaan alle 400€ litrahinnassa ja puhdistustuotteissa alle satasessa..!) josta voimme päätellä että näihin on käytetty arvokkaampia ainesosia. Niihin on haettu anti-age tehoja hyaluronihapon lisäksi peptideillä ja keramidilla.

24 H Tasapainottava hoitovoide

Favoralla on kolme eri kasvovoidetta, tämä on niistä kevyin ja tarkoitettu normaalille ja sekaiholle.

Koostumus on niin ”hajuton ja mauton” että tästä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Istuin  5 minuuttia miettien, mitä kirjoittaa. :D Poikkeuksellista, kun aina on JOTAIN joka herättää ajatuksia – oli se sitten tuoksu, imeytyvyys tai iholle jäävä fiilis. Favoran voiteessa ei ole mitään vikaa, se kosteuttaa ja katoaa ihoon saman tien jättämättä minkäänlaista jälkifiilistä. Aqualan L:ään verrattuna Favoran 24 H Tasapainottava tuntuu hitusen jäykemmältä ja ikään kuin siltä, että se jättää iholle suojaavan kalvon. Kuitenkin hetken kuluttua tämä tunne on hävinnyt ja iho on vain, no, kosteutettu.

Hahah, apteekkivoide laittoi kosmetiikkabloggaajalle jauhot suuhun…! :D Kummallinen tunne kun joku tuote on NÄIN hyperneutraali!

Favora tuntuu kaiken kaikkiaan sarjalta, joka tarjoaa pätevää perusihonhoitoa ihmiselle, joka hakee hommansa hoitavaa, hellävaraista ”ei-turhia-krumeluureja” –hoitosarjaa. Favoran tuotteet sisältävät niitä samoja aktiiviainesosia kuten hyaluronihappoa, keramideja ja peptidejä joita toiset merkit nostavat hurjalla hypetyksellä markkinointistooreihinsa, Favoralla vain ei ole imagonsa puolesta tarvetta sellaiseen.

Juuri tällaiset jutut ovat minun mielestäni kosmetiikan maailmassa niin mielenkiintoisia. Lukuisat sarjat käyttävät tuotteissaan ihan samoja ainesosia, ja mielikuvat luodaan sillä mitä asioita tuotteista valitaan nostaa esiin. Riippuen siitä, mitä markkinoinnissa halutaan painottaa, voi käytännössä ihan samanlaisesta tuotteesta antaa aivan eri mielikuvat Tämä on brändäystä.

Yksi käyttää ”viimeisimmän tieteellisen innovaation” pohjalta kehitettyä anti-age-voidetta, toinen herkälle iholle sopivaa, hajusteetonta ja hellävaraista voidetta ja kolmas kasvipohjaista, ympäristöystävällistä ja yhteisökaupan raaka-aineisiin pohjautuvaa voidetta. Tietämättään Luksus-Liisa, Allergikko ja ”Ekohippi” saattavat kaikki käyttää hoitotehoiltaan ihan samankaltaista, samoihin aktiiviainesosiin nojaavaa voidetta. Elämys vain on eri.

Hauskaa. :)

P.S. Liikuntakommenteista - niitä on tullut niin paljon että valitettavasti en ole ennättänyt vastata kaikkiin. Niistä on kuitenkin ollut ihan mielettömästi apua! En osannut odottaa tällaista tsempitystä, olen yllättynyt ja liikuttunut (heh!) tarmosta jolla olette lähteneet ehdottamaan minulle uusia lajeja ja keinoja selättää liikunta-angsti. Suuren suuri kiitos kaikille kommentoineille! Ehkäpä tartun erään lukijan ideaan lähteä kokeilemaan erilaisia tunteja ja raportoida tuntemuksista sitten täällä blogissa. Se ehkä motivoisikin eri lailla kun ajattelisi asian "journalistisena projektina" :D Steppiin en kyllä todennäköisesti enää eläessäni uskaltaudu..!

Realisti kun olen, niin tiedän varmasti palaavani lopulta tutun salitreenin pariin. Mutta nyt on ilmeisesti todellakin aika antaa kropan levätä ja palautua.

Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.

Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.

Tätä hymyä odotellessa...

Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, "olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille" -fiilis treeniä kohtaan palaisi.

Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.

* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?

- Minun "liikuntaprofiiliini" sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.

Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:

1. Liikunnan "luokse" on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä --> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.

2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.

3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.

4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.

5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.

Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.

Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja "harmittomalta". Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.

* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?

- Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja "tehdä perässä", tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta "mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä" -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.

* Entäs uinti?

- En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.

* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!

- Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.

* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.

- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun  on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.

* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?

- 'Inhoaa' on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se "joku muu" vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.

.

Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei  kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita... eihän...?

Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.

Mutta siis - suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni "luvan" ottaa lomaa liikunnasta.

Aiheesta toiseen.... PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.

Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.

Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?

Minä olisin.

Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan "huovaksi". Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.

Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta - ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.

Ja vielä aiheeseen numero 3.

Kuva täältä.

Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!

Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.

En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.

Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)

Haluan jakaa tämän ISOLLA koska ei samperi helpota!! Kun joku *ituttaa eikä meinaa tulla mitään niin siitä on pakko lopulta päästä huutamaan niin että naapurikunnissa soi! Se tunnetusti aina auttaa. Edes vähän.

Olen harrastanut salitreeniä yhdeksän vuotta. En pidä liikunnasta, kuten olen täällä aiemmin kertonut. Käyn salilla, koska se on minulle hyväksi. Elämässä on asioita joita on vain tehtävä, miellyttivät ne tai eivät.

Kroppa ja mieli kiittävät vanhuksena.

Koko yhdeksän vuoden aikana liikuntaharrastus ei ole tuntunut niin vaikealta kuin viimeiset kaksi kuukautta. Joka viikko vain pahenee. En tajua mikä minua oikein vaivaa! Salille meno on niin vastenmielistä että saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan treenikassin kouraan ja vaatteet niskaan. Ja kun salille saakka pääsee, ei treenistä meinaa tulla yhtään mitään. Painot ovat tippuneet joissain liikkeissä jopa puoleen ja sarjat jaksan hädin tuskin läpi.

Sain marraskuun alussa uuden ohjelman. Sekin *ituttaa. Siinä on liikkeitä joista en pidä. Olo on kuin 4-vuotiaalla tarhalapsella. Tekisi mieli heittäytyä lattialle, takoa nyrkillä jumppamattoa ja huutaa "enhaluaenhaluaenhalua...!"

Yritän löytää uuden vuoden lupaustensa salille saattelemien kinkunsulattelijoiden joukosta yhtä kärsiviä olemuksia, toverisieluja. Katson vetoavasti pallon päällä vatsarutistusten kanssa ähisevää tätiä. Ei, en saa takaisin "tiedän-miltä-susta-tuntuu" -katsetta. En keneltäkään. Eikö kellään täällä kulje reeni niin päin peetä kuin mulla...? Haloo, kai jotain muutakin teistä *ituttaa..??

Yksi liikkeistä mistä en pidä on lonkan ojennus taljassa. Blondiaivot: "Ei saamari että väsyttää vaihtaa tätä *elkkarin nilkkaremmiä jalasta toiseen, tämmöseenkin menee ihan turhaa aikaa..."

Vasta kuukauden kuluttua välähti. Kuules blondi, niitä nilkkaremmejä on salilla useampikin. Laita hyvä ihminen remmi kumpaankin nilkkaan niin ei tarvitse mutristella joka sarjan välillä ja vetää teatraalisia remminvaihtohuokauksia.

Aivot vissiin pikkuisen seis.

Menee vähän nopeammin lonkan ojennukset nyt siis.

Mutta silti tekee mieli pahoinpidellä laitetta joka kerta kun kohdataan.

En tiedä mitä tällä postauksella halusin sanoa. Tai tiedänpäs. Haluan kuulla että teitä on muitakin. Jotka revitte itsenne liikuntaharrastukseen päivästä ja viikosta toiseen vaikka välillä tekee niin vaikeaa ettei tosikaan. Koska vielä tyhmempää on luovuttaa. Liikunta on yksinkertaisesti jotain joka vain kannattaa.

Nyt tekisi hyvää kuulla että joku muukin on päässyt tällaisen mielettömän jumin läpi. Ymmärrän parin viikon väsymykset mutta mun tilanne on jatkunut jo syksystä saakka. :(

Liikunnan ei tarvitse olla hauskaa, mutta ei sen nyt sentään tarvitsisi *ituttaa.

. . .

Edit. Huomaan kommentteja lukiessani, että olisi ollut hyvä tarkentaa tässä jutussa että kuntosalitreeni on kaikista kokeilemistani liikuntalajeista minulle se mieluisin. Lajin vaihtaminen ei siis taida tässä ongelmassa auttaa... :/ Ryhmäliikunnasta en ole onnistunut innostumaan pysyvästi, tunteihin liittyvät kellonajat ja ryhmän aiheuttama "paine" saavat käynnit lopulta aina hiipumaan. Toiset ihmiset vain kokevat ryhmäliikunnan pelottavana, minä kuulun harmillisesti heihin. :/ Hathajoogassa käyn kerran viikossa, mutta sen lasken enemmänkin rentoutumiseksi ja kehonhuolloksi kuin varsinaiseksi kuntoliikunnaksi.

P.S. Vastailen kommentteihin huomenna, kiitos tosi paljon kaikille jotka ovat halunneet sanoa jotain..! Mutta yhteisesti voin nyt kaikki illan aikana tulleet kommentit läpilukeneena sanoa, että niin itsestäänselvältä kuin lajin vaihto tässä tilanteessa tuntuisi, se on minun liikuntahistoriallani sangen epätodennäköinen pelastus. Sali kun on aina ollut se ainoa joka on jaksanut kiinnostaa ja motivoida edes sen tarvittavan määrän. Se on tuntunut siltä "minun lajilta", se sopii minun luonteelleni ja on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Kaikki muu liikunta on aina jäänyt.

Ilmeisesti tauko olisi nyt sitten se vastaus.

Voi näitä kiihkeästi eläviä kosmetiikkamarkkinoita… Viime keväänä netissä ylistettiin Terre d’Ocin BB:tä parhaana luonnonkosmetiikan BB-voiteena. Nyt Terre tuntuu jo olevan ”niin kuultu” ja viimeisimmät hehkutukset kohdistuvat Melvitan ja erityisesti Iroisien beebeisiin. Ja nyt siis puhutaan luonnonkosmetiikasta.

Koskahan bb-buumi muuten alkaa laimentua..? Itse kun en kuulu sävyttävien päivävoiteiden kuluttajiin niin jaksan ihmetellä, kun aina vain ilmestyy uusia bb- ja nyt vielä cc-voiteitakin. Vai onko niin, että termi ”sävyttävä päivävoide” on nyt kuopattu ja korvattu Beauty Balmilla? Se olisikin järkevää, koska kyseeessä on useimmissa tapauksissa aivan saman tyyppinen tuote.

Kiinnostaa kuulla kuinka suuri osa Karkkipäivän lukijoista valitsee sävyttävän päivävoiteen tyyppisen tuotteen meikkivoiteen tai meikkipuuterin sijaan. Uusi kysely sivupalkissa!

Sain Terre d’Ocin BB Creamin Jolielta viime kesänä.

Voide on koostumukseltaan notkeaa, levittyy todella kauniisti ja kosteustehot riittävät yksinään. En tarvitse tämän alla erikseen muuta kosteustuotetta. Peittokyky on erittäin mieto, tämä tasoittaa ihon sävyä vain aavistuksen kuten kuvasta näkyy. Roosaan taittava sävy mukautuu ihooni mikä sekin kertoo läpikuultavuudesta, yleensä minulle ei käy mikään roosaan taittava meikkipohja.

Testasin Terren koostumusta levittämällä toiselle puolelle kasvoja Garnierin BB:tä (jonka ihofiilistä pidän todella hyvänä) ja toiselle puolelle Terreä. En käytännössä huomannut mitään eroa, täysin luonnollinen Terre levittyy yhtä kauniisti ja tasaisesti kuin synteettinen Garnier. Pinta jää mattaisemmaksi kuin Garnierilla.

Tuoksu on suhteellisen voimakas ja makeahko, ehkäpä kukkainen..? Vaikea kuvailla.

Kuvassa ideana näyttää, miten eri sävyiset meikkipohjat sulautuvat ihooni. Laveran nestemäinen meikkivoide sävyssä Porcelain on minulle näistä paras, mutta tummemmat BB:tkin näyttävät ihan hyvältä. Laveran BB tekee ihostani hieman päivettyneen näköisen.

Terre d'Oc BB Cream on kaiken kaikkiaan oikein miellyttävän tuntuinen tuote. Iho jää samettiseksi eikä pigmentti kökköönny niin kuin luonnonkosmetiikan meikkipohjatuotteissa välillä käy. Tulos tosin oli toinen sisareni pintakuivalla iholla, eli uskallan sanoa että voide toimii kauniisti normaalilla iholla jossa ei ole kuivia kohtia. Terren BB:llä on hintaa 30,20€ ja pakkauksessa on tavaraa 30 ml. Sävyvaihtoehtoja on kaksi.

Sävyttävistä päivävoiteista pitävälle kelpo tuote. Joku teistä antaa tälle varmasti hyvän kodin seuraavissa kosmetiikkahuutajaisissa. :)

* * *

Asiaan liittymättä: Miksi kuvat eivät enää näy vanhoissa postauksissani? (Tarkemmin sanottuna huhtikuulta 2009 huhtikuulle 2010.) Olen saanut tästä useampia ihmettelyitä ja eilen asiasta kysyi jopa oma äitini, joten vastaan nyt niin että näkyy kaikille. Ensimmäisen bloggausvuoteni aikana tallensin valtaosan kuvista Photobucketiin enkä suoraan blogin omaan kuva-arkistoon (Bloggerissa oli tuolloin tosi rajallinen tila kuville). Lomaviikon arkistopostauslinkkien tuoma kävijävirta ylitti Photobucketin ilmaisen kaistatilan ja niinpä kuvat lakkasivat näkymästä perjantaina 17.1. Olen tosi pahoillani tästä, en ole enää vuosiin käyttänyt Photobucketia enkä tullut yhtään ajatelleeksi tilini limittiä lomaviikon juttuja linkitellessäni. Normaaliviikkoina ekan vuoden juttujani lukee niin harva ihminen ettei kävijävirta saa limittiä ylittymään.

Kaistatila kuitenkin nollautuu taas ensi kuun alussa ja kuvat palautuvat näkyviin. :)

Sain Biodellyn Tanjalta vinkin Lily Lolo -alesta. Lily Lolon ilme uudistuu helmikuussa ja vanha varasto myydään pois -20% alehintaan. Biodellyllä kun tykätään Karkkipäivästä, niin Tanja päätti lätkäistä perusalen päälle vielä 15 prossan EXTRA-alen Karkkipäivän lukijoille. Koodilla KARKKIPV (isolla) saa siis tuon 20% lisäksi 15% alennusta kaikista Lily Lolon tuotteista. Koodi on voimassa 31.1.2014 saakka.

Esimerkiksi mineraalipohjalle jää hintaa 13 euroa 51 senttiä. :)

* * Edit. Tanja tarkensi että KARKKIPV-koodilla saatava ale kattaa koko Biodellyn valikoiman, ei pelkästään Lily Loloja. :) * *

Kun kerran Lolo uudistuu, niin ajattelin samassa yhteydessä esitellä pois ne vanhan ilmeen LL-tuotteet joita en ole aiemmin esitellyt.

Viime syksynä ilmestyi muutamia limited edition -tuotteita kuten nämä kauniit Shimmer Stripes -hohdepuuterit. Ne jättävät iholle vain ihan aavistuksen sävyä mutta sitäkin enemmän voimakasta hohdetta. Sävyjä voi käyttää niin kasvo- kuin silmämeikissäkin.

Limited edition -julkaisuihin kuuluvat myös nämä kaksi neljän sävyn luomiväripalettia. Molten Bronze -paletti on blogissa jo kerran vilahtanutkin.

Kauniit paletit, mutta tekee mieli kommentoida sävyvalintoja. Molten Bronze -paletti on kuin kaksi eri sävymaailman duoa yhdistettynä; viileä vaaleanpunainen ja tummanharmaa muodostavat oman parin, lämpimät kultakupari ja pronssi toisen parin. Yhdessä nämä neljä sävyä eivät toimi kovin harmonisesti. Etenkin hopeakimalteinen tummanharmaa riitelee mielestäni lämpimien sävyjen kanssa ja sen tilalle olisi paremmin sopinut tummanruskea.

Smoky Rose -paletissa sävyt toimivat paremmin kokonaisuutena, mutta täällä laatu ei ole yhtä tasainen kuin sisarpaletissa. Valkoinen on koostumukseltaan hileinen ja pinkki sävy saisi olla hohtavampi, mattaisena se tekee jotenkin "tunkkaista" jälkeä. Helmiäinen tekisi siitä heleämmän ja auttaisi häivyttymään nätimmin.

Smoky Rose on tosin niin selvästi viileän ihmisen paletti, että voi olla että tulos on minulla tunkkainen vain siksi koska oma ihoni on lämmin.

Huulikiillot ovat olleet Lolon valikoimassa jo pidempään, mutta jostain syystä ne ovat jääneet Karkkipäivässä esittelyä vaille.

Nimellä Lip Slick kulkevat kiillot ovat koostumukseltaan miellyttävän huulirasvamaisia ja vähä-tahmaisia. Sain aikoinaan Biodellyltä tosi kauniit sävyt testiin, suosikkini on tuo etummaisena näkyvä sävy Clear, jossa on aavistus persikkaa. Sen takana on ihana nuderoosa Whisper ja kirkkaampi, hitusen helmiäistä sisältävä pinkki Scandalips.

Lip Slickit tuoksuvat suklaalle. :)

Loppuun parit meikkikuvat:

Smoky Rose. Valkoista sisänurkassa ja kulmaluulla, taupea luomen keskellä, tummanruskeaa ulkonurkassa ja pinkkiä luomivaossa. Alaluomella taupe ja tummanruskea. Yläluomen rajaus We Care Iconin nestemäinen eyeliner, alaluomen sisärajaus Indelible Gel Eyeliner.

Molten Bronze. Liikkuvalla luomella pronssia, luomivaossa kultakupari, sisänurkassa ja kulmaluulla läpikuultava vaaleanpunainen ja yläluomen rajauksena paletin tummanharmaa.

Silmämeikissä Molten Bronze -paletin lämpimät sävyt yhdistettynä L'orealin Platinum Beigeen ja poskilla Shimmer Stripes -hohdepaletti Honey Glow. Huulilla Lip Slick Clear.

Lily Lolo -meikit olen saanut Biodellyltä.