31.08.2013

Inspiroivaa

Ella_2

Tiedättekö. Joskus tapaa niin inspiroivia ihmisiä, että sitä ihan alkaa itsekin hehkua näiden henkilöiden seurassa. Ryhti kohenee, suupielet kohoavat korviin ja tulee vain sellainen läpikotaisen lämmin ja innostunut olo.

Tapasin eilen tällaisen ihmisen. Olen tavannut hänet kerran aiemminkin, 6-7 vuotta sitten. Jo silloin hänen läsnäolonsa teki lähtemättömän vaikutuksen.

Ella.

Winetasting_IMG_0482

Ella_IMG_0496

Ella on yrittäjä, majatalon emäntä, sommelier, opettaja, kolumnisti, laulaja, säveltäjä, kokki, perheenäiti. Ja kaikkea tätä ilman stressin häivää. Sanat kuten "väsymys", "ei jaksa" ja "kiirettä" eivät tunnu kuuluvan hänen sanavarastoonsa.

Kerron teille Ellasta enemmän syksyn aikana. En vain malttanut olla jakamatta näitä kuvia eiliseltä jo nyt. Hyrisen vieläkin Ellasta tarttunutta iloa. Miten jollain voikin olla noin positiivinen aura?

Tasting2_30082013

Tasting_30082013_Sanni

Tasting_30082013

Kuvista voittekin jo ehkä hieman päätellä missä merkeissä Ellaa tapasin.

.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! :)

 

6 kommenttia
30.08.2013

Kahden lapsen äiti: "tissini pärjäisivät kynätestissä ;)"

"Äkkiä ajatellen tuntuu, että olen aina ollut aika sinut rintojeni kanssa... Vaikka eihän se ihan niin ole, teinivuosina kuuluin itsekkin ennemminkin pieni- kuin isotissisten klaaniin.”

Näin aloittaa haastattelun ystäväni, kahden lapsen äiti ”Reetta”. (Myöskään Reetta ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.) Olemme Reetan kanssa saman ikäisiä ja tunteneet ala-asteen ensimmäisestä luokasta, eli yhteistä historiaa riittää. Minun muistoissani Reetta on aina ollut se Miss Itsevarmuus, lapsesta saakka. Ja suosittu. Reetalla oli meidän kaveriporukassa ensimmäisenä poikaystävä. Muistan, että olin siitä vähän kateellinen.

”Silloin toivoin, että ne olis ollu isommat ja paremmat ja ainakin jotenkin erilaiset…” Reetta jatkaa.

Niin. Onkohan kellään ollut teininä muunlaisia ajatuksia rinnoistaan? Isotissiset ovat toivoneet pienempiä, pienirintaiset isoja, eriparirintaiset samankokoisia, ketunnenäiset pyöreämpiä… - Onko lukijoiden joukossa joku joka voi sanoa aina olleensa tyytyväinen rintoihinsa?

En ole koskaan aiemmin Reetalle oikein kertonutkaan, millaista kateutta hänen itsevarmuutensa aiheutti minussa nuorempana.

Vaikka Reettakin toivoi, että rinnat olisivat olleet erilaiset, hänen suhtautumisensa itseensä ja kehonkuvansa olivat paljon terveemmällä tolalla kuin omani.

”Luulen, etten koskaan potenut mitään todellista rintakriisiä,” Reetta kirjoittaa. ”Ongelma oli samaa luokkaa kuin vaikka se, kun toivoo hiusten olevan tummemmat tai vaaleammat, nenän pienempi tai suorempi tai jotain vastaavaa.”

”Ainoa hetki, jolloin olin hieman murheellinen tissieni suhteen, oli ensimmäisen lapseni ollessa 4-5 vuotias. Laihduin silloin reilut 10 kiloa ja sen kyllä huomasi myös tisseissä, oltiin kai lähellä sitä kuuluisaa ajokoirankorvaa :D”.

Rinnat_ReettaX

Reetta kertoo, että raskaudet ja imetys ovat luonnollisestikin jättäneet pysyvät jäljet rintoihin. Raskausarpia tuli ensimmäisessä raskaudessa jonkun verran, mutta ne ovat kuulemma haalenneet lähes huomaamattomiksi. Muutoksen ollessa tuore asia tietenkin mietitytti, mutta nyt vuosien jälkeen Reetta ei enää osaa palata samoihin fiiliksiin. Hän on sinut rintojensa kanssa.

Toinen raskaus ja imetys eivät niinkään enää saaneet dramaattisia muutoksia aikaan, vaikka Reetta imetti nuorempaa lastaan yli vuoden.

Reetta kirjoittaa painovoiman todennäköisesti näyttäneen suuremman mahdin kuin raskaudet konsanaan. ”Kuuluisassa kynätestissä kyniä mahtuisi – ja pysyisi – tissien alla varmaan useampikin. :)”

Reetan kuppikoko on tällä hetkellä B, ja hän on tyytyväinen ”luomuihinsa”. Leikkauksista Reettaa toteaa, ettei usko operaation olevan riskien arvoinen. Eikä hän tällä hetkellä tunne mitään tarvettakaan rintojen paranteluun.

Däämn, nainenhan on todellakin edelleen terveen itsekuvan perikuva..! Ihanaa, Reetta!

”En osaa sanoa tarkkaa aikaa milloin tein sinunkaupat rintojeni kanssa, luulen että se oli samoja aikoja kun suhde koko vartaloon muuttui jotenkin lempeämmäksi. Elettiin kuitenkin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisiä aikoja.”

”Ehkä sekin vaikutti asiaan, että ajatukset lakkasivat pyörimästä oman navan ympärillä ja oli oikeasti paljon vähemmän aikaa ajatella, että ’mites ne tissit’. :D”

Kysyn, vaikuttivatko raskauden jälkeiset vartalonmuutokset jotenkin Reetan kokemukseen itsestään naisena. Kokiko hän itsensä vähemmän viehättävänä ja "kulahtaneena" vai päinvastoin jopa naisellisempana, kun rinnat olivat täyttäneet luonnollisen tehtävänsä?

”Ehkä tosiaan viehättävämpänä”, Reetta vastaa – ilokseni. ”Itsevarmuus ja itsensä arvostaminen ovat kai jotenkin sidonnaisia myös ikään ja kokemuksiin.”

Woody_stares_at_boobs

Haastattelun lopuksi kysyn, onko Reetta koskaan saanut suoranaisia kommentteja miehiltä rinnoistaan. Reetta nauraa. (*Haha* - lukee sähköpostissa. ;))

”Muistan yhden kommentin samoilta ajoilta kuin tuo sinunkin ei-niin-mukava, ja se meni jotenkin näin: ”Kouran kokonen on sopivan kokonen!”

Ihan positiivissävytteistä palautetta on tullut muuten, Reetta kirjoittaa. Miehet ei oo ihan niin nuukia noiden tissien kanssa kuin naiset luulee..! ;)"

Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä haastattelu. Kiitokset Reetalle, kunpa useampi nainen olisi noin hyvää pataa itsensä kanssa.

Rintasarjan neljännessä ja viimeisessä osassa tapaamme ystäväni, jonka elämä sai viime syksynä odottamattoman käänteen kun hänen rinnastaan löydettiin suuri kasvain.

30 kommenttia
29.08.2013

Retki majakalle - Sälskär

Kesäni Ahvenanmaalla alkaa olla lähenemässä loppuaan. Viikonloppuna jätän saaren taas vähäksi aikaa taakseni ja palaan - tosin vain viikoksi, sittenhän tie viekin jo Välimerelle - mantereen arkeen.

Haluan vielä näinä viimeisinä kesäpäivinä jakaa kanssanne muutamia muistoja ja hetkiä saariston kesästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä kesänä olen kokenut monia "ekoja". Vaikka historiani Ahvenanmaan kanssa alkaa jo 10 vuoden takaa ja olen kolunnut saarta kärjestä kärkeen, on jäljellä yllättävän monia must-paikkoja joissa jokaisen Ahvenanmaan ystävän tulisi vierailla. Tänä kesänä olen saanut ruksattua listaltani mm. Nauticalin, Pub Stallhagenin ja Viikinkimarkkinat.

Kesän kiinnostavin vierailukohde oli kuitenkin ehdottomasti Sälskärin majakka. Olen jo monen monena kesänä yrittänyt järjestää itseäni retkelle majakalle, mutta koska sinne pääsemiseen vaaditaan auto, on retken toteuttamisella ollut haasteensa. Joo - siis itse majakallehan ei tietenkään pääse autolla, mutta ensin täytyy hankkiutua Skarpnåtön laiturille Hammarlandiin josta venekuljetukset Sälskärille lähtevät. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heinäkuun lopussa sain tilaisuuden päästä Sälskärin retkelle Ahvenanmaan matkailutoimisto Visit Ålandin järjestämänä. Minulle ja Mr Karkkipäivälle vuokrattiin auto RBS:n kautta (Ahvenanmaalla on vain yksi ainoa autovuokraamo, joten jos kaipaatte Ahvenanmaa-visiitillänne autoa niin sellaisen saa RBS:ltä), ja huristelimme eräänä kauniina keskiviikkoiltana Skarpnåtöön jonne on Maarianhaminasta puolen tunnin ajomatka.

Salskar_matkalla

Venematka Skarpnåtöstä Sälskäriin kestää noin puolitoista tuntia, ja se taittuu polkupyörälautta M/S Silvanalla.

Saariston nopeasti muuttuva sää näytti taas persoonallisuutensa - Hammarlandissa ihanasti lämmittänyt aurinko päätti jäädä selkämme taakse, ja majakalle saapuessa taivas oli harmaa ja pilvessä. Se oli vähän harmi, sillä retken ohjelmaan kuului iltapicnic kallioilla. Meidän kohdallamme picnic jäi väliin, sillä saimme seuraksemme Sälskärille myös sateen.

Salskar

Retken oppaana toimii Bengt Häger, joka on kasvanut Sälskärillä ja kertoo eläytyen tarinoita elämästä majakkasaarella. Bengtin isä toimi Sälskärillä majakanvartijana 20-luvulta 40-luvulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majakka rakennettiin vuonna 1868 ja oli toiminnassa vuoteen 1948. Tänä päivänä saari on tietysti asumaton, mutta ennen vuotta 48 majakassa oli miehitys ympäri vuoden.

Majakanvartijoiden aikoina saaressa oli elämää kuin pikkuisessa kylässä. Bengtin lapsuudessa siellä asui kaksi perhettä, eikä kuulostanut yhtään siltä että Bengtillä ja kavereillaan olisi ainakaan ollut tylsää Sälskärillä...! Oli hurjan kiehtovaa kuulla Bengtin tarinoita elämästä  majakanvartijan poikana. Katsoessa tämän päivän autiota Sälskäriä tuntui, kuin Bengtin kertomukset tulisivat toisesta maailmasta.... Ja niinhän ne tavallaan tulivatkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majakka on 30 metriä korkea, ja ensin mietin että uskallanko edes kiivetä sinne. Onneksi portaat ovat "kiinteät" eli kiivetessä ei näe pudotusta alas. (Sellaiset raput on oikeasti pahat joiden läpi näkee alas syvyyteen.... ^_^)

Pääsin kuin pääsinkin ylös pienten lepotaukojen saattelemana (salilla käynti ei valitettavasti näy aerobisessa kunnossa, öhm), ja perillä odotti yllättävä näky. Voi miten pieni majakan lamppu onkaan....! Uskomatonta että näin pienestä lampusta lähtee niin voimakas valo..!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä maisemaa katsellessa kuvitella, että joskus saaren on täyttänyt elämä ja rantakallioilla ovat kaikuneet lasten äänet..?

Kaunista, ja vähän haikeaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasimme veneelle ja osa retken osanottajista taisteli urheasti vilua vastaan ja istui kallioille picnic-koreineen. Me misterin kanssa pujahdimme veneeseen suojaan sateelta heti kun lankku laskettiin. :)

Salskar_paluumatka

Paluumatka kului laivan "sisäkajuutassa". Löysimme huopia joihin kääriydyimme ja huvitimme itseämme ottamalla irvikuvia kameralla. Söimme eväitämme, nauroimme ja juttelimme ja oli jotenkin ihanan tunnelmallista. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Getankin laiturilla, ja koska veneessä tuli vietettyä yhteensä melkein neljä tuntia, tuntui kuin olisi käynyt jossain kaukanakin.... Ja niinhän me kävimmekin, 40-luvun muistoissa...! ^_^

Ihana retki jota voin lämpimästi suositella. Bengtin henkilökohtaiset tarinat tekevät vierailusta jotenkin erityisen koskettavan.

Toivottavasti ensi kerralla saisi nauttia eväskorinkin auringon lämmittämillä kallioilla...!

3 kommenttia
28.08.2013

Kun Ne Ovat Suuret: Neiti 75F

- Sulla on isot tissit. Saako niitä puristaa?

- Purista ja kuole.

- Oikeesti?

- No ihan #%@$ oikeesti!

Rinnat75F

”Leilan” (ystäväni ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään) rinnat alkoivat kasvaa 10-vuotiaana. Noihin aikoihin ei liity mukavia muistoja. Sukujuhlissa sedät ja tädit saattoivat ihan pokkana kommentoida kaikkien kuullen että ”Katsos, onpas Leilan rinnat kasvaneet!” ”Leila, sinullahan alkaa jo olla rinnat”. Miltä tuntuu 10-12-vuotiaasta kuulla tällaista? Leila kertoo noiden nöyryyttävien tilanteiden kummittelevan vielä tänäkin päivänä mielessään. Miten aikuiset kehtaavat nolata lasta tuolla tavalla?

Yläasteaikoina Leila ei todellakaan kokenut olevansa se minun näkökulmani lucky bastard, vaan ”ällöttävä läski”. ”Vain läskeillä on tissit”, hän kertoo ajatelleensa silloin. No, läskiksi ei Leilaa minun muistojeni mukaan kutsuttu, mutta huomiota hänen rintavarustuksensa kyllä sai. Pojat kokivat oikeudekseen huomautella ”isoista tisseistä” ja puristella niitä suunnilleen ohi kulkiessaan.

Hämmentävää kyllä, tämä käytös ei tunnu rajoittuvan murrosikäisiin poikiin, vaan Leila on saanut aikuisiälläkin tottua baareissa käsiksi käyviin miehiin. Heidän järjenjuoksunsa tuntuu kulkevan rataa; ”Tuossa on nainen jolla on isot rinnat, koska rinnat ovat esillä niin niihin saa varmasti myös koskea”. Leila ei mitenkään pukeutumisellaan halua korostaa rintojaan, eikä mene baareihin syväänuurretuissa, rintavakoa tarjoavissa ”tissipaidoissa”. Suuret rinnat ovat kuitenkin käpälöijien mielestä tarpeeksi tyrkyllä ihan tavallisissa topeissakin, ja kun rintoja ei oikein voi kätkeäkään, niiden vetämän huomion – ja röyhkeiden fyysisten kajoamisten – kanssa on vain elettävä.

Leila kertoo, että jopa tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka saattavat muka huumorilla kommentoida hänen rintojaan, tai koskea niihin.

Voin itse vain kuvitella miten kiusalliselta ja inhottavalta tuollainen tuntuu. Pienirintaisuutta ei sentään kukaan aikuisiällä ole enää kommentoinut – saati sitten että joku (no, miestäni lukuunottamatta, heh) yrittäisi koskea rintoihini…!

Rinnat75F_2

Leilan rinnat ovat tätä nykyä kokoa 75F, eikä rintojen koko tee vaatehankintoja helpoksi. ”Olisko kerrankin nautinto ostaa edulliset, sopivat liivit vaikka tuosta viereisestä tavaratalosta, juu ei…” Mukavat, sopivat rintaliivit isorintaiselle saa Leilan mukaan alkaen sadalla eurolla, ja valikoima perusliikkeissä on onneton. Mikä olisi Leilan ihannekoko, jos hän saisi päättää? "75D tähän kroppaan. 60B utopiakroppaan....."

Leila tykkäisi käyttää paitapuseroita, mutta on mahdotonta löytää kokoa joka menisi rintojen kohdalta kiinni ja olisi samalla muualtakin istuva. ”Tavan normivaatteet ei vain toimi ison rintavarustuksen kanssa ja harva vaate näyttää kivalle. Tai ehkä vois näyttää, mutta kun en muutenkaan ole mikään 40-kiloinen.”

Kysyn, onko Leila koskaan harkinnut rintaleikkausta. Vastaus on tiukka ei, sillä ajatus ’veitsen alle joutumisesta’ on Leilalle vastenmielinen. ”Tiellähän nämä periaatteessa aina on, mutta ei selkävaivoiksi asti.”

Leila myöntää, että toisten naisten (kuten julkkisten) ”nättejä rintoja on ihan kiva kattella”. ”Useimmat näyttää niin sopusointuisilta… no jee, photoshop varmaan…! Mutta kyllä mä myönnän kateellisena katsovani jonkun pientissisen alusvaatehankintoja. Voi kun minäkin voisin sellaiset mitättömät pitsihärpäkkeet laittaa..”

Niin ne voi ajatukset olla toisella aivan päinvastaiset..! Omassa mielessäni ne naiselliset ”pitsihärpäkkeet” ovat aina olleet juuri isompirintaisten ihanuuksia. Ylipäänsä, kun itse omistaa rinnat jotka eivät käytännössä edes mitään tukea tarvitsisi, rintsikat ovat aina tuntuneet ”normi- ja isorintaisten”, ehm, ”etuoikeudelta”.

Annan Leilan lukea oman tissitarinani. Ystäväni kommentti saa minut vähän haikeaksi hänen puolestaan. ”Sää nyt sentään tykkäät ittestäs tässä iässä, mää vielä oottelen sen tapahtuvan”, hän sanoo.

Haluaisin sanoa ystävälleni jotain, mutta en tiedä mitä. Haluan uskoa, että kyllä se vielä tapahtuu, kyllä hänkin joskus vielä tykkää kropastaan. Jonain päivänä joku vaatesuunnittelijanerokin keksii vihdoin kauniisti istuvia vaatteita rehevämuotoisille. Mutta kuulostaako tämä liian "marcobjurströmiltä"...? Jotkut ihmiset varmasti elävät koko elämänsä vain puolityytyväisinä tai -tyytymättöminä vartaloonsa. Saattaa olla hemmetin ärsyttävääkin jos joku tulee siihen lepertelemään että "Kyllä sä vielä joku päivä"... En halua holhota.

No, Leila on kuitenkin aivan upea minun ja monen muunkin silmissä. Me emme tietenkään voi kokea suurten rintojen ikäviä puolia konkreettisesti, mutta näemme jotain muuta mitä Leila ei ehkä itse näe.

Kiitokset Leilalle että tulit mukaan jakamaan tarinasi.

Seuraavassa osassa kuulemme ajatuksia toiselta hyvältä ystävältäni, jonka rinnat ovat imettäneet kaksi lasta.

 

71 kommenttia
28.08.2013

Maybelline Dream Pure BB Cream

Esittelyssä kesäkuussa kauppoihin ilmestynyt, rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettu Maybellinen Dream Pure BB Cream. Sain voiteen testiin kahdessa sävyssä L'orealilta.

(Heheh, kaikki varmaan odottaa vain sitä "Neiti 75F" -postausta ja huokaa syvään kun tuleekin kosmetiikkaa... :D Noo, ehkä laitan "tissiystävän" eetteriin sitten illalla! ;))

MaybellineDreamPureBB

Dream Pure BB-voide sisältää peräti 2% salisyylihappoa, mikä on sallittu maksimipitoisuus BHA:ta iholle jätettävissä kosmetiikkatuotteissa. Salisyylihappo vaikuttaa alkaen 0,5% pitoisuudella, joten Dream Puren aktiiviainemäärä kuulostaa lupaavalta! Jotenkin aika yllättävääkin, että halpaan markettituotteeseen todella laitetaan oikeasti vaikuttava määrä mainostettua aktiiviainetta.

Kertauksena salisyylihaposta (eli BHA:sta eli beetahydroksihaposta): se on tehokas keratolyytti eli kuorii ihoa kemiallisesti, pääsee myös ihohuokosten sisään toisin kuin AHA-happo, vähentää tulehdusta ja toimii anti-mikrobisesti. Kaiken kaikkiaan siis erinomainen raaka-aine rasvoittuvalle ja epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle - mutta myös kaikille ihotyypeille.

MaybellineDreamPureBB_swatches

Dream Pure BB:tä on saatavilla kahta sävyä: hieman pinkkiin taittava Light ja harmaan-beige Medium.

Minun ruskettuneelle iholleni Medium'kin on hitusen liian vaalea, mutta kyllä se sinne uppoaa eikä näytä toivottoman epäluonnolliselta. :)

Dream Puren kokoonpanosta löytyy rasvoittuvan ihon tyypillisenä ainesosana myös kaoliinia eli savea, joka imee iholta ylimääräistä kiiltoa. Muuten Dream Puren inci näyttääkin hyvin tyypilliseltä meikkipohjan ainesosacocktaililta; silikoneja ja mineraaliöljyä tuomassa liukuvuutta ja hyvää levittyvyyttä, glyserolia tuomassa kosteutta ja peruspaksuntajia tuomassa voiteeseen sopivaa koostumusta. Ja tietysti väripigmenttejä.

Ehkäpä hieman yllätyin siitä, että epäpuhtaalle iholle tarkoitettuun tuotteeseen laitetaan yhdeksi voidepohjan pääraaka-aineiksi mineraaliöljyä (isododecane), joka kuitenkin tunnetaan (siis ihan tutkitustikin) potentiaalisena ihon tukkijana. Sarahin makeover -postauksen kommenteissa muutama teistä jo kertoikin ihon menneen Dream Pure BB:stä näpyille. Hyvää palautetta Maybellinelle, kun kyseessä on kuitenkin tuote jonka pitäisi päinvastoin puhdistaa ihoa...! Ja salisyylihapon pitoisuudenkin pitäisi tukea sitä.

MaybellineDreamPureBB_beforeafter

Dream Pure BB on koostumukseltaan ohutta ja peittävyydeltään aika läpikuultavaa. Maybellinen "normi"-BB:tä en ole kokeillut, joten siihen en osaa Pure-versiota verrata.

Odotin pinnan jäävän mattaisemmaksi, kun kyseessä on rasvoittuvan ihon tuote, mutta kyllä tämä jää sen verran kostean näköiseksi että koen tarvitsevani puuterin päälle. Myös sormilla koskettaessa pinta on kostean tuntuinen minuuttienkin kuluttua levityksestä. Kokeilin yksi päivä testinomaisesti olla ilman puuteria, ja iltapäivän kuntosalisessioon mennessä koko meikkipohja tuntui haihtuneen. Puuteria tarvitaan siis myös kiinnittämään Dream Pure.

Sellaisen huomion tein, että Dream Pure kannattaa ehdottomasti levittää sormilla siveltimen sijaan: käytin Sarahin meikkauksessa sivellintä (laitoin hänelle Dream Pure Lightin pohjaksi), ja voide vain pyöri ja pyöri enkä meinannut millään saada siveltimen jälkiä häivytetyksi. Ihon pinta jäi myös aivan erityisen kosteaksi, kun osa voiteesta ei päässyt imeytymään sormiin.

Sormilla levittäessä jälki on kuitenkin kaunista ja ihon pinta jää luonnollisen, ei-meikatun näköiseksi. Kun pinnan puuteroi, pohja kestää nättinä ja siistinä koko päivän. Minun ihoni ei myöskään ole reagoinut tukkeutumilla tai muutenkaan.

MaybellineDreamPureBB_kokomeikki

Tässä vielä kuvia eilispäivän meikistä jossa pohjana Dream Pure BB Medium.

(Grrr - hymyile, tyttö, hymyile kuvissa...! :))

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokeilin silmiin Yves Rocherin kesämeikkilookin värejä.

Tein meikin Sleek Original -paletin sävyillä, paitsi sisänurkkaan käytin Yves Rocherin omenanvihreää kynää.

Silmameikki27082013

Kuvavertailua: Canon.....

Silmameikki27082013_2

...ja aina punertavampi Olympus. :)

. . .

Summa summarum:

Maybellinen Dream Pure BB Cream on kevyt, läpikuultava ja miellyttävän - mutta samalla myös hyvin tavallisen ja ei-erityisiä-tunteita-herättävän - tuntuinen meikkivoide. En sano "sävytetty kosteusvoide", mihin kategoriaan BB-voiteet kuuluvat, sillä minusta tässä voiteessa ei ole tarpeeksi kosteustehoja että se riittäisi kosteusvoiteen asemasta muille kuin rasvoittuvalle ihotyypille. (Tai kesällä menee kyllä minunkin normaalilla ihollani, mutta talvella alle olisi varmasti pakko laittaa kosteusvoide).

Salisyylihappopitoisuuden kannalta Dream Purella on oikeasti potentiaalia hoitaa ihon epäpuhtauksia ja tehdä ihosta säännöllisesti käytettynä kirkkaampi ja puhtaampi. Yksilölliseksi muuttujaksi jää sitten se, kenen iho reagoi negatiivisesti mineraaliöljyyn tai mahdollisesti silikoniin, jolloin salisyylihapon hyvät vaikutukset saattavat kumoutua.

Vielä kertauksena sekin, että silikoninhan pitäisi olla täysin ihoneutraali ainesosa, kun taas mineraaliöljyn on tutkitustikin havaittu aiheuttavan huokosten tukkeutumista yli 5% pitoisuuksilla. Siis niillä, joiden iho on herkästi tukkeutumaan taipuvainen. Mitään ei kannata koskaan yleistää - toisten iho voi hyvin vaikka sille levittäisi joka ilta lusikallisen voita! ;)

27 kommenttia
26.08.2013

Tisseistä

 Ajattelin kirjoittaa rinnoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joihinkin juttuihin sitä kypsyy vasta aikuisena. Tai täytettyyään 26. Tai 30. Tai en minä oikeastaan enää muista milloin oikein tulin sujuiksi rintojeni kanssa. Vanhana kuitenkin.

Naisten suhdetta rintoihinsa on puitu maailman sivu eri artikkeleissa, tutkimuksissa ja tv-ohjelmissa. En kuvittele, että minulla on keskusteluun mitään uutta annettavaa tai tuoretta näkökantaa. Kunpahan puran ajatuksiani aiheesta osana blogin ajoittaisia itsetunto- ja minäkuva-kirjoituksia.

Ja liittyvähän rinnat olennaisesti kauneuteen.

Onkohan montaakaan nuorta tyttöä tai naista, joka ei jossain vaiheessa kokisi jonkinlaista huolta, epävarmuutta tai jopa häpeää ja ahdistusta rinnoistaan? Rinnat ovat yksi keskeisimpiä ulkonäkö”puntareita” nuoren naisen elämässä. Ainakin minun nuoressa elämässäni niin oli.

Rinnat astuivat elämääni neljännellä luokalla. No, eivät henkilökohtaisesti, sillä itse en vielä tullut näkemään omaa rinnanmuodostusta pariin vuoteen, mutta eräänä päivänä yhdellä parhaista ystävistäni oli Ne. Muistan aina sen hetken, kun tajusin, että herranjestas mehän leikitään vielä poneilla ja Tuolla on jo Tissit.

Havainto ei aiheuttanut kateutta tai toivetta että minäkin. Se vain oli outoa. Ja ehkä vähän kiusallista. Taisin jopa ajatella, että eikö ystävääni nolota kun hänellä on rinnat 10-vuotiaana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meni pari vuotta ja tunnelmat olivat ihan toiset. Yläasteelle mennessä olimme jo kauan sitten jättäneet leikki-iän taaksemme ja olimme nuoria naisia.  Ponicollegepaidat ja hiusdonitsit olivat vaihtuneet tietoiseen ulkonäköön. Piti näyttää hyvältä, joukkoon kuuluvalta. Puoleensavetävältä.

Ja jos olit syntynyt tytöksi, sinulla kuului tietysti olla Rinnat. Viimeistään 7-luokalla ne olivat yhtäkkiä Olemassa suurella o:lla. Jos sinulla ei juuri sellaisia ollut, ikävä juttu. Sinun ei todellakaan annettu unohtaa sitä. Varhain kehittynyt ystäväni oli yhtäkkiä ”lucky bastard”, ja minun silmissäni suojassa kaikelta pinnalliselta ikävältä.

”Vittu tyttö eihän sulla ole edes rintoja!”

Poika nauroi pilkallisesti ja osoitti laihaa farkkuhaalareiden peittämää rintaani. Oli itse ehkä 15, vuotta ylemmällä luokalla. Olimme diskossa. Tunsin kuumotuksen leviävän poskilleni. Vastasin varmasti jotain yhtä pilkallista ja jatkoin matkaani niin kuin ei mitään. Mutta sisälläni olin niin surullinen. Niin vihainen. Miksi minun oli pitänyt saada tällaiset geenit? Miksi minä olin jäänyt ansaan 12-vuotiaan kehoon? Ihan vain siksi että joku geneettinen koodi on päättänyt etteivät rintani koskaan tule täyttämään kuin pienen teekupin, saan kärsiä kiusausta ja nöyryytystä.

Teini-ikää tutuimmillaan varmasti monelle muullekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin osa suosittua kaveriporukkaa eikä epävarmuuteni juurikaan näkynyt ulkoisesti. Sosiaalisten, vilkkaiden ja äänekkäiden ihmisten on helppo kätkeä epävarmuutensa persoonallisuudellaan. Niin tein minäkin.

Pahin muisto yläasteelta on se, kun suuri ihastukseni torjui minut 14-vuotiaan kypsällä argumentilla (kaverin kautta välitettynä, tietenkin); ”No olisin mä ehkä muuten kiinnostunut mutta kun ei sillä Sannilla oo rintoja…” Olin ihastunut häneen vielä senkin jälkeen. Kaksi vuotta tuli pala kurkkuun aina kun hän käveli vastaan.

(Olen muuten nykyään samaisen pojan Facebook-kaveri –emme tosin ole nähneet yläasteen jälkeen- ja minun oli pakko pari vuotta sitten kysyä muistiko hän vielä tätä kommenttiaan. Tyyppi meinasi suunnilleen hajota häpäriin, hän ei meinannut uskoa todeksi että oli joskus sanonut noin…! Murrosikäisen viisautta…..)

Käytin pitkään säkkimäisiä puseroita ja neuleita. 9-luokalla ostin muistaakseni ensimmäiset topatut rintaliivit. Ne auttoivat ehkä vähän. Mutta vaikutelma oli tietysti huijausta, eikä parantanut itsetuntoani. Ihonmyötäistä paitaa käytin ensimmäisen kerran vasta lähemmäs 2-kymppisenä…! Toisaalta muotikin oli 90-luvulla erilaista ja vaatteet kautta linjan löysempiä kuin nykyään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuulostaa varmasti ihan hullulta, mutta muistan aina sen hetken, kun menin ensimmäistä kertaa ulos vartalonmyötäisessä t-paidassa. Kävelin lyhyen matkan puiston läpi postiin. Vilkuilin ympärilleni ja mietin, tuijottavatko ihmiset minua. Tunsin paidan kuosin ihoani vasten. Se piirsi minut esiin ja koin olevani ”paljas”, suojaton. Muisto on tämänhetkiselle itselleni aivan absurdi. Niin vaikea minun oli kuitenkin tuolloin hyväksyä vartaloani.

Muutos lähti siitä, kun rakastuin kunnolla ensimmäistä kertaa. Tarvittiin siis täysi hullaantuminen toiseen ihmiseen ja vakuuttuminen siitä, että tämä toinen hyväksyi minut sellaisena kuin olen, että vinoutunut vartalonkuvani lähti oikenemaan. Toki ikä ja sen mukanaan tuoma kypsyminenkin varmasti pikku hiljaa vaikuttivat asiaan. Toivoin edelleen että rintani olisivat edes ”normikokoiset” (mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaan, itse haaveilin B-kupista), mutta en enää hävennyt niitä tai kokenut tarvetta peitellä vartaloani.

23-vuotiaana ostin ensimmäistä kertaa bikinit. En olisi ikinä uskonut, että voisin joskus esiintyä sellaisissa julkisesti. Se oli oikeasti terapeuttista. Kävelin rannalla jossain Välimerellä ja annoin auringon lämmittää napaani. (Jee – keskivartalokin ruskettuu…!) Olo oli niin hyvä ja luonteva. Bikinien myötä varmasti viimeistään olin päässyt eroon kompleksistani. Tissit kuin tissit. Eivät ne minua määrittele.

Keho_

Nyt 3-kymppisenä olen oikeastaan aika tyytyväinen rintoihini. Ovathan ne edelleen pikkuiset teekupit, ja jos joku aamu heräisin vähän täyteläisemmällä varustuksella niin tuskin olisin pahoillanikaan. Mutta miksi surra puutteita kun voi huomioida hyviä puolia? Rintani ovat kuitenkin kiinteät ja, öhm, nuorekkaat. Voisivat ne väsyneemmiltäkin näyttää tässä iässä.

Ja tiedättekö mikä on ollut hauskin havainto? Sitä mukaa kun aloin hyväksyä rintani, niin ne tuntuivat ikään kuin kasvavan…! Eivät tietenkään konkreettisesti, jos nyt ihan mittanauhalla mitattaisiin, mutta minun silmissäni kyllä. Sen täytyy olla psykologinen vaikutus.

Jos joku postausta lukeva nuori tunnistaa itsensä tämän tekstin alkutilanteesta, niin sanon teille tämän: persoonallisuutesi tekee tissisi. ;) En kylläkään tiedä, onko meno yläkouluiässä enää yhtä tissikeskeistä kuin omina aikoinani, mutta iästä riippumatta se kulunut klishee persoonallisuudesta pitää aina paikkansa. Iloisella, ystävällisellä ja sydämellisellä naisella saa olla vaikka kuopat rintojen kohdalla – hän on silti ihana. Kuppikoko tulee kiinnostavuusasteikolla jossain siellä kengännumeron ja kolesteroliarvon välissä.

Entä se varhain kehittynyt "tissiystäväni"? Mitä ajatuksia hänellä on elämästä suurten rintojen kanssa? Siitä saatte lukea seuraavassa osassa, kun Neiti 75F kertoo oman tarinansa.

*

Millainen suhde teillä on rintoihinne?

* * P.S. Kommentteja on tullut niin paljon että en ikäväkseni ehdi mitenkään vastaamaan/kommentoimaan kaikkiin joihin haluaisin, kovasti pahoitteluja siitä. Joka ikisen olen lukenut ja osa toi kyyneleetkin silmiin. Kiitos kaikille tarinoidensa jakamisesta tai osallistumisesta muuten vain keskusteluun, annatte myös toisillenne arvokasta vertaistukea! * *

~  Upeaa että muutama mieskin on tullut keskusteluun mukaan! ~

231 kommenttia
26.08.2013

Behind the scenes: tuokiokuva bloggaajan "arjesta"

Kaikilla bloggaajilla ei ole kotonaan mitään studiota tai tarkoituksenmukaisilla valoilla varustettua, neutraalitaustaista kuvausnurkkausta jossa ottaa asu/tuote/tilpehööri jne -kuviaan. Niinkuin ei minullakaan.

Manner-kämpillä saan kuitenkin otettua ihan ok-kuvia sillä ikkunat ovat suuret eli luonnonvaloa riittää, kotona on tarpeeksi vaaleita pintoja ja neutraaleja taustoja ja parvekkeella on iltapäivästä varjoisaa (suorassa auringonpaisteessa kuvaaminen on nou-nou). Täällä Maarianhaminan asunnolla tilanne on ihan eri.

Joudun siis olemaan valokuvauksen kanssa hyvinkin luova. ^_^ Tässä kuvia tämän aamun "studiostani" - parvekkeelta.

Tuokiokuvaparvekkeella3

Neutraalin taustan virkaa toimittaa kumollaan olevan tuolin päälle viritetty matto ja kuvaaja itse on rähmällään lattialla. Minua alkoi jotenkin tämä näky niin huvittaa että halusin ikuistaa sen blogiin. Tällaisista tuokioista ovat peräisin teidän tuotearvosteluissa katselemanne kuvat...! ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

"Ei siis millään meinaa samperin teksti tarkentua..... Otetaas vielä 47. kuva...."

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terkut teille lukijoille! On tämä aika hupaisaa hommaa välillä tämä bloggaus! :)

15 kommenttia
25.08.2013

It's about time; esittelyssä Lavera-putsareita

Luonnoksista löysin tällaisenkin, jo kuukausia puolivalmiina roikkuneen tuotearvostelun...! (Luonnoksia kun on toista sivua niin välillä sinne toiselle sivulle unohtuu postauksia... :P) Ei muuta kuin naputtelemaan valmiiksi samalla kun paistattelen auringossa parvekkeella...! ^_^ (Ilmeisesti muuallakin Suomessa nautitaan tänä viikonloppuna vielä kesän viimeisistä hellepäivistä...? Täällä ainakin on niin kuuma että hiki kerääntyy napaan..! :D)

Arvioinnin kohteena Laveralta talvella saamiani kasvojen/meikinpuhdistustuotteita.

Lavera_silmameikinpuhdistus

Silmämeikinpoistoaine

Oli kyllä hassua, kun olin jo pari vuotta marissut siitä, ettei millään luonnonkosmetiikkamerkillä ole geelimäistä silmämeikinpoistoainetta - ja kaiken aikaa "edessäni" oli ollut Laveran silmämeikkiputsari. Joskus sitä ei vain näe metsää puilta...! :)

Laveran silmämeikinpoistoaine on koostumukseltaan ohutta geeliä, joka annostellaan kätevästä pumppupullosta. Geelin liukuvuus ei ole ihan samaa luokkaa kuin "synteettisen" geelin, esim. lempparini (edesmenneen) Natural Coden. Tämän kanssa joutuu siis hankaamaan vähän enemmän kuin paksumman, liukkaamman geelin, mutta meikki irtoaa hyvin eikä aine ärsytä silmiä. Tuoksu on käytännössä olematon.

Ainoa kritiikkini kohdistuu tuotteen pakkauskokoon, ja sitä myötä litrahintaan. Ollakseen puhdistustuote pullo on todella pieni - vain 30 milliä. Olen käyttänyt pullon jo loppuun ja se taisi kulua minulla alle kuukaudessa. No, eipä Natural Coden 75-millinenkään juuri kahta kuukautta pidempään kestä. Pullolla on hintaa 14,60€, eli litrahinta selektiivistä luokkaa.

Lavera_putsarituotteet

Invigorating Cleansing Gel

Laveralla on peruslinjassaan kaksi putsaria; normaalille ja kuivalle iholle tarkoitettu emulsio, ja seka-, rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettu geeli. Minun ihoni kuuluu enemmänkin normaaliin kategoriaan, mutta koska pidän enemmän vaahtoavasta koostumuksesta, pyysin testiin geeliversion. Tuotteessa on ihotyypin mukaisina vaikuttavina aineina ginkgo-uutetta jonka luvataan stimuloivan ihon pinnan mikroverenkiertoa, ja pajunkuoriuutetta, jolla on salisyylihapon kaltainen tulehdusta vähentävä vaikutus.

Uudistetussa putsarilinjassa ilahduttaa kaikkein ensimmäisenä tuoksu! Tuoksua on jotenkin todella vaikea kuvailla, mutta se on samalla raikas ja hienostuneen pehmeä, ehkä hieman kukkainen ja jopa hitusen makea. Ollessani helmikuussa Laveran kasvohoidossa koin tuoksut ihan uudelta kantilta ja tajusin, kuinka poikkeuksellisen miellyttäviä ne ovat. Luonnonkosmetiikassa törmää mielestäni hyvin harvoin onnistuneisiin tuoksuihin, poislukien jonkun tuoksun ympärille rakennetut vartalosarjat.

Puhdistustuotteena geeli on hyvin peruskamaa. Koostumus on luonnonkosmetiikalle ominaisen hyytelömäistä, ja vaahtoavuus keskivahvaa. Vaikka tuote on tarkoitettu rasvoittuvalle iholle, eikä siinä ole kuin yhtä kosteuttavaa ainesosaa, se ei tunnu kuivattavalta tai liian stydiltä ainakaan minun ihollani. Putsari jättää miellyttävän, virkistyneen jälkitunteen ja on kaikin puolin toimiva perustuote.

Purifying Scrub

Tässä kuorintageelissä on natrium-kookos-sulfaattia, eli se toimii myös putsarina ja muodostaa vaahtoa. Tuoksu on sama kuin puhdistusgeelissä. Kuorivina ainesosina on hydrattua silikaa ja pehmeitä jojobarakeita. Rakeita on aika harvassa, ja tuote tuntuukin hyvin hellävaraiselta. Hoitavina ainesosina samat kuin puhdistusgeelissä, eli ginkgo-uute ja pajunkuoriuute.

Tuotteen voi tiivistää sanoihin: hellävarainen, hyväntuoksuinen kuoriva putsari. Sopii käytettäväksi normaalille, seka - ja rasvoittuvalle iholle 1-2 kertaa viikossa, kuivalle iholle harvemmin.

Vielä olisi luonnoksissa juttu Laveran aivan pyörryttävän ihanan tuoksuisista Macadamia Passion -vartalotuotteista, mutta ei ympätä sitä enää tähän postaukseen. Toteanpahan muuten, että Anne Lindin Maailman Parhaan tuoksuisten luonnonkosmetiikkavartalotuotteiden valmistuksen loputtua on Lavera perinyt tämän manttelin aika kiitettävästi. :) Millään muulla merkillä ei Annen poistuttua ole (mun mielestä!) yhtä ihanan tuoksuisia ja -koostumuksellisia vartalovoiteita.

19 kommenttia
25.08.2013

Karkkipäivän munaviikko: munakeitto

Munaviikon finaaliruokana sunnuntailounaalle sopiva munakeitto, eli kiinalainen egg drop soup.

Munakeitto

Keitto on hyvin yksinkertainen valmistaa. "Täytteiksi" sopivat esimerkiksi sienet, herneet, tomaatti ja tofu.

Keiton pohjaresepti (kahdelle):

5 dl kana- tai kasvislientä (kanaliemi on se perinteinen)

1/2 rkl maissijauhoa (jos haluaa suurustaa - voi mainiosti jättää poiskin)

1 kananmuna kevyesti vatkattuna

Mausteita ei perusreseptissä ole oikeastaan lainkaan, mahdollista suolaa lukuunottamatta, mutta keittoon voi lisätä tilkan soijakastiketta, tuoretta inkivääriä, valkopippuria ja mausteisempaan makuun tähtianista, inkivääriä ja kanelia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämmitä kana/kasvisliemi kiehuvaksi. Lisää mausteet ja täytteet ja anna kypsyä muutama minuutti. Minun keitossani on kaltattua tomaattia (85 g), sieniä (35 g) ja tofua (90 g). Jos haluat suurustaa liemen, kaada tässä vaiheessa joukkoon vesitilkkaan sekoitetut maissijauhot. Lisää lopuksi kananmuna ohuena nauhana sekoittaen keitosta samalla puisella lusikalla tai kauhanvarrella. Itse suurustin keittoa lisäämällä ihan pikkuisen psylliumia, mutta sen kanssa pitää olla varovainen ettei mene hyytelöksi ^_^

(Kiinalaisessa keitossa olisi varmaankin käytettyä pehmeää silken-tofua, mutta minulla ei sellaista ollut joten käytin kiinteää, jonka marinoin ja wokkasin ennen keittoon lisäämistä.)

Munakeitto2

Perinteisesti keitto viimeistellään hienonnetuilla, vihreillä sipulinvarsilla (korianteriakin löytyi monesta reseptistä), mutta minun lähikaupassani ei ollut vihreää sipulia - eikä korianteriakaan. Tyydyin siis tuomaan vihreän väriläiskän sillä ainoalla vihreällä mitä keittiöstä löytyi - sitruunamelissalla. :P Makuun se ei vaikuttanut mutta näyttää kivemmalta. :)

Keiton maku muuten vain paranee oltuaan yön yli jääkaapissa. Ihan yllätyin miten maukas keitos näin "basic" raaka-aineista voi tulla. :)

* * *

Mitäs tykkäsitte munaviikosta? Tuliko kokeiltua jotain munaruokaa?

Itsestäni tuntui, että tällainen "kaksi postausta päivässä" -tahti oli vähän hengästyttävä, mutta en toisaalta halunnut tehdä pelkkää ruokaviikkoa ilman muita juttuja.

10 kommenttia
1 2 3 4 5

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (23)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)