Kaikki kunnia FitFarm-kokeilun tuomille oivalluksille, mutta on se vain ollut ihanaa palata omaan, tuttuun ruokailurytmiin ja -tapaan! ^_^ Nyt olen taas kuukauden verran murkinoinut menemään itselle luontaiseen tapaan, plus treeni/juoksupäivien hiilarilisät.
Pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Blogissa on nähty induktioviikkojen ruokapäiväkirjaani sekä FitFarm-valmennusjakson kokeiluun liittyviä erikoisruokavaliojuttuja, jotka ovat kummatkin harvinaisia poikkeustilanteita. Ajattelin, kun jotkut ovat näiden äärimmäisten poikkeustilojen pohjalta (induktio-tyylinen syöminen ei kuulu arkeeni edes vuositasolla..!) kehittäneet huolta ruokailustani, että pidän kuvapäiväkirjaa ihan tavallisesta, arkisesta tavastani ruokailla.
Tällä tavalla olen syönyt viimeiset viisi vuotta vaihdettuani vhh:lle, erona ainoastaan tänä vuonna lisätyt säännöllisemmät hiilihydraattiosuudet kuten ohra ja kvinoa. Bataattia ja kaurapuuroa olen syönyt koko vhh:n ajan.
Ruokaviikko on tiistaista maanantaihin, kun kuvaaminen unohtui päiväkirjaviikon ekana päivänä :)
Kaksi mukia kahvia, ensimmäinen soijamaidolla, toinen mantelimaidolla, mukana loraus kermaa. Kananmunia, kasviksia, leipäjuustoa ja soijajogurttia proteiinijauheella, marjoilla & omatekoisella pähkinämyslillä.
Paistettuja kasviksia, lohta ja ohraa.
Tulin juoksulenkiltä ja teki hirveästi mieli tonnikalakauraleipää - mutta kotona ei ollut tonnikalaa. (Hyvin harvinainen tilanne.) Monesti syön juoksun jälkeen palauttavana ateriana kaurapuuroa, mutta just tänään teki mieli kauraleipää tonnikalalla. Oli siis lähdettävä kauppaan, ja söin nopeasti pienen juusto-manteli-snackin vaimentaakseni suurimman nälän tunteen.
Tonnikalakauraleipä, kasviksia ja raejuustosalaatti.
Joskus harvoin tekee mieli kahvia vielä illallakin.
(Olemme pyrkineet miehen kanssa eroon kaikista oudoista eriparimukeista jotka juontavat kummankin menneisyydestä, mutta miehen karmea Cartman-muki on saanut jäädä ^_^)
Soijajogurttia, rahkaa, lesitiiniä, marjoja ja pähkinämysliä. Lesitiini on oppeja FitFarm-ruokavaliosta.
Tuttu aamiainen. Olen syönyt tämäntyyppistä aamiaista viimeiset viisi vuotta, FitFarm-kokeilu vaikutti aamiaiseen siten että lisäsin kasviksia ja vähensin valtavaa juustomäärää. Toisaalta tämä saa myös aikaan sen, että vähempienergisenä aamiainen ei pidä minua kylläisenä ihan yhtä pitkään kuin juuston ja kananmunien varaan rakennettu aamiainen.
Tonnikala-katkarapu-mozzarella-salaatti ohralla.
Sattui päivä, jolloin minun teki mieli jotain makeaa. :) Niitäkin on vielä joitain kertoja vuodessa. :)
Kahvin kanssa maistui kolme palaa sokeroimattomalla hasselpähkinäsuklaalevitteellä voideltua raakakaakaomassaa (100-prosenttista suklaata).
Raejuustosalaattia sekä lohta, höyrytettyä parsakaalia ja vihreitä papuja.
Ja sama tuttu soijajogurtti-rahka-marja-pähkinämyslisekoitus.
Olen säännöllisrytmisinä treenipäivinä pyrkinyt noudattamaan FitFarmin mallia jossa päivän kaksi pääateriaa syödään lähellä toisiaan, treenin ympärillä. Tällaisina päivinä syön vielä illalla erikseen iltapalan. Muuten syön päivällisen myöhempään illallisena ja jogurtti jää pois.
Alkaako näyttää tylsältä... :D Joka aamu sama setti ^_^ Tähän ei voi kyllästyä <3
Palautusjuoma on myös perua FitFarm-valmennuksesta, siitä on tullut säännöllinen osa treenipäivien ruokailua. Juomani koostuu maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta. Joskus lisään joukkoon myös banaanijauhetta.
En juo palkkaria reissussa ollessa (vaikka kävisin salilla) koska en jaksa raahata proteiinipulveria mukana. En myöskään tykkää ostaa valmiita kalliita ja lisäaineita pursuavia palautusjuomia.
Lounastreffit ystävän kanssa ravintolassa.
Kuvasta puuttuu alkukeitto, unohdin kuvata sen. Tuo toinen keitto oli vähän turha extra mutta pakko oli maistaa kun ystäväni sitä tyrkytti ja sanoi että on niin peijakkaan hyvää (hän otti ravintolan seisovan pöydän salaattilounaan johon kuului myös keitto, ja hän vain kylmän viileästi haki minullekin pöydästä keiton.... :p). Ja olihan se hyvää ^_^
Anoppilassa: lohta, salaattia, parsaa, kananmunasilppua.
Keltainen kukkamuki on mun vakkarimuki anoppilassa ^_^
Jäi vielä nälkä niin piti ottaa vähän lisää jogurttia ja marjoja.
Lohta ja kasviksia.
Kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen oli niin kova nälkä ettei pystynyt odottamaan illalliseen asti. Söin Koskenlaskija-juustoa, kurkkua ja porkkanaa.
Appiukon tekemää ihanaa uunilohta tuorejuustokastikkeessa, bataattimuusia, salaattia ja anopin munajuustoa.
Leivän näköiset palat tomaattikuutioiden vieressä ovat munajuustoa.
Samaa kuin perjantain illallisella + paistettua siikaa.
Lohta, paistettua munakoisoa, sinihomejuustolla täytettyä paprikaa ja salaattia.
Jälkiruoaksi lampaanmaitojuustoa ja pari lasia viiniä. Unohdin ottaa kuvat illalla, viinilasikuva on arkistosta. :)
Yhdistelmä edellispäivien jämäkaloja (savulohta, uunilohta, siikaa) + kasviksia ja viimeinen nokare bataattimuusia.
Automatkalla anoppilasta Kuopioon söin puolikkaan Vanilla Almond Crunch Quest -patukan ja pienen kourallisen manteleita. Unohdin ottaa kuvan joten kuvat netistä täältä ja täältä.
Söimme Kuopiossa illallista tosi myöhään ja olin ihan järjettömän nälkäinen. Alkuruoaksi iso rapukeitto (naaam!!) ja sen kylkeen savulohisalaatti.
Palan painikkeeksi lasi viiniä.
Hotelliaamiainen. Useimmiten yövyn Kuopiossa tietysti äiskän luona "koti-kotona", mutta tällä kertaa mies oli Kuopiossa työmatkalla ja yövyin hänen huoneessaan.
Kyseisen hotellin munakokkeli on kyllä jotain niin ala-arvoista että... En tiedä tunnistaisiko edes kananmunaksi jos sokkona maistaisi.
Kokkelit jäivät lautaselle ja hain tilalle pari vanhaa kunnon keitettyä munaa, näihin voi aina luottaa. :)
Ennen salille menoa tuntui siltä ettei aamiainen ollut ollut ihan riittävä ja vetäisin vielä lisäenergiat rahkan ja pähkinöiden muodossa.
Quest-patukka sai proteiinijauheen puutteessa toimittaa palkkarin virkaa.
Lounaalle äidin luokse. Tonnikala-leipäjuustosalaattia.
Yritys saada kuvaan eloisuutta äidin kissan kautta, eihän tuo pentele tietenkään suostunut poseeraamaan.
Illallinen myös äidin luona: paistettuja kasviksia ja lohikuutioita.
Liityin myöhemmin illalla miehen ja hänen työkaverinsa seuraan ravintolaan. Miehet söivät taas vaihteeksi älyttömän myöhäistä dinneriä. Mr. Karkkipäivän hamppariannoksen kyljessä olleet bataattiranut vetivät meikäläistäkin puoleensa, nehän ovat puuron ohella mun suurinta hiilariherkkua. :)
Lopulta piti tilata oma annos ^_^ :) On se jännä miten suuri ero perunan ja bataatin välillä onkin vaikka ovat niin samantyyppisiä juureksia, peruna on aina ollut mulle ihan "meäääh" mutta bataatti... Ihan sairaan hyvää.
Ruokaviikko sai hienon lopetuksen tällä näkymällä! ^_^
.
Tällaisella ruokavaliolla painoni ei nouse eikä laske ja pysyn ihan normikuosissa. Keho ei näytä yhtä kuivalta kuin FitFarm-ruokavaliolla ja olo on kaikin puolin normalisoitunut. Kehossa on tuttu olo. <3
Kesätuoksussa saavat tuoksua sitruspuut, mehua tihkuvat hedelmät, lämmin, aurinkovoiteinen iho, merivesi, kosteus... Oma, erityinen tuoksu kuuluu kesäaikaan yhtä itsestäänselvästi kuin varvassandaalit ja rusketusraja. Joskus valitsen makeamman tuoksun joka tihkuu trooppisia kukkia ja kookosta, joskus kevyemmän mehukkaan greippi- tai appelsiinituoksun. Joskus valitsen kesätuoksun tarkoituksella, joskus se valikoituu itsestään.
Klassikkokesätuoksuja vuosien varrella minulle ovat olleet mm. The Body Shopin Dewberry (ah, ysäri!), Issey Miyaken L'Eau d'Issey, Escadan Island Kiss, Yves Rocherin Monoï-tuotteet ja viime kesinä ihollani on viihtynyt mieheltä saamani Givenchyn Bloom.
Tämän kesän kaksikko tulvii keltaista valoa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartaloemulsio ja The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT.
Nyt tulee taas ihan mieletöntä hehkutusta: tuo Joikin vartalovoide!!! Jestas, tämä on jotain niin älyttömän herkullisen tuoksuista että en tiedä mitä kuvaavia sanoja tähän keksisin, mitkä ilmaisut tekisivät oikeutta tälle viettelevän makealle mehukkuudelle.
Rakastan sitrushedelmien tuoksua ja olen heikkona etenkin greippiin. Makeat mandariinit ja appelsiinit eivät jää kauas jälkeen. Greippi on haasteellinen tuoksu, eikä se aina suinkaan tuoksu kosmetiikkaluomuksessa pirskahtelevan makealta vaan usein pistävältä, tunkkaiseltakin. Tai synteettiseltä ja esanssiselta. Ei tällä kertaa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartalovoide on sitrushedelmätuoksujen aatelia.
En ole koskaan haistanut yhtä onnistunutta tämän genren tuoksua vartalotuotteissa (hajuvesien puolella Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelune ja Lancômen Ô de L'Orangerie vievät täydet pisteet mun kirjoissa). Koukuttavan hedelmäinen, runsas tuoksu on äärettömän aidon ja epäesanssisen tuoksuinen ja kaikki komponentit ovat tasapainossa. Makeiden sitrusten takana kokonaisuutta kantaa sensuelli, aavistuksenomainen mausteisuus, itse haistan tuoksussa ripauksen vaniljaa vaikkei sitä mainita ainesosaluettelossa.
Ja entäpä kermainen, samettinen koostumus... Yritin kuvata sitä näissä ikkunalautaotoksissa. Pulloon tekisi melkein mieli sukeltaa..! Eikä millään lailla haittaa että Joik on myös luonnonkosmetiikkaa ja hellivät öljyt ja sheavoi juuri sitä "ruokavaliota" jota ihoni noudattaa ^_^
Voide on samalla täyteläisen paksua ja ravitsevaa ja tunne iholla hemmottelevan silkkinen, mutta täyteläisestä runsaudestaan huolimatta voide imeytyy nopeasti jättämättä rasvaista pintaa. Iholle jää miellyttävän samettinen tunne.
Ainoana mahdollisena miinuksena voisi ainakin vaaleita vaatteita käyttävän kannalta olla voiteen sisältämä porkkanaöljy joka värjää ihon kevyesti keltaiseksi. Itse en ole havainnut että voide tahraisi lakanoita, enkä tummissa vaatteissanikaan ole huomannut keltaisia värjäymiä. Mutta voide jättää iholle kevyesti keltaisen värin, sitä ei käy kiistäminen.
Joikin saatavuus Suomessa on edelleen ihme ja kumma todella heikko (bisnesidea, anyone?), ja löysin Googlen avustuksella vain yhden suomalaisen verkkokaupan joka myy Joikia. Siellä voide maksaa 12 euroa. (Jos tiedätte muita niin vinkatkaa.) Joikia kannattaakin hamstrata Viron reissuilla, omani on tammikuiselta Tallinnan matkalta.
Estelle & Thild sai nyt pahan haastajan parhaan vartalovoiteen tittelille (joutuivat jo aiemmin pahemman kerran haastetuiksi seerumirintamalla...). Jos muutkin Joikin vartalovoiteet ovat koostumukseltaan (tai tuoksuiltaan) tätä tasoa, olen kyllä aika hemmetin impressed. Ja haalin lisää! <3
Kesän toinen tuoksuihastus on The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT (saatu blogin kautta). Tiaré-kukan tuoksu on kesäajan klassikkoja, se tuoksuu melkein joka toisessa kesätuotesarjassa kookoksen ohella.
TBS:n EdT:ssa on molempia, mutta se on raikkaampi, kevyempi ja valkokukkaisempi kuin tyypillisimmät monoï-öljyn raukean raskaalle pohjalle rakentuvat kesätuoksut (monoï-öljy valmistetaan liottamalla tiaré-kukan terälehtiä kookosöljyssä).
Polynesian Island Tiaré EdT:n virallinen tuoksukuvaus:
Latva: kuplivaa bergamottia ja appelsiinia (itse en oikein näitä haista, mutta seuraavat kyllä :))
Sydän: valkoisten kukkien kimppu: tiaré-kukkia, frangipania ja ylang-ylangia
Pohja: aistillinen sekoitus kermaista kookosta ja koukuttavaa vaniljaa
Mmmm..! Vaikka kuvaus saa tuoksun kuulostamaan heavylta, se ei ole sitä ollenkaan. Liekö sitten kuitenkin nuo raikkaat sitrukset tuossa alussa, joita oma nenäni ei erota pehmeän kukkaisesta tuoksumatosta, jotka keventävät tuoksun varsin piristäväksi poikkeukseksi muuten niin imelien ja raskaahkojen tiaré/kookos-tuoksujen joukossa.
Tätä uskaltaa suihkia runsaamminkin!
.
Mitä teidän ihollanne tuoksuu tänä kesänä?
Karvat siis.
En olisi kuun alussa uskonut että a) tulen yks-kaks kirjoittamaan blogiin "villipuutarhasta" ja b) muutamaa viikkoa myöhemmin olen naku.
Se vain oli kokeiltava.
Miehellä saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun kun laitoin hänelle tänään aiemmin pienet kuvaterveiset. Sen siitä saa kun kehottaa toista vähän "siistiytymään". ;D (Apua, anoppikin lukee näitä juttuja... :D)
Teidän kommenttinne ja keskustelu aiheesta sai minut lopulta niin uteliaaksi täyshoidon suhteen että päätin, että 37-vuotiaana sellaisen voisi jo lisätä kokemuskenttäänsä.
Keskustelua lukiessa kävi ilmeiseksi, että kyseessä on pitkälti myös ikä- ja sukupolvikysymys, itse edustan ikäluokkaa jonka teiniydessä alakerran trimmaus ei millään muotoa kuulunut yleisiin kauneusrutiineihin, tai ainakaan sellaisiin joista kukaan olisi puhunut ääneen tai lukenut vinkkejä lehdistä. Brasilialainen tarkoitti eteläamerikkalaista tyyppiä joka puhuu portugalia.
Tänään tuli koettua toisenlainen brasilialainen.
Miltä se tuntui?
No sanotaan, että sattui ihan *elvetin paljon enemmän kuin odotin. Melkein tuli huuto ensimmäisen 5 minuutin aikana. "Saako täällä huutaa?" kysyin. Kyllä saa, se on ihan normaalia, hoitaja sanoi. Paidan selkämys oli hetkessä tuskan hiestä märkä ja paita lensi tuolille muiden vaatteiden joukkoon. Sain purtua hampaat yhteen enkä huutanut, mutta kohta oli pyydettävä taukoa sillä kipu oli niin huumaava. Kun uskalsin vilkaista alas näin jotain niin punoittavaa että nykäisin katseen saman tien ylös. Hikipisarat karpaloivat. Nyt tää vain tsempataan tässä, ei voi lähteä keskenkään pois.
Jotenkin selvisin loppuajankin huutamatta, ja toimenpide oli ohi hyvinkin nopeasti. Ei siinä tainnut mennä kuin runsas vartti.
Katsoin alakertaa. Ei hemmetti, kyllä se vain nauratti. Paluu esipuberteettiin.
Kotihoito-ohjeissa neuvotaan välttämään hikoilua ainakin 12 tuntia karvanpoiston jälkeen. Jep, sali jää kyllä väliin huomennakin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta estävät karvojen sisäänkasvua. Kuorintatuotteeksi suositellaan öljy- ja sokeripohjaista, koska se on hoitavin. Kyllä, tämän tiesi tätikin. :)
Kipu hiipui hyvin nopeasti puettuani päälle, ja loppupäivän on tuntunut sellaista "hellää polttelua", että tietää että tarhaa on hoideltu jollain vähän "ronskimmalla haravalla". Mielenkiinnolla jään seuraamaan muita "sfinksiin" liittyviä kokemuksia ja sitä, miten nopeasti karva kasvaa takaisin.
Ja sitä, tuleeko mulle halu palata "sokeriteurastajan" penkille toistekin...! ^_^ Kivun tuntemusten pitäisi ainakin hellittää seuraavilla kerroilla.
Jos sokerointi on vähemmän tuttu juttu jollekulle muullekin kuin minulle, niin laitan tähän loppuun pähkinänkuoressa sokeroinnin etuja muihin karvanpoistomenetelmiin verrattuna (saamani kotihoitoesitteen ja jutustelumme mukaan):
Nyt ei sitten tarvitse ainakaan pariin-kolmeen viikkoon miettiä tursuaako Boratit! ^_^ Hoitajan arvion mukaan mun karvanlaadulla seuraavan toimenpiteen tarve voi olla vasta kuudenkin viikon päästä. Katsellaan. :)
Auts.
Nyt on testailtu mitä on maksimaalinen sensorinen elämys kosmetiikassa. Puhun L'Oreal Parisin tuotteista. Maaliskuisessa L'Orealin Skin Summit -seminaarissa ei jäänyt epäselväksi, kuinka olennaisessa roolissa kosmetiikkatuotteiden sensorinen eli aistien välittämä elämyksellinen puoli on merkin tuotekehityksessä.
"Maximum efficacy meets maximum sensory experience", näin tiivisti L'Oreal-ihonhoitotuotteiden filosofian Charlotte Feltin, Head of Skincare Development. Maksimitehokkuus (eli vaikuttavat aineet niille optimaalisessa voidepohjassa) yhdistettynä maksimaaliseen sensoriseen elämykseen. Tuotteen täytyy tuntua iholla ihanalta, tuoksua hyvältä, näyttää houkuttavalta.
"Jos tuote tuntuu asiakkaasta epämiellyttävältä, hän ei käytä sitä vaikka se olisi kuinka tehokas". Aivan, tämän voi varmasti moni allekirjoittaa. Eri juttu on tietysti se, mikä tuntuu kenenkin mielestä miellyttävältä. Tältä pohjalta L'Oreal kehittelee (erilaisten ihotyyppien ja -tarpeiden lisäksi) erilaisia koostumuksia eri maanosien markkinoille. Aasiassa esimerkiksi tunnetusti rakastetaan vesimäisen ohuita koostumuksia.
Mutta luonnonkosmetiikan koostumuksia L'Orealilla ei ole, lukuunottamatta yhtiöön kuuluvia muita brändejä kuten The Body Shop (ja Kiehl'silläkin oli ainakin muinoin yksi ekosertifioitu linja). Luonnonkosmetiikan käyttäjät ovat maailman mittakaavassa edelleen pieni nurkkaus, ja L'Oreal Parisin tuotekehitys pohjautuu valtaväestön mieltymyksiin. Näin ollen olen tavallaan väärä henkilö arvioimaan tuotteiden "sensorista elämyksellisyyttä", itse kun pidän enemmän luonnonkosmetiikasta, mutta pyrin objektiivisuuteen :D Myyjävuosiltani tunnen tietysti valtaväestönkin mieltymyksiä, ja esimerkiksi silikoniyhdisteiden luoma liukkaus, silkkisyys ja helppo levittyvyys ovat asioita, joita suuri osa kuluttajista vaikuttaa arvostavan.
MUTTA, saimmepa Skin Summitista mukaan myös muuan tuotekolmikon, jota allekirjoittanut olisi sokkotestissä hyvinkin luullut luonnonkosmetiikaksi..! Nämä tuotteet eivät vielä ole saapuneet Suomeen mutta esittelen ne kuitenkin "sokerina pohjalla" tässä jutussa.
AGE PERFECT Golden Age -päivävoide
Puolet Skin Summit -lahjapakkauksen sisällöstä oli harmillisesti 60+ ikäryhmälle targetoituja tuotteita, joten näitä on 3-kymp-- (öh, miten sitä muistaisi että olen kohta 4-kymppinen..! ^_^), siis 30+ vuotiaan vähän tyhmä arvioida. Sanotaan nyt kuitenkin jotain, onhan blogini lukijoissa kaiken ikäisiä :)
Golden Age on L'Orealin uusin lanseeraus 60+ ikäisille suunnattuun Age Perfect -sarjaan, ja se lupaa vahvistaa ja heleyttää ihoa. Vahvistava aktiiviaine on neo-kalsium-yhdiste, heleyttä puolestaan tuovat pioni- ja iirisuutteet sekä roosan sävyinen helmiäispigmentti. Välittömän efektin tuo tietenkin helmiäispigmentti, kukkaisuutteet heleyttävät ihoa pidempiaikaisessa käytössä (tarkoituksena on myös avata L'Orealin käyttämien vaikuttavien aineiden lupauksia tarkemmin omassa postauksessaan).
Sannin kokemus: Pidän voiteen väristä, se näyttää söpöltä ja kyllä, houkuttavalta (sensorinen elämys, check 1! ^_^).
Voiteen tuoksu on puuterinen, ehkä jopa aavistuksen vanhanaikainen, tyylikäs, "aikuisen naisen kosmetiikan tuoksu". Koostumus on täyteläinen ja jäykähkö mutta ei yhtään rasvainen, jättää iholle samettisen "kuivan" pinnan. Mielenkiintoinen koostumus ja poikkeaa selvästi luonnonkosmetiikasta, jossa paksu koostumus on aina ilman muuta myös rasvainen ja ihotuntuma enemmän tai vähemmän tahmea.
Annoin päivävoiteen kokeiltavaksi myös sen varsinaiselle kohderyhmälle, äidilleni ja anopilleni. Oli taas hauskaa kuulla miten eri asioihin eri kuluttajat kiinnittävät tuotteissa huomiota.
Anoppi: "Tätähän mainostetaan nyt tv:ssä, tunnistan tämän. Tämä on se vaaleanpunainen voide." "Miellyttävän tuntuinen, levittyy hyvin, hyvä tuoksu".
Äiti (äidille annoin tuotetta anonyymissa testipurkissa, joten äiti ei nähnyt brändiä eikä tiennyt mistä tuotteesta on kyse): "Siis mitä, ihan kummallisen värinen voide, kuuluuko tämän olla tämän väristä? Ihan kuin jotain meikkivoidetta, eikö tästä jää iho ihan ruskeaksi?" (Äidin mielestä voide on ehdottomasti beigeä, ei roosaa.) "Ihan mukavan tuntuinen voide, kosteutti niinkuin muutkin. Mutta en minä tämän väristä voidetta haluaisi naamaani laittaa."
AGE PERFECT Golden Age Beauty Fluid Lotion
Tämä on nyt tätä uutta nestemäisten hoitotuotteiden aaltoa. Beauty Fluid Lotion yhdistää hoitoveden ja seerumin, se ei siis ole kasvovesi vaan kasvoveden jälkeen käytettävä tuote. Sitä voi käyttää seerumin tavoin tai aasialaiseen tyyliin ennen seerumia, sen lisäksi. Tällaisten tuotteiden tarkoitus on tuoda iholle lisäkosteutta äärimmäisen ohuessa muodossa. Lotionissa on myös helmiäispartikkeleita jotka jättävät ihon pinnan kuulaaksi.
Sannin kokemus: tavanomaisen geelinesteen tuntuinen, ihan mukava mutta "nothing special". Voi olla kiinnostava tuttavuus henkilölle, joka ei ole aiemmin käyttänyt seerumin tyyppisiä tuotteita.
REVITALIFT Laser X3 Double Care Serum
Kaksikoostumuksellinen seerumi joka syväkosteuttaa, häivyttää pigmenttiläiskiä, silottaa juonteita ja kiinteyttää. Double Care Serum on L'Oreal Parisin ihan viimeisimpiä tuotteita joka on niin tuore ettei sitä tällä hetkellä saa vielä mistään, edes Ranskasta. (Meidänkin lahjalaatikossa ollut tuote on tehdaskappale ilman tekstejä tai valitettavasti inci-listojakaan.) Suomeen tuote on kuulema tulossa myöhemmin tänä vuonna.
Uskoisin, että moni "normikosmetiikan" asiakas mieltyisi tähän seerumiin, se tuntuu iholla todella miellyttävältä (normikosmetiikan koostumuksellisesti :)) ja siinä on jopa ihan vaikuttavan kuuloinen aktiiviainekaksikko: Vitamin CG ja Pro-Xylane, joita on tässä seerumissa korkein pitoisuus kaikista L'Oreal Parisin tuotteista. Tiedän tämän ilman inci-luetteloa, sillä tuotetta esiteltiin meille Skin Summitin laboratoriovierailulla, ja saimme seurata Vitamin CG- ja Pro-Xylanen -faasien valmistumista. Pro-Xylane on L'Orealin tunnetuimpia anti-age- ainesosia, CG-vitamiini taas L'Oreal-tutkijoiden uudempia innovaatioita. Se on uudenlainen, stabiilimpi C-vitamiinijohdannainen.
Revitalift on tarkoitettu 40+ ikäisille, joten ihan nuorten kosteusseerumiksi en Double Carea nakittaisi.
Double Care Serum kuuluu Revitaliftin Laser X3-linjaan, jota ei saa (ainakaan vielä) Suomesta. Erityisesti lukijalleni NG:lle haluan Laser X3:een liittyen kertoa, että mm. tuossa linjassa on tuotteita (esim. Lotion Peeling Nuit) joissa on käytetty AHA-happoja. Pariisista ei ole vastattu kysymykseen AHA/BHA-hapoista (pakko vähän kurtistaa kulmiaan, niin polleasti luvattiin Skin Summitissa vastata kaikkiin tapahtuman jälkeen heränneisiin kysymyksiin), mutta olen itse tehnyt etsivän työtä ja löytänyt L'Orealilta AHA/BHA-happotuotteita. Palaan ainesosiin myöhemmin omassa postauksessaan.
Sannin kokemus: seerumi on kukkaisen raikkaan ja mukavan tuoksuinen. Normikosmetiikan seerumeille ominainen tyypillinen silikonimaisuus ei tunnu ensi-ihokosketuksella, mutta kun seerumia lähtee levittämään ja tuote sulaa ihon lämmössä, muuttuu koostumus silikonisen liukkaaksi ja jättää pinnoitetun, kalvomaisen tunteen ihoon, luonnonkosmetiikkaan tottuneelle tunne on hieman muovinen. Arvelen kuitenkin, että normikosmetiikan asiakas nimenomaan pitää tästä tunteesta. Seerumi jättää imeydyttyään samettisen, kuivan pinnan.
NUTRI GOLD Extraordinary Night Cream Mask
Tämän tuotteen olen saanut jo aikaisemmin, se ei kuulunut Skin Summit -lahjaboksiin. Myönnän, että en ole juurikaan ollut innokas kokeilemaan tätä. Vakkarilukijat tietävätkin miksi: en pidä a) kosteuttavista naamioista tai b) paksuista yöhoitotuotteista. Ihoni on tosin selvästi muuttumassa kuivemmaksi, joten saatan tulevaisuudessa olla eri mieltä. Nyt kuitenkin ihoni on vielä siinä kunnossa ettei ravitsevilla naamioilla ole siihen vaikutuksia, ja vähänkään paksummat koostumukset jäävät imeytymättä.
Niinpä annoin voiteen lopulta testattavaksi kaverilleni ja hänen äidilleen. (Itse kokeilin naamiota kerran yökäsivoiteena... Tulos: koostumus tuntui ihanan liukkaalta ja kosteuttavalta ja kietoi kädet suojaavaan kalvoon. Aamulla iho ei kuitenkaan tuntunut erityisen pehmeältä tai hoidetulta ja tuntui kuin en mitään voidetta olisi laittanutkaan. Kun pesin kädet, kävi ilmi että suurin osa voiteesta oli jäänyt ihon pintaan, ja se liukeni veden mukana geelimäisenä.)
Naamion voi joko antaa vaikuttaa 10-15 minuuttia ja taputella sitten ylimääräinen voide pois pehmeällä liinalla, tai jättää kasvoille yön yli.
Kaverini raportoi:
"Kokeilin naamiota poishuuhdeltavana, eli annoin olla 10 min ja pesin pois. Tuoksu on ihan ok, ei jäänyt mieleen, veden kanssa naamio tuntuu puhdistusgeeliltä. Vaikutuksia ei sinänsä ole, koska ihoni ei ole kuiva."
"Äet tykkäs. Tuoksu muistutti jotain tuttua (kenties muita nutri gold-tuotteita?) ja se oli hyvä. Naamio imeytyi hyvin ja iho tuntui kosteutetulta, mutta tuote ei jäänyt mitenkään ihon pintaan lillumaan. Aamulla kasvoja huuhdellessa se muuttui veden kanssa geelimäiseksi. Äiti tykkäsi tosi paljon."
:)
Viimeiseksi se tuotekolmikko, jonka mainitsin jutun alussa. Jälleen tekstittömiä tehdaskappaleita. En edes tiedä millä virallisella nimellä nämä myöhemmin lanseerataan.
Nämä ovat savinaamioita, ja aika ihania sellaisia :) Savipitoisuus näissä on 30% mikä on kai aika korkea kun kyse on normikosmetiikasta, minkä vuoksi tuotteet tuntuvat iholla (minun mielestäni) hyvin luonnonkosmetiikkamaisilta.
Kaikissa on käytetty eri savea: punaisessa kaoliinia (väri tulee punaisesta levästä), mustassa montmorilloniittia ja vihreässä rhassoulia, jos nyt ihan oikein muistan (istun taas vaihteeksi junassa ja Skin Summit -matksu on kotona....)
Suosikkini on punainen, jossa on mukana myös rakeita. Se tuoksuu ihan jouluisille mausteille..! Tämä jättää ihon aivan älyttömän ihanan tuntuiseksi ja tuntuu kolmikosta kaikkein eniten luonnonkosmetiikalta.
Punaisesta sanottiin, että se on naamioista eniten kirkastava. Vihreä ja musta ovat enemmän syväpuhdistavia (detox) ja talia imeviä ja sopivat vielä paremmin rasvoittuvalle iholle.
Täytyy tehdä naamioista ehdottomasti nostopostaus sitten myöhemmin tänä vuonna kun ne tulevat myyntiin :)
Ihanan näköisiä nämä purkit, etenkin kun niissä ei ole tekstejä :) Kuin jotain maalipurkkeja...
Multi-masking on nyt trendi, tiesittehän sen ;)
.
Noista "sensorisista elämyksistä", oletteko kokeneet jonkun tietyn merkin olevan tällä saralla parempi kuin toisten? Tuletteko ajatelleeksi voidetta nassuun hieroessa, kuinka paljon koostumusta onkaan labroissa mietitty ja hiottu ennen kuin purkki on päätynyt käteenne..?
Osallistuin torstaina kuvauksiin, joissa kohtasin ehkäpä kauneimman vartalon mitä olen koskaan nähnyt.
Esteetikkona minua vetää puoleensa kaikenlainen kauneus; ympäristön, ihmisten, taiteen. Ihailen ihmiskauneudessa niin miehiä kuin naisiakin, kasvoja, vartaloa, hiuksia... Kauneus vain lumoaa minut. Se voi olla aseistariisuvan lämmin hymy, tuikkivat silmät, veistoksellinen luusto, mielenkiintoiset ja persoonalliset kasvot, runsaana ryöpsähtelevä villi tukka, auringon paahtamat pisamat... Enkelikiharainen, sinisilmäinen pieni poika isänsä sylissä. Seesteinen vanhus talonsa kuistilla ilta-auringossa.
Kun näen jotain oikein kaunista, pysähdyn ja minun on vain jäätävä katsomaan. Minut valtaa selittämätön ilo ja hyvä mieli. Saan esteettisestä nautinnosta saman kaltaista hyvää oloa kuin hyvästä musiikista, hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta. Olen kauneus-junkie.
Kauneusbloggaajana ja esteetikkona olen pitkään halunnut kirjoittaa jutun unelmavartalostani. Toivon ettei tästä nyt joku pahoita mieltään. Aihe on varmasti jonkun mielestä arka ja riskaabeli, koska kaikki mitä "suosittu bloggaaja" sanoo vaikuttaa osan mielestä nuoriin tyttöihin, ja sanomisensa täytyisi valita siten ettei kukaan vain saa paineita ja ahdistu.
Itse en uskaltaisi kirjoittaa mitään jos miettisin aina kursorin vilkkuessa voiko kirjoittamassani olla jotain monitulkintaista. Totta kai niissä on, aina. Tulkintoja on yhtä monta kuin lukijoita.
Tänään ajattelin uskaltaa kirjoittaa unelmavartalostani. Minulla ei ole tällaista, en tavoittele sellaista eikä teilläkään tarvitse olla sellaista. :) Mutta aina voi ihailla :)
"Unelmakroppa" ei tarkoita minulle vartaloa, jollainen kaikilla naisilla pitäisi olla (hell no ^_^), vaan vartaloa, joka mielestäni on esteettisesti kaunis. Omalla tavallaan taidetta.
Kaikilla meistä on ihanteita, se on kai ihan normaalia :) Minun ihanteeni on naisellinen vartalo jossa on sopivasti kurveja ja pehmeyttä. Fitness-tyyppinen supertreenattu vartalo jossa esim. erottuu sixpack ei ole "minun juttuni". Ei myöskään langanlaiha, lihakseton "spagettikäsivartinen" mallin vartalo.
Kaunis vartalo on sopusuhtainen. Se näyttää siltä että siitä pidetään huolta ja sen omistaja viihtyy vartalossaan. Tietynlainen urheilullisuus on minusta puoleensavetävää, mutta samalla pidän ehdottomasti pehmeydestä ja naisellisuudesta. Kun näen kauniin naisvartalon, en voi olla katsomatta ja ihailematta. Ilman että siinä on mitään romanttista.
Kuvauksissa kohtaamani kaunotar on malli Lotta Hintsa.
Myönnänpä tässä muuten että en tunnistanut häntä, mikä saattoi olla vähän noloa kun minun voisi olettaa tuntevan kauneusalan kenttää Suomessa. Olin vain ihan että "Moi, kukas sinä olet?" :) Kun selvisi, että kyseessä oli Miss Suomi vuosimallia 2013 menin vähän hämilleni. Pahoittelin että olen näin "ulalla", mutta Lotta vain nauroi ettei hän todellakaan odota kaikkien tunnistavan häntä.
Lotan vartalo on unelmakroppani. Naisellinen ja samalla urheilullinen. Upea. Kauneutta korostaa Lotan luonnollinen olemus, minuun vetoaa kaikenkaikkiaan sellainen "laittamaton luonnollisuus". Kuvausmeikki on tietysti kuvausmeikki, mutta Lotalla ei ole omasta takaa esimerkiksi ripsenpidennyksiä. Hän on luomukaunotar.
En nyt tietenkään surisi jos olisin itse syntynyt tällaiseen vartaloon, mutta en ajattele unelmavartalosta niin että "Miksei minulla ole tuollaista". Voin vilpittömän vaikuttuneena ihailla toisen vartaloa ja samalla olla sujut oman poikamaisen raamini kanssa. Totta kai on luonnollista, että välillä haikailemme jotain sellaista mitä itsellä ei ole, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon. Me olemme kaikki omanlaisiamme ja kaikissa meissä on jotain joka on jonkun toisen silmissä kaunista.
Olin muuten ihka ensimmäistä kertaa koskaan seuraamassa muoti/kauneuskuvauksia ja oli kyllä aivan mielettömän kiinnostava kokemus :)
Ei mallin työkään aina mitään glamouria ole... (Jos koskaan? Ainakaan Suomessa...) Kuvissa näyttää kesäpäivältä mutta rannalla tuuli jäätävästi ja olimme kaikki aika kohmeessa... Vaatteiden vaihdon välissä Lotta lämmitteli yhden kuvaustiimiläisen laskettelupuvussa, ja mun oli pakko kysyä kuvaajalta että mites toi kananlihan pois-photoshoppaaminen... ^_^
Kysyin Lotalta, kuinka paljon hän joutuu mallin työssään miettimään syömisiään ja treenaamisiaan, kun vartalo on työväline.
Lotan filosofia on lopulta hyvin yksinkertainen; "Syön ruokaa joka tuo minulle hyvän olon". Lotta ei noudata mitään tiettyä suuntausta tyyliin vhh, paleo, maidoton jne. mutta ravinnossa korostuu puhtaus. Lotta ja hänen miehensä ovat innostuneet "whole foods" -ruoista ja syövät puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. "Mutta totta kai syön välillä myös mässyä tai sipsipussin jos siltä tuntuu," Lotta kertoo.
Treenejä Lotta vetää silloin kun on aikaa eikä stressaa siitä ettei aina ole mahdollista liikkua säännöllisesti. Mallin työssä päivät ovat hyvin epäsäännöllisiä ja treenit sujautetaan niihin väleihin joihin ne sopivat. USAssa asuessaan Lotta innostui balettiliikkeisiin pohjautuvasta barre-treenistä, tätä hän kaipaisi Suomeenkin.
Juttelimme siitä mitä kukin syö aamiaiseksi, ja Lotan ja hänen miehensä aamupuuro kuulosti niin älyttömän herkulliselta että pyysin luvan jakaa ohjeen täällä. Tästä satsista syö mahansa täyteen "yksi urheilija ja yksi malli" :)
Lotan ja Kristianin hedelmä-siemenpuuro
Puuro:
2 rkl chia-siemeniä ja 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan veteen
Siemenien liotessa keitetään puuro:
2 dl kaurahiutaleita (mielellään luomu)
4-5 dl vettä
ripaus himalajansuolaa
Keittämisen loppuvaiheessa lisätään turvonneet chia- ja pellavansiemenet, 1 rkl hampunsiemeniä ja 2 rkl kookosöljyä.
Hedelmä-marjasalaatti:
2 dl (tuoreita) marjoja
1 banaani
1 dl raejuustoa (2%)
Kaikki sekaisin.
Lotta ja Kristian laittavat marjasalaatin kulhoihin alle ja puuron päälle ja päällimmäiseksi vielä kanelia ja 0,5-1 rkl mantelivoita.
"On ehkä maailman paras aamupala ilman että tulee raskas olo tai nälkä pian!" Lotta tiivistää.
.
Täytyy joskus kokeilla itse treenin jälkeen :)
Loppuun haluan vielä todeta, että mallin mitoissa oleva vartalo ei suinkaan ole ainoa esimerkki ihannevartalostani. Ollakseen naisellinen ja sopusuhtainen ei tarvitse olla mallin mitoissa.
Ystäväni Lenita edustaa myös naisvartalotyyppiä, jollaisen ottaisin itselleni enemmän kuin mielelläni. Pitkä ja sporttinen Lenita on myös naisellisen kurvikas. Iloisuus, luonnollisuus ja välittömyys täydentävät viehättävän naisen paketin. En nyt viitsinyt Lenitasta ihan bikinikuvaa blogiin laittaa mutta hän on upea! :) <3 (...luonnonkihara tukka vielä bonuksena... :))
.
Millainen on teidän unelmakroppanne?
Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
Nyt tulee kuopiolaisille targetoitu luonnonkosmetiikkavinkki: Zuii Organicin ihania kukkaismeikkejä saa Sektorin Life-myymälästä.
Merkillä on Suomessa edelleen todella vähän jälleenmyyjiä, joten pidän kuopion keskustasta löytyvää Zuii-pistettä uutisen arvoisena ^_^ Tämän mainoksen tarjoan innoissani ihan "omaan piikkiini" (Life ei tätä pyytänyt, varmaan päin vastoin ihmettelivät kun kysyin kuvauslupaa :)) koska tykkään Zuiista ja kerron mielelläni missä siihen voi tutustua livenä, merkkiin kun on tunnetusti hyvin vaikea törmätä missään sattumalta.
Kaverini mukaan Zuiita on saanut Kuopion Sektorin Lifesta jo pidempään, mutta minä en ole niitä siellä aiemmin huomannut vaikka käyn Lifessa melkein aina Kuopion visiiteillä. Hylly on kai ollut hyvin kätketty :) Nyt se on näkyvästi esillä heti oven vieressä.
Olen esitellyt Zuiin tuotteita blogissa useammankin kerran ja ihastunut merkin omalaatuiseen kukkaiskonseptiin (jauhemaisissa tuotteissa on puuterin sijaan jauhettuja kukan terälehtiä!). Tähän saakka olen nähnyt tuotteita (omien testituotteideni lisäksi, siis) vain yhdessä helsinkiläisessä liikkeessä.
Lifen myyjä kertoo, että Zuiin meikkivoiteista tai primereista saa halutessaan myös näytteen pieneen näytepurkkiin. Tällaista palvelua en ole saanut edes Ruohonjuuressa (murinaa, olen joskus mennyt sinne oman näytepurkin kanssa, myönnetään ^_^), joten peukkua Lifelle.
Arvioni Zuiin meikkivoiteista (ja ihanasta kosteuttavasta primerista) löytyy täältä.
Alla parit Zuii-lookit:
Zuiin Flora Liquid Foundation tekee kaunista, kuultavaa jälkeä ja on Laveran Natural Liquid Foundationin ja Dr. Hauschkan meikkivoiteen ohella mun suosikkeja luonnonkosmetiikan nestemäisissä meikkivoiteissa.
Sektorin Lifessa ei harmi kyllä ole Zuiin solo-luomivärejä joissa on mielestäni kivempia (ja rohkeampia) sävyjä kuin duoissa, mutta ymmärrän ettei Lifen kaltainen, ei meikkeihin erikoistunut ekomyymälä valitse ottaa suurempaa valikoimaa. Täytyy iloita tästä pienemmästäkin :)
Poskipunasävyistä myynnissä on vain yksi: Peach. Sekin on kyllä tosi nätti :)
Kaikki Zuii-juttuni löytyvät tunnisteen Zuii Organic -alta. Olen kirjoittanut meikkivoiteen lisäksi arviot meikkipuuterista ja ripsiväristä ja ihastellut merkin luomivärejä :) Ja tietysti superlemppariani Mango-poskipunaa :)
*
Katsotaan ehdinkö saada tänään ulos toisenkin postauksen, joka liittyy Karkkipäivän lukijamatkaan vol.2 :) :)
Tänään säästän teidät paljolta lukemiselta ja lataan sen sijaan joukon kuvia upealta Madeiralta.
Parin viikon takainen yllätysmatka Madeiralle oli minulle kolmas vierailu saarella.
Olen viettänyt siellä ikimuistoisen 18-vuotisjuhlapäivän ja käynyt myöhemmin "aikuisena" kiertämässä saarta Mr. Karkkipäivän kanssa patikoinnin ja luontoelämysten merkeissä. Madeira tunnetaankin erityisesti upeasta luonnostaan ja ikivehreydestään. Tähän paikkaan jos mihin sopii englannin kielen sana lush.
Mutta Madeira on myös paljon muuta. Pääkaupunki Funchal on yksi eleganteimmista saaripääkaupungeista joissa olen koskaan käynyt, kaupunki hurmaa tyylikkäällä tunnelmallaan joka matkailijoiden suuresta suosiosta huolimatta on säilynyt hyvin epäturistimaisena. Täällä ei kohtaa Kanaria-meininkiä. :)
Pääsette tänään kierrokselle Madeiran ympäri viehättävästä Funchalista Sao Vicenten luoliin ja vuorenhuipuilta Praia Da Machicon hiekkarannalle. Moni ei edes tiedä että saarella hiekkarantoja onkaan. Ne muutamat harvat ovat kylläkin tehtyjä, Madeiralla ei ole lainkaan luonnonhiekkarantoja ja saarelaiset uivat merivesialtaissa. Lähimmät aidot hiekkarannat sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä Porto Santolla - ja siellä sitä hiekkaa sitten on Madeiran edestäkin :)
Tervetuloa Madeiralle :)
Funchal
Jyrkillä rantakallioilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevat saaren fiineimmät luksushotellit.
Madeiralla on muuten harvoin täysin kirkasta ja pilvetöntä. Alhaalla kaupungissa voi olla aurinkoista samalla kun pilvet roikkuvat itsepintaisesti kiinni ylhäällä vuoren rinteissä. Pilvet voivat myös tulla ja mennä ihan hetkessä. Sää on ympäri vuoden lämmin (keskilämpötila on jossain 20 asteen tienoilla) mutta se on epävakaampi ja yltää harvoin yhtä kuumiin lukemiin kuin "naapuri"saarilla Kanarialla.
Ensimmäinen ja varmaankin myös ainoa kerta kun koskaan majoitun viiden tähden hotellissa. Kokemushan se oli sekin paatuneelle couchsurfaajalle... ;)
Kun jatkaa Funchalin keskustasta lähtevää, rantaviivaa (tai välillä kalliopudotusta) seuraavaa katua hotellialueelle, voi kävellä pitkän, ihastuttavan kävelyreitin rantaa pitkin aina Camara de Lobosin kylään saakka.
Tähän Funchal päättyy: Camara de Lobos.
Monte Gardens Funchalin yläpuolella.
*
Saaren ympäri
Täällä kelpaa vaellella :)
Nämä kuvat ovat helmikuun 2012 reissulta. Tästä kohtaa näki muistaakseni saaren kummallekin puolelle.
Sao Vicenten laavakiviluolat.
Tässä säässä ei tehnyt pari viikkoa sitten mieli pulahtaa uimaan Porto Monizin merivesialtaisiin.
Sen sijaan helmikuussa 2012 sää oli mitä suotuisin rantaelämälle.
Madeiran lentokentän kiitorata on rakennettu osittain mereen ja on maailman lyhimpiä.
Funchalin vanhankaupungin ravintolakadulla eivät sisäänheittäjät ahdistele niinkuin Teneriffalla ja Rhodoksella :)
*
Jos etsii rauhallista, ja monipuolista lomakohdetta ns. "aikuiseen makuun" joka yhdistää luontoelämyksiä ja eleganttia kaupunkitunnelmaa, Madeiraa voi suositella mitä lämpimimmin.
Ruoka täällä ei pärjää kreikkalaiselle mutta se on halpaa ja kalan ystävillä on jokapäiväiset juhlat ^_^
Minulla on ollut blogin alkuajoista saakka sängyn alla laatikollinen kosmetiikan mainosmateriaalia; esitteitä, lehtimainoksia ja pakkausmatskua, joista olen halunnut kirjoittaa markkinointikommunikaation näkökulmasta. Vielä en ole ehtinyt :D Näitä kestoaiheita jotka eivät koskaan vanhene. Tänään tulee vihdoin yksi aiheeseen liittyvä marmatus juttu.
Kosmetiikan mainonta ja kaikki siihen liittyvä kuluttajalle (ja ammattilaisillekin) suunnattu kommunikaatio on minulle yksi kiehtovimpia osa-alueita kosmetiikan maailmassa. Myyjävuosina uutuustuote- ja sarjakoulutukset olivat aina yhtä hartaasti odotettuja tilaisuuksia asiaankuuluvine "propagandoineen" ^_^ "Tule koulutukseen, lähde kotiin vakuuttuneena siitä että meidän uusin seerumi on nyt se ihan mielettömin tuhkimotippa jolla asiakkaan rypyt ja huolet siliävät" :) Ahh, nuo olivat aikoja....
(Valveutuneena sitä toki osaa suodattaa koulutustilaisuuksissa sen olennaisen tiedon ;))
Tuossa viime viikolla tuotelaatikoita penkoessa käsiin osui deodorantti (ei promotuote vaan oma hankinta, tykkään ko. dödöstä kovasti), jonka siirsin käyttöön kun edellinen on sopivasti loppumassa. Ennen kuin heitin ulkopakkauksen roskiin, tulin lukeneeksi sen mukana tulleen infolappusen. Selektiiviset merkit ovat hassuja kun jokaisen tuotteen, jopa kajal-kynän, mukaan pitää aina laittaa vuolaasti informaatiota sisältävä paperi... On tärkeää, että rajauskynänkin hienot vaikuttavat aineet tuodaan esiin ja neuvotaan miljoonaan kertaan taitellussa pikkuruisessa paperissa, miten asiakas saa piirrettyä sen tasaisimman viivan ^_^
Nojoo, mutta näiden pikkulippulappusten kaunokieltä on hauska lukea. Mitä jännää antiperspirantista on haluttu kertoa?
Odotetusti lappunen kuvailee tuotteessa käytettyjen kasviuutteiden vaikutuksia. Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit.
On myös varsin yleistä, ettei tuotteen varsinaisia, pääasiallisia vaikuttavia aineita mainita markkinointikommunikaatiossa lainkaan, koska ne eivät kuulosta myyviltä tai auta osaltaan luomaan myönteistä, houkuttavaa mielikuvaa.
Lempideodoranttini kohdalla tällainen valinta on tehty alumiinikloorihydraatin kohdalla, eli juuri sen ainesosan joka tekee tuotteesta antiperspirantin = hikoilua estävän. Kuten tunnettua, alumiiniyhdisteistä on viime vuosina liikkunut mediassa paljon ristiriitaista keskustelua, eikä sana 'alumiini' herätä useimmissa kuluttajissa positiivisia mielikuvia, vaikkei kuluttaja aineesta varsinaisesti mitään tietäisikään. Pakkauslappusessa halutaan kertoa, miten Clarinsin deodorantti toimii ja säätelee hikoilua, mutta kaikkein tärkein ja olennaisin asiaan liityvä ainesosa on jätetty mainitsematta ja lappunen kommunikoi asiakkaalle sen sijaan, että hikoilua vähentää taikapähkinäuute.
Totta, taikapähkinäuute supistaa ihoa ja sillä on myös antimikrobinen ominaisuus, mutta se ei toimi hikoilua estävänä ainesosana eikä pystyisi yksinään tuomaan antiperspiranttista vaikutusta, siihen vaaditaan alumiiniyhdiste. Taikapähkinällä ei ylipäänsä ole virallista deodoroivaa funktiota.
On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine "blokkaa hikitiehyitä kokonaan", kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen "ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva" -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava.
Alumiinikloorihydraatista Eucerinin sivulta.
Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.
Luotan asiassa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöön ja siihen, että tutkimusten puitteissa (ainakin EU:n alueella myytävissä) antiperspiranteissa käytetyt alumiiniyhdisteet on todettu turvallisiksi käyttää. Valitsen käyttää antiperspirantteja koska haluan pitää kainaloni kuivina, siihen eivät alumiinittomat tuotteet auta.
Miten toinen merkki kertoo antiperspirantistaan ja sen vaikutuksista?
Eucerinin markkinointikommunikaatio on hyvin eri tyylinen Clarinsiin verrattuna. Toki brändikin on eri ja ilmaisu tältäkin pohjalta vähemmän "korusanallista", mutta rehellinen voi olla brändistä ja imagosta huolimatta. Minä kannatan ehdottomasti Eucerinin rehellistä, kuluttajaa aliarvioimatonta linjaa.
Ymmärrän selektiivisten brändien maailmaa enkä tosiaankaan ole ryppyotsaisena kosmetiikan kaunokielistä mainontaa vastaan. Kosmetiikka on monelta osin ihanaa elämyksellistä hemmottelua ja siihen kuuluukin liittää pumpulinpehmeitä, hyvää mieltä ja myönteisiä mielikuvia tuovia ilmaisuja. Mutta sen voi myös tehdä ilman harhaanjohtavaa kommunikaatiota.
Tällaista halusin jutella teille tänään.
Kiinnitättekö koskaan huomiota kosmetiikkamainosten tai tuoteinformaation sanavalintoihin ja ilmaisuihin? Oletteko bongailleet tuoteteksteistä harhaanjohtavia väitteitä tai kuvauksia? Onko niillä ylipäänsä väliä?
Aluminum cholorohydrate: tiivistelmä incihaku.fi-sivulta.
