Enpäs ole tämäntyyppistäkään juttua koskaan blogiin kirjoittanut, mutta nyt täytyy vain kirjoittaa. Oikeastaan tuntui melkein "kansalaisvelvollisuudelta" jakaa tämä tarina ettei kenellekään muulle käy samanlaista pettymystä.

Olen kertonut teille kuinka materialahjojen sijaan arvostan enemmän elämyslahjoja - niin saajana kuin antajanakin. Tykkään antaa lahjakortteja teatteriin tai ravintolaillallisille, paketoida omia askartelujani tai keksiä itse omia lahjakortteja kuten "Vien sinut lounaalle Kauppahalliin" tai "Talvinen hiljaisuuden retriitti mökillä kahdelle". :) Olenpa kirjoittanut kerran pienen kirjankin lahjaksi siskolleni..!

Runsas vuosi sitten törmäsin netissä loistavalta kuulostavaan sivustoon; Boxy.fi. Sivu on luotu juuri meille jotka haluavat antaa lahjaksi jotain muuta kuin tavaraa. Boxyn kautta voi ostaa satoja erilaisia elämyslahjakortteja paritanssista sieniretkeen ja aivotreeneistä avaruusmatkaan (kyllä, luit oikein). Kategorioissa löytyy; on hemmottelua, seikkailua, urheilua, kulttuuria, viihdettä, ruokaa, luontoa.... Valikoimaa selatessa oikein inspiroituu - wow, näillehän haluaisi kaikille osallistua itsekin..!

Päätin antaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi Boxyn elämyksen. Pitkällisen mietiskelyn jälkeen (- ja budjetinkin asettaessa tietyt rajansa) päädyin valitsemaan lahjaksi Viinin & Ruoan Liitto -tastingin. Pidämme kummatkin viinistä ja ruoasta, joten arvelin tastingista olevan pidemmällä tähtäimellä hyötyä myös lahjan antajalle, kun mies tulisi kotiin uusien ruokaideoiden kanssa...! ^_^

Mies ilahtui lahjastaan kovasti.

Ensimmäinen ongelma koitti kuitenkin jo hänen yrittäessään varata elämystään. Boxyn sivuilla kerrotaan, että lahjan saaja täyttää elämyksensä aktivointikoodin ja tietonsa ja varaa elämyksen. Varauslomakkeen kohdalla ei kuitenkaan ollut mitään kohtaa missä kurssin päivämäärät olisivat käyneet ilmi. Mies soitti lopulta Boxyyn.

Boxyn asiakaspalvelija tarkisti kurssin seuraavat päivämäärät ja varasi miehelle paikan. Alright. So far so good. Hänelle annettiin osoite helsinkiläiseen ravintolaan jossa viinitastingit pidetään. Ajoimme Helsinkiin varta vasten tastingia varten ja juhlistamaan miehen synttäreitä.

Kun mies saapui ilmoitettuun elämyspaikkaansa, ei ravintolassa tiedetty kurssista yhtään mitään. Myöskään viinimaistelun vetäjäksi mainittu henkilö, joka tavoitettiin puhelimitse, ei tiennyt lainkaan että hän olisi tuona iltana ollut pitämässä mitään tastingia. Paikalla oli myös muita Boxyn kautta viinielämyksen varanneita, eli mieheni ei ollut ainoa joka oli buukattu olemattomalle tastingille.

Mies poistui luonnollisestikin erittäin kiukuissaan, ja otti heti seuraavana päivänä yhteyttä Boxyyn. Hänelle vastattiin viipymättä pahoittelevaan sävyyn ja moka myönnettiin. Boxylta todettiin, että tastingit järjestetään nykyään ihan eri ravintolassa, ja tuon kyseisen illan tasting oli joka tapauksessa peruttu. Tietoa peruuntumisesta ei miehelleni (tai näköjään muillekaan) oltu lähetetty.

Boxyn asiakaspalvelija siis ilmoitti miehelleni väärän osoitteen, eikä firma kaiken lisäksi muistanut ilmoittaa tilaisuuden peruuntumisesta. Great. Kiva ajaa Helsinkiin saakka turhaan.

Boxy ilmoitti ottavansa asiasta täyden vastuun ja palauttavansa rahat lahjan ostajalle. Myös matkakulut luvattiin korvata ja tarjota uusi viini-tasting. Mies antoi tilinumeromme ja yhteystietomme. Viikot kuluivat. Mitään ei kuulunut.

Otimme uudelleen yhteyttä Boxyyn ja lähetimme useita sähköposteja, mutta viesteihin ei enää vastattu. Lopulta kirjoitin, että joudun ottamaan yhteyttä Kuluttajansuojaviranomaiseen mikäli rahoja ei palauteta. Ei reaktiota. Yritin myös soittaa lukuisia kertoja, mutta yrityksen asiakaspalvelunumeroon ("vastaa arkisin klo 10-16") ei kukaan vastannut. Se ei tuutannut edes varattua. Hälytti vain loputtomiin.

No, eipä sitten muuta kuin yhteys Kuluttajavirastoon, ja ilmoitus menemään. Kun ilmoituksen jättämisestä oli kulunut viikko, saimme virastolta tiedon että Boxy oli luvannut palauttaa rahat. Seuraavana päivänä summa vihdoin näkyi tilillä. Meihin henkilökohtaisesti Boxy ei edelleenkään ollut missään yhteydessä, meidän reklamaatiomme (ja heidän omat lupauksensa) olivat heille ilmeisesti täysin yhdentekeviä. Ilman viranomaisen asiaanpuuttumista emme varmasti olisi koskaan nähneet rahoja.

Uskomatonta. Ostat tuotteen jota ei sitten olekaan, sinulle luvataan korvaukset ja sitten yritys katkaisee kaiken kommunikaation. Miksi he edes vaivautuivat lähettämään ylenpalttisen pahoittelevan ensiviestin vain jättääkseen asiakkaan sen jälkeen täyteen hiljaisuuteen? Millainen yritys toimii näin?

Vaikka rahat palautuivatkin (luvattua uutta viinitastingiä emme varmastikaan koskaan näe), jäi välikohtauksesta ja yrityksestä luonnollisestikin erittäin ikävä fiilis. Olin niin innoissani Boxyn löytämisestä ja mies odotti tastingiään iloisena. Ja sitten homma päättyy näin. Olo on kuin olisi lätkäisty märällä ahvenella naamaan.

Onko teillä kellään kokemuksia Boxystä? Sääli, että aivan loistavalta vaikuttava konsepti ja yritys osoittautui täysin epäluotettavaksi. Mitenkähän mahtaa käydä niiden asiakkaiden jotka ostavat tuolta vaikka sen miljoonien avaruusmatkan......

Yves Rocherin kesälook on nimeltään Retropical, ja henkilökohtaisesti olen tosi tykästynyt look-kuvan meikkiin. Tässä nähdään nyt sitä kylmän ja lämpimän yhdistämistä tavalla, josta esimerkiksi Stephan Øien puhui.

Silmämeikki näytti tutulta, eikä väriyhdistelmää toki suinkaan käytetä ensimmäistä kertaa. :) Esim. MAC on tehnyt turkoosia yläluomella/liilaa alaluomella -kombosta oman, hempeän versionsa vuoden 2009 Rose Romance-lookissaan.

Yves Rocherin lookissa jännää on se, että huomio kiinnittyy heti vahvaan silmämeikkiin, mutta kokoelman tuotteista ei löydy esimerkiksi lainkaan violettia. Violetti täytyy siis lainata jostain muualta. :) Edit. Noniin, selvisihän sitten että kokoelmassa on violetti kynä, juuri tuon alaluomen sävyinen. ;) Pressimateriaalin kuvissa kynä oli silmiini aivan eri sävyinen.

Minä tein oman versioni käänteisenä - liilaa liikkuvalle luomelle ja turkoosia alaluomelle.

Meikkiin käytetyt tuotteet (Retropical-tuotteet saatu Yves Rocherilta):

Garnier BB Cream Matta + Benecos-puuteri (iholla näkyy se pintakuivuuden korostuminen, mistä mainitsin Garnier BB Matta-postauksessa)

Lumene Mansikkavaahto-poskipuna

IsaDora Eyephoria -luomiväri 09 Amethyst

MAC Beautiful Iris -luomiväri

MAC Seedy Pearl -luomiväri

Yves Rocher Retropical-maskara sävy Bleu Outremer

Yves Rocher Retropical-huulikiilto sävy Hibiscus Rose

Yves Rocher Retropical -duorajauskynä Vert d'eau / Bleu profond

IsaDora Inliner Kajal Satin White

Tuo Lumenen Mansikkavaahto vain kestää ja kestää...! ^_^ Se kuului johonkin viiden vuoden takaiseen kesämeikkikokoelmaan eikä vaahto ole kuivunut yhtään.

Liikkuvan luomen sisäpuoliskolla MAC Beautiful Iris, ulkopuoliskolla IsaDora Amethyst (tämä saatu myös blogin kautta). Kulmaluulla MAC Seedy Pearl. Alaluomella minttuturkoosia YR:n Vert d'eau / Bleu Profond -kynästä. Sisärajaus IsaDoran Satin White -kajalilla.

Toisen silmän ripsiin kokeilin lisätä sinistä Retropical-maskaraa mustan ripsarin päälle - ja näette tuloksen. Sininen ei näy mihinkään. Eli jos haluat sinisen todella näkyvän, laita alle korkeintaan vaaleaa ripsiprimeria.

Retropical Gloss on laadultaan voidemaista, peittävää ja huulilla hyvin miellyttävän tuntuista. Siinä on myös mieto, ihanan marjainen tuoksu. Kiilto ei ole yhtään tahmeaa. Eli "kärpästarra"-tyylisten tahmeankiiltävien huulikiiltojen vihaajat - kokeilkaa tällaisia pehmeän voidemaisi laatuja niin saatatte vaikka löytää itsenne tykästymästä. :)

Sävy Hibiscus Rose on herkullinen tumma vadelmapinkki.

Tuo IsaDoran superhelmiäiseen Eyephoria-sarjaan kuuluva Amethyst on myös tosi kiva luomiväri. Pehmeä ja pigmenttinen, ja jäljeltään todella metallinen.

Sinistä maskaraa en olekaan käyttänyt sitten..... seiskaluokan! ^_^

. . .

Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille jotain joka on saanut mun vatsan kipristelemään innosta ja odotuksesta jo useamman kuukauden. :) :) :)

Kirjoitin juuri kateudesta, ja nyt on sanottava että tämä ensi viikolla häämöttävä juttu on sellainen, josta joutuisin mahdollisesti olemaan kateellinen jos lukisin siitä jostain toisesta blogista. No, nyt sattuu minullekin kerrankin jotain tällaista ja olen ihan vilpittömän iloinen omasta puolestani! (Anteeksi jos joku tästä mun suorasta ilosta nyt pahoittaa mielensä. Toivottavasti ei. En jaksa mitään perisuomalaista "ei-saa-näyttää-onneaan" -näytelmää tällä erää :))

Minut on kutsuttu tutustumaan Yves Rocherin kotikylään ja ekologiseen hotelli-kylpylään Ranskaan, La Gacillyyn.

Matkalle osallistuu bloggaajia kaikista Pohjoismaista, ja minut kutsuttiin ainoana Suomesta. Matkakumppanikseni lähtee Yves Rocherin Suomen tiedottaja Liisa Sippola ( - onneksi, tuntuisi kyllä vähän orvolta olla siellä yksinään "Suomen lippua heiluttamassa"..!). Muiden bloggaajien joukossa on mm. ruotsalainen Killer Colours -blogin Viola, joka on yksi vanhoista meikki-idoleistani...! Huijui kuinka jännää tavata hänetkin livenä..!

Matka kestää kolme päivää ja majoitumme Yves Rocherin La Grée des Landes -kylpylähotelliin. Ei näytä mitenkään kurjalta paikalta...! ^_^ Vierailuohjelmaan kuuluu mm. tutustuminen La Gacillyn kylään ja Yves Rocherin synnyintaloon, hemmottelutuokioita kylpylässä, Botanical Beauty -kasvimuseo sekä vierailu Yves Rocherin tehtaalla.

Olen matkasta niin innoissani että en osaa sitä pukea edes sanoiksi! Olenhan ollut Yves Rocher -tyttö jo 13-vuotiaasta, ja teininä ihan oikeasti haaveilin La Gacillyssa vierailusta kun katselin kuvia kylän ihanista puutarhoista Rocherin Kauneuden Vihreissä Kirjoissa. Enpähän olisi silloin voinut uskoa että joku päivä vielä oikeasti pääsen sinne...!

Olen Ranskassa maanantaista keskiviikkoon. Ette pääse välttymään matkaraporteilta, sen lupaan..! ;)

"Haluaisitko kokeilla luonnonkosmetiikan Chanelia?" minulta kysyttiin.

Patyka. Merkki josta en ollut koskaan kuullutkaan. Luonnonkosmetiikkaa ei yleensäkään yhdistetä luksukseen, mutta Patyka on juuri sitä. Pariisilaista ylellistä kosmetikkaa hienostuneella imagolla, innovatiivisella tekniikalla ja viimeisen päälle hiotuilla tuotekoostumuksilla ja pakkauksilla.

 Ja kaikki tämä luomulaatuisilla, Reilun kaupan periaatteita kunnioittavilla raaka-aineilla ja ekosertifioinnilla.

No mutta wow, ajattelin. Kyllähän tällaista kiinnostaa kokeilla. (Vain yksi seikka sai minut empimään, mutta se selviää jutun lopussa.) Ainoa aiempi kokemukseni selektiivisestä luonnonkosmetiikasta on Kibio, mutta Patykaan verrattuna se tuntuu melkein "Axelta". ^_^

Patykan tuotteita minulle tarjosi testiin ihanainen Jolie. (Ja kyllä, säilytän puolueettomuuteni tuotearvostelijana vaikka myönnänkin ihastuneeni totaalisesti Jolien inspiroiviin sivuihin...! Ja niihin meikkilookkeihin...! Waa!)

Yksinkertaisuus on kaunista, ja Patyka sisältääkin vain kaksi tuotelinjaa: kaikille sopivan Absoliksen sekä yli 25-vuotiaille suunnatun Biokaliftinin.

Minulle lähetettiin kaksi tuotetta; Biokaliftin-linjan kasvovoide sekä silmänympärysvoide.

Repair Face Cream.

Kun avasin paketin, olin ensin että "Hetkinen... Lift? Repair? Minä? Pitäisikö tästä ihan loukkaantua...!" ^_^ Kääntelin pakkausta kädessäni ja luin kuinka voide "lisää ihoon volyymia ja kohottaa sitä biologisten aktiiviuutteidensa ansiosta." Oliko minulle lähetetty väärän linjan voide vai näytänkö tosiaan jolielaisten mielestä tarvitsevan "faceliftiä"? :D

Lähetin viestiä Katja Kokolle, joka selvensi Biokaliftin-linjan ideaa varsin loogisesti Ei, en ollut saanut väärää voidetta. Ja olenhan minä jo tosiaan yli 25...! *wirn*

Patyka haluaa olla selkeä, yksinkertainen sarja ja pitäytyä olennaisessa. Ihon vanheneminen alkaa n. 25-vuotiaana ja siksi anti-age-linja Biokaliftin on tarkoitettu sen ikäisille ja siitä ylöspäin. Katja tiivisti luonnonkosmetiikan anti-age-voiteiden koostumuksen ja toimintaidean niin asiantuntevasti ja selkeästi, että siteeraan tässä koko hänen vastauksensa:

"Kun tutkii incejä, sisältävät ns. nuoremmalle iholle suunnatut voiteet lähes poikkeuksetta peruskasviöljyjä (mantelia, seesamia, jojobaa, auringonkukkaa ja ehkä avokadoa) sekä hitusen jotain kasviuutetta tehostamassa haluttua vaikutusta. Mutta kun katsoo ikääntyvälle iholle suunnattujen voiteiden incejä, on niissä usein voidepohjassa veden lisäksi jotain kukkais- tai hedelmävettä, hyaluronihappoa sekä reippaasti antioksidantteja sisältäviä kasviuutteita. Anti-age-voidepohjan kasviöljyt myös sisältävät useimmiten huomattavasti enemmän rasvahappoja, eli ikääntyvän ihon voiteet antavat iholle huomattavasti enemmän ravintoa, kosteutta ja rasvaa. Mutta ne eivät kohota ryppyjä umpeen, kiristä kasvoja jne. Kiinteyttävät vaikutukset perustuvat ennemminkin siihen, että ks. voiteilla ihon hydrolipidikalvo tulee ravitummaksi ja tasapainotetuksi ja sitä kautta ihon väri paranee, sen pinta pehmenee ja näin myös rypyt madaltuvat."

Asia ymmärretty, ja nyökytelty hyväksyvästi. :) Mutta näinhän luonnonkosmetiikka yleensäkin toimii, se ei lupaa "kuuta taivaalta" eli ihon iättömäksi taikovia tuhkimotuotteita, vaan kokonaisvaltaista, niin mieltä kuin ihoakin hellivää hoitoa.

Avatessani Biokaliftin-voiteen kiinnitin huomiota kauniiseen pakkaukseen joka avautui kukan lailla. Tulee mieleen  japanilainen origami. Sitten katsoin purkkia. Hmmmm. Purkki. Ei lainkaan hyvä säilyvyyden kannalta. Tsot tsot Patyka.

Paitsi että ei. Patyka on minua edellä.

Katsokaa mitä pakkausteknologiaa...! Siis wow...!! En ole millään muulla merkillä nähnyt vastaavanlaista purkkisysteemiä! Kun avaat kannen, et pääsekään suoraan käsiksi voiteeseen. Sen eristää sormestasi (ja hapettumiselta) kiinteä, joustava välikansi, jossa on pienenpieni viillolla varustettu annosteluaukko. Kun painat sormella välikantta, puristuu annosteluaukosta voidetta. Kun nostat sormen pois, aukko menee kiinni.

Nyt täytyy sanoa että olen kyllä todella vaikuttunut. Dior, Sensai, Guerlain - - missäs teidän vastaavat pakkausinnovaatiot ovat..? Jokainenhan tietää, miten epähygieninen pakkaus kannellinen purkki todella on. Se näyttää hienommalta kuin pumppupullo tai tuubi, ja juuri siksi sitä käytetään. Mutta luksus kostautuu huonompana säilyvyytenä ja aktiiviaineiden kuten vitamiinien ja antioksidanttien haihtumisena kalliista purkista ilmaan.

Patykalle iso käsi loistavasta teknologiasta.

Miltä voide tuntuu?

Ensifiilis on jäykästi levittyvä. Voide ei kuitenkaan ole yhtään rasvaista, itse asiassa päinvastoin. Se jättää himmeän-mattaisen, sileän pinnan. Voiteella on myös selvästi tasoittava vaikutus. Katjan kanssa puhuimme aiheesta, ja hän sanoi että jäykkä koostumus liittyy juuri tuohon tasoitukseen. Voide jättää iholle suojaavan kalvon joka tasoittaa pinnan pieniä epätasaisuuksia. Kalvomaisista voiteista tulee heti mieleen tahmeus, mutta Biokaliftin ei ole yhtään tahmea. Sitä tarvitsee jäykkyytensä vuoksi annostella emulsiomaisempaa voidetta enemmän, mutta ihofiilis ei ole yhtään rasvainen. Mattapintaa voiteessa tekee mm. riisinjyväjauhe.

Testivoiteeni on muuten normaali- ja sekaihon versio. Sarjassa on myös täyteläisempi Ultra Rich Radiant Cream kuivalle iholle.

En tiedä johtuuko siitä, että tiedän voiteen olevan kallista luksusmerkkiä, mutta huomaan eron muihin käyttämiini voiteisiin. Iho tuntuu hieman siltä, kuin sille olisi jo levitetty joku pohjustusvoide. Niin tasainen ja heleä se on. Ja kyllä voide tuntuu myös napakoittavan ihon pintaa. Tuoksu on erittäin mieto ja kukkainen, hädin tuskin havaittava.

Voiteen inci ja tarkemmat "tekniset" tiedot löytyvät täältä (postaus venyisi aivan liian pitkäksi jos sisällyttäisin kaiken haluamani informaation :)). Incistä sanon sen verran, että näyttää todella hyvältä - mutta minua hämää kun vesi on vasta kolmantena vadelmauutteen ja ruusuveden jälkeen. Meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että vesi on aina ensimmäinen (pitoisuudeltaan suurin) ainesosa kaikissa voiteissa, shampoissa, suihkugeeleissä ja hiustenhoitoaineissa, lukuunottamatta öljypohjaan tehtyjä balmeja. Ja nehän erottaa heti öljyisyydestään. Olen lukenut näin muistakin lähteistä. Patykan voide ei ole rasvamainen balmi, joten veden pitäisi olla siinä ykkösenä. Veteen liuotetaan kaikki muut tuotteen raaka-aineet. Voiko siis muka pitää paikkansa että vadelmauute on ykkösenä...?

Radiant Eye Contour -silmänympärysvoide

Tästä tuotteesta minulla ei ole yhtä paljon sanottavaa kuin kasvovoiteesta (ja tekin jo huokaatte helpotuksesta, kun postaus on niin pitkä..! ^_^), muuta kuin että tykkään tosi paljon tästäkin. Toisin kuin Repair Cream, silmänympärysvoide on erittäin kevyttä ja vesimäistä, oikeastaan fluidia. Tämä on niin riittoisaa että sitä on mahdotonta annostella tarpeeksi pientä pumppausta, pieninkin tippa leviää ohimoille ja poskiin saakka. :)

Voide tuntuu raikkaalta ja erittäin kosteuttavalta. Imeytyy välittömästi. Voide lupaa kirkastaa, laskea turvotusta, pehmentää ja kiinteyttää ja toimia erinomaisena pohjana meikin alla. Tarkat tiedot inceineen täällä.

Pakkausmuotona on hygieninen pumppupullo.

. . .

Siinä missä jollain perusbrändillä on paperiset esiteläpyskät, on Patykalla asiaankuuluvasti nidottu, ylellinen esitekirja.

Kuten sanottua, kaikki merkissä on viimeisen päälle viilattua. Jokainen aspekti henkii luksusta.

Kirjan paksuilla, kiiltävillä sivulla kerrotaan merkin filosofiasta, sertifikaateista ja tietysti tuotteista erittäin houkuttavasti.

Harmittaa että en tiennyt Patykasta ennen maaliskuista Pariisin visiittiäni. Olisin ehdottomasti käynyt fiilistelemässä merkin pääliikkeessä Rue St. Honorélla. (Tosin olisinkohan mä nukkavieruna matkalaisena kehdannut lopulta astua sisäänkään...)

Tykkäsin siis kovasti testiin saamistani tuotteista ja minulle muodostui Patykasta todella vakuuttava, laadukas ja puoleensavetävä kuva. Näin ne Chanel-asiakkaatkin varmasti kokevat... ^_^ "Ihanaa katsella ylellistä purkkiani kauneusrutiinien aikana ja tuntea voiteen hienostunut tuoksu ja koostumus...."

Mutta koska haluan olla täysin rehellinen, en halua jättää sanomatta seuraavaa: mieluiten esittelen blogissani tuotteita, joita ostan tai voisin kuvitella ostavani itse. Joihin minulla - sanalla sanoen - on varaa.

Patyka on upea merkki, mutta en itse maksaisi kasvovoiteesta sataa euroa. Siksi emmin  testitarjouksen saadessani. Merkki houkutti, mutta tuntui jollain tapaa "väärältä" esitellä - ja rohkaista teitä ostamaan - tuotteita, joihin oma budjettini ei riittäisi. Päädyin kuitenkin ottamaan tuotteet vastaan kun sain omatuntoni kanssa sovittua, että joskus voi esitellä myös sellaisia tuotteita joihin jollain toisella on varaa. Ja joka kiitollisena ottaa tiedon vastaan. En kai voi olla päättämässä teidän kaikkien tuhansien lukijoiden puolesta, mikä teidän mielestänne on "liian kallista".

Riittäähän Guerlainilla ja Sisleylläkin asiakkaita. :)

Siispä, jos olette valmiita sijoittamaan ylelliseen luonnonkosmetiikkaan, Patyka ei ole lainkaan hullumpi kohde. Biokaliftin-linjan hinnat ovat välillä 35-120 euroa ja huokeamman Absolis-linjan tuotteet kustantavat 28-48 euroa. Vielä tämän päivän (keskiviikon) ajan Jolien verkkokaupasta saa koko tilauksesta 10 % alennusta koodilla 'karkkipäivä'. Patykan hinnoissa kymmenen prosenttia alkaa olla jo ihan tuntuva alennus. :D Tai käykää nappaamassa se ihana Zuiin Mango-poskipuna! Joo, mä kannustan teitä kerrankin ostamaan! ^_^ En saa ostoksistanne penniäkään mutta tuo Mango vain on niin mahtituote että sitä suosittelee todella sydämestään.

Mikä teidän mielestänne muuten on kallista? Kun puhutaan kosmetiikasta? Ja onko teistä kiinnostavaa lukea myös luksusmerkeistä?

Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.

Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.

Miksi?

Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.

En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.

Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.

Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)

Toinen syy on postauksen otsikossa.

Kateus.

Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.

Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.

Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?

Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.

Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.

Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa  elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.

Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?

Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.

Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.

Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.

No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.

.

Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.

Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.

Kuvituksena Ålands Folkhögskolanin luontokuvauslinjalla ottamiani valokuvia.

Terkkuja täältä ns. "kolmannesta kodistani" idylliseltä maatilalta Etelä-Suomesta. Olen viettänyt leppoisaa päivää Less Is More -artikkelin, aurinkoisen maaseutuajelun, pihakeinuilun ja savuisen grilliruoan merkeissä.

Lueskelin Ahvenanmaalta tuomaani Karina Ericsson Wärnin Skönhetsbibelniä. Taas yksi mukava kauneusteos, tyylikäs layout ja helppolukuista, viihdyttävää tekstiä itsestäänselvine vinkkeineen. ^_^

Wärn kirjoittaa, että meikinpoistoaine tulisi aina poistaa kasvoilta froteisella kasvopyyhkeellä. Ja tämä pyyhe olisi konepestävä joka toisen käyttökerran jälkeen. Oooookei. Hygieniafriikki-varoitus! :D

Mutta ei teitä nämä pihakeinujutut nyt varmaankaan kiinnosta, vaan kukakukakuka voitti Zuiin ihanan meikkipaketin...!

Ja sehän on lukija nimeltään vivve!! Onnittelut vivve. :) Otan sinuun yhteyttä tuotapikaa.

Maaseutu hiljenee ja sanoo hyvää yötä.

P.S. Milloinkahan olen viimeksi julkaissut kolme postausta saman vuorokauden aikana...? Muistelen että näin on tapahtunut vain kerran aiemmin blogin historiassa. :)

Pääsin jälleen tutustumaan uuteen luonnonmukaiseen hiustuotesarjaan. Kyseessä on itävaltalainen Less Is More, jonka ovat perustaneet hiusmuotoilija Hannes Trummer ja kemisti Doris Brandhuber. Tuotteet koostuvat yksinomaan luonnollisista raaka-aineista ja ovat nopeasti ja 100-prosenttisesti biohajoavia. Ne hankitaan sertifioiduilta luomuviljelijöiltä aina kun mahdollista. Sertifikaattia itse sarjalle eivät Trummer ja Brandhuber alunperin hankkineet (kaikki firmat eivät niistä halua maksaa), mutta muuttivat myöhemmin mielensä ja hakuprosessi on parhaillaan menossa.

Less Is More on valikoimaltaan laajin Suomessa myytävä luonnonmukainen ammattilaishiustuotesarja. Valikoimaan kuuluu viisi shampoota ja hoitoainetta, kuusi hiuksiin jätettävää erityishoitotuotetta sekä seitsemän muotoilu- ja viimeistelytuotetta.

Shampoot ja hoitoaineet:

Aloe Mint – tuuheutta ja vahvuutta hennoille, normaaleille ja rasvoittuville hiuksille

Cajeput Pure Balance – hellävarainen, kosteuttava ja kiiltoa antava, kaikille hiustyypeille

Mallowsmooth – syväkosteutusta ja pehmeyttä kuiville, tuuheille ja hauraille hiuksille

Lindengloss – korjaava, suojaava ja kiiltoa antava, värikäsitellyille ja vahingoittuneille hiuksille

Neem Scalp Relieve – rauhoittava ja tasapainottava, lievittää hiuspohjan ärsytystä

Hiuksiin jätettävät tuotteet:

Protein Spray – kosteuttava ja vahvistava hoitosuihke kaikille hiustyypeille, etenkin hennoille

Lavender Smooth Balm – pehmentävä, selvittävä ja silottava lämpösuojavoide kuiville ja tuuheille hiuksille

Tangerine Curl Balm – kiharoita vahvistava, kiiltoa ja ryhtiä antava lämpösuojavoide hennoille ja normaaleille hiuksille

Rose Serum – kiiltoa antava, erittäin hoitava viimeistelyseerumi kuiville, tuuheille ja vahingoittuneille hiuksille

Lindengloss Finishing Spray – pörröisyyttä taltuttava, pehmentävä ja suojaava kiiltosuihke värikäsitellyille ja vahingoittuneille hiuksille

Herbal Tonic – hiuspohjaa rauhoittava hoitovesi

Muotoilu- ja viimeistelytuotteet:

Chitin Spray – tuuheuttava, kevyttä pitoa ja kiiltoa tuova lämpöaktivoituva föönausneste

Mascobadogel – perinteinen muotoilugeeli, sopii myös föönaukseen, erittäin tuuheuttava

Thyme Lacque – vahvan pidon viimeistelylakka kampauksiin, hohtava kiilto

Limesoufflé – rakennetta antava kevyt geelivaha, keskivahva joustava pito

Honeywax – ravitseva muotoilu- ja viimeistelyvaha normaaleille ja tuuheille hiuksille

Flower Whip – ravitseva ja pörröjä taltuttava muotoiluvoide kiharoille, normaaleille ja tuuheille hiuksille

Kieselwax – vahvaa rakennetta ja joustavaa pitoa matalla lopputuloksella, kaikille hiustyypeille

Sain testiin Cajeput–, Lindengloss- ja Aloe Mint -shampoot, Lindengloss-hoitoaineen, Flower Whip –muotoiluvoiteen ja Mascobadogeelin.

Yleisvaikutelma: tyylikäs pakkaus-design ja vahvat arvot. Laadukas, toimivat koostumukset, voimakas eteeristen öljyjen tuoksu.

Ensimmäisenä huomioin tyytyväisenä shampoon koostumuksen: ei lirua! Less Is Moren shampoo ei luikahda sormien välistä suihkukopin lattialle. Koostumus muistuttaa vähän vatkattua vanukasta. :) Eteeristen öljyjen tuoksu on erittäin voimakas, tästä joko pitää tai ei pidä. Hyvin luonnonkosmetiikkamainen tuoksu. Pesevinä ainesosina käytetään miedoimpia vaahtoavia ainesosia, joita saadaan kasviperäisistä raaka-aineista kuten kookosöljystä, sokerista ja aminohapoista.

Koska pesevät ainesosat ovat niin mietoja, täytyy shampoota tuttuun tapaan annostella ”normi”shampoota enemmän jotta se vaahtoaisi kunnolla. (Riippuu tietysti myös hiusten likaisuuden tasosta ;)) Hyviä perusshampoita. Hiuspohja tuntuu puhtaalta ja tyvi ilmavalta hiusten kuivuttua.

Aloe Mint Volume Shampoo - takuttaa tyveä jonkun verran, jättää varmaankin hiussuomuja auki mikä aikaansaa tuon "takuttavan" fiiliksen kun sormet eivät liu'u helposti tyven läpi vaahdotuksen aikana. Itse asiassa kaikki kolme shampoota tuntuivat käytössä hyvin samanlaisilta, eikä yksikään ollut hoitavan tuntuinen. (Hoitava = jättää hiukseen silottavaa ja selvittävää kalvoa.) Olisi ollut kiinnostavaa kokeilla vielä Mallowsmooth -shampoota jonka arvelen olevan shampoista hoitavin koska se on tarkoitettu pehmentämään ja silottamaan karhean pörröistä tukkaa.

Cajeput Pure Balance Shampoo - tämän shampoon tuoksu oli ehkä kaikkein voimakkain, ei omaan nenääni miellyttävin. Tuoksusta tulee vähän mieleen Vicks-voide. Hiuspohja jää toisella vaahdotuksella narskuvaksi. Hiukset ovat seuraavana päivänä tosi kuohkeat ja hiuspohja tuntui erittäin puhtaalta.

Lindengloss Shampoo - vaikea sanoa Lindenglossistakaan mitään erityistä, tuntu oli niin samanlainen kuin Aloe Mintissa ja Cajeputissa. Laitan tähän sen sijaan tuotteen incin ainesosista kiinnostuneille, niin näette miten Less Is Moren -shampoot rakentuvat:

aqua, aloe barbadensis leaf juice, linden flower water, sodium lauryl sulfoacetate, sodium cocoyl glutamate, decyl glucoside, glycerin, xanthan gum, petitgrain key lime oil, atlas cedar wood oil, vanilla planifolia bean extract, triticum vulgare germ oil, cistus incanus flower/leaf/stem extract, soy-lecithin, parfum (essential oils incl. benzyl benzoate, citronellol, geraniol, limonene, linalool), cocos nucifera oil, guar gum, alcohol, arginine, citric acid, coco-glucoside, glyceryl caprylate, glyceryl oleate, hydrolysed wheat protein, levulinic acid, p-anisic acid, tocopherol.

Lindengloss Conditioner - miellyttävä, voidemainen (vanukasmainen) koostumus. Tuoksu samantyyppinen kuin shampoissakin, mutta miedompi. Levittyy hiuksiin todella liukkaasti, tuntuu heti selvittävältä. Hiukset ovat selvät ja sileät huuhdellessa, mutta eivät samalla lailla "kalvotetun" tuntuiset kuin normihoitiksella. Yllättävän silottavan tuntuinen ottaen huomioon ainesosat. Hiukset tuntuvat kuivuttuaan sileiltä mutta eivät överiliukkailta, silikonittomuuden huomaa. Eivät ole sähköiset. Suosikkini testituotteista.

Mascobago-geeli - tämän tuotteen annoin testiin miehelleni, kun en itse geeliä käytä. Mr. Karkkipäivä ei pitänyt geelin koostumuksesta joka oli kuulema "klimppinen" (sama juttu aina, hän ei vain tykkää luonnonkosmetiikan koostumuksista), mutta hommansa tuote hoiti ja toimi hiuksissa niinkuin geelin kuuluukin. Pito oli noin medium-luokkaa.

Flower Whip -muotoiluvoide - tämä tuote ei ole koostumukseltaan ihanteellisin minun hennoille hiuksilleni ja tekee hiukset helposti lähmäisen tuntuiseksi. Tuote sopiikin paremmin paksuille ja karheille hiuksille jotka imevät enemmän tällaista rasvaista voidetta itseensä. Koostumuksessa on mm. shea-voita, mehiläisvahaa, öljyhappoja ja hunajaa. Kun laitoin 5-senttisen kolikon kokoisen pisaran niin tulos ok. Luulen että Tangerine Curl Balm hiuksiin jätettävien hoitotuotteiden puolelta olisi sopinut paremmin korostamaan minun hiusteni kiharaa (se on tarkoitettu normaaleista hennoille hiuksille), mutta pyysin saada testituotteet mahdollisimman pienessä koossa ja minulle lähetettiin ne mitä löytyi matkakoossa. :)

* * *

Less Is More -tuotteita myydään GreenLips-verkkokaupassa ja hinnat ovat alkaen 6 euroa (matkakoot 30 ml) ja 25 euroa (täydet koot 200 ml).

Less Is Moren omat sivut englanniksi.

Oliko merkki tuttu jollekulle?

P.S. Heheh, bongasin kollega Charming Nailsin blogista alekoodin GreenLipsin nettikauppaan. Myymälällä tai CN:lla tuskin on mitään sitä vastaan että jaan sen täälläkin. :) Eli koodilla 'charmingnails' saa GreenLipsin tilauksesta 10% alennusta.

Kuvat Sanni ja Less Is Moren sivut.

Olimme lauantaina Indiedaysin "luokkaretkellä". Olipas muuten hauska päivä. Käyn aniharvoin missään bloggaajatapaamisissa tai -tilaisuuksissa, ja silloin kun käyn niin tunnen usein itseni vähän ulkopuoliseksi, mutta eilinen oli niin mukava että haluan jakaa sen teidän kanssanne.

Lähdimme bussilla salaisuutena pidettyyn kohteeseen, ja saavuimme.... Porvooseen. :)

Pidimme piknik-kokouksen joen rannassa. Onhan tämä nyt kivempaa kuin istua jossain toimistossa tai hotellin kabinetissa!

Kun ruokatarjoilut valmistuivat, kaikki ryntäsivät ottamaan kuvia. ^_^ Niin tyypillistä bloggaajakäyttäytymistä. Ja itsehän olin myös mukana räpsimässä. :P

(Mistä tunnistaa bloggaajan? Hän kaivaa kameraa esiin oli sitten tilaamassa lattea, sovittamassa paitaa pukukopissa tai kokeilemassa huulipunaa käsivarteen :D))

Ihanan Sofién seurassa. Sofién blogi on muuten yksi suosikkejani Indiedaysissa.

Tästä tietää että kesä on tuloillaan - Sanni siirtyy pelkkiin rajausmeikkeihin. Tämä on viime vuosina ollut lempparimeikkityylini kesäaikaan, ja mielellään juuri näin eli kahdella eri sävyllä toteutettuna. Tässä meikissä Make Up For Everin Aqua Linerit sävyissä #4 Diamond Lagoon Green ja #14 Diamond Multicolor Black. Tarkempaa esittelyä tulossa myöhemmin.

Aurinko...!!!

Kun kokousasiat oli puitu, levätty auringossa ja osan käyskenneltyä Porvoon vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla, siirryimme Haikon kartanoon.

Olin Haikossa ensimmäistä kertaa. Upea paikka!

Söimme hyvän illallisen. Olin liikuttunut kun minulle oli järjestetty juustoja makean jälkiruoan sijaan. <3

Keskustelu kävi vilkkaana.

Janne ja tytöt ihailevat peilikuviaan..... vai jotain muuta...? :)

Paluumatkalla Helsinkiin.

Esa Suurion ottama virallinen ryhmäkuva. :) Mun pään päällä voisi olla neonkyltti: "Kuka joukosta ei ole muoti/tyylibloggaaja"? :D Voi meikäläistä ikuisissa Henkkamaukan trikoopaidoissaan.... (mutkun mää rakaaaastan niitä....!!)

.

Edellisestä luokkaretkestä olikin vierähtänyt jo toistakymmentä vuotta. Ja samalla on todettava, että Porvoossa pitäisi kyllä käydä useamminkin...! Ihana paikka.

*

Tälle päivälle on muuten tulossa vielä hiustuotepostaus! ;) Ihan vain jos joku oli että "Huokaus, ei mitään piknikjuttuja pliis...." :)

Olen kertonut teille yhdestä suurimmista lempikaupoistani netissä, iHerbistä. Nyt haluan jakaa taas uuden vinkin tämän loputtomalta aarrearkulta tuntuvan kaupan valikoimaan. Sivujen sisällön haravoiminen käy melkein työstä ja joka visiitillä löytää sattumalta jotain uutta. Se varmaan onkin osa iHerbin omituista viehätystä - koskaan ei tiedä mihin kultasuoneen voi random-hakusanoillaan osua! ^_^

ALVin kantorajan muututtua pystyy iHerbistä tilaamaan kosmetiikkaa enää tosi vähän kerrallaan, mutta elintarvikkeiden alv on alhaisempi joten niitä pystyy tilaamaan halvimpien postikulujen painorajalla samankokoisia satseja kuin ennenkin.

Minä olen viime aikoina löytänyt iHerbin pähkinä-, siemen-, snack- ja mausteosastot. Rakastan siemeniä ja pähkinöitä, ja etenkin jälkimmäiset ovat tunnetusti kalliita. iHerbistä  kotiutin "Lidl-hinnoilla" mm. 340 gramman saksanpähkinäpussin 7,50 eurolla ja sipsin korvikkeeksi suolattuja kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä (kummatkin alle 3 euroa).

Uusi löytöni maustepuolella on Gomasio, japanilaisesta keittiöstä tuttu (no, ei tuttu minulle ennen tätä ;)) paahteisen maukas pöytäsuolan korvike. Gomasio valmistetaan paahdetuista seesaminsiemenistä ja suolasta, ja seokseen voidaan lisätä eri mausteita. Minä tilasin ihan uteliaisuudesta merilevällä maustetun Gomasion, ja tämähän on pirhana ihan törkeän hyvä yleishärpäke siroteltavaksi mihin tahansa! Salaattiin, wokkeihin, uunikalaan... Olen käytännössä sheikannut tätä herkkua kaikkiin ruokiin viime viikot! ^_^

Iso 227 gramman pussi pinjansiemeniä kustantaa iHerbissä tämänhetkisellä dollarin kurssilla n. 11 euroa. Ei nyt mikään sairaan halpa vieläkään, mutta halvempi kuin Suomessa. :)

En tajua miten en ollut aiemmin ymmärtänyt kokeilla siemeniä suolattuna ja paahdettuna. Karpit kekkerit -postauksessa vielä pohdin, millä  perinteiset suolaiset snacksit kuten popcornit, perunalastut ja suolapähkinät (maapähkinöissä on korkea hh-pitoisuus, eivät kuulu monenkaan vhh:laisen ruokalistalle) voisi korvata. Suolatut, kuivapaahdetut kurpitsansiemenet menevät ihan popcornista...! ^_^ Niin keveitä ja rapeita. Näihin voi kehittyä addiktio...! Suolatut auringonkukansiemenet ovat myös erittäin nam-nam.

Tokihan näitä voi myös ostaa vieläkin halvemmalla "raakana" ja paahtaa ja suolata itse. :) iHerbin pähkinä-siemen-tarjontaa voi selailla täällä (ja vielä enemmän löytää surffailemalla hakusanoilla tai klikkailemalla vasemman sivupalkin kategorioita).

Atkins-patukoita ei voi keinotekoisine lisäaineineen ihan suoranaiseksi terveysruoaksi kutsua, mutta kyllä nämä ovat jääneet minulle vakio"hätäavuksi". Toimivat vallan erinomaisesti vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa proteiinipatukkana. Treenilaukussa kulkee aina yksi, usein syön puolikkaan patukan salin jälkeen jos en ole heti menossa kotiin tankkaamaan kunnon ruokaa.

Muinoinhan hankin näitä monta laatikollista joulusuklaan korvikkeeksi. ^_^ Enkä sitten lopulta syönyt jouluna kuin ehkä kaksi. :P

Viimeisimmässä tilauksessani on tulossa jälleen uusia tuttavuuksia; cheddar-maustettuja soija-sipsejä ($2,99) sekä Chia-siemeniä (454g / $13,66). Gomasiota piti tilata toinenkin purkki, tällä kertaa maustamaton perusversio ($3,31). Olisin halunnut myös toisen pussin soijasipsejä, Mr. Karkkipäivän suosikkimaun Salt & Vinegarin, mutta iHerbin kassasysteemi laskee tuotteiden painoja ihan kummallisesti eikä kevyttä sipsipussia enää saanut tilaukseen halvimmilla 4 dollarin postikuluilla - mutta paljon painavamman Atkins-patukkalaatikon kylläkin. Weird.

* * *

Jos olet ensitilaaja, postikulut (4 dollaria kun paketin paino alle 1,8 kg) saa katettua koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tai 10 dollaria mikäli tilaus on yli 40 dollaria. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.) Kun tilauksen arvon postikuluineen pitää alle 46 dollarin ei tule ylimääräisiä alv-maksuja. :)

P.S. Rehellisyyden nimissä valotan, että jos siis käytätte iHerb-koodiani, se hyödyttää minua.  Ja se on muuten ainoa asia, joka jollain lailla on tuonut minulle extrahyötyä Karkkipäivässä. Monissa blogeissa Tradedoublerin kaltaiset mainoslinkit sun  muut provisiota tuovat yhteistyöt ovat arkipäivää, mutta sellaiset eivät kuulu Karkkipäivän tyyliin. Minä en vastaanota mitään taloudellista hyötyä maahantuojien ja PR-toimistojen lähettämien tuotteiden esittelystä. Teksteihin upotetut "piilo"mainoslinkit joista ei erikseen mainita postauksen yhteydessä ovat minusta hyvin kyseenalaisia, ja rypistän aina kulmiani kun bongaan sellaisia blogeissa. (Klikkaamalla minun iHerb-linkkejäni et hyödytä minua millään lailla ;) Ne ovat vain suoria linkkejä kaupan sivulle.)

Tämä on varmasti kaikkien aikojen turhin postaus, mutta haluan vain kertoa teille miten paljon Karkkipäivä-muistojenne lukeminen on ilahduttanut minua. :) Olen lukenut niitä tänään monta tuntia ja tuntenut lämpimiä aaltoja sydänalassa. <3

Jos minä olen teitä jutuillani ilahduttanut, niin kyllä osaatte tekin kommenteillanne tuoda hyvän mielen. :)

Ja tämä kakku ei liity asiaan mitenkään, mutta myös se on ilahduttanut minua tänään joten laitoin kuvat tähän kuvitukseksi - (etenkin kun mun naamaa on katseltu taas ihan tarpeeksi viime päivien postauksissa ^_^). Leivoin aamulla mutakakun jonka maustoin tällä kertaa kokeeksi kanelilla ja pikakahvimuruilla ja kylläpäs tuli hyvää.... Ystäväni Marika on saapumassa syömään sitä hetkenä minä hyvänsä. :)

Mutakakku

1 levy tummaa sokeroimatonta suklaata (100g)

100 g sulatettua voita

steviaa makeutukseen

2 isoa kananmunaa

2 rkl mantelijauhoa

(vajaa teelusikallinen kanelia)

(ripaus pikakahvijauhetta)

Sulata suklaa vesihauteessa ja voi mikrossa. Yhdistä suklaa ja voi. Lisää makeutusta tarvittaessa ja halutessasi mausteita. Vatkaa joukkoon munat yksitellen kun seos on jäähtynyt. Lisää lopuksi mantelijauho. Kaada mousse voideltuun vuokaan. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia.

* iloinen . iloinen. iloinen *

P.S. Muutin mieleni. Ei tämä ole mikään turha postaus. Ei koskaan ole turhaa kertoa toiselle että hän on tuonut sinulle hyvää mieltä. Kiitos siis ihanat lukijani! :)