Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Tänään vuorossa katsaus valittuihin Dermosilin toukokuun uutuuksiin joista poimin esiteltäväksi tuttuun tapaan minua eniten kiinnostavat tuotteet.
Reissatessa osa postauksista tulee niin sanotusti viiveellä koska matkaillessa tietysti mieluusti jaan ensisijaisesti tuoreita fiiliksiä reissukohteesta. Tämäkin postaus on odottanut luonnoksissa toukokuun alusta saakka ja tänään vihdoin tuntui siltä että NYT on sen vuoro :D Jokos teistä on moni jo tilannut toukokuun uutuuksia?
Apple Shower Gel 6 € / 500 ml
Apple Body Lotion 5,40€ / 250 ml
Kesän kausituoksu on makea omena. Suihkugeeli ja vartalovoide tuoksuvat ihan Sugar Apple -ponille..! Kesätuoksussa on siis haettu jopa karamellimaisen makeaa omenaisuutta, tämä on makean tuoksun ystäville :)
Sugar Applen nimikkotuoksu ^_^ <3 Tämä poni on muuten vuodelta 1988 :)
Vartalovoide edustaa nopeasti imeytyvää ja kevyttä laatua, ihan kuivalle iholle se ei siis riitä. (Itselläni on kylppärissä aina kahden tyyppistä vartalovoidetta; kevyttä ja nopeasti levittyvää ja imeytyvää niihin hetkiin kun on puettava päälle saman tien, eli yleensä aamut, ja sitten täyteläisempää ja hoitavampaa jota käytän silloin kun voide saa rauhassa imeytyä. Kuten iltaisin. Kummallekin tyypille on tilauksensa.
Suihkugeeli vaahtoaa pehmeästi ja hoitaa hommansa niinkuin nyt perussuihkugeelin voi odottaa :)
Apple-tuoksuperheeseen kuuluu myös vartalokuorinta, deodorantti, mies(!!)-suihkugeeli (tämän täytyy olla vähemmän makea..!) sekä huonetuoksu.
Kitchen-käsisaippua Salvia 6,60 € / 520 ml
Saippuan suurkuluttajana ja Dermosilin vanhan keittiösaippuan fanina halusin kokeilla tätä uudempaa salvian tuoksuista saippuaa (tosin tämäkin on jo ollut useamman vuoden valikoimassa, ja kuuluu Dermosilin top-sellereihin).
Tyylikäs pakkaus ja todella miellyttävä, kevyesti mutta hyvin pehmeästi vaahtoava koostumus. Keittiösaippuassa on normisaippuaa miedompi vaahtoavuus jotta sen saa huuhdottua käsistä mahdollisimman helposti.
Jos vanha keittiösaippua (puhun nyt siis about 10 vuoden takaisesta) tuntui sellaiselta "arkiselta työhevoselta), on Salvia jopa ylellinen. Koostumus on liukkaampi ja tuoksu ihan eri sarjaa.
Radom-huomio: mun keittiö on niin epätyylikkään näköinen että tällainen kaunis pakkaus-design menee tavallaan mun keittiössä vähän hukkaan :D Mutta silti on aina kivempi käyttää kauniiseen pulloon kuin tylsään pulloon pakattua tuotetta. :)
Keittiökäsivoide löysikin paikkansa työpaikan toimistoympäristöstä
Kitchen-käsivoide Salvia 5,50€ / 250 ml (uutuus)
Kevyt ja nopeasti imeytyvä mutta ei lainkaan vesimäinen. Koostumus tuntuu liukkaalta ja myös hieman suojaavalta eikä jätä ihoa tahmeaksi. Tämä lähti minulle välittömästi työkäsivoiteeksi, aivan täydellinen siihen hommaan. Käsittelen töissä paljon papereita ja myöskin pesen käsiäni jatkuvasti, joten kädet huutavat rasvausta ja iloitsevat myöskin kevyesti suojaavasta, pehmentävästä kalvosta.
Salvian raikas tuoksu hurmaa. Käsivoiteen tuoksu on pehmeämpi ja aromaattisempi kuin saippuassa, sanoisin metsäisempi, kun se saippuassa on yrttisempi.
Nestemäiset luomivärit Breeze ja Lemonade 5,20€ / 3,5 ml
Metallisenhohtoiset, erittäin kiiltävät ja kestävät luomivärit. Kestää koko päivän, ei pelkoa luomivakoon rullaantumisesta.
Breeze on lämmin ja kultakuparinen, Lemonade viileä roosa. Entisillä hiuksillani olisin käyttänyt Breezeä, nyt valinta on Lemonade :) Itse asiassa Breezen sävyinen metallinen luomiväri oli minulla monivuotinen kesäsuosikki vaaleilla hiuksilla. Yhdistin sen mm. turkoosiin sisärajaukseen, niin makea yhdistelmä :)
Nämä voimakkaasti valoa heijastavat kaverukset olivat haastavia kuvattavia, ja oli vaikeaa saada niiden sävyjä toistumaan kuvissa todellisuutta vastaavina. Breeze on selvästi kultaisempi ja lämpimämpi kuin kuvassa.
Nestemäiset ja voidemaiset luomivärit sopivat hyvin pohjustukseksi, ja myös Dermosilin kesäuutuuksia voi käyttää niin, mutta niiden finish on niin voimakkaan metallinen että se luo vahvan helmiäiskajon myös päälle levitettävään puuteriluomiväriin.
Aurinkopuuterikuulat 8,90€ / 42 g
Klassikko. Tutustuin tähän tuotetyyppiin lapsukaisena nimellä "maapuuterikuulat", sittemmin tuo ilmaisu on korvautunut modernimmalla "aurinkopuuterilla", vaikka maapuuteri on mineraalipohjaisten väripigmenttien kannalta loogisempi ilmaisu :D
Puuterikuulilla saa kasvoille kauniin päivettyneen hohteen. Ohjeissa tuotteen kerrotaan sopivan myös koko kasvoille, mutta minusta näissä on sen verran paljon helmiäistä että sopivat mielestäni paremmin poskipunan tapaan käytettynä. Sävy on tummahko, joten kuulat eivät sovi ihan vaalealle iholle.
Oikein päivettynyttä ihoa kuulien sävy korostaa todella kauniisti.
Kuvassa luomilla nestemäinen luomiväri Breeze ja poskilla aurinkopuuterikuulia.
Tässäkin kuvassa Breeze näyttää ihan roosan sävyiseltä, siis enemmän Lemonadelta. Mutta ainakin jäljen huurteinen kimallus tulee esiin :)
Kuivashampoo 5,70€ / 200 ml
Tämä ei ole uutuus vaan on kuulunut Dermosilin valikoimaan jo pidempään. Kuivashampoiden megakuluttaja kun olen, halusin testata tämän :)
Dermosilin kuivashampoo on tymäkkää tavaraa, luokittelisin tämän itse lähemmäs kunnon muotoilutuotetta, ts. hiuspuuteria. Vaikuttavina aineina on tapiokatärkkelystä ja silicaa, ja juuri tuo jälkimmäinen tuo se kunnon muotoilevan, karhentavan vaikutuksen.
Silican plussa on muotoilevuus mutta miinuksena ainakin omissa hiuksissani se, että jos sitä on kuivashampoossa suurena pitoisuutena, se vaatii joskus parikin shampoopesua kunnon pesevällä shampoolla että lähtee irti.
Dermosilin ajankohtaiset uutuudet löydät Dermosilin sivuilta täältä.
.
P.S. Pääsin kuin pääsinkin eilen vihdoin vaeltamaan ja vaellus sujui täysin karhuvapaasti ^_^ :)
Alaska. Onhan täällä upeaa.
Olen jo melkein suunnittelemassa seuraavaa matkaa tänne <3
Tiedättekö, täällä on tavallaan kuin Suomessa, koska ilmasto, valo ja kasvillisuus muistuttavat niin paljon Suomea. Jopa linnut laulavat "suomeksi". Mutta sitten täällä on nämä vuoret. Ja jäätiköt. Ja amerikkalaiset kosmetiikkamyymälät <3
Ja karhut.
Olin tänä aamuna kaavailemassa blogiin postausta otsikolla "Minä ja karhut". Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana paikallista aikaa.
Postauksessa olin ajatellut kertoa, että olen todennut tällä matkalla olevani pahimmanlaatuisesti bearanoid. Kyllä, tälle on ihan oma ilmaisunsa sillä jotkut ihmiset joutuvat Alaskassa rehellisen karhu-paranoian valtaan.
Täällä karhuja nimittäin riittää: Alaskassa asuu yli 130 000 karhua. Alaskassa esiintyy kaikkia kolmea Pohjois-Amerikassa tavattua karhulajia; mustakarhuja, ruskeakarhuja ja jääkarhuja.
Eivätkä nallet suinkaan pysyttele nätisti omilla poluillaan syvissä metsissä - niitä voi kohdata kaupungissakin. Anchoragen alueella on laskettu asuvan ainakin 300 mustakarhua. Ne eivät ole kesyyntyneitä yksilöitä vaan niitä näkee kaupungin alueella koska villi luonto on Alaskassa kaikkialla. Osavaltiossa ei ole olemassa niin urbanisoitunutta aluetta etteikö siellä olisi villieläimiä läsnä. Ne ovat täällä kotonaan kaikkialla.
Asia on oikeammin niin, että ihmiset täällä asuvat karhujen ja muiden eläinten keskellä. Elinympäristö on yhteinen.
Kuultuani paikallisilta tarpeeksi monta tarinaa karhukohtaamisista ja nähtyäni kuvia "Neighbor Bear Alert" -sovelluksessa sekä todettuani, että karhusuihkeen käyttökin vaatii harjoittelua (väärin käytettynä sillä voi sokaista omat silmänsä), masennuin. Karhujen kohtaamisen todennäköisyys täällä ei ole ollenkaan niin pieni kuin olin kuvitellut, päinvastoin. Jos täällä haluaa vaeltaa, on yksinkertaisesti varauduttava karhuihin.
Kun sitten vielä oma mieskin sanoi, ettei häntä nyt ihan hirveästi huvita lähteä vaeltamaan karhujen pariin (nyt selvisi toinen eläin joka vie tämän muuten-niin-kovapintaisen eräilijän epämukavuusalueelle, ensimmäinen on hyttyset), hyväksyin sen että saisin todennäköisesti unohtaa patikkareitit tällä matkalla.
Bearanoid. Tein lauantaina pienen testivaelluksen Winner Creek Traililla joka kuuluu alueen suosituimpiin lyhyisiin päivävaellusreitteihin, eikä kylmä hiki jättänyt minua patikan aikana. Ei hemmetti, eihän tästä tule mitään.
Päätin, että vaelluksen sijaan jatkan Alaskan ulkoilureitteihin tutustumista pyöräillen.
Ja tänään sitten näin pyöräilyreitillä mustakarhun.
Olin pyöräillyt noin puoleen väliin Anchoragen rannikkoa seuraavaa Tony Knowles Coastal Trailia, kun vastaan tuleva mies sanoi, että nyt kannattaisi kääntyä tai ainakin välttää pysähtymistä ja poistumista pyörätieltä metsään sillä läheisellä parkkipaikalla oli juuri nähty karhu. Punnitsin vähän aikaa mitä tekisin, olin kyllä kovasti halunnut pyöräillä Tony Knowles -reitin Kincaid Park'iin saakka.
"Just don't go in the bushes, stay on the bike path", mies sanoi. No, en tosiaan meinannut poistua pyörätieltä ja jatkoin matkaa kun muitakin pyöräilijöitä meni ohitseni. Mutta siinähän se karhu sitten kohta olikin, juoksi pitkin pyörätietä ja sitten autotielle. En ehtinyt edes säikähtää - aloin vain kuumeisesti kaivaa kameraa esiin karhun vaihdettua suuntaa ja käännyttyä pois pyörätieltä.
En saanut aamulla kirjoitettua karhupostaustani. Nyt siitä tuli vähän erilainen. Hyvä yritys välttää karhuja - mutta ei onnistunut.
Voin nyt raksia listalta seuraavat luonnossa nähdyt Alaskan klassikkovillieläimet: hirvi, valkopäämerikotka ja mustakarhu. Toiveissa olisi vielä nähdä valaita Kenai Fjordsin kansallispuistossa tällä viikolla.
*
Hei, tämä täytyy jakaa :) Kävimme viime viikolla ihanassa pienessä kylässä nimeltä Talkeetna, josta minulle tuli välittömästi Villi Pohjola -tv-sarjan vibat. Luulin ihan "itse" keksineeni tämän assosiaation, kunnes luin eräästä esitteestä että Talkeetnaa pidetään laajalti inspiraationa Northern Exposure -sarjan Cicelylle. Ihanaa! Nyt voin siis melkein sanoa käyneeni Cicelyssä ja kokoeneeni Villin Pohjolan "livenä" ^_^
Tämä oli minulle erityisen kiva juttu Alaskassa koska Alaska merkitsee minulle pitkälti juuri tuon tv-sarjan luomia mielikuvia. Villi Pohjola on kaikkien aikojen lempisarjani Twin Peaksin ohella. <3
Alaska on samalla sellainen mitä odotin mutta myös enemmän. Karhuparanoiasta huolimatta tunnen oloni todella hyväksi ja kodikkaaksi. Täällä on samalla isoa ja pientä. On huikean upeita maisemia isossa mittakaavassa ja hurjan sympaattisia nurkkakuntia pienessä mittakaavassa. Pienuus ja vaatimattomuus viehättävät. Alaskan suurimmassa kaupungissa Anchoragessa ei edes ole viiden tähden hotellia, täällä luksus on jotain ihan muuta. Se on kalaretki eräkämpälle. Koirarekiajelu jäätiköllä.
Oikeastaan resepti takuuvarmalle viihtymiselleni tulee jo luonnon myötä: täällä ei tarvitse lähteä minnekään nähdäkseen National Geographic -luokan luontoa kun ympärillä avautuvat kaikkialla 360 asteen mielettömät maisemat. Tarvitsee vain katsoa ikkunasta. Mutta tietysti haluaa lähteä ;)
Tähän kun yhdistää suloiset kylät, paljon mutkatonta hyvää kalaruokaa ja rennon, paikoin sopivan quirkyn tunnelman ja kuorruttaa moderneilla ihanilla turhuuksilla kuten Sephoralla saadaan aika toimiva cocktail jota siemailisin mielelläni vielä pidempään. Alaskan eristyneisyys ja etenkin pienten "puskakylien" kalastukseen ja metsästykseen perustuva elämäntyyli kiehtoo.
Ja täällähän on niin viileää ettei tahmeiden aurinkorasvojenkaan kanssa tarvitse pelata :D
Haavikalastus Alaskassa on luvanvaraista ja sitä voivat harjoittaa vain paikalliset.
Talkeetnasta käsin voi ihailla Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren Denalin komeaa siluettia.
Seward Highway on Alaskan kuvauksellisimpia teitä. Tiellä kuulema sattuu paljon onnettomuuksia pelkästään siksi että näkymistä lumoutuneet turistit unohtavat katsoa tietä ja seurata liikennettä.
Näin tänään "karhureitillä" myös hirviemon poikasineen. Vasta toinen hirvibongaus tällä reissulla, mikä on erikoista sillä täällä on hirviä todella paljon. Jopa hotellimme pihalla oli kyltti jossa varoitetaan hirvistä. 
Hirvien ja karhujen lisäksi kolmas kaupunkialueella "vaaniva" vaara näkyy kuvassa: rannan mutalieju, mud flats. (En ole ihan varma miten tämä suomennetaan.) Erittäin voimakkaan vuorovesivaihtelun takia Cook-lahden vesi laskee niin alas että se paljastaa jopa kilometreittäin mutaliejua. Muta on erittäin vaarallista: se on kuin juoksuhiekkaa ja tarttuu kulkijaan kuin sementti. Mutaan juuttuneen irrottamiseen voi mennä tunteja, mikäli apu ylipäänsä ehtii paikalle ennenkuin vesi jälleen nousee. Juuri viime viikolla joku nainen oli saatu pelastettua kun vettä oli jo kaulaan saakka. Irrottaminen vaatii palokunnan erityiskaluston.
Muta koituu vuosittain monen kohtaloksi.
Etenkin turisteja päätyy mutaan heidän kuvitellessaan että se on kosteaa rantahiekkaa jolla voi kävellä. Mudasta varoitetaan kylteillä hyvin tiheästi rantareiteillä, mutta aina joku silti päätyy kokeilemaan onneaan, joko tarkoituksella tai tietämättään.
Minulla on vielä Alaskaa jäljellä muutama päivä, mutta saan viettää ne itsekseni misterin lähdettyä kiipeämään. Toista kutsuvat Sephorat, toista vuoret...
Huomenna minulla olisi mahdollisuus patikoida Anchoragen klassisin patikkareitti Flattop Mountainille "paikallisoppaan" kanssa - tutustuimme täällä mukavaan perheeseen mieheni ystävän kautta ja perheen tytär tarjoutui lähtemään minulle patikkaseuraksi kun kerroin karhupelostani. Jos sää on hyvä niin taidan lähteäkin, kai täällä täytyy yksi kunnollinen hike edes tehdä... Ja voisiko ajatella, että kun nyt olen jo kohdannut karhun, ei toinen enää voi osua kohdalle...? ;p
* Sis. mainoslinkkejä
Tänään vihdoin vuorossa luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden vertailu.
Vertailu keskittyy erityisesti sävytettyihin kasvoaurinkovoiteisiin, mutta mukana on myös sävyttömiä "normi"aurinkovoiteita niin kasvoille kuin vartalolle.
Vertailussa Mádaran, Acorellen, Atopikin ja Algamariksen tuotteita.
Ihastuin viime kesänä totaalisesti Algamariksen sävytetyn aurinkovoiteen koostumukseen, ja olikin mielenkiintoista vertailla miten uudemmat tulokkaat Mádara ja Acorelle pärjäsivät sille. (En tiedä kuinka kauan Acorellella on ollut sävytettyjä aurinkovoiteita mutta tutustuin niihin itse vasta nyt.)
Ilokseni saatoin todeta, että kaikki kolme ovat hyviä ja samalla myös erilaisia, ja palvelevat hieman erilaisia ihotyyppejä ja mieltymyksiä.
ACORELLE Tinted Sunscreen
29,90 € / 50 ml (SPF 50 -voiteet)
27,90€ / 50 ml (SPF 30-voide)
UV-suoja: titaanidioksidi, (karanjaöljy)
Acorellen valikoimassa on kolme sävytettyä kasvoaurinkovoidetta. Sävyt Light ja Apricot ovat suojakertoimella 50, sävy Gold suojakertoimella 30.
Mikään sävyistä ei sovi kovin vaalealle iholle, jopa sävy Light on aika tumma, kuten alempana olevasta kuvasta näkee. Light on viileähkö, harmahtava sävy ja Apricot reilusti kellertävä, sopii oikein lämpimälle iholle. Gold on lämpimähkö neutraali.
Koostumuksista
Kaikkien kolmen sävyn koostumukset poikkeavat toisistaan. SK 30 on mielestäni selvästi miellyttävimmän ja parhaiten levittyvän tuntuinen, se ei tunnu yhtään jähmeältä. Myös sävy on SK30-voiteessa kaikkein käyttökelpoisin, se on neutraali medium, ei niinkään kultainen kuten nimi sanoo.
Light-sävyssä on sanalla sanoen aika kummallinen koostumus; se tuntuu karhealta, jopa vähän hiekkaiselta. Testautin voiteen myös sisarellani joka oli samaa mieltä. Koostumus saa miettimään voiko tämän kuulua tuntua tältä, kun saman suojakertoimen omaava Apricot ei ole lainkaan karhean tuntuinen.
Light ja Apricot ovat korkeamman suojakertoimen takia paksumpia ja jäykemmin levittyviä kuin Gold.
MÁDARA
City CC SPF 15 29,90 € / 40 ml (sävyt Light ja Medium)
Plant Stem Cell Age-defying Sunscreen SPF 30 29,90€ / 40 ml (läpikuultava ihon sävy)
Mádaran sävytetyt aurinkotuotteet esittelin hiljattain tässä postauksessa. Algamarikseen ja Acorelleen verrattuna ne ovat pehmeämmän ja täyteläisemmän tuntuisia. Algamariksessa ja Acorellessa on hieman puuterinen tuntu, kun Mádarat ovat voidemaisempia ja tuntuvat kosteuttavammilta.
ALGAMARIS
21,90€ / 50 ml (jälleenmyyjästä riippuen)
Sävyt: Clair (vaalea) ja Dorée (tumma).
Algamariksen sävytetty kasvoaurinkovoide on kolmikosta ohuimman tuntuinen ja koostumus puuterisin. Algamariksessa on myös mielestäni paras tuoksu. Vaalea sävy on loistava ja juuri sopivan neutraali sopiakseen monen iholle. Tumma sävy taas on todella tumma ja vaatii selvästi päivettyneen ihon.
Acorelle SK 30 Gold
Oma tämän kevään suosikkini on lopulta ollut Acorellen Gold, sillä sen sävy sopii tämänhetkiselle ihonsävylleni ihan täydellisesti. Tykkään myös sen tekemästä kuultavasta ihosta.
Itse asiassa tykästyin Goldiin siinä määrin, että olen käyttänyt sitä ihan meikkipohjanakin, ja laittanut päälle kevyesti mineraalipuuteria. Kesto ei myönnettävästi ole samaa luokkaa kuin oikeassa meikkipohjatuotteessa mutta ei sen meikin nyt aina tarvitse niin tip-top ollakaan 12 tunnin kuluttua... :D Kun meikki on kestänyt työpäivän läpi olen jo tyytyväinen :)
Swatch-kuvassa Mádaran sävy ei tule esiin todellisuutta vastaavasti, sillä se on iholla normaalitapaan levitettynä hyvin läpikuultava eikä lainkaan niin tumma kuin miltä se kuvassa paksusti levitettynä näyttää. Mádara itse luokittelee sävyn "transparentiksi" mutta minusta se ei ole ihan sitäkään. En myisi tätä kovin vaalealle hipiälle.
SUMMA SUMMARUM: Algamariksen koostumus on näistä edelleen ihollani parhaan tuntuinen, mutta Acorellen Gold-sävy sopii minulle Algamariksen sävyjä paremmin ja on siksi suosikkini. Mádara sopii kuivemmalle iholle, Algamaris seka- ja rasvoittuvalle iholle jättäessään kaikkein himmeimmän, ohuimman ja puuterisen pinnan. Acorellen SK 30 sijoittuu täyteläisyydessä Mádaran ja Algamariksen väliin ja tekee kolmikon kuulainta, valoaheijastavinta jälkeä. Sopii kasteisen näköisen ihon ystäville. Mádaran SPF 30 ei juuri tuo sävyä iholle, City CC SPF 15 tuo kenties eniten testatuista sävytetyistä.
Acorellen SPF 50-voiteet eivät tee ihan yhtä hohtavaa jälkeä kuin SK 30. Niiden ominaisuuksia on hankalampi verrata muihin koska kaikki muut testatut ovat SK 30 tai alle, ja jo sen puolesta ohuempia ja miellyttävämpiä koostumukseltaan.
ATOPIK SK 30
29,80€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidioksidi ja sinkkioksidi
Kotimaisen Atopikin kasvoaurinkovoide on tyyppiä ”ihan mukavan tuntuinen”, mutta ei saa minua ihan tekemään volttia ilmassa. Ei tästä mitään pahaakaan sanottavaa ole, mutta koostumus saisi olla vielä notkeammin levittyvä saadakseen minulta parhaan arvosanan, ja lisäksi voide jättää iholleni aavistuksen vaaleaa pintaa. Efekti lievenee kun voidetta annostelee hyvin vähän kerrassaan ja hieroo huolellisesti.
Voiteessa on myös aistittavissa jälleen tuo tuttu fenetyylialkoholin makeahko tuoksu joka on mielessäni jo assosioitunut Naviterin valmistaman luonnonkosmetiikan signature-tuoksuksi. Suihke-versiossa tuoksua ei ole.
ACORELLE SK 50
23,90€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidoksidi, (karanjaöljy)
Tämä voide on iholla kiiltävämpi kuin Acorellen sävytetyt aurinkovoiteet. Se levittyy suhteellisen mukavasti eikä koostumuksessa ole mitään hiekkaisuutta, mutta kyllä, tuotteen lupauksista ("non-whitening") huolimatta iho jää vaaleaksi. Kuten on tapahtunut käytännössä jokaisen testaamani luonnonkosmetiikan SK50-aurinkovoiteen kanssa.
Aloin jo miettiä, voiko ihon omalla sävyllä olla vaikutusta siihen miten selvästi aurinkovoiteen jättämä vaalea pinta iholla näyttäytyy. Ehkä efekti on selkeämpi minun kevyesti päivettyneellä ihollani. Annoin voiteen testiin hyvin vaaleaihoiselle sisarelleni mutta kyllä hänkin kommentoi sen tekevän hänestä selvästi kalpean näköisen.
Olen hämmentynyt siitä miksi aurinkovoidevalmistajat itsepintaisesti painavat pakkauksiin "Non-whitening" ja "Leaves no white residue" -väitteitä, kun empiirinen kokemus kertoo päinvastaista. Alemmilla suojakertoimilla non-whitening onkin mahdollista, mutta SK 50:n voiteessa on niin suuri pitoisuus UV-suojaominaisuuden tuovaa valkoista titaanidioksidia, että on minun maalaisjärjelläni lähes mahdotonta saada voiteesta sellainen etteikö se jätä ihoa edes jonkin verran vaaleaksi.
Millaisia kokemuksia teillä on..?
ALGAMARIS (26,90€ / 125 ml) - ohuin, ihanin, parhain, mahtavin ^_^ Ei voi mitään, muut eivät edelleen hakkaa Algamarista vartaloaurinkovoiteenkaan saralla. Tässä on niin onnistunut koostumus että oksat pois.
ACORELLE (26,90€ / 100 ml) - lähes yhtä miellyttävä kuin Algamaris, tämäkin on ohut ja hyvin levittyvä, mutta ei ihan yllä Algamariksen tasolle. Saattaa olla että tuoksukin vaikuttaa, Acorelle ei nimittäin tuoksu miltään (vaikka siinä on hajusteita) siinä missä Algamariksessa on makea, piña-coladamainen tuoksu.
ATOPIK (34,70€ / 100 ml) - aika hyvä tämäkin, paljon ohuempi ja vesimäisempi kuin voideversio. Atopik-suihke on kuitenkin koostumukseltaan vähän jähmeämmin levittyvä ja raskaamman tuntuinen kuin Algamaris ja Acorelle. Atopikin plussa on tietysti kotimaisuus, jos haluaa tukea suomalaista niin valinta on tämä :) Ja toisin kuin voiteessa, suihkeessa ei ole fenetyylialkoholin aavistuksen makeaa tuoksua. Suihkeessa on hajusteita (inci: parfum) mutta minun nenäni ei niitä haista, minulle tämä on tuoksuton.
*
Olen saanut jutussa esiintyneistä tuotteista Acorellen ja Algamariksen tuotteet House Of Organicilta, Mádaran tuotteet heidän PR:ltään ja Atopikin tuotteet Naviterilta. House Of Organicin Acorelle-valikoiman löydät täältä *, Algamaris-tuotteet täältä * - Algamarikset ovat HOO'lla tällä hetkellä tarjouksessa. Atopik-tuotteita myydään apteekeissa ja verkkoapteekeissa, kurkkaa jälleenmyyjät täältä. Mádaraa myydään laajasti tavarataloista ekomyymälöihin ja lukuisissa luonnonkosmetiikan verkkokaupoissa.
Lempparini koottuna:
Algamaris Tinted SK 30, sävy vaalea, tarjouksessa 18,61€ *
Algamaris SK 30 Spray, tarjouksessa 22,86€ *
Acorelle Gold SK 30, 27,90€ *
Mádara SPF 15 City CC, 29,90€ * (käytän sävyä Medium Beige)
Vielä on viikko viralliseen kesäajan alkuun mutta tänään laitetaan pystyyn kesäinen arvonta :) Ainakin pullot huokuvat kesäistä tunnelmaa :)
Tykkään kovasti kosmetiikkamatkailla USA:ssa, ja haluan antaa palan siitä teillekin.
Arvon lukijoilleni viisi kappaletta ihania, tuoksuvia vartalovoiteita Amerikan suosituimpiin kosmetiikkamerkkeihin kuuluvalta Bath & Body Worksilta.
Voittosetti = 5 x 70 g vartalovoide.
TÄRKEÄÄ: Ennen osallistumista, luethan huolella alempana kertomani asiat osallistumiseen liittyen. Pähkinänkuoressa: nyt kun GDPR astuu 25.5.2018 voimaan, minun on saatava arvontojen yhteydessä osallistujien suostumus sähköpostiosoitteen käyttöön.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on 31.5.2018 saakka.
EU:n tietosuoja-asetukseen liittyen on tärkeää, että luet alta vielä arvontaan liittyvät lisätiedot.
Tiedätte varmastikin huomenna 25.5.18 voimaan astuvasta GDPR:stä eli EU:n tietosuoja-asetuksesta. Asetus velvoittaa bloggaajiakin uudella tavalla henkilötietoihin liittyen.
GDPR:n mukaisesti kerron arvontaan liittyen seuraavat asiat, luethan ne huolella. Joudun poistamaan ne kommentit joissa ei anneta suostumusta sähköpostiosoitteen käyttöön. Tylsää, mutta laki ei jätä muita mahdollisuuksia.
*
2.6. Arvonta suoritettu: onni suosi nimimerkkiä Maisa. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Vasta kolmas päivä Alaskassa ja totta kai olen jo ehtinyt tehdä kosmetiikkaostoksia :)
Kosmetiikkafriikin on todennäköisesti mahdotonta selvitä ulos Sephorasta ilman että jotain tarttuu mukaan. Sama todennäköisyys, ellei korkeampikin (jo hintojensa puolesta) on värikkään ja tuoksuvan kosmetiikkakeitaan Bath & Body Worksin kohdalla.
Ihana, "paha" Bath & Body Works
Ensimmäinen ostokseni oli Maybellinen älyttömän ihana metallisen violetti eyeliner, jollaisen ostin marras-joulukuun matkalta ja olen käyttänyt sen jo melkein loppuun. Uusi odottamaan :) Näitä ei saa Suomesta.
Peiteaineen ostin ihan vain siksi kun unohdin peitevärin kotiin. Maybellinen Fit Me -peiteaine vaikuttaa ihan hyvältä, kevytkoostumuksellinen mutta peittää kiitettävästi.
Sephora on uusinut solo-luomivärikokoelmansa sitten edellisen USAn visiittini, eli tänä keväänä. En ainakaan muista joulukuussa nähneeni näitä uuden mallisia ja sävyisiä solonappeja Sephoroissa.
Kahdeksan taalan hinnallaan nämä eivät ole mitään essencen-megahalpuusluokkaa, mutta eivät todellakaan kalliitakaan, minkä vuoksi houkutus on kova ostaa kerralla useampia. Ja nyt kun sävyt olivat uudistuneet, löysin joukosta moniakin jotka huhuilivat nimeäni. "Entisenä" blondina ja kuparisten ja persikkaisten sävyjen suurkuluttajana myös sen sävyosaston kaunottaria oli kovasti kipuamassa ostoskoriini, mutta itseni tuntien, en vain yksinkertaisesti "osaa" käyttää nyt violettihiuksisena kuparisia ja oranssisia luomivärejä.
Tuo oikeanpuoleisin sävy, Sweet Lollipop, oli kompromissi. Se on kuparinen persikkapinkki ja näytti niin mahdottoman makealta viininpunaisen Vamprie Lovers -sävyn rinnalla että se oli lopulta pakko ostaa ihan vain jotta saan kokeilla meikkiä sillä yhdistelmällä <3
Swatchaan sävykandidaatit aina sormella (vaikka se onkin ällöä), sillä sormituntuma kertoo paljon luomivärin laadusta. Vaikka luomivärillä olisi merkin oma tietty koostumusluokitus, kuten Sephora-luomiväreillä on shimmer, glitter ja matta, on näiden eri finishien sisällä paljon vaihtelua. Shimmer on suosikkini, mutta jotkut shimmerit ovat kovia, hyvin vaatimattomasti hohtavia ja vähäpigmenttisiä, toiset taas lähes voidemaisen pehmeitä, runsaspigmenttisiä ja metallisen kuultavia.
Uudistuksen myötä Sephoran luomiväreissä on nyt tämä fantastinen ominaisuus: napin saa vaivatta irti hylsystään jolloin napit voi helposti siirtää omaan magneettipalettiinsa jos niin haluaa. Ja minähän haluan ^_^
Rihannan Fenty Beautyn Killawatt Foil Highlighter Duo tarttui mukaan kiitos myyjän. "I like your hair!" yksi myyjistä huikkasi kun tulin liikkeeseen. "And you know what would look good with that hair?"
Ja hän ohjasi minut Fenty Beautyn hyllylle. Oihh...! 7Daywknd/Poolside-sävyinen duo oli ilmiselvästi minua varten :) Pastellinen syreeniroosa ja sinertävä liila tekevät voimakkaan metallista jälkeä ja niitä voi käyttää niin kuivana kuin kosteanakin. Ei tarvinnut kauaa swatchailla kun paletti oli jo sujahtanut koriini.
Sephoran jälkeen vuorossa oli se melkein pahin paikka. Bath & Body Works. Tiedättekö miksi B&B Works on niin paha? Koska siellä myydään sen tyyppisiä kosmetiikkatuotteita joita tarvitsen kaikkein vähiten, mutta jotka samalla ovat aivan vastustamattomia. Niitä tekee mieli ostaa niin pirusti mutta en IKINÄ ehtisi käyttää niitä.
No, eipä voi sanoa että tarvitsen oikeasti yhtään mitään kosmetiikkaa sen lisäksi mitä jo saan blogin kautta, mutta suihku- ja vartalotuotteita tarvitsen kaikkein vähiten ja niitä on myös kaikkein hölmöintä jemmata odottamaan. Ne vievät kaapeissa eniten tilaa, ja kun minulla on kotona jatkuvasti ainakin parin vuoden tarpeeseen niin suihkugeelejä kuin vartalovoiteita (kiitos Karkkipäivän), on todella vaikea perustella miksi ostaisin niitä vielä lisää.
Silti rääkkään itseäni käymällä Bath & Body Workseissa. <3 Ihanan värikkäät, iloiset pakkaukset ovat niin kertakaikkisen karkkipäivää kuin voi olla, koko liike on kuin yksi kosmetiikan karkkikauppa jossa tulee samanlainen olo kuin 6-vuotiaana Aurinkokioskin ikkunan takana irtokarkkilaareja tiiraillessa...
Mutta - tuotteilla voi ilahduttaa myös muita :) Keksin jo aiemmin että minun ei tarvitse vastustaa himoani ostaa B & B - tuotteita, sillä voin ostaa niitä muille :) Siitä tulee oikeastaan vielä parempi mieli kuin jos ostaisi niitä itselleen.
Bath & Body Worksin tuotteita onkin jo ollut parissa blogin joulukalenterissa.
Niinpä ostin setin ihania vartalovoiteita jotka arvon teille. Laitan arvonnan huomenna erikseen omaan postaukseen niin on helpompaa, kun osallistumiskommentit tulevat omaan postaukseensa.
Hyvää yötä ja huomiseen :)
Alaska. The final frontier.
Mitäpä täältä voi nyt ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen sanoa kuin... täällä on ihanaa ja sympaattista :) <3
Anchorage
Anchorage on Alaskan suurin kaupunki ja siellä asuu noin 300 000 ihmistä. Koko Alaskan väestöluku on 750 000. Kaakkois-Alaskassa sijaitseva osavaltion pääkaupunki Juneau on Anchoragea pienempi ja on muuten ainoa Yhdysvaltojen osavaltion pääkaupunki johon ei pääse teitä pitkin - Juneauun täytyy mennä joko lentäen tai laivalla.
Anchoragen keskusta on lättänyydessään ja USAlle tyypillisine tikkusuorien, leveiden katujen ruutukaavoineen ensisilmäykseltä jopa aika tylsän näköinen. Kaupunki on perustettu vuonna 1915 joten mitään kovin historiallisia rakennuksia ei täältä löydä, kaupunkiarkkitehtuuri ei saa kameraa varsinaisesti juuttumaan käsiin. Vaatimattoman näköistä kaupunkia ympäröivät kuitenkin joka suunnasta upeat vuoristomaisemat jotka nostavat välittömästi tunnelmaa ja esteettistä kokonaisuutta huikeasti.
Ja kun lähtee kävelemään Anchoragen kaduille, karun laatikkomainen ensivaikutelma väistyy sympaattisen pikkukaupungin lämpimän tunnelman tieltä.
Anchorage tuntuu itse asiassa selvästi väkilukuaan pienemmältä. Ydinkeskustan kadut kävelee läpi parissa tunnissa - nopeamminkin, jos ei pysähdy herttaisiin souvenir shoppeihin hipelöimään söpöjä hirvi- ja karhumatkamuistoja :) Kun lunnit olivat vallalla Islannissa, täällä dominoivat nallet ja sarvipäät.
Alaskalaiset ovat ulkoilmakansaa, mikä ei liene yllätys. Täällä luonto kuuluu elämäntyyliin yhtä luonnollisesti kuin saunavasta suomalaisen käteen.
Anchoragea pidetään Yhdysvaltojen ulkoilma-aktiviteettien pääkaupunkina, eikä missään muualla Yhdysvalloissa asuta yhtä lähellä villiä luontoa - ja villieläimiä. Vaellusreitit Chugach-vuorille alkavat kaupunkilaisten takapihoilta eikä Anchoragessa ole mikään erikoisuus kohdata työmatkalla tai pihallaan hirviä tai jopa karhuja. Kyllä - kaupungin alueella asuu karhuja. Karhusumute (tai ase) kuuluvat alaskalaisten perusvarustukseen.
Juuri nyt on sekä karhujen että hirvien osalta vaarallisin aika, kun kummatkin ovat juuri poikineet. Hirvet aiheuttavat vielä karhuja enemmän vaaratilanteita, eivät pelkästään liikenteessä vaan myös luonnossa vaelluspoluilla sillä vasoja puolustaessaan ne hyökkäävät paljon karhuja herkemmin ihmisten päälle. Karhujen kohtaaminen luonnossa on hyvin tavallista, mutta hyökkäykset harvinaisempia. Karhut välttävät ihmiskontaktia viimeiseen saakka ja hyökkäävät käytännössä vain jos tulevat yllätetyiksi tai vaeltaja sattuu lähelle sen poikasta tai saalista. Ihan hiljattain patikoitsija oli päässyt hengestään kun oli sattunut polullaan karhun hautaaman saaliin lähelle.
Täytyy myöntää että kyllähän tässä vähän jännittää kun vaellus Alaskassa saa tällaiset extramausteet... ^_^
Neljäs ja viides Avenue muodostavat Anchoragen kaupallisen keskustan.
Kaupoista puheen ollen, eilen vierailimme sekä miesten että naisten suosikkipaikoissa :)
"Mr Karkkipäivän Sephorassa" eli retkeilytavaraliikkeessä riittää kyllä kivaa hiplailtavaa minullekin. Erinäiset violetit reput, pusakat ja merinovillaiset puserot houkuttivat siirtymään kassalle... :D Mutta toistaiseksi en tehnyt hankintoja.
Ulkoilmaharrastukseeni riittää hyvin se tarkoituksenmukainen ja harkittu vaatevarasto jonka jo omistan, vain housuja voisin mielelläni ostaa toisenkin parin mutta olen tullut siihen päätelmään että vaellusvaatteita ei yleisesti suunnitella koon 32 tai 34 naisille. Etenkään housuja. Rehellisesti suututtaa kun en todellakaan ole kooltani mikään oikeasti petite nainen, ja 95% retkeilyhousuista valuu päältäni. Murrr! (Tähän hieman kiukkuinen hymiö mutta toisaalta en halua kiukkuilla Alaskapostauksessa koska retkeilyvaateongelma ei ole Alaskan syy :D))
Omat kauneusretkeilyni suuntautuivat tietysti Sephoraan ja Bath & Body Worksiin ja tuttuun tapaan ihan Walmartinkin kosmetiikkaosastot vetävät kummasti puoleensa :) <3
Havainnoin jälleen kummeksuen USAssa vallalla olevaa superkorkeiden SPF-arvojen trendiä jossa ei vain ole mitään järkeä - yli SK 50:n olevat arvot eivät tutkimusten mukaan lisää UV-suojaa käytännössä lainkaan. Jo SK 30:n ja SK 50:n välillä on vain ihan pieni ero UV-suojassa: SK 30 blokkaa oikein (eli riittävän runsaasti) käytettynä noin 97% UV-säteistä ja SK 50 98%.
Aika hulluja siis nämä SK70- ja jopa satasen aurinkovoiteet... En juurikaan ole törmännyt tällaisiin Euroopassa. Ostolakossa-Virven aurinkosuoja-infopostauksesta olen lukenut, että USA:ssa testattuihin aurinkotuotteisiin saa helpommin korkeamman suojakertoimen vakuuden kuin EU:ssa testattuihin, eli myös se, mikä labra testit suorittaa, vaikuttaa aiaan. Ei ole kuluttajaressuilla helppoa...
Teillä on siellä jo tiistai-ilta ja minulla vasta aamu. Tämän päivän suunnitelma ei ole vielä täysin muotoutunut mutta aion ainakin käydä tekemässä Historic Anchorage -kävelyn kaupungin keskustassa. Reitillä on infokylttejä jotka kertovat vasta 103-vuotiaan kaupungin historiasta, merkittävistä vuosiluvuista ja henkilöistä.
Illaksi meillä on varaus lukijani suosittelemaan Brewhouse-ravintolaan :)
Ihana, kodikas Alaska!
P.S. Maistoin eilen ensimmäistä kertaa lohi-jerkyä, nam! Ja Islannista ostin turskaraksuja - proteiinipitoisuus ällistyttävät 90%....! Miksi ihmeessä Suomesta ei saa tällaisia kuivakala-snackseja? Jos niitä onkin niin niiden täytyy rajoittua hyvin harvoihin erikoisliikkeisiin, itse en ole näitä koskaan kotimailla nähnyt. Ihan fantastista retkeily- (ja lentomatka..!)ruokaa lihaa syömättömälle!
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly. * Sis. mainoslinkkejä.
Tämänpäiväinen tuote-esittely liittyy maahan jossa juuri vierailen :) Kun Biodellyn Tanja kysyi minulta huhtikuussa olisinko kiinnostunut seuraavaksi esittelemään blogissani islantilaista kosmetiikkaa, olin ihan että olipa hauska sattuma ^_^ "Olen juuri lähdössä sinne".
Merkki on Sóley ja sen on perustanut islantilainen, maassaan ikonisena näyttelijänä tunnetu Sóley Eliasdóttir. 40 vuotta täytettyään Sóley halusi vaihtaa alaa ja siirtyi kosmetiikan valmistuksen pariin. Inspiraationa uranvaihdokselle toimi Sóleyn isoisoisoäiti Thorunn joka oli aikoinaan Islannin tunnetuimpia luonnonparantajia. Thorunn valmisti islantilaisista villiyrteistä rohtoja ja salvoja joilla tarinan mukaan pelastettiin jopa henkiä. Thorunn siirsi villiyrttitietoutensa pojalleen Erlingurille josta niinikään tuli taitava parantaja. Luonnonkosmetiikkayrityksellään Sóley haluaa jatkaa ja vaalia Thorunnin ja Erlingurin jättämää perintöä ja varmistaa ikivanhojen reseptien ja yrtteihin pohjautuvan osaamisen säilymisen perheessään.
Sóleyn ensimmäinen tuote, hoitobalmi GRÆÐIR, perustuukin Erlingurin reseptiin.
Sóley-tuotteiden aktiiviainesosat, islantilaiset rohtokasvit, poimitaan villeinä Islannin puhtaasta luonnosta. Vesipohjana on islantilainen lähdevesi. Tuotteet valmistetaan käsityönä pienessä 300 ihmisen kylässä Islannin pohjois-rannikolla. Tuotteissa yhdistyvät islantilainen perimätieto, laadukkaat ja puhtaat aineosat sekä nykyaikainen valmistustapa. Sarjan ainesosilla ja tuotannolla on islantilainen TÚN Ísland -luomusertifikaatti.
Sain testiin kattavan kokoelman Sóleyn tuotteita puhdistusvaahdosta kasvoöljyyn ja laavanaamiosta kosteusvoiteisiin.
Täällä Reykjavikissa Sóleyn tuotteita näkyy kaikissa apteekeissa ja joissain vähän islantilaista designia myyvissä liikkeissä.
YLEISESTI SÓLEYN TUOKSUISTA JA KOOSTUMUKSISTA:
Sóleyn tuotteissa on hyvin tyypillinen viheän kosmetiikan tuoksu, niissä tuoksuvat yrtit, kasviuutteet ja eteeriset öljyt. Tuoksut ovat aika voimakkaita. Koostumukset ovat erittäin miellyttäviä ja voiteiden osalta poikkeuksellisen ohuita, ainakin oman kokemukseni pohjalta voin todeta näin. Kaikki kolme kosteusvoidetta, yksinkertaisimmasta peruskosteutuksesta ylelliseen anti-age-voiteeseen ovat todella ohuita, vähärasvaisen tuntuisia ja imeytyvät ihoon hetkessä. Tuotteissa ei ole käytetty kuivattavaa alkoholia.
54 € / 15 ml
Runsas, ihanan lämpimän tuoksuinen ja ylellisen tuntuinen kasvoöljy. Tuoksussa on aromaattista, "tummaa" appelsiinia. Birta-öljysekoitus pohjautuu aprikoosinsiemenöljyyn joka hieman paksumpana kasviöljynä tekee seerumista runsaskoostumuksellisen. Sóleyn öljyn sopii kaikille ihotyypeille mutta ravitseva, täyteläinen koostumus tekee siitä ihanteellisen kuivaihoiselle ja ikääntyneen ihon hoitoon kimmoisuuden palauttamiseen. Aprikoosin lisäksi pullosta löytyy ihoa rauhoittavia koivu- ja siankärsämöuutteita, superantioksidanttista tyrniöljyä sekä aromaterapeuttista appelsiiniöljyä (eteerinen öljy).
Minun iholleni Birta Lift & Glow on liian paksua ainakin tähän aikaan vuodesta, minun ihotyypilleni se sopisi mahdollisesti talven kuivattavimpaan pakkasaikaan tehohoidoksi. Birta-öljyllä on myös se funktionsa Sóleyn tuotevalikoimassa, että sillä saa tuunattua Sóleyn kevyistä kasvovoiteista ravitsevampia.
Pakkaus on muuten uusittu ja on nyt pipetillinen. Pumppupullo annosteli kerralla liikaa tuotetta.
Löydät seerumin täältä. *
Lift & Glow Anti-Age Moisturiser (67€ / 50 ml):
Testasin myös parin näytepussin verran Lift & Glow -linjan hoitovoidetta, joka on kehitetty ikääntynelle, noin 35 + iholle. Uudistava ja elvyttävä voide sisältää mm. islantilaista koivu-uutetta, siankärsämöä ja tyrniöljyä, jotka rauhoittavat ja suojaavat ihoa. Voide tuntui koostumukseltaan erittäin kevyeltä, jopa yllättävän kevyeltä ollakseen anti-age-voide. Se on raikas ja ohuen geelifluidimainen. Tykkäsin voiteesta. Tämä on niille käyttäjille jotka eivät pidä raskaista koostumuksista, eli juuri minun tyyppisilleni :) Lift & Glow -voiteen löydät täältä. *
53 € / 60 ml
Kaikkien ihotyyppien syväkosteuttava päivävoide. Ihanan silkkinen koostumus! eyGLÓ on suosikkini Sóleyn voiteista. Otin sen mukaan tänne matkallekin, teki mieli jatkaa sen käyttöä testiviikkojen jälkeen :)
Koostumus on samaan tapaan raikas ja geelivoidemainen kuin Birta anti-age-voiteessa mutta paksumpi, olematta kuitenkaan rasvaisella tavalla paksu. Raikas, silkkinen ja kosteuttava ovat tämän voiteen avainsanat. Voide tuntuu iholla kuin kasteelta joka täyttää ihon kosteudella. Sopii erittäin hyvin meikin alle.
eyGLÓ-voide sisältää antioksidantteja ja ravitsevia luomukasviöljyjä kuten helokki- ja ruusunmarjaöljyä sekä frankincensen eteeristä öljyä. Lisäksi voiteessa on islantilaisia villiyrttejä, jotka kirkastavat ja tasapainottavat ihoa sekä ehkäisevät epäpuhtauksia.
Sóleylla ei ole erikseen päivä- ja yövoiteita ja eyGLÓ'hun voisi halutessaan lisätä pari tippaa Birta-öljyä jos kaipaa yöksi vähän tuhdimpaa hoitovoidetta.
Löydät eyGLÓ-voiteen täältä. *
35 € / 50 ml
Hihi, tämän voiteen söpöstä nimestä ei voi olla tulematta mieleen koira...! ^_^
Dögg-emulsio tarjoaa peruskosteutusta kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille. Sopii myös miehille. Itse asiassa voiteen tuoksusta tuli mieleen ajat sitten testaamani miesten Bulldog-sarjan tuoksu...! Tuoksu on hyvin unisex. Jos Dögg-voidetta pitäisi kuvailla, mieleen tulevat sanat 'arkinen', 'nuoren ihon' ja 'perus'. Ei hemmotteluosastoa.
Voide lataa ihoon sekä kosteutta että antioksidantteja. Mutta onpa simppeliin tuubiin kätkeytyvillä ainesosilla kattava lista muitakin hoidollisia vaikutuksia: Islannin koivu-uute ja granaattiomena uudistavat ihoa, supistavat huokosia sekä tasoittavat ihoa. Sianpuolukkauutteen sisältämä arbutiini kirkastaa ihoa ja vähentää pigmenttimuutoksia.
Löydät Dögg-voiteen täältä. *
38€ / 200 ml
Todella miellyttävän tuntuinen putsari, jonka raikkaan yrttiseen tuoksuun tykästyin kovasti. Putsarissa tuoksuvat mm. laventelin ja sitruunan eteeriset öljyt.
Sóleyn vaahto käyttäytyy jännästi, tähän en ole aiemmin törmännyt muiden pumppuvaahtojen kanssa: vaahto lässähtää kasvoille saman tien kun sen levittää ja palautuu nestemäiseen muotoonsa. Siksi "vaahdon" voi tämän putsarin yhteydessä laittaa lainausmerkkeihin. Iholle jäävä puhdistava neste on erittäin liukasta ja miellyttävän tuntuista.
Fers White -putsari on sulfaatiton ja sopii hellävaraisuutensa ja happaman pH:nsa puolesta kaikille ihotyypeille, mutta aktiiviainesosa siankärsämö tekee siitä erityisen sopivan rasvoittuvalle, epäpuhtaalle ja isohuokoiselle iholle. Siankärsämö rauhoittaa ja tasapainottaa ihoa ja supistaa huokosia.
Löydät puhdistusvaahdon täältä. *
38€ / 250 ml
Virkistävä ja kosteuttava kasvovesi sisältää lähdevettä Islannin puhtaista lähteistä. Lähdeveden lisäksi kasvovedessä on appelsiininkukkauutetta sekä Soleyn nimikkoseosta islantilaisia rohtokasveja (koivua, sianpuolukkaa, pajua ja siankärsämöä). Kasvovesi sopii kosteuttamaan ja rauhoittamaan kaikkia ihotyyppejä.
Nærð-kasvovesi kannattaa laittaa kasvoille vanulapun kautta eikä suihkuttaa suoraan kasvoille, vaikka ohjeet sanovat niin. Ainakin minulle päätyneessä pullossa on niin voimakas spray-mekanismi että ohuen hunnun sijaan kasvovettä suihkuttuu kasvoille isoina pisaroina.
(Yksi lukijani, Elli A, tätä kasvovettä jo kehuikin aiemmin, onko sinun pullossasi yhtä voimakas suihkutus..?)
Löydät kasvoveden täältä. *
Græðir Healing Balm
30 € / 30 ml
Ihan saunavastan tuoksuinen balmi..! Ahh, niin kotoisa, sellainen "turvatuoksu"... vie muistot lapsuuden kesiin ja mökkisaunaan.
Tämä on sarjan ensimmäinen tuote ja perustuu Sóleyn isoisoisän vanhaan reseptiin. Monitoimisalvaa voi käyttää kuivien ihoalueiden hoitoon ja sitä kannattaa kokeilla esimerkiksi ihottumaan, psoriasikseen, ihoärsytyksiin, palovammoihin, ihotulehduksiin, vauvan vaippaihottumaan, hyönteisen pistoihin sekä pieniin haavoihin.
Balmi sisältää mm. mehiläisvahaa sekä tiiviissä muodossa Sóleyn nimikkoyrttiseosta.
Minulle ei sattunut testijakson aikana mitään hoidettavia ihoärsytylsiä tai tulehduksia joihin olisin Græðiriä voinut testata, joten en osaa sen vaikutuksia arvioida. Koostumus on perinteisen salvamainen
Löydät balmin täältä. *
SteinEY Mineral Mask
38 € / 60 ml
Kolmen ainesosan jauhemainen syväpuhdistava savilaavanaamio. Koostuu illiitistä (savi), islantilaisesta laavatuhkasta ja koivu-uutteesta. Jauheeseen sekoitetaan tilkka vettä ja tahna sivellään kasvoille. Annetaan vaikuttaa 10 minuuttia jonka aikana tahna kuivuu täysin, ja huuhdotaan sitten pois. Naamio huuhtoutuu iholta erittäin helposti, tämä ei takerru (ilmiö jota olen kohdannut muutamien muiden kevään aikana testaamieni naamioiden ja kuorintojen kanssa).
Naamio syväpuhdistaa, poistaa ihosta toksiineja, tasapainottaa ja napakoittaa ihohuokosia. Islantilainen koivu-uute lisää ihon kimmoisuutta sekä lievittää ihotulehduksia. Viimeistele hoitohetki suihkuttamalla iholle naamion jälkeen Nærð-kasvovettä.
Löydät naamion täältä. *
*
Vietin eilen Reykjavikissa viimeistä iltaani ja kävin paikallisessa kasvisravintolassa - jossa muuten häkellyttävää kyllä EI ollut mitenkään pahat hinnat...!! Vaikkakaan 15 euron hintaisella vegekulholla ei myönnettävästi ihan talttunut kunnon nälkä... :P Joka tapauksessa, paikka oli oikein mukava löytö.
Ja mitä ravintolan vessasta löytyikään...? :)
Sóleyn käsisaippua ja käsivoide :)
Sateinen Reykjavik kuittaa, aion tänään ehtiä vielä valasmuseoon ennen lentokentälle lähtöä :)
Olen nyt ollut Islannissa vajaa kaksi vuorokautta ja viettänyt sen Reykjavikissa. Kokemuksen voi tiivistää sanoihin: epävakainen sää, kallista, rentoa ja värikästä.
Eilen koin melkein kaikki säävuodenajat päivän aikana: aurinkoa, raekuuroja ja sadetta. No, lämmintä ei ollut mutta aurinko pilkahteli näkyviin välillä jopa tunniksi pitkin päivää. Yhteen suuntaan näkymä saattoi olla melkein sinitaivainen, kun toisessa suunnassa taivasta peitti paksu harmaa pilvivaippa. Asteita taisi olla kuusi ja pärjäsin aika mukavasti kuudella vaatekerroksella: kaksi trikoopaitaa, neulepusero, fleecetakki, kevyttoppatakki ja tuulenpitävä kuoritakki. Täällä tuulee voimakkaasti joten tuulenpitävä takki on aika ehdoton.
Meikkini oli levinnyt lounaaseen mennessä :D
Kun saavuin torstaina, satoi koko päivän. Tänään sataa kuulema myös koko päivän. Asteita on neljä. Olen menossa Blue Lagooniin. Kastuuhan siellä joka tapauksessa. Ja vedessä on lämmintä :)
Ensivaikutelma Reykjavikista on, että se on vähän suurempi kuin odotin. Ja vähemmän "nukkekotimainen". Tämä kuulostaa varmasti hassulta, mutta minulle tulee Reykjavikista vähän mieleen... Rovaniemi :D Värikkäämpänä versiona.
Voi olla että säällä on vaikutuksensa fiiliksiin, mutta kaupunki ei avautunut ihan niin, miten sen nyt ilmaisisi, herttaisena ja helposti-lähestyttävän tunnelmallisena kuin odotin. Toki täällä on erittäin söpöä, kiinnostavaa ja viihtyisää, mutta näiden vajaan kahden vuorokauden perusteella Reykjavik ei kuitenkaan liittynyt "Sannin top-kaupungit" -listalle. Kemioita ei koskaan voi ennustaa etukäteen.
Olen myös vähän järkyttynyt näistä hinnoista, vaikka olinkin varautunut Islannin kalleuteen. Ostin kurkun, se maksoi neljä euroa. Halvin juusto jonka löysin, mozzarella, maksoi neljä euroa. 300 gramman pakkaus tavallista arkijuustoa maksaa melkein 20 euroa...! Peruskahvi kahvilassa on 5 euroa.
Ravintolaruoka on oma stoorinsa, mutta kiitos paikallisen suomalaisen, Satu Rämön, päädyin lounaalle mitä ilmeisimmin Reykjavikin halvimpaan ravintolaan. Ainakin Satun mukaan. Ostabudinin lounaslistalta (arkisin 11.30 - 15.00) päivän kala irtosi alle kahdella kympillä. Muuten kalapääruokien hinnat vaikuttavat olevan Reykjavikissa samaa tasoa kuin Sveitsissä, eli lähempänä neljää kympppiä.
Satu ja minä Ostabudinin kalaherkkujen äärellä.
Rakastan syödä hyvin ja nautiskella silloin tällöin viinilasillisen kivannäköisessä baarissa, ja siksi näin kalliit hinnat verottavat paljon matkaelämystäni. Se harmittaa. Sama ilmiö on koettavissa Sveitsissä, jossa haen lähes kaiken ruoan supermarketeista. Mutta minkäs näille voi.
Sveitsiin verrattuna Islannin hinnoissa erikoista on se, että siinä missä Sveitsissä palkatkin ovat huomattavasti korkeammat, jolloin maan hintataso ei ole paikallisille mitään järkyttävää (samoin on kai Norjassakin), ei Islannin hintataso Satun mukaan heijastele maan palkkoja. Islanti on kallis maa myös islantilaisille.
Täällä voi varmasti reissata suhteellisen edullisestikin kun tulee isommalla porukalla ja vuokraa mökin tai Airbnb-kämpän ja kokkailee itse kaikki tai osan aterioistaan.
Mutta yksinmatkustavalle budjettitietoiselle reissaajalle Islanti on aika haasteellinen pala. Maksaessani 22 euroa pikkuisesta munakkaasta ja kahvista ja melkein 90 euroa yksinkertaisesta huoneesta Airbnb'ssä, saatoin jälleen vain miettiä mitä saisin tällä rahalla Kreikassa. Vaikka se on ihan tyhmää. Maat ovat erilaisia ja itse voi matkailun harrastajana punnita miten haluaa matkakassaansa käyttää: tekemällä lyhempiä matkoja kalliimpiin kohteisiin tai pidempiä matkoja halvempiin.
Oli mielenkiintoista kuulla sekin, että vielä kymmenen vuotta sitten turismi Reykjavikissa oli erittäin matalaprofiilista nykypäivään verrattuna. Satu kertoi, että kun hän oli muuttanut Reykjavikiin, ei kaupungin keskustassa ollut käytännössä lainkaan matkamuistomyymälöitä.
Turismi on räjähtänyt nykyisiin mittoihinsa vasta ihan viime vuosina. Tällä hetkellä Islanti on maailmalla yksi trendikkäimpiä matkailumaita ja jostain muistan lukeneeni, että 330 000 ihmisen kapasiteetilla Islannilla on ollut jo vähän vaikeuksia selvitä miljoonien vierailijoiden turistimassoista. Joo, YLE ainakin kirjoitti tästä.
Pakollinen lunni-selfie ^_^ No, ei oikeiden lunnien kanssa tietenkään. Lunnia pidetään Islannin kansalliseläimenä vaikka se ei ole sitä - tunturihaukka on. Luin juuri paikallisesta matkailulehdestä että paikallisia ihan ärsyttää se volyymi jolla lunni"krääsä" täyttää keskustan turistikauppoja, ja ylipäänsä se että lunnia käytetään niin paljon Islannin markkinoinnissa. Tosiasiassa lunneja ei näe ellei lähde varta vasten lunninbongausristeilylle niiden pesimäsaarille. Tavallinen islantilainen näkee lunnin ehkä pari kertaa elämässään, eivätkä linnut siis mitenkään vaikuta islantilaisen arjessa.
...muutoin kuin levittäytymällä kaikkiin mahdollisiin matkamuistomyymälöihin Islannin kaupunkien keskustoissa.
Onhan se kyllä sympaattisen näköinen lintu, ei voi kieltää :) Söpömpi kuin tunturihaukka.
P.S. Saavuin juuri Blue Lagooniin. Kirjoitin tämän jutun bussissa, halusin hyödyntää tunnin matka-ajan tehokkaasti :D Tältä täällä näyttää, sateinen paratiisilaguuni...
Olen aavistuksen huolissani siitä kuinka saan hiukseni pidettyä poissa laguunin vedestä... :p Vesi on niin mineraalipitoista että hiukset menevät sen vaikutuksesta kuulema erittäin kuiviksi ja takkuisiksi, siksi Blue Lagoon neuvoo käyttämään runsaasti hoitoainetta ennen ja jälkeen veteen menon. Ja ties mitä vesi tekee hiusvärille..? Minulla on kyllä aikeena suojata hiukset myssyllä ja pyrkiä viimeiseen saakka välttämään kaikki vesikosketus... onnistuukohan..? En näe kenenkään muun päässä myssyä...
Edit. ILLALLA: Oih, Blue Lagoon kiilasi ehdottomasti upeimpien vierailemieni kohteiden kärkikastiin, wow mikä paikka!! En ole koskaan käynyt missään vastaavassa paikassa, ja eihän tällaisia geotermisiä lähteitä ihan joka maassa olekaan. Ihan mieletön tunnelma, aivan maagisen kaunista harmaasta säästä huolimatta..! Kun tämä aina-paleleva vilukissa pulahti laguunin 38-asteiseen veteen käynnistyi minussa välittömästi sisäinen tehokehräys. Ahh, mikä kontrasti... 4-asteisesta sateen ja tuulen pieksämästä ulkoilmasta tällaiseen lämpimään "kohtuun" lillumaan... <3
Minulla kävi myös ihan mieletön säkä. Oltuani vedessä noin 30 minuuttia, joista suurimman osan vietin pienessä luolassa viiman ja sateen suojassa, sää tyyntyi yhtäkkiä ja pilvimassat ohenivat. Pian aurinkokin kuulsi pilvenhattaroiden välistä, välillä pilkahti sinistä taivastakin. Näette ensimmäisestä Blue Lagoon -kuvasta kuinka paksut pilvet aluetta peittivät saapuessani - en itse asiassa edes nähnyt miten kauas koko laguuni ulottuu sillä näkyvyys oli niin kehno. Ja yhtäkkiä näkyikin aurinkoa...! Kiersin hitaasti koko laguunin pysähtyen välillä kellumaan ja oli aivan taianomaisen mahtava olo, juuri sellainen harvoin koettava, lähes epätodellinen, "että tällaisiakin paratiiseja on olemassa" -tunne. Maan uumenista kohoava höyry lisää tunnelmaan oman erikoisefektinsä. Tämä paikka jos mikä on Kuvauksellinen isolla K:lla, ei tarvita Hollywoodin efektitaikureita. Ja tällä kertaa nautin siitä ilman kameraa, tallentaen näkymää kerrankin vain mieleeni.
Alle tunnissa aurinkoinen hetki oli poissa ja tuuli palasi. Pian palasi sadekin. Ajoitukseni oli täydellinen <3
Tämän kokemuksen myötä voin sanoa, että voisin tulla Islantiin vain kuumien lähteiden takia. Tästä huvista sai maksaa 125 euroa - se oli halvin löytämäni bussin + sisäänpääsyn kattava lippu, mutta kyllä oli sen arvoista.
P.P.S. Ja hiukseni selvisivät ^_^
Toinen hiusaiheinen juttu perään: värin päivitys. Ahh, nyt on taas tasaisen värinen tukka.
Punertavaa pastelliliilaa muutamilla keltaisilla raidoilla.
.
Kun hiukset huhtikuussa näyttivät tältä:
...näyttivät ne runsas kaksi viikkoa myöhemmin, kampaajalle mennessä tältä:
En parina kertana ennen kampaajalle menoa laittanut lainkaan värinaamiota hiusten pesun yhteydessä ja tämä on tulos, hiukset olivat takaa lähes harmaat.
Tällä kertaa minulle laitettiin Pulp Riotin väriä, minulle ihan vieras merkki. Kampaaja aprikoi Tigin ja Pulp Riotin välillä, mutta päädyimme Riottiin kun se tuo kuulema kirkkaamman ja enemmän "neon"-tuloksen, Tigi taas on huurteisempi.
Vaikka oma ihanteeni on se pastellinen eikä neon, hiuksiini kannattaa silti laittaa toivottua lopputulosta kirkkaampi väri, sillä kuluneet kaksi vuotta ovat osoittaneet kuinka huonosti väri hiuksiini tarttuu. Ihan ensimmäisellä kerrallahan hiukseni piti värjätä kahdesti koska ensimmäinen väri jäi liian haaleaksi.
Tässä tulos. Hiuksiini laitettiin myös kirkkaankeltaisia raitoja = värit ovat kuin sekoitus My Little Ponien Lemon Drop ja Baby Surprise värejä <3
Minullahan oli muuten kampaajalle mennessä ajatuksena, että tällä kertaa rohkenisin ehkä leikkauttaa tukkaa vähän ronskimminkin. No ei siitä mitään tullut. Nynny mikä nynny. Olen aivan liian vahvasti pitkätukkaihminen ja tästä lyhyemmät hiukset tuntuvat vain... köh, pelottavilta. Eivät minulta.
Etuosiota päädyttiin lopulta leikkaamaan hieman lyhyemmäksi niin että kasvoja kehystävät kutrit ovat nyt sen mittaiset että ne saa juuri ja juuri ponnarille. Ihan mukava pikku-muutos ja hiusten kevennys tämäkin :)
Kampaaja sekoitti yhteen kolmea eri liilaa ja valitsi punaisehkon painotuksen, koska sininen on se joka jämähtää hiuksiini.
Sisävalaistuksessa hiukset näyttäväyt laventelisemmilta, ulkona enemmän magentaan vivahtavilta.
Ai että olen tyytyväinen :) Hetken aikaa on taas tasainen väri <3 Tällä kertaa tukka muuten vaalennettiin kokonaan ennen värjäystä, kun aiemmin on käsitelty vain tyvi. Vaalennuksen tuloksena hiuksissani oli mintunvihreä kajo, mutta sinne se vain peittyi. Tyvikin fiksattiin erinomaisesti, nyt liila tarttui sinne oikein hyvin.
Selvisi myös, että kyllä suoraväri on mahdollista poistaa värinpoistoaineilla ja värintaittokäsittelyillä. Aiemmin olin ymmärtänyt, että suoraväriä ei voi poistaa värinpoistoaineella samaan tapaan kuin normaaleja, hapetteella toimivia kestovärejä, ja että suoravärin poistaminen kokonaan muutoin kuin kasvattamalla se ulos on hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Olen kuullut tämän monestakin lähteestä. Näköjään se on väärää tietoa. En enää yritäkään pysyä perässä siinä mikä on hiusvärien maailmassa mahdollista ja mikä ei.... :P ^_^
Täällä Islannissa ei ainakaan tarvitse tällä hetkellä "pelätä" että aurinko haalistaisi uutta väriä, on nimittäin sen verran pilvistä. Kello on 07.33 Reykjavikissa ja taidan seuraavaksi lähteä aamukävelylle, nyt ei ainakaan sada. :)
