29.12.2019

Tänä vuonna hajosin ja vapauduin

Tammikuussa 2012 luulin olevani raskaana. Runsaan viikon, raskaustestin ja ”minusta tulee äiti..!” -kokemuksen jälkeen selvisi, että en ollutkaan. Kuukautiseni vain olivat jääneet pois.

Se oli ensimmäinen fyysinen merkki tilasta, johon olin itseni saattanut.

Tämän jälkeen on tapahtunut samalla paljon ja samalla kuitenkin vähän.

Kahdeksassa vuodessa joku toinen valmistuu ammattiin, löytää puolison, menee naimisiin, perustaa perheen, eroaa, perustaa uuden perheen, muuttaa toiseen maahan... Minä olen näiden vuosien aikana tehnyt samaa työtä, ollut samassa parisuhteessa ja asunut samoissa paikoissa. Sekä sairastunut ja alkanut toipua.

Olen tänä vuonna täyttänyt 40 ja käynyt läpi elämäni suurimman kriisin.

Tähän vuoteen kulminoitui se matka Sannina, jota olen kulkenut viimeisen vuosikymmenen. Tänä vuonna olen ollut yksinäisempi ja enemmän peloissani kuin koskaan ennen.

Nyt vuoden saapuessa loppuunsa, suurimmat pelot kohdattuani, olen viimein kevyempi.

Tajusin kunnolla vuonna 2016, että olen lopen uupunut ja vaadin itseltäni liikaa. Monet asiat elämässä tapahtuvat niin hienovaraisesti ja asteittain, että niitä on vaikea huomata. Se mikä on nyrjähtänyttä, muuttuu normaaliksi.

Ajoittainen väsymys ja kiireen tunne muuttuvat kroonisiksi, tehokkuuden tavoittelu kääntyy piinaavaksi alisuoriutumisen tunteeksi, vaativuus kasvaa kehoa kuristavaksi korsetiksi. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunteet ottavat ohjat ja siirtyvät kuskin paikalle.

Tee paremmin, tee nopeammin, tee nyt niin huomenna ei tarvitse – mutta huomenna teet kuitenkin, kuvitellen nyt pelastavasi ylihuomisen, ensi keskiviikon, vappuaaton…

Siinä vaiheessa kun pitäisi ymmärtää sairastuneensa, luulee vain olevansa muita hitaampi ja huonompi.

Tunnen näin, koska en tee tarpeeksi. 

Sanotaan, että monissa tilanteissa vasta kriisi ajaa ihmisen muutokseen. Pitää hajota, että voi alkaa rakentaa uudestaan.

Tänä vuonna olen lopulta hajonnut kokonaan ja luopunut yhdestä elämänvaiheesta. Olen hyvästellyt vaativuuttani ja armottomuuttani. Olen jättänyt kipeitä hyvästejä asioille, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi mutta myös surulliseksi ja voimattomaksi.

Olen joutunut luopumaan parhaasta ystävästäni ja rakkaimmasta ihmisestä. Olen luopunut monista toiveista ja odotuksista.

Eräänä keväänä kirjoitin, että olen niin onnellinen, että pelkään menettäväni kaiken. Pelkäsin juuri tätä vuotta.

Tämän puun juurella oli pienen Sannin maja. Täällä olen kokenut olevani turvassa.

Kaiken keskellä olen saattanut todeta, että kun viimein luopuu, voi myös saada. Ja yksi tuska voi johtaa toisen hellittämiseen.

Olen saanut tänä vuonna uuden ihanan työn, joka on voimaannuttanut minua valtavasti. Olen luonut itselleni uudenlaisen arjen, jossa kotini jatkuu ulos toreille ja puistoihin. Uudessa arjessani nautitaan aamukahvia termospullosta R-junassa, fillaroidaan Tammelasta Turtolaan, syödään eväitä Armonkalliolla ja pedataan Ikean patja lattialla. Olen tullut lempeäksi itseäni kohtaan. Olin niin väsynyt, että vaatimusten sijaan jäljelle jäi vain myötätunto.

Kehoni alkaa viimein palautua lähes vuosikymmenen sitä kurittaneesta stressistä.

En tiedä onko kukaan koskaan halunnut jakaa sosiaalisessa mediassa sitä lahjaa, jonka sain tänä jouluaattona, kun kuukautiseni alkoivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Minä halusin. Niin iloinen olin.

(Mutta punasävyinen Instagram-päivitys jäi lopulta tekemättä.)

Viime joulun aikaan katsoin itseäni peilistä ja näytin ihan paskalta. ”Olet vanhentunut 10 vuotta”, sanoin peilikuvalleni.

Tällä viikolla katsoin peilikuvaani ja huomasin pitäväni siitä jälleen.

”Sinä näytät ihan hyvältä,” sanoin.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Matka jatkuu.

103 kommenttia
24.12.2019

JOULUKALENTERI - LUUKKU 24: Voita unelmaloma Kreikassa!

Tänään minulla on teille erikoisyllätys!

Minulla on ollut pitkäaikaisena haaveena saada tarjota lukijoilleni mahdollisuus kokea rakastamaani Kreikkaa. Nyt sellainen tilaisuus on käsillä:

Päivän joulukalenteriluukussa voi voittaa viiden yön majoituksen Kreikan Amorgoksen saarella, Aegialis Hotel & Spa ***** -hotellissa kahdelle hengelle.

Palkinto sisältää:

  • Viiden yön majoitus kahdelle hengelle viiden tähden Aegialis Hotel & Spa'ssa
  • Buffetaamiainen
  • Lalon Idor -kylpylän vapaa käyttö (saunat, uima-allas, jacuzzi, kuntosali)
  • Kuljetukset satamasta

Tutustu hotelliin sen kotisivulla.

Amorgoksen saari kuuluu rakkaimpiin saariini Kreikassa ja Aegialis-hotelli ainutlaatuisimpiin majoituslöytöihin joita olen Kreikassa tehnyt.

Perheomisteinen Aegialis on kreikkalaisen luonnonkauneuden keidas Amorgoksen luoteisrannikolla. Rauhallinen sijainti upean meri- ja vuoristomaiseman sylissä, idyllisen Ormos Egiali -pikkukylän yläpuolella, muodostaa poikkeuksellisen lumoavat puitteet rentouttavalle lomalle kaukana kiireestä.

Hotellin maisematerassit, oma kylpylä, upea uima-allasalue, joogasalit sekä galleriaravintola luovat kokonaisuuden, jossa viihtyy lähtemättä välttämättä mihinkään. Kylä ja lähin hiekkaranta ovat kuitenkin vain 20 minuutin kävelymatkan päässä.

Kuten olen useasti todennut: tämä on hotelli, jossa jopa minun kaltaiseni hyperaktiivinen reissaaja rauhoittuu.

Voin vain istua hotellin terassille ja antaa katseen levätä edessä levittäytyvässä syvän sinisessä merimasemasssa. Nauttia siitä, että olen juuri tässä.

OSALLISTUMINEN

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.

PALKINTOMAJOITUSPAKETIN VOIMASSAOLO

Palkintoyöt voi käyttää haluamanaan ajankohtana 30.4.2021 saakka, poislukien kesäsesonki 1.6.-30.9.2020. 

Suosittelen itse lämpimästi syys- tai kevätsesonkia, jolloin sää on fantastinen ja Kreikka parhaimmillaan! Lokakuussa lämpötilat Amorgoksella ovat yhä lähellä 30 astetta ja merivesi lämmintä.

Huhti-toukokuussa taas kevään kukkaloisto on kauneimmillaan ja sesonki on paras esimerkiksi patikoinnille. Amorgos tunnetaan upeista vaellusreiteistään jotka sopivat kaiken kuntoisille. Huhtikuussakin lämpötilat ovat 20 tuntumassa, päivisin usein yli 25 astetta.

Huhtikuista vehreyttä Amorgoksella

Kolmas loistava sesonki vierailla Amorgoksella on pääsiäisenä, jolloin vierailijalla on mahdollisuus kokea kreikkalaisten pääsiäisperinteiden ainutlaatuinen tunnelma.

Amorgoksen pääsiäisen itse kokeneena voin sanoa, että se on ollut antoisimpia kokemuksiani Kreikassa koskaan.

MITÄ PALKINTOON EI KUULU

Matkat Kreikkaan ja Amorgoksen saarelle eivät kuulu palkintoon. Voittaja vastaa matkansa järjestämisestä Kreikkaan ja Amorgokselle.

Sannin vinkki: esimerkiksi Norwegian- ja Aegean -lentoyhtöillä pääsee lähes vuoden ympäri suorin lennoin Ateenaan, alkaen 49€ / suunta (hintatilanne syyskuulle 2020).

Laivamatka Ateenasta Amorgokselle kestää noin 8 tuntia.

Vinkki: yhdistä Amorgoksen matkaan Paroksen tai Naxoksen saari. Saaret sijaitsevat samalla laivareitillä ja ovat itsessään upeita lomakohteita. Parokselta ja Naxokselta matka Amorgokselle kestää noin 2-3 tuntia.

LUE LISÄÄ AMORGOKSESTA JA HOTELLISTA:

Hotelliesittely ja ensimmäinen vierailuni Aegialis-hotellissa

Aegialis-hotellin tarina: yhden naisen unelmasta todeksi

Amorgoksen saari - The Big Blue

Amorgos - ystävien saari

Amorgoksen upein patikkareitti 

IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE RAKKAILLE LUKIJOILLE ❤️

1.1.2020 ARVONTA SUORITETTU. Onnekas voittaja on Morre. Ihanaa lomaa Kreikkaan! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.

 

ARVONNAN SÄÄNNÖT

  • Arvonnan järjestää Karkkipäivä-blogi
  • Arvontaan voi osallistua 24.12.-31.12.2019
  • Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jätä sähköpostiosoite sille varatulle riville, se näkyy vain arvonnan järjestäjälle
  • Luovutettuja sähköpostiosoitteita käytetään ainoastaan arvonnan voitosta tiedottamiseen ja palkinnon toimittamiseen
  • Voittaja arvotaan 1.1.2020 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Arvonnan järjestäjä ottaa yhteyttä palkinnon voittajaan ja sopii hänen kanssaan palkinnon lunastamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Voittajan nimimerkki julkaistaan myös Karkkipäivä-blogin sivulla
  • Osallistuneiden kesken arvotaan viiden yön majoitus Aegialis Hotel & Spa'ssa, arvo vähintään 705€
  • Arvonnan järjestäjä vastaa palkintoon liittyvästä mahdollisesta arpajaisverosta.
  • Osallistuja vapauttaa arvonnan järjestäjän sekä palkinnon järjestämisessä mukana olleet muut yhteistyökumppanit vahingosta, joka aiheutuu tai jonka väitetään aiheutuneen osallistumisesta arvontaan, palkinnon lunastamisesta tai sen käyttämisestä.
  • Järjestäjän vastuu osanottajia kohtaan ei ylitä näissä säännöissä mainittujen palkintojen arvoa tai määrää.
  • Palkintoa ei voi vaihtaa rahaksi tai muuksi hyödykkeeksi.
  • Mikäli osallistuja haluaa peruuttaa suostumuksensa yhteystietojensa käyttöön, sen voi tehdä jättämällä kommentti: ”Peruutan suostumukseni” tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai ottamalla yhteyttä arvonnan järjestäjään: karkkipaiva (at) hotmail.com
  • Osallistumalla arvontaan osallistuja hyväksyy ja sitoutuu noudattamaan arvonnan sääntöjä
1 128 kommenttia
23.12.2019

JOULUKALENTERI 2019 - LUUKKU 23

Tänään on saavuttu Aputassu-joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Huomenna jouluaattona minulla on teille erilainen yllätys.

Aatonaaton luukkuun säästin kenties huikeimman aputassutarinan; tänään tapaamme hengenpelastaja-avustajakoira Callen. 

Calle on Suomen ensimmäinen avustajakoira jolle on myönnetty sankarikoiran arvonimi.

Lue koskettava tarina Callesta ja Arja-emännästä. Tämän tarinan myötä on hyvä rauhoittua joulun viettoon. ❤️

Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu

66-vuotias Arja Alho sairastaa keuhkovaltimoiden ylipainetautia eli PAH:ta sekä systeemistä skleroosia.

Kun Arja sairastui, hänelle annettiin vain vuosi elinaikaa. Näiden kahden harvinaisen sairauden yhdistelmään sairastuvat eivät sen hetkisen tiedon mukaan parane.


Arjan tuomiosta on nyt 19 vuotta. Hän sanoo, että pelastus on ollut ilman muuta koira.

”Calle on pelastanut henkeni itse asiassa kahdesti”, Arja kertoo. Ensimmäisen kerran Calle teki tämän tietämättään, jo ennen kuin se edes oli tavannut tulevaa emäntäänsä.

Kun Arja oli saanut sairausdiagnoosinsa, hänelle ei myönnetty kuntoutustukea, sillä siitä ei koettu olevan hyötyä. Arja vietti päivät kotonaan sairastaen masentuneena.

Eräänä päivänä hän näki TV:ssä ohjelman avustajakoirista, koki toivonpilkahduksen ja sai idean. Hän hakisi itselleen avustajakoiraa!

Mutta jotta Invalidiliitto hyväksyy koiran hakijan, on hakijan oltava riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa, että voi pitää huolta koirasta. Arja päätti alkaa jumppaamaan ja kuntouttamaan itseään vuoteestaan käsin, kohottaakseen kuntoaan edes sen verran, että hänet hyväksyttäisiin hakijaksi.

Oman nelijalkaisen aputassun mahdollisuus antoi Arjalle motivaation lähteä kuntouttamaan itseään vaikka hammasta purren ja yksin. Näin Calle pelasti Arjan ensimmäisen kerran. :)

Saatuaan hakemuksen läpi Arja ei joutunut odottamaan Callea pitkään. Toisilla käy hyvä onni, Arja kuului heihin.

Arja meni esittäytymään Axxell Brusabyn koululle ja puhumaan kouluttajien kanssa. Arjan poikkeuksellisen vaikea terveystilanne ja sisukkuus kuntoutumiseen vauhdittivat koiran saamista, ja tuona vuonna koiria valmistui Axxellista ennätysmäärä. Niiden joukosta löytyi Calle, jonka ominaisuudet sopivat juuri Arjan tilanteeseen.

Kuva: Veli-Matti Saukkonen

Callen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kantaa Arjan happilaitetta, jota Arja tarvitsee jatkuvasti keuhkovaltimoiden ylipainetaudin takia. Calle tekee Arjalle mahdolliseksi esimerkiksi käydä uimassa; se kantaa happilaitetta Arjan vierellä altaan reunalla.

Calle myös reagoi, kun happilaite kaipaa täydennystä. Mikä mieletön taito jälleen kerran – koira aistii, kun hapen puutteesta käyttäjänsä hengitys muuttu liian hiilidioksidipitoiseksi.

Calle pelasti Arjan hengen toisen kerran, kun se oli ollut Arjalla kaksi vuotta.

Arjaa alkoi kotona huimata voimakkaasti ja hän lyyhistyi lattialle. Kun kaikki mustui jo silmissä, Arja komensi Callea hakemaan Jaffaa, tehtävä, jonka Arja oli opettanut Callelle huimauskohtausten varalle. (Jaffa kohottaa nopeasti verensokeria.)

Arja ihmetteli, kun Calle viipyi limsan haussa normaalia kauemmin. Lopulta Calle palasi, mutta sillä ei ollut mukanaan Jaffaa; se oli hakenut Arjan ison, yöllä käytettävän happilaitteen.

Calle signaloi Arjalle, että emäntä tarvitsi nyt lisähappea, millään appelsiinijuomalla ei nyt pärjätty! Voimakkaissa kivuissaan Arja ei ollut huomannut, että käytössä olleesta happilaitteesta happi oli loppunut. Tajuntansa menettämisen viime hetkillä Arja sai kytkettyä Callen tuoman suuremman happilaitteen päälle.

Arja sai lattialla voimakkaan kipuhorkan ja Calle asettui Arjan kylkeä vasten lämmittämään emäntäänsä.

"Happi-express" Calle

Hengiteltyään happea jonkin aikaa Arjan vointi alkoi toeta ja hän kykeni kohottautumaan. Vasta tässä vaiheessa Calle kipaisi hakemaan emännälleen Jaffapullon…! Arjan muistikuvan mukaan hän oli maannut lattialla noin kaksi tuntia. Vielä tämänkin ajan jälkeen Calle siis muisti, mitä siltä oli alun perin pyydetty.

Calle oli valinnut olla tottelematon, sillä se ymmärsi, että emännän sairaskohtaus johtui happivajeesta.

Arjan pienempi, päivällä käytettävä happilaite, oli kohtauksen alkaessa tyhjä. Niinpä Calle tiesi lähteä hakemaan yöpöydän vieressä olevaa isompaa yöhappilaitetta ja irroitti yöpöydän nuppiin kiedotut happilaitteeseen kuuluvat happiletkut. Tehtävä oli vaativa mutta niin vain Calle suoriutui siitä, ja vielä ripeästi.

Calle on Meilahden sairaalassa tuttu vieras emäntä-Arjan kanssa

Sairaalassa Arjalle kerrottiin, että sairaskohtaus oli sen laatuinen, että ilman lisähappea hän olisi tajuntansa menettäneenä todennäköisesti kuollut. Arjan mies oli vielä tuona viikonloppuna matkalla, ja olisi löytänyt Arjan lattialta vasta kahden päivän päästä. Calle oli Arjan ainoa apu.

Arjalle ehdotettiin, että Callelle haettaisiin Kennelliitolta sankarikoiran arvon. Sankarikoiran arvonimen voi saada koira, joka on toiminnallaan pelastanut yhden tai useamman ihmisen hengen.

Callelle myönnettiin Sankarikoiran arvo vuonna 2012, ensimmäisenä avustajakoirana Suomessa.

Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu

Arja puhuu lämmöllä Callen kouluttajista ja Axxell Brusabyn koulusta, ja haluaa välittää arvostuksensa ja kiitoksensa Callen kouluttaneille Leena Rajalalle ja Reetta Räsäselle.

”Nämä naiset kouluttivat Callen niin motivoituneeksi avustajakoiraksi, että Calle auttaa minua silloinkin, kun se on itse sairaana”, Arja kertoo.

"Lisäksi Callen peruskoulutus oli laadittu niin varmaksi, että minun oli helppo lähteä jatkokouluttamaan Callea omiin erikoistarpeisiini." Arja on esimerkiksi itse opettanut Callen kantamaan happilaitetta.

Arjan puheessa korostuu myös koiran vaikutus psyykkiseen puoleen. Hyvä mieli on yksi parhaista lääkkeistä. Kuntoutuksena koira on yksi kokonaisvaltaisimmista avuista, sillä se tarjoaa sekä psykologisen että fyysisen puolen.

Eikä Callen vaikutus rajoitu vain Arjaan.

Missä ikinä Calle ja Arja liikkuvat, Arja saa kuulla Callen tuovan hyvää mieltä. Arja käy usein Meilahden sairaalassa, ja siellä hän saa välillä extrahyvää palvelua, kun Calle ilahduttaa sekä henkilökuntaa että muita potilaita.

Calle kävi vierailulla eduskunnassa ja luovuttamassa kansanedustaja Veera Ruoholalle lisäselvityksen avustajakoirien tilanteesta

Arja haluaa tuoda esiin, kuinka tärkeää olisi saada avustajakoirat yhdenvertaisiksi opaskoirien kanssa. Myös avustajakoiratoiminnan tulisi olla säännöllisen valtionavun piirissä.

Arja myöntää suivaantuvansa, kun Sosiaali- ja Terveysministeriössä puhutaan avustajakoirista vain arjen sujuvoittajina, Arjan mielestä se on avustajakoiran arvon alentamista. ”Koira on paljon enemmän, se säästää yhteiskunnan varoja."

”Sanotaan, että opaskoira on käyttäjänsä silmät, mutta omalla kohdallani, hätätilanteessa avustajakoira on jopa käyttäjänsä keuhkot."

Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu

Arja myös peräänkuuluttaa ammattikoulutetun avustajakoiran tärkeyttä. Itsekoulutusprojektista puhutaan paljon ja se on erinomainen vaihtoehto niille, joilla on resursseja ja motivaatiota kouluttaa koira itse, mutta moni hakija on vaikeasti vammainen eikä voi kouluttaa avustajaa itse. Heidän ei pitäisi joutua odottamaan jonossa vuosikausia.

Calle on nyt 12-vuotias ja eläkeikä on lähellä. Arja toivoo, että hänkin voisi vaikuttaa koiransa kouluttamiseen jo pennusta alkaen, jos vain hänen terveydentilansa sen sallisi.

Kuva: Veli-Matti Saukkonen

Tässä on nainen, jonka piti 19 vuotta sitten elää enää vuosi. Ja tässä hän on yhä, käy uimassa koiran ja happilaitteen kanssa ja kotikuntoisuutensa säilyttäneenä osallistuu aktiivisesti elämään. Kiitos ammattinsa huippuedustajan, Calle avustajakoiran.

Elämä on ihmeitä täynnä.

Hyvää joulua kaikille!

Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu

LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.

Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.

Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.

Kiitos kun lahjoitat. ❤️

38 kommenttia
22.12.2019

JOULUKALENTERI 2019 - LUUKKU 22: Aputassujen ammattikoulu

Tänään tutustutaan ainutlaatuiseen paikkaan; aputassujen omaan "Hogwartsiin", avustajakoirien ammattikouluun :)

(Tähän luukkuun oli niin paljon sydämet sulattavaa kuvamateriaalia että postaus myöhästyi jo senkin takia... <3 Erittäin hyvä syy :)) Tänään saamme extra-annoksen hyvän mielen koiramaisuuksia..!

AXXELL BRUSABY

Invalidiliiton avustajakoirat koulutetaan Kemiössä Axxel Brusabyn koulussa, jossa aputassuille on oma ammattilinja. Axxell Brusaby on maatalousoppilaitos jossa voi opiskella mm. hevos- tai eläintenhoitajaksi ja maatalousyrittäjäksi.

Brusabyn avustajakoirakolutuksesta vastaa kouluttaja Jaana Karppinen, jota haastattelen puhelimitse.  Jaanan tiimissä ovat myös eläintenhoitaja Melanie Hjelt, opettaja Jenni Lindström ja kouluttaja Paula Pääkkönen.

Brusabyn avustajakoirakoulutus on auditoitu Assistance Dogs Europe -järjestön toimesta, ja koulutus on kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkeatasoista. Hyvä Suomi! :)

PENNUSTA APUTASSUOPPILAAKSI

Axxellilla kasvatetaan jatkuvasti omia pentueita, mutta koululle ostetaan pentuja myös muilta kasvattajilta. Avustajakoiraoppilaita on koululla yleensä 10-20, tällä hetkellä vajaa 20. Kesän pentueeseen syntyi 6 pentua jotka kaikki jäivät koululle, syksyllä syntyneistä kymmenestä jäi vain kaksi.

Pentueista valitaan oppilaiksi sopivat yksilöt; ei vilkkaimpia mutta ei toisaalta rauhallisimpiakaan. Pentu ei saa pelätä erilaisia pintoja, ääniä, ihmisiä tai uusia tiloja, sen tulee olla sosiaalinen ja rohkea.

Pennun luonne ja lopullinen soveltuvuus avustajakoiran tehtävään varmistuu kuitenkin vasta pennun kasvaessa, ja valituista koirista putoaa joka vuosi pois muutamia luonneseikkojen takia.

Kuvassa kouluttaja Jaana Karppisen oma projektikoira Gunnar.

Voiko hellyttävyyteen pakahtua... <3 Suloisuudet!

KOIRIEN ARKI KOULULLA

Koirat asuvat Brusaby’n eläintalossa, jossa jokaisella on oma häkki. Koiraoppilaat eivät kuitenkaan lopulta vietä eläintalossa paljonkaan aikaa, sillä ne viettävät illat, viikonloput ja lomat koulun ihmisoppilaiden kanssa asuntolassa ja oppilaiden kotona.

Koulun eläintenhoitajaoppilaille nimetään omat hoitokoirat, joista he pitävät huolta koulutuksensa ajan. Aputassuoppilaat tukevat siis myös ihmisoppilaiden opiskelua.

Koirilla on oma avustajakoiraluokka, jossa ne käyvät koulua päivisin kuten Axxellin muutkin oppilaat. Koulupäivä kestää yleensä 8-16.

Eläintenhoitajaoppilaat tuovat koirat luokkaan samalla kun menevät itse aamulla omille tunneilleen, ja hakevat koirat takaisin asuntolaan koulupäivän päättyessä.

Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi

KOULUPÄIVÄT

Koirien koulupäivät koostuvat useista lyhyistä treeneistä, ympäristövierailuista ja levosta treenien välillä.

Lukujärjestyksessä voi olla esimerkiksi ympäristöoppimista aamupäivällä, jolloin koirat lähtevät koulun pakettiautolla läheiseen kaupunkiin, ja iltapäivällä palataan koululuokkaan oppimaan valokatkaisimen ja pesukoneen käyttöä.

(Eivät koirat sentään osaa pesukonetta käynnistää ja annostella pesuainetta, mutta ne oppivat täyttämään ja tyhjentämään pesukoneen. ☺️)

Aputassuoppilas-Gunnar harjoittelee perusasentoa ja kehonhallintaa.

Ympäristöoppimista rockfestivaalilla ja Kuopion satamassa :)

Avustajakoirien perustaitoja ovat tavaroiden nostaminen ja tuominen, vaatteiden riisuminen, ovien ja laatikoiden avaaminen ja sulkeminen ja valokatkaisinten ja hissinnappien painaminen. Oppitunneilla harjoitellaan mm. roskien laittamista roskakoriin, sukkien ja kenkien riisumista ja tavaroiden ottamista hyllystä kaupassa.

Tehtäville on vakiintuneet käskyt kuten laita, ota, valo, kiinni, vapaa.

Metsäily on tärkeää niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kannalta

POSITIIVINEN VAHVISTAMINEN

Koulutuksessa käytetään aina positiivisen vahvistamisen menetelmää, jota kutsutaan myös naksutinkoulutukseksi.

Se tarkoittaa käytännössä, että oikeita suorituksia palkitaan ja vahvistetaan ja virheelliset toiminnot jätetään huomiotta. Jaana Karppinen selittää, että ”koiralle tehdään kannattavaksi tehdä asioita, joita halutaan vahvistaa.” Vaikka vastaan tulevan iloisen spanielin tervehtiminen tai oravan perään juokseminen voisi olla kuinka houkuttavaa, koiralle opetetaan, että sen kannattaa luopua tästä houkutuksesta --> luopuminen palkitaan.

Gunnar miettii, onko sandaalin jyrsiminen virheellistä vai mahdollisesti palkittavaa toimintaa..? :)

Koulutuksessa mennään aina koiran hyvinvointi edellä, ja koulupäivään kuuluu oppituntien välillä riittävästi lepoa ja leikkiä.

KOKEET JA VALMISTUMINEN

Avustajakoiran tulee koulutuksensa aikana läpäistä luonne- ja terveystestit. Kun se on läpäissyt nämä, se etenee loppukokeeseen eli Invalidiliiton käyttöönottotestiin. Käyttöönottokokeeseen koira menee noin kaksivuotiaana. Koe kestää 30 minuuttia ja siinä tarkistetaan kaikki vaaditut taidot.

Jaana Karppisen mukaan on hyvin harvinaista, että koira ei läpäise testiä, mutta sellaistakin on joskus sattunut. Jos kokelas on esimerkiksi liian kiinnostunut muista koirista, se ei läpäise testiä. Tällöin koira voi tulla yrittämään myöhemmin uudelleen.

Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi

Valmistuttuaan koira lähtee tulevalle käyttäjälleen. Kouluttaja on mukana koiran luovutusjaksolla, jonka aikana varmistetaan, että koiran ja käyttäjän yhteispeli lähtee toimimaan.

Tämän jälkeen käyttäjällä on aina tukenaan myös Invalidiliiton peesari, vapaaehtoistyöntekijä, joka auttaa mahdollisissa pulmatilanteissa.

Sydämet sulattava Gunnar

GUNNAR

Jaana Karppisen projektikoira Gunnarin blogissa voi seurata aputassun koulutusta pennusta saakka. Gunnar on ulkopuoliselta kasvattajalta Brusaby’hyn ostettu koira, jota Jaana kouluttaa henkilökohtaisena projektikoiranaan.

Gunnarin blogi tarjoaa paljon ihania kuvia koirien ystäville ja kiinnostavaa tietoa avustajakoiran koulutuksesta eri osaamisalueineen.

.

Kiitos Jaana Karppiselle haastattelusta ja valloittavasta kuvamateriaalista. Kiitokset myös Invalidiliitolle kuvamateriaalista. Jutun kuvat ovat ottaneet Petri Äikiä Invalidiliitosta (kuvat koulun pennuista) sekä Jaana Karppinen (kuvat Gunnarista). Arkistokuvat M. Rossi / Invalidiliitto.

6 kommenttia
21.12.2019

Atopik Anti-Age -linjasta löytyy uusi superkosteuttava yllättäjä!

Pääsin jälleen laajentamaan mainion Naviter-tallin tuotteiden tuntemustani :) Tällä kertaa testailin Atopik-sarjan anti-age-linjan tuotteita.

Atopik on suomalainen, ekosertifioitu luonnonkosmetiikan apteekkisarja herkälle iholle - todennäköisesti monelle teistä jo jonkin verran tuttu. Blogikommenttien tuotekokemuksissa Atopik-brändi nousee tuon tuostakin, eli moni tuntuu löytäneen tämän kaksi vuotta sitten lanseeratun sarjan. :)

Atopik-sarjan alla on kolme linjaa; Sensitive (hajusteeton), Anti-Age ja uusimpana Balance (rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle). Kaikki Atopik-tuotteet sopivat herkälle iholle.

Tänään keskitytään Anti-Age-linjaan.

KIINTEYTTÄVÄ HOITOSEERUMI

Anti-age-hoitoseerumi lupaa vahvistaa ja napakoittaa ihoa. Öljytön ja rasvaton koostumus on läpinäkyvä ja geelifluidimainen ja katoaa ihoon nopeasti. Tämä seerumi ei toimi yksinään kosteuttajana, se laitetaan iholle aina ennen hoitovoidetta. Tuotteessa on myös kosteuttavia ainesosia mutta kosteutus ei ole tämän seerumin pääpointti.

Atopik Anti-Age -seerumin teho piilee ikääntymisen merkkejä häivyttävässä, ihoa kirkastavassa C-vitamiinissa (MAP-muoto), antioksidanttisessa mustikkauutteessa sekä 30% hyaluronihappogeelipitoisuudessa. Hyaluronihapon täyteläistävä vaikutus buustaa anti-age-efektiä. Lisäksi seerumissa on herkkää ihoa rauhoittavaa kaurauutetta sekä ihon mikrobiomin hyvinvointia edistäviä prebiootteja.

Sannin kokemus: sensorisesti erittäin neutraali ja ainesosallisesti laadukas, aktiivisuudeltaan miedohko all-round anti-age-seerumi. Sopii Atopikin konseptin mukaisesti herkälle iholle.

TEHOKOSTEUTTAVA KASVOSUIHKE

Aijjaijjai! Tämä uutuus on jo lunastanut paikkansa minun holy grail -listoillani, Atopikin kasvosuihke on KULTAA!!  😍 🙌

Siis naiset ja herrat, tämä suihke on kuin superkosteuttava seerumi vesimäisen nestemäisessä muodossa. Sen kosteusteho on meletön! Iho jää suihkeen jäljiltä mukavan, pehmeän ja ei-kiristävän tuntuiseksi pitkäksi aikaa - aina välillä testaan eri kosteussuihkeiden ja -seerumeiden tehoa odottamalla vartin ennen hoitovoiteen tai -öljyn levittämistä. Mitä nopeammin naamaa alkaa kiristää, sitä miedompi kosteusteho. Atopik-suihkeen jäljiltä ihoani ei ala varsinaisesti kiristää ollenkaan..!

Täysin vesimäinen tuote jättää ihon hämmästyttävän "janotankatun" ja miellyttävän tuntuiseksi, sen koostumus sitoo kosteutta fantastisen hyvin.

Suihkeen koostumuksessa on ruusuvettä, natrium-pca:ta, hyaluronihappoa, prebiootteja, kaurauutetta ja mustikkauutetta. Tuoksu on tuttu makean aromaattinen Naviter-tuoksu.

Vuoden parhaat -matskua, ilman muuta! 

KIINTEYTTÄVÄ HOITOVOIDE

Täyteläinen, tiiviskoostumuksellinen kasvovoide suojaa, pehmentää ja kosteuttaa.

Tämä voide sopii mielestäni erityisen hyvin hauraalle, kuivalle iholle joka hyötyy suojaavan runsaasta koostumuksesta joka samalla myös rauhoittaa.

Voide sisältää ravitsevaa skvalaania, täyteläistävää ja kosteuttavaa hyaluronihappoa ja juonteita tasoittavaa proliini-aminohappoa. Lisäksi ihoa hoitavat ravitseva kaura- ja chiansiemenöljy, kosteutta sitovat sokeriyhdisteet, antioksidanttiset c-vitamiini ja mustikkauute sekä prebiootit.

Tiiviintäyteläisen ja samalla samettisen, ei-rasvaisen tuntuisen voidepohjan muodostavat esteriöljyt (kokonaiset rasvat ja öljyt tekevät eri tuntuisen voiteen).

Vinkki: kerrosta iholle Atopikin kosteussuihke, seerumi ja viimeiseksi tämä voide, niin tuot ja lukitset ihoon runsaasti kosteutta ja ikääntymisen merkkeihin pureutuvia ainesosia ja vahvistat ihon suojabarriääriä.

ANTI-AGE -SILMÄNYMPÄRYSVOIDE

Tähän erinomaiseen silmänympärysvoiteeseen tutustuin jo ensimmäisten Atopik-kokeilujeni myötä. Tykkään tästä edelleen tosi paljon! Napakka, iholle miellyttävästi levittyvä ja tottelevaisesti (heh ^_^) asettuva samettinen koostumus on juuri sitä laatua mistä pidän eniten.

Atopik Anti-Age-silmänympärysvoiteen koostumus sopii hoitamaan ja suojaamaan ohutta, haurasta ja ikääntynyttä silmänympärysihoa erityisen hyvin. Kaikkein ihanteellisin setti ikääntynelle silmänympärysiholle olisi levittää ensin alle nestemäinen seerumituote joka pureutuu kunnolla ikääntymisen merkkeihin, ja laittaa sitten päälle kerros Atopikin tyyppistä, tehokkaasti pehmentävää ja suojaavaa, okklusiivista voidekoostumusta

Chiaöljyn rasvahapot ravitsevat silmäympärysihoa, kauraöljy rauhoittaa ja mustikkauute tuo iholle antioksidanttisuojaa. Proliini-aminohappo lupaa tasoittaa pieniä juonteita.

Sannin suosikkeja..!

Lopuksi toinen Anti-Age-linjan uutuus:

KIINTEYTTÄVÄ VARTALOVOIDE

Silkkisen täyteläisen vartalovoiteen hienostunut koostumus tuntuu ylelliseltä ja erittäin hoitavalta. (Rasvainen tämä ei kuitenkaan ole, eli ei hoitava rasvaisella tavalla.) Voiteen koostumuksessa on aistittavissa samaa "tiiviytttä" kuin kasvovoiteessa.

Ravitsevasta hoitavuudesta vastaavat mustikan siemenöljy ja chian siemenöljy. Metsämustikkauute ja E-vitamiini tuovat voiteeseen antioksidanttista tehoa, hyaluronihappo kosteuttaa ja viinirypäleen siemenöljy pehmentää. Voiteen kiinteyttävä vaikutus perustuu proliini-aminohappoon.

Ihana hemmotteluvoide vaikka paikallisesti käytettynä veltolle ja löystyneelle reisien iholle - sadan millin kokoista pakkausta ei välttämättä henno käyttää joka päivä koko vartalolle ;)

Atopikin tuotteisiin voit tutustua lisää Atopikin kotisivulla.

Tuootteita myydään apteekeissa.

6 kommenttia
21.12.2019

JOULUKALENTERI 2019 - LUUKKU 21

Joulukalenterin luukuissa olemme tutustuneet sekä Invalidiliiton myöntämiin, valmiiksi koulutettuihin koiriin sekä Avustuskoirayhdistyksen itsekoulutusprojektin kautta koulutettaviin avustajakoiriin.

Tänään kerron tarkemmin näistä kahdesta eri tavasta saada aputassu. Ja tutustummepa vielä muutamaan söpöön koiraoppilaaseen jotka malttamattomina odottavat tulevaa ammattiaan :) <3

Aputassu Pihka on Invalidiliiton koira

INVALIDILIITON AVUSTAJAKOIRA

Invalidiliiton avustajakoiraa haetaan sähköisellä hakemuksella. Hakijat kutsutaan haastatteluun ja heidän yksilöllinen tarpeensa ja kokonaistilanteensa arvioidaan.

Invalidiliiton koirat koulutetaan Kemiössä Axxell Brusabyn koulussa jossa on avustajakoirille oma ammattilinja :) Kerron Axxellin koirakoulutuksesta enemmän huomisessa kalenteriluukussa. Axxellista valmistuu vuosittain noin 4-7 koiraa, ja hakijoita on moninkertainen määrä.

Nykyisellä koiramäärällä tavanomainen jonotusaika on 2-6 vuotta. Jos varoja olisi enemmän, koiriakin voitaisiin kouluttaa enemmän. Yhden koulutetun koiran hinta on noin 20 000 euroa.

Pihka-koiran tehtäviin kuuluu mm. auttaa emäntänsä Krisse ylös sängystä. Krissen noustua pyörätuoliinsa Pihka hyppää emännän syliin antamaan aamupusut ja -halit :)

Invalidiliiton henkilökunta valitsee yhdessä Axxellin henkilökunnan kanssa hakijalle soveltuvan koiran. Jokainen koulutettu koira on käyttäjänsä tarpeita silmällä pitäen "räätälöity", kaikki koirat eivät sovellu ihan kaiken tyyppisiin avustustehtäviin. Jonotusaikaan vaikuttaa myös kunkin koulutusvuoden koirien tilanne; voi olla, ettei tiettyyn tarpeeseen sopivaa koiraa valmistu moneen vuoteen.

Koulutettu avustajakoira luovutetaan käyttäjälleen maksutta, ja käyttäjä vastaa koiran ylläpitokustannuksista. Koiran omistusoikeus säilyy Invalidiliitolla.

AVUSTAJAKOIRAYHDISTYKSEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI

Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojekti käynnistyi vuonna 2016. Projekti lähti liikkeelle tarpeesta helpottaa avustajakoirapulaa ja lyhentää jonoja avustajakoiran saamiseksi.

Myös itsekoulutusprojektiin hakeutuessa täytyy ensin täyttää Invalidiliiton avustajakoirahakemus ja tulla hyväksytyksi hakijaksi. Tämän jälkeen haetaan yhdistyksen itsekoulutusprojektiin asiakashakemuksella.

Veljekset Toivo ja Vili ovat kumpikin itsekoulutusprojektin aputassuoppilaita :)

Projekti soveltuu sellaisille avustajakoiran hakijoille, joilla on kuntonsa ja motivaationsa puolesta resursseja lähteä kouluttamaan koiraa itse. Myös aiemmasta koirakokemuksesta on luonnollisestikin hyötyä. Itsekoulutus on palkitsevaa ja koiran voi saada paljon Invalidiliiton jonoa nopeammin, mutta se on myös vaativaa, eikä jokaisen hakijan kunto ja terveydentila mahdollista projektiin lähtemistä.

Projektin kautta avustajakoiran voi kouluttaa joko pennusta alkaen (kuten joulukalenterissa tapaamamme Filon, Malakin ja Nupun esimerkeissä) tai siten, että koiran alkukoulutuksen tekee ulkopuolinen taho (kuten Metkan ja Duunin tapauksissa).

Kummassakin tapauksessa koiran käyttäjällä on tukenaan projektin koko keston ajan ammattikouluttaja joka neuvoo, auttaa ja tukee koiran koulutuksessa. Itsekoulutetun koiran tulee läpäistä samat luonne- ja käyttöönottokokeet kuin Axxell Brusabyssä koulutettujen.

7 kk vanha itsekoulutusprojektin oppilas Vinha on alkukoulutuksessa kouluttaja Nina Jäntillä

Pennusta saakka itsekoulutettu koira on käyttäjänsä oma ja itse hankkima, alkukoulutettu koira on yhdistyksen ostama ja omistama. Se luovutetaan käyttäjälleen maksutta, kuten Invalidiliiton koirat. Yhdistys myös maksaa kouluttajien palkkiot.

Itsekoulutus kestää koiran yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen 1-3 vuotta.

MITEN AVUSTAJAKOIRATOIMINTAA TUETAAN?

Sekä Invalidiliiton että Avustajakoirayhdistyksen avustajakoiratoiminta rahoitetaan STEAn ja lahjoittajien tuella.

Kuluneena vuonna Sosiaali- ja terveysministeriö myös myönsi ensimmäistä kertaa valtionavustusta avustajakoiratoiminnalle. Avustus jaettiin liiton ja yhdistyksen kesken.

APUTASSUOPPILAIDEN VILIN JA VINHAN TERVEISET

VINHA

Moi kaikki, minä olen Vinha! Ympäristöoppi on vielä mun pääaihe koulutaipaleellani, käymme Nina-kouluttajani kanssa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä kulkemassa ja oleilemassa. Mun pitäisi saada mahdollisimman paljon kokemuksia erilaisista asioista.

Harjoittelen myös temppuja kuten laatikoiden ja ovien sulkemista ja avaamista. Ja tavaroiden nostamista sekä valojen sammuttamista teemme lähes päivittäin jonkun pienen sarjan.

Mun tavoitteena tälle ekalle oppivuodelle on olla käyttäjäni hyvässä hallinnassa, mulle on tärkeää oppia vierellä kulkemista ja häiriöistä luopumista.

VILI

Heippa! Minä olen Vili, yksi vuotta! Olen oppilaana kouluttaja-Hannelella. Olen kuulema oikein kiltti ja kaikkia rakastava poikanen, nopea oppimaan ja ehkä hieman malttamatonkin.

Minulle on opetettu kuluneen vuoden aikana perustaitoja kuten istumista, maahan menoa, seuraamista, paikallaanoloa ja luopumista erilaisista asioista. Olen myös oppinut nostamaan tavaroita lattialta ihmisen käteen. Se on aika kivaa! :)

Hyvää joulua kaikille!

toivottavat Vinha ja Vili

*

LAHJOITA AVUSTAJAKOIRIEN TÄRKEÄÄN TYÖHÖN

Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.

Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.

2 kommenttia
20.12.2019

JOULUKALENTERI 2019: LUUKKU 20

Tänään tapaamme joulukalenterin kolmannen rodultaan erilaisen aputassun: tapaa valloittava villakoira Malak!

MALAK JA ANNI-KAISA

Isovillakoira Malak on ensimmäinen aputassun ammattia tavoitteleva rotunsa edustaja Suomessa. Malakia koulutetaan itsekoulutusperiaatteella ja sen koulutus on tällä hetkellä puolessa välissä.

Malakin emännällä, kahdessa eri auto-onnettomuudessa vammautuneella Anni-Kaisalla, on selkäydin- ja aivovamma. Malakin tärkein tehtävä on Anni-Kaisan kipukohtausten ja jalkojen pettämisen signaloiminen (tai merkkaaminen, avustajakoirakkokielellä).

Anni-Kaisa haki ensin Invalidiliiton koiraa, mutta neljän vuoden jonotuksen jälkeen itsekoulutus alkoi tuntua houkuttavalta vaihtoehdolta. Anni-Kaisalla on jo entuudestaan koiraharrastustaustaa.

Kun Anni-Kaisan vamma tasapainottui sen verran että jaksaminen ja omat resurssit mahdollistivat koiran itsekoulutuksen, hän alkoi hakea sopivaa pentua. Anni-Kaisa valitsi villakoiran, koska rotu oli hänelle ennestään tuttu.

Minua kiinnostaa kipukoiran koulutus. Anni-Kaisa kertoo, että hän ei erikseen lähtenyt opettamaan Malakille kivun merkkaamista, vaan Malak alkoi osoittaa kipukoiran ominaisuuksia itsestään. Malak pystyy esimerkiksi ennakoimaan kun Anni-Kaisan jalat alkavat pettää.

Anni-Kaisa on oppinut tulkitsemaan Malakin käytöstä ja huomaamaan, millaisissa tilanteissa sen käytös muuttuu. Kipukohtauksissa käytös on tietynlaista. Lähestyvän kipukohtauksen Malak viestittää olemalla levoton tai tökkimällä Anni-Kaisaa käteen.

Malak aistii myös emäntänsä energiatasot; kun Anni-Kaisa alkaa väsyä ja voimat loppua, Malak menee sänkyyn makaamaan merkiksi siitä, että emännän täytyy nyt mennä lepäämään.

Kerran Malak merkkasi kaupassa vieraan miehen sairaskohtauksen. Se lähti vetämään Anni-Kaisaa miestä kohti, ja selvisi, että mies oli huonovointinen. Lopulta hän tuupertui ja hänelle soitettiin ambulanssi.

Malak tekee paljon myös avustajakoiran perustehtäviä kuten nostaa esineitä, tyhjentää pyykkikorin ja kantaa pieniä määriä tavaraa. Niinä päivinä kun Anni-Kaisan käsi ei toimi, Malak auttaa myös vaatteiden pukemisessa ja riisumisessa.

Anni-Kaisa liikkuu pyörätuolilla mutta pystyy välillä myös kävelemään. Tällöin Malak toimii kävelyn tukena.

"Malak on tehnyt minusta sosiaalisemman", Anni-Kaisa kertoo. "Kiitos Malakin, lähden nyt paljon helpommin ulos ihmisten ilmoille sen sijaan että jäisin aina kotiin. Myös Malakin koulutuksissa käyminen on sosiaalista puuhaa."  Ammattikouluttajan vetämissä aputassujen koulutustreeneissä käydään noin kerran viikossa.

Malakilla on kotona koirakaverina isosisko, kääpiövillakoira Nala. <3

Aputassukaverikin Malakilla on: labradorinnoutaja Elmo. :)

Malakin arkipäivää voi seurata sen omalla Instagram-tilillä jossa on paljon sympaattisia kuvia.

Valloittava ja näyttävä, liiveihin puettu villakoira vetää odotetusti huomiota myös kaksikon liikkuessa ulkona.

Haastattelun aikana Anni-Kaisa haluaa kuitenkin muistuttaa, että avustajakoirakon kohtaajat ymmärtäisivät jättää koiran rauhaan että se saisi tehdä työtään häiriintymättä. Etenkin nuorella aputassuoppilaalla voi helposti mennä pasmat sekaisin jos siihen kohdistetaan huomiota työmoodin keskellä.

"Ei kukaan tule juttelemaan pyörätuolillekaan, koiraan tulisi suhtautua samalla lailla."

On hyvä muistaa, ettei myöskään koiran omistaja välttämättä aina ole juttutuulella. Anni-Kaisa sanoo, että sosiaalisten kontaktien saaminen koiran kautta on hyvä asia, mutta on päiviä jolloin hän on vamman vuoksi todella väsynyt eikä jaksa puhua muille.

Malak valvoo emännän unta

Mikä on parasta Malakissa?

"Se on elävä apuväline joka osaa ennakoida. Itsekoulutettuna aputassuna Malak on myös palkitseva, koska olen tehnyt kaiken työn itse.

"Ihan parasta on turvallisuuden tunne, se, että pärjään yksin."

LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN

Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.

Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.

Kuvat: Anni-Kaisa

4 kommenttia
19.12.2019

Uusi kotimainen Curly Girl -hiusgeelituttavuus

Taannoisella työkeikalla Ruohonjuuressa bongasin uuden Curly Girl -ystävällisen, hoitavan ja alkoholittoman hiusgeelin. Tai ei tuote varmaan uusi ole, mutta minulle uusi.

AM Natur -hiusgeeli. 

AM Natur on pieni pietarsaarelainen luonnonkosmetiikkayritys. Olen aika ajoin törmännyt AM:n tuotteisiin ekokaupoissa, mutta matalan profiilin sarjana AM on jäänyt lopulta aika lailla etäiseksi. Yritys ei paljon pidä "meteliä" itsestään eikä kerro mitään perustajistaan, tarinastaan tai taustastaan edes sarjan kotisivulla. Tämä on mielenkiintoinen valinta yritykseltä näin kilpailluilla markkinoilla. Heillä on varmasti lojaali ja heille riittävä asiakaskunta. :)

AM:n geelin teho perustuu sokeriin, sokeri on siis sen kiinnittävä ja muotoileva ainesosa.

Muut ainesosat ovat piparminttuvesipohja, ksantaanikumi, jolla vesi on tihennetty geeliksi sekä säilöntäaine ja greipin ja laventelin eteeriset öljyt tuoksuaineina. Vihreän tee läsnäolo koostumuksessa jää mysteeriksi.

Sokeri voi olla tymäkkä kiinnittäjä, ja AM-geeli tekeekin hiukset jäykän tönköiksi. Kuvassa 'cast' hiusten kuivuttua.

Tuntuma on hyvin samantapainen kuin Less Is Moren geelillä, joka myös perustuu sokeriin. Less Is Moressa on kuitenkin myös kosteutta sitovia ainesosia mitä AM:ssä ei ole, ellei tietysti itse sokeria lasketa mukaan. Sokeri on sekä humektantti että kiinnittäjä.

Laitoin geeliä vain vajaan ruokalusikallisen, mutta hiukset tuntuivat todella "aineutetuilta", jähmeiltä ja epämukavilta.

Mutta - kun puristelin geelikuoren pehmeäksi, hiukset jäivät oikein mukavan näköisiksi; tuuheiksi ja pehmeän laineikkaiksi rakenteella.

Ei paha. Ainakin huomattavasti parempi kuin synteettiset geelit.

AM-geeli on suursuosikkiani Ekopharman Minttua edullisempi; Minttuhan maksaa 12,50€ / 50 ml, kun taas 100 millin AM-geelin saa hintaan 17,90€.

KOKEILEMANI LUONNONKOSMETIIKAN HIUSGEELIT PÄHKINÄNKUORESSA

Ekopharma Minttu - kevyt/keskivahva pito. Hoitava ja kosteuttava, jättää hiukset todella ihanan, liukkaan ja pehmän tuntuisiksi. Ei tönkkö-efektiä. Kotimaisuudesta lisäplussaa.

Less Is More Mascobado Gel - vahvahko pito. Sisältää alkoholia, mutta myös kosteuttavaa hunajaa ja aloe veraa. Luonnonkosmetiikan salonkisarjan tuote.

AM Hairgel - vahva pito. Tehokas hiusten muotoilussa mutta joukosta vähiten hoitava. Kotimaisuudesta plussaa.

Urterkam Aloe Vera Gel - kevyt pito. Tätä geeliä ei lainkaan markkinoida hiusten muotoiluun, mutta Curly Girl -metodistit käyttävät tätä. Ja kyllä se hiuksia kevyesti muotoileekin ja rohkaisee kiharaa! Kosteuttava koostumus. Ei lähmä- tai tönkköefektiä.

13 kommenttia
19.12.2019

JOULUKALENTERI 2019 - LUUKKU 19

"Koira muutti elämäni totaalisesti". Tänään tapaamme yli 10 vuotta avustajakoiraa käyttäneen Heidin ja aputassu-Zetan.

HEIDI JA ZETA

Heidin tarina:

Lievä CP-vamma ei estänyt Heidi Huttusta kouluttautumasta lähihoitajaksi ja liikuntaneuvojaksi. Heidi oli vuosia työelämässä, kunnes tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007; Heidille alkoi tulla kovia kipuja ja jalkoihin spastisia kramppeja.

Heidi kuvaili sairastumistaan YLEn Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 2012:

"En selvinnyt enää edes perustason toiminnoista ja aloin tarvita apua jotta sain sukat jalkaan ja vaatteet päälle. Kaikki oli älyttömän paljon aikaa vievää ja voimia kuluttavaa ja olin todella kipeä ja väsynyt. Aiemmin työssäkäyvästä, aktiivisesta ja ulospäinsuuntautuneesta ihmisestä tuli kokopäivätoiminen sairastaja joka eli vain kotona neljän seinän sisällä. Mä jouduin käyttämään kaikki mun voimat pelkästään siihen että mä elän, ja ajattelin, että oliko mun elämä nyt sitten tässä."

Vuotta myöhemmin kaikki muuttui jälleen dramaattisesti: Heidin ensimmäinen aputassu Aukusti ("Kusti") tuli taloon.

"Koira muutti elämäni totaalisesti. Se antoi osan sairauden viemästä itsenäisyydestä takaisin.

Kusti teki vammaisuudestani muille ihmisille helpommin lähestyttävän asian. Ja minunkin oli helpompi pyytää myös ihmisapua, kun olin tottunut pyytämään apua koiralta", kertoo Heidi YLEn haastattelussa.

Kusti jäi eläkkeelle 10-vuotiaana. Sen seuraaja Zeta on ollut Heidillä nyt kolme vuotta.

Zetan työpäiviin kuuluu aputassuille tyypillisiä tehtäviä kuten valokatkaisinten painamista, kenkien ja vaatteiden riisumista, pyykkikoneen tyhjennystä ja pyörätuolin vetämistä. Zeta on myös mukana Heidin töissä.

"Avustajakoira mahdollistaa itsenäisen elämän, se auttaa ympäri vuorokauden", Heidi sanoo. "Koira ei korvaa täysin ihmisavustajaa mutta voi vähentää sen tarvetta."

Koira-avun ilmeisin etu on jatkuva tuki; ihmisavustajalla on työajat, koiralla ei. Lisäksi koira antaa enemmän yksityisyyttä.

Juttutuokiomme aikana Zeta ei ole hetkeksikään irrottanut silmiään emännästään. Se odottaa pientäkin elettä, jolla emäntä osoittaa haluavansa sen tekevän jotain. Työtehtävät ovat koiralle leikkiä ja jotain, jota ne oikein odottavat. Työ on niille palkitsevaa hauskuutta.

Tässäkin piilee koira-muotoisen avustajan hienous. Vaikka ihmisavustajakin tekee työtään varmasti rakkaudella ja siitä nauttien, on kahden ihmisen välinen sosiaalinen vuorovaikutus aina erilainen kuin ihmisen ja eläimen. Ihmisten välillä vallitsee herkästi tunne siitä, että on avuntarpeineen toiselle vaivaksi ja jää toisen palveluksista velkaa.

"Koiralle ei ole kiitollisuudenvelassa, niiltä on helpompi pyytää apua", Heidi summaa lopuksi.

Heidi ja Kusti YLEn Ajankohtaisessa Kakkosessa.

LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.

Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.

Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.

2 kommenttia
1 2 3 4

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (71)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)