Olen parhaillaan Italiassa lomamatkalla. Italia on minulle poikkeuksellinen kohde, yleensähän suuntaan aina Kreikkaan. Minulla on kuitenkin siintänyt todella pitkään haaveissa nähdä Cinque Terren kauneudestaan kuulu alue Italian Liguriassa, ja nyt tämä reissu viimein näki päivänvalon. ❤️
Tämä matka on siitäkin erilainen, että siihen ei liittynyt pelkästään ihanaa, positiivista odotusta vaan myös stressiä, jännitystä ja hermostuneisuutta. Italia nimittäin aiheuttaa minussa ”pelkoa” ja suorastaan, hmmm, ”vastustusta”. Vaikka Italia kiehtoo minua, se myös jännittää ja kohde tuntuu vaikealta. Miksi, kerron siitä tässä kirjoituksessa. Tätä tunnetta on ollut mielenkiintoista tutkia nyt, kun olen täällä pitkästä aikaa.
(Olen käynyt Italiassa aikaisemmin neljä kertaa, ja tämä on siis viides vierailuni täällä. Edellisestä kerrasta on jo 12 vuotta.)
Tämä kirjoitus voisi olla toiselta otsikoltaan myös Italia vs. Kreikka.
Syy numero 1: kieli ja siihen liittyvät paikallisten asenteet. Ranskan tavoin Italia on ollut tunnettu siitä, että paikalliset eivät aina suuresti ilahdu siitä, jos turisti yrittää asioida englanniksi.
Ylipäänsä italialaisilla on ollut maine heikosta kielitaidosta – maine, joka saattaa olla liioiteltu, mutta yhtä kaikki tämä maine on olemassa. Vaikka Italia on suosittu matkailumaa (aivan kuten Ranskakin), täällä ei olla yhtä alttiita puhumaan ”turistikieliä” kuin monissa muissa turisteja vetävissä paikoissa. Pelkäämäni kieliongelma ei rajoitu vain osaamattomuuteen, vaan englantia puhuva turisti saattaa kohdata Italiassa suorastaan töykeyttä ja epäystävällistä käytöstä.
Tästä päästään jännitystä aiheuttavaan seikkaan numero 2: italialaisten ylpeys. Haluan alleviivata, että tämä on mun kokemus, pohjautuen Italian matkoillani sekä italialaisten kanssa viettämääni aikaan. (Vietin lukion kolmannella neljä viikkoa italialaisten kanssa; olimme kaksi viikkoa Roomassa ja majoituimme italialaisperheissä, ja perheiden nuoret tulivat meidän luoksemme Suomeen kahdeksi viikoksi vastavierailulle. Tämän jälkeen olen vieraillut Milanossa, Venetsiassa ja Sardiniassa.)
Italialaisten luonteessa ja olemuksessa on sen laatuista voimakkuutta ja itsevarmuutta, että se näyttäytyy ainakin tälle pohjoismaalaiselle ylpeytenä ja paikoin jopa ylemmyyden tunteena.
Italiassa voi helposti tulla tunne, että paikalliset ovat parempia kuin me turistit. Tämä ei välttämättä ole italialaisten itsensä tarkoitus, mutta niin heidän käytöksensä saattaa turistille välittyä.
Italia ja Kreikka ovat naapurimaita, ja kummatkin myös suosittuja matkailumaita. Mentaliteetiltaan ja kulttuurisesti maat ovat kuitenkin todella kaukana toisistaan.
Kiteyttäisin eroja näin: kreikkalaiset ovat nöyriä, leppoisia ja sydämellisiä ja Kreikassa asiat ovat joustavia, italialaiset ovat temperamenttisia, omanarvontuntoisia ja valikoivasti vieraanvaraisia, ja Italiassa arki on vähemmän joustavaa. Joustavuudella viittaan esimerkiksi ruoka-aikoihin: Kreikassa voi syödä koska vain ja ravintolat ovat auki aamusta iltaan, Italiassa on tarkat ruoka-ajat ja useimmat ravintolat ovat kiinni välillä 14.30 – 20.00.
Minusta pohjoismaalaisen on helppo tuntea olonsa kotoisaksi Kreikassa. Maassa vallitsee ”kyllä se käy!” -mentaliteetti. Kreikkalaiset eivät suhtaudu itselleen vieraisiin tapoihin tai asioihin ihmetellen, vaan asenne on myönteisen utelias ja ratkaisunhaluinen; ”Kyllä tämä järjestyy!”
Kreikkalainen filoksenia eli muukalaisrakkaus, vieraanvaraisuus, ei ole legendaa, vaan kreikkalaisten luonteeseen saumattomasti kutoutunut ominaisuus. Italiassa vierailijan on useammin taivuttava paikallisten tapoihin ja vieras voi konkreettisesti kokea olevansa jollain tapaa ”vääränlainen” kun puhuu eri kieltä, syö ja menee nukkumaan ”väärään aikaan”. Alleviivaan jälleen, että tämä on mun kokemus.
Itselleni turhauttavimpiin asioihin Italiassa kuuluu ruokailujen ajoittaminen.
Ravintolassa istuminen ja hyvän aterian nauttiminen on minulle reissuissa yksi nautinnollisimpia asioita, mutta Italiassa tähän liittyy aina ajoittamisen stressi. Lounasravintolaan on ehdittävä ennen klo 14.30, tai muuten saa suunnata leipomoon tai supermarkettiin. Tai entä jos lounas jäi väliin ja olet kuolemannälkäinen kello 18? Tough luck; ravintolat ovat kiinni.
Tämä voi monelle olla pieni vaiva, mutta minulle se on hiertävä kivi. Haluan saada vapauden olla nälkäinen ja istua ravintolan pöytään silloin kun se minulle sopii – kun on nälkä ja tekee mieli mennä, en kiveen hakattuun kellonaikaan. Maassa maan tavalla, totta kai, mutta nälkä on jotain, jonka ajankohtaa kulttuuri ei voi säädellä. Siksi koen miellyttävämmäksi lomailla maissa, joissa ravintolat ja keittiöt ovat auki koko päivän.
Palataan tähän hetkeen. Istun tätä kirjoittaessani Italian Liguriassa Camoglin pikkukaupungissa, vuokra-asuntoni terassilla hedelmäpuun alla. Asuntoa vuokraa mitä sympaattisin vanhempi herra, Massimo nimeltään. Takanani on pian viikko Italian lomaa. Ja mulla on ollut matkalla aivan ihanaa! Siis niin ihanaa..! 😍
Italia-stressini ja -pelkoni kumottiin tällä matkalla. Minulla on Italian eri kohteista hyvin erilaisia kokemuksia, mutta täällä Liguriassa jännitykseni Italiaa kohtaan on osoitettu perusteettomaksi ja lakaistu maton alle. Sen päälle on laskettu pehmeän lämpöinen, focaccian tuoksuinen peitto.
Ei, Liguriassa ei ole Kreikan filokseniaa. Mutta täällä ollaan ystävällisiä ja kielitaitoisia, ja mulla on täällä hyvä olla. Viihdyn, olen rentoutunut ja iloinen. Paikallisten asenne on täysin päinvastainen, kuin mitä mun Italia-pelot kuiskuttelevat. Kukaan, ei kukaan ole ollut töykeä, kun puhun englantia. Olen myös opetellut tervehtimään sekä tilaamaan ravintolassa italiaksi, mutta se ei käytännössä ole ollut tarpeen – henkilökunta puhuu minulle aina englantia.
Matkani ensimmäinen etappi oli Cinque Terren alue, jossa paikalliset ovat niin tottuneita puhumaan englantia, että yrityksiini sanoa jotain italiaksi suhatuduttiin paikoin jopa kärsimättömästi. Siirtyessäni Camogliin, joka ei ole lainkaan yhtä turistillinen, italian fraaseihini on suhtauduttu sydämellisesti ja selvästi arvostaen.
Myönnettävästi: Cinque Terrressä todistin ravintoloissa tapauksia, joissa tarjoilija puhui yhdelle seurueelle englantia mutta kieltäytyi puhumasta sitä toiselle väittäen puhuvansa vain italiaa. Kielitaito ja ystävällisyys voi siis olla valikoivaa, ja tämä kieltämättä hämmentää. Tämänkaltaiset kokemukset saavat Italian matkailijan hieman olemaan varpaillaan.
Minulle tämänkertainen Italian matka on kuitenkin ollut parantava kokemus. Kerrassaan ihana. 🩷 Olen todella iloinen, että tulin tänne: sain viimein toteutettua Cinque Terre -haaveeni – ja tiukassa istuvat ennakkoluuloni, suoraan sanottuna asenteeni, italialaisia kohtaan, kumottiin täällä tehokkaasti.
Kiitos, Liguria!
.
Millaisia kokemuksia sinulla on Italiasta ja italialaisista? Entä Kreikka vs. Italia -mentaliteetista?
Tänään jaan ystäväpiiriini kuuluvan miehen - sisareni poikaystävän Martin - ihonhoitotarinan. 🙂
Kun sisareni tutustui poikaystäväänsä, hän alkoi samalla (huomaamattaan) tutustuttaa miestä ihonhoitorutiiniinsa. Tämä mies on sellaista laatua, että hän ihan omaehtoisesti kiinnostui sisareni monivaiheisesta ihonhoidosta. Sisareni on puolestaan omaksunut rutiininsa minulta. ☺️
Olen joskus täällä blogissa kertonut, kuinka muu perheeni ei ole juuri lainkaan kiinnostunut kosmetiikasta ja ihonhoidosta, ja käytännössä minä influenssoin heidät kokeilemaan kosteuttavia kasvovesiä, seerumeita ja kasvoöljyjä. Viimeisimpänä jopa äitini, jonka ihonhoito oli vuosikymmeniä tyyliä "puhdistus jollain maidolla ja sitten jokin voide perään", on hurahtanut öljyihin. 👌
Ilahduin, kun sisareni kertoi, että myös hänen poikaystävänsä oli innostunut kokeilemaan tuotteita kuten kasvovesisuihketta ja kasvoöljyä. Minulle jäi ikuisesti mieleen, kun sisareni kertoi Martin todenneen, että iho tuntui tuotteiden jälkeen niin valtavan pehmeältä ja ihan erilaiselta, kuin tavallisesti. ☺️
Annoin sitten hänelle joululahjaksi omat ihonhoitotuotteet. ✨
Koska Martti vaikutti keskiverto-miestä kiinnostuneemmalta ihonhoidosta, rohkenin kysyä, jos hän haluaisi kirjoittaa Karkkipäivään kokemuksistaan. Hän suostui. :)
"Suhtaudun ihonhoitoon kuten aika tavallinen keski-ikäinen mies. Talvisin olen laittanut kasvoihini lähinnä sitä lähikaupan kosteusvoidetta, joka sattuu osumaan käteen, sen kummemmin tutkimatta, mitä purkki on nielaissut sisäänsä tai minkälaiselle iholle voide oikeastaan on tarkoitettu.
Olen siinä käsityksessä, että minut on siunattu melko mukautuvaisella iholla, joka ei kuivu tai ärsyynny kovin helposti. Kovimmilla pakkasilla kasvoissa saattaa tuntua pientä kireyttä, ja silloin ihoa on ollut mukava vähän notkistaa jollakin rasvalla. Siinäpä ihonhoitorutiinini ovat kasvojen saippuoimisen ohella suunnilleen olleet.
Sanni antoi minulle viime jouluna testiin muutamia tuotteita, joita olen siitä lähtien käyttänyt tunnollisesti päivittäin jo noin kymmenen kuukauden ajan.
Rutiini on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: ensin suihkautan puhtaille kasvoille kosteuttavaa kasvosuihketta. Sen jälkeen levitän muutaman tipan kasvoöljyseerumia ja lopuksi päälle kosteusvoidetta."
"Erityisesti tuo öljy yllätti minut. En oikein tiennyt, mitä öljyseerumilta pitäisi odottaa, mutta sen jälkeen iho tuntuu jotenkin erityiseltä. En oikein osaa määritellä sitä tämän tarkemmin, mutta eron kyllä huomaa.
Öljyä kasvoilleni hieroessa mieleeni tuli jostain syystä Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen ja sen maailma, jossa hienompi väki voiteli itseään erilaisilla tuoksuvilla öljyillä. Siinä peilin edessä on helppo päätellä, ettei tässä ehkä olekaan kyse nykyajan hienostelusta vaan ikivanhasta sivistyneen miehen tavasta. Ja okei. Aika porvarillista. 😅
Ja täytyy myöntää, jo muutamassa viikossa eron huomaa. Ihoni ei ollut myöskään lähtötilanteessa erityisen kuiva tai kireä, mutta nyt se tuntuu selvästi aiempaa pehmeämmältä ja jotenkin miellyttävämmältä. Ja ehkä ennen kaikkea siltä, että se voi hyvin.
Tässä joutuu siis ilmeisesti hiljalleen hyväksymään, että kasvoille saattaa olla hyötyä muustakin kuin siitä ensimmäisestä marketin kosteusvoiteesta, jonka käsi hyllystä tavoittaa."
/Martti (@themartti)
(Kaksi alinta kuvaa ovat Martin.)
*
Miten teidän tuttavapiiriin kuuluvat miehet hoitavat ihoaan? Oletteko saaneet heitä innostumaan? 🙂
Laveran syksyn uutuuksien esittely jatkuu vartalotuotteilla. Aiemmin esittelin jo uuden puhdistusbalmin, lue juttu täältä.
Laveran vartalotuotteet saatu markkinointitarkoituksessa Laveralta.
Suuri ilonaihe meikäläiselle on se, että Lavera on lähtenyt tekemään paluuta elämyksellisempiin, tyylikkäämpiin ja sanalla sanoen houkuttavampiin vartalotuotepakkauksiin. 👏 Kuvassa uunituoreet suihkugeelit Refresh Me ja Energize Me. Ahh, tätä tyyliä sen olla pitää!
Taustaa: Laveralla oli vuoteen 2022 saakka aina ollut persoonallisia, yksilöllisillä kuvituksilla ja väreillä suunniteltuja vartalotuotepakkauksia. Suihkugeeleissä ja vartalovoiteissa oli kaikissa erilaiset ja näyttävät, tuoksumaailmaa kuvaavat kuvitukset kuten hedelmiä, kukkia tai marjoja. Suihkutuotteet & vartalovoiteet poikkesivat muutenkin yleis-designiltaan. Vuonna 2022 Lavera teki erikoisen tasapäistämis-vedon, ja muutti koko vartalotuotelinjan tyyliin, joka allekirjoittaneelle toi mieleen lähinnä ultrageneerisen markettituotesarjan. (Markettisarjahan Lavera onkin, ja ylpeästi sitä, mutta marketti-genren tuotteetkin voivat olla tyylikkäitä ja kauniita.)
Tässä Laveran vartalovoiteita ja suihkugeelejä vuodelta 2019.
Tässä Laveran vartalovoiteita vuodelta 2022. Suihkugeeleissä oli täsmälleen sama design ja kuvitus, pullo vain oli läpinäkyvä.
Kumpi tyyli vetoaa teihin enemmän..? (Sain jo Instagramissa viestin, että tuo geneerisen vaalea pakkaus miellyttää "apteekkimaisuudessaan" enemmän, eli näkemyksiä on monia, kuten kuuluukin. 🙂)
Tällä hetkellä kaupan hyllyissä on sekä vanhoja että uusia vartalotuotteita rinnakkain.
Uudet Refresh Me - ja Energize Me -suihkuvaahdot ovat päivitetyt versiot aiemmista Refreshing- ja Energizing -suihkuvaahdoista.
Refresh Me -suihkuvaahdon raikkaan sitruksisessa tuoksussa tuoksuvat lime, verbena, sitruunaruoho, greippi, appelsiini ja sitruuna, Energize Me'n makeamman sitrushedelmäisessä tuoksussa taas appelsiini (kolmessa eri muodossa!), piparminttu, rosmariini, sitruuna ja minulle uusi tuttavauus; appelsiiniminttu (Mentha Citrata). Kummassakin suihkugeelissä tuoksuprofiilia on vahvistettu, ja nämä tuoksuvat nyt mielestäni entistäkin herkullisemmilta! 😍 🍊🍋🟩🍋
Toinen uutuus on Natural & Strong -deodoranttilinjaan lanseerattu Stick-deodorantti.
Natural & Strong -linjassa on jo entuudestaan nestemäinen pallo-deo, voidemainen deo sekä spray-deo, ne on esitelty täällä.
Natural & Strong Deo Stickin hien hajua ehkäiseviä ainesosia ovat ruokasooda, sinkkirisinoleaatti sekä antibakteerinen sinkkioksidi. Maissitärkkelys ja hektoriitti-savi auttavat vähentämään kosteuden tuntua kainalossa, mutta nämä eivät tietenkään vertaudu alumiini-yhdisteiden tehokkuuteen kuivana pitämisessä, joten vaikutus on hyvin mieto. Luonnonkosmetiikan deodoranteissa ei käytetä (ei saa käyttää) alumiinia.
Olen nyt testaillut uutta puikko-versiota pari viikkoa ja hämmästyin siitä, että se ei sooda-pitoisuudestaan huolimatta ole ärsyttänyt kainaloitani. Tässä on Natural & Strong -linjasta tuttu tuoksu miellyttävän pehmeänä versiona, josta pidän kovasti. Tuoksua on vaikea kuvailla, mutta se on aromaattinen, kukkainen ja ehkä vähän yrttinen, mutta miellyttävän makealla ja hyvin pehmeällä tavalla. Tuoksuaineisiin lukeutuvat mm. ruusugeranium, ruusu, sitruuna ja vaniliini.
Huomio koostumuksesta: puikko on aika pehmeää, ja huoneenlämpöisenä se sulaa mielestäni kainaloon vähän liiankin nopeasti, ja sitä tulee kerralla liikaa. Olenkin säilyttänyt tätä jääkaapissa, jolloin koostumus on juuri sopivan napakka ja dödöä tulee kainaloon sopiva määrä. 👍
Teholtaan deodorantti on ollut moitteeton; hien haju on pysynyt poissa tätä käyttäessä.
Mikä muuten on teidän suosikki-deodorantti-koostumus: perinteinen pallo, nestemäinen spray, vahamainen stick vai pehmeä voide? Vai kenties kristallikivi? :) Minä tykkään eniten pallosta ja stickistä.
