Pitkästä aikaa vähän kotimaan matkailua. ☺️
Tein elokuun lopulla ex tempore -reissun Pietarsaareen.
Olen halunnut jo pitkään käydä tutustumassa Pietarsaaren kauniiseen puutalokaupunginosaan (rakastan puutalokaupunkeja!), mutta muuta en kaupungista oikein tiennytkään.
Tai: tiesin, että kaupungin lempinimi ruotsiksi on Jeppis. :) Tämän tiedän Ahvenanmaan vuosieni peruina; minulla oli Ahvenanmaalla Pietarsaaresta muuttaneita tuttuja.
Pietarsaari osoittautui kiinnostavammaksi kuin olin odottanutkaan, ja kaiken kaikkiaan puutaloalue oli lopulta vain pieni osa kaupungin charmia.
Suurin yllätys kaupungissa oli minulle tupakkatehdas Strengberg ja sen rooli Pietarsaaren historiassa - vanha tehdasmiljöö massiivisine kellotorneineen (kello on halkaisiljaltaan Pohjoismaiden suurin!) hallitsee yhä kaupungin keskustaa ja on vaikuttava näky. En oikeasti ollut kuullutkaan koko Strengbergistä..! Oppia ikä kaikki, ja yleissivistystään voi aina kasvattaa.
Pietarsaari on nopeimmillaan alle kahden tunnin junamatkan päässä Tampereesta - eli vain kivenheiton etäisyydellä. Kulttuurillisesti se tuntuu kuitenkin olevan paljon kauempana. Pietarsaari on tänäkin päivänä valtaosin ruotsinkielinen, ja suomenkieliset muodostavat noin 30% vähemmistön.
Juna pysähtyy Pedersören asemalla 15 minuutin bussimatkan päässä Pietarsaaren keskustasta. Kun laskeuduin bussista, minua odotti ensimmäisenä upea näkymä: Pietarsaaren vanha raatihuone Kauppatorin reunalla. Komea rakennus valmistui vuonna 1877. Kaupungintalo sijaitsee tänä päivänä toisessa historiallisessa miljöössä; yhdessä Strenbergin tupakkatehtaan vanhoista punatiilirakennuksista.
Tiesitkö tätä? Pietarsaaren suomen- ja ruotsinkielisillä nimillä on aivan eri historia. Aloin ihmetellä, miten kaupungin nimeen liittyivät sekä Pietari että Jaakob, kun he ovat ihan eri henkilöitä. Selvisi, ettei nimi 'Pietarsaari' itse asiassa edes liity Pietari-nimiseen ihmiseen, vaan on suomenkielinen muunnos alueella 1200-luvulta saakka sijainneen Pedersören pitäjän nimestä.
Ennen Pietarsaaren kaupunkia alueella sijaitsi siis Pedersören pitäjä, ja Pietarsaaren kaupunki (Jakobstad) perustettiin pitäjän maille 1652. Jakobstadin perustanut Ebba Brahe nimesi kaupungin edesmenneen miehensä Jakob De la Gardien mukaan.
Pedersöre on tänä päivänä yhä olemassa ja on Pietarsaaren naapurikunta. Juna pysähtyy Pedersören puolella.
Kaupungissa on kaksi komeaa kirkkoa: Jakobstad Kyrka (1731, kuvassa), joka sijaitsee aivan nykyisen Pietarsaaren keskustassa, sekä Kirkkorannan kaupunginosassa sijaitseva Pedersöre Kyrka (alkuperäinen kirkko 1250, nykyinen rakennus 1400-luvulta).
Pedersören kirkko kuuluu Pedersören kunnalle, mutta on rajamuutosten seurauksena tänä päivänä Pietarsaaren kaupungin alueella.
Pedersören kaunis kirkko on Pohjanmaan vanhimpia keskiaikaisia kirkkoja.
Strengbergin tupakkatehdas perustettiin vuonna 1762 ja oli toiminnassa vuoteen 1998 saakka. Se kasvoi vuosisatojen kuluessa Pohjoismaiden suurimmaksi tupakkatehtaaksi ja oli pitkään Pietarsaaren suurin työllistäjä. Tehtaan kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkupuoli.
Tehtaan rakennusten vaikuttavat julkisivut ja kellotorni muodostavat komean miljöön Pietarsaaren keskustaan. Tehdasalue käytännössä erottaa modernimman keskustan vanhasta puutalokaupunginosasta Skatasta. Tehdaslueen läpi kulkevat kadut, kuten kuvassa näkyvä Ahlholminkatu, johdattavat Pietarsaari-vierailijan suoraan Skataan.
Strengbergin tehtaan uudempi rakennus kellotorneineen on vuodelta 1909.
Tämä rakennus ihan hätkähdytti minut, en ollut odottanut kohtaavani Pietarsaaren kaltaisessa kaupungissa tämän tyyppistä rakennuskantaa. Massiivinen kello tuntuu kuin tipahtaneen tähän suomenruotsalaiseen pikkukaupunkiin jostain toisesta todellisuudesta. Näyttävä kello on kuulema mitoiltaan suurin Pohjoismaissa.
Skata eli Pohjoisnummi on Pietarsaaren vanhakaupunki. Se koostuu 40 korttelista ja on Suomen laajin yhtenäinen puutaloalue. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1730-luvulta.
Skataa asuttivat 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka merimiehet, kapteenit ja heidän perheensä. Pietarsaari, ja sitä ennen Pedersöre, oli tunnettu satamapaikka ja 1700-luvun lopulla Suomen suurin laivojen tuottaja.
1890-luvulla Skata muuttui työläiskaupunginosaksi ja suurin osa asukkaista oli töissä viereisessä Strengbergin tehtaassa.
Skatassa on tänä päivänä hiljaista, mutta rakennusten seiniin kiinnitetyistä kylteistä voi lukea alueen vilkkaasta menneisyydestä kauppoineen ja palveluineen. Vielä 1970-luvulla Skatan taloissa oli puoteja, leipomoita ja rautatavarakauppoja.
Nykyään Skata on rauhallista ja arvostettua asuinaluetta. Skata suojeltiin asemakaavalla 1982 ja on säilynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan.
Skatan alueella ei ole kuppiloita eikä ravintoloitakaan, lukuun ottamatta Skatan etelälaidalla sijaitsevaa Cafè Skorpania. Skorpan on ilmeisesti Pietarsaaressa jonkinlainen kahvila- & kanelipulla-instituutio. 🧡 ☺️ Sain paikasta monet vinkit, kun kerroin Instagramissa olevani matkalla Pietarsaareen.
Pullaan en taipunut, mutta ruokavaliolleni epäuskollisesti päädyin maistamaan vegaanista raakakakkua. Myönnettävästi se oli minulle liian makea, mutta oli ihanaa istua tuokio hyvän kahvikupposen ja sievän leivonnaisen äärellä Skorpanin tunnelmallisella puutarhaterassilla. ☺️
Tein kävelyn myös Kittholmaan, Pietarsaaren Vanhaan Satamaan.
Kuopiolaiselle nimi 'Vanha Satama' vie ajatukset hyvin erilaiseen paikkaan, kuin mikä vierailijaa tänä päivänä Pietarsaaren Kittholmassa odottaa.
Vuosisatoja sitten Vanhan Sataman alue oli syvä ja suojaisa merenlahti, joka sijoittui aivan silloisen asutuksen tuntumaan - meri on ulottunut joskus lähes Pietarsaaren Kauppatorille saakka. Sataman alueella on muinoin rakennettu laiva jos toinenkin, ja se on ollut erittäin vilkas kaupan, teollisuuden ja merenkulun alue. Ajan myötä maankohoaminen on madaltanut ja muuttanut vesialueita, ja satama on nykyään noin kilometrin päässä keskustasta.
Tänä päivänä Vanha Satama on luonnonläheinen, merellinen virkistysalue metsineen, luontopolkuineen, vierasvenesatamineen ja uimarantoineen. Alueella on myös kesähuvila-asutusta 1800-luvun lopulta.
Kittholman hienohiekkaiset uimarannat olivat elokuun lopussa jo hiljentyneet, vaikka loppukesän aurinko palasi vierailuni aikana hellimään lämmöllään.
Vanhassa Satamassa sijaitsee vuonna 1901 rakennettu perinteikäs purjehduspaviljonki Pavis. Se toimii tänä päivänä ravintolana ja juhlapaikkana.
Olin laskeskellut pääseväni kävelyni päätteeksi hengähtämään Paviksen terassille ja nauttimaan auringosta ja merinäköaloista viileän valkoviinilasin äärellä. Terassi vaikutti epäilyttävän tyhjältä, mutta ravintolan ovi oli kuitenkin auki. Astuin sisään - vain kuullakseni, että paikka menisi 10 minuutin kuluttua kiinni. Kello oli 15.50.
Olisiko tarjoilija kuitenkin voinut myydä minulle lasin viiniä..? Katsoin häneen vetoavasti. Voisinhan jäädä istumaan terassille, kun ravintola sulkeutui. Tarjoilija pudisti päätään, hän ei voisi antaa minulle lasia, sillä kaikki lasit piti neljään mennessä kerätä terassilta. "Emme voi jättää laseja ulos. Se on määräys". Olin jo kääntymässä pois, kun keksin viimeisen oljenkorren:
"Sattuisiko teillä olemaan muovimukeja....?"
Ja minullehan löytyi jostain tiskinaluskätköistä sangen tyylikäs muovinen muki, johon myytiin annos valkkaria - ja sain jäädä istumaan terassille rauhalliseen yksinäisyyteeni viineineni. ☺️
Ett varmt tack, Pavis!
Lounas oli jäänyt väliin (tai korvautunut Skorpanin raakakakkupalalla...), joten päädyin Kittholma-kävelyn jälkeen suuntaamaan aikaiselle illalliselle Pietarsaaren vanhalla paloasemalla sijaitsevaan Station 23 -ravintolaan.
Aurinkoisella terassilla oli mukava viivähtää ja ruokakin oli erinomaista.
Juttelin paikallisen pariskunnan kanssa elämästä Pietarsaaressa. He kysyivät heti, että olin varmastikin majoittunut kaupunginhotelliin (Stadshotellet). Ahaa, se olisi siis ollut klassikkopaikka yöpyä täällä! Mutta olin varannut viehättävän Airbnb'n saunalla. Ehkä ensi kerralla sitten Kaupunginhotelliin.
Totesin Pietarsaaren ruotsin murteen kuulostavan tutulta ja kodikkaalta; olihan minulla ollut Ahvenanmaalla ystäviä ja työkavereita täältä päin. Ahvenanmaalla asuessa en ollut ajatellut murretta sen kummemmin, se oli minulle "vain" suomenruotsia. Nyt se toi heti lämpimän läikähdyksen rinta-alaan ja muistoja Ahvenanmaalta. ☺️ (Sinällään hassua: itse Ahvenanmaan murrehan on ihan erilaista..!) Ylipäänsä oleilu Pietarsaaressa toi minulle Maarianhamina-viboja. Kuulin ympärilläni vain ruotsia, ja jotenkin kaupungissa vallitsi sellainen omanlainen idyllisyys ja leppoisuus, jonka yhdistän mielessäni Maarianhaminaan.
Pietarsaaressa oli ensimmäisen vierailupäiväni iltana Spotlight-tapahtuma, joka - heheh - sekin toi mieleeni Ahvenanmaan.
Spotlight on kuin yhdistelmä Maarianhaminassa syksyisin järjestettäviä Open By Night ja Kulturnatten -tapahtumia: keskustan kaupat ovat auki myöhempään kuin tavallisesti, ja kaduilla ja puistoissa on kulttuuriohjelmaa.
Käveleskelin ympäri keskustaa illan ihmisvilinässä. Kohtasin myös muutaman Karkkipävän seuraajan. ☺️ Toisen heistä sattumalta kirkossa, toisen kauneushoitolassa, jossa seuraajani oli töissä ja jonne hän oli kutsunut minut käymään. Juttelimme luonnonkosmetiikasta ja suosikkituotteistamme. Hauskana sattumana kauneushoitola sijaitsi aivan Airbnb-asuntoni vieressä.
Loppuillan vietin kämpilläni saunoen ja rentoillen. Airbnb-asunto oli tilava ja kauniisti sisustettu ja sijaitsi historiallisessa rakennuksessa. Olin iloinen valinnastani, tämä tuntui ihanalta hemmottelulta. ☺️ Ja sesongin ulkopuolella kun jo oltiin, tällaisen kämpän sai yli tuplasti halvemmalla, kuin mitä yö hotellissa olisi maksanut.
Seuraavana päivänä vuokrasin pyörän ja omistin päivän luontoretkelle. Suuntasin kaupungin ulkopuolelle Fäbodan merenranta-alueelle.
10 km päässä Pietarsaaren keskustasta sijaitseva Fäboda on paikallisten suosikki-virkistysalue, Fäbodassa on kilometreittäin vaelluspolkuja ja hiekkarantoja ja sinne tullaan ympäri vuoden nauttimaan luonnosta; uimaan, patikoimaan, marjastamaan ja hiihtämään. Tavatessani Airbnb-emäntäni hänen ensimmäinen vinkkinsä oli tehdä retki Fäbodaan. Ja kun säätkin suosivat, niin ei muuta kuin pyörän selkään!
Perillä odotti maineensa veroinen luontoparatiisi.
Asetuin rantakallioille ja oli kuin kesä olisi palannut. Oli niin lämmintä ja tyyntä, aurinko silitteli ihoani. Koin valtavaa ilon ja onnen tunnetta. Sellaista, jota vain luonto voi antaa.
Alueella oli hiljaista, ja upeasta säästä huolimatta vain kourallinen ihmisiä oli saapunut tuona torstai-iltapäivänä nauttimaan Fäbodasta. Arkipäivä saattoi tietysti olla selitys.
Kallioilla havupuiden katveessa sijaitseva, alueen ainoa ravitsemusliike Fäbodan Kahvitupa oli auki viimeistä viikkoa, ja ilokseni sain sieltä maukasta lounasta.
Kävelin kallioita ja merenrantaa pitkin viereiselle Pikkuhiekan rannalle. Täällä on myös suosittu leirintäalue. Seurasin rantaviivaa pienelle niemekkeelle, josta kuului lapsiperheen iloisia ääniä. Perheen koira haukkui touhukkaasti. Se taisi käydä uimassa.
Kello läheni viittä, ja yhä oli lämmin. Pysähdyin katselemaan kaisloja, joiden vihreinä kurkottavat varret muodostivat kauniin kontrastin taivaan sinen kanssa.
Tuntui, että vietin päivää hyvän ystävän kanssa, ja olimme jättämässä hyvästejä seuraavaan vuoteen. Se ystävä oli kesä.
.
Maltoin viimein palata pyörälleni ja poljin takaisin kaupunkiin. Vierailin Pedersören kirkossa ja hautausmaalla, ja suuntasin vielä Aspegrenin puutarhaan. Sekin tunnettuja Pietarsaaren nähtävyyksiä.
Rovasti Gabriel Aspegren rakennutti Aspegrenin puutarhan Rosenlundin pappilan yhteyteen 1700-luvulla. Se on Suomen vanhimpia pappilapuutarhoja.
Puutarhaa ympäröivät kiviaidat ja sen keskellä seisoo rovastin ajoilta peräisin olevien piirustusten pohjalta rakennettu huvimaja. Puutarhassa on myös kaksi lampea ja talvipuutarha. Viljelypalstat pursuavat erilaisten kukkien, mauste- ja lääkekasvien värikylläisyyttä. Bongasin ainakin kaunopunahattuja, joihin juuri tutustuin Frantsilan pelloilla. :) Omenapuitakin puutarhassa on.
Kävely laskevan ilta-auringon kultaisessa valossa Aspegrenin puutarhassa kruunasi Pietarsaari-vierailuni. Miten ihana kaupunki...!
Paljon jäi näkemättäkin. Ensi kerralla täytyy ottaa haltuun kaupungin monet museot, ja tehdä paikallisoppaan kanssa uusi kävely Skataan. 🙂
Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Mossan valikoima on kasvanut uudella sävytetyllä kasvojenhoitotuotteella: Glow CC Tinted CC Cream SPF 15. Esittelen tässä postauksessa CC-uutuuden ja samalla muutkin Mossan sävytetyt kasvovoiteet. Kaikki kolme ovat erilaisia - löydä omasi!
🍓 BB Nude 5 in 1 Nude Tint Moisturiser, sävy Soft Beige
🍓 365 Day Defence SPF 30 Certified Natural Sunscreen
🍓 Glow CC Tinted CC Cream SPF 15, sävyt Light Beige ja Medium Beige
Erot pähkinänkuoressa:
BB-voide on voiteista ihotuntumaltaan kevyin. Se on vegaaninen ja vailla suojakerrointa.
Uusi CC-voide on BB-voidetta jämäkämpi ja aavistuksen peittävämpi. Siinä on suojakerroin 15 ja kaksi sävyvaihtoehtoa.
Day Defence -voide on kolmikosta täyteläisin ja hoitavin ja suojaa ihoa SPF 30 -suojakertoimella. Sävy on täysin läpikuultava eikä tuo peittävyyttä.
Kirjaimet 'CC' tulevat sanoista 'color correcting'. Otetaan tähän kohtaan pieni katsaus termeihin BB- ja CC-voide, näiden välinen raja on nimittäin nykypäivän markkinoilla hämärtynyt lähes olemattomiin.
Toiminnallisesti sekä BB- että CC-voide on sävyttävä päivävoide, johon on yhdistetty ihonhoidollisia aktiiviaineita ja usein aurinkosuoja. Alun perin näillä oli omat selkeät roolinsa, mutta nykyään sekä peittävyys että koostumukset vaihtelevat brändistä toiseen riippumatta siitä, lukeeko purkin kyljessä BB vai CC.
Alkuperäinen idea oli seuraava:
BB-voide: kehitetty rauhoittamaan, peittämään punoitusta sekä suojaamaan ihoa vahvojen kosmetologisten toimenpiteiden (kuten kuorintojen) jälkeen. Painopiste oli kosteutuksessa, suojaavuudessa (SPF) ja ihon pinnan tasoituksessa. BB oli usein täyteläisempi ja voidemaisempi kuin CC.
CC-voide: kehitettiin jatkojalostuksena BB-voiteesta tasoittamaan erityisesti ihon kirjavuutta; punoitusta, keltaisuutta tai pigmenttimuutoksia. Tekstuuriltaan CC-voide oli tyypillisesti kevyempi ja raikkaampi kuin BB-voide. CC-voiteissa hyödynnetään usein kapseloitua pigmenttiteknologiaa.
Mossan BB- ja CC-voiteet eivät noudata tätä jaottelua, ja suosittelenkin tänä päivänä unohtamaan alkuperäisen jaottelun. Käytännössä BB- ja CC-voide ovat tätä nykyä synonyymeja sävyttävän kosteusvoiteen kanssa. Osassa on SPF, osassa ei.
17,90€ / 40 ml
Aloitan uutuustuotteen arvion sanomalla: CC-voiteesta tuli välittömästi suosikkini Mossan sävytettyjen kasvovoiteiden joukossa! 😍 Tykkään tästä tosi paljon, ja se toimii ihollani erinomaisesti. Tummempi sävy Medium Beige on iholleni aivan täydellinen.
Glow CC -voide on ihotuntumaltaan jämäkämpi ja napakampi kuin BB- ja Day Defence -voiteet. Se myös jättää himmeämmän pinnan, kuin kaksi muuta. Täyteläisyydeltään se sijoittuu BB:n ja Day Defencen välille, ollen huomattavasti vähärasvaisempi - ainakin vähärasvaisemman tuntuinen - kuin Day Defence.
Jos testaisin Mossan uutuutta sokkona tuntematta tuotteen nimeä tai kuvausta, kuvittelisin tämän olevan perinteisemmän osaston BB-voide; tässä on juuri sitä suojaavaa napakkuutta, johon totuin alkuperäisissä BB-voiteissa kauan sitten. Tykkäsin siitä tunteesta, ja tykkään yhäkin. :)
Glow CC -voiteessa on mehiläisvahaa, eli se ei ole vegaaninen. Mehiläisvaha on CC-voiteen incissä korkeammalla, kuin Day Defencessä, ja arvelen tämän(kin) vaikuttavan tuotteen napakkaan ihotuntumaan.
Lisäksi CC-voiteessa on rasvaisuutta imevää ja voidetta tihentävää silicaa ja selluloosaa.
SPF 15 -suojakertoimen tuo mineraali-UV-suodatin sinkkioksidi. Hoitavia ainesosia ovat luumunkiviöljy, lesitiini ja hyaluronihappo.
Mossan CC-voide ihollani, ennen / jälkeen. Kuten näkyy, sävy Medium Beige on kuin yksi yhteen mun ihon sävyn kanssa.
Postauksen lopussa on kuva, jossa kaikki Mossan sävytetyt voiteet näkyvät rinnakkain mun iholla.
16,90€ / 50 ml
Mossan BB-voide on joukon kevyin voide. Se on myös vegaaninen. Koska tässä voiteessa ei ole UV-suodattimia, sen emulsiopohja on voitu rakentaa erilaiseksi. BB Nude -voiteessa ei ole käytetty lainkaan vahoja, mikä tekee siitä heti kevyemmän kuin toverinsa. Nestepohjan muodostaa veden sijaan aloe vera -mehu.
BB-voiteessa on hoitavilta ainesosiltaan monipuolisempi koostumus kuin CC:ssä; tässä on auringonkukka-, jojoba- ja luumunkiviöljyä, sheavoita, luumu-uutetta ja hyaluronihappoa. Ihotuntumaltaan BB-voide on jännästi "nahkea" verrattuna CC- ja Day Defence -voiteeseen, minkä arvelen johtuvan öljyjen vähäisestä osuudesta vesifaasiin nähden.
Soft Beige -sävy on hitusen vaaleampi kuin mun iho (ainakin nyt kesän jäljiltä), mutta voide on sen verran läpikuultava, että sävy asettuu iholleni oikein hyvin.
Alempaa löytyvissä vertailukuvissa voi nähdä, että BB-voiteen sävy on aavistuksen punertavampi, kuin CC-voiteen. Tämäkään ei lopulta näy ihollani, koska BB-voide antaa ihoni oman sävyn kuultaa läpi.
19,90€ / 50 ml
Day Defence -voide on kehitetty ympärivuotiseen käyttöön kosteuttavaksi kasvovoiteeksi, joka tuo myös UV-suojan. Toki moni käyttää sitä Suomen olosuhteissa vain kesäisin aurinkovoiteena, mikä on yhtä oikea käyttötapa. :)
Day Defence -voide sopii ihanteellisesti hieman kuivemmalle iholle. Se on runsaan ravitseva, ja voi ei-kuivalla iholla jäädä kiiltelemään. Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat auringonkukka- ja marjavaha, mehiläisvaha, oliiviöljyn saippuoitumattomat yhdisteet, tyrnimarjan ja vadelman uutteet sekä vadelmansiemenöljy.
Day Defence -voiteen läpikuultavan pigmentin tehtävä on ennen kaikkea maskeerata UV-filtteri-sinkkioksidin mahdollisesti tuomaa vaaleaa kajoa iholla, ja sen se tekee täydellisesti. Day Defence -voide ei tuo peittävyyttä, mutta jos käyttäjän iho on kovin kalpea, voiteen beige nudepigmentti voi tuoda kasvoille hyvin kevyesti erottuvan "päivetyksen".
CC GLOW - tasoittaa ihon sävyä eniten, sopii kaikille ihotyypeille, myös rasvoittuvalle ja sekaiholle. Ei-vegaaninen. Sisältää suojakertoimen 15.
BB NUDE - tasoittaa ihon sävyä hyvin kevyesti. Sopii parhaiten normaalille, pintakuivalle ja sekaiholle. Vegaaninen. Ei suojakerrointa.
DAY DEFENCE - ei juurikaan tasoita ihon sävyä. Ravitsevin ja kosteuttavin koostumus, sopii parhaiten normaalista kuivalle iholle. Ei-vegaaninen. Sisältää suojakertoimen 30.
👉 Väripigmentin tuoma lisäetu: luonnolliset rautaoksidi-väripigmentit auttavat ehkäisemään hyperpigmentaatiota. Näin ollen sävytetty, myös ei-peittävä sävytetty aurinkovoide suojaa ihoa paremmin pigmenttiläiskiltä, kuin ei-sävytetty.
Day Defence: hieman punertava, täysin läpikuultava beige
BB: aavistuksen roosaan taittava beige
CC Medium Beige: lämmin, keltapohjainen beige
CC Light Beige: neutraali vaalea beige
Olisitteko kuunaan osanneet kuvitella hajuvettä, jonka inspiraationa - ja konkreettisesti raaka-aineinakin - on suomalainen sienimetsä? 😍 Minä en, mutta nyt olen sellaisen testannut, ja täysin lumoutunut. 🧡
Tuoksun sain testiin markkinointitarkoituksessa Hetkiseltä.
Uutuustuoksu on Saimi Hoyerin ja Hetkinen -tuoksubrändin yhteistyö, Mycel EdP.
Saimi Hoyer tunnetaan ennen kaikkea urastaan mallina ja Hotelli Punkaharjun entisenä omistajana, mutta moni - etenkin me Etelä-Savossa Saimin huudeilla aikaa viettävät - tuntee hänet myös Suomen eturivin sieni-entusiastina. Saimi rakastaa sieniä, hän elää ja hengittää sieniä. Jos jonkun voisi odottaa haluavan pullottaa sienten sielun parfyymipulloon, se olisi juuri Saimi Hoyer. 🧡
Tämä tuoksu on jotain niin jännää, omaperäistä, erilaista ja huumaavan viehättävää, että en tiedä, miten saisin sana- ja tunneryöpsähtelyni aseteltua järkeväksi parfyymiarvosteluksi. Mycel-tuoksua on hurjan vaikea kuvailla, ja silti haluan yrittää sen tehdä..!
Jos saisin valita muutaman avainsanan kuvaamaan Mycel-tuoksua, ne olisivat:
juurevan makea, muhevan multainen, kostean metsäinen ja aavistuksen savuinen.
Mycel-tuoksun virallinen tuoksukuvaus on seuraavanlainen (käännetty vapaasti englanninkielestä, Hetkisen sivut ovat pelkästään englanniksi):
"Sydämessään tuoksu kätkee aitoja suomalaisia luonnon sieniä: mustavahakasta, mustatorvisientä ja suppilovahveroa. Niiden lämmin, multainen syvyys kietoutuu kostean sammaleen, männyn, koivunkuoren, väinönputken juuren, vetiverin ja santelipuun ympärille, muodostaen tuoksun, joka tuntuu yhtä aikaa syvästi tutulta ja vaikeasti määriteltävältä.
Iholla Mycel on multainen, puinen ja pehmeän salaperäinen. Se avautuu metsän raikkaudella, laskeutuen sitten lämpimämpään, tummempaan ja intiimimpään olemukseen."
Mielenkiintoisesti, oma kokemukseni Mycel EdP:n ensituoksusta on hyvin erilainen kuin virallisen tuoksukuvauksen. (Mutta näinhän se onkin, tuoksut ovat lopulta hyvin henkilökohtaisia kokemuksia ja sama hajuvesi voi avautua kahdelle eri ihmiselle täysin erilaisena.) Minulle Mycel avautuu ennen kaikkea runsaan ja syvän makeana, ei metsäisen raikkaana.
'Makea' on todellakin vahvin sana, millä voin tuoksua kuvata, mutta makeus on hyvin eri laatuista, kuin perinteisemmissä - ja voisiko sanoa kaupallisemmissa - makeissa hajuvesissä. Makeus on salaperäistä, kerroksellista ja runsaan vivahteikasta, ja sen taustalla kohoaa kostean lämmin multaisuus - tässä yhteydessä ajatukseni hakeutuvat aina vain sanaan muhevuus.
Kun kirjoitin paperille ensimmäisiä fiiliksiäni Mycel-parfyymistä, paperilla luki lopulta: herkullinen, intensiivinen gourmand-makeus, marjainen, juurevan multainen, ehkä jopa vähän savuinen. Kyllä, savuinen! Muheva. Tulee mieleen mustaherukoita, ehkä boysenmarjaa, matalan aromaattista vaniljaa.
Olen tehnyt Mycel-tuoksun kanssa tuttavuutta nyt viikon päivät, ja kokemus on yhä pitkälti saman henkinen, mutta marjaisuus on laajentunut mausteiseen hedelmäisyyteen.
Keskustelin Mycel-tuoksusta Hetkinen-brändin toimitusjohtajan Mona Isotuvan kanssa ja kaivauduin sienten tuoksujen olemukseen myös internetin maailmassa. 🍄🟫 Mycel-tuoksun hedelmäinen, runsas ja juureva makeus tulee nimittäin nimenomaan sienistä. Tässä kohtaa tunnustan, että vaikka sienistä tykkäänkin lautasellani, en tunne tuoreiden sienten tuoksuja enkä ylipäänsä ole ollut paljonkaan tekemisissä tuoreiden sienten kanssa kantarelleja lukuun ottamatta.
Jos ajattelen sieniä, minulle ei tule mieleen makea aromaattisuus, ei todellakaan. Olikin yllätys - ja kiehtova sellainen - että tuoreissa sienissä voi olla hyvinkin moniulotteisia, makeita tuoksuvivahteita!
Mycel Edp:ssä käytetään uutteita kolmesta sienestä; mustavahakkaasta, mustatorvisienestä ja suppilovahverosta. Netistä löytyvien tietojen mukaan:
Mustavahakkaan tuoksuprofiili on miellyttävän makea, kukkamainen ja miedon hunajainen. Monissa sieni-oppaissa mustavahakkaan tuoksusta käytetään jopa sanaa hajuvesimäinen tai parfyyminen.
Mustatorvisieni tuoksuu tuoreena miedon hedelmäiseltä ja hieman omenamaiselta. Aromissa voi aistia myös kevyen mausteisia tai jopa aprikoosimaisia vivahteita.
Suppilovahvero tuoksuu miedon multaiselta ja raikkaalta metsältä. Sen ominaistuoksussa on tunnistettavissa kostean syysmetsän ja puhtaan mullan aromeja.
Niin mielenkiintoista! Olen taas oppinut jotain uutta..! Olisinko arvannut, että sieniin kätkeytyy tällainen tuoksujen paletti, joka toimii upeasti jopa parfyymissa..?
Mycel Edp on valmistettu 100% luonnollisista ja vegaanisista ainesosista.
Tässä kaikki tuoksukomponentit:
Pinus Sylvestris Leaf Oil - metsämännyn neulasten eteerinen öljy
Boswellia Carterii Oil – olibaanihartsin eli frankinsensin eteerinen öljy
Piper Nigrum Fruit Oil – mustapippurin eteerinen öljy
Vetiveria Zizanoides Root Oil - vetiverin eteerinen öljy
Santalum Album Oil – santelipuun eteerinen öljy
Cinnamomum Zeylanicum Bark Oil – Ceylon-kanelin eteerinen öljy
Labdanum Absolute – Labdanum-absoluutti (pihkauute)
Angelica Archangelica Root Oil – väinönputken juuren eteerinen öljy
Betula Alba Bark Extract – koivunkuoriuute
Oak Wood Extract – tammipuun uute
Evernia Prunastri Extract – tammisammaluute
Craterellus Cornucopioides Extract - mustatorvisienen uute
Hygrophorus Camarophyllus Extract – mustavahakkaan uute
Craterellus Tubaeformis Extract – suppilovahveron uute
Mielestäni Mycel Edp on upea kunnianosoitus suomalaisen metsän syvyydelle. Metsäisiä tuoksuja ovat markkinat pullollaan, ja pelkkä sammaleinen, havupuinen ja vihreä tuoksu ei olisi tehnyt minuun samanlaista vaikutusta. (Vaikka klassiset woody-tuoksut ovat nekin minulle suuresti mieleen.)
Mycel-tuoksussa syysmetsän ja sienimättäiden kostean aromaattinen tuoksu ja multainen - täältä se sana taas tulee: muhevuus - on tavoitettu äärimmäisen herkästi ja taidokkaasti.
Tätä ennen en olisi ikinä osannut kuvitella sienihajuvettä - nyt se tuntuu tutulta ja omalta..! ❤️ Samalla tuoksu ei ole yhtään sienimäinen - ja myös ON sienimäinen. Se on tyylikäs, persoonallinen ja kekseliäs tulkinta sienimetsästä. Tästä uudesta ja erittäin mieleisestä kokemuksesta on kiittäminen Saimi Hoyeria. En tiedä, olisiko kukaan toinen henkilö keksinyt yrittää pullottaa sienten tuoksua eleganttiin parfyymiin.
Ensiminuutit: voimakkaan ja vivahteikkaan makea, runsas, kostean multainen. Gourmand-tyyppinen. Mausteita, hedelmäisyyttä, myös makeaa marjaisuutta. Jopa karamellimaisuutta.
Puoli tuntia: makeus tasaantuu ja muuntuu pehmeän kermaiseksi, hieman savuiseksi. Mausteet nousevat enemmän esiin: pehmeä kaneli, häivähdys mustapippuria, myös aavistus vaniljaisuutta - vaikkei tuoksussa ole vaniljaa.
Useita tunteja: iholle jää vastustamaton, lämmin, lempeän makea ja kermaisen pehmeä tuoksu. Mausteita, lämpimiä santelipuun, tammen ja vetiverin sävyjä. Huumaavan ihana.
Yleisesti kestosta: Mycel on erittäin vahva ja kestävä. Yksi suihkaus tuoksuu iholla seuraavana päivänäkin, ja kestää läpi saunan. Tuoksu on aistittavissa vielä saippuapesun jälkeenkin.
*
Mycel Eau de Parfum -tuoksua myy Hetkinen-brändin oma verkkokauppa (89€ / 30 ml). Livenä tuoksua pääsee pian fiilistelemään Stockmannille, joka on ainoa kivijalkaliike, jossa Mycel-tuoksuun voi tutustua. Hetkisen mukaan tuoksu saapuu Stockalle ihan lähipäivinä.
