Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Pitäkää kiinni hatuistanne, puhdistusöljyjen ystävät: täältä tulee uusi edullisten puhdistusöljyjen kuningatar! 🫅💎😍 Mossa on vihdoin lanseerannut puhdistusöljyn, ja ai ETTÄ miten hyvä se onkaan! 🔥
Mossan Vitamin Cocktail -linja on jälleen laajentunut, ja tällä kertaa perhe on kasvanut emulgoituvalla puhdistusöljyllä ja ihon mikrobiomia tukevalla, antioksidanttisella kasvovesisuihkeella.
Kuluttajat ovat toivoneet Mossalta kumpaakin tuotetyyppiä (öljyputsaria ja suihkutettavaa kasvovettä), ja täällä ne nyt ovat. ❤️🔥
Vinkki: Mossan tuotteet ovat 8.2. saakka -25% S-etutarjouksessa Sokoksella.
Aloitetaan esittely puhdistusöljystä, se on HELMI! 🤩
19,90€ / 100 ml (Sokos S-etuhinta 14,90€)
Mossan uutuusputsari kolmella virkkeellä:
💖 Todella herkullisen tuoksuinen! Rakastan!
💖 Erittäin hyvin emulgoituva ja iholta huuhtoutuva (mun iholla*)
💖 Koostumukseltaan erilainen, kuin valtaosa muista luonnonkosmetiikan öljyputsareista = kiinnostavaa!
*) muistathan, että öljyputsarin emulgoituvuus riippuu ihotyypistä, meikin määrästä, veden laadusta ja muista tekijöistä!
Vitamin Cocktail -puhdistusöljyn runsas, hedelmäinen ja makea tuoksu vie ajatukset luksus-öljyputsareihin kuten Leahlani ja Ayu Organics. Minulle "putoavat" nämä kypsien sitrushedelmien tuoksut täydellisesti ihonhoitotuotteissa, erityisesti putsareissa, joita käyttäessä voi nauttia huumaavan ihanasta tuoksusta hetken, ja sitten se huuhdotaan iholta. Herkullinen tuoksu tekee puhdistushetkestä niin paljon kivemman kuin tuoksuttomuus tai neutraali, mitäänsanomaton tuoksu.
Koostumuksesta:
Mossan puhdistusöljy on keskitäyteläinen ja sen öljypohjan muodostavat auringonkukkaöljy ja MCT-öljy.
Emulgaattoriksi Mossa on valinnut Polyglyceryl-4 Olivate + Ethyl Olivate -yhdistelmän (tunnetaan nimellä Surfinesse™ Cleanse), joka on uudempi ja hienostuneempi emulgaattoriteknologia, kuin laajasti käytetty Polyglyceryl-4 Oleate. Mielenkiinnolla odotan, alkaako pari vuotta sitten markkinoille tullutta Surfinessea näkyä tulevaisuudessa enemmän luonnonkosmetiikan puhdistusöljyjen scenessä kuin Polyglyceryl-4 Oleatea, joka on tähän saakka ollut emulgoituvien öljyputsareiden golden standard. Mun iho ainakin on erittäin ihastunut tähän uudempaan teknologiaan..! 😍 Surfinesse pohjautuu oliiviöljyyn.
Muutenkin Mossan puhdistusöljy voi ylpeillä pramealla ainesosaluettelolla. Voisin todellakin sanoa tämän muistuttavan enemmän Leahlanin formulaatiotyyppiä kuin perus-luonnonkosmetiikkasarjojen. (Leahlani on havaijilaista premium-luonnonkosmetiikkaa.) Siinä missä luonnonkosmetiikan öljyputsareissa tyypillisesti on 1-2 pohjaöljyä ja muutama (tai ei yhtään) hoitavaa lisäöljyä, Mossassa lisäöljyjä on yhdeksän (!): kauraöljy, tyrniöljy, iltahelokkiöljy, oliiviöljy, avokadoöljy, manteliöljy, aprikoosinkiviöljy, luumunkiviöljy ja vadelmansiemenöljy. Välttämättä ihan jokainen näistä ei ole iholle putsarituotteessa merkityksellinen, mutta ainakin tämä kertoo, että Mossa on ottanut putsariinsa erilaisen ja selvästi ylellisemmän lähestymistavan. Wow, Mossa! 👏 Tämä on jopa vähän odottamatonta näin edulliselle ihonhoitotuotteelle..!
Vitamin Cocktail -öljyputsari on väriltään oranssinkeltaista, ja sävy tulee tyrniöljystä. Tiedämme siis ainakin, että tyrniöljyä on tässä enemmän kuin minimaalinen "markkinointiainesosa"-määrä! 👌
Mossan uutuus kiilaa mun kirjoissa kirkkaasti edullisten öljyputsareiden kärkeen - ja saa muutenkin itsestäänselvän paikan mun Parhaat Öljyputsarit top-listalta, jossa on myös muutamia kalliimpia kollegoita. Hienoa työtä, Mossa!
15,90€ / 100 ml (Sokos S-etuhinta 11,90€)
Uusi suihkutettava kasvovesi jää ehkä hieman fantastisen putsarikaverinsa varjoon. Älkää ymmärtäkö väärin, ei Vitamin Cocktail -suihkeessa mitään vikaa ole, se vain ei ole omassa kategoriassaan niin timanttinen, kuin Vitamin Cocktail Cleansing Oil on.
Energising Toner Mist erottuu kuitenkin kilpailijoistaan: se on toiminnallisuudeltaan erilainen, kuin valtaosa mist-tyyppisistä kasvovesistä. Vitamin Cocktail -suihke ei pyri tuomaan iholle välitöntä "kosteuspommia", vaan tarjoaa ihosoluille antioksidanttien suojaa ja energiaa, probioottista, mikrobiomia tasapainottavaa hoivaa sekä kevyttä kosteutusta.
Aivan totta, myös Mossan ei-suihkutettava kasvovesi, Youth Defence Antioxidants Radiance Toner, tuo iholle antioksidanttien tehoja. Uutuus eroaa vanhasta kuitenkin selvästi. Vitamin Cocktail -linja on Mossan THE antioksidantti-linja, ja sisältää kaikkein eniten antioksidanttisia marjauutteita. Youth Defence -kasvovedessä on kaksi marjauutetta (lakka ja mustikka), Vitamin Cocktail -kasvosuihkeessa kuusi (tyrni, kvitten, herukka, lakka, vadelma, karpalo).
Toinen mielenkiintoinen ero on säilöntäainejärjestelmässä.
Tämä menee jo ehkä tylsän ainesosanörtteilyn puolelle mutta yritän yksinkertaistaa: Mossan vanha kasvovesi edustaa säilöntäainejärjestelmältään perinteistä old school -tyyliä, Vitamin Cocktail taas on modernimpaa suuntausta, jossa perussäilöntäaineet korvataan miedommilla ja monipuolisempia ihohyötyjä sisältävillä vaihtoehdoilla.
Et bongaa Vitamin Cocktail -suihkeen incistä yhtäkään varsinaista säilöntäainekemikaalia, sen sijaan tuotteen säilyvyys on varmistettu glykoleilla sekä fermentoidulla Lactobacilluksella, joilla kaikilla on useita rooleja ihonhoitotuotteissa; glykolit myös kosteuttavat, toimivat liuottimina sekä aktiiviaineiden imeytymisen parantajina, Lactobacillus Ferment taas on tuttu rauhoittavasta ja ihon mikrobiomia tasapainottavasta vaikutuksestaan. Vitamin Cocktail voi olla parempi kasvovesi iholle, joka ei kestä perinteisiä säilöntäainekemikaaleja, kuten natriumbentsoaattia ja kaliumsorbaattia. (Heitäkin on.)
Vitamin Cocktail -kasvosuihke pähkinänkuoressa:
🧡 Tuo ihoon marjojen antioksidantteja
🧡 Rauhoittaa ja vahvistaa ihoa postbioottisella Lactobacillus-uutteella
🧡 Kosteuttaa miedosti (välitön kosteus on mieto, mutta tuote parantaa ihon kosteustasapainoa pidemmällä aikavälillä mikrobiomi-vaikutuksensa kautta)
🧡 Tasapainottaa ihon pH:n terveelle tasolle
🧡 Hyvän tuoksuinen (ei yhtä "rehevän" makea kuin putsari)
*
Mitäs tykkäätte Mossan uutuuksista? Kuka muu toivottaa tervetulleeksi uuden edullisen ja herrrkullisen tuoksuisen öljyputsarin? 😍
Karkkipäivä-blogi täyttää tänä keväänä 17 vuotta. ”Blogit ovat kuolleet”, sanotaan. Suuri osa 2000-luvun isoista blogeista onkin hiljentynyt – mutta ei Karkkipäivä. 👊
Ilahduin melkein kyyneliin, kun katsoin vuoden ensimmäisen kuukauden kävijämäärät Google Analytics -tilastosta. Karkkipäivä-blogissa kävi tammikuun aikana 81 736 uniikkia kävijää.
Blogissani on viimeksi ollut näin paljon kuukausi-kävijöitä 10 vuotta sitten – tammikuussa 2016.
Olen niin iloinen, että Karkkipäivä elää ja voi hyvin. ❤️
Minua on vaikuttajana kyseenalaistettu, kun olen jäänyt kirjoittamaan blogia aikana, jolloin vaikuttaja-alan kaupallinen merkittävyys on siirtynyt lähes yksinomaan somen puolelle. Pitkien artikkelien kirjoittaminen ja resurssien laittaminen tämän kaltaiseen sisältöön ei ole ikään kuin kaupallisesti järkevää. (Ainakaan yhtä järkevää, kuin koukuttavien somevideoiden tekeminen.) Minä kuitenkin rakastan kirjoittamista, perehtymistä, ja hidasta sisältöä. En ole vauhdikkaiden viraalivideoiden tekijä.
Vaikka sisällöntuotanto on myös työtäni, haluan tehdä sitä tavalla, jonka koen itselleni merkitykselliseksi. Kirjoittaminen ja pitkät postaukset ovat sitä. Kaupallisuus ei voi ohjata sitä, millainen 'vaikuttaja' olen (en edelleenkään pidä tästä termistä). Oma arvopohjani ja se, mikä antaa minulle, määrittää tapani tehdä tätä hommaa.
Olen äärettömän kiitollinen, että yleisöni on vuodesta toiseen osoittanut, että tällaiselle sisällölle todella on yhä "tilausta".
Blogin olemassaolo riippuu kirjoittajastaan. Mutta tarvitaan myös yleisö, joka pitää sisällöt hengissä ja sivuston aktiivisena lukemalla, kommentoimalla ja keskustelemalla. Blogi on kirjoittajansa ja yleisönsä yhteissumma. Keskustelu ja aktiivinen kommentointi on Karkkipäivä-blogissa aina ollut yhtä tärkeässä roolissa kuin itse artikkelit.
Välitän yleisölleni suuren, lämpimän kiitoksen, kun yhä teette Karkkipäivästä Karkkipäivän mun kanssa. Olette ihan parhaita. ❤️
Uskallan siis väittää TikTokin, Tuben ja IG-kelojen valtavan suosion keskellä, että blogit eivät todellakaan ole kuolleet. Blogien kirjoittajat voivat muuttua ja siirtyä tekemään jotain muuta, mutta blogien kaltaiselle hitaalle medialle on edelleen kysyntää - kun blogeja vain kirjoitetaan ja ylläpidetään.
Näen, että "blogien kuolema" ei johdu yksinomaan netin kulutuskäyttäytymisen muutoksesta. Se johtuu siitä, että blogien kirjoittajat itse ovat hylänneet bloginsa ja tekevät nykyään somea, tai jotain ihan muuta.
Minulle kirjoittaminen ja blogi on henkireikä. Siitä tuli työni, mutta se on yhä tänäkin päivänä myös jonkinlainen päiväkirja, jonne on 17 vuoden aikana tallentunut ammatillisen kehitykseni, purkkianalyysien ja maitorahka-kritiikkien ohella myös erään suomalaisnaisen elämän iloja, suruja, oivalluksia, pettymyksiä ja onnistumisia.
Vaalin Karkkipäivää kuin vauvaani. Kiitos, KIITOS ihanat seuraajat, jotka olette pysyneet minun ja lapseni matkassa. ❤️
Karkkipäivä on pian jo täysi-ikäinen. Ja voi paremmin kuin koskaan!
Tänään haluan jakaa hyvän mielen tarinan.
Ostin taulun. ❤️
Taulu löytyi täysin odottamatta. Tilanteessa, jossa en olisi koskaan odottanut kohtaavani taidemaalausta, jonka haluan ostaa.
Ensin taustaa:
Ostin tammikuussa 2022 ensimmäisen oman kodin. Asunto on hassun muotoinen, ja siinä on pitkä eteiskäytävä. "Hukkaneliöitä", moni sanoisi. Sitä ne tavallaan ovatkin. Minä asun tässä kuitenkin yksin, enkä tarvitse jokaista neliötä.
(Asunto oli minulle mahdollinen ylipäänsä "outoutensa" vuoksi: siinä on kolmion neliöt, mutta vain kaksi huonetta (oh + mh + k), minkä puolesta se ei sovi kovin hyvin perheasunnoksi, ja se oli lisäksi täydessä remonttikunnossa. Tämä teki hinnasta minulle mahdollisen, muuten en olisi pystynyt näin isoa kämppää ostamaan.)
Remontin aikana mietin kaikkia mahdollisuuksia, mitä pitkällä hukkaneliö-eteiskäytävälläni tekisin. Useampi skenaario kävi suunnittelupöydällä: pitkä peilikaapisto, kirja- tai koriste-esinehylly, My Little Pony -vitriini (olen keräilijä 🦄💜), senkki + iso peili....
Lopulta hylkäsin kaapistot ja hyllyt ja päädyin siihen, että haluan jättää tilan mahdollisimman vapaaksi, koska myös tilan tuntu on hyvä asia. Tyhjät neliöt ja tyhjä tila rauhoittavat. Ainakin mun kaltaista, hieman kaoottista ihmistä, jonka pään sisus kuten myös asuinympäristön jokainen pinta on täynnä asioita ja tavarapinoja.
Päätin, että haluan pitää eteisen rauhallisena ja ostaa käytävän seinälle jonkin taulun.
Olen vain odottanut, koska se löytyy.
(Kerrottakoon, että ihania tauluja on tässäkin välissä löytynyt, mutta kaikki kiinnostavat taideteokset eivät suinkaan ole mahtuneet mun budjettiin.)
Tullaan tammikuuhun 2026.
Menin tammikuun alussa vakkarikampaajalleni värjäyttämään tyvikasvuni; toimenpide, jonka teen aina 4-5 kuukauden välein. Kun astuin sisään kampaamoon, silmäni osuivat heti kassan yläpuolella roikkuvaan tauluun. Siinä oli violetin ja sinisen sävyisellä taustalla susi. Se tuntui katsovan minua uteliaan ystävällisesti.
Istuin odotustilaan odottamaan vuoroani ja katselin sutta. Teos näytti aivan ihanalta. Sen värit, teema ja tunnelma puhuivat minulle. En saanut yksinkertaisesti katsettani irti taulusta.
Kampaamo, jossa käyn, järjestää tiloissaan säännöllisesti taidenäyttelyitä. Myönnettävästi yksikään aikaisempi näyttely ei ole mitenkään erityisesti liikauttanut minua. Hyvä jos olin edes huomannut tauluja.
Mutta nyt. ❤️🔥
Vuoroani odottaessa luin taidenäyttelyn esitteen. Näyttelyn nimi oli Metsän Katse, ja se oli avattu vain pari päivää aikaisemmin. Kun pääsin kohtaan, jossa taiteilija esitteli itsensä, jokin läikähti sydänalassani. Taiteilija oli minun ikäiseni nainen; pedagogi ja eräopas. "Minulle luonto on sekä inspiraation lähde että peili, jonka kautta ihminen voi nähdä oman haavoittuvuutensa ja voimansa", taiteilija Reetta Koski kirjoitti.
Siinä hetkessä tiesin, että susi-teos, Suden Maa (kuten teosluettelosta kävi ilmi), oli minun tauluni. Tunsin suurta samaistuttavuutta taiteilijan luontosuhteeseen. Myös minä olen kauan sitten halunnut olla eräopas. Se, että taiteilija oli kanssani samana vuonna syntynyt nainen, ei ainakaan vähentänyt samaistumisen tunnetta.
En odottanut hetkeäkään; laitoin saman tien taiteilijalle sähköpostia esitteessä annettuun osoitteeseen ja kysyin, onko Suden Maa -teos yhä vapaa ostettavaksi. Käteni suunnilleen tärisivät.
Menin sitten kampaajan tuoliin ja tuijotin koko värjäysoperaation ajan Sutta peilin kautta. Se oli takanani.
Tyvikasvu-operaation aikana taiteilija ehti vastata viestiini. Hän kirjoitti, että Suden Maa on alustavasti varattu toiselle, ja tämä toinen asiakas on miettimässä Suden Maan ja toisen, kettu-aiheisen maalauksen välillä. Voi eih...!, ajattelin. "Arvasin tämän, joku muukin haluaa sen..!"
Mutta illalla sain Reetta Koskelta uuden viestin. Toinen asiakas oli päätynyt kettuun. Suden Maa oli minun.
Se oli minun! 🥰
Eilen koitti se päivä, kun sain taulun kotiini. Se on juuri niin upea, kuin kampaamon seinällä.
En tiedä, miksi juuri tästä teoksesta tuli Minun Tauluni. Susi ei ole mikään itsestäänselvä aihe, jonka voisi odottaa päätyvän minun kotini seinälle. (Vaikka onhan siellä jo pari suden sukulaista; edesmenneet lemmikki-chihuahuat Totti ja Viivi ikuistettuina isoihin valokuvaprintteihin..!)
En ollut koskaan miettinyt, millaisen aihepiirin maalauksen seinälleni haluaisin. Tiesin, että tunnistan sen sitten, kun se taulu tulee kohdalle. Aihe ei ole tärkein, tunnelma ja se, että teos puhuu minulle, on.
Suden Maa tuntui ensisilmäykseltä minun taulultani. Olen niin onnellinen, että siitä tuli minun!
Pääsin eilen myös tapaamaan itse taiteilijan. Reetta Koski kutsui minut messuille, jossa hän myi teoksiaan.
Messujen jälkeen Reetta toi Suden Maa -taulun minulle kotiin. Ehdin kuulla hieman Reetan elämästä ja taustoista, ja nyt Susi on saanut vieläkin enemmän "tarttumapintaa".
Sain myös kuulla, että suteni alle kätkeytyy..... Ozzy Osbourne!
Kyllä!
Suden Maa -teoksen kankaalla oli alkujaan hahmotelma Ozzy Osbournesta, josta Reetta oli saanut tilaustyön. Hän kuitenkin päätyi maalaamaan Ozzyn toiselle kankaalle, ja hahmotelma jäi tulevan Suden Maan alle.
Tieto siitä, että Suden alla lymyilee Ozzy, tuo tauluun vain lisäarvoa..! 💖
Mahtavaa! ("Play Paranoid"...!)
.
Tässä vielä katsaus mun eteisen eri vaiheisiin. Eteinen ei ole vieläkään valmis, sillä mulla loppui remonttikassa keittiön jälkeen. 😂 Jonain päivänä eteinen saa lopullisen muotonsa, eli vanha naulakko ja vanha kaapisto sen vieressä tullaan vaihtamaan.
Asunto on juuri ostettu.
Seinät on maalattu. Ruokailutila eteisen päässä odottaa yhä ruokapöytää & tuoleja.
Tämä päivä. (Ja susi tulee toki pääsemään ihan seinälle asti, mutta nyt se lepää välikaikaisesti vanhan Billy-kirjahyllyni irto-osien päällä. ☺️)
Toisesta suunnasta. Tässä hahmottelen mahdollisen senkin paikkaa eteiskäytävään.
Ehkäpä Suden alle vielä joskus tulee pieni senkki..?
Mutta nyt - haluan vain pitää mun mieltä tyhjentävän ja rauhoittavan tyhjän tilan. Jossa vartioi tästä eteenpäin Susi.
*
Reetta Koski kirjoittaa tauluilleen aina runollisen kuvauksen. Suden Maan kuvaus kuuluu:
Se ei unohda polkujaan, ei ääniä yön takaa.
Sen katse palaa aina sinne, mistä se kerran lähti.
Hiljaisuus kantaa sen tarinaa.
*
P.S. Joku kommentoi osuvasti mun IG-tilillä: hukkaneliöistä tuli Hukan neliöt! 🥰
