Ahvenanmaan Lemland on kunta, joka on alkanut ihan uudella tavalla kunnostautua kiinnostavana vierailukohteena.
Runsaan 2000 ihmisen kunta ei ole koskaan ollut ykköspaikoilla Ahvenanmaan turistikohteiden joukossa, ja vuoden 2010 Ahvenanmaan matkailujutussani olin löytänyt Lemlandista vain kaksi mainittavaa nähtävyyttä; laivanvarustaja Pellaksen tila ja Herröskatan luontoreservaatti.
Vuonna 2019 tilanne on aivan eri. Pikkuisen kunnan yritteliäät asukkaat ovat totisesti laittaneet hihat heilumaan, ja nyt Lemlandista löytyy todella kivoja päiväretki- ja foodie-kohteita maaseuturavintoloista söpöihin kahviloihin ja pienpanimosta perinteiseen limonaditehtaaseen.
Västerro'ta pyörittävät Maria Sten-Westerberg ja Anders Westerberg
Persoonallisin ja todellakin kätketyin helmi on Västerro, pieni kalan savustukseen erikoistunut tila jonka pihalta löytyy gastronomiseksi kasvihuoneeksi nimetty "piharavintola". Västerro ei käytännössä mainosta itseään missään, ja tästä Ahvenanmaan taatusti erikoisimmasta ruokaelämyksestä saa yleensä kuulla vain word-of-mouthin kautta. Ja tänään tästä blogista :)
(Olipa tosin Mondo-lehden toimittajakin löytänyt paikan, mutta Västerron piilostatuksesta kertoo paljon se, että yksikään Ahvenanmaalaisista kavereistanikaan ei ollut kuullut paikasta.) Itse löysin Västerron kiertäessäni viime syksyn Sadonkorjuujuhlia, joiden ohjelmassa Västerro oli mukana.
Konsepti on seuraava: kesäviikonloppuisin Västerron tilan kasvihuonetta muistuttavassa piharavintolassa katetaan savustettuja kalaherkkuja notkuva illallinen. Ett Hav Av Delikatessen ("Meren herkut") -teemaiselle illalliselle pääsee vain etukäteisvarauksella. Ja millainen illallinen se onkaan..!
Tilan isäntä ja savustusmestari Anders Westerberg on todellinen savustuksen ja kalagastronomian Pelle Peloton (lainaan mainion ilmaisun Mondo-lehdeltä). Kalastajana työskennellyt Westerberg kehittää erilaisista savustetuista raaka-aineista mitä erikoisimpia ruokaluomuksia eikä pelkää savustaa mitään! Annokset valmistuvat illallisvieraiden edessä ja joka ilta savustamosta putkahtaa jokin ihan uusi juttu. Meidän illallisellamme se oli savustetut Ahlgrenin irtokarkkiautot..!
Västerron tunnetuin annos on Åländsk Fiskbräda, ahvenanmaalainen kalalautanen joka on saanut kunniamaininnan ruotsalaisessa Matverk-ruokainnovaatio-kilpailussa. Fiskbräda syntyi yhteistyössä Ahvenanmaan tähtikokki Michael Björklundin kanssa, ja sisältää herkkuja vähemmän käytetyistä kala-raaka-aineista, kuten kalanperkeistä, rumista kaloista (!) ja sinteistä.
Ett Hav Av Delikatesser -ilta kestää kolme tuntia, ja sisältää illallisen lisäksi myös kierroksen tilalla. Tämä on ruoka- ja maaseutuelämys vailla vertaa.
Jos pidät kalasta ja persoonallisista tapahtumista, älä missaa tätä elämystä Ahvenanmaalla!
Myös nämä ovat vasta alkuruokaa... Tällä illallisella ei taatusti jää nälkä..!
Lohi oli saanut mausteekseen turkinpippuri-karkkeja. :)
...ja karkkeja löytyi myös illan yllätysannoksesta: savustettua valkosuklaata, hilloa, Sisu-pastilleja ja Ahlgrenin autoja. A bite, anyone? ^_^
Maria-vaimon mukaan Anders keksii joka illalliselle jotain uutta hullua. Osa jutuista toimii, osa ei. Maria ei kuulema itsekään aina tiedä mitä Andersin yllätysnumerot pitävät sisällään. Suurin osa illallisen makumaailmasta noudattaa kuitenkin klassista linjaa eikä erikoisuuksia tarvitse maistaa jos ei halua.
Åländsk Fiskbräda -lautasella oli myös yksi liha-annos. Appelsiinit ja sitruunatkin on savustettu :)
Kodikkaan viihtyisässä kasvihuoneravintolassa tuntuu, kuin olisi samaan aikaan sisällä ja ulkona. Aivan ihana paikka!
Jälkiruokakakkua ei sentään ollut savustettu.
Itse maistoin jälkkärinä komboa paistettu ruohosipulinkukka-tummasuklaa. Toimi...! Yllättävän hyvä makuyhdistelmä, sipulissahan on myös makeutta joka tulee esiin paistaessa.
Illallisen päätteeksi teimme kierroksen tilan viihtyisässä pihapiirissä.
Tänä kesänä Ett Hav Av Delikatesser -illallinen järjestetään vielä kahtena päivänä, 20. ja 25. elokuuta. Tiedot illallisten ajankohdista löytää Västerron Facebook-sivulta, ja varaukset tehdään joko sähköpostitse tai puhelimitse. Maria Sten-Westerberg puhuu myös suomea, joten Västerrossa voi asioida myös på finska :)
Västerro, Herrövägen 217, Lemland.
Vinkki syksylle: 20.-22. syyskuuta järjestetään jälleen Ahvenanmaan suosituimpiin tapahtumiin kuuluva Skördefest eli Sadonkorjuujuhlat, ja Västerro on mukana tapahtumassa. Voin suositella iki-ihania Sadonkorjuujuhlia kaikille, nämä lämmintunnelmaiset juhlat ovat syksyn kohokohtia..! <3 Pienehkönä tapahtumana alkanut avointen maatilojen viikonloppu on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan ja vetää nykyään bussilasteittain vierailijoita niin Ruotsista kuin Suomesta.
Kuvia Västerro'sta viime syksyn juhlilta.
*
Haluan nostaa Lemlandin kohteista esiin vielä muutaman muun kivan helmen.
AMALIA'S LIMONADFABRIKAmalian limonaditehdas on yksi Suomen harvoja perinteisiä limpparitehtaita. Limonadit valmistuvat täällä käsityönä ja maku tulee aidoista kotimaisista ja ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä - ei lisäaineita. Mustikkalimpparissa maistuu siis todellakin oikea mustikka eikä mikään muu. :)
Viime vuonna Amalia's laajensi tuotantoaan myös mietoihin alkoholijuomiin kuten maustettuihin lonkeroihin ja "eliksiireihin". Mustikka-rosmariini selvisi kaveriporukkamme makutestissä voittajaksi viime kesänä. :)
Amalia'silla on myös Bed & Breakfast-toimintaa.
Amalia's Limonadfabrik, Lemlandsvägen 1865.
STICKSTUGANStickstugan-kahvilasta ovat puhuneet "kaikki" Ahvenanmaalla sen avauduttua Lemlandin Järsöön joitain vuosia sitten. Käytyäni paikassa viimein tänä kesänä ymmärrän miksi.
Kuvauksellisia pengerteitä kulkevan 10 km pyöräretken päässä Maarianhaminasta sijaitseva Stickstugan (pääsee tänne toki autollakin :)) on varmasti Ahvenanmaan viehättävin maalaiskahvila. Vehmaiden puiden ja pensaiden keskellä ja upean puutarhan takana, piilossa päätieltä sijaitseva kahvila on kuin pieni paratiisi hiljaisen maaseudun keskellä.
Istumapaikkoja on niin sisällä viihtyisässä mökissä kuin ulkona; pöytiä ja tuoleja löytää siroteltuna ympäriinsä kallioille ja rehevien pensaiden väleihin. Sopukoista voi hakea oman piilopaikan ja istua kahveineen rauhoittumaan vihreyden ympäröimänä.
Stickstugan, Norråkersvägen 20, Järsö, Lemland
HUMLANCafé Humlan on suloinen, vanhaan kasvihuoneseen rakennettu kesäkahvila Lemlandin idyllisessä Norrby'n kylässä. (Äitini haluaisi epäilemättä lisätä tähän, että taiteilija Joel Pettersson oli kotoisin Norrby'stä <3)
Maista vaikka Amalian limppareita, Ahvenanmaan pannukakkua tai paikallista siideriä.
Samassa osoitteessa pihan toisella puolella sijaitsee Mormor's Gröna Hus, rustiikkinen "mummun" illallisravintola. Tämä erittäin tunnelmallisen näköinen kotoisa maaseuturavintola on minulla vielä testaamatta. Mormor's on auki vain kesäaikaan, keskiviikosta sunnuntaihin kello 17-22.00 ja varaukset ovat suositeltavia.
Humlan ja Mormor's, Sjögrensgatan, Norrby, Lemland
Lopuksi: siideri - kyllä, Ahvenanmaalla on tänä vuonna lanseerattu ensimmäinen oma, aito siideri! Kahden raaka-aineen (omena + hiiva) siideri on lemlandilaisen pienpanimon Open Water Breweryn uutuus ja ilahduttaa erityisesti tällaista ei-oluenjuojaa.
Olen viime aikoina löytänyt aidot (kuivat) siiderit ja ihastunut niiden raikkaaseen, luonnolliseen makuun. Open Water Breweryn siideri osoittautui aika kiltin ja mehumaisen makuiseksi, eikä mausta olisi arvannut 7% alkoholipitoisuutta. Mutta kiva juttu, että kotimaisia siidereitä alkaa vihdoin olla tarjolla - vaikka harvoista paikoista niitä löytää :)
Kysymys päivän postauksen lopuksi kuuluu: löydätköhän sinä itsesi joskus Lemlandista? :)
Mukavaa tiistai-iltaa kaikille - vielä on vähän kesää jäljellä :)
* Sis. mainoslinkkejä
Tänään tarjolla iso paketillinen hiusjuttua: kolmen kuukauden ajalta kootut Curly Girl -tuotekokemukset. Aloitin Curly Girl -kokeilun toukokuun alussa ja sillä tiellä ollaan tyytyväisenä edelleen.
Olen saanut postauksen tuotteista suuren osan blogin kautta, osan olen ostanut itse. Itse ostamiini kuuluvat Yves Rocher ja Faith In Nature.
Curly Girl -hiukset: tältä ne näyttävät toisena päivänä pesun jälkeen aamulla, kampaamattomina. Ei hassumpi näky :)
Kolmen kuukauden jälkeen rutiiniin mukautuneena kokemukseni metodista voi tiivistää seuraavaan:
PLUSSAT:
MIINUKSET:
Ploppausta
Saadakseni kaikkein parhaan tuloksen, pesuun, hoitoon ja kuivaukseen menee yhteensä melkein kolme tuntia. (Pelkästään hiusten kuivuminen vie kaksi tuntia.) Niinä pesukertoina, kun laitan hiuksiin värinaamiota, hommaan menee vielä kauemmin, sillä värikäsittely pitää tehdä erikseen ja sen jälkeen squish to condish -hoito erikseen. Voi ymmärtää, ettei tällaiseen aina ole aikaa.
Hiustenhoitorutiinista voi lukea lisää tästä postauksesta.
Aikaavievyys onkin ehdottomasti metodin huomattava huono puoli. Hiusten kuivausta voisi nopeuttaa viileäilmaisella föönillä, jossa käyttää diffuuseria, mutta en halua käyttää fööniä, se vain ei ole koskaan ollut juttuni. En jaksa mitään ylimääräisiä laitteita hiustenhoidossa, haluaisin vain wash and go.
Hiusten optimaalisen kiharuuden ylläpito ihan jatkuvasti ei siis ole ainakaan minun kohdallani puhtaasti ajankäytöllisesti mahdollista, mutta ei toisaalta tavoitekaan. Miksi hiusten pitäisikään joka päivä näyttää ihan samalta? :)
Hiukset ennen - hiukset nyt
En mittaa Curly Girl -"menestystäni" sillä, että hiukset tulisivat viikko viikolta yhä vain kiharammiksi. Olen vain tyytyväinen, kun olen löytänyt hoitorutiinin, jolla hiusten kunto oikeasti kohenee ja voin korostaa hiusteni luontaista kiharuutta. Metodi tulee varmasti jäämään minulle tavaksi, se on selvää.
Mitä muotoiluun tulee, monia erilaisia kiharavoiteita ja -geelejä en ole ehtinyt kokeilemaan (enkä ole toisaalta ollut motivoitunutkaan, kun toimivat tuotteet löytyivät heti), vaan muotoilutuotesaldo on kolmen kuukauden jälkeen neljä geeliä. Shampoita ja hoitiksia on kertynyt enemmän.
Kerrataan vielä, millaisia ovat Curly Girlin mukaiset hiustenhoitotuotteet:
Yleisesti shampoista: useimmille sulfaatittomille shampoille tuntuu olevan yhteistä nestemäinen ja liru koostumus, miedohko vaahtoavuus ja nahkea jälkitunne hiuksissa ja hiuspohjassa kun shampoon huuhtelee. Tiivistettynä: valtaosa sulfaatittomista shampoista tuntuu suoraan sanottuna epämiellyttäville verrattuna sulfaatillisiin. Olen kokeillut elämäni aikana myös miellyttäviä sulfaatittomia shampoita, kuten jo moneen kertaan mainitsemani XZ:n Persikkanektari, mutta mikään viimeisen kolmen kuukauden aikana kokeilemistani vaahtoavan tyypin shampoista ei ole ollut suoranaisesti supermiellyttävä tuttavuus. Yves Rocherin vaahtoamaton Low Shampoo (teknisesti pesevä hoitoaine) on edelleen kirkkaasti paras Curly Girl -pesutuote minun kirjoissani.
Yleisesti hoitoaineista: olen käyttänyt metodissa pääsääntöisesti ainesosiltaan hyvin luonnollisvoittoisia hoitoaineita, ja monilla näistäkin on paljon yhteistä. Useimpien koostumus on täyteläinen ja kermainen, mutta samalla niistä tuntuu puuttuvan tietty tiivis "voidemaisuus" ja liukastavuus, ja koostumus ikäänkuin "hajoaa" hiuksessa.
Myös Curly Girlin märkä hoitotyyli vaikuttaa hoitoaineen käytökseen; hoitiksen on ymmärrettävästi vaikeampi "tarttua" vettä valuvaan märkään tukkaan, ja kun CG-hoitiksista vielä puuttuvat hiuksiin helposti tarrautuvat ja liukasta tuntua tuovat silikoniyhdisteet, on tuntuma vähemmän liukas. Pyyhekuivassa tukassa tällainenkin hoitoaine tuntuu ihan erilaiselta ja paljon selvittävämmältä.
Yksi tänään esittäytyvistä hoitoaineista tuntuu liukkaalta ja tehokkaasti selvittävältä myös märässä tukassa, se on Mádaran Grow josta voit lukea hehkutusta alempaa.
NOUGHTY WAVE HELLO(Kiharille ja luonnostaan taipuville hiuksille)
Noughty on Suomen markkinoilla aika uusi sarja. Sen tuotteet sisältävät korkean pitoisuuden luonnollisia ainesosia, mutta eivät ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.
Sarjaa esitellään näin: "Koe erilaisten öljyjen, yrttien ja siementen uskomaton teho päivittäisessä hiustenhoidossa samalla nauttien ylellisistä tuoksuista, joiden yhdistelmät hellivät hiuksiasi tyvestä latvaan. Noughty hiustenhoitosarja on täynnä vain niitä ainesosia, joita hiukset todella tarvitsevat."
SHAMPOO - Ainesosiensa puolesta shampoo antaa odottaa enemmän kuin mitä pullosta paljastuu. Sulfaatittomia koostumuksia on kuulema haastavaa paksuntaa suolalla (perinteinen shampoon tihentäjä), mutta Noughtyn shampoissa on suolaa. Silti koostumus osoittautuu liruksi.
Wave Hello on läpinäkyvää ja löysää geeliä, tuoksu mitäänsanomaton, ehkä vähän kasvimainen (ainakaan Wave Hello ei siis vastaa kuvausta ylellisestä tuoksusta). Vaahtoaa laiskasti ensimmäisellä vaahdotuksella, kiitettävästi toisella. Vaahto on ihan mukavan liukkaan tuntuista mutta huuhdellessa hiukset eivät jää erityisen hoidetun tuntuisiksi. Tyvi tuntuu nihkeältä. Bongaan incistä ainakin yhden silottavan kalvonmuodostajan, mutta se ei tässä tapauksessa riitä tuomaan hoitavaa tunnetta.
HOITOAINE - paljon parempi kokemus kuin shampoo.
Kookosöljyä, sheavoita, oliiviöljyä ja silkkisen efektin kannalta ah-niin-tärkeän kvatti-yhdisteen sisältävä Wave Hello -hoitis selvittää hiukset kiitettävästi, mutta kuten ylempänä totesin, märkään tukkaan levittäessä suuri osa näistä luonnollisista hoitiksista menettää paljon silottavuudestaan. Vasta squish to condish -tekniikan loppuvaiheessa, kun veden määrä on puristellessa vähentynyt ja hoitista on lisätty useampi annos, balsami alkaa "pureutua" tukkaan ja luoda hoidetumpaa, silkkistä fiilistä.
(On hyvä huomata että kosteuden sitominen hiukseen ja sileän, selvitetyn tuloksen luominen ovat kaksi eri asiaa. CG-metodin kannalta märkään tukkaan levitys on avainjuttuja.)
NOUGHTY TO THE RESCUE(kuiville, pörröisille ja vaurioituneille hiuksille)
SHAMPOO - shampoo on lirua ja performanssiltaan oikeastaan yhtä mitäänsanomaton kuin Wave Hello. Vaahto tuntuu etenkin toisella vaahdotuksella ihan mukavalta ja sitä on helppo työstää hiuksessa, mutta huuhdellessa hiukset jäävät nihkeiksi ja jopa jotenkin "jouhimaisiksi". En pidä tästä tunteesta. Saman huomion teki sisareni kokeillessaan sulfaatitonta Briogeon Curl Charisma - shampootani.
To The Rescue -tuotteet ovat kuitenkin tuoksultaan paljon parempia kuin Wave Hello't, mikä nostaa pisteitä. To The Rescue'ssa tuoksuu kookos ja vanhan ajan aurinkovoide, tulee mieleen kesäloma ja aurinkovoiteet 90-luvun alusta. :)
HOITOAINE - tässä on sama hoitava kookosöljy-shea-cetrimoniumchloride-oliiviöljy-pohja kuin Wave Hello -hoitiksessa, incin puolen välin jälkeen on eri kasviöljyjä kuten auringonkukkaa ja mantelia sekä lisäksi vehnäaminohappoja. Tuntuma hiuksissani on käytännössä ihan sama (yhtä hyvä) kuin Wave Hellon jäljiltä, mutta Rescuen pitäisi ainesosiensa puolesta olla vieläkin hoitavampi. Kun tuoksukin on parempi, valitsisin näistä kahdesta Noughty-hoitiksesta To The Rescuen. Ainesosiltaan oikein hyvä hoitis!
Noughty -tuotteita myy ainakin * Kicks, muualla en ole vielä nähnyt. Hinta on 10€ / 250 ml
CATTIER COLOUR CARE(Värjätyille hiuksille)
Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa Ranskasta. Colour -hiustuotteissa on hoitavina ainesosina riisiuutetta, jojobaöljyä ja aloe veraa.
SHAMPOO - Cattier -shampoon koostumus on todella nestemäistä, täytyy annostella vain vähän kerrassaan ettei tuote valu kämmeneltä lattialle. Vaahtoaa ihan kohtuullisesti, mutta vaahto tuntuu muiden sulfaatittomien shampoiden tavoin nahkealta. Pesutulos on kiitettävä, jopa parhaimmasta päästä. Tyvi jää oikein puhtaan tuntuiseksi.
HOITOAINE - Cattier-hoitiksen koostumuksesta tulee mieleen kookoskerman tihein osa :) Se on kermaisen voidemaista ja sisältää hoitavina ainesosina mm. cupuaçu-voita, jojobaöljyä sekä pariakin kvattia. Tämäkään hoitis ei oikein halua tarttua vettä valuvan märkään tukkaan. Ehdin kokeilla Cattierin hoitiksia jo ennen Curly-metodin aloitusta, ja pyyhekuivaan tukkaan levittäessä tuntuma on aivan erilainen.
Cattieria myyvät mm. Ruohonjuuri ja Stockmann. Shampoo 12,95€ / 250 ml, hoitoaine 20,95€ / 150 ml.
Source Essentielle on L'Orealin Professionnelin tänä vuonna lanseerattu hiustenhoitosarja joka nojaa vihreän kosmetiikan trendiin. Silikonittomissa ja sulfaatittomissa tuotteissa on korkea pitoisuus luonnonmukaisista raaka-aineista johdettuja ainesosia, mutta aitoa luonnonkosmetiikkaa tämä ei ole. Siinä, ovatko ainesosat "natural" vai "naturally derived" on olennainen ero, sillä jälkimmäinen tarkoittaa vain että raaka-aineen alkuperä on luonnossa, mutta itse ainesosa voi olla täysin labramanipuloitu.
Harva esimerkiksi tulee ajatelleeksi, että niin yleinen SLS-sulfaatti on hyvin usein kookoksesta johdettu. Kvatit ovat toinen esimerkki labrassa luodusta, pitkälle muokatusta yhdisteestä joka voidaan johtaa kasviperäisestä raaka-aineesta. (Eli kaikki manipuloidut ainesosat eivät siis suinkaan ole huonoja..! Ne vain tekevät tuotteesta vähemmän luonnollisen.)
SHAMPOO - Kehäkukka & Kamomilla -shampoo on kehitetty herkälle hiuspohjalle. Hiusten pituuksia silottavia ja selvittäviä ainesosia shampoossa ei käytännössä ole. Tämänkin koostumus on juoksevaa mutta ei sentään ihan nestettä, tätä on vähän helpompi levittää. Pesukokemuksena ei kovin mieleinen; vaahto on löysää ja ei-liukasta ja jättää tyven erittäin nihkeäksi. Sormia on vaikea liikuttaa tyvessä huuhtelun aikana. Tuoksu miellyttävä, joskin hyvin huomaamaton.
HOITOAINE - Tämä on tosi hyvä! Selvittää oikein tehokkaasti ja tekee hiuksista liukkaat. Koostumus on vähän "tarttuvampi" kuin aiemmissa hoitiksissa ja selvittää aika hyvin jo märässä tukassa. Fig Pulp eli viikunan hedelmälihalla mehukkaasti nimetty hoitis ei hoida hiusta viikunalla, vaan kvateilla ja pehmentävillä kasviöljyillä.
Calendula & Chamomile -shampoo löytyy tällä hetkellä edullisimmin Cocopandalta alehintaan 9,95€ ja hoitoaine hintaan 13,75€.
Esittelin aiemmin Briogeon Curl Charisma -tuotteita, ja nyt on tullut testattua myös sarjan hoitavin shampoo, "kosteuttavan hiusnaamion ja puhdistavan shampoon yhdistelmä" Super Moisture Shampoo.
Tuotekuvauksen mukaan "tuotteessa yhdistyvät tehokkaasti puhdistavan shampoon ja syväkosteuttavan naamion parhaimmat puolet, ilman hiusten värin haalistumista tai raskaalta tuntuvia hiuksia".
Shampoossa on vallan erinomaisen kuuloinen ainesosaluettelo: hienostuneen, monesta eri sulfaatittomasta tensidistä koostuvan pesevän pohjan lisäksi se vilisee hoitavia ainesosia kuten tarpeellisia kvatteja, laadukkaita kasviöljyjä kuten kookosta (tutkimusten mukaan kookosöljy imeytyy hiukseen kaikkein parhaiten), hiuksia silottavaa vehnäproteiinia sekä kosteuttavaa ja hoitavaa pantenolia ja biotiinia. Speksit ovat siis enemmän kuin kunnossa.
Ja kyllä, Super Moisture -shampoo on paremman ja hoitavamman tuntuinen kuin Curl Charisma. Mutta.... tämänkään kohdalla en täysin välty nitisevältä hiuspohjalta ja ylempänä kuvailemani tietty "jouhisuus" tyvessä on huuhdellessa läsnä. Shampoon koostumus on ilman muuta hoitava ja kosteuttava, mutta se ei sisällä tarpeeksi korkeaa pitoisuutta kvatteja jotta hiuksiin muodostuisi silottava, liukas pinta. Ehkä kaikki eivät toisaalta haekaan shampoolta tätä ominaisuutta?
Briogeo Super Moisture Shampoota myy * Nobe Beauty. Briogeo-tuoteet ovat Nobella tällä hetkellä 25% alennuksessa ja * Super Moisture Shampoo maksaa 24,67€ / 473 ml.
Ykkönen. Nyt kun olen useamman kuukauden käyttänyt noita sulfaatittomia, liruja, vaahtoavan koostumuksen shampoita, minulle on kirkastunut entistä paremmin miksi Yves Rocherin Low Shampoo on paras: se ei ole lirua, ja sen liukas, paksu koostumus on huomattavasti helpompi ja miellyttävämpi levittää hiuspohjaan kuin nestemäiset, kämmeneltä valuvat shampoot. Se myös silottaa ja selvittää hiuksia tehokkaasti samalla kun puhdistaa, ja jättää huuhdellessa hiukset silkkisiksi eikä tee tyveen sitä nihkeyttä minkä muut kokeilemani Curly Girlin mukaiset shampoot tekevät.
Aina kun palaan Rocherin Low Shampooseen pestyäni pari kertaa välissä liruilla vaahtoshampoilla, sisäinen kosmetiikkakissani kehrää ja huokaa, "Ahh. Vitsi tämä on ihanan tuntuinen".
Low Shampoo poistaa hiuksistani täysin myös muotoilutuotteet ja hiuspohja jää kiitettävän puhtaaksi. Jos äidytään ihan niittisiksi, sanoisin, että vaahtoavalla koostumuksella kuten vaikka Cattierilla, voi varmistaa vieläkin puhtaamman tunteen hiuspohjaan, mutta itselleni shampoon kokonaiskäyttömukavuus on tärkein kriteeri, ja siinä Yves Rocher on ylivoimainen. Tätä tulen ostamaan uudestaan ja uudestaan.
* Yves Rocher Low Shampoota voi ostaa Yves Rocherin verkkokaupasta ja se maksaa 6,90€ (yleinen alehinta) tai 9,90€ (normaalihinta). Edit. Uudistunut versio tuli myyntiin 08/2019. Siinä on samat ainesosat kuin aiemmassakin + lisätty kaksi kosteuttavaa ainesosaa.
Paras hoitoaine!! Olen jo pitkään pitänyt Mádaran hoitoaineita parhaina luonnonkosmetiikan hoitoaineina, eikä tämän vuoden uutuus Grow Volume tee poikkeusta vaan vahvistaa "säännön".
Grow Volumessa on todella hyvä koostumus; se on jämäkkää, paksua emulsiota jossa on liukas, silkkinen, tuntuma. Koostumus tuntuu hiuksissa heti selvittävältä ja silottavalta, ja selvittää myös märässä hiuksessa. Verrattuna muihin jutussa esiteltyihin hoitoaineisiin, Mádaran Grow'ssa on sakeampi ja voidemaisempi koostumus joka "tarttuu" hiukseen paremmin.
Hoitiksessa on odotetusti kvatteja sekä pätevä cocktail hiusta hoitavia öljyjä kuten kookos-, manteli- ja avokadoöljyä, hiuksen pintaa silottavaa hydrolysoitua keratiinia ja kosteutta sitovia sokeriyhdisteitä. Nimestään huolimatta hoitoaine ei lupaa edistää hiusten kasvua, sarjan shampoo (sulfaatillinen) sen sijaan lupaa.
Mádaraa myyvät tunnetusti melkein kaikki luonnonkosmetiikkaa myyvät liikkeet tavarataloista ekoputiikkeihin. Verkkokaupoissa Grow-tuotteet eivät näemmä vielä ole kovin laajalti saatavissa, ja löysin vain nämä kaksi: * Madaracosmetics 23,90€, * Hyvinvoinnin Tavaratalo 21,95€.
Faith In Nature on luonnonkosmetiikkaa vailla sertifikaattia, mutta täyttää aidon luonnonkosmetiikan kriteerit. Sarjan shampoot sisältävät sulfaatteja, joten ne eivät sovi puritaaniseen Curly Girliin, mutta hoitoaineiden koostumus on täysin metodin mukainen.
Nämä hoitikset ostin jo viime kesänä ja tykkään näistä tosi paljon. Ainesosat ovat laadukkaat ja hoitavat, ja riittävä pitoisuus kvatteja yhdessä kookosöljyn, avokadoöljyn, sheavoin, pantenolin ja lesitiinin kanssa hoitavat hiukset silkkisiksi, pehmeiksi ja taipuisiksi. Hoitikset tarttuvat hiukseen parhaiten kun se ei ole ihan vettä valuva.
Kummassakin hoitoaineessa on pitkälle samoja ainesosia, vähän niinkuin Noughtyn hoitiksissa, ja koen tuoksun olevan näiden pääasiallinen ero. Nourish & Repairissa tuoksuvat ruusu ja appelsiininkukka, ja minusta tuoksu on hieman tunkkainen. Moisture Boost -hoitiksen makeanpehmeä kookos-frangipani-tuoksu taas on aivan ihana!
VINKKI:
Jos joku miettii, miten kvatit tunnistaa incissä, on helpoin muistisääntö etsiä -ONIUM-loppuisia yhdisteitä, kuten behentrimONIUM chloride. Samoin monet Polyquaternium-alkuiset yhdisteet kuuluvat kvatteihin. Kvatteja on myös lukuisilla muilla nimillä, kuten hyvin yleinen stearamidopropyl dimethylamine, mutta -onium-yhdisteet ovat eniten käytetty ryhmä.
* Faith In Nature -tuotteita myy verkossa ainakin House Of Organic, hoitisten hinta 11,90€ / 250 ml. * Hyvinvoinnin Tavaratalossa hinta on hieman edullisempi, 9,95€, ja tällä hetkellä * Nourish & Repair -hoitis on siellä tarjouksessa 8€. Kivijalkamyymälöissä olen nähnyt sarjaa valikoiduissa Life-liikkeissä.
Virolainen Nurme on pieni ja sympaattinen perheomisteinen luonnonkosmetiikkamerkki.
Nurmen valikoimassa on kaksi hoitoainetta, joiden ainesosat ovat muuten samat mutta toisessa on laventelin eteeristä öljyä, toisessa rosmariinin. Laventeli-hoitis lupaa ehkäistä hiustenlähtöä ja stimuloida hiustenkasvua. Näihin en osaa ottaa kantaa, mutta ainakin hoitoaineessa on simppeli ja hyvän hoitoaineen kriteerit täyttävä koostumus sisältäen silottavia (cetrimonium chloride), kosteuttavia (pantenoli, glyseroli) ja pehmentäviä (kamelinaöljy, granaattiomenan siemenöljy) ainesosia.
Nurmen hoitoaineen tuntuma muistuttaa koostumukseltaan Cattieria; se on täyteläisen voidemaista mutta siitä puuttuu kunnon liukkaus. Joka tapauksessa se selvittää ja hoitaa oikein hyvin, ja sopii erityisesti normaalille ja hennolle hiuslaadulle sekä niille kuluttajille, jotka pyrkivät vähentämään kosmetiikan kemikaalikuormaa ja hakevat mahdollisimman vähän ainesosia sisältävää luonnollista kosmetiikkaa.
Nurmen tuotteita myy mm. Ruohonjuuri. Verkosta Nurmen Laventeli-hoitista voi ostaa * Eleveniltä. Hintaa hoitiksella on 21,40€ / 250 ml.
Tämä hiusgeeli on fantastisen hyvä. Ainoa huono puoli on pakkauskoko: 50 millin purkki kuluu nopeasti. Hintakin on aika korkea kokoon nähden, 12,50€. Mutta suoritukseltaan ja hiustuntumaltaan tämä pikkupurkki on täyttä kultaa.
Superyksinkertaisessa koostumuksessa on kosteuttavaa glyserolia ja betaiinia, geeliyttävää ja hiuksen kiharaa kiinnittävää ksantaanikumia, tuoksun tuovaa minttu-uutetta ja eteerisen öljyn komponentteja sekä säilyvyyttä parantavia ainesosia. Käytännössä glyseroli, betaiini ja ksantaanikumi vastaavat geelin suorituksesta.
Ekopharman geeli tekee kuivuessaan hiuksiin juuri minun makuni mukaisen, pehmeän mutta sopivan jämäkän "castin" eli hiusta kiinnittävän kalvon, ja kun kalvon on rutistellut auki hiukset jäävät superpehmeiksi ja hoidetun tuntuisiksi, eivät yhtään koppuroiksi tai lähmäisiksi. Käytän geeliä noin ruokalusikallisen koko tukkaan.
Ekopharman tuotteita saa hoitoloista ja kampaamoista, ja verkosta ainakin Hillankaupasta.
Briogeon geeli on toinen suosikkini. Se on miedommin kiinnittävää kuin Ekopharma eikä jätä hiusta yhtä hoidetun tuntuiseksi, mutta tukee kuitenkin kiharan muodostumista oikein hyvin eikä tee hiusta lähmäiseksi. Lisäksi hinta on ehdottomasti järkevämpi, 162 millin tuubi maksaa 17,90€.
Laadukkaassa ainesosakombossa hiusta hoitavat ja kiinnittävät mm. kvinoa- ja keratiiniuutteet.
Briogeoa myy Suomessa Nobebeauty, ja tämän hetkisessä -25% kampanjassa * Curl Charisma -geelille jää hintaa 13,41€.
Less Is More on luonnonkosmetiikan kampaamohiussarja. Mascobado-geeli on kokeilemistani geeleistä kaikkein kiinnittävin ja sillä saa kaikkein kiharimman tuloksen.
Sokeripohjainen geeli jättää hiukseen hieman kovemman kalvon ja enemmän tuotetuntua kuin muut, mutta ei ole millään lailla epämiellyttävän tuntuinen. Less Is Moren geeli on jutun tuotteista ainoa, joka ei ainesosallisesti ole täysin Curly Girl -metodin mukainen, sillä se sisältää alkoholia. Koostumuksen kosteuttavat ainesosat kuitenkin käytännössä kumoavat alkoholin mahdollisen kuivattavan vaikutuksen, ja myös Mascobado-geeliä voi pitää hoitavana ja kosteuttavana muotoilutuotteena. Kiinnittävästä vaikutuksesta vastaava sokeri on itsessään samalla kosteutta tehokkaasti sitova humektantti.
Less Is Morea myyvät ekokampaamot ja verkossa ainakin Biodelly. 50 ml kokoinen * Mascobado-geeli maksaa Biodellyllä 9,50€ ja täysikokoinen, * 150 ml kokoinen geeli maksaa 27€.
Luin Facebookin Curly Girl -ryhmästä vinkin, jonka mukaan ihan tavallinen, iholle tarkoitettu kosteuttava geelikin toimii hiuksissa kiharan jäntevöittäjänä. Sitähän täytyi sitten kokeilla!
Testiin päätyi Urtekramin Aloe Vera -geeli. Geelissä ei ole mitään hiusta kiinnittävää ainetta, mutta ihme ja kumma, kyllä se silti muodostaa hiukseen kuivuessaan kevyen "castin". Kenties tämä kalvo johtuu yksinkertaisesti vain geeliyttäjistä..? Urtekramin tuotteessa on geeliyttäjänä ksantaanikumia, ihan niinkuin Ekopharman Minttu-geelissäkin, sillä erolla että Ekopharmassa käytetty ksantaani on muokattua (dehydrated) ja omaa siksi hiusta kiinnittävän ominaisuuden.
Urtekramin Aloe Vera -geeli on erittäin kosteuttavaa, siinä on aloenpohjan lisäksi glyserolia, maitohappoa sekä hyaluronihappoa. Sen voi siis nähdä myös hiuksiin jätettävän kosteuttavana hoitoaineena :) Se ei silota, kiillota tai selvitä tukkaa, mutta sitoo tehokkaasti kosteutta, ja juuri tähän Curly Girlissä tähdätään --> kosteus elvyttää ja rohkaisee kiharaa.
Eli mikäpä ettei myös tätä voi mainiosti käyttää osana Curly Girl -rutiinia :)
100 millin tuubi Urtekramin Aloe-geeliä maksaa * Hyvinvoinnin Tavaratalossa 5,95€. Urtekramia saa myös melkein kaikista marketeista ja tavarataloista.
Näin on saatu tuotekokemuspaketti viimein kasaan ja ulos.
Niiden kaikkein edullisimpien, tavallisissa marketeissa myytävien Curly Girl -hiustuotteiden saatavuus näyttää edelleen olevan vähän niin ja näin ja tuotteet lentävät asiakkaiden ostoskoreihin samaa tahtia kun niitä saadaan hyllyihin. Itse en ole vieläkään onnistunut bongaamaan missään esimerkiksi XZ:n Persikkanektari-shampoota tai L'Orealin alkoholitonta versiota Studio Line -geelistä. Buumi alkoi huhtikuussa eikä se näytä yhtään laantuvan.
Yhteistyökumppaneihini kuuluvan sulfaatittomia shampoita valmistavan Lifehairin Ilpo Laurila kertoo tämänaamuisessa Hesarin jutussa, että ”Ei sitä voinut käsittää. Kauppaan lähetettiin aamulla tuhat pulloa, ja sieltä soitettiin iltapäivällä, että tuokaa lisää, nämä loppuivat jo.”
Joo. On tämä vain mielenkiintoinen ilmiö. :)
Vihdoin olen saanut vietettyä aikaa tämän pitkään kiinnostaneen sarjan kanssa: Laponie Of Scandinavia.
Kotimainen luonnonkosmetiikkasarja tarjoaa eleganttia minimalismia "no-nonsense skincare" -filosofialla ja vastuullisesti tuotetuilla raaka-aineilla.
Laponie-sarjan tuotteet on kehitetty erittäin herkälle, allergiselle ja ongelmaiholle. Tuotekehityksessä lähdetään "jätämme mieluummin aineita pois kuin laitamme lisää" -ideologiasta; kaikissa tuotteissa kasvovoidetta lukuunottamatta on vain 10 ainesosaa tai vähemmän.
Laponie-tuotteissa ei ole hajusteita, eteerisiä öljyjä, sulfaatteja tai alkoholia, eikä myöskään runsaasti erilaisia aktiiviaineita jotka voivat yliaktivoida herkkää ihoa. Kaikki tuotteet ovat myöskin vegaanisia.
Laponie ei ole hankkinut (ainakaan toistaiseksi) tuotteilleen sertifikaattia, mutta ne valmistetaan Ecocert-sertifioidulla tehtaalla.
Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä kaksi puhdistustuotetta, kasvovesi, kasvovoide, kasvoöljy ja monitoimibalmi. Tuotekehitys tapahtuu yrityksen omassa laboratoriossa Espoossa, ja tuotanto kasvovettä lukuunottamatta Suomessa (kasvovesi valmistetaan Ruotsissa).
Sarja tulee kasvamaan pikkuhiljaa, mutta anti-age-linjaa ei Laponiella kuulema tulla näkemään. Mile-style.comin artikkelissa yrityksen perustaja Kristina Pentti toteaa; ”Uskon ihon järkevään perushoitoon. Kuuntelen ihoa ja sitä, mitä se minäkin päivänä tarvitsee. Katson aamulla peilistä miltä naama näyttää ja hoidan sitä sen mukaan."
Laponiella ajatellaankin ihonhoidon perustuvan enemmänkin ihopäiviin kuin ihotyyppeihin. Kaikki ihotyypit voivat tarvita eri päivinä hyvin erilaista hoitoa olosuhteista riippuen; ilmasto, ravinto, stressi, hormonit ja uni tai sen puute vaikuttavat olennaisesti ihon tilaan ja sama iho voi yhtenä päivänä kaivata enemmän kosteutta, toisena enemmän rasvoja.
Laponien yksinkertainen core-tuotevalikoima pohjaa faktalle, että voidakseen hyvin iho tarvitsee sekä kosteutta (= vettä) että ravitsevia, pehmentäviä ja kosteuden haihtumista ehkäiseviä rasvoja ja öljyjä. Nämä tarpeet täyttämään Laponiella on kosteuttava kasvovesi, kevyt kosteusvoide, kasvoöljy ja balmi. Laponie-filosofian mukaisesti pärjäät tällä kombolla, kun yhdistelet ja vaihtelet näitä tuotteita ihon kulloisenkin tilan mukaan.
Kuva: Laponie Skincare
Ihastuttavan pakkausdesignin on suunnitellut helsinkiläinen kuvataiteilija Aino-Maija Metsola. Vesivärityönä syntyneessä kuvituksessa Metsola tulkitsee skandinaavista luontoa.
Pakkaukset ovat mielestäni ehkä kauneinta suomalaista pakkausdesignia mitä olen koskaan nähnyt <3 Niin tyylikkäitä, kyllä silmä lepää.
Laponie on alusta saakka suuntautunut tavoittelemaan ulkomaan markkinoita, ja siksi yrityksen kieli on englanti. Niin pakkaustekstit kuin kotisivu ovat englanniksi.
Kotisivut muuten saavat minulta paljon kiitosta; tyylikkäät, selkeät ja informatiiviset sivut näyttävät hyvältä, kieli on taidokasta, inspiroivaa ja kiinnostavaa ja tuotetiedoissa avataan moitteettomalla läpinäkyvyydellä raaka-aineiden funktioita ja alkuperää sekä kunkin pakkauksen materiaali, jotta sen voi kierrättää oikein. Hienoa työtä, Laponie!
Sain valmistajalta testiin koko sarjan monitoimibalmia lukuunottamatta.
PUHDISTUSGEELI
18 € / 100 ml
Laponien putsareita voi käyttää yhdessä kaksoispuhdistuksena tai erikseen. Geeli sopii normaalista rasvoittuvalle iholle.
Geeliputsari on todella erikoinen; ensinnäkin se neuvotaan levittämään kuivalle iholle, ohje, johon en ole aimmin (vaahtoavien) geeliputsarien kohdalla törmännyt. Vettä lisätään vasta kun geeli on pyöritelty iholle. Tuotekuvauksessa puhutaan low-foaming-koostumuksesta, mutta minun ihollani tämä ei vaahtoa yhtään.
Koostumus on paksua, läpinäkyvää geeliä ja se tuntuu iholle levittäessä miellyttävältä ja kosteuttavalta - kuin hieroisi ihoon jotain kosteustuotetta putsarin sijaan. Puhdistavina aineina on käytetty kahta ionitonta, kasvipohjaista tensidiä (polyglyceryl-4 laurate/sebacate ja polyglyceryl-6 caprylate/caprate), joilla luvataan olevan erinomainen meikinirrotuskyky. Hoitavina aineina tuotteessa on glyserolia, betaiinia ja ksylitolia.
Huuhdellessa esiin nousee geelien tyypillinen niljainen ominaisuus, eikä tämä liukene iholta ihan yhtä helposti kuin sarjan maitoputsari. (Saattaa olla että vain kaltaiseni, kaikkein pikkutarkimmat putsarifiilistelijät huomioivat geelien huuhtoutumisominaisuuden... ^_^)
Lupauksensa mukaisesti Laponien Gel Cleanser on erittäin hellävarainen putsari; ihoa ei tosiaan jää kiristämään yhtään, se ei nitise ja se tuntuu pesun jälkeen mukavalta ja pehmeältä.
PUHDISTUSMAITO
18 € / 100 ml
Yllättävästi pidän tällä kertaa enemmän maitoputsarista. Emulsioputsarit eivät yleisesti kuulu suosikkeihini, mutta Laponien Milk Cleanser on ehdottomasti miellyttävämmästä päästä, jopa oikein mukavan tuntuinen. Sen kermainen koostumus tuntuu iholla miellyttävältä ja se huuhtoutuu iholta helpommin kuin sarjan geeli. Rasvapohjaisena Milk Cleanser myös puhdistaa kestävän meikin geeliä paremmin.
Rasvapohja muodostuu hoitavasta rypsiöljystä. Koostumuksessa on myös kosteuttavaa ksylitolia sekä kosmetiikan vakkaria, glyserolia.
Maito sopii normaalista kuivalle iholle sekä oikein herkälle iholle, sekä kestävämmän meikin poistoon.
KASVOVESI
28 € / 50 ml
Tässä on todella "no-nothing"-tuntuinen kasvovesi; ei tuoksu miltään, on täysin vesimäinen eikä jätä minkäänlaista tuotetuntua ihoon. (Vink-vink, eräs lukijani joka aina etsii "ei-mitään-ihotuntua"-tuotteita ;))
Rauhoittavan ja kosteuttavan kasvoveden ainesosat eivät kuitenkaan ole "nothing": cocktailissa ihoa hoitavat aminohappojohdannainen ektoiini (kosteuttaa), Macrocystis pyrifera -merilevä (kosteuttaa ja pehmittää, sama ainesosa on muuten mm. La Mer -kulttivoiteen pääainesosa - tosin fermentoituna) sekä lakritsinjuuriuute (rauhoittaa, kosteuttaa).
Minun ihollani tämä 9 ainesosan kasvovesi tuntuu raikastavalta ja kyllä, myös kosteuttavalta. Puhtaasti sensorisen kokemuksen pohjalta sitä vain on alkanut pitää paksumpia, Whamisa-tyyppisiä kasvovesiä kosteuttavamman tuntuisina. Kuitenkin käytän edelleen myös näitä vesimäisiä - paljastettakoon, että minusta on tullut "tuplakasvovesittelijä"; tykkään viimeistellä puhdistuksen ja raikastaa aamunaaman täysin vesimäisellä kasvovedellä, ja sitten jatkan paksummalla kasvovedellä jota myös kerrostan tarpeen mukaan. (Muita tuplailijoita?)
KASVOVOIDE
32 € / 40 ml
Ai että, tämä voide tuntuu todella mukavalta! Ohut, raikkaan vesimäinen geelivoide on erittäin kevyt ja sopii loistavasti kesään. Myös Katja Kokko kuvaili tämän koostumusta "tajuttoman ihanaksi" :) Tämä ei todellakaan rullaa yhtään ja sopii erinomaisesti meikin alle.
Kuivaihoiselle Laponien Face Cream on todennäköisesti liian kevyt, ja silloin mukaan kannattaa sekoittaa kasvoöljyä, tai levittää päälle balmia.
Voiteen ainesosaluetteloa katsoessa ei arvaisi, että kyseessä on niin raikkaan vesimäisen tuntuinen voide; kuuden ensimmäisen ainesosan joukossa on kolmeakin eri öljyä; rypsiä, kauraöljyä ja unikonsiemenöljyä. Laponie ei muuten käytä tuotteissaan lainkaan hajotettuja kasviöljyjä eli ns. esteriöljyjä, vaan pelkästään kokonaisia kasviöljyjä, mikä kertoo korkeasta laadusta. Kauraöljyn he ostavat Fazerilta :)
Voiteen toinen kaura-ainesosa on suojaava ja kosteuden haihtumista ehkäisevä kolloidinen kaurajauhe. Voide muuten tuoksuukin ihan kauraiselta, miellyttävällä tavalla :)
KASVOÖLJY
44€ / 30 ml
Argan-, kaura-, ruusunmarja- ja vadelmansiemenöljyistä koostuva Kasvoöljy on todella laadukas ja ihanan tuntuinen. Kylmäpuristettujen öljyjen cocktail pehmentää, ravitsee, korjaa, uudistaa, suojaa ja rauhoittaa ihoa ja ehkäisee kosteuden haihtumista.
Argan- ja erityisesti a-vitamiinipitoinen ruusunmarjaöljy tunnetaan ikääntymisen merkkejä hidastavista vaikutuksistaan, rauhoittava kauraöljy on herkän ihon parhaita kavereita ja kevyt, antioksidanttinen vadelmansiemenöljy torjuu vapaita radikaaleja. Kaikkien öljyjen laadukas rasvahappoprofiili hellii ihoa välttämättömillä rasvahapoilla.
Täyteläisyydeltään öljy on jossain mediumin tuntumassa, se ei ole ihan ohutta ja kuivaöljymäistä mutta ei raskaan paksuakaan. Tuoksussa on aistittavissa kauraa.
*
Laponieta myyvät Ruohonjuuret ja verkossa Laponien oma nettikauppa sekä * House Of Organic. (mainoslinkki). Jutun hinnat ovat Laponien omasta nettikaupasta.
Kuvat: Sanni, Laponie Of Scandinavia ja Unsplash
Mitä olin kirjoittanut Karkkipäivään 21. heinäkuuta vuonna 2009?
Olin tehnyt oppaan luomivärivarjostuksiin. Blogin ensimmäisinä vuosina tein ahkerasti tutorialeja.
Onko ruudun äärellä tänään niin pitkäaikaisia lukijoita, että joku muistaa tämän postauksen tasan 10 vuoden takaa?
.
Vuotta myöhemmin, 21. heinäkuuta 2010, olin kirjoittanut mielestäni aika hauskan jutun hajuvesien tuoksukuvauksista. Olin töissä kosmetiikkamyyjänä ja koin tiettyjen "halpiksiksi" mieltämieni tuoksujen markkinointiin luodut ylitsepursuavan runolliset kuvaukset sangen viihteellisinä.
Postauksessa olin verrannut tuoksujen markkinointimateriaalin tunnelmakuvauksia omaan kokemukseeni tuoksusta. Olin arvioinut mm. Mexxin, Puman ja Naomi Campbellin tuoksuja, ja saipa Christina Aguileran Inspire-tuoksun mainoskuvakin osansa.
MEXX Black EdT
Markkinointi: ”Sensuelli ja seksikäs kukkaistuoksu modernille naiselle. Ole valmis odottamattomaan. Ole valmis menetykseen. Ensituoksun pioni ja inkiväärinkukka avaavat tuoksun pehmeällä naisellisuudellaan. Hedelmäisessä sydämessä herkulliset aprikoosin ja litsin sävyt vapauttavat tuoksun spontaanin flirtin. Vesimäinen lootus yllättää raikkaudellaan.”
Sanni: Tunkkainen ja pistävä, aika hirveä. Kai tämän tuoksun kantajan on varauduttavakin menetykseen, jos tuoksuu näin pahalle? Vaikea sanoa onko tuoksukuvauksessa vain kirjoitusvirhe, vai markkinoidaanko tuoksua todella varoittamalla menetyksestä. Oli miten oli, myös tämä tuoksu on hyvin kaukana tekstin antamasta mielikuvasta, Blackissä ei ole mitään hedelmäistä eikä raikkaasta lootuksesta ole tietoakaan.
MORGAN My Morgan EdT
Markkinointi: ”Eloisa ja spontaani tuoksu on täynnä kuplivaa, eksoottista viehätysvoimaa. Metsämansikka, karhunvatukka ja guava antavat tuoksulle herkullisen sorbetin tuntua. Sydäntuoksussa kukkii kaunis, kupliva ja makea kukkakimppu. Kukkien herkät nuput tuoksuvat syötävän hyvälle. Kielo lisää aavistuksen säteilevää naisellisuutta, pioni ripauksen ilmavaa katoavaisuutta. Orvokin täydellinen raikkaus sekoittuu syreenin herkkyyteen ja saa tuoksun säteilemään.”
Sanni: Ripauksen ilmavaa katoavaisuutta…? Anteeksi kuinka? Kukkien herkät nuput..? My Morgan on kuin trooppinen, synteettinen hedelmäsalaatti. Lapsekas tuoksu, ei aikuiseen makuun. Harmiton kuin Lauantaipussin hedelmäkarkkiaski. Tämän tuoksun kohdalla kuvaus ja totuus kohtaavat aivan erityisen huonosti.
Vuonna 2011 en ollut julkaissut mitään juuri 21. päivä, mutta 23. heinäkuuta olin intoillut Oliv-vaahtoputsarista ja kesän Top 4 -suosikkimeikeistäni.
Top-neljään kuuluivat L'Orealin Volume Million -maskara, Estee Lauderin Double Wear -peiteaine (suosikkipeiteaineeni ensiesittely blogissa!), BeYu'n eyeliner ja Urban Decayn Eye Shadow Primer Potion. BeYu'n eyelinerit olivat muuten todella hyviä, minulla oli niitä neljässä värissä. Sittemmin sarja on poistunut Suomesta.
Kurkataan vielä vuoteen 2012. Tänä päivänä seitsemän vuotta sitten olin julkaissut jutun makeoverista, jonka olin tehnyt työkaverilleni Marikalle.
.
Jännä, miten elävästi voi edelleen muistaa suuren osan postauksistaan. Toisaalta välillä löydän myös kirjoituksia, jotka olin autuaasti unohtanut. Ehkä jonain päivänä vanhuksena luen hiljalleen kiikkustuolissa läpi kaikki Karkkipäivän kirjoitukset, muistellen lämpöä Kreikan rannoilla ja sitä vatsanpohjassa tuntuvaa kutkutusta, kun ensimmäistä kertaa meikkasi uudella netistä tilatulla sateenkaarenvärisellä meikkipaletilla.
Ihan mukava juttu, että on paikka johon on lopulta taltioitunut niin paljon omia vaiheita kuvineen. Postauksiin jätetyt kommentit ja keskustelu ovat lisäksi luoneet oman ulottuvuuden, täällä on kulkenut vuosien ajan mukana myös monien muiden elämänvaiheita ja -tarinoita. <3
Lämmintä sunnuntaita kaikille.
Minulla on (ollut) paha riippuvuus.
Tästä on ollut vaikea kirjoittaa, koska aihe on roolini huomioiden arka. Olen nettiriippuvainen.
Kirjoitan internetissä blogia, jonka sisällölle toivon lukijoita, mutta samalla internet sisältöineen on ollut itselleni ongelma. Erityisesti sen sosiaaliset kanavat, mutta myös tiedollinen ulottuvuus.
Tiedetään, että internet koukuttaa, mutta sen käyttö ei muodostu ongelmaksi kaikille.
Vaikka netti- ja someriippuvuuksista puhutaan paljon, tosiasiassa moni käyttää nettiä täysin kohtuuden rajoissa ja terveellä tavalla. Toisille se syystä tai toisesta muodostuu koukuttavaksi ympäristöksi ja käyttö alkaa lopulta vaikuttaa koko elämään.
Minulle kävi näin. Perheessäni kukaan muu ei ole ongelmakäyttäjä, sisareni voivat unohtaa internetin päiväkausiksi eivätkä seuraa säännöllisesti mitään sosiaalista mediaa. Äitini avaa sähköpostin kerran viikossa. Mikä altisti juuri minut riippuvuudelle? Tätä olen miettinyt viime vuodet. Internet palkitsee minua tavalla, jota muut dopamiinin lähteet eivät tee.
MITEN KAIKKI ALKOI
Aloin käyttää internetiä vuonna 1996. Muistan sen elävästi, sillä tuona vuonna näin Soundgardenin heidän viimeisellä kiertueellaan ennen 1997 tapahtunutta hajoamista. Hakeuduin nettiin, koska halusin päästä kontaktiin muiden Soundgarden-fanien kanssa. Ensimmäinen URL jonka koskaan kirjoitin selaimen osoiteriville oli Soundgardenin silloinen kotisivu. Liityin Soundgardenia käsitteleville bulletin board -keskustelupalstoille, ne olivat suosittuja siihen aikaan. Sain yhdeltä palstalta jopa pitkäaikaisen hongkongilaisen ystävän joka lähetti minulle Soundgarden bootleg-kasetin josta olin aivan haltioissani. Vastalahjaksi lähetin hänelle Iittalan kynttilälyhtyjä, nainen oli kiinnostunut suomalaisesta lasimuotoilusta (!).
Jo ensimmäisessä internet-kosketuksessani olivat mukana ne elementit, jotka tulisivat minut koukuttamaan: sosiaalinen vuorovaikutus samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa ja tiedon saatavuus.
Olen tietonarkkari. Ennen internetin maailmaa olin hautautunut kirjoihin. Ahmin romaaneita mutta luin myös tietokirjallisuutta laidasta laitaan; jos kiinnostuin Mozartista (kuten tein 15-vuotiaana), luin kaikki kirjastosta löytyneet Mozart-kirjat. Jos bongasin mielenkiintoisen näköisen kirjan puutarhanhoidosta, lainasin ja luin senkin, vaikka en edes harrasta puutarhanhoitoa. Minusta oli vain kiinnostavaa oppia siitä. Ja katsoa kauniita kuvia.
Olin ahkera kirjeenvaihtaja ja innostunut keskustelija. Oli kiehtovaa ja palkitsevaa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa ympäri maailmaa. En tiennyt mitään parempaa kuin kirjoittaa ja saada kirjeitä.
Kunnes tuli netin ja somen aikakausi. Netti tyydytti kummankin tarpeeni ylitsevuotavasti
Internetin käyttöni pysyi pitkään hallinnassa. Saimme modeemiyhteyden kotiin verrattaen myöhään, eikä minulla ollut kotona nettiä vielä 24-vuotiaanakaan muuttaessani Ahvenanmaalle. Käytin nettiä kirjastossa tai töissä työvuoron jälkeen.
Vuonna 2006 löysin kauneusaiheiset keskustelupalstat. Ensimmäinen palsta jolle liityin oli Hairstoren legendaarinen foorumi. Se oli menoa.
Ensimmäistä kertaa löysin ympäristön, jossa sain kunnolla vastakaikua kosmetiikkaharrastukselleni. Aloin viettää palstoilla yhä pidempiä aikoja. Saatoin istua kirjaston koneella sulkemiseen asti. Hankin viimein oman nettiliittymän vuonna 2008. Nyt tuntuu hassulta, mutta toisaalta helpottavaltakin ajatella, että elin 29-vuotiaaksi ilman että kotonani oli internet-yhteyttä.
Sitten tulivat blogit. Aloitin itsekin blogin kirjoittamisen. Vuonna 2009 seurasin kymmeniä blogeja ja kirjoittelin niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla kosmetiikkapalstoilla. Facebook nautti uutuudenviehätystä ja sielläkin tuli oltua aktiivinen. Yhtäkkiä aika, jonka olin ennen laittanut Stephen Kingin lukemiseen tai kirjeen kirjoittamiseen, kului kavereiden kuvavirtaa selaillessa, blogeja tai foorumeja lukiessa tai loputtomassa informaatiovirrassa kelluessa. Ah, kiinnostavaa tietoa hiusten värjäyksestä, ja tästä pääsenkin valmistajan houkuttaville sivuille, käynpäs äkkiä kilpailevan firman sivulla vertaamassa tuotteita, ja ai niin hei piti katsoa sen yhden verkkokaupan tarjoukset ja lukea mitä mieltä foorumilla ollaan tästä shampoosta. klik.
En huomannut tai halunnut huomata riippuvuuttani pitkään aikaan. Ärryin, jos joku huomautti, että olin istunut koneella jo kolme tuntia. Minulla oli aina jokin perustelu, miksi netissä oloni oli tärkeää ja tarpeellista. Ajantajuni muuttui enkä aina edes hahmottanut, kauanko istuin ruudun äärellä. Asiasta huomauttelevat tekivät vain kiusaa. Saatoin tajuta ajattelevani suosikkifoorumini ihmissuhdekeskustelua ruokapöydässäkin. Kohta piti juosta taas koneelle katsomaan mihin keskustelu oli edennyt.
Eniten vietin aikaa nimenomaan blogien ja keskustelupalstojen parissa, mutta yhtä lailla saatoin eksyä tunneiksi lukemaan mehiläisten hoidosta tai pietarsaarelaisen kirkon historiasta. Minun oli yhä vaikeampi pysyä aiheessa tehdessäni esimerkiksi taustatyötä omiin blogijuttuihini. Jos jollain sivulla oli kiinnostava linkki muuhun aiheeseen, olin kohta siellä ja paria tuntia myöhemmin havahduin siihen, etten ollut päässyt puusta pitkälle varsinaisessa tehtävässäni.
Välillä tunnen, että kiinnostavan tiedon määrä internetissä on volyymissaan lähes lamaannuttavaa. En osaa hallita sitä enkä pysyä kohtuudessa. Olen tiedon äärellä kuin lapsi karkkikaupassa jossa saa ottaa kaiken mitä haluaa. Minun on vaikea vastustaa kiinnostavien linkkien klikkausta. On ollut myöhäisiä iltoja ja aamuyön tunteja, jolloin silmiin koskee ja rintakehää puristaa, enkä ole voinut lopettaa aina vain uusien YouTube-videoiden klikkaamista.
Aloin ymmärtää addiktioni syvyyden kunnolla vasta kolmisen vuotta sitten. Vaikka ongelman sisäistää, se ei tarkoita että osaisi tai kykenisi heti tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Kun internetissä olemisesta on muodostunut elämäntapa, sitä ei ole ihan helppo murtaa. Niin usein tiedämme, mikä olisi oikein, mutta emme kuitenkaan käytännössä osaakaan tehdä oikeita valintoja.
Ensimmäisiä itselleni antamia nettivieroitustehtäviä oli soittaa jollekin ystävälle jonka kanssa en ollut jutellut pitkään aikaan, kun teki mieli mennä selaamaan nettiä. Yritin myös kokeilla aikarajoituksia. Osa vieroitustoimenpiteistä toimi paremmin, osa huonommin.
Merkittävin edistys on tapahtunut viimein kuluneen vuoden aikana. Olen vähentänyt netissä viettämääni aikaa huomattavasti. Kirjojakin olen saanut luettua, oikeita, paperisia kirjoja <3 Kirjoitin myös pitkän kirjeen vanhalle oululaiselle kirjeystävälleni. Käsin. :)
Auringonlasku Onkiniemessä
Vastareaktiona kaikille digimaailmassa jumittamilleni kuukausille ja vuosille olen ottanut tavaksi lähteä ulos niin usein kuin mahdollista.
Eräänä iltapäivänä viime keväänä olin lounaalla Näsinneulan ravintolassa, ja maisemaa katsellessani havahduin siihen, että en ollut koskaan käynyt Onkiniemessä.
Sen jälkeen aloin tehdä tutustumisretkiä keskustan kaupunginosiin ja kortteleihin. Olin luullut tuntevani Tampereen keskustan, mutta siellä on paljon alueita jotka näennäisestä tuttuudestaan huolimatta ovat todellisuudessa jääneet minulle vieraiksi. Tammela on yksi sellainen alue. Ilahduin, kun pyöräretkellä löysin tunnelmallisen Puu-Tammelan. Ja voitteko kuvitella, että en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Sorsapuistossa..?
Tällä hetkellä internetin käyttöni on kohtuuden rajoissa ja varsin "terveellistä".
Riippuvuus on kuitenkin riippuvuus, eikä alttiudesta todennäköisesti pääse koskaan eroon.
Joudun varmasti aina varomaan, etten jää selaamaan nettiä tai somen syötevirtaa liian pitkäksi aikaa. Mitä pidempään ruudun äärellä yhtäjaksoisesti viettää, sitä vaikeampi siitä on irtaantua.
Lopuksi: minua hävettää myöntää olevani nettiriippuvainen. Se tuntuu ristiriitaiselta asialta myöntää, kun on kirjoittanut pitkään blogia jolla on samalla tuonut hyvää mieltä niin itselle kuin monille lukijoille. Tuntui, että nyt halusin siitä kuitenkin kirjoittaa. Ehkä osana jonkinlaista itsetutkiskelun matkaa.
P.S. Kaikkien vuosien jälkeen olen viimein käynyt myös Rajaportin saunassa Pispalassa <3
Kuvat: Sanni ja Unsplash
Lavera.
Tänä vuonna on kulunut 10 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kerran Laveran tuotteista.
Ihan ensimmäinen Lavera-postaukseni käsitteli meikkejä. Tuon ajan kuvat ovat niin liikuttavan kömpelöitä ettei noin vanhoihin postauksiin melkein tee mieli edes linkittää... ^_^ :P Vaikka ovat kuvat myös hellyttäviä. Niihin on taltioitunut autenttinen, lapsenkengissä olleen blogiscenen kotoisa tunnelma jonka visuaalisen maailman tietyssä viimeistelemättömyydessä on jotain sympaattisen raikasta.
Tässä on ensimmäisiä Lavera-lookkejani blogissa, 10 vuotta nuoremman Sannin sileällä iholla <3 (Hmm, olen tainnut vain vaihtaa huulipunaa näissä meikeissä, silmämeikki näyttää identtiseltä...)
Nuo kulmakarvat. Karkkipäivän omansalainen "nostalgiaklassikko".
Laveran meikkiesite vuodelta 2009
Ensimmäisessä Lavera-postauksessa olin myös tehnyt pienen arkimeikkitutorialin Laveran silloisella vaalea/ruskea-duolla. :)
Voi mitä nostalgia-aaltoja nämä kuvat ja niihin liittyvät muistot aiheuttavat - taas voi vain häkeltyneenä miettiä, että olen blogannut kosmetiikasta kym-me-nen vuoden ajan...
Lavera on muuttunut paljon, ja niin on kirjoittajakin.
Lavera-meikkejä vuodelta 2015
Hillitty Lavera-Sanni kahden vuoden takaa.
Yliopiston Apteekin Ego-verkkokaupalla on heinäkuussa Lavera-kampanja, jossa etukoodilla KARKKI20 saa -20% alennusta kaikista Laveran tuotteista.
Kampanjan tiimoilta esittelen kattauksen tämän hetken suosikkituotteitani Laveralta, niin uusien kuin vanhojen vakkareiden joukosta. Samalla postaus antoi kivan syyn palata fiilistelemään noita vanhoja aikoja...
Kävin läpi koko Lavera-arkistoni ja oli hauska bongailla vanhoja lemppareita jotka ovat tulleet ja menneet ja jääneet pois. Tällaisia olivat mm. Makadamiapähkinä-vartalotuotteet, Karpalo-Argan-silmänympärysvoide ja törkeän hyvä Almond Milk -shampoo. Ja kuka muistaa rakastetun Mangon Milk -hoitiksen...! Voi kun se joskus palaisi vaikka retrojulkaisuna..! <3
Pitkäaikaisin kasvovoidesuosikkini Laveralta on Firming-päivävoide, jota aloin käyttää jo vuonna 2011. Tuolloin se kulki nimellä My Age.
Firming-päivävoide oli muinoin niitä ratkaisevia "vedenjakajia" minulle; luonnonkosmetiikan koostumukset elivät murroksessa ja perinteisempien, paksujen, yrttisen tuoksuisten ja rasvaisempien voiteiden rinnalle alkoi ilmestyä modernin ja kevyen tuntuisia, miellyttävästi levittyviä voiteita. My Age / Firming oli sellainen, ja ilmestyessään sen hienostunut koostumus sai paljon kiitosta kauneusmediassa.
Viimeisimmässä päivityksessä voiteen kukkainen tuoksu parani entisestään. Pidän voiteessa erityisesti siitä, että siinä on luonnollisen UV-suojan tuovaa karanjaöljyä joka myös pehmentää ja toimii vahvana antioksidanttina.
Seerumipuolla Lavera on niinikään kunnostautunut valtavasti 10 vuoden aikana. Kun kosteuttava ja antioksidanttirikas Hydro Effect Serum lanseerattiin runsas kaksi vuotta sitten, siitä tuli heti monen muunkin kuin meikäläisen suuri suosikki. Raikkaan ja välittömästi kosteuttavan tuntuinen maitogeelimäinen koostumus on todella onnistunut. Seerumissa on myös sopiva pitoisuus rasvamaisia ainesosia, kuten skvalaania, niin että ihon pintaan jää pehmeä tunne.
Persoonallinen tuoksu on tosi kiva; vihreän makeassa tuoksussa on tämän nenun mukaan aistittavissa myös jotain kevyen lakritsaista.
Hydro Effect sopii kaikille ihotyypeille ja on juuri sellainen universaali tehokosteuttaja jota voi suositella kaikille ikään katsomatta. Parin kympin kieppeillä pyörivä hintakin tekee tuotteesta monen kukkarolle sopivan. Egon tarjouksella hinta on 17,44€.
Tämä tuote on todella uniikki, en tunne luonnonkosmetiikan puolelta ihan vastaavaa. Illuminating Eye Cream on kuin kosteuttava valokynä.
Valoaheijastava silmänympärysvoide ei sinällään tietysti ole mitään uutta kosmetiikkamarkkinoilla, mutta koostumuksia ja efektejä on monenlaisia. Laveran lluminating-silmänympärysvoiteessa on kevyt, nopeasti imeytyvä ja todella tehokkaasti valaiseva koostumus. Samalla tulos on äärettömän luonnollinen.
Toisella silmänalusella Illuminating-voidetta, toisella ei. Ero on selvä.
Voiteen sisältämät mica-helmiäispigmentit luovat neutraalin, valoaheijastavan efektin ilman että sävy taittaa pinkkiin tai liilaan, tai sisältää isokokoisia kimallepartikkeleita; ominaisuus johon olen ikävä kyllä törmännyt todella monessa normikosmetiikan vastaavan tyyppisessä silmänympärysvoiteessa.
Laveran Illuminating-voiteen jälki on niin kauniin kuultavaa, että voin helposti julistaa sen parhaaksi kosteuttavaksi valotuotteeksi jonka tunnen. Nyt kun ihoni on muuttunut kuivemmaksi, käytän Illuminating Eye Creamia nykyään täyteläisemmän silmänympärysvoiteen päällä. Voidetta voi myös mainiosti sipaista poskipäille tuomaan kuultoa.
Olen käyttänyt niin monia Laveran tuotteita (käytännössä olen testannut läpi koko ihonhoitosarjan), että kaikkia en ole ehtinyt blogissa edes esitellä. Tämä ihana yövoide kuuluu niihin: Energizing Sleeping Cream.
En ole oikein koskaan tykännyt yövoiteista, koska niissä on tyypillisesti paksu koostumus eikä ihotyyppini niin pitkään kaivannut täyteläisiä koostumuksia. Laveran Energizing Sleeping Cream ei edusta perinteistä, paksua yövoidetyyppiä vaan on ohuempi ja sopii loistavasti kaikille ihotyypeille, myös sekaiholle. Juuri tämä "ei-vaippamainen", tosi notkeasti levittyvä ja hyvin imeytyvä koostumus sai minut ihastumaan univoiteeseen. Lisäksi voiteessa on aivan ihana tuoksu..!
Sleeping Cream sisältää luomumanteli- ja -oliiviöljyä, hyaluronihappoa, sheavoita, luomuviinirypäleuutetta ja E-vitamiinia. Voide kosteuttaa, pehmentää ja silottaa ihoa, ja antaa ihosoluille energiaa. Hinnaltaan voide on myös mukavan edullinen; normihintakin on alle 22 euroa.
Tätä suosikkia ei kenties tarvitse enää esitellä, olette varmaan kuulleet näiden ampullien ilosanomaa jo väsymykseen saakka ^_^ Kaikki hehkuttavat näitä "joka tuutissa".
Niinpä en enää veisaa samaa virttä x:nnen kerran, vaan tyydyn vain tiivistämään, että ihoa tehohoitavat Firming-ampullit ovat mielestäni Laveran kaikkein paras tuote koko vuosikymmenellä. Ei epäilystäkään. Todella onnistunut kaksifaasinen koostumus jättää ihon niin ihanan tuntuiseksi että muuta hoitoa ei tekisi mieli käyttääkään. Kosteus, ravitsevat öljyt, elvyttävät ja kiinteyttävät rasva- ja aminohapot sekä soluja suojaavat vitamiinit ja antioksidantit, kaikki samassa paketissa.
Yliopiston Apteekin hinta on muuten alin jälleenmyyjähinta jonka olen nähnyt; 7 ampullia sisältävän pakkauksen normaalihinta on vain 18,60€. Siitä vielä 20 pinnaa pois niin saa jo oikein kivan tutustumishinnan tälle ylellisyystuotteelle.
Tämän kesän uutuuksista esiinnoston arvoisia ovat uudet suihkugeelit ja vartalokuorinta värjätyillä koostumuksilla. Täysin luonnollinen väri tulee erilaisista kukkauutteista kuten seljankukasta ja keikarinkukasta sekä bataatista. Ei sillä että väri hoitaa ihoa mitenkään, mutta elämyksellisesti tällainen värjätty tuote on heti mukavampi käyttää kuin väritön :) Minusta värjätyt koostumukset näyttävät ihan syötävän hyville..!
Väjättyjä suihkugeelejä on kolme erilaista: raikas vesiminttua ja luomulevää sisältävä Soft Purity, pehmeän makea inkivääriä ja matchaa sisältävä Active Touch sekä omaksi suosikikseni kohonnut Natural Superfruit.
Natural Superfruitissa on luomu-acaita ja -gojimarjaa. Pehmeästi vaahtoavassa koostumuksessa parasta on koukuttava tuoksu joka on samalla pehmeä mutta mehukkaan makea. Tulee mieleen marjaisat karkit..!
Suihkugeelin täytyy olla hyvän tuoksuinen, se on minulle ihan must. Suihku ja vartalon puhdistus on niin arkinen kauneusrutiini, että hyväntuoksuisella pesuaineella siihen saa ripauksen jotain kivaa mitä odottaa :) Ainakin muut tuoksufriikit voivat samaistua..!
On ollut valtavan antoisaa saada seurata yhden tuotemerkin kehitystä kymmenen vuoden ajan niin läheisesti kuin olen Laveran kanssa kulkiessani saanut tehdä.
Minua lämmittää voimakkaasti ajatus siitä, että blogin myötä olen saanut tutustua johonkin sarjaan näin läpikotaisin. Suhteeni merkkiin on kehittynyt luonnollisesti omalla painollaan. Vailla mitään suunnitelmallisuutta huomasin jossain vaiheessa olevani osa Lavera-tiimiä. <3 Enpä olisi syksyllä 2009, hopeanharmaata meikkivoidetuubia avatessani voinut aavistaa, että jonain päivänä tulevaisuudessa olisin myös päivätyössä näiden tuotteiden parissa.
Suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella odotan, mitä Euroopan suurimman luonnonkosmetiikkamerkin kehityksessä tapahtuu taas seuraavan vuosikymmenen aikana. Tarkasti trendejä nuuhkiva Lavera uusiutuu kiihkeästi, ja tekisi jo mieli raottaa vähän mitä tuleva syksy pitää sisällään... mutta en saa vielä ^_^
Hyödyntäkää ihmeessä Yliopiston Apteekin Egon Lavera-kamppis, jos kutkuttaa säästää 20 %. :) Etukoodilla KARKKI20 saa -20% alennusta kaikista Laveran tuotteista heinäkuun loppuun saakka.
Tänään matkaillaan Kreikan luksus-kohteisiin kuuluvalle pienelle Hydran saarelle.
Kuvankaunis Hydra kuuluu kansainvälisesti Kreikan tunnetuimpiin ja kuvauksellisimpiin saariin. Hinta- ja majoitustaso täällä on ihan eri kaliiberia kuin perinteisissä pakettilomakohteissa.
Mykonoksen ja Santorinin ohella pikkuiselta Hydralta löytää Kreikan saarten ylellisimpiä hotelleja. Toki edullisempikin vuokrahuone-tyyppinen lomailu on täällä mahdollista, mutta matkailijatyypiltään Hydra vetää puoleensa ennen kaikkea fiinimmän loman viettäjiä. Varaudu siis paksulla lompakolla.
Saari on kaunis kuin koru, ja sen kompakti koko tekee siitä antoisan viikonloppukohteen. Kahdessa päivässä ehdit nähdä kaiken. Kaikki Argo-Saronian saaret ovatkin erityisen suosittuja viikonloppukohteita kiitos Ateenaa lähellä olevan sijaintinsa. Matka Hydralle kestää kantosiipialuksella nopeimmillaan puolitoista tuntia.
Hydralla on vain yksi kunnon asutuskeskus, ja se on pääkaupunki Hydra Town. Hydra Townista länteen rantaa seuraavan tien varrella on pieniä asutuskeskittymiä, joita kenties voi kyliksikin kutsua, mutta niillä ei ole kylille tyypillistä rakennetta keskustoineen ja kauppoineen.
Autottomalla Hydralla taksin virkaa toimittavat aasit. Hotellien asiakkaiden matkalaukut kuljetetaan satamasta hotelliin kärryillä (vuokrahuoneen asiakas saa viedä laukkunsa itse ;)).
Kärryillä tapahtuu myös kaikki muukin pääasiallinen hyödykkeiden kuljetus saarella. Oli kiehtovaa seurata aamuvarhaisella, kun satamassa purettiin lastiveneistä kaikenlaista tavaraa WC-paperista elintarvikkeisiin, ja kukkuralleen lastatut kärryt toisensa jälkeen katosivat kylän pienille, kapeille kujille.
Ainoat autot joita saarella näkyy ovat aikaisin aamulla kierroksensa tekevät jäteautot sekä muutama paloauto saaren paloaseman edustalla Hydra Townin itälaidalla.
Elämä Hydralla keskittyy vilkkaan ja tolkuttoman viehättävän sataman ympärille.
Kun nousin laivasta, kirjaimellisesti törmäilin kaikkiin vastaantulijoihin ja ohi puskeviin ihmisiin kohdistaessani kameraani kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Edellisestä Hydran vierailustani oli kulunut 12 vuotta ja saatoin vain todeta unohtaneeni, että paikka on todellakin näin häkellyttävän kuvauksellinen. Tai sitten tapani havainnoida Kreikkaa on vain tässä ajassa kultivoitunut entisestään.
Kimisis tis Theotokou -kirkko kellotorneineen on Hydran satamakadun komeimpia rakennuksia.
Kun kuljet rantakadun läntiseen päähän ja jatkat tietä eteenpäin pienen niemen ympäri (kuvassa selkäni takana), tulet Hydra Townin lähimmälle "rannalle" Spiliaan. Täältä alkaa myös rantaa seuraava ihastuttava kävelyreitti, jota voi lämpimästi suositella kaikille.
Näkymä Spiliasta
Kävelyreitti Hydrasta Kaminiin on noin puolitoista kilometria ja Plakesiin noin neljä kilometria.
Jos 8 km edestakainen patikka ei innosta, kannattaa ainakin kävellä viehättävään Kaminin kalastajakylään jonka rauhallinen tunnelma ja romanttisen ränsistynyt miljöö on mukavaa vaihtelua Hydra Townin eleganssille.
Hydra ei juuri voi ylpeillä hienoilla hiekkarannoillaan, ja Spilian uimakalliot ovat lähin city "beach".
Spiliasta länteen jatkaessa pääsee (vaatimattomille) pikkukivirannoille. Saaren ainoa rehellinen hiekkaranta on Hydra Townin itäpuolella Mandrakissa.
Kaminin rannalla sijaitsevassa Kodylenia-tavernassa voi herkullisten kalaruokien ohella nauttia komeista auringonlaskumaisemista - ja huomattavasti halvemmalla kuin Hydra Townin ravintoloissa ;)
Kaminin värejä
Rantareitti jatkaa Kaminista eteenpäin erittäin kauniissa maisemissa.
Kulkijaa ympäröivät Kreikan värit; meren sini, kukkivat bougainvilleat ja auringossa haalistuneiden talojen persoonalliset värit halkeilleine maaleineen.
Ohitat pieniä kyliä, rantoja ja näköalapaikkoja joissa voi levähtää penkeillä ja antaa katseen kadota meren selkään.
Hauska sattuma - olimme ystäväni Mariannan kanssa vuonna 2006 kuvanneet itsemme täsmälleen saman värikkään talon edessä Kaminissa, josta otin nytkin kuvan. Vasta katsellessani vanhan valokuva-albumin kuvia tunnistin talon tutuksi jo edelliseltä Hydran reissulta.
Tsekatkaa meitsin tyvikasvu - taitaa olla varmaan vuoden mittainen :) Ja "Curly Girl" from 12 years ago...
Vlyhosin ranta
Patikkareitti päättyy Plakesin rannalle, joka on läntisen puolen rannoista kaikkein järjestynein.
Siistillä rannalla on kaikki palvelut vuokrattavine aurinkotuoleineen ja -varjoineen. Alueella on myös majoitusta.
Paraatipaikalla Plakesin rannalla sijaitsee Four Seasons -boutique-hotelli jonka terassiravintolassa voi janoinen kulkija antaumuksella nauttia kylmän juoman, tai vaihtoehtoisesti syödä pidemmän kaavan elegantin aterian.
Kenelle? Esteetikolle, kauniiden kylien fiilistelijöille, luksuslomailijalle. Klassisen postikorttimaisen kauniin Kreikan etsijälle, tästä ei juuri puitteet parane ellet mene Symille (tai Santorinille).
Kenelle ei? Perinteisen rantapainotteisen perheloman viettäjälle.
Hydra on mielettömän kaunis ja tunnelmallinen saari. Luksus-henki tuo tunnelmaan oman mausteensa joka ei ole lainkaan huono, kyllä fiinimmällekin meiningille on paikkansa. Hydra Town lähialueineen on myös kävelyllisesti erittäin antoisa, patikkatyyppienkin voi odottaa viihtyvän täällä mainiosti päivän tai pari.
Suosittelen ehdottomasti vaeltamaan ja eksymään Hydra Townin rinteille ja kiehtoville "takakujille", kauempana satamasta sisämaahan päin avautuu yllättävän laaja kujien, katujen ja portaiden labyrintti jossa saa helposti kulumaan koko päivän.
Kiipeä komealle okranväriselle talolle joka erottuu rinteestä kauas, se on Lazaros Koundouritis -museo jonka terassilta avautuu upea maisema alas kaupunkiin. Jos näyttely ei nappaa, nauti juoma museon kahvilassa.
Miten Hydralle pääsee?
Saarella ei ole lentokenttää, eikä sinne tehdä Suomesta pakettimatkoja.
Pireuksen satamasta on saarelle vuoden ympäri tiheät päivittäiset yhteydet katamaraanilla ja kantosiipialuksella, kesäsesongilla jopa kahden tunnin välein. Matka kestää 1,5 - 2 tuntia. Jos kärsit helposti matkapahoinvoinnista, valitse katamaraani joka on kantosiipialusta isompi eikä heittelehdi ihan yhtä paljon tuulisella säällä. Pireuksen satamaoppaani löydät täältä.
Hydra ja muut Argo-Saronian saaret ovat mitä parhain lisuke yhdistettäväksi Ateenan lomaan. Olen esitellyt Saronian saarista aiemmin Agistrin.
Koko Kreikka-hakemistoni löydät täältä.
Sain pitkästä aikaa testiin suomalaisiin suosikkimerkkeihini kuuluvan Ekopharman uusia tuotteita.
Ekopharma on ekosertifioitu ammattikosmetiikkasarja jossa käytetään kotimaisia lähituotettuja raaka-aineita, erityisesti marjoja. Minulle on jäänyt vuosien takaisista Ekopharma-testailuista lukuisia kestosuosikkeja, ja oli kiva päästä testaamaan jotain ihan uutta.
Uusiin tuttavuuksiin lukeutuu nestemäisiä kasvojen kosteuttajia, itseruskettava kasvovesi, hiustuotteita sekä ihkauusi vartalonkuorintaöljy.
Minttu-hiusgeelistä kerroinkin jo malttamattomana aiemmassa jutussa, se on jo varannut paikkansa Vuoden 2019 Parhaat Tuotteet -listalta. <3 Olen varauksettomasti täysin ihastunut tähän tuotteeseen.
HILLA 2-IN-1 VARTALONKUORINTAÖLJY
24,90€ / 200 ml
Kesäksi lanseerattu öljypohjainen vartalokuorinta on uusinta uutta Ekopharman valikoimassa. Kuorivana ainesosana on hienojakoista bambujauhetta. Tuntuma on tehokkaasti kuoriva; bambujauhe ei ole yhtä stydiä kuin esimerkiksi kahvinpurut mutta paljon hiovampaa kuin vaikkapa jojobarakeet. (Skippaan "nynnyt" kuorinnat joissa on liian pehmeät rakeet tai liian harva raetiheys. Niillekin on kuluttajansa, mutta se en ole minä ;)) Kosketuksissa veden kanssa öljy emulgoituu maitomaiseksi, joten se on helppo huuhtoa iholta.
Viinirypäleensiemenöljy, lakkauute ja betaiini hoitavat ihoa, ja kuorinnan voi halutessaan jättää iholle vaikuttamaan vaikka muutamaksi minuutiksi jotta ravitsevat ja kosteuttavat aineet ehtivät imeytyä ihoon. Öljyn voi levittää kuivalle tai kostealle iholle. Kuivalle iholle levitettynä koostumus pysyy pidempään öljygeelinä ja "hierottavampana", jolloin se myös hoitaa ihoa tehokkaammin. Kostealle iholle levitettynä öljy emulgoituu heti maitomaiseksi.
Tuotteen tuoksu on mieto ja puuterisen kukkais-hedelmäinen. Tällä kertaa ei ole käytetty valmistajan signature-tuoksuun kuuluvaa fenetyylialkoholia, joka luo sen tunnistettavan makeankukkaisen Naviter-tuoksun. Sitä löytyy muista tämän jutun tuotteista :)
Hilla-kuorinnan ainesosissa ei tosiaan ole mitään turhaa, ellei nyt tuoksua voi jonkun vinkkelistä pitää sellaisena: viinirypäleensiemenöljy, glyseroli, triglyseridit (muodostavat öljypohjan, glyseroli sitoo kosteutta), jauhettu bambu (kuorii), sukroosipalmitaatti (muuttaa tuotteen vesikosketuksessa maitomaiseksi), lakkauute (hoitaa), betaiini (kosteuttaa), e-vitamiini (hoitaa, toimii myös säilöntäaineena), kasviöljy (hoitaa), tuoksu.
HERUKKA-KASVOVESI
9,60€ / 75 ml, 24,50€ / 250 ml
Herukka-kasvoveden koostumus on päivittynyt hoitovesitrendin mukaisesti paksuksi ja kevyen geelimäiseksi. Olen muinoin käyttänyt pullon alkuperäistä, silloin Mustaherukka-nimellä kulkenutta kasvovettä, ja uudistuneen koostumuksen myötä tuote on nyt huomattavasti kosteuttavamman tuntuinen. Kasvoveden voi taputella iholle käsin tai laittaa vanulapulla, kumpi tapa tuntuu itselle mukavammalta.
Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat mustaherukan marja- ja lehtiuutteet, ruusuvesi, sodium pca, glyseroli, lakritsiuute ja prebioottiset ainesosat (inuliini ja oligosakkaridit). Herukka on Ekopharman linja herkälle iholle, ja kosteutuksen lisäksi Herukka-kasvovesi myös vahvistaa ja rauhoittaa ihoa.
Herukka-kasvoveden sisältämä, rauhoittava ja punoitusta laskeva lakritsiuute on muuten tosi monipuolinen aine: pitoisuudesta ja reseptin muusta kokonaisuudesta riippuen se rauhoittaa, pehmentää, silottaa, kirkastaa ja vaalentaa ihoa. Tällä "CV":llä ei ole ihme että lakritsiuute kuuluu ihonhoidon sankariainesosiin. :)
Tosi tervetullut juttu, että kasvovedet ovat tämän Aasia-lähtöisen trendin myötä kehittyneet hoitavimmiksi ja laadukkaammiksi. 👍 Toisaalta vesimäisille kasvovesillekin on vielä tilauksensa ja tarkoituksensa, olen itse huomannut että haluan lopulta käyttää kumpaakin tyyppiä.
Vesimäisellä kasvovedellä on geelimäistä virkistävämpi ja raikastavampi vaikutus, ja tällainen tuote on seuraavaksi esiteltävä Vadelma-kasvosuihke:
VADELMA-KASVOSUIHKE
19,95€ / 100 ml
Virkistävä ja kosteuttava kasvosuihke on Vadelma-linjan viimeisin tulokas. Vadelma on Ekopharman sarja normaalille ja pintakuivalle iholle ja on Ekopharman tuotelinjoista kosteuttavin.
Olen mitä ilmeisimmin koukuttunut tähän tuotteeseen, sillä kuukauden käytön jälkeen pullosta on kulunut jo yli puolet. Olen tosin suihkinut tätä ihon lisäksi myös hiuksiin, sillä käytän kosteussuihkeita kiharoiden aamufreesaukseen. Myönnän, että tuote on vähän liian arvokas sellaiseen käyttöön, mutta koen vain vastustamatonta halua suihkia sitä mahdollisimman paljon jo pelkästään ihanan makean tuoksun takia. ^_^
Suihke on todellinen kosteuspommi; kosteuttava ja virkistävä vadelmadistillaatti yhdessä hyaluronihapon, glyserolin ja sodium pca:n muodostaman humektanttisen power-trion kanssa lataavat ihoon kosteutta, samalla kun prebiootit inuliin ja alfaglukaanioligosakkaridi vahvistavat ihon puolustuskykyä.
Lopputulemana Vadelma-suihke on vielä Herukka-kasvovettäkin kosteuttavampi - mutta Herukka-veden paksu koostumus tekee siitä elämyksellisesti kosteuttavamman tuntuisen ;) Ainakin minä koen näin. 
HERUKKA ITSERUSKETTAVA HOITONESTE
24,50€ / 100 ml
Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa nestemäistä itseruskettavaa. Ekopharman Herukka-itseruskettaja sopii niin kasvoille kuin vartalolle, mutta pakkauskoko ja nestemäinen, vanulapulla levitettävä koostumus tekevät siitä ihanteellisemman kasvoille.
Koska en ole aiemmin käyttänyt kasvovesimäistä itseruskettajaa, jouduin kääntymään Ekopharman kouluttajan puoleen koska en itse asiassa tiennyt, saako tämän tyyppisen itseruskettajan päälle lisätä hoitotuotteita kuten seerumia ja kosteusvoidetta. Kouluttaja Soile Riemusen mukaan tuotetta käytetään yksinään, sillä päälle lisätyt tuotteet saattaisivat vaikuttaa itseruskettavan tuotteen kemiaan ja vaikuttaa tulokseen.
Tuntui kieltämättä hassulta jättää illan ihonhoitorutiini vain kasvoveden varaan, mutta eihän tätä joka ilta käytetä. Itseruskettavassa nesteessä on mukana myös kosteuttavia aineita joten ihan kiristelemään iho ei jää.
Aamulla peilistä katsoi selvästi ruskettuneen näköinen naama. Yllätyin, miten voimakas tulos oli, mutta samalla tulos oli myös erittäin luonnollinen ja kauniin sävyinen. Sisarenikin totesi, että näytin ihan siltä kuin olisin viettänyt viikonlopun jossain etelän lomakohteessa.
Yllä olevassa kuvassa kasvoillani on Ekopharma-päivetys. Tietenkään päivetys ei kuvassa tule esiin samaan tapaan kuin livenä, koska kasvot tuppaavat jo meikin valoaheijastavien pigmenttien takia aina olemaan kuvissa vaaleammat kuin IRL, mutta laitoin kuvan silti :)
MINTTU-HIUSPUUTERI
14,80€ / 16 g
Lopuksi vielä muutama sana Minttu-hiuspuuterista / kuivashampoosta.
Aerosoliton, riisitärkkelykseen ja kaoliiniin pohjautuva hiuspuuteri on ympäristöystävällinen tyvikohottaja ja hiusten tuuheuttaja.
Annostelu nokan kautta "puffaamalla" onnistuu vaihtelevasti. Tuote on annostelusysteeminsä kautta tietysti ehdottomasti ympäristöystävällisempi kuin ponnekaasupulloon pakattu aerosoli, mutta myönnän, etten saa tätä ihan helposti levitettyä tasaisesti kaikkialle tyveen.
Riisitärkkelys kuuluu niihin tärkkelyksiin, jotka eivät tee hiuksista karheita ja tahmeita vaan hiuksiin jää sileä ja "tuotteeton" tunne. Hienojakoinen jauhe ei myöskään jää näkyviin valkoisena, ja tuotteen luvataan sopivan myös tummahiuksisille.
Kuivashampoiden suurkuluttajana summaan tuotekokemuksen näin: Ekopharman Minttu-hiuspuuteri on ekologinen ja kotimainen, joskin käytöltään enemmän aikaavievä vaihtoehto tavanomaisille ponnekaasutölkkiin pakatuille kuivashampoille.
(Tiesittekö muuten, että Suomessa ei valmisteta lainkaan ponnekaasullisia kosmetiikkatuotteita..? Lähin aerosoli-tuotteita valmistava tehdas sijaitsee Ruotsissa.)
Kaikenlaisia seurauksia tällä kiharavillityksellä onkaan… Luin YLEn sivulta uutisen, jonka mukaan kuluva kesä on ensimmäinen, kun XZ:aa ja Herbinaa valmistavan Bernerin tehdas Heinävedellä pyörii täydellä teholla kesän läpi. Kaikki tämä Curly Girlin takia.
Kuvakaappaus: YLE.fi
"Jouduimme tekemään muutoksia hiustenhoitotuotteita valmistavan tehtaan henkilöstön kesälomasuunnitelmiin ja lomalistat valmistuivat myöhemmin. Tämän tehtaan suunniteltu kesäseisokki jouduttiin perumaan ja tehdas on käynnissä koko kesän", tehtaanjohtaja Jari Puustinen kertoo YLEn artikkelissa.
Uutisen voi lukea täältä.
Keväällä kysynnän ollessa kovimmillaan Bernerin tehtaan tuotantolinjat puskivat uutta shampoota ja hoitista ulos kellon ympäri…! Silti varastot tuntuvat edelleen olevan monissa paikoissa tyhjillään. Itse en ole esimerkiksi moneen kuukauteen onnistunut löytämään XZ:n Persikkanektari-shampoota mistään. Sitä ei ole edes Maarianhaminan kaupoissa, vaikka Ahvenanmaalla villityksestä on kuullut vain harva.
Ajatelkaa, tällaisella kauneudenhoitotrendillä on jopa vaikutuksia kansantalouteen..! Nojoo, ei ehkä koko maan mittakaavassa mutta kyllähän tämä buumi varmasti näkyy ihan mukavasti Bernerin tämän vuoden tuloksessa… :)
Liitänpä tähän samalla oman viimeisimmän pienen Curly Girl -raporttini. Tuli todistettua, kuinka merkittävästi metodin seuraaminen todella vaikuttaa hiusten ulkonäköön. Tässä menneellä viikolla en ehtinyt pestä ja kuivattaa hiuksia menetelmän mukaisesti, ja tulos oli tässä:
Hiukset eivät jaksaneet kihartua ja jäivät sameiksi ja kuivan näköisiksi. Siis sellaisiksi, miltä ne ovat käytännössä näyttäneet vuosikaudet ennen Curly Girl -menetelmän kokeilua.
Käyttämäni tuotteet kyllä olivat metodin mukaiset, mutta huuhtelu- ja kuivaustapa väärät: huuhdoin siis hoitoaineen pois nopeasti suihkuveden alla ja kuivasin hiukset tavalliseen ("vanhaan") tapaan froteepyyhkeeseen. Vaikutus oli selvä. Käytin geeliäkin, mutta se ei auttanut hiuksia kihartumaan tällä tyylillä.
Mielenkiintoista, ja osoittaa, kuinka tärkeää, kenties aivan ratkaisevan tärkeää, kosteutta mahdollisimman paljon sitova oikeanlainen hoito-, huuhtelu- ja kuivaustapa on onnistumisen kannalta.
Sulfaatillisella tai ylipäänsä voimakkaasti pesevällä shampoolla tai silikonipitoisella hoitoaineella en muuten ole edelleenkään pessyt ja hoitanut hiuksia, vaikka on ollut tarkoitus kokeilla miten hiukset käyttäytyvät kun huuhtelu- ja kuivaustapa on Curly Girlin mukainen mutta itse tuotteet "väärät". Ehkä tässä kesän aikana tulee jossain vaiheessa kokeiltua.
