Folegandros on Kreikan saari, jossa moni ei keksisi mitään tekemistä. Silti se on yksi ehdottomista suosikkisaaristani.
Saarella asuu alle 800 ihmistä, pinta-ala on 32 neliökilometria ja elämänmeno on hyvin hiljaista ja rauhallista. Folegandroksella ei ole shoppailumahdollisuuksia (jos pääkylän muutamaa pientä putiikkia ei lasketa) siellä ei ole klubeja eikä isoja hotelleja – siellä ei ole edes kunnon ruokakauppaa.
Saarella ei myöskään ole maineikkaita uimarantoja eikä siellä ole vehreitä metsiä tai monimuotoisuudellaan puhuttelevaa luontoa. Saari on kallioinen ja hyvin karu, värimaailma vaihtelee ruskeasta harmaaseen ja okraan.
Saaren pieni väestö jakautuu kolmeen kylään, joista kolmatta moni ei edes tunnistaisi kyläksi, sillä se on joukko harvakseltaan usean kilometrin alueelle sirottuneita taloja ja maatiloja, vailla tunnistettavaa keskustaa.
Saarella ei ole lentokenttää ja puolet vuodesta sinne menee vain pari laivayhteyttä viikossa.
Silti Folegandros on yksi lempisaaristani Kreikassa, ja pidän sitä viehättävyydessään aivan poikkeuksellisena. En ole tunteeni kanssa yksin.
Folegandros on Kreikan ns. alternative-saarien tunnetuimpia. Kreikassa on niin paljon saaria, että vähemmän tunnettujenkin joukossa on omia tasojaan. Folegandros on vähemmän tunnettujen joukossa kuuluisa!
Karuudella on varmastikin osuutensa, mutta saaren päätähti on sen pääkylä Chora.
(Jos sinusta muuten tuntuu, että kuulet nimen Chora tuon tuostakin Kreikka-yhteyksissä, korvasi eivät ole erehtyneet. Chora – tai Hora - on vakiintunut nimitys saarilla sijaitseville pääkylille. Sana tarkoittaa ’paikkaa’ tai ’kylää’, ja viittaa saaren suurimpaan asutuskeskukseen. Toinen muoto nimestä on Chorio.)
Folegandroksen Chora ei ulkoa päin näytä oikein miltään - muulta kuin ryppäältä Kykladeille ominaisia tasakattoisia valkoisia sokerikuutiotaloja kuivan ja kitukasvuisen vuoristomaiseman ympäröimänä -, mutta kun pujahtaa sisään sen autottomaan miniatyyrikeskustaan, paljastuu kylän sielu.
Folegandroksen Choraa pidetään yhtenä Kreikan kuvauksellisimmista ja tunnelmallisimmista, ja kieltämättä kylän keskusta yhteenliittyneine aukioineen ja somine tavernoineen - joita on joka puolella - on suorastaan ällistyttävän söpö.
Keskustan muodostavat viisi pikkuista toisiinsa liittyvää aukiota, joiden väliin on siroteltu kapeita kujia, pieniä kirkkoja sekä muutama elintarvikkeita tai matkamuistoesineitä myyvä myymälä. Siellä täällä kasvaa kaivattua varjoa tuova puu - epäilemättä tarkoituksella istutettu, saari on luonnostaan lähes puuton.
Itse aukiotkin ovat niin pieniä, että ne tunnistaa aukioksi lähinnä siitä, että ne ovat leveämpiä kuin kujat.
Päivisin kylä on hiljainen, mutta iltaisin keskusta muuttuu tunnelmalliseksi seurustelualueeksi, kun ravintoloiden ja kahviloiden kaduille levittäytyvät pöydät ja tuolit täyttyvät ihmisistä.
Koska keskustassa ei ole autoja, autoteitä tai ylipäänsä isompia katuja, tunnelma on erityislaatuinen ja suorastaan intiimi. Ihmiset kuljeskelevat hämyisillä kujilla puikkelehtien ravintolapöytien ohi, tai läpi – niitä voi olla vaikka keskellä kujaa – ja pysähtyvät juttelemaan tuttujen kanssa. Ilman täyttää pehmeä puheensorina. Chora ja sen tunnelma on parhaimmillaan juuri iltaisin.
Keskusta on niin pieni, että sen kiertää kauttaaltaan kymmenessä minuutissa – mutta kukapa tänne tullut haluaisi sen kiertää niin nopeasti. Hidas tunnelmointi on täällä homman nimi – sitä Folegandrokselle tullaan tekemään.
Keskustan herkän idyllin lisäksi Choran toinen nähtävyys on kylän yläpuolella vuoren rinteessä sijaitseva Panagian (Pyhän Marian) kirkko.
Kirkko ja sinne johtavat portaat alapuolellaan Choran valkoisten talojen rykelmä luovat saaren ikonisimman maiseman, Folegandroksen signature-näkymän. Kyseinen maisema on minullakin kotona ikuistettuna tauluksi, ja se on myös läppärilläni taustakuvana.
Minulle tämä maisema on Kreikan kaunein.
Kirkolle johtavat portaat ovat suosittu paikka katsoa auringonlaskua. Portaat siksakkaavat aivan jyrkän kalliopudotuksen reunassa, ja kreikkalaiseen tapaan täällä ei ole mitään suojapuomeja tai -köysiä. Kaikeksi onneksi itse portailla on turvallista kulkea.
Tässä muutama ehdotukseni.
Agkalin ranta on Folegandroksen uimarannoista paras. Täällä on myös useita tavernoja ja rantabaareja viihdyttämässä rannalla loikoilijaa ja täyttämään murisevan vatsan.
Minä tunnetusti en ole erityinen rantojen tai uimarantahengailun fani, mutta Folegandroksen Agkali kuuluu harvoihin sellaisiin rantoihin, joille paluusta olin jopa oikein haaveillut. En osaa selittää miksi, sillä Kreikassa on lukemattomia paljon upeampia rantoja, mutta jokin Agkalin tunnelmassa hurmasi minut jo kymmenen vuoden takaisella reissulla. Tämän vuoden reissulla tunne vain vahvistui.
Ranta on aika pieni mutta todella kaunis, ja ihanat tavernat – joista osa sijaitsee upeilla maisemapaikoilla ylhäällä rinteessä, tekevät paikasta sellaisen, että täällä viihtyy vaikka koko päivän.
Pieni patikointimahdollisuuskin täältä löytyy: Agkalista voi kävellä komeaa maisemareittiä naapurirannoille Galifokselle sekä Agios Nikolaokselle.
Koska sää tämän vuoden matkalla oli poikkeuksellisen kuuma, rannalla tulikin viihdyttyä kumpanakin Folegandros-päivänämme.
Ironisesti: vaikka Chora on Folegandroksen ehdoton helmi, tämän syksyn matkalla vietimme enemmän aikaa Agkalissa vilvoittavien vesien äärellä.
Ano Meria on se Folegandroksen kylä, jota ei välttämättä tunnista kyläksi, koska taloja on niin harvassa. Ano Meria itse asiassa muistuttaa suomalaisia pieniä maalaiskyliä – talo siellä, toinen täällä, ja paljon tyhjää välissä.
Ano Merialla on kuitenkin muutama meriitti: täällä sijaitsee – hassua kyllä – saaren parhaiten varusteltu ruokakauppa sekä muutamia todella hyviä tavernoita.
Me söimme ihastuttavassa Eirinin (lausutaan Irinin) tavernassa, joka toimii samalla pienenä sekatavarakauppana. Kuva tavernasta näkyy yläpuolella.
Hinnat Irinin tavernassa ovat puolet halvemmat kuin Chorassa, ja täällä on yhä jäljellä sitä vanhaa (tai vanhaa ja ”vanhaa”) kreikkalaista meininkiä, jota ehdin kokea Kreikassa ennen viime vuosien rajua hintojennousua.
Viiden ruokalajin ateria viineineen kahdelle hengelle maksoi 29€. Kuin ennen vanhaan… Viini tarjoiltiin ilman muuta perinteisestä alumiinimukista.
Folegandroksen kolmas kylä Karavostasi on samalla saaren satama.
Kylä on pieni, eikä täällä ole arkkitehtuurisesti mitään erityistä, mutta se on ihan mukava paikka istahtaa frappélle ja ihmetellä maailman menoa kiireettömässä tunnelmassa. Karavostasissa on myös pikkukiviranta, jossa voi pulahtaa uimassa.
Karavostasin ainoat vilkkaat hetket ajoittuvat laivojen saapumiseen kesästä syksyyn.
Vielä syyskuun lopullakin katamaraani Milokselta Folegandrokselle oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja vaikka osa matkustajista jatkoi katamaraanin päätepysäkille Santorinille, kyllä tulijoita riitti Folegandroksellekin.
Loppusyksyllä katamaraanit lopettavat liikennöinnin, ja talviaikaan Folegandrokselle kulkee vain hidas vuoroalus pari kertaa viikossa. Kymmenen vuoden takaisella vierailulla juttelin talvesta majataloni emännän kanssa. Hän kertoi, että kovan tuulen takia laivat eivät välillä kulje lainkaan viikkoon tai kahteen. ”Silloin ollaan pitkäänkin ilman tiettyjä elintarviketoimituksia”, emäntä totesi – mutta tottuneesti.
Folegandros on talvisin varmasti todella eristäytynyt ja - - kun se on kesäisinkin hiljainen, sen täytyy olla talvisin todella, todella hiljainen.
Jos muuten ajat Folegandroksen päästä päähän, päädyt lännessä tähän näkymään. Tie päättyy tähän.
Mutta sinä voit auton tai skootterin parkkeerattuasi jatkaa vielä pientä polkua alas, ja istua eväiden kanssa kallioille katsomaan auringonlaskua.
Tähän tapaan. ❤️
.
Saarelle pääsee helpoiten Santorinilta, josta Folegandrokselle on katamaraanilla vain 50 minuutin matka. Tavallisella (=hitaalla) laivalla matka kestää kolmisen tuntia.
Pireuksen satamasta manner-Kreikasta Folegandrokselle pääsee keväästä syksyyn päivittäin katamaraanilla, matka kestää viisi tuntia. Sesongista tai päivästä riippuen laivayhteys kulkee suoraan, tai laivaa täytyy vaihtaa Miloksella. Tavallisella matkustaja-aluksella matka kestää 7-8 tuntia.
32 comments on “Folegandros – saari, jonne matkustetaan yhden kylän takia”
Aah, aah ja aah, ihana kirjoitus ja kuvat!!
Kirjoitat aina niin ihanasti- viipyillen, tunnelmoiden mutta asiapitoisesti, ja näitä lukiessa pääsee matkaan tai tilanteeseen itsekin!
Kiitos! ❤️
Kuten aiemminkin jo sanottu, olet kyllä todella hyvä kirjoittamaan, juttua kuin juttua on aina suuri ilo lukea, siksi täällä on käytävä yhä vaan monta kertaa viikossa, tähän on jäänyt aivan koukkuun ja hohto ei laannu vaikka yli kymmenen vuotta jo seurannut 😊
Ihana oli aamunavaus tänäänkin Kreikka-fanille, teekupin ääressä ❤️
Iloista syksyä!
Ihana palaute, kiitos Sari! 🥰
Kaunista ja kuulasta syksyä myös sinulle! ❤️
https://natuk.fi/tuote/skin-recovery-uudistava-kasvoseerumi/
Kuinka tymäkkää retinolia tämä seerumi sisältää?
Retinal eli retinaldehydi on kaikkein vahvin reseptivapaassa kosmetiikassa käytettävä retinoidi. Koska Natuk ei kerro sen pitoisuutta, on kuitenkin mahdoton sanoa, kuinka tymäkkää tämä seerumi on. Retinal voi ärsyttää ihoa siinä missä retinolikin.
Ok, kiitos. Tuo ei sitten ole minua varten...
Tykkään kyllä Natukista muutoin.
Laita heille yhteydenotto tuohon retinalin pitoisuuteen liittyen :) Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä he vastaavat.
Mielestäni retinaldehydin valinta tällaiseen hellävaraisen imagon päivittäiskosmetiikkasarjaan on varsin mielenkiintoinen veto. Oma oletukseni on, että pitoisuus on mieto.
"Kiitos viestistäsi. Valitettavasti tarkat pitoisuudet ovat yrityssalaisuuden alaista tietoa, mutta noin yleisesti voimme sanoa, että retinaalin pitoisuus emulsioseerumissa on maltillinen. Tästä huolimatta herkkäihoisimpia suositellaan käyttämään seerumia vaiheittain ja varovaisesti. Tuotetta suositellaan käytettävän vain kerran vuorokaudessa, öisin."
Tulipa sieltä nopeasti vastaus! :)
Nythän Berneriltä tuli myös vahvempi retinalia sisältävä tuote, Ekopharman Tyrni-yövoide. Jännää kyllä, että he lanseerasivat retinal-pitoisen tuotteen ensin edullisemmassa päivittäiskosmetiikkasarjassa kuten Natuk, ja vasta myöhemmin ammattilaissarjassa.
Tyrni-voiteenkaan kohdalla retinalin pitoisuutta ei kerrota:
https://ekopharma.com/tuote/tyrni-retinal-a-yovoide-30-ml/
Entä osaisitko kommentoida pitoisuuksia tietämättä sitä, kuinka turvottavaa/tuhtia tämä silmänympärysvoide mahdollisesti on?
https://natuk.fi/tuote/skin-recovery-ravitseva-silmanymparysvoide/
Osaan ainoastaan sanoa, että voiteen ykkösöljy, koivunmahlan ja glyserolin jälkeen tuleva vehnänalkioöljy, on tuhti ja ravitseva öljy. Mutta koska emme tunne koivunmahlauutteen ja öljyjen suhdetta toisiinsa, emme tiedä, kuinka tuhtia tämä voide IRL on.
Voisi olettaa, että tuo on tosiaan paksumpaa, kun heillä on valikoimassaan tämä kevyempikin silmänymp.voide:
https://natuk.fi/tuote/hydra-boost-heleyttava-silmanymparysvoide/
Olisikohan tuosta ohuemmasta hoidoksi jo tällaiselle ikääntyneemmälle silmänympärysiholle?
Viime yönä muuten ensimmäistä kertaa teippi keskellä otsaa, ja onpa nyt aamulla uskomattoman sileä sibeliusten kohta - loistaa poissaolollaan! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!
Bernerillä on nyt käynyt moka incien kanssa, sillä tuon Hydra Boost -silmänympärysvoiteen inci on täsmälleen sama kuin sen Skin Recoveryn, jonka linkitit aiemmin. Kummankohan inci tuo nyt sitten oikeasti on...
Vaikutus todellakin on maaginen!
Jään aivan varmasti vakikäyttäjäksi.
Tervetuloa "kerhoon"! ☺️
Tuleeko sinulla mieleen mitään luonnonkosmetiikan brändiä, jolla olisi valikoimassaan viileitä, marjaisia ja murretun sävyisiä huulipunia?
Laveralla oli ennen ihan parhaita tummia ja murretun pinkkejä sävyjä, kuten Deep Berry, Purple Star, Pink Orchid ja Berry Mauve. Nyt myynnissä on enää pari hassua sävyä, jotka on mun makuun liian vaaleita ja/tai lämpimiä. Maailman mittakaavassa ehkä pieni murhe, mutta harmittaa tuo Laveran "takinkääntö" ihan hirveästi ja huolettaa, että mistä ihmeestä mä jatkossa punani löydän! 😩
Laadullisesti tykkään myös Lily Lolosta, mutta niilläkin on jostakin käsittämättömästä syystä kaikki sävyt kuin samasta nudemuotista.
Ei valitettavasti. Tunnen Laveran lisäksi ainoastaan Benecosin, Couleur Caramelin ja Mádaran huulipunat, ja näiden joukossa on hyvin vähän etsimäsi sävyisiä punia. Oikeastaan tulee mieleen vain Mádaran Sassy, mutta se on vaaleampi kuin nuo mainitsemasi Laverat, ja verkkosivulta huomaan, että sen valmistus on lopetettu. (Harmi, oli nimittäin tosi nätti sävy!)
Benecos puolestaan on jäänyt kokonaan pois Suomesta (ainakin tällä erää, ellei jokin toinen maahantuoja ota sarjaa talliinsa), joten Suomessa myytävien luonnonkosmetiikan huulipunien tarjonta on kutistunut entisestään. Tylsä tilanne.
Laveran päätös supistaa huulipunakokoelmaansa oli minustakin tosi harmillista, heillä oli aikaisemmin luonnonkosmetiikan paras huulipunavalikoima ja parhaat sävyt. Toisaalta - Saksassa brändillä on edelleen laajempi valikoima kuin Suomessa.
Entäs Uoga Uoga? Mä en ole Uogan huulipuniin vielä tutustunut, mutta ainakin swatch-kuvassa sävy Wildberry näyttäisi lupaavasti viileän marjaiselta ja murretulta.
https://www.houseoforganic.fi/products/uoga-uoga-natural-lipstick-huulipuna-4g
Nämä ovat saatavilla myös Sokoksella, jos haluaa käydä katsomassa sävyjä livenä.
Kävin juuri Sokoksella ja mukaan tarttui Uoga Uogan Candyberry, jonka sävy ilahduttavasti hieman muistuttaa Laveran Berry Mauvea, vaikka aavistuksen neutraalimpi onkin. Koostumus on ohuempi ja kiiltävämpi kuin Laveran punissa, mutta ihan positiiviselta vaikuttaa! Myös toi sun vinkkaama Wildberry oli oikein nätti sävy 🩷
Hei, mahtavaa! Hienoa, että löytyi edes jokin vähän läheltä liippaava sävy..! 🙏🏻
Katri olisko näistä johonkin? Itse olen käyttänyt Ruby-väriä jo vuosikausia, on mun ehdoton lemppari!
https://www.boerlind.com/de-de/make-up/lippen/alle-lippen-produkte.html
Kiitos vinkkauksesta! Tuo Ruby-sävy on kyllä tosi kaunis. Harmi kun sitä ei ole huulipunissa, mutta pari muuta mieleistä sävyä kyllä bongasin 😍
Katselin huvikseni Kreikan saarien geokätköjä ja tällä saarella niitä oli vain kaksi, juuri tuolla kirkolla ja Katergon rannalla. Viereisellä Sikinos-saarella on vain yksi. Suosituimmilla ihan pienilläkin saarilla kätköjä on kymmenittäin/sadoittain, eli aika harva noilla seikkailee.
Mielenkiintoista olisi kerätä vähintään yksi joka saarelta.
Erittäin mielenkiintoinen näkökulma saarten suosion tarkasteluun..! :) Mulle geokätköily on tuttu vain käsitteenä.
Kauanko geokätköt pysyvät paikoillaan? Voiko sama kätkö olla olemassa monia vuosia?
Geokätkö säilyy niin kauan, kuin kätkön omistaja haluaa, jos se ei jostain syystä tuhoudu/häviä tai paikalla ei voi enää pitää kätköä. Kätkö itse voi olla fyysinen purkki tai virtuaalinen. Tuon saaren kätkön on piilotettu 2020 ja 2014. Vanhimmat kätköt ovat vuodelta 2000 (niitä ei ole paljon). Vanhin löytämäni kätkö taitaa olla piiloitettu vuonna 2002.
Kiinnostavaa! 🙂 Käykö kätkön omistaja vaihtamassa kätkön "vieraskirjan" aika ajoin..? Oletan, että vieraskirjat tulevat aina välillä täyteen?
Kuulostaa aika mahtavalta löytää 20 vuotta vanha kätkö..! 😍 Kuinka vanhoja merkintöjä siellä oli?
Kätkön huolto kuuluu sen omistajalle, eli logivihkon voi joutua vaihtamaan useinkin riippuen kätkön koosta ja suosiosta. Voi olla ämpärin kokoinen kätkö, johon mahtuu iso vihko vs. sormenpään kokoinen nano kätkö, johon mahtuu vain pikkuinen paperirulla. Isoissa vihkoissa voi löytyä nimiä kätkön piilotukselta saakka eli vaikka 20 vuoden päästä. Vihkoon kirjoitetaan vain nimimerkki, nettiin kirjatessa kätkön logiin voi sitten tarinoida mitä haluaa.
Kiitos :) Vielä tällainen kysymys: onko geokätkön tarkoitus säilyä paikoillaan niin kauan kuin mahdollista? Onko se tavoitteellista geokätkön omistajalle? Tai se, että mahdollisimman moni löytää sen ja "vieraskirja" saa paljon merkintöjä?
On kyllä mielenkiintoinen harrastus. ❤️
Kätköjen piilottajat ovat vain tavallisia harrastajia ja riippuu tietty ihmisestä ja kätkön tyypistä, millaisia tavoitteita on. Itsestäni on kiva, kun porukkaa käy. Osa kätköistä voi olla niin vaikeita, että ei ihan kuka tahansa ohikulkija ilman välineitä tai osaamista loggaa. Kuten korkealla puussa/tolpassa tai vedessä. Ja lisäksi on kätköjä, joiden koordinaatit pitää ratkoa erikseen. Joissakin esim. virtuaaleissa voidaan esitellä hyviä nähtävyyksiä ja turistikierroksia, jolloin iso määrä porukkaa on hyvä asia.
Geokätköilyssä parasta on se, kun löytää uusia paikkoja, joihin ei olisi ikinä ilman kätköä eksynyt. Jopa vanhasta tutusta kotikaupungistaan! Jos kiinnostaa lukea enemmän, kannattaa tutustua tähän blogiin: https://www.6123tampere.com/aloittelijan-opas/
Vaikuttaa ihan mielettömän sympaattiselta ja kivalta harrastukselta! :) Alkoi kiinnostaa päästä joskus seuraamaan kätkön etsintää...! ☺️ Vaikka miksipäs sitä ei voisi joskus koettaa etsiä ihan itsenäisestikin..!
Geokätköily on parasta ystävän kanssa!❤️
Sen uskon! ☺️
Olenko ymmärtänyt oikein, että nähdäkseen geokätköjen sijainnin, tulee olla kätköilysivustolla rekisteröitynyt jäsen? Jos siis haluaisi vain uteliaisuuttaan katsoa, kuinka paljon kätköjä on eri alueilla?
En ole aivan varma, olen ollut rekisteröitynyt jo 10 vuotta, niin en muista yhtään. Geocaching.com on virallinen sivu, josta voit katsoa.
Rekisteröityminen on ilmaista ja sitten voit nähdä kätköjen määrät myös sovelluksella. Ilman premium-jäsenyyttä yksityiskohtaisia tietoja voi katsoa vain helpoimmista, aloittelijoiden kätköistä. Mutta muistaakseni muutkin kätköt näkyvät, tosin vain harmaina palluroina. Ainoastaan premium-jäsenille tarkoitettuja kätköjä ei näe ollenkaan.
Puhelimen käyttöjärjestelmästä riippuen on myös ilmaisia sovelluksia, joilla voi nähdä paremmin. Androidilla ainakin c:geo.
Sitten on vielä toinen sovellus, "Adventure lab", josta pääsee virtuaalisiin kätköihin. Ne ovat vähän niinkuin opastettuja virtuaalisia turistikierroksia. Ne näkyvät ilmaiseksi rekisteröitymisen jälkeen.
Facebookissa on muuten paljon kätköilyryhmiä ja ihan alueelliset ryhmät. Sieltä voi löytää kokenutta kätköilyseuraa.
Kiitos vielä näistä :)