30.08.2019

Pinkki tuli - kiharat meni

Kahden viikon takaisella hiustenvärjäykselläni oli muutakin vaikutusta kuin hiusten kantajan mielen ja tyvikasvun kirkastuminen - kiharat katosivat ja hiuspohja koki pahimmanlaatuisen shokin mitä olen koskaan kokenut. Sulfaattishokin, täytyy kai sanoa tässä yhteydessä.

Nyt ainakin tuli selvitettyä, miten hiuspohja reagoi voimakkaasti pesevään sulfaattipitoiseen shampooseen oltuaan monta kuukautta ilman sulfaatteja.

Heti värjäyksen jälkeen hiuspohjani alkoi kutista vimmatusti. En puhu mistään pienestä kutittelusta vaan päänahkani syyhysi niin, että pelkäsin sen menevän raapimisesta rikki. Päänahka kutisi yölläkin niin kovasti että heräsin siihen ja oli taas pakko raapia. Hiuspohja tuntui rahisevan kuivalta.

Kaveri tutki hiuspohjani ja kertoi sen olevan kauttaaltaan kuivan "hilseen" peitossa; siis pöllyävää, kuivaa päänahkaa.

Otin yhteyttä kampaajaani joka kertoi, että tällaista reaktiota saattoi odottaakin kun olen ollut sulfaatittomalla Curly Girl -metodilla niin pitkään. Hiuspohjani on aina aiemmin tottunut säännöllisiin pesuihin myös sulfaatillisilla shampoilla, mutta nyt olin käyttänyt yksinomaan hellävaraisia, sulfaatittomia shampoita neljä kuukautta putkeen.

Värishampoo, jolla hiukseni värjättiin, ei sisällä sulfaatteja (luulin niin mutta se ei pitänytkään paikkaansa), mutta saadakseen liian tiukkaan tarttuneen pinkin värin haalistumaan, kampaaja pesi hiukseni myös syväpuhdistavalla shampoolla. Ne ovat tunnetusti kaikkein stydeimpiä shampoita.

Tämän hetken "Wavy" girl, jos sitäkään...

Totta kai vaalennuskäsittelykin saattoi hermostuttaa hiuspohjan. Olen vaalentanut hiuksiani melkein 20 vuotta eikä hiuspohjani ole ikinä ennen reagoinut tällä tavoin, minkä vuoksi arvelen shampoon olleen todennäköisempi syypää. Tai sitten taustalla on vaalennuksen ja shampoon yhteisvaikutus, joka yksinkertaisesti oli shokki hiuspohjalle joka ei ollut moneen kuukauteen ollut kosketuksissa niin vetyperoksidin kuin sulfaattien kanssa.

Kampaaja sanoi, että päänahka kyllä tokenee kun sitä kosteuttaa ja sen oma rasvatasapaino palaa taas. "Ole pesemättä niin pitkään kuin vain pystyt, mahdollisimman pitkät pesuvälit olisivat nyt parasta", neuvoi kampaaja. Pesuvälini ovat jo luonnostaan pitkät, 3-4 päivää, joten tämä ei ollut vaikea toteuttaa - paitsi että hillittömästi kutiava päänahka sai olon tuntumaan ällöltä ja olisin vain hulluna halunnut "pestä kutinan pois".

Töissä kollega neuvoi hieromaan hiuspohjaan Cattierin kuivaöljyä, ja se auttoikin pahimpaan kutkaan. Toisaalta öljyn jäljiltä tyvi jäi myös vähän mähnäisen näköiseksi, mutta se oli pieni hinta kutinan lieventymisestä. Kutina katosi lopulta kokonaan kun pesin hiukset - sulfaatittomalla tietenkin.

Toinen värjäystä seurannut ilmiö on kiharoiden laantuminen.

Värjäyksen yhteydessä kampaaja föönasi hiukseni suoriksi, siksi ne ovat suorat heti kampaajan jälkeen otetuissa kuvissa. Hiusten pitäisi tietenkin palata normaaliin muotoonsa seuraavan pesun yhteydessä, mutta näin ei käynyt. Hiusten kiharatilaa voi nyt kutsua sanalla laiskasti laineileva, kunnon kiharaa en ole näihin onnistunut värikäsittelyn jälkeen (vielä) palauttamaan. Olen pessyt ja hoitanut hiuksia Curly Girlin mukaisesti.

Ja: hiukset ovat todella kuivat. :( Niiden viime kuukausina saavuttama terve kunto on suurelta osin poispyyhkäisty.

Toki uskon, että vallitseva tilanne on vain väliaikainen, ja saan hiukset vielä uudelleen kiiltäviksi ja jäntevän kihariksi, mutta aika järisyttävää että värjäystoimenpiteellä oli näin kokonaisvaltainen vaikutus hiusten kuntoon. Vaalennusainetta (kera Olaplexin) laitettiin vain hiuksen tyveen, ja pituudet käsiteltiin Pulp Riotin Blank Canvas -suoravärinpoistoaineella, joka kampaajien mukaan on vaalennusta paljon miedompi käsittely.

Samalla tämä kokemus kuitenkin vahvistaa, miten tervehdyttävä hiustenhoitomenetelmä Curly Girl todella on.

Alempi kuva on tältä aamulta - ja siinäkin hiukset tuoreeltaan puristeltu geelillä. Kiharat? Tulkaa pian takaisin...

Menetelmän ydinhän on hiusten mahdollisimman hellävaraisessa pesussa ja kosteuttavassa hoidossa, ja kun kriteerit täyttäviin tuotteisiin sitoutuu riittävän pitkäksi aikaa, tuloksia todella saa. (Lähtötilanteesta riippuen tietenkin, mitä huonompikuntoinen hius, sitä suuremmat muutokset.)

Värjäys ja vaalennus, kuten myös syväpuhdistavat shampoopesut ja föönaus, ovat hiuksille aina rasittavia ja kuivattavia käsittelyjä. Kun nämä kaikki elementit kohdistuivat hiuksiini yhdellä kertaa, on tulos se mitä tänään kuvailen. Hiukseni ikäänkuin kerralla tyhjentyivät siitä kosteustasapainosta, jonka ne olivat viime kuukausina saavuttaneet.

Nyt ei muuta kuin uudelleen elvyttämään.

Jep, hius on kuollutta sarveiskuitua eikä sitä saa eloon millään, mutta eloisammaksi sen saa; hiuskuituun voi tallettaa kosteutta, elastisuutta lisääviä rasvoja sekä pintaa silottavia ja kosteuden haihtumista pidättäviä ainesosia. Näitä aineita hiukseen "syötetään" Curly Girlin kaltaisessa hoitotavassa.

Viimeisimmät hoitishankintani

Hoitoainebuffet on katettu, lähdetään taas töihin, kutrit! ^_^

23 kommenttia
29.08.2019

Ilon aiheita tänään

Pieni kiitollisuuslistaus aina silloin tällöin ei ole hullumpi asia. :) Kirjaatteko te ylös tai käyttekö päässänne päivittäin läpi asioita, joista saa olla iloinen ja kiitollinen?

Kuulostaa kuluneelta kun kiitollisuuspäiväkirjasta toitotetaan melkein joka paikassa, mutta se on yksinkertaisuudessaan erittäin hyvä tapa vaalia positiivisuutta arjessa ja elämässä ylipäänsä. Ei ilon aiheita tarvitse edes kirjoittaa mihinkään. Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita. Kunhan ne tiedostaa ja ottaa tavaksi pysähtyä niiden äärelle.

Tänään mieltä ovat lämmittäneet nämä ajatukset ja asiat:

Tapaan viikonloppuna parhaita ystäviäni

Kesä jatkuu vielä hetken verran ja saamme nauttia lämmöstä

Samalla ilmassa on jo syksyn tuntu ja syksy on minusta ehkä ihan paras vuodenaika - silloin ilma tuoksuu jännittävältä ja muutos valoisasta pimeään on aina yhtä romanttinen. 

Mukavasti järjestyneet asiat Maarianhaminassa ja kivat alivuokralaiseni

Tulevan Kreikan matkan suunnittelu, harva asia on yhtä mieluisaa kuin matkasuunnitelman laatiminen. Tällä kertaa matka on aivan erityinen äiti-tytär-matka ❤️

Saatteko te jalkaterät näin? Ilmeisesti useimmat eivät saa ja tämä on kuulema minun harvinaisia erityistaitojani ^_^ Ballerinajalat!

Matalan kynnyksen liikuntasuoritukset.

Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin". Tunnen kutkuttavaa halua pakata laukkuni ja lähteä Firenzen Uffiziin katsomaan Mian naisten tauluja. Yksi parhaita ja voimaannuttavimpia kirjoja joita olen lukenut.

Ja siis lukenut. On vain niin mahtavaa taas lukea. 

Myös kuunnella äänikirjoja.

Työyhteisöni toimistolla josta vuokraan työtilaa. Olen iloinen kun saan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Vieläpä ihmisten, jotka ovat välittömiä, hauskoja, viisaita ja rentoja. 

Keskustelu Santorinin auringonlaskujen meditatiivisuudesta lounastauolla.

Kosmetiikkauutuudet jotka tuntuvat taas raikkailta ja kiinnostavilta kesän "kosmetiikkalomailun" jälkeen.

Vaaleat hiukseni jotka näen peilistä. *

Rantakalliot joille juuri istuin.

* Värjäysoperaatio ei tuottanut pelkästään hyviä seurauksia, mutta ei niistä enempää tässä ilon aiheita käsittelevässä postauksessa.

 Ja olen mä silti iloinen päätöksestä vaihtaa väriä. Huonoinekin lieveilmiöineen. ✨Joista lisää lähipäivinä.

10 kommenttia
27.08.2019

Bataattia, kaalia ja munakoisoa - kesän parhaat ja huonoimmat kasvisruoat

Rakastan puhua ruoasta. Erityisesti rakastan ravintolaruokien ihailua sekä kritisoimista - kumpi vain on milloinkin tarpeen. (Tänään kumpikin.)

Kasvisruoat ravintoloissa kuuluvat vielä ihan erityisesti suosikkiaiheisiini ruotia. Vaikka kala onkin oma lemppariraaka-aineeni lautasella, on kasvisruoista muodostunut minulle usein määrittävä tekijä sen suhteen miten laadukkaana ja kiinnostavana ravintolaa pidän.

Jotenkin tuntuu, että oikein maukas, kiinnostava ja yllätyksellinen kasvisannos on keittiöille paljon vaikeampi (tai kenties vähemmän innostava) toteuttaa kuin maukas ja kulinaristiset kriteerit täyttävä kala- tai liha-annos. Ei toki pidä yleistää (- eikä etenkään odottaa vegepanostusta pihveihin erikoistuneessa paikassa), mutta väittäisin, että todella monissa sekasyöjiä palvelevissa ravintoloissa kasvisruokien taso on vielä tänä vegeruoan suurena aikakautenakin pettymys. Onko joku eri mieltä..?

Allekirjoittaneen mielestä taidokas kasvispääruoka on makuelämyksenä vielä tarkkaan hiottuja kala-annoksiakin parempi. Välillä kierrän ravintoloita pelkästään vertaillakseni niiden kasvisruokatarjontaa ja -laatua.

Tänään esittelen ja arvostelen neljä kasvisruoka-annosta tältä kesältä. Onnistunut, makuaisteja hivelevä annos voi yhtä hyvin syntyä muutamista kotiruoka-aineksista simppelillä reseptillä, tai hyödyntää komponenttien, tekniikoiden ja tekstuurien kunnioitusta herättävää kirjoa. Kaksi tällaista annosta kilpaili paikasta kesän ykkösvegeruokana.

Aloitetaan  toisesta niistä.

KVARTER 5, Maarianhamina

Kvarter 5 on kivunnut hitaasti mutta päättäväisesti Ahvenanmaan ykkösravintoloiden harvaan riviin.

Vuoden 2016 debyytti "Vitosessa" ei vielä vienyt jalkoja alta, mutta keittiötiimi ja konsepti on sen jälkeen hioutunut tuntuvasti ja sen ovat huomanneet niin asiakkaat kuin kriitikotkin. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun Kvarter 5 on syrjäyttänyt länsisataman perinteikkään, jo vuosia Maarianhaminan haute-cuisine-extraordinaire-titteliä hallinneen Nauticalin ja ottanut sen paikan mediassa ja Ahvenanmaan matkailumarkkinoinnissa saaren ykkösruokaravintolana.

Kvarter 5:n kasvisannokset ovat aivan mielettömiä. Jos niistä jotain uupuu, se on kunnon proteiinin lähde, mutta Vitosen keittiössä lähdetään makujen ja tekstuurien liitosta, ei niinkään perinteisestä proteiini + sen kylkeen lisukkeet -ajatuksesta. Vaikka annokset koostuvat lähestulkoon pelkistä kasviksista, ne eivät ole ihan pikkuruisia taideannoksia vaan kokoa on sen verran kivasti että ainakin keskikokoinen nälkä lähtee. Proteiinin virkaa toimittavat useimmiten pavut ja linssit hienovaraisena osakomponenttina, eivät pääroolissa.

Ruokalista Kvarter 5:ssä vaihtuu 4-5 kertaa vuodessa, ja tänä vuonna olen ehtinyt nauttia siellä jo kolme eri kasvisherkkua.

Kuvan annos on kesäkuulta: pääraaka-aineena kaali. Kuulostaa arkiselta, ja voisi sitä ollakin, mutta ei tässä paikassa. Lautasella veljeili sulassa sovussa ja kutkuttavassa makuharmoniassa paahdettua savoy-kaalia, kukkakaalia kypsennettynä al dente (monessa eri värissä), lehtikaalia, kukkakaalipyrettä, herneitä, linssejä, juuressipsejä ja suikaloitua parsaa - sekä tuntemattomaksi jääneitä paahdettuja vihannesvarsia.

Annos näytti komponenttiensa runsaudessa jopa hieman levottomalta, mutta elegantti maku oli kaikkea muuta. Erilaiset pehmeät, rapeat, paahdetut ja jänteviksi kypsennetyt kasvikset tekstuureineen sekä erittäin makurikas kastike muodostivat tasapainoisen mutta samalla jännittävän makujen liiton. Ei mitään perussettiä. Kaalia, mutta vähän paremmin.

Kvarter 5 -ravintola ja viinibaari on Maarianhaminassa hotelli Pommernin yhteydessä.

SMAKBYN, Kastelholm

Seuraava annos tulee sekin Ahvenanmaan parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista, mutta tämän paikan kohdalla en ole koskaan ollut yhtä mieltä ravintolan maineen kanssa.

Julkkiskokki Micke Björklundin pyörittämä ravintola on nimensä mukaisesti makujen kylä jonka alla on monenlaista kulinaristista tarjontaa artesaaniherkkupuodista omien juomien tislaamoon ja ruoanlaittokursseihin.

Paikka sijaitsee romanttisesti Kastelholman historiallisen linnan vieressä, se on iso, se on hieno ja - - vailla tunnelmaa. (Minusta.) Eikä minulla parin vuoden takaista joulupöytää lukuunottamatta ole koskaan ollut onnea ruoankaan kanssa. Aina on mennyt jokin pieleen joko minun tai seuralaisten lautasella, lähtien kylminä tarjoilluista hampurilaispihveistä.

Tällä kertaa otin tietoisen riskin ja vähän niinkuin "kerjäsin" huonoa kokemusta - tilasin nimittäin munakoisoa. Olen monesti todennut, että Suomessa ei vain osata laittaa munakoisoa. Ainakaan suomalaistaustaisten kokkien toimesta. Aina välillä annan jollekin paikalle mahdollisuuden ja hyvin harvoin paikka palkitsee minut.

Ruokalistalla annos vietteli minut kuvailullaan: savustettua munakoisoa, paahdettua nippuporkkanaa, sesongin papuja ja ruohosipuligremolataa. Mitenkähän Björklundin maineisen hepun ravintolassa savustetaan munakoiso...? Kokeillaan!

Kaunis ei aina ole yhtä kuin hyvänmakuinen

Valitettavasti edes Strömsössä kokanneen kokin ravintolassa ei aina menen niinkuin Strömsössä. Munakoiso oli huonoin jota olen maistanut vuosikausiin.

Olen kuvaillut huonosti kypsennetyn munakoison sitkeää koostumusta kengänpohjaksi, ja juuri sellainen tämä paahdetuilla porkkanankuorisuikaleilla nätisti peitelty munakoiso oli. Mauton, sitkeä ja aavistuksen kitkerä. Sellainen, jonka vuoksi osa ihmisistä eivät voi sietää munakoisoa. Voin ymmärtää tämän, jos ei ole koskaan saanut maistaa suuhun sulavaa, hajoavan pehmeäksi runsaassa öljyssä (avainsana!) kypsennettyä munakoisoa.

Lisäksi annos oli muiltakin osin tylsä. Hieman liian kiinteiksi keitinvedessä jätettyjä edamame-papuja ja porkkanasuikaleita übermiedon ja turhan säästeliäästi lautaselle valutetun gremolatan (persilja-sitruuna-valkosipuli-kastike) kanssa. Päällimmäinen ajatukseni oli: pass me the salt, please.

Jokohan olen antanut Smakbynille tarpeeksi mahdollisuuksia..? No, joulupöydän voisin siellä kyllä vielä syödä..!

Smakbyn, Slottsvägen 134, Kastelholm.

Kuin todistaakseen, että kyllä Suomessa sentään jossain saa hyvääkin munakoisoa, tarjosi kotikaupunkini Tampere minulle lohdutuksen vain viikko Smakbyn-flopin jälkeen.
ANTIKA, Tampere

Antika on kreikkalaisravintola Tampereen Tammelassa, ja on muuten seissyt samassa osoitteessa jo 70-luvulta asti. Perinteikäs ja monen tamperelaisen - ja Reinikainen-TV-sarjaa 80-luvulla seuranneen, tuntema paikka.

Itse en ole Kreikka-faniudestani huolimatta ottanut Antikaa omakseni, ehkäpä jo sen sijainti Tampereen "väärällä puolella" on estänyt läheisen suhteen muodostumisen. (Itse asun ilmeisen "kaukana" länsipuolella keskustaa :p) Antikan menukin on toisaalta vähän liian suppea innostaakseen minua kreikkalaistyyliseen ruokailuun. Mutta ainakin paikalla on hyvä maine, ja omistaja on jopa oikeasti kreikkalainen.

Pääsin maistamaan Antikan munakoisoa, tai tarkemmin sanottuna Kasvisruukkua, jonka osa munakoiso on, Kreikka-seuran terassi-illan puitteissa. Ja kyllä - täällä tämä kasvis osataan.

Annos ei totisesti kilpaile estetiikassa Micken ja kumppanien tuotosten kanssa, mutta maun puolesta Antikan ruukku hakkaa makujen kylän koisotarjokkaan mennen tullen.

Tällaista munakoison kuuluu olla; niin pehmeää ja laadukkaalla öljyllä läpilepyteltyä että malto todellakin kuin sulaa suuhun. Erityisesti munakoiso pääsee oikeuksiinsa mehukkaan tomaatin, makean sipulin ja suolaisen fetan seurassa.

Ahh. Ihan-aidon kreikkalainen kasvisunelma sai minut pian toipumaan Strömsö-kokin tuottamasta pettymyksestä. Ihan Välimerelle asti ei tarvitse matkustaa saadakseen nauttia kunnolla kokatusta munakoisosta.

Antika, Väinölänkatu 1, Tampere.

Viimeisenä esittäytyy kesän paras kasvisruoka-annos. Tai sanoisinko vege-lakto-annos, juusto on tässä herkussa nimittäin merkittävässä roolissa. Konstailemattomuudessaan ja häpeämättömän maukkaassa comfort food -hengessään se vetää lopulta piirun verran enemmän pisteitä kuin Kvarter 5:n gourmet-kaali.

BODEGAN, Eckerö

Tämäkin makuelämys löytyy Ahvenanmaalta, tällä kertaa Eckeröstä.

Kun Gastropub Bodeganin bataattihampurilaista ylisti myös paatunut lihansyöjäkaverini, oli selvää, että minun oli päästävä maistamaan tätä erikoisen kuuloista ja jopa varsin vhh-ystävällistä "hampurilaista".

Sötpotatisburgare-nimellä kulkevassa annoksessa hampurilaissämpylän virkaa toimittaa kaksi paahdettua bataattiviipaletta ja väliin on kasattu halloumia, fetaa, tomaattia, cashew-pestoa sekä jonkinlaista sipulilla ja tomaatilla maustettua kasvisproteiini"jauhelihaa", veikkaisin soijarouhetta mutta toisaalta maku oli paljon parempi kuin soijassa.

Annos kuulosti tosi oudolta, ja maistui järkyttävän hyvälle. En voi edes kuvailla makua, se oli vain kerrassaan herkullinen. Melkein tappelimme annoksen kanssani jakaneen äitini kanssa kumpi sai isomman osuuden, keko kun maistui kovasti äidillekin. Sain perusteltua itselleni enemmän, kun äiti oli tilannut tapas-menulta myös espanjalaisen munakkaan ja chorizoa ^_^

...en tosin minäkään jäänyt pelkän bataattipurilaisen varaan. Bodeganin menu pursuaa ihania tapas-tyyppisiä annoksia.

Tuhottuamme pöydän antimet kävin erikseen keittiössä kiittämässä bataatti-tuplajuustoelämyksestä ja jätin ilahtuneelle keittiömestarille painavan toiveen pitää keltainen unelma listalla vielä ensikin kesänä. Tässä yhteydessä unohtui kysyä hampparin mysteeriksi jääneen jauhe"lihan" raaka-aine, mikä jäi vähän harmittamaan.

Tästä simppelistä ja kielen vieneestä annoksesta täytyy yrittää tehdä toisinto kotikeittiössäkin, ehkä kokeilen jauhelihana mifurouhetta. :)

Gastropub Bodegan, Käringsundin vierassatama, Eckerö.

Loppuun vielä jotain muuta kuin pelkkää kasvista. Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa Tamperradaan, viisi päivää kestävään pintxo-fiestaan joka on Suomen suurin ruokafestivaali.

Tänä vuonna Tamperradaan osallistui peräti 62 ravintolaa jotka tarjoilivat viiden päivän ajan pieniä 3 euron suupala-annoksia, pintxoja. Juhlan ydin on pintxokilpailu, johon kukin osallistuva ravintola saa asettaa yhden annoksen.

Kävin kolmena päivänä maistelemassa yhteensä 33 annosta, jotka näkyvät kuvissa. Kilpailuannoksista parhaat (merkitty kuvaan tähdellä) olivat mielestäni Aisti-ravintolan rapukakku, Ravintola Kuuman kekseliäs Herne-maissi-paprika-luomus sekä Berthan järisyttävän maukas kukkakaalia, turskaa ja kokoonkeitettyä kermaa yhdistänyt annos.

Aistin rapuannos (tuo vihreä möykky keltaisella palluralla) oli myös tuomariston valinta parhaaksi pintxoksi, yleisöäänestyksen voitti Los Pollosin kana-pintxo.

Hullua että olen missannut Tamperradan aiemmin, festivaali järjestettiin nyt seitsemättä kertaa. Mutta vielä 10 Tampere-vuoden jälkeen oppii koko ajan uutta ^_^

Hyvää ruokahalua - jos joku on siellä juuri syömässä iltapalaa :)

Lue myös:

Maarianhaminan ravintolaopas

Kasvisruokaa ravintoloissa - hittejä ja floppeja

Michelin-tähden vegaaniruokaa Soulissa

8 kommenttia
25.08.2019

Kleopatra-rajauksia, Niveaa ja pancake-puuteria - näin äitini hoiti nuorena kauneuttaan

Blogissa on tänään vieraskynäkirjoitus: äitini vie meidät aikamatkalle 60-luvun kultaisiin vuosiin ja muistoihin tyylistä ja kauneudenhoidosta. Kuulemme Kleopatra-rajausten haasteellisuudesta, ripsiväristä johon syljettiin, mummon alushousujen värisestä irtopuuterista sekä kuinka tanssiravintolaan pääsi sisään.

Tervetuloa mukaan :)

Ylioppilaskuvassa oli päheät irtoripset

VANHA ROUVA MUISTELEE

Kun vanha rouva oli parikymppinen nuori neiti, hän muutti lapsuuskodistaan ja pikkukaupungista ”isolle kirkolle” aloittaen oman itsenäisen elämän. Tässä vaiheessa myös kosmetiikka tuli osaksi normirutiineja. (Kotona isän ja äidin silmien allahan ei olisi kehdannut naamaansa ”pakkeloida”…)

Ensi töikseen neiti säväytti tiskiveden värisen tukkansa mustaksi Polycolor-tuubivärillä. Musta pysyikin sitten monia vuosia hiuksissani, kunnes tuli punainen ja punaruskea kausi. Olen värjännyt tukkaani vakituisesti näihin päiviin asti – nyttemmin olen, yllätys yllätys, blondi!

SILMÄMEIKKI

Silmämeikkiini Helsingin vuosinani sisältyi ruskea kulmakynä, sivellin + musta nesteväri (tussiksi sitä silloin sanottiin) yläluomien rajausta varten, ja kakkumaskara (Filmstar’s) joka kostutettiin sylkäisemällä (!) ripsiharjaan.

Tavanomaisen mustan lisäksi minulla oli myös vihreä ripsiväri, joka antoi aika sähäkän efektin. Hiukan myöhemmin mukaan tulivat voidemaiset ja kakkuluomivärit ja jopa irtoripset juhlatilaisuuksia varten.

Erityisen vaativaa oli Kleopatra-luomirajausten tekeminen silmän ulkonurkan ”siipineen”. Kaarista ei millään saanut symmetrisiä – eihän voinutkaan, kun silmät eivät ole muodoltaan symmetriset. Tämä otti hermoille ja aiheutti monet uusintayritykset – ja aina tietenkin oli kiire, mikä ei yhtään helpottanut urakkaa.

Huulipunia oli tasan yksi kerrallaan, se käytettiin loppuun ja ostettiin seuraava.

Sävyjen päälle en paljon ymmärtänyt, kunhan oli punaista! Se sipaistiin huuliin ja tasoitettiin pussaamalla paperinenäliinaa.

MEIKKIPOHJA

Entäs iho sitten? Jotain Niveaa varmaankin käytin päivävoiteena – yövoide oli tuiki tuntematon käsite.

Puuteria? Muistan isosiskolta jääneen ”pancaken”, josta hinkkasin putskua kankaiseen sieneen ja siitä poskipäille. Ja nenään, ettei kiillä! Myöhemmin oli mummon alushousujen väristä jauhopuuteria, jota pölähteli pitkin rinnuksia kun sitä vippaili naamaan.

Oli minulla äidin ehostusarsenaalista plokattu ikivanha poskipunakin, mutta se oli niin ärtsyn punainen, että sen kanssa olisin näyttänyt ilokujalta karanneelta…

IHONHOITO

Mitään varsinaista ihonhoitoa ei neitiaikoinani harrastettu. Meikit pestiin pois saippualla eikä kosteutusta ilmeisesti kaivattu.

(Sannin huomio: eikö ylempänä mainittua Niveaa mielletty kosteutukseksi..? :) - - Tähän tuli äidiltä tarkennus: "En mä silloin tiedostanut että voide nimenomaan kosteuttaisi, sitä vain 'kuului' laittaa iholle. Se kuului aikuisena naisena olemisen konventioon.")

Aurinkovoiteita ei ollut olemassakaan eikä auringonoton vaaroista puhuttu. Hartiat kärähtivät joka kesä, mutta sehän kuului asiaan. Itselläni tosin oli ja on aurinkoa hyvin sietävä iho, en ole koskaan palanut pahasti.

Lähdössä uuden vuoden bileisiin 1970 Helsingin Kalastajatorpalle

PUKEUTUMINEN

Tanssiravintolaan pukeuduttiin ja hiukset tupeerattiin näyttäväksi keoksi. Paitsi jos oli pitkä tukka kuten minulla. Mutta välillä oli lyhytkin – kerran otin jopa muodikkaan Angela Davis-afrokampauksen. Se oli kiva kunnes kasvoi ulos muodostaan. Silloin oli pakko antaa kyniä villiintyneet permanenttikiharat pois.

Uudenvuoden vastaanottajaisiin laitoin irtoripset (kamala taistelu liiman kanssa) ja ompelijan tekemän kalpean sireeninvärisen levenevälahkeisen juhlahaalarin. Minulla oli kaksikin ”ryyppyhaalaria”, kuten niitä kutsuimme, vaikka meidän alkoholinkäyttömme oli kaukana ryyppäämisestä. Toinen kapakka-asuni oli housupuku valkoista pitsiä, tietysti vuorillinen. Avokaulaisia tai muutenkaan paljastavia ei suosittu.

Ja ilman herraseuraahan ei nainen ravintoloihin päässyt. Meillä oli vakikaverit tähän tarkoitukseen – siis vain toimittamaan tanssinhaluiset neidit sisään. Saliin päästyä ei enää pidetty lukua missä seurassa kukakin oli – kunhan pysyi omassa pöydässään eikä missään nimessä lähtenyt lasi kädessä vaeltamaan toisten pöytiin…

Etiketti oli tiukka. Hauskaa ei sopinut pitää näkyvästi eikä tietenkään humaltua. Ja ruokapakko! Jos juot, niin myös syöt. Tämä ei vanhan rouvan mielestä olisi hassumpi käytäntö nykyäänkään.

Äidin look vuosimallia 2017 - 7-kymppinenkin voi käyttää värejä :) <3

Olen aina meikannut töihin ja sosiaaliseen vapaa-ajan viettoon, mutta vasta keski-iässä aloin oikeasti kiinnostua nyansseista ja keinoista häivytellä kasvojeni epäedullisempia puolia.

Meikkaaminen on kivaa, se virkistää mieltä ja antaa huolitellun ilmeen. Olen pannut merkille, että kuntosalilla ei moni ikäiseni käytä ehostusta. Lisäksi moni pitää koko ajan samaa (usein mustaa) treeniasua. Minusta se on tylsää! Mutta jos itse tykkään värikkäistä, vaihtelevista treenikamppeista, se on oma valintani. Kukin saa taaplata tyylillään.

Tällaisia muistoja nousi mieleen nuoruusvuosiltani. Ne olivat kultaisia aikoja, mutta ei ole moittimista nykyhetkessäkään. Ikääntyminen on… ihan mielenkiintoista!

- Vanha rouva

Näytän äitini tyttäreltä :)

Lue myös:

Äidin kosmetiikkasuosikit (vuodelta 2017)

"Ei se muutu 69-vuotiaanakaan" - 'vanhaksi' ei tarvitse tulla :)

Terveisin äiti (kauneusaiheista sähköpostia äidiltäni vuonna 2011) - "Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät."

34 kommenttia
22.08.2019

Benecos-uutuuksia: kokoa oma meikkipaletti irtonapeilla

Ensikatsaus Benecosin syksyn uutuusmeikkeihin.

Benecosin syksy pitää sisällään aimo läjän uutuuksia, joista kiinnostavin on itsekoottava luomiväri- ja puuteri/poskipuna/aurinkopuuteri/highlighter-paletti.

Myös primer on esiinnoston arvoinen, meikinpohjustajia on luonnonkosmetiikan puolella edelleen hyvin vähän. Vaaleaihoisia varmasti kiinnostaa myös uusi BB-voide, joka on nyt vaalein meikkipohjasävy Benecosin valikoimassa. :)

Aloitetaan BB-voiteesta. Uusi sävy Porcelain on todella neutraali vaalea, sen pohjasävy on beige eikä se mielestäni taita yhtään keltaiseen eikä roosaankaan.

Ihan Lumikki-hipiäisen vaalea tämä ei ole, kuten kuvastakin näkee, mutta sopii varmasti tosi hyvin sellaiselle perusvaalealle suomalaisiholle, kuten sen sävyiselle millainen itselläni oli vielä joitain vuosia sitten. Porcelain-sävyn myötä Benecosilla on nyt kolme sävyä BB-voiteessa.

Primeria en ole ehtinyt vielä paljon testailemaan, joten kommentoin sen ominaisuuksia perusteellisemmin vasta myöhemmin. Kyseessä on kuitenkin kosteuttavan tyyppinen primer, ei kiiltoa imevä ja huokosia blurraava.

Benecos-primer on koostumukseltaan ohutta geelifluidia ja tuntuu iholla kosteuttavalta. Se tekee ihon pinnasta sileän ja sitoo siihen kosteutta, tuntuma on hyvin humektanttinen. Primer ei siis kuivu kokonaan vaan jää ainakin minun ihollani tuntumaan. Monien luonnonkosmetiikan primereiden ideana on tuoda ihon pintaan reilusti kosteutta jotta nopeasti kuivuva luonnonkosmetiikan meikkivoide ei tarraisi ihon pintaan yhtä nopeasti vaan levittyisi tasaisemmin. Kuten tunnettua, silikonien puute tekee luonnonkosmetiikan meikkivoiteista nopeasti iholle asettuvia, niillä ei siis ole yhtä paljon työstöaikaa kuin synteettisillä normimeikkivoiteilla.


IT PIECES

It Pieces on kokoelma irtomeikkinappeja joita voi ostaa yksittäin tyhjiin paletteihin.

Kokoelmaan kuuluu 12 luomiväriä, neljä puuteria, kolme poskipunaa, kolme aurinkopuuteria, kaksi highlighteria ja yksi contour-sävy. Myynnissä on myös kaksi valmiiksi koottua palettia, toinen viileä, toinen lämmin. Irtonappien hinnat ovat alkaen 4€.

Olemme töissä innoissamme koonneet omia palettejamme, ja minun It Pieces -paletti näyttää tältä. :)

Testaamissani It Pieces -luomiväreissä on oikein hyvä pigmentti ja levittyvyys. Greenish Mermaid ja Lilac Light ovat iholla jopa tummempia ja pigmenttisempiä kuin hylsyn sävy antaisi ymmärtää.

Voin todeta etten pidä Benecosin kaikkia sävynimivalintoja onnistuneina; Lilac Light on kaikkea muuta kuin "vaalea lila", ja Prismatic Pink -sävy taas ei ole pinkki vaan - no, se on vaalea lila. ;)

Uusissa peitepuikoissa on vielä epäloogisemmat sävynimet; kahdesta sävystä Beige on vaaleampi,  Vanilla tummempi (!).

It Pieces -poskipunien sävyistä Rose Please on mielestäni helpoin ja toimivin. Se on sekoitus roosaa sekä korallista persikkaa, tosi kaunis sävy joka neutraaliutensa puolesta sopii monille ihonsävyille.

Berry Please on tummempi roosa ja Peach Please tosi kirkas oranssinen persikka.

Tällaisen lookin tein Benecos-uutuuksilla tänään.

BB-voiteen sävy Porcelain on minulle ihan liian vaalea, mutta meikkasin sillä toisen puolen kasvoja jotta näette miten vaalea se on. (Ero kaulaan on aikamoinen..!)

BB-voiteen päälle laitoin kevyesti Warm Sand -puuteria, jonka sävy taas on lähempänä ihoni tämän hetkistä sävyä. Ilman Warm Sandia ihoni olisi vieläkin vaaleampi.

Highlighter-sävy Gold Dust on niin hohtava, että itse pidän siitä enemmän luomivärinä. Luomilla tykkään myös kunnon hohteesta mutta poskipäille käytän mieluummin miedompaa kuultoa. Käytin Gold Dustia silmämeikissä luomen sisänurkassa.

Täytyy muuten alkaa meikata kulmat taas vaaleammiksi, ne ovat nyt ihan liian tummat mun hiusväriin...

Whipped Cream on tosi pigmenttinen ja peittävä, mattainen ihon sävyinen vaalea luomiväri. Vinkkinä niille jotka etsivät hyvää, pigmenttistä nudeluomiväriä.

Minulle sävy on tällä hetkellä kulmaluulla käytettynä liian vaalea ja näyttää vähän epäluonnolliselta ruskettuneen naaman keskellä :) Talvella menee paremmin.

Hassuin uutuustuote on minikokoinen mascara, Fun Size Mascara. En ole varma mitä hyötyä sen kokoisesta ripsarista on, eivät Benecosin ripsivärit muutenkaan vie meikkipussissa paljon tilaa. Fun Size -ripsari tekee tyypillistä luonnonkosmetiikan maskaran jälkeä; lähinnä värjää ripset mutta ei kerrostu eikä tuo volyymia.

Nestemäiset mattahuulipunat ovat myös Benecosin syysuutuuksia. Kaikki viisi sävyä ovatkin tosi syksyiset; tummaa kirsikkaa, murrettua oranssia, ruosteista punaista...

Valitsin itselleni sävyt Desert Rose (vaalea hiekkainen beige) ja Rosewood Romance (murrettu maanläheinen ruusunpunainen).

Desert Rose ainakin näyttää tosi kauniilta, jopa yllättävän kivalta :)

Miltä Benecosin uutuudet vaikuttavat?

12 kommenttia
19.08.2019

Uusi tukka: Cotton Candy love!

Violetin aikakausi päättyi mutta "poni" pysyy :)

Väristä tuli vielä ihanampi kuin odotin..!

Kun edellisen tukan inspiraatio oli My Little Pony nimeltään Lemon Drop, tämä väri on ilmiselvästi Baby Cotton Candy. 💗

Miksi vaihdoin väriä? No, kolmen vuoden jälkeen vaihtelu virkistää, ja jatkuva värin kanssa pelaaminen jokaisen hiustenpesun yhteydessä oli alkanut kieltämättä väsyttää. Ennen kaikkea aloin kuitenkin kaivata takaisin vaaleampaan hiusväriin.

Rakastan violettia ja violetit hiukset ovat olleet ihan parhautta, mutta hiusteni sävy on jo pitkään ollut mielestäni liian tumma. Se oikein pastellinen, vaalea laventeliliila olisi ollut unelmasävyni, mutta sen ylläpitäminen (ja edes aikaansaaminen) osoittautui niin vaikeaksi, että mukauduin helpommin ylläpidettävään, tummempaan liilaan.

Vaikka sekin väri on ollut kaunis, miellän itseni blondiksi ja myönnän kaivanneeni takaisin vaaleaan olemukseeni.

Kun kolme vuotta sitten värjäsin hiukset violetiksi, minulle kerrottiin, ettei shokkiväri lähde hiuksista värinpoistoaineella eikä väristä todennäköisesti pääsisi eroon muuten kuin antamalla sen kasvaa ulos ( - ja haalistua rumaksi sinivihreäksi....).

Kolmen vuoden aikana hiusväriteknologia on kuitenkin mennyt eteenpäin, ja sain kuulla vakkarikampaamossani, että nyt markkinoilla on oma aine suoravärin poistoon; Pulp Riotin Blank Canvas. Tämän kuullessani päätin, että nyt on violetin aika ohi.

Hiuslaatuni on sellainen, että mikään violetti suoraväri ei tarttunut siihen pysyvästi. Mikäli en lisännyt väriä jokaisessa tai vähintään joka toisessa hiustenpesussa, violetti väri muuttui ensin siniseksi ja sitten viehättäväksi vihreään taittavaksi sinitarran sävyksi.

Ennen Cotton Candy -projektia jätin tarkoituksella värikäsittelyt tekemättä viime viikolla. Tältä hiukseni näyttivät vain kahden värittömän pesun jälkeen. Kaunista?

Jep, aikamoista hommaa on värin ylläpito tosiaan ollut. Mihinkään reissuun ei ole voinut lähteä ilman värituubeja, ellei halua lomailla homeen sävyisessä sinitarratukassa.

7 kuukauden (!) tyvikasvu

Ennen kuin olin saanut kuulla Pulp Riotin suoravärinpoistosta, olin jo harkinnut kasvattavani jonkin aikaa omaa väriäni takaisin. Mutta sepä vasta kamalan näköistä onkin ollut, likaisenvaalea tyvi yhdistettynä liilaan tukkaan on ollut piinaava näky peilissä.

Kuinka olenkaan laskenut päiviä kampaajaan...

Tänään aamulla hyvästelin sinertävän tukkani ja seitsemän kuukauden tyvikasvun, ja lähdin sateen läpi odottavaisin mielin kohti kampaamoa.

From "Lemon Drop" till "Cotton Candy" <3

Kun näin hiukseni oikeasti vähän kiljuin, niin ihanat niistä mielestäni tuli..!

Totesimme Saara-kampaajani kanssa, että hiukset näyttivät niin hyviltä että ne näyttivät melkein peruukilta..!

Ja tiedättekö mitä? Pastellinen vaaleanpunainen väri saatiin aikaan pelkällä värjäävällä shampoolla..! Kerroin blogissa aiemmin kampaamoni käyttämästä Celeb Luxury -sarjasta ja sen Viral Colorwash -shampoosta, ja hiukseni sävy tehtiin juuri sillä! Sävy on Pastel Light Pink.


Hiuksiini tehtiin seuraavat käsittelyt:

Tyvikasvu vaalennettiin vaalennusaineella (kera Olaplexin)

Pituudet käsiteltiin Pulp Riot Blank Canvas -värinpoistolla

Hiukset pestiin Celeb Luxuryn Viral Colorwash Light Pastel Pink -shampoolla

Shampoon sävy tarttui hiuksiini aika vahvasti, ja sävyä miedonnettiin syväpuhdistavalla shampoolla.

Valmista :)

Kampaajani Saara muuten kommentoi hiusteni kunnon parantuneen huimasti viime talvesta. Nii-in.... ^_^ Curly Girl..! 

Sävystä tulee vähän mieleen myös mansikkamaito... :)

Yksi lempihuulikiilloistani, Lumene Nordic Seduction sävy #6 Kesä, on hiusteni uusi bestis.. ^_^

Oih, olen niin iloinen joka kerta kun katson peiliin..! Olen vaalea..! Olen taas vaalea..! <3

80 kommenttia
17.08.2019

Kesän meikkipohjat - kolme parasta

Tänään tekee mieli kirjoittaa meikkipohjista; mitä meikkipohjia olen käyttänyt tänä kesänä ja mikä yleisesti vaikuttaa meikkipohjan valintaan. Miksi jonain päivänä mineraalimeikki ja toisena päivänä meikkivoide? Mitä etuja ja miinuksia on mineraali- ja voidemeikeillä toisiinsa nähden?

Tässä on kesän meikkipohjakolmikkoni. Kuten ihonhoitopostauksessa kerroin, olen "lomaillut" tänä kesänä uusien tuotteiden joukkotestailusta ja käyttänyt vanhoja tuttuja tuotteita. Sama on koskenut myös meikkipohjaa.

1 KORENTO MINERAALIMEIKKIPOHJA - Mineraalimeikki on ollut eniten käyttämäni meikkipohja jo 13 vuotta ja minulle luontevin valinta. Tänä kesänä olen käyttänyt pelkästään Korentoa, jonka koostumus on mielestäni mineraalimeikkien aatelia. (Joo, tämä on kirinyt Lily Lolon ja Alimankin ohi.)

2 LUMENE NORDIC GIRL CC-VOIDE - tätä on melkein turha enää tuoda esiin kun Nordic Girl -sarja jää juuri pois, mutta tämä CC-voide on ollut minulle kaikkein mieleisin voidemainen meikkipohja koko aikuisiällä. (Se on paljon sanottu mutta näin on.)

3 THE ORDINARY -SEERUMIMEIKKIVOIDE - ohut, luonnollinen, sopivasti peittävä ja erittäin hyvin pysyvä meikkivoide. Lukijalta saatu sävy 2,0YG on ollut minulle ihan täydellinen sävy tänä kesänä.

Alla olevissa ihokuvissa meikkipohjien sävyerot eivät tule esiin, mutta tästä swatch-kuvasta näkee  kuinka paljon lämpimämpi The Ordinaryn 2,0 YG -sävy on kahteen muuhun kesämeikkipohjaani verrattuna. Se on myös ihan aavistuksen tummempi, ja on siksikin sopinut kesän kevyesti päivettyneelle iholle parhaiten, ilman että joukkoon on tarvinnut miksata tummempia pigmenttitippoja.

Olen tänä kesänä oleskellut auringossa paljon vähemmän kuin aiempina kesinä, minkä vuoksi olen pystynyt käyttämään myös talvi-iholle normaalisti sopivia sävyjä, kuten Korennon Warm 03 ja Nordic Girlin Nude #2.

MINERAALIPOHJA

Milloin ja miksi mineraalipohja?

Mineraalipohja on ollut suosikkini yli 10 vuotta sen luonnollisen tuloksen, helppokäyttöisyyden ja iholle hyödyllisen koostumuksensa vuoksi. Mielestäni mineraalimeikkipuuterilla saa kaikkein luonnollisimman, "meikittömän" näköisen tuloksen, ja omalla ihollani se kestää ylivoimaisesti parhaiten kaikista meikkipohjista.

Ohut, voidemainenkin meikkipohja tuo luonnollisen tuloksen, ja voi hehkunsa kautta olla vielä mineraaliakin kaunistavampi (kuten Nordic Girl CC <3), mutta voidemaisella meikillä on aina suurempi riski "sulaa" ja mössööntyä iholla. Puuterimainen meikki ei sitä tee koskaan minun ihollani, ja on siksi kaikkein luotettavin. Ihoni pysyy mineraalimeikillä myös parhaiten kiillottomana.

Muita mineraalipohjan etuja:

  • Aidon mineraalipuuterin yksinkertainen koostumus ei sisällä mitään mikä voi tukkia ihoa, toisin kuin voidemainen meikki. Omalta iholtani epäpuhtaudet vähenivät ja katosivat käytännössä kokonaan siirryttyäni mineraalimeikkiin.
  •  Mineraalipohja on loistava meikki myös urheillessa, silloin jos/kun jotain meikkiä haluaa treenatessa ihollaan käyttää. Itse myönnän olevani niin "turhamainen" että laitan usein salille kevyen meikin koostuen mineraalipohjasta, peiteaineesta ja kevyestä silmämeikistä.
  •  Mineraalipohjassa on luonnostaan aurinkosuoja

Mineraalipohjan miinuksia:

  • Voi kuivalla ja ikääntyneellä iholla näyttää kuivalta ja jauhoiselta (tähän voi auttaa pinnan suihkutus kosteussuihkeella)
  •  Ei tuo yhtä vahvaa peittävyyttä kuin voidemaisella meikillä on mahdollista saavuttaa

Milloin valitsen mineraalipohjan?

  • Kun täytyy meikata nopeasti
  • Kun päiväohjelmaan kuuluu liikuntaa
  • Kun haluan erityisen luonnollisen näköisen meikin
  • Kesällä, kun iho on tasaisemman sävyinen ja kaipaa vähemmän peittoa

Nyt kun ihoni on iän myötä muuttunut sävyltään epätasaisemmaksi sekä kuivemmaksi, olen todennut voidemaisen meikkipohjan olevan etenkin talviaikaan ns. kaunistavampi vaihtoehto. Saatan kuitenkin laittaa mineraalipohjaa vielä meikkivoiteen päällekin kevyesti sipaisten, erityisesti silloin kun kaipaan  lisää peittävyyttä.

Korento-mineraalipohja, Warm 03, ennen ja jälkeen

Kuten näkyy, mineraalimeikin tulos on parhaimmillaan todella luonnollinen eikä iho näytä yhtään meikatulta. Mineraalimeikki antaa ihon oman sävyn kuultaa kevyesti läpi, minkä ansiosta iholle voi sopia useampi eri sävy samasta mineraalipohjasta.

Olen esitellyt kotimaisen Korento-meikkisarjan mineraalipohjineen täällä. Mikä tekee Korennosta mielestäni vielä paremman kuin esimerkiksi Lily Lolo, on sen mineraalipartikkelien lesitiinipinnoite; pinnoitetut mineraalit liukuvat iholla paremmin ja auttavat koostumusta levittymään paremmin kuivallekin iholle.

MEIKKIVOIDE

Milloin ja miksi meikkivoide?

Vastaus tähän tulikin jo oikeastaan ylempänä; käytän meikkivoidetta silloin kun haluan peittävämmän ja "kosteamman" näköisen tuloksen. Englannin kielessä on myös hyvä sana tähän yhteyteen; refined, olisiko se sitten "viimeistellympi"..? Juhlameikissä käytän aina voidemaista meikkipohjaa.

Meikkivoiteen etuja:

  • Erilaisten koostumusten kirjo; meikkivoiteissa on laatuja niin kuivalle, rasvoittuvalle kuin ikääntyneelle iholle ja runsaasti erilaisia tekstuureja ja "finishejä" täysmatasta bling-kuultoon
  • Sopii useammille kuin mineraalipohja (ainakin sen palautteen perusteella mitä olen 10 vuoden aikana kuullut)

Meikkivoiteen miinuksia:

  • Voi tukkia ihoa, sillä meikkivoide sisältää aina mm. kalvonmuodostajia
  • Ei kestä yhtä hyvin kuin mineraalipohja (tämä oma henkilökohtainen miinukseni)
  • Koostumus korostaa jauhemaista meikkipohjaa enemmän huokosia (oma kokemukseni)
  • Vie enemmän aikaa kuin mineraalipohja

(Mineraalipohja on huolettomampi ja rennompi meikki, ja vaikka se vaatiikin erityisvälineen (kabuki), siinä missä meikkivoiteen voi levittää vaikka sormin, vie voidemainen meikki aina enemmän aikaa häivytyksineen ja tasoitteluineen. Mineraalipuuterin voi levittää vaikka ilman peiliä tai silmät ummessa ^_^)

The Ordinaryn seerumimeikkivoide on ollut viime talvesta lähtien suosikkejani ohuempien meikkivoiteiden saralla. Esittelin The Ordinaryn kummatkin meikkivoiteet, Coveragen ja Serumin, tässä postauksessa. Minun ihollani peittävyys vaikuttaa suunnilleen samalta, vaikka Coveragen on tarkoitus olla peittävämpi.

Eräs lukija halusi lahjoittaa minulle hänelle sopimattoman Serum-meikkivoiteen sävyn 2,0YG (Yellow/Gold). Otin lahjoituksen ilolla vastaan, ja lämmin sävy osoittautuikin täydelliseksi kesämeikkisävyksi. YG-sävy on lämpimyytensä lisäksi myös hitusen tummempi kuin talvella kokeilemani 2,0N-sävy.

The Ordinary Serum Foundation 2,0 YG ennen ja jälkeen.

Kuva on otettu pilvisellä viileän valaistuksen säällä, eikä se oikein parhaalla tavalla demonstroi miksi The Ordinaryn sävy on iholleni parempi kuin esimerkiksi Korennon Warm 03. Mutta onpahan kuva kuitenkin :)

Lisäksi kuvasta mielestäni havaitsee, miten voidemaisen meikkipohjan koostumus jättää huokoset näkyvämmäksi kuin mineraalipohja, ja ihosta näkee, että siinä on jotain meikkituotetta.

The Ordinary Serum vs. Korento-mineraalipohja

Tässä vielä ihon pinta lähikuvassa. Kesäaikaan mineraalimeikki tekee iholleni kaikkein kauneimman pinnan - ja talvellakin, kun vain muistaa kosteuttaa ihoa ahkerasti ettei siitä tule pintakuivaa.

.

* Sis. mainoslinkkejä:

Korennon meikkipuuteri maksaa 35€ ja sitä myyvät Korennon oman sivun ohella verkossa * Biodelly ja * House Of Organic

The Ordinaryn seerumimeikkivoide maksaa 9,50€ * Elevenin verkkokaupassa tai 6,70€ The Ordinaryn omilla sivuilla.

Mac Studio Sculpt -meikkipohja

MUUT MEIKKIVOIDESUOSIKIT

Kun kesän päivetys (..ja parempi kosteustasapaino..) häipyvät iholtani syksyn mittaan, siirryn vähän peittävämpiin ja kosteuttavampiin meikkivoiteisiin.

Suosikkeihini kuuluvat:

MAC Studio Sculpt - täyteläisen voidemainen, kosteuttava ja peittävä

Nui Cosmetics -meikkivoide - täyteläinen, ihanan tuoksuinen, hoitava, peittävä

Hourglass Illusion -meikkivoide - kuohkean paksu, ylellisen tuntuinen, hieman "paklaava", jättää kuultavan ja photoshopatun näköisen ihon.

Lumene Instant Glow Fresh Skin Tint - ei peittävä, mutta waaaaaa niin kosteuttava ja ihanan tuntuinen! Tämän päälle laitan usein vielä mineraalia lisäpeittävyydeksi.

24 kommenttia
14.08.2019

Sulfaatittomia uutuuksia Yves Rocherilta + Low Shampoo takaisin valikoimassa

* Sis. mainoslinkkejä

Jee! Yves Rocherin sulfaatiton "Curly Girl -suosikki" * Low Shampoo on palannut valikoimaan!

Shampoo, tai pikemminkin pesevä hoitoaine, on palannut uudella pakkauksella - ja nimi on lyhentynyt Low Poo'ksi. Joku lukija arvelikin Curly Girl -tuotekokemuspostauksessani, että shampoo oli jäänyt pois uudistuksen takia, ja hän oli oikeassa :)

Bongasin * shampoon tänään selaillessani Rocherin uutuuksia, ja klikkasin heti ostoskoriin. Hintaa tuubilla on 6,90€.

Mahtava sattuma, kun juuri tänä aamuna pesin vanhalla Low Shampoolla hiukseni ja harmittelin, kun pullosta riittää enää muutamaan pesuun.

Päivitettyyn koostumukseen on lisätty kosteuttavia oligosakkarideja sekä inuliinia (myös kosteuttava), muuten ainesosat ovat samat, joskin paikoin eri järjestyksessä. Ilmeisesti Rocher on lisännyt tuon kosteuttavan ainesosaparivaljakon kaikkiin shampoisiin ja hoitoaineisiin, ainakin kaikki kurkkaamani uusissa pakkauksissa olevat hiustuotteet sisältävät niitä.

Ilokseni huomasin tuoteuutuuksien joukossa myös lisää sulfaatittomia shampoita, vanhat * Repair - ja  * Colour -shampoo on uudelleenformuloitu sulfaatittomiksi. Nämä ovat vaahtoavaa tyyppiä. Tilasin uuden Repair-shampoon sekä * Repair-hoitoaineen joka myös on pitkäaikainen (silikoniton) suosikki. Sekä shampoo että hoitis maksavat 6,90€.

Samalla tuli tilattua uusi Avokado-shampoo ja - naamio. Kuivien hiusten Nutrition-sarjan pääraaka-aine kaura on vaihdettu avokadoon. Koriin tipahti vielä kiiltoa lupaava hoitsikkakin sekä uusi * syväpuhdistava, savipohjainen naamio, ajattelin josko sitä voisi käyttää ikäänkuin syväpuhdistavana CO-pesutuotteena. Täytyy kokeilla :)

Aijoo, pitkään poissa ollut * Vadelmaetikkahuuhtelukin on palannut!

Minusta Yves Rocherin hiustuotteet ovat kuluneella vuosikymmenellä tehdyn suuren uudistuksensa jälkeen kuuluneet merkin laadukkaimpiin tuotteisiin, yritys on käsittääkseni mm. luopunut kokonaan silikonin käytöstä hiustuotteissa ja korkean luonnollisten ainesosien pitoisuuden hoitoainekoostumukset ovat fantastisen silottavia ja selvittäviä.

Hoitoainepullojen koko on muuten kasvanut 150 millistä 200 milliin. 👍

Oletteko muuten huomanneet, että Yves Rocher on viimein kunnostautunut incien saralla, ja nyt ainesosaluettelot on lisätty myös Rocherin Suomen verkkokauppaan? Aika monta vuotta tätä odoteltiinkin..!

Laittelen blogiin kokemuksia uusista sulfaatittomista shampoista ja muistakin uusista Rochereista heti kun olen ehtinyt niitä testailemaan.

Loppuun vielä ajankohtainen alekoodi Yves Rocherille (voimassa 20.8. saakka): koodilla AUG5 saa 5€ alennusta vähintään 25€ arvoisesta tilauksesta, ja vähintään 19€ arvoiset tilaukset ovat postikuluttomat.

Kuvat: Yves Rocherin verkkokauppa

22 kommenttia
13.08.2019

Dermosil kasvonaamio-special, uudet poskipunat ja Sauna Glow

Tänään tsekkaillaan jälleen tuoreimpia uutuuksia Dermosililtä, kuten ihania poskipunia sekä Sauna Glow -sarjan vartalonhoitoa.

Halusin myös luoda katsauksen Dermosilin erilaisiin kasvonaamioihin, ja luvassa on neljän naamion Mask Special.

Glykolihapponaamio oli tämänkertaisen setin kiinnostavimpia tuotteita. Poskipunat taas kauneimpia..!

Tutustutaan ensin Dermosilin Sauna & Spa -sarjan uutuuksiin; Sauna Glow -vartalokuorintaan ja vartalovoiteeseen.

Tyylikkään pronssisiin pakkauksiin pakatut tuotteet tuovat ripauksen ylellisyyttä saunahetkeen. Myönnän että silmäni tarttuivat näihin jo pelkän pakkauksen perusteella, minusta nämä ovat yksinkertaisessa eleganssissaan kauniit!

SAUNA GLOW BODY SCRUB

7€ / 150 ml

Sauna Glow Body Scrub on maitomainen kuorintatuote jossa kuorivina ainesosina on savea ja perliittiä (kiviperäinen, hiova aine). Rakeiden väljä tiheys ja suhteellisen pehmeä tuntuma tekee koostumuksesta hyvin hellävaraisesti kuorivan. Tämä sopii siis heille, jotka mieluummin käyttävät mietoja ja iholle helliä kuorintoja.

Hellävaraisuutensa puolesta kuorinta sopii erityisesti saunan päätteeksi käytettäväksi, sillä saunan lämmössä pehmennyt kuollut ihosolukko irtoaa helpommin ja miedompikin raekoostumus riittää poistamaan sen.

Voiteen ihana, raikas tuoksu tulee eukalyptus- ja villiminttuöljyistä. Henkilökohtaisesti rakastan eukalyptuksen tuoksua ja eukalyptuksen eteerinen öljy on lemppareitani löylytuoksuna. Sopii täydellisesti saunaan!

Kuorinta jättää iholle viilentävän tunteen, josta vastaa minttuöljy.

SAUNA GLOW BODY LOTION

6,90€ / 200 ml

Silkkisen, jopa ylellisen tuntuinen vartalovoide levittyy notkeasti ja imeytyy nopeasti. Purkin kylkitekstin lupaama "tekee ihon sileän tuntuiseksi" toteutuu :)

Kahden hengen testipartiossamme (äiti ja minä :)) heräsi keskustelua voiteen tuoksusta, joka on miellyttävä ja samalla odottamaton. Lämpimän pronssin hehkuinen pakkaus antaisi odottaa lämmintä ja mausteista tuoksua, ehkä vaniljaista tai pähkinäistä, mutta Sauna Glow -voiteen tuoksu paljastuukin erittäin kevyeksi ja raikkaaksi. Virallisessa tuoksukuvauksessa puhutaan "kepeästä sitruksen ja piparmintun tuoksusta jota pehmentävät yrttien ja kukkaistuoksujen lämpö", mutta minulle ja äidille voiteen vihreästä tuoksusta tuli mieleen aavistuksen makeat koivun lehdet. Piparminttua en haista tässä millään. 

(Olen saanut sen verran paljon arvostavaa palautetta pyrkimyksestäni tuoksujen mahdollisimman tarkkaan kuvailuun, että yritän jatkossakin täyttää nämä saappaat..! ^_^) 

Sauna Glow -voiteen hoitava koostumus on yhdistelmä luonnollisia kasviöljyjä ja -uutteita kuten sheavoita, koivunmahlaa ja mesiangervoa ja synteettisiä ihonpehmentäjiä ja silottajia. Onpahan mukana myös erinomaista kosteudensitojaa karbamidia. Silkkisen ihofiiliksen tuova vaikutus tulee silikoniyhdisteistä.


Dermosilin valikoimassa on tällä hetkellä yhdeksän erilaista naamiota. Valitsin niistä tähän juttuun neljä erilaisilla ominaisuuksilla.

NATURE-KASVONAAMIO

5,90€ / 50 ml

Ensimmäinen esiteltävä on Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Nature-sarjan naamio on tyypiltään perinteinen, ravitseva ja kosteuttava voidemainen hoitonaamio. Se sisältää 99,4% luonnollisia ainesosia. Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat ihoa pehmentävät auringonkukka-, jojoba- ja mustaherukansiemenöljy, antimikrobinen ja antioksidanttinen rosmariiniuute sekä kosteuden haihtumista ehkäisevä mehiläisvaha.

Ainesosista erityisesti mustaherukan siemenöljy on korostamisen arvoinen. Marjansiemenöljyissä on erityisen vitamiinirikas ja monipuolisesti ihoa hoitava koostumus; marjaöljyissä on erinomainen rasvahappotasapaino ja paljon antioksidantteja, ja niiden öljyprofiili on kevyt ja helposti imeytyvä. Mustaherukkaöljy tunnetaan lisäksi mm. rauhoittavasta ominaisuudestaan.

Naamio on hajusteeton.

Naamiota suositellaan käytettäväksi erityisesti kuorinnan jälkeen tai aina kun iho tuntuu kuivalta tai kireältä. Naamio levitetään puhdistetulle iholle, annetaan vaikuttaa 10 minuuttia ja huuhdellaan haalealla vedellä. Kuivaihoiselle suosittelisin aina naamion poistoa pehmeällä kasvoliinalla veden sijaan.

Voidenaamiot sopivat minun ihollani parhaiten talveen. Toisin kuin seerumipohjaiset kangasnaamiot, joiden idea on ladata ihoon nestemäistä kosteutta, voidemaiset naamiot ovat ravitsevampia, syöttävät ihoon öljyjä ja tekevät ihon pinnasta pehmeän ja joustavan. Sellaista hoitoa ihoni kaipaa nykyään nimenomaan talvella.

SYVÄPUHDISTAVA YÖNAAMIO

5,70€ / 75 ml

Naamio lyhyesti: kemiallisesti ihoa kuoriva, kirkastava ja syväpuhdistava AHA-happonaamio. Vaikuttavat aineet: glykolihappo ja niasiiniamidi. Sopii erityisesti epäpuhtaalle, rasvoittuvalle iholle mutta myös ikääntymisen merkkien hoitoon. Ei sovellu herkälle iholle.

Naamio pidemmästi:

Tästä naamiosta on pitkä, paikoin tunteikas palauteketju Dermosilin sivulla. Itselleni naamio ei ollut entuudestaan tuttu, mutta lukiessani asiakkaiden kommentteja selvisi, että naamio on a) todella tehokas, b) sen koostumus on muutettu viime syksynä BHA-naamiosta AHA-naamioksi ja c) sekä vanha että uusi koostumus ovat sen verran tujua tavaraa että eivät sovi herkälle iholle.

Ensin luin liudan uutta naamiota koskevia kommentteja joissa kuvailtiin voimakkaita ihoreaktioita ja toivottiin vanhaa koostumusta takaisin, mutta ehtiessäni vanhan version kommentteihin huomasin, että myös se oli saanut osan käyttäjistä ihon punoittamaan. Hydroksihapot ovat aktiivisia, vahvoja aineita ja korkealla, tehokkaasti kuorivalla pitoisuudella ne todella voivat aiheuttaa ihoärsytystä herkemmällä tai happoihin tottumattomalla iholla. Suosittelenkin aina testaamaan vahvoja happokuorintoja pienelle ihoalueelle jotta oman ihon sietokyky selviää. (Hiljattain mainitsemani PHA-happo sitten voi sopia niille, joille AHA ja BHA eivät sovi. Happojen eroista ja ominaisuuksista voit lukea tarkemmin tästä postauksesta.))

Dermosilin valikoimasta paljastuu kaiken kaikkiaan tosi kiinnostavia ja tehokkuudeltaan yllättäviäkin tuotteita. Usein mielletään, ettei edullinen ns. "koko perheen kosmetiikka" välttämättä ole tehokasta, vaan on formuloitu sellaiseksi "kiltiksi keskiarvotavaraksi" joka sopii kaikille. Syväpuhdistavan yönaamion kaltaiset tuotteet osoittavat ettei ainakaan Dermosilin kohdalla ole näin.

Yönaamion yksinkertaisessa koostumuksessa on vaikuttavien aktiiviaineiden, glykolihapon ja niasiiniamidin lisäksi vain koostumusta tukevia, muokkaavia ja säilöviä ainesosia (plus pehmentävä skvalaani), koko reseptissä on vain 12 ainesosaa. Niasiiniamidihan on tuo C-vitamiinin tapaan kaikkia ihotyyppejä ja -tiloja hyödyttävä kosmetiikan tehoaine, joka on taas viime aikoina noussut pinnalle. Se kirkastaa, vahvistaa, supistaa laajentuneita ihohuokosia, häivyttää juonteita ja tasoittaa ihon sävyä; niasiiniamidin hyödyt iholle voisi niputtaa ilmaisuun, parantaa ihon rakennetta kokonaisvaltaisesti.

Yönaamio on koostumukseltaan geelimäinen. Se levitetään puhdistetulle kasvojen iholle ennen nukkumaanmenoa, koko kasvojen iholle tai pelkästään T-alueelle, ja huuhdotaan aamulla. Tuotetta voi käyttää joko kuuriluonteisesti tai ylläpitävänä hoitona 2-3 kertaa viikossa.

Minun ihoni on tottunut glykolihappoon, eikä naamio odotetusti saanut ihoani punoittamaan, kuumottamaan tai kirvelemään. Iholla tuntui vain kevyttä, hädin tuskin havaittavaa kihelmöintiä ensimmäisten minuuttien ajan. Aamulla iho oli sileä, kirkas ja tasaisen sävyinen. Eli minun kokemukseni: toimii!

SAVINAAMIO

8,50€ / 40 ml

Seuraavaksi pöydällä on ihan eri mekanismilla syväpuhdistava naamio: klassinen, iholle kuivuva savinaamio. Dermosilin savinaamio on kehitetty erityisesti epäpuhtaalle, rasvaiselle ja sekaiholle.

Naamiossa on savimineraali magnesium aluminum silicaten ohella myös runsaasti diatomaceous earth -nimistä ainesosaa, joka koostuu fossiloituneista diatomeista eli mikrolevistä. Tämä ainesosa on erittäin puhdistava ja imee saven tavoin itseensä epäpuhtauksia. Sitä käytetään myös kuorivissa tuotteissa, mutta tässä naamiossa disatomaceous earth on niin hienojakoista ettei se erotu voidemaisesta koostumuksesta lainkaan.

Lisäksi naamiossa on salisyylihappoa. Ainesosien perusteella vaikuttaa siis oikein pätevältä hoitotuotteelta rasvoittuvalle, epäpuhtaalle iholle.

Naamiota voi käyttää 1-2 kertaa viikossa tai tarpeen mukaan esimerkiksi pelkästään T-alueella. Naamio levitetään puhdistetulle, kostealle iholle, annetaan vaikuttaa 3-5 minuuttia ja huuhdotaan pois lämpimällä vedellä.

Voiteessa on aavistuksen parfymoitu, "perus-dermosil'mainen" tuoksu, joidenkin asiakaskommenttien mukaan voimakas mutta minun nenääni ihan normaalia tasoa, tuoksu ei kaappaa huomiotani.

SAUNANAAMIO

6,20€ / 100 ml

Neljäs naamio yhdistää ylempien ominaisuudet: se sekä kosteuttaa, pehmentää että kuorii.

Voidemainen naamio on koostumukseltaan ohuempaa kuin Nature-naamio. Voiteen seassa erottuu pehmeitä, risiiniöljystä valmistettuja vahahelmiä. (Minusta on muuten jännä juttu että öljystä voi tehdä rakeita, toinen yleinen hellävarainen raetyyppi ovat jojobaöljyhelmet.) Naamion hoitavia aineita ovat glyseroli, koivunmahla, sheavoi, E-vitamiini ja pantenoli.

Saunanaamion vaikutus tehostuu saunan lämmössä, mutta sitä voi toki käyttää myös tavallisen kasvonaamion tapaan ilman saunaa. Naamio levitetään puhtaalle kasvojen, kaulan ja dekolteen iholle, annetaan vaikuttaa 5–10 minuuttia ja huuhdotaan pois lämpimällä vedellä.

Dermosilin asiakaspalautteiden perusteella naamiosta tykätään valtavasti, myös moni herkkäihoinen kehuu sitä. Yhdessä kommentissa kerrotaan: "FB:n rosacea-ryhmässä joku suositteli tätä naamiota, että on voinut sen ansiosta käydä jälleen saunassa. Päätinpä kokeilla, koska oma ruusufinnini ärtyy heti saunasta. Toimii! Voin jälleen käydä saunassa".

Saunanaamiossa on naamioista mukavin tuoksu, aavistuksen saippuaisesta, miedosta tuoksusta tulee mieleen kevät ja vienot kukkaset. Virallisen kuvauksen mukaan tuoksussa voi tavoittaa sitruksen, raparperin ja kielon vivahteita.

Jos vertaan saunanaamion koostumusta (kuorivuus poislukien) luonnonkosmetiikkaa edustavaan Nature-naamioon, on Nature kokonaisuudeltaan mielestäni selvästi arvokkaampi. Saunanaamio on "normikosmetiikkaa" sisältäen suhteellisen monia koostumusta muokkaavia ainesosia, kun taas Nature-naamiossa hoitavia ainesosia on reilusti enemmän kuin ns. teknisiä ainesosia. Nature-naamio onkin litrahinnaltaan kalliimpi.

Saunanaamio on muuten aikoinaan suunniteltu tuotekehitysprojektissa yhdessä Dermosilin asiakkaiden kanssa.

*

Muihin aiemmin esittelemiini Dermosil-naamioihin kuuluvat Vitamin E-sarjan kosteuttava Hyal X 4 -naamio sekä Vaahtoava Detox-kasvonaamio.

POSKIPUNAT: Rose Pink ja Soft Apricot 5,20€ / 2,5 g

Dermosilin pieni mutta erittäin toimiva poskipunavalikoima on juuri uudistunut. Merkillä on vain kaksi poskipunasävyä, mutta näilläkin Dermosil pärjää mainiosti kun sävyt ovat niin universaalin toimivat ja toinen sopii viileälle, toinen lämpimälle iholle.

Rose pink on viileä yhdistelmä kevyttä pinkkiä ja roosaa.

Soft Apricot'in lämmin-neutraalissa sävyssä on yhdistelmä murretuja nude-sävyjä, beigeen taittavaa roosaa ja aprikoosia.

Kumpikin poskipuna on laadultaan mattainen, näissä ei ole yhtään kuultoa tai shimmeriä. Ne levittyvät kauniisti ja pigmentti on oikein hyvä, juuri sopiva. Parilla siveltimen sipaisulla saa jo sävyä, mutta ei liikaa ja sävy on helppo kerrostaa mieleisekseen. Sävyt ovat luonnolliset ja tosi voimakasta poskien punaa näillä ei varmaan saakaan.

Tosi kauniit sävyt! Hyvä Dermosil!

(...joo toi mun tyvikasvu mä tiedän... olen menossa ensi viikolla värjäämään sen pois...)

Vaikka kumpikin sävy toimii minulla tosi hyvin, Soft Apricot on suosikkini.

Sävy-yhdistelmän sisältämä roosa taittaa lämpimyyttä ja sävy on lopulta iholla hyvinkin neutraali, voin nähdä Soft Apricotin mahdollisesti sopivan viileällekin iholle. Superhelppo sävy jonka tyyppisiä käytän arkena joka päivä!

Ihaillaan näitä vielä yhdessä kuvassa... <3

Tällainen aika pitkäksi venynyt Dermosil-juttu pärähti näppikseltä tällä kertaa. :) Toivottavasti löysitte riveiltä jotain inspiroivaa ja palaillaan taas pian syyskauden uutuuksien merkeissä.

18 kommenttia
1 2

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (23)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)