Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:

10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat

Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.

Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)

Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."

Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään  ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."

Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D

Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.

Käytin reissussa lopulta todella vähän aikaa kosmetiikkaliikkeissä kiertelyyn, mutta jotain meikkijuttuja lähti kuitenkin mukaan Suomeen.

Ranskassa kosmetiikkafriikin pyhiinvaelluskohteisiin kuuluu tietysti itsestäänselvästi Sephora (joskin Jenkki-Sephoroiden valikoima hakkaa ne volyymillaan ja merkkien määrällä 6-0). Sephoran lisäksi erityisen kiinnostavia kosmetiikan näkökulmasta ovat Ranskassa apteekit, joissa on runsaasti esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Varsinaisia meidän Ruohonjuuren ja Ekolon tyylisiä luontaistuote/ekokauppoja ei silmääni tällä kertaa sattunut.

Olisin helposti voinut nuuskia yhden apteekin hyllyjä vaikka kokonaisen päivän. Kiinnitin huomiota siihen, että monilla merkeillä oli apteekeissa tuotteistaan myös pienempiä matka- tai kokeilukokoja. Melkein kaikilta merkeiltä olisi voinut edullisesti ostaa pienempiä kokoja vain testausta varten. :) Melkein toivoin että tilanteeni olisi Ranskassa ollut sama kuin pidemmillä Kreikan reppureissuilla, joilla kosmetiikka kirjaimellisesti loppuu kesken ja on oikeasti ostettava tarpeeseen lisää :D

Sephorasta mukaan tarttui  tällainen, ehm, kehtaako tätä enää edes ääneen sanoa, nude-paletti. :p

Jokaisella merkillä on nykyään UD:n Naked-ilmiön seurauksena oma versionsa nudekokoelmasta.

Katselin pitkään Urban Decayn hyllyllä Electric-palettia, mutta lopulta hyväksyin totuuden ja tein Sephoran oman It-paletin myötä järkevämmän hankinnan. En minä enää noilla räikeimmillä väreillä meikkaa kuin ihan satunnaiseksi huvikseni tai jos tekee mieli toteuttaa joku netissä nähty inspiroiva meikki.

Electric näytti kuolattavan ihanalta mutta arvaan, että se olisi jäänyt lojumaan laatikoihin hyvin vähälle käytölle. Neutraaleille paleteille sen sijaan on aina käyttöä ja ne ovat super-käytännöllisiä vaikka reissussa. Ranskassa minulla oli ainoana luomivärinä mukana MACin paletti kulta-ruskeilla sävyillä täytettynä.

....en kyllä siltikään henno vaihtaa tuota blogin sateenkaaribanneria.... Se muistuttakoon väreistä sisälläni...! ^_^

Sephoran It-paletin hylsy on minusta todella tyylikäs ollakseen "halpis". (En muuten tiedä miksi miellän Sephoran oman merkin halpikseksi, sillä hinnoiltaan tuotteet ovat kuitenkin keskitasoa, jossain marketin ja selektiivisen välimaastossa. Paletin hinta oli 29,95€).

Tykkään kun hylsyssä ei ole mitään logoja tai kirjoitusta. Tosi elegantti.

Paletin mukana tulee myös kaksipäinen sivellin ja tummanruskea rajauskynä. Sivellin tuntui jopa ihan laadukkaalta verrattuna siihen laatuun mistä palettien mukaan sujautetut siveltimet yleensä tunnetaan.

En ole vielä ehtinyt kokeilla palettia käytännössä mutta laitan toki meikkikuvia myöhemmin. :)

.

Bourjois on ihana perinteinen ranskalainen merkki, jonka todella toivoisi löytyvän myös Suomesta. Ostin Bourjoisilta huulikiiltokynän, luomivärin ja poskipunan. Merkki kuuluu vakiohypisteltäviini ulkomailla, tuotteet ovat halvasta imagostaan (ja hintasasostaan, Bourjois on "markettimerkki") huolimatta todella houkuttavia ja etenkin "paistettu" (baked) poskipunahan on todellinen klassikko. Sitä voi hyvin perustein kutsua historialliseksi poskipunaksi, se kun kehitettiin jo 1860-luvulla...!

Bourjoisin poskipuna oli ensimmäinen laatuaan puuterimainen, sitä ennen poskipunat olivat olleet voidemaisia.

Tiesittekö muuten, että Bourjois ja Chanel liittyvät olennaisesti yhteen...? Ne ovat samaa taloa. :)

Coco Chanel, joka etsi yhteistyökumppania laajentaakseen hajuvesibisnestään, teki 1920-luvulla diilin Bourjoisin omistavan Pierre Wertheimerin kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi 'Parfums Chanel', josta Wertheimer omisti 70% ja Coco itse 10%. Tänä päivänä koko Chanelin muotitalo on Wertheimerin perheen omistuksessa.

Monet pitävätkin Chanelia ja Bourjoisia sisarmerkkeinä. Bourjois oli olemassa kauan ennen Chanelia, ja monien Chanelin tuotteiden arvellaan saaneen ei-niin-epäsuoraa inspiraatiota Bourjoisin klassikkotuotteista.

Minusta nämä Bourjoisin pyöreät pikku-pakkaukset ovat vain niin söpöjä...! "Little round pot" - sillä nimellä poskipunia maailmalla kutsutaan.

Poskipunan ja Bourjoisin historiasta voi lukea lisää täältä jos sattuu kiinnostamaan. :) Minua aina ihastuttaa kuvat vanhoista meikkituotteista.

Myös luomivärejä alettiin myöhemmin valmistaa samalla "baked"-teknologialla.

Ostin Intense-linjasta (pigmenttisempi kuin normaaliluomivärit) sävyn 03 (aina niin tylsää jos sävyllä ei ole nimeä!) ja poskipunista sävyn 16 Rose Coup De Foudre / Love-Struck Rose.

Huulikiiltokynän sävy on Peach On The Beach. Olisin tänään halunnut meikata näillä mutta tiedättekö mitä.... Ei voi kun mä sulan. ^_^ Kun astuin yöllä noin 100-asteiselta tuntuvaan kämppäämme alkoi Reimsin sade vetää kummasti takaisin puoleensa. Tosin vähän hiostavaa oli sielläkin. Tällaisessa säässä ei kuitenkaan tee yhtään mieli meikata kun iho on ällö-hiki-nahkea.

Viimeinen ostos oli tuttuakin tutumpi Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Sinuun luotan, ystäväin.

Pääsin nyt vasta vihdoin ostamaan tämän uudistetun tuubimuotoisen, viimeisin käyttämäni UDPP oli vielä vanhassa epäkäytännöllisessä vaahtomuoviapplikaattorillisessa hylsyssä johon jäi puolet tavarasta sisään. Samaa ongelmaa huomaan nyt Make Up For Everin pohjustajan kanssa, se on yhtä hyvää kuin UDPP mutta hylsy on yhtä epäkäytännöllinen kuin vanhan UDPP:n. Tuote alkoi tuntuvan loppua vain parin kuukauden käytön jälkeen - johtuen juuri siitä ettei applikaattori yllä kaapimaan ainetta pakkauksen seinistä. Voisivat kaikki pohjustajien valmistajat siirtyä yleiseen tuubikäytäntöön.

Tällaiset tuliaiset siis Ranskasta.

Kuka muu muuten tykkää tehdä Bourjois-hankintoja ulkomailta? Little Round Pot -faneja? :) Mikä on teidän lempparisävynne? Oli muuten niiiin vaikea päättää minkä sävyn ottaisi..!

Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” "Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!"

Vauvahuulet.

Maybelline Baby Lips.

Kuva Maybelline

Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))

Kuva Korres

Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))

Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.

Kuva Burt's Bees

Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?

Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.

Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”

Kuva The Body Shop

Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.

Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.

Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin'kin... kohta kai Suomessa.

Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet - olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)

P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; "Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip." Kiitos. :)

Kyllä Karkkipäivä on globaali blogi! :) Minne tahansa meneekin, siellä ilmoittautuu lukija ^_^

Niin myös Ranskassa. Yksi mukavimpia pysähdyspaikkoja matkalla on ollut Troyes, kaupunki Champagnessa josta en ollut koskaan kuullutkaan. Ennenkuin sain sähköpostia viime viikolla.

Troyesissa asuva lukijani Marianna oli huomannut, että sattumoisin teemme matkaa juuri hänen kotikaupunkinsa ohi ja tiedusteli, olisiko meillä aikaa pysähtyä lasilliselle ja tutustumaan kaupungin kauniiseen keskustaan. Olihan meillä, ja onneksi olikin sillä Troyes osoittautui yhdeksi matkan kiinnostavimmista paikoista. Itse asiassa ihan harmitti, ettei jääty yöksi.

Mariannalla oli mukanaan myös herttaiset lapsensa. :)

Oli hauska sattuma, että saavuimme Troyesiin juuri kun blogissa oli ollut keskustelua Suomen arkkitehtuurista ja vanhoista puutaloista, joita ei enää juuri ole. Troyes nimittäin tunnetaan kauniista, historiallisista puutaloistaan joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Todella uniikki miljöö! Käsittääkseni Ranskassa ei juuri muualla tällaiseen puutalokeskustaan törmää. Todella kauniita rakennuksia. Osa on ihan vinossakin ja näyttävät kaatumaisillaan olevalta dominojonolta. Ne on kuitenkin korjattu sisältä niin, että sisätilat ovat suoria ja kaikki talot ovat asumiskäytössä.

Tämä oli neljäs kerta kun tapaan lukijan ulkomailla. :) Hauskaa! :)

Kiitos Marianna, tulen mielelläni uudestaankin! :)

*

Tänään on Ranskan lomamme viimeinen kokonainen päivä. Olemme Reimsissä, ja tänään sataa taas monen päivän helteen jälkeen.

Pahoitteluni muuten siitä, että en ole millään ennättänyt vastailla ja kommentoida kommentteihin niin paljon kuin haluaisin. Keskustelu on ollut tosi mielenkiintoista ja olen käyttänyt useamman tunnin pelkästään vain monien kommenttiketjujen lukemiseen (lentomatkustuksen välttely, Suomen arkkitehtuuri, viimeisimmät lomatyyli/kenen pitäisi maksaa -keskustelut...). Kiitos teille runsaasta osanotosta keskusteluun, olen tosi iloinen kun minulla on näin aktiivisia lukijoita ja mieluusti kommentoisin kommentteihin takaisin vielä enemmän. Reissuaikataulu ei vain ole antanut siihen tarpeeksi mahdollisuuksia. (Ja tässäkin hotellissa muuten tökkii nettiyhteys niin pahasti että yritettyäni eilen illalla kaksi tuntia vastata kommentteihin sillä tuloksella, että jouduin odottamaan jopa 20 minuuttia yhden kirjoittamani vastauksen julkaistumista, väsyin ja suljin koneen).

Nyt lähden sateiseen Reimsiin. Sää antaa hyvän syyn jumittua vaikkapa Sephoraan. ^_^

Vielä olisi edessä yksi shampanjatalokierroskin ja tasting.

Kiitos kun olette taas seuranneet minua reissussa! :)

Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen....

Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D

Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee "Kasvoille - vartalolle -hiuksille".

Jes!

*taputtaa*

Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille.  Tässä hotellissa nainen "joutuu" peseytymään suihkugeelillä ^_^

*

Eilisen postauksen kommentteihin liittyen..... Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)

Mies totesi, että "onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja."

Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?

"Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään".

"Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!"

Mies oli silti pahoillaan. "Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan".

Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa - vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En  ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.

Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.

Käänsin asian toiselle kantille. "Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että 'On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'"

Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.

Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.

Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on "oikein"? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä "luksuksesta" minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)

Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä "oikeana tapana toimia". Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.

Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.

Ahh. <3

....eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin...! ^_^

Mies kävi tänään suorittamassa Shampanja-avenuen Appron. :)

Épernay on Champagnen alueen "shampanjapääkaupunki", ja kuuluisin katu täällä on tietenkin Avenue de Champagne jonka varrella sijaitsevat lähes kaikkien tunnetuimpien shampanjan valmistajien maistatustalot.

Ei kun matkaan!

Miehen tavoitteena oli selvitä kahdeksasta pisteestä. :)

Itse en ole mikään shampanjan suurin ystävä, ja minulle riitti jo kaksi lounaalla nautittua lasillista ja ensimmäisen pisteen pari maistiaista.

Jo appron alkuvaiheessa mun juoma olikin vaihtunut tähän...

Ei edes yritystä...! :D

Mies jäi selvittämään reittiään ja minä suunnistin Castellanen shampanjatalolle vierailukierrokselle. Rakennuksen komea torni on yksi kaupungin maamerkkejä.

...ja päättyihän sekin kierros sitten vielä "degustationiin". Shampanja-alueella "maistiainen" on ihan eri kaliiberia kuin viinitaloilla, täytyy sanoa että en käsitä kuka näitä jaksaa vetää monta tastingia putkeen kun yksi tasting koostuu tavallisesti kolmesta lasillisesta...! :P

Miehen appron tulos? Hän ei selvittänyt kaikkia pisteitä - mikä saattoi olla hyväkin lasillisten määrä huomioiden... :D Kuudelta tuli viestiä että "Olit oikeassa, joudun luovuttamaan...."

”Mä en vois kyllä koskaan matkustaa sun tyylillä!” mies totesi eilen kesken illallisen.

Olimme saapuneet Épernay’hin Champagneen tuntia aiemmin ja lähteneet nälkäisinä etsimään ravintolaa. Minun valintani perusteella istuimme tavallisessa, edullisessa all-round pizza/pasta/salaatti/grilliruoka –paikassa, jolle mies heti nyrpisteli nenäänsä kun ”tää on ihan selvästi sellainen valmisruokapaikka”.

(Kuva ei ole eiliseltä.)

Arvostan hyvää ruokaa, ja näin itsekin ettei illallispaikkamme ollut sellainen, jossa suoranaisesti nauttisi suuria kulinaristisia elämyksiä. Mutta nälkä lähtee sielläkin. Vatsa täyttyy yhtä lailla halvalla ja mauttomalla kuin kauniisti kootulla, laadukkaammalla annoksella, vaikka kokemus on tietenkin aivan eri.

Mies murisi, koska hänen maailmassaan kaikki ruokailut saisivat olla näitä laadukkaita kokemuksia. Jonkinasteisia murahduksia on kuulunut myös tiettyjen hotellivalintojen kohdalla.

Itse taas olen tottunut omilla reissuillani täyttämään masun purkkitonnikalalla ja kaupan vihannestiskien tarjonnalla. Asun paikoissa, joissa on keittomahdollisuus ja valmistan itse suurimman osan matkan aikana syömistäni pöperöistä. Ja pöperö on nimenomaan hyvä sana kuvaamaan niitä ruokia. ;)

Hyvä ravintola muodostaa minulle yhtä lailla nautinnollisen elämyksen kuin miehellekin, mutta meidän erona on se, että minä olen tyytyväinen myös säilyketonnikalavaihtoehtoon.

Olen tyytyväinen hyvin pienestä. Matkani onnistuminen ei liity tekijöihin kuten jokapäiväinen gourmet-ruokailu tai vähintään neljän tähden hotelli kaikilla mukavuuksilla.

Majoituksen suhteen minulle riittää, kun paikka on puhdas, siellä tulee lämmintä vettä eikä lattioilla ihan hurjasti vilistele torakoita tai muita ötököitä (tiedän, että on maailmankolkkia joissa ötököitä juoksee viiden tähden hotelleissakin, mutta niissä kolkissa en vielä ole käynyt).

Majapaikka saa myös mieluusti sijaita keskustassa, pidän siitä kun voi suoraan astua keskelle tapahtumien sydäntä. Palveluilla ei ole niin väliä. En hermostu jos hotellilla ei ole tarjota minun ruokavaliooni sopivaa aamiaista tai huoneessa ei ole minibaaria. En kaipaa edes respaa.

Olemme reissailleet miehen kanssa suhteellisen paljon 10 vuoden aikana, ja erilaisuudestamme huolimatta matkat sujuvat hyvin. Välillä kuitenkin tulee ristiriitatilanteita. Eilen taas mietin, miten mies viitsii minun kanssani ylipäänsä reissuun lähteä, kun hänellä on niin perin toisenlainen laatunäkökulma. Ja erilaiset taloudelliset mahdollisuudet ylläpitää tätä laatua.

Mies möksähti eilen kun lähdin aamulla supermarkettiin hakemaan aamupalaa. Edellisaamuinen aamiaiskahvilakaan ei kelvannut. Vaikka mistään riitatilanteista ei sentään ole kyse, niin kyllä välillä tekee mieli sanoa että mene hyvä ihminen itseksesi niihin paikkoihin jotka kelpaavat sinulle, en minä pane pahakseni. Ja on tullut sanottuakin.

Möksähtelyt menevät kuitenkin puolin ja toisin nopeasti ohi. :) Minun vastahakoisuuteni maksaa hotellin croissant-aamiaisista on epäilemättä aivan yhtä epäjoustavaa asennetta kuin miehen haluttomuus syödä aamupalaksi kaupan salaattia. ;) Mies joutuu myös kärsimään minun suunnattomasta hitaudestani, valmiuteni vaikka tsekkautua ulos hotellista on säätämisessään ja kestossaan ihan omaa luokkaansa... ^_^

Vaikka intressimme ovat pitkälle yhteiset, on meillä matkaillessa eri näkemys myös siitä, miten parhaiten tutustua kohteeseen. Miehelle riittää kaupunkikohteessa yksi tärkeimmät nähtävyydet kattava kävely, sen jälkeen laatuaikaa on vetäytyä mukaviin ravintoloihin ja viinibaareihin tai rentoutua hotellin allasosastolla (millaista tosin harvoin minun varaamastani majapaikasta löytyy ;)).

Minulle laatua on kokea kaupunki kaikilla aisteilla, erityisesti jaloin ja silmin. Minä kävelen. Kävelen ja kävelen. Haluan kääntyä aina vain uudesta kadunkulmasta ja odotan ahnaasti mitä jokaisen kulman takaa löytyy.

Pienessä Beaunessa kävelin samat kadut moneen kertaan. En saanut tarpeekseni paikan kauneudesta. Paras tunne on se, kun alat ystävystyä kaupungin kanssa. Käännyt katedraalilta ja tiedät, että tämä katu kaartuu pian aukiolle, ja sieltä lähtee se pieni kahden talon väliin puristunut kuja jolta pääset kivaan viinibaariin.

En tietenkään sano että minun tyylini matkustaa on kenenkään toisen tyyliä parempi. En pidä mieheni mieltymyksiä sen huonompina. Ne ovat hänen tyyliään ja minulla on omani.

Ja jokainen päivä tuo myös ne hienot hetket, jotka silottavat kitkat.

Löydän itseni usein hymyilemässä lempimuistoilleni reissuiltamme.

Kun kävelimme hämärässä Atlantinmeren aaltoihin ensimmäisen yhteisen matkamme ensimmäisenä iltana. Kun katselimme auringonlaskua viiniviljelmien keskellä Etelä-Afrikassa, kylmät valkoviinilasit käsissä helmeillen. Kun mies ojensi minulle Venetsiassa tuliaisruisleivän. Kun astuimme yhdessä ulos lumikimalteisten huippujen keskellä Aiguille du Midillä. Ne hetket tekevät matkan.

Miten teillä sujuu matkustus kumppaninne kanssa? Asettavatko erilaiset mieltymykset tai taloudelliset epäsuhdanteet haasteita?

Tuoksu sitoo ja vahvistaa muistoja. Valitsen mieluusti matkalle mukaan jonkun uuden tuoksun, jolloin se muistuttaa aina myöhemmin juuri siitä matkasta.

Tälle matkalle valitsin, Ranskaan kun oltiin tulossa, Chanelin. :) Ostin Chance Eau Fraîchen viime syksynä, ja se on odottanut siitä saakka käyttötilaisuuttaan.

Chance Eau Fraîchen alkutuoksussa on sitruunaa ja seetriä, sydämessä punapippuria, jasmiinia ja vesihyasinttia ja pohjalla patsulia, ambraa, tiikkiä ja vetiveriä.

On aina kiinnostavaa seurata, miten suhde tuoksuun muuttuu kun sitä alkaa käyttää. Chance Eau Fraîche osoittautui käytössä hyvin erityyppiseksi tuoksuksi kuin miksi sen kaupoissa nuuhkiessa mielsin. Ihastuttava ja elegantti se on joka tapauksessa, mutta ei lainkaan niin sitruksinen mitä odotin. Nopeasti haihtuva alkutuoksu huijasi nenää. :)

Fraîche-nimestä päättelisi, että tuoksu on raikas, mutta lopulta se muuttuu minun ihollani hyvin puuterisen pehmeäksi.

Ehkäpä tuolla Mont Blancin juurella vaellellessa tuntui hieman "out-of-place" tuoksua Chancelle, mutta tänne viinialueen tunnelmaan tuoksu sopii. :)

Harrastatteko te tällaista Matkalle oma tuoksunsa -hajuvesipolitiikkaa? :)

*

Sitten vielä pari muuta kosmetiikkajuttua jotka haluavat pulpahtaa tänään ulos.

Tukholman Pearl Jam -reissussa naureskelin hotellimme suihkukosmetiikalle. Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa ihmettelin miksi hotellit kokevat tarpeelliseksi tarjota asiakkailleen samaa tuotetta kahdella eri nimellä. Se tuntuu olevan hyvinkin yleinen käytäntö.

Chamonixin hotellissamme oli Nuxen kosmetiikkaa. En tiedä onko Nuxella erikseen jotain "hotellitason" kosmetiikkalinjaa, mutta jotenkin en olisi Nuxelta odottanut samaa paljastusta.

Shampoo- ja hius- ja vartalosuihkugeeli osoittautuivat....

...ihan samaksi kamaksi.

Eipä tällä nyt mitään väliä mutta jaksaa huvittaa tämä täysin tarpeeton "huijaus". :P

Hotellit ja kosmetiikan valmistajat ilmeisesti ajattelevat, että asiakkaasta on mukavampaa pestä hiukset juuri shampooksi nimetyllä aineella, ja kroppa sitten aineella jossa lukee body cleansing tai shower gel tai jotain vastaavaa. Pullon teksti todennäköisesti jopa ohjaa asiakkaan kokemusta. Miehet pesevät usein tukkansakin "hius- ja vartaloshampoilla", mutta käsitykseni mukaan naiset käyttävät hiuksiin mieluummin "hiusshampoota". Laittamalla pullon kylkeen sana 'shampoo' saadaan naisellekin miellyttävä hiustenpesukokemus, eikä naisen tarvitse ajatella että "Höh, jouduin pesemään tukan suihkugeelillä"... Eihän valtaosa ihmisistä tutkiskele kosmetiikkapullojen ainesosalistoja eikä näin ollen tajua että pullot ovat samaa ainetta.

No, se siitä. :)

Kerron vielä uudesta, miellyttävästä aurinkosuojatuttavuudesta.

Ostin Lapin vaellukselle Ambre Solairen uuden Dry Mist -aurinkosuojasuihkeen, ja se on osoittautunut kosmeettisesti oikein mukavaksi matkakaveriksi. Pullo ei siis mennyt Lapissa loppuun vaan seurasi meitä Ranskaankin.

Käytän "normaaliolosuhteissa" mieluusti voidemaista aurinkosuojaa, mutta patikoidessa on kätevämpää kun aurinkosuojan saa paikoilleen suihkauttamalla.

En ollut tähän mennessä onnistunut löytämään suihketta, johon olisin täysin tyytyväinen. Käytin viimeksi pari pulloa Nivean Invisible Protection Transparent Sprayta, mutta se jätti lupauksistaan (ja alkoholipitoisuudestaan) huolimatta varsin tahmean ja epämiellyttävän pinnan.

Nyt bongasin kaupassa Ambre Solairen uuden suihkeen, jossa erityisesti silmiin tarttuivat tekstit "dry mist", "no alcohol" ja "non-greasy". Eli kuivasumute, ei alkoholia ja ei-tahmaava. Haa, on kehitelty suihke, joka imeytyy nopeasti eikä tahmaa ilman alkoholia. Voisiko tämä pitää käytännössä paikkansa..?

Kyllähän se pitää! :) Olen tykännyt suihkeesta kovasti. Se tulee ulos aavistuksen moussemaisena mutta ohuena suihkeena (vaikea selittää, kyseessä ei siis ole mousse), tuntuu iholla jännän "kuivalta" ja imeytyy tosiaan heti. Ihan totaalisen kuivaa pintaa se ei tokikaan jätä, mutta ei tahmeaa. Käsiinkin jäänyt "tuotetuntu" katoaa 15 minuutissa. Tuoksukin on miellyttävä (olen aina tykännyt Ambre Solairen tuoksumaailmasta).

Tätä ostan toisenkin kerran! Hyvää tuotekehittelyä, Garnier! :)

Mietittekö te koskaan, miksi Suomessa ei näytä tältä?

Ei saa ymmärtää väärin, minä rakastan Suomea ja olen onnellinen että olen syntynyt juuri siihen maahan. Meillä on monet asiat todella hyvin.

Ja onhan Suomi kaunis maa.

Mutta meidän kaupungit... Miksi Suomen arkkitehtuuri on sitä mitä on? En ole opiskellut arkkitehtuuria enkä muutenkaan voi väittää ymmärtäväni paljon sen päälle, miksi eri maissa on niin eri näköisiä kaupunkistruktuureja. Mutta sen verran ymmärrän, että Suomessa kaupunkeja ei ole suunniteltu estetiikan pohjalta. Kyllä, meillä on Porvoot ja Turut ja vanhat Raumat ja Tammisaaret, mutta harva varmaankaan voi väittää että perusmallin suomalaiskaupunki betonilaatikkotaloineen voi kilpailla viehättävyydessä muun Euroopan idyllisten kylien ja kaupunkien kanssa.

Keski- ja eteteläeurooppalaisissa kaupungeissa kävellessä ei vain voi olla ajattelematta, "Miksi meillä ei näytä tältä? Miksi Euroopan pohjoisosassa on kolkka, jossa kauniiden ja koristeellisten kivitalojen sijaan on haluttu rakentaa homogeenisiä neliöitä viivasuorien asfalttikatujen reunoille?

Beaune. Tänne saavuimme eilen. Minusta tuntuu, että Keski-Euroopassa voi mennä mihin tahansa historialliseen kaupunkiin, eikä koskaan pety.

Mietittekö te koskaan tällaisia? Onko kaupungin tai asuinpaikkakuntanne esteettisyydellä teille merkitystä?

Minä nautin suuresti kauneudesta, oli se sitten luonnossa tai ihmisen luomaa. Kauniit asiat ja ympäristö tuovat suurta mielihyvää. Kun joku luo jotain, joka riitelee kauneudentajuani vastaan, hämmennyn. Tietysti esimerkiksi taiteessa kaiken ei ole tarkoitus olla kaunista, ja silti nautin taiteesta. Mutta asuinmiljöömme.... Katsoessani aaltopeltireunaisia parvekkeita harmaassa laatikkotalossa olen vain niin hämmentynyt. Miksi meillä näin?