30.09.2011

Tuotteita jakoon postikuluilla!

Huomenna klo 12.00 laitan tänne läjän tuotteita, jotka voitte "huutaa" itsellenne postikulujen hinnalla.

Tuotteet ovat minulle blogiarvioita varten lähetettyjä testituotteita, jotka minulla on lupa antaa eteenpäin. Minulla ei ole käyttöä niille kaikille, ja kun tuota varastoa oli vähän alkanut kertyä, niin päätin laittaa ne lukijoiden huudettavaksi.

Suurin osa tuotteista onkin jo näkynyt blogissa arvosteluissa, osan arvostelu on vasta tulossa ja osasta en kokenut kiinnostusta kirjoittaakaan. Ne ovat nyt tehtävänsä suorittaneet Casa Karkkipäivässä. :)

Halusin ilmoittaa tilaisuudesta näin etukäteen, ettei joillekin jää sitten paha mieli kun eivät ehtineet huutamaan. Tuotteita saa huutaa max. 2 kpl per henkilö.

P.S. Vastaan Make-up for dummies -kysymyksiin lauantaina illalla, tänään on tosi täysi päivä....

Ei kommentteja
29.09.2011

Make-up for Dummies - näin kokoat perusmeikkiarsenaalin

Oletko aloitteleva meikkailija? Tai mietit muuten vain, mikä olisi hyvä peruskokoelma käytännöllisiä meikkituotteita? Silloin tästä postauksesta voi olla sinulle hyötyä.

Makeup for Dummies –sarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin, että meikkauksen ydintuotteet ovat meikkivoide (tai mikä tahansa meikkipohjatuote), ripsiväri, poskipuna ja huulipuna tai –kiilto. Tähän settiin voi lisätä vielä luomivärin, rajauskynän ja poskipunan, niin sinulla on jo kasassa kaikki mitä perusteelliseen meikkiin tarvitset.

Jaan tämän postauksen kahteen osaan, josta ensimmäisessä osassa käsittelen meikkipohjaan ja huulimeikkiin liittyvät tuotteet ja toisessa osassa silmämeikin. Liitän mukaan tuotesuosituksia oman kokemukseni ja suosikkieni pohjalta. Ne ovat vain suuntaa-antavia, eivätkä luonnollisestikaan sovi kaikille. Luulen teidän kuitenkin tykkäävän konkreettisista tuotevinkeistä. :)

1. MEIKKIPOHJA

1.1. Meikkivoide tai vastaava.

Make-up for Dummies –sarjan meikkipohja-osassa kerroin enemmän erilaisista meikkipohjista. Valitse makuusi ja tarpeisiisi sopiva tuote, jolla tasoitat ihosi sävyn. Se voi olla nestemäinen meikkivoide, jauhemainen mineraalimeikkipohja tai kakkumainen meikkipuuteri.

Kokeile kuivalle iholle esimerkiksi Lancômen Photogenic Lumessence -meikkivoidetta ja näppyläiselle tai kiiltelevälle iholle Cliniquen Anti-Blemish Solutions -meikkivoidetta. Jos etsit hyvää peittoa ja kestävyyttä, kokeile Clarinsin Everlasting -meikkivoidetta, tai edullisemmalta puolelta Max Factorin Lasting Performancea. Kummallakin on hyviä vaaleita sävyjä suomalaiselle iholle.

Meikkipuuterien ystäville ehdotan Diorin uudistunutta, uskomattoman silkkiseltä tuntuvaa Forever-meikkipuuteria, tai kevyempää jälkeä etsivälle Cliniquen Almost Powder -meikkipuuteria. Edullisemmalta puolelta suositukseni on aito mineraalimeikkipohja. Edullisimmin saat mineraalipohjan nettikaupoista (kuten suomalainen GreenLips tai Biodelly).

1.2. Peiteaine. Valitse silmänalusille ohut ja kosteuttava peitevoide ja näpyille, punoituksille ja arville hieman paksumpi, puikkomainen tai purkissa oleva vahamainen peiteaine. Couperosan peittoon ihanteellisia ovat kellertävät tai vihertävät peiteaineet, jotka neutraloivat punaista paremmin kuin ihonsävyiset voiteet. Levitä punaisuuden taittajat aina suoraan puhtaalle ja kosteutetulle iholle meikkivoiteen alle, muut peiteaineet taas meikkivoiteen päälle.

Kokeile Make Up Storen Cover All Mix -peiteainepalettia, jossa on persikkainen sävy sinisten silmänalusten peittämiseen, kellertävä sävy punoittavien alueiden neutralointiin sekä beigen sävy yleiseen peittämiseen. Kaikkia sävyjä voi myös sekoittaa keskenään. Silmänalusille hyvä ja kosteuttava peiteaine on Diorin Nude Concealer. Edullisemmalta puolelta hyviä tärppejä ovat Lumenen Sensitive Touch Red Neutralizer sekä Max Factorin Mastertouch Under-Eye Concealer.

1.3. Puuteri. Puuterin funktio on kiinnittää meikki ja poistaa iholta kiiltoa. Allekirjoittanut on 13-vuotiaana luullut puuterin olevan itsessään meikkipohja, ja silloin sillä kalkittiin naama paksulti niin että hymy aiheutti kiristävän tunteen. Älä tee näin! Irtopuuteri on paras vaihtoehto meikin kiinnitykseen aamulla (luo huomaamattomamman hunnun kuin kiinteä versio) ja kivipuuteri taas sopii mukana kuljetettavaksi ja meikin korjailuun päivän mittaan.

Puuteriteknologia on kehittynyt, ja uusimmat puuterit ovat entistä ohuempia ja näkymättömämpiä 80- ja 90-luvun jauhokerrosten sijaan. Puuterin ei kuulu näkyä iholla.

Markkinoiden hienojakoisimpiin kuuluva irtopuuteri löytyy Estee Lauderilta. Erityisen hyvin kiiltoa taas pitää Clarinsin irtopuuteri (suosittelijana kollegani, jonka kasvot kiiltävät kuin peili - Clarinsilla iho pysyy mattaakin matampana koko työpäivän). Edullisemmalta puolelta kivipuutereiden aatelia on IsaDoran Velvet Touch, joka niinikään pitää ihon supermattana.

1.4. Aurinkopuuteri. Tämä tuote ei mielestäni ole suosiostaan huolimatta täysin välttämätön, ja itse pidän poskipunaa paljon tärkeämpänä. Jos kuitenkin haluat muotoilla kasvojasi tai tuoda kasvoille nopeasti tervettä väriä, tarvitset aurinkopuuterin tai ihonsävyäsi tummemman puuterin. Kimaltavat ja hohtavat aurinkopuuterit sopivat parhaiten päivettyneelle iholle korostamaan rusketusta, mattaiset taas kaikille ihonsävyille ja kasvojen muotoiluun.

Kokeile L'orealin Glam Bronze -aurinkopuuteria sävyssä 04, tai hyvin vaalealle iholle Glam Bronze Blonde Harmonie. Cliniquen aurinkopuuterit sopivat nekin hyvin heille, jotka eivät halua kovin tummaa lopputulosta. Voimakkaita ja kimaltavia aurinkopuuterin sävyjä puolestaan löytyy Make Up Storelta. Kasvojen muotoiluun sopii Dr. Hauschkan aurinkopuuteri, Make Up Storen kivipuuteri sävyssä Chocolate tai ulkomailta tilattava NYXin poskipunasävy Taupe.

1.5. Poskipuna. Aliarvostin itse pitkään poskipunaa, mutta nyt en voi tarpeeksi korostaa sen merkitystä ilmeen raikastajana ja terveen hehkun luojana. Monien ujo suhtautuminen poskipunaan on kuitenkin perusteltua, sillä väärinkäytettynä poskipunalla voi helpostikin luoda överit pelleposket tai kuumeisen ”sain juuri avokämmenestä” –lookin. Oikein käytettynä poskipunan tulisi arkimeikissä sulautua ihoon niin, että sen hyvä jos erottaa ja se näyttää osalta luonnollista hehkuasi. Iltameikissä poskipuna saa toki näkyä reippaammin.

Perusmeikkivalikoimaan valitsisin 1-2 poskipunasävyä oman sävytyksen mukaan. Lämminsävyiselle helpot valinnat ovat persikkainen ja neutraali roosa poskipuna, viileäsävyiselle roosa ja pinkkiin taittava puna.

Myyn ja suosittelen paljon seuraavia sävyjä:

  • Persikka: Clinique 101 Aglow (hohtava), Clinique 102 Innocent Peach (semimatta), Make Up Store Lust (kullanhohtoinen), Max Factor 220 Classic Rose (nimestään huolimatta enemmän persikkainen kuin roosa), Estee Lauder Peach Nuance (korallinen, kirkas persikka)
  • Roosat/vaaleanpunaiset: L'oreal 115 True Rose ja 120 en-muista-nimeä (115 on hempeä, haalea vaaleanpunainen, 120 taas hieman tummempi versio samasta sävystä, loistava neutraali sävy joka sopii lähes kaikille), Dior 919 Paradise Glow (todella huomaamaton v.punainen), IsaDora 43 Rosy Dawn (viileä, heleä, kirkas pinkki), Make Up Store Chic (tumma v.punainen, mattapohjainen kimalluksella)

2. HUULIMEIKKI

2.1. Huulipuna. Klassinen punainen ja nudehuulipuna ovat ainakin erittäin käyttökelpoiset jäsenet perusmeikkikokoelmassa.

Kokeile punaisista esimerkiksi Diorin klassista Rouge Dior -sävyä 999 (Rouge Ara), tai edullisemmalta puolelta IsaDoran Summer Red -sävyä. Nudepunista kokeilemisen arvoisia ovat esimerkiksi MACin Myth ja YSL:n Rouge Volupte Sensual Silk, tai edullisemmalta puolelta Lumenen Wild Rose Natural -punat (etenkin sävyt Beige Nude, Apricot Nude ja Coral Nude).

2.2. Huulikiilto. Osta ainakin väritön huulikiilto, jos et muuta! :)

Itse tykkään värittömän ohella eniten mehumaisista, luonnollisista kiilloista jotka tuovat vain aavistuksen sävyä huulille. Sopivat "tervehdyttämään" kalpeita huulia ilman selkeää meikattujen huulten vaikutelmaa. Suosittelen esimerkiksi IsaDoran Moisturizing Lipglossia sävy 01 Clear Sorbet tai Natural Coden Smile Booster Lipglossia sävy 03 Soft Papaya.

2.3. Huultenrajauskynä. Voimakkaan sävyiset huulipunat vaativat rajauksen, ainakin jos olet kalpeahuulinen ja omaat heikot huultenrajat. Kokeile pysyvään rajaukseen Estee Lauderin Double Wear -huultenrajauskyniä.

_ _ _ _ _ _

Mitä listalta puuttui? Jokunen saattoi kaivata sinne meikinpohjustusainetta, ja muutama ehkä korostuspuuteriakin. Joku saattoi myös ihmetellä valokynän puuttumista. Itse en kuitenkaan pidä näitä välttämättömyyksinä perusmeikkipakkiin. Suurin osa ihmisistä ei tarvitse pohjustustuotetta meikkivoiteensa alle, ja valon voi tuoda kasvoilleen vaikka helmiäisluomivärillä. Tai voi ostaa yhdistetyn valo- & peitevoiteen. Mikäli ihosi on erityisen rasvoittuva tai vaikka karhea tai muuten vain epätasainen, voi primerista olla sinulle apua. Mutta perusmeikkiarsenaalin must-tuotteita ne eivät mielestäni ole. (Saa olla eri mieltä. :))

Ei kommentteja
26.09.2011

Luomiväritarinoita 5

Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.

Noniin, tässäkin hyvin satunnaisesti ja hitaahkosti etenevässä sarjassa on päästy voidemaisiin luomiväreihin. Käytän niitä lähes yksinomaan pohjustukseen ja puuterimaisten luomivärien sävyintensiteetin lisäämiseen. Olen muuten tehnyt voidemaisten luomivärien käytöstä erikseen oman postauksenkin, joka löytyy täältä.

Yves Rocherin puikkoluomivärit eivät ole yhtä tahmeita kuin kynä/puikkomalliset luomivärit yleensä. Nämä eivät ole paenneet minulla luomivakoon silloinkaan, kun joinain harvoina kertoina olen käyttänyt näitä yksinään. Vihreä Vert Grimas on näistä useammin käyttämäni, ja se onkin minulla pohjustuksena melkein kaikissa vaaleanvihreää sisältävissä meikeissä. Vert Grimas tuo vaaleanvihreiden luomivärien sävyn todella upeasti esiin. Tämä helmi loppuu minulta pian, ja on sääli ettei näitä enää ole YR:n valikoimassa etten voi ostaa uutta. Laventelinsävyinen puikko taas toimii loistavasti sinisten ja sini-hopeiden meikkien pohjustuksena.

Clarinsin tuubiluomivärit jättävät metallisen pinnan ja pysyvät kuivuttuaan kuin tauti. Vaarana näiden luomivärien kanssa on yliannostus, sillä voidetta levittyy helposti liian paksu kerros joka kuivuttuaan rypyttyy vähemmän imartelevasti ja jää karheaksi. Ohut kerros on kutenkin täydellinen pohjustus, ja muuttaa päälle tulevan mattaluomivärin hohtavaksi. Käytän kullanvihreää Olive-sävyä samansävyisten vihreiden luomivärien alla, ja Violet-sävyä vaaleanvioleteissa meikeissä.

Shiseidon Violet Visions -luomiväri lupaa muuttua voidemaisesta puuterimaiseksi, ja niin se melkein tekeekin. Se ei kuitenkaan pysy yksinään, eikä myöskään häivyty kovin hyvin, joten käytän sitä pohjustuksena. Sinivioletti väri on aivan täydellinen, etsin pitkään juuri tämänsävyistä voidemaista violettia.

MACin Paint Pot Rubenesque on todella kaunis kultainen persikka, joka löytyy minulta myös Indeliblen halpisversiona (Apricot Frost). En oikeastaan pysty sanomaan kumpi on parempi, ovat aivan samanlaisia. Tämä on the perfect persikka, voisin käyttää yksinäänkin. Tuo hentopigmenttisten persikkaisten luomivärien sävyn todella kauniisti esiin.

Ei kommentteja
25.09.2011

Halpishurahdus

Minulle tapahtui todella pitkästä aikaa luomivärihurahdus.

Muistelisin, että en ole ostanut viime kevään Naked-paletin ja kesäisen alesta bongatun Spiced Peachin jälkeen yhtäkään luomiväriä, tai liiemmin edes ollut kiinnostunut uusista. Nyt sitten yhtäkkiä löysin itseni tilaamasta Wet'n'Wild-paletteja Jenkeistä. Mitä ihm?

Välillä näköjään nettikauppojen sähköpostimainoksillakin on vaikutusta. Yleensä en koskaan edes lue tarjouspostia, mutta kun Nonpareil Boutiquelta oli tullut mainos -20% alesta, klikkasin sen jostain syystä auki. Ja pian olinkin laatimassa tilausta. Itse asiassa kuvittelin tilaavani NYXin luomivärejä, mutta Nonpareilin etusivulla huomioni kiinnittyi Wet'n'Wildin Dream Weavers -kokoelmaan. Myös blogimaailma oli tehnyt tehtävänsä, sillä alitajuntaani on etsautunut Nean hehkutuksia W'n'W-paleteista. Ja niin halvat NYXit vaihtuivat vieläkin halvempiin Wettiksiin! (Uargh, mä en kestä tuota nimeä! ^_^)

Meillä täällä Suomessa nähdään Wet'n'Wildista vain pieni murto-osa. En muista montako palettia Seppälöistä löytyy, mutta Suomen valikoima koostuu pelkästään rajatusta perusvalikoimasta, siinä missä Jenkkilän puolella W'n'W julkaisee kausikokoelmia ja suurempia erikoispaletteja. Tällainen kausikokoelma on Dream Weavers, josta tilasin kolme kuvassa näkyvää palettia.

Blue Had Me At Hello ja I Dream Of Greenie kuuluvat USAssa perusvalikoimaan. En tiedä myydäänkö näitä Suomessa. Noita kahdeksan sävyn paletteja ilmeisesti ei ainakaan. Nea oli tehnyt näillä niin ihania meikkejä blogiinsa että nämäkin sitten löysivät tiensä ostoskoriini....

Kyllä, omistan jo ennestään kaikkien näiden tilaamieni palettien sävyt. En usko että maailmassa on hurjan montaa sellaista luomivärinyanssia jota en jo omistaisi, sillä perusteella en siis luomivärejä hanki. Kyse on palettien muodostamista kokonaisuuksista ja värikombinaatioiden houkuttavuudesta... Kyllähän te tiedätte. :) Sellaista on kosmetiikkafriikkeys.

Näille paleteille tuli postikuluineen hintaa 4,90€/kpl. Eikös se ole suunnilleen saman verran kuin mitä ne Suomessa maksavat...?

Edit. Kommenttien perusteella Nean blogista leviää joku virus, joten linkki Nean W'n'W-postauksiin poistettu tekstistä. Minun koneeni palomuuri ei tosin sano mitään.... Blogiluettelossani on linkki Nean blogiin (Fashioned In Finland), joten uteliaat voivat omalla vastuullaan mennä sitä kautta ja klikata tunnisteluettelosta Wet'n'Wildia, jos meikkikuvat kiinnostavat.

22 kommenttia
23.09.2011

Terveisin äiti.

Keskiviikkoinen postaukseni meikkauksesta ja itsetunnosta herätti paljon kommentteja. Näköjään myös äidissäni.

Torstai 22.9.2011 klo 17.49  Vastaanottaja: Sanni. Lähettäjä: Äiti.

"Sau muru, (äitini kutsuu minua Sauksi)

Käväisin päivän päätteeksi Karkkiblogissa - ja sielläpä olikin taas uusi ja kiinnostava postaus. Tässäpä suurten ikäluokkien nuoren kommenttia:

Minulle meikkaus on alun alkaen ollut asiaan kuuluva osa aikuisuutta. Aloin
meikata vasta Helsinkiin muutettuani, siis 19-20-vuotiaana, kun muutkin
ympärillä meikkasivat. Kotona asuessa se ei ikäänkuin kuulunut kuvioon,
silloinkaan kun olin jo jättänyt koulun ja kävin töissä Osuusliike Hämeen
konttorissa. Meikkaaminen, kun siihen ryhdyin, oli kulmien tehostamista
kulmakynällä, kakkumaskaraa + eyeliner-tussia, ehkä jotain helposti sottaavaa
voidemaista luomiväriä (puuterimaisia ei ollut), puuteria ja huulipunaa.
Kleopatra-look oli ensimmäinen tiedostamani meikkaustyyli, ja sitä sitten
yritettiin jäljitellä, sopi se omille kasvoille tai ei.

Koskaan en näinä vuosikymmeninä ole erityisemmin panostanut meikkaamiseen enkä ollut kiinnostunut sävyistä ja tyyleistä. "Vähän väriä naamaan" -pohjalta vain.
Siitä tuli tottumus, toimenpide joka tehtiin aina ihmisten ilmoille lähtiessä.

Töissä teatterilla ja tanssitunteja pitäessä minulla on aina vakimeikkini, siis
ei aina samat luomivärit mutta saman vahvuinen eli suht kevyt ehostus. Se
jotenkin kuuluu rooleihini teatterilla ja tanssinopettajana. Antaa huoliteltua
vaikutelmaa. Kyllä tuntuisi oudolta tulla töihin tai tanssioppilaiden eteen
paljain kasvoin, mutta ei siksi että nolottaisi näyttäytyä sillä lailla, vaan
koska oletan että muut ovat tottuneet näkemään minut tietyn näköisenä ja
ihmettelisivät mistä nyt tuulee... Vai onko tämä vain selittelyä? Ehkä
ammattiroolini vaatii tällaista "työasua".

Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota
siihen miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät. Omaa tyyliäni en
kuitenkaan ole ihmeemmin muuttanut, kuten tiedät. Värejä on tullut lisää, ja
poskipuna ja pensselit ja nyt viimeksi tämä hyvin toimiva meikkivoide.

Silloin kun en meikkaa, minullekin lähes riittää pelkkä vesipesu naamaan.
Paitsi jos on ollut erityisen hikinen/pölyinen/likainen päivä, jolloin saatan
käyttää vaikka vain tavallista saippuaa. Ja sitten ihovoidetta päälle, koska
saippua kuivattaa ihoa. Mutta varsinaista puhdistusvoidetta/geeliä vain
meikkejä pestessä.

Jotta näin... Eikö ole huvittavaa ja hämmästyttävää, että olet saanut yli
kuusikymppisen äitisi pohtimaan ja kirjoittelemaan tämmöisiä! (Kyllä, äiti, se on..!)

- Äiti"

Ei kommentteja
21.09.2011

Meikkaus ja itsetunto

Tänään haluaisin kirjoittaa ajatuksiani meikkauksesta ja itsetunnosta.

Siemenen aiheeseen heitti ihana lukijani jo vuosi sitten syyskuussa. Sain eräältä lukijalta pitkän sähköpostin, joka käsitteli hänen mietteitään meikkauksen suhteesta itsetuntoon. Hän kirjoitti, että olisi mielenkiintoista kuulla minunkin näkemykseni tällaisiin asioihin.

Vuosi ehti kulua, mutta aihe ei unohtunut mielestäni. Juuri tämän tyylinen kirjoittaja ja bloggaaja minä olen. Aiheet saattavat muhia ja odotella kuukausista jopa vuosiin, ennenkuin ne tulevat ulos postauksen muodossa.

Chapter 1: Minä.

Lukijani kirjoitti, että on tulkinnut niin, että meikkaaminen on minulle harrastus ja mielenkiinnon kohde, eikä varsinaisesti "pakko". Mitä tällä "pakolla" sitten tarkoitetaan? Varmaankin sitä, että jos kokisin olevani epäviehättävä tai suoranaisesti ruma, tuntisin meikkauksenkin olevan välttämätöntä. On helppoa ajatella, että meikkaus kompensoi suoraan henkilön epäviehättävyyden tunteita.

Vastaan lukijan tulkintaan omalla kohdallani kyllä ja ei. Kyllä, olen aina kokenut meikkauksen olevan minulle "pakko". Olen luonnostaan hyvin kalpea ja väritön, kulmakarvani ovat olemattomat ja vaaleat  ja ihoni niin ohut että verisuonet kuultavat läpi. Silmieni alla on lapsesta saakka ollut syvät, tummat varjot. Meikkaus on ollut minulle alusta saakka ydintarkoitukseltaan terveen näköiseksi tekemistä. Se oli minulle monen monta vuotta pelkkä rutiini, ja toistin saman perustervehdyttävän meikin joka aamu; tummat silmänaluset peittoon, kasvoille hiukan väriä meikkipohjalla ja huulipunalla, silmät esiin beigellä standardimeikillä, kasvoille ryhtiä meikkaamalla kulmakarvat.

Eli kyllä, tältä kannalta meikkaus on tuntunut pakolta. Haluan näyttää omalta itseltäni, ja peilistä katsoneet väsyneet ja kalpeat kasvot eivät ole tuntuneet minulta.

Sittemmin meikkaus laajeni harrastukseksi, ja "terveysnaamiomeikki" monipuolistui väreillä leikiksi ja selkeämmäksi kasvojen muokkaukseksi. Taitojeni (ja iän) karttuessa jotain kuitenkin muuttui. Tulin niin sinuiksi kasvojeni kanssa, että nyt, 32-vuotiaana, voin vihdoin mennä ulos ilman meikkiä. Näytän edelleen väsyneeltä, ja saatan meikittömänäkin päivänä yrittää peittää pahimmat silmänaluset, mutta enää en koe pakottavaa tarvetta tehdä silmämeikkiä ripsiväreineen ja rajauksineen tai edes levittää meikkipohjaa kasvoille.

En osaa sanoa onko tässä kysymys itsetunnosta. Lopulta uskon, että kyse on enemmänkin iän tuomista muutoksista suhteessa itseensä.

Mutta tämä minusta.

Chapter 2: Muut.

"Olisi mielenkiintoista lukea siitä, mitä mieltä olet meistä kosmeettisesti huolettomista ihmisistä. Olemmeko ällöttäviä, rumia, ihanan luonnollisia, mitäänsanomattomia, vanhoina todennäköisesti liian ryppyisiä, kauniita sisältä, vähän tyhmiä ja piittaamattomia, eri koulukuntaa, poikkeavia, outoja, miesmäisiä tai yhtään mitään erityistä?"

Näihin sanoihin päätti lukijani sähköpostinsa. Hän oli kirjoittanut meikkauksen lisäksi myös suhtautumisestaan ihonhoitoon. Hän ei meikkaa juuri koskaan, ja ihonhoito on yhtä kuin kasvojen peseminen vartalosaippualla suihkussa käydessä. Lukija arveli, että hän taitaa olla mielestäni "kamala kauhistus".

Hän kirjoitti myös, että "meikkaaminen on siitä mielenkiintoinen asia, että sen perusteella saatetaan vetää ihan ihmeellisiä päätelmiä toisista ihmisistä."

Aivan totta. Ja tästä päästään taas takaisin itsetuntoon. Onko meikkaamattomilla ihmisillä parempi itsetunto kuin joka päivä orjallisesti meikkaavilla? Vai onko se vain tapa, tai keino ilmaista itseään, niinkuin se että toiset käyttävät tuntitolkulla aikaa asukokonaisuuksien hiomiseen, samalla kun toiset vetävät päälleen samat farkut ja neuleen, ja kokevat silti olevansa ihan kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä?

Itse uskon jälkimmäiseen. Minusta meikkaus vs. meikkaamattomuus on ensisijaisesti tapa, ja toissijaisesti tyylikeino ja persoonallisuuden ilmentymä. Vahvalla meikillä kasvonsa naamioivalla ihmisellä voi olla aivan yhtä hyvä itsetunto kuin henkilöllä, joka ei ole koskaan edes kokeillut ripsiväriä. Aivan varmasti on myös yksilöitä, joilla asia on juuri päinvastoin, mutta haluan sanoa että itse en ainakaan tee meikkauksen perusteella sellaisia päätelmiä.

Kyllä, meikki on väline, jolla voi häivyttää itsessään kohtia, joista emme pidä. Ja jos henkilö kokee omaavansa paljon kohtia, joista ei pidä, silloin hänen itsetuntonsa ei ole vahvimmillaan. Näin ollen meikkiä voi käyttää välillisesti keinona tulla toimeen itsetuntonsa kanssa, ja se auttaa sosiaalisissa tilanteissa samalla kun sisin työstää suurempia prosesseja.

Arvelen, että valtaosa naisista ei edes mitenkään analysoi meikkaamistaan. Se vain suoritetaan aamuisin niinkuin suihkussa käynti ja pukeutuminenkin. Meikki voi olla kuin asuste, se lisätään kokonaisuuteen kuin vyö tai huivi. Se viimeistelee meidät. Joku toinen taas ei kaipaa vyötä tai koruja.

Itse en edes kiinnitä huomiota ihmisten asusteisiin. Jos joku minut tapaava henkilö on harkinnut pitkään minkä värisen hiussoljen ja saappaat hän yhdistää tyylikokonaisuuteensa, se menee minun seurassani aivan hukkaan. Samoin on varmasti meikin laita toisessa tilanteessa. Jos itse joskus olenkin tuntenut oloni epävarmaksi kun lähdin illanviettoon pelkällä huulirasvalla, puuterilla ja ripsivärillä, niin muut eivät todennäköisesti edes huomaa että minulta puuttuu se signature-eyeliner-rajaukseni.

Mitä tulee siihen, mitä mieltä olen "kosmeettisesti huolettomista ihmisistä", niin näen, että heillä vain on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet. Ystäväpiiriini kuuluu useita ihmisiä, jotka eivät meikkaa, ja se on niin luonnollista ettei sitä oikeastaan edes ajattele. Jos jotain olen miettinyt, niin ehkä sitä miten helpolla he pääsevät aamuisin töihin lähtiessään. ^_^ He eivät ole kummajaisia, piittaamattomia tai mitäänsanomattomia. He ovat omia itsejään. Sinä lennätät lennokkeja, minä kerään postimerkkejä.

Yhtä asiaa en kiellä, ja se kävi ilmi Mies hoitoon! -postauksestakin. Olen ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät erikseen pese kasvojaan. Mutta siinäkin asiassa olen pehmentynyt. Kasvojen pesemättömyys oli minusta ennen jopa ällöttävää, mutta sittemmin olen tajunnut että kyllähän ne kasvot puhdistuvat riittävästi siellä suihkussakin. Ja jos joku ei käy suihkussa päivittäin, niin entäs sitten. Meidän ihomme on selvinnyt historian sivun ilman päivittäistä puhdistusta, joten miten se ei selviäisi nyt? Kyse on omista tavoista ja tottumuksista. Minä haluan pestä kasvoni perusteellisesti päivittäin, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä että muidenkin pitäisi.

* * *

Miten te koette itsetuntonne ja meikkauksen suhteen? Voitteko mennä ulos ilman meikkiä? Onko meikki erottamaton osa minuuttanne, vai "asuste"?

Ei kommentteja
17.09.2011

3 X Lily Lolo Eyeshadow

Esittelyssä kolme Lily Lolon luomiväriä. Sain Biodelly.comista kokeiltavaksi persikkabeigen Honey Peach -sävyn, harmaanvioletin Golden Lilacin (kulta ei juuri minun luomillani näkynyt) sekä harmaanvihreän Mysteryn.

Honey Peach on kaunis ja toimiva persikan sävy. Erittäin hyvä yleissävy arkeen. Luomella pelkkä Honey Peach + ruskea eyeliner-rajaus.

Mystery on sekin oiva sävy arkeen ja hillittyyn meikkiin. Luomilla sisänurkassa Urban Decayn Virgin, kulmaluulla Revlonin Frosty White ja loppuluomella Mystery. Rajaus BeYu'n vihreä eyeliner.

 

 

Golden Lilac -look.

Vaikka Golden Lilac -luomivärissä kultaista sävyä purkissa näkyykin, niin luomille saakka se ei yllä. Itse nimeäisinkin sävyn kiltisti Grey Lilaciksi. Jälleen kerran kaunis sävy arkeen. Sopii hyvin harmaiden tai luumunviolettien seuraan smokey-meikkiin.

Kuvan meikissä koko luomella Golden Lilac, sisänurkassa aavistus Urban Decayn Virginiä, ulkonurkassa sipaisu Urban Decayn Creep'iä ja kulmaluulla Revlon Frosty White. Rajaus BeYu'n siniharmaa kynä, ja sen jälki pehmennetty Urban Decayn Gunmetal-luomivärillä.

Yhdistin meikkiin vielä Benecosin Urban Grey -kynsilakan. Tämän lakan olen saanut kokeiluun Ecodeal-nettikaupasta. Poskilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -poskipuna ja huulilla Lumenen nudehuulipuna #96 (Hiekkaranta).

Kyllä, se hurja nimetön on nyt katkennut. Kukin kynsi vuorollaan.

Lily Lolon luomivärit kustantavat niinkin paljon kuin 6,90€, ja Benecosin kynsilakoilla on hintaa 5,90€. Tällä kertaa en keksi arvioitavista tuotteista mitään huomautettavaa, luomivärit ovat silkkisiä ja kauniisti levittyviä ja Benecosin lakka - no, itse asiassa se taisi kuivua taas tosi hitaasti, niinkuin aiempikin testaamani Benecos-lakka. Sillähän ei tosin ole mitään väliä, kun käyttää joka tapauksessa pikakuivattajaa. Minulla se on edelleen Sally Hansenin.

* * *

Väsymys alkaa jo näkyä kuvissa. Nyt en taida vähään aikaan ottaa kasvokuvia.

Ei kommentteja
13.09.2011

Kirppis!

Pikapostaus: auttakaa persaukista mäessä ja ostakaa pois mun jemmoja! Jouduin tällä kertaa laittamaan myyntiin sellaisiakin tuotteita jotka olisin oikeasti halunnut pitää, mutta nyt on rahatilanne sen verran akuutti että piti tyhjentää kaappien sopukoita. Lisään illan aikana vielä lisää tuotteita.

Jos kiinnostuit jostain tuotteesta etkä omaa Huutis-tiliä, laita sähköpostia.

Huuto.nettiin tästä.

P.S. En ole ehtinyt vielä vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin, on ollut tosi huonosti aikaa olla koneella. :/ Mutta huomenna on vapaapäivä, jonka ajattelin pyhittää kommenteille, sähköposteille ja jopa peräti meikkikuville...!

P.P.S. Keskiviikko. Kaikki meni - kiitos paljon kaupoista! Eilen oli tili miinuksella mutta tänään oli varaa jo käydä Lidlissä. ;) Oikeasti suuret kiitokset.

P.P.P.S Torstai. Suru.

Ei kommentteja
11.09.2011

Kosmetiikan hintakatto - kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan?

Yksi asia, mikä on mietityttänyt minua siitä lähtien, kun kiinnostuin etenkin selektiivisestä (= suomeksi kalliista ;)) kosmetiikasta, on hintakehitys. Kun ostin ensimmäisen Diorin viiden sävyn luomiväripalettini, sen ovh Suomessa oli n. 50 euron hujakoilla. Saattoi olla peräti 47 euroa ja risat. Tämä oli vuonna 2006. Itse ostin palettini laivalta, ja siellä se maksoi n. 33 euroa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, et löydä Diorin viisikkoa 33 eurolla edes hongkongilaisesta nettikaupasta, ja Suomen normihinta on sydäntä rutistavat n. 67 euroa!

33 euroa on paljon rahaa meikkituotteesta. 47 euroa on jo tosi paljon. 67 euroa luomiväristä on (minun mielestäni) jo ihan järkyttävä summa. (Tai sitten, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa, ”Köyhästä se vain saattaa tuntua siltä.”) Kuulun itse matalatuloisten luokkaan, ja näin ollen suhtaudun hintoihin luonnollisestikin eri tavalla kuin sellaiset henkilöt, joiden ei tarvitse ruokakaupassa katsoa kärryyn heittämiensä tuotteiden hintalappuja.

Vaikka tiedän, että itse olen ns. köyhä, niin työssäni olen huomannut että suomalaisten kosmetiikka-asiakkaiden kipuraja tuntuisi kuitenkin olevan ihan minkä tahansa tuloisten kesken sellainen n. 50 euroa. Yli 50 euroa maksava tuote koetaan yleensä poikkeuksetta hintavaksi (vaikka siihen olisi varaakin), ja sen ostoa harkitaan enemmän kuin kahden kympin tuotteen.

Vielä tällä hetkellä löytyy asiakkaita, jotka mielihyvin maksavat ällistyttävät 70 euroa luomiväristä tai 100 euroa meikkivoiteesta. Mutta hinnat nousevat joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua Diorin klassinen viisikko kustantaa todennäköisesti jo lähemmäs 3-numeroisen summan. Kysymys kuuluu: milloin kosmetiikkatuotteelle tulee hintakatto vastaan? Kuinka paljon huulipuna, luomiväri tai kynsilakka saa maksaa, ennen kuin asiakas kokee tuotteen hinnan kohtuuttomaksi? Kyllä, aina löytyy ”miljonäärivaimoja” joilla on varaa ostaa se tuhannenkin euron yövoide, mutta ei kosmetiikkateollisuus elä näillä harvoilla ja valituilla. Tavalliset massakuluttajat ovat ne, jotka tuovat firmoille suurimmat voitot. Ja siinä vaiheessa, kun tavallinen rouva Jansson päättää, että nyt käytän tämän satasen mieluummin uuteen takkiin tai ravintolalaskuun, on Firma pulassa.

Itse olen sellainen ”rouva”, jolle jo se viiden vuoden takainen 47 euroa oli aivan liikaa luomiväristä. Minulla olisi siihen käytännössä varaa, mutta ihan periaatteesta en halua laittaa viikon ruokakuluja tuotteeseen, jonka saan halvemmallakin. Nyt kun hinta on sen 67, niin aidosti hämmästyn joka kerta, kun joku sen epäröimättä maksaa. Tajuan suhtautumiseni kapeakatseisuuden, kun tosiaan ihmisiä ja lompakkoja on monenlaisia, mutta en siltikään voi olla ihmettelemättä.  Etenkin, kun käytäntö on vahvistanut mielikuvaani tuosta viidenkympin maagisesta rajasta.

Saisiko Firma tuotteestaan X enemmän voittoa, jos se olisi hinnoiteltu edullisemmaksi ja sitä myytäisiin sen vuoksi kappalemäärällisesti enemmän? Kai jossain hienoissa markkinointi-instituuteissa on tarkoin mietitty ja laskettu, millä hinnalla joku tuote on vielä kannattava vaikka sitä hintansa puolesta myydään vain harvoille. Nämä ovat älyttömän kiehtovia juttuja, joihin liittyvät vielä olennaisesti tuotteen imago ja sen ostajalleen tuoma statuksellinen lisäarvo. Jonkun Guerlainin luomivärin on vain maksettava tosi paljon, jotta se olisi luksuskategoriassa. Tuote tuntuisi ihan eriltä, jos sen saisi kolmella kympillä.

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä päivää, kun en enää saa ”viisikoita” kaupaksi. Hintojen nousuhan ei voi pysähtyä, eikä minusta tunnu siltä että palkat nousevat ihan samassa tahdissa. Nämä ovat tietystikin paljon laajempia kokonaisuuksia, joita pienen kosmetiikkabloggaajan pää ei riitä käsittelemään.

Mikä on teidän henkilökohtainen kosmetiikan hintakattonne? Paljonko maksaisitte vaikkapa kasvovoiteesta, ripsiväristä tai huulipunasta?

Ei kommentteja
1 2

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (59)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)