Nyt kaikki sanoo JEEE! Jos kuulutte niihin (tuhansiin), jotka tuskailevat Urban Decayn Primer Potionin epäkäytännöllisen pakkauksen kanssa, rukouksiinne on vastattu. Urban Decay on vihdoin ja viimein lanseerannut kulttituotteensa tuubissa. Pakkauksella on kokoa 25 ml ja Urban Decay mainostaa putkilon olevan toistaiseksi vain "limited edition". Tätä ovat niin kuluttajat kuin ammattilaisetkin odottaneet ja toivoneet niin monta vuotta, että eiköhän tuubi pian jää valikoimaan ihan pysyvästi. Jos ei, niin emme käsitä! Hintaa jättikoolla on 29 dollaria, ja tällähän pohjustaa sitten luomiaan seuraavat kolme vuotta. Meikäläinen ainakin laittaa tuubin tilaukseen!
Vielä ei ole tiedossa alkavatko eurooppalaisetkin nettikaupat (esim. LookFantastic ja HQHair) myymään tuubiversiota, joten tarkkailkaa eBayta. Itse tilaan tuubin varmaan Sephoralta jenkkikaverini osoitteeseen. Tilaukseen saattaa sujahtaa myös jompikumpi näistä ihanista syyspalettiherkuista:
Naked näyttäisi olevan aivan täydellinen kokoonpano kauniita neutraaleja (ai mitä minä sellaisilla? ^_^), ja alempi, Vegan Palette, kuuluu kategoriaan "kertakaikkiaan niin söpö että haluaisin omistaa". Vähän niinkuin Mäyrä-jutut.
Hei - kanteen on piirretty älyttömän söpöjä eläimiä ja joukossa on jopa chihuahua. Olenko mä myyty? No olen. Mä oon niin helppo.
P.S. Koskahan joku merkki tajuaa julkaista My Little Pony -meikkikokoelman...? MAC? Sitä päivää odotellessa.
Vähän asiaa luomivärien koostumuksista. "Perusmeikkailija" ei välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon luomivärin koostumus vaikuttaa meikin onnistumiseen, mutta minun kaltaiseni meikkibimbo analysoi tällaisia supertärkeitä* asioita päivittäin.
*) Huumoria
Luomivärit voi jakaa karkeasti neljään eri koostumukseen; matat, satiinit, helmiäiset ja glitterit. Matat eivät heijasta lainkaan valoa, satiiniset ovat kevyesti hohtavia, helmiäiset runsaasti hohtavia ja glitter-sävyissä on kimallepartikkeleita. Käyn nyt hieman läpi eri koostumuksien ominaisuuksia.
MAC Copperplate - Dr. Hauschka Stone Colours - Manly 120
Mattasävyt voivat olla hankalia. Koska ne eivät heijasta valoa, on niiden häivytys aina hieman työläämpää kuin helmiäisten. Valoaheijastavuus antaa paljon anteeksi, sillä hohtava varjon reuna ei näytä yhtä tarkkarajaiselta kuin mattainen. Valoaheijastamattomuudella on myös etunsa. Mattasävyillä saa luotua kaikkein tummimmat ja intensiivisimmät varjostukset. Jos teet jotain todella dramaattista lookkia, pohja kannattaa aina tehdä mattasävyillä.
Mattasävyt kärsivät myös harmillisen usein kuivasta ja pölyisestä koostumuksesta. Ihanteellisimmillaan puuteriluomiväri tuntuu aavistuksen voidemaiselta tai kostealta, vaikkei siinä mitään kosteutta olekaan. Jos luomiväri on todella kuiva ja "jauhoinen", se ei tartu ihoon parhaalla mahdollisella tavalla. Myös muut kuin mattakoostumus voivat olla kuivia, mutta matta- ja glittersävyt tuntuvat kärsivän ongelmasta muita koostumuksia useammin.
Dior Bleu Denim (siniset) - Dior The Mauves - Dior Rose Gipsy
Satiiniset koostumukset ovat arkimeikissä helpoimpia ja toimivimpia sävyjä. Vaikka Raili Hulkkonen on ikävästi iskostanut moneen aikuiseen naiseen uskon, että 30 täytettyään saa käyttää vain mattasävyjä, ovat kevesti hohtavat sävyt oikeasti paljon imartelevampia. Kokomattainen meikki on aika eloton ja jopa tunkkainen, mutta hohto tuo meikkiin heti valoa ja heleyttä. Satiinikoostumuksen hohto on niin hienojakoista, että se ei tuo kenenkään ryppyjä esiin, vaan päinvastoin häivyttää niitä valokynän tavoin. Satiiniset luomivärit tuntuvat usein silkkisiltä ja levittyvät ja häivyttyvät kauniisti.
Urban Decay Shattered - Manly 120 - MAC Amber Lights - Dior Tropical Light
Helmiäissävyillä oli pitkään huono maine juurikin rva Hulkkosen kaltaisten kommenttien takia. Kommenteilla on sinänsä ollut joskus perustelunsa, sillä helmiäiskoostumus on ennen vanhaan ollut paljon kiiltävämpi ja partikkelit karkeampia. Meidän aikamme helmiäispigmentti on kuitenkin paljon hienojakoisempaa.
Helmiäissävyille on englanniksi monia nimityksiä, kuten frost, pearl, shine, shimmer, iridescent ja metallic, mutta kaikille on yhteistä selkeä hohto. Metallisävyt ovat kaikista hohtavimpia. Ihan aitoa helmiäistä luomiväreissä ei taida olla lainkaan(?), vaan hohto tulee esimerkiksi mica-nimisestä mineraalista. Helmiäissävyt ovat omiaan juhla- tai iltameikeissä, mutta me meikkifriikit käytämme niitä päivittäin. Itse pidän hohtavaa koostumusta aivan arkisena, ja hätkähdän edelleen kun asiakkaat töissä empivät helmiäisluomivärien kohdalla.
Dior Sweet Illusion (matta + glitter) - Urban Decay Grifter (helmiäinen + glitter) - Urban Decay Chopper (helmiäinen + glitter) - MAC Creme De Violet (matta + mikroglitter). Urban Decayn glitter ei erotu kuvassa, mutta Ammo-paletin omistajat tietänevät että naamalla se kyllä näkyy....
Glitter on yksi epäkiitollisimmista koostumuksista. Glitter ei oikeastaan itsessään ole mikään koostumus, vaan kimallepartikkeleita lisätään muihin koostumuksiin, niin helmiäisiin kuin mattoihinkin. Useimmiten glitter yhdistetään kuitenkiin mattaan, ja surullista kyllä vieläpä siihen kuivaan, jauhoiseen mattaan. Glitterin omituisuus luomiväreissä on sen totaalinen epäkäytännöllisyys; glitter näkyy kyllä värinapissa, mutta kun levität sen luomelle, ovat kaikki glitterit naamallasi eikä silmämeikkisi kimaltele pätkääkään. Poikkeuksiakin toki on, mutta pääsääntöisesti glitter käyttäytyy juuri näin. Syy on siinä, että glitter-partikkelit ovat niin suuria luomivärin muihin ainesosiin verrattuna, etteivät ne yksinkertaisesti tartu ihoon muun luomivärin mukana. Glitter-partikkelit ovat painavia, ja pyrkivät putoamaan. Herkkäsilmäisten ja piilolinssien käyttäjien olisi hyvä välttää glitter-luomivärien käyttöä. Itse kierrän tämän koostumuksen kaukaa.
Glitter-luomivärien poistokaan ei aina ole yhtä helppoa kuin muiden, ja glittereitä saa hinkata iholta joskus loputtomiin.
Eri merkkien koostumuksien välillä on luonnollisestikin eroja. Esimerkkejä kuivasta, jauhoisesta koostumuksesta ovat esimerkiksi 88- ja 120 –palettien sävyt, jotkut mineraaliluomivärit sekä osa Make Up Storen Microshadow-luomiväreistä. Huomaat miten tämä koostumus käyttäytyy, kun yrität lähteä kerrostamaan tai häivyttämään sitä. Koska kuiva koostumus ei tartu ihoon kunnolla, se lähtee helposti siveltimen uuden vedon mukana. On tuskastuttavaa yrittää häivyttää sävyä, jonka läpi iho alkaa kuultaa. Samoin sävyn pakkaaminen eli voimakas kerrostaminen on työlästä. Monisävyisen meikin teko jauhoisella koostumuksella on vaikeaa, koska sävyjä on hankala liu’uttaa toisiinsa, ja edellinen sävy häipyy iholta samalla kun yrität lisätä sen viereen toisen sävyn. ”Vika” ei siis aina suinkaan ole meikkaajassa, jos meikki ei meinaa asettua.
Hyvä koostumus levittyy ja tarttuu iholle tasaisesti eikä pöllyä, ja haalenee häivyttäessä kauniisti antamatta ihon kuultaa läpi.
Esimerkki erinomaisesta koostumuksesta löytyy mm. Diorilta. (Korostan tosin, että kaikilta merkeiltä löytyy myös heikkoja koostumuksia, niin myös Diorilta.) Diorin satiininen koostumus on lempparini ja mielestäni vertaansa vailla, en ole vielä ainakaan muilla merkeillä törmännyt yhtä silkkiseen, hienojakoiseen ja kauniisti levittyvään laatuun. Etenkin vanhemmissa paleteissa tätä koostumusta on käytetty paljon, uudemmissa on kokemukseni mukaan enemmän vaihtelua. Samoin Diorin iridescent-laatu on aivan upea. Hohto on voimakasta mutta todella, todella hienojakoista ja häivyttyy kuin itsestään.
Päivittäiskosmetiikan puolella pidän eniten L'orealin ja Max Factorin luomivärien koostumuksesta. Tässä mielettömän pehmeät helmiäissävyt Max Factor Burnt Bark, L'oreal Platinum Beige ja L'oreal Natural Peach.
Jopa yhden merkin samanniminen koostumus vaihtelee, tästä hyvänä esimerkkinä MAC. MACin luomivärithän on jaettu peräti yhdeksään koostumukseen, joista Frost, Satin, Starflash ja Veluxe Pearl ovat hohtavia, Lustret hileisiä tai glitterisiä, Matte ja Matte2 (yllättäen) mattoja, Veluxet semimattoja ja Velvet vaihtelee matasta mikroglitteriin. Suosituin koostumuksista on Frost, jonka pitäisi olla se hohtavin. Frostit voivat olla kovia ja heikkopigmenttisiä (esim. sävyt Paradisco ja Seedy Pearl) tai voidemaisen pehmeitä ja runsaspigmenttisiä (esim. Amber Lights ja Naked Lunch). Samoin ne voivat olla todella voimakkaasti hohtavia tai hyvin himmeitä. Koostumuksen nimi ei siis ikävä kyllä takaa samaa laatua.
Parhaimmat testaamani mattasävyt löytyvät MACiltä ja Dr. Hauschkalta. MACin Matte2-koostumus on pehmeämpi ja ”voidemaisempi” kuin alkuperäinen Matte, ja Dr. Hauschkan Stone Colours –paletti on kuin tehty Matte2:lla. IsaDoran viiden sävyn mattapaletit vaikuttavat myös olevan lähellä tätä koostumusta.
Mikä on teidän suosikkikoostumuksenne? Entä inhokki? Löytyykö lukijoiden joukosta niitä, jotka noudattavat Hulkkoskan mattasävysuositusta eivätkä voisi kuvitellakaan käyttävänsä helmiäisluomivärejä? Entä onko joku löytänyt glitterluomivärin, jonka glitterit todella pysyvät luomilla?
Okei. Tämä täytyy jakaa teidän kanssa. Voitteko uskoa, että kuvassa on täytekakku?
30-vuotispäiväänsä juhliva Mika(!) lienee epäilemättä jonkin asteinen MAC-addikti. Tai töissä MACillä. Hur som helst, kakku kyllä pudottaa silmät päästä.
Voin tässä samalla vinkata teille aivan hulvattomasta blogista, josta kuva on peräisin. Kyseessä on hulluja, hirveitä, hassuja, outoja, epäonnistuneita tai muuten vain friikkejä kakkuja esittelevä Cake Wrecks. Tuota sivustoa voi jumittua selailemaan tunneiksi, sieltä löytyy niin uskomattomia virityksiä että ei tosikaan. Voisitteko esimerkiksi kuvitella leikkaavanne hellyttävän, vastasyntyneen vauvan muotoon tehtyä kakkua...?
Ei mulla muuta tällä kertaa. Öitä puput!
Tämähän on tietysti mielipideasia, mutta minuun ei oikein kolahda Diorin syksyn lookki. Mielikuvituksellisesti The Smoky -nimetty kokoelma pitää nimensä mukaisesti sisällään hyvin savuisia sävyjä, mutta ne eivät vedä vertoja viime syksyn upeille paleteille, smoky-teemalla nekin.
Lookkiin kuuluu kaksi viiden sävyn palettia, Designer-sarjaan kuuluva Pink Design ja tavallinen viisikko Misty Mauve. Designer-sarjan paleteissa on viiden luomivärin sijaan yksi semivoidemainen pohjustussävy, kaksi luomivärisävyä, voidemainen rajaussävy ja läpinäkyvä kimallesävy viimeistelyyn.
Kuvassa paletit näyttävät suhteellisen erisävyisiltä, vaikka kummassakin on violettia.
Swatchitkin näyttävät vielä erilaisilta.
Mutta katsokaapa meikkikuvaa. Kummalla luulisitte meikin tehdyn?
Minusta sävymaailma näyttää aivan Misty Mauvelta, mutta meikki onkin tehty Pink Designilla. Tulos: mustelman värinen meikki. En tykkää. Tai siis lue: ei sovi minulle. Hassua miten Pink Designin viileäsävyinen violetti, jossa olen näkevinäni vähän sinistäkin, muuttuu iholla ruskean luumun väriseksi.
Meikki on tehty Diorin Designer-kaavan mukaan. Alimmaksi semivoidemainen pohjustus (jolla ei tee käytännössä yhtään mitään, sillä Diorin kouluttajatkin sanovat että alle on silti laitettava "oikea" pohjustus), keskimmäinen sävy luomen sisäpuolikkaalle, vasemman ylänurkan varjostussävy ulkonurkkaan ja luomivakoon ja kimallesävy -- no, sitä en kyllä laittanut kulmaluulle sillä se on aivan liian läpikuultava toimiakseen varjostuksen häivyttäjänä. Muutenkin on vähän hassu ajatus laittaa kulmaluulle glitteriä. Koulutuksessa hilesävy neuvotaan laittamaan luomen keskelle tuomaan valotäplä ja viimeistelevä kimallekerros. Monen mielestä pohjustuksen ohella aivan turha sävy. Rajaus tehty oikean alanurkan voidemaisella sävyllä. Tämäkin tuntui kumman kuivalta ja huonosti levittyvältä normaalisti käyttämiini geelirajauksiin verrattuna. Jouduin vetämään rajauksen varmaan viisi kertaa saadakseni tarpeeksi siistin rajan.
Koska paletista puuttuu kunnollinen häivytys- ja highlight-sävy, lainasin kulmaluulle vaaleaa Misty Mauve -paletista.
Huulilla lookkiin kuuluva huulipuna Serum De Rouge, sävy Smoky Pink Serum 580. Tästä mä ihan tykkäsin, on luonnossa paljon violetimpi.
Lookin hopeinen duoluomiväri Silver Screen vaikuttaisi kokoelman lupaavimmalta tuotteelta. Katsotaan ehdinkö tehdä silläkin meikin joku päivä. Misty Mauve -meikki on ihan selvä tapaus; jo swatchista näkyy ettei kolmen tummimman sävyn välillä ole juuri mitään kontrastia ja kaikki ovat samaa sävyperhettä joten tuskin erottuvat kovasti luomilla toisistaan. Varmasti moni tykkää tällaisesta paletista jolla saa takuuvarman harmonisen meikin, mutta minä en. :) Tylsää maksaa viiden sävyn paletista, jolla saa käytännössä vain yhdensävyisiä meikkejä.
A.k.a näin meikkaisin aina, jos olisin fiksu. En tarkoita, että meikkaisin aina bareMineralsilla, mutta tähän tyyliin. Eli lämmintä hohdetta kasvoille ja aina niin korrektia beigeä luomille. Tämä meikki on sukua aiemmin esittelemälleni persikkaiselle Estee Lauder -lookille, joka oli ehkä vieläkin onnistuneempi ns. arkisena kauneusmeikkinä. Ja kauneusmeikillä tarkoitetaan tässä siis meikkiä, joka tuo kantajansa parhaat piirteet esiin ja sopii täydellisesti henkilön väreihin. Mikään ei pomppaa silmiin ja meikki on harmoninen ja saa kantajansa hehkumaan.
Meikkaamattomasta meikkiin.
Iho näyttää muuten valotuksen takia liian tummalta keskimmäisessä kuvassa.
Kuvat eivät tuo sitä niin hyvin esiin (vaikka siihen tähtäsin), mutta haluan jälleen kerran painottaa, miten tärkeä merkitys poskipunalla on. Se todellakin saa kasvot hehkumaan - ja vain muutama kevyt sipaisu riittää. En kertakaikkiaan osaa enää olla ilman poskipunaa, se tuo terveet omenaposket meille olmeillekin. Kunhan vain opettelee oikean annostelun - siis EI NÄIN.
Kasvomeikkiin käytetty:
Silmämeikkiin käytetty:
Ihon pintakuivuus on tullut taas esiin, näkyy hiema posken alaosassa. Tuohon olisi kannattanut käyttää kosteussuihke-kikkaa!
En kuitenkaan ole fiksu, joten harvemmin tulee meikattua näin. (Paitsi nyt kesän beigeaallossa...)
P.S. Jälleen kerran pahoittelut englanninkielisestä otsikosta. Tiedän, että se ärsyttää joitain lukijoita. Jotkut otsikot vain toimii paremmin lontooksi.
Tänään vähän jotain erilaista. Ajattelin yrittää alkaa välillä tehdä huulipunalookkeja, koska huulipuna on selkeästi se meikkituote jota käytän vähiten. Tässä paloautonpunaiset huulet yhdistettynä savuiseen ruskeaan silmämeikkiin.
Kohtalokas peruukkipää?
Edit. Sain äidiltäni meiliä; edes hän ei ollut aluksi tunnistanut minua tästä kuvasta...! Uskomatonta! ^_^
Huulipuna Lancômen Color Fever 114 Rouge Glamorama
Silmämeikkiin käytetty
Meikkipohja Lily Lolo, sävy Blondie (mun talvisävy ja tällä hetkellä vielä hieman liian vaalea iholleni, mutta tahdoin kasvoista vaaleat). Varjostus NYX Blush Taupe, poskipuna N7 Pink Shimmer.
Posepose.
Tein silmämeikin kasarityyliin eli vedin varjostuksen voimakkaasti sisänurkkaan ja kulmakarvoihin saakka. Tätä meikkityyliä näkee paljon lehtien kuvissa (esim. uusimman Trendin Voimameikki-jutussa), ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sinne se sopii ja saa jäädäkin. Tällainen varjostustyyli näyttää luonnossa oikeasti aika karulta, ja imartelee harvan silmiä. Kamera on syönyt meikin tehoa näissä mun kuvissa, mutta oikeasti silmät oli tosi tummat ja oudon näköiset. Tällainen varjostus saa käytännössä aikaan sen, että silmät näyttävät olevan entistä suuremmissa kuopissa. Kuvissa se tuntuu kuitenkin toimivan ja on tehokas.
Mitäs mieltä mustasta tukasta Sannilla?
Bloggerin puolelta tuttu Google Reader -palkki on nyt saatu liitettyä Indiedaysinkin blogeihin. Eli nyt blogia voi taas helposti alkaa seuraamaan Blogger-tilin tai Googlen kautta yhdellä klikkauksella.
Mun Google-lukijamäärä taisi olla 301 kun liityin Indiedaysiin, ja nyt se on 281. Ensin ajattelin palkin nähdessäni että "jee, vain 20 tyyppiä on lopettanut lukemisen"...! mutta sitten se vaihtui pian tunteeseen, "mööh, miksi nuo 20 ei enää tykänneet mun blogista...?" Tällaisen miettiminenhän on tietysti ihan lapsellista ja hölmöä, sillä lukijoiden mielenkiinnot vaihtuvat enkä itsekään lue jatkuvasti samoja blogeja. Sitten mä kuitenkin palasin ajatukseen, että onkohan monikin lopettanut lukemisen ihan vain siksi että muutin Indiedaysiin? Se ajatus surettaa jostain syystä. Blogi on mielestäni ihan samanlainen kuin ennen huhtikuuta, eikä Indiedays ole viidessä kuukaudessa vaikuttanut tyyliini mitenkään. Mä olen täällä edelleen se "the odd one out"! :)
Kyllästyttekö te helposti blogeihin ja vaihdatte lukulistanne sisältöä?
Varoitus: parental advisory herkkänahkaisemmille lukijoille. Älkää nyt enää useammat lopettako blogin lukemista siksi, että altistuitte rumille luonnonkynsille.
Kynteni ovat koko blogin ajan herättäneet enemmän tai vähemmän kiinnostusta, useimmiten paheksuvien ja pituutta kauhistelevien kommenttien muodossa. Tämä on aika jännä ilmiö, kun ottaa huomioon että tämä ei ole kynsiblogi, ja kynsikuvia on julkaistu erittäin vähän suhteessa muihin postauksiin. Klikkaus-statistiikka kuitenkin kertoo, että kynsipostaukset kiinnostavat Karkkipäivänkin lukijoita erityisen paljon. 'Kynsijutut'-tunniste on viiden eniten klikatun tunnisteen joukossa. En ole tainnut onnistua julkaisemaan yhtäkään kynsilakkapostausta ilman, että joku on ihmettelemässä kynsieni pituutta, muotoa ja yleistä "epäsovinnaisuutta". Julkaistuani kuvan peukaloni kynnestä ilmoitti yksi lukija jopa lopettavansa blogin seuraamisen silkasta järkytyksestä. (Tätä voi mielestäni jo pitää hieman ylimitoitettuna reaktiona.....)
Tässä tulee nyt kynsieni tarina.
[Ainiin - säästääkseni niiden aikaa, jotka haluavat vain tietää, miten kynnet saa pitkiksi, niin tässä nopeat faktat: 1. Geenit. Se tärkein tekijä. Kaikki eivät vaan voi saada kasvatettua pitkiä luomukynsiä, vaikka kuinka hoitaisi. :'-( Surullista mutta totta. 2. Huolellinen hoito. Rasvaa, öljyä, rasvaa. Vähintään kerran päivässä. Kynsinauhavoide pitää kynsinauhat pehmeinä ja siisteinä ja kynsiöljy tekee kynnestä joustavan --> kestää paremmin kolhuja ja vääntymistä. Käytä mahdollisuuden mukaan myös hoitolakkoja. 3. Ravinto. Oikea ravinto vaikuttaa kaikkeen; ihoon, hiuksiin, kynsiin. Syö siis monipuolisesti ja terveellisesti.]
Depend 196-lakka, kuvattu kesäkuussa
Innostuin kynsien kasvatuksesta 14-vuotiaana. Kaverillani oli pitkät kynnet, ja halusin samanlaiset. En tiennyt mitään kynsien hoidosta, ja tilasin kaverini opastuksella Yves Rocherilta (!) kynsinauhavoiteen, aluslakan ja kynsikylpynestettä. Tuohon aikaan Yvesillä oli aivan ihanan tuoksuinen kynsienhoitosarja, joka perustui manteliöljyyn. Aloin päättäväisesti rasvaamaan kynsinauhojani joka ilta, ja liotin käsiäni kynsikylvyssä aina lakanvaihdon yhteydessä. Ensin kynteni pysyivät vain noin 2-3 mm mitassa (siis sormenpään yli), mutta muistan että jo se tuntui minulle saavutukselta, ja kynnet näyttivät pitkiltä. Kului ehkä vajaa vuosi, ja kynnet alkoivat olla niin vahvat, että kasvoivat jo sentin mittaisiksi.
Uskokaa tai älkää, olen säästänyt joitain ikivanhoja pakkauksia. Tämä kynsikylvyn pahvipakkaus on vuodelta 1993. :)
Kynsissä oli kuitenkin eroja. Etusormen kynnet murtuivat luonnollisestikin helpommin kuin muut, kun taas peukalo, nimetön ja pikkurilli kasvoivat ihan mielettömiin mittoihin. Peukalonkynnet olivat välillä niin järkyttävän pitkät, että pysähdyin itsekin tuijottamaan niitä ihmeissäni. Pisin kynteni kasvoi kuuden sentin mittaiseksi ja kiersi täyden korkkiruuvin. Annoin itselleni lempinimen Deinonychus, "hirmukynsi". Panin myös merkille, että kynteni kasvoivat väkisin vinoon. Toiset alkoivat kääntyä jo heti sormenpään ylitettyään, toiset kasvoivat suoraan kaksikin senttiä ennen vinoutumista. Luulin ensin, että asialle voi tehdä jotain, ja yritin pahimmillaan pitää kynsiäni kirjan välissä (!) kylvyn jälkeen, että ne kuivuisivat suoraan muotoon. ^_^ Kuvittelin, että voisin pakottaa ne suoristumaan. Lopulta tajusin, että kynnen muoto on sekin geenien sanelemaa, eikä vinoutumiselle voi mitään.
90-luvun puolessa välissä rakenne- tai tekokynnet eivät olleet yleisiä, ja pitkät kynnet melkeinpä harvinaisuus. Minut on jopa muutaman kerran pysäytetty kaupungilla ja kysytty olenko "se kynsityttö". Olin myöskin meidän piireissä ensimmäinen, joka alkoi käyttää värikkäitä kynsilakkoja. Ensimmäiset värilakkani olivat Star Gazerin violetti ja mattavihreä. Näitäkin ihmeteltiin koulun käytävillä suut ammollaan. Kyllä on ajat muuttuneet vuodesta 1994... ^_^ Lukiossa en ollut enää ainoa pitkäkyntinen, kun kaverini Maija kasvatti myöskin parin sentin sapelit. Maijan kynnet vieläpä kasvoivat suoraan, ja olin siitä niin kateellinen. Lukiossa tokaluokkalaiset nimesivät meidät Kynsityttöduoksi, ja pääsimme jollekin abien friikkilistallekin. :D
Jossain vaiheessa luovuin kynsinauhavoiteen käytöstä, tai käytin sitä hyvin satunnaisesti, ehkä pari kertaa kuussa. Kynsikylvytkin jäivät. Huomasin, että kynteni pysyivät pitkinä joka tapauksessa. Huolellinen hoitojakso oli kuitenkin ehdottoman tarpeellinen alkusysäys kynsien kasvatukselle, enkä usko että olisin muuten onnistunut koskaan. Uskon, että vuodet pitkien kynsien kanssa "opettivat" minut jotenkin käyttämään ja varomaan käsiäni eri tavalla, minkä vuoksi en lyönyt tai kolhinut kynsiä enää niin että ne olisivat koko ajan murtuneet.
Kas näin vääntyy kynsi, ja kynsi vääntyy näin....
Pitkät kynnet eivät ole koskaan haitanneet elämääni millään lailla. Ainoa konkreettinen seuraus oli se, että lukioaikoina jouduin käyttämään apuvälinettä pystyäkseni kirjoittamaan tietokoneen näppiksellä. Useimmiten käytin pyyhekumipäistä lyijykynää - pyyhekumilla oli pehmeä naputella eikä se pitänyt kovaa ääntä niinkuin pelkkä kynä! ^_^ Olen kirjoittanut useat tutkielmat lyijärin päällä naputellen. Kehityin siinä todella nopeaksi. Nykyään kynteni ovat huomattavasti lyhemmät kuin teini-iässä ja voin useimmiten käyttää näppiksellä ihan omaa sormenpäätäni. Geelikynsien aikaan käytin kirjoittamiseen pehmeää kynsiviilaa.
Horrorpeukalo viime perjantaina. Katsokaa nyt - sehän näyttää ihan kiltiltä lakattuna. :)
Niin, geelikynnet. Vuonna 2008 päätin kokeilla, josko kynsien geelaus voisi mitenkään auttaa vinoon kasvamisessa. Ja sehän auttoi! Kynnet eivät tosiaankaan lähteneet enää korkkiruuville, ja puolitoista vuotta nautin suorista kynsistä. Kuten blogin vanhat kynsikuvat todistavat, mopo karkasi kuitenkin välillä käsistä pituuden kanssa.... Ja vaikka kynteni viilattiin ovaalin muotoon huollossa joka viides viikko, ne lähtivät siltikin lapioitumaan. Aika hyvä todiste siitä, ettei edes säännöllinen ammattilaisen käsittely auta pitämään kynsiäni normaalin kauneuskäsitteen raameissa. Ne ovat mitä ovat. :)
Kun geelipinnoitteet poistettiin kynsistä joulukuussa, kynnet olivat tietenkin aivan hirveässä kunnossa. Tiesin, että nyt tarvitaan jälleen tehokasta hoitoa. Olin jo geelikynsien aikaan alkanut käyttää kynsiöljyä, mutta nyt aloin holvata öljyä useamman kerran päivässä. Hankin myös paljon kehuja niittäneen OPIn Nail Envy -hoitolakan. Maaliskuun Mitä kuuluu kynsille? -postauksessa kerroin, miten hoito oli vaikuttanut kolmen kuukauden aikana. Silloin kynnet olivat edelleen erittäin huonossa kunnossa, mutta kesäkuussa saatoin esitellä vahvistuneet, terveet kynnet. Ja kesän aikana olettekin voineet seurata kynsien kasvua lakkakuvista.
Käydessäni geelikynsihuolloissa sain kynsiteknikoltani yhden tärkeän vinkin, joka todella olennaisesti parantaa kynsien kuntoa. Levitä kynsiöljyä myös kynnen alapuolelle, "nurjalle puolelle", miksi sitä nyt haluaa kutsua. Itse olin hieronut öljyä vain etupuolelle, ja lähinnä kynsinauhojen kohdalle. Kun öljyä laittaa myös alapuolelle (tämä on paras tehdä illalla niin että öljy pääsee kunnolla imeytymään yön yli), kynnet saavat maksimaalisen kyllästyksen ja pysyvät joustavina --> ovat paljon vastustuskykyisemmät kolhuja vastaan. Löin kesällä pidemmän peukalonkynteni täysillä kaiteeseen niin, että se taittui 90 astetta. Olin ihan varma että se lohkeaisi, tai että kynteen jäisi vähintään valkoinen taitoskohta, "muistijälki", josta kynsi sitten myöhemmin murtuisi -- mutta ei. Kynteen ei jäänyt jälkeäkään ja se oli aivan ehjä. Ennen kuin aloin öljyämään, tämä selviytyminen olisi ollut mahdoton.
Maanantaiaamuna vasemman pikkurillin kynsi repesi hiustenpesussa. Siinä oli tosin ollut halkeama jo viikon verran, joten odotinkin milloin se repeäisi rikki. Nyt "aikuisena" kynnen katkeaminen ei mitenkään harmita, oli kynsi sitten kuinka pitkä. Yläaste- ja lukioikäisenä hartaasti kasvatetun kynnen murtuminen oli aina suuri tuska.
Loppuun vielä kivan värinen lakkaus parin viikon takaa.
China Glaze Entourage ja SnowCrystal 434.
Sopivat minusta nätisti yhteen!
Loppukaneettina totean vielä, että vasemman käden keskisormen kynnen haluaisin mieluusti nyt leikata, sillä se on niin ruman muotoinen. Jotenkin kynsiin kajoaminen tuntuu silti pahalta, kun ne ovat rauhassa saaneet saavuttaa pituutensa. Osa minusta on superkateellinen kaikille, joilla on suorat, siistit ja kauniit kynnet. Osa minusta taas tajuaa, että kierot kynnet ovat vähän niinkuin tavaramerkkini. Persoonallinen kauneusvirhe. Deinonychus. Se olen minä.
Kolmannessa osassa MACin Bright Sunshine on yhdistetty tyylikkäästi mustaan ja harmaaseen, ja pehmeästi ruskean eri sävyihin.
1. Keltainen + harmaa + musta. Mielestäni erittäin toimiva iltameikki. Tosin mustan kanssahan sopivat kaikki sävyt.
Luomella MAC Bright Sunshine, luomivaossa ja luomen ulkonurkassa tummaa hopeanharmaata Diorin Silver Goddess -paletista, ulkonurkan musta varjostus MAC Carbon ja Silver Goddess -harmaan yläpuolella vaaleanharmaata Diorin Night Dust -paletista. Rajaukset MAC Eye Kohl Smolder.
2. Keltainen + ruskea. Tämä yhdistelmä kuulostaa minusta jotenkin huonolta, ja tietynsävyisen ruskean kanssa se saattaisi ollakin sitä. Tässä meikissä kokonaisuus on kuitenkin aika onnistunut.
Luomella MAC Bright Sunshine, ulkonurkassa tummanruskeaa Kanebon Woody Brown -duosta, luomivaossa Catricen kaakaonruskea Mochaccino ja sen yläpuolella, luomivaon korkeimmassa kohdassa Catricen punaruskea Chili Chocolate. Kulmaluulla L'orealin Golden Beige. Yläluomen rajaus Maybelline Line Definer.
...
Mikä oli teidän suosikkinne kaikista yhdeksästä keltameikistä? Onko teillä joku sävy, jota teidän on aluksi ollut mahdoton kuvitella käyttää, ja sitten olettekin ihastuneet siihen?
