Kreikkalainen pääsiäinen - kreikkalaisten suurin juhla

Olen viettänyt pääsiäistä Kreikassa kahdesti, ja kokemukset lukeutuvat Kreikan matkojeni kohokohtiin. Pääsiäinen on kreikkalaisten suurin juhla, jopa suurempi kuin joulu, ja tunnelma on jotain aivan upeaa.

Vaikka pääsiäinen on uskonnollinen juhla, sitä voi Kreikassa verrata myös kansanjuhlaan, sillä se kokoaa paikalliset yhteen tavalla, jota mikään muu juhlapäivä ei tee. Sitä viettävät myös vähemmän uskonnolliset tai jopa ei-uskovat ihmiset, näin on kertonut kreikkalainen ystäväni Marianna. Kun riisutaan pääsiäisen ydinviesti yksinkertaisimmilleen, siinä juhlitaan lähimmäisen rakkautta. Juuri yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus korostuu kreikkalaisessa juhlinnassa.

Jos sinulla on joskus mahdollisuus kokea kreikkalainen pääsiäinen, suosittelen sitä ehdottomasti, vaikka et olisikaan uskonnollinen. Minäkään en ole, ja vaikutuin syvästi Kreikan pääsiäisestä. Sen tunnelma on pakahduttava ja perinteet sellainen kulttuurillinen kokemus, joka herkistää kenet tahansa kulttuurista ja kansanperinteestä kiinnostuneen.

Vietin ensimmäisen kreikkalaisen pääsiäiseni Paroksen saarella ystävieni Mariannan ja Vassiliksen kanssa, ja seuraavana vuonna sain kutsun Amorgoksen saarelle juhlimaan pääsiäistä paikallisen ystäväperheeni luokse.

Pääsiäisviikonlopun pääperinteet kuten jumalanpalvelukset toistuvat saman kaavan mukaan kaikkialla, mutta niiden lisäksi eri kylissä, saarilla ja kaupungeilla on omia erityisiä perinteitään. Lisäksi tietyt paikat ovat aivan erityisen tunnettuja pääsiäisestään, esimerkiksi Paros ja Korfu kuuluvat sellaisiin paikkoihin.

Paroksella Marpissan kylän Pitkänperjantain ristisaatto sekä sekä pääkaupunki-Parikian Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ekatontapiliani-kirkossa ovat kuuluisia läpi Kreikan.

Paasto

Kreikkalainen pääsiäisen vietto alkaa 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Silloin alkaa paaston aika, jota kreikkalaiset noudattavat toiset enemmän, toiset vähemmän kirjaimellisemmin, kukin oman tapansa mukaan. Tiukimmassa paastossa kaikki eläinkunnan tuotteet sekä viini jätetään pois, kevyemmässä ja yleisemmin noudatettavassa paastossa karsitaan ainoastaan punainen liha ja syödään kalaa, mereneläviä ja paljon vihanneksia. Ystäväni Marianna esimerkiksi pyrkii noudattamaan jälkimmäistä.

Mielenkiintoisesti, jopa oliiviöljy kuuluisi jättää pois, ja moni jättääkin sen pois pääsiäistä edeltävällä Hiljaisella viikolla ja viimeistään Pitkänäperjantaina.

PITKÄPERJANTAI

Pappien johtamat kulkueet saapuvat kirkkoihin kello 11 kantaen suojeluspyhimysten maallisia jäännöksiä. Edellisenä päivänä Jeesuksen arkku on koristeltu suurella pieteetillä kukkasin. Päiväjumalanpalveluksessa Jeesus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun odottamaan illan suurta Epitaph-perinnettä eli ristisaattoa.

Osallistuin Pitkänperjantain päiväjumalanpalvelukseen Amorgoksella. Tholarian kylässä Pitkänperjantain perinteisiin kuuluu myös hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen leipäseremonialla. Kylän perheet tuovat kukin oman leipänsä kirkkoon koreissa, ja jumalanpalveluksen jälkeen korit tuodaan kirkon ulkopuolelle.

Koko kirkkokansa jonottaa leipäkoreille, osa ihmisistä jopa monta kertaa, sillä leipää kuuluu ottaa niin paljon kuin vain pystyy. Mitä useammasta korista leipää ottaa, sitä suurempi kunnioitus vainajia kohtaan.

Tämä mies selvästi tekee kaikkensa kunnioittaakseen poismenneitä. ☺️❤️

Ristisaatto

Tämä ortodoksinen perinne oli minulle aivan tuntematon. En tiedä onko ristisaatto eli Epitaph yhtä komea ja koskettava tapahtuma muissa ortodoksisissa maissa, mutta Kreikassa se on yksi pääsiäisen suurimmista ja tunnelmaltaan maagisimmista seremonioista. Minulla menee iho yhä kananlihalle, kun muistelen tapahtumaa.

Epitaph-juhlakulkueessa Jeesuksen ruumis kannetaan ulos kirkosta koristellussa arkussa eli symbolisessa haudassa, ja kulkue saattaa arkkua ympäri katuja ja kaupunginosia. Tämä tapahtuu myöhään illalla tai keskiyöllä.

Tuhannet ihmiset seuraavat arkkua ja reitti on yleensä valaistu kynttilöin. Yllä olevassa kuvassa Epitaph-kulkue Paroksen Naoussan keskustassa.

Ristisaatto-kulkue lähdössä Tholarian kirkolta Amorgoksella.

Pienissä kylissä, joissa ei ole katuvalaistusta, tunnelma kulkueen aikana on kaikkein maagisin.

Amorgoksen Tholariassa kävelimme lähes säkkipimeydessä, kynttilät ainoana valonamme. Reitti kulki ylös ja alas kukkulalla sijaitsevan pienen kylän kujia ja rappusia. Mukana kulkivat kaikki kynnelle kykenevät vauvoista vanhuksiin. En ikinä unohda tätä kokemusta.

Marpissan kuuluisat kuvaelmat

Myös Paroksen Marpissan Epitaph on kokemus, joka ei hetkessä unohdu. Pitkänäperjantaina monessakin kreikkalaisessa kylässä voi nähdä asetelmia, jotka kuvaavat kohtauksia Kristuksen kärsimyskertomuksesta, mutta Marpissassa Passion toteutus on omaa luokkaansa. Paikallinen opettaja aloitti vuonna 1922 perinteen, jossa kylän lapset esittivät kohtauksia kärsimyskertomuksesta. Vuosien saatossa toteutus kasvoi ja muuttui yhä vain juhlavammaksi ja teatraalisemmaksi, ja tänä päivänä ristisaatto-kulkueen reitillä on 11 erittäin taidokkaasti toteutettua elävää kuvaelmaa, joissa on mukana niin kylän lapsia kuin aikuisia.

On vaikea kuvailla sanoin, miten omalaatuinen kokemus oli kulkea arkkusaattueessa kreikkalaisen maalaiskylän kujilla pimeydessä täydessä hiljaisuudessa, ja kohdata matkan varrella valaistuja, asentoihinsa jähmettyneitä dramaattisia ihmisasetelmia. Reitti vei lopulta kylän ulkopuolelle niittyjen ja metsän keskelle. Varmasti ikimuistoisin hetki oli, kun jo kaukaa pimeyden keskellä niityllä erottui liekkien loimotuksessa Kristus palavalla ristillä.

Toteutus on ensiluokkainen ja voi ymmärtää, että tällainen vaivannäkö on palkinnut Marpissan pääsiäisperinteet maineella, joka tuo pikkuiseen kylään vierailijoita joka puolelta Kreikkaa ja ulkomailta saakka.

Jos haluat kokea Kreikassa jotain täysin ainutlaatuista, hankkiudu Marpissaan pääsiäisenä. Paroksen muissakin kylissä sekä pääkaupungissa on tunnettuja pääsiäisajan perinteitä, joten Paros on ylipäänsä mitä suositeltavin pääsiäiskohde Kreikassa.

Kyläläisiä Epitaph-seremonian jälkeen Tholariassa.

Ristisaatto-kulkue vie arkun lopulta takaisin kirkkoon. Sen jälkeen kirkkokansa jää kirkon liepeille seurustelemaan ja viettämään aikaa. Moni jonottaa myös kirkkoon päästäkseen kulkemaan Epitaph-arkun alta; se tuo siunausta ja hyvää onnea.

PÄÄSIÄISLAUANTAI

Lauantai on tyypillisesti hiljainen päivä, jolloin otetaan rauhallisesti ja valmistaudutaan illan tärkeään jumalanpalvelukseen.

Poikkeuksiakin on, kuten Korfun erikoinen Ruukkujen rikkomis -perinne. Korfun pääkaupungissa Kerkyrassa pääsee todistamaan kello 11 jumalanpalveluksen jälkeen hyvin erityislaatuista tapahtumaa: talojen parvekkeilta pudotetaan kaduille vedellä täytettyjä saviruukkuja. Tuhannet ihmiset kokoontuvat seuraamaan tätä äänekästä spektaakkelia, ja se näytetään suorana Kreikan TV-kanavilla. YouTubesta löytää matskua tästä.

Jos onnistuu saamaan palan rikottua ruukkua, on onni myötä koko seuraavan vuoden.

Kirkkokansa odottaa jumalanpalveluksen alkamista Parikian Ekatontapliani-kirkossa.

Pääsiäislauantai huipentuu illan Anastasis-juhlaan eli Jeesuksen ylösnousemukseen. Paroksella kokoonnutaan komeaan Ekatontapiliani-kirkkoon, joka on nähtävyys itsessään.

Anastasis on juhla, johon yleensä osallistuvat ihan kaikki riippumatta siitä, onko uskossa vai ei. Jeesuksen ylösnousemus päättää paaston ajan ja heti puolen yön jälkeen alkaa juhla-ateriointi.

Ennen puolta yötä kokoonnutaan kirkkoon. Pääsiäisyön messu ei Kreikassa kestä kolmea tuntia, kuten ilmeisesti on perinne ainakin Suomen ortodoksisissa kirkoissa, vaan on nopeampi toimitus. Paroksella se kesti noin puolitoista tuntia.

Jerusalemista tuotu tuli sytytetään kirkon alttarilla puolen yön aikaan ja pappi kehottaa, "defte lavete fos”, ottakaa tämä valo. Tuli lähetetään kirkkokansalle, ja jokainen vuorollaan sytyttää kynttilän papin kynttilästä lähteneestä tulesta.

Kun kaikkien kynttilät ovat syttyneet, toivotetaan: "Hristos anesti" (Kristus nousi kuolleista"), johon vastataan, "Alithos anesti" ("Totisesti nousi").

Kynttilä tulee kuljettaa kotiin ilman, että tuli sammuu. Tämäkin tuo onnea ja tuli siunaa kodin seuraavaksi vuodeksi. Minä onnistuin kuljettamaan kynttiläni Paroksella sammumatta domatialleni..! ☺️

Kun päästään kotiin, syödään paaston päättävä yön juhla-ateria. Pääsiäisyön ateria on perinteisesti mageirista eli lampaan sisäelimistä valmistettu, sitruunalla maustettu ja kananmunalla suurustettu keitto.

Pääsiäisyön perinteisiin kuuluu myös keitettyjen kananmunien yhteenlyöminen. Paroksella Marianna oli ottanut munat mukaan jo kirkkoon, ja löimme ne yhteen heti puolenyön jälkeen.

Munien kärjet kopautetaan yhteen, ja se, jonka munan kuori ei hajoa, jatkaa munan lyömistä vierustoverin kanssa. Mitä pidempään muna säilyy ehjänä, sitä enemmän onnea. Kreikkalaiset ovat mestareita näissä taikauskoisissa jutuissa ja hyvän & huonon onnen merkeissä. ☺️

En muuten enää muista, miten kävi mun munalle..! 😅

Munat värjätään perinteisesti punaisiksi; punainen väri symboloi Kristuksen verta.

Tässä munia lyövät yhteen ystäväperheeni emäntä ja isäntä Amorgoksella.

Munien kolauttelun jälkeen alkaa syöminen.

Ja sehän sitten jatkuukin koko sunnuntain... 😄 Yöruokailun jälkeen vetäydytään hetkeksi nukkumaan, ja aamulla herätään valmistelemaan vuoden suurinta lammas-ateriaa, joka juhlintoineen on sekin itsessään nähtävyys.

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

Sunnuntaina juhlitaan. Tästä päivästä voi vaivatta käyttää ilmaisua: Kreikan Suurimmat Bileet. Pöydät notkuvat ruokaa, tanssitaan ja lauletaan.

Kuvassa Paroksen Pääsiäissunnuntain juhlinnan keskipiste Naoussan kylän keskusaukiolla. En päässyt itse juhliin, vaan kuvasin pöydät seuraavana päivänä (rehellisyyden nimissä nukuin puolet sunnuntaista 😅, enkä jaksanut lopulta ottaa taksia Naoussaan - jos sellaista olisi ollut edes saatavilla, koska ihan jokainen on Pääsiäissunnuntaina juhlimassa).

Amorgoksella sentään olin juhla-aterian alkaessa hereillä, ja Egialissa sunnuntain juhla-ateria näytti tältä.

Lammasta menee tänä päivänä sellaisia määriä, että sitä on vaikea kuvitella.

Käväisipä allekirjoittanut Egialin pääsiäisjuhlassa tanssin pyörteissä... ☺️

"Kristus nousi kuolleista", lukee lapsen pääsiäissuklaarasiassa. Vähän eri viesti, kuin Kinder-munissa..! :)

Juudaksen polttaminen

Joissain kylissä Kreikassa Pääsiäissunnuntain perinteisiin kuuluu myös Juudaksen polttaminen. Amorgoksen Tholaria on sellainen kylä, ja pääsin seuraamaan Juudas-nuken kohtaloa.

Ennen polttoseremoniaa kylän lapset parveilivat Juudaksen ympärillä ja heitä myös kuvattiin Juudaksen sylissä. Mietin, tiesivätköhän lapset, mitä nukke symboloi...

....ja hetkeä myöhemmin Juudaksesta oli jäljellä kasa tuhkaa.

Tholariassa Pääsiäissunnuntain illanviettoon kuuluu joukkuepelejä kirkolla. Tilaisuus alkaa Juudaksen polton jälkeen ja kestää monta tuntia aina pimeän tuloon saakka.

Mitä pienempi kylä, sitä vahvemmin pääsiäisen yhteisöllisyys korostuu. Amorgoksen Egialissa ja Tholariassa käytännössä koko pääsiäisviikonloppu vietetään ulkona ystävien ja kyläläisten kanssa; syödään, tanssitaan, pelataan pelejä, syödään taas, soitetaan musiikkia, kisaillaan. Paroksella Marpissa ja Naoussa ovat pääsiäisen suuria kansanjuhlan näyttämöitä, ja kylät ovat niin täynnä ihmisiä läheltä ja kaukaa, etteivät kaikki mahdu kaduille.

En ole Suomessa juuri pääsiäistä viettänyt, koska tulen epäuskonnollisesta perheestä, mutta Kreikassa voisin viettää.

Siellä se on todellakin ihmisten ja yhteisöllisyyden juhla.

Siinä riittääkin syytä juhlia kaiken masentavan, ihmisen itsekkyyttä ja häikäilemätöntä vallanhalua korostavan uutisoinnin keskellä: ihmisissä on myös lähimmäisen rakkautta.