Kesän lomaviikko starttasi eilen. <3
Kohdevalikoimani toistaa kummasti itseään kun kaksi lempimaatani kilpailevat jatkuvasti huomiostani. Tällä kertaa valikoitui tuttu heinäkuun kohde Sveitsi.
Sveitsiin on miellyttävämpi matkustaa kesällä, Kreikkaan säiden puolesta syksyllä.
Lähtiessä tunnelmat Suomessa olivat tätä...
Ja kohteessa tätä...
Kun juna Bernin jälkeen kaarsi Thun-järven-laitaa satumaiseman halki, sydäntä puristi ilosta ja jälleennäkemisen riemusta. Toisella puolella järvi epätodellisen turkooseine väreineen, toisella puolella dramaattisina kohoavat Alpit maagisine siluetteineen... <3
Mieskin jo joutui tunnustamaan, vaikka on aiemmin väittänyt ettei juuri kiinny paikkoihin, että pieni Zermattin kylä saa hänessä aikaan jo mahdollisesti kiintymykseen verrattavia tunteita ^_^
Kippis Sveitsi!
Ilta tervehti meitä pienellä sateellakin, mutta se ei viilentänyt lämmintä tunnelmaa Matterhorn Plazan katetulla terassilla. Juustoa, viiniä, oliiveja. Rakas vierellä, eeppinen maisema ympärillä. Mitä muuta voi toivoa?
Seuraavan viikon ohjelmassa: patikointia, ehkä vähän lisää juustoa ja viiniäkin ja pari päivää kaupunkilomailuakin kuvankauniissa Neuchâtelissa.
Iltakävelyllä liityimme muiden kameroitaan horisonttia kohti tähtäävien turistien joukkoon Zermattin Kirchstrassen sillalla.
Tähän näkyyn on vaikea kyllästyä. Aina yhtä upea ja pysäyttävä:
Matterhorn.
Sveitsi. <3
*
Lue viime kesän Sveitsin seikkailuistani: Jäätiköt murisevat öisin
Tässä tuote, jonka kohdalla oletukseni sen koostumuksesta, pesutuloksesta ja ihotuntumasta meni ihan metsään. Se on vieläpä tuote, josta olen vinkannut joillekin lukijoille heidän etsiessään kuivalle (ja herkälle) iholle sopivaa vaahtoavaa putsaria. Ceralan-pesuöljy.
Vinkkaus pohjautui lukemaani markkinointitekstiin ja tuotekuvaukseen, joiden pohjalta innostuin tuotteesta kun se viime vuonna (vai olikohan sitä edellisenä..?) lanseerattiin.
"Vaahtoava voidemainen koostumus". Ja nimessä sana "öljy". Haa, tämän täytyy olla hyvä tuote kuivaihoiselle joka tykkää vaahtoavasta, veden kanssa käytettävästä putsarista..! Valtaosa kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetuista kasvoputsareista on emulsiomaisia, koska ne kuivattavat vähiten, mutta kuivaihoistenkin joukossa on veden kanssa vaahdotettavista tuotteista tykkääviä. Siksi on kiva juttu että heillekin on vaihtoehtoja.
Minulla on kokemusta muutamasta oikein ihanan tuntuisesta vaahtoavasta, öljymäisestä puhdistustuotteesta ja tein niiden pohjalta jostain syystä oletuksen, että Ceralankin tuntuisi samalta. No, jos olisin kokeillut sitä heti kun se tuli myyntiin, en ehkä olisi vinkannut siitä kuivaihoisten putsarivinkkien kyselijöille.
Pakkausteksti: "Ceralan-pesuöljyn koostumus on voidemainen ja se sisältää runsaasti ihoa kosteuttavia öljyjä. Voide vaahtoaa miellyttävästi. Pesevät ainesosat ovat hellävaraisia ja pesuöljy sopii normaalille, kuivalle ja atooppiselle iholle".
Ensinnäkin, tuote ei vaahtoa juuri lainkaan. Pettymys #1. Koostumus on laihan maitomainen, ja mikäli haluaa saada jotain latteaa vaahdonkaltaista aikaan, täytyy maitoa hieroa kostealle iholle aika pitkään. Silloinkin vaahto on kaukana "oikeasti" vaahtoavien tuotteiden käyttäytymisestä. En tiedä onko Ceralanin triglyseridipohja (rasvaa) sitten niin "raskas" etteivät vaahtoavat ainesosat yksinkertaisesti jaksa paljon "kuplia".
Toisekseen, ja tämä oli suurin hämmästys: Ceralan tuntuu minun ihollani kuivattavalta. Tunne on selvästi kiristävä verrattuna suureen osaan muita putsareita joita käytän. Iho on joidenkin pesujen jälkeen ollut jopa hilseilevän kuiva (jos päälle ei parin minuutin sisällä levitä kosteusvoidetta jolloin kaikki pesuveden jättämä kosteus karkaa iholta).
Yritin ikuistaa Ceralan-ihoa yhden pesun jälkeen:
Yleensä ihoni näyttää pesun jälkeen tältä vain talven kylmimpään aikaan jolloin ihon on kaikkein pintakuivimmillaan.
Olen hämmentynyt. Miten rasvapohjainen putsari voi tuntua iholla kuivattavalta? Ceralanin pesevissä ainesosissa ei ole sulfaatteja ja lisäksi siinä on paljon hoitavina tunnettuja, kosteutta sitovia ainesosia kuten keramideja, kolesterolia ja fosfolipidejä.
Toisaalta, kosmetiikan kemian kurssin muistiinpanojeni mukaan sulfosuccinate-ainesosat ovat samaa vahvuustasoa kuin sulfaatit, kummatkin kuuluvat anionisiin tensideihin. No, mene ja tiedä. Pitoisuus ja muut formulassa käytetyt ainesosat ovat lopulta olennaisempi tekijä vahvuuden suhteen kuin minkä niminen puhdistava aine incissä koreilee. Kuulimmehan juuri myös kemisti Outi Tarakkamäen toteavan, ettei sulfaatiton putsari aina ole miedompi kuin sulfaatillinen.
Joka tapauksessa, useimmat käyttämäni luonnonkosmetiikan putsarit tuntuvat huomattavasti hellävaraisemmilta ja vähemmän kuivattavilta kuin Ceralan.
Minulla oli Ceralanin ostaessani juuri käytössä YA Naturae -puhdistusvaahto (sekin apteekkikosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa), ja tunne iholla näiden kahden putsarin välillä on kuin eri planeetoilta. Jos näistä pitäisi jompaa kumpaa suositella kuivalle iholle, sanoisin ilman muuta YA Naturae. Ja se vielä oikeasti vaahtoaa ;)
.
Heitänpä tähän loppuun vielä vinkin yhdestä niistä vaahtoavista öljyputsareista joista olen tykännyt valtavasti, tätä merkkiä tosin ei saa Suomesta:
Ranskalainen apteekkimerkki Uriage ja heidän kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetun Xémose-linjansa Soothing Cleansing Oil. Ihanan tuntuinen. Tämä vaahtoaa kunnolla täyteläisellä, pehmeällä vaahdolla jossa tuntee öljyjen liukkauden ja pehmeyden. Sain Xémose-putsarin kerran vastalahjaksi ahvenanmaalaiselta työkaveriltani (kun välillä kannan työkavereillekin blogin ylijäämäkosmetiikkaa), ja ihastuin. Xémosen vaahdon salaisuus tosin ei ole salaisuus: tässä putsarissa on sulfaatteja.
Napatkaa ostoskoriin vaikka Ruotsin reissulla. :)
Jos teillä on jakaa omia vinkkejä kuivalle iholle tarkoitetuista öljymäisistä, vaahtoavista putsareista niin kertokaa, niitä on markkinoilla edelleen tosi vähän.
Ja hei - onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia Ceralanista..?
Kirjoittelin pari viikkoa sitten otsonoidusta kosmetiikasta ja siitä, että haen blogin lukijoiden joukosta kahta testihenkilöä testaamaan otsonoituja tuotteita kun en oman ihoni kunnon puolesta ole itse otollisin henkilö niiden vaikutuksia arvioimaan.
No, tapahtui seuraavaa: testihenkilöjutun kirjoitettuani tajusin, että onhan minulla yksi osa kropassa johon voisinkin hyvin testata otsonoitua kosmetiikkaa: minulla on melkein heinäkuun alusta saakka ollut toisessa kainalossa sitkeä karvatupentulehdus vähemmän onnekkaan höyläyksen seurauksena.
Voin kertoa, että tämä on ensimmäinen kerta kun saan karvatupentulehduksen kainaloon (ihme ja kumma, tulehduksen ollessa kai aika yleinen sheivaukseen liittyvä ilmiö). Odotin sen menevän ohi itsestään, niinkuin bikinirajan ajelua monesti seuraavat tulehduksetkin menevät, mutta tämä vain on pysynyt sitkeästi ja osa karvatupista on myös märkinyt. Niin ällöä, ja inhottaa kun ei voi käyttää deodoranttia enkä tietenkään ole voinut heinäkuun alun jälkeen ajella tulehtunutta kainaloa.
Tajuttuani, että minähän voin kokeilla hoitaa kainaloa superantibakteeriseksi luvatulla otsonoidulla öljyllä, joka on nimenomaan tarkoitettu tulehtuneen ihon hoitoon (akne, psoriasis, sieni-infektiot), aloitin kokeilun saman tien. Iho rauhoittui kahdessa päivässä ja näytti viiden päivän jälkeen täysin parantuneelta. Ainakin kaikki märkäpäät olivat kadonneet ja koholla olevat punaiset pampulat laskeneet. Iho ei myöskään ollut enää kosketusarka. Tyytyväisenä saatoin siis todeta otsonoidun öljyn vaikuttavan.
Lähetin sitten testituotteet valitsemilleni testihenkilöille ja vielä kerroin öljyn vastaanottavalle henkilölle positiivisesta kokemuksestani.
No, eikös kainalo ollut postitusta seuraavana päivänä taas palannut tulehdustilaan...! Ei hemmetti..! Ja sinne meni mun hoitoöljy. Oh, the irony. ("Mä en niinku itse sovi tän tuotteen testaajaksi niin....")
(Jos nyt jotakuta ällöttää ajatus, että käytin toiselle lähettämääni tuotetta, niin voin rauhoittaa hygieniamieltänne kertomalla, että otin öljyä omaan pieneen testipurkkiin. Tämä purkki oli tyhjä siinä vaiheessa kun olin postittanut tuotteet joten kainalon lehahtaessa uudestaan minulla ei ollut enää mahdollisuutta täyttää omaan purkkiin lisää.)
Soitin lääkärituttavalleni ja kysyin millä tuotteella nyt hoitaisin kainaloa, ja kaveri suositteli Sibicortia. "Mutta eikös sinulla ole sitä pihkavoidetta..?", kaveri sanoi. "Sehän käy myös tähän, kokeile sitä. Tai sitten on niitä hopeaa sisältäviä hoitonesteitä joita myös käytetään karvanpoistosta ärtyneen ihon hoitoon." D'OH! Minulla on sekä pihkavoidetta että hopeasuihketta - mutta ne kököttävät Tampereen kodin kylppärissä. Aaargh. Vaikka olin pihkavoiteeseen tutustuessani ja sen fantastisista ominaisuuksista vakuuttuneena luvannut itselleni, että pieni matkapurkki pihkavoidetta tulisi aina kulkemaan mukanani kaikkialle. Just.
Eipä sitten muuta kuin apteekkiin ja nyt hoito jatkuu Sibicortilla. Vähän vain ärsyttää kun olisi ollut käytettävissä noita luonnollisempiakin hoitoaineita. Ja kaikki jossain muualla kuin täällä.
Huokaus.
Millä te olette hoitaneet sitkeitä karvatupentulehduksia?
Organic Shop. Merkki, josta kuulin ensimmäistä kertaa viime joulun tienoilla lukijan kysyessä olinko jo tutustunut merkin tuotteisiin. Halpaa, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, melkein kaikki tuotteet maksavat alle kympin.
Merkki oli vielä vuodenvaihteessa minulle ihan vieras, eikä Googlekaan paljon auttanut tutustumisessa. Sittemmin jälleenmyyjien määrä on tässä puolen vuoden aikana kasvanut huimasti ja nyt tuntuu että törmään Organic Shoppiin milloin missäkin.
Markkinointi- ja kotimaa-ihmettelyä (hyppää yli jos haluat vain lukea ihanasta vartalohoidosta :D)
Erikoisesti, vaikka merkki on nyt meilläkin tunnetumpi, syvempää tietoa sarjan kotimaasta tai valmistajasta ei edelleenkään ole helposti tarjolla. Tämä saattaa ehkä olla ihan epäoleellinen asia nostaa esiin, mutta koska minua kiehtovat kosmetiikkamaailman "kulissit", höpöttelen mielelläni pätkän myös tästä.
Yleensähän eri sarjojen kotimaat, ihonhoitofilosofiat, perustajat ja heidän tarinansa (tyypillisesti tyyliä "En löytänyt herkälle iholleni mistään sopivaa tuotesarjaa niin lopulta kehitin sellaisen itse..") ovat näkyvästi esillä sarjojen markkinoinnissa. Organic Shopin taustalta ei löydä mitään sellaista tietoa. Merkillä ei ole omaa kotisivua eikä tuotetiedoissa mainita edes sarjan kotimaata, suomalaisten jälleenmyyjien tiedoissa kerrotaan vain että "Tuotteet valmistetaan Virossa sillä-ja-sillä-tehtaalla".
Eikö ole hassua kommunikaatiota, minkä muun merkin kohdalla olette nähneet korostettavan minkä maan nimetyllä tehtaalla sitä valmistetaan..? Monelle kuluttajalle aika epäolennainen tieto.
Kuva: Organic Shop
Jälleenmyyjien antamien tietojen pohjalta moni Organic Shopista kirjoittanut media onkin päätynyt kutsumaan sarjaa virolaiseksi, mutta sitä se ei ole (eihän Estelle & Thild'kään ole tanskalainen sarja vaikka tuotteet valmistetaan Tanskassa). Sarjan salamyhkäisyys näyttäytyi minulle suorastaan haasteena, ja lopulta Google auttoi sen verran tätä "Cosmetic Inspector Gadgetia", että selvisi, että Organic Shop on suuren venäläisen kosmetiikkavalmistajan Pervoe Reshenien brändi ja Reshenien vuonna 2011 lanseeraaman luonnonkosmetiikkamyymäläketjun nimi. Arvatenkin Organic Shop -tuotteet ovat alkujaan tämän ketjun oma talon sarja, niillä on sama logo kuin myymälällä.
Organic Shopin tuotteet valmistetaan Virossa samalla tehtaalla missä venäläisen (ja ihan avoimesti venäläiseksi tunnustautuneen :D) Natura Siberican tuotteet. Venäläiset merkit näemmä tykkäävät käyttää kyseistä tehdasta.
Eipä tässä sen kummempia, kuin ihmetys, miksi Organic Shopin tausta halutaan pitää niin epämääräisenä..? Miksi sarjalla ei ole edes omaa, virallista kotisivua? Se on erikoista ja harvinaista. Jäin ihan miettimään, onko Venäjällä tällä hetkellä kenties niin negatiivinen kaiku, että sen esiintuomista halutaan välttää kosmetiikan markkinoinnissa?
Noniin, mutta sitten tähän ihanaan tuotteeseen ^_^
5,80€ / 250 ml
Minullekin sitten päätyi blogin kautta testiin joulukuussa kommentoineen lukijankin ihastelema sokeripohjainen hunajakanelikuorinta, ja se osoittautui yhdeksi hemmottelevimmista vartalotuotteista joita olen koskaan käyttänyt.
Niin simppeli tuote joka ei tavallaan antanut odottaa mitään kovin ihmeellistä - sokerikuorintoja olen testannut aiemminkin, ja kuorintahan nyt on aina kuorinta, mutta Organic Shopin Scrub on jotain paljonkin enemmän. Ainakin tämän testaajan mielestä.
Ainesosat: Sucrose, Glycerin, Cetearyl Alcohol, Butyrospermum Parkii Butter, Mel*, Cinnamomum Zeylanicum Bark Extract*, Helianthus Annuus Seed Oil, Cocamidopropyl Betaine, Aqua, Parfum, CI 77491, CI 77492, CI 77499. (*) - issued from organic agriculture
Yksinkertaisesta ainesosaluettelosta voimme lukea, että tuote koostuu sokerista, glyserolista, setearyylialkoholista (emulgaattori), sheavoista, hunajasta, kaneliuutteesta, auringonkukkaöljystä, cocamidopropyl betainesta (puhdistava aine, yksi näitä mietoja sulfaatittomia tensidejä), vedestä, hajusteesta ja väriaineista.
Erittäin kosteuttava, hoitava koostumus. Ei oikeastaan mitään ylimääräistä, ellei nyt hajustetta halua pitää sellaisena, mutta toisille kuluttajile sekin on tärkeä. Tuote tuoksuu itse asiassa niin miedolle että olisi voinut kuvitella sen tulevan jo hunaja- ja kaneliraaka-aineista itsestään.
"Kosteuttava ja hoitava", kirjoitin tuossa ylempänä - ominaisuuksia jotka yleensä ovat kuorintatuotteissa toisarvoisia, kuolleen ihosolukon poiston ollessa tuotteen pääasiallinen tehtävä. Nimeäisin Organic Shopin kuorinnan mieluumminkin kokonaisvaltaiseksi hoitotahnaksi joka kuorii miedosti, puhdistaa, kosteuttaa, pehmentää ja toimii vieläpä antibakteerisesti (kaneliuute on antimikrobinen aine).
Tuotteesta on tullut minulle ihan suosikki saunakäyttöön, sillä saunan lämmössä sen hemmotteleva koostumus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tuote toimii ikäänkuin kaksivaiheisesti; kun sitä hieroo ihoon, saa ensin kuorivan vaikutuksen sokerirakeiden ollessa vielä ehjiä. Rakeet alkavat kuitenkin sulaa pian, ja niiden sulaessa jäykähkö, kiteinen tahna muuttuu juoksevaksi, liukkaaksi ja täyteläiseksi balsamiksi jota on todella miellyttävä hieroa ihoon.
"Do-it-yourself"-spa-hoitokäsittely. :) Sheavoi-hunaja-auringonkukkaöljy-seos ei imeydy ihoon nopeasti vaan sallii pyörittelyn iholla minuuttitolkulla. Olenkin käyttänyt "scrubbia" myös hierontaan, tilasin mieheltäkin hunajakaneliselkähieronnan yhdellä mökkireissulla ^_^ (Toki hieroin vastapalveluna myös misterin selän :)) Iho kannattaa käsittelyn jälkeen huuhtoa vain vedellä, ei suihkugeelillä tai saippualla, että hoitavia rasvoja ja öljyjä jää ihoon sitomaan kosteutta. Iho jää ihanan pehmeän tuntuiseksi.
Organic Shopin valikoimassa on sokerikuorintoja monella herkullisella tuoksu- ja raaka-ainekombolla, miltä kuulostavat mm. Brasilian kahvi, belgialainen suklaa, Kenian mango tai vadelma-kerma...? Sarjaan kuuluu myös veden kielelle herauttavia vartalovoiteita, shampoita, hiustenhoitoaineita ja suihkugeelejä. Kaikki paitsi body butterit maksavat alle kympin.
Organic Shop -tuotteita myyvät ainakin Sokos, Stockmann, Ruohonjuuri, Biodelly ja Hyvinvoinnin Tavaratalo.
P.S. Miten sitä saakin yhdestä pienestä purkista ja sen merkistä näin paljon asiaa? :D
* Sis. mainoslinkkejä
Nyt vuorossa lisää ihania Avril-meikkejä.
Huokeiden löytöjen ystävät hurraavat, sillä esiteltävistä tuotteista kallein on 10,90€ :) Huokean, sertifioidun luonnonkosmetiikan ystävät hurraavat vielä enemmän ^_^
Aiemmin esittelin merkin törkeän hyvät ripsivärit, jotka ryöstivät ansaitusti niin suuren huomion että niputin ne omaan postaukseensa. Ehtikö joku tässä välissä ostaa "maailman parhaan luonnonkosmetiikan ripsarin" omaan kokeiluun? Olisi kiva kuulla millaisia teidän kokemuksenne ovat olleet.
Tänään esittelyssä Avrilin meikkipohjatuotteet, poskipuna sekä luomivärejä joilla innostuin tekemään smokey eye -tutorialin (postauksen lopussa). Meikkipohjatuotteista löytyi melkein ripsarin veroinen helmi, ja luomiväritkin ovat tuntumaltaan jotain ihan muuta mitä halpa hinta saattaisi antaa odottaa. Avril voisi laatunsa puolesta mennä helposti luonnonkosmetiikan selektiivisestä sarjasta. Ainoa mitä tämä meikkifriikki jää kaipaamaan on värikkäämpi luomivärivalikoima ja heleämpi sävyvalikoima huulipunissa.
Olen saanut Avril-meikit testiin Biodellyltä.
Meikkipohjatuotteita on kaksi; hoitavampi ja normaalista kuivalle iholle sopiva BB-voide sekä useampia sävyvaihtoehtoja tarjoava, kaikille ihotyypeille sopiva meikkivoide.
Peittävyys näissä on kutakuinkin samaa luokkaa, kummatkin tekevät erittäin luonnollisen, läpikuultavan pohjan korkeintaan medium miinus -peittävyydellä. BB-voide on selvästi kosteuttavampi ja jättää ihastuttavan kasteisen näköisen pinnan (niiden iloksi jotka sen tyyppisestä pinnasta tykkäävät, kuten minun), Le Fond de Teint -meikkivoide jättää aavistuksen himmeämmän pinnan.
BB-voiteesta on kaksi sävyä, meikkivoiteesta viisi joista Suomessa myynnissä kolme.
Sain testiin BB-voiteen tummemman sävyn ja meikkivoiteen kaikkein tummimman sävyn (Biodellyn Tanja halusi varmistua että edes jompi kumpi on mulle tarpeeksi tumma, kun ihoni sävy on tosiaan hämmentävästi tummentunut viime vuosina :)).
Meikkivoiteen sävy Miel oli minulle kuitenkin hitusen liian tumma ja punertava, mutta BB-voiteen lämpimämpi sävy Medium sopi täydellisesti. Näin ollen keskityn BB-voiteen esittelyyn. Se onkin viihtynyt kasvoillani melkein päivittäin sen jälkeen kun sain tuotteet testiin.
Jälkeä voi todellakin luonnehtia sanoilla kasteinen ja kuultava, eikö?
Avrilin BB Cream levittyy kuin unelma; siinä ei ole piiruakaan monille luonnonkosmetiikan nestemäisille meikkipohjatuotteille ominaista jähmeyttä eikä sitä levittäessä tule kiireen tunnetta. Kosteuttava koostumus antaa aikaa työstämiselle ja voidetta saa rauhassa pyöritellä kasvoille ilman huolta ihoon jämähtävistä siveltimen piirroista. Voiteessa on aurinkosuojakerroin 10.
Ihon sävy tasoittuu todella kauniisti. BB-voiteen pinta jää heleän kuultavaksi ja meikittömän näköiseksi. Tykkään lisätä puuteria (tai mineraalipohjaa) nenään ja leukaan koska nuo alueet saavat mielellään olla ainakin meikäläisen naamassa vähemmän kuultavia :)
Ennen
Jälkeen
Avrilin BB-voide kirmasi kärkileiriin kaikkien kokeilemieni luonnonkosmetiikan voidemaisten meikkipohjien joukossa. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, jopa naisellisesta tuoksusta!
Suosittelisin Avrilin BB-voidetta normaalista kuivahkolle iholle ja niille jotka hakevat kuultavaa, hoitavaa meikkipohjaa.
Avril BB-voide* ja Avril-meikkivoide* maksavat 10,90€ ja niitä myy Suomessa mm. Biodelly.
Poskipunasävyjä on Suomessa myynnissä neljä, ja toivoin niistä testiin sävyn Rose Nacré.
Se näytti kuvassa roosan sävyiseltä, ja tähän viittaa nimikin, mutta Rose Nacré onkin aika persikkainen ja pigmentiltään paljon hillitympi mitä netin kuva antoi odottaa. Sävy muistuttaa jonkun verran yhtä lemppariani, Zuiin Mangoa, ollen ehkä valoaheijastavampi.
Rose Nacré iholla
Kuvailisin Rose Nacréa sekoitukseksi persikkaa, vaaleaa beigeä ja roosaa. Se on äärimmäisen hillitty, neutraali sävy joka sopinee useimmille ihonsävyille, tosin tummemmalla iholla vaikutelma on todennäköisesti enemmän highlight-tyyppinen koska sävy on niin vaalea.
Kaunis Rose Nacré on erinomainen "poskipunapelkurin" poskipuna, jos nyt näin voi sanoa :D Tällä ei voi tehdä ylilyöntejä ja tulos on erittäin hienovarainen. Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :)
Avril-poskipuna maksaa 7,90€.
Toivomaani sävyä ei ollut saatavilla, ja sain sen tilalle marjaisen punaisen Rouge Sang -sävyn. Oikein miellyttävä, voidemainen koostumus mutta testisävy ei ole minun juttuni. Kaunis mutta liian "klassinen" ja ehkä liian tumma minun makuuni.
Huulipuna maksaa 8,50€.
Avrilin silmänrajauskynät ovat perinteistä puuhylsyyn pakattua laatua, sitä joka ennen oli normi ennen silikoniteknologian esiinmarssia rajauskynienkin puolella.
(Uudemman teknologian kynät, jotka eivät toki koskaan voi olla luonnonkosmetiikkaa synteettisten ainesosiensa puolesta, erottaa muovisesta hylsystä.)
Harmaanmustan Charbonin koostumus oli mielestäni paras ja liukuvin, tosin toisetkin kaksi ovat oikein hyviä. Charbon on jotenkin liukuvampi ja pigmenttisempi. Sopii sinulle, joka koet intensiivisen mustan liian vahvaksi. Noir Charbon on pehmeämpi "melkein-musta" :)
(Huom: verkkokauppojen sivuilla sävyn nimi on Noir Charbon, mutta kynässä itsessään lukee Charbon.)
Avril-rajauskynä maksaa 3,90€.
Kaikki valkkaamani luomivärisävyt olivat laadukkaan tuntuisia; hyväpigmenttisiä, silkkisesti levittyviä ja ei-varisevia. Värikkäitä papukaijameikkejä harrastavalle Avrililta ei löydy silmämeikkejä, mutta neutraalin ja klassisen linjan noudattajalle valikoima on juuri passeli.
Luomivärin hinta on 7,90€.
Vaalea roosa, kevyesti helmiäinen Aurore-sävy (kuvassa toinen etualalla) on Laveran Pearly Rose -luomivärisävyn kaltainen monitoimisävy joka käy niin luomille kuin poskipäillekin korostukseksi tai oikein Lumikki-ihoiselle kauniiksi poskipunaksi. Rose Nacré -poskipunan tavoin Aurore-luomivärin sävy on luonnossa vaaleampi kuin verkkokaupan kuvissa.
Vaikka värikkäitä My Little Pony -meikkejä rakastankin, olen myös ikuinen klassisen smokey eyen kannattaja. Se on helppo luottovalinta juhliin tai tilaisuuksiin joissa pitää näyttää skarpilta ja huolitellulta - tai ainakin vähemmän ponilta ^_^ :D Smokey eye näyttää yksinkertaisesti aina hyvältä, se on elegantti ja klassinen valinta eikä varmaan koskaan poistu "muodista".
Tässä tutorial Avril-savumeikkiin:
2. Levitä Charbon-rajauksen päälle ja sen yli tummanharmaata Gris anthracite mat -luomivärisävyä.
3. Levitä tummanharmaan sävyn yläpuolelle (ja osittäin päälle) keskiharmaata Volcan-luomivärisävyä. Sävy saa nousta reilusti luomivakoon ja sen ylikin, silmäluomen muodostasi ja tilasta riippuen.
Tälleen :)
4. Levitä kulmaluulle vaaleanharmaata Gris perle irisé -sävyä. Häivytä tällä sävyllä myös Volcan-sävyn raja.
5. Tee alaluomelle sisärajaus Charbon-kynällä ja levitä ripsirajaan sumuisesti tumminta ja keskitummaa harmaan sävyä.
6. Lisää Volume-maskaraa ja intensiivinen meikkisi on valmis.
.
Avril-meikkejä myy Suomessa mm. Biodelly*. Jolla on muuten ilmaiset postikulut heinäkuun loppuun saakka. :)
Minulla on yksi hassu "pahe". No ei se nyt mikään pahe tavallaan ole, mutta jossain määrin turha rahanmenokohde. Maksan nimittäin vedestä. Kuplavedestä.
Olen viime vuosina kuin varkain koukuttunut hiilihapotettuun kivennäisveteen. Nuorempana en koskaan juonut "sihinävesiä", helkkari, enhän juonut vettä ylipäänsä muuten kuin salilla käydessä. (Mun ruoka- ja janojuomaa oli maito vuoteen 2011 saakka.) En oikein ole liiemmin ollut limppari-ihmisiäkään, meillä juotiin kotona limua vain juhlapäivinä ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
Sittemmin olen tottunut ja tykästynytkin aika ajoin juomaan light-colaa kiitos Pepsimax-riippuvaisen mieheni, mutta jos mieheni ei ole kotona (ja kaappi täten limsasta tyhjä), harvoin haen kaupasta erikseen Pepsiä.
Sen sijaan kivennäisvettä. Siihen mä olen koukuttunut ihan huomaamattani, enkä edes tiedä mistä tai milloin tarkalleen se alkoi.
Tiedän vain, että viimeiset pari vuotta olen säännöllisesti kantanut kaupasta kotiin kasseittain kuplavettä. Se ei saa päästä loppumaan. Jano ei meinaa aina edes sammua tavallisella raanavedellä. Tunteen täytyy tietysti olla psykologinen mutta yhtä kaikki siellä se on, ja raikas kivennäisvesilasillinen poistaa janon paljon hanavettä tehokkaammin.
Kai avainsana on juuri tuo raikkaus... Jonka muodostavat niin kuplat kuin kivennäisaineet yhdessä. Pitkään ajattelin, että eiväthän mineraalit kai itsessään niin paljon maistu, mutta on niissä selkeä maku sillä pelkkä hiilihapotettu lähdevesi ei maistu oikein miltään. Kuplat yksinään eivät tee "sitä juttua", mineraalit ovat yhtä tärkeä tekijä.
Useimmiten juon maustamatonta kivennäisvettä, mutta välillä tulee hirveä himo sitruunan, karpalon tai vihreän omenan makuiseen veteen. Tänä kesänä olen huomannut alkaneeni tarttua kaupassa useammin Vichyyn kuin matalahiilihapollisempaan kivennäisveteen, ilmeisesti sen voimakkaampi kuplivuus on alkanut nyt viehättää.
Joku ehdottaisi varmasti hiilihapotuslaitteen hankkimista kotiin niin kuplaveden kulutuksesta tulisi edullisempaa, mutta en tiedä, minusta tuollainen "soda streamer" -vesi ei vain maistu samalle (lue: yhtä hyvälle) kuin valmis kivennäisvesi.
Onko hiilihapotuslaitteiden juomatiivisteiden mauissa ylipäänsä olemassa "kivennäisveden" makua..?
Joo, onhan tämä aika hullu rahanmenokohde. Maksaa nyt vedestä kun sitä saa raanastakin (juomaveden osuus talouksien vesilaskuissa taitaa olla mitättömän pieni... ;)).
Toisaalta, joku toinen ostaa saman verran limpparia tai tuoremehua. Tai maitoa. Samahan se lopulta on mihin raha menee, jos kohde on itselle mieluisa (eikä vahingoita muita ^_^).
Pari sitruunalohkoa ja jääpalat upgreidaavat vissyn aurinkoisen päivän kesäparvekejuomaksi :)
Mä muuten käytän kivennäisvettä ja etenkin vissyä myös "lantraamaan" siidereitä...! :D
Light-siidereissä, joita sokeria välttelevänä juon, on hieman tympeä keinotekoisten aromien ja makeutusaineiden maku. (Hmm, niin on kyllä varmaan niissä sokerillisissakin, nyt kun mietin... Ainakin näissä kaupallisissa ei-aidoissa siidereissä tyyliä Golden Cap ja Rekorderlig...) Tuunaan siiderijuomasta vähemmän keinotekoisen makuisen (ja samalla myös vähemmän alkoholipitoisen) miksaamalla siihen Vichyä ja tuoreesta sitruunasta ja/tai limestä puristettua mehua. Nam!
(...miksi mä sitten juon siideriä jos se kerran maistuu tympeälle? No kun se on kuitenkin tosi kiva saunajuoma, ja mökillä grillatessa menee mukavasti soijanakkien kylkeen ruokajuomana ^_^)
Kuka muu tunnustaa juovansa mieluummin kivennäis- tai hiilihapotettua kuin tavallista vettä? Joku muukin koukussa kupliin? ^_^
* Sis. mainoslinkkejä
Juttua sulfaatittomista shampoista on toivottu, ja tänään esittelen kolme erilaista sellaista.
Jutun lopussa on myös hiustuotekemistin haastattelu sulfaatittomiin shampoisiin liittyen, hyppää suoraan sinne jos ainesosainfo kiinnostaa purkkijaarittelua enemmän ^_^
Esitellyistä tuotteista Biolage R.A.W.-shampoo on saatu blogin kautta.
3,90€ / 250 ml
Pesevät ainesosat: cocamidopropyl betaine, sodium lauroyl methyl isethionate, sodium methyl cocoyl taurate.
Suosikkini kolmikosta. XZ:n shampoo tuoksuu ihanalle, sen geelikoostumus on juuri sopivan paksu ja sen pesutulos on mukavan hoitava. Vaahtoutuvuus on hieman hitaampaa kuin sulfaatillisissa shampoissa, mikä houkuttaa lisäämään kerralla enemmän shampoota - mikä ei olisi itse asiassa tarpeellista sillä vaahto ei korreloi pesutehon kanssa. Minä "vaahtofriikkinä" annostelen shampoota runsaasti koska mä vain niin tykkään vaahdosta :) Mikä taas johtaa sulfaatittoman shampoon nopeampaan kulumiseen kuin runsaasti vaahtoa muodostavan.
Kun Persikkanektarin vaahto lopulta muodostuu, se on ihanan pehmeää ja liukasta. Mitenkään ylelliseltä (tyyppiä luksus-salonkisarja) XZ:n shampoo ei tunnu, mutta ollakseen edullisen päivittäiskosmetiikkasarjan "arkinen" shampoo sen tuntuma hiuksissa on erinomainen. Tykkään tositosi paljon!
Eikä tuotteen jakelukanava suinkaan aina kerro sen käyttökokemuksesta ja toimivuudesta, ei salonkishampoo aina ole ylellisemmän tuntuinen kuin markettishampoo. Seuraavaksi esiteltävä tuote on hyvä esimerkki siitä.
24,90€ / 325 ml
Pesevät ainesosat: decyl glucoside, cocamidopropyl betaine, sodium cocoyl isethionate, cocamide mipa.
Biolagen uusi ympäristöystävällinen hiustenhoitosarjan R.A.W lanseerattiin viime talvena. Sarjalla ei ole ekosertifikaattia mutta tuotteiden luonnollisuusprosentti on 70-100%.
Biolagen sivuilla on muuten kerrottu ihailtavan informatiivisesti sarjan ideologiasta, tuotteiden luonnollisuudesta ja käytetyistä ainesosista. Biolage mm. kertoo, mitä "luonnollista alkuperää" heidän tuotteissaan tarkoittaa. Se tarkoittaa R.A.W.-tuotteissa sitä, että ainesosa on joko täysin muuttumaton alkuperäisestä, luonnossa esiintyvästä molekyylimuodostaan tai jos sitä on muokattu, yli 50% alkuperäisen kasvi- tai mineraalilähteen molekyylirakenteesta on säilynyt ainesosassa. Enpä ole koskaan kuullut näin tarkkaa avausta luonnollisten ainesosien -terminologiasta :) Tuotteissa käytetyt ainesosat on myös kaikki listattu ja niiden funktiot, lähteet ja luonnollisuus/synteettisyys on selitetty. Mainiota asiakaspalvelua :)
Sain testiin Recover-sarjan stressaantuneille, herkistyneille kutreille. (En muuten tiedä mitä herkistyneellä hiuksella itse asiassa tarkoitetaan... :p Että se on käsitelty? Vauroitunut? Kulunut? Ehkäpä kaikkea niitä :))
R.A.W. Recover -shampoon luonnollista alkuperää -prosentti on 70% ja shampoo on sulfaatiton. Aloitetaan positiivisesta: shampoo on ihanan marjaisen tuoksuinen. Mutta siihen tämän shampoon miellyttävyys kohdallani jääkin. Okei, ei se nyt epämiellyttävääkään ole, mutta ei sellainen shampoo, jota tykkäisin käyttää säännöllisesti.
Koostumus on aika nestemäistä mutta ei sentään valu saman tien kämmeneltä lattialle. Kuitenkin pidän itse paksummista koostumuksista. Recover-shampoo vaahtoaa miedosti, vielä miedommin kuin ZX:n Persikkanektari. Ja toisin kuin Persikkanektari-vaahto, Recoverin vaahto on ohutta, ei-liukasta "tiskivaahto"-tyyppistä. Vailla liukkautta, sormia on vaikea liikutella vaahdotettavassa tyvessä ja juuri tämän tyyppinen pesukokemus on minulle epämieluisin. Haluan, että shampoossani on aina sen verran hoitavia, liukastavia ainesosia että vaahtoa on helppoa ja vaivatonta työstää hiuksissa. Tämä tukka taitaa nyt vain stressaantua enemmän Recover-shampoosta. Huuhdellessa tyvi jää nitisevän puhtaaksi ja pituudet hoitoaineen perään huutaviksi.
R.A.W.-testituotteista löytyi kuitenkin yksi tosi hyväkin tuote, kerron siitä erikseen omassa postauksessaan. Biolage-tuotteita myy mm. eleven.fi*.
3,90€ / 200 ml
Pesevät ainesosat: lauryl glucoside (+ behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride)
Yves Rocherin sulfaatiton tarjokas eroaa kahdesta muusta olennaisesti sillä, että se ei oikeastaan ole shampoota lainkaan, vaan ainesosiensa puolesta puhdistava hoitoaine.
En tiedä miten 'shampoo' virallisesti määritellään, mutta monelle shampoo on varmaan vaahtoava hiustenpesutuote. Low Shampoossa ei ole vaahtoavia ainesosia, vaan puhdistusmekanismi pohjautuu vaahtoamattomiin tensideihin. Tuotteen pääasiallinen puhdistava ainesosa on ioniton tensidi lauryl glucoside. Muut tensidit ovat kationisia, jotka ovat tutumpia hoitoaineiden hoitavina ainesosina (YR:n tuotteessa behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride). Kationisten tensidien pesuteho yksinään on heikko ja niitä käytetään ionittomien tensidien kanssa.
Moni teistä on varmasti kuullut CO-pesuista eli hoitoaineella suoritettavasta hiustenpesusta, ja Yves Rocherin tuote kuuluu tähän kategoriaan.
Olen kokeillut co-pesuja aiemmin kevyillä, silikonittomilla hoitoaineilla ja tulos on ollut ihan ok, mutta odotetusti vähemmän ilmava kuin shampoolla. Koin myös, että hiukset likaantuivat nopeammin co-pesujen jälkeen, eli ne eivät jääneet yhtä perusteellisen puhtaiksi kuin shampoopesulla.
Rocherin Low Shampoo onnistuu tehtävässään aiempia co-kokelaita paremmin. Jämäkkä koostumus on helppo työstää hiuksiin ja sitä on miellyttävä hieroa hiuspohjaan. Vaikka ohjeissa ei lue niin, annan Low Poon vaikuttaa päässä hetken, sillä co-pesuissa näin neuvotaan tekemään (jotta voidemaiset ainesosat ehtivät liuottaa likaa, näin ainakin itse olen tulkinnut :)). Hiukset tuntuvat huuhdellessa puhtailta, esiselvitetyiltä ja jämäköiltä. En laita enää erikseen poishuuhdeltavaa hoitoainetta vaan suihkuttelen pituuksiin hiuksiin jätettävää hoitoainetta.
Kuivuttuaan hiukset ja hiuspohja tuntuvat yhtä puhtailta kuin vaahtoavan, hyvän shampoon jälkeen, tyvi on myös ilmava. Oikein positiivinen yllätys, sillä erittäin miedot ja hoitavat puhdistavat ainesosat huomioonottaen odotin erilaista tulosta. Vähintään sitä, että hiukset jäävät raskaamman tuntuisiksi, mutta kyllä jotkut superhoitavat silikoniset shampoot jättävät hiukset lättänämmksi.
Vahvempia muotoilutuotteitta Low Shampoo ei kuitenkaan onnistu täysin irrottamaan. Tavallinen keskivahva hiuskiinne lähtee kyllä mutta esimerkiksi Cutrinin tymäkkä kuivashampoo ei peseydy kokonaan pois.
Yves Rocherin Low Shampoota* saa Yves Rocherin verkkokaupasta*.
(...nyt kun YR:llä ei enää ole liikkeitä Suomessa, niisk.)
Kolmikko pähkinänkuoressa:
Lopuksi pieni hiustuotekemistin haastattelu. Haastattelin Bernerin kemisti Outi Tarakkamäkeä.
Sanni: Miksi kuluttajat hakevat sulfaatittomia shampoita? Johtuuko se enemmän sulfaattien ärsyttävyydestä vai siitä, että sulfaatiton shampoo miedommin pesevänä esimerkiksi säästää hiusväriä?
Outi Tarakkamäki: Myös sulfaateilla saadaan tehtyä yhtä mietoja koostumuksia, joten sitä ei voi käyttää perusteena. Yleensä sulfaatittomat shampoot säästävät hiusväriä, mutta tässäkin kannattaa olla tarkkana, kaikki koostumukset eivät välttämättä ole miedompia kuin sulfaatillisetkaan.
Sanni: Sulfaatittomista shampoista kuulee välillä myyttiä, että toisinaan sulfaattien sijaan käytetyt aineet ovat jopa voimakkaampia ja/tai yhtä ärsyttäviä kuin sulfaatit. Onko tässä mitään perää?
Outi Tarakkamäki: Kyllä, historia sulfaatittomuudesta tulee Yhdysvalloista, jossa on perinteisesti käytetty natriumlauryylisulfaattia (SLS) joka on ärsyttävämpi kuin Euroopassa yleisemmin käytetty natriumlauryylieetterisulfaatti (SLES). Ja kyllä usein näkee, että SLS on korvattu sulfaatittomalla vaihtoehdolla, joka ärsyttää enemmän kuin SLES.
Sanni: Mikä lopulta on sulfaatittoman shampoon hyöty sulfaatilliseen verrattuna? Hellävaraisuus?
Outi Tarakkamäki: Sanoisin, että hiusvärin pysyvyys ja hellävaraisuus. Sulfaatiton shampoo pesee miedommin (formulasta riippuen, Sannin huom, mutta Tarakkamäki varmasti viittaa niihin rehellisesti hellävaraisiin), joten etenkin kuivasta päänahasta kärsivät voivat hyötyä sulfaatittomista shampoista. Sulfaatittoman shampoon kanssa ei välttämättä tarvitse käyttää ollenkaan hoitoainetta. Toisaalta, osa voi kokea että sulfaatiton shampoo ei poista tarpeeksi tehokkaasti rasvaisuutta ja lopputulos on liian hoitava.
Lopuksi halusin vielä kysyä, mikä ainesosa tekee XZ:n Persikkanektari-shampoosta niin hoitavan tuntuisen (vaikka arvasin sen jo olevan guar hydroxypropyltrimonium chloride).
Outi Tarakkamäki: Se on kationinen hiusta hoitava yhdiste (eli just tuo guar, Sannin huom.), joka helpottaa hiusten kammattavuutta, vähentää sähköisyyttä sekä auttaa hoitavien aineiden kuten auringonkukkauutteen kiinnittymistä hiuksen pintaan.
*
Lukijoiden joukossa sulfaatittomien shampoiden käyttäjiä? Mistä syystä te olette päätyneet sulfaatittomien klubiin?
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Olen jälleen saanut valita minua kiinnostavimmat tai erityisesti esittelyn arvoiset tuotteet Dermosilin viimeisimmistä uutuuksista ja ajankohtaisista kausituotteista.
Heinäkuun uutuuksista bongasin ilokseni sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja nämä kuuluivat ilman muuta esiinnostettavien joukkoon.
Dermosilillahan on Suomessa valmistettu Ecocert-sertifioitu Nature-kosmetiikkasarja. Sarja täydentyi juuri kevyemmällä, kaikille ihotyypeille sopivalla Kanerva-päivävoiteella, kun aiempi Nature-voide on rasvaisempi ja sopii normaalista kuivalle iholle.
Kanervavoide (kanerva: Calluna Vulgaris, siitä nimi pullon kyljessä) ei olisi voinut olla pehmeämpi ja kaukaisempi kontrasti tuoksumaailmallisesti juuri sitä ennen testaamalleni Kivvin Mustaherukka-voiteelle. Nyt puhutaan sitten taas ihan eri luokan miellyttävyydestä ja tuoksun harkinnasta osana kosmetiikan käyttöelämystä. Dermosilin kanervavoide tuoksuu pehmeälle ja lempeälle vailla minkäänlaista kärkevää yrttimäisyyttä, minulle tulee mieleen vaniljakookoskreemi.
Koostumus on samettinen ja mielestäni yleisellä voidemittarilla täyteläisehkö, vaikkakin selvästi kevyempi kuin perus-Nature-kasvovoide. Voide ei hulahda ihoon vaikka imeytyykin hyvin ja jättää himmeän pinnan. Tunne on enemmän suojaava ja pehmentävä kuin vetisen raikas. Esimerkiksi Kivviin verrattuna tämä on nyt sitä hemmottelevaa osastoa; kermainen, sileästi levittyvä ja ihanan tuoksuinen. Alkoholittomassa voiteessa ihoa hellivät koivunmahla, sheavoi, kookosöljy, ruusunjuuriuute, jojoban siemenöljy, kanervauute ja mustaherukan siemenöljy.
Ja entäs hinta? 7,50€ / 50 ml...! Suosikkini heinäkuun uutuuksista.
Toinen luonnonkosmetiikkauutuus tulee siivousosastolta: Living-sarjaan lanseerattiin kaksi Ecocert-sertifioitua puhdistussuihketta. Toinen on keittiön puhdistukseen, toinen yleispuhdistussuihke. Olen itse käyttänyt luonnollisia kodinpuhdistusaineita jo pitkään ja erittäin uteliaana testasin nämäkin.
Biohajoavalla yleispuhdistusaineella pyyhit ja puhdistat mm. pölyt, roiskeet ja sormenjäljet kodin pinnoilta - tai vaikka hoitokoiran pissan matolta, kuten minä tässä muutama päivä sitten ^_^ Tässä suihkeessa on tosi miellyttävä tuoksu, en osaa kuvailla sitä mutta se ei yhtään tuoksu tyypilliseltä puhdistusaineelta. Olisikohan siinä vähän laventelia..? Keittiösuihkeella putsaat tyypilliset rasva- ja ruokatahrat keittiön pinnoilta.
Eilisillan pyhitin kylpyhuoneen kuuraukseen, inhoan sitä hommaa (you know, wc-pytty ja suihkukopin helposti pinttyvät reunat ja kaakeleiden raot jaja....), ja Living-suihkeen kiva tuoksu ehkä vähän helpotti siivouksen tuskaa ^_^ Luonnolliset puhdistussuihkeet eivät muuten myöskään käy henkeen samalla lailla kuin synteettiset, synteettistä siivoussuihketta käyttäessä minun on ainakin poistuttava hetkeksi käsittelemästäni tilasta suihkutuksen jälkeen koska kemikaalit käyvät niin henkeen ja ajatus niiden hengittelystä on epämiellyttävä.
Dermosilin Ecocert Living-puhdistussuihkeet maksavat 5,90€ / 500 ml ja niihin on saatavana myös täyttöpatruunat.
Meikkiuutuuksista valkkasin mehukkaan mansikantuoksuisen (ja makuisen) 360° Spin Gloss Wild Strawberry -huulikiillon.
Tällaiset kimalteettomat, läpikuultavat ja mietopigmenttiset huulikiillot ovat ainaisia suosikkejani, kalpeahuulisena saan niillä vähän eloisamman näköiset huulet ilman että näytän juurikaan meikatummalta. Pigmentti tässä kiillossa on paljon läpikuultavampi kuin pakkaus antaa ymmärtää, väri on huulilla näin luonnollinen:
Spin Lip Glossissa on 360 astetta pyörivä applikaattori. En nyt sanoisi että se tuo tuotteeseen mitään lisäarvoa sillä kiillot levittyvät mielestäni yhtä hyvin paikallaan pysyvällä applikaattorillakin, mutta ainahan on kiva tuoda perustuotteisiin jotain uusia jujuja ;)
Wild Strawberry sisävalaistuksessa
Herkullisella huulikiillolla on hintaa huimaavat 3,90€. Ai että mä tykkään Dermosilin hinnoista ^_^
.
Viimeiseksi valkkasin ikivanhan luottotuotteeni koska on aina kiva nostaa esiin hyödyllisiä tärppejä: klassiset blotting paperit eli kiiltoa poistavat kasvopaperit.
Nämä eivät ole puuteripapereita sillä ne eivät sisällä puuteria. Ohuenohut paperi imee tehokkaasti kasvoilta ylimääräisen rasvan, ihan korvaamaton pikkuapuri iholle, joka rasvoittuu ja kiiltelee herkästi päivän aikana. Käytin näitä ennen jatkuvasti, etenkin ennen mineraalimeikkipuuterin aikoja jolloin iho kiilsi aina parin tunnin välein.
Jos kiillon poistaa puuterilla, ainakin useasti päivän aikana suoritettuna, on tuloksena helposti ennen pitkää "kakkuinen" ja mössöinen meikkipohja, kun puuteri jättää rasvat alleen ja päälle kerrostetaan lisää. On parempi poistaa liiat kiillot imeyttämällä ne paperiin ja sen jälkeen mahdollisesti töpöttää vähän puuteria päälle, jos tarve vaatii. Meikki säilyy pidempään raikkaana.
Pakkaus sisältää 50 arkkia ja hinta on 3,90€.
Dermosilin tuotteita voi ostaa Dermosilin verkkokaupasta (joka nyt näemmä on pudottanut vanhan nimensä Dermoshop.)
Löytyikö Dermosil-faneille heinäkuun kuvastosta jotain mieluisaa? :)
Täällä on puitu jo säärikarvat, kainalokarvat, karvojen ajelun ihanne yleisesti sekä viimeisimpänä alakerran parturointi. Mikä puuttuu?
Käsivarret :) Niiden vuoro olkoon tänään.
Kertokaas, kuinka moni teistä ajelee (myös) käsivarren karvat?
Minä en ole ajellut niitä koskaan, en kertaakaan koko elämäni aikana. Vaikka säärikarvojen höyläily ja alakerran siistiminen tulivat tutuiksi jo teininä, muistan, kuinka lukioikäisenä vilpittömästi hämmästyin kun ystäväni kertoi minulle ajelevansa käsivartensa karvat. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että niitäkin ajellaan.
Myöhemmin opin, että moni todellakin ajelee ja pitää sitä yhtä itsestäänselvänä hygienia/siisteys/kultturimme kauneuskäsitysasiana kuin muidenkin ihokarvojen ajelua. Kulmakarvat ja ripset taitavat olla ainoita karvoja koko kehossamme (hiusten lisäksi) joiden annetaan suurimmaksi osaksi olla rauhassa ja joiden läsnäolo on jopa toivottavaa...! :D Kaikki muut karvat saisivat tämän kulttuurin naisten (ja ehkä miestenkin) mielestä olla jossain muualla kuin meidän kropassamme.
Olen ymmärtänyt, että myös vaaleita ja huomaamattomia käsivarren karvoja ajellaan. Käsivarsien kuuluisi olla yhtä sileät ja "nakut" kuin muidenkin ajeltujen paikkojen. Jokainen tehköön miten haluaa, mutta itseäni karvat eivät häiritse. En ikinä kiinnitä huomiota omiin tai muidenkaan käsikarvoihin (en toisaalta karvattomuuteenkaan). Vaikka sääri- ja kainalokarvat ajelenkin, käsivarren karvat ikäänkuin kuuluvat asiaan ja minusta tuntuisi jopa hassulta olla nakukäsivartinen.
Minun käsivarteni näyttää tältä:
Puistattaako? Saako tämä näky aikaan inhon väristyksiä jossakussa? Onko tällainen käsivarsi esteettisesti loukkaava? :)
Karvani ovat vaaleita ja hentoja mutta niitä on ihan runsaahkosti ja ne ovat pitkiä. Kyllä ne näkyvät ja jopa heiluvat vienosti terassilla kesätuulessa. :)
Mikä on tilanne teidän käsivarsissanne? Kuinka moni ajelee? Miksi?
Kuinka moni kokee käsivarren karvat suorastaan häiritsevinä tai jopa rumina?
Rakkaudella, Karvakäsi <3
Lue myös:
