...iltajuhlat!

Oikeasti - melkein jännittää! Osaanko vieläkään pitää haarukkaa ja veistä oikein? :D

(Muistatte ehkä kesäisen paljastukseni...)

Olen siis juuri kohta lähdössä elämäni ensimmäisiin iltapukujuhliin. En osallistunut aikoinani edes Vanhojen Tansseihin koska Sanni ja mekot ei vain oikein kuulu yhteen.

Toivottakaa onnea..! ^_^ Jospa nyt en ihan kompastuisi pukuuni...!

Kerron lisää huomenna! :)

P.S. Valitsin sen oikean silmän meikin ;)

Suomalainen omena on kyllä herkkua. Ja minulle vielä sellaista harvemmin syötävää herkkua. (Olen enemmän marja- kuin hedelmäihminen jo ruokavalionkin puolesta, mutta jos jonkun hedelmän haluan syödä niin se on kyllä omena. :))

Sisareni oli poiminut omenoita vähän liikaakin omiin tarpeisiin ja kiikutti minulle kassillisen punaposkia. No, en minäkään näitä pysty yksin tuhoamaan kun äijäkään ei syö hedelmää. Kun ei omppusia halua hukkaankaan laittaa, niin mikäpä olisikaan parempi käyttökohde kuin leivonnaiset! Jotka saa pakkaseen ja niitä voi nauttia talven läpi. :)

Kietaisin omenoita muffineihin, ja kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä joka nousi välittömästi vhh-leivonnaissuosikkien kärkeen! (Toinen suosikki on Julmetun Mehevä Porkkanakakkuni, testaa ja hämmästy :))

Tämä mascarpone-juustolla kesytetty suussa sulava muffiniresepti löytyy Annika Rognebyn "Karpin Leivontakirja" -kirjasesta (aargh, että mä vain jotenkin inhoan tuota 'karppi' -sanaa..!).

Aiemmin olen tehnyt vhh-muffineita (en näköjään muuten osaa päättää sanoako muffinit vai muffinssit ;)) kookosjauho-ohjeella, jolla muffuista tulee huomattavasti kuivempia - vaikka oikein nameja ovat nekin. Kookosjauhopohjainen resepti löytyy tästä postauksesta.

Annikan kirjassa muffineihin on käytetty täytteenä mustikka-vadelmaa, mutta luonnollisestikin taikinan sisään voi survoa mitä tahansa herkkua. Aion kokeilla seuraavaksi porkkana-inkivääri- ja chili-suklaamuffineita tällä reseptillä.

Ohje:

1,25 dl Sukrinia eli erytritolia (tai muuta makeutusainetta, itse laitoin vain desin ja tuli tosi makeaa omaan makuuni)

75 g voita

3 munaa

0,5 tl aitoa vaniljaa (itse laitoin vanilja-aromia)

100 g Philadelphia-juustoa tai Mascarponea

1,5 tl leivinjauhetta

0,75 dl mantelijauhoa

0,25 dl psyllium-jauhetta

Vatkaa huoneenlämpöinen tai kevyesti sulatettu voi ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää Philadelphia tai mascarpone. (Minä laitoin mascarponea ja toiseen satsiin Lidlin rasvaista maitorahkaa.) Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan.

Annostele muffinivuokiin, lisää täytteet (tai sekoita ne jo kulhossa taikinaan, makuasia :)) ja paista uunin keskitasolla 200 asteeessa n. 20 minuuttia.

Vanilja ja Ceylon-kaneli toivat näihin muffineihin mielettömän aromin. Pisara vaniljaa makes all the difference! :)

Tiesittekö muuten, että Ceyloninkaneli on sitä aitoa kanelia, ja kaupan maustehyllyssä myytävät kanelilaadut taas halvempaa kassiakanelia joka on eri makuista? Ceyloninkaneli on miedompaa ja makeampaa. (Kassiakaneli muuten sisältää kumariinia joka voimistaa kanelin makua, mutta on maksatoksinen aine. No, tämä ei tietty liity muffineihin mitenkään. :))

Itse olen ostanut Ceylon-kanelini iHerbistä. Mistäs muualta. :)

Annikan ohjeessa muffineita neuvotaan paistamaan 30 minuuttia, mutta minun uunissa ne alkoivat tummua jo 15 minuutissa ja otin ne ulos 20 minuutin kohdalla.

Ripottelin muffinien päälle mantelilastuja, kookoshiutaleita ja hasselpähkinärouhetta sekä kanelia.

Mascarpone-mantelijauhomuffinin rakenne on mehevän pehmeä ja sienimäinen verrattuna kookosjauhomuffiniin.

Mascarpone-versiota haukatessa minulle tuli koostumuksesta heti mieleen, että tämä ohje sopii myös vuokaan tehtäväksi piirakkana. Jos siis tykkää sellaisesta pehmeästä piirakkalaadusta, toisethan ovat rapean murotaikinan ystäviä. :) Tai lehtimäisen voitaikinan.

Eipä sitten muuta kuin seuraava omenaherkku uuniin piirakan muodossa. :)

Laitoin piirakkaan myös pekaanipähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta. Ja tietysti kanelia.

Tein pohjasta todella ohuen ja piirakkaan tuli jopa sellainen vähän pannukakkumainen fiilis. Erittäin hyvää!

.

Ja sitten vain pakkaseen! :)

Tosi kiva saada toinen toistaan kimaltavampia lakkalähetyksiä Lumenelta kun olen kynsimasennuksessa enkä ole lakannut kynsiäni varmaan kahteen kuukauteen. Tai kolmeen.

Vääntäkää nyt sitten oikein veistä haavassa. Aika kivat pikkujoulukynnet näilläkin vääntäisi. Minähän en suinkaan yhtään ole hulluna noihin kimalle/hile/lastulakkoihin...

* huokaus *

Tuo punainen olisi niin mun joululakkauksessa....

Kuvien kynsilakat siis saatu syksyn aikana Lumenelta. Yhtäkään en ole kokeillut.

Kynnet.

Tulkaa takaisin!

.

* * Joko siellä suunnitellaan pikkujoululakkauksia? Te onnekkaat... * *

Tällä kertaa toisin päin, eli minä kysyn neuvoa teiltä! :) Tiedän, että blogia lukee paljon kampaajia ja muita hiustuotteisiin perusteellisesti vihkiytyneitä, joten arvelen että siellä ruudun toisella puolella on tässä asiassa minua laajempi asiantuntemus.

Eli - nyt haussa kunnon rakennepaikkaava tehohoito hiuksille. Olen nimittäin viime aikoina tehnyt hiustenpesun yhteydessä ikävän havainnon - monen vuoden jälkeen pituudet ovat taas alkaneet venyä - a.k.a purukumiefekti. :( Ja tämähän kertoo siitä, että hius kaipaa proteiinia. Kosteutta ja pehmitystä ne saavat yllin kyllin käyttämieni öljyjen muodossa, mutta eivät näköjään tarpeeksi proteiinia.

Niihin aikoihin kun itse hurahdin laadukkaisiin hiustuotteisiin, oli rekku(eli reconstructor)-rintamalla kaksi nimeä yli muiden: Joico K-Pak Reconstructor ja L'anza Hair Repair Reconstructor. Noita hehkuttivat kaikki, ja itsekin käytin muinoin erittäin tyytyväisenä kaksi tuubia Koo-Pakkia ja yhden putelin L'anzaa. Juttelin viikonloppuna hiustenhoidosta kampaaja-ystäväni Leenan kanssa, ja hänkin sanoi ettei ole millään muulla tehohoidolla saanut säännöllisestä vaalennuksesta ajoittain hajoavaa tukkaansa  kuntoon.

Olin jo klikkaamassa K-Pak'ia ostoskoriin, kun päätin vielä kääntyä teidän puoleenne. Ovatko nämä kaksi edelleen ne THE rakennepaikkaavat, vai onko markkinoille pujahtanut joitain uusia, vallankumouksellisia rekkuja sillä välin kun allekirjoittanut on ollut uppoutuneena luonnonkosmetiikan hiustuotteiden maailmaan?

L'anzan "rekku" on vaihtanut kuosiaan, oikealla vanha ja vasemmalla nykyinen. Mielenkiintoisesti BeautyBay'lla myydään noita kumpaakin samaan hintaan - vaikka uudessa on tavaraa 300 ml ja vanhassa tuubissa 125 ml..!

(En muuten itse asiassa tätä postausta aloittaessani ollut varma, että olin ylipäänsä käyttänyt L'anzan Reconstructoria. Asian varmistamisessa auttaa hiusfriikin päiväkirja, johon olen vuodesta 2007 kirjoittanut arviot ja kulutustiedot joka ikisestä käyttämästäni hiustuotteesta. Merkkaan sinne siis jopa käyttökerrat ja lasken tuotteen riittoisuuden! ^_^)

Käytin tässä välissä yhden pullon Mill Creekin keratiinihoitoainettakin, joka lasketaan tuonne luonnollisemmalle puolelle vaikkei mitään ekosertifioitua kosmetiikkaa olekaan. Tykkäsin siitä, mutta ei se ihan Joicon ja L'anzan tehohoitojen veroista kuitenkaan loppupeleissä ollut.

L'anzan sivuilla käydessäni huomasin, että merkille on ilmestynyt kokonaan uusikin keratiinisarja (tämän vuoden alussa, selvisi netistä). Onko jollakulla kokemuksia tästä sarjasta?

Vanhoihin keratiinihoitissuosikkeihin kuului myös Nexxuksen mainio Keraphix, jonka formula on ikävä kyllä muutettu aivan erilaiseksi sitten "minun päivieni". Keratiini on tiputettu incin häntäpäähän ja kärki tuupattu täyteen silikoniyhdisteitä. Eipä niillä paljon rakennepaikkailla tai paranneta hiuksen vetolujuutta. Kyllä näitä tuoteuudistuksia saa välillä todella ihmetellä...

Mutta nyt siis vinkkejänne kaivataan! Löytyykö L'anzalle ja Joicolle haastajia?

Nyt pitäisi valita meikki, ja olen kahden vaiheilla. Sen pitäisi olla juhlava ja sopia kuvan kankaaseen.

.

Näissä kuvissa tykkään itse enemmän vasemmasta, mutta livenä oikea vaikutti iskevämmältä.

(Kauhean rakeisia nämä kuvat kun oli jo ehtinyt tulla hämärä kun pääsin kuvaamaan. Höh.)

.

Oikeassa silmässä kirkkaampi ja smokyisempi sininen.

Vasemmassa silmässä harmaampi ja vaaleampi versio.

.

Kummanko valitsen?

En oikein koskaan käy missään bloggaaja- tai muissa PR- tilaisuuksissa, sillä harvoin sitä jaksaa asiakseen sellaisiin lähteä armaaseen pääkaupunkiimme. (Muu Suomihan on käytännössä näistä tilaisuuksista vapaata aluetta. ^_^)

Lauantaina tein poikkeuksen ja osallistuin meikki- ja hiustaiteilija Mariela Sarkiman Beauty Brunssille, joka järjestettiin Klaus K -hotellilla. Hyvä ruoka yhdistettynä upeaan meikki- ja hiusnäytökseen kuulosti sen verran houkuttavalta setiltä, että otin Marielan kutsun vastaan.

Avecikseni pyysin aina niin aurinkoisen Virveläisen.

Ja taas tuli todistettua kuka osaa kuvissa hymyilyn taidon ja kuka ei... Yllä yksi niistä tyyliin kahdesta brunssikuvasta (out of 108) jossa mun suupielet on ylöspäin. :) Siskoni katseli äsken lauantain kuva-antia ja totesi, "Sanni... siis oletko sä huomannut... sulla on kuvissa aina ihan sellainen... ynseä ilme...?" Joo, on huomattu, valitettavasti. :)

Tilaisuus alkoi vogue-tanssinumerolla. Kuvassa tanssija Benny Ninja USAsta Marielan juttusilla, Benny on suomalaisille TV-katsojille tuttu ainakin  Amerikan Huippumalli Haussa -ohjelmasta.

Pretty Scary Hair And MakeUp Couture -show oli kerrassaan upea, mutta tässä kohtaa jouduin toteamaan,  että "bloggaajan luottoystävä" Olympus E-PL5 feilasi. Tai paremminkin sen kittilinssi, sillä se ei ole tarpeeksi valovoimainen näin hämäriin olosuhteisiin. Näin ollen näytöksen kuvasato jäi harmillisesti muutamaan hassuun, loput olivat toivottoman epätarkkoja.

Mariela oli suunnitellut kaikkien lookkien hiukset ja meikin, jotka hänen tiiminsä toteutti malleille.

Brunssin aikana Mariela jutusteli julkisuudesta tuttujen kaunotarten kanssa, ja sain kuulla, että Krista Siegfrids tunnetaan myös kynsistään :) On teillä tässä kauneusbloggaaja kun ei tuotakaan tiennyt...! :D

Alakerran Beauty Barissa oli mahdollisuus käydä pikameikissä, manikyyrissä tai saada pikakampaus. Minä valitsin ilman muuta kampauksen!

Hiukseni kiharrettiin tuollaisella nyt niin kovin trendikkäällä, superhelpoksi hehkutetulla kiharatikulla ja kyllä se tosiaan helpolta näyttikin. Itse vain olen jo luovuttanut hiusteni laitemuotoilun suhteen... Minä ja lämpölaitteet = ei toimiva yhdistelmä. Minä ja kuivashampoo = toimii! ;)

Kiharat pöyhittiin auki ja yksittäisiä suortuvia tupeerattiin kevyesti sormilla, tuloksena todella näyttävä kiharapilvi rennolla sotkuisuudella.

Tykkäsin kampauksesta kovasti! Ikävä kyllä en saanut nauttia siitä kauaakaan - kun lähdin Klaus K:lta tukka kesti noin kaksi korttelia ja oli jo levinnyt. Epäilemättä kostea sääkin vaikutti asiaan.

No, onneksi sain pian uuden kampauksen "hovikampaajaltani" Leenalta. ;)

Oli kyllä todella kiva lauantai Helsingissä ja tanssijalkakin vipatti. Kiitokset vielä Marielalle kutsusta! :)

Ihan vain pikaisesti.... Unohdin kameran piuhan kotiin joten joudun jakamaan fiilikset läppärin Photo Boothilla = pahoitteluni kuvanlaadusta.

Tapasin tänään Virveä - ja neidillä oli minulle tuliaisia. :)

Viskaan nyt mielestäni sen faktan, että minulla on jo ihan liikaa hajuvesiä. Ja iloitsen siitä että minulla on vihdoin Chanelia! Chanelia! :) Ja misterikin saa omansa!

Tänä iltana ilahduttaa myös se, että minulla on taas ihanan Leenan tekemä bilekampaus! Muistatteko, kun Leena yritti opettaa minulle hiustenlaittoa? Nooh... opit eivät loppujen lopuksi kuitenkaan ole mennet perille ihan toivotulla tavalla, ja tällaistakaan tukkaa en ikinä osaisi itse loihtia.

Anyone else get the 10 o'clock news vibe..?

Meillä on suunnitteilla jatkoa "hiuskoululle", kun vain saadaan aikataulut ja maantieteelliset positiot kohtaamaan. Oppiiko Sanni esimerkiksi koskaan tupeeramaan..?

Hunajantuoksuisen luonnonkosmetiikan ystäviä hemmotellaan tänä syksynä Yves Rocherin uuden ekosertifioidun ihonhoitolinjan myötä. Linja kantaa nimeä Organic Cosmetic Honey & Organic Muesli, ja on jatkoa edellisenä syksynä ilmestyneelle Organic Cosmetics Aloe Vera -linjalle.

Linjaan kuuluu vartaloemulsio, suihkugeeli, käsivoide, puhdistusmaito, kasvovoide ja huulirasva. Sain testiin kuvan neljä tuotetta. (Jostain syystä Cosmetic-sanasta on pudotettu Hunaja-sarjan myötä 's' pois. :))

Mitä tuo tuotteissa käytetty "mysli" nyt sitten on, saatatte miettiä. Niin minäkin mietin. :) En ole aiemmin kuullut että mysli, tuo aamupalapöydästä tuttu viljasekoitus, voisi myös hoitaa ihoa. Ja eihän se hoidakaan. Yves Rocher käyttää ilmaisua kuvaamaan sarjan sisältämää kombinaatiota kastanjauutetta, kaurauutetta ja auringonkukkaöljyä. Ja löytyy cocktailista ohraakin. Jälleen näitä mielikuvajuttuja. :) Mysli on sympaattinen sana ja rimmaa kivasti yhteen hunajan kanssa ^_^ "Hunaja & Mysli" -ihonhoitosarja kuulostaa houkuttavalta, ruokamyslin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vartaloemulsion (kuten myös käsivoiteen) ainesosaluettelon alussa silmäni pysähtyvät heti toiselle riville: isopropyylimyristaatti. Käytännössä kaikki netin inci-tietolähteet listaavat kyseisen ainesosan synteettiseksi öljyksi. Sitähän se ei tietenkään Ecocert-tuotteissa voi olla, mutta halusin silti varmistaa asian Rocherilta.

Sain seuraavan vastauksen:

"Organic Cosmetic -tuotteissa käytetty isopropyylimyristaatti on kasvipohjainen ja sen raaka-aineena on palmuöljy. Käyttämästämme palmuöljystä vielä lisätietona, että YR on Round Table Sustainable Palm Oil'in jäsen ja saimme WWF:n raportissa vuonna 2011 täydet pisteet siitä, että käyttämämme palmuöljy on valmistettu ympäristö huomioon ottaen."

(Palmuöljykin kun kuuluu sellaisiin hieman kiistanalaisiin kosmetiikan raaka-aineisiin...)

Noniin, mutta itse voiteesta! Pullosta löytyy vaahteran mahlaa, sheavoita, risiiniöljyä, makadamiansiemenöljyä ja auringonkukansiemenöljyä. Ja tietysti hunajaa. Voide tuntuu aavistuksen kevyemmältä kuin esimerkiksi Estelle & Thildin ja Laveran kroppavoiteet, jotka ovat suosikkejani. Isopropyylimyristaatti on tästä kenties vastuussa - sitä käytetään voiteissa mm. vähentämään runsaan öljypitoisuuden tuomaa rasvaista tunnetta.

Voiteen hunajaisen makea tuoksu on erittäin miellyttävä ja juuri sopivan mieto. Hajusteita on käytetty koko linjassa hyvin hillitysti, 'parfum' löytyy incin loppupäästä.

Suihkugeeli on - no, hyväntuoksuinen suihkugeeli. :) Ei tästä oikein muuta sanottavaa keksi. Mieskin tykkää. ^_^

Täyteläisen tuntuisessa käsivoiteessa on samoja ainesosia kuin vartalovoiteessa, mutta tämä on paksumpaa. Sheavoi onkin incissä ylempänä kuin body lotionissa, kolmantena.

Ihana talvikäsivoide! Tuntuu rasvaiselta ja ravitsevalta, mutta imeytyy nopeasti eikä iho jää (juurikin varmaan sen isopropyylimyristaatin vaikutuksesta) tahmeaksi. Tämä kaveri siirtyi heti asumaan käsilaukkuuni, mun kädet on jo siirtyneet talvimoodiin ja iho on tosi kuiva. :/  (Jälleen tämä ikään liittyvä havainto... vuosi vuodelta ihoni kuivuu enemmän... Ennen pärjäsin huomattavasti ohuemmilla käsivoiteilla eikä puhettakaan että käsien iho jopa halkeilisi talvella... Nyt viimeiset 3-4 vuotta se on ollut ihan vakiotilanne.)

Sitten päästään kasvovoiteeseen. Joka onkin siitä mielenkiintoinen tapaus, että se sanoo sopivansa erityisesti kuivalle tai erittäin kuivalle iholle - mutta koostumus yllättää keveydellään!

Arvelin, että minun iholleni tämä sopii korkeintaan yövoiteeksi, mutta mitä vielä! Voide paljastuikin hyvin notkeaksi ja nopeasti imeytyväksi. Voin käyttää tätä päivälläkin meikin alla. Totesin, että Hunaja-Myslihän on itse asiassa ohuempaa ja imeytyvämpää kuin Aloe Vera -linjan normaalille ja sekaiholle tarkoitettu voide.

Annoin Hunaja-Mysliä testiin myös kuivaihoiselle ystävälleni, ja hän kertoi käyttökokemuksesta näin: "Miellyttävä, imeytyy hyvin, sopii meikin alle. Aamulla tosin naama on rasvainen, kuin margariinipaketti". (Hah - aivan päinvastainen aamufiilis kuin minun iholla! ^_^)

Vertasin incejä, ja asia oli päivänselvä. Aloe Vera sisältää yhdeksää eri öljyä/rasvaa (incin kärjessä mm. seesaminsiemenöljyä ja sheavoita), kun Hunaja-Myslissä on vain muutamaa, ja nekin kauempana incin kärjestä. Hunaja-Myslin formulassa on jopa alkoholia (kolmantena ainesosalistassa), joka osaltaan vaikuttaa voiteen ohuempaan ihofiilikseen ja tekee siitä nopeammin imeytyvää.

Piti jälleen laittaa koostumuksista kyselyä YR:lle (heh, tykkäävät varmaan kun aina "kiusaan" heitä tarkentavilla kysymyksilläni :D), ja sieltä kerrottiin seuraavaa:

"Voiteen viskositeetilla (täyteläisyydellä tai keveydellä) ei ole levittymistä lukuun ottamatta varsinaisesti yhteyttä sen kosteuttaviin tai ravitseviin ominaisuuksiin. Voiteen kosteuttava ja ravitseva vaikutus mitataan tieteellisillä testeillä muutama tunti tai muutamia päiviä voiteen käytön alettua.  

Tässä tapauksessa ravitseva voide sisältää etupäässä sokereita (vaahteranmahla 10%) ja viljoja, jotka ravitsevat ihoa syvävaikutteisesti. Kosteuttava voide sisältää aloe veran lisäksi kasviöljyjä.

Voiteet siis vaikuttavat ihoon eri tavoin, mutta kaikki niiden ainesosat vaikuttavat ihoon tehokkaasti (karitevoi, glyseriini, kasviöljyt, aloe vera, mahlat ja sokerit...) ja olemme tehneet valinnan koostumuksen miellyttävyyteen ja todettuun tehokkuuteen perustuen."

Oli miten oli, minun ihollani Aloe Vera on selvästi ravitsevamman tuntuinen. Olen laittanut parina iltana Aloe Veraa toiselle puolelle kasvoja ja Hunaja-Mysliä toiselle puolelle. Aamulla Hunaja-Mysli -puoli oli kuivempi, Aloe Vera -pinta rasvaisempi. Eli hassua kyllä, näistä kahdesta Hunaja-Mysli tuntuu sopivan minun iholleni paremmin. :)

Onko joku jo ehtinyt tutustua Hunaja-Mysleihin?

Taas olen täällä ihan repeilemässä innosta! :) Ei hitsi että tänä syksynä onkin kaikkea ihanaa meikkiraportoitavaa!

Kun olin tuossa viikko sitten kosmetiikkaosastoilla scouttaamassa ruskeita eyelinereita, silmiini sattui Rimmelin hyllyssä uutuustuote. (Olin siitä saanut sähköpostiin maahantuojan tiedotteenkin mutta se oli hukkunut massan sekaan lukematta...) Voidemaisia poskipunia! Ja vieläpä ihan älyttömän kauniissa, toimivissa sävyissä!

Kuten on tullut monesti voivoteltua niin töissä kuin täällä bloginkin puolella, Suomen kosmetiikkamarkkinat eivät varsinaisesti pullistele voidemaisia poskipunia. Olen aika lailla tottunut myymään ei-oota kun Max Factorin Creamy Blushitkin hävisi taannoin meidän liikkeen valikoimasta. Toisaalta ymmärrän markkinoiden tilanteen, sillä suomalainen nainen käyttää mieluummin puuterimaista poskipunaa. Voidemaisellakin laadulla on kuitenkin ystävänsä, ja useamman soisi uskaltava kokeilla sen käyttöä.

Voidemainen puna on oivallinen valinta esimerkiksi kuivaihoiselle, ja sopii puuterimaista paremmin myös "BB-naiselle" joka tykkää käyttää meikkipohjana pelkkää BB-voidetta ilman puuteria. Puuteriposkipuna BB:n päällä voi jämähtää ja näyttää epäluonnolliselta, kun taas voidelaatu levittyy BB-pinnalle ihanteellisesti.

Nyt Rimmel ilahduttaa meitä voidemaisella Stay Blushed -triollaan, ja kerrankin kaikki sävyt ovat todella helppoja, kauniita ja melkeinpä kaikille sopivia!

Tilasin poskipunat maahantuojalta kokeiluun ja tässä teille trio esittelyssä meikkikuvien kera. :)

.

Sunkissed Cherryn koostumus oli vähän kuivunut, kuten kuvasta näkyy. Mutta se levittyi iholle yhtä hyvin kuin muutkin.

Sävyt ovat heleitä eikä yksikään ole sellainen tumma ja tunkkainen. Yleensä poskipunakokoelmien joukkoon mahtuu aina joku oudon ruskea tai luumuun taittava joka ei sovi pohjoismaalaiseen ihonsävyyn, mutta nämä ovat yllättävän raikkaat.

Punaa on levitetty swatch-kuviin paksu kerros ja pigmentti näyttää siksi niin tummalta. Ohutkin kerros näyttää ensin tosi tummalta poskille levittäessä, mutta haihtuu pian imeytyessään ihoon ja päälle saa lisätä 2-3 kerrosta selvästi näkyvään tulokseen. Minulla on kaikissa jutun kuvissa 3 ohutta kerrosta Stay Blushed -punaa.

Kuvassa paljas iho jolla poskipunaa.

Voidemaiset poskipunathan levitetään aina puuterin alle. Jos siis käytät nestemäistä meikkivoidetta ja puuteria, voidemaisen poskipunan paikka on meikkivoiteen ja puuterin välissä. Jos käytät meikkipuuteria tai mineraalimeikkipohjaa, voideposkipuna tulee paljaalle iholle (tai primerin päälle) ja jää meikkipohjan alle.

Tässä kuvassa päälle levitetty mineraalipohja. Poskipuna kuultaa kauniisti ja luonnollisesti läpi.

Sävy 001 Pop Of Pink on ihanan tyttömäinen korallipinkki, aika neutraali sävyltään eli sopii mielestäni niin viileälle kuin lämpimällekin iholle.

Sävy 002 Touch Of Berry on viileä roosapinkki.

Täydellinen pari Benecosin Pink Rose -huulipunalle. <3

Sävy 004 Sunkissed Cherry on jännä sävy jota minun on vaikea kuvailla enkä oikein osaa edes sanoa onko tämä enemmän lämmin vai viileä. Mutta kuten kuvasta näkyy, tosi heleä ja luonnollinen sekin on kasvoilla!

"Luonnollinen ruusuinen puna"... jotenkin näin Cherrystä voisi sanoa. Onko kirsikka sitten tämän sävyinen..? En osaa sanoa. :) Mutta tykkään!

Vaikea valita suosikkia mutta ehkäpä sanoisin Pop Of Pink... Touch Of Berry on selkeän viileä ja sen yhdistäisin aina viileänsävyisten silmien tai huulien kanssa, mutta Pop Of Pink ja Sunkissed Cherry sopivat sekä lämpimien että kylmien sävyjen seuraan.

Stay Blushed -punien ovh on 7,20€.

Vinkkejä voidemaisen poskipunan käyttöön:

* Jos poskipuna tuntuu "jämähtävän" iholle, kokeile levittää se heti päivävoiteen jälkeen kun ihon pinta on vielä kostea. Jämähtäminen voi johtua ihon kuivuudesta.

* Jos voideposkipunasi tuntuu liian pigmenttiseltä tai koostumus liian kuivalta, sekoita sitä kämmenellä pieneen määrään kasvovoidetta.

* Ota kerrallaan vain nuppineulan pään kokoinen pisara ja levitä poskipään korkeimmalta kohdalta aloittaen, pyörittäen pisara ensin "ompuksi" ja häivyttäen siitä ylös ohimoa kohti (tapoja on tietysti monia, itselleni on vakiintunut tämä tapa). Odota hetki kunnes voide on imeytynyt ja näet iholle jäävän sävysyvyyden. Lisää sitten uusi kerros mikäli kaipaat enemmän väriä.

Mikä lookeista on eniten teidän mieleen? Mitä tykkäätte yleisesti voidemaisista poskipunista?