31.07.2020

Menetyksistä ja pelosta

Menetyksen pelko.

Miten se ravistaakaan asioita päässä uuteen järjestykseen ja laittaa kehon kuin lihamyllyn läpi – ihminen voi olla hetkessä kuin löysää spagettia. Uho laimenee huoleksi ja sulaa sitten hädäksi, itsevarmuus vesittyy peloksi ja selvyydet muuttuvat kysymysmerkeiksi.

Kuinka moni tunnistaa tämän tunteen?

Kirjoitan tänään jostain henkilökohtaisesta, mutta samalla se on universaalisti tunnistettava hätä. Menetys ja sen pelko.

Kukaan ei pidä menetyksistä. Se voi olla tappio urheilupelissä, aseman menetys töissä, toiseen maahan muuttanut ystävä, ajasta ikuisuuteen siirtynyt mummo. Se voi olla varastettu polkupyörä, päättynyt parisuhde tai pistettä vaille jäänyt opiskelupaikka. Viimeinen mustikkapiirakan pala, jonka joku vie edestäsi juhlien jälkiruokapöydässä.

Menetys on aina ikävä asia, mutta toisilla pelko menetyksistä voi olla epänormaalin voimakas. Minä kuulun heihin. Olen saanut kamppailla pelon kanssa koko ikäni ja se vaikuttaa minuun melkein kaikilla elämänalueilla. Kaikki luopuminen on minulle hyvin vaikeaa. Lopullinen menetys aivan tuskaisaa.

Menetin isäni hyvin nuoressa iässä, olin vain 6-vuotias. Se on ikä, jossa menetyksen ja tapahtuneen jo tajuaa, nuoremmat sisareni säästyivät siltä tunnetason traumalta, jonka minä sain. Minusta tulikin meistä pelokkain.

Olen pelännyt pimeää ja hiljaisuutta. Olen pelännyt uimista (syvyys…!) ja lentämistä. Nämä eivät ole edelleenkään miellyttäviä asioita. Mutta kaikkein eniten pelkään läheisen menettämistä.

Teini-iässä pelkotila oli pahimmillaan. 15-16-vuoden iässä muistan, että jopa teksti-TV:n (jep, sellainen on ollut joskus olemassa TV-vastaanottimissa) avaaminen sai kädet tärisemään onnettomuusuutisen pelosta. Jos sisareni olivat poissa kotoa, vaikka leirillä tai ystävänsä luona toisessa kaupungissa, en välttämättä uskaltanut avata TV:tä uutisten aikaan ollenkaan. Pelkäsin niin paljon kuulevani onnettomuudesta.

Myöhemmin 20+ vuoden iässä aloin pelätä puhelimeen vastaamista. Minulla oli selittämätön tunne siitä, että puhelimen soidessa siellä saattaisi olla pahoja uutisia. Erityisesti perheenjäsenten soittaessa pulssini nousi ja sydämeni alkoi hakata. Painettuani vihreää luuria (jep, niitä kännykkäaikoja) odotin melkein henkeä pidätellen, millä äänensävyllä soittaja puhelun aloittaa. Joskus en uskaltanut vastata ollenkaan.

Se oli aivan kamalaa. Tajusin pelkoni epänormaaliuden, mutta mitä saatoin sille tehdä. Ehkä sitä käsiteltiin terapiassa, mutta en muista mitä vaikutuksia sillä oli.

Pikemminkin tuntui, että pahimmat pelkotilat lieventyivät iän myötä. Pimeän pelko jäi ensimmäisenä. Uutisia en myöskään ole pelännyt teini-iän jälkeen (paitsi joskus kun ex-kumppanini oli vuorilla kiipeämässä). Puhelimeen vastaaminen ja hiljaisuuskin on ihan ok. Vain lentäminen on aina yhtä inhottavaa, ja tuntuu melkein vain pahenevan vuosien myötä.

Menetyksen pelko ja luopumisen vaikeus vaikuttavat minussa kuitenkin vahvasti edelleen, välillä äänekkäämmin, välillä hiljaisemmin.

En halua luopua työpaikoista (saisinko pitää ne kaikki..!), on vaikea luopua asunnoista (ethän äiti koskaan muuta meidän lapsuuden kodista! Ja entäs Maarianhamina..!), tunnen syvää surua ystävien menetyksestä – vaikka joidenkin ystävyyksien kuuluukin elää aikansa ja miedontua sitten taka-alalle tai parin vuoden välein ravintolan terassilla vaihdetuksi moikaksi. Halusin pitkään pitää kaikki tavarani, oli vaikea heittää mitään pois (kun ne kaikki muistot jotka liittyvät esineeseen..!).

Mutta läheisen menetys, se on pahin. Avoliiton päättyminen on pahinta, mitä olen koskaan kokenut elämässäni. Sitä tuskaa on vaikea kuvailla. Meni melkein vuosi, että sen saattoi ylipäänsä uskoa todeksi. Kaksi vuotta, että saattoi alkaa edes lähestyä tunnetta siitä, että ehkä tästä joskus selviää.

(Kyllä siitä selviää. Olemme muuten entisen puolisoni kanssa hyvissä väleissä.)

Ja nyt heinäkuun alussa koin viimein ensimmäistä kertaa sen hetken, jota olin parikymppisenä niin pelännyt. Että puhelin soi, ja kun vastaat, siellä on huono uutinen.

Kello oli 23.20. Puhelin soi, ja siellä oli sisareni, joka itki. Lamaannuin välittömästi. Nyt se hetki on käsillä. Jotain todella pahaa on tapahtunut. Sisareni itki jonkin aikaa, ja kuulin sanovani tukahtuneesti puoliksi kiellon, puoliksi kysymyksen. ”Älä sano, älä sano… kenelle on tapahtunut jotain…”

”Viivi”, sisareni nyyhkytti. ”Viivi putosi.”

Viivi on 13-vuotias chihuahua, joka on melkein kuin oma lapseni. Se on sisareni koira, mutta se on melkein kuin puoliksi minun. Viivi ja 12-vuotias Totti-chihuahua ovat olleet minulla hoidossa melkein koko ikänsä joka viikko tai joka kuukausi. Ne ovat olleet symbolisesti ne lapset, joita minulla ei ole. Kiintymystäni niihin ei voi sanoittaa. Kun soitan ulkomailta sisarelleni, kysyn ensimmäisenä mitä Totille ja Viiville kuuluu. Kun olen pidempään poissa, ikävöin ja ajattelen niitä. Joskus näen ne kirmaamassa kreikkalaisen saaren rantahietikolla minua kohti. Ja rinnassa läikähtää huoli, entä jos en näekään heitä enää…

Nyt puhelimessa oli lohduttomasti itkevä sisareni ja viesti, ”Viivi putosi.”

Älä sano enempää, älä sano enempää, soitan kohta takaisin, en pysty kuulemaan tätä nyt, uikutin. Uskoin että Viivi oli kuollut. Mutta en lopettanut puhelua.

Sain kuulla, että Viivi oli matkalla Tampereen eläinsairaalan päivystykseen, se oli vielä elossa. Se oli pudonnut sisareni sylistä rappukäytävässä. Viivi pelkää rappukäytävää eikä suostu kävelemään siellä, se täytyy kantaa. Pudotus oli paha ja Viivi oli saanut vaikean sairaskohtauksen.

Päivystykseen saapuessaan se oli hädin tuskin tajuissaan. Tila oli vakava. Piikistä oli heti puhuttu.

En kuvaile tapahtunutta enää tarkemmin, mutta yöllä kello 02.00 tilanne oli se, että Viivin tila oli kriittinen ja se jäi sairaalaan tehohoitoon. Kiitos vakuutuksen, sisareni saattoi valita tehohoidon.

Yö oli elämäni hirveimpiä. Se oli toinen kerta elämässäni, kun uskoin menetyksen kuolemalle olevan hyvin todennäköinen. Kävin sinä yönä toisen kerran läpi sen kaltaisen menetyksen tunteen. Sitä on mahdoton kuvailla. Olet kuin pistoksissa eikä mielesi halua uskoa tapahtunutta todeksi. Rukoilin kaikkia mahdollisia eläinten, koirien ja ihmisten taivaan isiä, ettei Viiviä vielä otettaisi taivaaseen. En halunnut olla siinä tilassa ja tunteessa ja siinä oli vain pakko olla. En päässyt mihinkään.

Ehkä nukuin kaksi tuntia, en tiedä. Aamulla olin aivan turta. ”Olen niin pahoillani”, Kalastaja sanoi, eikä itkustani tullut loppua.

Sitten yhdentoista aikaan puhelin viimein soi, sisareni nimi näytöllä. Uskalsin vasta.

Viivi oli herännyt! Se oli syönyt vähän ruokaa ja hoitohenkilökunnan mukaan jo ”tehnyt vastarintaakin tutkimuksissa”. Se oli vähän pökerryksissä mutta pääsisi kotiin jo samana päivänä lääkityksen kera. Tarkkaa diagnoosia ei pystytty tekemään koska Viivin päätä ei haluttu korkean riskin takia kuvata, mutta epäilys kohdistui epilepsiaan.

Sellaista kiitollisuuden ja huojennuksen määrää en muista tunteneeni hetkeen. Koskaan? Ja se tunteiden valtava myllerrys lyhyen ajan sisällä. Kahdentoista tunnin aikana ehdit kokea menetyksen, valtavan pelon ja surun, ja ilon, onnen ja kiitollisuuden tunteet äärimmäisestä laidasta toiseen. Sen jälkeen patterini oli aivan tyhjä.

Viivi voi nyt hyvin,  tätäkin kirjoittaessani se istuu sylissäni.

Tämä pelko päättyi tällä kertaa onnellisesti. Kaikki menetykset eivät.

Huojennusta voi seurata uusi suru. Ja jonain päivänä tietysti seuraakin; jos jokin on elämässä varmaa, niin se on menetys.

Onneksi myös ilon aiheita voi pitää yhtä varmana, ainakin jos asenne mahdollistaa ilahtumisen arkisistakin asioista.

Näiden vuorovaikutuksessa on elämää elettävä. Ilo ja pelko. Onni ja suru. Se on luonnollista.

Mutta silti… pelkään jo seuraavaa. Toivon, että siihen menee vielä pitkä aika. Pitkä, onnellisten asioiden täyteinen aika.

34 kommenttia
29.07.2020

Testissä Herbinan sulfaatiton shampoo

Kesän aikana on tullut testattua Dermosilin palashampoon ohella myös toinen (minulle) uusi sulfaatiton shampoo; Herbinan 3 in 1.

"3 in 1" -nimitys on lempeästi huvittava; shampoo on tarkoitettu hiuksille ja vartalolle, mikä tuo 2 in 1 -nimikkeen, mutta kolmas asia, jos nyt pullon tekstiä oikein tulkitsen, on hellävaraisuus. En tiedä onko hellävaraisuutta perusteltua kutsua "yhdeksi vaikutukseksi kolmesta".... Nojoo. Ehkä olen vähän turhan pedanttinen.

Odotin Herbinan shampoon olevan samankaltainen kuin XZ:n Persikkanektari-shampoo, koska ne ovat saman valmistajan. Shampoissa onkin sama pesevien ainesosien teknologia (= samat sulfaatittomat tensidit), mutta tuntuma hiuksissa - sekä se mulle niin tärkeä elämyksellisyys, ovat erilaiset.

Herbinan sulfaatiton shampoo vaahtoaa miedommin ja on vähemmän hoitavaa kuin XZ:n Persikkanektari, ja tuoksu on sanalla sanoen arkinen. Aika tylsä, itse asiassa. Tuoksussa on kuvauksen mukaan sitruunaa ja inkivääriä. Persikkanektarin tuoksu taas on i-h-a-n-a!

Herbina-shampoon vähemmän hoitavuuden voi tietysti ymmärtää, koska Herbinan tuote on tarkoitettu kaikille hiustyypeille sekä vartalolle; se on ns. "koko perheen suihkushampoo". Persikkanektari taas on kehitetty värjätyille hiuksille joten koostumus on hiusta hoitavampi.  (Puhunko mä tässä nyt itsestäänselvyyksiä... :D)

Persikkanektarin hoitava ainesosa, guar hydroxypropyltrimonium chloride, löytyy Herbinastakin, mutta alempaa incistä.

XZ voittaa tämän kisan mun hiuksissa :) Herbina tulee varmaan käytettyä suihkugeelinä.

Tämän vuoden paras tähän saakka testaamani sulfaatiton shampoo on muuten tässä:

🧡 Brunsin "Harmooninen Kookos". 🧡

Esittelin sen huhtikuussa tässä postauksessa yhdessä muiden Bruns-tuotteiden kanssa.

Bruns on ruotsalainen salonkilaatuinen luonnonkosmetiikan hiustuotesarja. Tuotteet eivät ole sieltä edullisimmasta päästä (shampoo 34,90€ / 330 ml) joten jos näin arvokkaaseen shampooseen sijoittaminen mietityttää, näitä kannattaa katsastella ekoverkkokauppojen tarjouskampanjoista. Tai ostaa ensin matkakoko, jollaisia Brunsilla on myös saatavilla.

Brunsin shampoo vaahtoaa ihanan liukkaasti ja puhdistaa hoitaen, niin että hiukset eivät jää yhtään nahkeiksi. Kookos-kardemumma tuoksu on aivan hurmaava! Hoitavuuden salaisuus on tässä(kin) shampoossa tuo guar-sanahirviö-ainesosa, ja oliiviöljyn esteritkin pehmentävät hiusta mukavasti. Guar hydroxypropyltrimonium chloride on kuitenkin se takkuja selvittävä ja hiuksen pintaa silottava ainesosa.

Nörttitietoa: jos jokin silikoniton hiustuote tuntuu hiuksissa erityisen selvittävältä ja hoitavalta, kannattaa kurkata löytyykö incistä tuollainen -onium-päätteinen ainesosa, se on todennäköisesti vastuussa vaikutuksesta. -Onium-tyypit ovat kvatteja ja niiden vaikutus hiuksissa on jossain määrin silikonien kaltainen, mutta kvatteja voi valmistaa myös luonnollisista ainesosista toisin kuin silikoneja, ja siksi kvatteja näkee myös sertifioidussa luonnonkosmetiikassa :) Mä rakastan kvatteja mun hiustuotteissa! 🤗

Mikä on teidän lemppari-sulfaatiton shampoo?

(Mun ihan superduper-ykkönen on edelleen Yves Rocherin Low Shampoo 🙏🏻, joka ei vaahtoa lainkaan. Esitelty täällä.)

25 kommenttia
27.07.2020

Terkut Vaasasta!

Terveisiä Vaasasta! :)

Täällä on nyt seikkailtu pari päivää, eilen auringossa ja tänään vähän sateisemmissa tunnelmissa.

Ensitunnelmia:

- Vaasa on paljon isompi kuin odotin
- Kaupungin puistomainen keskusta on tosi nätti ja henkii (ainakin tällaiselle from Kuopio -tyypille) jopa helsinkimäistä city chic -tyyliä isoine leveine katuineen ja komeine taloineen
- Käsityötalo Loftetin kahvila-ravintolassa on yksi viehättävimpiä ravintolasaleja joita olen koskaan nähnyt
- Vaasan vankilan viereinen nurmikkoalue meren rannassa on veikeä ulkoilualue - vankilan ja kuvankauniin ympäristön kontrasti on sangen persoonallinen. Vaasan vankila sijaitsee mitä kauneimmassa puistomaisemassa ja sen viereisellä nurmikolla ihmiset syövät jäätelöä, kuuntelevat livemusiikkia ja nauttivat kesästä. Piikkilankamuurit seurana jäätelökesälle on vain jotenkin... no, jännä yhdistelmä. Aika erilainen kesä muurien sisä- ja ulkopuolella.

Kävelin eilen koko päivän keskustassa, Hietasaaressa ja rannan kävelyreitillä. Aurinkoinen ja lämmin sää oli täydellinen merenrantafiilistelyyn. Tunnelma "Vankilan nurtsilla" oli valloittava, joku sympaattinen itseään kitaralla säestävä tyyppi lauloi (välillä epävireisesti) mm. Roy Orbisonia ihmisten jonottaessa Long Van -jäätelökioskilla ja nauttiessa lämpimästä illasta (ja kai siitä musiikistakin..!).

Tänään olin pienellä saaristoristeilyllä ja ihailin veneestä mm. Strömsön maisemia. Kuusisaaressa söin (aika vaatimattoman) kalakeiton, ja keskustaan palattua menin tekemään töitä Loftetin kahvilaan. Sinne olisi voinut jäädä koko illaksi, mutta paikka sulkeutui viideltä. Itse Loftetin käsityökauppaan en päässyt lainkaan, koska se ei ole auki maanantaisin :)

Kaupoissakin tuli vähän kierreltyä, ja yllätin itseni ostamasta jopa pari vaatekappaletta, hiusdonitsin (!) sekä ripsivärin. Olen tässä viime viikkoina tajunnut, että olen pitkästä aikaa tilanteessa, jossa käytössä oleva ripsivärini alkaa tuntua kuivalta - eikä minulla olekaan uutta odottamassa..!

Ostin Max Factorin Masterpiece-ripsarin, josta olen muinoin tykännyt kovasti. En ole käyttänyt sitä ehkä kymmeneen vuoteen. Kai siitä moni muukin tykkään, kun se on ollut valikoimassa niin pitkään :)

Huomenna haluaisin kovasti vuokrata pyörän ja pyöräillä koko rantareitin Suvilahdesta Palosaareen. (Mun hotelli ei tarjoa vierailleen pyöriä veloituksetta vaan niistä täytyy maksaa, vähän erikoista...) Toivottavasti sää suosii aamupäivällä, iltapäiväksi ainakin on luvattu taas sadetta.

No, sade ei sinällään haittaa etenkin kun osan päivistä olen kuitenkin töissä - ja sade auttaa ihmistä kummasti keskittymään työhön paremmin kuin upea, aurinkoinen, ulos houkutteleva sää :D

P.S. Mulla alkaa tätä kotimaan matkailumateriaalia kertyä jonoksi asti, sama homma kuin Kreikan kanssa.... On Espoota, Punkaharjua, kivoja vierassatamia, Tampere... Matsku Tampereen tärppeihin on odottanut kesäkuun lopusta saakka..! No, ainahan siitä voi hyötyä vaikka ensi kesänä :)

(Toisaalta - ihan kiva että olen osannut tänä kesänä olla itsekin lomalla :))

14 kommenttia
25.07.2020

Nostalgiapläjäys & pitkästä aikaa Awards-ehdokkuus

Muistatteko, kun yhteen aikaan joka taholla järjestettiin Blog Awardseja? Indiedaysilla niitä oli jossain vaiheessa jopa kaksi kertaa vuodessa...! Huh...!

Ihan mukavaa totta kai, että blogit saivat tunnustusta, mutta rajansa kaikella näkyvyydellä, ja tuo 2010-luvun alkupuoliskon palkintogaalameininki meni ainakin allekirjoittaneen mielestä ihan överiksi. Ehdolla oleminen "parin kuukauden välein" ja lukijoilta äänten pyytäminen alkoi olla kunnian sijasta noloa.

Järjestäjätkin tajusivat viimein, että Awardsit alkoivat väsyttää niin somevaikuttajia kuin seuraajiakin, ja nyt blogigaaloja ei ole järjestetty muutamiin vuosiin.

Tänä vuonna bloggaajia ja muita somealan vaikuttajia palkitaan jälleen, mutta kyseessä ei ole pelkästään somevaikuttajia nostava tempaus, vaan yleisesti hyville ja menestyneille internet-sivuille ja -kanaville tunnustusta jakava FINNISH WEB AWARDS.

FWA järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja blogit ovat ensimmäistä kertaa mukana. Ehdolla olevat blogit on ennalta valinnut tuomaristo. Marraskuussa palkitaan sekä tuomariston valinnat että yleisön suosikit.

Kauneustädit Sanni ja Virve edustavat vuonna 2013...

Vaikka olen otettu ehdokkuudestani, en edelleenkään koe mielekkäänä mainostaa tällaista ehdokkuutta mediassani, koska äänten "kärttäminen" seuraajilta on minusta noloa. Just näin.

FWA haluaa kuitenkin muistuttaa minua viikon välein äänestystilanteella ja sillä, että kukaan ei ole äänestänyt Karkkipäivää koska kukaan ei tiedä sen ehdolla olosta :D. Joten... no h*mmetti, ehkä olisi kiva jos mun blogi lopulta saisi vaikka viisi yleisöääntä. Joten lukijani; käykää äänestämässä jos siltä tuntuu 🧡 Kerron sitten jäinkö jumboksi...! 😁

Voi muistoja..! Vuoden 2013 Kauneusblogivoittajat Mimmi, Sanni ja Saara <3

Äänestämään pääsee tästä.

Äänen voi antaa kerran päivässä kilpailuajan loppuun asti - josta en tosin tiedä, päättyykö se 31.7. vai 30.9., sillä FWA antaa kummankin tiedon..! 😅 Sivun ylälaidassa lukee "heinäkuun loppuun asti", sivun alalaidassa "Yleisöäänestys 15.6.-30.9."

Ote mun esittäytymisestä FWA:n sivulla:

Koska rakastan nostalgiaa ja vanhojen muistelua, kokosin tähän muidenkin (kuin itseni) viihteeksi kavalkadin mun Blog Awards -lookkeja vuosien varrelta:

Huomaa, että olen (mekko)tyyliltäni aika... ennustettava...? :D

Lokakuun 2015 look on mun ehdoton suosikki, hiuksista vastasi mun luotto(kampaaja)ystävä Leena 💗

Saman vuoden huhtikuun meikki- ja hiuslookista en oikein tykännyt, täytyy tunnustaa näin jälkikäteen. Se oli ainoa kerta, kun joku muu meikkasi minut gaalaan, ja en vain tykännyt meikistä (liian vahva) enkä myöskään hiuksista (kaipaan pään päälle aina volyymia).

Huhtikuun 2015 Blog Awards -look ei ollut "minua"

Vuoden 2013 gaala oli ihkaensimmäinen johon osallistuin, taisi olla ensimmäinen Indiedaysin järjestämä Blog Awards.

Kuka muistaa, kun etsin Barcelonassa mekkoa päälleni gaalaan... Minulle oli kerrottu etukäteen, että mut palkitaan, ja olin aivan järkyttävän kiusaantunut ajatuksesta, että joutuisin nousemaan lavalle. En tule ikinä tuntemaan oloani luontevaksi saatika mukavaksi korokkeella muiden edessä. Enkä tuohon aikaan omistanut yhtäkään ns. edustavaa mekkoa - en todennäköisesti yhtäkään mekkoa (!), aloin käyttää niitä vasta jokunen vuosi myöhemmin.

Kaksi vaaleaa ja yksi oranssi neito syksyn 2016 gaalassa

Josta tulikin mieleen muisto siitä ainoasta kerrasta, kun blogini on saanut ykköspalkinnon, eli valittu Parhaaksi Kauneusblogiksi The Blog Awards Finland -gaalassa. Se tapahtui syyskuussa 2015 ja olin silloin Kreikassa. Sain tiedon voitostani jonkun kaverin somesta...! :D Olin tietysti otettu voitosta, mutta valtavan onnellinen siitä, että olin kaukana lavoista ja gaalahumusta....

Vielä toinenkin nostalgia-annos. Tämä on kuulkaa tooosi kaukaa: järjestin keväällä 2010 blogissa bannerikilpailun! 😍 Lukijat saivat osallistua banneriehdotuksillaan, joissa tuli näkyä rakkauteni violettiin väriin sekä jollain tapaa karkki-elementti.

Yhdeksäntoista banneria osallistui kilpailuun, ja tässä ne ovat:

Kaksi kysymystä:

Kuka muistaa, minkä bannerin valitsin? :)

Ja:

Onko lukijoiden joukossa yhä näiden bannerien tekijöitä...? Olisi aivan ihana kuulla, jos olette vielä siellä...! ❤️

Nyt lähtee "Vain Elämää" -tunteilun puolelle, mutta kyllä tässä vähän tulee tippa linssiin, kun miettii blogin yli 11-vuotista taivalta.... Kiitos, kun olette tehneet tätä reissua mun kanssa. 💜

18 kommenttia
23.07.2020

Jälkkärin tuoksuista laatuluonnonkosmetiikkaa - esittelyssä Novexpert C-vitamiini-tuotteet

* Sis. mainoslinkkejä

Novexpert - tämä "outo" brändi joka ei ole iskenyt Suomessa suuren yleisön tietoisuuteen.

- Onko se normikosmetiikkaa?
- Varmaankin, ainakin näyttää siltä!
- Vai onko se luonnonkosmetiikkaa..? Siinähän lukee 100% natural..?
- Ei kai, eihän noissa näy mitään sertifikaattiakaan...


Novexpert on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa (Ecocert), ja erittäin laadukasta sellaista. Sarja on kotoisin Ranskasta ja sen on kehittänyt joukko ikääntyvän ihon hoitoon erikoistuneita tutkijasetiä ja tohtoreita.

Esittelin Novexpertin kaksi vuotta sitten otsikolla "Piiloon jäänyt vihreä anti-age-sankari", ja sitä se vähän edelleen on, siis piiloon jäänyttä. (Sarjassa on muuten nykyään muitakin kuin anti-age-tuotteita.) Tuosta postauksesta voi halutessaan käydä lukemassa enemmän Novexpertin tarinasta ja sedistä tuotekehityksen takana. Ihan nimekästä, vakuuttavaa porukkaa.

NOVEXPERTIN TÄRKEIMMÄT SPEKSIT sinulle, jota tieteellinen diipadaapa ei niin kiinnosta:

  • Moderni luonnonkosmetiikkasarja
  • Korkeat pitoisuudet oikeasti vaikuttavia, tutkittuja aktiiviainesosia
  • Tuotteet ovat koostumuksiltaan kuin normikosmetiikkaa, hyvä sarja henkilölle joka haluaisi siirtyä luonnollisempaan kosmetiikkaan mutta on ollut aiemmin pettynyt koostumuksiin
  • Jälkiruokamainen tuoksumaailma (tämä varmasti jakaa mielipiteitä, minä kuulun niihin jotka tykkää! Tuoksut ovat makeita mutteivat imeliä)

Tänään esittelen Novexpertin C-vitamiini-sarjan, jonka seerumi on kuulunut suosikkeihini siitä saakka kun sen ensi kerran hyppysiini sain. Olen saanut Novexpertin tuotteet töistä.

Natural Goods Companylla on parhaillaan menossa kuun loppuun jatkuva "lähes kaikki tuotteet -15% kamppis", ja laitoin postauksen hintatietoihin NGC:n normi- sekä alehinnat.

Haluan muuten läpinäkyvyyden nimissä kertoa, että kun kirjoitan Karkkipäivässä töistä saamistani tuotteista, minulla on edelleen vapaus kirjoittaa niistä mitä haluan, oma rehellinen kokemukseni.

Transmerilla on sama rehellisyyteen pohjautuva ajatusmaailma kuin Nordic Health Systemsillä, mitä arvostan suuresti. Valitsen itse mistä oman taloni tuotteista haluan kirjoittaa, eikä sisältöön puututa. Arvelen tämän olevan useimmille blogini vakituisille lukijoille selvää, mutta selvyyden vuoksi halusin tuoda sen vielä esiin. :)

* EXPRESS RADIANT -PUHDISTUSVAAHTO

19,90€ / 150 ml (nyt 16,92€)

❤️ SUOSIKKI ❤️

Ahh, miten ihana puhdistusvaahto..! Olen hulluna kimmoisiin, liukkaasti vaahtoaviin pumppuvaahtoihin (kutsun näitä 'pumppuvaahdoiksi' erona ei-pumpattaviin, veden kanssa vaahtoa muodostaviin vaahtoputsareihin), ja tämä kuuluu sen kategorian aateliin..!

Vaahto on erittäin täyteläistä ja hyvin koossapysyvää, ei hajoa ja lässähdä iholla nesteeksi kuten jotkut vähemmän "kiinteät" pumppuvaahdot tekevät. Putsarissa on Novexpertille tyypillinen makea, jälkkärivanukkaan tai kreemin mieleen tuova tuoksu - C-vitamiinsarjan ollessa kyseessä tuoksu on sitruksisen hedelmäinen.

Express Radiant -putsaria voi käyttää kahdella tapaa; joko normaalisti pyörittelemällä vaahtoa kostealla iholla kunnes meikki ja lika on irronnut, tai jättämällä vaahdon ensin iholle vaikuttamaan 20 sekunnin ajaksi, jolloin glukonolaktoni (PHA-happo) ehtii lempeästi kuoria ihoa, ja sen jälkeen voi pyöritellä meikin ja lian irti ja huuhtoa.

Puhdistusvaahto on sulfaatiton. Se sopii kaikille ihotyypeille mutta erityisesti samealle ja epäpuhtaalle (koska kuoriva ja kirkastava vaikutus..!)

* BOOSTER À LA VITAMINE C -SEERUMI

49,90€ / 30 ml (nyt 42,42€)

❤️ SUOSIKKI ❤️

Novexpertin stabiili c-vitamiiniseerumi sisältää peräti 25% pitoisuuden c-vitamiinia. Tykkään ihan kaikesta tässä seerumissa; ihanan tuntuisesta koostumuksesta (fluidimainen, tuntuu kosteuttavalta ja jättää ihon pehmeäksi, ei yhtään tahmainen), tuoksusta (hedelmäisen makea), supersuojaavasta pakkauksesta (värjätyn lasipullon sisällä seerumi on vielä vakuumipussin sisällä) sekä uskottavasta teknologiasta ja tietysti korkeasta aktiiviainepitoisuudesta.

Minulla on muitakin C-vitamiiniseerumeita (jotka esittelin tässä postauksessa), mutta muita ei oikein tee mieli käyttääkään koska Novexpert on niin miellyttävän tuntuista.

Intoilin muuten jo kaksi vuotta sitten Novexpertin Ranskan sivun perusteellisesta informaatiosta, ja nyt sivut on päivitetty vieläkin helppolukuisemmiksi ja informaatioltaan selkeämmiksi.

Me numeronisset ja kosmetiikkanörtit ilahdumme, kun jokaisen tuotteen yhteydessä kerrotaan tuotteen koostumus eri faasien pitoisuuksineen - kuinka suuri osa tuotteesta on vettä, kuinka paljon öljyjä, vaikuttavia & hoitavia aineita sekä rakenteeseen vaikuttavia teknisiä ainesosia. Klikkaamalla faasia ('Assets' tarkoittaa ihoa hoitavia aineita) avautuu lista ainesosista, joista "faasi" koostuu.

Yhdellä silmäyksellä pystyy siis näkemään, kuinka suuri osa pullon sisällöstä on ihoa hoitavia aineita ja kuinka suuri osa teknisiä ainesosia. Veden pitoisuus ei muuten kerro suoraan koostumuksen nestemäisyydestä, vaikka näin voisi ajatella - esimerkiksi putsarissa on vähemmän vettä kuin seerumissa, vaikka se on olemukseltaan nestemäisempää. Seerumissa on 53% vettä, mutta siinä on myös geeliyttäviä ainesosia jotka tekevät nesteestä paksumman kuin putsarissa.

* THE EXPERT EXFOLIATOR -KUORINTA

24,95€ / 50 ml (nyt 21,21€)

Tähän tuotteeseen tutustuin jo kaksi vuotta sitten, ja se sai aikaan sekä ihastusta että ihmetystä. Kyseessä on kaksivaikutteinen kuorinta - tyyppi, joka muuten on nykyään hyvin muodikas, eli tuotteessa yhdistyy sekä kemiallinen että mekaaninen kuorinta.

The Expert Exfoliator -tuotteessa kemiallisesta kuorinnasta vastaa PHA-happo (glukonolaktoni), mikä on hieno juttu - kuulun PHA:n faneihin ja ilahdun aina kun näen sitä käytettävän. PHA onkin ilahduttavasti yleistynyt kuluttajatuotteiden puolella viimeisen kolmen vuoden aikana. (PHA omaa AHA-hapon ominaisuuksia ja on tehokas kuorija, mutta on koostumukseltaan paljon AHAa hellävaraisempi ja sopii herkemmällekin iholle.)

Mekaanisesta kuorinnasta vastaavat pehmeät jojobarakeet sekä karkeammat aprikoosinkivirakeet. Jälkimmäinen on se valinta, jota ihmettelen, mutta ehkä tämä on vain mun henkilökohtainen (epä)mieltymysseikka.

Minusta jauhettu aprikoosinkivi ei ole se lempein kuoriva raetyyppi, ja mieluummin olisin nähnyt Novexpertin tasoisessa sarjassa jonkin vähän hienostuneemman pienempipartikkelisen mekaanisen kuorivan aineen, omiin suosikkeihini kuuluu esimerkiksi jauhettu bambu. Aprikoosinkivi sopii minusta paremmin vartalonkuorintatuotteisiin.

Voihan olla, että aprikoosi on valittu puhtaasti visuaalisen elämyksen perusteella; hedelmän kivimuruset näkyvät geelissä ja tukevat kenties osalle kuluttajista kuvaa kunnon "scrubista" ja sitä myöten tehokkaasta tuotteesta.

* RADIANCE LIFTING EYE CONTOUR -SILMÄNYMPÄRYSVOIDE

36,50€ / 15 ml (nyt 31,03€)

C-vitamiinilinjan silmänympärysvoide lupaa välitöntä liftausta silmänympärysiholle. Sillä onkin selvästi ihoa "kiristävä", napakoittava vaikutus. Tämän vaikutuksen saavat aikaan voiteen sisältämät kasvikumit (Acacia Senegal ja Rhizobian) sekä baobab-uute.

'Voide' on itse asiassa väärä sana, koostumus on ohutta, geelimäistä fluidia. Myös tässä tuotteessa on makea, jälkiruokamainen tuoksu - pehmeämpi kuin C-vitamiinisarjan muissa tuotteissa.

Minulla on Lifting Eye Contouriin kahtiajakoinen suhde - samalla tykkään sen selvästi ihon pintaa napakoittavasta vaikutuksesta (sen havaitsee vaikka ei olisi lukenut tuotekuvaustakaan - joskushan luulemme havaitsevamme jotain vain, koska odotamme sitä) mutta samalla tuote ei ole minulle riittävän kosteuttava.

Meikki (kuten peiteaine ja meikkivoide) suositellaan levittämään välittömästi geelin päälle, siis jo ennen kuin geeli on täysin kuivunut, jotta napakoittava "kalvo" ei hankaudu irti meikkiä levittäessä.

Täytyykin muuten kokeilla tätä joskus niin, että laitan alle ensin voidemaisemman, kosteuttavamman silmänympärysvoiteen ja sitten Radiance Liftingiä päälle kun toinen voide on täysin imeytynyt.

Tuote, jolla on potentiaalia piristää silmänympärysaluetta huomattavasti - mutta ei mielestäni sovi kuivalle iholle.

* THE PEELING NIGHT CREAM -YÖVOIDE

39€ / 40 ml (nyt 33,15€)

❤️ SUOSIKKI ❤️

Sokerina pohjalla miedosti kuoriva yövoide. Vaikuttavina aineina ovat PHA-happo sekä maitohappo, ja totta kai mukana on myös C-vitamiinia joka kirkastaa ihoa ja häivyttää juonteita. Kosteuttavaan rykmenttiin kuuluvat mm. glyseroli, aloe vera, hyaluronihappo, sheavoi, jojobaöljy sekä skvalaani.

Tätä "tuhkimovoidetta" suositellaan käytettävän kuukauden tai kahden kuurina ennen tärkeitä juhlia tai vaikka kuvaussessiota. Kuukauden kuurilla tuotetta käytetään joka ilta, kahden kuukauden kuurilla joka toinen ilta. Oletan, että "joka toinen ilta" -suositus koskee erittäin herkkää ihoa. Alle voi laittaa muut tavanomaiset ihonhoitorutiinin tuotteet kuten hoitonesteet ja seerumit - paitsi kuorivaa seerumia en suosittelisi.

Voide on koostumukseltaan ohutta ja geelimäisehköä. Koska en ole paksujen yövoiteiden ystävä, pidän kovasti tämän koostumuksesta. Iho tuntuu aamuisin äärimmäisen pehmeältä ja sileältä, ja kuorivan vaikutuksen, vaikka mieto onkin, kyllä tuntee.

En ole käytänyt tätä (vielä) kuurinomaisesti, mutta taidanpa tehdä niin syksyllä tai talvella ja katsoa, olisiko tällä vielä lisävaikutusta kesän tuomien pigmenttimuutosten haalistumiseen. Minulla on tänä kesänä tullut selvästi enemmän pigmenttilaikkuja kasvoihin korkeista suojakertoimista huolimatta - minulla on pigmenttiläiskiä jopa vatsassa...!

Kuinka monelle teistä Novexpert on jo tuttu merkki?

Minua vähän harmittaa, kun sarjan imago on jotenkin niin pliisu ja tuotteet tylsän näköisiä - laatu on nimittäin huikea ja koostumukset aivan ihania..!

40 kommenttia
23.07.2020

Lukijoita Vaasasta? Vaasa-vinkkejä kaivataan..!

No mutta NYT mä menen vihdoin Vaasaan!

Tajusin, että nythän mulla on hyvä hetki viimein saada vuosikaudet vierailua odottanut Vaasa viivattua yli "to see" -listalta, ja aion suunnata Vaasaan ensi viikolla parin päivän matkalle.

Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa ketään Vaasasta? Tai ketään, joka tuntee Vaasaa?

Missä Vaasassa kannattaa majoittua? Syödä? Kävellä?

Hakusessa vinkkejä persoonallisista majapaikoista, tunnelmallisista ja laadukkaista ravintoloista, ihanista kävelyreiteistä ja totta kai kaupungin parhaista näköalapaikoista ja maisemista..! 😍

Kiitos jo etukäteen!

45 kommenttia
22.07.2020

The Brow Affair

Päivän ilostus: Kerli the Kulmakarvamestari teki sen taas... ❤️

Hetken saan taas olla näyttävien (laminoitujen) kulmakarvojen ylpeä omistaja! ^_^

Kerli, kulmakarvakosmetologini (voiko näin sanoa..? :D) oli sitä mieltä, että mulle oli kasvanut lisää kulmakarvaa edellisen käynnin (huhtikuussa) jälkeen. "Nyt näistä saa vieläkin tuuheammat..!" hän sanoi.

Luulen että Kerli on vain niin taitava kulmakarvojen muotoilija, että hän saa ohuimmatkin haivenet taiottua kuin eri ihmisen karvoiksi :D 👍

(Poskipunavinkki: mulla on poskilla Urban Decayn korallipinkkiä Fireball-luomiväriä - upea myös poskipunana! Samaa sävyä on myös silmämeikissä mutta eihän se mihinkään näy mun silmissä ellei silmät ole kiinni...)

Mun omat luonnontilaiset kulmakarvathan näyttää tältä..!

Silmälasiversio :) (Ostin tammikuussa kolme paria uusia silmälaseja ja näistä Gucceista tuli lempparit..! Hassua, kun ne tuntuivat tammikuussa sopivan ihan täydellisesti silloisen vaaleanpunaisen tukan kanssa, ja nyt ne sopii yhtä hienosti korallin tukan kanssa..! 😍)

Jos olet kiinnostunut kulmakarvojen laminoinnista ja etsit hyvää tekijää Tampereelta, suosittelen mitä lämpimimmin Studio Små'ta ja Kerliä. Tämä ei ole maksettu mainos vaan maksan kulmakarvoistani ja suosittelen Kerliä koska hän on huippu! 🤗

Mikä laminointi? Lue käsittelystä lisää tästä jutustani.

17 kommenttia
20.07.2020

Tätä kosmetiikkaa kaipasin lomalla

Heinäkuun osuus lomasta on nyt ohi, ja toinen puolisko odottaa syyskuussa - toiveikkaana tavoitteena päästä silloin Kreikkaan. <3

Vietin heinäkuun lomasta ensimmäisen viikon purjehtien, ja pyrin veneen rajallisen säilytystilan - sekä purjehdusolosuhteiden erilaisen kosmetiikan tarpeen (ei meikkiä, ei hiustenlaittoa) huomioonottaen ottamaan mukaan vain ns. välttämättömät jutut.

Tämä tarkoitti tietysti erityisesti aurinkovoiteita, joita muutenkin testaan tänä kesänä erityisellä omistautuneisuudella, ja niitä olikin mukana muovikassillinen. :)

Ja olihan minulla toki myös pieni meikkipussi - olihan tarkoituksena mennä ystäväni juhliin Ahvenanmaalle (jotka sitten siirrettiin elokuulle).

Ihonhoidon suhteen  lomakosmetiikkani oli tässä. (On tähänkin kuvaan näköjään pujahtanut pari aurinkovoidetta..)

Postauksen tuotekuvat ovat muuten ihanan (?? - tai ärsyttävän, näkökulmasta riippuen) "old school"-maisia, siis henkivät sitä aikaa, kun blogikuvia ei vielä viilattu hullun lailla ja kuvattu studio-olosuhteita vastaavissa valaistus- ja rekvisiittaolosuhteissa... Myönnän, että samalla kaipaan tätä aikaa, koska kaikki oli niin paljon rennompaa ja spontaanimpaa, mutta samalla on pakko myös myöntää, että nämä kuvat ovat niin rumia, että pikkuisen arvelutti edes tehdä niiden ympärille postausta...

Minulla ei ollut lomalla mukana järkkäri-kameraani ja nämä on napsittu Canonin Powershot G5X:llä, joka valitettavasti suoriutuu muista kuin maisema- ja yleiskuvista harmillisen kehnosti. (Tähän saisi ujutettua erillisen "valituspostauksen" Canonille, sillä oikeasti on ketuttanut että ostin tuon kameran, se ei ole vastannut odotuksia, murrmurr... No, on ainakin kevyt ja helppo kantaa mukana.)

Vaikka aiheena on "mitä kosmetiikkaa kaipasin lomalla", niin esitellään nyt kuitenkin nopeasti myös mukana ollut kosmetiikka.

PUHDISTUS

Dermosil Clay Cleanser
Dermosil Instant Makeup Remover
Nivea Micellair -silmämeikinpoistogeeli (tämä on muuten tosi hyvä! Pitkästä aikaa löysin keväällä kaupasta (minulle) uuden geelimäisen silmämeikinpoistoaineen, ja herkät silmäni ovat olleet tähän tosi tyytyväiset!
Pure Beauty Rose Mist -ruusukasvovesi (myös osa kosteutusta, käytän aamuin illoin)

Laponien pieni 50-millinen kasvovesipullo on tyhjennyttyään siirtynyt matkakäyttöön, täytän sen aina kulloisellakin lempikasvovedelläni

KASVOJEN KOSTEUTUS

Lavera Hydro Effect -seerumi
YA Naturae -seerumi
(käytän Laveran ja YA:n seerumeita päällekkäin, Naturae päällimmäisenä kun se on emulsiomainen <3 Kummatkin seerumit ovat loppumaisillaan, ah loppuun saadun pullon ihanuutta...)
Mádara SOS-silmänympärysvoide/naamio (käytin tätä myös kasvonaamiona rauhoittamaan ihoa parin erityisen vahvan aurinkoisen päivän jälkeen - toimii!)
Novexpert C-vitamiini-silmänympärysvoide

VARTALO

Dermosil-minisuihkugeelit
Dermosil Nature-käsivoide
Cattier Milky Oil After Sun -voide
Dermosil Karbamidi-kantapääpuikko
Rexona-deodorantti
Bepanthen-salva

Minulla on veneessä oma "designated" kosmetiikkakaappi. ☺️

Keväällä, kun vene laskettiin vesille, ostin kaappiin asumaan ihon perushoidon must-selviytymisvälineet; kasvojenpuhdistusliinat, topsipuikkoja ja vanulappuja. 

Ehkä joku näkisi, että must-kittiin kuuluisi ehdottomasti myös kosteusvoide, mutta mä en :D Ihon puhdistus on minulle ihonhoidon numero yksi, ja siitä en tingi missään tilanteessa. Ihotyyppini on normaali, ja ilman kosteusvoidettakin sen kosteustasapaino palautuu itsestään. Mutta lika, tali ja aurinkovoiteen jämät eivät katoa iholta itsestään...!

Mitä sitten jäin kaipaamaan loman aikana?

Hassua kyllä, vaikka veneillessä ei ole mitään järkeä "laittaa" hiuksia, koska ne ovat joka tapauksessa suuren osan ajasta ponnarilla tai hupun alla suojassa sääolosuhteilta (etenkin tuulelta), huomasin tuntevani oloni orvoksi ilman kiharoita jäntevöittävää geeliäni. Hiukset jäävät niin "löysiksi" ja ryhdittömiksi ilman sitä.

Lisäksi tajusin, että hiuksiin jätettävät hoitoaineet kuuluvat nykyään "välttämättömiin" hoitotuotteisiin, niin kuivat ja huonokuntoiset hiukseni tällä hetkellä ovat. Pelkkä poishuuhdeltava hoitoaine, edes Curly Girl -tyyppisellä squish-metodilla laitettuna, ei riitä hoitamaan mun hiuksia, vaan hiukset jäävät kuiviksi ja sähköisiksi.

Toinen asia, minkä huomasin häiritsevän minua - ja kertoo kaiketi omaa tarinaansa mun turhamaisesta(kin) puolesta, olivat silmäpussit. Jep. Mulla on vuosi vuodelta kroonisemmat silmäpussit, ja kun jouduin eroon kotikaappien "eye bag SOS"-arsenaalistani, huomasin, kuinka paljon silmänalusturvotus minua häiritseekään.

Muutamalla tuotteella (etenkin yhdellä!) pussit on helppo madaltaa, ja vaikka oltiin veneolosuhteissa joissa ketään (muuta) ei varmasti haittaa tai kiinnosta pätkääkään turvonneet silmänaluset, niin mä huomasin aamuisin ajattelevani kaihoisasti viilentäviä geelilappujani ja jääkaapissa asuvia anti-puffiness-silmänympärysvoiteitani....

Näitä kaipasin:

HIUKSET

PHYTO Huile Soyeuse - maitomainen hiuksiin jätettävä hoitoaine, ihan älyttömän hyvä ja laadukas tuote! (Saatu muinoin blogin kautta.)

HERBINA (tai oikeastaan minkä merkin tahansa) kosteuttava hiussuihke - en tajua miten saatoin olla pakkaamatta kosteuttavaa hiussuihketta...! Se on aamujen pelastus. Tämän unohtuminen oli puhdas moka.

FOUR REASONS Moisture Oil - hiuksiin jätettävä hoitoöljy (olen saanut tämän töistä) - Four Reasonsin luonnonkosmetiikkasertifioidun Nature-sarjan hiusöljy on kultaa, ihanan kevyt koostumus ei lähmää ja kiillottaa & silottaa kuivaa, pörröistä latvaa tehokkaasti.

EKOPHARMA Minttu -hiusgeeli. Mun holy grail -hiusgeeli kosteuttaa ja tuo jäntevät, erotellut kiharat. Parhautta, ei muuta todettavaa.

BRUNS Hårsuffle #14 - toinen mintun tuoksuinen hiusmuotoiluihanuus. Hoitaa, kosteuttaa ja jäntevöittää kiharaa - kevyempi muotoiluteholtaan kuin geeli. (Saatu blogin kautta.)

SILMÄNALUSET

KICKS Hydrogel Under-Eye Patches - silmänalus-holy grail -tuote. Ei lupaa poistaa turvotusta, mutta tekee sen kuitenkin, tehokkaammin kuin mikään muu koskaan käyttämäni tuote. (Valitettavasti Kicks on lopettanut tämän valmistuksen ja viimeisiä saattaa vielä löytää liikkeistä, itse ostin näitä jemmaan alkukesästä.)

THE ORDINARY Caffeine Solution - turvotusta ja pigmenttimuutoksia lievittävä silmänalusseerumi. Ei tee mitään yhtä selkeästi havaittavaa kuin hydrogeelilaput, mutta eron huomaa, kun tuotetta ei käytä - kuten viimeisen kahden viikon aikana. Säännöllisellä käytöllä silmänaluset pysyvät huomattavasti freeseimpinä ja iho napakampana.

100% PURE Coffee Bean Eye Cream - viime vuosien suosikkisilmänympärysvoiteeni niin koostumuksensa, vaikutuksensa kuin tuoksunsa perusteella. Vaniljainen voide kosteuttaa ja pehmentää ja napakoittaa turvonnutta ihoa.

LAVERA Firming -silmänympärysvoide on toinen suosikkivoide turvonneelle iholle - voide itsessään on todella raikasta ja ohutta, mutta todellisen taian tekee metalliapplikaattori, joka auttaa madaltamaan silmäpusseja viilentämällä ihoa tehokkaasti (tämän tyyppiset metalliapplikaattorivoiteet kannattaa aina säilyttää jääkaapissa viileysefektin maksimoimiseksi).

16 kommenttia
18.07.2020

Ajatuksia kuluttamisesta - mihin laitan rahaa?

Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pidempään.

Kuluttaminen, ja millainen kuluttaja minä olen. (Jep, bloggaajat ovat egosentrisiä ja puhuvat suurimman osan ajasta itsestään ja omista kokemuksistaan 😛 Sitähän bloggaus kai on..?)

Tiedostan, että olen aina ollut rahan suhteen tunneihminen. No, enköhän ole melkein kaiken muunkin.... Joka tapauksessa, suhdettani rahaan voi ehkä kutsua myös naiiviksi. En ole koskaan ollut orientoitunut säästämiseen tai sijoittamiseen, enkä ole koskaan osannut nähdä rahaa omaisuutena. Se on ollut minulle väline tehdä kivoja asioita.

Asenne liittyy varmasti olennaisesti myös siihen, etten ole "5-year-plan"-ihmisiä, vaan elän tässä hetkessä. Suunnitelmani liittyvät aina välittömään lähitulevaisuuteen ja pidemmälle ajattelu melkein ahdistaa.

Haluan keskittyä käsillä olevaan hetkeen ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi nyt, kun elän, kävelen, näen, kuulen ja maistan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?

En sano, että olen sellainen synkkä ja pessimistinen ihminen, joka pelkää jäävänsä auton alle hetkenä minä hyvänsä ja elää siksi jokaista päiväänsä kuin viimeistä, siitä ei ole kyse. Ei ole kyse pelosta. Olen vain äärettömän vahvasti tunteiden ohjaama ihminen. Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi ja hyväksi juuri nyt?

Toki hyvinvointiini liittyy myös pidempiaikaista satsausta, kuten liikunnan harrastus sekä kuormittavien asioiden harkittua purkamista, nämä ovat asioita joita kyllä toteutan ihan suunnitelmallisesti. Mutta näihin ei liity raha, ainakaan merkittävästi. Liikuntaa voi harrastaa tuloksellisesti kotonakin ja ulkoilmassa ilman mitään saleja, kuten tuli huomattua erityisesti "koronteenin" aikana. :)

Nyt oli ajatuksena puhua kuluttamistyylistäni kuluttajana.

Käytän rahaa ennen kaikkea elämyksiin ja epämaterialistisiin asioihin. Nuoremmassa iässä oli toisin - minulla on surullisenkuuluisa menneisyys mm. postimyyntiriippuvaisena.... 😔 Päästyäni tästä vaiheesta eroon, menin materian suhteen melkein toiseen ääripäähän, ja joku voi olla sitä mieltä, että minun jopa voisi olla hyvä välillä ostaa uusia vaatteita sen sijaan että hengailen vuosia vanhoissa H&M:n trikoissa.

Ainoastaan kosmetiikka on säilynyt sellaisena materialistisena asiana, johon edelleen laitan (jopa mielelläni) rahaa.

Hyvä esimerkki täysin älyvapaasta, tunnepohjaisesta kuluttamiseni kohteesta on Ahvenanmaan vuokra-asuntoni. Jep, minulla on siellä vuokra-asunto, ei omaa asuntoa. (Olen kyllä tarjoutunut ostamaan asunnon sen omistajilta mutta eivät halua myydä.... ja mä kun olen kiintynyt juuri siihen asuntoon.)

Talvikylpy Maarianhaminassa

Olen kuluttanut vuosikausia rahaa siihen, että minulla on mahdollisuus koska tahansa mennä Ahvenanmaalle kotiin, ja nauttia minulle rakkaan paikan tuomasta ilosta, onnesta ja rauhan tunteesta. (Mikään paikka ei rauhoita minua niinkuin Ahvenanmaa.) Omaan kotiin meneminen on ihan eri asia kuin hotelliin tai kaverin luo meneminen.

Kun vihdoin viime vuonna aloitin säästämään, ensimmäistä kertaa elämässäni, pankin rahastoneuvoja melkein parkaisi kuullessaan mihin olin valuttanut vuokrasumman verran rahaa kuukaudessa viimeiset kymmenen vuotta... ("En sano mitään mutta vähän koskee..!", mies sanoi - ihan oikeasti :D).

Mä ajattelen, että tätä on ihan turha enää surra - tai surra ollenkaan. Mulla on mennyt Ahvenanmaahan ihan tosi paljon rahaa, kyllä, mutta Ahvenanmaa on myös tehnyt minut valtavan onnelliseksi. Sellaisia asioita ei voi mitata rahassa.

Nyt olen järkevöitynyt jonkin verran, ja Maarianhaminan asunnossani asuu nykyään alivuokralainen. Saan edelleen pitää saaristokotini ja mahdollisuuden vielä palata juuri siihen rakkaaseen asuntoon, mutta minulla ei mene siihen enää kuluja.

Niinpä saatoin jopa aloittaa säästämisen :)

Tällä hetkellä teen kahta työtä ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. Se antaisi mahdollisuuden enempään säästämiseen ja kunnon omaisuuden hankintaan. Asunto, auto, mökki... kannattaisiko jotain jo omistaa 40+ -vuotiaana..? Ehkä kannattaisi.

(Mitä mieltä te olette? Kannattaako ihmisellä olla materialistista omaisuutta..?)

Olen kuitenkin toistaiseksi valinnut toisin, ja kulutan edelleen elämyksiin - ja kasvavassa määrin myös palveluihin.

Matkailu on aina ollut minulle ykköskohde johon laittaa rahaa, näin on ollut alaikäisestä saakka (!) - säästin 15-vuotiaana kuukausirahana saamani lapsilisän ulkomaanmatkoihin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkan tein 17-vuotiaana (Kreikkaan...! Tosin rahat loppui kesken ja äidin piti lähettää lisää... 😆)

Sittemmin matkailun rinnalle on noussut ruoka (ja täytyy myöntää, myös hyvä viini - tästä vilpittömät kiitokset eksälleni Mr Karkkipäivälle!).

Joitain vuosia sitten määrittelin taloudellisen vapauden tilan olevan minulle se, jos/kun pystyisin hintoja katsomatta menemään mihin tahansa ravintolaan ja tilaamaan ihan mitä tahansa ruokaa ja juomaa.

Ihan sitä tilannetta en ole saavuttanut (ehheh), mutta ruoan ja juoman osuus kulutuksestani on tätä nykyä varmasti suurempi kuin koskaan. Sijoitan todella mielelläni hyviin ravintoloihin, ja haaveenani on tehdä jonain päivänä viinille ja ruoalle omistettu matka Saksan viinilaaksoihin tai Ranskaan.

PALVELUT

Ne ovat toinen asia, joista maksan mielelläni. Käyn säännöllisesti kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja nykyään myös kulmakarvojen laminoinnissa.

Nämä ovat asioita, joihin minulla on ennen ollut erilainen suhtautuminen, ja olen esimerkiksi halunnut säästää kampaajan kuluissa niin usein kuin mahdollista. (Lue: kävin kampaajalla vain "pakon" edessä.) Värjäsin hiukseni itse ja kosmetologin hoidoissa en käynyt juuri koskaan, en edes vuosittain.

Totta kai taloudellinen tilannekin on vaikuttanut. Ja, ihan kieltämättä; kyllähän Maarianhaminan vuokran vapautuminen muuhun käyttöön on tuonut mahdollisuuden maksaa asioista, joista ennen ei yhtä herkästi halunnut maksaa.

Olen viime vuosien aikana tutustunut moniin yrittäjiin, toisiin läheisestikin, ja alkanut nähdä yrittäjyyden uusin silmin. Olenhan itsekin yrittäjä, vaikkakin myymäni palvelut ovat erilaisia kuin ne mitä itse käytän.

Juustomestari Annika valtakunnassaan <3

Arvostan käsityöammatit huikean korkealle, ja koen, että on jotain aivan fantastista, jos voi tienata elantonsa oman kätensä työllä.

Kun jollain on lahjakkuus, intohimo ja rautainen ammattitaito johonkin asiaan, on mahtavaa, että me muut saamme hyötyä siitä lahjasta. Nykyään haluan hyötyä siitä entistä enemmän.

Kampaajat, leipurit, kosmetologit, personal trainerit, kokit... käytän ilolla heidän palvelujaan, vaikka osaan leipoa, tehdä kasvohoidon ja lakata kynnet kotonakin.

Nautin toisen ammattitaidosta ja haluan tukea yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Kynsihuollossa käyminen on yhtä lailla pientä arjen hemmottelua kuin upean kynsiteknikkoni Maaritin työn tukemista.

Syksyllä 2019 kulutin tamperelaiseen ruokaosaamiseen Tamperrada-festivaaleilla - ei lainkaan ikävä sijoitus

Samalla osallistun Suomen talouden elävänä pitämiseen ja työpaikkojen luomiseen.

Ihan suoraan sanottuna mieluummin laitan rahan kiertämään palveluihin kuin säästän sitä tililläni. Jokainen on varmaan jo kuullut, että jos jokainen meistä käyttäisi vain kympinkin enemmän kuussa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, se loisi vuositasolla 10 000 uutta työpaikkaa.

Olen itse intohimoinen valokuvaaja ja kirjoittaja. Jos joku nauttii kirjoituksistani, se on aivan ihanaa. Yhtä ihanaa minusta on mennä kampaajalleni Saaralle, kuunnella hänen kuulumisiaan, saada kauniisti ja tasaisesti värjätyt hiukset ja intoilla kauneusalan ihmisille yhteisistä ilon aiheista. :)

Olen myös alkanut käyttää taksia. (Ja pk-seudulla Uberia, voi kun se saataisiin Tampereellekin...) Tämä on palvelu, jonka käyttöä olen "entisessä elämässäni" välttänyt viimeiseen asti. Taksi on Suomessa kallis, enkä ole kokenut saavani siitä hintaa vastaavaa hyötyä. Mieluummin olen mennyt julkisilla vaikka se olisi vaivalloisempaa ja hitaampaa.

Koettuani uupumuksen ja loppuunpalamisen arvostan nyt osittain eri asioita elämässä - tai sanotaan uusia asioita. Tunnistan paremmin mistä kuormitun ja mitä minun on hyvä välttää, että vältän liiallisen stressin.

Yksi asia mitä yritän välttää parhaani mukaan, ja mikä samalla on myös mahdotonta koska sitä vain tulee elämässä, on kiire. (Joo, tämä pohjustus on johtamassa taksin käyttöön...! 😊)

Kiire on minulle pahimpia stressin laukaisijoita, ja pyrin järjestelemään asiat arjessa niin, että voin minimoida kiireen. Olen tekemisessäni hidas ihminen, minkä olen hyväksynyt, enkä enää yritäkään suoriutua nopeasti. Hidas tempo sopii minulle ja rauhoittaa minua - onhan sisäinen temponi jo maksimilukemilla..! En tarvitse ulkoiseen tekemiseen ja olemiseen enää lisää tehoa ja nopeutta.

Tässä taksi astuu kuvaan.

Olen usein myöhässä, ja viime hetken siivous ja pakkaaminen esimerkiksi ennen reissuun lähtöä tai pukeutuminen 4 minuuttia ennen kaveritreffejä on minulle (valitettavasti) hyvin tyypillistä. Tämä on aiheuttanut minulle valtavaa stressiä ja ahdistusta, enkä vain saa itsestäni sen tehokkaampaa lähtijää.

Niinpä taksista on tullut hintansa arvoinen. Pirssi säästää minulle arvokkaita minuutteja, ja voin rentoutua paremmin ennen lähtöä. 👍

Mieluummin saavun esimerkiksi junalle pusero kuivana ja pulssi tasaisena, kuin naama punaisena ja hiestä valuen.

Ensi viikolla olen menossa kulmien laminointiin, jalkahoitoon, fiksaamaan kynnet ja värjäyttämään (vihdoin!) tyvikasvuni.

Se ilahduttaa minua. ❤️

Mihin sinä kulutat mieluiten rahaa?

66 kommenttia
1 2

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (67)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)