Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....
...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?
<3 <3 <3
Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.
Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.
Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)
Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.
Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.
.
Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.
Päivän look.
(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta - mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))
Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.
Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.
Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".
Halloween-look ^_^
Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^
Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)
P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.
Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3
Riikassa vai Riiassa - siinä pulma. Minun korvani haluaa kovasti valita ensimmäisen muodon, mutta 'Riiassa' lienee oikea taivutus. Ainakin Kotimaisten kielten keskuksen mukaan.
Oli miten oli, minun tiistaipäiväni vietettiin RiiKassa. ;)
Päivä alkoi kasvohoidolla vastikään avatussa Mádaran Skin Caféssa keskustan Galerijas Centr -ostoskeskuksessa. Skin Café on Mádaran ensimmäinen myymälä, jonka yhteydessä toimii myös hoitola. Mádaralla ei ylipäänsä ole aiemmin ollut hoitolaa.
Hoidon minulle tarjosi Mádara. Sain valita mieleiseni hoidon "kahvilamenusta", ja päädyin pisimmän kaavan mukaiseen, eli 75 minuutin SOS Sking Cleansing'iin. (Tokihan sitä nyt pisimmän ottaa kun tarjotaan :D) Idea Skin Café -nimeen tulee ajatuksesta, että ihokin "syö". "Feed Your Skin", sanotaan Mádaralla.
Vaikka Skin Café sijaitsee vilkkaassa ostoskeskuksessa, ei hoitohuoneeseen kuulunut mitään ääniä käytävältä. Olin hoidon aikana kuin muussa maailmassa.
Kosmetologi Inese oli aivan huippu. Hoito oli parhaita missä olen koskaan käynyt ( - RF-hoitoa en laske, sillä se on enemmän "tekninen" kuin hemmotteluhoito).
Tykkäsin hoidossa siitä, että vaikka se elämyksellisesti tietenkin oli hemmottelua (minun ihooni eivät kosmetiikkaan pohjautuvat hoidot tee mitään visuaalista eroa), sen aikana myös tuntui siltä että iholle "tehtiin" jotain. Kaikki liittyy olennaisesti hoidon suorittavan henkilön tatsiin. Kasvohoidoissa kävijät tietävät varmasti, mistä puhun.
SOS Skin Cleansing Treatmentiin kuuluuvat seuraavat vaiheet:
1 Puhdistus (lempparillani pumppuvaahdolla :))
2 Kasvovesi
3 AHA-naamio (Mádara-uutuus, sain tällaisen myös kotiin viemisiksi)
4 Hyaluronihapposeerumi (ammattikäyttöinen, ei Mádaran kuluttajavalikoimassa)
5 Soothing Hydration Superseed Oil (tämäkin Mádaran uusia tuotteita, lanseerattu Suomessa jo aiemmin mutta Latviassa vasta lokakuussa) ja akupainelua
6 Dekoltee-alueen hieronta (+viininrypäleöljy)
7 Algin-naamio (kuvassa). Ammattilaistuote, ei Mádaran valikoimassa.
Tämä olikin jännä tuote. Se jähmettyi kasvoilla kumimaiseksi, ja poistettiin noin 10 minuutin vaikutusajan jälkeen kasvojen muotoisena "naamarina". Naamiolla on lymfaattinen, kohottava, puhdistava ja alle levitettyjen aineiden imeytymistä buustaava vaikutus. Ennen naamion levitystä Inese varmisti, ettei minulla ole klaustrofobiaa (!). Jotkut asiakkaat kuulema kokevat naamion ahdistavana koska se peittää silmät. Minusta se tuntui vain mukavalta :)
Tuttuun tapaan sain kuulla, että ihoni on erittäin hyväkuntoinen, mutta pelkästä seerumin käytöstä kosteustuotteena sain vähän "soo-soota". Inesen mukaan ihollani on selvästi pintakuivuutta etenkin leuan ja suupielien alueella, ja voide olisi tarpeen.
*
Hoidon jälkeen oli aika lähteä tutustumaan Riikaan.
Riika muutamalla sanalla?
Kaunis, viehättävää arkkitehtuuria tarjoileva kaupunki, tunnelmaltaan tietyllä tapaa - pahoittelen kömpelöä ilmaisua, "neuvostoliittomainen". En löydä tähän parempaakaan ilmaisua, kertokaa te muut jotka olette kaupungissa vierailleet. :) Olen käynyt Neuvostoliitossa, joten tiedän mistä puhun.
Tunnelma on aivan erilainen kuin läntisemmissä kaupungeissa kuten Pariisissa tai Brysselissä, Barcelonasta tai Lontoosta puhumattakaan. Voisiko fiiliksestä sitten käyttää termiä "itäeurooppalainen".... hurjan vaikeaa tämä kuvailu..! :)
Mutta tosiaan, kolhot, järkälemäiset patsaat ja rakennusten tietty synkkä majesteetillisuus luovat henkeä, joka vie ainakin minun mieleni välittömästi Neuvostoliittoon. Ihmisten kasvoillakin on jotain hyvin erilaista kuin lännessä... Mutta tunnelma on ehdottomasti myönteinen. :)
Pidin Riikasta kovasti. On virkistävää käydä paikoissa, joissa on jotain erilaista... Saman tyyppistä vanhaa kaupunkia ja arkkitehtuuria löytyy monista muistakin paikoista Euroopasta, mutta tunnelmissa on eroa.
Vanha ja moderni kohtaavat Kaleju Iela -kadulla.
Drogas on paikallinen "Duane Reade" tai "Boots" (= eli kemppariliike).
Vapauden muistomerkki kurkottaa taivaisiin Brivibas -bulevardilla.
...ja siellä täällä kurkkaa Hesburger. :p En muistanutkaan, että Hese on valloittanut Baltian.
Maisemia massiivisen päärautatieaseman kellotornista. (Itse torni näkyy ylempänä ensimmäisessä Riika-kollaasikuvassa.)
Stockmann ja Seppäläkin ovat täällä kova sana. Olipa mulla muodikas olo Seppälän takissani ^_^
Sitten muutama kosmetiikkabongaus.
Stenders on suosittu latvialainen kosmetiikkamerkki, ja ihastuin heidän liikkeisiinsä päätäpahkaa. Kuvista voi kenties päätellä miksi. Olen todellinen "sucker for esthetics", ja Stendersin liikkeet ovat ehkäpä kauneimpia kosmetiikkamyymälöitä joissa olen kuunaan käynyt.
Kaikkialla on kukkia - niitä roikkuu jopa katosta. Liikkeissä on hienostunut tunnelma, mutta hinnat eivät ole luksusta. Eivät tosin halpaakaan, Stenders on hintatasoltaan ehkä jotain The Body Shopin luokkaa. (Jonkun mielestä tietysti TBS'kin voi olla halpaa. Minusta Herbina on halpaa ;)) Tuotteet ovat koostumukseltaan peruskosmetiikkaa, eli synteettisiä ja luonnon raaka-aineita yhdistäviä. Ei mitään luonnonkosmetiikkaa Puutarha-imagosta huolimatta :)
Melkein ostin Stendersiltä tuliaisen äijälle... Miesten sarja oli niin kivan näköinen. Mutta sitten haistoin tuotetta. No eih. Mr. Karkkipäivä on tigimäisten tuoksujen ystävä. Kaikki "horsman hajut" voi unohtaa saman tien. ;)
Stockalta bongasin Kivvi-nimisen paikallisen sarjan. Jälleen visuaaliset tekijät vetivät puoleensa... Todella kauniita pakkauksia. Tuli välitön halu ostaa. Nämä tuotteet olivat yllättävän kalliita, habitus ei kuitenkaan ole ylellinen.
(Oho - huomaan että Kivville on suomalainen maahantuojakin...! Missä näitä myydään Suomessa? No kenties Stockalla...!? :D Onko joku kokeillut Kivvi'ä?)
Päivä päättyi ihanaan illalliseen Domini Canes -ravintolassa vanhassa kaupungissa. Latvia ei minusta ole erityisen halpa maa Suomeen verrattuna, eivätkä ravintolatkaan ole hinnoiltaan yhtä edullisia kuin vaikka Kreikka, mutta kahden ruokalajin ja kahden viinilasin illallinen ns. "paremmassa paikassa" irtosi kuitenkin 30 eurolla. :)
Söin alkuruoaksi grillattua kukkakaalia kera kermaisen pinaattipyreen ja paahdettujen mantelien, ja pääruoaksi turskaa butternut-kurpitsan kera (mikä on butternut squash suomeksi..?).
Kukkakaali... <3 Sitä ei useinkaan ravintoloiden menuissa näe, ainakaan omana annoksenaan.
* * *
Mádara-vierailun satoa pääsen julkaisemaan vasta myöhemmin, sillä odotan vielä muutamaa presentaatiota sähköpostiini, ja lisäksi madaralaiset haluavat lukea tekstit ennen julkaisua. :) Sen verran voin kertoa, että jälleen kerran oli oikein kiinnostava vierailu, ja opin taas uutta! :)
Täältä pesee hieman pikselimössäkuvia lauantai-illan palkintogaalasta.
(En tykkää julkaista blogissa näin huonolaatuisia kuvia, mutta totuus on, että en ikinä jaksa raahata minnekään iltamenoihin mukaan järkkäriä ja hyvää, valovoimaista linssiä, joten kuvat ovat aina tätä puuroa...)
Inspiroivimman Kauneusblogin tittelin vei tuttuun tapaan Saara Sarvas, Karkkipäivä sijoittui toiseksi ja kolmantena palkittiin minullekin suhteellisen uusi tuttavuus (vaikkakin jo usean vuoden ikäinen), häikäisevää meikkitaidetta tarjoileva Rose Shock.
Saara ja Rose Shock -Tanja.
Saara.
Hieman vähemmän pikselimössöinen Saara. :)
Saaran lookin inspiraationa toimi @theonlydetox (- josta voin heti tunnustaa ettei se sanonut minulle mitään... Nimimerkillä "Vähän huonosti kärryillä viihdemaailman jutuissa").
Emilia ja Rilla.
Kuvan oikeassa reunassa supersymppis, Pastellimaja-blogia pitävä Hanna, joka on ns. etä-tuttujani mieheni ystäväpiirin kautta. Illan aikana kävi ilmi, että olen aikoinaan ollut Hannan häissäkin - enkä yhtään muistanut sitä...! ^_^ Tulossa vanhaksi for real?
Heidin ja Rillan kanssa.
Valtaosa minusta otetuista kuvista illalta näytti tältä:
Haukkaamassa palaa Rillasta...?
Blogissa voi näyttää itsensä juuri sellaisena kuin päättää, valikoiden postauksiin ne 2% kuvista, jotka onnistuvat. Minun naamani vääntyilee tosielämässä jatkuvasti kuin Jim Carreylla konsanaan. :) Jos pitäisin blogia sen kuvamateriaalin pohjalta, jota about 98% kuvistani edustaa, ei minulla todennäköisesti olisi kauneusblogia vaan komediablogi. ;)
Mustaa Kajalia -blogin Heidi oli upea ilmestys, siis herranjestas tätä kaunotarta..! Oli pakko jäädä tuijottamaan aina kun Heidi kulki ohi... ^_^
Minun muodoillani voi vain haaveilla tällaisista korsetti-lookeista. Ihanaa, Heidi!
Heidi on Saaran ohella pitkäaikaisia meikki-idoleitani, harmi että meikkien tallentuminen kameralle illan valaistuksessa oli mahdottomuus...
.
Sitten niistä HIUKSISTA. Jotka näköjään alkoivat eilen elää netissä ihan omaa elämää. Voikohan sitä pitää jonkinlaisena saavutuksena blogiurallaan, kun omalle tukalle perustetaan ketju keskustelupalstalle...? Lisään CV:hen ;)
Kyseessä oli siis tosiaan peruukki, kuten moni oivalsikin. Mutta hämmästyttävästi, lähes yhtä moni piti tukkaa aitona. :)
Livenä hiukset näyttivät paljon luonnollisemmilta kuin kuvissa (tietysti tilaisuudessa oli hämärä valaistus jne), eikä kukaan muu kuin minut lähemmin tuntevat arvanneet, että kyseessä oli peruukki. Sain paljon kiitoksia ja kehuja uudesta leikkauksestani. :)
Ystäväni on töissä Kinnusella, ja sitä kautta minulle järjestyi lainaan gaalatukka. Koska inhoan hiusten laittoa, keksin, että tällä kertaa skippaan kampaajan kokonaan ja lyön vain päähäni valmiin tukan :)
Tykkäsin hiuksistani aivan valtavasti. Sorry kuva-overload! ^_^ Sävykin oli niin ihana että..! Olen aina karsastanut ruskeaa (olen kerran elämässäni värjännyt hiukset ruskeiksi ja se oli suurin floppi ever), mutta tämä pähkinäinen, vaaleanruskea sävy oli jotenkin kuin tehty mulle.
Mieskin oli ihan että "Miksi et leikkaa tällaisia? Leikkaaleikkaa..!"
Mutta eihän minun hiuksistani tulisi tämän näköisiä vaikka leikkaisin. Hiuslaatuni on aivan erilainen, ja tämän kuohkean, sileän ja suoran polkan sijaan minun kasvojani kehystäisi lättänä, kiharalle koko ajan pyrkivä, pörröinen nössötukka.
Lisätietoja Kinnusen peruukeista saa täältä. Heiltä saa mittatilausperuukkeja ja oikeastaan ihan mitä tahansa peruukkeihin liittyvää. Nykyajan laatuperuukit eivät todellakaan näytä "peruukeilta", ja parhaiden kanssa voi mennä vaikka uimaan.
Minun peruukkini oli kuituhiusta, eikä sitä näin ollen voinut käsitellä tai muotoilla muotoiluaineilla. Eli sitä perunajauhoakaan ei olisi voinut tähän tukkaan laittaa kiillon hillitsemiseksi, terkut muuan lukijalle! ;)
Voisin oikeasti jopa harkita peruukin ostamista.... Luopuminen omista pitkistä kutreistani tuntuu todella vaikealta, mutta pakko myöntää, että tuo lyhyt malli käy minulle mielestäni jopa paremmin kuin pitkät hiukset. Peruukin avulla voisin saada nuo hiukset... menettämättä omia pituuksiani...!
Gaalamekostakin kyseltiin. Se sitten vaihtui ihan viime tingassa... Kävi nimittäin niin, että mä en mahtunut enää siihen Barcelonasta ostettuun French Connectionin mekkoon. :D Jeshh. Taisi Kreikan herkut vähän jättää kylkeä.... ;) (Oikeasti söin siellä ihan sairaasti... tämä postaus on vielä tuloillaan...!)
Niinpä otin päälleni käytännössä ainoan muun kaapissa roikkuvan pikkumustan, Closetin kellohelmaisen mekon joka on tämän vadelmanpunaisen mekon sisko. Eivät ole ihan samaa mallia, mutta kummassakin kellohelma ja taskut = Sanni loves. :)
Nyt on kiire meikkaamaan - Mádaralta tullaan hakemaan minua 30 minsan päästä ja istun tässä vielä sängystä nousseen näköisenä! :D
Nopeat moikat Riikasta. (Ja pahoittelut huonolaatuisista ja -sävyisistä kuvista - otettu hostellin karseassa keltaisessa valossa.)
Saavuin tänään Riikaan bussilla Tallinnasta. Ensimmäistä kertaa vierailen Baltiassa jossain muuallakin kuin Tallinnassa.
Minulle tarjottiin lentoja mutta halusin ehdottomasti mennä laivalla ja bussilla. Tiedätte että en hurjasti fanita lentämistä, ja lisäksi minua kiinnosti testata paljon kehuttuja baltialaisia pitkän matkan busseja. Niiden kerrotaan olevan hinta-laatu-suhteeltaan ihan mielettömiä; liput todella halpoja ja busseissa korkea taso.
Tämän voin allekirjoittaa tämän päiväisen matkani jälkeen. Lippu Tallinnasta Riikaan maksoi komeat 16 euroa, matka taittui modernilla, supersiistillä bussilla neljässä tunnissa ja 25 minuutissa ja bussissa oli toimiva netti + ilmaista kahvia, teetä ja kaakaota. Tätä hyödynnän toistekin! (Suomen bussifirmat voisivat tehdä tänne opintomatkan....)
Huomenna on luvassa erittäin mielenkiintoinen päivä. :)
Kävin ruokakaupassa hankkimassa vähän evästä hostelliin, ja villiinnyin juusto-osastolla täysin. Muuten ruokakaupan hintataso vaikutti olevan Suomen tasoa, mutta juustot...! Niin edullisia..! Sain lopulta pidettyä määrän kolmessa kiikutettuani osan takaisin. Montako juustoa ihminen tarvitsee kahden päivän oleskelua varten..? ^_^
Tein myös havainnon, että Latvia on näköjään raejuustomaa. Siis herran jestas täällä on raejuustoa...! Maitotuotekaapeissa erilaisille raejuustoille oli varmaan toistakymmentä hyllyä...! Tuo vaalea pallurajuusto on sekin raejuustoa.
Hostellin illallispöydässä keskusteltiin rahkasta. Britti-pojat eivät olleet koskaan kuulleetkaan "quarkista" minun ja saksalaistytön ylistäessä sitä kilpaa. Tyttö kertoi, että Saksassa rahkaa laitetaan jopa leivän päälle.
Mutta nyt kutsuu peti!
Ja kyllä. Se oli peruukki. ;)
Tätä tietoahan täällä on varmaan odotettu koko päivä. :D
Laitan lisää kuvia Awards-illasta huomenna.
Hyvää yötä!
Mun eilinen Indiedays Blog Awards -look.
Kera ihanien naisten Rillan ja Emilian.
Lisää juttua seuraa myöhemmin. :)
Tämä, arvoisat lukijat, oli niitä kosmetiikka-aiheisia postauksia, joista olin tehnyt luonnoksen Kreikan matkalla julkaisua varten. (Tällaisia luonnoksia oli yhteensä viisi. Yhtäkään niistä en sitten päätynyt kirjoittamaan valmiiksi Kreikassa.)
Oikeastaan tämä voidetärppi sopiikin paremmin nyt kylmien säiden aikaan julkaistavaksi. Sopii paremmin omaankin mielentilaani. Ja tietysti brändikin on ajankohtainen, kun maanantaina olen menossa vierailulle Mádaralle Riikaan. :)
Olen varmasti viimeisten joukossa, jotka tästä voiteesta kirjoittavat; Mádaran Pihlaja Daily Defence -voide. Tuote lanseerattiin jo runsas vuosi sitten, ja siitä tulikin nopeasti suomalaisten suuri suosikki. Voidehan on muuten kehitetty nimenomaan Suomen markkinoille, käsittääkseni sitä ei myydä muissa maissa. Olen saanut voiteen maahantuojalta.
Tuubi pyöri kosmetiikkavarastossani pitkään avaamattomana. Sen kuvaus kuulosti voiteelta, joka ei ole minun juttuni; "auttaa ehkäisemään ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaa ihoa kylmältä ja viimalta, auttaa parantamaan rohtumia huulilla, hoitaa ja pehmentää kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Sopii suojaamaan ihoa ympäristön ääriolosuhteita vastaan".
Eli taas näitä rasvaisia "yleisvoiteita", vähän niinkuin luonnonkosmetiikan Bepanthen, Vitalis tai 8 Hour Cream. Minun ihossani ei ole kuivia ja karheita kohtia jalkapohjia lukuunottamatta, enkä ole koskaan löytänyt käyttöä tämän tyyppisille voiteille. Bepanthen hoitaa rohtuneet huulet, mutta esimerkiksi legendaarinen 8 Hour Cream on jäänyt minulla täysin käyttämättä.
Sitten kuitenkin lopulta korkkasin Pihlaja DD:n tuossa kesän lopulla.
Ensireaktio; mmmm, jännä tuoksu....! Aika kiva...! Erilainen.
Seuraava ajatus: hmmm, onpas miellyttävä koostumus....ollakseen rasvaista jankkia...
Kolmas ajatus: No mutta... tämähän toimii vallan loistavasti käsivoiteena!
Muutaman viikon jälkeen tajusin, että olin ihan koukussa voiteeseen. Myönnän, että minulla oli sitä Kreikassa ihan ikävä.
Voide on rasvapitoisuudeltaan liian tuhtia ihoni tarpeisiin, mutta koostumus on jännästi sellainen, että voide silti imeytyy yllättävän hyvin, ja iho jää miellyttävän tuntuiseksi. Toimii aivan täydellisesti yövoiteena käsille. Käytän yleensäkin öisin paksumpaa käsivoidetta, mutta aiemmin en ole käyttänyt ihan näin rasvaista.
Minulla on makuuhuoneen voidelaatikossa muitakin käsivoiteita, mutta korkattuani Pihlajan, olen käyttänyt vain sitä. Tämä on aina paras todiste sille, että todella tykästyt johonkin tuotteeseen - kun huomaat aina vain tarttuvasi juuri siihen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on vieressä.
Ajatus siitä, että joku pystyy käyttämään tätä myös kasvoilla, on outo. Mutta niin vain moni käyttää..! :) Minun on itseni vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi niin kuiva kasvojen iho, joka imaisee tällaiset rasvat. Jos lukijoiden joukossa on Pihlaja DD:n "kasvokäyttäjiä" (mä keksin näitä hienoja uus-sanoja :P), niin kertokaas, voitteko laittaa tätä ihan meikin allekin? Imeytyykö täysin tahmattomaksi?
Pihlaja-voiteeseen liittyy yksi vähän hassu asia, jota en malta olla tuomatta esiin. Vaikka ei se Mádarankaan puolelta mikään salaisuus ole.
Pihlaja-voiteita (joita on nyt kaksi - Body Butter -versio ilmestyi tänä syksynä) markkinoidaan mielikuvilla pohjoismaisista raaka-aineista. Tuotteessakin lukee "Vitamiinipitoinen, pohjoinen pihlajanmarja". Itse olin pitkään siinä kuvitelmassa, että pihlaja tulee nimenomaan Suomesta - tuotekin kun on juuri Suomen markkinoille kehitetty.
Pihlajauute ei kuitenkaan tule Suomesta, eikä edes Pohjoismaista. Kysyin Mádaralta syytä tähän, ja minulle kerrottiin, että pohjoismaisuus oli niin Mádaran kuin tuotteen kehityksessä mukana olleen Noora Shinglerin toive, mutta Suomesta tai muista pohjoismaista ei pihlajauutetta ehditty saamaan vaadituilla kriteereillä. Uute on siis muualta Euroopasta. Pihlaja-viljelijää Suomesta kuitenkin etsitään...
Jos siis tuttavapiiriisi kuuluu luomupihlajan viljelijä.... ^_^
Viimeinen sana: voiteen tuoksu. Siis oikeasti. Ahh. Kirpeä ja samalla pehmeä, makea, erikoinen, kuin kettukarkit. Tämä jos mikä kuuluisi tämän postauksen koukuttavien tuotteiden listalle.
Tuttu näky: mies kävelee kylppäristä iltasuihkunsa jälkeen, pyöritellen dödöä kainaloonsa (ja hinkkaapa hän sitä rintaankin).
En ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Miksi joku laittaa deodoranttia yöksi?
Laittaako moni muukin? Naisetkin? Vai onko tämä enemmän miesten juttu? Vai vain mun miehen juttu..?
Ei tuo äijä nyt niin paljon hikoile että voisin sillä perusteella ymmärtää deodorantin ympärivuorokautisen käytön. En voi väittää, että yöllä heräisin pistävään hien hajuun miehen kääntäessä kylkeä...! :D Mies itse ei näe jutussa mitään ihmeellistä. On kuulema luonnollista ja itsestään selvää, että suihkun jälkeen laitetaan dödöä, vaikka sattuisi olemaan menossa nukkumaan.
Onko tämä tuttua muillekin?
Minusta olisi jotenkin inhaa laittaa yöksi kainaloihin jotain. En osaa selittää miksi - laitanhan kuitenkin rasvaa naamaan ja kroppaankin ennen nukkumaanmenoa. Kainaloiden haluan kuitenkin olevan puhtaat. Antaa hien virrata vapaasti tiehyistään yön aikana, kun ne kuitenkin on päivällä osittain tukittu antiperspirantilla.
P.S. Extrakysely - onko teidän miehet stick, roll- vai spray-miehiä? Mun miehelle kelpaa vain stick! Jättää jopa jonkun muuten hyvän tuoksun ostamatta jos siihen ei löydy dödöä stick-versiona.
Tänään muistin sen vihdoin tehdä.
Pestä hiukset munalla.
Sain vinkin kananmunapesuun lukijalta. Vaikka paljon olen erilaisista vaihtoehtoisista pesumetodeista kuullut (on CO-pesua, saippuapesua, ruokasoodapesua...), niin kananmuna-"shampoo" oli mennyt minulta täysin ohi.
Mikä munassa oikein irroittaa likaa..? Kysytään Googlelta. Ensin en meinaa löytää mitään. Munapesusta kertovilla sivulla vain lukee, että "egg cleanses hair". Ei riitä mulle! :) Haluan tietää mikä siinä puhdistaa.
Yhdestä blogista löydän maininnan, että kananmunan sisältämä lesitiini on "luonnollinen puhdistaja". Mutta miten..? No, jatketaan googlausta.
Päädyn ketjuun incihaku: lecithin --> käytetään kosmetiikassa pehmentävänä ja kosteutta sitovana ainesosana sekä emulgaattorina (ei vastaa kysymykseen 'miten muna puhdistaa, jatketaan hakua) --> lesitiini on fosfolipidi --> Wikipedia: Fosfolipidi --> selviää, että fosfolipidimolekyylissä on hydrofobinen ja hydrofiilinen pää (niinkuin tensideissäkin). Aaa, nyt alan ymmärtää. Kaivan esiin Kosmetiikkamyyjä-tutkintoni Kosmetiikan kemia -kurssin muistiinpanot. Löydän kohdan "Emulgoimalla puhdistaminen", jossa mainitaan myös lesitiini. :) Noniin!
Kuva: Teknokemian Yhdistys
Wikipedia varmistaa vielä asian: "In aqueous solution, lecithin's phospholipids can form either liposomes, bilayer sheets, micelles, or lamellar structures, depending on hydration and temperature. This results in a type of surfactant."
Nyt olen tyytyväinen. :)
Netti tiesi myös kertoa, että munapesussa kannattaa käyttää nimenomaan keltuaista ja jättää valkuaiset pois, valkuaisessa kun ei ole pesevää ominaisuutta. (Joku sivu väitti myös, että valkuainen koaguloituu suihkun kuumassa vedessä helpommin kuin keltuainen ja koko munaa käyttämällä olisi siis suurempi vaara että hiuksiin jää keittyneitä munan paloja.... Itse asiassa keltuainen hyytyy ihan yhtä helposti. Voin kertoa tämän aamun pesukokemuksen perusteella.)
Erottelin lasiin kaksi keltuaista. Sekoitin joukkoon hieman vettä. Menin suihkuun ja katsoin lasia skeptisenä. Miten tämän nyt saisi levitettyä hiuksiin järkevästi...?
Lopulta sitten vain kaadoin munan päähäni pienissä erissä. Hyytelömäisen koostumuksen ansiosta se ei heti valunut lattialle. Hieroin keltuaista hiuspohjaan niinkuin hieroisin shampoota, mutta koska keltuainen ei tietenkään vaahtoa, tuntui siltä kuin mitään ei oikeastaan tapahtuisi. En pystynyt mitenkään varmistumaan siitä, levisikö muna kaikkialle hiuspohjaan. Juuri tämän vuoksi vaahto on niin must - vaikkei se ole mitenkään välttämätön puhdistumisen kannalta, vaahdon avulla sentään tiedät mihin kaikkialle shampoota menee.
Suoritin huuhtelun. Ja hot damn...! Puhdastahan siitä tuli! Tyvi jopa narskui ihan pikkuisen..!
Laitoin perään Lushin American Cream -hoitoainetta ja Nexxuksen hiuksiin jätettävää hoitista. Hiukset olivat kuivuttuaan ilmavat ja, kuten kuvasta hyvin näkyy, hieman karheat ja pörröiset. Mutta todellakin puhtaat ja kaikkea muuta kuin pitkin päätä valuvat lähmät.
Täytyy sanoa että hämmästyttävää. :) Minulla oli hiuksissa vielä kiinnettäkin. Sekin tuntui lähtevän munalla!
Pesukokemuksen miinuksia:
- Koaguloituneet munariitteet hiuksissa, joita sai irrotella huuhdellessa. Ei niitä kuitenkaan paljon ollut.
- Haju. Hiuksiin jäi kevyt kananmunan haju, ja myös kylppärissä haisee muna. Kananmuna.
- Elämyksellisyyden puute. Rakastan hiustenpesua, ja pesutuotteen tuoksu ja koostumus ovat tärkeä osa elämystä. Vaikka munapesu on täysin kemikaaliton ja luonnollinen tapa puhdistaa hiukset - se ei kuitenkaan ole minunlaistani hiustenpesijää varten. Minä haluan sen ihanasti tuoksuvan, kermaisesti vaahtoavan shampoon. :)
(Mutta täysin luonnollista hiustenpesuainetta hakevalle voin suositella munaa! Huomattavasti hellävaraisempi ja kosteuttavampi kuin vaikkapa ruokasoodapesu.)
Ängätään tähän vielä päivän huulipunapainotteinen meikkikuva munahiuksilla.
Korkkasin tänään yhden lukuisista Lumenen lähettämistä huulipunista. Tämä lafka lähettää niin paljon huulipunia että niitä ei ehdi mitenkään kokeilla kaikkia... Arvelen, että tämä puna on ilmestynyt kesällä. Sävy näyttääkin hyvin kaukaiselta nyt syksyn keskellä....
Sävy on # 42 Vadelmamehu.
Onko teillä kokemuksia munapesusta? Tai ylipäänsä vaihtoehtoisista hiustenpesutavoista?
Minulla on käytännössä tasan kaksi aamiaista, joiden välillä vaihtelen. Toinen on kananmunapohjainen (munakas, kokkeli, keitettyä munaa), toinen on maitopohjainen (jogurtti-rahka-raejuusto-tai muu variaatio -sekoitus).
Aniharvoin syön aamulla jotain muuta kuin jonkun näistä vaihtoehdoista. Kaudet vaihtelevat. Välillä syön viikkotolkulla pelkkiä muna-aamiaisia eikä yhtään tee mieli jogurttia, joskus taas on päinvastoin. Juuri nyt vedän taas maitotuotelinjaa.
Tällaiselle hiilihydraattitietoiselle syöjälle, jolla vieläpä on pimeä viehtymys listailuun, tuotteiden vertailuun ja tilastointiin, on ravintoarvollisesti optimaalisimman maitotuotemössöyhdistelmän löytämisestä muodostunut tietysti pienimuotoinen harrastus. Okei, myönnetään, aika mieleinenkin harrastus... :D
Päivän postaus kumpuaa juuri siitä. :) Esittelyssä vähähiilihydraattisen jogurttiaamiaisen rakennusaineita.
Kirjoitus ei sovellu henkilöille, joilla on heikko huumorintaju ja taipumus ärtyä hiilarifriikkeydelle. :D
Tavallisessa maidossa ja jogurtissa on paljon hiilihydraatteja. Ne eivät sovi vähähiilihydraattisen ruokavalioon.
"Karppaajien" suosiossa ovat täysrasvaiset luonnonjogurtit kuten turkkilainen ja kreikkalainen jogurtti. Jotkut syövät myös rahkaa ja raejuustoa, tai sekoittavat näistä mieleisensä yhdistelmän.
Minä olen käynyt läpi koko "karppaaja-jogurtti-evoluution". :D Aloitin pelkällä "pappajogurtilla", eli Lindahlsin legendaarisella turkkilaisella. Sitten aloin kiinnittää huomiota ravintorvoihin. Vaihdoin vähähiilihydraattisempaan jogurttiin, Lidlin kreikkalaiseen. Se on edelleen markkinoiden vähähiilihydraattisin jogurtti Suomen markkinoilla.
Pelkkä kreikkalainen alkoi pikkuhiljaa maistua kermaisuutensa vuoksi liian jälkiruokamaiselta, ja aloin sekoittaa siihen maitorahkaa. Tämä oli pitkään vakiosekoitukseni; 50-50 jogua ja rahkaa.
Sitten luin jostain blogista, että joku sekoitti jogurttiinsa myös raejuustoa. Yäk, oli ensimmäinen reaktioni. En ollut koskaan pitänyt raejuustosta, ja ajatus jogurtin pehmeän maun sabotoimisesta juustotuotteella kuulosti kerrassaan ällöttävältä.
Koska raejuustossa kuitenkin on vähemmän hiilihydraattia kuin jogurtissa ja rahkassa, päätin kokeilla sekoitusta. Raejuuston lisäys vähentäisi annoksen hh-pitoisuutta. Ehkä juuston outo ominaismaku katoaisi jogurttiin..?
Ja niinhän siinä kävi, että pienellä totuttelulla, aloittaen hyvin pienestä määrästä, totuin raejuuston ja jogurtin yhteismakuun, ja aloin jopa pitää siitä. Lisäksi tykästyin sekoitukseni uuteen, kokkareiseen rakenteeseen. :) Raejuustosta tuli vakio-osa jogurtticocktailiani. Verrattuna paljon painavampaan ja korkeampihiilariseen maitorahkaan, raejuuston avulla annoksen hh-pitoisuutta saattoi laskea samalla kun annoskokoa pystyi kasvattamaan ^_^
Seuraava askel evoluutiossa oli soijajogurtin integroiminen sekoitukseen. Sitten mascarponen. Ja lopulta löysin ricotan. Ahh. Tämä herkku on ehkä parasta mitä aamiaissekoitukselleni on tapahtunut. Kokeilkaapa joskus sekoittaa ricottaa, raejuustoa ja vähärasvaista luonnonjogurttia (minä käytän soijaa), ja maustakaa pöperö vaniljalla. Oijjoi.... Siihen päälle vadelmia ja kaakaonibsejä niin ollaan aamiaisten taivaissa. :)
Tämän vuoden versioihin kuuluu myös chia-geelin lisääminen sekoitukseen. Se tuo mössöön erinomaista ravintoarvoa nollahiilareilla sekä mukavan puuromaisen rakenteen.
Lisään jogurttiin aina myös marjoja, pähkinöitä, kaakaonibsejä ja soijarouhetta (en kaikkia samalla kertaa :)). Ricotta-version tykkään maustaa vaniljauutteella.
*
Seuraavana esittelyssä aamissekoitukseni tähdet.
Aloitetaan Lidl-porukasta. Lidl - tuo vähähiilihydraattisten maitotuotteiden kiistaton kuningas! Tästä puljusta löytyvät niin Suomen vähähiilihydraattisin jogurtti, rahka, raejuusto kuin maitojuomakin! :)
Milbona Kreikkalainen jogurtti
Hiilaria 3,2 g / 100 g. (Oli ennen 2,8 g mutta muuttivat koostumusta, no, jogu on silti edelleen vähähiilarisin ;))
Monen suomalaisen suosikki. Kiinnosti sitten hiilarit tai ei, maku vain on paras :)
Milbona Maitorahka 4,3%
Hiilaria 3,7 g / 100 g. Rasvaiset maitorahkat kunniaan! Erittäin hyvän ja täyteläisen makuinen. Mielestäni vielä parempi kuin Rainbow'n kermarahka, jossa rasvaa on peräti 10 g. Suomi on ihan ihme maa kun täällä palvotaan rasvattomiksi käsiteltyjä, pyyhekumilta maistuvia ruokia. Nollarasvan rahkat ja raejuustot ovat muualla Euroopassa jotain kummallista ja epäluonnollista tai vähintään kaupoissa vähemmistönä, meillä taas markkinat pursuavat "fat-free'ta".
.
Ja nyt se tuote jonka mainitsin eilisessä postauksessa... :)
Lidliin kesällä rantautunut uutuus:
Pohjolan Juustola 2% Raejuusto
Tässä raejuustossa on todella poikkeuksellisen alhainen hh-pitoisuus - 0,9 g / 100g!
Myös maku on erittäin hyvä, vähemmän suolainen kuin Lidlin Goldessa-raejuustossa. Muistuttaa Valion 2% -raejuustoa, mutta Valio hakkaa sen hienoisesti täyteläisemmällä maullaan.
Aiempaa Suomen vähähiilihydraattisimman raejuuston titteliä piti hallussaan Euroshopperin rasvaton, tässä kaverissa on 1,8 g hh / 100 g. Maku Euroshopperin tuotteessa vain on jotain ihan hirveää, kumisempaa raejuustoa en muista maistaneeni.
Ennen Pohjolan Juustolan astumista estradille, lemppariraejuustoni olivat Lidlin Goldessa (rasvaprosenttinsa takia, 4,5%, hiilaria 3 g / 100 g) ja Valion 2% (2 g hh / 100 g).
Yksi kahvimaitojuttu tähän väliin - Lidlistä löytyy myös Suomen matalahiilarisin maitojuoma. Valion Eila ja Pirkkakin jäivät toisiksi. ;) Laitan tätä kahviin soijamaidon kanssa.
:)
.
Alpro Soijajogurtti
Alpron maustamaton soijajogurtti on kuulunut lempiruokiini jo 10 vuotta, kauan ennen vhh:lle siirtymistä. Tämän jogurtin ravintoarvot ovat juuri parantuneet vhh:laisen kannalta; entinen 2,8% hh-pitoisuus on viimeisen uudistuksen myötä laskenut 2,1%:n.
Soijajogurtit ovat ihme kamaa, kun ne vähärasvaisuudestaan huolimatta silti maistuvat pehmeän täyteläisiltä, jopa kermaisilta.
Alpron voittaa kuitenkin vielä
Rainbow'n soijajogurtti (en suostu käyttämään 'soijavalmiste' -ilmaisua...)
Rainbow'n jogussa hiilaria on vain 1,8g / 100 g. Maku vain ei ole ihan yhtä pehmeä kuin Alprossa, ja soijan maku tulee vahvemmin läpi.
Ricotta-tuorejuusto. <3 Ahh!
Käytän Castelli-merkkistä, sillä se on edullisin löytämäni.
Hiilihydraattia Castellin ricotassa on netin eri tietolähteiden mukaan 2-3 g / 100 g. (Pakkauksesta puuttuvat ravintoarvomerkinnät kokonaan.) En tiedä kuinka monelle teistä ricotta on tuttua, mutta se valmistetaan juustonvalmistuksessa ylijääneestä herasta. Maku on aivan erilainen kuin vaikkapa Philadelphian tyyppisessä tuorejuustossa, siihen ricottaa ei pidä sekoittaa. Ricotta on selkeästi jälkiruokamaisempaa. Koostumus on hieman maitorahkamainen, mukavan lusikoitava.
Ricotassa on rasvaa saman verran kuin kreikkalaisessa ja turkkilaisessa jogurtissa, eli 10%. Korvaan sillä jogurtin laittaessani sitä sekoitukseen, lemppariyhdistelmäni on 1/3 ricottaa, 1/3 soijajogurttia ja 1/3 raejuustoa. :-*
Mascarpone
Hiilihydraattia 3 g / 100 g. (Käytän Rainbow'n tai Pirkan, arvaatte millä perusteella :)) Rasvapitoisuus kuitenkin niin tanakka (yli 30%), että tätä käytän sekoituksissa harvemmin, ehkäpä tilanteissa joissa tekee mieli jälkiruokamaisempaa makua. Mascarpone-raejuusto-sekoitus on aika hyvä jälkkäri, jos jälkkäriä joskus tekee mieli.
Ja lopuksi...
Se vähähiilihydraattisin sekoitus? :)
Kahden desin pläjäys:
100 g Pohjolan Juustolan raejuustoa
80 g Rainbow'n soijajogurttia
20 g chia-geeliä
Hiilaria yhteensä: 2,34 g
