Selailin vanhoja meikkikuva-albumeitani ja löysin tällaisen hauskan lämmin/kylmä-kokeilun kesältä 2008! :)
Miten mun silmät näyttää näissä kuvissa suuremmilta ja kirkkaammilta kuin nykyään...
Ei tarvinne kertoa, kumpi puoli on viileä ja kumpi lämmin. :) Poskipunaa olen näköjään tuohon aikaan laittanut tosi niukasti. Muistan, että viileälle puolelle laitoin Lumenen Mansikkavaahto-poskipunaa, sillä se oli ainoa viileä poskipuna mitä omistin siihen aikaan.
Tykkään enemmän tästä lämpimästä puolesta!
* * *
Ja sitten huulipuna-arvontaan! Huvitti kun 7,50 euron arvoisen punan arvontaan tuli paljon enemmän osallistumiskommentteja (yli 700) kuin monesti paljon arvokkaampien tuotteiden kilpailuihin. Ilmeisesti tykkäsitte näistä VLD-punista oikein olan takaa...! :)
Voittajaksi arpoutui nimimerkki SALLA. Onnea Salla, pian pääset sutimaan ihanaa Red Night'ia huulillesi...! :)
Vastausten perusteella vaikutti muuten siltä, että Cream Coral olisi ollut teidän kaikkein suurin suosikkipunanne. Hyvänä kakkosena tuli Chill Out (nämä ovat vain arvioita, en tilastofriikkeydestäni huolimatta lähtenyt tällä kertaa ihan laskemaan satojen kommenttien jakautumista...! ^_^).
Haluan muuten nyt laittaa pari lisäkuvaa Cream Coralista ihan vain siksi, kun tosi moni teistä oli yllättävästi kommentissaan kirjoittanut, että Cream Coral vaikuttaa niin "neutraalilta ja hillityltä arkipunalta".
Haluan näillä kuvilla varmistaa, ettei kukaan lähde vahingossa shoppaamaan hillityksi kuvittelemaansa punaa.... Cream Coral'han on siis oikeasti hyvinkin kirkas korallioranssi. Kevyt versio syntyy, kun ottaa sävyä vain iiiihan pikkuisen sormenpäähän ja taputtelee sillä punan huulille.
* * *
Ja vielä kolmas asia ihan off-topic. On vain pakko päästä henkäisemään, että kun tänään pääsin töihin, mulla tippui ihan haavi lattiaan kun näin IsaDoran uuden syyslookin. Holy cow mitä upeutta!!! Työkaveritkin seisoi telineen ympärillä silmät tähtösinä. Olisin halunnut siltä seisomalta kaapata lookkitelineen mukaani ja syöksyä kotiin hiplaamaan, meikkaamaan ja kuvaamaan. Huomenna on pakko mennä töihin aamulla testaamaan näitä vaikka mulla ei ole edes aamuvuoro.... En vain oikeasti meinaa malttaa odottaa että pääsen meikkaamaan näillä!
IsaDora on kyllä aivan mahtava brändi siksi, että se on ainoa "markettimerkki" joka lanseeraa vuodessa useita lookkeja. Ja Paradox on ainakin mun silmään upeimpia kokoelmia miesmuistiin mitä IsaDoralta on tullut. Syviä mattahuulipunia, metallisena kimaltavia kyniä....
.. .ja ehkä törkeimmän hienoimmat quad-paletit ikinä...! Voi lääh!!
Voin sanoa, että tämä lookki jättää kiinnostavuudessa Diorin Golden Junglenkin ihan asemalle.
Stay tuned! :)
Harvoin mulle tulee halua välittömästi reagoida vastakirjoituksella jonkun toisen bloggarin tekstiin, mutta nyt WTD-Natan kirjoitus herätti sellaisen tunteen. Käykääs lukemassa tuo hyvä kirjoitus ikuisesti "kuumasta" aiheesta Blogit ja mainostaminen.
Itse kun en vaatteista, kelloista, koruista, astioista, pölynimureista tai soda-streamereista kirjoittele, niin yhteistyötarjoukset pysyvät suhteellisen rajallisina muoti- ja lifestyle-bloggaajiin verrattuna. En siis joudu pöyristymään viikottain ihan vastaavalla lailla kuin muiden genrejen bloggaajakollegat. Onnekseni 90% minulle saapuvista yhteydenotoista on erittäin asiallisia, blogini aihepiiriin suoraan liittyviä ja useimmissa tapauksissa jo valmiiksi minua itseäni kiinnostavia tuotteita koskevia. Aikani kun on kuitenkin rajallinen, päädyn ottamaan vastaan lopulta ehkä vain yhden neljänneksen minulle tarjotuista testituotteista.
Tradedoubler/affiliate-tyyppiset yhteistyökuviot ovat minulle täysin tuntemattomia, ja ihan niin halventavia tarjouksia kuin Nata ja kumppanit en sentään ole saanut. Nyt tekee kuitenkin mieli kertoa eräästä yhteydenotosta, joka on yhdenlainen esimerkki siitä, kuinka epäkunnioittavasti ja aliarvostuksella bloggaajia saatetaan mainostarkoituksessa firmojen taholta lähestyä. Tämä kyseinen firma ei ole millään lailla näkynyt blogissani, eivätkä he liity mitenkään yhteenkään maahantuojaan tai PR-firmaan joiden kanssa olen tekemisissä.
Sain firman edustajalta viestin, jossa ystävällisesti kysyttiin olisinko kiinnostunut kokeilemaan ja kertomaan merkin X tuotteista blogissani. Merkki vaikutti erittäin laadukkaalta ja kiinnostavalta, ja vastasin viestiin myöntävästi (kuitenkin luonnollisestikin selventäen, että tuotteiden testaus ei ole tae niiden päätymisestä blogiin saakka). Edustaja lähetti minulle merkin tuoteluettelon ja pyysi minua valitsemaan haluamani testituotteet. Valitsin tuotteet, ja edustaja kertoi lähettävänsä ne pikimmiten.
Kului kuukausi, eikä tuotteita kuulunut. Laitoin edustajalle viestiä, koska ainahan oli mahdollisuus että lähetys oli vaikka kadonnut postissa. Edustaja vastasi, että hän oli odotellut yhtä valitsemistani tuotteista, ja että se oli saapunut varastolle vasta nyt. Paketti lähtisi matkaan seuraavana päivänä. Kului toinen kuukausi. Lopulta kolmaskin. Tuotteista tai firmasta ei kuulunut pihaustakaan.
Kun olin jo unohtanut koko lafkan ja yhteydenoton, saapui minulle eräänä päivänä pieni, ruttuinen paketti ulkomailta. Se sisälsi muutaman kappaleen pieniä näytepussukoita yhteistyötä toivoneelta firmalta. Katsoin näytteitä ja alkoi melkein naurattaa. Näitä 1,5 ml:n pussukoitako firma oli ollut lähettämässä kolme kuukautta...? Olisin varmaankin saanut samat näytteet samantien kävelemällä merkin lähimmälle jälleenmyyjälle.
Kuvien näytteillä ei ole mitään tekemistä jutun tuotteiden kanssa.
Pussukat unohtuivat kaapin perukoille. Jälleen kului melkein kuukausi, ja firman edustaja otti viimein jälleen yhteyttä. Hän tiedusteli, olinko saanut "testituotteet", ja olinko yhtä ihastunut niihin kuin kaikki muutkin merkin uskolliset asiakkaat. Vastasin, että 1,5 ml:n näytepussukasta oli aika vaikea saada kunnollista, kokonaisvaltaista kuvaa tuotteiden koostumuksesta ja vaikutuksista, ja että en niiden perusteella ollut kirjoittamassa merkistä juttua ainakaan lähiaikoina.
Edustaja ei kommentoinut näyte"tuotteiden" viipymistä tai kokoa millään lailla, vaan alkoi pommittaa minua sähköposteilla viikon, parin välein. Viesteissä lähetettiin minulle tuotteisiin liittyvää pressimateriaalia, kyseltiin tarvitsinko vielä lisäinformaatiota, linkitettiin muiden bloggaajien tekemiin juttuihin merkistä ja annettiin ymmärtää, että postaustani odotettiin pian ja hartaasti. Olin hyvin hämmentynyt. Koska pyrkimykseni on aina välttää epämukavia, konfliktin kaltaisia tilanteita, vastasin edustajalle lopulta suunnittelevani jutun julkaisua, mutta tarvitsisin tuotteista vielä inci-tiedot. (Näytepussukoissa ei ainesosaluetteloa ollut.) Kaipasin myös tarkennusta eräisiin muihin laatua koskeviin tietoihin.
Edustaja ei kyennyt minulle näitä tietoja toimittamaan, vaan viittasi vain toistuvasti merkin ulkomaiselle emosivulle (jossa näitä tietoja ei myöskään ollut löydettävissä). Pyysin tietoja muistaakseni kolme kertaa, minkä jälkeen tilanne tuntui minusta jo niin absurdilta, että päätin jättää yhteydenpidon siihen. Ilmoitin edustajalle ystävällisesti, että ilmoittaisin hänelle sitten jos/kun juttu joskus ilmestyisi.
Tämä ei kuitenkaan henkilölle riittänyt, vaan hän jatkoi sähköpostien lähettelyä. Viesteissä kyseltiin jo paikoin painostavaan sävyyn, minä päivämääränä juttuni olisi tulossa ulos. Laskin, että edustaja oli asian tiimoilta lähettänyt minulle yhteensä yli 20 viestiä. Firman alkuperäisestä yhteydenotosta oli kulunut jo kuusi (!!) kuukautta. Lopulta minun oli pakko sanoa henkilölle suoraan, että koen hänen yhteydenottonsa epäasiallisina ja painostavina, ja että en todennäköisesti tulisi kirjoittamaan merkistä yhtään mitään. Vasta tällöin henkilö lopetti sähköpostien lähettelyn. Viimeisessä viestissään hän vielä kirjoitti, että "Otin sinuun yhteyttä, koska olin kuullut että olet hyvä!"
Selvä.
Minusta tämä oli jokseenkin mykistävää kohtelua - epäammattimaisuudesta puhumattakaan. Firma X odotti saavansa kuukausien odottelun jälkeen muutamaa parin millin näytepussukkaa ja epäkunnioittavaa kohtelua vastaan näkyvyyttä, joka minunkin blogissani on verrattavissa pienilevikkiseen naistenlehteen. (Tai no, en sen kummemmin lehtien levikeistä Suomessa tiedä, mutta Karkkipäivää lukee kuitenkin kuukausittain runsas 50 000 ihmistä - se on jo varmaan ihan kiva ja kustannustehokas näkyvyys mainokselle, joka maksoi firmalle 0 euroa.) En tienaa rahallisesti penniäkään blogissani esittelemistä tuotteista, eikä "kompensaatiosta" ollut tässäkään tapauksessa kysymys, vaan bloggaajan totaalisesta aliarvostamisesta.
En ole muuten merkin tuotteita juuri muissakaan suomalaisissa blogeissa nähnyt.
Että tällainen tarina. Odotan oikeasti mielenkiinnolla, miten blogien ja mainostajien suhde kehittyy tulevaisuudessa. Alkavatko suosituimmat bloggaajat pian veloittamaan tuotenäkyvyydestä? Tuleeko jossain vaiheessa piste, jossa blogeissa on jo niin paljon suoraa tai epäsuoraa mainontaa, että koko blogien idea "kotikutoisena tavallisen ihmisen mediana" menettää uskottavuutensa?
P.S. 30.8. klo 12.10 Hirveätä haipakkaa taas, jospa sitä ehtisi illalla töiden jälkeen vastailla enemmän kommentteihin ja tedä huulipuna-arvonnankin... :)
Kuulin viime viikolla Estee Lauderin edustajalta suru-uutisen; Lauderin suosittu, monen meikkitaiteilijankin "salainen ase", Signature Silky Powder Blush sävyssä Peach Nuance lopetetaan. Koko Signature-poskipunalinja jää pois (tai on maailmalla jo jäänyt), ja tätä myöten myös monet linjan rakastetuista sävyistä.
Ajattelin huikata teillekin tiedoksi, jos joskus olette tuon ihanaisen poskipunan perään haikailleet, että nyt kannattaa kipaista kauppaan jos vielä mielii saada. Monissa myymälöissä tätä on varmaankin vielä Suomessa jäljellä, mutta syksyn aikana uusi Pure Color -poskipunalinja korvaa Signaturen. Tuurilla Lauderin Signature-punia voi saada alennuksestakin.
Kaverini Mia ja Peach Nuance -posket.
Sanonpahan vain että olipa tyhmä veto, Estee Lauder. >:-(
Peach Nuance -sävyhän tunnetaan myös MACin keräilykohteeksi muodostuneen Ripe Peach -LE-punan "kaksosena". Kuva lainattu Temptaliasta.
(Mian lookista on tulossa myöhemmin oma juttunsa.)
Ketään Peach Nuancen jo omistavia ja siihen ihastuneita? Minulle Peach Nuance oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tosin meni vuosi ensikohtaamisesta ennenkuin sen vihdoin hankin. <3 Minun on pitänyt omistaa sille oma postaus jo pitkään, ja nyt se sitten vihdoin toteutui vähän haikeissa merkeissä.
P.S. Onko kaikki nyt niin innoissaan huulipuna-arvonnasta ettei heru yhtään mielipidettä Peach Nuancesta...? ^_^ Olisitte nyt edes sanoneet että "Onpas tylsä poskipuna", jos ihastukseni ei ihan kolahda. :) No, Mirri sentään sanoi jotain. (Ja ei, en odota että jokaiseen postaukseeni pitäisi sataa kymmenittäin kommentteja. ;))
Noniin, Viva La Diva -viikon viimeinen pläjäys kera arvonnan.
Tällaisen teemaviikon päätteeksi en tietysti mitenkään voi olla kysymättä, että mikäs huulipunalookki oli suosikkinne? :) Vastaamalla osallistut myös arvontaan, jossa voit voittaa juuri sen punan josta tykkäsit eniten. (Ja ei, et siis mun punaa vaan ajattelin käydä ostamassa voittajalle ihan uuden! ^_^)
Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 29.8. klo 21.00 saakka.
Sokerina pohjalla: Mr Karkkipäivä goes Shark.
Minä en tätä pyytänyt, vaan herra oli ihan itse vetänyt "punan" naamaansa kun kuvasin Viva La Surf -kokoelmaa. Ja vaati vielä että otan kuvan. :)
Nyt ei sitten vähään aikaan mitään huulipunajuttuja, I promise!
Ujutetaan tänne sunnuntaille vielä toinen huulipunapostaus niin saadaan melkein kaikki punat mahtumaan yhdelle viikolle! ^_^
Esittelyssä rock-henkisesti nimetyt roosapinkki Back Stage ja viileä, liilaan taittava nuderoosa Hard Rock Sweetie.
Back Stage on yksi viikon "helpoimmista" ja arkiystävällisimmistä punista. Kaunis, medium-sävyinen huulipuna sopii melkein meikkiin kuin meikkiin eikä herätä erityisesti huomiota. Sävy on sen verran neutraali että sopii melkein mihin tahansa väritykseen.
Neutraali ja raikas, yksi nykyisiä luottopuniani.
Koostumus on kermainen ja se asettuu huulille nätisti suoraan puikostakin ilman koralliserkkujensa vaatimaa taputtelua.
"Pääsiskö tällä punalla bäkkärille?" :P
.
Hard Rock Sweetiestä mulla oli yllättäen tosi vähän kuvia.
Sävy on hyvin viileä ja muistuttaa jonkun verran Max Factorin Star Dust Pink'iä. Hard Rock Sweetie on peittävämpi ja liilampi. (Tuolta linkin takaisesta postauksesta löytyy muuten myös se ainoa viikolla esittelyä vaille jäänyt VLD-puna, Euphoria).
Sävystä tulee mieleen eineshyllyn vispimarjapuuro...! ^_^
Noniin, jokos on totaalinen Viva La Diva -ähky kaikilla? :D Huomiselle suunnittelin kuitenkin vielä yhteenvetoa ja pientä kilpailua, bear with me...! :)
Sunnuntain huulipunavalintana kirkas neonpinkki Bubble.
Very Violet –punan ohella myös tätä sävyä on tullut räikeytensä vuoksi käytettyä muita Viva La Divoja vähemmän, mutta on se kyllä ihana!
Toivoisin että alkaisin käyttää näitä rohkeampia punia useammin, saan aina asiakkailtakin töissä spontaaneja kommentteja että onpa upea huulimeikki. Silti tartun jostain syystä näihin värikkäimpiin puniin tosi harvoin. Tylsä Sanni! ^_^ Värikkäät silmämeikit tuntuvat edelleen itselle luontevammalta valinnalta.
Tässä Bubble-huulet yhdistettynä Make Up For Everin sähäkkään kellanvihreään luomiväriin # 171.
En muuten malta olla kertomatta, vaikkei se tähän huulipunaviikkoon liitykään, että alan tehdä yhteistyötä Make Up For Everin kanssa! Olen siis NIIN innoissani!! MUFE'han on vähän niinkuin MAC potenssiin kaksi, aivan huipputuotteita joita käyttävät lähinnä ammattilaismeikkaajat. Olen aivan superotettu että he halusivat tehdä yhteistyötä juuri minun kanssani! Tulevaisuudessa näette siis blogissa enemmän MUFE-juttuja. (Tähän mennessä olen vain esitellyt kaksi parin vuoden takaista luomivärihankintaani.)
Barbie Girl?
...vielä on muuten esittelemättä kolme VLD-huulipunaa.... Mitähän mä niiden kanssa teen? Taitaa tulla jo yliannostus jos punaviikko jatkuu ensi viikollakin.... Olisi pitänyt esitellä useampi puna joinain päivinä, mutta kun en vain ole ehtinyt väsätä niin paljon postauksia tällä viikolla. :/
Lauantain Viva La Diva -huulipunina korallinen kaksikko Chill Out ja Cream Coral. Nämä pehmeät sävyt ovat hyvin samankaltaiset, Cream Coral vain kirkkaampi.
Kummankin koostumus sulautuu huulille parhaiten sormella taputellen (ainakin minun huulillani). Jos sävystä haluaa intensiivisemmän se täytyy tietysti levittää suoraan puikosta, mutta tällöinkin pinta on hyvä siistiä tasaiseksi sormella. Chill Outin ja Cream Coralin paksu koostumus jää muuten helposti huulten urien ”päälle”.
Kuvassa Cream Coral taputeltuna huulille erittäin kevyesti.
Pidän sävystä eniten tällaisena vähän nudemaisena.
Chill Out.
Nude Chill Out Look...
...ja värikkäämpi Chill Out -look.
* * *
Off topic – valitsinpa muuten sitten teemaviikon ajankohdaksi vahingossa ehkä kiireisimmän syysviikon mitä mulla on ollut miesmuistiin… Menoja on ollut joka päivä käytännössä aamusta iltaan ja välillä yölläkin ja oikeasti ei olisi millään ollut aikaa tehdä joka päivälle blogipäivitystä… Teinpä itselleni ihan kunnon väsyviikon! Siksi en ole ehtinyt vastata kaikkiin kommentteihinkaan. (Mulle tulee aina hirveän huono omatunto jos/kun en ehdi vastata kysymyksiin.) Nytkin istun autossa matkalla anoppilaan rapujuhliin ja huomenaamulla taas junalla töihin...
Minusta on myös tuntunut että postauksia tulee liian tiheään kun niitä tulee päivittäin. Jotenkin tulee ihan hengästynyt olo... Olin jo niin tottunut tuohon n. kolme postausta viikossa -tahtiin. No, ei näitä teemaviikkoja niin usein tule... Mitä mieltä te olette? Onko päivittäinen julkaisutahti tuntunut "liialta"..?
Tänään esittelyssä kirkas kirsikanpunainen Hot Tulip.
.
Mielettömän upea, intensiivinen sävy!
Sävy ei kuitenkaan ole minun väritykseeni se paras mahdollinen, ja huomaan näyttäväni Hot Tulip -meikissä vähän "väärän väriseltä. Se ei ehkä tule kuvissa niin esiin.
Mutta on kyllä sexy huulipuna!
.
Tykkäättekö? Ja joo, tuo pilkkumeikki jakaa taas varmaan mielipiteitä... ^_^
Yves Rocher jatkaa ekosertifioitujen tuotelinjojen lanseerausta. CosmeBio-sertifioitu Organic Cosmetics –linja pitää sisällään kuusi tuotetta; puhdistusgeelin, päivävoiteen, vartaloemulsion, vartalokuorinnan, suihkugeelin ja deodorantin. Tuotteet pohjautuvat luonnonmukaiseen Meksikossa viljeltyyn aloe veraan.
Sain testiin päivävoiteen, vartaloemulsion ja vartalokuorinnan. Aiemmin testaamaani Culture Bio –linjaan verrattuna uusi sarja erottuu ensimmäiseksi edukseen tuoksullaan. Jostain syystä pidin osaa Culture Bion tuoksuista piparmintusta huolimatta jollain tapaa jopa tunkkaisina, mutta Organic Cosmetics on raikas, tuoksussa on ripaus kukkaista makeuttakin. Minulle tuli tuoksusta itse asiassa mieleen Acorellen luomuparfyymit, etenkin R Of Rose! Liekö näissä käytetty jotain samoja tuoksuraaka-aineita.
Puhtaanraikas vaaleanturkoosi värimaailma on sekin mielestäni onnistuneempi kuin Culture Bion kelta-violetit sävyt.
Käyttökokemuksia olisi sitten tässä:
Päivävoide: täyteläisempi kuin Culture Bio -päivävoide, samettinen koostumus tuntuu "ylellisemmältä". Hyväntuoksuinen! Reseptissä aloevettä, glyserolia, seesaminsiemenöljyä, shea-voita, jojobaöljyä ja muita kasviöljyjä. Ollakseen normaali- ja sekaiholle tarkoitettu voide, koostumus on vähän yllättävänkin täyteläinen. Minulle tämä sopii parhaiten yökäyttöön.
Vartalokuorinta: vaahtoaa ja sisältää puhdistavia ainesosia eli voi käyttää suihkugeelin tavoin. Isorakeinen ja rakeita aika harvassa, kuorintateho tuntuu hyvin miedolta. Kuorivana aineena bambunydinjauhe ja mantelinkuorijauhe. Ei voita Les Plaisirs Nature -sarjan purkissa olevaa hiekkamaista kuorintaa!
Vartalovoide: maitomainen ja hyväntuoksuinen. Jättää iholle hieman nahkean tunnun joka katoaa vasta tuntien kuluttua. Pidin Culture Bio -linjan vartalovoiteesta enemmän.
Hinnat ovat todella edullisia, esim. suihkugeeli 2,50€, puhdistusgeeli 4,90€ ja päivävoide 6,90€.
