Yves ja minä. Arvaisitteko, että tästäkin aiheesta riittää paljon kerrottavaa?
Indiedaysilla on meneillään Yves Rocher –kampanja, ja päätinpä minäkin kerrankin osallistua kun aihe osui –oikeasti- lähelle sydäntä. Uskokaa tai älkää, mutta kyseinen merkki on minulle tärkeä merkkipaalu kosmeettisen historiani varrella. ^_^
Ennen kuin päästän muistot pulppuamaan, haluan vinkata Yves Rocherin kilpailusta, jossa voi voittaa kylpyläloman Ranskassa itselleen ja neljälle ystävälleen. Maistuisi varmaan itse kullekin? :) Kilpailuun voi osallistua täällä. Ikäraja on 18, eli täysi-ikäinen pitäisi olla päästäkseen osallistumaan. Kilpailussa voi myös voittaa Yves Rocherin tuotepalkintoja.
Äitini on aina käyttänyt Yves Rocherin kosmetiikkaa, ja niinpä minäkin kasvoin jo lapsena sisään merkin tuotemaailmaan. Seurasin kiinnostuneena vierestä, kun äiti teki tilauksiaan ja avasi pakettejaan. Odotin malttamattomana, että saisin itsekin joskus käyttää kosmetiikkaa. Kun täytin 13, olin äidin mielestä vihdoin tarpeeksi vanha tekemään oman tilauksen. Voi, sitä onnen päivää!
Uskomatonta, mutta muistan vieläkin suunnilleen, mitä tilasin. Tilaukseen kuului kiinteä voidemainen meikkivoide, Maxi-maskara (kuka muistaa nämä?), mimosan ja syreenin tuoksuiset suihkugeelit, Acaciane-sarjan puhdistusemulsio ja kasvovesi sekä geelimäinen silmämeikinpoistoaine. Oli jännittävää tehdä tilaus ja jäädä odottamaan pakettia. Olin niin ylpeä ja innoissani! Omat putelini!
Koska perheeni oli niin Yves Rocher –henkinen, en minäkään juuri muuta kosmetiikkaa käyttänyt moneen vuoteen. Vähintään kaikki suihkugeelit, vartalovoiteet ja hajuvedet olivat Rocherilta. Suosikkihajuveteni 14- ja 15-vuotiaana oli Nuit D’Orchidee, käytin sitä varmasti kolme pulloa. Muita lemppareita olivat Venice- ja 8eJour –tuoksut, mantelintuoksuinen kynsinauhavoide, silmämeikinpoistoaineet ja 3 in 1 Beauty -shampoo. Nyt kun mietin, niin en ole varmasti koko elämäni aikana käyttänyt yhtä paljon tuotteita miltään muulta kosmetiikkamerkiltä. Ihan hassua. Minulla on tosiaankin ihan mieletön Rocher-menneisyys…! ^_^
Muita suosikkituotteita vuosien varrella ovat olleet Pure Calmille –yövoide, jota käytin monta purkkia sekä Rose Douceur –poskipuna, jota ostin jemmaan kaksi kappaletta kun se lopetettiin. Kyseinen poskipuna onkin varmaan monelle tuttu Karkkipäivän sivuilta. Myös Les Plaisirs Nature –sarjan suihkugeelejä ja vartaloemulsioita on tullut käytettyä monissa eri tuoksuissa. Ehdoton suosikkini on Kaura, joka oli välillä poissakin mutta teki sitten paluun valikoimaan.
Nykyään Yves Rocherin valikoimaan kuuluu myös ekosertifioitu tuotelinja. Niin se luonnonkosmetiikkatrendi saavuttaa pikkuhiljaa merkin kuin merkin... ;) Näitä tuotteita tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla. Muu YR:n kosmetiikkahan ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteissa kasvipohjaisia ainesosia onkin.
Sain kampanjan myötä kokeiluun kaksi Les Plaisirs Nature –sarjan tuotetta, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Sarja on näköjään uudistunut sen jälkeen, kun itse viimeksi olen näitä tuotteita käyttänyt. Nyt sarjaan kuuluu pulloissa myytävien perusvartaloemulsioiden ohella myös tyylikkäisiin lasipurkkeihin pakattuja vartalovoiteita sekä vartalokuorintoja. Omat kokeilukappaleeni ovat Provencen Oliiviöljy –linjasta. Vartalovoide on täyteläistä mutta ei rasvaista, ja imeytyy ihoon hetkessä. Kuorinnasta tykkäsin tosi paljon, etenkin tuoksu ja koostumus olivat mieleeni.
Olisi kiva kuulla myös lukijoiden Yves Rocher –muistoja. Löytyykö täältä muitakin, joilla olisi yhtä mittava Yves-menneisyys? ^_^
En tiedä saatteko te usein äideiltänne kosmetiikka-aiheista sähköpostia, mutta minä sain viime viikolla. :)
"Subject: Meikkimietteitä.
Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen
jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä
luomivärejä. Kulmat saivat olla luonnontilassa, ei niitä koskaan edes nypitty.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty
"parannella" tai kasvojen suhteita muuttaa. Tähän minäkin kasvoin enkä kai
siksi nuorenakaan erityisesti kiinnostunut ehostamisesta. Se oli vain jotain
mikä kuului tehdä "ulos" lähtiessä. Ei töihin, sehän oli tavallista arkea.
Minullakin oli kakkumascara ja puuteri, poskia en punannut koska se oli minusta
"tätimäistä". Ensimmäiset luomiväripalettini taisivat olla ne kaksi jotka
minulla on vieläkin, ja joista toisen kuvasit blogiisi. Outdoor Girl, ostettu
Stockan halpatavaratalosta Sestosta, jos oikein muistan. Luomiväreistä avautui
uusi mahdollisuus muokata ulkonäköään väreillä. Kuitenkaan en koskaan
varsinaisesti kiinnostunut siitä miten värit oikeaoppisesti luomille
levitettäisiin, vetelin vain omaan tyyliini.
Itse asiassa koko meikkaamisasia on valaistunut minulle vasta blogisi myötä.
Vasta nyt olen alkanut vähän katsoa miten ihmiset kasvojaan "plankkaavat".
Aikaisemmin huomasin lähinnä vain sen jos joku meikkasi huomattavan vahvasti ja / tai räikeästi. Nyt ihmettelen sinun loputtoman luovia variaatioitasi teemasta
silmät. Ja innostuksesi aiheeseen tuntuu ehtymättömältä.
Tämä oli vain tämmöinen äkillinen inspiraatio, kun muistin äitini ja kuinka hän
eteisen peilin edessä Kasarminkadulla punasi huuliaan kaupungille lähtiessään.
Hän oli mielestään huoliteltu leidi joskaan ei turhamainen tuhlari. Minuakin
hän yritti sovittaa tuohon leidimuottiin mutta ei onnistunut. Minusta ei
koskaan tullut hillittyä jakkupukunaista! :-)
Terveisin
Äiti"
Viesti on julkaistu äidin luvalla. :)
Millainen on teidän äitien suhtautuminen meikkaukseen? Millaisen "kosmetiikkaroolimallin" olette saaneet kotoa?
Ja heti alkuun suuret pahoitteluni kahden englanninkielisen otsikon käytöstä peräjälkeen. :) Tiedän, että ei-suomenkieliset otsikot häiritsevät joitain lukijoita.
Haluan vain muistuttaa teitä siitä, kuinka helposti saat melkeinpä minkä tahansa väripläjäyksen luomillasi sidottua tyylikkääksi kokonaisuudeksi käyttämällä mustaa rajausta. Olen tästä jo aiemminkin puhunut blogissa, mutta tässä vinkki tulee taas. Vaikka kokisit mustan muuten liian jyrkäksi rajaussävyksi itsellesi, niin värikkäiden meikkien kanssa se on must. Se vaan on. :)
Mikä ihmeen valju ja epämääräinen viritys tämä on? Ei näytä erityisen hyvältä vaikka lisäät ripsarinkin.
Mutta - kun rajaat silmän kauttaaltaan mustalla, saa meikki heti jonkun tolkun. Ja sehän näyttää ihan hyvältä! Ylä- ja alaluomen värit ikäänkuin "kiinnittyvät" toisiinsa, ne saavat raamit ja näyttävät kokonaisuudelta.
Luomilla L'orealin Arctic Blue ja Kryptonite Green. Meikki on muuten käänteisversio tästä meikistä. Tykkään yhdistelmästä paljon, olivat sävyt kummin päin vain.
Ja tässä vielä toinen versio mustan eyelinerin "paketoimasta" värimeikistä. Edes violetti tai vihreä rajaus ei tekisi tästä meikistä yhtä toimivaa. Musta sitoo sävyt yhteen. Tässä meikissä yläluomella Inglotin AMC Eyshadow 66 ja alaluomella Inglotin D.S. 504.
Huomasinpahan sitten jälkeenpäin, että unohdin meikata alaripset kumpaankin meikkiin! ^_^
Yläluomen rajaukseen käytän useimmiten geeli- tai tussirajausta, ja alaluomen sisärajaukseen MACin kajalia sävyssä Smolder. Smolder on mustin, pehmein, pigmenttirikkain ja pysyvin kajal mitä olen kokeillut, enkä muuhun vaihda.
Kuinka moni teistä käyttää mustia rajauksia, ja kuinka moni taas vierastaa niitä? Itse voin paljastaa, että aloin käyttää mustaa rajausta vasta samoihin aikoihin kun löysin värikkäät meikit, eli noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen en voinut kuvitellakaan käyttäväni mustaa, olinhan niin vaalea. Nyt taas on vaikea kuvitella meikkiä ilman mustaa. Se on ylivoimaisesti eniten käyttämäni rajaussävy.
Vaikka viihdyn 3-kymppisenä, joudun tunnustamaan, että joka vuosi se aina vähän kirpaisee. Vanheneminen nimittäin. Täytän tänään 32, ja se kuulostaa minusta erittäin aikuiselta. 32-vuotias on vielä nuori, mutta koen itse olevani vielä nuorempi. ^_^
Luen lehdestä juttuja 32-vuotiaista, ja heillä on jo liuta lapsia, omakotitalo rakennettuna ja aikuisen ihmisen kokenut ja tyyni ilme kasvoillaan. Tiedän, tiedän, nämä ovat klisheitä. Mutta he tuntuvat silti niin kaukaisilta, kun ajattelen itseäni. Koska minulle tulee se ilme kasvoille? Koska minä alan artikuloida tasaisesti ja rauhallisesti? Milloin ostan beigen trenssitakin ja pashminahuivin? Ja koska vaihdan raidalliset lapaseni nahkahansikkaisiin?
En varmasti ole ainoa 3-kymppinen, joka miettii näitä juttuja ja kokee pientä anti-aikuistumiskriisiä. Välillä pohdiskelen, että onkohan minussa jotain biologisestikin pielessä, kun ei mitkään vauvakellot kilkata enkä osaisi kuvitellakaan, että minulla vielä (!) olisi lasta. Olenhan niin nuori! ^_^ Yritän olla ajattelematta sitä, että elämä viuhuu ohi niin kauhean nopeasti. Lapsena kesälomakin oli hurjan pitkä aika, mutta nyt ei enää voi miettiä, että "no onhan mulla aikaa vaikka ensi vuonna..." Ensi vuosi ja sitäkin seuraavat tulevat ihan justiinsa. Jos aikoo ja haluaa tehdä jotain, suunnitelmat pitää toteuttaa mielellään nyt eikä huomenna. Minua stressaa vanhenemisessa se, että enää ei voi odottaa loputtomiin. On vain tehtävä.
No mutta menipä tämä synttäripostaus nyt synkäksi! Se ei ollut ihan tarkoitus. Olen kuitenkin mieluummin 3-kymppinen kuin 2-kymppinen, kyllä tämä on ihan mukava ikä. Kaikki iät ovat mukavia. Kun vaan vuosi venyisi vaikka 730 päivään... ^_^
Kuva muuten on parin viikon takaisista Indiedaysin kuvauksista, ja sen on ottanut blogikollegani Veera. Kuvaan saatiin mielestäni ikuistettua mahtavasti Karkkipäivän henki! :)
Edit. Kiitoksia paljon kaikille onnitteluista! <3 Paras lahja tänään oli kuitenkin se, kun sisareni O yllättäen soitti...! Olin niin iloinen että itketti. En ole kuullut hänen ääntään vuoteen.
Katsokaapas tätä!
Meille näytettiin Biothermin uutuuskoulutuksessa temppu, joka vakuutti ainakin minut antioksidanttien vaikutuksesta kosmeettisissa valmisteissa. Kouluttaja halkaisi omenan, ja levitti toiselle puolikkaalle antioksidanttiseerumia. Toinen puoli jätettiin käsittelemättä. Tunnin kuluttua voitelematon omenanpuolisko oli muuttunut ruskeaksi, kun taas seerumilla käsitelty puolikas oli yhä vaalea ja tuoreen näköinen.
Mitä ovat antioksidantit? Kemiallisesti ne ovat yhdisteitä, jotka estävät toisten yhdisteiden hapettumista. Kosmetiikassa niitä käytetään säilöntäaineina, mutta myös ihoa hoitavina ainesosina. Niiden olisi tarkoitus siepata vapaita radikaaleja, ennenkuin ne ehtivät aiheuttaa ihosoluille hapettumistuhoa. Paula Begounin kirjassa on mukavan havainnollinen ja yksinkertaistettu kuva asiasta meille, jotka emme niin ymmärrä kemiallisia reaktioita.
Here's the deal: meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että antioksidantit eivät vaikuta iholla. Ne eivät kuulema ehdi vaikuttaa, sillä ne hapettuvat itse heti, kun joutuvat kontaktiin hapen kanssa. Opettajamme oli sitä mieltä, että antioksidantit vaikuttavat elimistössämme myönteisesti ainoastaan ravinnon kautta, ja että kosmetiikassa niiden vaikutus on lähinnä säilönnällinen. Niinpä olin itse koulutukseni jälkeen hyvinkin skeptinen kaikkea antioksidanteilla mainostettavaa kohtaan.
Luettuani Paula Begounin kirjoituksen antioksidanteista, aloin hieman epäillä koulussa kuulemaani. Biotherm-kouluttajan omenatesti viimeistään vakuutti minut. Kyllä antioksidanteilla on jotain vaikutusta ihoon. Okei, eihän omena ole sama asia kuin iho, mutta reaktio kertoo sen, että antioksidantit todella estävät hapettumisreaktioita ulkoisestikin. Toistin itse kokeen kotona, ja tulokset näette alla!
Leikkasin puolueettomasta omenasta (heh) viisi viipaletta. Sivelin yhdelle puolikkaalle Oliv'in antioksidanttivoidetta, yhdelle Aqualan L:ää ja yhdelle Weledan Mantelivoidetta. Viidennelle palalle suihkutin Oliv'in kasvovesisuihketta, jonka senkin pitäisi olla kevyesti antioksidanttinen. Aqualan L ja Mantelivoide toimivat kokeessa verrokkivoiteina. Niissä ei ole antioksidanttisia vaikutuksia. (Valitettavasti tämä ensimmäinen kuva jäi epätarkaksi, kun kuvanottohetkellä oli vielä hämärää.)
Tässä viipaleet tunnin kuluttua. Kuva puhuu puolestaan. Antioksidanttivoiteella käsitelty lohko on lähes muuttumaton, muut ovat hapettuneet rusehtaviksi.
Jos omenan pinta on säilynyt näin hyvin, niin luulisi antioksidanttien suojaavan myös ihoani? Ihohan ei luonnollisestikaan hapetu yhtä rajusti kuin omenat, mutta vapaat radikaalit ja niiden aiheuttama rappeuttava vaikutus iholle ovat fakta.
Tässä omenat velä kahden tunnin kuluttua.
Kosteussuihkeella käsitelty omena ei puolestaan selvinnyt. Tässä tuotteessa ei siis ole antioksidantteja riittävää määrää estämään hapettumisreaktiota.
Jätin omenaviipaleet pöydälle työpäivän ajaksi, ja kun palasin kotiin 9 tunnin kuluttua, olivat kaikki lohkot ruskeita. Koko päivää antioksidanttien suoja ei siis kestä, mutta todistetusti joitain tunteja kuitenkin.
Mitäs sanotte tästä testistä?
Päätinkin nyt, että teen saman testin kaikille myymälämme antioksidanteilla itseään mainostaville voiteille. Saas nähdä, minkä tehot riittävät pisimmälle!
Olen jälleen tutustunut itselleni uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin. Kyseessä on Saksassa 80-luvun alussa perustettu Primavera, joka kutsuu itseään yhdeksi luonnonkosmetiikan pioneereista. Yritys on ensimmäisten joukossa aloittanut yhteisökaupan itsenäisten viljelijöiden kanssa ympäri maailmaa. Primavera käyttää niin paljon luomutuotettuja ainesosia kuin mahdollista, ja tuotteet on NaTrue-sertifioitu. Tällä hetkellä tuotteista 46% on saanut korkeimman mahdollisen, eli kolmen tähden NatTrue-sertifikaatin. Yritys ei myöskään testaa tuotteitaan eläimillä, eikä käytä eläimillä testattuja ainesosia tai tee kauppaa sellaisten alihankkijoiden kanssa, jotka käyttävät eläinkokeita. (Päätin nyt tuoda näitä eläinkokeettomuus-juttuja esille kun tästä oli hiljattain puhetta kommenttiboksissa.)
Sain kokeiluun näytekoot Neroli Cassis -kasvojenhoitosarjasta ja Ginger Lime -vartalonhoitosarjasta.
Neroli Cassis -sarja on tarkoitettu normaalille ja kuivalle iholle. Vaikuttavina aineina toimivat eteerinen neroliöljy, joka ravitsee kuivaa ja hilseilevää ihoa, ja mustaherukansiemenöljy, jonka rasvahapot sitovat ihoon kosteutta. Incin kärjestä löytyy jojobaöljyä, karvasmanteliöljyä, karpalon mehua ja pajunkuoriuutetta.
Kokeilusettiin kuului ohuehko Protective Lotion, täyteläinen Replenishing Cream, puhdistusemulsio sekä kasvovesi. Yleisesti totean tuotteista, että sarjan tuoksu on jotenkin vanhanaikainen, eikä niin omaa nenääni miellyttävä. Näistä tuotteista ihastuin Protective Lotioniin, ja sitä voisin ostaa itselleni. Voide imeytyy nopeasti, sopii hyvin meikin alle ja tuntuu muutenkin todella miellyttävältä. Kosteustehot riittävät näin talvellakin mainiosti minun normaalille pintakuivalle iholleni.
Paksumpi Replenishing Cream sopi omassa käytössäni yövoiteeksi. Puhdistusemulsio jätti kasvoille kevyesti rasvaisen jälkitunteen, eli sopii selvästi kuivalle iholle. Kasvovesi tuntuu hyvältä peruskamalta, ei jätä iholle mitään jäännettä ja hoitaa hommansa. :)
Ginger Lime eli inkivääri-lime -sarjan tuoksu on sekin jotenkin ei-moderni, tosin kuitenkin ihan miellyttävä. Käsivoiteessa se toimii parhaiten ja on mukavan pirteä. Tuoksu on voimakas, ja töissäkin esimies aina huomauttaa että "nyt sulla on taas sitä inkiväärikäsivoidetta!" kun tulen kädet rasvattuna tauolta. Käsivoide onkin näistä suosikkini, ja se kulkee mukana käsilaukussa. Imeytyy nopeasti eikä jätä iholle tahmeaa tai kalvomaista tunnetta.
Suihkugeeli vaahtoaa runsaasti ja on mukavan tuntuinen. Fuidimaisesta vartalovoiteesta en taas niin tykännyt, sillä pidän itse enemmän täyteläisemmistä vartalovoiteista. Minusta tuntuu, että joudun annostelemaan näitä ohuempia enemmän, ja tämäkin 30 ml:n kokeilupullo riitti ehkä viiteen rasvauskertaan. Jos pidät Dr. Hauschkan vartalovoiteiden koostumuksesta, pidät tästäkin.
Primavera vaikuttaa kokonaisuutena mielenkiintoiselta ja luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen arvoille omistautuneelta yritykseltä, joskin profiililtaan hieman vanhanaikaiselta. Tuotelinjat ovat yksinkertaiset, ja esimerkiksi kasvojen kosteusvoiteita on vain neljä. Merkin kotisivut ovat mielestäni erityisen laadukkaat ja antavat selkeästi ja kattavasti tietoa niin luomuviljelijäkumppaneista kuin tuotteissa käytetyistä ainesosista ja sertifioinneistakin.
Primaveraa myy Suomessa ainakin Ruusupuu-nettikauppa, ja muut jälleenmyyjät löytyvät täältä.
Pehmoinen kick-off alkavaan viikkoon; lukijoiden rakastetut leluystävät. Olkaa hyvä!
Viimeinen kollaasikuva on nimimerkki Shirin tekemä. Liikuttavaa, kun kaktuksella ja mankallakin on nimet...! (Tää on just meidän perheellekin tyypillistä!)
Erään lukijan pehmopupu-Bennyllä on jopa oma sivu Facebookissa, ja Benny toivoo kuulema uusia ystäviä. :) Bennyn profiilin löytää täältä.
Suuri kiitos kaikille kuvan lähettäneille!
Minulta on pyydetty jo viime syksystä saakka vinkkejä ja neuvoja Vanhojen Tanssien meikkiin, ja aion tehdä aiheesta muutamankin tutorialin. Olen saanut monia toiveita monilla eri väreillä toteutettavaksi, mutta kuten varmasti ymmärrätte, en ehdi tehdä ohjeita jokaiseen eri puvun väriin sopivaksi. Valitsen tutorialeihin yleisimpiä sävyjä, joista voi sitten soveltaa omaan pukuunsa sopivaksi vaihtamalla sävyelementtejä.
Pidän meikit näissä tutorialeissa suhteellisen yksinkertaisina, jotta kaikki osaisivat ne tehdä. Pyrin käyttämään meikeissä vain muutamaa sävyä.
Osan 1 meikki sopii harmaaseen, hopeiseen tai vihertävään pukuun. Harmaa on loistava sävy juhlameikkiin, sillä se sopii käytännössä ihan kaiken värisiin pukuihin. Valitse silmämeikkiin pukuusi sopiva väripilkku, ja tee varjostukset harmaalla. Säästä ruskeat varjostukset ruskean, beigen, kullan tai kermanvärisiin pukuihin.
Tähän meikkiin tarvitset:
Ylemmässä kuvassa näkyvät minun käyttämäni sävyt.
1. Pohjusta luomi, ja levitä luomen sisäpuolikkaalle vaaleanvihreää sävyä. Minä laitoin oman vihreäni alle vielä vihreää voidemaista luomiväriä. Levitä luomivaon yläpuolelta kulmakarvoihin saakka vaaleaa luomiväriä. Tämän voi tehdä myös viimeisenäkin, mutta näin alimmaiseksi laitettuna se helpottaa luomivaon sävyjen häivyttymistä.
2. Rajaa yläluomi tummanharmaalla tai mustalla kynällä, ja vedä rajaus luomen ulkopuolelle. Rajaus tulee toimimaan varjostuksesi alarajana.
3. Varjosta luomen ulkonurkka rajausta seuraten tummanharmaalla. Varjostuksen korkeudella voit päättää, miten dramaattisen lookin haluat. Nosta varjo korkealle luomivaon yläpuolelle, mikäli haluat näyttävän meikin, tai pidä se luomivaon alapuolella, mikäli pidät hillitymmästä jäljestä. Minä jätin tässä meikissä varjostuksen matalalle, minusta se on tyylikäs noin.
4. Levitä hohtavaa keskivihreää sävyä luomen keskelle harmaan ja vaaleanvihreän väliin, ja luomivakoon. Mikäli et nostanut harmaata kovin korkealle, voit nostaa vihreää ylemmäs niin saat meikin yleisilmeestä vihreämmän.
Silmä näyttää nyt tältä. Häivytä vihreän ja harmaan rajaa luomivaossa vaalealla luomivärillä. Meikin voi jättää tällaiseksi, tai lisätä sävyä myös alaluomelle.
5. Käytä alaluomella samoja sävyjä, mitä käytit yläluomellakin. Alaluomen sisänurkkaan kannattaa aina laittaa jotain hohtavaa tuomaan valoa, ja itse hipaisin sinne Tropical Light -paletin vaaleinta vihreää.
Mikäli haluat meikistä intensiivisemmän, voit tehdä yläluomelle vielä mustan eyeliner-rajauksen, ja rajata alaluomen sisäpuolelta tummanharmaalla tai mustalla kynällä.
Itse tummensin yläluomen ripsirajaa mustalla luomivärillä, ja tein alaluomelle vaalean sisärajauksen.
Poskipunalla voi vaikuttaa paljon meikin yleisilmeeseen. Näiden silmien pariksi voi yhtä hyvin valita vaalean roosan, heleän persikan tai juhlavamman punertavan poskipunan. Tee valinta pukusi mukaan, vihreään pukuun sopii paremmin lämminsävyinen, esim. persikkainen poskipuna ja viileän harmaaseen kuulas vaaleanpunainen. Itse valitsin neutraalin maanläheisen punan, ja huulille punertavan beigen huulikiillon. Poskipäille sipaisin vielä hohdetta L'orealin Golden Beige -luomiväristä.
Muita vinkkejä meikkiin:
- Jos haluat meikistä enemmän harmaan, sipaise vaaleanvihreää ainoastaan ihan luomen sisänurkkaan ja jätä luomivaon vihreä pois. Pieni vihreä pilkahdus sisänurkassa tekee meikistä kuitenkin eloisan.
- Jos haluat meikkiin tiukemman kontrastin, käytä harmaan sijaan mustaa. Tai laita alimmaksi mustaa, ja pehmennä sitä hiukan harmaalla.
- Jos teet alaluomelle tumman sisärajauksen, pidä kynä mukana käsilaukussa. Sisärajaus kestää vain harvoin koko päivän, ja vaatii korjailua päivän mittaan.
- Jos pukusi on vihreä ja suunnittelet kokovihreää meikkiä, myös näistä tutorialeista voi olla hyötyä:
...sitä pienet Dependit perässä.
Eli nyt on sitten IsaDoran Graffiti-lakoille saatu edullisempi kilpailija. "Crackle"-huuma ei ota laantuakseen! ^_^
Kuka on jo bongannut Kickseistä (ja missäs muualla näitä myydään?) Dependin Cracked Effect -lakat?
Sävyvaihtoehtoja on kuusi; musta, valkoinen, punainen, hohtavansininen, violetti ja pinkki. Hintaa 3,90€. Itse ostin tänään valkoisen, kun olin sitä jo pitkään kaavaillut hankkivani IsaDoralta. No, mielellään säästin 4,10€. :) Dependin pullo on vain yhden millin pienempi kuin IsaDoran (Depend 5ml, ID 6ml.) Violettikin kiinnostaa, tai pinkki. Näen jo sieluni silmin keltaiset kynnet violetilla crackle-pinnalla.....
Taiteilin äsken esimieheltäni pöllimäni idean ruskea-valkosista kynsistä; alla Essien Mink Muffs -sävyä ja päällä Dependin valkoinen Cracked. Keskisormen lohkeamista ei tullut niin nätit kun vedin siihen kaksi siveltimenvetoa.
Joko alatte kyllästyä "graffiti"lakkoihin? :)
