Maaliskuu 2015 jää blogin historiaan todellisena Rahkakuukautena, joten lienee asiallista päättää se näissä tunnelmissa...

Rahkapullilla herkutellessa :)

Hiilihydraattitietoisen rahkapullat syntyvät muffini-versiona. Muhevassa herkussa on alle 2 grammaa hiilihydraattia per kappale.

Pistaasipähkinät olisivat sopineet pintaan täydellisesti, mutta niiden puutteessa koristelin nökäreet pekaanilla.

Eilinen illallinen: kaksi rahkapullaa ja niiden jälkkärinä selleri-feta-paistos...! ^_^ :D Mielenkiintoisia välillä nämä mun ateriat. Mutta kun alkaa tehdä mieli rahkapullaa niin sitten sitä on saatava - vaikka pääruokana. :) Olen tunnetusti aiemminkin korvannut kunnon ruoan kakuilla.

Vatkaa yhteen munat ja makeutus. Lisää sulatettu voi. Sekoita yhteen kuivat ainekset ja yhdistä kosteisiin. Anna taikinan turvota hetki ja lusikoi muffinivuokiin. Tee taikinan keskelle kuoppa rahkatäytteelle. Sekoita täyte ja lusikoi vuokiin. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Ohjeesta tulee 6 keskikokoista muffinia.

Vähähiilihydraattisimmat valinnat: Now Foods-mantelijauho ja Danone Vitalinea Pro tai Lindahl's -maustamaton rahka. Näillä aineilla yhdelle muffarille tulee hiilaria nippa nappa 1,5 g!

Makeutukseen vanha tuttu stevia. (Kauppojen "stevia-makeuttajana" markkinoidut makeutusaineet sisältävät aina myös erytritolia, näin tuotteesta saadaan käyttäjäystävällisempi puhtaan stevian sivumaun ja jyrkän makeuden kannalta.)

Sitruuna on tuttu rahkan maustaja, mutta meillä sattui olemaan jääkaapissa limeä. Kokeillaan sitä.

Maustoin rahkan stevialla ja raastoin joukkoon limen kuorta. Rahkasta tuli aivan järkyttävän hyvän makuista...! Miten en ole aiemmin tajunnut kokeilla limeä tai muuta raastettua sitrushedelmän kuorta rahkasekoituksiini..? Tästä löytyi sattumalta uusi mauste aamiaisille :)

Blondikysymys: mitä eroa on sillä, vatkaako yhteen kananmunat ja makeutuksen ja lisää sitten rasvan, vai vatkaako yhteen voin ja makeutuksen ja lisää sitten kananmunat? Muffini-reseptejä näkee kummallakin toteutuksella.

Itse olen aina sekoittanut ensin yhteen voin ja makeutuksen ja lisännyt sitten munat. Nyt kokeilin muna-makeutusvaahdolla. Odottaisi, että taikinasta kenties tulisi tällä tekniikalla ilmavampaa ja leivonnaisista kuohkeampia, mutta en huomannut muffareiden rakenteessa mitään eroa.

Täytteestä katosi aika paljon suuhun matkalla muffinivuokiin... ;)

Pähkinä tuo aina kivan loppusilauksen :)

Mikäs otetaan ensi kuun teemaksi, raejuusto? :)

Nyt se on ostettu! Reilipassi! :)

Olen niiiin innoissani! :) Edellisestä junareissusta Euroopassa on ehtinyt vierähtää jo reilut kymmenen vuotta, ja olen vain odottanut hyvää syytä lähteä uudelleen. Syytä on todellakin saanut vartoa, kun lentoliput ikävä kyllä tänä päivänä tarjoavat huomattavasti junia huokeamman tavan matkustaa, joten jo budjetinkin kannalta junamatkat ovat olleet vaikeita toteuttaa.

Nyt tuli loistava tilaisuus päästä vihdoin taas päästä ihailemaan Eurooppaa raiteilta. Minut on kutsuttu ystäväni Natashan häihin Sloveniaan, jonne ei ole tarjolla mitään erityisen halpoja lentolippuja - ja pitkine vaihtoaikoineen lennot ovat ihan älyttömän epäkäytännölliset. Kun huomasin VR:n sivuilta, että Interrail-lipuista saa maaliskuun loppuun saakka 15 % alennusta, päätin hetkessä, että tässä on tikettini Ljubljanaan :) JA, pääsen samalla taas koluamaan Euroopan muitakin kauniita kaupunkeja.

Lähden matkaan 17. toukokuuta, häät ovat 30. toukokuuta. Nyt ei muuta kuin suunnittelemaan reittiä...! :)

Ostin 22 päivää voimassa olevan passin jolla saa matkustaa 10 vapaavalintaisena päivänä. Se riittää minulle mainiosti.

Kuukauden voimassa oleva lippu on aikuiselle (26-59-vuotiaalle) aiiikas arvokas sijoitus, 626 euroa. Alennuksenkin kanssa se olisi ollut minulle liian kallis. 22 päivän passi maksoi alennuksineen 318 euroa, eli vain vajaan satasen enemmän kuin halvimmat, vuorokauden (!!) kestäneet lennot Sloveniaan. Hyvä diili, I say! :)

Mietin, että pysähtyisin mahdollisesti Kööpenhaminaan muutamaksi päiväksi, tai kävisin jossain Tanskan rannikkokaupungissa. Haluan myös ehdottomasti pysähtyä Pariisissa, jotta saan viimein tilaisuuden tutustua kaupunkiin paremmissa olosuhteissa (ensimmäinen kertani oli aika hyinen...! ^_^) Muuten suunnitelma on vielä ihan auki. Valitsisiko sitä tunnelmallisia sisämaan kaupunkeja vai suuntaisiko peräti rannikolle, Ranskan Rivierakin on aina houkuttanut...

Paluumatkalla tekisi mieli pysähtyä Berliinissä, jossa en ole edelleenkään käynyt elämäni aikana kunnolla kertaakaan - vain vaihtanut junaa vuonna '99. Kaikki tuntuvat rakastavan Berliiniä... Itselleni se ei ole koskaan näyttäytynyt kovin vetovoimaisena, mutta ehkä nyt olisi viimein aika selvittää mikä kaupungissa niin hurmaa ihmisiä! :)

10 päivää matkustusta tarjoaa lopulta mahdollisuuden tosi moneen kohteeseen kolmen viikon aikana, mutta en halua vaihtaa maisemaa kolmen päivän välein vaan ottaa rauhallisemmin. Suunnitelma on siis tehtävä huolella, junamatkatkin voivat syödä matkapäiviä jos valitsen halpoja ja hitaita paikallisjunia (nopeisiin juniinhan on reililipullakin aina lisämaksut) tai kaukana toisistaan sijaitsevia kohteita.

Jos jollakulla on vinkkejä persoonallisista kohteista reitillä Köpis-Ljubljana niin niitä otetaan ilolla vastaan! :) Reilikokemuksista ylipäänsä olisi kiva kuulla - osaako joku hiljattain reilillä ollut esimerkiksi kertoa, miten tyyriitä nuo nopeiden junien lisämaksut nykyään ovat?

Eli Urtekram :)

Halpuus on tietenkin aina suhteellista, mutta luonnonkosmetiikan maailmassa Urtekram edustaa epäilemättä edullisinta päätä. Se on ns. markettiluonnonkosmetiikkaa, ja sen myyntikanavina toimivatkin erikoismyymälöiden lisäksi myös suuret marketit.

Tulipahan muuten jälleen lisää palautetta annettavaksi merkille; Urtekramin sivuilta ei löydy listaa jälleenmyyjistä. On kyllä kova halu myydä tuotteitaan! :D Eilenkin minulta kyseltiin mistä tuotteita voi ostaa, ja osasin vastata vain sen kaupan mistä itse ostin, eli Prisma. Olen nähnyt tuotteita muissakin S-Ryhmän marketeissa, valikoimat tietysti vaihtelevat. Keskon kaupoista en osaa sanoa.

Mutta joo! Viimein asiaan. :)

Sain Urtekramilta testiin viisi Ruusu-sarjan tuotetta; shampoon ja hoitoaineen, käsivoiteen, deodorantin ja palasaippuan. Niistä innostuttuani ostin itse vielä Pohjolan Koivu -sarjan käsivoiteen, hoitoaineen ja vartaloemulsion.

Ensiksi: tuoksu.

Ruusu-sarjan on nyt sitten taas sitä tunkkaisempaa ruusu-osastoa, josta itse en välitä lainkaan. Ruusun tuoksuahan on monenlaista, osan ollessa makeampia ja raikkaampia ja osan (ja minun kokemukseni perusteella suuremman osan) ollessa raskaampia eikä juuri lainkaan makeita. Urtekramin Ruusu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Yleisesti ottaen, tutustuttuani kahden sarjan tuotteisiin, pidän tuoksua käytännössä niiden ainoana miinuksena. Tuoksu on usein hieman ongelmallinen asia luonnonkosmetiikassa, ainakin normikosmetiikan tuoksumaailmaan tottuneiden vinkkelistä. Luonnonkosmetiikan tuoksut ovat usein yrttisiä, heinämäisiä tai voimakkaasti eteeristen öljyjen hallitsemia. Niistä joko tykkää tai ei. Jokunen merkki, kuten Estelle & Thild, on kehittänyt tästä tyylistä poikkeavan tuoksukokonaisuuden. Urtekramin tuoksut taas ovat hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamaisia.

Koivu-sarjan tuotteet eivät tuoksu koivulta, mikä tuli vähän yllätyksenä. Olen yrittänyt miettiä miltä tuotteet itse asiassa tuoksuvat, ja vasta lukijan eilisestä kommentista opin, että ruiskaunokilta (lukee näemmä nettisivullakin). Tuoksu on parempi kuin Ruusussa, mutta ei mitenkään erityisen tenhoava. Sanotaanko, ei-tunteita-herättävä. :)

Aloitetaan käsivoiteista.

Oooh, ihania!! (Incit kaikkiin Urtekramin tuotteisiin löytää muuten heidän sivuiltaan.) Olen käsivoiteiden suurkuluttaja ja tykkään eniten hieman täyteläisemmistä, tehokkaasti sekä pehmentävistä että kosteuttavista koostumuksista. Talvella joudun käyttämään kunnon suojaavan kalvon jättävää käsivoidetta, vetisillä yksilöillä voi heittää, no, sitä vesilintua vaikka.

Urtekramin käsivoiteet ovat täyteläisyysasteeltaan jotain kevyen ja mediumin välimaastossa. Ne eivät tunnu rasvaisilta eikä käsiin jää tahmeaa pintaa, mutta ne eivät myöskään ole vesimäisen ohuita. Suojaavassa ja hyvin pehmittävässä koostumuksessa on mm. manteliöljyä, sheavoita ja helokkiöljyä. Voiteissa ei ole alkoholia. Näitä tulen ostamaan lisää!

Hiustuotteet

Kuten eilisessä postauksessa kirjoittelin, Ruusu-sarjassa on kaksi eri shampoota; normaaleille ja kuiville. Ruusu-hoitoaineita on vain yksi, monitulkintaisella kuvauksella, "hemmotteleva". Mikä siinä sitten niin hemmottelee, jää salaisuudeksi. Koivu-hoitoaine tuntuu hiuksissa käytännössä ihan samalle, ja se ei lupaa hemmotella, vaan kosteuttaa ;)

Ruusu-shampoo normaaleille hiuksille

Koostumus on tuttua kamaa; todella nestemäinen. Tämä on luonnonkosmetiikan shampoissa normi. Ei koostumuksella muuten niin väliä, mutta shampoota menee hukkaan kun sitä väkisinkin valuu aina kämmeneltä lattialle. Ja päähän suoraan kaataessa tulee lorauttaneeksi aika paljon kun ei näe, ja tällöinkin shampoota kuluu. Koostumus ei siis tee tuotteesta kovin taloudellista.

En tiedä miten paljon Urtekramin kuivien hiusten shampoo eroaa käytössä normaalien hiusten yksilöstä, mutta minun hiuksissani jo tämä normaalitukan shampoo tuntuu aika hoitavalta. Hoitavalla tarkoitan sitä, että shampoo jättää hiukset selviksi. Yleensä normaalin hiustyypin shampoot tuntuvat minun hiuksissani suhteellisen peseviltä ja hiukset jäävät narskuviksi ja tuntuvat huuhdellessa karheilta ja hieman takkuisilta. Ruusu-shampoo ei tee sitä efektiä. Annoin shampoon parin testiviikon jälkeen siskolleni (jolla on erittäin kuivat ja käsitellyt hiukset), ja myös hän tykkää shampoosta kovasti. Pesuteho on miedompi kuin normikosmetiikan shampoissa, eivätkä hiukset jää yhtä ilmaviksi kuin pesevämmällä shampoolla, mutta jos kaipaa nimenomaan hellävaraista ja hoitavaa shampoota, tämä vastaa aika lailla kriteereitä.

Ainesosatasolla Urtekramin kuivien hiusten shampoot eroavat normihiusten shampoista ainesosaparivaljakolla hydrattu maissitärkkelys & sokerijuurikasuute. Täytyy joskus kokeilla kuivien hiustenkin versiota jotta pääsee toteamaan käytännössä, miltä se tuntuu. Ainakaan kuivien hiusten versio ei ainesosiensa puolesta kuulosta raskaalta.

Ruusu - ja Koivu -hoitoaineet

Kun kyseessä on sertifioinnin standardit täyttävä hoitoaine, suhtaudun siihen aina erityisellä uteliaisuudella. Kuten tunnettua, useimmille valmistajille on haasteellista (lue: käytännössä toistaiseksi mahdotonta) valmistaa oikeasti silottavia, tehokkaasti selvittäviä hoitoaineita ilman sertifikaattien kieltämiä aineita. Lähes kaikki parhaat luonnonkosmetiikan hoitikset ovatkin siis sertifioimattomia, poikkeuksena Aubreyn ja Sanctumin hoitoaineet.

Nyt voin omalta kohdaltani lisätä Urtekramin hoitikset poikkeusten joukkoon. Niillä on sertifikaatti, ja ne toimivat. Eivät ole yhtä hoitavia kuin "kuninkaalliset" Aubrey ja Sanctum, mutta verrattuna esimerkiksi Laveran, Santen ja Weledan sertifioituihin hoitoaineisiin, tulos on erinomainen.

Hoitisten koostumus on löysähkö, mutta ei liian liru. Ne eivät tunnu hiuksissa yhtä liukkailta kuin Aubrey ja Sanctum, mutta ehdottomasti paremmilta kuin yllämainitut muut sertifioidut. Kirjoitan Koivu- ja Ruusu-hoitoaineista monikossa, sillä en huomannut niissä käytännössä mitään muuta eroa kuin tuoksun, joka Koivussa on minulle mieleisempi. Kumpikin selvittää hiukset hyvin ja jättää hiukset todella pehmeiksi ja sileiksi. Huuhteluvaiheessa fiilis ei ole yhtä silkkinen kuin Kuningattarilla, mutta todella hyvä kuitenkin. Ja te tiedätte miten tarkka olen hiustuotteideni toimivuudesta! ;)

Ainoa seikka, missä hoitikset häviävät synteettisille, on sähköisyys. Valmistajat ovat myöntäneet, että luonnonkosmetiikan keinoin on vaikeaa saada hiustuotteisiin anti-staattinen ominaisuus, ja sen olen todellakin vuosien varrella huomannut. Sertifioinnin kriteerit täyttävä hoitis jättää hiukset käytännössä aina enemmän tai vähemmän sähköisiksi. Eipä sitten muuta kuin avuksi synteettinen anti-staattinen suihke, jota olen tänäkin aamuna saanut Ruusu-hoitiksen jäljiltä suihkia runsaasti.

Tästä huolimatta käyttäisin Urtekramin hoitiksia oikein mielelläni. Hiusten pehmeys, sileys ja takuttomuus on minulle arvo numero 1. :)

Deodorantti

Joku kysyi minulta eilen, koenko, että nämä "toimivat". Tämä on aina kiintoisa kysymys deodorantin kohdalla. Siis kun puhutaan nimenomaan deodorantista, ei antiperspirantista. Useimmat mieltävät toimivan dödön sellaisena, että se pitää hajun loitolla sekä kainalot kuivina, mutta deodoranttien kohdalla voidaan arvioida vain ensin mainittua, sillä niiden ei ole tarkoitus pitää kainaloita kuivina. Minä taas arvostan nimenomaan kuivuus-ominaisuutta, minkä vuoksi käytän mieluummin antiperspirantteja. Sellaisia ei luonnonkosmetiikassa ole tarjolla, koska antiperspiranteissa käytetyt alumiinipohjaiset ainesosat (tavallisimmin aluminum cholohydrate ja aluminum zirconium) ovat kiellettyjä.

Lyhykäisyydessään Urtekramin dödöstä: kuivuu hitaasti. Muuta en osaa sanoa, sillä olen huono arvioimaan toimivuutta hajun kannalta. Normaali "arkihikeni" ei juuri haise miltään (heh, kaikkea sitä saa blogiinsa kirjoittaa :D), joten kainaloni eivät oikeastaan haise oli siellä jotain antibakteerisia aineita tai ei. (Stressihiki on asia erikseen, mutta en ole tainnut olla erityisen stressaantunut Urtekramin testijaksolla joten en ole päässyt testaamaan deodoranttia stressihikeen :))

Luonnonkosmetiikan deodoranteissa käytetään potassium alum -nimistä ainesosaa, joka on mineraalikristalli, mutta siinä on myös alumiinia. Potassium alumin vaikutuksista iholla löytyy hyvin ristiriitaista tietoa, eikä taaskaan auta muu kuin valita mihin lähteeseen haluaa uskoa - vai välittääkö asiasta lainkaan.  Esimerkiksi Ruohonjuuren sivulta löytyy artikkeli, jonka mukaan "Potassium alum sisältää myös alumiinia, mutta pääasiallinen ero muihin yhdisteisiin on, että kristalli molekyyli on suuri ja ei voi imeytyä ihoon ja se toimii ilman negatiivisia haittavaikutuksia." Toiset lähteet taas sanovat, että potassium alumin molekyylit hajoavat kostuessaan kristallimuodostaan ioneiksi jotka ovat vielä paljon pienempiä kuin antiperspiranteissa käytettyjen alumiiniyhdisteiden molekyylit, ja näin ollen voivat imeytyä elimistöön (lähde: Chemical Of The Day).

Palasaippua

Pehmeä, runsaasti vaahtoava saippua. Saippuoitahan on sellaista kovempaa laatua ja sitten hyvin pehmeää ja rasvaista, Urtekram kuuluu jälkimmäiseen tyyppiin. Nettisivulla tuotetta kuvataan näin: "pehmeä vaahto sisältää runsaasti hoitavaa glyseriiniä ja ihania eteerisiä öljyjä, jotka pesevät kätesi puhtaiksi ja pehmeiksi. Nautinnon täydentää tieto siitä, että pehmeän vaahdon salaisuus, palmuöljy, on tuotettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti."

Tietääkö joku mikä juttu saippuan valmistustekniikassa vaikuttaa tuohon pehmeyteen..? Saippuoissahan on aina rasvaa ja glyseriiniä (lähde), joten onko sitten valitulla rasvan laadulla merkitystä pehmeyden kannalta..? Näin voisin olettaa.

Ruusu-saippua tuntuu todellakin oikein miellyttävältä ja vaahtoaa runsaasti ja pehmeästi. Iho ei jää kuivan ja kiristävän tuntuiseksi. Koostumuksen miinuksena epätaloudellisuus - saippua kuluu pehmeytensä takia todella nopeasti.

Koivu-vartalovoide

Tämäkin tuote on aivan ihana. Koostumus on hitusen täyteläisempi kuin käsivoiteissa, juuri ihanteellinen minun makuuni. Ohuen lirut vartaloemulsiot eivät kosteuta ihoani tarpeeksi, mutta en toisaalta pidä paksusta body butteristakaan. Urtekramin light/medium-rasvainen koostumus ei ihan voita suurinta suosikkiani Estelle & Thildiä, mutta on erittäin paljon mieleeni. Voide pehmentää ja kosteuttaa ihoa sheavoin, oliiviöljyn, aprikoosinsiemen-, helokki- ja jojobaöljyn voimin.

(Surukseni muuten huomasin että nyt se on sitten tapahtunut: E&T:n uudistus on vihdoin saavuttanut vartalotuoteosaston ja Bergamot-tuotteet ovat jo kadonneet sivuilta, enää Baby-linjan voiteet ovat jäljellä.... Äkkiä hamstraamaan..!!)

Urtekramin vartalovoiteissakaan ei ole alkoholia. Itse asiassa en ole toistaiseksi huomannut yhdenkään tutkimani Urtekram-tuotteen incissä alkoholia (hyviä rasva-alkoholeja lukuunottamatta).

.

Hintaesimerkkejä:

Shampoo 250 ml - 4€

Hoitoaine 250 ml - 4,40€

Vartalovoide 245 ml - 6€

Käsivoide 75 ml - 3,90€

Palasaippua 100 g - 1,90€

Deodorantti 50 ml - 3,90€

Kaiken kaikkiaan: todella ilahduttava kohtaaminen. :) Hyvähyvä Urtekram!

(...vielä kun saisitte nettisivunkin viilattua käyttäjäystävällisemmäksi... ;))

We meet again, Urtekram :)

Tästä merkistä alkoi oma taipaleeni luonnonkosmetiikan maailmaan vuonna 2009. Urtekramista ja Weledasta.

Voi että miten kaukaiselta tuo aika nyt tuntuu, mikä on erikoista ottaen huomioon että muuten tunnun elävän vahvasti vielä jopa yläasteaikojani... ^_^ Kesän 2009 ja nykyhetken väliin mahtuu niin monia kymmeniä puteleita että Urtekramin vartalovoiteen ja Weledan Iiris-tuubien korkkauksesta tuntuu kuluneen pieni ikuisuus.

Tanskalainen Urtekram on perustettu vuonna 1972. Merkin valikoimaan on alusta saakka kuulunut monenlaisia luonnonmukaisia tuotteita, ei pelkästään kosmetiikkaa. Tänä päivänä tuotevalikoima koostuu kosmetiikasta ja elintarvikkeista. Kosmetiikkatuotteilla on Ecocertin uusi Cosmos Organic -sertifikaatti (nykyistä Ecocert-järjestelmää tiukempi sertifikaatti) ja tuotteet ovat vegaanisia.

Sain testattavaksi setin Ruusu-sarjan tuotteita. Haluan kertoa heti alkuun, että ihastuin testituotteisiin niin kovasti, että kävin itse ostamassa lisää. (!!)  Ikään kuin varmistuakseni siitä, että nämä ihan oikeasti ovat hyviä eikä vain sattumalta tuo yksi hoitoaine tai käsivoide. Epäilemättä alttiutta ostaa lisää testattavaa lisäsi myös tuotteiden edullisuus ja se, että niitä saa meidän vakkari-ruokakaupasta. :) Minun kolmen tuotteen ostokseni maksoi 14,30€ - käsivoide 3,90€, hoitoaine 4,40€ ja vartalovoide 6€.

Mutta tästä postauksesta ei vielä tullutkaan tuotearviopostausta. Minulle tyypilliseen tapaan riehaannuin taas kirjoittamaan pitkät pätkät muustakin kuin itse tuotteista.  Kaikenlainen markkinointiin ja tuotevalikoimaan liittyvä pohdiskelu - en tiedä uskallanko käyttää sanaa analysointi kun se kuulostaa niin hienolta -  on minusta niin hurjan kiinnostavaa. Niinpä siirsin varsinaiset tuoteihkutukset omaan osuuteensa joka tulee ulos huomenna, pysytte mahdollisesti jopa hereillä postauksen loppuun saakka. :)

Minulla on sananen sanottavana Urtekramin nettisivusta. Kun saan joitain tuotteita testiin, teen luonnollisestikin taustatyötä ja tutustun merkin kotisivuihin. Haluan saada kokonaiskuvan merkin imagosta, tyylistä, kohdeyleisöstä ja tietysti valikoimasta. Urtekramista minulla oli jo aika vahva kuva, mutta ei oikein käsitystä tämän hetken valikoimasta. Sarja on hiljattain käynyt läpi kokonaisvaltaisen uudistuksen johon kuului mm. pakkausilmeen päivitys modernimmaksi.

Urtekramin sivut eivät nopealla silmäyksellä mitenkään selkeyttäneet käsitystä. Tietysti tällaiset kokemukset ovat yksilöllisiä, ja jollekulle toiselle kenties riittää sivulle saapuessaan tieto, että tässä on merkki jolla on sekä hius- että ihonhoitotuotteita -  ilman jäsennellympää rakennetta. Minä taas olen sellainen kosmetiikan kuluttaja, että haluan nopeasti ja helposti saada käsityksen, millaisia tuotteita, millaisille iho- ja hiustyypeille ja mitä sarjoja merkillä on tarjota.

(Tässä on muuten jälleen yksi näitä  pitkään luonnoksissa muhineita juttuideoita – verkkokaupat ja merkkien kotisivut ja niiden selkeys vs. epäselkeys ja käyttäjäystävällisyys kuluttajan kannalta.)

Urtekramin sivuilla merkin tuotteet on heitetty esille niin kuin kimppu Mikado-pelin tikkuja vailla mitään loogista järjestystä. Asiakas näkee, että täällä on vartalovoiteita ja käsisaippuaa ja kaikenlaisia erilaisia shampoita, mutta hänelle ei anneta mitään työkalua tuotesarjojen ja niiden kokonaisuuden hahmottamiseen. Asiakkaan näkökulmasta olisi käytännöllistä, että muutamalla silmäyksellä näkisi, mitä on tarjolla ja mihin tarpeisiin. Urtekramin sivuilla on vain selattava läpi koko sivu tuotteineen alusta loppuun.

Purkkien seassa vilahtelee myös pitsataikinoita ja sämpyläreseptejä.... ;)

Herkkäihoiset ja hajusteallergikot muodostavat esimerkiksi yhden tärkeän erityisasiakasryhmän, ja he varmasti mielellään näkisivät yhdellä klikkauksella, mitä Urtekramin hajusteettomaan tuotesarjaan kuuluu.

Minun mielestäni olisi mitä fiksuinta listata tuotelinjat sarjan sekä iho- ja hiustyypin mukaan. Urtekramilla on sekalainen valikoima yksittäisiä ja pienemmän tai suuremman tuotekokonaisuuden muodostavia sarjoja. Laajimmat sarjat ovat Ruusu, Aloe Vera, No Perfume ja Koivu – miksipä ei laittaa niille omia otsikoita sivupalkkiin?

Etsiikö asiakas shampoota kuiville hiuksille? Entäs jos hiustuotteet olisi lajiteltu myös hiustyypin mukaan? Urtekramilla on kolme shampoota kuiville hiuksille ja yksi kuivalle huspohjalle, asiakasta ei varmasti haittaisi saada kaikki hakukriteeriä vastaavat tuotteet eteensä yhdellä klikkauksella.

Minusta kaikkien tuotteita markkinoivien nettisivujen johtoajatuksena tulisi itsestään selvästi olla asiakasta palveleva selkeys, nopeus, helppous ja loogisuus. Sillä jokainen firmahan haluaa loppupeleissä myydä tuotteitaan. ;) Miksipä ei tehdä tuotteita markkinoivasta sivusta sellaista, joka tehokkaasti herättää asiakkaan kiinnostuksen ja hän löytää helposti etsimänsä. Jäsennelty, helposti ratkaisun tarpeeseen tarjoava sivu lisää ostamisen todennäköisyyttä huomattavasti "sekametelisoppa"-layouttiin verrattuna.

Koska minulla on listatauti, käytin eilen junamatkan Urtekramin tuotteiden ja sarjojen jäsentämiseen. (En tiedä laittaako tähän hymiö vai ei. Onko tämä hauskaa vai säälittävää :D Päätetään että hauskaa - ja ehkä palvelee joitain teistä Urtekramista kiinnostuneita lukijoitakin :))

Hiustuotteiden valikoimaakin tekisi mieli ruotia... Tehdään se lyhyesti. Shampoita on aika holtittoman suuri määrä... Perusteltua? Mikähän ajatus on ollut taustalla, kun esimerkiksi Ruusu-, Koivu- ja Aloe Vera -sarjoissa on kaikissa shampoot sekä kuiville että normaaleille hiuksille? Ihan vain eri tuoksujen ystäville...? Hilsettä vastaan asiakas voi valita Aloe Vera -sarjan shampoon tai oman Nokkos-shampoon. Eikö yksi riitä..?

Myös tuotteiden kuvauksista puuttuu paikoin punainen lanka. Suurimpaan osaan on merkitty hiustyyppi tai hoidettava ongelma, eli 'normal hair', 'dry hair' tai 'irritated scalp' tai 'anti-dandruff'. Mutta osassa lukee kuvailevia ilmaisuja kuten 'pure indulgement/hemmotteleva', 'regenerating/uudistava' tai 'light care/ei suomennosta. Millaisille hiuksille on tarkoitettu "hemmotteleva" -hoitoaine...? Epämääräistä. Tulkitsin nämä itse kaikille hiustyypeille sopiviksi.

Tanskassa valikoimaan näyttää kuuluvan myös hiuksiin jätettäviä hoitosuihkeita.

Edit. Tämän kirjoituksen jälkeen (03/2015) Urtekramin valikoima on kasvanut sarjoilla Kookos, Nordic Berries, Morning Haze ja Pure Lavender.

Tämä on ihana! <3

Siitä ja muista puteleista lisää huomenna.

.

Kiinnitättekö te huomiota eri sivujen (verkkokaupat, merkkien omat kotisivut) selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen? Onko teille merkitystä sillä, millä tavoin tuotteet on listattu ja esitelty? Helpottaako sarja- tai tarvepohjainen lajittelu?

Ihmiset ovat tunnetusti uteliaita. Kaverin vaatekomeron ja kylppärin kaapin sisältö kiinnostaa, bloggaajan käsilaukun sisältö kiinnostaa, julkkiksen makuuhuoneen sisustus kiinnostaa. Mikseipä myös ruokakauppakassin sisältö kiinnostaisi - minua ainakin :D

Tällä pohjustuksella keksin blogiurani ihka ensimmäisen haasteen - miltä näyttää tavanomainen ruokakassisi ja mitä sen sisällöstä syntyy? Haastan seuraavat bloggaajat kertomaan mitä kaupasta lähtee mukaan:

Suvi - Zubi's Corner

CN - Charming Nails

Virve - Ostolakossa

Jonna - Keyword: Love

Heidi - Mustaa Kajalia

Olen itse tunnetusti maailman huonoin osallistumaan haasteisiin, joten en loukkaannu jos haastetut eivät inspiroidu. :) Mutta en peittele uteliaisuuttani..! :D

Minulta kysellään silloin tällöin, eikö ruokavalioni tule kalliiksi, ja vastaukseni on ei. Olen kirjoittanut aiheesta keväällä 2012 täällä, ja ruokakauppakassin sisältöä on avattu myös täällä. Mielenkiintoista verrata mitkä jutut ovat muuttuneet noista vuosista - enää en osta Pirkan rahkaa enkä todellakaan Euroshopperin raejuustoa :D.

Ruokabudjettini on 40-50 euroa viikossa, max 200 euroa kuussa. Ostan usein kerralla viikon tai kahdenkin ruoat, tietysti joitain tuorejuttuja on täydennettävä viikolla.

Alla maaliskuun ensimmäisen puoliskon ostokset. Tuorekalaa ei markettikuiteilla juuri koskaan näy, sen ostan lähes aina Kauppahallista. (Ja useimmiten tuorekalapuolesta vastaa mieheni.) Meillä on miehen kanssa aika erityyppiset ruokamieltymykset ja ostamme kaupassa omat ruokakassit, mutta jääkaapin puolella ruokia ei tietenkään jaeta vaan luonnollisestikin kumpikin syö myös toisen ostamia elintarvikkeita.

Ostoskorin koostumus:

Kuitti on muuten erittäin tyypillinen esimerkki ruokaostoksistani, mutta sieltä puuttuvat kananmunat (joita oli jo kotona). Kuitilla poikkeuksellista on myös siideri, jota ostan aniharvoin (olen viini-ihmisiä). Siideri on saunajuomaa. :) Rahka-, maitojogurtti- ja raejuustotuotteet ostan useimmiten Lidlistä, siksi niitä ei tällä kuitilla näy.

Pyrin välttämään prosessoituja ruokia, ja oikeastaan ainoat säännöllisesti ostamani jalosteet ovat soijatuotteita. Soijanakkeja ja -pyöryköitä en valmista itse, vaan ostan pakasteena. Soijanakit ovat tosin niin kalliita että niitä päätyy ostoskoriin harvemmin kuin kerran kuussa. Kahdeksan soijanakkia maksaa yli neljä euroa..!

Ennen ostin suhteellisen usein myös kalamurekepihvejä, mutta ne ovat jääneet kun kalapihvejä on niin helppo tehdä itsekin.

.

Millaista sapuskaa ruokakassin antimista syntyy?

Valkosipulin kanssa paistettuja bataattisiivuja. Lautasella kalan lisukkeena.

Bataatti-kukkakaalimuusia ja paistettua tofua (annoksessa myös simpukka-tonnikalapihviä - jääkaapin jämät täytyy hyödyntää :))

Pizzaa. (Vihreät pavut jakavat mun ja miehen pizzapuolikkaat, miehellä kun on aina jotain lihahässäkkää jota en halua kulkeutuvan mun puolelle.)

Minun pizzassa simpukkaa, tonnikalaa, tomaattia ja sinihomejuustoa.

Tofua ja kasviksia pinaattisessa kookoskastikkeessa.

Siemennäkkäriä ja makrillifileitä.

Erityismaininta Anamman soijapyöryköille! <3

Söin ennen Hälsans Kökin soijapullia, jotka kieltämättä makunsa ja rakenteensa puolesta menevät pikkuisen Anamman ohi, mutta! Ne ovat kalliimpia, niissä on paljon enemmän hiilareita ja paljon enemmmän lisäaineita kuin Anamman pullissa.

Anamma uudisti tuotereseptinsä runsas vuosi sitten ja melkein kaikki tuotteet ovat nyt - eivät ainoastaan vähähiilarisempia, mutta myös vegaanisia. Useimmissa soijasta valmistetuissa lihankorvikkeissa on kananmunaa.

Lempitapani syödä soijapyöryköitä:

Sienikastikkeessa.

Tomaatti-tuorejuustokastikkeessa. Naaaa-ammm!

Soija"jogurtti" (jep, tätä ei saisi kutsua jogurtiksi kun ei ole maidosta) kuuluu olennaisena osana aamiaissekoituksiini. Lempparini on maustamaton, mutta kun bongasin Alpro-hyllyllä vähähiilariset uutuudet Mantelin ja Kookoksen, oli niitä tottakai maistettava.

Aika hyviä, etenkin manteli. Kookos ehkä aavistuksen liian hallitsevan makuinen mun makuun.

Vähäsokeriset vaihtoehdot ilahduttavat aina. :) (Vertaa normaali maustettu  jogurtti: keskimäärin yli 10% sokeria.)

Olettekos muuten huomanneet, että Alpron perus-maustamaton on saanut rinnalleen täysin sokeroimattoman maustamattoman? Se lyö Rainbown'kin soijajogurtin alhaisella hiilaripitoisuudellaan - 0,5 g / 100 g!

Vähän sekavaa kyllä tavalliselle kuluttajalle, joka kenties luuli vanhankin Natural-maun olevan makeuttamaton (sitähän maustamattomat yleensä ovat). Nyt on siis kaksi maustamatonta Alpro Naturalia - sokerilla ja ilman.

Tällainen kulho tuli äskenkin nautittua aamiaiseksi. :)

.

Onko teillä vakiintuneet rutiinit ruokakaupoissa? Tuleeko useimmiten ostettua saman kaavan mukaan vai lähteekö marketista mukaan milloin mitäkin?

Toki jokainen varmasti ostaa tietyt samat peruselintarvikkeet kuten maidot ja leivät :)

Entäpä herkut? Sujahtaako koriin jätskiä, keksejä tai sipsejä herkästi vai harkitummin?

Lähdin Maarianhaminasta perjantaina keväisen lämpimässä säässä. Ei lumen ripaustakaan missään. Minulla oli jo kevätkengätkin jalassa.

Tukholmassakaan ei näkynyt lunta.

Mutta lauantaiaamuna heräsin Virvelässä tähän näkyyn. Pienois-takatalvi.

Noo, ehkä emme teekään ihan niin pitkää kävelyä kuin olin ajatellut... Nimimerkillä "Saappaani ja toppatakkini ovat nyt kaukana..."

Virvelässä asuu ilmeisen rakastuneita ihmisiä.

Siellä oli hyvä tunne. :) Onnelliset ihmiset tekevät muutkin ympärillään onnellisiksi.

Miltä tuntuisi herätä tällaiseen näkymään kun avaa aamulla silmänsä..?

En valittaisi jos meidänkin parvelta kotona avautuisi kattoikkuna. Koko asunnossa oli aivan ihana, ihana valo.

Minulla on oma, vakiintunut vuorokausirytmini. Herään aina seitsemään mennessä. Ihastelin aamun kirkkautta kahvikupin lämmittäessä käsiä ja kuuntelin parvelta kantautuvaa tuhinaa. Rakastan aamuhetkiä. Silloin kuuluu olla hiljaista. On ihanaa vain olla ja antaa uuden päivän avautua pikkuhiljaa eteen.

Isännän ja emännän herättyä tilan täytti pian tuttu non-stop-kälätys. En tiedä kuinka monta tuntia minun ja Virven pitäisi puhua että aiheet loppuisivat kesken! ^_^ Kyllä siinä isännällä varmaan korvat soi... Ette muuten arvaa, tai okei, arvaatte kyllä, kuinka kateellinen olen Virven walk-in-kosmetiikkahuoneesta... Toisilla on vaatehuoneet, toisilla kosmetiikkahuoneet. (Hei, miksi en ottanut siitä kuvaa?) Allekirjoittaneella ei kumpaakaan.

Aamupäivän ohjelmassa oli mm. hiusten kiharrusta. Virve kiharsi hiukseni samanlaisella automaattikihartimella jollainen minulla oli joulukalenterissa, muistatteko sen? Taisi muuten olle koko kalenterin suosituin luukku.

Suoristusrautakiharaa ei minun hiuslaatuuni oikein saa, se jää ihan veltoksi ja laimeaksi. Mutta tällä tuli tosi napakka kihara, joka pienellä pöyhimisellä kesyyntyi oikein luonnolliseksi aallokoksi.

Oliko se nyt oikeasti noin hauskaa?  :)

.

Kokeilin innolla Virven kylppäristä löytyneitä Garnierin uusia Honey Treasures -tuotteita. Garnierin shampoot ja hoitoaineet eivät ole koskaan kuuluneet lemppareihini, mutta hunajaisilla kuvilla ja tuoksuilla saa minutkin houkuteltua tarttumaan pulloihin. :)

Tulos: en tykännyt. Shampoo oli kyllä miellyttävästi vaahtoava ja hoitavan tuntuinen, ja hoitoainekin, vaikkakin koostumukseltaan hyvin tyypillisen markettihoitiksen tuntuinen, vaikutti suihkun aikana silottavan hiukset oikein kiitettävästi. Mutta vasta kuiva hius paljastaa totuuden. Kuivuttuaan hiukset olivat karheat ja megasähköiset.

Pääsin taas pitkästä aikaa kokeilemaan aasialaista BB-voidettakin, kun Virve nakkasi minulle pinon itselleen liian tummia Misshan Perfect Cover -näytteitä. Olen aiemmin kokeillut kaveriltani sävyä 21, joka on minulle liian vaalea, mutta ihastuin koostumukseen.

Tänä aamuna kokeilin sävyä 23. Sävy on minulle tummuuasteeltaan parempi, mutta hui miten elottoman maskimaiselta naamani näyttää tuossa jälkeen -kuvassa. Tai sitten pitäisi vain muistaa mantra, hymyile-aina-kuvissa-hymyile-aina-kuvissa. ;)

Olisikohan kahdella myöhään menneellä illallakin jotain tekemistä "freesin" ilmeen kanssa... :D Minä muuten herään seitsemältä silloinkin, kun olen mennyt nukkumaan vaikka kahdelta. Tai neljältä.

Kello on nyt 22.15. Missha-pohja näyttää edelleen moitteettomalta. Nenä vähän kiiltää mutta muu osa kasvoista on niin siisti että voisi olla juuri äsken meikattu.

Onko teidänkin jääkaapissanne hellyyttä? <3

Lauantaina oli tosiaan niin kylmä että minä olin keväisine vaatetuksineni syväjäässä ennenkuin oltiin päästy Medborgarplatsenilta Slusseniin, ja meidän oli paettava pikimiten sisätiloihin elpymään. Tai ainakin mun tila oli kriittinen. ;)

Kuuma bouillabaisse sai tunnon pikkuhiljaa palaamaan sormiin ja varpaisiin.

Mistä kaksi kauneusbloggaajaa muuten keskustelevat? Puhuvatko he pelkästään purkeista, inci-listoista ja markkinointiväittämistä?

Kyllä, he puhuvat muustakin. (Ehkä 20% ajasta ^_^) Mutta juuri tällä päivällisellä puhuttiin mm. käsivoiteiden korkkimekanismista. Aiheesta avauduin minä, jota käsivoiteiden ja hoitoaineiden aukipyöritettävät korkit ärsyttävät niin, että olen suunnitellut aiheesta omaa postaustakin. Kuka pakkaussuunnittelijanero laittaa käsivoiteeseen irtonaisen korkin?? Siinähän kuuluu tietysti olla auki-klikattava, kiinteä korkki. "Koska miten sun on tarkoitus laittaa se korkki siististi kiinni kun olet just truutannut kämmenelle voidetta? Sillä rasvakädelläkö?" minä vaahtosin.

Pakkausteknologiaa opintojensa kautta paremmin tunteva Virve esitti minulle rauhallisesti useammankin perustellun syyn valita aukiruuvattava korkki klikkikorkin sijaan, alkaen kuljetuksen sisältämistä haasteista. Lisäksi hän totesi hymyillen, ettei voiteen korkkia ylipäänsä tarvitse laskea käsistään rasvaustoimenpiteen vuoksi, ja sen saa kiinni mitä näppärimmin ilman että asiaan tarvitsee liittyä rasvattujen näppien tahmaa.

Kas näin: voide avataan.

Korkki jää näppiotteeseeen. Toinen käsi puristaa voidetta korkkia pitävän käden kämmenelle, ja pyöräyttää sen jälkeen tuubin takaisin korkkiin.

Yksinkertaista.

Ja minä kun  olen aina laittanut korkin pois käsistäni avaamisen jälkeen. Ja manannut sitä pientä extravaivaa jonka korkin takaisin kurottaminen ja kiinni-pyörittäminen tuo rasvaklöntin valuessa kämmenellä. Kun olisi se helpompikin vaihtoehto... voiteen pursotus ja naps.

Palasin Tukholmasta viisaampana ja vähemmän ärtyneenä :)

Illalla menimme katsomaan esitystä, jonka tyyppiseen emme kenties normaalioloissa päätyisi. Olimme saanet ilmaisliput Tommy Körbergin konserttiin China Teatern'iin.

Virven Instagram-kuva ei paljasta...

...sitä mitä mun kuva paljastaa... Yleisön keski-ikä 60 vuotta. :)

Harmaat tukat vain keinuivat iloisena aaltona Tommyn kannustaessa yleisöä mukaan.

Näinkin voi viettää lauantai-illan Tukholmassa :D

Kiitos Virve, toivottavasti ei mene taas puoltatoista vuotta että päästään ottamaan uusiksi. :)

P.S. Virven lukijan kommentti Instagramissa kirvoitti naurut - "OMG, Sanni Instassa!"

Blogi hiljenee viikonlopuksi kun tämä tyttö lähti Tukholman lomalle.

Terveiset Virven semi-penthousesta! :)

Ei olla saatu tilaisuutta tavata kunnolla sitten Lontoon vierailuni syksyllä 2013, että onhan tässä aikaa vierähtänyt. Saavuin kaksi tuntia sitten ja nyt on jo pää punaisena pälpätyksestä, eikä viinipullokaan ole vielä ehtinyt avautua. :)

Tämä kämppä....! <3

Ettepä arvaa missä olin eilen :)

Kauneusbloggaajasta maitotuoteasiantuntijaksi ^_^ Voitteko uskoa, että kiitos rahkapostausteni, minut kutsuttiin asiantuntijan ominaisuudessa Arlan eilen järjestettyyn tuotekehityspäivään? Minusta tämä oli jotain aivan hulvatonta, ja tietysti myös oikeasti hauskaa ja superkiinnostavaa.

Minua ei pyydetty kirjoittamaan osallistumisestani päivään, eikä se ollut oletuskaan koska kyseessä oli Arlan sisäinen ideointipäivä, ei markkinointijippo kuluttajille. Pyysin erikseen luvan saada tehdä päivästä postaus, sillä kokemus oli minusta ehdottomasti jakamisen arvoinen :)

Päivä alkoi vierailulla ruokakauppaan, jossa sain tehtäväksi koota minulle tyypillisen aamiaistarvikekorin. Korin sisältöä sitten ilmeisesti analysoitiin Arlan tiimissä, tässä tilaisuudessa en ollut itse läsnä. Siellä ne ovat tutkineet mun kananmunista, juustosta, kermasta, soijamaidosta ja kasviksista koostunutta koriani ja verranneet toisten kuluttajien valintoihin :) Olisipa ollut kiinnostavaa kuulla mitä kommentteja mun kori on kerännyt.

Pääsin tapaamaan myös rahkan kategoriapäällikköä, joka haastatteli minua kulutustottumuksistani. Pidetäänpä nyt peukkuja pystyssä että Suomeen saadaan lisää rasvaisia maitorahkoja..! :D Ainakin yritin kovasti tämän suunnan puolesta rummuttaa..! :)

Kuten kuvista voi päätellä, päivään sisältyi myös maistelua. Maisteltavina oli niin rahkoja kuin jogurtteja, kaikki maustamattomia.

Terkkuja sille lukijalle, joka on kehunut Valion kreikkalaista - joo, täytyy myöntää että on muuten erittäin hyvää. Maistuu siltä kuin joku kreikkalaismummo olisi sen juuri kyökissään valmistanut. Selvästi erilainen, muista kreikka/turkkilaisista poikkeava maku, jossa aistimme jopa viilimäisyyttä. (Hehheh, ammatti-ihmisillä on varmasti maituotteiden kuvailuun yhtä rikas sanasto kuin viini- ja suklaa-asiantuntijoilla.)

Pahimman makuiset rahkat minun suuhuni olivat Rainbow'n rasvaton ja rahkakyselyni voittaja, Valion rasvaton pehmeä. Aika kaamean makuisia, mikä kirvoitti jälleen keskustelua siitä, valitsevatko ihmiset rasvattoman version oikeasti maun vai terveellisyyden (--> vähäkalorisuuden) pohjalta. Toki makuseikat ovat yksilöllisiä, eikä minun  makuni tietenkään vastaa koko kansan makua.

Jos tarjolla olisi enemmän  täyteläisempiäkin vaihtoehtoja, eikä rasvaprosentteja niin korostettaisi (jolloin rasvapelkoinenkin saattaisi "vahingossa" ottaa kaupasta vaikka sen 2-prosenttisen), niin valitsisiko useampi kuluttaja rasvaisemman vaihtoehdon? Ihan puhtaasti huomattuaan, että se maistuu paremmalta? Moni rasvattomuutta vähäkalorisuuden kannalta suosiva kuluttaja ei todennäköisesti tiedosta, että ero rasvattoman ja vaikkapa 2,3% rasvaa sisältävän rahkan välillä on jopa niinkin pieni kuin 12,5 kaloria per purkki. Täyteläinen ei välttämättä ole sen epäterveellisempi, jos nyt terveellisyyttä haluaa tarkastella energiapitoisuuden näkökulmasta.

Päivän lopuksi sain osallistua kuluttajaraatiin, jossa arvioimme Arla Idea -päivän tiimien kehittämiä tuotteita ja konsepteja.

Opin päivän aikana paljon rahkan valmistuksesta - mm. sen, miten koostumukseen, makuun ja proteiinipitoisuuteen vaikutetaan. Poistetun heran määrällä voidaan säädellä sekä rahkan koostumusta että proteiinipitoisuutta - mitä enemmän heraa poistetaan, sitä kuivempi koostumus ja korkeampi protskupitoisuus. Valittu hapate puolestaan vaikuttaa eniten siihen, minkä makuista rahka on. Tietysti myös eri lehmien maidoissa on erilainen maku - alppimaito on tunnetusti ihan eri makuista kuin vaikka ruotsalainen maito. Myös laktoosi-käsittelyllä voidaan vaikuttaa makuun - jos laktoosi pilkotaan, on tuloksena hitusen makeampi maku kuin laktoosillisessa rahkassa tai rahkassa, josta laktoosi on poistettu kokonaan.

Sainpahan muuten vastauksen siihenkin, miten on mahdollista, että Arlan maustetuissa Protein-rahkoissa on saman verran proteiinia kuin maustamattomissa. Sokeri ja hedelmä vievät tietysti tilaa proteiinilta. Jotta maustettuun rahkaan saadaan yhtä korkea proteiinipitoisuus kuin maustamattomaan, siitä tehdään vähän kuivempi, eli siitä poistetaan enemmän heraa kuin perus-rahkasta. Näin ollen esimerkiksi Arlan maustamaton Protein-rahka on rakenteeltaan kosteampi kuin merkin maustetut Protein-rahkat. Sama selitys lienee taustalla myös Valio ProFeelien koostumuksessa, niissähän on myös sama proteiinipitoisuus kuin maustamattomissa.

.

Kerrassaan hurjan mielenkiintoinen kokemus päästä näkemään meijerifirman tuotekehittelyä sisäpuolelta. Tuotekehitys ylipäänsä alasta riippumatta on minusta äärimmäisen kiinnostavaa.

Sanoin arlalaisille, että tehkää tekin Milbonan kaltainen rahka niin ostan! :)

Nyt kun mulla on jo juustonkin valmistus hallussa, niin kai tässä voi pikkuhiljaa alkaa tituleeraamaan itseään oikeaksi maitotuoteasiantuntijaksi..! :D - - - - huumoria - - - -

Elämänmittainen tutkimusmatkani tuuheampien hiusten maailmaan täydentyi viime viikolla uudella kokemuksella.

Pääsin yhteistyössä Simply Natural -hiustenpidennysten maahantuojan ja helsinkiläisen Stage 11 -kampaamon kanssa kokeilemaan markkinoiden viimeisintä ja hellävaraisinta hiustenpidennys- ja tuuhennustekniikkaa, Magoa.

Mites tämä tukka? Näyttääkö siltä, että siellä olisi jotain ylimääräistä? :) Todella luonnollisen näköinen, eikä tunnu että päässä mitään lisäkkeitä onkaan.

Mago on markkinoiden kevyin ja luonnollisin hiustenpidennystekniikka - pidennykset/tuuhennukset kiinnitetään ainoastaan puuvillalangalla eikä koko prosessissa käytetä mitään kemikaaleja.

Minulle tehtiin yhden hiuspuntin tuuhennus, jolla saatiin täytettyä takaraivon pysyvästi hapertuneen ja ohentuneen hiusalueen luoma "aukko". Tuloksena tasoittunut, vahvempi latva ja paksumpi ponnari. :)

Tilanne normaalisti.

Kuva on huono ja hiukset sekaisin mutta en löytänyt parempaakaan (ja tuoreempaa) jossa tuo takaraivon alueen heiveröinen hiusalue näkyisi kunnolla. Kuvasta kuitenkin saa osviittaa, kuinka paljon vähemmän minulla on hiusta takana keskellä. Kuva on lokakuulta mekko-"projektin" ajoilta.

Hiuslovi vuosien varrella.

Syytä loveen ei ole koskaan löytynyt. Ruokavaliot, hiusklipsit, hiustuotteet ja ponnarin paikat ovat vaihdelleet, hapertunut hiusosio säilyy. En jaksa sitä enää juuri ajatella, muistan loven yleensä vasta kun kampaajat sitä kommentoivat.

Hassua, etten ole koskaan tullut ajatelleeksi, että loven voisi korjata hiustenpidennyksillä. Kukaan kampaajakaan ei ole minulle sitä koskaan ehdottanut - aina vain tarjottiin saksia. Leikkaaminen ei kuitenkaan auta, alue pysyy ohuena vaikka kuinka leikkaisi.

Tässä tuloksia muilla "haperolatvoilla".

Kuvat ovat minulle tuuhennoksen tehneen kampaaja Miia-Maria Levälammen Instagramista, josta löytyy lisää vaikuttavia ennen ja jälkeen -kuvia.

Miia-Maria on Suomen Simply Naturalin Mago-pääkouluttaja.

Simply Natural -pidennykset valmistetaan laatusertifioidussa tehtaassa Indonesiassa intialaisesta hiuksesta. Hius on parhaaseen laatuluokkaan kuuluvaa, eettisesti hankittua Super Remy -hiusta. Simply Naturalin käyttämä hius on peräisin intialaisista temppeleistä, joihin naiset lahjoittavat hiuksiaan.

Lisää hiusten eettisestä pohjasta ja Simply Naturalin sertifikaateista voi lukea täältä. Minua ainakin kiinnosti välittömästi tietää lisää hiusten valmistusolosuhteista, etenkin kuultuani sanan 'Indonesia'. Tuotteille on myönnetty EU:n GSP-todistus, jonka voi saada vain yritys, joka voi osoittaa tuotteidensa parantavan taloudellista kasvua kehitysmaissa.

Mago-hiuksia on saatavilla 30 cm, 50 cm ja 60 cm pituuksilla, sävyjä vaaleasta tummaan ja punaiseen. Tekstuureja on kolmea erilaista; suoraa, laineikasta ja kiharaa.

Minulle valittiin laineikas, kullanvaalea hius 50 sentin pituudella. Yhdessä puntissa on 25 hiustupsua.

Yhden puntin kiinnitykseen menee alle tunti. Toimitus ei tunnu miltään. Miia-Maria kysyi, miten yleensä tykkään pitää hiuksiani. Lisäkkeet kiinnitettiin niin, että solmukohdat eivät näy kun hiukseni ovat minulle tyypillisellä korkealla ponnarilla.

Liimaus, teippaus ja sinetöinti ovat perinteisiä tapoja kiinnittää hiustenpidennykset, ja ne voivat vahingoittaa hiusta. Mago-tekniikassa käytetään vain puuvillalankaa. Magon etuja muihin menetelmiin verrattuna on myös keveys ja hiusten luonnollinen liikkuvuus - asiakas saattaa jopa unohtaa että hänellä mitään hiuslisäkkeitä onkaan.

Mago-tekniikka:

Lisäketupsuissa on puuvillalankasolmut, jotka kiinnitetään vetosolmulla lähelle hiuksen tyveä. Toimitukseeen käytetään apuna virkkuukoukkua muistuttavaa puikkoa, jonka päässä on silmukka.

Oikein kiinnitetyt tupsut eivät irtoa hiuksista ennenkuin kampaaja poistaa ne. Solmut kestävät erinomaisesti vettä, shampoota, lämpöä, muotoilutuotteita ja -laitteita. Langan paino on olematon eikä se vaurioita hiusta tai hiuspohjaa.

Mago-pidennykset pysyvät kauniina 3-4 kuukautta.

Pidennykset on helppo poistaa; kampaaja tarvitsee vain sakset. Mago-osio poistetaan simppelisti leikkaamalla solmukiinnitys auki. Hiukseen jää solmun kohdalle pieni "mutka" joka oikenee seuraavissa pesuissa.

Kenelle?

Heille, jotka haluavat mahdollisimman hellävaraisen, kevyen ja ympäristöystävällisen hiustenpidennyksen.

Mitä maksaa?

50 cm hiuspuntti maksaa 99 euroa, ja yhden puntin tuuhennuksen hinnaksi töineen tulee 163 euroa (Stage 11-kampaamossa).

Stage 11:ssa voi käydä maksuttomassa hiustenpidennys-konsultaatiossa, jossa asiakkaalle lasketaan pidennyksen tai tuuhennuksen tarkka hinta. Kampaamo on erikoistunut pidennyksiin ja tuuhennuksiin viiden alan kilpailuissa menestyneen kampaajan voimin. Valittavana on Mago-pidennyksen lisäksi myös muita tekniikoita.

Ennen - jälkeen

Kun katsoin peiliin tuuhennuksen jälkeen, tuntui kuin katsoisin jonkun toisen hiuksia...! Voiko noin tasainen ja vahva latva olla minun..? Ja miten nuo kampaajat aina saa loihdittua hiukset niin uskomattoman sileiksi ja kiiltäviksi, taikuutta...!

Sannin kokemus viikon jälkeen:

Lisäkkeet eivät todellakaan tunnu miltään eivätkä solmukohdat näy. Hiuksia voi harjata, pestä ja käsitellä aivan normaalisti, solmut eivät vaikeuta pesuakaan.

Like my hair but better ;)

*

Simply Naturalin maahantuoja Kinnunen Oy hakee muuten parhaillaan malleja hiustenpidennyksiin (kukaan ei pyytänyt minua liittämään hakuilmoitusta tähän mutta ajattelin laittaa ihan teidän iloksi - tämähän on mainio tilaisuus jollekulle muullekin päästä kokeilemaan tuuhennusta :)

Edit. mallipaikat täytetty, poistin ilmoituksen.

.

Hiukset tänä aamuna.

Sain Kinnuselta mukaani myös Simply Naturalin erityisesti pidennyksille tarkoitetun hiustuotesetin.

Mieto shampoo on erittäin nestemäistä ja olen kaatanut sitä suoraan päähän kun kämmeneltä valuu puolet lattialle.  Ihan ok shampoo joka ei takuta.

Hoitoaine on koostumukseltaan liukasta ja jämäkkää ja hoitoteholtaan aivan loistavaa, aiheutti välittömän ihastus-reaktion. Silottaa ja selvittää hiukset tehokkaasti tekemättä niitä raskaiksi. Hiukset jäävät pehmeiksi ja silkkisiksi - fiilis on juuri sellainen kuin parhailta hoitoaineilta odotan. Täydet pisteet tälle hoitsikalle!

Incit niistä kiinnostuneille.

*

Kiitokset Kinnuselle ja Miia-Marialle!

Seuraavat neljä kuukautta täällä iloitaan paksummasta ponnarista! :)