Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän "juurilla" - tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.
(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä 'Inkivääri'... en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä...!)
Tällainen "kukkiva" tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!
Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi - thank Goodness for that! - sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.
Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus.... ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.
Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L'orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän "pohjustuksen" Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.
Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.
Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:
* * *
Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.
Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku... Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien - ehkä kohtuuttomien - vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.
Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi "pakko" kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.
Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen "lapsekkaan" uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin..... no, siitä vain tulee erilaista.
Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta - värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin...! :D
Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.
Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle...!
Hyvää pääsiäistä kaikille! <3
Enpähän tiedä kadunko tämän kirjoitusta myöhemmin, mutta kirjoitan nyt kumminkin.
Puhuin äsken mieheni kanssa puhelimessa ja koitin saada häneltä myötätuntoa. Samalla tiesin, etten sellaista todellakaan tarvitse. Minullahan on oikeasti kaikki hyvin.
Myötätunnon kerjäys koski sitä, että en ole ollut itseni kanssa ihan sujut viime aikoina. Fiilis on äitynyt yhä vain pahemmaksi muistuttaessani itseäni, että olen täysin naurettava eikä tuntemuksillani ole mitään perusteita. En h*lvetti vieköön halua myöntää olevani näin..... pinnallinen. Tai muuten vain etsiväni jotain säälittävää tilanteista, joissa sellaista ei ole.
Minulla on kuitenkin ollut viime viikkoina hieman huonot hapet. Ja ajattelin vierittää ne nyt ulos. Vähän niinkuin marraskuussa Lissabonissa, jossa oksensin blogiin itsesyytösten mustaamaa oloani päästettyäni läppärini varkaiden käsiin.
Minulla on ilmeisesti vakituisen päivätyön jätettyäni meneillään joku "et ole missään tosihyvä ja olet nyt kaikkialla vähän ulkopuolinen" -vaihe. Jopa blogin pitäminen on tuntunut viime aikoina tosi raskaalta. Huomasin, että olin esimerkiksi todella ahdistunut siitä että en ehtinyt tekemään Pariisissa "tarpeeksi". Ajattelin, "Aurinkomatkat on varmasti pettynyt kun en pystynyt kertomaan kaupungista monipuolisemmin, miksi edes hain mukaan kun minulla ei ollut rahaa tehdä siellä mitään." Tiedän että tämä on ihan hullua mutta en voi ajatuksilleni mitään. Näin Pariisista pelottavia uniakin.
Olen aina kokenut oloni turvalliseksi ja voinut hyvin tuntiessani että hallitsen asiat. Jos menetän hallinnan tunteen, muutun heikoksi. Olen perfektionisti, ja esimerkiksi töissä haluan tietää kaiken. Minulle ei riitä, että osaan "sinne päin" tai "suunnilleen". Minä haluan osata kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja jos en pysty jotain tietoa omaksumaan tai oppimaan nopeasti, ahdistun.
Tällä viikolla olen vanhassa työpaikassani joutunut sanomaan itselleni, että "Hei, siitä on yli neljä vuotta kun olit täällä duunissa, sinä et voi enää muistaa kaikkea...!" ja silti olen tuntenut itseni vajavaiseksi, surrut sitä kun joudun kysymään työkavereilta, tuntenut punan nousevan poskille kun haen jotain ruotsinkielistä sanaa ja se ei vain tule mieleen. "Minä olin tässä ennen hyvä..... Ennen minulta tultiin kysymään, että hei miten tämä juttu tehtiinkään..."
Istun kahvitauot yksin lehden takana. En uskalla osallistua keskusteluihin koska änkytän kuitenkin.
Yksi keino tuntea hallitsevansa edes jotain on hallita omaa ulkokuortaan. Jos et voi muuttua rakettitiedemieheksi tai osata vierasta kieltä täydellisesti, voit ainakin pitää kroppasi kunnossa. Eikö niin? Jos on tyytyväinen peilikuvaansa, niin sitten on yksi asia vähemmän murehdittavana. (Eikö niin........?)
Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään syytä valittaa yhtään mistään, ja silti olen viimeaikaisessa kaaoksessani onnistunut kehittämään fiksaation reisiini. Ne kun eivät muka kadonneet mihinkään vuodenvaihteen jälkeen ja nyt mä näen VAIN ne pahkurat jotka ovat silmissäni yksi manifestaatio epäonnistumisestani. Tiedän, että muut eivät näe mitään pahkuroita, mutta minä tunnen ne unissanikin. Oikeasti, ei mene yhtäkään aamua etten juokse peilin eteen ja toivo että ne näyttäisivät pienemmiltä. Sairasta.
On helppo syyttää puristavia farkkuja huonosta olosta kun oikeasti pitäisi korjata jotain ihan muuta.
Viime aikoina olen kokenut suunnatonta väsymystä kosmetiikkaakin kohtaan. Armaat lukijani, olen raahannut viisi viikkoa mukanani Natural Coden seitsemää luomiväriä joista haluan (siis oikeastikin, haluan!) tehdä teemaviikon blogiin. Yhtäkään kuvaa en ole saanut otettua. Pikkuiset makaavat matkalaukkuni pohjalla....
Joinain päivinä olen miettinyt, että bloggaaminen on jollain tavalla riistänyt alkuperäisen, "viattoman" viehätykseni kosmetiikkaan. Kun testattavia tuotteita tulee ovista ja ikkunoista ja saunan lauteet ovat muuttuneet löylytilasta kosmetiikkavarastoksi niin suhteen kosmetiikkaan voi todella sanoa muuttuneen. Kosmetiikan kulutus on kuin.... työtä.
Viime päivät päässäni on takonut ajatus, "Olenko minä hyvä kosmetiikkabloggaaja kun tunnen näin? Mikä minua vaivaa? Mitä Karkkipäivälle tapahtuu?"
Ja sitten sanon itselleni, "Rauhoitu. Se menee ohi. Se on mennyt ennenkin..."
En nyt oikein tiedä miksi halusin näistä tuntemuksista kirjoittaa. Sanoin poikaystävälleni, että haluaisin jutella näistä asioista jonkun kanssa... Hän yritti parhaansa, mutta ei kai tällaisia voi oikein vakavasti ottaa. Hän vastasi kuluneesti, "Meillä kaikilla on välillä näitä fiiliksiä, kultaseni... Se on ihan normaalia".
Niinhän se on. En vain ymmärrä miksi minun pitää tuntea näin juuri nyt, kun elämän pitäisi olla siinä pisteessä mistä olen aina haaveillut? Olen vapaa, saan asua ihanissa erilaisissa kodeissa (en ole teille kertonutkaan millainen maalaisparatiisi anoppilani on, mutta se taitaa olla jo toisenlaisen blogin aihepiiriä...!), olen terve ja läheisenikin ovat terveitä. Mistä tämä väsymys ja alemmuuden tunne tulee?
"Tsemppiä niiden reisien kanssa!" mieheni sanoi puhelun lopuksi. Kuulin pilkkeen silmäkulmassa vaikka en sitä nähnytkään.
Kiitos muru. Pääset puristamaan niitä ylihuomenna. ;)
Edit. Kiitos kommenteistanne <3, vastailen niihin pikkuhiljaa. En suoraan sanottuna odottanut että niin moni samastuisi tilanteeseeni, kuvittelin enemmänkin saavani silmienpyörittelyä.....
Tänään esittelen "synteettisten suosikkien" sarjassa kolme lemppariani kasvotuotteiden puolelta. Avainsana on kosmeettinen miellyttävyys.
Nyt kun blogissa on hiljattain puhuttu seerumeista, niin jatketaan sopivasti siitä. :)
ESTEE LAUDER Advanced Night Repair
Moni kosmetiikkafriikki varmasti tunteekin tämän klassikkotuotteen. Advanced Night Repair -seerumi on ollut Estee Lauderin valikoimassa 31 vuotta ja kuuluu brändin tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin tuotteisiin. Seerumi tarjoaa kokonaisvaltaista anti-age-hoitoa ja lupaa jopa korjata jo tapahtuneet DNA- vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aiheuttamat. Aika kovia lupauksia..!
Tällä kertaa en ota sen syvällisemmin kantaa siihen lunastavatko tuotteen raaka-aineet näitä lupauksia (vaikkakin tuntuu aika hokkuspokkukselta että kosmeettinen valmiste voisi vaikuttaa DNA:han....), mutta kemiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa erittäin tarkan ja kiinnostavan selostuksen ANR:n ainesosista ja teknologiasta täältä. Putelilla on yli 20 patenttia maailmanlaajuisesti, ja koska miljoonat naiset ovat jo 3 vuosikymmentä vannoneet sen nimeen, niin jotainhan sen luulisi oikeasti saavan aikaan...
(Toivottavasti kirjoittelen Karkkipäivää vielä silloinkin, kun ihoni oikeasti alkaa olla ryppyinen, löysä ja samea, niin voin på riktigt selvittää miten tällaiset supermega-anti-age-tuotteet vastaavat lupauksiaan käytännössä..!)
Minun ihastukseni tuotteeseen liittyy puhtaasti sen jättämään uskomattoman miellyttävään tunteeseen. Geelifluidimainen koostumus liukuu iholla kuin unelma (eikä tässä ole kuin yksi vesiliukoinen silikoniyhdiste) ja jättää ihon pehmeän ja ravitun tuntuiseksi. Fiilis on selkeästi täyteläisempi kuin aiemmassa postauksessa esittelemissäni kosteusseerumeissa, mutta iho ei jää missään nimessä rasvaiseksi. ANR tuntuu ylelliseltä, kosteuttaa ja ravitsee ihoa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi, sileäksi, kuulaaksi ja terveen näköiseksi.
Olen saanut tuotetta kaksi 7 ml:n näytepulloa töistä ja käyttänyt ne kahden talven aikana. Tuote on tooosi riittoisaa. Toinen pulloni on juuri luovuttanut viimeiset pisaransa ja olen ihan että "yhyyyy...." Tiedän nimittäin, että en tule hintansa puolesta tätä koskaan ostamaan. Mutta sanotaan näin, että jos minulla olisi ylimääräistä pätäkkää ja haluaisin johonkin luksuskosmetiikkaan sijoittaa, niin se olisi tämä ruskea puteli.
.
LUMENE Natural Bronze Self Tan Face Cream
Lumenen itseruskettavan kasvovoiteen esittelin kesällä 2012 täällä. Kevyt, erittäin miellyttävästi iholle levittyvä voide joka ei jätä niin minkäänlaisia rajoja. Ei tosin selvää rusketustakaan, vaan hyvin miedon päivetyksen. Ja sehän passaa minulle! :) Käytän tätä n. 3-4 päivän välein. Sävy on luonnollinen ja iho jää sileän ja ihanan tuntuiseksi. Tosi hyvä tuote kertakaikkiaan! Tämäntyyppiset (ei siis itseruskettavat vaan tällaisen kosmeettisen fiiliksen omaavat) voiteet olivat juuri sitä mitä aina hain ennenkuin vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Siloisesta tunnusta Natural Bronze -voiteessa vastaavat mm. hiilivetyihin kuuluva isohexadecane ja meidän kaikkien tuttu silikoni dimetikoni.
Ainoa moite tuotteessa on sen epästabiili koostumus josta mainitsin jo tuossa esittelypostauksessa. Säilytän purkkia nykyään ylösalaisin ja ravistan kevyesti ennen käyttöä, sillä muuten sieltä purskahtaa ensin kämmenelle pelkkää vettä.
CLINIQUE Comforting Cream Cleanser
Itsehän puhdistan kasvoni mieluiten vaahtoavalla putsarilla, mutta jos joku emulsio pitäisi valita niin se olisi Cliniquen Comforting Cream Cleanser. Koostumus on ihanan paksua ja voidemaista, ja sopii erityisen hyvin herkälle ja kuivalle iholle.
Miksi minä sitten tästä tykkään, kun en kerran emulsioputsareita edes käytä eikä minulla ole kuiva tai herkkä ihokaan? Nohh. :) Töissähän meidän kosmetiikkamyyjien käsivarret ovat jatkuvasti kyynärvarteen saakka täynnä "swatcheja", eli asiakkaille esiteltyjen huulipuna-, meikkivoide- ja luomivärisävyjen jälkiä. Ja näitä jälkiä on tietystikin koko ajan oltava putsaamassa pois. Tähän tarkoitukseen olen testannut varmasti kaikki myymälän emulsioputsarit (vedellä vaahdotettavat eivät tähän sovi koska et myöskään voi olla jatkuvasti juoksemassa takahuoneeseen vaan sotkut on siistittävä myymälän puolella), ja believe me, niitä on paljon.
Comforting Cream Cleanser on kirkkaasti paras. Sen lisäksi että se poistaa meikkiswatchit tehokkaasti, sen ihotuntu on kaikkein miellyttävin. Sitä on myös koostumuksensa puolesta helpoin levittää iholle - maitomaisemmat emulsiot kun valuvat helposti vanulapusta lattiaa kohden ennenkuin ehdit läntätä vanun iholle.
Olen ihmetellyt miten CCC onkin niin tehokas, sillä tuote ei varsinaisesti lupaa poistaa vahvaa meikkiä. (Siihen tarkoitukseen Cliniquelta löytyy Take The Day Off -maito ja- balmi.) Minulla kuitenkin Comforting Cream toimii parhaiten. Käytän sitä myös kun poistan asiakkailta meikkiä. Kun testeri kerran loppui eikä meillä ollut uutta heti tilalle olin ihan että "eiiihh...!" ^_^ Niin paljon tykkään CCC:stä.
. . .
Onko lukijoilla kokemuksia tästä kolmikosta? Mitä mieltä olette ANR:stä, onko joku saanut sillä näkyviä tuloksia?
Tänään esittelen "synteettisten suosikkien" sarjassa kolme lemppariani kasvotuotteiden puolelta. Avainsana on kosmeettinen miellyttävyys.
Nyt kun blogissa on hiljattain puhuttu seerumeista, niin jatketaan sopivasti siitä. :)
ESTEE LAUDER Advanced Night Repair
Moni kosmetiikkafriikki varmasti tunteekin tämän klassikkotuotteen. Advanced Night Repair -seerumi on ollut Estee Lauderin valikoimassa 31 vuotta ja kuuluu brändin tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin tuotteisiin. Seerumi tarjoaa kokonaisvaltaista anti-age-hoitoa ja lupaa jopa korjata jo tapahtuneet DNA- vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aiheuttamat. Aika kovia lupauksia..!
Tällä kertaa en ota sen syvällisemmin kantaa siihen lunastavatko tuotteen raaka-aineet näitä lupauksia (vaikkakin tuntuu aika hokkuspokkukselta että kosmeettinen valmiste voisi vaikuttaa DNA:han....), mutta kemiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa erittäin tarkan ja kiinnostavan selostuksen ANR:n ainesosista ja teknologiasta täältä. Putelilla on yli 20 patenttia maailmanlaajuisesti, ja koska miljoonat naiset ovat jo 3 vuosikymmentä vannoneet sen nimeen, niin jotainhan sen luulisi oikeasti saavan aikaan...
(Toivottavasti kirjoittelen Karkkipäivää vielä silloinkin, kun ihoni oikeasti alkaa olla ryppyinen, löysä ja samea, niin voin på riktigt selvittää miten tällaiset supermega-anti-age-tuotteet vastaavat lupauksiaan käytännössä..!)
Minun ihastukseni tuotteeseen liittyy puhtaasti sen jättämään uskomattoman miellyttävään tunteeseen. Geelifluidimainen koostumus liukuu iholla kuin unelma (eikä tässä ole kuin yksi vesiliukoinen silikoniyhdiste) ja jättää ihon pehmeän ja ravitun tuntuiseksi. Fiilis on selkeästi täyteläisempi kuin aiemmassa postauksessa esittelemissäni kosteusseerumeissa, mutta iho ei jää missään nimessä rasvaiseksi. ANR tuntuu ylelliseltä, kosteuttaa ja ravitsee ihoa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi, sileäksi, kuulaaksi ja terveen näköiseksi.
Olen saanut tuotetta kaksi 7 ml:n näytepulloa töistä ja käyttänyt ne kahden talven aikana. Tuote on tooosi riittoisaa. Toinen pulloni on juuri luovuttanut viimeiset pisaransa ja olen ihan että "yhyyyy...." Tiedän nimittäin, että en tule hintansa puolesta tätä koskaan ostamaan. Mutta sanotaan näin, että jos minulla olisi ylimääräistä pätäkkää ja haluaisin johonkin luksuskosmetiikkaan sijoittaa, niin se olisi tämä ruskea puteli.
.
LUMENE Natural Bronze Self Tan Face Cream
Lumenen itseruskettavan kasvovoiteen esittelin kesällä 2012 täällä. Kevyt, erittäin miellyttävästi iholle levittyvä voide joka ei jätä niin minkäänlaisia rajoja. Ei tosin selvää rusketustakaan, vaan hyvin miedon päivetyksen. Ja sehän passaa minulle! :) Käytän tätä n. 3-4 päivän välein. Sävy on luonnollinen ja iho jää sileän ja ihanan tuntuiseksi. Tosi hyvä tuote kertakaikkiaan! Tämäntyyppiset (ei siis itseruskettavat vaan tällaisen kosmeettisen fiiliksen omaavat) voiteet olivat juuri sitä mitä aina hain ennenkuin vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Siloisesta tunnusta Natural Bronze -voiteessa vastaavat mm. hiilivetyihin kuuluva isohexadecane ja meidän kaikkien tuttu silikoni dimetikoni.
Ainoa moite tuotteessa on sen epästabiili koostumus josta mainitsin jo tuossa esittelypostauksessa. Säilytän purkkia nykyään ylösalaisin ja ravistan kevyesti ennen käyttöä, sillä muuten sieltä purskahtaa ensin kämmenelle pelkkää vettä.
CLINIQUE Comforting Cream Cleanser
Itsehän puhdistan kasvoni mieluiten vaahtoavalla putsarilla, mutta jos joku emulsio pitäisi valita niin se olisi Cliniquen Comforting Cream Cleanser. Koostumus on ihanan paksua ja voidemaista, ja sopii erityisen hyvin herkälle ja kuivalle iholle.
Miksi minä sitten tästä tykkään, kun en kerran emulsioputsareita edes käytä eikä minulla ole kuiva tai herkkä ihokaan? Nohh. :) Töissähän meidän kosmetiikkamyyjien käsivarret ovat jatkuvasti kyynärvarteen saakka täynnä "swatcheja", eli asiakkaille esiteltyjen huulipuna-, meikkivoide- ja luomivärisävyjen jälkiä. Ja näitä jälkiä on tietystikin koko ajan oltava putsaamassa pois. Tähän tarkoitukseen olen testannut varmasti kaikki myymälän emulsioputsarit (vedellä vaahdotettavat eivät tähän sovi koska et myöskään voi olla jatkuvasti juoksemassa takahuoneeseen vaan sotkut on siistittävä myymälän puolella), ja believe me, niitä on paljon.
Comforting Cream Cleanser on kirkkaasti paras. Sen lisäksi että se poistaa meikkiswatchit tehokkaasti, sen ihotuntu on kaikkein miellyttävin. Sitä on myös koostumuksensa puolesta helpoin levittää iholle - maitomaisemmat emulsiot kun valuvat helposti vanulapusta lattiaa kohden ennenkuin ehdit läntätä vanun iholle.
Olen ihmetellyt miten CCC onkin niin tehokas, sillä tuote ei varsinaisesti lupaa poistaa vahvaa meikkiä. (Siihen tarkoitukseen Cliniquelta löytyy Take The Day Off -maito ja- balmi.) Minulla kuitenkin Comforting Cream toimii parhaiten. Käytän sitä myös kun poistan asiakkailta meikkiä. Kun testeri kerran loppui eikä meillä ollut uutta heti tilalle olin ihan että "eiiihh...!" ^_^ Niin paljon tykkään CCC:stä.
. . .
Onko lukijoilla kokemuksia tästä kolmikosta? Mitä mieltä olette ANR:stä, onko joku saanut sillä näkyviä tuloksia?
Hei nyt mä olen nolo! :)
Virve ja minä ollaan saatu niin vähän tykkäyksiä Aussien Blog Awards -sivulla että mua alkoi ihan säälittää. :D Äänestäähän tuossa kategoriassa ei voi (tuomaristo valitsee voittajan), mutta tykätä kyllä. Jos teillä ei ole juuri tällä hetkellä muuta tekemistä niin käykää tykkäämässä meistä! ^_^
Tänä vuonna kauneusblogien kategoriaan on valittu paljon vähemmän ehdokkaita kuin viime vuonna. Mielenkiintoisesti mukana on myös yksi ranskan/englanninkielinen blogi, minulle aivan uusi tuttavuus suomalaisten kauneusblogien joukossa.
Vaikka onkin hienoa, että raati on nostanut mukaan myös muutaman pienemmän blogin, jäin silti ihmettelemään muutamien (omasta mielestäni) kerrassaan itsestäänselvien ja huippusuosittujen kosmetiikkablogipioneerien puuttumista listalta.
Pidän sitten tässä omat henkilökohtaiset Beauty Blog Awardsini ja annan ehdokkuuden Sensaistille, Charming Nailsille, Mustalle Kajalille ja Fashioned in Finlandille. :) Heidän olisi mielestäni kuulunut ehdottomasti olla mukana.
Ketä te laittaisitte ehdolle? :)
Noniin, nyt on sitten vihdoin tutustuttu The Body Shopin mineraalipohjaan. Mielipidettäni tästä pohjasta onkin kyselty blogissa moneen otteeseen vuosien varrella. Nyt TBS:ltä haluttiin tarjota minulle tämä kokeiluun (muutaman eko-sertifioidun Nutriganics-linjan tuotteen kanssa, niistä lisää myöhemmin), ja olen ehtinyt käytellä sitä pari viikkoa.
Sain käydä itse liikkeessä valitsemassa minulle sopivan sävyn, ja se oli 108 Golden Ivory. Se on sävyltään jotain Bare Mineralsin Fairly Lightin ja Flow Kosmetiikan Peachin välillä. Olen nyt tosiaan tykännyt tänä talvena käyttää hieman tummempaa sävyä kuin vanha vakkarini Lily Lolon Blondie, sillä kevyesti päivettävä kosteusemulsio pitää kasvoni "värikkäämpinä".
(Tai sitten ihoni tai makuni on muuttunut... Ehkäpä olen huomaamattani alkanut pitää enemmän sävyä antavasta meikkipohjasta..?)
TBS:n purkissa ei harmillisesti ole suljettavaa läppäshifteriä. Purkki menee siis aika sotkuiseen kuntoon meikkipussissa. Sen edun tässä tiheämmässä, irtopuutereista tutussa shifterissä panin merkille, että jauhe sirottuu paljon hienojakoisemmin. Mutta - se myös pöllyää aika lailla jos sitä topauttelee esiin vähänkin runsaammin kerralla, kuten minä tein siirtäessäni sitä pieneen matkapurkkiin Pariisin reissulle. Ilmassa leijui pitkään melkein savun näköistä mineraalipölyä matkapurkin täyttöoperaation jälkeen. Hyvin, hyvin hienojakoista tämä aine siis. En osaa sanoa käyttääkö TBS kuitenkaan nanoteknologiaa - siitä ei ainakaan ole TBS:n sivuilla mainintaa.
Käyttökokemuksia:
Vilkaisu inciin antaa selityksen kuivahkon tuntuiselle koostumukselle; The Body Shopin mineraalipohjassa on kaoliinia ja illiittiä (savimineraaleja). Niitä käytetään puuterimaisessa meikkipohjassa paakkuuntumisenestoaineena, mutta myös rasvoittuvan ihon tuotteissa imemään iholta talia. Kaoliini on yksi yleisimmistä savinaamioiden ainesosista.
TBS:n mineraalipohja sopii sinulle, jos....
* Etsit hyvin kevyen peiton antavaa, 100-prosenttista mineraalituotetta
* Ostat mineraalipohjan mieluummin kaupasta jossa sävyjä pystyy kokeilemaan
* Maksat mineraalipohjasta mieluiten alle 30 euroa (TBS maksaa 27,80€)
TBS:n mineraalipohja ei sovi sinulle, jos...
* etsit peittävää ja helposti kerrostuvaa mineraalimeikkipohjaa
* pidät reilusti valoaheijastavan tuloksen antavasta meikkipohjasta
* sinulla menee hermot suljettavan shifterin puuttumiseen
Itse pidän valoaheijastavammasta ja hieman peittävämmästä mineraalipohjasta, joten tästä Extra Virginistä ei tule suosikkia. Edit. Poistin maininnan tuotteen sopivuudesta rasvoittuvalle iholle, sillä talia imevistä ainesosistaan huolimatta TBS:n mineraalipohja ei kestä iholla kovin hyvin.
Millaisia kokemuksia teillä on TBS:n mineraaleista? TBS:n kabukista olen muuten tykännyt. Se on juuri pestynä vähän liian löysä makuuni, mutta "käytettynä" (lue: puolilikaisena, kabukit oikeasti toimivat yleensä parhaiten kun mineraalien antaa vähän kertyä sinne sisuksiin) napakoituu ja toimii loistavasti.
Nyt on sitten upea Pariisi koettu Aurinkomatkojen kampanjan myötä ja ehditty kotona sulattelemaan kaikkea näkemäänsä. Kaksi ja puoli päivää Pariisin kokoisessa kaupungissa voi olla todella hengästyttävä kokemus - etenkin kun haluaa nähdä jalkaisin niin paljon kuin minä!
Ja kyllä vain on todettava, ettei Pariisi kengännauhabudjetilla ollut lopulta haaste eikä mikään...! ^_^
Haluatte varmaankin kuulla, paljonko minulla lopulta meni matkan aikana rahaa. *drumroll, please....* Kahdeksankymmentäkuusi euroa ja yksi sentti. :) Täytyy todeta, että olin itsekin yllättynyt. Tällä rahalla en edes kokenut mitenkään erityisesti nuukailevani. Pääasiallisesti vietin aikaa ilmaiseksi jalkojeni päällä ja söin omia eväitä, mutta ehdinpä käymään teatterissa ja neljän ruokalajin mainiolla illallisellakin. Museotkin olisivat vielä mahtuneet budjettiin hienosti - jos vain aika olisi antanut myöten.
Ei kahdessa päivässä oikeastaan edes ehdi kuluttaa paljon rahaa edes välttämättömiin menoihin.
Rahaa meni...
Pont de l'Archevêché-sillan lukot ja Pantheon
Tuo ensimmäisen päivän menetys harmitti kyllä todella. Alkuperäinen Pariisi Tehokkaasti Kolmessa Päivässä -suunnitelmani oli siis tällainen:
Keskiviikko: Kävely Concorde-aukio - Champs Elysees - Riemukaari - Eiffel-torni - Batobus-jokilaiva Jardin des Plantesille - Latinalainen kortteli - Ile de la Cite (ja Notre Dame) - metro hotellille - illalla teatteri.
Torstai: Kävely Montmartrelle - metro Père Lachaise -hautausmaalle - kävely Bastilleen ja Maraisiin - illallinen jossain kivassa ravintolassa.
Perjantai - Museopäivä: Parfyymimuseo - Pompidou-keskus - Les Docks
Jardin du Palais Royal
Keskiviikon kadotessa kirjaimellisesti lumeen päädyin siis jättämään perjantain ohjelman pois nähdäkseni mahdollisimman paljon itse kaupunkia. Yhdessä museossa sentään tuli vierailtua - soma Parfyymimuseo sijaitsee sopivasti RoissyBus -lentokenttäbussipysäkin lähellä joten ehdin sinne lauantaiaamupäivällä ennen kentälle lähtöä. :)
Mitä ruokailuun tulee, itse asiassa ruoka ei ollut lainkaan niin kallista mihin olin varautunut. Ihania lettubaareja on joka nurkalla ja sellaisessa syö lounaan kuudella-seitsemällä eurolla. (Tai jos ei syö lettuja niinkuin minä, voi ostaa vaikkapa Monoprix-kaupasta oliiveja, juustoa ja pähkinöitä :)) Illallisen saa keskikaupungillakin alle kahdellakympillä kun bongailee ravintoloiden valmiita kolmen ruokalajin menukomboja. Ja ne ravintolat.... voih, miten kutsuvia..! Pikkuruisia pöytiä vieri vieressä ihanan hämyisissä interiööreissä.
Kuten vinkkasitte, niin Latinalaisen korttelin alueella ravintolat olivat kaikkein edullisimpia. Muutenkin alue oli todella viehättävä.
La Maison Guerlain Boutique osoitteessa 68 Champs Elysees on parfyymifriikin must-kohde. Katsokaapa tuo boutiquen "guided tour" linkin takaa... Wow.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Printemps - tavaratalon kupoli Blvd Haussmannilla, taustalla kohoaa Oopperan koristeellinen katto. Shoppailunnälkäisille Bldv Haussmann on hyvä osoite - tällä kadulla sijaitsee myös Pariisin toinen eeppinen tavaratalo, Galeries Lafayette. Toimivat erinomaisesti myös "window-shoppaukseen" ja sisään kannattaa kurkata vaikkei olisikaan ostoaikeissa.
Café de Floressa (Blvd St-Germain 172) voi nauttia kalliin kupin kahvia kulttuurihistorian havinassa - täällä istuivat aikoinaan kirjoittamassa niin Sartre kuin de Beauvoir'kin. (Itse nautin kahvin vain silmilläni ^_^) Oikeanpuoleisessa kuvassa Notre Dame.
Montmartre ja portaat Sacre Coeur -kirkolle.
Vinkki: nähdäkseen Montmartrelta avautuvat upeat näköalat kannattaa Sacre Coeurille saapua mieluummin iltapäivällä kuin aamulla, kuten itse sain huomata. Aamulla kaunis näköala on pelkkää harmaata sileuttia, myöhemmin päivällä & illalla aurinko on suotuisammassa kulmassa.
Hotellini Lautrec Operan sijainti oli muuten ihan huippu. Sieltä käveli Montmartelle alle 30 minuutissa ja Louvrelle 12 minuutissa (kyllä, katsoin kelloa! :)). Lisäksi se sijaitsee ihan lähellä Oopperaa jonne Roissy-bussi tulee Charles de Gaullen kentältä.
Huone oli perustasoa ja kodikas. Buffet-aamiaiseen kuului munia keitettynä ja kokkelina, jogurttia, leipää, mysliä ja leikkeleitä. VHH:lainenkin sai vatsan joka aamu täyteen juustolla ja munakkaalla. :)
Ihastuttava Galerie Vivienne (vasemmanpuoleisin kuva) on yksi Pariisin useista viehättävistä ostoskäytävistä. Moulin Rouge -teatterin upea näytös jäi odottamaan seuraavaa kertaa (mieheni olisi tarjonnut minulle lipun), kun päätin valita lähempänä hotelliani sijaitsevan Olivier Giraudin show'n.
Billetreduc-sivulta muuten saa teatteriin ja konsertteihin halvempia lippuja. Palvelu vaatii kirjautuessa ranskalaisen osoitteen, itse käytin hotellin osoitetta. Olivier Giraudin show'n lipun sai tuota kautta jopa 46% normihintaa edullisemmin kuin teatterin omalta lippuluukulta.
Rue Montorgueil Les Hallesin takana oli yksi lempikatujani. Katua reunustavat pikkuliikkeet kuten juusto- ja hedelmäkaupat, kahvilat, ravintolat ja muut myymälät. Kadun Rue Réaumurin päässä sijaitsee ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkki Melvitan ihana myymälä.
Les Hallesin päässä taas on yksi Naturalia-ketjun ekokaupoista, joista kasvissyöjä löytää loistavan valikoiman luomutuotettua evästä - ja yllättävän huokeaan hintaan ollakseen luomua! Itse nappasin täältä eväsporkkanoideni seuraksi merilevä-tofu-pateen. :)
Todella halpaa mutusteltavaa keksien, karkkien, sipsien ja pähkinöiden muodossa saa HEMA-myymälästä, niinikään Les Hallesin kulmalla Rue Rambuteau-kadulla. Halvin pussi keksejä kustantaa euron, ja siitä riittää vaikka isommallekin seurueelle Seinen varteen naposteltavaksi!
Ja lisää edullista suuhunpantavaa - L'as du Fallafel -ravintolasta Maraisin juutalaiskorttelissa (Rue des Rosiers 34) saa kuulema kaupungin parhaat falafelit. Ainakin jatkuvasta jonosta (kuljin paikan ohi kahdesti) päätellen paikan maine ei ole ihan tuulesta temmattu.
Maraisista bongasin myös ihanan värikkään sisustus- & lahjatavaraliike Fleux'in (Rue Ste Croix de la Bretonnerie 39) jossa varmasti olisi tullut shopattua jotain "toisessa elämässä" (...ja toisessa asunnossa, jonne mahtuisi jotain... :P) Maraisissa sijaitsee myös tykkäilemäni MUJIn liike. Jonain päivänä vielä ostan sieltä uudet akryylilaatikostot meikeille.... (Tukholman MUJI on lähin.)
Oma kulinaristinen highlighttini sijoittui Bouillon Chartieriin, josta sain vinkin teiltä lukijoilta. Lukuisat tarrat ravintolan ikkunassa kertovat, että paikka on "muutaman" muunkin turistin tiedossa, mutta kyseessä on myös ranskalaisten itsensä suosima ruokapaikka.
Chartier tarjoilee mutkatonta ranskalaista ruokaa edulliseen hintaan. Itse söin alkupalaksi avokadoa ja katkarapuja (3,50€), pääruoaksi meribassia (13,50€, taisi olla menun kallein ruoka) sienilisukkeella (3€) ja jälkiruoaksi sinihomejuustoa (2,20€). Ruoat huuhdoin alas viinillä (25 cl:n karahvi 3,50€). Ruoka oli erittäin hyvää ja annoksista tuli kylläiseksi. Menu on ainoastaan ranskaksi ja käänsin sen hotellilla ennen syömään lähtöä jotta tiesin mitä tilata! ^_^
Toinen hyvä budjettiystävällinen ravintola (josta luin vasta reissun jälkeen) on Polidor. Tuonne täytyy sitten mennä seuraavalla kerralla!
Louvre on upea ilmestys niin päivällä kuin yölläkin...!
Näin lopuksi on todettava, että Aurinkomatkojen lento + hotelli -paketti sopii budjettimatkalaiselle erittäin hyvin - sen voi nimittäin maksaa myös osamaksulla. Tämä oli minullekin uutta tietoa. Eikä noissa hinnoissa ole mitään "matkanjärjestäjälisää", Aurinkomatkojen sivuilta voi siis löytää aivan yhtä edulliset - tai halvemmatkin - lennot ja hotellin kuin perinteisiltä lentomatkasivustoilta. Tein vertailua...! ;)
Lento + hotelli -kohteita on yli 250 ympäri maailmaa aina kotoisesta Berliinistä eksoottisiin Seychelleihin. Samalla kun varaa lennot ja hotellin voi mukaan lisätä myös muuta tekemistä kohteeseen ja varata esim. viinimaistelun, musikaalin tai kiertoajelun.
Jos jotain, niin ainakin pyrähdykseni Valon Kaupunkiin jätti polttavan halun palata takaisin...! Nyt minulla on jo lista paikoista mihin seuraavalla kerralla menen...! ^_^
Muistuttelen vielä ILOVEPAR-koodista, joka on voimassa 2.4. saakka. Koodilla saa Aurinkomatkoilta 20 euroa alennusta Pariisin matkasta, matkustusaika 31.8. saakka. :)
Ilmaista tekemistä Pariisissa:
- Kattava linkkilista Pariisin ilmaisista museoista ja monumenteista löytyy täältä.
- Tökkivätkö perinteiset turistikiertokävelyt ja -ajelut? Vapaaehtoisten pyörittämän Paris Greeter -palvelun kautta voi varata itselleen personoidun kävelyretken paikallisen kanssa. Kävely on täysin maksuton ja saat itse kertoa oppaalle mikä alue tai mitkä nähtävyydet sinua kävelylläsi erityisesti kiinnostavat. Kävely täytyy varata minimissään kaksi viikkoa etukäteen.
- Puistot, kirkot ja hautausmaat. Käy ainakin Luxembourgin puutarhassa, Champ de Mars -puistossa Eiffelin juurella, Père Lachaisen hautausmaalla, Notre Damen katedraalissa ja Sacre Coeurin kirkossa.
- Näköalapaikat; Printempsin kattoterassi, Bellevillen puisto, Sacre Coeur.
*
Ai niin - jos jotakuta alkaa "ottamaan päähän" mun köyhäily, niin toisenlaista näkökulmaa Pariisiin tarjoaa Uino. :)
Suhteeni ripsiväreihin on muuttunut valtavasti viimeisen 3-4 vuoden aikana (lue: alettuani bloggaamaan ja päästyäni töihin kosmetiikkamyyjäksi). Ennen minulla oli aina käytössä kerralla vain yksi, maksimissaan kaksi ripsaria, ja kaikki tuntuivat käytössä lopulta melkein ihan samalta. Ainoa asia, missä saatoin huomata jotain eroa, oli maskaraharjan erottelukyky. Valitsinkin maskaran aina harjan perusteella, itse värimassan ajattelin olevan käytännössä ”ihan samaa kamaa” oli ripsari mikä hyvänsä.
Kun ripsareita sitten alkoi töiden ja blogin kautta kertyä ja minulla on nykyään kerralla viisikin ripsiväriä käytössä, ovat maskaramaailman nyanssit avautuneet ihan uudella tavalla. Yksilöiden välillä huomaa selviä eroja ja niitä on helpompi vertailla. Nykyään on ihan selvää, että toiset maskarat kerrostuvat hanakammin kuin toiset, toiset kuivuvat nopeammin, jotkut paakuttavat jo tuoreeltaan ja koostumukset vaihtelevat lähes nestemäisestä voidemaiseen ja vahamaiseen.
Nyt on aivan eri fiilis aina uutta ripsaria korkatessa. Ja tästä pääsemmekin päivän aiheeseen, eli viimeisimpään testimaskaraan! :)
Pääsin Maybellinen ja Indiedaysin kamppiksen myötä kokeilemaan Maybellinen Volum' Express –maskaraperheen uutta The Rocket –ripsaria.
The Rocket Volum' Express lupaa supernopeaa tuuheutta muutamalla vedolla ilman paakkuja. Harjaosa on paksuhko ja varustettu kumisilla mikroharjaksilla.
Vastaako tuote lupaustaan? Kyllä. Tai itse asiassa se tekee enemmänkin - nimittäin väittäisin, että se myös kaareuttaa. Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on nopea kuivuminen. Ripset jähmettyvät nopeasti ”ylöspäin” (tulisiko nyt siitä sitten nimi "Raketti" ^_^) ja näyttävät taivutetuilta. Toinen huomio on voimakas kerrostuvuus – ripset saavuttavat ideaalituuheuden jo kahdella kerroksella. Tai ainakin minun ideaalini. :)
Mikroharjakset nappaavat kiitettävästi pienet ja ohuetkin ripset. Ihan kampamaisen erotteleva tämä ei ole, mutta ei myöskään klimpitä ripsiä yhteen. Massa on hyvin ohutta ja nestemäistä, ja harja levittää värin tasaisesti.
Lisäksi totean, että ihan kuin ripseni näyttäisivät tavallista mustemmilta..?
Tässä kuvassa näkyy minusta hyvin tuo kaareuttava/taivuttava efekti. Maskarattoman silmän ripset osoittavat vähän eri suuntaan...
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tykkään The Rocket Volum' Expressistä. Olen mieltynyt tällaisiin hyvin erotteleviin kumiharjoihin ja ne ovat mielestäni ehdottomasti etenkin hentoripsisen ystäviä. Samoin tykkään maskarasta, joka tuuhentaa ripset nopeasti ilman että tarvitsee vetää viittä kerrosta.
Testipaketin mukana tuli myös voidemainen Color Tattoo 24 Hour -luomiväri sävyssä Turquoise Fever sekä Master Precise -eyeliner. Tein niillä oman versioni The Rocket –mainoksen lookista – turkoosia koko luomelle (sekä ylös että alas) ja tehokas musta rajaus.
Tattoo-luomivärejä olen kokeillut aiemminkin ja tykkään. Pysyvät hyvin ja toimivat toki myös erinomaisina pohjustajina.
Master Precise -eyeliner oli uusi tuttavuus. Tämähän kuuluu niihin joustavapäisten huopa-eyelinerien ryhmään joita minä hellästi kutsun "lötköiksi", paitsi ettei tämä tyyppi ollutkaan niin lötkö! Master Precisen kärki on yllättävän jämäkkä ja ennenkaikkea ohut, tällä saa tarkkaa jälkeä. Ja sävy on tosi musta. Kiva ylläri tämä eyeliner, taitaa siirtyä suosikeihin...!
.
Onko joku jo kokeillut uutta Raketti-ripsaria? Mitä tykkäätte yleisesti Maybellinen ripsareista? Itse olen käyttänyt joskus muinoin monta tuubia Full'n'Soft -maskaraa jota ei enää saa Suomesta. Enää en tosin taitaisi käyttää vaikka sitä täältä saisikin, tykkään niin paljon enemmän noista kumisista harjoista. :)
Tämä voi nyt olla ihan "Daa?" -vinkki, mutta ajattelinpa kuitenkin jakaa sen täällä. :)
Löysin kylppäriä siivotessani pinon vanhoja kosteus- ja puhdistusliinoja kasvoille. Vanhimman parasta ennen -päiväys oli ollut jo 2010...! Minähän en normaalisti käytä tällaista puhdistustyyliä lainkaan, ja hankin näitä liinoja ainoastaan retkeilytarkoitusta varten. Näköjään olen viime vuosina aina ostanut uuden pakkauksen tutkimatta, löytyykö kaapeista jo vanhoja avattuja. Nyt näitä avattuja pakkauksia löytyi eri jemmoista yhteensä viisi. Osan sisältö on jo totaalisesti kuivahtanut.
Olin jo heittämässä niitä pois, kun keksin että hyvinhän näitä voi käyttää kuivinakin.
Pyyhin yleensä kasvonaamiot iholta kevyesti kostutetulla froteepyyhkeellä, nyt käytän näitä. Naamiot on minusta aina miellyttävämpi poistaa pyyhkeellä kuin vedellä huuhtelemalla, kosteusnaamiostakin jää enemmän vaikuttavia aineita ihoon. Ylimääräinen vedellä huuhtelu kuivattaa aina ihoa.
Ja meikinpoistoonhan nämä kelpaavat edelleenkin vanulappujen asemasta emulsiomaisen putsarin kanssa. :)
Ja vielä yksi uudelleenkäyttövinkki, vaikka tämä on varmasti monen mielestä jo aika hooceetä... ^_^ Säästän aina kasvoveden levitykseen käyttämäni vanulapun seuraavaan iltaan, jolloin käytän sen silmämeikin poistoon. :D Kasvovesihän haihtuu vanulapusta kokonaan ja lappu on vielä aivan käyttökelpoinen tanakamman meikin poistoon.
Ymmärrän, että vanulaput ovat halpoja eikä kenenkään varmasti tarvitse niitä uudelleenkäyttää. Minulle vain on jäänyt tällainen tapa enkä osaa siitä luopuakaan. :)
