Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta tämän kuvan myötä, joka tiivistää minulle kuluneen vuoden tärkeimmän tapahtuman.
Vuosi piti sisällään Ahvenanmaan kotini ja tukikohtani lähes 20-vuotisen aikakauden päätöksen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut Ahvenanmaasta luopumista, vaikka pitkään koin - syvästi pelkäsin - niin. Minun on hyvin vaikea luopua asioista, jotka tuovat minulle turvan tunnetta ja hyvää mieltä.
Kuvassa olen onnellinen, istun Ahvenanmaan punaisilla kallioilla ja aurinko paistaa. Kuvan on ottanut ystäväni, joka auttoi minua muutossa. Tämä aurinkoinen, lämmittävä ja minulle läheinen Ahvenanmaa ei kadonnut minnekään, vaikka fyysinen asuinpaikkani siellä poistui, ja olen niin iloinen ja huojentunut tästä tunteesta. Jos jotain, ehkäpä asunnosta luopuminen korosti vielä voimakkaammin, mitä Ahvenanmaa minulle merkitsee - eikä se merkitys asu kiinteistössä eikä ole sidonnainen seiniin ja nimeen postiluukussa.
Vuoteen on mahtunut myös vielä paljon surullisempia luopumisia, mutta haluan lähteä uuteen vuoteen positiivisten tunteiden kannattelemana.
Niinpä tämän vuoden tärkein muistoni kiteytyy kesäkuun valoon, lämpimiin Ahvenanmaan kallioihin ja siihen iloon, jota viimein loppuun saatettu prosessi toi. Kaikki luopuminen ei olekaan menetystä.
.
Kaupallinen yhteistyö: Transmeri
Kosmetiikkatuotteiden tuoksut. Erittäin merkittävä osa kosmetiikkabrändin tai -tuotteen imagoa ja vetovoimaisuutta. Tuoksu on osa brändäystä, se heijastaa yrityksen arvomaailmaa ja vaikuttaa vahvasti kuluttajan kokemukseen tuotteesta. Ei siis ole lainkaan pikkuasia, millaisen tuoksun valmistaja tuotteisiinsa valitsee.
Tuoksut ovat aihe, josta en koskaan väsy puhumaan, ja sain idean tarkastella ihonhoitotuotteiden tuoksumaailmaa viiden eri brändiesimerkin kautta.
Tuotteet sekä brändit ovat minulle tuttuja töiden kautta: Whamisa, Tash, Mossa, Nurme ja Haut-Ségala.
Tuoksun voi luoda kolmella tavalla, kun puhutaan luonnonkosmetiikasta.
1 Raaka-aineet itsessään. Monissa luonnon raaka-aineissa on voimakas tuoksu, jota voi joko hyödyntää tuotteen tuoksukonseptissa tai sitten peittää se, jolloin on käytettävä masking-ainesosia. Monet kukat, marjauutteet, kookos, vanilja, yrtit kuten rosmariini ja piparminttu sekä kahvi ovat esimerkkejä raaka-aineista, jolla voi rakentaa miellyttävän ja hienostuneenkin tuoksun käyttämättä lainkaan varsinaisia hajusteita.
2 Eteeriset öljyt. Eteeriset öljyt ovat perinteisin luonnonkosmetiikassa käytetty tuoksuaine. Niillä on sekä terapeuttinen eli ihonhoidollinen että tuoksua tuova ominaisuus. Eteerisillä öljyillä voi luoda vahvoja ja mielialaan vaikuttavia tuoksuja. Koska ne ovat hyvin voimakkaita aineita sisältäen myös herkistäviä komponentteja, niitä tulee käyttää tarkasti rajatuilla pitoisuuksilla.
Eteerisiä öljyjä voi käyttää joko huolellisesti harkittuina tuoksusinfonioina, jolloin niillä voidaan luoda hyvinkin parfyymimainen tuoksuharmonia, tai sitten ihonhoidollinen ominaisuus etunenässä, jolloin tuoksu voi olla "raaempi", vähemmän harmoninen ja ikäänkuin ei-sävelletty.
Tyypillisesti eteeriset öljyt tuovat tuotteeseen yrttimäisen, intensiivisen kukkaisen, mausteisen, itämaisen, vihreän tai sitruksisen tuoksun.
3 Luonnolliset tuoksuaineet. Kolmas tapa on käyttää kukista, hedelmistä ja kasveista eristettyjä tuoksumolekyylejä tai eteerisistä öljyistä eristettyjä tuoksukomponentteja. Nämä tunnistaa incissä nimellä 'parfum', 'fragrance' tai 'aroma', ja eteeristen öljyjen komponentit omilla nimillään kuten 'linalool', 'limonene', 'citronellol', 'geraniol' jne. Jälkimmäiset tulee merkitä inciin, kun niiden pitoisuus iholle jätettävässä tuotteessa ylittää 0,001%.
Tämän ryhmän tuoksuaineilla voidaan luoda kaikkein "parfyymimaisin" tai normikosmetiikan tuoksuja muistuttavin tuoksu, sillä ryhmän tuoksuilta puuttuu eteeristen öljyjen kipakkuus ja yrttimäisyys. Samalla niistä puuttuu myös eteeristen öljyjen terapeuttinen ja ihonhoidollinen ulottuvuus. Nämä tuoksut ovat luonnonkosmetiikan uusinta teknologiaa, eikä niitä käytetä vanhan koulukunnan tuotteissa. Näiden tuoksuaineiden valmistus tapahtuu raaka-aineita vahvasti muokkaamalla, ja vaikka ne ovat täysin luonnollista alkuperää, kaikki valmistajat eivät niitä arvomaailmansa tai konseptinsa puolesta halua käyttää.
Tuoksutyyppi: hienostunut, moderni, puuterinen, "ei-vihreä".
Tuoksuaine incissä: parfum.
Tash brändäytyy ylelliseksi kosmetiikaksi ja tuoksu on rakennettu harkitusti vahvistamaan tätä viestiä. Tuoksu kertoo myös siitä, ettei Tash profiloidu perinteiseksi luonnonkosmetiikaksi (vaikka tuotteet sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ovatkin). Toisin kuin perinteisemmät luonnonkosmetiikkasarjat, moni moderni luonnonkosmetiikkayritys korostaa viestinnässään enemmän tuotteiden tehokkuutta, elämyksellisyyttä ja korkeaa laatua suoraviivaisen "vihreyden" sijaan.
Tashilla haluttiin luoda signature-tuoksu, joka ei assosioidu luonnonkosmetiikalle tyypilliseen vihreän yrttiseen, kukkaiseen tai metsäiseen tuoksuun, vaan on hienostunut sekä moderni olematta tiukasti sukupuoleen sidottu.
Tuoksu on todellakin ehkä kaikkein ei-luonnonkosmetiikkamaisin jonka tiedän. Tash-tuoksu on puuterinen, kevyesti parfyymimainen, matala, "kuiva" ja hienoisesti unisex-henkinen. Erittäin mielenkiintoinen ja elegantti tuoksu, joka erottaa Tashin kilpailijoistaan. Jos et pidä eteerisistä öljyistä etkä myöskään kukkaisen parfymoidusta tuoksusta, kokeile Tashia.
Kahdessa tuotteessa, DD Glow-seerumissa sekä Empow Hydro Glow Moisturiserissa, on käytetty muutamia eteerisistä öljyistä eristettyjä tuoksukomponentteja (linalool ja limonene), mutta näidenkin kohdalla tuoksu on yhtä hillitty ja puuterinen kuin muissa sarjan tuotteissa.
Tuoksutyyppi: marjainen, leikittelevä, iloinen, nuorekas, moderni.
Tuoksuaine incissä: aroma, fragrance sekä eteerisistä öljyistä eristetyt tuoksukomponentit.
Mossan tuoksumaailma on Tashin tapaan huolellisesti harkittu ja kehitetty vahvistamaan brändin viestiä. Siinä on todellakin onnistuttu!
Mossan makean marjaiset ja hedelmäiset tuoksut pursuavat iloa, kertovat luonnollisuudesta ja tuovat käyttäjälleen mielihyvää. Mossan aktiiviaineet pohjautuvat marjoihin ja brändi on nuorekas, positiivinen ja helposti lähestyttävä, ja tuoksu kiteyttää tämän täydellisesti.
Mossan tuoksu ei ole perinteisen luonnonkosmetiikkamainen, vaikka luonnollisuutta henkiikin. Marjaiset ja hedelmäiset tuoksut muistuttavat normikosmetiikan tuoksuja ollen pehmeitä ja "helppoja", verrattuna eteeristen öljyjen yrttiseen säpäkkyyteen. Mossan tuotteissa käytetään eteerisistä öljyistä eristettyjä tuoksuaineita, mutta eristettyinä ne eivät tuoksu enää samalta kuin osana kokonaista eteeristä öljyä, jossa kymmenet tai jopa sadat tuoksumolekyylit yhdessä muodostavat voimakkaan vivahteikkaan tuoksun.
Omiin tuoksusuosikkeihini Mossalta kuuluu V-Lift-seerumi, Love Clean -käsisaippua sekä Vitamin Cocktail -voide.
Tuoksutyyppi: erikoinen ja persoonallinen: yhdistelmä eteerisiä öljyjä sekä raaka-aineiden ja fermentoinnin tuomaa ominaistuoksua.
Tuoksuaine incissä: eteeriset öljyt kuten Aniba Rosodora Wood Oil, Geranium Maculatum Oil, Pogostemon Cablin Oil jne.
Whamisan tuoksumaailma on yksi markkinoiden persoonallisimpia ja tunnistettavimpia. Mikään muu sarja ei tuoksu samalle. Tuoksu jakaa mielipiteitä, mutta erikoisuudessaankin Whamisan tuoksut ovat monien rakastamia.
Vaikka Whamisalla epäilemättä on jonkin verran mietitty valmiin tuotteen kokonaistuoksua, on tuoksujen välittämä vaikutelma rento ja tuntuu paikoin hyvinkin orgaaniselta, ei "harkitun sävelletyltä".
Whamisan uniikki tuoksumaailma syntyy yhdistelmästä eteerisiä öljyjä sekä tiettyihin raaka-aineisiin käytetyn fermentoitimenetelmän tuomaa ominaistuoksua, joka on aavistuksen "hapan". Lisäksi moni raaka-aine itsessään tuoksuu, kuten kukkauutteet sekä natto-kumi.
Eteerisillä öljyillä on Whamisan tuotteissa ihoa hoitava, tuoksua antava sekä tuotteen säilyvyyttä parantava funktio. Tuoksut vaihtelevat suuresti eri tuotteiden välillä, ollen paikoin mietoja ja hillittyjä, paikoin hyvinkin voimakkaita. "Helpoimmillaan" Whamisan tuoksut ovat klassisen kukkaisia, kuten uudistettu Deep Rich Toner, tai voimakkaan yrttimäisiä, kuten kulttiklassikko Water Cream, jossa tuoksuu mm. sen pääaktiiviaine, fermentoitu natto-kumi. Foaming Gel -puhdistusgeeli puolestaan on todella säpäkän sitruksinen, ja Nourishing Cream pehmeän pähkinäinen.
Omiin suosikkeihini kuuluu intensiivisen vihreä ja sitrushedelmäinen Refresh Oil sekä metsämansikkainen Deep Rich Mist.
Tuoksutyyppi: perinteinen, hillitty, syntyy eteerisistä öljyistä.
Tuoksuaine incissä: eteeriset öljyt kuten Citrus Aurantium Dulcis Peel Oil, Lavandula Angustifolia Flower Oil, Cymbopogon Citratus
Leaf Oil jne. (Eriteltynä myös näiden sisältämät herkistävinä tunnetut tuoksukomponentit kuten citral, limonene ja linalool).
Nurme edustaa perinteistä luonnonkosmetiikkaa ja käyttää tuoksuaineina ainoastaan eteerisiä öljyjä. Yrityksen alkutaipaleella suhde tuoksuihin oli tiukempi, ja vaikka Nurme on aina käyttänyt eteerisiä öljyjä saippuoissaan, he eivät alussa hajustaneet voidemaisia ihonhoitotuotteita lainkaan. Yrityksen alkuvuosina perustaja Marit Tiits kertoi, että Nurmen tuotteisiin lisättiin tuoksua ainoastaan, jos sillä oli jokin tuotteen hyödyn kannalta perusteltu funktio. Valikoimaan kuului mm. täysin hajustamattomia body buttereita, kukkaisvesiä sekä öljyjä.
Sittemmin Nurmen suhde tuoksuihin on muuttunut rennommaksi, ja kaikki paitsi Baby-linjan tuotteet sekä puhtaat kasviöljyt sisältävät eteerisiin öljyihin pohjautuvan harkitun tuoksun. Uskon, että tähän on vaikuttanut suoraan kuluttajien odotukset - oli tuoksulla syvempää funktiota tai ei, valtaosa kuluttajista haluaa kosmetiikkatuotteensa tuoksuvan hyvältä.
Whamisaan verrattuna Nurmen eteeristen öljyjen maailma on aivan erilainen: yksinkertaisempi ja miedompi. Yhdessä tuotteessa käytetään yhtä tai maksimissaan kahta eteeristä öljyä ja tuoksuyhdistelmät ovat helppoja, miellyttäviä ja tuttuja, kuten mandariini-appelsiini, sitruuna-eukalyptus ja laventeli-salvia. Oma suosikkini on Tyrni-Appelsiini-tuoksusarja.
Nurme myy myös puhtaita eteerisiä öljyjä käytettäväksi aromaterapeuttisiin tarkoituksiin.
Tuoksutyyppi: ei lisättyjä hajusteita eikä masking-ainesosia, vain raaka-aineiden oma tuoksu.
Tuoksu incissä: ei tuoksua.
Ranskalainen Haut-Ségala valmistaa luomuöljyihin, -rasvoihin ja -kukkaisvesiin perustuvia tuotteita, joissa ei käytetä mitään ylimääräistä. Tuotteissa tuoksuu ainoastaan raaka-aineiden ominaistuoksu. Niinpä osa tuotteista ei tuoksu juuri miltään, kuten kaktusviikunamaseraatti, tai niissä on viehättävä tuoksu kuten ruusunmarjaöljyn marjaisuus, Monoi-vartalovoin gardenia ja kookos tai vaniljaöljyn pehmeä vaniljaisuus. Jokin tuoksu voi myös olla epämiellyttävä, kuten allekirjoittaneen mielestä granaattiomenan siemenöljyn tuoksu.
Avainsanoja Haut-Ségalalla ovat puhtaus ja käsittelemättömyys, mikä takaa raaka-aineiden parhaan tehon. Moni valmistaja, jopa sertifioidun luonnonkosmetiikan sisällä, käyttää raffinoituja eli puhdistettuja öljyjä ja rasvoja, joista niiden ominaistuoksu ja -väri on poistettu kosmeettisten ja esteettisten tarkoitusperien vuoksi. Tällöin poistuu kuitenkin myös raaka-aineen sisältämiä iholle hyödyllisiä aktiiviaineita kuten vitamiineja ja antioksidantteja, eikä raffinoitu öljy ole yhtä hoitava kuin käsittelemätön.
Haut-Ségalan kaltaisen brändin kohdalla arvomaailma ylittää kaupallisuuden, sillä myymällä esimerkiksi erikoisen tuoksuista granaattiomenaöljyä yritys myy omien arvojensa mukaisen korkealaatuisen tuotteen, mutta elämyksellisyydeltään tuote ei välttämättä ole sitä, mitä valtavirtakuluttaja haluaa. Toki myös tällaisille yrityksille ja tuotteille on ilman muuta oma kohdeyleisönsä, mutta valitsemalla tuoksuttomuuden ja käsittelemättömyyden, valitsee myös tietyn epäkaupallisuuden ja pienemmät markkinat, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Nurme on esimerkki yrityksestä, joka ajan myötä taipui kuluttajien odotuksiin ja muokkasi brändiään ja konseptiaan sen mukaisesti. Mikä on täysin ok. Haut-Ségala taas edustaa nicheä, jossa ei pyritä kosiskelemaan valtavirtakuluttajaa, ja sekin erittäin ok.
On valtavan kiinnostavaa ja kiehtovaa tarkastella brändejä tuoksuvalintojensa ja -suhteensa kautta. Kosmetiikkatuotteen tuoksu kertoo lopulta paljon enemmän, kuin luomansa välitön mielikuva.
Allekirjoittanut rakastaa tuoksuvaa kosmetiikkaa, ja välillä valmistan tuoksuvia ihonhoitotuotteita itsekin.
Nurmen ja Haut-Ségalan kaltaiset brändit tarjoavat tähän loistavaa materiaalia: tässä on mm. valmistamani Piparminttu-May Chang balsami, jota käytän iltaisin käsi- ja kynsinauhavoiteena. :)
Resepti:
3/4 Haut-Ségalan Coconut Oil Body Butteria (sekoitus sheavoita, kookosöljyä sekä kaakaovoita)
1/4 Haut-Ségalan manteliöljyä
Yksi tippa Nurmen piparminttuöljyä
Yksi tippa Nurmen May Chang (litsea cubeba) -öljyä
Mmmm..! Rakastan mintun ja sitrushedelmien tuoksuja, ja piparminttu toimii tosi kivasti raikkaan sitruksisen litsea cubeban kaverina.
Kuluneen vuoden parhaita asioita.
Ostin oman kodin. Ja se tuntui heti ensimmäisestä hetkestä saakka mun kodilta.
Viihdyn täällä aivan valtavan hyvin.
Olen viettänyt tänä vuonna paljon aikaa Kööpenhaminassa, kun miesystäväni on ollut siellä töissä. Rakastuin Kööpenhaminaan uudestaan, ja tanskan kielikin kuulostaa nyt sympaattiselta - ja sellaiselta, jota jopa vähän ymmärrän...!
Kööpenhamina tuntuu todella kodikkaalta. Ihana, ihana kaupunki!
Kesäkuu MaarianhaminassaVaikka tähän kuukauteen sisältyi Ahvenanmaan kodistani luopuminen, siitä jäi ihan parhaat muistot. Jos luopuminen voi tapahtua kauniisti ja onnistuneesti, tämä luopuminen tapahtui.
Muutto ja viimeiset viikot asunnossa olivat täynnä ilon ja kiitollisuuden tunteita. Sään valtiaatkin osallistuivat kokemukseen laskemalla koko kesäkuun ajaksi Ahvenanmaan ylle mitä kauneimman aurinkoisen ilman, josta otin kaiken irti.
Minulla ei ole muita kuin ihania muistoja näiltä viikoilta. Sain hyvästellä kotini ja tietyn ajanjakson elämässäni rauhassa ilman kiirettä, keskittyen siihen, mistä Ahvenanmaassa ja Maarianhaminan kodissani olemisessa olen aina eniten pitänyt. Hoidin muuton teknisen puolen toukokuussa ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja loput kesäkuusta saatoin vain rauhoittua olemaan.
Joka päivä vietin aikaa rakkaalla aurinkoparvekkeellani; syömässä lounasta, lukemassa, tekemässä töitä, jumppaamassa... Tunsin iloa siitä, että sain vielä tehdä niin, en surua siitä, että tilaisuus oli viimeinen.
Asunnon loput tavarat menivät kesäkuun viimeisenä päivänä kierrätyskeskukseen ja Ukraina-apuun, ja kun suljin oven viimeisen kerran, kaikki oli kunnossa. Tunsin rauhaa ja keveyttä.
Aloin vihdoin katsoa Siltaa Netflixistä äitini suosituksesta. (En ole katsonut TV-sarjoja moneen vuoteen, koska en pysty keskittymään riittävästi TV-sarjan seuraamiseen.)
Silta on aivan mahtava ja olen syvästi kiintynyt sarjan hahmoihin. On myös ihanaa kuunnella samassa sarjassa sekä ruotsia että tanskaa, ja katsella tuttuja Köpiksen ja Malmön maisemia. ❤️
Olen seitsemässä kuukaudessa edennyt kolmanteen tuotantokauteen. Vaikka katselu on hidasta, nautin jokaisesta hetkestä Sillan parissa äärettömästi, ja tuntuu, kuin olisin Sillan myötä saanut palkinnon, jolla voin välillä hemmotella itseäni.
Fun fact: kolmannella tuotantokaudella näytetään ensimmäisen kerran sarjan päähenkilö Saga Norénin kotia ulkopuolelta sekä talon rappukäytävästä. Kävi ilmi, että Saga Norénin henkilöhahmo asuu Malmössa Västra Hamnenin kaupunginosassa samassa talossa ja samassa rapussa, jossa itse majoituin Airbnb-huoneessa toukokuun Malmön reissullani. Toukokuussa en vielä katsonut Siltaa, joten en tiennyt asuvani Sagan naapurissa! 😊
Se, että ylipäänsä sain keittiöremontin toteutukseen. Sellainen savotta siitä kehkeytyi. Lopulta sain keittiön, jota todella rakastan.
Kreikan Kastellorizo on saari, joka vei nurkan sydämestäni.
Täydellinen miniatyyri-saariparatiisi heille, jotka viihtyvät pienissä, kuvankauniissa ja epäturistillisissa paikoissa, joissa kaikki kiteytyy idyllisen maiseman ja rauhallisen elämänmenon tunnelmassa "kellumiseen" ja kiireettömästä olemisesta nautiskeluun.
Käsittämättömän upea paikka, jonka ainutlaatuisesta kuvauksellisuudesta en ehkä koskaan pääse yli.
Tuntuu, että löysin tänä vuonna ihonhoidon "kotiini". Öljyjen merkitys kasvoi, ja löysin minulle sen kaikkein mieleisimmän tavan hoitaa ihoa. Ei sillä, ettenkö yhä pitäisi myös voiteista, mutta öljyjen, ja erityisesti eteerisiä öljyjä sisältävien aromaterapeuttisten ihonhoitoöljyjen holistinen vaikutus hyvinvointiin (ainakin mun hyvinvointiin) on yksinkertaisesti vertaansa vailla muihin ihonhoitotuotteisiin verrattuna.
Olen aina rakastanut tuoksuja niin hajuvesien kuin ihonhoitotuotteiden muodossa, ja aromaterapeuttiset tuoksut ovat vieneet tämän suhteen entistä syvemmälle. Öljyjen maailmasta löytyy aivan uskomattoman ihania tuoksuja, jotka täydentävät hoitokokemuksen tavalla, johon voiteet eivät pysty. Eivätkä voiteet pysty kilpailemaan sen pehmeydenkään kanssa, jonka öljyt jättävät ihoon.
Tunnustan: olen totaalisessa sensorisessa koukussa.
Öljyjen myötä jokainen tavallinen "naamanrasvaus" on muuttunut hemmotteluhetkeksi. ❤️
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Lähetän sinulle ohessa rakkaan eläinystävämme Pippo-koiran kuvan Karkkipäivän joulukalenteriin.
Kuvassa, jonka huonoa laatua harmittelen, Pippo istuu äitini cairnterrierin Martan kanssa joulukuusen äärellä Suomessa jouluna 2017. Olisi hienoa, jos Pippo pääsisi kalenteriin mukaan ja mulle ja miehelleni se toisi lämpimän läikähdyksen sydämeen, Pippoa ei nimittäin enää ole.
Pippo, suomeksi Hessu (se Disneyn Hopo siis), oli meidän italialainen sekarotuinen rescue-koira. Rescue siinä mielessä, että se tuli meille paikallisen, pohjois-italialaisen koiratarhan kautta, tein tarhalla vapaaehtoisena "vuoroja" ja tutustuimme sitä kautta tähän kotia vailla olleeseen karvakaveriin.
Vuosi oli 2016, toukokuu, ja vuosia Pippolla tuolloin 7. Se oli elänyt jonkinlaisessa aitauksessa tai kopissa (joka oli sen noutaneiden vapaaehtoistyöntekijöiden mukaan "buco" eli "monttu" tai "kuoppa") ja huonolla ravinnolla eikä se tuntenut nimeään. Sen joskus aiemmin omistanut mies oli kuollut ja koira jäänyt miehen huonokuntoisen 9-kymppisen äidin luo sinne monttuun. Onneksi rouva oli tullut lopulta siihen tulokseen, ettei oikeastaan pystynyt pitämään koirasta huolta, ja luovutti sen yhdistyksemme tarhalle, jossa se sai uuden mahdollisuuden löytää koti.
Jännitti, miten se tulisi kerrostalossa toimeen, mutta onneksi turhaan. Se oli tosi hyvä poika, niinkuin koirista sanotaan! Pipposta tuli meille juuri sopiva koira, rakas ja tärkeä perheenjäsen, jonka saimme pitää luonamme viime tammikuuhun saakka.
Luopuminen oli kauheaa ja surimme Pippoa kamalasti, kotona tuntui niin tyhjältä.
Mutta, näin me miehen kanssa vakaasti uskomme, Pippo lähetti meille sateenkaarisillalle lähtiessään lahjan: tulin raskaaksi heti, vain päiviä sen kuoleman jälkeen, ja nyt meitä on jälleen perheessämme kolme. Kiitos rakas Pippo!"
-Salli-Kaisa
🌟
Sanni:
Lämmin kiitos kaikille joulukalenteriin osallistuneille. Tarinat ovat kertoneet koskettavasti siitä ainutlaatuisesta ystävyydestä, joka eläimen ja ihmisen välille voi muodostua. On ollut ihana saada tutustua näihin ystäviin joulukuun ajan. Kyyneleiltä ei ole voinut välttyä, mutta ei myöskään hymyltä ja lämpimiltä ailahduksilta rintakehässä.
Hyvää joulua kaikille! 💕
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"tai: Miten paatuneesta koiraihmisestä tuli höpsö cat-mama
Olin lapsena totaalinen koiraihminen. Meillä ei ollut omaa koiraa, mutta lähellä asuvalla isoäidilläni oli useita. Hän oli labradorinnoutajien kasvattaja; muistan, kun eräänä keväänä syntyi kymmenen pentua - niiden kanssa touhutessa vietin lapsuuteni parhaan kesän!
En juurikaan piitannut kissoista. Asuimme maalla ja monella kaverillanin oli ns. navettakissoja, joiden kanssa ei voinut leikkiä eikä sylitellä.
Kun tapasin avopuolisoni, tutustuin myös hänen lapsuudenkodin kissaan. Balu oli jo eläkeiässä, melkein 20v. Ihastuin heti, hänellä oli nimittäin ihan koiramainen luonne- ja vanha herra selvästi otti asiakseen tehdä minusta kissaihmisen, tulemalla aina syliini leikitettäväksi ja paijattavaksi. (Balu-kissasta ei valitettavasti ole kuvaa.)
Kun muutimme yhteen, tuli oman kissan hankkiminen ajankohtaiseksi. Eräänä lauantai-iltana tuli kaverilta viesti - heidän naapurin emokissa oli jäänyt auton alle, ja kuuden viikon ikäiset pennut tarvitsivat kipeästi kotia. Lähdimme saman tien matkaan ja pian palasimme kahden rääpäleen kanssa kotiin; keittiövaa’alla punnittuna kumpikin painoi n. 400g. Kumppani jäi kotiin hoivaamaan pieniä raukkoja, minä juoksin pää kolmantena jalkana eläinkauppaan ostamaan ruokaa ja muita tarvikkeita.
Lara ja Frank
Noin pienten pentujen kanssa ensimmäiset viikot olivat hektisiä, vaikeitakin. Syötimme, leikitimme, opetimme vessan käyttöön. Ravasimme eläinlääkärissä, googlasimme hoitovinkkejä. Mutta ennen kaikkea rakastimme. Kännykkä ja Facebook täyttyivät suloisista pentukuvista. Pojasta tuli Frank, tytöstä Lara.
Vasta vuoden ikäisenä Lara valitettavasti sairastui, diagnoosina FIP (kissan tarttuva vatsakalvontulehdus). Tälle sairaudelle ei ole hoitoa, joten eläinlääkärin suositus oli antaa ystävän mennä ikuiseen lepoon. Päätös ei ollut sinänsä vaikea, koska diagnoosia odottaessa Laran kunto heikkeni ihan silmissä, tunti tunnilta. Kuitenkin sydämeni särkyi, etenkin kun Lara oli aina ollut enemmän “mun kissa” (Frank taas kiintyi enemmän kumppaniini).
Oscar
Puoli vuotta tein surutyötä, kunnes olin valmis ottamaan uuden pennun. Frank vaikutti myös kaipaavan lajitoveria - ennen niin kiltti ja tottelevainen kissa alkoi tehdä tuhojaan asunnossa, selvästi hänellä oli tylsää vaikka miten leikitimme.
Löysimme järjestön, joka steriloi puolivillejä maalaiskissoja ja ottaa pennut huostaan, kunnes niille löytyy koti. Tätä kautta meille tuli Frankille pikkuveli, suloinen Oscar!
Oscar-pentu ja Frank tutustuvat
Muutaman päivän ihmettelivät toisiaan, nyt vuosien jälkeen ovat kuin ketkä tahansa sisarukset (ensin leikitään, sitten hiukan tapellaan, ja lopuksi nukutaan toisen kainalossa).
Mikä parasta, Oscar on kiintynyt enemmän minuun, joten meillä on taas molemmilla ns. “oma kissa”. :) Vaikka molempia yhtäläisesti rakastamme! <3"
-A
P.S. Kyllä silti koiristakin vielä tykkään, ehkä tulevaisuudessa kun asumme omakotitalossa, tulee taas uusi karvatassu perheeseen ;)
Tajusin neljä vuotta sitten olevani erityisherkkä.
Siihen asti olin kuvitellut useimpien muidenkin ihmisten kokevan asioita samalla tavalla kuin minä. Välillä ihmettelin, jos joku ei ymmärtänyt, miksi tunsin tietyssä tilanteessa pakahduttavaa liikutusta tai ahdistuin tietyistä äänistä tai kiireestä. Välillä saatoin suorastaan tuomita toisia tunnekylmiksi tai epäempaattisiksi, jos he eivät jakaneet samaa ylitsevuotavaa hellyyttä tai herkistymistä kuin minä. Ärsyynnyin, kun joku kuvaili tunnereaktioitani tietyissä tilanteissa turhan korostuneiksi. Miten niin..? Tältähän kuuluu tuntua, kun jokin on kivaa/ikävää/erikoista/kaunista.
Vasta kun mediassa alettiin enemmän puhua erityisherkkyydestä - jonka olin pitkään niputtanut ei-niin-vakavasti-otettaviin trendi-ilmaisuihin - ja tulin lukeneeksi muutaman syvällisemmän artikkelin aiheesta, oivalsin, että olen itse erityisherkkä.
Erityisherkkyydessä ei ole kyse taipumuksesta loukkaantua tai ottaa herkästi itseensä, kuten olin ajatellut. Erityisherkkyys on synnynnäinen ja pysyvä hermostollinen ominaisuus, johon liittyy hermoston (yli)virittyneisyys ja aistien välittämän tiedon tavanomaista laajempi ja syvempi käsittely.
Erityisherkän hermojärjestelmä reagoi ympäröiviin ärsykkeisiin tavanomaista herkemmin, jolloin näennäisesti pienet asiat ja hienovaraisin muutos ilmapiirissä voivat laukaista voimakkaan tunnereaktion. Tämä tekee erityisherkästä myös herkemmin kuormittuvan ja alttiimman stressille.
En ollut koskaan pitänyt itseäni herkkänä, ennen kuin perehdyin erityisherkkyyteen. Mielestäni olin hyvinkin taffi tyyppi, koska olin puhelias, ulospäinsuuntautuva ja heittäytyvä, ehkä jossain määrin jopa rohkea. Eihän tällaiset seikkailevat papupadat ole herkkiä..?
Mutta kyllä mä olin aina ollut - ominaisuus vain sai nimen vasta myöhemmin.
Millaista on olla erityisherkkä?
Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että tunnen jatkuvasti voimakkaasti. Harva asia on minulle sellainen, johon voin suhtautua välinpitämättömyydellä tai laimeasti. Oli kyse sitten iloa tuottavista tai surullisista asioista, joudun hyvin helposti suurten tunteiden valtaan. Olen myös erittäin virittynyt ympäristön sekä lähellä olevien ihmisten tilalle ja tunteille.
Arkiset asiat saavat minut herkästi kyyneliin ja on tavallista, että kadulla vastaan tuleva koira tai ruskan värit läheisessä puistossa saavat silmäni kostumaan. Taide, luonto, kauneuden kokemukset sekä ihmisten ystävällisyys itkettävät minua. Olin toissa päivänä joulukonsertissa jossa itkin puoli tuntia pystymättä lopettamaan, koska jouduin niin syvän liikutuksen valtaan.
Ympäristö vaikuttaa minuun kuin lääkkeen kemikaalit. Esteettiset tekijät kuten valo, arkkitehtuuri, kukkaistutukset ja värit saavat minut parhaimmillaan euforian valtaan. Valolla on aivan erityinen merkitys, ja tietyn lämpöasteen auringonvalo yhdistettynä sopivaan maisemaan on kuin endorfiinipiikki. Vastaavasti harmaus ja monokromaattisuus saavat minut alakuloiseksi. Viime viikkoina olen tuntenut itseni tyhjäksi energiasta, koska sää on ollut niin harmaa. Kun perjantaina ja maanantaina näin vilahduksen auringosta, tulin niin onnelliseksi, että olisin heti halunnut ikuistaa hetken moneen kuvaan ja jakaa onnen tunteen muillekin.
Voimakkaasti tunteminen on tietysti monella tapaa hyvä asia. On ihanaa tuntea rintaa puristavaa iloa pienistä arkisista ilmiöistä ja nähdä kauneutta lähes kaikkialla.
Kuitenkin, erityisherkkyydellä on myös ikävä puolensa. Koska minun tuntuu olevan mahdotonta suodattaa, mitä ärsykkeitä otan vastaan, ja suuri osa ärsykkeistä aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia ja ajatusketjuja, kuormitun todella helposti. Tavalliset asiat kuten ostoskeskuksessa kävely tai kavereiden illanistujaiset saattavat uuvuttaa minut nopeasti, kun täytyn aistien imuroimasta informaatiosta. Tunneilmapiiri vaikuttaa minuun äärimmäisen voimakkaasti, ja ahdistun, jos lähelläni joku voi huonosti tai on surullinen, äkäinen tai muuten vain negatiivisesti latautunut. Lyhyetkin altistumiset negatiiviselle tai surulliselle ilmapiirille - vaikkei se edes liittyisi minuun - voivat jättää minut pitkäksi aikaa apaattiseksi ja alavireiseksi.
Aistiärsykkeiden aikaansaama kuormitus korostuu, jos olen valmiiksi stressaantunut muista asioista. Tällöin jopa positiiviset ärsykkeet voivat olla liikaa hermostolleni, ja minun tekee mieli sulkeutua neljän seinän sisään ja välttää mukaviakin kontakteja tai tapahtumia, jotta rauhoitun.
Erikoisia kokemuksia ovat myös myönteisten asioiden överit. Näitä sattuu erityisesti ulkomailla. Joskus koen niin paljon erityisiä ja kauniita asioita, että se laittaa "koneeni tilttiin", ja saatan hetkellisesti mennä lähes toimintakyvyttömäksi. Näin tapahtui esimerkiksi Alaskassa neljä vuotta sitten. Eräänä aamuna en meinannut päästä ulos hotellista, kun mieleni käsitteli kaikkia upeita asioita joita olin Alaskassa nähnyt ja kokenut. Olotilaa saattoi verrata lähes paniikkikohtaukseen; sydän hakkasi, kädet hikosivat ja kehoon melkein koski. Tunsin, että en voi mennä ulos, koska en pystynyt päättämään, minkä hienon asian tänään kokisin. Samalla pelkäsin valintani kautta menettäväni jotain vieläkin hienompaa.
Viime syksynä koin hieman vastaavaa Kreikan Kastellorizossa. Kun liian monta poikkeuksellisen voimakasta myönteistä aistiärsykettä menee "lävitseni" lyhyen ajan sisällä, menen tilttiin. Ehkä Firenzessä taideshokkiin menevien ihmisten kohdalla on kyse samasta ilmiöstä...
Välillä minusta tuntuu, että tarvitsisin kerran vuodessa kunnon aisti-detox-loman. Sulkeutuisin erämaamökkiin resetoitumaan, kauas ärsyketulvasta, muista ihmisistä ja teknologiasta. Puhdistaisin mielen kovalevyn kaikesta ylimääräisestä.
Haluan tuntea vahvasti ja haluan olla juuri tällainen, mutta en haluaisi jatkuvasti uupua kaikesta ympäröivästä. Miten voisi suodattaa juuri sopivasti sykähdyttäviä asioita, ilman että joutuu virran vietäväksi ja aallot lyövät yli. Miten voisi tuntea kohtuudella, ja suojata itseään liialta vastaanottamiselta - samalla säilyttäen herkkyyden aistia ne pienet, häivähdyksenomaiset heijastukset jotka tekevät tuikitavallisesta arjesta niin rikasta ja kaunista.
Tätä miettii moni kaltaiseni, iloiten ja uupuen ominaisuudestaan.
Kuka teistä tunnistaa itsessään erityisherkkyyttä?
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
SULO"1,5-vuotias Cavalier Kings Charlesin spanieli Sulo on kotoisin Seinäjoelta, Giggling-kennelistä.
Sulo tuli perheeseemme toisen cavalier-herra Onnin-pikkuveljeksi. Heti kotiin tultua Sulo otti kuitenkin isoveljen paikan ja päättää tänä päivänäkin kuinka ja kenen tassujen mukaan tanssitaan. Sulo syö ensin, omii kaikki lelut ja herkut, sekä komentaa kuuluvasti jos ei heti uskota. Onni-koira on täysin tassun alla, mutta nauttii rauhastaan ja katselee toisen touhuja vähän tuhahdellen.
Sulon lempipuuhaa on pallon noutaminen, vapaana juokseminen ja pikkuhousujen varastaminen, sekä toki myös naapurin cavalier-kaveri Fillen kanssa leikkiminen.
Jos Sulo olisi ihminen, se rakastaisi omaa perhettään yli kaiken. Jos joku olisi liian kauan poissa, niin saisi kyllä kuulla palautteen heti kuinka ollaankaan ikävöity ja luultu melkein että hylätyksi tässä tultiin.
Sulo ei arvosta koirien omia petejä, hän nimittäin nukkuu puoliksi pää minun tyynyllä kuorsaten tyytyväisenä.
Sulo käy mukanani töissä aina toisinaan nukkumassa nojatuolissa ja on elementissään asiakkaiden ihailtavana. Sen pieni cavalierin sydän sykkii innosta aina kun joku uusi koira tai ihminen tulee vastaan ja haluaa tervehtiä. Silloin ollaan täysin valmiina tekemään tuttavuutta kaikkien häntä pienempien ja vähän isompienkin kanssa.
Sulo on siellä missä tuoksuu hyvä ruoka ja on huomiota tarjolla. Ei haittaa jos on myös syli johon voi nukahtaa. Rennosti nimittäin harva osaa paremmin ottaa kuin pieni Sulo ♥️"
- Heidi
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässä ovat rakkaat poikaystäväni Janda ja Mau.
Punavalkea Janda on jo lemmikkien taivaassa, uskollinen 16-vuotias Mau yhä seuranani. Hän on perinteinen kotikissa eli "maatiainen", kuten se nykyisin määritellään. Syntyjään hän on Ahvenanmaalta, kuten oli velipoika Jandakin.
Vanhaisäntä on rauhoittunut, lepäilee paljon eikä enää juokse "iltahepuleita". Iltaisin hän tulee vähin äänin viereeni sohvalle kun katson TV:tä. Harmaa lämmin ystävä!"
- May
"Tässä on kissamme Key.
Kun haimme tytön eläinsuojeluyhdistykseltä, hän oli tullut bumerangina takaisin jo useammasta paikasta sopeutumisongelmien takia. Parka joutui opettelemaan meillä ihan alkeista kissana elämisen; miten raapimapuuta käytetään, miten kiinteää ruokaa syödään ja että sohvalle saa tulla, eikä ihmisiä tarvitse pelätä.
Nyt 9kk myöhemmin meillä on silityksiä kerjäävä hellyyspallo, joka ei vieläkään uskalla syliin tai suostu nostettavaksi, mutta joka (kuten kuvassa) hiipii aamulla Mamin viereen sohvalle torkkumaan ja seuraamaan aamutoimia. Rakkauspakkaus ❤️"
- Hanna
"Kuvassa nyt jo sateenkaarisillalle lähteneet kissatyttöni M & M, jotka olivat ja ovat edelleen minulle rakkainta maailmassa ja joita kaipaan edelleen joka ikinen päivä <3"
-P
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Köpi on 4,5-vuotias labradorinnoutaja ja mielestäni maailman ihanin koira.
Köpin hauskin piirre on omapäisyys - hän ei lähtökohtaisesti tee mitään mikä ei huvita. Liikuttavin piirre on hellyydenkipeys, Köpi nimittäin haluaa istua mun sylissä, vaikka on yli 30 kiloinen. Köpi ihan selvästi kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä, ja joka päivä hakeutuu lähelle - mieluiten ihan kylkeen kiinni tai tosiaan syliin.
Köpi on kovin rakas perheenjäsen ja ystävä, joka tuo elämään lämpöä, läsnäolon taitoa ja iloa - joka päivä Köpi hassuttelee jotain niin, että saa nauraa ääneen. :)"
-Mia
