Alonnisos.
Tämä kortti kertoo minusta paljon saaren tunnelmasta. :)
(...montakohan vuosikymmentä kortti lienee ostajaansa odottanut...?)
En tarkoita, että Alonnisos olisi kulahtanut eikä täällä kävisi kukaan, ei suinkaan. Läntisiin Sporadi-naapureihinsa Skopelokseen ja Skiathokseen verrattuna saari on vähemmän turistillinen, mutta kyllä täälläkin ihan pakettimatkalaisia käy, yhdistäen Alonnisoksen esimerkiksi Skiathoksen lomaansa. Lentokenttää ei täällä ole, niinkuin ei Skopeloksellakaan, vaan vierailijat saapuvat käytännössä aina Skiathoksen kautta.
Jotain olennaista nuo telineisiinsä vanhentuneet kortit - joita täällä on paljon - kuitenkin kertovat.
(Saaren nimi muuten on kreikaksi Alonnisos mutta kirjoitetaan englanniksi usein Alonissos.)
Yksi asia oli heti selvää Alonnisokselle saapuessa. Saaren pääasutuskeskus ja satama Patitiri on jotain ihan muuta kuin muiden Sporadien idylliset satamakylät. Se on moderni, 60-luvulla rakennettu kaupunki (käytän sanaa kaupunki kun suomessa ei oikein ole 'villagen' ja 'cityn' väliin jäävälle 'townille' vastinetta), josta ei perinteistä saariarkkitehtuuria löydy.
Saaren vanha pääkaupunki Chora, joka nykyään tunnetaan nimellä Old Alonnisos tai Old Village, tuhoutui pahasti vuoden 1965 maanjäristyksessä, minkä seurauksena kylän asukkaat siirrettiin vastentahtoisesti alas Patitiriin. Viimeiset Choraan jääneet asukkaat pakotettiin muuttamaan kun kylästä katkaistiin sähköt 1977.
Myöhemmin raunioituneen Choran löysivät Alonnisoksella lomailevat ulkomaalaiset, ihastuivat kylän henkeäsalpaavaan sijaintiin ja ostivat talorauniot paikallisilta pilkkahintaan. Varakkaat saksalaiset, britit ja italialaiset kunnostivat kylän ja rakensivat sinne uusia taloja, ja tänä päivänä Chora on heidän hallussaan. Se on kaunis ja tunnelmaltaan omalaatuinen paikka - linnoituksen raunioita, vanhojen talojen päälle rakennettuja huviloita, pieniä, moderneja myymälöitä ja tyylikkäitä ravintoloita.
Alonnisoksen iltaelämä keskittyy Choraan, ja kesällä rauniokylän kadut ovat tupaten täynnä ihmisiä. Paikallisia Chorassa ei edelleenkään asu - he käyvät siellä syömässä ja viihteellä.
Patitiri. Aikamoinen kontrasti Skopelos Townin ylitsevuotavaan idylliin. Huomasin kuitenkin tykkääväni Patitirista. Paikka tuntuu kaikessa anti-kiiltokuvamaisuudessaan jotenkin hellyttävältä, täällä on myönteinen, mukava tunnelma.
Kaupungin rakenne on hyvin yksinkertainen; satama, josta lähtee kaksi pääkatua ylöspäin; toinen länteen, toinen itään. Näiden välissä, ihan kuin vahingossa siihen sijoitettuna, kohoaa korkea, möhkälemäinen kukkula. Kukkulalla on asutusaluetta ja kaksi ravintolaa kaupungin parhailla näköaloilla. Kaupat ja tavernat sijaitsevat pääkatujen varrella.
Seuraavissa kuvissa Patitiri-tunnelmia. Yhdistin osaan kuvista normaaliasetuksella- ja miniatyyriasetuksella otetut kuvat, niin miniatyyrimoodiin hermostuneille kenties valkenee, miksi olen ihastunut asetuksen tuottamiin väreihin. :) Normaaliasetuksen kuvat ovat harmaampia ja kontrastittomampia ja joudun aina käsittelemään ne Photarissa, miniatyyrikuvia en. ;)
. . .
Lopuksi Chora-osuus. Ei liene epäselvää miksi "expatit" halusivat herättää paikan uudelleen henkiin, maisemissa ei tosiaan ole valittamista.
Kuvassa Dag ja Clea, joista kerroin toissaillan postauksessa.
15 comments on “Alonnisos”
Voi ihania kuvia! Tää sun matkakertomus on kyllä parasta matkailumainosta Kreikalle, tekis niin itsekkin mieli lähteä käymään noilla saarilla:) Mukavaa lomaa Sanni ja kiitos kun jaksat postata usein lomatunnelmia!
Kiitos Tipi! :) Olen täällä juuri herännyt seuraamaan auringonnousua Skyroksella - viltteihin kääriytyneenä sillä täällä on viiiiileää...! ^_^
Kylläpä nyt lukijan silmää hemmotellaan. :)
:)
Hei Sanni!
Kiitos ihanista matkapostauksista :) on ihanan virkistävää lukea jostain blogista näin "erilaisesta" matkailusta ainaisten pressimatkojen tai trendikohteiden sijaan. On hauska huomata kuinka Euroopastakin löytyy upeita matkakohteita, eikä aina tarvitse lähteä toiselle puolelle maapalloa. On myös virkistävää huomata, että voidakseen tehdä oikeasti pitkän ja upean matkan ei tarvitse olla miljonääri, jos vain viitsii ottaa erilaisista vaihtoehdoista selvää. Aurinkoa matkaasi!
Näin on :)
Kiitos e :)
Hienoja maisemia ja saaren tarina on todella mielenkiintoinen!
Sitä vaan tuossa tuumailin, että löytyykö kamerastasi ns. Vivid-asetusta tai vastaavaa? Useimmiten sellainen lymyää väriasetuksissa. Se antaa kuviin värikylläisyyttä ja kuva pysyy silti terävänä. Normaali 'neutraali' väriasetus nimittäin tuottaa viileää jälkeä ja vivid (tmv.) värikästä.
Selvennyksenä kerron, että ainakin mulle "miniatyyrikuvat" näkyvät siten, että kuva on terävä vain muutaman sentin keskikaistaleelta, pienissä kuvissa vain pingispallon kokoiselta alalta, ja kaikki muu on kuin akryylivärisekoitusta. :) Jos katson kuvia mun pienellä kannettavalla Macilla, Macin kuvankorjaus hoitelee kuvat aika siisteiksi, mutta mun pc-näytöt ei sitä tee. Niissä kuvat on ihan tukossa pienen keskialueen ulkopuolelta, mikä on tosi sääli noin upeannäköisten kuvien ollessa kyseessä. Kuvaajanahan sinä olet aivan loistava!
Olisi siis tosi hienoa, jos kamera-asetuksista löytyisi muuta "värikylläistä" apua kuin tuo miniatyyriefekti. :)
Löytyy kyllä, ja olen sitä joskus käyttänytkin. Valitettavasti Olympuksen perusväriasetukset on vain jo vähän "perseestä", jos sallit näin kökön ilmaisun - kamera nimittäin korostaa keltaista ja punaista väriä aivan tolkuttomasti ja muuntaa varjot todella voimakkaan sinisiksi kuvissa, ihan siis sillä normaalilla Natural-sävyasetuksellakin, ja tuo Vivid tekee asian vielä pahemmaksi. Ikävä kyllä tämä keltaisen, punaisen ja sinisen korostaminen ei tee kuvia eloisiksi, eikö myöskään paranna niiden kontrastia. Sen konkreettinen seuraus on lähinnä se, että tietyssä, lämpimässä valossa kuvattuna ihmiset näyttävät usein punaisilta kuin keitetyt ravut tai keltaisilta niinkuin keltatautiset, tai että esimerkiksi lämpimän ruskea ovi on kuvassa keltainen. Iltavalossa, auringon laskettua otetut kuvat ovat kauttaaltaan kylmän sävyisiä, ja ne on aina muokattava Photarissa. Tomaattilautasellinen auringossa on Olympukselle ihan liikaa - niin paljon punaista ja lämpöä että tomaatit "hajoavat" kuvassa toisiinsa.
Oho...! Jännä! En arvannutkaan että kuvat voi näkyä noin eri tavalla eri koneilla/näytöillä..! Mun 13 tuuman MacBookissa vain kuvan ihan uloimmat reunat ovat blurrissa, muuten kuva on tarkka. Okei, vähän pehmeämpi kuin normiasetuksella, mutta toisaalta Olympuksen kuvat ei muutenkaan ole sharpimmasta päästä Canoniin tottuneelle.
Kiitos kun jaksoit vastata noin selventävästi, olethan sentään lomalla! :)
Huh sentään, ihan järjetöntä että Olympus, vanha laatumerkki tuottaa tuollaisia kameroita! Ei teen firman maineelle ollenkaan hyvää, että kameran softa ei hoida hommaansa kunnolla. Vivid-asetuksen pitäisi antaa tasaista värikylläisyyden lisäystä "platkuissakin" olosuhteissa eikä tuollaista perusvärien turbokorostusta. Todella huolimatonta ajattelua heiltä.
Valokuvauksen perusharrastelijana mulla on ollut useita Panasonicin Lumixeja vuosien varrella ja on edelleen kaksi, iso ja pieni, ja ne tuottavat mukavan värikylläistä jälkeä ilman karkkiväriefektiä. Voi tosin johtua niiden Leican linsseistäkin (syy mun merkkiuskollisuudelleni), koska nuo asiat on aina yhteispeliä tekniikan ja softan välillä.
Mun äijällä on Lumix ja sillä saa ihan törkeän hyviä kuvia, parempaa dynamiikkaa en saa edes Canonillani. Välillä mulla on ollut tuo Lumix'kin reissukamerana, mutta huono puoli siinä on tietysti kompakteille tyypillinen manuaalisen zoomin puute. Kunnon lähisten otto ei oikein onnistu tuolla.
Lumix <3
Niissä pitäisi olla makrokuvausasetus, joka hoitaa lähikuvauksen automaattisesti. Mulla se taitaa olla merkittynä kukan kuvalla, sellainen pullea megatulppaani. :))
Tässä yhteydessä kiitän sua sydämestäni kaikista uusista kuvista, joissa miniatyyria ei ole käytetty! Ihanasti tehty sinulta, kiitos tuhannesti!!! Nyt olen oikein uppoutunut kuvien tunnelmaan, kun näen koko kuva-alan ja kaiken mitä siinä on, ja silmät ja sielu lepää! Aamukahvikuvatkin oli juuri sellaisia, että muistan itsekin nojailleeni Kreikan aamussa parvekkeen kaiteeseen ja nuuhkineeni kahvin tuoksua. Miksiköhän Kreikan ilman tuoksu sopii niin hyvin sekoittumaan juuri kahvin tuoksuun, kombo on vastustamaton! Ja se ihana lämpö iholla, kun aurinko nousee ja alkaa lämmittää unista mieltä ja kroppaa, herätys on mitä paratiisimaisin! <3
Kuvistasi tulee ihan nostalginen olo. :)
Kiitos Jazza :) Ihanaa verbaliikkaa tässä kommentissa ^_^
Joo, mä yritän laittaa hieman enemmän ei-miniatyyrikuvia, nyt kun mulle siis selvisi että kuvat näyttää toisten koneella ihan eri näköisiltä kuin omallani. Mutta tietyissä tapauksissa miniatyyri-kuva vain kerta kaikkiaan hakkaa mun silmissä normaalin ja välittää tunnelman paremmin...! ^_^
Oui Madame :)
Nyt kun älysin katsoa niin mun kannettava Mac on myös 13 tuumaisella näytöllä (käytän sitä aika vähän) ja siinä miniatyyrikuvat on ihan järkevän näköisiä. Siksi kai kaikki tv-, mainos-, viestintä-, graafikko- etc tyypit käyttää Macceja, koska sen vakiokuvankorjaus tekee kaikesta niin hyvännäköistä. :) Pc toimii sitten hiukkasen toisin... :D
Mun täytyy nyt tulla myöntämään, että oon tosi kateellinen näistä sun matkoista. En sillä ettenkö itse voisi päästä vastaavalle. Vaan siksi, että oon niin jänishousu, että en yksinkertaisesti uskalla. Silti unelmoin, että vielä joskus mä uskallan lähteä yksin matkalle.
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Kyllä sä vielä joku päivä...! ;) Kypsyttelet sitä pikkuhiljaa... :)