Vähän lisää Santorinia, tällä kertaa ilman efektejä! ^_^

Drasko (houstini) kertoi, että Santorinin kylien talot eivät aina ole olleet näin värikkäitä. Vaikka saaren uniikki idylli on aivan aitoa, ovat rakennukset kuitenkin olleet muinoin paljon vaatimattomamman värisiä. Niitä alettiin maalata kirjavimmiksi jotta näkymät olisivat matkailun kannalta vieläkin houkuttavammat.

Kiitos voimakkaan auringon, talot täytyy maalata uudelleen joka kevät.

Oian juurella, 220 portaan matkan päässä, on Ammoudin pieni kalastajakylä. Eilen oli niin mielettömän kuuma päivä että heittäydyin täällä laiturilta uimaan syötyäni ensin hikihelmeilevän lounaan yhdessä kalatavernoista. Vaikka Ammoudissa ei ole varsinaista rantaa, käyvät paikalliset täällä uimassa koska vedet ovat kirkkaat ja puhtaat.

.

Vähänkö taas harmitti kun kamerasta loppui akku juuri kun auringonlaskuspektaakkeli saavutti kliimaksinsa. (Lainakameran "harmeja" - eihän mukana tullut kuin yksi akku ja jos olisin ollut fiksu olisin tietty ostanut toisen mukaan...)

Auringonlaskujen upeus Santorinilla ei ole kyllä millään lailla liioiteltua. Kun oranssinpunainen pallo laskeutuu kraaterin taakse mereen värjäten kallion reunalla roikkuvan kyläidyllin kultaiseksi, on näkymä jotain niin huikeaa että enpä ole vastaavaa muualla kokenut. Taisi jäädä Brasilian Jericoacoaran sunsettikin toiseksi.

.

Siinä missä Naxos oli jo hiljentynyt, jatkuu turistisesonki vielä täydellä teholla Santorinilla. Auringonlaskun aikaan katujen reunat ja näköalapaikat täyttyvät ihmisistä jopa ruuhkaksi asti.

Draskolla on tänän syntymäpäivä, ja hän aloitti aamun naulaamalla pihakeinuun uuden taideteoksen (? :D).

Jack the one-eyed cat.

Okei. Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.

Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä.... Miten tällaista on olemassakaan? Tänne jos minne sopii pienoismalliefekti....

.

.

.

.

.

.

.

Mykistävää.

Hotellini Naxoksella sijaitsee melkein rannalla. Koska majoitukseeni ei kuulu aamiaista, haen aamulatteni lähikahvilasta ja mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia varhainen kahvi aurinkoisella, tyynellä rannalla.

Jutun kuvat eilisaamun kahvikävelyltä.

.

.

Naxos on kesäkuukausina todella vilkas, mutta syyskuun aikana meno hiljenee kunnes sesonki päättyy lokakuussa. Välillä täällä on oikeasti niin hiljaista että olo on kuin sunnuntaikävelyllä Maarianhaminassa.

Ruotsalaisten turistien määrästä voin päätellä, että naapurimaastamme tänne vielä lentää pakettimatkalaisia. Hotellin isäntä kertoi charterlentojen kuitenkin päättyvän viimeistään lokakuun ensimmäisellä viikolla. Tuntuu kyllä ihan hassulta että "sesonki päättyy", kun säiden puolesta täällä voisi viettää kesälomaa aina marraskuuhun saakka.

Minulla on reissussa lainakamera Canonilta. Normaalisti kuvaan omistamillani Canonin 50D:llä ja 400D:llä, mutta tällä matkalla oli tärkeää säästää tilaa rinkassa. Kysyin olisiko Canonilla lainata minulle jotain kivaa kompaktia, mutta tehokasta kameraa ja heiltä tarjottiin Powershot G12-pokkaria.

Olen niin tottunut järkkäreiden suomaan kontrollinvapauteen ja kennon kokoon että aluksi tuntui suoraan sanottuna ihan kököltä kuvata pokkarilla. G12:lla pystyy kuvaamaan myös täysmanuaalisilla asetuksilla, mutta "jälki" ei luonnollisestikaan ole samaa kuin järkkärillä. Esimerkiksi bokeh-efektiä ei tällä kameralla saa aikaan suurimmallakaan aukolla (2.8). Olen kuitenkin ollut kameraan oikein tyytyväinen - etenkin kun löysin sen valmiista kuvausasetuksista miniatyyri- ja elävät värit -moodit.

.

Joudutte mahdollisesti kyllästymiseen saakka näkemään reissukuvia miniatyyrimoodilla kuvattuna. ^_^ Olen tosi ihastunut siihen. Kyseessä on siis ns. tilt-shift -efekti joka "oikeasti" vaatisi tilt-shift-objektiivin tai kunnon Photoshop-näperryksen. G12-kamera käsittelee kuvan puolestasi.

Yllä olevasta esimerkkikuvaparista näkyy hyvin miten miniatyyrimoodi ei ainoastaan luo tilt-shift-efektiä vaan myös toistaa kuvan värit syvempinä ja elävämpinä. Me likes!

.

Tykkään myös "Erittäin elävä" -tehosteesta, joka tuo kuviin runsaammat värit (vertaa ylä- ja alakuvat). Tokikaan tehoste ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja värit saattavat joskus olla aivan epäluonnollisen intensiiviset, mutta esimerkiksi auringonlaskua kuvatessa värit toistuvat upeina. Ja kyllä tuo ihan kivasti rantaolosuhteisiinkin sopii.

Kun tällä vempeleellä voi kuvata videotakin niin pidän sitä kyllä tosi kätsynä matkakaverina. Meitsihän on niin takapajuinen tekniikka-asioissa että kuvaan läppärin Photoboothilla jos tarvitsen videomatskua. (Näkisitte mun puhelimen vuosimallia 2002...! Ei mitään smartphoneja tällä emännällä...)

"Erittäin elävä" Sanni :)

Ainiin - netistä muuten löytyy myös ilmaisia Tilt-shift -ohjelmia jos joku innostui miniatyyriefektistä. Löysin mm. tällaisen: Tiltshiftmaker.com.

Nyt tämä lähtee taas hakemaan aamukahviaan ja nauttimaan rannan seesteisyydestä.

Olen jo siirtynyt Naxoksen verkkaisiin lomatunnelmiin, mutta tämä postaus on vielä omistettu Ateenalle.

Ajatuksia reissun ensimmäiseltä viikolta.

Joka-aamuinen rasvaushärdelli naurattaa. Hieron itseeni en vähempää kuin neljää eri aurinkosuojaa ennen ulos menoa; SK50-voidetta huulten ympärille, SK20-voidetta silmien ympärille, SK15-voidetta muualle kasvoihin ja SK10-voidetta vartaloon. Onnittelut suojakerroinbisnekselle, you’re doing good…!

Olen tosi onnellinen.

Ô de L’Orangerie oli ehdottomasti oikea tuoksuvalinta matkalle. Hyrisen tyytyväisyydestä joka kerta kun suihkautan sitä.

Ateena on valtava, kaoottinen, saasteinen ja monen mielestä ruma. Minulle se on lempeä, kotoisa, lämmin. Ystävä. Silmänkantamattomiin jatkuva talomeri on kuin syli jonka turvaan on aina ihana palata.

.

.

.

Olimme kuvan teatterissa sunnuntaina Dead Can Dancen konsertissa. U-s-k-o-m-a-t-o-n  elämys.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

 Rakkaat Ateenan ystäväni.

.

Yhdistin maanantaina "työn" ja huvin ja kävin tutustumassa KORRESin tehtaaseen ja pääkonttoriin. Vierailu oli erittäin kiinnostava ja sain todella vaikuttavan kuvan Korresin filosofiasta. Juttua pukkaa ulos kun jaksan/ehdin sen kirjoitella kasaan.

Mutta nyt... jos vain kamerani akku on latautunut (siksi ylipäänsä olen koneella tähän aikaan päivästä...! ^_^), lähden Naxoksen vanhaan kaupunkiin.

(Julmahuvin ystävät voivat halutessaan klikata taustamusiikin täältä :))

Seuraa ensimmäinen varsinainen "on the road" -postaus. Olen viettänyt reissun ensimmäisen viikon Ateenassa paikallisten ystävieni luona ja ensimmäistä kertaa koskaan millään reissulla todella ottanut iisisti.

Jos keltä tahansa kanssani matkustelleelta kysyy, allekirjoittavat kaikki varmasti sen, että Sanni ei todellakaan ole mikään lomalla chillailija. Vierailtavan kohteen must-nähtävyydet ja parhaat kävelyreitit on listattu jo viikkoja ellei kuukausia aikaisemmin ja kohteessa mennään melkein minuuttiaikataululla nenä opaskirjan väliin puristuneena. Saatan kokea jo pakatessa stressiä siitä, ehdinkö varmasti nähdä tulevalla lomalla kaikki tärkeät paikat, puistot, museot ja monumentit.

Tällä kertaa asiat ovat aivan toisin. :) Ei listoja, ei yksityiskohtaisia suunnitelmia, ei sidottuja aikatauluja... Nyt on tarkoitus vain nauttia olemisesta.

Ateena on minulle tuttu ja rakas paikka jo monen monelta vierailulta, ja haluankin nyt jakaa kanssanne yhden "kätketyn helmen". Kuinka moni on Kreikassa syönyt bougatsaa? Se on filotaikinasta ja joko makeasta kreemistä tai suolaisesta täytteestä kuten juustosta tehty leivonnainen. Nykyisellä ruokavaliollani en enää tätä herkkua syö, mutta kreemiversio on ennen kuulunut ehdottomiin Kreikan suosikeihini.

Ystäväni vei minut Psirin kaupunginosassa Iroon-aukiolla sijaitsevaan Bougatsadiko-leipomoon, joka on kuulema kaupungin paras bougatsa-mesta. Ja edullinen! Kuvan annos suklaakuorrutteista bougatsaa maksaa 2 euroa, ja tuosta olisi riittänyt varmaan kolmelle. Ystäväni kiusasi minua tuomalla annokseen kaksi lusikkaa, mutta pysyin tiukkana. ^_^ Koska ruokavalioni tarkoitus ei kuitenkaan ole olla haudanvakava, aion saarilta palattua suoda itselleni yhden bougatsatuokion. Itse tykkään bougatsastani sen perinteisimmässä muodossa kanelilla tarjoiltuna.

Tätä lukiessanne olen Astrosin pienessä merenrantakylässä ystäväni luona (postaus on ajastettu). Tiistaina suuntaan saarille, ja ensimmäinen kohteeni tulee olemaan Naxos. En halua tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia, mutta suuntaa-antava reitti-ideani veisi minut Naxokselta Santorinille, sieltä Karpathokselle, sitten Rhodoksen kautta Symille, josta Kalymnokselle ja Patmokselle.

Naxoksella majoitun hostelliin ja Santorinilta olen jo löytänyt mukavan Couchsurfing-isännän. Kyllä, isännän. Miten kummassa lähes kaikki kreikkalaiset Couchsurfing-houstit ovatkaan miehiä..... No, kaverilla on hyvät referenssit joten ei kun menoksi! :)

Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka olen vielä Kreikassa, ajatukset hapuilevat jo tuleviin kohteisiin. Seuraavaksi saatan suunnata Albaniaan.... Sinne pääsisi kätevästi bussilla Ateenasta tai sitten lautalla Korfulta.

Matkakohteista puheen ollen, oletteko huomanneet portaalin etusivulla että Indiedaysin yhteistyökumppanilla Yves Rocherilla on parhaillaan menossa kilpailu jossa voi voittaa 1000 euron arvoisen matkalahjakortin? Sivulla puhutaan matkasta Pariisiin, mutta itse asiassa voittolahjakortin saa käyttää mihin tahansa kohteeseen. Nice! :) Kävin juuri osallistumassa, eihän sitä koskaan tiedä vaikka onni potkaisisi....Käykäähän tekin ihmeessä osallistumassa täällä. Ja oijoi, vähänko kauniina Pupulandian Jenni tuossa Rocherin lookissa....  (murmur.... minkäs takia kauneusbloggareita ei pyydetä tuollaisiin meikkikamppiksiin...? Vitsivitsi...! ^_^)

Tässä meillä on taas sarja, joka aiheuttaa minussa vähän samanlaisen reaktion kuin Mäyrävoiteet aikoinaan. Burt's Bees. Okei, Pertin mehiläiset eivät ole ehkä ihan niiin suloisia kuin überhellyttävät mäyrylit, mutta kun näin Burt's Beesin purkit saatoin vain ajatella, "Voi kuinka söpöjä...!"

Eivät siis pelkästään itse mehiläiset, vaan purkkien design yleensä. Etenkin pikkuinen Radiance-seerumi aiheutti "Aaaaw!" -reaktion.

Eikö olekin symppiksiä purkkeja? Sympaattiselta vaikutti hintakin, sillä kerrankin jotain maailmalla kulttimaineessa olevaa sarjaa ei hinnoiteltu Suomessa ainakaan ihan hurjan törkeällä "brändilisällä". Hintaesimerkkeinä kasvovoiteet 29,90, putsarit 15,90-17,50 ja käsivoiteet 13,90. Tokihan tuotteet ovat kuitenkin kotimaassaan Jenkkilässä edullisempia.

Monet tuntevat Burt's Beesiltä vähintään legendaarisen huulirasvan, joka on kuulunut kosmefriikkien vakio-Jenkkituliaisiin. :)

Näitä tuli siis myyntiin omallekin työpaikalleni, ja ehdin niitä hypistellä ja ihastella tovin ennen reissuun lähtöä. Minulle kolahti "Pertin" PR-toimistolta myös pieni testipaketti, mutta harmikseni en tällä kertaa saanut itse vaikuttaa paketin sisältöön sillä muuten olisin ehdottomasti valinnut kasvoputsareita.

Burt's Beesin tuotteilla ei ole luonnonkosmetiikkasertifiointia, mutta luonnon raaka-aineiden pitoisuus kaikissa tuotteissa ylittää 90 prosenttia ja on useimmissa > 98 tai 100%.

Burt's Bees sai alkunsa 80-luvulla, kun mehiläistenhoitaja Burt Shavitz ja ystävänsä Roxanne Quimby alkoivat valmistaa kynttilöitä Burtin hunajabisneksestä ylijääneestä mehiläisvahasta. Kynttilät saivat jäädä 90-luvun alussa, kun kaksikko keksi klassikkohuulirasvansa reseptin. Mehiläiskuningatarhyytelöä, hunajaa, mehiläisvahaa ja siitepölyä (!) sisältävien kosmetiikkatuotteiden valikoima kasvoi pikkuhiljaa vuosien varrella, ja nykyään Burt's Beesin valikoimassa on jo yli 150 tuotetta. Suomessa on myynnissä  rajattu valikoima, en osaa sanoa kuinka monta tuotetta yhteensä.

Radiance-päivävoiteessa on raikas, ohuehko koostumus ja hyvä "kosmeettinen miellyttävyys" (rakastan tätä termiä, se on vain niin kuvaava! ^_^). Sopii normaalista sekaiholle,  myös pintakuivalle. Iho jää ravitun ja hyvin kostutetun tuntuiseksi. Tykkään!

Purkki-pakkaus on tietysti epähygieeninen mikä on vähän harmi, ja sen vuoksi harkitsin pitkään viitsinkö edes avata ja kokeilla tätä juuri ennen matkalle lähtöä, kun mieluiten sitten ottaisi tuotteen samantien säännölliseen käyttöön. No, kyllä se nyt 3 kk säilyy vaikka avasinkin...! ^_^

Mango & Orange -linjan vartalovoissa oli omaan makuuni ehkä vähän liian voimakas tuoksu, mutta koostumus oli juuri niin samettinen ja ravitseva kuin vartalovoilta voi odottaa. Itse käytän kuitenkin mieluummin emulsioita, eli tätä tuotetta en itse olisi valinnut testiin.

Ilmeisesti muuten Burtsin valikoima vaihtelee jopa maittain ja maanosittain, sillä en löytänyt Mango & Orange -tuotteita Jenkkilän Burts-sivulta lainkaan.

Peach & Willowbark -kasvokuorinta menee Mr Karkkipäivän käyttöön. Tässä kuorinnassa on aika jämerät persikankuorirakeet hoitamassa hommaa, enkä suosittele tätä ainakaan herkkäihoisille. Miehen paksummalle iholle sopii loistavasti. Misteri tämän jo kokeilikin, mutta eipä hänellä tuttuun tapaan ollut oikein mitään sanottavaa... (Mutta meni herran edellinenkin kuorinta loppuun eli kyllä se varmaan tämän "kaikessa hiljaisuudessa" pois käyttää...! ^_^)

* * *

Burtin mehiläiskosmetiikkaa myyvät Suomessa Kicksit, Helsingin Stockmann ja nettikauppa http://iloveburt.fi/. Stockmannilla on Kicksejä laajempi valikoima. Tuosta I Love Burt -nettikaupasta on todettava, että se on edelleen varsin keskeneräinen ja valtaosa teksteistä on ruotsiksi (sitä käännetään parhaillaan Ruotsin sivustosta), eikä tuotteitakaan ole myynnissä kuin muutamia vaikka kauppa on ollut auki jo toista kuukautta. Hmmmmmm.....

Putsarit on aina olleet yksi eniten itseäni kiinnostava tuoteryhmä, ja kotiuduttuani aionkin ehdottomasti hankkia joitain Burtsin putsareita kokeiluun. Olen testannut pienen näytteen Radiance-puhdistusvoiteesta, ja se tuntui aivan ihanalta. Missään Burtsin kolmesta Suomessa myytävästä putsarista ei muuten ole sulfaatteja tai muita voimakkaasti peseviä tensidejä, eli hellävaraisen puhdistustuotteen etsiville aivan loistava sarja! *innoissaan*

...ja hei, jos tykkäätte banaanin tuoksusta niin käykääpä nuuhkaisemassa Beeswax & Banana -käsivoidetta... Näin aitoa, herkullista banskun tuoksua en ole aiemmin kosmetiikassa kohdannut, ei ehkä vähän tee mieli nuolaista ja maistaa...! ^_^

P.S. Aiheeseen sopivasti ihan pakko jakaa tämä pieni juttu teidän kanssa: olin eilen kahvilla yhden kreikkalaisen ystäväni kanssa ja juttelimme mm. Kreikan kurjasta tilanteesta ja työpaikoista. Tapaamisen lopuksi ystäväni sanoi yhtäkkiä hymyillen, että "No onhan mulla aina mun mehiläiset..!" Olin ihan että "Anteeksi mitä?" Ja hän kertoi että hänellä on kaupungin ulkopuolella omia mehiläispesiä! Pesiä on vasta niin vähän että hunajaa riittää lähinnä omaan käyttöön, mutta ystäväni, joka siis työskentelee aivan eri alalla, kertoi liikuttavan innostuneesti kuinka mehiläistarhaus on aina kiehtonut häntä. Hän sanoi että voisi kuvitella hylkäävänsä nykyisen hyväpalkkaisen työnsä jonain päivänä ja omistautuvansa mehiläisille.

Kaikkea sitä oppii ystävistään vuosien jälkeen...! Jotenkin ihana tarina, tulin siitä hyvälle tuulelle. <3

A, B, C, D, Bee, Bee, Bee…

Ei tule beebeebuumille loppua. Ja nyt kun vielä Big Brother on taas TV-aalloilla niin tähän eeppisen kirjainyhdistelmään ei voi olla törmäämättä melkein kaikkialla.

Tänään Karkkipäivässä vertailussa kolme BB-voidetta edullisemmilta merkeiltä, Cliniquen uutuus selektiiviseltä puolelta sekä yksi korealainen BB. Muistinvirkistyksenä kerrottakoon, että BB-voiteethan ovat merkistä riippuen joko sävyttäviä päivävoiteita tai jotain sävyttävän päivävoiteen ja meikkivoiteen väliltä hoito-ominaisuuksilla ja/tai korkealla suojakertoimella varustettuna.

Lumenen Vitamin C+ -linjaan liitettyä BB-voidetta saa kahdessa sävyssä. Minä sain testiin sävyn 02, joka tuubista puristaessa näyttää liian tummalta kasvoihini, mutta sinne se vain kummasti sulautuu. Lopputulos on hieman päivettyneen, mutta luonnollisen näköinen.

Postauksen ennen- ja jälkeen kuvista näkyy hyvin elokuisen ihokohtaukseni eteneminen...! ^_^ Lumene peitti aikas kiitettävästi.

Olen lukenut Lumenen BB:stä muutamia ihastuneita kommentteja eri blogeista, ja on se vain minunkin liityttävä joukon jatkoksi. Voiteen koostumus tuntuu erittäin miellyttävältä, se levittyy tasaisesti ja peittää yllättävän hyvin. Aivan eri kamaa kuin Lumenen Arctic Aqua –linjan ohut, sävyttävä kosteusvoide. Pinta ei kuitenkaan kestänyt kaikkina testipäivinä siistinä. Kaipaa päälleen puuteroinnin.

Kenelle sopii? Kaikille paitsi ehkä hyvin rasvoittuvalle iholle, älkää nuoremmat kavahtako tuota "anti-age"-nimikettä.

Sävyvertailua

Yves Rocherin BB-voidetta saa Suomessa vain yhdessä sävyssä. Light-sävy on vaaleanpunertava ja aika vaalea. Rocherin BB eroaa merkittävästi valtaosasta muita BB-voiteita siinä, ettei siinä ole lainkaan suojakerrointa.

Ennen- ja jälkeen kuvassa ei suurta eroa = hyvin läpikuultava peittävyys.

Vaikka sävy näyttää aivan liian vaaleanpunertavalta iholleni, se on sen verran läpikuultava että mukautuu kumman luonnollisesti kasvoilleni. Yhtenä päivänä tein jopa niin, että laitoin toiselle puolelle naamaa Lumenen 02:sta ja toiselle puolelle Rocheria, ja vaikka ne ovat tuubista puristaessa todella kaukana toistensa sävystä, ei naamani näyttänyt kovinkaan kaksiväriseltä. Hassua.

Rocherin BB:n koostumus on L'orealin Revitaliftin ohella testaamistani eniten perinteisen sävyttävän päivävoiteen tuntuinen, eli siitä puuttuu monille beebeille ominainen puuterisuus.

Kenelle sopii? Vaaleaihoisille henkilöille joiden hipiässä ei ole paljon peitettävää ja niille, jotka eivät kaipaa voiteeseensa suojakerrointa.

L’orealin Nude Magique BB:stä olikin jo juttua dewy nude –meikin yhteydessä.  Tämä variaatio on aivan eri tuntuinen kuin muut BB:t. Nude Magiquella on enemmän yhteistä Estee Lauderin legendaarisen DayWear Sheer Tint –voiteen kanssa, tosin L’orealin versio on pelkästään meikkituote eikä toimi kosteusvoiteena. Nude M myös jättää DayWearia himmeämmän, samettisen pinnan.

Siinä missä muut BB:t ovat paksuja ja voidemaisia, on Nude Magique ohut ja ”hiekkaisen” tuntuinen. Peittokykyä ei ole paljonkaan, mutta lukijakommenttien perusteella voide riittää kuitenkin tasoittamaan jopa hieman kirjavaakin ihoa jollain kumman keinolla. Todella luonnolliseen, meikittömään lookkiin tämä tuote on onnen omiaan. Sannin BB-suosikki.

Kenelle sopii? Erittäin näkymätöntä, läpikuultavaa meikkipohjaa etsiville jotka mieluummin välttävät puuterointia.

Olen kokeillut edullisen puolen BB:eistä vielä aikuiselle iholle tarkoitettua L’orealin Revitalift BB:täkin, mutta siitä en jaksanut/ehtinyt ottaa swatch-kuvia. Oikein miellyttävän tuntuinen sävyttävä päivävoide suojakertoimella 20, ei muuta sanottavaa. Ei erotu joukosta millään erityisominaisuudella. Läpikuultava, helposti ihoon sulautuva pigmentti ja kosteusvoidemaiselta tuntuva koostumus. Saatavana kahdessa sävyssä.

Kenelle sopii? Äidille tai mummille joululahjaksi.

Cliniquen Age Defense BB-voidetta on tarjolla peräti kolmessa sävyssä. Suojakerroin on 30. Otin töistä näytteen sävystä 2 Medium. Cliniquen BB täytyy levittää nopeasti, sillä se jymähtää ihoon aikamoista kyytiä. Tulos on kiitettävän peittävä, mutta mielestäni jälki on hyvin meikkimäisen näköinen. Kaipaisin ohuempaa koostumusta jota ehtisi työstää iholle kauemmin.

Minulla oli Cliniquen BB-päivinä suttuinen olo ja aina peiliin vilkaistessa kaipasin viiltävästi siistiä mineraalipohjaani. Kollegalla tuntui olevan vähän samansuuntaisia ajatuksia Age Defense BB:stä. Kuulisin mielelläni jos joku muu on saanut Cliniquen toimimaan paremmin.

Kenelle sopii? Peittävää BB-voidetta etsiville hajusteallergikoille.

Sitten sokerina pohjalla korealainen Misshan Perfect Cover BB Cream. Sain tästä näytteen kaveriltani jolla on viileä ja paljon vaaleampi iho kuin minulla, ja niinpä sävy 21 ei ole minulle se kaikkein ihanteellisin. Mutta ei sen väliä, koostumuksen testaus tässä lähinnä kiinnostikin. ”True-beebeistit” vannovat nimenomaan näiden korealaisten versioiden nimeen, ja alusta saakka olen kuullut kommenttia kuinka ne ovat pääsääntöisesti ihan eri kamaa kuin länkkäriversiot. Nyt Misshan kokeiltuani voin vilpittömästi allekirjoittaa tuon väittämän.

Misshan BB on todellakin erilainen kuin muut testaamani BB-voiteet. Koostumusta on vaikea kuvailla; se on paksua, peittävää ja jämäkkää, mutta samalla kuitenkin notkeaa eikä yhtään kuivan tuntuista. Levittyy kasvoille tasaisesti eikä jää näkyviin naamiomaisena meikkinä, vaikka pigmenttiä on runsaasti. Kaikki punoitus kasvoiltani häviää hetkessä ja havaintoni mukaan voisin käyttää Misshan BB:tä jopa peiteaineena silmänalusilla, niin peittävältä se tuntuu. Yhtenä päivänä jopa testasinkin Misshaa siihen tarkoitukseen, mutta voide kertyi silmänalusjuonteisiin kun unohdin kiinnittää sen puuterilla.

Missha ei poikkea länkkäreistä ainoastaan koostumuksellaan vaan myös lupauksillaan. Siinä missä uuden BB-aallon sävyttävät päivävoiteet ovat kaukana Christine Schrammekin alkuperäisestä Blemish Balmista, on korealaisissa voiteissa vielä alkuperäiselle uskollisia ominaisuuksia ihon vaalennuksesta arpien korjaukseen. Misshan Perfect Cover BB Creamin vaikuttavista aineista löytyy sinkkioksidia (poistaa tulehdusta ja auttaa aknen & haavojen hoidossa) ja arbutiinia (hillitsee melaniinintuotantoa --> vaalentaa ihoa).

Silikonikammoisille tiedoksi että voide sisältää myös paljon silikoniyhdisteitä, ja nämä ainesosat osaltaan tekevät voiteesta niin notkeaa ja kauniisti levittyvää. Voiteessa on niin paljon pigmenttiä ja voimakas suojakerroin (SPF 42) että ilman silikonia se jämähtäisi kasvoille kuin mutanaamio. Silikonin ja yllämainittujen vaikuttavien aineiden lisäksi incissä on myös sangen laadukas loppuosa - luonnonöljyjä, skvalaania, hyaluronihappoa, rosmariiniuutetta, keramidia...

Kenelle sopii? Todella peittävää, suojaavaa ja hoitavaa BB-voidetta etsivälle. Niille jotka jaksavat nähdä netistä tilaamisen vaivan.

 * * *

Mikä on teidän BB-suosikkinne? Oletteko testanneet monia merkkejä?

Aamukahvilla Helsinki-Vantaan lentokentällä avasin ensimmäisen sivun Mr Karkkipäivältä saamastani matkakirjasta.

Tulihan siinä vähän tippa linssiin.

* * *

Vietän matkani ensimmäiset päivät kreikkalaisten ystävieni luona Ateenassa. Täällä pelaavat nettiyhteydet vielä moitteettomasti, eli ehdin varmaankin täällä ollessani viilata valmiiksi nuo "viittä vaille" jääneet postausjutut.

Olen viettänyt iltaa Kreikan saarten opas sylissäni ja erilaisia saarihyppelyreittejä greekferries-sivustolla suunnitellessa. Lähtisikö sitä ensimmäiseksi klassiselle Santorinille vai vilkkaan Naxoksen kautta Dodekanesian saarille.... Symi neoklassisine taloineen näyttää tyrmäävän tyylikkäälle, mutta toisaalta Karpathoskin houkuttaa karulla kauneudellaan....

Ehkä päätän vasta satamassa..! ^_^

Vielä toinen erä näitä yön kähmässä otettuja hämäriä kuvia... Eli matkaan lähtevät meikit.

Lumenen persikkainen huulikiilto "Jää viereeni" (ajoilta jolloin Lumenen kiilloilla oli vielä nimet, nythän niillä on vain numerot...), Viva La Divan punat Back Stage ja Red Night, Jemma Kiddin voidemainen poskipuna Guava, Make Up For Everin Aqua Smoky Lash - ja Lancômen Hypnôse Star -minimaskarat ja BeYu'n ruskea dippieyelineri.

Meikkipohjaksi Lily Lolon In The Buff. Hetken mielijohteesta pakkasin vielä Make Up For Everiltä saamani fuksiapinkin minihuulipunan jos nyt joku päivä tekee mieli oikein irroitella ^_^.

Sitten!! Nuo pikkupussukat sisältävät ihan mahtavan tuotteen joka tulee kyllä todella tarpeen meikäläiselle aurinkoisemmille seuduille matkatessa. Tiedätte mun hyperpigmentaatio-ongelman huultenympärysiholla? Olen käyttänyt alueella Biothermin SK 30 -silmänympärysaurinkovoidettani, mutta nyt mulla on siihen vielä parempi ja tehokkaampi tuote. MUFEn UV Prime on ohut, suojakertoimella 50 varustettu meikinpohjustusvoide. Olen jo aiemmin kokeillut SK 50-voidetta hyperpigmentaatioalueelle, mutta se (kuten monet korkeasuojakertoimiset) oli jähmeää ja paksua ja jätti ihon valkoiseksi ja kiiltäväksi. UV Prime taas on ohut ja imeytyy näkymättömäksi! Aivan täydellinen tarpeeseeni.

Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, Lumenen kulmageeli (ok, tämä on ehkä vähän turha... :P), Ardenin silmämeikinpohjustus, EcoToolsin kabuki ja iltatuoksuksi minipullo Lancômen uutta La Vie Est Belle -tuoksua.

Luomiväreiksi valikoituivat nämä kaksi palettia ihan vain muotonsa vuoksi. Cliniquen Plum Seduction -paletissa on vaalea ja tumma liila sekä vaalea hopeabeige sekä tumma harmaanruskea (sävyt eivät tosiaankaan oikein näy näissä yökuvissa). Inglotin paletissa on yksi perusvaalea ja kaksi kuparista sävyä. Meikkipussukkani on sen mallinen että sinne mahtuu joko yksi neliskulmaisempi meikkipaletti tai sitten kaksi tällaista kapeampaa suorakulmaista. Joten MACit jäivät tällä kertaa kotiin....

Kynät! Valitsin mukaan kolme Yves Rocherin vedenkestävää automaattikynää (hyviä matkalla kun ei tarvitse terottaa ja kestävät rannallakin), ja loput kuvan kynistä menivätkin sitten vaihtoon kuvan oton jälkeen. Lord & Berryn musta tussilaineri vaihtui L'orealin Superlineriin ja terotettavat puukynät jätin kotiin.

Ja tällaisilla pakaaseilla mä sitten lähden. Ei ole paljon kolmeksi kuukaudeksi, mutta tarkoitus on sitten vaikka heittää hiertyneet halpistopit roskiin ja ostaa matkan päällä uudet tilalle. Halusin kompaktin rinkan ja pienen tavaramäärän jonka kanssa jaksaa kävellä pidemmänkin matkan. Opin aika paljon 90-luvun interreileiltä jolloin mukana kulki niin suuri rinkka että muiden matkustajien piti aina esim. junassa auttaa se mun selkään...... :D

Reissun ajaksi vaihtui tuollainen toisenlainen banneri, kuva on mun Etelä-Afrikan reissulta Kapkaupungista. Aika karkkipäivämäinen katumaisema...!

Mulla jäi muuten useampikin postaus melkein julkaisukuntoon, eli jos/kun vain pääsen matkalla päivittelemään niin vielä olisi tulossa mm. BB-voidevertailua, toinen Jemma Kidd -meikki, uuden luonnonmukaisen ihonhoitosarjan esittelyä ja mitähän kaikkea siellä vielä oli.... Eli kosmetiikkapostaukset ei jää ainakaan heti tauolle. :)