Nyt on taas niin monia kivoja juttuja vireillä että jos tätillä olisi insta-tili niin sinne olisi tänään ilmestynyt kuva Sannista ja #innoissaan. :)
Toivottavasti pääsisin jo viikonloppuna kertomaan teille yhdestä koko syksyn työn alla olleesta jutusta..! :)
Joo, tiedän että tällaiset salamyhkäilyvihjaukset on ankeita, ei vain malttaisi enää olla hiljaa..! :)
Myös seuraavat asiat ilahduttavat:
* Join juuri kauden ensimmäisen glögin.
* Sain neljän kuukauden juurikasvun värjättyä ja hiukset freesattiin muutenkin taas asteen viileämmiksi.
* Anoppi oli ostanut pihkavoiteen mun blogijutun takia! Siis mahtavaa että anoppi ylipäänsä lukee mun blogia (terveisiä sinne maalle <3) mutta että hän vielä innostuu ostamaan jotain mun suosituksesta :D Ja pihkavoide oli kuulema toiminut erinomaisesti pitkään vihoitelleen haavan parantajana!
* Sain vihdoin päivitettyä iPadin käyttöjärjestelmän ja Ruutu toimii taas ja voin katsoa Vain Elämää -jaksoja kuntosalin juoksumatolla :D
* Syksy on ihanaa aikaa! Kreikassa on ihanaa mutta niin on Suomessakin! :)
. . .
Kuvien meikki:
Silmät: Urban Decay Naked Smoky -paletin sävyt Slanted, Dagger, Combust ja Thirteen
Meikkipohja: Garnier BB-voide + Lumene Sun Radiance Skin Tone Perfector
Poskipuna: Tarte Exposed
Huulipuna: Dior Rouge Dior #298 Beige Rita
Tiedätte, että olen eyeliner-tyttöjä.
"Signature"-lookkiini kuuluu siipimäinen rajaus, siksi eyeliner. Joko nestemäinen tai voidemainen/geelimäinen.
Näistä kahdesta voidemainen on ehdoton suosikkini, johtuen sen paremmasta hallittavuudesta nestemäiseen verrattuna. Juuri tätä asiaa haluan tänään valottaa :) Mikä tekee voidemaisesta eyelinerista paremman nestemäiseen verrattuna?
(Voidemaisia eyelinereita kutsutaan alalla itsepintaisesti geelimäiseksi, vaikka ne eivät todellakaan ole geelimäisiä. Koostumus on hyvin samanlainen kuin voidemaisissa luomiväreissä, ehkä aavistuksen jäykempi.)
Voidemaisen eyelinerin ainoa miinus nestemäiseen verrattuna on (minun mielestäni) sivellin, joka on hankittava erikseen ja kuljetettava erillään itse eyelinerista. Lisäksi se on pestävä jokaisen käytön jälkeen.
Nestemäinen on kieltämättä nopeampi käyttää kun sivellin on mukana pakkauksessa.
MUTTA. Nestemäinen koostumus asettaa tietyt haasteensa.
Koska koostumus on sanalla sanoen märkä, sitä on vaikeampi hallita kuin voidemaista.
Ongelma #1: Märkä eyeliner leviää helposti luomella, jopa tottuneella meikkaajalla.
Tässä kuvassa vähän liioittelin leviämisefektiä räpyttelemällä silmää heti rajauksen laiton jälkeen, mutta näin voi käydä hyvin helposti. Ihan näin pahasti nestemäinen eyeliner ei minulla joka kerta tahri, mutta joudun aina pitämään silmää hetken kiinni kesken meikkauksen jotta rajaus kuivuu, muuten se karkaa luomen juonteisiin ja vekkeihin.
Myös siiven häntää on vaikeampi saada siistin teräväksi voidemaiseen verrattuna, koska nestemäinen koostumus luonnollisestikin leviää herkemmin eikä "jää aloilleen".
Märkyyttä voi vähentää pyyhkimällä nestemäisen eyelinerin sivellintä pullon suuhun ennen iholle vientiä, mutta tällöin menettää myös osan pigmentistä. Tämä on nestemäisen eyelinerin ongelma #2: pigmentin epätasainen sekoittuminen nesteeseen.
Pulloa täytyy aina muistaa ravistaa ennen käyttöä, ja siltikin jälki on usein epätasaista. Sivellintä on dipattava purkkiin monta kertaa jotta saa tasaisen värisen/peittävän jäljen. Ja joka dippauksella tulee taas lisää nestettä = märempi tulos, pidempi kuivumisaika, leviämis/tahriintumisvaara.
Voidemaisessa eyelinerissa koostumus on stabiili ja pigmentti on sekoittunut tasaisesti voiteeseen. Saat joka dippauksella saman verran pigmenttiä.
Tässä rajaus voidemaisella eyelinerilla. Ero on aika selkeä.
Vasen silmäluomeni on vielä oikeaa epätasaisempi ja iho on ripsirajassa hyvinkin "vekillä". Epätasaisuus ei näy kun luomi on meikitön, mutta rajaus paljastaa ihon poimut heti. Minun on hyvin vaikea tehdä vasempaan silmääni täysin tasaista rajausta, ja nestemäisellä se on lähes mahdotonta.
Voidemaisella tulos on huomattavasti parempi. Voide ei karkaa poimuihin niinkuin neste, ja saan rajasta suoremman.
Voin myös täyttää voidemasisella eyelinerilla luomen poimujen aikaansaamat kolot rajauksessa. Nestemäisellä se ei onnistu.
Jos teilläkin on poimuiset tai juonteiset luomet tai olette muuten vain kokeneet ongelmia nestemäisen rajauksen kanssa, suosittelen kokeilemaan voidemaista. Kynä tietysti sotkee kaikkein vähiten, mutta se on myös kömpelömpi eikä sillä saa yhtä tarkkaa ja terävää rajausta kuin nestemäisillä ja voidemaisilla.
Tussi on toinen hyvin tarkkaan tulokseen yltävä rajaustuote ja helpommin hallittava kuin perinteiset dipattavat nestemäiset, mutta se toimii ihanteellisimmin (nuorella) tasaisella iholla. Se ei täytä poimuisen luomen koloja yhtä nätisti kuin voidemainen, joka jäykemmän laatunsa puolesta asettuu poimujen päälle tasaisemmin kuin ohuemman ja nestemäisen laadun tussi.
Kaipaatko lisätietoa? :) Kattava juttu erilaisista eyelinereista täällä.
*
Tutorialini erilaisiin silmänrajauksiin:
Taas näitä mun spontaaneita ideoita! ^_^ Voi olla ettei kukaan ennätä näin lyhyellä varoajalla, mutta kokeillaan onnea.
Löytyisikö Tampereelta luovaa meikkitaiteilijaa ja/tai body paint -artistia, jolta liikensi aikaa tunti tai pari tämän viikon lauantaina eli Pyhäinpäivänä muuan projektiin?
Ajankohta olisi akselilla aamupäivä-iltapäivä, riippuen Sinun aikataulustasi.
Kuva ei liity projektiin, kunhan heitin jotain kuvitukseksi ;)
Luvassa näkyvyyttä Karkkipäivä-blogissa - jos sellainen siis sattuisi kiinnostamaan :)
Voin toki yhteistyön onnistuessa mutta näkyvyyden ei-kiinnostaessa jättää taiteilijan anonyymiksikin toiveiden mukaan :)
Jos olet etsimäni henkilö, ota yhteyttä osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com niin kerron lisää.
*
P.S. Olen ihan unohtanut ilmoittaa Carmex-arvonnan voittajat :) Carmex-huulirasvat lähtevät seuraaville lukijoille:
Roosaa, Kaisu, Tepsu, Camilla, Aahoo, Pilvi, Jansku ja mussu.
Voittajiin on otettu yhteyttä maanantaina. Kaikista muista olen kuullut mutta Camilla - kurkkaatko sähköpostiisi (myös roskapostifiltteriin ;))
Nopea ja helppo metallisen hohtoinen iltameikki Urban Decayn Naked Smoky -paletilla.
Näyttävä, mutta samalla "kiltti" meikki kiitos voimakkaasti valoaheijastavien sävyjen. Meikkiin käytettiin yhtä mattaista ja kolmea hohtavaa sävyä.
Marianna ennen ja jälkeen meikin.
Ennen-kuva on aika sähäkkä sekin, kiitos Urban Decayn Matte Revolution Bittersweet-huulipunan, jota Marianna on käyttänyt päivittäin saatuaan Urban Decay -paketin. Neito rakastui punaan sen verran lujaa että annoin hänen pitää sen - sopii Mariannalle ehdottomasti paremmin kuin minulle :)
Käytin meikkiin sävyjä Whiskey (matta tummanruskea), Radar (hohtava kaakaonsävyinen keskiruskea), Dirtysweet (pronssinen toffee) ja High (hohtava shampanja).
Marianna oli oikeassa - Smoky-paletin sävyt häivyttyvät toisiinsa kuin itsestään. Uskon, että jopa vasta-alkaja saa näillä sävyillä kauniin tuloksen aikaiseksi. :) Ainakin kun pysyttelee hohtavissa sävyissä joiden kanssa ei juuri ole vaaraa liian terävistä varjojen kulmista.
Mistä tunnistaa laadukkaan luomivärin? 1. Se on pigmenttinen. 2. Sen koostumus levittyy kauniisti. 3. Se tarttuu ihoon. (On tosiaan olemassa huippupigmenttisiä sävyjä, jotka eivät kuitenkaan kunnolla tartu kiinni ihoon, jolloin luomiväri lähtee kävelemään siveltimen mukana kun yrität häivyttää. Erittäin turhauttavaa.)
Koostumuksen "fiilis" on makuasia, mutta itseäni miellyttävät eniten lähes voidemaisilta tuntuvat, erittäin pehmeästi levittyvät laadut. Urban Decaylla on paljon tällaisia luomivärejä, ja tähän mennessä testaamistani Smoky-paletin sävyistä valtaosa kuuluu tähän kategoriaan ja täyttää kaikki laadukkaan luomivärin kriteerit. On niin fantastista, kun alat huiskia luomiväriä iholle, ja se vain pysyy siinä, häivyttyen kauniin utuiseksi, kuin sulaen naapurisävyyn...
Mariannalla oli pohjustuksena MACin voidemainen Paint Pot -luomiväri sävyssä Bare Study.
Levitin luomivakoon banaanivarjostuksen Smoky-paletin mattaisella tummanruskealla Whiskey-sävyllä. Se näyttää hieman hohtavalta johtuen hohtavasta Bare Study -pohjustuksesta.
Seuraavaksi levitin luomen ulkonurkkaan viistovarjon keskiruskealla, kimalteisella Radar-sävyllä.Sipaisin sävyä myös kevyesti luomivakoon Whiskeyn päälle.
Yleensä teen toisinpäin, eli levitän keskitumman sävyn luomivakoon ja tummimman sävyn luomen ulkonurkkaan. Nyt halusin kuitenkin piirtää Mariannan luomivaon selkeästi esiin, ja mattainen (tummempi) sävy toimii tehtävässä paremmin kuin valoaheijastava.
Kolmantena vaiheena levitin lopulle liikkuvalle luomelle pronssista Dirtysweet-sävyä. Sävy näyttää luomella vaaleammalta kuin paletissa, tai ehkä se johtuu vain kontrastista Mariannan syvänruskeisiin silmiin.
Dirtysweet on erittäin hohtava, metallinen sävy. Mariannan suosikki. Ei ihme, juuri tällaisia sävyjä on niin helppo vain sipaista koko luomelle ja ne näyttävät upeilta yksinään ilman mitään varjostuksia. "Meikkitumpelon" luottosävyjä :)
Seuraavaksi sipaisin ihan luomen sisänurkkaan aavistuksen shampanjan sävyistä High-sävyä, joka on toiseksi vaalein paletin sävyistä.
Tykkään lähes kaikissa meikeissä lisätä vaalean korostuksen luomen sisänurkkaan. Smoky-paletin vaalein sävy Thirteen on mattainen, eikä olisi sopinut tähän meikkiin. Mattainen korostus muuten hohtavassa meikissä näyttäisi oudolta eikä oikein toimisi.
Seuraavaksi häivytin varjostuksen reunat. Parhaiten tähän olisi sopinut lähes ihonvärinen, vain kevyesti valoaheijastava sävy, mutta sellaista ei Smoky-paletissa ole. Niinpä sekoitin High'ta ja Dirtysweetia ja häivytin niillä. Jälleen, Thirteen olisi toiminut huonosti sen ollessa mattainen. Se olisi "katkaissut" meikin metallisen hohtavan kokonaisuuden.
Nyt meikki näytti tältä.
Sävykartta.
Joo tuo mun geelikynnen kasvuraja on karsee! :D Mä niin tiedän. No, nyt se on fiksattu ;)
Taivuttelin kädellä Mariannan päätä oikeaan kulmaan katoavan valon suhteen - meikkasimme ja kuvasimme kilpaa laskevan auringon kanssa :).
Jännästi, viileä Bittersweet-huulipuna näyttää kuvissa sopivan lämpimän silmämeikin pariksi. Livenä ne näyttivät aika kamalalta yhdistelmältä.
Seuraavaksi Marianna putsasi huulimeikin ja tein hänelle superpikaisen meikkipohjan (aurinkolaskeeaurinkolaskee-täytyy-vielä-ehtiä-ottaa-luonnonvalossa-kuva-koko-meikistä-apuaaa).
Meikkipohjaan käytin jotain Mariannan meikkipuuteria (olisiko ollut Clarinsin) ja poskipunaa (Avonin?), jota Marianna ei kuulema itse osaa koskaan käyttää koska pitää sävyä outona. Minusta se sopii hänelle aivan mahtavasti! Kuten alta voi todeta :)
Huulipuna on sekin Avonin.
Halusin meikkiin jonkun nuden punan, mutta sellaista ei tullut Urban Decayn lähetyksen mukana. Kummatkin Smokyn mukana tulleet punat ovat kirkkaita ja räväköitä.
Sellainen meikki siitä tuli :)
.
Kuinkas moni on jo leikkinyt kotona omalla Naked Smokyllaan? :)
.
* * Minun palettini on saatu blogin kautta * *
Historiallinen päivä on koittanut.
Tätä päivää en odottanut näkeväni.
Sanni + designer-kengät. Ja kengille omistettu postaus Karkkipäivässä.
<3
Muistatteko, kun viime talvena hihkuin innosta luettuani uutisen Minna Parikan syksyllä ilmestyvästä My Little Pony -teemaisesta kenkäkokoelmasta?
Kirjoitin silloin, että tässä olisi nyt mahdollisesti elämäni ensimmäinen design-tuote, johon olisin valmis sijoittamaan.
Nyt kokoelma on ilmestynyt.
Ja minulle koitti aikainen jouluaatto, kun misteri veti yllätyskortin hihastaan autossa matkalla Helsinkiin; "Saat joululahjasi jo tänä viikonloppuna".
"Mitä tarkoitat?"
"No ne ponikengät".
Iiiiiii!!!!!
Eilen sitten astuin elämässäni ensimmäistä kertaa Minna Parikan liikkeeseen.
"Saako täällä vetää jotkut pussit omien raihnaisten kenkiensä päälle?" kysyin, tietoisena Totti-chihuahuan pureskelemien Dinsko-saappaideni kontrastista liikkeen maailmaan.
Onneksi liikkeessä ymmärretään huumoria eikä piitata siitä missä kuosissa asiakas sisään saapuu :)
Poni-teemainen kokoelma käsittää neljät kengät (kahdet korkkarit, biker-buutsit ja tuollaiset, öö, miksi noita oikeanpuoleisia tolppakorkoja kutsutaan? :D) sekä laukkuja.
Minulle oli selvää, mitä halusin: ne lakeriset Celestia-piikkikorkkarit.
Celestia-korkkareita on kolmessa värissä: pinkki Berry-Pastel, liila Purple-Green ja musta Black-Rainbow.
Viime talvena julkaistujen kuvien perusteella olin varma, että ottaisin itsestäänselvästi liilat. Onhan se lempivärini.
On nätit <3
...mutta...
...pinkit osoittautuivat vieläkin söpömmiksi ja kokonaisuudeltaan harmonisemmiksi.
Nämä kiitos! :)
Sujahtivat jalkaan aivan täydellisesti....
Olin suunnitellut sijoittavani kenkiin veronpalautuksistani, mutta Joulupukki ennätti ensin :)
Hotellilla ihailin kenkälaatikkoa lapsenomaisen ilon vallassa.
Minulla... tällaiset kengät...!
...mutta uskaltaako näillä koskaan kävellä...?
My precious.
Ateenassa sijaitsee yksi parhaita kasvisruokaravintoloita joissa olen koskaan käynyt: Rosebud. Olen syönyt siellä Ateenassa käydessäni neljä tai viisikin kertaa, saaden aina erinomaista palvelua - viime viikon maanantain tehdessä mieleenpainuvan poikkeuksen.
Kirjoitin ravintolasta kaksi vuotta sitten blogiinkin, kehuen heidän taivaallista mustaa makkaraansa. Missään, toistan: missään en ole saanut näin hyvää kasvismakkaraa. En edes Zürichin maailmankuulussa Hiltlissä.
Halusin tarjota Mariannalle illallisen kiitoksena hänen vaivannäöstään Urban Decay -meikkijutun kanssa.
Marianna halusi Rosebudiin. Hän kertoi, että kahden vuoden takainen Rosebudissa jakamamme kikhernepizza oli edelleen muistoissa yhtenä erikoisimmista ja herkullisimmista ruokakokemuksista. Marianna ei ole kasvissyöjä, eikä hän normaalisti käy vegeravintoloissa. Siksi Rosebud edustaa hänelle hyvin erityistä ravintolaelämystä.
Eli osoitteeksi Rosebud, Kolonaki siis. :) Kolonaki muuten on Ateenan keskustan rikkaiden kaupunginosa, ns. mini-Beverly Hills. ("Todellinen" Beverly Hills on Kifissian lähiö keskustan ulkopuolella.) Kolonakista et juurikaan löydä perinteisiä halpoja tavernoita vaan valkopöytäliinaisia, kalliimman tason ja lähtökohtaisesti myös paremman palvelutason ravintoloita, ovathan alueen asukkaat jotain ihan muuta kuin perusduunareita.
Mukava illanviettomme sai hämmentävän käänteen, kiitos kuvassa näkyvän pizzan.
Tilasimme alkuruoaksi punajuuri-vuohenjuustosalaatin. Nam. Rosebudin hintataso on kreikkalaisittain korkeampi, mutta suomalaiselle ei mitenkään erityisen kallis; punajuurisalaatti esimerkiksi maksoi 9,50€.
Minä tilasin pääruoaksi samantyylisen kustomoidun setin kuin aiemminkin, eli kasvismakkaraa ja grillattuja kasviksia. Tällä kertaa pyysin mukaan myös hampurilaispihvin (lautasen ylälaidassa näkyvä köntti), sitä kun en ole aiemmin maistanut. Normaalisti kasvismakkara ja hampparipihvi kuuluvat hot dog - ja hampurilaisannoksiin, mutta ravintolalle ei ole koskaan ollut ongelma tuunata minulle special-lautasta jossa saan nautiskella näistä herkuista ilman leipää ja ranskalaisia perunoita.
Sillä nämä ovat oikeasti jotain NIIN hyvää. N-i-i-n hyvää. Rosebudin kasvismakkara valmistetaan sienestä ja fava-pavuista, hampurilaispihvi taas kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta. En kertakaikkiaan voi tarpeeksi ylistää näiden herkullisuutta. Olen syönyt elämäni aikana hemmetin monta versiota kasvisnakeista ja -pihveistä, mutta nämä ovat aivan eri levelillä. Kasvisruoan gourmet-tasoa, todellista artesaaniruokaa.
Marianna halusi myös maistaa kuuluisaa hot dogia, ja tilasi omansa normaaliversiona.
"Taivaallista!" kuului kommentti. "En ole koskaan syönyt yhtä hyvää hodaria, vaihtaisin normaalihodarin tähän koska tahansa!"
.
Mutta sitten se pizza.
Ennen tilausta varmistimme, että pizza todellakin oli se sama jonka olimme syöneet aiemmin. Kyseessä on siis raaka-vegaanipizza, jonka pohja tehdään vehnän sijaan kikhernejauhosta, eikä pizzaa kypsennetä uunissa. Osoitin sormella pizzaa menun sivulla, ja kysyin, tehdäänkö pohja edelleen kikherneistä. "Kyllä", kuului vastaus.
Kun pizza tuotiin pöytään, huomasimme heti, että se oli perinteinen paistettu, vehnäpohjaan tehty pizza. Marianna kysyi tarjoilijalta, oliko keittiössä sattunut joku erhe, sillä tilasimme kikhernepizzan. Keskustelu käytiin kreikaksi, mutta kielimuurinkin yli pystyi havaitsemaan, kuinka tarjoilija närkästyi. Seurasi Mariannan ja tarjoilijan välinen keskustelu, joka nopeasti sai väittelyn sävyn. Tässä vaiheessa Marianna kääntyi puoleeni ja kysyi, emmekö todellakin olleet syöneet kikherneestä tehdyn pizzan täällä aikaisemmin.
Tottakai olimme syöneet, minullahan oli siitä kuviakin. Sanoin tämän tarjoilijalle englanniksi, joka flippasi täysin.
"It is impossible!" tarjoilija sanoi, ja äänenvoimakkuus vain kohosi hänen jatkaessaan, "Rosebud has never, ever had a pizza made out of chick peas! It is impossible that you order such pizza because we don't have one! I bring you the only pizza we have on the menu!"
Huomauttessani tarjoilijalle, että olin varta vasten ennen tilausta kysynyt, valmistetaanko pizza edelleen kikhernejauhosta, tarjoilija hermostui yhä enemmän. Hän kiisti että olimme ikinä pizzan raaka-aineista keskustelleetkaan, ja väitti luulleensa, että olin puhunut kasvisnakeista. (Häh? Nehän tehdään ihan muusta kuin kikherneistä...)
Olimme Mariannan kanssa hyvin hämmentyneitä. Tiesimme kummatkin, miten tilanne oli mennyt, ja tässä tarjoilija seisoi inttämässä vastaan raivon partaalla, vieläpä väittäen että olimme keksineet aiemman kikhernepizzan päästämme.
Sanoin tarjoilijalle, että voisimme näyttää blogista kuvan kikhernepizzasta. Tällöin tarjoilija menetti loputkin itsehillinnästään. Hän huusi: "You are making me crazy! There has never ever been a chick pea pizza in this restaurant, never!"
Sitten hän syöksyi keittiöön. Jäimme istumaan järkyttyneinä.
No, ainakin pizzan täyte näytti hemmetin hyvältä.
Hetken kuluttua tarjoilija palasi. Hän oli mitä ilmeisimmin keskustellut asiasta keittiöhenkilökunnan kanssa.
"Okay. So there has been a chick pea pizza here before."
Saatoin vain arvata miten vaikeaa oli tunnustaa tappionsa.
"But so what? There isn't one anymore, so there you have it, the only pizza we offer right now."
Sitten mies poistui, eikä palannut ennen kuin halusimme maksaa illan päätteeksi. Mies ei pyytänyt anteeksi käytöstään emmekä luonnollisestikaan saaneet laskuun mitään hyvitystä miehen väärinkäsityksestä.
Sanomattakin on selvää, että loppuiltamme oli osittain pilalla pizzavälikohtauksen jälkeen. Herranjestas - joutua nyt tarjoilijan riehunnan kohteeksi kun hän ymmärtää väärin..!
Suomessa mies olisi todennäköisesti saanut käytöksestään vähintään varoituksen. Itsekin asiakaspalvelualalla työskennelleenä tiedän, ettei vastaan väittäminen, äänen korottaminen ja asiakkaalle inttäminen ole millään muotoa sopivaa tai hyväksyttävää käytöstä, totaalisesta itsehillinnän menetyksestä puhumattakaan. Miehen olisi pitänyt mennä välillä keittiön puolelle vetämään henkeä ja laskemaan kymmeneen. Uskomatonta, ettei hän pyytänyt anteeksi edes siinä vaiheessa, kun myönsi olleensa väärässä pizzan suhteen.
Illasta jäi paha mieli.
Mutta - siitäkin huolimatta, ja melkein harmittaa edelleen suositella paikkaa jossa voi joutua tällaisen asiakaspalvelukokemuksen kohteeksi:
Rosebudissa saa maailman parasta kasvisruokaa mitä olen maistanut.
Jopa se pizzan täyte; sientä, jotain kermaista tuorejuustoa, kasvis"bolognese"kastiketta, yrttejä... en edes tunnistanut mitä kaikkea herkullista siinä oli mutta se oli käsittämättömän hyvää. Voisin tilata mokoman vehnäplätyn uudestaan ja maksaa koko hinnan pelkästä täytteestä.
Ja ymmärrän, ettei yksi tarjoilija ja hänen huono päivänsä kerro mitään koko ravintolan henkilökunnasta tai asenteesta. Meillä vain kävi huono tuuri juuri tuona iltana.
Mutta mielenkiintoisesti - Rosebudista ei ole vastattu mitään, kun laitoin sinne palautetta miehen epäasiallisesta käytöksestä. Se tietysti kertoo jotain.
P.S. Oletteko te koskaan joutuneet tarjoilijan kiukun kohteeksi?
Täällä kotona on taas tuttuun tapaan ollut matkanjälkeiset "pikkujoulut", eli olen istunut pakettipinon keskellä availemassa matkan aikana tulleita promolähetyksiä.
Yhdestä paketista paljastui aivan erityisen mukava yllätys;
Carmex-huulirasvoja parin vuoden tarpeeseen! :D
Kyseessä on maahantuojan lahja osallistumisestani LivBoxin syyskuun bloggaajaboksiin.
(Tontut olivat vihdoin tuoneet sen boksinkin... jota odottelin kovasti ennen Kreikkaan lähtöä.)
Yksi lukija juuri kommentoikin bonganneensa kaupassa tämän tarran. Ihan päheetä! ^_^
Ei sitä kuusi vuotta sitten blogia aloitellessaan ihan osannut odottaa, että jonain päivänä kauppojen hyllyiltä voi bongata tarran, jossa minun kerrotaan suosittelevan jotain tuotetta :D
Paketissa oli myös kaksi kappaletta kirsikanmakuisia Carmexeja, näitä ei taida saada Suomesta..?
Myöskään noita ylimmässä kuvassa näkyviä I Love Carmex -logon purkkeja ei saa Suomesta. (En edelleenkään osaa laittaa sydäntä tekstin sekaan kuvallisena...)
*
Ajattelin, että voisin arpoa nuo limited edition -sydänlogoiset Carmexit teidän lukijoiden iloksi, eiköhän mulle riitä nuo loput 14 purkkia...! :D
I Love Carmex -purkkeja on kahdeksan, eli kahdeksalle olisi jaossa Sannin suosikkihuulirasvaa :)
Ei tarvitse kuin sanoa "Mulle Carmex" kommenttiboksissa, niin olet mukana arvonnassa.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 25.10. kello 24.00 saakka.
Jätäthän kommenttiin sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kotona.
(Postauksen lopussa on meikkikuva ^_^ Ihan vain niille, jotka odottavat meikkipostauksia :D)
Minun mies ei tavallisesti paljon hempeile, mutta nyt se oli ihan herkistynyt ostamaan kukkia kotiinpaluuni kunniaksi <3
Täällä on kylmää, harmaata ja sateista, mutta mitkä olisivatkaan paremmat puitteet kynttilöille...
Vaikka La Meloise maistuikin viimeiset kaksi kuukautta, niin ah sitä hetkeä kun sai taas käteensä mukillisen kunnon tummapaahtoa...
.
Mitä teen yleensä ensimmäisenä kun saavun reissusta kotiin, niin lyhemmältä tai pidemmältä?
Tsekkaan siemennäkkäritilanteen. Taikina kasaan ja satsi uuniin saman tien jos näkkäriboksi on tyhjä.
Edit. Ohje siemennäkkäriin täällä. Toinen, erittäin niukkahiilarinen versio täällä.
Malttamattomana odottelin toista tuntia että näkkärit valmistuivat...
Mr. Karkkipäivä on kultainen ja varaa aina jääkaappiin suosikkiruokiani kun olen ollut pidempään poissa. Nytkin sieltä löytyi savulohta peräti kolmena eri versiona.
Aamiaiseksi kylmäsavulohta,
lounaaksi lämminsavua. Ja tietysti parsakaalilla! :)
.
Oletteko muuten huomanneet, ettei muualla maailmalla juuri tunneta lämminsavulohta? Aina kun ruokalistassa lukee "smoked salmon", se on kylmäsavuversio. Itse en ole ikinä saanut lämminsavustettua ulkomailla. Hassua. Se on yksi niitä ruokia joita kaipaan kovasti reissussa ollessa.
Raejuusto-rahka-soijamaito-osasto oli sekin kunnossa :) Misteri on hyvin koulutettu.
Tämä on niin hassua: mies ei koskaan täytä pippurimyllyä. Siis ei koskaan. Olen jonkun sanattoman sopimuksen kautta saanut taloudessamme pippurimyllyntäyttövastuun. Totuuden nimissä en tiedä, eikö mies oikeasti osaa täyttää myllyä, vai onko hän vain liian laiska kurottaakseen täyttöpakkausta kaapin ylimmältä hyllyltä.
Kun olen ollut poissa näin pitkään, on mylly tietysti ollut tyhjä viimeisen kuukauden.
Tässä toinen merkki siitä, että emäntä on ollut poissa. Jääkaapista voi löytää erinäisiä homehtumaan jääneitä ruokia.
Tämä jogurtti näyttää jo melkein taiteelta. En muista koskaan aiemmin nähneeni kirsikanpunaista hometta...
Tänään vedin vihdoin meikit naamaan; mun ensimmäinen Urban Decay Smoky-meikki.
Johan oli pakkeloitu olo! :D Huhhuh... Pelkkä rajaus + ripsari viimeiset 2 kk niin ei ihmekään.
Itse asiassa, tämä on mun toinen UD Smoky -meikki, eilen meikkasin paletilla Mariannan. Kuvamatskua tulossa pian. :)
Mutta hei... eikö vain meikki vanhenna... Vähän hätkähdin kun katsoin kuvaa ja näin omani ikäisen eli 36-vuotiaan naisen. Voisi olla vanhempikin.
Edit. Kääk, matkalla kynsihuoltoon tajusin, että varmaan kirjoitin jotain joka kuulosti ihan väärältä :D Ei ollut siis tarkoitus sanoa, etten halua näyttää omani ikäiseltä tai että 36-vuotiaalta näyttäminen ylipäänsä on huono asia. Vähemmällä meikillä näytän vain yleensä nuoremmalta, ja olen tottunut tähän baby-faceisempaan lookkiin.
Tiistaina näytin vielä näin nuorelta ^_^
Ja nyt mä kiidän kynsihuoltoon, olen jo myöhässä...
Lähdön tunnelmissa.
Halusin päättää Kreikan matkani Ateenan sydämeen, ja valitsin ystävieni "lähiösohvien" (niin mukavia kuin ne ovatkin <3) sijaan Airbnb'n aivan kaupungin keskustassa Plakassa. Kolme huonetta ja keittiö, kotoisa kuin mikä. 27 euroa yö.
Tajusin maanantaina jotain. Kävellessäni Plakan katuja, ymmärsin, että en enää koe olevani ulkomailla. Ateenasta on todellakin tullut kuin koti.
Yksi niistä monista. :)
Haikeana teen lähtöä ja pakkaan syksyä kasaan. Mutta yhtä totta kuin haikeuteni on se, että seuraava syksy on pian taas edessä. Ja miksi en tulisi Kreikkaan joskus keskellä talvea? Sehän voisi olla mitä kiinnostavin kokemus, hyytävä Ateena! :)
Matkan ensimmäinen kuva. 5. syyskuuta kello 06.14 Helsinki-Vantaa.
Tunnelmia tältä aamulta. Pakkausta ja kahvia, ja tietysti suomalainen radio taustalla.
Kreikka-kassi on saanut syksyn aikana uutta sisältöä, nyt sinne jäävät myös rantasandaalit ja keittiö-"survival-kit" :)
Uskollinen matkakumppanini La Meloise -pikakahvikin loppui juuri sopivasti tänä aamuna.
Ai niin se NG:n idea La Meloise -kahvin arpomisesta lukijoiden kesken...! :D Vieläkö pitäisi siis kipaista kauppaan kahviostoksille... ^_^
Käytän blogia myös muistiinpanovälineenä :) Laitan sinne joskus ylös asioita, jotka tiedän muuten hukkaavani tai unohtavani.
Nyt kirjoitin listan Kreikka-kassin sisällöstä, että en enää ensi vuonna tuo turhaan Suomesta juttuja jotka jo odottavat minua täällä kassissa. Kuten tänä vuonna höylän, hammastahnaa ja deodoranttia.
Nähdään ensi syksynä, kamat!
Traveller-kynnet ;)
Huomenna on edessä kynsihuolto. On laittajallani taas hupia. :)
8 viikon aikajana. :)
Matkalaukun pohjalta löytyi merikapteeni-Dimitrikseltä muistoksi saamani kivi. "Kun syöt niin paljon kananmunia...!" :)
Kun minulla ei ole älypuhelinta ja online-karttapalvelua, piirrän majapaikkojeni kartan usein muistikirjaani. :)
Sain muistikirjan viime syksyn reissulla Korres-liikkeestä ja se on täynnään bussi- ja laiva-aikatauluja, uusien ystävien puhelinnumeroita ja meiliosoitteita, ravintolavinkkejä, kävelyehdotuksia ja vaikka mitä. :) Oli hauska lueskella viime syksyn muistiinpanoja joista jotkut olivat hyvinkin kryptisiä numero- ja kirjainsarjoja...
Kotiovella.
Illallisella Plakassa Tiinan kanssa.
Tiina on ainoa suomalainen ystäväni, joka jakaa rakkauteni Ateenaa kohtaan - ja ymmärtää täysin mitä tässä likaisessa, ränsistyneessä kaupungissa näen.
Olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta, ja muistan, kuinka Tiina fanitti Kreikkaa jo ollessamme teinejä.
Välillä kadotimme yhteyden elämän kierteissä niin kuin lapsuuden ystäville usein käy, mutta löysimme toisemme uudestaan joitain vuosia sitten. Ateenassa, kaikista mahdollisista paikoista.
Tiina - yamas ystävyydelle ja Ateenalle! :)
Ja Marianna <3 On jo nyt ihan kamala ikävä, vaikka näemme vielä tänään illalla.
Kuvassa muuten jälleen uusi kattoterassituttavuus, Ateenan New Hotel Filelinon-kadulla.
Syksyn uusi perheenjäsen: Miltonin ja Saivan Izabel-tyttären marsu Kanelicza <3
.
Tiedättekö. Jos en olisi parisuhteessa rakkaan mieheni kanssa, harkitsisin todennäköisesti muuttoa Kreikkaan. Ainakin joksikin aikaa.
Aiemmin olen aina sanonut, että en voisi kuvitella asuvani Kreikassa vaikka täällä niin tykkään käydä. Nyt on alkanut tuntua toisenlaiselta.
Täällä on vain mielellä niin hyvä olla.
. . .
. . .
P.S. Koska Kreikka-materiaalia on ihan hurjasti, ajattelin, että jospa tekisin niin, että julkaisisin joitain Kreikka-juttuja syksyn ja talven aikana ikään kuin pieninä aurinkomuistoina pimeän ajan keskellä. :) Miltäs kuulostaa? Tai no, en kai minä keneltäkään lupaa kysy :D
