Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.

Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.

Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.

Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.

Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)

Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.

Kuvassa Utuharso-lakkapullo.

...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)

Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.

Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!

Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.

Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.

Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.

Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.

.

Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...

Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.

Olen saapunut Ateenaan.

<3

Vietin päivän ystävieni Mariannan ja Vassiliksen talolla auringosta, hyvästä ruoasta ja mitä parhaasta seurasta nauttien.

Tänään ei sen kummempaa postausta kuin auringon ja oliiviöljyn makuiset kuvaterveiset...!

Marianna oli kattanut pöytään kreikkalaisia lempiherkkujani. Voitte arvata että sieltä löytyi klassinen horiatiki (eli kreikkalainen salaatti), joka ei missään muualla maistu yhtä hyvältä kuin täällä. Mikä ihme siinä onkaan... Vaikka kuinka ostaisi kreikkalaista oliiviöljyäkin, ei salaatti maistu kotona samalta. Mysteeri :)

Juustoaddiktin unelmalounas...! Marianna oli koonnut lautaselle kreikkalaisia lempijuustojaan, jälkkäriksi oli vielä suussa sulavaa anthotiroa, hieman ricotan tyylistä tuorejuustoa.

Tuo manouri on sellaista herkkua että oijjoi... Suosittelen todellakin maistamaan kun olette Kreikassa! Näyttää pehmeältä fetalta mutta maistuu ihan erilaiselle, se on kermaista eikä juuri lainkaan suolaista.

Katiki on pehmeää ja lusikoitavaa ja muistuttaa rahkaa, mutta on happamampaa, vähän kuin ranskalaisten fromage frais.

Pääruokana oli Briamia... Mmmm...! Ilman perunaa ;)

Rakastan kreikkalaisia ladera-ruokia, joihin Briam kuuluu. Ladera on perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutettuja, lähes poikkeuksetta pelkistä kasviksista valmistettuja uunipaistoksia. Oliiviöljy on tämän ruokalajin salaisuus - sitä täytyy uskaltaa käyttää paljon. ;)

.

Illalla saavuin toisen ystäväpariskuntani Miltonin ja Saivan luokse. Ovella tervehti heidän Izabel-tyttärensä.

Izabel oli tehnyt minulle paperiveneen. Siinä lukee kreikaksi Sanni.

<3

Voi Kreikka, ystäväni. Ihanaa nähdä taas!

Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)

Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.

Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^

Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)

Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)

Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.

Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.

Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.

Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.

Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)

Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.

Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)

Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)

Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)

Tänään vaihteeksi erilaista sisältöä Karkkipäivässä. :)

Te tiedätte mun tyylin. Sen ikuisesti trikoopaitoihin, farkkuihin ja hyväksi havaitun kaavan toistoon luottavan.

Näytän joka päivä samalta, ja olen siihen tyytyväinenkin. Koen oloni turvalliseksi tutussa lookissani.

Ei vaatteissani mielestäni mitään vikaa ole.

Aina välillä kuitenkin herään toivomaan, että edes joissain tilanteissa osaisin pukeutua eri lailla. Perusvaatetukseni kun on ehkä liiankin rento ja arkinen. Minulla on ollut työpaikkojeni puolesta aina se etu, että työvaatetus on työnantajan sanelema eikä töihinkään siis ole tarvinnut keksiä tai hankkia erikseen mitään "toimistokokonaisuutta". Niinpä trikoo-lookkiin on ollut helppo jumittua.

Perustyylini kulmakivet; farkut, farkkutakki & perustrikoo. Olen myös hulluna neuleisiin, joihin hautaudun talvisin. Kun on tarve näyttää astetta huolitellummalta, valitsen satiini- tai puuvillatopin ja jakun. Omistan tasan kaksi jakkua ja alle viisi siistimmän pukeutumisen kategoriaan luokittelemaani toppia.

Olen superhuono ostamaan uusia vaatteita, ja suosikkivaatteeni ovatkin vuosia vanhoja. Tuo Ateenasta ostettu rotsi alkaa olla niin kulunut että pari kesää kun vielä mennään niin alan jo varmaan herättää sääliä. :D

Nyt sain hauskan tilaisuuden päästä kokeilemaan tyylin päivitystä ammattilaisen avustuksella. Pääsin yhteistyössä Tampereen Sokoksen ja Hyvä Olo -hoitolan kanssa stailattavaksi syksyn vaatteilla ja asusteilla.

Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin stailasi minulle kuusi erilaista asukokonaisuutta teemoilla Työtapaaminen ja Vapaa-aika. Haussa oli siis astetta omaa tyyliäni "aikuismaisempi" ja huolitellumpi look.

Aamupäivällä Sokokselle saapui hieman jännittynyt Sanni. Mahtavaa päästä tällaiseen "muuttumisleikkiin" - mutta miten mä osaan poseerata asukuvissa..? :D Muoti- ja tyyliblogien pitäjille tämä on arkea - minulle jotain ihan muuta. :)

Päivä alkoi hiusten laitolla. Hyvä Olo -kampaamossa minulle tehtiin tosi kaunis ponnarikampaus.

Seuraavaksi lähdettiin katselemaan vaatteita. Vaaterekkejä kierrellessä minua vetivät odotetusti puoleensa mieluisat ja kotoisat neuleet...  Kuvassa halaan Filippa K:n ihanaa pörröneuletta. :)

Mutta löytyihän sieltä jotain minulle epätyypillisempääkin, sehän stailauksessa oli ideana.

Koin yllätyksen, kun Eeva Aspelin määritteli minut värianalyysin perusteella talveksi. Mitä ihmettä... Minäkö kylmäsävyinen talvi..? Eeva neuvoi minua valitsemaan viileitä sävyjä kuten marjaista liilaa, viininpunaista, laivaston sinistä ja harmaata. Korjaus. Sama pää kesät talvet, ja nyt oli nimenomaan menneet kesät ja talvet sekaisin, eli KESÄ oli se jonka sävymaailman Eeva näki sopivan minulle. Kylmä sävy siis kuitenkin. Lisäksi valitsin sanani hieman huonosti; Eevan näkemys pohjautuu värianalyysin ideaan mutta varsinaista analyysia minulle ei tehty, eikä värianalyysi tällä hetkellä kuulu Sokoksen palveluihin.

En ole suoraan sanottuna koskaan itse kummemmin miettinyt sävyjä vaatevalinnoissani. Lempivärini on violetti, mutta toisaalta viihdyn myös maanläheisissä väreissä kuten ruskeassa ja oliivinvihreässä. Automaattisesti tulee yleensä valittua jotain hillittyä ja huomaamatonta.

Lähdetään sitten katsomaan mitä Eevan silmä minulle löysi. :) Oli hurjan mielenkiintoista nähdä, miten toinen, normaalia tyyliäni tai persoonaani tuntematon henkilö minut puki.

Työ. Tämä kokonaisuus oli asuista eniten omaa tyyliäni - miinus koru ja lakku. Koruja en käytä juuri koskaan ja laukkutyylini on hyvin riisuttu, en osaa käyttää mitään logollisia, kuvioituja tai koristeyksityiskohdin varustettuja laukkuja.

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Kaiio

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Noa Noa

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Esprit

Työ. Tässä oli jo heti aikuisempaa tyyliä kuin perus-neulepaita/trikoosetissäni.

FARKUT - Kaiio

JAKKU - Noa Noa

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Korukolmio

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Bulaggi

Työ. Tykkäsin neulepaidan graafisesta ilmeestä ja kontrastista punaisen laukun kanssa. Itse en osaisi pitää vyötä tuolla lailla neuleen päällä, ehkä voisi opetella..? Minun pukeutumisessani vyöllä on aina ollut vain rooli housujen paikoillaan pitäjänä. :D

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Rils

PUSERO - Mexx

VYÖ - Veniz

KENGÄT - Unisa

KAULAKORU - Snö Of Sweden

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Mekot ovat minulle vaikeinta aluetta. Haluaisin kovasti oppia niitä käyttämään ja ostankin mekkoja aika ajoin roikkumaan kaappiin. Sinne ne useimmiten jäävätkin. Mekko merkitsee minulle naisellisuutta, ja juuri naisellisesti pukeutumisen koen vaikeana ja minulle epäominaisena.

Tästä mekosta tykkäsin heti, se on tarpeeksi rento ja materiaali arkinen.

Eeva halusi näyttää, miten eri asusteilla voi muuttaa asun ilmettä. Mekko asustettiin kolmella eri tavalla, tässä versiossa vyöllä. (Sopiiko ehkä vähän hyvin mun silmälaseihin..! ;)

MEKKO - edc

VYÖ - Veniz

RANNEKORU - Aarikka

LAUKKU - Esprit

KENGÄT - Vagabond

Versio 2: asusteena koru.

MEKKO - edc

KAULAKORU - Korukolmio

RANNEKORU - Kaiio

KENGÄT - Unisa

Versio 3: asusteena huivi.

MEKKO - edc

HUIVI - Esprit

LAUKKU - Laukkuasema

KENGÄT - Vagabond

Millä asusteella mekko toimii mielestänne parhaiten..? Minä tykkäsin tuosta vyöstä... Mutta olen ehkä kuitenkin liian arka käyttämään sellaista mekon päällä.

Vapaa-aika. Tämä kokonaisuus on samalla minua, ja samalla ei ollenkaan. Minua on asun maanläheinen värimaailma (hameesta tykkään kovasti!), minulle vierasta taas printtikuvio paidassa ja biker-bootsit. En ole käyttänyt tämän tyylisiä saappaita sitten 7-luokan... Mitä te tykkäätte bootsi-lookista? Eeva olisi mieluusti yhdistänyt nämä kengät vaikka kuinka moneen asuun. :)

HAME - Esprit

PAITA - Mexx

NEULETAKKI - Esprit

BOOTSIT - Ten Points

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Tämä oli niin nappi! No ihmekös tuo kun päällä on trikoopaita..! ^_^ Tästä asusta tykkäsin tosi paljon ja se tuntui minulta. Normaalityylissäni en käyttäisi hameen kanssa vyötä ja pukisin puseron niin, että se peittää hameen vyötärön, mutta Eevan tyylillä asu näyttää heti asteen "aikuisemmalta".

Hehheh, on se hupaisaa kun pitää vielä kolmevitosenakin hakea aikuisempaa särmää pukeutumiseensa..! :D

HAME - Esprit

PUSERO - Esprit

VYÖ - Esprit

LAUKKU - David Jones

KENGÄT - Vagabond

Stailaus-kokemus oli todella hauska ja sain Eevalta paljon toteutuskelpoisia ideoita. Siistin ja "siistin" välinen ero voi olla hyvin pienestä kiinni... :) Puhkikuluneilla hihoilla ei juuri tee vaikutusta työtapaamisessa - vaikka takki olisi kuinka rakas ja "niin minua".

Sokoksen stailaus-palvelu on muuten täysin ilmainen, eikä palveluun tarvitse tehdä ajanvarausta. Sen kuin tupsahtaa pukeutumisosastolle ja ilmaisee halukkuutensa stailaus-apuun. :) Stailaus-tilanteessa on käytössä erillinen, iso sovitushuone, ei tarvitse patsastella sovituskopeilla muiden asiakkaiden joukossa. Korjaus. Pahoitteluni, pieni väärinymmärrys - tuohon omassa sovitustilassaan tapahtuvaan pukeutumisneuvontaan tulee varata aika, mutta henkilökunta antaa toki ideoita ja stailausapua muutoinkin ilman ajanvarausta.

Mutta senpä vain sanon että asukuvissa poseeraaminen on ihan oma taitolajinsa...! Huhhuh miten kipsissä olin ensimmäisissä kuvissa... Muotiblogien kuvia katsellessa ei tule ajatelleeksikaan, että päivä asu -kuvassa töröttämisessä olisi jotain ihmeellistä. Mutta onhan siinä..! Ainakin toisille ;) Hatunnosto teille jotka teette tätä päivittäin.

Sessiosta päätyi ostoskoriinkin muutama vaate ja asuste. Mitäs luulette mun valkanneen..? ;) Teen näistä hankinnoista oman postauksensa, tällä kun on jo tarpeeksi pituutta.

.

Nyt haluan tietenkin kuulla teidän mielipiteenne - miten stailaus onnistui? Mikä asu oli eniten mieleenne? Tai vähiten?

Kommenttien jättäneiden kesken arvon Espritin huivin - josta voin jo paljastaa että se oli yksi ostamistani tuotteista. :) (Omaani en kuitenkaan arvo, arvontavoiton tarjoaa Sokos.) En itse osaa käyttää huiveja muuten kuin lämmittäjän ominaisuudessa, mutta tähän sudenkorento-huiviin ihastuin sen verran että aion opetella käyttämään sitä - muulloinkin kuin kylmällä. :)

Kommentteja voi jättää sunnuntaihin 31.8. saakka, suoritan arvonnan maanantaina.

* * Klo 16.53. Ehdin vastata vasta pariin kommenttiin, huomasin että siellä vilahteli kysymyksiä ja aion palata niihin mutta nyt on saatava pakkaus suoritettua loppuun! :) Saatte vastauksia kysymyksiin illalla.  Klo 21.42 - no voihan, ei tämä nyt onnistu... :/ Vastailen kysymyksiin huomenna. Anteeksi, ei vain aika riitä millään. Mutta pakkaus sentään saatettu loppuun, jess! * *

Meneillään on kuumeinen matkaan valmistautumisviikko. Olen hirveä lähtöstressaaja ja saan tosiaan täytettyä kokonaisen viikon asioilla joita pitää muistaa tehdä ennen matkalle lähtöä. Tänään olen aloittanut pakkaamisen.

Ennen matkaa täytyy vielä....

* Käydä jalkahoidossa - mikä onkaan ihanampaa kuin katsella rantahietikolla kauniisti hoidettuja jalkoja ja siististi lakattuja varpaankynsiä...? (Minulla on siis omasta takaa jalkapohjat luokkaa sarvikuononnahka)

* Kestovärjätä kulmakarvat ja ripset

* Värjätä tyvikasvu

* Harkita elämäni ensimmäisen brasilialaisen ottamista

* Valita matkakosmetiikka - vihaan pakkaamista, ja onneksi voinkin luntata suoraan viime syksyn matkakosmetiikkapostauksesta mitä ja minkä verran ottaa mukaan :D Matkustan pelkällä käsimatkatavaralla ja kahden kuukauden kosmetiikan ahtaminen litran pussiin ei ole ihan helppo juttu. Tällä kertaa jätän kylläkin osan tuotteista paikan päällä ostettaviksi, kuten aurinko- ja kosteusvoiteet vartalolle joita kuluu tuhottomasti.

* Kuvata hulluna materiaalia matkan aikaisia kosmetiikkapostauksia varten. On siinä hommaa..! :D Yritän ajatella myös kosmetiikkalukijoitani ja että minulla olisi tarjota jotain kosmetiikkahöpinöitä matkalla edes kerran viikossa. Paikan päältäkin tuntuu kyllä usein luonnostaan löytyvän kosmeettista ihmeteltävää... :)

Godiva vai Provence...?

Tällä hetkellä yritän päättää kumpi "saippua" lähtee mukaan tukanpesuvälineeksi. Olin jo aiemmin päättänyt ottaa Lushin Godivan, mutta ensimmäinen testipesukerta ei täysin vakuuttanut. Tukka ei tuntunut puhdistuvan ihan perusteellisesti ja takkuakin tuli jonkun verran. Toisaalta minulla oli aika paljon kuivashampoota hiuksissa, sen poistaminen on välillä haasteellista tavalliselle nestemäisellekin shampoolle.

Viime talvena testaamani Ma Provencen palashampoo taas on aivan älyttömän hyvä ja kun se kerran toimii, niin olisi tyhmää ottaa joku potentiaalisesti vähemmän hyvä. En myöskään ole adaptoitunut Godivan tuoksuun, eikä se ole juurikaan vaimentunut parvekekäsittelyistä huolimatta. Pelkään sen hajustavan koko matkalaukun ja sitten on päänsärky seurana saarelta toiselle......

Joku normaalimpi ihminen valitsisi tietysti Ma Provencen saamatta aikaan minkäänlaista ongelmaa asian suhteen. Mä nyt kuitenkin onnistun kehittämään triviaaleja pulmia milloin mistäkin, ja kun olin jo mielessäni valinnut Godivan matkakaveriksi ja matkatestattavaksi, niin en haluaisi, köh, pettää sitä... Ehdin pestä sillä vielä toisen kerran ennen matkaan lähtöä ja jos pesutulos on nyt parempi, niin se saa paikan matkalaukussa.

Mutta tätä ei tarvitse arpoa...! Nivea lähtee! :) Se on varmaa. Muistattehan, kuinka se pelasti mun silmänympärykset viime syksynä.

Jalkapohjia Nivea ei kuitenkaan pelastanut, niitä varten ostettava oma tökötti matkan aikana. Ei mahdu mukaan matkatavaraan. Voi tätä mieletöntä erilaisten voiteiden tarvetta.... Reissussa jos missä sen todella huomaa. Huokaus.

(Otsikon pituusennätys? :D)

Suomeen on tällä viikolla pulpahtanut uusi kotimainen kosmetiikkasarja; Anne Kukkohovin luoma Supermood. Supermood on "luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä" sarja, joka pohjautuu luonnollisiin raaka-aineisiin, mutta jolta puuttuu sertifikaatti. Kuten tiedämme, sertifikaatti ei ole ainoa tae kosmetiikan luonnollisuusasteesta, ja jotkut merkit jättävät tietoisesti hakematta sertifikaattia imago- tai muista syistä. Sertifiointiprosessihan myös maksaa.

Supermood-tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Supermoodin tuotelinjat lanseerataan "moodeina", joista ensimmäinen on nimeltään Egoboost. Moodit eivät pohjaudu perinteiseen ihotyyppiajatteluun, vaan ihon tarpeisiin. Moodin tuotteet tukevat toinen toisiaan ja hoitavat kauneutta ja mieltä kokonaisvaltaisesti, niin sisältä kuin ulkoa. Tuotteiden joukosta löytyy myös syötäviä kauneusherkkuja.

Seuraava moodi, marraskuussa ilmestyvä Beauty Sleep, sisältää mm. tyynylle ja liinavaatteille suihkutettavan, mieltä rauhoittavan sprayn sekä, siis kuunnelkaas tätä; anti-wrinkle-tyynyn...!! Alunperin kirurgisten toimenpiteiden jälkeen käytettäväksi suunniteltu, anatomisesti muotoiltu tyyny lupaa estää ryppyjen syntymisen ja silmänympärysalueen turvotuksen. Whoa...!! Jälleen voi vain todeta että kaikkea se kauneusteollisuus kehittääkin meidän naisten loputtomiin tarpeisiin..! ^_^

Egoboost-linjan pääraaka-aineena (eli pää-aktiiviaineena) on superfoodina tunnettu pakurikääpä. Superfood, supermood... :) Epäilemättä harkittu rimmaus ^_^

Jolien toimituksen blogista: "Pakurikääpä sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD). SOD on entsyymi, joka on yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista. Ihonhoidossa pakurikääpää on käytetty mm. ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen".

Mitkään Supermood-tuotteet eivät sisällä tavanomaisimpia luonnonkosmetiikan välttämiä ainesosia kuten silikoneja, PEG-yhdisteitä, parabeeneja ja petrokemian tuotteita.

Egoboost-linja koostuu kahdeksasta tuotteesta.

Kosteutus:

The Perfect Day Cream - mentholia sisältävä piristävä päivävoide kaikille ihotyypeille (kuivemmalle iholle Moisture Kick seerumi alle tuomaan lisäkosteutta)

Moisture Kick Serum - tehokosteuttava seerumi jota voi käyttää yksinään tai sekoittaa toisen Egoboost-kosteustuotteen kanssa

One Minute Facelift Serum - kiinteyttävä, välittömästi kiristävä seerumi

Eyes Wide Open Serum - silmänympärysihoa napakoittava ja piristävä seerumi, "avaa" silmät

Puhdistus:

Gentle Foam Wash - pumpullinen vaahtoputsari

Pure Micellar Foam Toner - vaahtoava misellivesi, toimii sekä kasvovetenä että kevyenä putsarina

Sisäisesti nautittavat:

Inner Beauty -kauneusjuomajauhe

Beauty Chocolate -kauneussuklaa (!)

Supermoodin sivuilla tykkään kovasti incien selkeästä esillepanosta (monet kosmetiikkamerkit eivät edelleenkään laita ainesosaluetteloja esille nettiin, vaikka sen pitäisi tänä päivänä jo olla itsestäänselvyys) ja siitä, että ainesosien perään on merkitty ovatko ne synteettisiä, orgaanisesti tuotettuja vai luonnollisia.

Silmänympärysseerumin inci:

Myönnänpä tässä, että en itse ole ihan varma mitä tuo "orgaanisesti tuotettu" tarkoittaa - miten se eroaa "luonnollisesta"? Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen Anne Kukkohoville, mutta hän ei ole ehtinyt vielä vastaamaan, ja malttamattomana haluan punkea postauksen jo ulos. :) Ehkä joku viisaista lukijoistani tietää..?

*

Supermoodia myyvät Sokos-tavaratalot ja Emotionit sekä Sokoksen verkkokauppa, hyvinvarustetut apteekit sekä Jolie-myymälä Helsingissä ja Jolien verkkokauppa.

Kyseessä on selektiivinen sarja, joten hintaluokkakin on sen mukainen. 30 millin pulloon pakattu kosteusvoide maksaa 39 € ja seerumit, niinikään 30 ml:n pulloissa, 59-69 €. Puhdistusvaahdon ja miselliveden hinta on kaikkein suolaisimmasta päästä - 120 milliä maksaa 39 €. Pidän hintaa erityisen kovana siksi, että pumpattavat vaahtoputsarit kuluvat tunnetusti todella nopeasti. Minulla kuluu tuon kokoinen pumppuvaahto päivittäisessä käytössä runsaassa kuukaudessa.

Supermoodiin voi tutustua Jolien liikkeessä (Uudenmaankatu 26, Helsinki) tämän viikon perjantaina 29.8. klo 16-20 järjestettävässä tilaisuudessa. Anne Kukkohovi on itse paikalla kertomassa sarjasta ja paikan päällä pääsee maistelemaan kauneussuklaata. :) Se muuten sisältää kollageeniä - kiinnostaisi tietää mikä on suositeltu päiväannos! :) Ajatelkaa - lupa syödä suklaata kauneuden eteen..! ^_^

Miltäs Supermood teistä vaikuttaa? Vai herättääkö mitään ajatuksia? Itse tykkään sarjan luonnollisuuteen pohjautuvasta filosofiasta ja pakkaus-design'kin miellyttää silmää. Ja aina on hienoa, kun markkinoille saadaan uusia kotimaisia, täällä valmistettuja kosmetiikkasarjoja. En kuitenkaan hintaluokan perusteella kuulu kohderyhmään.

Kuvat: Supermood.fi

Tykkään syödä vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita silloin tällöin treenin jälkeen tai välipalana, jos/kun ei ole mahdollisuutta syödä "oikeaa ruokaa". Nämä ovat uskomattoman kätevä eväs käsilaukussa ja treenikassissa pidettäväksi ja ovat pelastaneet minut monelta "pakko-saada-jotain-purtavaa" -tilanteelta.

Aiemmin suosikkini on ollut Atkins, mutta nyt se on jäänyt toisen patukan jalkoihin.

Quest. Jolle en ensi kokeilulla lämmennyt.

Kuten maaliskuisen patukkapostaukseni kommenteissa totesitte, olin onnistunut valitsemaan ensimmäiseksi Quest-maukseni yhden niistä kaikkein huonoimmista, Chocolate Brownien.

Nyt olen neljää uutta makua rikkaampi. Olen kokeillut Chocolate Peanut Butteria, Lemon Cream Pieta, Coconut Cashew'ta ja teidän suurinta suosikkianne (ainakin kommenttien perusteella, tein kommenttien pohjalta listan parhaista Quest-mauista :D) Double Chocolate Chunkia.

Näistä suosikkini on Chocolate Peanut Butter.

Se on juuri sitä mitä proteiinipatukalta haen, ja mitä Atkins ei ihan ole. Chocolate Peanut Butter ei maistu makeiselta. Niinkuin eivät muutkaan kokeilemani Quest-maut Double Chocoa lukuunottamatta, eikä sekään ole mikään valtavan makea. En halua että proteiinipatukkani maistuu karkilta - ja tässä Atkins häviää Questille 6-0. Atkins-patukoissa on (feikki)suklaakuorrute, mikä tekee niistä välittömästi suklaapatukkamaisen. En halua syödä välipalaksi tai treenin jälkeen makeista muistuttavaa tuotetta.

Quest ei ole sellainen. Missään Quest-patukassa ei ole kuorrutteita. Kiitos Quest!

Muut maistamani maut saavat tällaisen arvion:

Lemon Cream Pie - raikas, aivan erilainen kuin muut maut, mutta sitruunan maku on  synteettisen oloinen - vaikka pakkaus lupaa että käytetty aromiaine on "natural". En oikein tiedä millä lailla saadaan "natural lemon flavor", mutta tämä maistuu kuitenkin keinotekoiselta. Mukavaa vaihtelua muille, täyteläisemmille mauille.

Coconut Cashew - hyvä, mutta hitusen liian persoonaton ja kookoksinen makuuni. Tykkään kookoksesta, mutta tämän patukan kokonaisuus on jotenkin "lälly" - olisi vaatinut jonkun vaikka suolaisen elementin taittamaan cashewin, manteleiden ja kookoksen muodostamaa superpehmeää kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hyvä maku.

Double Chocolate Chunk - maukas ja suklainen, mutta ei liian makea. Toimii suklaan himon tyydyttäjänä, mutta ei maistu samalla tapaa imelältä kuin vaikkapa Atkinsin suklaapatukan korvikkeet.

Double Chocolate Chunkissakaan ei ole kuorrutusta.

Kaikkien Quest-patukoiden koostumus on tahmean pehmeää massaa, aivan erilainen kuin jämäköiden Atkinsien. Questit kuitenkin kuivuvat todella nopeasti kun suojakääreen on avannut ja muuttuvat koviksi ja sitkeiksi. (Minä syön harvoin proteiinipatukkaa kerralla kokonaan, ja sitten unohdan jäljelle jääneen puolikkaan ja niitä löytyy kovettuneina kassin pohjalta.) Tällöin ei auta kuin heittää patukka mikroon. Olen nyt siis kokeillut myös mikrotusta, niinkuin neuvoitte, ja esimerkiksi karsea Chocolate Brownie muuttui mikrossa ihan eri tuotteeksi - kuin oikeaksi brownie-kakunpalaksi...! Taikuutta..! :)

Kesä helteineen oli Questeille kovaa aikaa. Löysin keittiön kaapissa säilyttämästäni patukkapurkista kesän jäljiltä ihan muodottomiksi sulaneita Questeja. Atkinseille ei ollut tapahtunut mitään.

Tällä hetkellä syön Atkinseja enää hyvin harvoin, oikeastaan vain silloin kun tulee harvinainen makean mieliteko. Esimerkiksi tämä Caramel Chocolate Nut Roll on ihan törkeän herkullinen Snickers-kohtaa-Lion-patukan -viritelmä. Maistuu ihan järkyttävän imelältä kun olen tottunut pois karkista, ja yhden patukan syötyä on ihan kunnon "namiähky". Mutta sillekin tunteelle on näköjään edelleen välillä "tilausta"...! ^_^

En kuitenkaan ylistä näitä karkin korvikkeita, vaikka ne mahdollistavat makean himon tyydytyksen ilman sokeria ja (maito)suklaata. Nämä ovat kaukana oikeasta ravinnosta ja ovat tavallaan yhtä kaukana terveellisestä kuin sokerikarkit ja suklaapatukat. Mikä näyttää suklaalta on suklaan näköiseksi ja makuiseksi tehtyä keinotekoista massaa.

Maun lisäksi juuri tämä keinotekoisuus on saanut minut vetäytymään Atkinsista ja siirtymään Questin leiriin.

Questit ovat sisällöltään ihan eri kamaa kuin Atkinsit. Näitä voisi raaka-aineidensa puolesta jo melkein kutsua terveysruoaksi. Keinotekoisten täyteaineiden sijaan Questien resepti koostuu proteiinisekoituksesta ja kasvipohjaisesta kuidusta sekä  pähkinöistä, pähkinävoista, manteleista, kookoksesta, kuivatuista marjoista tai hedelmistä ja aidosta kaakaosta.

Makeutusaineina käytetään pääsääntöisesti luonnollisia makeuttajia (Lo Han Guo, stevia ja erytritoli), joihinkin patukoihin on lisätty myös sukraloosia. Se onkin käsittääkseni ainoa QuestBareissa käytetty keinotekoinen ainesosa, enkä ymmärrä miten sen läsnäoloa vielä perustellaan niissä patukoissa joissa sitä on..? Itselleni se ei kuitenkaan ole mikään kynnyskysymys koska nautin muutenkin jonkun verran keinotekoisia makeutusaineita esimerkiksi limpparin muodossa.

Tein tähän loppuun ihan viihteen kannalta "inci"-vertailun Atkinsin ja Questin maapähkinävoipatukoista. Kumpaa tekisi mieli syödä "reseptin" perusteella...? :) Atkins-patukassa on vaatimattomat 48 ainesosaa - kuinkahan moni niistä on ravitsemuksellisesti tarpeellinen..?

Quest'han on vähän niinkuin luonnonkosmetiikkaa, Atkins "normikosmetiikkaa" :D

(Atkinsin ainesosaluettelossa on listattu patukan eri kerrokset ja osat sisältöineen erikseen, siksi sama ainesosa mainitaan useamman kerran.)

Olin torstaina tutustumassa Laveran uusiin meikkeihin kahvila Villipuutarhassa Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa.

Kyseessä on Laveran kolmas perusteellinen meikkiuudistus sen jälkeen kun merkkiä on alettu tuoda Suomeen. Maskeeraaja Helena Valkee oli paikalla kertomassa uudistuksesta ja esittelemässä tuotteita kahden demomeikin avulla.

Itse en ole ehtinyt uutuuksia vielä testaamaan Butterfly Effect -maskaraa ja 2-in-1 -kompaktimeikkivoidetta lukuunottamatta, ja täytyy sanoa että oikein hyvältä vaikutti demomeikkien perusteella. Toisaalta moni Laveran meikkituote kuten meikkivoide, rajauskynät, valtaosa luomiväreistä ja huulipunatkin ovat olleet minusta todella hyviä jo edellisen uudistuksen jälkeen. Toivonkin uudistukselta ensisijaisesti sitä, että laatu olisi pysynyt yhtä hyvänä kuin tähänkin saakka.

Etenkin meikkivoide on ollut suursuosikkini, vaikka en nestemäistä meikkivoidetta edes itse käytä. Laveran Liquid Foundation on paras luonnonkosmetiikan meikkivoide jonka tunnen, ja toivon todellakin että sen koostumus on pysynyt samana.

Lavera uudisti koko meikkisarjansa viime keväänä, ja nyt uudet tuotteet ovat saavuttaneet myös Suomen. Suomessa, kuten monissa muissakaan maissa, ei myydä ihan koko valikoimaa. Laveran omilla Saksan sivuilla koko valikoimaa ihaileville siis tiedoksi, että esimerkiksi kaikkia luomiväri- ja poskipunasävyjä ei saa Suomesta. Myös huulituotevalikoima on merkin kotimaassa rutkasti suurempi.

Mutta oikein pätevä tämä Suomessakin myytävä valikoima on, eikä monikaan perinteinen luonnonkosmetiikan brändi pysty meidän markkinoilla tätä valikoimaa vastaan kilpailemaan. Odottakaas kun kuulette mitä esimerkiksi meikkivoiteissa on tapahtunut.... :)

Lähdetään liikkeelle meikkipohjatuotteista. Laveralla on ihonhoitopuolelta löytyvien BB- ja CC-voiteiden lisäksi neljä erilaista meikkipohjatuotetta.

Kevyin tuote on BB- ja CC-voidetta läpikuultavampi Tinted Moisturising Cream eli sävyttävä kosteusvoide. Seuraavaksi kevyin on Mousse-meikkivoide (jota suosittelen normaalista seka- ja rasvoittuvalle iholle). Lempparillani eli nestemäisellä meikkivoiteella saa jo kivasti peittoa - ja uudistuksen myötä sävyvalikoima kasvoi kuuteen...! Se on jo tosi hyvä setti.

Sävyt uudistuksen jälkeen:

Kaikkein peittävimmän tuloksen saa kompaktimeikkivoiteella, josta sanon kaksi asiaa: 1) Sen suomennos "meikkipuuteri" on edelleen harhaanjohtava, sillä kyseessä EI ole meikkipuuteri vaan kiinteä meikkivoide, jossa on mukana myös puuterimaisia ainesosia. Se ei tunnu eikä näytä puuterimaiselta, eikä myöskään jätä ihoa puuteroidun näköiseksi. 2) Tuote on uudistuksen myötä parantunut aivan mielettömästi!! Vanhalla kompaktilla en koskaan saanut tasaista tulosta, enkä suoraan sanottuna sitä halunnut kenellekään tarjota, mutta tämä uusi on kuin, no, ihan eri tuote. Vanha oli jähmeää ja kuivakkaa, uudistettu on notkeaa ja iholla paljon kauniimmin liukuvaa.

Tässä meikissä Helena Valkee käytti 2-in-1 Compact Foundationia meikkipohjana, ja olin ihan ällikällä lyöty kun näin tuloksen. Pahoittelen ettei minulla ole tilaisuudesta parempia kuvia. Mallin ihossa oli jonkun verran kirjavuutta, ja Helena sai pohjasta aivan tasaisen kompaktilla. Meikin hän tietysti kiinnitti vielä puuterilla, pinta kun todellakin sen vaatii.

Minun täytyi heti kotiin päästyä kokeilla kompaktia itsellenikin, ja kyllä, se levittyy nyt niinkuin kompaktin meikkivoiteen kuuluukin! :) Nyt tätä uskaltaa jo suositellakin, jos Liquid Foundationin peittokyky ei riitä.

Uudet aurinkopuuterit ovat duoja. Tämä tuntuu olevan yhä vain kasvava trendi, ja oikein käytännöllinenkin, kun kahdesta sävystä saa sekoitettua kunkin vuodenajan ihonsävyyn sopivan nyanssin.

Sävyvaihtoehtoja on kaksi.

Poskipunasävyjä on Suomen valikoimassa edelleen vain kaksi, kun Saksassa niitä on neljä. Suomeen on valittu sävyt 01 Charming Rose, joka on tuttu viime talven Brand New Edition -kokoelmasta, sekä 03 Cashmere Brown.

Olin ensin vähän että "Blääh", kun näin ruskean Cashmere Brownin, mutta Helena Valkeen demomeikki (kuva postauksen lopussa) osoitti, ettei sävy ole iholla lainkaan niin ruskea. Vähän niinkuin Brand New Editionin kuultopuuteri Total Reflection, joka näyttää hylsyssä ruskealta mutta on iholla terveen punastuksen sävyinen.

Maskaroita on Suomen valikoimassa uudistuksen jälkeen viisi kappaletta, Saksassa kuusi.

Vielä edellisessä Lavera-postauksessa mainitsemani kaksipäinen Double Black on jäänyt pois kokonaan, ja Suomen valikoimassa ovat nyt vanha klassikko Volume Mascara, paksuharjainen Intense Volumising, niinikään muhkeaharjainen ja erityisen mustia ripsiä lupaava Deep Darkness sekä pituutta lupaavat, perinteisellä "pulloharjalla" varustettu Long Lash ja modernimmalla muoviharjalla varustettu , silkkikuituja sisältävä Butterfly Effect. Saksan markkinoilta löytyy vielä Endless Definition Mascara, joka nimestä päätellen lupaa erityisen eroteltuja ripsiä.

Luomiväripuolella on eniten uusia tuulia. Mono-luomivärejä on nyt kahta eri laatua ja lisäksi vakiovalikoimaan on lisätty myös neljän sävyn paletteja, niitäkin kahdessa laadussa.

Suomen valikoimaan kuuluu seitsemän Beautiful Mineral Mono -sävyä, olen merkannut ne pinkillä. Saksan valikoimassa ovat nuo kaikki kaksitoista.

Beautiful Mineral -monosävyjen lisäksi on kolme erityisen hohtavaa Illuminating-sävyä, joita voi käyttää sekä kuivana että kosteana.

Neljän sävyn paletteja on Suomen valikoimassa kolme; Beautiful Mineral -linjan Smokey Grey ja Cappuccino Cream sekä Illuminating-linjan Indian Dream (kuvassa). Oikein toimivan näköisiä sävyharmonioita. Cappuccino Cream on hillitty viileähkön ruskea harmonia, Smokey Grey taas klassinen smokey eye -paletti.

Tämä tuote ei ole (ainakaan vielä...) Suomessa! Halusin sen silti esitellä - vaikuttaa nimittäin siltä että luonnonkosmetiikkamerkit ovat todella vihdoin heränneet silmämeikinpohjustajien aikakauteen. Tämä on nyt kolmas luonnollisiin ainesosiin pohjautuva silmämeikinpohjustaja jonka tiedän.

Vielä pari vuotta sitten ei millään (ainakaan Suomessa myytävällä) luonnonkosmetiikkamerkillä ollut minkäänlaisia silmämeikinmeikinpohjustustuotteita. Asian ovat ajaneet nestemäiset peiteaineet.

Huulimeikkien puolella on tapahtunut yhtä paljon kuin luomiväreissäkin, valikoima on kasvanut kahdella uudella tulokkaalla. Näistä toinen, voidemainen purkkiin pakattu Lips & Cheeks -tuote, ei tule Suomeen.

Toinen uutuus, Brilliant Care, on kuultohuulipuna. Tämän tyyppinen huulituotehan kuuluu melkein kaikkien meikkisarjojen valikoimaan, joten tällaista uutuutta saattoi jossain vaiheessa Laveralle odottaakin. Suomen valikoimaan kuuluvat kaikki neljä sävyä. Tuote on siis hoitavampi, mietopigmenttisempi ja huulirasvamaisempi kuin varsinainen huulipuna.

Perushuulipunalinja kasvoi Saksan markkinoilla myös neljällä mattasävyllä, mutta Suomessa näitä ei nähdä. Suomen valikoimaan kuuluu 10 Colour Intense -sävyä, jotka minusta näyttävät oikein hyviltä enkä näe että Saksan 19 sävyn valikoimaa täällä olisi järkevää myydäkään.

Helena Valkeen työskentelyä ja esitystä oli muuten todella miellyttävä seurata. Olen seurannut työni puolesta niin myyjänä kuin bloggaajanakin jos jonkinlaisten kauneusalan ammattilaisten esiintymisiä, ja heitä on kyllä moneen lähtöön - niin kuin tietysti millä tahansa alalla.

Harmitti ettei minulla ollut mukana järkkäriäni että olisin saanut parempia kuvia, Helenan tekemät kaksi demomeikkiä olisivat olleet hyvien kuvien arvoiset. :)

Sain muuten jälleen muistutuksen erinomaisesta rajausvinkistä, jonka jaankin nyt tässä. Tiedättehän, kuinka kynämäisellä rajaustuotteella on vaikea päästä aivan ripsien tyveen? Kynää voi käyttää myös siveltimellä, ja tällöin saat värin ujutettua aivan kiinni ripsiin. Väritä kynää kämmenselkääsi, jolloin kynän vahamainen koostumus lämpenee ja pehmenee. Ota sitten napakka ja lyhytharjaksinen, lättänä sivellin, ja nappaa siihen väriä kämmenselältäsi. Rajaa luomi siveltimellä. Siveltimen pikkuiset harjakset painuvat aivan kiinni ripsiesi tyveen puskien värin ripsien väliinkin - toisin kuin kynän kömpelö pää.

Tässä meikissä rajaus tehtiin tuolla sivellintekniikalla, ja tuloksena oli todella pehmeä ja utuinen, mutta silti silmät tehokkaasti esiin piirtävä rajaus.

Toinen demomeikki, jossa pohja tehtiin kompaktimeikkivoiteella, oli tumma iltameikki. Sen Helena teki harmaan ja violetin sävyillä (Smokey Grey paletti yhdistettynä Diamond Violet -monosävyyn). Valitettavasti siitä ottamani kuvat olivat totaalisen tärähtäneitä.

Omia kokemuksiani Laveran uutuuksista pääsen jakamaan teille vasta myöhemmin syksyllä, sillä tuleva Kreikan matka erottaa minut ja tuotepaketin kahdeksi kuukaudeksi. Lokakuun lopulla sitten alan pureutua näihin kunnolla! :)

Vastaus: yli kolme kymppiä, sanotte te.

2183 henkilöä sanoi sanansa kesän kosmetiikkakyselyssä, jossa kartoitin suhtautumistanne kosmetiikan hintoihin ja yleisesti ostotottumuksianne; mistä ostatte, miksi ostatte ja mihin merkkeihin luotatte.

66% vastanneista kokee 30 euron ylittävän summan kalliina ihonhoitotuotteissa (27% heistä jo allekin tämän summan), 74% kuuluu samaan joukkoon meikkituotteiden kohdalla. Enemmistö oli 30 euron kannalla myös luonnonkosmetiikkakyselyn puolella. Eli siinäpä se maaginen raja sitten - kolme kymppiä.

Täytyy sanoa, että itse asiassa vähän hämmästyin tulosta. Itselleni on myymälätyössä muodostunut käsitys noin 40-50 euron kipurajasta; kun myytävä tuote on lähellä tuota hintaa, saa sen myymiseksi oikeasti tehdä jo vähän muutakin kuin ojentaa purkin asiakkaan käteen ja sanoa, "Tää on hyvä". (Tuo käytäntö voi toimia vallan mainiosti alle 20 euron tuotteiden kohdalla.)

Selektiivisellä puolella 30 eurolla hyvin harvoin irtoaa muuta kuin joku putsari tai mahdollisesti maskara tai meikkikynä. Näin ollen ei liene mitenkään ihmeellistä, että suomalaiset kuluttajat ovat hieman nihkeitä sijoittamaan selektiiviseen kosmetiikkaan. Olisi muuten mielenkiintoista nähdä Euroopan maiden tilastoja selektiivisen ja ns. markettikosmetiikan myyntiluvuista ja suhteesta toisiinsa. Missähän maassa myytäisiin eniten selektiivisiä merkkejä päivittäistavaramerkkeihin nähden..? Voisikohan olla Ranska..?

27% vastanneista kokee jo 20 euron ylittävän hinnan olevan kallis ihonhoidon puolella, 29% meikkituotteiden puolella. Vastausten profiiliin vaikuttaa luonnollisestikin blogin lukijarakenne, valtaosa lukijoistani sijoittuu ikähaarukkaan 20-30, eikä tässä iässä vielä laiteta yhtä hanakasti rahaa esimerkiksi anti age -tuotteisiin, jotka ovat perusihonhoitotuotteita kalliimpia.

Entä minä? Mikä minusta on kallista? Joskus 10 vuotta sitten kuuluin itsekin tuohon 30 euron porukkaan, mutta työ alalla ja todennäköisesti myös ikä ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni. 30 euroa tuntuu minusta ihan keskivertohinnalta, ja voin sen hyvin maksaa jopa ripsiväristä. Tällä viikolla ostin Cliniquen Dark Spot Defensen, ja kun kuulin sen hinnan (29,50€) olin ihan että "Häh, ei sen enempää?" :). Kun hinta kipuaa jonnekin 45 euron yläpuolelle, alan jo harkita pidempään.

Summa, paljonko enemmistö teistä maksaisi enintään kosmetiikkatuotteesta, on välillä 30-50 euroa. Yli 50 euroa maksaisi joukostanne 40%, ja tästä vain 2% pulittaisi yli satasen.

Minusta henkilökohtaisesti selektiivisen kosmetiikan myyntityö on tämän vuoksi välillä hiukan ikävääkin ”tahtojen taistoa” ja myyjä saa todellakin laittaa verbaalisen lahjakkuutensa peliin vakuuttaakseen perusasiakkaan yli 50 euroa maksavan purkin paremmuudesta. Tietysti on tuo pieni 23 prosentin joukko joka on tottunut käyttämään kalliimpaa kosmetiikkaa ja valitsee selektiivisen ihan oma-aloitteisestikin. Mutta kun niille peruspirkoillekin on mieluusti tarjottava kallista…. (Jokainen kaupan alaa tajuava ymmärtää tietysti miksi…) Voisin kirjoittaa kalliin kosmetiikan myymisestä ihan oman pitkän jaarittelunsakin sillä minulla tunnetusti riittää siitä mielipiteitä, mutta se ei kuulu tähän postaukseen.

Seuraavan kysymyksen tulos poikennee valtavirran käytöksestä, uskoisin nimittäin että keskiverto kuluttaja laittaa eniten rahaa ihonhoitoon (johon lasken hygieniatuotteet kuten suihkugeelit ja saippuat). Mutta koska Karkkipäivää lukee keskivertoa kosmetiikasta kiinnostuneempi joukko, kulutatte meikkeihin yhtä paljon kuin ihonhoitoon. Tämä pätee omallakin kohdallani.

Siihen, saako kallis tuote luottonne, vaikuttaa odotetusti tuotemerkki. Joku tuntematon high-tech-merkki Islannista 100 euron hintalapulla nauttii todennäköisesti heikompaa luottamusta kuin se tuttu Lancôme (suomalaisten luotto Lancômeenhan on muuten Euroopassa omaa luokkaansa, merkillä on täällä paljon hienompi status kuin monissa muissa maissa).

Seuraava kysymys vahvistaa sen, että huolimatta Karkkipäivän(kin) lukijoiden hinta-laatu-kriittisyydestä, vetävät arvokkaammat tuotemerkit teitäkin puoleensa. Peräti 73% ostaisi kalliimpaa kosmetiikkaa jos olisi varaa. Tässä kuulun itse vähemmistöön.

Valtaosa teistä on myös kokenut saavansa rahalle vastinetta ostaessaan kalliimman tuotteen, jos nyt ei ihan kaikkien niin joidenkin tuotteiden kohdalla.

Kyselyssä oli yksi vapaasti vastattava kohta, ”Arvokkain tuote jonka olet ostanut?” Kallein vastauksissa mainittu tuote oli 250 euron hajuvesi. Odotetusti vastauksissa vilahteli eniten meikkivoiteita ja hajuvesiä. Nämä ovatkin tuotteita, joissa oikeasti useammin saa parempaa laatua kun maksaa kalliimmasta. Säälitti, kun joku kertoi vastauksissa sijoittaneensa Diorin luomiväripalettiin – ja unohtaneensa sen sitten laivan hyttiin…! D’ough!

Seuraavan kysymyksen vastausrakenne noudatti myös odotettua – suomalaisethan ostavat tunnetusti kosmetiikkansa tavarataloista. Muualla Euroopassa, jo naapurimaa-Ruotsissa, asioidaan enemmän erikoisliikkeissä. Olin ehkä hitusen yllättynyt tuosta, että edelleen niin pieni osa harrastaa verkkoshoppailua. Itse kun monesti ajattelee, että miten tavalliset kaupat edes pystyvät enää kilpailemaan edullisten (etenkin ulkomaisten) verkkokauppojen kanssa, mutta näköjään pystyvät ja vallan mainiosti. Suomalainen ei ilmeisesti hevin ole vaihtamassa tavaratalon tuttua kemppariosastoa www-kauppaan.

Seuraava kysymys tuloksineen kertoo, ettei moni edelleenkään tee hintavertailua normikauppojen ja nettikauppojen välillä. Suurin osa teistä on vastannut ostavansa sieltä, missä on edullisinta. Tietysti, jos on ostamassa vaikkapa Rimmelin luomiväriä, niin se nyt toki kannattaa ostaa lähimarketista eikä netistä. Ja vastaaja on varmaankin tarkoittanut, että ”Ostan Anttilasta ennemmin kuin Stockalta”, koska netistä ei tämän hintaluokan tuotteita ole järkeä hankkia. Mutta selektiivisen kosmetiikan kohdalla pystyy "kivijalkaliike" harvoin kilpailemaan nettikaupan hintojen kanssa.

Laadukkaina pitämienne selektiivisten tuotemerkkien kärjessä ovat Clinique (ykkösenä), Dior (kakkosena) ja Lancôme ja Sensai (melkein jaetulla kolmossijalla). Veikkaan, että Sensain sijoitukseen vaikuttaa suomalaisten uskollisuus 38-maskaraa kohtaan. Cliniquen ykkössijoitus on myös suhteellisen selvä, merkki on edullisimpia meillä myytäviä selektiivisiä ja tuotevalikoima kattaa kaiken ikäiset ja ihotyypit ”vauvasta vaariin”. Helposti lähestyttävä merkki suomalaiselle, kaiken kaikkiaan.

Päivittäiskosmetiikan merkkien puolella Lumene vei voiton pitkällä kaulalla muihin nähden. Kakkoseksi sijoittui The Body Shop. The Body Shopia on mielestäni hieman vaikea kategorisoida, sillä markettikosmetiikkaa se ei ole, mutta hintojensa puolesta ei selektiivistäkään. Semiselektiivistä siis, lähinnä. Lumenekin muuten mieltää itsensä nykyään mieluummin semiselektiiviseksi, ja hipovathan sarjan kalleimmat tuotteet jo  selektiivisiä hintoja. Lumenea kuitenkin saa joka marketista = se on siis päivittäiskosmetiikkaa.

Lopuksi, mihin perustatte ostopäätöksen. Vastausten perusteella näyttäisi siltä, että mainoksilla olisi yllättävän vähän valtaa, mutta kuvio antaa lopulta vain yksinkertaistetun kuvan. Vaikka ostopäätöksen synnyttäisi tarve, voi itse ostettava tuote valikoitua kuitenkin mainosten ja "puskaradion" ohjaamana.

Selvältä vaikuttaisi kuitenkin se, että vaikka vastaajat tämän blogin lukijuuden perusteella kuuluvatkin keskivertoväestöä "kosmetiikkafriikimpään" luokkaan, ei valtaosa teistä kuitenkaan osta kosmetiikkaa yli tarpeen.

Kiitoksia kaikille osallistuneille! :)

Käyn luonnonkosmetiikkakyselyn tulokset läpi erikseen.