Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta "kaikki pois" on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.
Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta "rehotuksesta" ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.
Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. "Siellä se taas kirjoittaa p - - niistä karvoistaan. Uskomatonta."
Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin. Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja "siveellisen bloggaamisen" raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.
Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?
Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta "näin vanhana" ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D
Muuta kerrottavaa kokemuksesta:
Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?
Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta "villipuskan" kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.
Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.
Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla "kaikki pois" -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)
Tämän esittelyn myötä olen testannut ja esitellyt kaikki ruotsalaisen Estelle & Thild -merkin sarjat ja tuotteet herkän ihon hajusteetonta BioCalm-linjaa ja vauvatuotteita lukuunottamatta. Alkaa olla vallan erinomainen käsitys tästä merkistä :)
Kuka muistaa, että E&T:n vanhan linjan hajusteeton voide kuului mun ensimmäisiin luonnonkosmetiikkaihastuksiin kun vuonna 2009 aloitin luonnonkosmetiikkaprojektini? No, pitää olla aika vanha lukija ja hyvämuistinen jos tuo on jäänyt mieleen ^_^
Vertailin aikoinaan Estelle & Thildin voidetta entiseen suursuosikkiini Aqualan L:ään (minulla on pitkän linjan historia Aqualan L-fanina ^_^) pohdiskellen mitä eroja on luonnonkosmetiikan ja apteekkikosmetiikan perusvoiteilla. Tuo postaus on edelleen ihan mielenkiintoinen ja sisältää perusteltuja pointteja, mutta nyt monen vuoden lisäkokemuksella kiinnitän huomiota vähän eri juttuihin enkä enää esim. ole suoraan teilaamassa mineraaliöljyjä. Totta, ne eivät hoida ihoa yhtä tehokkaasti kuin kasviöljyt (eivätkä kuulu luonnonkosmetiikkaan), mutta niillä on ominaisuuksia joista on ehdottomasti hyötyä tietyille ihotyypeille, etenkin atooppisen kuivalle ja herkälle.
Tänään luupin alla E&T:n "kolmikymppisten sarja" BioDefense, eli ns. ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevä sarja. Ikärajat kosmetiikassa ovat sinällään turhia ja tarpeettomia, sillä 2-kymppisenkin iho voi olla ohut, veltto ja ryppyinen siinä missä kypsemmän daamin ja toisin päin, mutta usein tietty ikäryhmämäärittely auttaa kuluttajaa hahmottamaan tuotelinjan vaikutustyypin parhaiten.
Ihonhoitosarjat voi karkeasti jakaa peruskosteuttaviin (<25-vuotiaat), ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäiseviin (25-40-vuotiaat), anti-age-vaikutteisiin eli ikääntymisen merkkejä korjaaviin (40-60-vuotiaat) ja elvyttäviin anti-age-vaikutteisiin (>60-vuotiaat).
Estelle & Thildin peruskosteuttavat linjat ovat BioHydrate (normaalille iholle) ja BioCalm (herkälle iholle) ja anti-age-linja Super Bioactive. Näiden väliin jää tänään esiteltävä BioDefense.
BioDefense on lyhykäisyydessään antioksidanttinen ja kosteuttava tuotesarja. Antioksidanttisuus tarkoittaa sitä, että voiteen sisältämät ainesosat ehkäisevät ja neutraloivat vapaiden radikaalien aiheuttamia happivaurioita ihosoluissa. Hapettumisstressi puolestaan stimuloi ihon ikääntymistä. Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista, eli sinällään on hassua että ne yleensä liitetään juuri anti-age-vaikutteisiin kosmetiikkatuotteisiin. BioDefense ei lupaa silottaa ryppyjä tai kiristellä leukaperiä, se kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sopii siis useimmille :)
Sarjan seerumi sai spolightinsa jo viime viikon seerumivertailussa, se on silmänympärysvoiteen ohella suosikkini BioDefense-tuotteista.
Aloitetaan päivä-ja yövoiteesta. Olen saanut kaikki esiteltävät tuotteet blogin kautta.
BioDefense Antioxidant Day Cream 45 € / 50 ml
& Instant Recovery Night Cream 47 € / 50 ml
Nämä voi loistavasti esitellä rinta rinnan sillä en huomannut niiden välillä juuri mitään eroa. Voiteissa on samat ainesosat mutta vähän eri järjestyksessä, yövoiteessa esimerkiksi on enemmän manteliöljyä kuin glyserolia, päivävoiteessa päin vastoin. Oletettavasti yövoiteeseen on haettu täyteläisempää koostumusta niinkuin yövoiteissa perinteisesti aina, mutta minä en havainnut ihollani mitään selkeitä tuntemuseroja voiteiden välillä. Ero lienee todellakin hyvin vähäinen.
Mutta eipä siinä mitään, voiteiden koostumus on E&T:lle tyypillisesti hyvin miellyttävä ja ns. normikosmetiikkamainen, kuitenkin itsestäänselvästi vailla silikonista liukkauden tunnetta. Old school -luonnonkosmetiikkavoiteisiin verrattuna E&T:n voiteet ovat kuitenkin hyvin notkeita ja liukkaita. BioDefense-voiteet ovat hitusen täyteläisempiä kuin BioHydrate-linjan voiteet ja tuntuvat minun ihollani enemmänkin kylmän vuodenajan voiteilta. Super BioActiveen en osaa verrata koska niiden testauksesta on sen verran aikaa.
Aika tylsiä nämä minun Estelle & Thild -arvioni kun joudun vain aina toteamaan että "määhän tykkään" :) Tai enpäs muuten joudukaan, heti muistin että merkin silmämeikinpoistoaine esimerkiksi ei toiminut minulla lainkaan enkä pitänyt BioHydrate-linjan geelimäisestä silmänympärysvoiteesta. Nuo koostumusjutut voiteissa ovat tietysti makuasioita, toiset tykkää geeleistä, toiset voiteista.
Pidän E&T:n reseptiikasta kauttaaltaan ja kaikki tuotteet ovat alkoholittomia. Kukkainen tuoksumaailma on mielestäni onnistunein kaikista luonnonkosmetiikkamerkeistä joihin olen tähän saakka tutustunut. Tämä on yksinkertaisesti kosmetiikkaa josta todella pidän :)
Antioxidant Eye Cream 29 € / 15 ml
Lempparini seerumin ohella! Tai sanotaan suoraan että vieläkin parempi! ^_^ Miellyttävimpiä silmänympärysvoiteita joita olen viime vuosina kokeillut, nousee kamppailemaan paikasta vuoden parhaasta sy-voidetuttavuudesta Lumene Bright Now 360-voiteen kanssa. Ehdottomasti tähän astinen suosikkini kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan sy-voiteista.
Mitä tästä nyt sanoisi muuta kuin että koostumus on just nappiin; pehmeän täyteläistä olematta jäykkää tai rasvaista, ei jätä ihoa kiiltämään mutta pehmentää tehokkaasti ja tuntuu myös jonkun verran suojaavalta. Ei humahda heti ihoon niinkuin superohuet fluidimaiset sy-voiteet mutta ei jää rasvaiseksikaan. Minun makuuni täydellinen.
Ajattelen aina sy-voidetta levittäessä että hoidan ihoa, muualla kasvoilla ajattelen vain kosteuttamista... :D Kai se johtuu siitä että sy-iho on se alue jolla ikääntyminen jo näkyy ja sen hauraus on ilmeinen, muualla kasvoissa ihoni on vielä muutamia pigmenttiläiskiä ja katkeilleita pintaverisuonia lukuunottamatta saman näköinen ja tuntuinen kuin nuorempanakin.
Katsokaas muuten kaksosia..! Söpöläiset on pakattu saman valmistajan (Mega) pumppunokkapulloihin. Tietyt valmistajat (katson esim. teihin, Naviter...) voisivat vakavasti harkita pullotilausta Megalta, nämä E&T:n käyttämät pumppupullot ovat mielettömän hyviä ja niistä pystyy annostelemaan juuri haluamansa määrän voidetta. Pumput eivät ole jäykkiä vaan reagoivat hellimpäänkin painallukseen mujauttamalla ulos tarpeen mukaan juuri niin piskuisen tai nohevan määrän voidetta kuin käyttäjä halajaa. :)
Ja jos nyt verrataan Mossan sy-voiteeseen kun tuossa niin nätisti vierekkäin seisovat: Mossan voide on ohuempaa ja, no, siinä on se tyypillinen alkoholin leimaama tuoksunsa ja niinikään alkoholipitoisuuden aikaansaama nopeammin imeytyvä koostumuksensa. Mutta kummatkin ovat hyviä. Mä vain valitsen Estellen! ^_^
Multi-Nutrient Youth Oil 47 € / 30 ml
Täyteläinen öljycocktail jossa on aprikoosinkiviöljyä, manteliöljyä, jojobaöljyä ja ruusunmarjaöljyä (+ muita ainesosia jotka eivät ole öljyjä). Cocktail on minulle liian tuhtia kasvoilla käytettäväksi, ei imeydy millään. Olenkin käyttänyt tätä intiimialueen ihon tehokosteutukseen estääkseni karvojen sisäänkasvun brassikäsittelyn jälkeen.
Multi-Nutrient -öljy sopii ehdottomasti paremmin kuivalle iholle. E&T suosittaa myös oman custom-mixin luomista sekoittamalla Multi-Nutrien-öljyä sarjan seerumiin. Talvella voisin kokeillakin.
*
Katsellaan jos vielä saisin testattua hajusteettoman BioCalminkin jonain päivänä ei-niin-kaukaisessa-tulevaisuudessa, niin voisin briljeerata sillä että olen kokeillut jonkun sarjan joka ikisen kasvotuotteen ^_^ Ja melkeinpä kaikki vartalotuotteetkin :)
Estelle & Thild, kärlek.
Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)
Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla "Keitä te olette?". Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)
Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?
Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^
Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))
Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä... ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3
Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa
Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)
Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa...) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään.
Että niin :)
Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä
Lukijat - osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.
Keitä siellä on? :)
P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.
30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)
5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)
Olen blogannut lähestulkoon päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Tai oikeastaan bloggaan ihan joka päivä, sillä niinäkin päivinä jolloin en julkaise mitään postausta, puuhailen blogin parissa; kirjoitan seuraavan päivän juttua (joskus kirjoitan jotain juttua hiljalleen monta päivää), otan tuotekuvia tai vastaan kommentteihin. Karkkipäivä on todellakin ollut läsnä elämässäni joka päivä, 2509 päivää tähän saakka. Se on huima määrä.
Vuosiin on mahtunut vain yksi kuu, heinäkuu vuonna 2011, jolloin pidin tietoisesti vapaata bloggauksesta. "Lomankin" aikana olin kuitenkin näköjään julkaissut 6 postausta, mm. tämän jolle olen pitkään suunnitellut jatkoa: Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Arkistoja on kyllä niin veikeä tutkia, moni postaus tuntuu edelleen niin tuoreelta että sitä ihan hätkähtää tajutessaan että välillä on hujahtanut vuosia. Ja Vogue-jutun jatkokin on edelleen tekemättä ^_^
Bloggauksesta on vaikea "lomailla" koska se on niin ihanaa ja hauskaa. Se on elämäntapa. Mutta samalla siinä on myös ikäviä puolia. Juttuja, joiden vuoksi välillä mietin, että tämä voisi jopa olla syy lopettaa.
Bloggaamisessa ihaninta on:
Asioiden jakaminen toisten kanssa. Sosiaalinen kokeminen. Bloggaamalla jostain kokemastaan sen voi kokea myös muiden näkökulmasta, kommenttien ja keskustelun kautta. Se antaa valtavan paljon. Yksinkertaisimmillaan pinnallisia tuotevinkkejä, syvällisimmillään uusia oivalluksia.
Joskus alussa ajattelin blogin olevan alusta itseni toteutukselle, kuin pieni "ateljee" jossa silmämeikkimaalari-Sanni esittelee päivän värikkäitä maalauksiaan ja välillä ajatuksiaan meikeistä ja muusta kosmetiikasta. Mutta hyvin pian huomasin, että tekee mieli kirjoittaa muustakin. Sirotella joukkoon elämän pikku juttuja. Alussa tunsin suunnilleen puolustelun tarvetta näille täysin off topic -jutuille, kunnes tajusin, että sehän on ihan bää, ei blogin tarvitse fakkiutua yksinomaan siihen teemaan jonka ympärille se on perustettu.
Kun annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä tahansa, eikä Karkkipäivä ollut enää "pelkkä" meikkiblogi, aloin tykätä blogistani vielä enemmän. Paikkana. Juuri sellaisena kuin sivupalkin viimeisin blogikuvaus kertoo: oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat.
Karkkipäivä on minulle kuin sekoitus kauneustuotepalstaa ja kirjeystävyyttä. Täällä on se "virallisempi" kauneustuotearvostelupuoli ja sitten ne kaikenkarvaiset ajatusvirtaukset joita kirjoitan kuin olisitte kavereitani. Kirjekavereille en ehkä olisi koskaan raapustellut analyysiä maskaraharjojen kaarevuudesta tai kasvojenpuhdistusgeelin vaahdonmuodostuksesta, tai intoillut täydellisen violetista luomiväristä. Mutta täällä voin sen tehdä. :)
Bloggaamisessa ihanaa on myös spontaanius. Hetkessä oleminen. En haluaisi kirjoittaa lehteen jonka jutut ovat tarkasti suunniteltuja, aikataulutettuja ja tiettyyn sanamäärään sidottuja. Ja journalistiseen tyyliin kirjoitettuja, tietenkin. Toki suunnittelen bloginkin juttuja, mutta annan aina tunteen ohjata enkä osaisi koskaan suunnitella viikon postauksia etukäteen - teemaviikot poislukien. Julkaisen useimmiten juuri sitä mikä sillä hetkellä tuntuu siltä että nyt tää haluaa ulos. Kuten tänä aamuna tämä kirjoitus :) Vaikka olin eilen ajatellut laittaa tänään jutun juhannusruoista :)
Bloggaamisen suola on tietysti vastakaiku, se palaute mitä saan teiltä lukijoilta. Se, että onnistuu jollain tekemisellään ja kirjoittamallaan tuomaan ihmisille iloa, hyvää mieltä tai ylipäänsä positiivisia tuntemuksia - tai vaikka uusia näkökulmia, se on jotain ihan mahtavaa. Se tekee minut onnelliseksi. Oli se sitten yksinkertainen silmänrajausvinkki, oivallus poskipunan käytöstä, inspiraatiota aamiaispöytään tai vinkki Kreikan kätketystä saarihelmestä. Tai jotain abstraktimpaa.
Jos jotakuta hymyilyttää tai jopa naurattaa blogiani lukiessa, olen onnistunut. On huikeaa pystyä vaikuttamaan tuntemattomaan ihmiseen niin, että hänen päivänsä saattaa alkaa hymyllä kiitos jonkun hassun havainnon josta olen kirjoittanut. Se on minulle henkilökohtaisesti blogin suurin voimavara, suurinta mitä se voi antaa. Ei niinkään se, myytiinkö jotain antioksidanttivoidetta hyllyt tyhjiksi kun satuin siitä tykkäämään.
Bloggaamisessa ikävää on...
Kun ei ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin ja kommentit kasaantuvat. :´-(
Kun omaa empaattisen luonteen, ahdistuu, kun joutuu jättämään jonkun huomiotta. Niin kovasti kuin haluaisin vastata ihan jokaiselle, asiat täytyy priorisoida. Koneen ääressä haluaa istua vain määränsä verran ja lopun ajan tehdä jotain muuta rentouttavaa; laittaa ruokaa, lukea, lähteä kävelylle. Vaikka kuinka vastaisin mielelläni kaikille, niin vielä mieluummin käytän aikaa uusien postausten tuottamiseen.
Kummatkin ovat blogisisältöä: itse postaukset ja vastaukset kommentteihin. Niiden arvottaminen on vaikeaa. Ajattelen kommenttien jättäjiä yksilöinä ja näen asian heidän kannaltaan niin, että jos en vastaa, olen laiminlyönyt heidät. Voi hyvin olla, että monet lukijat ymmärtävät, että bloggaaja ei välttämättä ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, eivätkä loukkaannu. Mutta itse koen jokaisen, etenkin henkilökohtaista tai kantaaottavaa, keskustelullista näkökulmaa sisältäneen kommentin vastaamatta jättämisen raskaana. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että vaikka voin ilahduttaa sataa ihmistä postauksella, saatan samalla myös loukata kahta ihmistä kun en ehdi vastata heille. Puntarointi näiden kahden välillä: painaako sadan ihmisen ilo enemmän kuin kahden ihmisen mahdollinen mielensä pahoitus? Pitäisikö priorisoida kommentteihin ja henkilökohtaisiin lukijasähköposteihin vastaus ja julkaista vähemmän postaussisältöä...? Kummanko voi arvottaa tärkeämmäksi?
Tämä on ikuinen ristiriita joka painaa minua välillä niin pahasti että koen fyysistä pahaa oloa kun mietin "laiminlyötyjä" kommentteja.
Herkän ja ylitunteellisen persoonallisuuden haasteita. Joku sanoisi tähän että "Voi hyvää päivää, kaikkea sinäkin murehdit". Ja on sanonutkin. "Mitä sä oikein käytät energiaasi tuntemattomien ihmisten miettimiseen, mitä väliä heillä on?"
No heillä on väliä. Ilman lukijoita ei ole blogia - ainakaan sellaista blogia jota itse haluan kirjoittaa.
Bloggauksessa ikävää on myös (niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska se on samalla myös positiivista), kokonaisvaltaisuus. Eli blogin muuttuminen elämäntavaksi jota on vaikea erottaa muusta ajasta ja olemisesta. Blogi on mukana kaiken aikaa, ihan joka ikinen hetki. Sitä ei voi sulkea pois päältä. Mitä ikinä teenkin, huomaan kohta miettiväni tilannetta blogin kannalta; saisiko tästä blogisisältöä? Kuvaanko tämän annoksen? Miten saisin ikuistettua tämän hetken ja tunteen blogiin...?
Se on mukavaa, koska asioiden jakaminen tuo minulle iloa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Mutta samalla se on myös... jotenkin raskasta. Joskus tuntuu, että käytän ihan liikaa aikaa blogijuttuihin. Minulle tekisi hyvää pitää pari blogivapaata päivää viikossa, niin että en kirjoita tai kuvaa yhtään mitään blogia varten, vaikka en ajatuksistani blogia voi sulkeakaan. Käytännössä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Lopulta en koskaan malta olla kirjoittamatta, kuvaamatta ja säätämättä jotain blogiin liittyvää. Ja samalla varastossa on jo valtavasti puolivalmista materiaalia jonka voisin työstää ulos, mutta en tee sitä vaan innostun joka päivä jostain uudesta. Ja kohta ahdistaakin sitten se jonossa olevien juttujen paljous, "Kun tääkin piti julkaista jo puoli vuotta sitten".
Ihan hullua. Mutta nämä on näitä juttuja jotka tekee meistä ihmisiä. Kaikki toimintamme ei aina ole järkevää ja loogista. Sitä voi vain olla kyydissä ja ihmetellä, että "Jaa, näin minä sitten teen".
Jatkan tällä kiikkulaudalla tasapainottelua, samalla nauttien jokaisesta päivästä bloggaajana, iloiten joka kerta kun sormi on taas painanut "Julkaise"-nappia. <3 Ja välillä kokien surua kommenteista tai siitä, että blogin parissa vietetty aika on pois parisuhteesta tai ystävien kanssa vietetystä ajasta. Tai vaikka siitä Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukuprojektista.
Mukavaa sunnuntaita kaikille, saimmehan me sitten kuitenkin lämpimän, aurinkoisen juhannuksen :) (Kuvat Finströmin Tjudöstä jossa itse vietän viikonloppua.)
.
P.S. Vielä tämän päivän loppuun on aikaa osallistua juhannusarvontoihin: täällä olisi tarjolla The Body Shopin Drops Of Light -seerumi ja täällä Essien kynsilakkoja. :) Niin joo - arvonnatkin on muuten bloggauksessa ihanaa! ^_^
Blogiani lukiessa ei voi välttyä siltä havainnolta, että tykkään tutkailla kosmetiikkapurkkien ainesosaluetteloita ja arvioin usein jonkun tuotteen hyvyyttä tai heikkoutta tai perusteita iho- tai hiustuntumaan ainesosien perusteella. Minulla on tiettyjä suosikkainesosia ja "reseptityyppejä" joista pidän, ja sitten taas reseptityyppejä, joista tiedän jo testaamatta, ettei tuote todennäköisesti miellytä minua.
Sitä en sano, että nämä henkilökohtaiset mieltymykseni pätisivät aina muihinkin, eikä minun ns. heikompana pitämäni ainesosacocktail tarkoita sitä, että tuote on yleisesti huono.
Ja joskus joudun huomaamaan ja myöntämään, että ne omasta melestäni "vähemmän vakuuttavan" näköiset ainesosaluettelotkin kätkevät taakseen tosi hyvän tuotteen :)
Tällaisina hetkinä sitä miettii, että mitäs helkkaria, mitä väliä koko incien syynäämisellä on? Kun loppupeleissä tuotteen fyysinen toiminta ja kokemus iholla ja hiuksissa on se, millä on merkitystä. Ainakin hoidollisesti. Ainesosien ekologisuus ja herkistävyys ovat sitten toki muita arvoja joilla voi ja onkin väliä tietyille kohderyhmille. Näissä yhteyksissä incien tuntemuksella (ja esimerkiksi tuotteiden sertifikaateilla) on perustellusti merkitystä.
Tällä alustuksella päästään päivän kohteeseen eli ihanaan hiusnaamioon: Gorgeous Intensive Hair Mask.
Brittiläinen salonkisarja Georgeous (aina niin vaikea sana kirjoittaa ^_^) on minulle entuudestaan täysin tuntematon merkki.
Sain naamion joskus muinoin Tigiä maahantuovan Warehousen edustajalta, ja kuten niin tyypillistä minulle, tuote hautautui pitkäksi aikaa muiden testituotteiden ja laatikoiden sekaan ja löysin sen tuossa kevään aikana.
Katsoin inciä.
Cetearyl alcohol, tekee paksua maskimaista koostumusta. Parafiiniöljy, vaseliini. Just, näitä mineraaliöljyjä jotka eivät imeydy eivätkä pehmennysominaisuudet ole lähelläkään kasviöljyjä, mitä niillä edes hiustenhoitoaineissa tekee. Cetrimonium chloride, joo, tämä selvittää ja silottaa mukavasti. Lanoliinialkoholi, sehän on tuttu mm. Nivean klassisesta Creme-voiteesta, kosteuttaa. Pantenoli, hydrattu soijaproteiini, jojobaöljy... Okei, ihan hyviksiä.
Mutta sitten lista jatkuu sitrushedelmäuutteilla joilla ei ole hiustenhoidollisia vaikutuksia, koska ne eivät selvitä, sido kosteutta tai pehmennä. Kuulostavat (ja tuoksuvat) vain hyvältä, kuten luonnon ainesosat aina markkinoinnissa; "Meidän naamiossa on jojobaöljyä ja bergamotuutetta". Totta kai paremman kuuloista kuin, "Naamiomme hellii lanoliiniakoholilla". Hedelmien jälkeen ei ole mitään mainittavasti hoitavaa, glyserolin pitoisuuskin lienee tässä purkissa mitätön kun se tulee hajusteiden jälkeen.
Purkinkylkitekstin perusteella Gorgeous ei vakuuttanut. Tämäkö on resepti erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten intensiivisesti hoitavaan naamioon? Ainoa kasviöljy on jojoba, kun valittavana olisi paljon tehokkaampiakin hiustenhoitoöljyjä kuten kookos, avokado ja oliivi. Ei aminohappoja, ei keratiinia. Joo. Mä tuhahdin.
Ja kokeilin.
Ja ihastuin.
Epäilykset herättänyt mineraaliöljyillä buustattu voide osoittautui paksuimmaksi, kermaisimmaksi, selvittävimmäksi ja silkkisimmän tuntuiseksi hiusnaamioksi jota olen koskaan kokeillut. Hiukset jäävät hoidon jälkeen jämäkiksi, taipuisiksi, sileiksi ja kiharaherkiksi.
Ja niin ihanan tuoksuinen: raikas, miedosti ja tyyylikkäästi hedelmäinen, kuin hellepäivän cocktailjuoma kurkulla ja pehmeillä sitrushedelmillä. Voide on niin paksua että lusikka jää siihen seisomaan. Kermaisen liukasta kun sen levittää hiuksiin. Silkkistä, helmiäisen hohtoista. Kerta kaikkiaan ihanan tuntuista.
TÄMÄ jos mikä vastaa minun mielikuvaani ylellisestä tuotteesta.
Olisikohan kookosöljy muka sitten tehnyt tästä vielä paremman? ^_^ Ihan sama, eikä sillä tässä tapauksessa ole mitään väliä :)
Oletteko te joskus ihastuneet täysin mitäänsanomattomalta vaikuttavaan tuotteeseen?
Mun piti arpoa nämä jo viime juhannuksena ^_^ :D No, koskaan ei ole liian myöhäistä :)
Viisi lakkaa Essien kevään 2015 kokoelmasta. Olen saanut lakat Essieltä.
Pidin kokoelman lakoista yhden johon ihastuin erityisesti, savunharmaan mustikanvioletin Pedal Pushersin. Muut ovat sellaisia jonka sävyisiä minulla jo on, joten annan nämä mieluusti eteenpäin.
Vuoden verran katselin pakkausta aina välillä ja ajattelin, "No mutta onhan nuo nyt aika ihania, voisinhan pitää itsekin..." Mutta höpöhöpö, en mä näitä ehdi itse käyttää ^_^ Kivempi ilahduttaa muita.
Lakat ovat siis käyttämättömiä ja avaamattomia.
Arvottavana ovat sävyt Flowerista (punaiseen taittava liila), Perennial Chic (puuterinen beige), Picked Perfect (asteen tummempi beige), Blossom Dandy (mintunvihreä) sekä Garden Variety (raikas petroolinsininen).
Nuo beiget ovat älyttömän tyylikkäitä sävyjä ja ihmettelen kun minulla ne jäävät käyttämättä, ne itse hankkimanikin ^_^ Vain tummemmat taupe-beiget ovat päätyneet säännöllisesti kynsille. Ehkä nuo nudemmat, ihon väriset beiget ovat liian... no, ovatko ne sitten liiankin nudeja mun persoonalle. :) En tiedä, mutta aina niitä katsoessa totean kuinka elegantteja ne ovat ja ihailen sellaisia toisten kynsillä, mutta itse ei tule käytettyä.
Picked Perfect, Flowerista, Blossom Dandy, Perennial Chic ja Garden Variety.
Osallistut arvontaan lähettämällä kommenttilaatikossa juhannusterveiset kelle tahansa. :)
Ja laitetaas vielä kynsilakka-aiheinen lisäkysymys: jos sinun pitäisi valita yksi ainoa kynsilakkasävy, mikä on suurin suosikkisi? Minkä väristä lakkaa käytät eniten? Minusta on aina kivaa kuulla ihmisten suosikkiasioista; sävyistä, ruoista, tv-ohjelmista, lomakohteista... No, mistä tahansa joka kertoo ihmisen intohimoista :)
Osallistumisaikaa arvontaan on sunnuntaihin 26.6. kello 24.00 saakka.
Nyt pääsin viimein näkemään millainen Fit-lehden kannesta tuli :)
Olin toukokuussa seuraamassa Fit-lehden kesänumeron kansikuvauksia ja meikkitaiteilija Suvi Tiilikaisen työpäivää, josta kirjoitin jutun täällä. Suvi meikkasi lehteen malli Lotta Hintsan, joka muuten on viime jutun jälkeen saanut rouva-statuksen sanottuaan viime viikonloppuna tahdon Kristianilleen. :)
Tällainen kannesta tuli.
Ja tällainen oli Lotan muutos kansikuvalookkiin.
Oli kiehtovaa seurata miten paljon työtä yhden kansikuvajutun taakse mahtuukaan. Viiden ihmisen (valokuvaaja, malli, meikkitaiteilija, stailaaja ja kuvausassistentti) koko päivän työ. Itse kansikuvan lisäksi Lotasta kuvattiin vielä asukuvia lehden sportmuotijuttuun.
On jännä katsella ammatikseen kauniin ihmisen työskentelyä. Kaikki hyvännäköiset tai kauniit ihmiset eivät ole kuvauksellisia tai kykene poseeraamaan kuvissa niin että tulos olisi millään lailla luonteva, se on beauty-mallin (tai yleensäkin mallin) alaa. Voi olla ulkoisesti kaunis, mutta kauneus pitää pystyä myös välittämään. Ei ihme että moni suosittu julkkis on myös hyvännäköinen, kauneudessa on jotain magneettista... Tykkäämme katsoa kauniita ihmisiä ja asioita, kauneus vetää puoleensa.
(...jäin muuten taas ylipäänsä miettimään kauneuden käsitystä ja kokemusta eilen tätä juttua kirjoittaessa, kun samalla vastasin yhteen ulkonäköä koskevaan lukijakommenttiin. Kauneuden tavoittelua tai ihannoimista pidetään yleensä pinnallisena, mutta meissähän on täysin sisäsyntyinen viehtymys kauneutta kohtaan. Ympäristö vaikuttaa käsityksiimme (esim. kauneudesta) ja muokkaa niitä, mutta kauneuden voi määritellä vähintään jonkunlaisena symmetriana ja harmoniana ja myönteisenä energiana. Koemme nämä asiat miellyttävinä. Eikös vauvoillakin ole suoritettu tutkimus siitä miten he reagoivat erilaisiin kasvoihin, ja symmetriset, iloiset kasvot vangitsivat vauvan huomion paremmin kuin vähemmän symmetriset tai vihaiset. Ja olikohan vielä niin että symmetrisemmät ja myönteisemmän näköiset kasvot aikaansaivat vauvoissa positiivisia reaktioita (kuten hymyä) ja vähemmän symmetriset taas negatiivisempia reaktioita. * päättää rönsyilyn*)
Lotta Hintsalta luonteva poseeraus onnistuu yhtä vaivattomasti kuin meikäläiseltä oven avaus ^_^
Suvi seisoi kameran vieressä purkkeineen valmiina korjaamaan Lotan kutreja tai lisäämään huulipunaa tai puuteria.
...ja toimitti välillä myös tuulikoneen pitelijän virkaa :)
Tiimi katsoo kuvasaalista.
"Tuo on hyvä, ja tuo missä käsi on tuolleen ylhäällä".
"Joo, toi just!"
.
Ennen ulkokuvauksiin siirtymistä Lotan varpaankynnet piti vielä lakata. Ne eivät suunnitelman mukaan tulisi näkymään kuvissa, mutta aina on olemassa jos... Jokainen yksityiskohta otetaan huomioon.
Varpaat kuivateltiin pikaisesti salaattibokseista nautitun lounaan aikana ja sitten lähdettiin Pihlajasaareen.
En ole vielä nähnyt lehteä (muuta kuin kannen) joten en tiedä millaisia kuvia saarisessiosta lehteen päätyi.
Aurinkoisissa kuvissa näyttää kesäisen lämpimältä.
...totuuden lämpötilasta ollessa tämä:
:D
Luulen että muillekin tiimiläisille olisi kelvannut toppahaalari, mulle ainakin... ^_^
Saarella tuuli ihan älyttömästi ja voin kertoa, että Suvilla kului aikamoinen määrä hiuskiinnettä hänen yrittäessä pitää Lotan hiukset aisoissa. :) Jossain vaiheessa hiukset päädyttii laittamaan ponnarille koska ne olivat koko ajan Lotan naamalla.
Aamulla tehty meikki kesti moitteettomasti koko päivän eikä vaatinut ulkokuvauksissa muita korjailuja kuin huulipunan lisäystä.
Ja tosiaan, meikki tehtiin juuri niillä "markettimeikki"tuotteilla jotka Suvin päivä -jutussa listasin. Aina välillähän sitä miettii, että näinköhän jonkun lehden jutun yhteydessä mainittuja meikkejä on oikeasti käytetty ko. kuvissa. No, aina niin ei olekaan.... ;) Mutta tällä kertaa oli. Markettimeikeilläkin saa aikaan ammattitason meikin joka kestää koko päivän, tosin sitä ei taida kukaan enää tänä päivänä epäilläkään. Lopulta päivittäiskosmetiikka- ja ammattilaismeikkisarjoilla ei välttämättä ole laadullisesti muuta eroa kuin valikoiman laajuus. Painotan vielä sanoja ei välttämättä. Eivät ihan kaikki halvat meikkisarjat tietenkään suoriudu kuvaus- tai lavameikkien vaatimuksista.
Tuo Lotan silmien jäinen sinisyys... wau. Sitä efektiä ei saa meikeillä. ;)
Toivottavasti tänä viikonloppuna ei tarvitse sentään värjötellä pilkkihaalarissa, vaikka viileää jussia on luvattu. :)
Toivottelen kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannusta :)
.
Jos joku jaksaa jussina blogeja vilkuilla niin ainakin kynsilakkafriikeille on tänään vielä luvassa kiva arvonta :)
Kesäiho on kyllä jännä juttu... Miten iho voikin tuntua ja näyttää niin erilaiselle kylmänä ja lämpimänä vuodenaikana? Minun ihoni kosteustasapaino tasapainottuu kesäisin niin, että en (ainakaan Suomen sääolosuhteissa joissa aurinko harvemmin korventaa) tarvitsisi oikeastaan mitään kosteuttavaa hoitotuotetta iholle aurinkosuojavoiteen lisäksi. Jälkimmäistäkin käytän Suomessa vain jos olen asiakseni menossa lojumaan aurinkoon, "citysuoja" tulee jo mineraalimeikkipohjan puitteissa (mineraalipohjassa on luonnostaan UV-suodatin).
Käytän kuitenkin iltaisin seerumia, koska pidän sen tunteesta iholla. Kyseessä on myös tottumiskysymys, ihonhoitorutiini päättyy meikin puhdistuksen jälkeen aina ihon kosteutukseen. Mutta jos en laita kesäaikaan iholle mitään puhdistuksen jälkeen, se tuntuu silloinkin ihan normaalilta ja on aamulla pehmeä.
Tänä kesänä olen ehtinyt testaamaan neljää seerumia. Yksi lupaa antioksidanttista suojaa, toinen syväkosteutusta, kolmas sileyttä ja heleyttä ja neljäs kirkastavaa ja huokosia supistavaa vaikutusta.
Itse jakaisin nämä suurpiirteisesti kahtia kosteuttaviin ja silottaviin/heleyttäviin. Toinen kaksikko tuntuu selvästi kosteuttavammalta kuin toinen. Seerumeista yksi ei lupaa kosteutusta lainkaan pääasiallisten vaikutusten joukossa. Olen saanut kaikki testattavaksi blogin kautta.
Kosteuttajat
Siloheleyttäjät
Estelle & Thild BioDefense Multi-Action Youth Serum 47€ / 30 ml
Joukon "luonnon lapsi" eli luonnonkosmetiikan edustaja. Ja selvästi suosikkini, kuten ylimmässä kuvassa näkyvästä pullovajeesta voi päätellä. ;)
Estelle & Thildin BioDefense -seerumi on tuttua E&T-laatua johon olen kovasti mieltynyt, se tuntuu iholla melkein yhtä kosteuttavalta kuin Top 5 -seerumeihini kuuluva SuperBioactive-linjan Age Control -seerumi. Koostumus on geelifluidimainen ja tuntuma iholla raikas, joskaan ei ylellinen. Veikkaan, että moni etenkin normikosmetiikan käyttäjä pitäisi koostumusta jotenkin "halpiksena". Vaikea kuvailla mitä tarkoitan, mutta jos taas vedotaan tähän maagiseen sensoriseen elämykseen, fluidi on litkuisuudessaan hyvin mitäänsanomaton ihoelämyksellisesti. Mutta se kosteuttaa tehokkaasti ja jättää ihon erittäin miellyttävän tuntuiseksi. Seerumi on testatuista ainoa alkoholiton.
BioDefense-seerumin päälupaus on antaa iholle antioksidanttista suojaa ja korjata jo olemassa olevia hapettumisvaurioita, tai merkkejä (signs of) hapettumisvaurioista, niinkuin asia kuuluu ilmaista ;) Eli itse vauriota kosmetiikka ei saa luvata korjata, mutta signs of ja appearance of.
Lierac Hydragenist Moisturizing Serum 52€ / 30 ml
Tässä meillä on porukan megakosteuttaja! "Intensiivisesti syväkosteuttava seerumi", lukee pakkauksen suomenkielisessä tekstissä, ja sitä tämä pinkki söpöläinen todellakin on. Mutta se, onko sen koostumus tämän emännän mieleen, on sitten eri asia. Hyvin monen muun mieleen se varmasti on, näin uskon.
Hydragenist on hyvin synteettisen tuntuinen seerumi. Se sisältää hoitavina elementteinä kasvipohjaisiakin aineita, mutta pääasiallinen osa koostumukseen vaikuttavista ainesosista on synteettisiä pehmentäjiä ja kalvonmuodostajia (=silikoni- ja mikromuoviyhdisteitä). Ja sen kyllä tuntee. Normikosmetiikan käyttäjät todennäköisesti pitävät tunteesta, jopa rakastavat, luonnonkosmetiikan käyttäjät mahdollisesti kavahtavat. Seerumi on poikkeuksellisen täyteläistä, olematta silti tippaakaan rasvaista. Koostumusta voisi kai luonnehtia suojaavan täyteläiseksi geelifluidiksi. Se levittyy iholle liukkaasti peittäen ihon pehmeällä ja sileällä, kosteuden lukitsevalla kalvolla. Iho jää todellakin kosteutetun ja jopa ravitun tuntuiseksi, sitä ei käy kiistäminen, myös hieman tahmeaksi. Samoin sormet joilla seerumin on levittänyt, kalvo on pestävä niistä erikseen pois koska se ei imeydy. Alkupäähän sijoittuva denaturoitu alkoholi ei ainakaan tässä cocktailissa pääse millään pätemään kuivattavuudella.
Luin viime vuoden puolella useammaltakin kauneussivulta loistoarvioita Hydragenist-seerumista, sillä on siis vankka kannatus. Hydragenistiin ihastuivat mm. Nutturapää, Anna-lehti, ja Ostolakossa-Virve.
Vaikka en itse ole näin silikonisen ja täyteläisen seerumikoostumuksen ystävä, uskon että kuivaihoiset (ei-luonnonkosmetiikan käyttäjät) rakastuvat Hydragenistiin helposti. En voi väittää koskaan kokeilleeni yhtä kosteuttavan tuntuista seerumia. Ja incissä on silikonipöperrysten jälkeen kyllä liuta vaikuttavia kosteuttavia ja ihoa hoitavia NMF-ainesosia kuten hyaluronihappoa, natrium-PCA'ta, aminohappoja ja mineraaleja. AHA-happojakin löytyy useampaa erilaista.
Lieracia on saatavilla apteekeissa.
The Body Shop Drops Of Light Pure Healthy Brightening Serum 30,70€ / 30 ml
Tässä on testiseerumeiden "floppi". Korostan (vaikka ei varmaan tarvitsisi ^_^), että kyseessä on henkilökohtainen kokemukseni, ja esimerkiksi Virve ihastui valopisaroihin kympillä kehuen valkoista purkkia sanoin, "luultavasti yksi parhaita koskaan kokeilemiani seerumeita". Mutta minä en pitänyt Drops Of Lightista.
Mahdollisesti siksi, että sen lupaus ei osu minun tarpeisiini, ja itse tykkään ennen kaikkea kosteuttavista seerumeista.
Drops Of Light lupaa kirkastaa ja tasoittaa ihon sävyä, parantaa ihon pinnan rakennetta, silottaa ja supistaa huokosia.
TBS:n sivuilta: "Säännöllisesti käytettynä ihon värivirheet ja sameus vähentyvät, huokoset näyttävät pienemmiltä ja iho näyttää kirkkaammalta ja kuulaammalta."
Tietysti luvattujen vaikutusten toteutumisen voisi todeta vain käyttämällä tuotetta säännöllisesti, ja tämä tarkoittaa vähintään kuukautta. Iho uusiutuu noin 28 päivän rytmissä, ja sen ajanjakson aikana pitäisi pystyä näkemään tuotteen kuin tuotteen vaikutukset.
Drops Of Light on koostumukseltaan erittäin ohutta, sanoisin vetisin seerumi jota olen kokeillut. Se ei tunnu iholla liukkaalta ja pehmentävältä vaan melkein kuin vedeltä. Kokemukseni on täysin erilainen kuin Virven. Minun ihoni DOL jättää nihkeäksi ja kireäksi, Virve kuvailee seerumin jättämää tunnetta "kosteutetun pehmeäksi". Virve myös kuvailee seerumin aikaansaamaa kauniin heleää pintaa, itse en huomaa ihossani mitään eroa. Usein heleyttävissä tuotteissa on mukana valoaheijastavia pigmenttejä tuomassa välitöntä kuulautta mutta DOL ei sisällä sellaisia.
Drops Of Light toimii varmasti joidenkin iholla. Itse en keksi mitään syytä miksi käyttäisin tätä. (Ja samalla voisinkin kysyä, olisiko joku halukas adoptoimaan Drops Of Lightin? Huikkailkaa kiinnostuksenne kommenttiboksiin niin arvon pullon halukkaiden kesken vaikka juhannuksena.) Seerumi arvottu, voitto osui nimimerkki PiiAlle.
Seerumin inci on nähtävissä TBS:n sivulla. Se sisältää vaikuttavana aineena mm. punalevästä eristettyä c-vitamiinia (kirkastaa).
Lancôme Energie de Vie The Smoothing & Glow Boosting Liquid Care 59€ / 50 ml
Lancômen kevään uutuus on lupauksiltaan kuin kolmen muun testiseerumin liitto: se lupaa suojata ihoa antioksidanteilla, heleyttää, silottaa ja kosteuttaa tehokkaasti. "Kokonaisvaltainen ihonhoitotuote, jossa yhdistyvät kasvoveden raikkaus, seerumin ravitsevuus ja Lancôme-voiteiden ravitsevuus", kertoo lehdistötiedote. "Runsaasti kosteuttavia, antioksidanttisia ja virkistäviä ainesosia sisältävä tuote jättää ihon raikkaaksi ja heleäksi, silottaa ihoa ja lisää sen täyteläisyyttä."
Tuotteen koostumus on vesimäinen mutta aavistuksen täyteläisempi Drops Of Lightiin verrattuna, ja selvästi kosteuttavamman ja pehmentävämmän tuntuinen. Tuntuma ei ole lainkaan silikoninen, vaikkakin selvästi synteettisempi kuin Estelle & Thildissä, ja incistä löytyykin vain yksi silikoniyhdiste (dimetikoni) vasta puolen välin jälkeen. Iho jää sileäksi ja mukavan tuntuiseksi. Vaikuttavien aineiden joukosta bongaan mm. Genifique-tiivisteestä tutun bifida ferment lysaten, muuten ainesosaluettelo ei mitenkään pysäytä tunnetuilla tehoaktiiviaineilla.
Energie de Vie -seerumi (tai hoitoneste, miksi tätä nyt kutsuisi) sijoittuu testijoukossa kakkoseksi. Ja kappas, se on testatuista (litrahinnaltaan) myös halvin, sillä pakkauskoko on 50 ml kun muut ovat 30 ml:n pulloissa mikä on seerumituotetyypin standardikoko. Se on ns. elämyksellisesti antavampi :D kuin E & T:n "keittiökosmetiikan" tuntuinen litku, mutta ei lopulta kuitenkaan tämän luonnonkosmetiikkaa suosivan käyttäjän iholla yhtä hyvän tuntuinen.
Raikkaan vihreä ja valoisaa energiaa hehkuva pullo saa pisteet tältä esteetikolta, pakkaus onnistuu mielestäni loistavasti viestimään tuotteen konseptista. Energie de Vie -sarjaan kuuluu myös kauneusvesi (hih, näitä ilmaisuja, no, nestemäiset kosteutuotteet ovat nyt pop) ja yönaamio, joista mahdollisesti kirjoittelen vielä myöhemmin.
*
Miten te hoidatte ihoanne kesäisin? Vaihtaako moni muukin minun tavoin pelkkiin seerumeihin vai menee ihan "luomuna"? :)
