Kuva: Lumene Natural Code

Tein tänään oman versioni kuvan meikistä ja tarkoitus oli julkaista kuvat tämän pikailmoituksen kuvituksena. Mutta en ehtinytkään saada kuin yhden kuvan valmiiksi ennenkuin sisko pölähti vieraaksi joten tämä jäi nyt tynkäversioksi. Laitan loput kuvat huomenna jos ehdin... Muistutus oli nyt tärkeä saada ulos tämän päivän puolella että joensuulaiset muistaisivat huomisen...! ^_^

(Tykkään muuten tosi paljon kopsata meikkejä kuvista, ah, tuli ihan nostalginen olo, en olekaan tehnyt tätä aikoihin, pitäis tehdä useammin....)

Tässä mun versio, olipa hassu olo olla ruskeasävyisessä meikissä ensimmäistä kertaa hiussävyn muutoksen jälkeen :)  (Hiuksista puheen ollen, päässä muhii tällä hetkellä taas uusi testiväri: Crazy Colorin Violette. Color Mask Paintin Deep Purple osoittautui liian punertavaksi kuten pelkäsinkin.)

Noniin mutta! Halusin laittaa muistutuksen Lumene Natural Code -kiertueen viimeisestä legistä joka vie minut tällä viikolla Joensuuhun, Kuopioon (jiii-haa!) ja Ouluun. Pääsen näkemään itselleni kaksi ihan uutta kaupunkia: Joensuun ja Oulun :)

Aikataulu:

TIISTAI 1.11. Sokos Joensuu kello 17-19

KESKIVIIKKO 2.11. Sokos Kuopio kello 17-19 (mun oma Sokos...! Vähänkö hauskaa, keikalla teini-iän omalla kosmetiikkakentällä <3 <3)

TORSTAI 3.11. Sokos Oulu kello 17-19

*

Näissä Sokoksissa voi siis vielä käydä haastelemassa meikäläisen kanssa ja turinan lomassa jaan mielelläni Lumene- ja Natural Code -vinkkejä ja teen pikameikkejä :)

En malta olla kertomatta kuinka yksi "virstanpylväs" täyttyi Turun tapahtumassa, kun pitkäaikainen vakiolukijani, yksi kommenttilaatikon aktiivisimmista nimimerkeistä Jonttu sai vihdoin kasvot ^_^ <3

Ihan älyttömän mukavaa ja välillä tunteellistakin tavata lukijoita, on niin jännä tunne kun kommenttilaatikon keskusteluiden kautta osa on käynyt jo sillä lailla tutuksi että tavallaan tuntuu kuin heidät tuntisi ja he olisivat kavereita :) Ja lukijamatkalaiset tuntuvat jo suunnilleen "oikeilta" kavereilta, kun heitä on nähnyt reissujen jälkeen...! ^_^

Olette kyllä niin ihania!!! Anteeksi imelyyteni, mutta te ootte!! <3

Lihattoman lokakuun kasvisruokajuttujen päätösjakso tulee tänään.

Aiheena mun lempparikasvisruoat ja lisukkeet kotona.

Syön ihan älyttömästi kasviksia. Minimissään päivässä menee runsas puoli kiloa, usein kilokin. Kilo menee helposti jos valmistan raskaita vihanneksia kuten juureksia, jotka kutistuvat paahdettaessa ja 400 grammaakin menee kerta-annoksena että heilahtaa.

Syön kasviksia päivän aikana suunnilleen näin:

Aamiainen 150 g (salaattivihanneksia kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa)

Lounas: kasvislisuke 200-400 g (jos syön pääruoaksi salaatin, kasvisten osuus on ainakin 300 g)

Päivällinen: kasvislisuke 200-400 g

Näiden lisäksi syön joskus kasviksia myös välipalaksi (juuston kaverina), kuten selleriä, kirsikkatomaattia tai porkkanaa.

Tänään haluan kirjoitella lempparikasviksistani ja niistä kasvisproteiinin lähteistä joita käytän eniten. Useimmilla aterioilla otan proteiinin kalasta tai juustosta, mutta lautaselta löytyy viikoittain myös kasvisproteiinia.

Kuvassa yksi uudempia vihannestuttavuuksiani, myskikurpitsa. Pidän värikkäästä ruoasta ja koen, että värikäs ruoka myös maistuu paremmalta ja toimii yhtä lailla mielen piristäjänä kuin vatsan täyttäjänä. :) Punajuuri, eri väriset paprikat, porkkana, bataatti, tomaatti, punakaali... Entisen elämäni kalpeat, ravinneköyhät riisit ja makaronit ovat vaihtuneet näihin.

Aloitetaan suosikkilisukkeistani.

1. Parsakaali

Voisin syödä, ja usein syönkin, parsakaalia joka ikinen päivä. Se on mielestäni parhaimmillaan höyrytettynä vain hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna.

Parsakaali on minulle tavallaan kuin uusi "pasta", eli ruoka-aine/lisuke, jota himoitsen kaikkein eniten. Jos en vähään aikaan saa parsakaalia, sitä tulee todella ikävä.

Tiesittekö, että parsakaali on muuten kaikkein proteiinipitoisin ainakin Suomesta saatavista kasviksista? Sadasta grammasta saa 4,6 g proteiinia. Vain nokkosesta saa enemmän proteiinia, mutta harva jaksaa syödä niin paljon nokkosta kerralla että määrästä kertyisi mainittavaa määrää protskua. :)

Jos on pieni nälkä, saatan syödä parsakaalia myös pääruokana. Silloin maustan sen vaikkapa parmesaanilla ja pinjansiemenillä tai paahdan uunissa. Alemmassa kuvassa seurana uunipaahdettua selleriä.

Myös pesto on loistava kaveri parsakaalille. Herkkuiltapala on kulhollinen pestossa pyöräytettyjä parsakaalinnuppuja hunnutettuna parmesaanilla. Mums.

2. Kukkakaali

Kukkakaali on neutraaliudessaan todella monipuolinen raaka-aine ja käytän sitä vaikka missä ruoissa tortilloista sosekeittoihin ja salaateista pizzoihin. Syön sitä yhtä paljon niin raakana kuin kypsennettynäkin.

Eniten kukkista tulee käytettyä wokeissa tai arkisesti höyrytettynä muiden kaalien kaverina, tai sitten heitän sen uuniin ja teen gratiinin. Kuvassa kukkakaalia kookoskermassa.

...ja vaikka tämän päivän juttu käsittelee nimenomaan kotiruokaa, en malta olla vilauttamatta helsinkiläisen Boulevard Social -ravintolan kasvisruokalistan detaljia:

Parsa- ja kukkakaalin voi tarjoilla myös tähän tapaan, slurps-deluxe..! Maistoin näitä kumpaakin kun olin viimeksi Helsingissä ja ystäväni kanssa vain hymistelimme miten älyttömän hyviä makuja kaalien tyylisiin arkisiin kasvislisukkeisiin voikin saada kun on taitoa. Olisin halunnut syödä ravintolan koko kasvisruokalistan alusta loppuun ^_^ Kasvisruokia oli yli 10....

3. Ruusukaali

Mun top-kolmosesta näkee että tykkään kaalikasviksista :) Ruusukaali oli minulle nuorempana käytännössä ihan tuntematon vihannes. Liekö olen sitä koskaan ainakaan vapaaehtoisesti syönyt... Minullahan on se hullu historia "kasvis"syöjänä jonka kasvikset olivat käytännössä pasta, peruna, leipä ja riisi.

Nykyään ruusukaali on yksi kirkkaasti eniten syömiäni kasviksia ja sitä löytyy lautaseltani joka viikko. Useimmiten nautin ruusukaalit höyrytettyinä, kuten parsakaalin, tai sitten paistan ne valkosipuliöljyssä tai käytän osana wokkia. Tuore ruusukaali maistuu suussani lähes makealta, todella aromaattinen kasvis.

Kuvassa ruusukaaligratiini uunissa kera pinaatin ja saksanpähkinöiden.

4. Bataatti

Bataatti on lempparihiilariruokaani, kuten olen täällä useasti julistanut :) Se on käytännössä ainoa korkeahiilihydraattinen ruoka jota vielä syön säännöllisesti. Pastaan ja perunaan verrattuna se on järkevämpi hiilihydraatti imeytyessään hitaammin ja ollessaan paljon ravinnepitoisempi.

Uunipaahdettu bataatti, pannulla valkosipulin kanssa paistetut bataattisiivut ja bataattisosekeitto ovat lempparibataattiruokiani. Eilen oltiin ajelemassa kohti anoppilaa ja sanoin miehelle, "Voi kun anoppi olisi jotenkin telepaattisesti aistinut että mun tekee älyttömästi mieli bataattia..." Ja mies vastasi: "Siellä on kuulema bataattikeittoa odottamassa".

<3

5. Porkkana (ja paahdetut kasvikset ylipäänsä)

Paahdettu porkkana on melkein yhtä hyvää kuin bataatti :)

Makua voi muuttaa maustamalla porkkanat erilaisilla yrteillä, suosikkejani ovat rakuuna ja timjami.

*

Salaatit

Kun syön salaattia pääruokana, teen lähes aina "perustylsän" pohjan johon tulee vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Jos haluan vähän hifistellä, laitan salaattiin uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja tai paistettuja, ohuita munakoiso- tai kesäkurpitsasiivuja.

Vuosien varrella reseptiplakkariin on kuitenkin kertynyt muutama "erikoissalaatti", joita valmistan harvemmin mutta antaumuksella. Tässä neljä sellaista.

1. Marokkolainen porkkanasalaatti

Bongasin reseptin aikoinaan Alkon Etiketti-lehdestä, ja tästä on muodostunut kirkkaasti suurin lempparini "erikois"salaateista. Ihan älyttömän hyvän makuinen ja vaikka onkin ainesosiltaan yksinkertainen, se on makumaailmaltaan ihan erilainen kuin arkiset perussalaattini.

Tästä salaatista on näkynyt tänä vuonna lehdissä monta eri versiota, kaikille yhteistä paahdetut porkkanat ja feta. Minulle tämän herkkusalaatin avainraaka-aineita ovat porkkanan ja fetan lisäksi minttu, kikherneet ja paahdetut mantelit. Hienostuneimman makuelämyksen saa kun jaksaa valmistaa harissa-sitruunakastikkeen ja käyttää dukkah-mausteseosta, mutta salaatti on tosi hyvää vaikka pelkällä oliiviöljy-viinietikka-kastikkeellakin. Hunaja sopii joukkoon kuin nenä päähän, vhh:lainen voi korvata sen sirottamalla vinegretteen vähän steviaa tuomaan makeutta.

Kuvan versiossa olen paahtanut porkkanat chiasiementen kanssa.

2. Raejuusto-maustekurkkusalaatti

Tomaattia

Tuoretta basilikaa

Kevätsipulia

Mauste/pikkukurkkuja

Raejuustoa

Hyvää oliiviöljyä

Suolaa ja pippuria

Tämän reseptin oli anoppini joskus löytänyt jostain ja resepti siirtyi häneltä mieheni kautta minulle. Tästä salaatista on tullut meille vakkarilisuke etenkin mökillä grilliruoan kanssa. Sisältämänsä raejuuston (= proteiinin lähde) puolesta salaatti sopii myös pääruoaksi.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutut ja tavalliset raaka-aineet yhdistettynä juuri tietyssä kombinaatossa tuottavat joskus aivan erityisen maukkaan kokonaisuuden joka on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa :) Tämän simppelin salaatin avainraaka-aineita ovat maustekurkut (pikkukurkkumuoto sopii parhaiten), kevätsipuli ja tuore basilika.

3. Surf'n'Turf-salaatti

Tästä salaatista voi nyt lihattomalla lokakuulla jättää seafood-osuuden pois jos haluaa täysin vegeversion :) Surf'n' turf tarkoittaa ruokaa, jossa on sekä lihaa että mereneläviä, ja meidän valmistamassa versiossa lihana toimii kasvismakkara.

Tämän salaatin salaisuus on romesco-kastikkeessa, joka tekee siitä myös niin aikaavievän ettei salaattia tule valmistettua ihan harva se kuukausi. Se on minulle vähän juhlavampaa ruokaa jota valmistan jos on tulossa vaikka vieraita.

Salaatin reseptin voi käydä kurkkaamassa täältä. Romesco-kastikkeen valmistuksen vaiva kannattaa todellakin nähdä, se on jotain ihan käsittämättömän maukasta. Täyteläinen, luonnostaan makea kastike syntyy paahdetusta paprikasta, tomaatista, chilistä, sipulista, valkosipulista ja manteleista. Jos kastikkeeseen haluaa oikein paksun koostumuksen, voi joukkoon laittaa myös palan vaaleaa leipää.

4. Bataatti-mansikkasalaatti

Paahdettua bataattia

Persiljaa

Kikherneitä

Mansikoita

Pinjan- tai auringonkukansiemeniä

Kastike: oliiviöljyä + tuoreen sitruunan mehua

Tämä raikas, marjainen salaatti debytoi meillä viime juhannuksen ruokapöydässä ja meni saman tien suosikkien joukkoon. Aivan törkeän hyvän makuinen setti! Ei ehkä kaikkein ruokaisin, sillä se on aika niukkaproteiininen, mutta lisukkeena aivan out-of-this-world.

*

Kasvisproteiinin lähteet

1. Tofu

Tofu on keittiössäni kasvisproteiinin lähde numero 1. Sitä tulee syötyä viikottain. Se on helppo raaka-aine koska sopii neutraalin makunsa puolesta vaikka mihin. Ostan nykyään lähes pelkästään maustamatonta tofua ja marinoin sen itse, maustetuista suosikkini on kylmäsavutofu.

Eniten tofua tulee käytettyä wok-tyyppisissä ruoissa mutta olenpa heittänyt sitä myös piirakkaan, keittoon ja laatikkoruokaankin. Ja kasvishamppariin pihviksi.

Tofua, fetaa ja uunipaahdettuja kasviksia.

Kurkuma-marinoitua tofua, paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa (ylempi kuva), ja vähän erikoisempi kokeilu jossa toin pinaattikeittoon proteiinia tofulla ja halloumilla. Ei ehkä makumaailmallisesti onnistunein kokonaisuus mutta nälkä lähti ^_^

2. Soijapyörykät

Soijavalmisteista käytän eniten ruotsalaisen Anamman soijapyöryköitä, joita olen täällä monesti kehunut. Niissä on erittäin lyhyt ainesosalista (= vähän lisäaineita) ja hyvät ravintoarvot etenkin vhh:laisen vinkkelistä. Monissa pakastealtaan soijatuotteissa on kaiken maailman tärkkelyksiä, muita jauhoja ja maltodekstriiniä, Anamman pullat ovat "puhtaimmat".

Tykkään syödä soijapullia yleensä jossain kastikkeessa kuten kermaisessa sienikastikkeessa tai tomaatti-tuorejuustokastikkeessa.

Soijavalmisteita tulee kuitenkin nautittua tofua lukuunottamatta aika harvoin, ehkä muutaman kerran kuussa. Syön mieluiten niin puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa kuin mahdollista, siksi "soijaeinekset" ovat luonnostaan jääneet ruokavaliossa pienempään rooliin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi kuivana myytävä teksturoitu soija on jäänyt keittiöstäni pois lähes kokonaan.

3. Soijanakit

Kuten lihanhimo-jutussani kerroin, minulla on "soft spot" soijanakkeja kohtaan. Kun lopetin lihan syömisen, en voinut yli 10 vuoteen kuvitellakaan syöväni mitään lihan kaltaista ja kaikki mukaliha oli minusta ällöä ja vastenmielistä. Sitten kaikki muuttui mystisesti, ja aloin yhtäkkiä himoitsemaan kasvislihatuotteita. Soijanakit ovat niistä ehdottomasti parasta.

Soijanakit ovat minulle ennen kaikkea mökkiruokaa. Grillatut nakit makeaksi haudutetun punasipulin ja grillatun kukkakaalin kanssa ovat ihan klassikkolounas mökillä kesäisin.

4. Papupasta

Papupasta on mielestäni yksi kivoimpia kasvisproteiinin lähteitä. Ja hyvä lähde se onkin - papupastassa on yli 40% proteiinia. Kuvan lautasilla on 40 g pastaa (vakioannokseni), ja määrä sisältää melkein saman verran proteiinia kuin 100 g lohta.

Voisin mielestäni syödä papupastaa vähän useamminkin vaihteluna hyvin kalapainotteiselle proteiininsaannilleni, mutta totuttuani pois pastaruokien mieliteoista sitä tekee mieli lopulta aika harvoin. Papupastan kanssa on kiva kokeilla erilaisia kasviskastikkeita, proteiininlähdettä ei tarvitse enää erikseen lisätä kun pasta sisältää sen jo itsessään.

Viimeksi kokeilin Pirkan ruokalehden ohjeella lehtikaalipestoa (alin kuva), oli kyllä hyvää :) Sen sijaan supersuosittu parin vuoden takainen somehitti avokadopasta (eli avokadokastike) ei herättänyt minussa erityistä innostusta. Se oli aika pliisun makuista.

5. Quorn

Kasvisproteiininlähde numero 5 on sieniproteiinista valmistettu quorn. Tätä käytin yhteen aikaan paljonkin, etenkin silloin kun asuin pysyvästi Ahvenanmaalla eikä quornia vielä saanut manner-Suomesta.

Sittemmin jotenkin kyllästyin quornin makuun ja nykyään käytän vain rouhetta, josta valmistan itse pyöryköitä (kuvassa) tai kasvisbolognese-kastiketta.

*

Tänään olen vihdoin pääsemässä kokeilemaan Härkistä. Anoppi oli ostanut sitä ja miettii tuossa nyt parhaillaan että miten sen maustaisi. Nyhtökauran kanssa en ole edelleenkään osunut kauppaan samaan aikaan. Taitaa nyhtis jäädä pian paremmin saatavilla olevien kilpailijoidensa jalkoihin... Kuulun niihin kuluttajiin jotka eivät jaksa kytätä erikoisaikoja milloin joku elintarvike sattuisi olemaan lähikaupassani, ostan sitä mitä on saatavilla.

Pian selviää mitä mieltä makuaisti on Härkiksestä :)

Kasvisruoan iloa, ihmiset! ^_^

Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.

Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle... "Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain".

Eiköhän sitten pidä käydä näin.

Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.

Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.

Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.

Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.

Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.

Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^

Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut... :D No, nyt tietävät ^_^

Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.

Muistatteko kun kirjoittelin viime keväänä ihohuokosista? Esittelin sisareni ihon kautta muutaman loistavan tärppituotteen huokosten piilotukseen ja supistukseen, NYXin Pore Fillerin ja Sosarin turvenaamion.

Sisareni iho ennen turvenaamiota...

...ja turvenaamion jälkeen.

Aihe on aina ajankohtainen sillä minnekäs ne huokoset meiltä katoaisivat... Aina yhä uusi sukupolvi tuskailee niiden kanssa. En sano että näkyvissä ihohuokosissa on mitään epäluonnollista tai "pahaa" ja että ne kuuluu piilottaa pois ihmisten silmistä :D, mutta monet meistä kuitenkin häivyttävät niitä mieluusti jos keinoja löytyy. Tasainen iho on monen tavoittelema ideaali.

Sain eilen lukijalta kysymyksen ihohuokosten häivytystä koskien, ja vastatessani hänelle mieleeni muistui tämä vielä blogiesittelyä vaille jäänyt loistava tuote. Ja siitä idea tämänpäiväiseen postaukseen, kiitos siis nimimerkki "epätoivoinen" :) Olin ottanut kuvatkin tätä postausta varten jo ajat sitten. Laitetaan ne nyt vihdoin ulos :)

Kuten "epätoivoiselle" kirjoittelin, huokosten häivytyksessä on kaksi tärkeää vaihetta: hoitopuolen toimenpiteet ja meikkauspuolen toimenpiteet. Yleisin tapa piilottaa huokoset on käyttää niitä blurraavaa pohjustus- tai viimeistelytuotetta, ja markkinoilta löytyy myös huokosia häivyttäviä meikkivoiteita.

Meikkituotteet ovat nopea tapa hoitaa huokoset, mutta pidempiaikaisen suotuisan muutoksen ihohuokosten rakenteeseen saa aikaan vain hoitotuotteilla. Tässä tehokkaimpia ovat savi-, muta- ja turvenaamiot, etenkin kaksi jälkimmäistä. Ne hoitavat samalla myös ihon punoitusta, laskevat tulehdusta ja poistavat talia ja rasvaisuutta. Usein laajentuneet ihohuokoset liittyvät ärtyneeseen, tulehtuneeseen ja rasvoittuvaan ihoon. Muta- ja turvenaamioilla voi hoitaa kerralla näitä kaikkia ongelmia.

Suosittelen naamioiden ottoa osaksi säännöllistä ihonhoitorutiinia, jos kokee ongelmaksi jatkuvasti laajentuneet ihohuokoset. Käytä naamiota kahdesti viikossa ja tulet huomaamaan eron :)

*) Sis. mainoslinkin.

Omiin suosikkeihini kuuluvat jo aiemmin esitellyn Sosarin ohella * Mádaran Detox-naamio (26,90€ / 60 ml). Sen vaikuttava aine on muta.

Olen saanut naamion aikoinaan Mádaran maahantuojalta.

Luonnonkosmetiikan muta/turvenaamiot ovat tehokkaampia kuin "normikosmetiikan", koska niissä vaikuttava aine muodostaa usein 100% pakkauksen sisällöstä. Saat siis parhaimman vastikkeen rahalle. Normikosmetiikan mutanaamiossa, esimerkkinä vaikka Glamglow (jossa itse asiassa käytetään savea, ei mutaa, vaikka nimi sanoo toisin ;)), käytetään näitä maa-ainesosia paljon pienempinä pitoisuuksina ja seoksissa on pitkä liuta muita täyteaineita. Virolaisten Sosarin ja TurBlissin naamiot ovat toistaiseksi ainoat tuntemani joissa turve ja muta ovat ainoa ainesosa. :)

Minulla ihohuokoset ammottavat etenkin kesäisin. Ne näyttävät kesäaamuisin useimmiten tältä:

Alivalotin kuvaa hieman jotta huokoset tulevat parhaiten esiin. :)

Kuva demonstroi hyvin myös kesäihon antikuivuutta. Se kiiltää aamuisin hiestä ja illalla laitetusta hoitotuotteesta, etenkin jos on erehtynyt laittamaan vähänkään täyteläisemmän tuotteen. Talvella näky on ihan toinen. Jo nyt syksyllä iho on huomattavasti kuivempi ja on aamulla jopa hieman karhean tuntuinen. Huokosongelmakaan ei ole (minulla) kylmään vuodenaikaan niin paha.

Mutta silloin kun ne huokoset ammottavat, kaivan naamiot esiin :)

Vaikutus on häkellyttävän tehokas ja välitön.

Kuvassa ihoni aamulla ja sitten päivällä Mádaran Detox-naamion jälkeen. Mielestäni ero on ihan mieletön, kuin huokoset olisi nipistetty kiinni.

Samanlaisen tuloksen saan myös Sosarin naamioilla. Niistä jää myös miellyttävämpi, puhtaampi tunne iholle kuin normikosmetiikan synteettisiä ainesosia sisältävistä muta/turvenaamioista.

Mikäli "normikosmetiikka" on enemmän juttusi, löytyy siltäkin puolelta jos jonkinlaista tuotetta huokosten hoitamiseen, sieltä suosikkeihini kuuluu Cliniquen Pore Refining Solutions -sarjan Instant Perfector. Cliniquen ja muutaman muun selektiivisen sarjan tuotteita huokosten hoitoon olen esitellyt muinoin täällä. (Cliniquen tuote oli tuolloin vähän eri nimellä.)

*

Onko muilla yhtä hyviä kokemuksia savi-, muta- ja turvenaamioista? Mikä on suosikkinne?

Arvostelussa Yliopiston Apteekin oma, Suomessa valmistettu luonnonkosmetiikan sarja YA Naturae.

Suomen kosmetiikkamarkkinat täydentyivät tänä vuonna uudella kotimaisella sarjalla kun Yliopiston Apteekki lanseerasi kesällä oman Ecocert-sertifioidun ihonhoitosarjansa.

Kun näin tiedotteen, peukut lensivät välittömästi pystyyn niin hintatason, pakkausdesignin kuin tietysti kotimaisuudenkin puolesta. On todella hienoa että meillä alkaa olla omia luonnonkosmetiikan sarjoja joka hintaluokassa. YA Naturae tuo kotimaisen luonnonkosmetiikan kauppoihin nyt vihdoin "opiskelijaystävälliseenkin" hintaan. Aiemmin halvimmat hinnat ovat olleet Dermosilin Nature-sarjalla, ja se taitaa edelleen olla hitusen Naturaeta edullisempi, mutta saatavuus rajoittuu nettikauppaan.

YA Naturae -tuotteet valmistetaan Helsingissä. Sarjaan kuuluu kahdeksan tuotetta ja ostin testiin koko poppoon öljypohjaista silmämeikinpoistoainetta lukuunottamatta. Sarjan kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja alkoholittomia (siis etanolittomia, osassa on kyllä pehmentäviä hyvisalkoholeja). Korjaus: koko valikoima ei ole vegaaninen, huulirasvassa ja yövoiteessa on mehiläisvahaa. Hinnat ovat välillä 6,40€ - 12,40€.

Vartalovoide  8,90€ / 200 ml

YA sanoo: Rauhoittavaa kehäkukkauutetta sisältävä, helposti levittyvä ja täyteläinen YA naturae vartalovoide kaikille ihotyypeille. Voiteen sisältämät oliivi-, argan- ja ruusunmarjaöljyt sekä sheavoi kosteuttavat ja ravitsevat ihoa luonnonmukaisella tavalla. Koivunmahlauute auttaa ihoa uudistumaan. Mieto, pehmeä tuoksu, jossa häivähdys vaniljaa ja kookosta.

Sanni sanoo: täyteläinen, vaniljakookosvanukkaalta tuoksuva voide joka vaatii hieman työstöä ennenkuin imeytyy ihoon. Tiedättehän sen voidetyypin joka ei välttämättä ole hirveän rasvaista, mutta jää silti iholle valkoisena "pyörimään" ja imeytyy vasta voiteen lämmettyä = vaatii enemmän hieroskelua kuin toiset voiteet. Ihanan ravitsevan tuntuinen. Ei jätä kiiltävää tai tahmaista pintaa mutta kylläkin rasvatun tuntuisen.

Tykkään! :)

Puhdistusvaahto  10,90€ / 120 ml

YA sanoo: Luonnonmukainen YA naturae puhdistusvaahto kaikille ihotyypeille. Pehmeä ja täyteläinen puhdistusvaahto poistaa tehokkaasti iholta epäpuhtaudet ja meikin. Puhdistusvaahto sisältää runsaasti mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyjen omega-rasvahappoja, jotka ravitsevat ja kostuttavat ihoa sekä ruiskukkauutetta ja koivunmahlaa, jotka tuovat iholle pehmeyttä ja auttavat sitä uudistumaan. Hajusteeton.

Sanni sanoo: ihanan liukas vaahto! Koostumukseltaan paras kokeilemani luonnonkosmetiikan pumppuvaahto EkoPharman Vadelmavaahdon ohella. Vaahto ei tietenkään ole yhtä paksua ja kermaista kuin synteettisiä ainesosia sisältävien vaahtojen, mutta se on liukasta ja sitä voi työstää iholla kauan. Tämä on tärkeä ominaisuus minulle :) Tuoksu on erittäin mieto ja mitäänsanomaton.

Puhdistavana ainesosana mieto sokeritensidi dekyyliglukosidi. Käytettyjen pinta-aktiivisten aineiden määrän (yksi!) ja tehon huomioonottaen joudun toteamaan, ettei tuotteen lupaus "poistaa tehokkaasti iholta epäpuhtaudet ja meikin" ihan pidä paikkaansa. Dekyyliglukosidi ei yksinään pysty poistamaan ainakaan vähänkään vahvempaa meikkiä, minulta se ei poista edes mineraalipohjaa yhdellä vaahdotuksella vaan joudun vaahdottamaan ainakin kahdesti. Tähän olen tosin jo tottunut luonnonkosmetiikan putsareiden kohdalla. En odotakaan niiltä samaa tehoa kuin synteettisiltä putsareilta koska on yleisesti tiedossa, etteivät sertifioidun luonnonkosmetiikan käyttämät tensidit ole puhdistusteholtaan samaa luokkaa kuin "normi"kosmetiikan käyttämät.

Kasvovesi 9,80€ / 150 ml

YA sanoo: kasvovesi kaikille ihotyypeille. Hellävarainen ja hajusteeton kasvovesi viimeistelee kasvojen puhdistuksen ja valmistaa ihoa hoitaville tuotteille. Kasvovesi sisältää mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyä, jotka auttavat ylläpitämään ihon kosteutta samalla vahvistaen ihoa sekä kotimaista uudistavaa koivunmahlaa.

Sanni sanoo: sarjassamme "oikein kiva perustuote joka tuntuu iholla ihan mukavalta ja josta ei keksi sen kummempaa sanottavaa".

Simppeli, alkoholiton inci koostuu vedestä, koivunmahlasta, glyserolista, ruusunmarjansiemenuutteesta, mustaherukan- ja auringonkukansiemenöljystä, rosmariiniuutteesta, kookosglukosidista, natriumbentsoaatista ja kaliumsorbaatista (säilöntäaineita) ja sitruunahaposta. Tuote joka ei herätä erityisiä tuntemuksia - muita kuin hymyn värinsä puolesta :)

Päivävoide (normaalille ja sekaiholle) 11,20€ / 50 ml

YA sanoo: Päivävoide normaalille ja sekaiholle. Virkistävä voide suojaa ihoa luonnonmukaisesti. Mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyjen sisältämät omega-rasvahapot lisäävät ihon kimmoisuutta ja antavat sille pehmeyttä. Kaurauute ja koivunmahla rauhoittavat, tasapainottavat ja auttavat ihoa uudistumaan. Miedosti hajustettu.

Sanni sanoo: täyteläisehkö, nahkeahkosti levittyvä koostumus. Siis ei täyteläinen rasvaisella tavalla mutta täyteläinen vastakohtana vesimäisen ohuelle, hyvin nopeasti levittyvälle ja ihoon humahtavalle koostumukselle.  Tämä on yksi tyypillisiä luonnonkosmetiikan voidekoostumuksia, samaa tyyppiä on käytetty myös vartalovoiteessa. Voide on kevyt mutta ei vesimäinen.

Tuoksussa on jotain älyttömän tuttua, olen nyt kohta kaksi viikkoa yrittänyt saada siitä kiinni.. Se on mesimäisen kukkainen ja aika vahva, tavallaan tuoksumaailmassa on jotain samaa kuin Estelle & Thildissä mutta Naturaen tuoksu on vähemmän hienostunut. Tykkään kyllä tämän tuoksusta mutta arvelen että se voi olla jonkun makuun liian vahva.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava voide. Ei suurimpia lemppareitani koostumukseltaan mutta ei myöskään sellainen jonka jättäisin käyttämättä jos ei olisi jatkuva jono uusia testituotteita koputtamassa ovella. Eli ei-bloggaavana tämä tulisi varmasti käytettyä loppuun. :)

Yövoide (normaalille ja sekaiholle) 12,40€ / 50 ml

YA sanoo: yövoide normaalille ja sekaiholle hoitaa ja ravitsee ihoa luonnonmukaisesti yön aikana. Voiteen sisältämät oliivi-, manteli- ja ruusunmarjaöljyt sekä mustaherukansiemenöljy elvyttävät ihoa tehokkaasti läpi yön. Kaura- ja koivunmahlauute rauhoittavat herkkää ihoa ja auttavat ihoa uudistumaan luonnonmukaisesti. Miedosti hajustettu.

Sanni sanoo: paksumpi kuin päivävoide ja tuoksultaan todella voimakas, tässä aistin kukkaisella pohjalla voimakkaita yrttejä ja heinää. Erikoinen tuoksu. Koostumuksesta voi sanoa samat sanat kuin päivävoiteestakin, mutta tämä on vielä paksumpi. Luulen että tämä tulee käytettyä esim. matkavartalovoiteena. Vie matkalaukussa vähemmän tilaa kuin vartalovoide mutta ajaa koostumuksensa puolesta saman asian :)

Silmänympärysvoide  10,40 € / 15 ml

YA sanoo: luonnonmukainen silmänympärysvoide turvotukseen ja tummiin silmänalusiin. Voiteen sisältämä mustaseljauute vähentää turvotusta ja kirkastaa hetkessä ihon sävyä. Ruusunmarja- ja mustaherukansiemenöljyjen sisältämät omega-rasvahappot yhdessä koivunmahlauutteen kanssa tuovat iholle kosteutta ja auttavat ihoa uudistumaan. Hajusteeton.

Sanni sanoo: voiteista miellyttävin minun makuuni. Ohuempi ja notkeampi, ei tunnu niin nihkeältä niinkuin yö- ja päivävoide. Tästäkin voi todeta että menee matkakäyttöön kasvovoiteena, olen alkanut säännöllisesti hyödyntää silmänympärysvoiteita matkakasvovoiteen ominaisuudessa. Pienempi pakkaus, you know. :)

Huulivoide  6,40€ / 15 ml

YA sanoo: herkullinen vadelmantuoksuinen YA Naturae huulivoide hoitaa huulia luonnonmukaisesti. Huulivoiteen sisältämät Oliivi-ja jojobaöljy sekä sheavoi kosteuttavat ja pehmentävät huulia hellävaraisesti. Mehiläisvaha ja E-vitamiini suojaavat huulia. Miedosti hajustettu. Säilöntäaineeton.

Sanni sanoo: oikein miellyttävän tuntuinen huulivoide. Ei tokikaan hakkaa mun luotto 'Exiä (Carmex + Blistex) mutta on oikein hyvän tuntuinen kilpailija. Ei kykene ylläpitämään huulten, öh, "tyydyttynyttä" tunnetta yhtä pitkään kuin Exät mutta muuten koostumuksessa ei ole mitään valittamista. Sopivan rasvainen, ei tahmea ja levittyy mukavasti. Vadelmantuoksua en tässä haista.

*

Kokonaisfiilis Naturaesta: oikein mukava perussarja ihanan söpöillä pakkauksilla jotka ovat kovasti tämän kosmetiikankuluttajan mieleen. Hinta-laatusuhde oikein hyvä, paitsi huulirasvan kallista hintaa en ymmärrä. (Minusta 6,40€ on aika kallis hinta huulirasvasta... Mun Blistexit maksaa vain jotain 3 euroa...)

Jään mielenkiinnolla odottamaan laajeneeko sarja tulevaisuudessa useampiin vartalotuotteisiin ja kenties anti age -kasvotuotteisiin. Se olisi jotenkin hyvin ennustettava jatko :)

Tänään olen:

Tällaiset teaserit on tyhmiä, tiedän, mutta en malttanut..! ^_^

Marraskuussa voin kertoa mitä tänään kuvattiin :) Kivaaaa...!

.

P.S. Olen stailauksen uhri ^_^ Hyvällä tavalla :D Kiitos sen helmikuisen EmKa-stailauksen, päädyin ostamaan aikuisen elämäni ensimmäisen farkkupaidan, ja I'm lövin' it ^_^

...ja kyllä ne saman session pinkit buutsitkin piti kotiuttaa :)

Nyt olisi taas mun vuoro kysyä teidän apua ja matkailuvinkkejä. Välillä näinkin päin :)

Olen saanut teiltä vuosien saatossa niin hyviä, käytännössä loistaviksi todettuja kohdevinkkejä että ajattelin taas kokeilla onneani, tällä kertaa aiheena Kalifornian rannikko.

Kuva: GoCollette

Kaipaisin pysäkkivinkkejä välille San Francisco/Oakland - Los Angeles.

Kuva: Hoosier Tim's Travel Videos

Ajatuksena on hurauttaa Amtrakin legendaarinen Coast Starlight -junareitti Oaklandista Losiin ja pysähtyä matkan varrella yhdessä tai kahdessa paikassa. Tunnen itse Kaliforniaa todella huonosti, joten vinkit ovat kullanarvoisia.

Haussa on viehättäviä, kävely-ystävällisiä kaupunkeja kauniilla maisemilla :)

Mietin vähän San Luis Obispoa joka olisi sopivasti Oaklandin ja Losin puolivälissä, mutta paikallinen ystäväni Sheilakaan ei osannut sanoa kaupungista kuin, "I guess it's pretty nice". Monesti tuntuu muuten, hassua kyllä, että parhaat kohdevinkit saakin turisteilta eikä paikallisilta. Paikalliset ovat ikäänkuin liian tottuneet ympäristöönsä eivätkä osaa arvioida paikkojen kiinnostavuutta samaan tapaan kuin ulkopuolelta tuleva vierailija. :)

Onko joku teistä sattunut käymään San Luis Obispossa..? Entä Santa Barbara, onko se vähän liian turistillinen..?

Myös Los Angelesin alueelle ottaisin vastaan vinkkejä enemmän kuin mieluusti. Se kun on niin valtava kokonaisuus että kaupungista puhuttessa ei voi sanoa menevänsä vain Los Angelesiin vaan jollekin alueelle siellä. Mä en itse asiassa edes tiedä mikä varsinaisesti on Los Angelesin "keskusta".

Olisiko Hollywood kuitenkin kaikessa turistillisuudessaan ja klisheisyydessään toimiva tukikohta Losissa keskeisen sijaintinsa kannalta..? Eikös sieltä käsin pääse aika kätevästi kaikkialle..?

Suuret kiitokset jo etukäteen jos osaatte heittää jotain apuja :)

Haluan jakaa pari kuluneen viikon meikki-ihastusta. No, toinen ihastutti jo syyskuun alussa mutta ehdin kadota Kreikkaan ennenkuin suhteemme ehti syventyä, ja vasta tällä viikolla tuoteduo on päässyt aktiivikäyttöön :)

Nyt tulee taas näitä harvoin nähtyjä superlähi-ihokuvia. Kuvassa näkyvät kummatkin postauksen highlight-tuotteet, toinen iholla ja toinen silmissä, mutta aloitetaan iholta.

Tykkään niiiiin paljon tästä meikkipohjasta.

Se on Lumenen Natural Code CC-voide, jonka sain testiin Natural Code -kampanjan tiimoilta. Kamppikseen ei kuulu kirjoitella itse tuotteista, sain ne jotta voin tutustua koko NC-tuotevalikoimaan ennen kiertuetta, mutta tästä tuotteesta todellakin haluan kirjoittaa erikseen koska se osoittautui niin ihanaksi. :)

Voide on niin ihana että otin sen viikonloppureissuun mukaan normaalisti käyttämäni meikkipohjan eli mineraalipohjan sijaan.

Tulee vähän Lumenen oman sarjan CC-voide-déjà-vu, nimittäin sen kanssa kävi ihan samoin. Mun piti "vain" testata sitä blogijuttua varten, mutta tykästyin siihen niin että jäin käyttämään sitä varmaan pari kuukautta putkeen. Ehkä Natural Coden CC:n kanssa käy samoin..?

Natural Coden CC on tuntumaltaan erilainen kuin Lumenen, kosteamman ja notkeamman ja jotenkin rasvaisemman tuntuinen. Haluaisin käyttää englannin kielen sanaa emollient mieluummin kuin rasvainen, koska suomeksi 'rasvainen' kuulostaa usein negatiiviselta. Natural Coden CC jättää heleämmän pinnan kuin Lumenen ja on selvästi kosteuttavampi. Kuvailisin sen jättämää pintaa "satiinisen heleäksi".

Natural Code itse puhuu kummankin meikkipohjansa (CC ja Skin Perfector Matt Makeup) kohdalla mattaisesta lopputuloksesta, mutta tulokset ovat aivan erilaiset. Matt Makeup -meikkivoide on nimensä mukaisesti matta ja koostumukseltaan ohut ja nopeasti kuivuva, ihoon tarraava. CC taas on ihanan kermainen ja sitä voi työstää iholla pidempään. Se sulautuu ihoon kuin kosteusvoide mutta peittää kuin kevyt meikkivoide. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, hoitotuotemaisesta tuoksusta!

Tuliko tarpeeksi hehkutusta? ^_^ Olen vilpittömästi innoissani tästä tuubista! <3 Minähän en tosiaan yleisesti ottaen ole nestemäisten meikkipohjien kuluttaja, enkä myöskään kuulu BB/CC-voiteiden säännölliseen käyttäjäkuntaan.

Välillä sitä sitten vain törmää tuotteisiin jotka aiheuttavat odottamattoman ihastusreaktion ja yhtäkkiä tekeekin mieli käyttää hetken aikaa voidemaista pohjaa :) Lopulta palaan kuitenkin aina mineraaleihin, tiedän sen. Mutta juuri nyt nautin CC-voiteen kosteuttavuudesta ja kostean heleän näköisestä pinnasta. Ihoni on Kreikan paahteen jäljiltä selvästi kuivemmassa kunnossa ja kosteuttava meikkipohja tuntuu juuri nyt siltä mistä se tykkää.

CC-voide on parhaimmillaan kun sitä ei puuteroi. Tässä ja ylimmässä kuvassa pintaa ei ole puuteroitu. Seuraavissa taas on käytetty puuteria. Pohja on edelleen kaunis, mutta se hehku jota itse meikkipohjissa niin rakastan sammuu osittain.

(Silmänalusilla Natural Coden valokynä joka osoittautui yllättävän pigmenttiseksi tapaukseksi, se peittääkin ihan mukavasti.)

Parit ennen-jälkeen kuvat puuterilla:

Kasvoilla on CC-voiteen lisäksi Natural Coden väritöntä CC-puuteria ja Pinky-poskipunaa, joka on hyvin mattainen ja vaikuttaa sekin omalta osaltaan ihon himmeään lookkiin. Huulilla on Natural Coden Satin Rose -huulikiiltoa. Se yhdessä helmiäisen silmämeikin kanssa tuovat kivasti eloisuutta meikkiin.

Aika hullua muuten, että en peiliin katsoessani näytä mielestäni erityisen ruskettuneelta. Kukaan minut reissun jälkeen tavannut kaverikaan ei ole sitä mieltä että olisin jotenkin huomattavan päivettynyt. Silti, iholleni meni CC-voiteista tummin sävy, Sand, ja sekin on ehkä aavistuksen liian vaalea. Eli ilmeisesti jotain väriä on reissusta ihoon tarttunut ^_^

Tässä heleämpi versio Natural Code -meikkipohjasta, tässä olen levittänyt puuteria ainoastaan poskipäille ja käyttänyt poskipunana helmiäisenhohtoista roosaa Natural Coden Misty -luomiväripaletista.

Misty

.

Sitten se toinen ihastusasia, joka on jo näkynytkin osassa ylläolevista kuvista.

Muistatteko Urban Decayn Tonic -luomivärin, jota hehkutin kuolanrippeiden kera huhtikuussa?

No, se on edelleen ihan yhtä törkeän ihana, oikeastaan olen jo valmis julistamaan sen ehkä ihanimmaksi violetiksi luomiväriksi jota olen koskaan käyttänyt <3 Nyt sen pariksi on noussut paljon vaatimattomamman näköinen violetti meikkituote, Urban Decayn 24/7 Glide On -kynä sävyssä Ether.

Ei näytä hylsyssä kummoiselta, tai ainakaan sellaiselta jonka vuoksi violettifriikki lähtisi tekemään välitöntä sadetanssia vaikka ihan sievä onkin.

Miettiessäni syyskuun alussa mitä kyniä ostan Kutsu Kauneuteen -viikon alennuspassillani, sain UD:n meikkitaiteilijalta vinkin: Ether-kynä yhdistettynä Tonic-luomiväriin tuo aivan hypermakean efektin.

Tällaisen :)

Kuulema mikään toinen (violetti) kynä ei saa Tonicin kanssa samaa tulosta. Kultaisena kimaltavan harmaan-luumuliilan pohjan kute Ether ei odottaisi tuovan esiin Tonicista sen sinistä puolta, mutta niin vain tekee, ja aivan upealla intensiteetillä! Todellakin wow!!

Tonic on jo yksinään aivan mieletön shiftatessaan liilan, pinkin ja sinisen välillä, ja kun alle laittaa Ether-rajauksen saa meikkiin yhä vain lisää vivahteita! :-*

Koko luomella Tonic ja sen alla ripsien tyvessä Ether-rajaus.

Natural Coden CC-voide ja Urban Decayn liila power-duo, siinä mun lokakuun lempparit <3

Jos törmäillään jossain lähiaikoina niin varmasti näette naamallani tämän setin. :) Rakkautta!

Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!

Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.

Saari on:

Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)

Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.

Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.

Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.

Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.

Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.

Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.

Koufonissi, olkaa hyvä.

Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).

Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.

Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.

Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....

Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....

Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)

I will be back.