Söin tänään aamiaiseksi ja illalliseksi sydänsalaattia.
Tässä muutama hauska (vhh)ruokaidea tälle rapealle ja grilliystävälliselle salaatille.
AAMIAINEN: sydänsalaatinlehtiä tuorejuustomunavoilla.
Munavoi:
(tämä on mun yhden hengen annos ja täyttää neljä salaatinlehteä)
3 munaa
25 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g raejuustoa
ropsaus suolaa
Lusikoi munavoita sydänsalaatinlehdille ja mausta paprikajauheella ja kurkumalla. Sirottele päälle chia-siemeniä.
Sydänsalaatinlehdet ovat sen verran tukevia että niitä voi käyttää "kuppeina" ja täyttää kaikenlaisilla kivoilla tahnoilla ja mössöillä. Muusattu avokado-tomaatti-raejuusto on toinen lempparitäytteeni.
ILLALLINEN: Uunipaahdettua sydänsalaattia fetalla, manteleilla ja chilijogurttikastikkeella.
Inspiraation tähän ruokaan sain kuopiolaisesta Panza-ravintolasta, jossa olen syönyt hieman vastaavanlaisen annoksen. Lisäsin omaan versiooni fetaa.
Puolita kaksi kokonaista sydänsalaattia ja aseta uunipellille (tämä on myös yhden hengen annos, tai ainakin mun nälän mukainen annos :)). Murustele tai pilko päälle fetaa ja puolitettuja/murskattuja manteleita. Maun mukaan päälle voi lorauttaa myös vähän chilikastiketta jos tykkää tulisemmasta mausta. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes salaatti ja feta alkavat ruskistua.
Valmista kastike luonnonjogurtista ja chilistä (itse käytin Sambal Oelek -chilikastiketta) ja lisää ripaus makeutta haluamallasi makeuttajalla. Minä rapsautin sekaan vähän steviaa. Tarjoile paahdetut sydänsalaatit kastikkeen kera.
Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan blogistani esittelyteksti.
Syy: Karkkipäivä on valittu ehdolle A-Lehtien järjestämään The Blog Awards -kilpailuun.
Uteliaana avasin ehdokkuudesta kertovan sähköpostiviestin miettien, mihin kategoriaan minut on laitettu. Lasketaanko Karkkipäivää edelleen kauneusblogeihin..? Olenko mahdollisesti siirtynyt blogigenressä lifestyle-osastoon..?
Kyllä, Kauneus-kategoriassa ollaan.
Tunsin suurta ilahdusta, mutta niukkaa ehdokaslistaa katsellessa minut valtasi myös vääryyden tunne. Kussakin kategoriassa on vain viisi ehdokasta. Suomessa on valtavasti laadukkaita kauneusblogeja jotka keskittyvät pelkästään kauneuteen ja kosmetiikkaan. Karkkipäivä on iloisenkirjava sillisalaatti raejuustoa, ripsiväriä ja reppureissailua. Vien paikan joltakulta joka ansaitsisi olla täällä. Miksi minä olen täällä edelleen..?
Kauneus-kategoria määritellään näin:
"Suomen parhaana palkittavasta kauneusblogista lukija löytää vinkkejä niin kampaajalle, kauneusostoksille kuin kylpyhuoneeseenkin. Bloggaajalla on tekemiseen opettavainen ja inspiroiva ote. Hänen vaiheittaisista meikkiohjeistaan, lookit hyvin vanginneista valokuvistaan sekä perinpohjaisista, omakohtaisista tuotesuosituksistaan löytyy uutta kokeiltavaa niin arkeen kuin juhlaankin.
Suomessa on vaikka kuinka monta upeaa ja inspiroivaa kauneusblogia joka täyttää tämän määritelmän. Soisin, että palkintogaaloissa alettaisiin nostaa esiin muitakin kuin meitä vanhoja tuttuja. Karkkipäivä on sielultaan kosmetiikkafriikin blogi, se on selvää. <3 Mutta antaisin paikkani mielelläni uusille, freeseille tulokkaille. Sellaisille, jotka eivät kirjoita raejuustosta ja roskiin menevästä ruoasta. :)
Niin, se blogiesittely.
Tällainen siitä tuli:
(The Blog Awards -sivulla siitä karsittiin pois kaikki muihin aihepiireihini liittyvä)
"Karkkipäivä aloitti taipaleensa keväällä 2009 pesunkestävänä meikkiblogina jonka keskeisin sisältö painottui värikkääseen meikki-ilotteluun. Blogin nimikin tulee siitä, että koin jokaisen päivän olevan kuin karkkipäivä, kun sen saa aloittaa hauskoilla meikkileikeillä.
Työllistyttyäni kauneusalalle laajeni blogin sisältö pikkuhiljaa ihonhoidosta tuote-esittelyihin ja tuotelupausten ja markkinointiväittämien kriittiseenkin arviointiin. Karkkipäivä ei ole koskaan halunnut olla pelkkä ihanien tuotteiden hehkutusblogi vaan tutkia kauneusbisnestä pintaa syvemmältä ja kertoa siitä, mitä markkinointitekstien takana oikeasti on. Ote on kuitenkin rento ja humoristinen itseironiaa unohtamatta. Vaikka kirjoittajan otsalla ryppyjä jo näkyykin, ei tässä blogissa suhtauduta asioihin otsa rutussa!
Viime vuosina blogin aihepiiri on laajentunut entisestään lifestyle-tyyliseksi pitäen sisällään matkailua sekä terveellisiin elämäntapoihin ja ravintoon liittyviä juttuja. Blogi on oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat. Jos saan hymyn jonkun huulille, olen onnistunut! :)"
Kuvituksena tämän päivän meikkilookkini. Pahoittelen, että en ehdi vastata tänään kommentteihin, sillä vietän koko päivän Indiedaysin vuositapaamisessa Helsingissä.
Palaillaan huomenna! :) Vielä on kesää myös iholla...! ;)
P.S. Niin se äänestys... :D The Blog Awards Finland -ehdokkaita voi käydä äänestämässä täällä.
Tuli taas mieleen tällainen mitä omituisin aihe blogattavaksi. (Alanko mä käydä tätimäiseksi..? Onko nää ihan tätiaiheita..? Varoittakaa jos siltä vaikuttaa! Mun viimeiset 15-vuotiaat lukijat nostaa kohta kytkintä :D)
Hukkaan menevä ruoka.
Kuinka paljon heitätte ruokaa pois? Jääkö teillä paljon yli ruokaa tai elintarvikkeita jotka ehtivät mennä pahaksi?
Aihe tuli mieleeni tänään kun tyhjentelin jääkaappia Maarianhaminassa. Tunnustaudun pakastus- ja ruoanjämienhyödyntäjäfriikiksi (- kaikkien muiden friikkeyksieni ohella.. mitäs niitä löytyikään, kosmetiikka-, kontrolli-, lista…).
Minun tekee pahaa heittää ruokaa pois, ja esimerkiksi tilanteessa, jossa olen lähdössä pitkälle reissulle (kuten nyt), pyrin säästämään tai hyödyntämään jääkaapin sisällön niin perusteellisesti kuin mahdollista. Myös mieheni sangen liikkuvainen työ ja elämäntyyli pitävät huolen siitä, ettei jääkaappi ehdi joka viikko tyhjentyä normaalin arkiruokailun kautta, ja ilman toimenpiteitä ruokaa ehtisi mennä pahaksi aika paljon.
Miehelle vähän korvapuustia siitä, ettei hän ole oppinut huolehtimaan pilalle menevien elintarvikkeiden hyödyntämistä…
Palatessani omilta matkoilta saa miehen jäljiltä olevaan jääkaappiin aina tehdä kiinnostavan tutkimusretken tutustuen eri asteiden kuivettumis- ja homehtumisvaiheissa oleviin vihanneksiin, juustoihin ja leikkeleisiin. Kyllä sinne minunkin jäljiltäni joskus jää vihanneksia, se myönnettäköön, mutta ei tuo mies useinkaan niitä heitä pois vaikka emäntä olisi poissa monta viikkoa :D (Kenen kotona tämä on tuttua...?)
Tänään tyhjensin Maarianhaminan jääkaapin kaikesta öljyjä ja maustetahnoja lukuun ottamatta. Kuten tuli todettua, olen Pakastaja. Heitän pakkaseen melkein kaiken jonka arvioin selviävän pakkasesta hyödyntämiskelpoisena. Luin jostain, että jopa tuoretta, raakaa omenaa voi pakastaa, ja niinpä pakastin viime syksynä sisareni tuomaa omenasatoa. Kelpasivat hyvin piirakan täytteeksi sulatettuina.
Pakastan myös kaikki maitotuotteet, avatutkin. Raejuustot, jogurtit, rahkat, kermat, soijamaidot. Soijamaito esimerkiksi ei ole pakastuksesta moksiskaan, eikä makukaan muutu. Kypsytetty juusto selviää pakastuksesta myös suhteellisen hyvin, mutta tuorejuustojen rakenne muuttuu. Ne ovat edelleen syötäviä, mutta sopivat vetistyneen rakenteensa puolesta paremmin vaikka kastikkeisiin tai sosekeittoihin kuin sellaisinaan syötäviksi. Viime kesänä pakastin netin ohjeiden mukaan jopa mozzarellaa (kaikki neste on poistettava), ja sen koostumus ja maku säilyivät lähes täydellisesti.
Mitä en pysty pakastamaan, otan mukaan tai annan esimerkiksi sisarilleni. Nyt Maarianhaminasta lähti mukaan kassillinen tuorevihanneksia kuten porkkanaa, paprikaa ja sipulia. Ehdin syömään nämä vielä toisessa kodissani ennen reissuun lähtöä. Nyt varmaan nauratte, mutta toin jopa Zürichistä mukanani vihanneksia ja yhden avokadon, joita en ehtinyt syödä majapaikassani. ”Matkaeväiksi”, ajattelin, mutta söin Sveitsistä mukana kulkeutuneen avokadon vasta viikkoa myöhemmin. :) Se oli vielä ihan kunnossa.
Kaikki ihmisten poisheittämä ruoka ei kuitenkaan ole pahentunutta. Moni, oma mieheni mukaan lukien (Sanni kurtistaa kulmiaan), heittää päiväyksensä ylittäneet, avaamattomatkin elintarvikkeet saman tien roskiin.
Ymmärrän tämän tiettyjen elintarvikkeiden, kuten tuoreen lihan ja kalan kohdalla, mutta en esimerkiksi maitotuotteiden. Tai kananmunien. Useimmat tietävätkin, että kananmunat säilyvät viikkoja, jopa kuukausiakin, päiväyksensä jälkeen. (Luin juuri jostain kanalan pitäjästä joka puhui munien säilymisestä kuukausissa.) Kananmunan kuntoisuuden voi helposti tarkistaa vesilasitestillä; jos veteen laitettu raaka muna kelluu, se on pilaantunut. Pohjaan uppoava on syömiskelpoinen. Pilaantuneen munan sisällä kehittyneet kaasut nostavat sen pintaan.
Entä maitotuotteet? Useat juovat maitoa päiväyksen jälkeen luottaen hajuaistiin (ja kahvin kanssa voi suorittaa juoksettumistestin), mutta moniko söisi kolme viikkoa vanhaa jogurttia? Tai kuukauden vanhaa rahkaa?
Hapanmaitotuotteet säilyvät huomattavan pitkään päiväyksensä jälkeen, kunhan niitä ei avaa. Puhutaan viikoista, jopa kuukaudesta. Tämä vahvistettiin Arlalta, kun viime kevään rahkahulabaloon yhteydessä kysyin heiltä maitorahkan säilyvyydestä. Rahkaa voi muuten Arlan mukaan pakastaakin, mutta kuten muissa tuorejuustoissa (rahkahan on itse asiassa tuorejuustoa), koostumus muuttuu jonkun verran.
Myös raejuusto säilyy pitkään päiväyksensä yli avaamattomana. Sekin valmistetaan maitohappokäymisen avulla, ja hapatus pidentää säilyvyyttä.
Heinäkuussa Sveitsiin lähtiessä jääkaappiin jäi pari soijajogurttia. (Ne, kuten maitojogurtit, ovat myös hapantuotteita.) Parasta ennen 10.7., eli päiväyksestä oli 6 viikkoa. Söisinkö..? Kyllä söin. Jogurtin tuoksu, koostumus ja maku olivat täysin normaalit. Toinen jogurteista jäi vielä avaamatta. Sujautin sen asunnolta lähtiessä kerman ja mantelimaidon kanssa pakkaseen…
Tiedän, että kuulostan nyt joltain Martalta, mutta ruoan hävikki Suomessa on ihan kamala. Suomalaiset heittävät ruokaa menemään 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa (saasyoda.fi).
Täällä puhuttiin hiljattain kestävästä kulutuksesta halpisvaate-kirjoitukseni kommenteissa. "Halparättien” ostamista on helppo kritisoida, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että myös ruoan poisheittäminen voi yhtä lailla olla epäeettistä kulutusta? Kuluttajaliiton mukaan "yksittäisen kuluttajan ruokavaliossa ympäristön kannalta suuri merkitys on poisheitetyn ruoan määrällä."
En todellakaan röyhistele täällä rintaani koska pakastan aterioita ja sullon porkkanapusseja käsilaukkuun, sillä paljon matkustelevana elämäntyylini kiistatta aiheuttaa ympäristökuormitusta. Mutta kuten kotimaisesta ruoasta kirjoittaessani, haluan tuoda esiin pikku juttuja joilla voi olla ja on merkitystä. En itsekään ollut tullut ajatelleeksi ruokahävikin merkitystä ympäristölle, ennen kuin sattumalta osuin aihetta käsittelevään uutiseen.
On epärealistista olettaa, että monikaan kulutus- ja nautintopohjaiseen kulttuuriimme tottunut muuttaisi yhtäkkiä tapansa ja lakkaisi shoppailemasta, tekemästä lentomatkoja tai ottamasta pitkiä kuumavesisuihkuja. Minusta sellaisesta on turha tuntea syyllisyyttä, me emme kaikki ole täydellisen epäitsekkäitä teoissamme. On aivan loistavaa, että joku on tiedostavampi. Mutta myös se on hyvä, jos me muut teemme vaikka niitä pieniä arkisia asioita, joilla on merkitystä pitkässä juoksussa.
Eikö ole hassua, että sen lauantaisen pyttipannun jämän pakastaminen voi olla yksi sellainen asia. :)
*
Ja nyt lupaan kirjoittaa lähiaikoina enemmän kevyitä ja viihteellisempiä (pinnallisempia?) juttuja...! ^_^ Eiköhän täältä taas parit tuotearvostelut ja meikkipostaukset irtoa. :)
Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.
Ateena it is.
Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa, A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3
Ja tekin tuutte mukaan! :)
Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.
*
P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:
Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)
Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti
Johanna - Lumene/Korres -setti
nnu - Huulipunasetti
Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)
Mitä ne purkit sisältöineen meidän iholle oikein tekee? Miksi läträämme rasvoja nassuun?
Nyt vuorossa kesän ihonhoitokyselyn tulokset.
Minua kiinnosti tietää, mitä ihonhoito teille merkitsee. Onko se lähinnä ihon kunnon ylläpitämistä vai jonkun tietyn ongelman, kuten akne, couperosa tai rypyt, hoitoa. Avasin aiheesta kesäkuussa kyselyn, johon vastasi kahden kuukauden aikana 1093 henkilöä. Lisäksi blogin sivupalkissa on ollut aiheesta pikaversio, johon vastasi 1190 henkilöä.
Kuva ei liity ihonhoitoon, mutta se jaksaa aina naurattaa minua. Toivottavasti teitäkin. :)
Ehkä jonkun kokemus kosmetiikan vaikutuksista voi olla juuri tällainen ^_^
Vastaukset jopa vähän yllättivät minua. Valtaosa teistä kokee kosmetiikan vaikuttavan ihonsa kuntoon merkittävästi ja parantavan sen kuntoa. Miksi tämä olisi niin yllättävää? Myönnän, että olen aina ollut jokseenkin sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä käyttää kosmetiikkaa alla olevista syistä 1 ja 2. Koska niin "kuuluu tehdä", se on opittu tapa. Ja se on kivaa ja tuo elämyksellisyyttä arkeen.
Hoidan ihoani kosmetiikalla, koska:
Kyselyyn vastanneista suurin osa ei lyönyt raksia olettamiini kohtiin. Elämyksellinen hyöty oli huomioitu kolmanneksessa vastauksista (vastaajat saivat valita niin monta kohtaa kuin halusivat), mutta se ei ollut suurin vaikutin ihon hoitoon. Ei myöskään tapa.
Ihonhoitotuotteet tuovat vastanneista suurimmalle osalle konkreettista, iholla näkyvää hyötyä; peräti 61% kokee ihonsa näyttävän paremmalta ihonhoitotuotteiden avulla. Nyt ei puhuta siis värikosmetiikasta eli meikeistä, vaan ihonhoidosta johon kuuluvat puhdistus-, kosteutus- ja muut hoitotuotteet.
Laajempaan kyselyyn vastanneista 52% kokee kosmetiikan näkyvästi ja tuntuvasti parantaneen ihonsa kuntoa, sivupalkin pikakyselyyn vastanneista 56%.
Noin kolmannes vastanneista kuuluu samaan ryhmään kuin minä - kosmetiikka lähinnä ylläpitää ihon peruskuntoa muuttamatta sitä merkittävästi suuntaan tai toiseen. Pienelle ryhmälle kosmetiikka on useammissa tapauksissa jopa ollut haitallista ihon kunnolle.
Minulle henkilökohtaisesti ihonhoito merkitsee eniten ihon pitämistä mukavan tuntuisena. Haen hoitotuotteilta sitä, että ihoni jää puhtaan, sileän ja miellyttävän tuntuiseksi eikä sitä kiristä. Ihon ulkonäköön hoitotuotteet vaikuttavat kohdallani vain marginaalisesti tai poikkeustilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi näppylähyökkäykset tai kovilla pakkasilla vaivaava pintakuivuus, joka sekin näkyy käytännössä vain meikin yhteydessä.
Kuva kolmen vuoden takaisesta jutustani koskien näppyjen hoitoa.
Helppohoitoisella ja normaalikuntoisella iholla varustetun ihmisen on tietysti helppo vaipua olettamukseen, että useimmilla muillakin olisi kosmetiikan suhteen sama tilanne. Varmasti kokemukseeni vaikuttaa myös se, että ystävä- ja perhepiiriin ei juuri ole kuulunut suurista iho-ongelmista kärsiviä ihmisiä jotka olisivat hehkuttaneet hoitotuotteista löytämäänsä apua.
Kasvoin siinä "kosmetiikkahengessä", että ihonhoito on opittu rutiini siinä missä hampaiden harjauskin, ja ihmiset pääosin valitsevat ihonhoitotuotteensa fiiliksen ja uteliaisuuden mukaan. Iho puhdistetaan ja kosteutetaan jollain, ja se "jokin" määräytyy oman kiinnostuksen ja tuotteen houkuttavuusarvon perusteella.
Kyselyn vastausten perusteella todellisuus ei ole ihan tällainen.
Jopa puolet vastanneista kokee ihonsa olevan hoidon suhteen keskivaikea tai vaikea ja herkästi reagoiva. Tuotteissa tärkeintä ei ole pelkkä "hyvä fiilis" (katso seuraava kysymys), vaan se, että tuote tekee mitä lupaa ja vaikuttaa konkreettisesti ihon ulkonäköön parantaen sitä.
Minulle tärkeintä ihonhoitotuotteessa on:
'Luksus' ei pärjännyt arvona tässä "skabassa" :)
Minulle tuotetuntu on ehdottomasti ensisijainen asia, eli en käyttäisi ikävän tuntuista kosteusvoidetta vaikka sillä olisikin ihooni myönteisiä vaikutuksia. Yöllä käytettävät näppyvoiteet tai muut täsmähoitotuotteet ovat asia erikseen, mutta niitä ei toki käytetäkään kosteusvoiteen tavoin. Ella Bachén kalaöljyrasvaa voi tuskin kukaan pitää kosmeettisesti erityisen ihastuttavana..! ;D
Kävimme tuotteiden ihofiiliksestä lyhyen, kiinnostavan keskustelun kosmetologin kanssa ollessani Exuviance-hoidossa. Teiltä saamani vastaukset tukevat hänen näkökantaansa. Kun kommentoin kosmetologille Exuviancen muutamien tuotteiden ikävää tunnetta iholla, nainen katsoi minua mietteliäästi. "Hmmm, minä en koskaan koskettele ihoani rasvauksen tai seerumin laiton jälkeen", hän sanoi. "Ei minua haittaa minkä tuntuiseksi iho jää, eikä sillä ole merkitystäkään. Sillä on merkitystä, että ihoni voi tuotteiden avulla hyvin."
Mielenkiintoista. Minä olen ilmeisen sensorinen ihminen, eli miltä jokin tuntuu konkreettisesti iholla tai hiuksissa on todella tärkeää. Tuotteen ihofiilis linkittyy minulla suoraan kokemukseen tuotteen toimivuudesta, vaikkei esimerkiksi tahmaisella pinnalla käytännössä olisi vaikutusta ihon vointiin. Oletteko koskaan miettineet tällaisia...?
Sopivien ihonhoitotuotteiden löytäminen ja valinta ei myöskään ole useimmille sitä helppoa "fiiliksen ja uteliaisuuden mukaan menemistä" kuin olen itse taipunut ajattelemaan.
Tuotteiden valinta on helppoa vain 20 prosentille vastaajista, loput kokevat sen vaikeaksi tai hankalaksi vähintään kausittain, väärien valintojen aiheuttaessa iholle ei-toivottuja seurauksia.
.
Seuraava kysymys vahvistaa jälleen kosmetiikan, ja etenkin yksilöllisten tuotevalintojen, merkitystä ihon kunnolle.
Vain alle 7% vastanneista kokee, etteivät tuotevalinnat vaikuta ihon kuntoon juuri lainkaan. Loput kokevat valinnoilla olevan vaikutusta, yli puolen mielestä jopa paljon tai merkittävästi.
Toisaalta vastausvaihtoehto "jonkun verran" on laajatulkintainen, ja voi käytännössä tarkoittaa vastaajasta riippuen mitä vain himmeästä ihon pinnasta näppyjen nitistämiseen. Kysymyksen asettelu ei myöskään spesifioi tuotetyyppiä, eli tottahan toki täsmähoitotuote kuten antiseptinen finnivoide vaikuttaa ihoon eri tavalla ja selkeämmin kuin tavallinen kosteuttava päivävoide.
Oma kokemukseni on se, että ehdottomasti eniten ihon kuntoon vaikuttaa puhdistus. Siitä en ole tinkinyt sen jälkeen kun aloin meikkaamaan, jolloin ylipäänsä tulin tietoiseksi ihonhoidosta. Puhdistan ihoni huolellisesti aamuin illoin, meikittöminäkin päivinä. Tuotevalinnalla ei sinänsä ole merkitystä iholleni, se puhdistuu ja näyttää samalta millä tuotteella tahansa. Tärkeintä on itse toimenpide ja sen säännöllisyys. Sekä tarpeeksi lämmin vesi, joka liuottaa lian viileää vettä paremmin. Olosuhteissa, joissa en pysty puhdistamaan ihoa yhtä huolellisesti kuin kotona, ihoni näppyyntyy hyvin nopeasti.
Lopuksi kysyin, koetteko tarvitsevanne ihonhoitotuotteiden valinnassa ammattilaisen apua.
Kenties vähän tylsä kysymys, jonka vastaukset olivat suunnilleen ennakoitavissa. "Joskus". Näinhän se on. Useimmat meistä ovat varmasti elämänsä aikana edes jonkun kerran kääntyneet ammatti-ihmisen puoleen sopivaa hoitotuotetta etsiessään.
Työssäni kosmetiikkamyymälässä tarpeen luonnollisestikin huomasi. Moni asiakas luottaa ammattilaiseen etsiessään ratkaisua ihan tuikitavallisiin perusihonhoidon asioihin. "Mikä olisi hyvä puhdistustuote?". "Suosittele tehokasta silmänympärysvoidetta". "Tarvitsisin mahdollisimman hellävaraisen kuorinta-aineen".
Itse olen asiakkaana tottunut aina etsimään tuotteet omin avuin ja kysyn vain aniharvoin jotain myyjältä. Olen kokenut tarvetta ammattilaisen apuun vain selkeissä ongelmatilanteissa kuten niinä kertoina, kun ihoni on tulehtunut ja herkistynyt. Tällöin osoitteena on ollut lääkäri, ei kosmetologi tai kempparin osasto.
Onneksi moni kuitenkin tarvitsee myyjiäkin ja saa apua kosmetologeilta. Palveluammatteja tarvitaan, ja työllisyys on vain hyvä asia :)
Ei muuta kuin hyvällä mielellä naamaa voitelemaan! :)
*
Nyt tämä lähtee jo rönsyämään, mutta tää lisäis vielä:
Kaikilla megaseerumeilla ja tuplatriplahopla-puhdistusmetodeilla ei tietenkään ole minkäänlaista ihon tarpeiden kannalta perusteltua merkitystä tuotemarkkinoilla, mutta jep - ne tuovat lisämyyntiä ja luovat lisätarpeita = työtä.
Ihonhoito ja rasvat eivät siis pelkästään tee meistä paremman näköisiä - ne tuovat työpaikkoja. :) Se itsessään on suuressa mittakaavassa merkittävä asia. Epäilemättä merkittävämpi kuin se, onko jonkun iho kosmeettisen valmisteen ansiosta tasainen tai vähemmän punoittava.
(Voiko friikkikin perustella tällä holtitonta purkkivarastoaan...? Sitä voi miettiä :D)
Jäikö joku kaipailemaan kesäarvonnan loppuja tuotteita? :D
Täältä tulee! Vielä on virallisesti viikko kesää jäljellä :)
Aloitetaan ihanilla hajuvesillä, jotka olisivat ansainneet oman niille omistetun postauksen. Mutta koska haluan arpoa ne (säilytystila alkaa todellakin tulla vastaan, osa mun hajuvesistä asuu jo kellarissa...), niin sisällytän ne tähän muiden arvottavien kylkeen.
Tutustuin Florascentin tuoksuihin ensimmäisen kerran keväällä Biodelly-vierailulla, ja ihastuin päätäpahkaa raikkaaseen Bergamotte-sitrustuoksuun. Niin i-h-a-n-a.
Tuoksuista kerrotaan maahantuojan sivulla näin (tekstiä tiivistetty):
"Florascent valmistaa luonnollisia hajuvesiä, elävöittäen eurooppalaista 1600-luvun parfyyminvalmistusperinnettä. Jokainen parfyymi pullotetaan, sinetöidään ja paketoidaan käsin kauniisiin pahvisiin purkkeihin, joista on tullut Florascentin tavaramerkki. Florascentin parfyymeissä käytetään vain korkeatasoisia luonnollisia raaka-aineita. Kaikki Florascentin parfyymit ja aromasprayt ovat 100% luonnollisia.
Tuotteisiin ei käytetä mitään synteettisiä raaka-aineita; ainoastaan alkoholia, vettä ja parfyymiä. Parfyymi koostuu luonnollisista raaka-aineista kuten eteerisistä öljyistä, kasviuutteista ja tinktuuroista, jotka tuotetaan uuttamalla kasveista, mausteista ja kumeista."
Mielestäni aivan ihastuttavia nuo vanhaa aikaa henkivät pullot. :)
Tuoksut jakautuvat kahteen linjaan; Aroma Spray ja Eau de toilette. Aroma Spray -linjan tuoksuja voi käyttää aromaterapiaan, huonetuoksuna tai tavallisen hajuveden tai body mistin tapaan. Aroma Spray -linjassa on vielä pieni Aromatic Synergies -linja itsehoitotuoksuja, jotka on tarkoitettu aromaterapiakäyttöön.
Aroma Spray -tuoteperheen tuoksuja voi sekoittaa keskenään ja luoda näin oman henkilökohtaisen tuoksuyhdistelmän. Pakkausten mukana tulee tuoksukohtainen suositus yhdistelyyn sopivista muista tuoksuista. Jokainen Aroma Spray keskittyy yhden pääraaka-aineen ympärille, valikoimassa on mm. vaniljaa, tonkapapua, ruusua, santelipuuta, eukalyptusta, greippiä, patsulia ja piparminttua.
Eau de toilette -tuoksut ovat nimensä mukaisesti hajuvesikäyttöön kehitettyjä.
Mitäs sanotte esimerkiksi Umami-tuoksusta...? :) Tätä täytyy päästä tuoksuttelemaan!
Florascentin tuoksuja saa verkosta ainakin maahantuojan omasta kaupasta, listaa jälleenmyyjistä en onnistunut löytämään.
*
Ja nyt sitten arvontaan! :)
Kaikki tuotteet ovat blogin kautta saatua PR-materiaalia.
Rakastuin Bergamotte-tuoksuun, mutta päätin silti antaa sen eteenpäin yllämainituista syistä. Kaikkea ei vain voi pitää... Sitäpaitsi, toisten ilahduttaminen on useimmiten omistamista mukavampaa. :) Minulla on näitä jo yllin kyllin, jollain toisella kenties ei. Joten arvottavaksi! :)
Setti 1: Florascent-tuoksuduo
Bergamotte Aroma Spray 30 ml - hedelmäisen aromaattinen sitrusnuotti
Tonka Aroma Spray 30 ml - tonka muistuttaa kuivan heinän tuoksua yhdistettynä makean vaniljaiseen karvasmanteliin
.
Kumpaakin tuoksua on suihkauteltu muutamia kertoja. Pullot ovat käytännössä täydet.
Osallistut Florascent-setin arvontaan huikkaamalla kommenttiboksiin FLORASCENT.
Setti 2: Kynsilakkoja, tuoksuvia huulirasvoja ja roll-on-parfyymi
Korres-kynsilakka sävyssä 78 Purple Sea Anemone
Korres-kynsilakka sävyssä 39 Green Seaweed
Sävytetyt ja tuoksuvat Crazy Rumors -huulirasvat sävyissä Breeze, Coral ja Pearl
Acorelle Parfum Roll-On 10 ml, tuoksu Douceur de Rose (esitelty täällä)
.
Kaikki tuotteet ovat uusia ja käyttämättömiä.
Osallistut setin arvontaan huikkaamalla kommenttiboksiin SETTI 2.
Setti 3: Lumenen vartalotuotteita ja Korresin huulirasva
Sävytetty Korres Mandarin Lip Butter Stick sävyssä Rose
Lumene Cranberry -vartalokuorinta 150 ml
Lumene Cranberry -vartalovoide 200 ml
.
Kaikki tuotteet ovat uusia ja käyttämättömiä.
Osallistut setin arvontaan huikkaamalla kommenttiboksiin SETTI 3.
Setti 4: Lumenen huulipunia
51 Syklaamiaika
52 Kukkien tuoksua
53 Nuput aukeavat
54 Kukkia niityllä
55 Tulen loimussa
Sävyt näkyvät alla. Punat ovat Lumenen kesäkokoelmasta. Sävyn 50 pidin itse ja se onkin ollut kesän suosikkipuna. Loput ovat avaamattomia ja käyttämättömiä, paitsi sävyä 52 olen kerran kevyesti pyyhkäissyt kämmenselkään.
Osallistut setin 4 arvontaan huikkaamalla kommenttiboksiin HUULIPUNAT.
Voit osallistua vain yhden setin arvontaan.
Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 26.8. kello 24.00 saakka.
Liitäthän kommenttiin sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville niin saan sinuun yhteyden.
Sanni ja kesän kirkkaasti käytetyin look; väsymykseen saakka blogissa nähty värikäs kimallerajaus (tässä kuvassa Sephoran tummanvihreä jumbokynä + se iki-ihana sininen Essencen Crystal Eyeliner), Yves Rocherin niinikään puhkihehkutettu vaaleanpunainen hohdepuuteri sekä Lumenen huulipuna, sävy 50 Horsmien meri.
Hei kuopijolaiset muuten - ystäväni Milin mukaan Matkuksen Halpa-Hallista saa vielä noita Essencen hohtavia eyelinereita!! Nyt kipin kapin sinne jos vuoden halvin meikkikarkki-ihanuus jäi houkuttamaan! Hintaahan tällä herkulla on hädin tuskin kahta euroa! :)
Tiheikön väki come-to-life.
Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.
Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.
Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3
Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)
Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.
Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.
"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.
Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)
Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.
"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.
Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.
Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.
Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.
Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.
Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.
Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.
Talossa asuu myös Brunello-koira.
Mullekin..?
Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.
Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".
Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.
Yläkerta.
Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.
Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.
Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.
Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.
Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.
Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)
Brunello on säyseä herra. :)
Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.
Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.
Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.
Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.
Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!
Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.
Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.
Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...
Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^
*
Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.
Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...
Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.
Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.
Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.
.
Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.
Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.
Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.
Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.
Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.
Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.
Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.
Sitten oli aika lähteä.
Tätä keittiötä en unohda.
Vihdoin pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....
Ihana, ihana paikka.
Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.
Sitä luulee tuntevansa saaren....
*
Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.
Silmiini osui hiljattain uuden suomalaisen proteiinipatukan mainos.
No katsos - Suomessakin on vihdoin lähdetty kuorruttamattoman, luonnollisemman proteiinipatukkatrendin kyytiin.
Leaderin uusi Protein SoftBar on ilmiselvä kotimainen vastine amerikkalaiselle, suursuositulle QuestBarille.
Mikä Quest? - Täysin luonnollisista tai lähestulkoon luonnollisista raaka-aineista valmistettu, kuorruttamaton, lisäaineeton, sokeroimaton, vähähiilihydraattinen proteiinipatukka. Täysin luonnollisissa Questeissa on makeutusaineena steviaa ja erytritolia, lähes-luonnollisissa on stevian lisäksi sukraloosia. Tsekkaa täällä vertailu 48 ainesosan Atkins-patukan ja 11 ainesosan Quest-patukan välillä.
Mmmm... Quest.... Double Chocolate Chunk on edelleen parhautta. Uusin maku Mint Chocolate Chunk odottaa kotipostissa noutajaansa. :)
Mutta kun nyt olen kasvattanut tiedostavuuttani kotimaisista vaihtoehdoista, kiinnostaa myös Leaderin patukka ehdottomasti. Olen yrittänyt löytää niitä kaupoista, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.
Makuja näyttää tylsästi olevan vain kolme (Suklaa-toffee, Punaiset marjat ja Omenapiirakka), mutta valikoima kenties laajenee jos tämä alkuun lanseerattu kolmikko menestyy.
SoftBar näyttäisi sisältävän vielä Questiakin vähemmän imeytyvää hiilihydraattia ja enemmän kuitua, mutta koostumus on muuten käytännössä identtinen Questin kanssa.
Patukasta kerrotaan näin; "vähäenerginen ja -sokerinen patukka sisältää vain 2-3 grammaa sokeria ja huimat 20 grammaa proteiinia. Proteiinin lähteenä on laadukas seos maitoproteiinia, hydrolysoitua heraproteiinia ja heraisolaattia. Lisäksi SoftBar on erittäin kuitupitoinen (20 g kuitua), eikä se sisällä gluteenia tai sokerialkoholeja."
Omenapiirakkapatukan ainesosaluettelo: Isomalto-oligosakkaridit, proteiiniseos (maitoproteiini- ja hydrolysoitu maitoproteiini, heraisolaatti (maidosta), emulgointiaine (soijalesitiini)), kasvirasva (palmu), manteli, omena (2,2 %), kasvirasva (rypsi), kaneli (0,6 %), merisuola, aromit, makeutusaine (sukraloosi).
.
Onko joku jo maistanut Leaderin "pehmopatukkaa"? Vetääkö vertoja amerikanserkulle?
Ahh, mun kesä onnistui just niin kuin toivoin...!
Kesäkuu ja heinäkuun alku meni käytännössä neljän seinän sisällä töissä, sitten lähdettiin Sveitsiin pois Suomen koleasta suvesta. Salaa toivoin, että se Kunnon Kesä tulisi sitten elokuulle kun itsellä on mahdollisuus siitä nauttia.
Ja niinhän se tuli! :)
Ai että mitä päiviä! Kyllä on ollut vanhassa kotikaupungissa olo kuin lomakohteessa konsanaan.
Eilen vietin puolesta päivästä eteenpäin netitöntä päivää ja lähdin koko päiväksi ulos. Luin juuri jostain että älypuhelimen omistaja vilkaisee puhelintaan - oliko se nyt peräti tunnin aikana - 122 kertaa. Minä olin verkon ulottumattomissa ja katselin Kuopiota. <3
Monen vuoden projekti Kuopion kävelykeskusta valmistui viime vuonna, mutta itse pääsin nauttimaan uudistuneesta keskustasta kunnolla vasta tänä kesänä.
Täytyy sanoa, että keskustan "pimppauksessa" todellakin on onnistuttu ja torin ympäristö on mitä viihtyisin.
Tein eilen lempparikävelyreittini torilta matkustajasatamaan ja sieltä Väinölänniemelle ja takaisin.
Ihana kesä-Kuopio! Ihanaa, että elokuussa vielä saamme nauttia kesästä, joka meinasi tältä vuodelta jäädä välistä.
Matkustajasatama.
Sataman pikkutori ei kilpaile kauppatorin vilkkauden kanssa, mutta täälläkin saa vatsansa täyteen muikuilla ja letulla.
Minulle tuli viime viikolla mieleen spontaani idea, jonka esitin Tainallekin. Olisiko ihan hullua järjestää pieni lukijamiitti Kallaveden risteilyllä? Uskaltautuisikohan kukaan Karkkipäivän tai Charming Nailsin lukijoista Savossa paikalle..? :)
Jäimme miettimään tätä Tainan kanssa. Idea saa kypsyä seuraavaan kesään - teillä (ja meillä) on vuosi aikaa kerätä rohkeutta :D ^_^
Kaunis Väinölänniemi on kuopiolaisten kesäolohuone nro 2 kauppatorin jälkeen. Kyllä tänne vain kelpaa tuoda ulkomaisetkin vieraat järvi-Suomen idylliä ihmettelemään.
En koskaan kyllästy veden sinen eri sävyihin. Veden väri on minulle yksi rauhoittavimpia asioita luonnossa. Vesi on aina vetänyt minua puoleensa (vaikka en muuten osaa edes uida...) - epäilemättä tasapainottaen luonteeni tulista jang-puolta. Siksi myös Ahvenanmaa ja saaristo <3 <3....
Väinölänniemen stadion on minulle tuttuakin tutumpi paikka peruskoulun liikuntatunneilta. Täällä sitä on juostu ja hypätty pituutta - ennenkuin yläasteen teiniangsti vei liikunnan ilon mennessään... :p ;)
Ah nostalgiaa...
Auringossa kylpevä tori - klassinen kesä-Kuopion symboli. Tänne on kiva tulla vain istumaan legendaarisille toripöydille ja katselemaan ihmisiä. Itse en ole jostain syystä koskaan kuulunut torilla kahvittelijoihin... Nuorempana torilta haettiin lihiksiä ja riisipiirakoita, mutta emme jääneet kahville.
Ai niin joo - en mä muuten teininä juonutkaan kahvia. ;D Itse asiassa aloitin kunnon kahvistin urani vasta neljä vuotta sitten.
Viime viikolla silmiini sattui grillikoju, jollaista en muista aiemmin nähneeni Kuopion torilla. (Myöhemmin selvisi, että koju on ollut toiminnassa jo kolme vuotta.)
Kreppikeidas. Ja se, mikä erityisesti tarttui silmääni, oli sen seinässä lukeva teksti "Kotitekoisista erikoisruokavalioista". Mantelipiiras...? Mitä ihmettä..? Ei kai täällä nyt sentään vhh-piirakkaa tarjota, ajattelin.
Asiasta oli tietysti otettava selvää :)
Kyseessä ei ihan ollut vhh. Selvisi, että gluteeniton ruokavalio on Kreppikeitaan omistajapariskunnalle sydämen asia. Marlena El-Aidy ja hänen miehensä ovat itse kehittäneet kaikki käyttämänsä gluteenittomat taikinat, ja esimerkiksi lettutaikina on samalla myös vegaaninen. Se valmistetaan kookosmaitoon ja ilman kananmunaa.
Entäpä mantelipiirakka? Se on mantelijauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa. :) Jauhoista 95% on mantelia, 5% perunajauhoa. Eli melkein vhh, mutta taikinassa on sokeria. Sain maistaa pienen palan, ja sehän oli odotetusti mielettömän hyvää.
Maistoin myös gluteenitonta savulohipiirakkaa, joka sekin vei kielen mennessään. Marlenan reseptissä, josta hän on tavattoman ylpeä ("Mehukas eikä yhtään mureneva, niinkuin monet gluteenittomat yleensä"), on Semperin gluteenitonta jauhoseosta, neljää eri juustoa raasteena sekä kermaviiliä. Tuhti eväs! Juustoraasteen käyttö sitojana on tuttua myös vhh-leivonnan puolella.
Gluteenitonta torievästä etsivälle voin siis suositella Kreppikeidasta mitä lämpimimmin! :)
*
Eilen illalla suuntasimme vielä ystäväni Milin kanssa picnicille Valkeisen lammelle. Huhtikuun Rakkaimmat Kuopio-paikkani -jutussa esittelinkin tämän ihastuttavan virkistäytymisalueen aivan ydinkeskustassa. Valkeinen on varmasti viehättävimpiä city-puistoja koko Suomessa.
Olen ollut monena päivänä lammella lenkkeilemässä, ottamassa aurinkoa ja lueskelemassa.
Älä nyt loukkaannu, Tampere, mutta kyllä Koskipuisto jää toiseksi...
Nällllkä.
Kävin meksikolaispaikka Panzassa ensimmäistä kertaa huhtikuun Kuopio-visiitilläni, ja koska kokemus oli sen verran hyvä, päätimme kääntyä nälkämme kera jälleen Panzan puoleen.
Himoitsemaani vaniljavoissa paistettua kalaa ei saanut takeawayna, joten valitsin seafood-tacoannoksen. Eihän niitä kuoria tarvitse syödä ;) Pyysin annoksen myös riisittömänä. Omituista ruokavammaani ymmärrettiin jälleen ystävällisesti ja sain juuri sitä mitä halusin - aivan saiiiiraan herkullisen kala- & seafood -mössön. En edes tiedä mitä kaikkea kastikkeessa oli, mutta ai herranjestas että se oli hyvää. Annos pursusi lohta, kuhaa, jättikatkarapuja, simpukoita ja kasviksia. Kuka tähän jotain maissilättyä kylkeen kaipaa? :D
Ilta jatkui picnicin jälkeen Milin luona leffaillan merkeissä. Ennen sohvalle kaivautumista hipelsin Milin juuri ostamia uusia Yves Rocher -rajauskyniä. (Sisällytetään juttuun vähän kosmetiikkaa ;))
Keltaista..! Oranssia..! Jee, hyvä Yves!! :)
Illan elokuvaksi valikoitui nostalgiatrippi vuoteen 1988 - Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Aaa, tämä oli niin parhautta Ghostbustersin ohella! Olen tainnut joskus mainita blogissa Jessica Rabbitin yhtenä lapsuusaikani kauneusihanteena ja taisinpa jopa olla vähän ihastunut itse herra Jänikseenkin... :)
Kauhistelimme jälleen kohtausta, jossa pieni sydäntäsärkevästi vinkuva piirroskenkä tapetaan raa'asti upottamalla se tappavaan dippiin. Lapsena en pystynyt aina edes katsomaan tuota kohtaa. Mili kertoi lukeneensa jostain, että kohtaus oli mukana jollain "Traumatisoivimmat kohtaukset lapsille sallituissa elokuvissa " -listalla...
Kellään muulla Roger Rabbit kenkä-traumaa...?
*
Vielä tänään ja huomenna saan naatiskella ihanasta Kuopiosta. Viikonloppuna tie vie taas toiselle puolelle Suomea, till Åland.
Kaunista loppuviikkoa kaikille! Nautitaan kesästä jota vielä on jäljellä! :)
