Fiilispostaus! Minä löysin sen, minä löysin sen! :)
Happy Green Cow's!
Olen ollut Paroksella kerran aiemmin, vuonna 2007. Silloin söimme misterin kanssa yhdessä ehkä viehättävimmistä ja sympaattisella tavalla hassuimmista kasvisruokaravintoloista joihin olen elämäni aikana eksynyt.
Se oli tosi kapealla ja pienellä sivukujalla.
Kun eilen illalla saavuin Parokselle, otin missiokseni löytää Vihreän Lehmän samantien. Nälkä oli kuitenkin liian suuri enkä löytänyt Lehmää, joten jäin johonkin anonyyymiin tavernaan.
Mutta tänään! Se löytyi tarpeeksi harhailtuani! Tällä pienellä kadulla on yksi elämäni ravintolahelmiä....
Happy Green Cow's. Ja tänään lähden sinne illalliselle!
Lainasin äidiltä pikkuisen ravintolabudjettia että pääsen ulos syömään näinä viimeisinä saaripäivinäni..! ^_^ Keskiviikkona suuntaan Ateenaan. Hyvinhän noilla omakokkaamilla pöperöillä pärjää mutta päätin sallia itselleni pientä luksusta näille viimeisille saari-illoille.
Ja Paros. Parikian kaupunki on vielä ihastuttavampi kuin muistinkaan...! Mikä valokuvaajan unelma.... En malta odottaa että pääsen hukuttamaan teidät Parikia-tunnelmiin...! ^_^ (Mutta vasta parin päivän kuluttua - niin ei tule ihan Kreikka-yliannostusta ;))
Nyt riennän kauan odottamalleni hyvälle illalliselle..! Toivottavasti Lehmä tarjoaa vielä yhtä persoonallisen elämyksen kuin 6 vuotta sitten - ja hyvä ruokahan on pääasia! ^_^
Arvostelussa kosmetiikkamatkaseuralaiseni - siis ne, joita en ole ennen blogissa käsitellyt. (Blondista kaikki ovat jo varmaan kuulleet tarpeekseen ^_^)
Tässä YR-balsamit vielä oikeissa pakkauksissaan. Tykkään kummastakin kovasti mutta Reparation vetää hitusen pidemmän korren koska on pehmentävämpi. Yleensä tällaiset karheille ja pörröisille ja tarkoitetut silottavat hoitoaineet vetävät minun hennon hiusainekseni liian raskaaksi, mutta tämä ei. Aivan ihana! Hoitoaineet saatu Yves Rocherilta blogin kautta.
.
Cliniquen kasvosaippuan olen jo käyttänyt loppuun ja Clarinsin sy-voiteesta on viimeiset pisarat menossa. The Body Shopin kosteusseerumi loppui viime viikolla (mitä iloa kosmetiikkafriikki tunteekaan aina kun täysikokoinen tuote loppuu..! ^_^) ja nyt olen enää kasvovoidenäytteiden varassa (tuo Korresin Jogurtti + parit Laverat). Onneksi tuollaisesta muutaman millin sachetistakin saa puristettua tavaraa kumman moneksi päiväksi.
Bodyfarmin litku loppui eilen, ja nyt yritän sinnitellä Ateenaan saakka ilman uuden vartalovoiteen ostamista koska ystävieni luona voin käyttää heidän kropparasvojaan. :) (Note to self: välillä ei todellakaan ole järkeä säästää muutamaa euroa.) On minulla tosin yksi hätäapu jonka esittelen huomisessa postauksessa.
Mikäli joku ihmetteli, mihin Mr Karkkipäivä viittasi jutussaan "härskeillä meikkaukseen liittyvillä ehdotuksilla", niin minähän olen tosiaan meikannut äijän blogiin kauan sitten! ^_^ En usko että monikaan nykyisistä lukijoistani on näitä kuvia nähnyt, sillä ne ovat keväältä 2009 kun Karkkipäivä oli vasta ihan tuore blogivauva.
Käykääpä siis kurkkaamassa kuriositeettina nämä jutut kolmen ja puolen yli neljän (!) vuoden takaa: (niin kauan aikaa kulunut että en näköjään osaa edes laskea ^_^)
Mies ei varmaan ole hirveän innoissaan kun kaivan näitä arkistoista, hän varmaan mieluiten unohtaisi koko nöyryyttävän kokemuksen..! ^_^ Mutta hän sentään suostui tuon kerran...! Olen tehnyt ehdotuksia näiden meikkien jälkeenkin mutta niistä on kieltäydytty jyrkästi. :D
Mun mielestä nuo oli oikein hienot meikit! :) Vielä kun olisi saanut irtoripset lisättyä niin voilá..! Se toimenpide olisi tosin ehkä jo laskettu eläinrääkkäykseksi... ;)
Välillä meikit ovat kyllä kiinnostaneet misteriä ihan oma-aloitteisestikin, tämän Viva La Divan huulipunan sutimista huuliinsa mies ei voinut vastustaa nähdessään "houkuttavan" värin...
Hei - tämähän sopisi tuon turkoosin meikin kanssa...! Kjähkjäh..
.
Tänään tulossa vielä arvostelupostaus matkakosmetiikastani. Tämä mister-meikkijuttu oli vain tällainen varhaisen maanantaiaamun päähänpisto... ^_^
Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen. Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina "aurinkolominani" (normaaliarjesta Suomen olosuhteissa puhumattakaan), ei edes viime syksyn kuuden viikon aurinkoaltistuksen aikana.
Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt "aurinkorypyt". Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä.
Hui kauhistus!
Kiinnitin silmänympärysihoni kuntoon huomiota jo joskus viime viikon aikana, mutta tänä aamuna rypyt pomppasivat esiin aivan erityisen selkeinä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin rentouttaa kasvoja, siinä ne olivat, penteleet.
Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi täällä oikein erityisen voimakkaasti, ja tunsin kävelyretkilläni kasvoissa epätavallisen epämiellyttävän, kiristävän tunteen. Iho ei palanut, siitä ei ole kysymys. (Se on itse asiassa niin tottunut aurinkoon etten varmaan edes tarvitsisi tällä hetkellä UV-suojaa. Mutta tokihan sitä käytän - voitelen kasvoni joka päivä kahdesti Biothermin SK 15-voiteella ja sy-ihon Cliniquen SK 20-voiteella.) Aurinko vain on riistänyt siitä kaiken pintakosteuden.
Tällaista tunnetta minulla ei ole ollut aikaisempina vuosina.
Ikääntymisen merkkejä. Niin, sitä tämä on. Ihon vanhetessa sen kyky ylläpitää kosteutta heikkenee vuosi vuodelta. Useimpien vanhusten iho on todella kuiva. Siksi valtaosa ikääntyneen ihon hoitovoiteistakin on täyteläisiä ja rasvaisempia kuin nuoren ihon.
Ihoni on edelleen hyvän näköinen radiofrekvenssikäsittelyn jäljiltä, siitä voitte varmaan tekin olla samaa mieltä? Ehdottomasti voin allekirjoittaa sen, että hoidon vaikutukset jatkuvat vielä viikkoja käsittelyn jälkeenkin. Mutta nuo rypyt... Verratkaapa allaoleviin kuviin radiofrekvenssihoidon päivältä. Siitä on vain runsas kuukausi..!
Okei, valo tulee vähän anteeksiantavassa kulmassa tuossa jälkeen-kuvassa, mutta kyllä kuvista selvästi näkee eron nykyiseen. Apua, mä altistan ihoani todelliselle aikakoneelle täällä...! Pelottavaa miten nopeasti juonteet voivat alkaa syvenemään rypyiksi "oikeissa olosuhteissa"...
Täällä Kykladeilla ilma on kuivempaa kuin Dodekanesiassa. Kreetalla ja Karpathoksella ilma oli niin kosteaa että olo oli kuin saunassa, iho oli jatkuvasti kosteannihkeä. Kykladeilla taas on tuulista ja kuivaa. Tosiaan - kun kuivaan ilmaan ja voimakkaaseen UV-säteilyyn yhdistää vielä tuulenkin, niin siitähän saadaan oikein kunnon "Get Old Fast!" -tehokuuri iholle. Iiiik....
Nyt mietin vain, että palautuukohan ihoni Suomeen palattuani..? Kun sen kosteuspitoisuus palautuu normaaliksi, niin ehkäpä juonteet vähän pehmenevät...? Ainakin haluan kiihkeästi uskoa niin..! (Vaikka kyllähän minun pitää myös ymmärtää, että en muutu Suomessa 23-vuotiaaksi...)
Se on varmaa, että kotiuduttuani isken naamaani parhaan mahdollisen hoitokuurin mitä löytyy. Kiehl'sin C-vitamiiniseerumia, Estee Lauderin Advanced Night Repairia, Patykan hoitovoidetta.... Voi PUTELIT kuinka teitä nyt kaipaan...!! On se kyllä ironista että juuri silloin kun tuolle tuotearmeijalle olisi eniten käyttöä, olen niistä 3500 kilometrin päässä....
Ehkä pitää varata aika uuteen rf-hoitoonkin..?
I'll keep you posted!
Onko joku muu havainnoinut ihollaan vastaavaa auringon vaikutuksesta..? Palautuiko teidän iho aurinkoaltistuksen jälkeen?
Anteeksi jo valmiiksi tästä "ällöpostauksesta", tiedän että monet eivät jaksa näitä "Vitsi kun on niin ihanaa!" -lirkutuksia. Minusta on tämän reissun aikana ikävä kyllä tullut sellainen Facebook-statusterroristikin joka oksettaa kavereita siirappisilla "Ihana aamu tänään, kattokaa tätä auringonnousua" -päivityksillä.
Olen kovin pahoillani.
Tai en kuitenkaan. ^_^
Sifnos. Kadut, tavernat, näköalakahvilat uima-altailla - yksin minun.
En voi korostaa tarpeeksi miten upeaa on matkustaa Kreikassa juuri syksyllä.
Se tunne kun voi nauttia kaikesta kauneudesta rauhassa... Vanhojen, historiallisten kylien kujat ovat edessäni juuri sellaisina kuin ne olivat 100 vuotta sitten, ilman ainuttakaan rantapyyhemyymälää tai postikorttitelinettä. Tietysti vilkkauden ja turismin aste vaihtelee kovastikin eri saarten välillä, mutta pakettimatkattomilla saarilla voi olla varma siitä, että tähän aikaan vuodesta törmää vain satunnaisiin omatoimireissaajiin.
Viime syksyn postausten kommenteissa (Rhodos...) sain kuittailua siitä, että "Kylläpä sitä nyt ollaan niin travelleria" kun kerroin, etten pahemmin lämpene suomenkielisiä fraaseja huuteleville ravintoloiden sisäänheittäjille tai matkamuistokrääsän täyttämille basaarikujille. En nosta itseäni millään lailla charter-turistin yläpuolelle, mutta en myöskään näe siinä mitään pahaa tai ylimielistä, että itse nautin matkakohteestani vähemmässä "tjäreborg"tungoksessa. Ei kumpikaan tapa ole toistaan parempi. Ne ovat vain erilaisia tapoja.
Koen ihan mieletöntä onnea, kun...
Katson kallion reunalta ympärillä levittäytyvää meren sineä.
Kävelen hiekkaista polkua vuoren rinteellä ja tunnen lämpimässä ilmassa villin timjamin tuoksun.
Nousen loputtomia portaita vanhan kylän sokkeloissa ja päädyn kirkkoidyllin bougainvilleaa kukkivaan pihaan.
Saan eteeni annoksen täydellisesti maustettua tsatsikia ja paikallista maalaisjuustoa.
Näen värejä - vihreän oven, keltaiset ikkunankarmit, violetin aidan, sen syvänsinisen kirkon kupolin...
Saavutan korkealla kukkulan laella seisovan vanhan tuulimyllyn.
Pysähdyn ja kuulen vain hiljaisuuden.
Joka-aamuinen kahvirituaalikin tekee onnelliseksi. En ensin ihastunut ostamaani kreikkalaiseen pikakahviin, mutta nyt olemme oikein hyvät ystävät ja odotan jo illalla että tulisi aamu ja pääsen nauttimaan kuuman kupillisen auringon noustessa.
(Kyllä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen joka aamu herännyt ennen auringonnousua. Joka ikinen aamu.)
Tänä aamuna olen erityisen onnellinen höyrytetystä parsakaalista. En ole syönyt parsakaalia koko matkan aikana (se ei kuulu Kreikassa yleisimpiin vihanneksiin eikä niitä ole joka kaupassa) ja tänään valmistin siitä päivän eväät. Parsakaali ja hyvää oliiviöljyä - mitään muuta se ei kaipaa.
Ja kyllä. Minulla on melkein joka päivä päällä tuo keltainen toppi. :) Minulla on muitakin paitoja mutta tuo keltainen väri tekee minut iloiseksi. Ensimmäinen keltainen vaatteeni.
Nyt joku varmasti huokaa että "Hei älä enää viitsi..!" mutta pakko lisätä vielä tämä: minut tekee onnelliseksi myös aamujumppa - mukavuusalueeni ulkopuolelle meneminen. Ette tiedä miten vastenmielistä jumppa minulle on, liikuntahan on jotain johon minun pitää käytännössä pakottaa itseni. (--> Minä ja liikunta.) Mutta kun siitä tulee niin hyvä olo..! Aloittaminen on joka aamu yhtä vaikeaa, mutta jälkifiilis palkitsee aina. Puhumattakaan tulevaisuuden investoinnista.
.
Haluatteko tekin olla vähän siirappisia? :) Mikä teidät tekee tänään onnellisiksi?
Kysyin tuossa ennen reissuun lähtöä mieheltä, olisiko hän halukas toimimaan vieraskynänä Karkkipäivässä vielä toisenkin kerran. Monet teistä toivoivat ACO-jutun kommenteissa lisää äijänäkökulman blogisisältöä Karkkipäivään. ”Ehmmm”, mies ynähti. Ynähdyksen sävystä oli vaikea päätellä, oliko ehdotus mieleinen vai vaivaannuttava. ”Minusta olisi itse asiassa hauskaa kuulla ajatuksiasi siitä, miltä tuntuu elää kosmetiikkafriikin puolisona,” sanoin.
Annoin miehen jäädä miettimään asiaa.
Tässä muutama ilta sitten mieheltä oli tullut sähköpostia.
”Mä tein tällaisen tutkimusraportin”, saateviestissä luki.
Raportin? Avasin tiedoston. Se oli melkein kolmisivuinen…! Piti lyhentää rankalla kädellä että sitä ylipäänsä pystyi laittamaan tänne blogin puolelle. :D
Joudun myös tunnustamaan, että tekstin tyylilaji ja sanasto oli sellaista, etten edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani... Tiivistyksessä pois jätettyjen osuuksien joukossa oli mm. tällaisia: "Kyetäkseni luomaan tutkimuksen pääongelman, minkälaista on elämä kosmetiikkafriikin kanssa, ratkaisua tukevat alakysymykset, pureuduin aihealueeseen suppean otsikkoanalyysin kautta." Sekä "(...) päivärutiinien ei voida arvioida eroavan mediaanin, eli joukon keskimmäisen alkion käyttäytymisestä. Mediaanin voidaan tässä tapauksessa todeta kuvaavan tyypillistä jakaumaa paremmin kuin keskiarvon."
Whaaat? ^_^
.
Lauantain vieraskynänä siis Mr Karkkipäivä, aiheesta:
Elämää kosmetiikkafriikin puolisona
Vuodesta 2004 lähtien olen osittain tietämättäni tullut aloittaneeksi seurantatutkimuksen, jonka tulokset nyt vihdoin esitellään tässä tutkimusraportissa ”Elämää kosmetiikkafriikin kanssa”.
Friikki voidaan nähdä kummajaisena tai jonkun asian innokkaana harrastajana. Friikki johtaa myös hörhöön, joka puolestaan on omituinen henkilö.
Tutkimusmenetelmänä oli tarkoitus käyttää passiivista osallistuvaa havainnointia, mutta yleisten elämän sujuvuuteen vaikuttavien seikkojen, sekä tutkijan oman mielenterveyden vuoksi menetelmä on muodostunut ajan kulussa aktiiviseksi osallistuvaksi havainnoksi.
Yleiset havainnot
Kosmetiikkafriikin tarkkailu luonnollisessa elinympäristössä ei ole kokeneelle tutkijalle mitenkään erityisen haastavaa. Asiaan perehtyneen tutkijan on helppo asemoida itsensä osaksi tutkittavan kohteen elämän muodostavia rutiineita ja tapahtumia. Tutkija voi myös yrittää rikkoa kosmetiikkafriikin elämänjärjestystä sijoittelemalla omia tavaroitaan eriskummallisiin paikkoihin, jättämällä roskat lajittelematta, laittamalla muovirasioita tiskikoneeseen, pesemällä lakanat muun pyykin seassa tai kuuntelemalla musiikkia samalla kun katsoo televisiota friikin tutkiessa kosmetiikka netissä. Ja sen jälkeen havainnoida tutkittavan kohteen käytöksessä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.
Kosmetiikkafriikki on yleisesti ottaen varsin elämänmyönteinen, iloinen, pirskahteleva ja positiivinen ihminen, joten hänen keskittymistään ei ole kovin helppo häiritä vähäpätöisillä tai suuremmillakaan asioilla. Putelit ja purtilot kyllä löytävät paikkansa, loputtomat listat päivittyvät ja saunan täyttyminen erilaisilla tuotteilla jatkuu.
Tutkimuksen kohteena olleen kosmetiikkafriikin päivä alkaa lähes poikkeuksetta kohtuullisen aikaisella heräämisrituaalilla. Tähän rituaaliin kuuluu kosmetiikkafriikahtelun lisäksi kahvi. Kahvi korvaa kosmetiikan aamuisin. Yllättävää kyllä, mutta kosmetiikan käpälöinti ei kuulu aamun keskeisimpiin rutiineihin.
Päivän kuluessa kosmetiikkafriikin käytöksestä voidaan kuitenkin löytää muutamia normaalista poikkeavia käyttäytymismalleja. Näihin malleihin kuuluvat tietenkin meikkaaminen, erilaisten hajustetestien tarjoileminen ja kommenttien vaatiminen näistä aggressiiviseenkiin sävyyn, meikkaaminen, loputtomien listojen päivittäminen, meikkaaminen, hiustenpesutapahtuma, asioiden ajoittainen valtava päivittely, kaikkiin lähettyvillä oleviin kosmetiikkaliikkeisiin tunkeutuminen ja siellä erilaisten puteleiden ja pullojen tunnustelu, härskit, meikkaamiseen liittyvät ehdotukset sekä kolmen tunnin pituinen itsensä rasvaamisprojekti päivän päätteeksi.
Vaikutukset tutkijaan
Huolimatta tutkijan kokemuksesta, saattavat omat tottumukset muuttua yhteiselon jatkuessa vuodesta toiseen. AXE-mieheys hukkuu helposti ympäristön tarjoilemaan ärsyketulvaan. Vähitellen erilaiset naamarasvat, silmänympärysvoiteet, kuorinta-aineet (muukin kuin hiekkapaperi) ja silmänalusiin käytettävä koostumus muuttuvat osaksi tutkijan elämää.
Pienistä ja mitättömistä tottumusmuutoksista huolimatta, kosmetiikkafriikkiyden ei ole todettu tarttuvan kahden eri sukupuolen välillä. Kumpaankaan suuntaan. Sillä kosmetiikkafriikki ei ala kyllästyksenalaisenakaan käyttämään AXE:a tai partavaahtoa parran ajamiseen.
Metatasolla tutkijan tietämys kosmetiikasta kasvaa salakavalasti. Tutkija ryhtyy huomaamattaan silmäilemään kosmetiikkatuotteiden inci-listoja tai katselemaan markettien puteleita halveksuvin ilmein, tai keskustelemaan parturissa hiustuotteiden koostumuksista ja niiden vaikutuksista.
Kosmetiikkafriikin puolison elämän keskeisimmiksi haasteiksi muodostuivat tutkimuksen aikana odottaminen ja ajoittainen tylsistyminen. Näiden ilmiöiden esiintymistä voi hallita suuntaamalla kosmetiikkafriikin huomio hänen kannaltaan uudella tavalla elämyksellisiin asioihin. Kosmetiikkaliikkeiden tietoinen välttely tai tutkittavan huomion kiinnittäminen ohiajavaan punaiseen italialaiseen urheiluautoon kosmetiikkaliikkeen ohikävelyn ajan, toimii yleensä kohtuullisen hyvin. Kosmetiikkafriikin voi myös huoletta viedä metsään useammaksi päiväksi. Hän selviää siellä ihan hyvin.
Mr Karkkipäivä kosmetologilla, syyskuu 2010. (Juttu täällä.)
Johtopäätökset ja suositukset
Tutkimuksen perusteella kosmetiikkafriikissä ei tunnistettu merkittävästi mediaanista poikkeavia havainnejoukkoja. Oman elämän sovittaminen kosmetiikkafriikin elämänrytmiin onnistuu useimmilta kokeneilta tutkijoilta. Suurimmat ongelmakohdat esiintyvät ns. aikakriittisissä multitasking-tilanteissa, kosmetiikkafriikin huomion lukittuessa (padlocked) hänen mielenkiintonsa kannalta keskeiseen ärsykkeeseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan kosmetiikkafriikkiyden ja oman elämän hallinnan mahdollistamiseksi suositella kosmeettisen perustietämyksen hankintaa, pientä käyttäytymismallin muutosta, uusien (itse valittujen) ärsykkeiden tarjoamista sekä aikaisempaa rennompaa elämänasennetta ja positiivisuutta.
Tutkimuksen ulkopuolisena havaintona tunnistettiin omaan tekemiseen, omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja positiivisuuden kautta menestymiseen liittyvien tekijöiden keskeinen merkitys yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Tutkija poistuu kuorimaan naaman, suorittamaan viimeisen voitelun sekä nukkumaan.
* * *
Viestien vaihtoa iMessagessa:
Sanni: "Mikä tämä tällainen juttu oli...? En tajunnut varmaan kolmasosaa lukemastani.... Kauhean vaikeaa sivistyssanastoa...!"
Mies: (kuiva äänensävy tihkuu ruudun läpi) "Pyrin formaaliin tunnelmaan jossa on käytetty stereotypioita ja sarkasmia muodollisemman tekstin sisällä. Kyllä se on ihan tarkoituksella epärento."
Voi... mies..!
Syyskuun idoli on yksi suurimpia herkkujani:
Yhdelle se on suklaalevy, toisille sipsit, joku on heikkona donitseihin. Minun "namini" on juuston ohella kreikkalainen jogurtti.
Se on herkullista sellaisenaan, mehevöittää vähärasvaiset rahkat, siitä voi tehdä dippikastikkeita, sitä voi käyttää leivonnassa ja ruoanlaitossa. Todellinen multi-tasker! Ja entäs tsatsiki...! *pyyhkii kuolaa suupielistä*
Ja täällä Kreikassa on SE PARAS jogurtti - Fage-meijerin Total.
Fagea myydään myös Suomessa, mutta meillä se on luonnollisestikin kallista. Tykkään Suomessa eniten Lidlin erittäin pehmeästä ja kermaisesta kreikkalaisesta jogurtista, mutta Fagen jogurtissa on vain se ihan täydellinen maku ja koostumus. Se on pehmeän pyöreää vailla turkkilaiselle jogurtille ominaista happamuutta, mutta siinä on hitusen enemmän "luonnetta" kuin Lidlin jogurtissa.
Ja! (Tämä on oikeasti todella hämmästyttävää!) Fagen Totalissa on vain 5 g rasvaa / 100g, kun kreikkalaisessa jogurtissa normaalisti on 10 g, ja silti se maistuu aivan yhtä kermaiselle ja täyteläiselle kuin 10-prosenttiset! En mitenkään välttele rasvaa, mutta kun on mahdollista saada sama kermainen makuelämys alhaisilla hiilareilla JA alemmalla rasvapitoisuudella, niin siitä ei paljon jogurtti parane!
Fagen jogurtin valmistukseen käytetään vain lehmänmaitoa, kermaa ja maitohappobakteereita. Joissain kreikkalaisissa jogurteissa käytetään myös liivatetta tuomaan hieman hyytelömäistä, lohkeavampaa koostumusta mutta niistä en tykkää. Jogurtin kuuluu olla pehmeää ja "voidemaista". Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä parempi.
Kreikkalaisen jogurtin ainoa ongelma on se, että kun upottaa lusikkansa oikein hyvään jogurttiin, on lusikoimista hyvin vaikea lopettaa..! ^_^
Fagen puolen litran jogurttipöniköillä on toinenkin etu kuin sisältönsä. Ne ovat erinomaisia eväsrasioita! :) Kansi on kestävää, jämäkkää muovia ja napsahtaa paikoilleen niin tiiviisti että rasiaa voi huoletta kuljettaa laukussa ilman pelkoa sisällön leviämisestä.
Viime syksyn reissulla minulla kulki mukana Ateenasta ostamani Total-purkki koko kolme kuukautta Kreikasta San Franciscoon ja sieltä vielä Suomeen! ^_^ Minun piti itse asiasssa aikaisemmin tehdä tästä purkista Kuukauden Idoli. :) Kiinnyin purkkiin aika lailla viime syksyn aikana, hih.
Kotona syön jogurtin aina rahkan ja vadelmien kanssa, mutta kahden jälkimmäisen puutteessa nautin aamias'gurttini täällä Kreikassa omenalla ryyditettynä. Päälle sirottelen usein soijarouhetta tai pähkinöitä.
Totalin suurimpia kilpailijoita on Delta-meijerin Complet-jogurtti. Se on täysrasvainen eli sisältää 10 g rasvaa/100g (toki molemmilla meijereillä on myös ne light-versionsa, mutta nyt puhutaan klassisesta jogurtista), ja hiilaripitoisuus huomattavan alhainen - vain 2,7 g (Totalissa 3,8 g). Näin vähähiilarista jogurttia ei löydy Suomesta.
Ostin yhden pönikän Complet'ia kokeiltavaksi. Oikein hyvää on, mutta maku ei voita Totalia. Tällä kertaa en siis mene matalimpien hiilareiden perässä vaan kyllä maku ratkaisee! ;)
Muita kreikkalaiseen jogurttiin hurahtaneita?
P.S. Viime syksyn reissulla jogurttia meni naamariin yhteensä 7,9 kiloa..! ^_^ Saa nähdä lyönkö tänä vuonna tuon määrän...
Tiedän kyllä, että aina kun lataa minkä tahansa kuvan nettiin, se voi joutua ihan mihin tahansa. Kuten vaikka fuengirolalaisen meikkikoulun kuvagalleriaan.
Tai viime vuosina hyvin yleistyneesti - jonkun ihmisen Facebook-profiiliin.
Sain kaveriltani viestiä, että joku oli napannut taannoisesta blogipostauksestani tissini profiilikuvakseen. Kyseessä on tietysti selvästikin feikkiprofiili deittailumielessä (ainakin kun katsoo tuota "Annelin" tervehdystä seinällään), eikä "Anneli" välttämättä edes ole blogini lukija vaan on saattanut päätyä kuvaani jonkun Google-haun kautta. Kuka tietää.
Mutta onhan se nyt huvittavaa nähdä omat ikuisen vitsin aiheena olleet tissinsä jonkun profiilikuvana houkuttelemassa "kavereita"...! :D Aaahhahhaaa... Johonkin mun rintavarustus siis ainakin kelpasi...!
Ilmiannoin tietysti "Anneli Kaurasen" Facebookille, mutta melkein tekee mieli sanoa että kuule Anneli, jos koet että mun pikku teekupeilla saat itsellesi hyvää seuraa niin suon sinulle sen ilon! :p
*repeilee - vaikka on tietysti samalla ärtynyt kuvan luvattomasta käytöstä*
Oletteko te löytäneet nettiin laittamia kuvianne omituisista yhteyksistä?
Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.
Kyllä - ooppera on ohi.
Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.
Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.
Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.
En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.
En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.
MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.
Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.
Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!
"Soap and glory"...
Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.
Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.
Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla. (Mieskin on sitä mieltä - hän on ihan pikkuisen nostellut kulmiaan tälle saippuaepisodille ja osoittanut jopa huolta siitä että pilaan hiukseni..! :p)
