Minun täytyi taas saada kirjoittaa Paroksesta.
Istuin aamulla laivaan, avasin läppärin ja sanat alkoivat pulputa näytölle. Ne kuplivat sisälläni jo kolme päivää, siitä hetkestä kun astuin Parikian satamaan perjantaina iltapäivällä. Se sama, tuttu, lämmin tunne. Olen kotona.
Tunnetta voi hyvin verrata rakastumiseen. Tiedättehän, kavereiden seurassa on kiva olla. Hyvien ystävien seurassa vielä mukavampaa. Tällaista on useimmilla saarilla, ne ovat kavereita tai ystäviä.
Sitten on joitain saaria, joiden vaikutus menee vielä syvemmälle tunteisiin. Heräät, syöt, juot kahvia, kävelet kadulla, istut kivellä, seisot rannalla. Mitä teetkin, olet koko ajan kuin kevyissä, miellyttävissä pistoksissa. Kaikki tuntuu korostuneen ihanalta, kuin rakastuneella. Sellainen olo minulla on Paroksella.
Paroksen pääkaupunki Parikia ei ole se postikorttimaisin saaripääkaupunki kun sitä lähestyy mereltä päin. Sillä ei ole Syroksen Ermoupolin majesteetillista vaikuttavuutta tai Serifoksen Choran kuvauksellisuutta, tai Symin Gialoksen eleganssia. Puhumattakaan Santorinin Thiran uniikkiudesta.
Parikia on rakennettu tasangolle eikä sen lättänä, arkisen näköisten rakennusten reunustama siluetti muodosta yhtä pittoreskiä näkymää kuin korkeille kukkuloille rakennettujen kylien. Siinä missä jonkun toisen kylän vetovoima on ilmeinen jo kaukaa, Parikian taika on kätketympää.
Parikian lumo löytyy kun astuu sen sisään.
Arkisuus katoaa kun vaellat vanhankaupungin sydämeen pitkin ällistyttävän kauniita, hohtavan valkoisia kujia. Kaikkialla on siistiä ja vastamaalatun näköistä. Ohitat houkuttelevia kaarikäytäviä, laventelinsinisiä ovia, pieniä kirkkoja ja tunnelmallisia miniatyyriaukioita.
Siellä täällä kohtaat upeasti kukkivia bougainvilleoita joiden häikäisevä fuksian puna tuo äärimmäisen kuvauksellisen kontrastin kylän valkoisuudelle. Kykladeille tunnusomainen pehmeä valo luo kaikelle raukean soft focus –efektin.
Käytän usein tätä ilmaisua, mutta se vain on niin sopiva: Parikian kadut ovat minulle kokemuksena kuin kävelisi jossain kulississa. Miljöö on niin harkitun kauniin näköinen, värit, muodot, jopa ne harvat ränsistyneet yksityiskohdat kuten hylättyjen talojen ovet ja ikkunankarmit.
Kokonaisuus on esteettisesti niin lumoava että vastaavaa olen kokenut vain muutamissa paikoissa Kreikassa, kuten Santorinilla ja Folegandroksella. Välillä tuntuu että kaupungissa on liian siistiä ja liian kuvauksellista ollakseen todellista… Kiertääkö täällä joku kaiket päivät lakaisemassa, maalaamassa ovia ja asettelemassa istutuksia, lyhtyjä tai torkkuvia kissoja strategisiin paikkoihin..? En tiedä, mutta olen vain syvästi onnellinen että olen löytänyt näin ihanan paikan. Vaikea pukea sanoiksi sitä iloa, tyyneyttä ja jopa yhteenkuuluvuutta jota tunnen kun olen Parikiassa.
Yksi Parikian ihastuttavan tunnelman salaisuuksia on turismin ja paikallisen elämän tyylikäs ja luonteva kohtaaminen. Samaa voi sanoa koko Paroksesta.
Vaikka saari on hyvin turistillinen ja yksi Kykladien suosituimmista, sieltä puuttuu monia tietyille pakettiturismisaarille ominaisia tunnusmerkkejä. Täällä ei esimerkiksi ole turistikohteiden rasittavimpiin ilmiöihin kuuluvia aggressiivisia, kymmentä eri kieltä huutavia ravintoloiden sisäänheittäjiä. Matkamuistomyymälätkin ovat astetta elegantimpia ja huomattavasti vähälukuisempia kuin toisilla suosituilla saarilla. Yökerhot ja baarit ovat tyylikkäitä ja niissä käyvät niin paikalliset kuin turistitkin, ne eivät edusta ns. Laganas-tyyliä (Zakynthoksen bilekylä).
Parikian vanhassakaupungissa myymälöiden, kahviloiden ja ravintoloiden täyttämä turistien valtaväylä elää sopuisasti ja luontevasti rinta rinnan paikallisen elämän kanssa. Poikkea ostoskadulta mille tahansa muulle kujalle ja pian kuljet ohi pyykkinarujen, istutuksiaan kastelevien mummujen ja avonaisten ovien joista näkee suoraan keittiöön tai olohuoneeseen.
Itse asiassa suurin osa vanhaakaupunkia on paikallisten asuinaluetta. Turisteille kohdennetut palvelut rajoittuvat lopulta niin pienelle alueelle että kaupungissa on säilynyt hyvin autenttinen kreikkalainen tunnelma.
Asiaan vaikuttaa myös Parikian koko.
Kaupunki on suuri ollakseen saaripaikkakunta, ja täällä asuu vakituisesti niin paljon paikallisia (melkein 5000) että turistien määrä ei koskaan ylitä paikallisväestöä, toisin kuin monissa muissa suosituissa Kreikan lomakohteissa. On lomakyliä, joissa paikalliset käyvät vain töissä ja tuottavat palveluita turisteille, turistien ollessa kylän todellinen ”väestö”. Sesongin ulkopuolella tällaiset kylät kuolevat käytännössä kokonaan.
Minulla on kaupungissa kaksi ehdotonta lempipaikkaa.
Ykkönen on Kastro, kaupungin vanhimpiin kuuluva alue. Tämä ”vanhakaupunki vanhankaupungin sisällä” on nukkekotimaisessa sievyydessään omaa luokkaansa.
Kukkulalla muinoin sijainneen venetsialaisen linnoituksen raunioilla seisoo täydellisen idyllinen miniatyyrikirkko jolta avautuu esteetön maisema merelle. Kirkko on ehkä jäänyt joillekin teistä mieleen aiemmista Paros-jutuistani.
Linnoitusta kiertää kaksi puoliympyrän muodostavaa katua joita reunustaa julkisivultaan moitteettomiksi kunnostettuja asuntoja. Suurin osa niistä on nykyään vuokrahuoneita.
Auringonlaskut Paroksella vetävät upeudessaan vertoja Santorinille, vaikka yhtä dramaattista miljöötä täällä ei olekaan spektaakkelin näyttämöksi. Väitän kuitenkin, ettei auringonlasku Agios Konstantinoksen kirkon portailta ihailtuna (ja ehkäpä viimeisteltynä lasillisella kylmää juotavaa) jää paljon jälkeen Oiasta. ;)
Toinen lempipaikkani on Suuren Puun Aukio (kuvassa) ostoskatujen sydämessä jonka virallista nimeä en tiedä (eikä se lue kartoissakaan).
Tämä on yksi tunnelmallisimpia ravintola/kahvila-aukioita joita olen matkoillani kohdannut. Pikkuinen aukio on kokonaan suuren puun oksien kattama ja melkein seinästä seinään täynnä pöytiä ja tuoleja. Täällä on hämyinen ja intiimi tunnelma, kuin istuisi jossain pienessä sopessa vaikka onkin ulkona.
Aukiota dominoi kahvila-baari Distrato (josta saa myös simppeliä ruokaa) ja siihen kuuluva paikallisia tuotteita myyvä pikkuinen liike. Liikkeen takana on aukion jatkumo, jolta löytyy niinikään hämyisen romanttisella tunnelmalla varustettu Symposium Café kutsuvine terasseineen. Täällä voisi istua ilta illan jälkeen.. Jos asuisin Paroksella, näkisin itseni jo Symposiumin vakkarina…
Parikia levittäytyy yllättävän laajalle alueelle ja jakautuu kahteen osaan sataman toimiessa luonnollisena raja-alueena. Satamakadun tuulimyllyltä (selkä merelle päin) oikealle päin sijaitsee vanhakaupunki, vasemmalla uusikaupunki.
Kartassa vain vanhankaupungin puoli.
Uuden kaupungin puolella sijaitsee kaupungin parempi ranta Livadia (vanhankaupungin puolellakin on ihan ok, tosin pienempi uimaranta) ja alue koostuu pääasiallisesti hotelleista, autonvuokraamoista ja vuokrahuoneista. Ollakseen ”vain” kaupungin ranta, Parikian Livadia on mielestäni todella hyvä ranta ja hakkaa mennen tullen monet muiden saarten parhaina mainostetut biitsit. Hiekka on pehmeää, hienoa ja vaaleaa, vesi kristallinkirkasta ja pohja niinikään hienohiekkainen.
Tietysti on makuasia millaisista rantamiljöistä tykkää, toisten mielestä parhaat rannat ovat niitä jotka sijaitsevat kaukana asutusalueista, toiset taas pitävät kaupunkirantojen helppoudesta (lyhyt matka kotiin) ja palvelutasosta. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Valitsen mielelläni rannan, joka on samalla pieni ja intiimi mutta jolta löytyy kaikki palvelut kuten suihku, vessa ja mukava rantataverna tai –baari.
@ Krios, Arodo-baari
Tämänkertaisella Paroksen vierailulla löysin minulle uuden rannan, joka taisi liittyä suosikkipaikkoihini.
Lähdin patikoimaan Livadian päästä lähtevää polkua joka nousi ylös pienelle kukkulalle ja jatkui näkymättömiin kallioisen niemen yli. Seurasin polkua kukkulalle, jonka laelta se sukelsi alas jyrkän kallioista rannikkoa seuraten kohti kauempana häämöttävää uimarantaa. Polku päätyi pikkuiselle, kallioiden eristämälle rannalle jonka yhteydessä oli mukava rantabaari ja ravintola. Paikan nimi oli Krios, selvisi. Ja ravintolan nimi Arodo.
Pian istuin veden äärellä edessäni paikallinen versio horiatikista; fetan tilalla paroslaista xinomizithra-juustoa (jotain niiiin hyvää... ja sitä saa vain tiettyina sesonkeina, esimerkiksi ei talvella). Jäin pitkäksi aikaa juttelemaan baarin työntekijöiden kanssa. Yksi heistä totesi odottavansa jo kovasti lokakuuta, että sesonki päättyy. "Tämäkin paikka muuttuu inhimilliseksi". "Mitä tarkoitat?", kysyin. "Nuo samperin aurinkovarjot lähtevät, en voi sietää aurinkovarjoja". Hehheh. Juttunsa kullakin :D
En meinannut saada irrotettua itseäni Kriosin rannalta ja tuijotin sileää ja välkehtivää veden pintaa niin kauan että yksi arodolaisista tuli kysymään oliko minulla kaikki kunnossa. Oli todellakin. Täydellinen iltapäivä.
Ja täydelliset kolme päivää saarella.
Olisin niin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa mutta uudet saaret kutsuvat ja uusi saari on aina myös uusi tilaisuus rakastua. :)
Paros, me näemme kuitenkin jälleen. Ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. <3
*
Kymmenen syytä rakastua Parokseen:
1 Parikia. Yllä varmaan tuli tarpeeksi perusteluja.
2 Naoussa. Paroksen toisiksi suurin kylä on vetovoimaisuudessaan Parikian tasoa. Naurettavan kuvauksellisine kalastajasatamineen (kuvassa) Naoussa edustaa postikorttimaisemaa klassisimmillaan.
3 Antiparos. Saaren pikkusisko on vain puolen tunnin laivamatkan päässä pääkaupungista ja tarjoaa yhden Kykladien söpöimmistä minipääkaupungeista kuorrutettuna elegantilla pääkadulla ostos- ja ravintolatarjontoineen. Täällä on myös yksi Kreikan ja koko Euroopan kuuluisimmista luolanähtävyyksistä.
4 Juuri sopiva koko; saari on väkiluvultaan tarpeeksi suuri jotta elämää riittää sesongin ulkopuolellakin mutta sen verran pieni että saaritunnelma ja paikkakuntien kylämäisyys säilyy.
5 Rannat. Niitä riittää. Voit valita villin, eristyksissä olevan rannan, siistin kaupunkirannan, pienen perhelomarannan jne.
6 Hinnat. Paros on yksi Kykladien edullisimmista saarista. Majoitusta saa (low seasonilla) kahdella kympillä ja tsatsikinkin vielä alle kolmella eurolla – täyttä utopiaa nykyään monilla muilla suosituilla saarilla.
7 Sijainti ja yhteydet. Paros sijaitsee Kykladien keskeisimmällä linjalla ja täältä on Naxoksen ohella tiheimmät ja monipuolisimmat laivayhteydet muualle Kykladeille, Dodekanesiaan, Kreetalle ja aina Samokselle saakka.
Myös saaren sisäiset bussiyhteydet ovat erinomaiset ja jatkuvat tiheinä vielä low seasonillakin.
8 Tunnelma. Vaikka saarella on paljon turismia joka myös näkyy, tunnelma on silti hyvin kreikkalainen eikä saarella ole monia massaturismin ikävämpiä lieveilmiöitä. Paroksella tuntuu siltä että on Kreikassa, ei rakennetussa turistiympäristössä.
9 Ruoka. No se nyt on hyvää kaikkialla Kreikassa mutta Paroksen ravintolatarjonta on saarten monipuolisimpia; murkinamestoja löytyy yksinkertaisista kuppiloista perinteisiin tavernoihin ja elegantteihin valkopöytäliinapaikkoihin. Jos kreikkalainen ruoka alkaa tympiä, täältä löytyy myös meksikolaista ja italialaista.
10 Monipuolisuus: täydellinen kattaus kaikkea; on kyliä, rantoja, patikkareittejä, yöelämää, ravintoloita, ostosmahdollisuuksia… (Paros tunnetaan Mykonoksen ja Ioksen jälkeen Egeanmeren partypaikkana #3. Jos haluat välttää bilekauden, tule heinä-elokuun ulkopuolella)
P.S. Happy Green Cow's on kääntänyt takkinsa ja on nyt liharuokaravintola. :/ Jopa sana 'happy' on tiputettu pois. No, mä olen onnellinen jossain muissa ravintoloissa ;)
32 comments on “Paros, when can I move in?”
Voi vitsit, ku ihania kuvia ja kiva blogipostaus ^_^
Mäki haluun Kreikkaan! :) Kunhan saan opiskelut valmiiksi, tiiän mihin maailmankolkkaan suuntaan ihan ensmäitteks, ku saan matkarahat kokoon :D
:) :)
Näyttää ihanalta paikalta. Onneksi luin tämän yötä vasten, voin uneksia tuosta paikasta... z Z z
Täällä päässä toivotaan että ylipäänsä pystyn nukahtamaan tänä yönä :D On nimittäin sellainen saunalämpötila eikä uudessa kämpässä toimi ilmastointi...
Oli kiinnostavaa lukea kuvaustasi Paroksesta. Kiitos hienosta blogista ja tästä tekstistä!
Lennän perheeni kanssa Ateenaan noin neljän viikon päästä, ja tarkoituksena on Piraeuksess vietetyn yön jälkeen jatkaa laivalla Naxoksen saarelle. Paros muistaakseni on ennen Naxosta, olen kerran mennyt laivalla Santorinille ja tuon matkan aikana ajattelin Naxoksen nähdessäni, että tälle saarelle haluan tulla kunnolla köymään. Nyt alkoi Paros houkuttaa... Toisaalta Naxoskin vaikuttaa ihanalta paikalta ja siellä varmaan teini ja esiteinikin viihtyvät. Käynkin piakkoin lukemassa Naxos-postauksiasi.
Ihanaa matkan jatkoa sinulle!
Hei Tuulikki!
Jeps, Paros on Ateenasta tullessa juuri ennen Naxosta :)
Paroksella ja Naxoksella on paljon yhteistä, kummatkin ovat suuria, eloisia ja monipuolisia ja kummallakin on yhtä hyvät laivayhteydet. Naxos on väkiluvultaan vielä Parosta tuplasti isompi ja pääkaupunki tätä myöten vieläkin isompi ja kaupunkimaisempi, mutta silti se on tunnelmaltaan rauhallisempi kuin Parikia. Parikiassa on enemmän yöelämää, se johtuu varmaan siitä.
Naxos Town on (kauempaa nähtynä) Parikiaa kuvauksellisempi ja tosiaan, sen kun näkee laivasta niin ei voi välttyä tunteelta, "Onpas kiinnostavan näköinen paikka, tuonne haluan"! :) Siinä missä Paroksen satama jättää aika välinpitämättömäksi.
Mun mielestä kummatkin saaret on yhtä loistava valinta, jos tykkää nähdä elämää ja kaupunkimaista ympäristöä ja tehdä lomallaan muutakin kuin maata rannalla. Lokakuu on monilla saarilla jo off-seasonia ja pienemmillä saarilla turistipalvelut sulkevat yleensä syyskuun loppuun mennessä, mutta Naxoksella ja Paroksella sesonki jatkuu vielä lokakuun loppuun, vaikkakin tietysti hiljentyen. Olen ollut kummallakin saarella lokakuun puolivälin tienoilla ja meno oli vielä eloisaa, mutta esim. Parikian kaupunkirannan palvelut suljetaan syyskuun lopussa eikä Livadialta enää lokakuussa löydä aurinkovarjoja ja baari on kiinni. Naxoksella osa kaupunkirannan (Agios Georgios) palveluista oli vielä auki, mutta niitä suljettiin parhaillaan.
Kysyin parilta tyypiltä Paroksella, miksi palveluita suljetaan syyskuun lopussa kun lokakuussakin vielä riittää rantakelejä ja turisteja. Siihen vastattiin, että sesonkityöläisten yleisin työaika on neljä kuukautta kesäkuusta syyskuuhun. Työväen lähtiessä palvelutkin tietysti sulkeutuvat. Valtaosa saarten turistipalveluita tuottavista ihmisistä asuu talvet mantereella ja tekee talvet muita töitä tai opiskelevat.
Kauanko muuten viivytte Kreikassa? :)
Itsekin olen suunnitellut käyväni tällä reissulla vielä Naxoksella, mikäli en lähde pikku-Kykladeilta Dodekanesian suuntaan. Katsellaan mihin fiilikset vievät :)
Hei ja monet kiitokset lisätiedoista!
Naxos sopii kuvauksesi perusteella tällä kertaa meille oikein hyvin. On mukava ajatella, ettei siellä enää lokakuussa ole tungosta mutta että palveluja on varmasti riittävästi tarjolla. Itse kaipaan lähinnä rauhallista, aikataulutonta oleilua ja kuljeskelua sekä virikkeitä kaikille aisteille. Haluan myös uida meressä. Erityisen ihanaa on päästä syömään kreikkalaista ruokaa!
Matkamme kestää viikon (koulun syysloma), josta olemme viisi vuorokautta Naxoksella. Matkan ensimmäisen yön olemme Piraeuksessa ja viimeisen yön Plakassa Ateenassa. Meillä on silloin iltapäivä ja ilta kuljeskella Ateenassa.
Olen alustavasti varannut Chorasta Saint Georgen rannan luota hotellin, jossa meillä on kattoterassilla ja merinäköalalla varustettu perhehuone. Minulle tuo näköala merelle on tärkeä: silloin harvoin kun Kreikan saaristoon pääsen, haluan nauttia merestä niin paljon kuin mahdollista. Edullisempiakin majoitusvaihtoehtoja olisi löytynyt, mutta maksan mielelläni siitä, että saan niin aamuisin kuin iltaisinkin istuskella meri silmissäni. Lisäksi halusin aamupala, sillä ruuanlaittoa on lapsiperheessä ihan tarpeeksi.
Hiekkarannalle pitäisi hotellilta olla aivan lyhyt matka, ja vanhakaupunkikin on pienen kävelymatkan päässä.
Minusta olisi mukava vuokrata yhdeksi päiväksi auto ja ajella saarella. Toivottavasti puolisoni innostuu, sillä hän oli Ateenan liikenteen nähtyään järkyttynyt kreikkalaisesta liikennekulttuurista. Luulisin, että lokakuussa Naxoksen teillä on rauhallista. Onko sinulla kokemusta saaren sisäosista tai esim. pohjoisrannikosta?
Juuri tajusin, että tasan neljän viikon päästä seilaamme tähän aikaan kohti Naxosta Blue Star Ferriesin laivalla.
Hyvää päivää sinulle!
Varmasti aivan ihana matka teillä tiedossa :) Tuo Saint Georgen (eli kreikaksi Agios Georgos) ranta on erinomainen asuinalue, minäkin asuin just siellä kummallakin Naxos-visiitilläni :) Sieltä on tosiaan ihan lyhyt matka keskustaan, ellette nyt sitten satu asumaan ihan rannan toisessa päässä.
Jos jostain kumman syystä kyllästyisitte Naxokseen viidessä päivässä (mitä en todellakaan usko :D) niin sieltähän pääsee helposti päiväretkelle Parokselle :) Matka kestää vain tunnin.
Olisi mukavaa jos kävisit sitten teidän reissun jälkeen kertomassa mitä tykkäsitte :)
Kiitos!
Kerron kokemuksista matkan jälkeen. Ja tosiaan, päiväretki Parokselle voisi olla mukava lisä lomaan. Tai sitten seuraava matka suuntautuu kaikessa rauhassa Parokselle.
Sitäkin ajattelin, että olisimme olleet osan viikosta Santorinilla, mutta lapset ovat vähän sellaisessa iässä, etteivät he välttämättä osaa arvostaa Santorinin upeutta. Naxos siis sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseenne hienosti.
Kiitos sinulle
Nauttikaa lomasta :)
Ihana ihana ihana Kreikka!
Me kävästiin Karpathoksella kesällä ja sydän kyl jäi sinne. Täytyy ehdottomasti päästä uudestaan. :)
Mä olen yrittänyt pähkäillä saisinko Karpathoksen lusikoitua tämän syksyn reissuun, kovasti on ikävä sinne <3 Suhde Karpathokseen on sama kuin Parokseen, niitä saaria joiden kanssa on se ihan omansalainen kemia. <3 Karpathos vain on niin älyttömän hankalien ja harvaan kulkevien laivayhteysten päässä että sitä on tosi vaikea liittää etenkään Kykladien saarihyppelyyn.
Siis ompa kyllä todella kaunista! Täytyy laittaa tuo paikka korvan taakse seuraavaa Kreikan reissua ajatellen. Onneksi on tuo kreikkaa toisena äidinkielenä puhuva puoliso, vaikka Kreikassa kyllä lähes kaikki edes jonkun tasoista englantia puhuukin ja itseltäkin se sujuu lähes moitteetta, mutta silti on jotenkin mukavempi olo matkalla, kun tiedän että ainakin mieheni ja paikallisten välillä on täysi ymmärrys kielellisesti niin tulee ainakin matkaliput ym varmasti ostettua oikein (vaikka en ole kyllä koskaan englannillakaan ongelmiin joutunut) :D
Mä olen törmännyt Kreikassa kaikkien vuosien aikana hämmästyttävästi vain kahteen ihmiseen jotka eivät puhuneet tai ymmärtäneet lainkaan englantia. Toinen oli vuokrahuoneeni emäntä Androksella, mikä oli erittäin outoa ottaen huomioon että hän on töissä matkailualalla. Toinen oli koulubussin kuski Kealla.
Kreikassa pärjää mun mielestä englannilla parhaiten kaikista Välimeren maista joissa olen käynyt. :)
Mutta jos osaa kreikkaa, niin joissain paikoissa saa kyllä huomattavasti parempaa palvelua ;)
Joo kyllähän siellä niin paljon on turismia,että lähes jokainen paikallinenkin puhuu englantia sujuvasti :) Ja mitä mieheni on lapsuus- ja nuoruusajoistaan siellä kertonut niin rikkaampien perheiden lapset kävivät muutaman kerran viikossa myös yksityisillä englanninkielen tunneilla koulun lisäksi. Ja tosiaan kyllä asiakaspalvelu on joissakin paikoissa laadukkaampaa, kun puhuu kreikkaa :)
Ah, kiitos kuvauksesta ja kuvista, muistelen kaiholla minäkin sitä kun olimme miehen kanssa Paroksella toissakesänä (suosituksestasi). Oli kyllä kaunis paikka, johon voisin kuvitella matkustavani uudelleen (normaalisti haluan aina matkustaa johonkin, jossa en ole vielä käynyt). Mieskin muistelee lämmöllä Paroksen paikallista juustoa, jota sai läjän kreikkalaisen salaatin päälle :)
:) <3 :) <3
Vau, mä oon jo hetken haaveillut että pääsisin myös joskus jonnekkin Kreikan saaristoon lomailemaan, ja tämä näyttää juuri sellaiselta paikalta minne tahtoisin, aivan upean näköistä ja kuuloista :)
Ehkä sinutkin nähdään täällä ennen pitkää :)
Hei pahoittelen että OT mutta ootko kirjoittanut jo jossain välissä Optimal Performancen valmennuksesta? D:
Asiasta oli juuri postaus lauantaina ;)
https://karkkipaivablogi.com/2016/09/17/mita-kuuluu-ravintoliikuntaprojektille/
Siis aivan ihanaa, en kestä! <3 Toivottavasti pääsen joskus käymään tuolla, niin kauniin näköinen paikka. Ja olen ihan kirkko-lover, kierretään aina kaikki vanhat kirkot niin kotimaassa, kuin ulkomailla, joten todellakin muistan tuon kirkon aiemmista postauksista <3
Kirkot <3 <3
En ole yhtään uskonnollinen mutta rrrrakastan kirkkoja. :)
Osasit kyllä niin hienosti kertoa rakkaastasi. Kuvatkin ovat niin upeita, että minun on joskus päästävä tuonne :). Tiedän kyllä itsekin sen tunteen kun rakastuu johonkin paikkaan. Sitä ei voi etukäteen päättää, vaikka siis joskus haluaisi tykätä tosi kovin jostain kaupungista, mutta sitten se ei vaan kolahda. Mun suurin rakkaus on edelleen Pariisi. Mä voisin vaan istua jossain Seinen rannalla ihailemassa niitä siltoja ja pilviä taivaalla. Olen kylläkin ollut useasti Pariisissa elokuussa, jolloin siellä on hiljaista paikallisten lomaillessa muualla, joten voi olla, että se vaikuttaa tunnelmaan.
Näinhän se juuri on. Mä esimerkiksi odotin rakastuvani Belgian Bruggeen ja siellä olikin yllättäen tosi viileä tunnelma. Vaikka oli kaunista, kemiat eivät kohdanneet.
Nää on niin jänniä juttuja... joistain paikoista tietää ihan heti että tää on niin mun paikka, vaikka olisi nähnyt vasta suunnilleen kaksi katua. Toiset paikat avautuvat hitaammin. Ja toiset eivät koskaan, vaikka kaikki puitteet olisi kohdallaan.
Pariisi on mulle sellainen että se avautuu hitaasti. Tiesin kyllä jo heti ensimmäisellä vierailulla että pidän kaupungista ja siellä oli positiivinen "aura", mutta en rakastunut suin päin. Joka vierailulla olen ystävystynyt kaupungin kanssa enemmän. Se vetää minua puoleensa ja haluaisin joskus viettää siellä vaikka kuukauden että sinne alkaisi muodostua mun lempipaikkoja. Ja on siellä jo muutama :) Mutta haluaisin "kotiutua" niihin kunnolla ^_^
Olen ollut omilla Pariisin reissuilla aina 2-3 viikkoa kerrallaan ja asunut vuokralla tavallisissa asunnoissa. Kun olen ollut kaupungissa pidempään, minun on ollut mahdollisuus tutustua kaupunkiin kaikessa rauhassa. Tykkään yleensäkin matkoilla kävellä ja löytää mielenkiintoisia paikkoja sattumalta ( toki mulla saattaa olla myös jo etukäteen mielessä jotain, mitä haluan nähdä tai tehdä).
Mulla on muuten Facebookissa omalla seinällä taustakuvana juuri sellainen maisemakuva Pariisista, josta erityisesti pidän :).
*samis* :)
Joku päivä mä vielä toivottavasti pääsen useammaksi viikoksi Pariisiin niin "puolitutut" paikat alkavat muuttua ystäviksi... ^_^ On mulla jo kyllä lempikatuja Montmartrella ja Latinalaisessa korttelissa <3
Kovasti suunnittelen ensimmäistä saarihyppelyä ensikesällä mutta kaikki on niin uutta! Aikaa kaksi viikkoa ja suunnitelmissa saaret Santorini-Naxos-Paros. Meneeköhän noiden välillä päivittäin laivoja? Uskaltaakohan laivalippujen oston jättää kesäkuussa vasta paikan päälle jos majoitukset varaa etukäteen. Kreikka-jutuistasi on ollut erittäin paljon apua matkan suunnittelussa :)
Moi Niina!
Paros-Naxos-Santorini -akselilla menee lauttoja päivittäin, kesäsesongilla useampiakin yhteyksiä, voi valita nopean (ja kalliimman) ja hitaamman ja halvemman välillä. Nuo saaret ovat Kykladien suosituimpia ja turistillisimpia ja niiden väliset yhteydet ovat varmaan koko Kykladien tiheimmät :) Eli valinnanvaraa tulee olemaan.
Uskaltaisin jättää laivalippujen oston kesäkuuhun. Se ei vielä ole vilkkainta sesonkia joten aivan varmasti saat aina johonkin paattiin paikan :)
Ihanaa saarihyppelyn suunnittelua sinulle :) <3
Moi,
ollaan menossa Parokselle kesällä toista kertaa. Tällä kertaa ajateltiin majoittua Parakiaan. Miltä alueelta kannattaisi varata hotelli? Osaisitko suositella jotain?
Kastron ja Market Streetin alue ovat keskeisiä ja tosi hyviä. Sitten taas jos haluaa majoittua ihan uimarannan tuntumaan, suosittelen Livadian rantaa. Parikia on pieni, joten mistään päin kaupunkia ei ole pitkä matka rannalle, mutta Livadian alue on siinä mielessä kätevä rantailijan näkökulmasta että siellä sijaitsee valtaosa koko kaupungin majapaikoista, ja se on oikein pätevä paikka majoittua jos haluaa päästä mahdollisimman nopeasti veteen :) Livadian rantaa reunustava katu on myös täynnään ihania ravintoloita. <3
Kiitos pikaisesta vastauksesta. Ehkä siis Livadia, kun on uimista rakastava lapsikin matkassa :)