29.02.2012

..milloinkahan viimeksi ostin uuden kasvovoiteen..?

Kun tekee sitä työtä mitä minä teen, ei koskaan enää tarvitsisi ostaa yhden yhtä naamarasvaa. Tai oikeastaan paljon mitään muutakaan kosmetiikkaa. Kun tähän lisää vielä bloggauksen kautta saamani testituotteet, on tilanne se, että en ehtisi käyttää kaikkia haltuuni saamia purkkeja vaikka rasvaisin niillä itseni päästä varpaisiin joka päivä.

Minulle tämä aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunnelmia. Rakastan kosmetiikkaa, sehän ei ole mikään salaisuus, mutta en ole koskaan ollut kasvovoiteiden suurkuluttaja. Ihoni ei ole kuiva, enkä esimerkiksi kesäisin välttämättä käytä lainkaan päivävoidetta (aurinkovoide ajaa saman asian ulkoilupäivinä). Yövoidetta olen käyttänyt joka ilta jo monta vuotta, mutta sellainenkin purkki kestää minulla n. 8 kuukautta.

Ennen alalle tulemista kasvovoiteiden ostotahtini oli yksi Aqualan L -tuubi parin vuoden välein (!!! ) ja pari yövoidetta n. puolentoista vuoden välein. (Ostin usein lemppariani Yves Rocherin Pure Calmillea kaksi yhden hinnalla :)) Ei siis voida suoranaisesti väittää, että minulla olisi mennyt hurjasti rahaa nassuni rasvailuun elämäni aikana.

Nyt olen kahden ja puolen vuoden aikana saanut enemmän voiteita kuin pystyn laskemaan. Minun ei enää koskaan tarvitse miettiä, että "mitähän voidetta sitä ostaisi seuraavaksi"... Se on toisaalta vähän tylsääkin.

Myyntipalkkioiden, koulutuslahjojen ja blogin kautta saatujen tuotteiden lisäksi minun pitäisi mielellään vielä kokeilla säännöllisesti myymälässämme myytäviä voiteita. Se on työnantajan näkökulmasta erittäin suositeltavaa. Yhteen näytepurkkiin mahtuu n. 5 ml voidetta. Tällainen näyte kestää minulla 1-2 viikkoa koostumuksesta riippuen. Koska myymälässä on satoja voiteita, voisin siis halutessani hoitaa naamaani pelkästään näytteilläkin, ilman että minun tarvitsisi koskaan kajota omiin purnukoihini.

A-p-u-a.

Tilanne on luonnollisestikin se, että joudun laittamaan suurimman osan saamistani tuotteista eteenpäin. Niiden käyttö säilyvyytensä aikana ei vain ole mahdollista. Mietin usein, mitä muut alan ihmiset tekevät purkkijemmoillaan..? Ehtivätkö he käyttää kaikki..? Ehkä. Olen käsittänyt, että monen normaali-ihoisenkin ihmisen hipiä imaisee yhden kosteusvoidepurkin n. kolmessa kuukaudessa. Ehkä joku todella saa käytettyä neljäkin päivä- ja yövoidetta vuodessa.... Jopa enemmänkin...?

Suurinta osaa töiden kautta saaduista voiteista en edes avaa, sillä ne ovat pääsääntöisesti ei-luonnonkosmetiikkaa. Blogin kautta saamani voiteet testaan kaikki. Tosin tässä on se etu, että saan kokeiltavakseni ainoastaan minua jo valmiiksi kiinnostavia tuotteita, joten niiden testaus on mielekästä. Siksi harmittaakin usein ihan vietävästi, kun kaapissa on avattuna monen monta tosi ihanaa voidetta, joista tietää ettei niitä ehdi mitenkään käyttää loppuun testauksen jälkeen. Tällä hetkellä minulla on vajaa 20 kasvovoidetta.

Joskus kuulee puhuttavan, että bloggaajien saamat ilmaistuotteet tai palvelut herättävät kateutta. Ymmärrän, jos muoti- ja lifestyle-bloggaajille tarjotut matkat, kauneushoidot ja vaatteet saavat jonkun toivomaan, että saisi itsekin ilmaiseksi tällaisia etuja. Minun kohdallani ei varmasti kenenkään tarvitse tuntea kateutta. :) Kulutustahdillani ei voi väittää, että mitenkään hurjasti hyötyisin taloudellisesti saamistani kosteusvoiteista.

Ainiin - mikä on vastaus otsikon kysymykseen? Vuosi sitten. Ostin helmikuussa 2011 tarjouksesta Dr. Hauschkan sävyttävän päivävoiteen ja Estelle & Thildin päivävoiteen. En siksi, että olisin tarvinnut niitä. Vaan koska tarjous houkutti. Ja nyt näyttää siltä, että en näitäkään voiteita saa käytettyä. Hauschkan parasta ennen pvm on syyskuu 2012.

Kysymys alalla olijoille: onko teillä samankaltaisia tuntemuksia "purkkikarusellista" vai saatteko kaiken töiden kautta kertyvän hyödynnettyä? Tuleeko teidän koskaan enää ostettua mitään itse?

Mitenkäs te muut, montako "naamarasvaa" tulee ostettua vuodessa?

Ei kommentteja
26.02.2012

Se ALKUPERÄINEN BB-voide

Kuten Garnierin BB-voiteen arvostelussa kirjoitin, en ole mitenkään kovin perehtynyt BB-voiteiden historiaan. Minua kiinnosti verrata Garnierin "muka"-BB:tä niihin alkuperäisiin, hoitaviin versioihin, mutta koska en tunne yhtäkäkään ns. oikeaa BB-voidetta, en voinut tätä vertailua suorittaa.

Pari viikkoa sitten sain kuitenkin yhteydenoton Greencos Oy:lta joka maahantuo kosmetologisarja Schrammekia. Heidän mukaansa ihotautilääkäri Christine Schrammek kehitti markkinoiden ensimmäiset, alkuperäiset BB-voiteet Saksassa 50-luvulla. Ja tämä sama, klassinen BB-voide on edelleen myynnissä. Greencosilta kysyttiin, haluaisinko tutustua alkuperäiseen BB-voiteeseen, ja arvaattekin että vastaus oli "kyllä, kiitos!" :)

Alkuperäinen Blemish Balm on tarkoitettu paikallishoidoksi punoittavalle, ärtyneelle, epäpuhtaalle, rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle. Se rauhoittaa, hillitsee tulehdusta ja hoitaa näppyjä. Schrammek kehitti voiteen kahteen tarkoitukseen; auttamaan kaikkia ihotyyppejä palautumaan Green Peel -yrttisyväkuorinnasta sekä hoitamaan epäpuhdasta ihoa.

Alkuperäinen BB-voide ei ole tarkoitettu koko kasvoille kosteustuotteeksi vaan kosteusvoiteen päälle ongelma-alueille. Alkuperäinen voide on myös saanut seuraajan; Schrammek Blemish Balm Perfect Beauty Fluid. Tämä voide on enemmän nykytrendin mukaisten BB-voiteiden kaltainen, kosteuttava ja koko kasvoille levitettävä tuote. Siitäkin sain muutaman pikkunäytteen.

Blemish Balmin tärkeimmiksi vaikuttaviksi raaka-aineiksi mainitaan:

* Sinkkioksidi (peittää, hillitsee tulehdusta, suojaa)

* Titaanidioksidi (peittää, suojaa)

* Lakritsinjuuriuute (rauhoittaa, hillitsee tulehdusta, on antibakteerinen)

* Pantenoli (kosteuttaa, joidenkin tutkimusten mukaan auttaa myös haavan parantumisessa)

Alkuperäistä Blemish Balmia on kolmessa sävyssä; Classic, Light ja Honey. Classic sulautui ihoni sävyyn parhaiten, Light oli hieman liian keltainen. Honey taas oli liian tumma. Toisaalta sävyllä ei ole niin väliä, kun käytän voidetta vain yöllä.

Kuin tilauksesta kasvoillani oli testiviikon alkaessa muutamia näppyjä. :) Muuten voiteen tehoja olisikin ollut vähän hankala arvioida. Levitin BB-voidetta iltaisin näppyjen ja punoittavien kohtien päälle illalla, ja epäpuhtaudet olivat aamulla selvästi vähemmän näkyvät. En tiedä kuivattaako tämä voide näppyjä vai miten se niitä poistaa, mutta se kuitenkin näyttää toimivan.

Voide myös peittää, eli sitä voi käyttää meikin alla antibakteerisena peiteaineena. Tuotteen hintatietoja en Greencosilta saanut, mutta googlailun tuloksena löysin tällaisia hintoja: Blemish Balm 15 ml 26€ ja 30 ml 47€. Ei mitään halpoja siis, mutta harva kosmetologisarja taitaa halpa olla.

Voiteen inci on aika pitkä, ja koska se ei varmaankaan loppujen lopuksi niin monia teistä kiinnosta kokonaisuudessaan, jaottelin merkittävimmät vaikuttavat aineet ryhmiin jotta saatte voiteen koostumuksesta ja aktiivisista aineista käsityksen.

I  Ravitsevat, kosteuttavat ja pehmentävät ainesosat:

  • Soijaöljy
  • Vehnänalkioöljy
  • Mehiläisvaha
  • Maissiöljy
  • Pantenoli
  • Sheavoi
  • Jojobaöljy

II   Peittävät, sävyttävät ja himmeää pintaa tuovat ainesosat:

  • Titaanidioksidi (tuo myös UV-suojan yhdessä sinkkioksidin kanssa)
  • Sinkkioksidi
  • Talkki
  • Rautaoksidit

III   Rauhoittavat ja tulehdusta hillitsevät ainesosat:

  • Lakritsinjuuriuute
  • Allantoiini
  • Bisabolol

Silikonista kiinnostuneille tiedoksi, että voiteessa on myös kahta eri silikoniyhdistettä. Ei tosin ihan incin kärjessä.

Ainesosat ovat todellakin laadukkaammat ja hoitavammat kuin esimerkiksi Garnierin BB-voiteessa. Tästä voiteesta voi todeta, että se oikeasti rauhoittaa ja hoitaa punoittavaa, epäpuhdasta ihoa. Garnierin voiteessa ei ollut mitään sellaisia ainesosia, jotka tekisivät siitä poikkeavan tavallisesta, edullisesti tuotetusta sävyttävästä päivävoiteesta. Jo voidepohjien laadut Schrammekin ja Garnierin välillä ovat kuin eri planeetoilta - Schrammekissa on runsaasti luonnonöljyjä ja Garnierissa läjä heprealta kuulostavia synteettisiä pehmentimiä.

(Minusta on mukavaa, jos kosmetiikan tuotteen resepti on sellainen, että maallikkokin ymmärtää sieltä vaikuttavia aineita inciä lukiessaan. Vertaa: soybean oil, wheat germ oil, beeswax, corn oil tai isononyl isononanoate, isohexadecane, peg-20 methyl glucose sesquistearate....)

Ja tällä en nyt yritä sanoa, että Garnier on jotenkin huono. Se vain ei ole sitä, mitä alkuperäinen BB-voide on. Enkä edelleenkään pysty ymmärtämään, miksi kosmetiikkamarkkinat alkoivat nimetä sävyttäviä päivävoiteita ihotautilääkärin kehittämän hoitovoiteen mukaan. Kun niillä ei todellakaan ole oikein mitään muuta yhteistä kuin väripigmentti.

Postaus on jo aika pitkä, joten säästän Blemish Balm Fluid -version esittelyn ja analyysin omaan postaukseensa. En itsekään jaksaisi lukea näin pitkiä blogijuttuja joten en rääkkää teitäkään sellaisilla....^_^

Ei kommentteja
24.02.2012

Mehukkaat luonnonkosmetiikkauutuudet

Suomeen on jälleen rantautunut uusi luonnonkosmetiikan vartalotuotesarja, ja tällä kertaa meitä lähestyy varsin mehukkaissa purkeissa ranskalainen Born To Bio.

Sarjan shampoot ja suihkugeelit on pakattu mehu/smoothie-pullon näköisiin pakkauksiin, mikä minusta on aika hauska idea. Sarjaa onkin jo esitelty useammassa kosmetiikkablogissa, ja näiden kommenteista on voinut lukea pakkausdesignin jakavan mielipiteitä.

Ovathan pakkaukset toki hieman lapsekkaan näköisiä, mutta minusta kuitenkin kivan pirteitä. Ja ovat edukseen rivissä kaupan hyllyllä -  muodostavat värikkään "silmäkarkin" johon asiakkaan silmä tarttuu! :)

Sarjan nimeä pidän kyllä parantumattoman kielipoliisin ominaisuudessani hieman epäonnistuneena... "Syntynyt bioksi? Syntynyt bioamaan....?" Mitä ihmettä.... Nimi aiheuttaa minussa samanlaista huvittunutta ärtymystä kuin Be Save! joka myös edustaa huonoa kielioppia eikä tarkoita yhtään mitään.... :P Ranskalaiset voisivat vaikka alkaa nimetä sarjoja omalla kielellään kun englanti ei selvästi ole heille vahvin puoli. :)

Sain testiin Mandariinisuihkugeelin ja normaalien hiusten shampoon. Suihkugeeli on hyvää peruskamaa, tuoksuu herkulliselle ja elämystä vahvistaa tieto siitä, että mehukkaan mandariinin tuoksu on 100-prosenttisesti luonnollinen eikä synteettisesti luotu. Kuten aina luonnonkosmetiikassa :)

Shampoo on vallan erinomaista luonnonkosmetiikka-standardeilla. Koostumus on samankaltainen kuin K Pour Karité -shampoon, eli muistuttaa "normikosmetiikkaa". Ei hyytelömäistä lirua, niinkuin suuri osa luonnonkosmetiikan shampoista. Vaahtoaa hyvin mutta ei takuta hiuksia, jättää pituudet päinvastoin jopa tavallista selvemmiksi. Tällaisista shampoista tykkään! Edit 02/2013 - Nyt pidempään Born To Bion shampoota käyttäneenä on hieman muutettava mielipidettä. Tykkään shampoosta edelleenkin eikä se tosiaankaan takuta, mutta vaahtoavuus ja pesuteho ovat huomattavasti K Pour Karitéa heikompia. BTB:tä on käytettävä paljon enemmän puhtaan tuloksen saamiseksi.

Pääasiallisena pesevänä ainesosana on ammoniumlauryylisulfaatti, jonka käyttöä kaikki sertifiointitahot eivät salli. Mutta kuten K Pour Karitén ja Marilou Bion kohdalla jo aiemmin opimme, näitä "pahiksilta" kuulostavia sulfaatteja voikin valmistaa myös täysin kasviperäisesti.

(Pitäisi mennä erikseen jonnekin luonnonkosmetiikan standardit -kurssille jotta pääsisi perille näistä eri sertifikaattien periaatteista. Miksi jotkut kieltävät sulfaatit jos niitäkin kerran saa luonnosta? *ei ymmärrä*)

Kaksi muuta testiin saamaani tuotetta ovat Sensation Zen -deodorantti ja arganöljy vartalolle.

Born To Bion deodorantit ovat isoja, 75-millisiä. Meikäläisen käytössä tällainen kestää siis yli vuoden..! ^_^ Pidän Born to Bio -dödöstä enemmän kuin aiemmista luonnonkosmedödöistäni, tosin tämä on vasta neljäs laatuaan jota kokeilen. Olen nyt vihdoin sisäistänyt sen, että deodorantit eivät todellakaan pidä kainaloita kuivina, jos ne hikoavat. Olen tämän tiennyt jo "aikojen alusta", mutta silti esim. vielä Mádaran deodoranttia arvioidessani koin, että se pitäisi kainalot kuivempina kuin ilman tuotetta. No, sehän ei ole mahdollista, koska deodoranteissa ei ole hikitiehyitä tukkivia ainesosia (eli niitä monien mielestä pahamaineisia alumiiniyhdisteitä - itse en niitä pelkää).

Nyt en siis enää Sensation Zen -dödä arvioidessani odottanut, että kainalot pysyisivät yhtä kuivina kuin antiperspiranttia käyttäessä. Deodorantin tehtävänähän on pitää hien haju poissa, ei itse hikeä. Ja siinä Born To Bio onnistuu loistavasti, itse asiassa paremminkin kuin Mádara. Sarjassa on neljä eri tuoksuista deodoranttia, ja Zen Sensation tuoksuu miellyttävän miedolle vihreälle. Mahdollisesti bambulle..?

100-prosenttien arganöljy jättää ihon lievästi rasvaiseksi eikä imeydy kunnolla jos sen levittää kuivalle tai kevyesti kostealle iholle. Sovelsinkin sitten Clarinsin koulutuksessa saamaani oivallista vinkkiä (joka oli kasvoöljyille tarkoitettu mutta toimii tottakai yhtä hyvin kropallakin), eli suihkautin kämmenelle hieman kasvovettä ja sekoitin arganöljyn siihen. Kasvoveden sisältämät emulgaattorit emulgoivat öljyn, joka näin ollen imeytyy ihoon huomattavasti paremmin. Toimii! Kasvovesi-öljycocktail jättää ihon sileäksi, pehmeäksi ja - mikä tärkeintä - ei tahmeaksi.

Suosittelen kokeilemaan kasvoöljyjenkin kanssa! :)

* * *

Born To Bio -tuotteet ovat ilmestyneet luontaistuotekauppoihin helmikuun alussa, ja hinnat ovat alle kympin, paitsi vartaloöljyt jotka ovat kalliimpia. Hyvinvoinnin Tavaratalossa suihkugeelit maksavat tällä hetkellä 6,95€ ja shampoot 8,90€, ja kokohan on reilu 300 ml.

Ei kommentteja
22.02.2012

Luomiväritarinoita 6

Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.

...ja taas vaivaiset 5 kuukautta kulunut edellisestä osasta... ^_^ Vauhdilla mennään!

Tämä paletti lienee tuttu blogin lukijoille melkein väsymiseen saakka; IsaDora Blooming Spring. Tänä keväänä jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan. Edelleen kaunein ja toimivin pastellisävypaletti minkä tiedän. Olen käyttänyt Blooming Springiä blogissa todella usein, ja täältä löytyy paletin ensiesittely meikkikuvin.

MAC. Tuntuu, että MAC-lempparini vaihtelevat vähän kausittain, ja tästäkin neliköstä vaihtaisin tällä hetkellä vasemman alakulman Creme de Violetin pois. (Kuvat ovat vuoden takaisesta Suosikkiluomivärejä -koontipostauksesta.)

Swish - vasemman yläkulman jäinen marjapinkki. Ihana huurteinen sävy! Pehmeä, voimakkaan helmiäinen koostumus. Kuuluu niihin harvoihin pinkkeihin joista tykkään. Yhdistän sekä violettiin että persikkaan (esim. tähän tyyliin, vaikka tuossa ei juuri Swishiä olekaan käytetty).

Seedy Pearl - oikean yläkulman kalpea vaaleanpunainen. Tämä on outo sävy, mutta jotenkin vain todella mainio! En aluksi tykännyt Pearlista juurikaan sen kovan koostumuksen ja heikohkon pigmentin vuoksi, mutta jotenkin vaivihkaa se vakiinnutti paikkansa eniten käyttämieni luomivärien joukossa. Käytän sitä kulmaluulla lähes kaikissa violeteissa meikeissäni. Näyttää ensikatsomalta tylsältä, mutta on yllättävän uniikki vaalea sävy joka shiftaa jännästi harmaan-vaaleanpunaisena.

Creme de Violet - hyvin ristiriitainen sävy! Tämä kaveri on laadultaan ehdottomasti surkein MAC-luomivärini, ja sen koostumusluokitus (frost) on harvinaisen kaukana totuudesta. Tämä kuivakka, mattainen ja mikroglitterillä maustettu beibi ei ole frostia (= helmiäissävy) nähnytkään. Pigmenttikään ei ole paras mahdollinen, eikä sävy levity tai häivyty kauniisti. Miksi ihmeessä olen sitten valinnut sen yhdeksi suosikikseni? Sävy vain on niin täydellinen kirkas pinkkivioletti! Toivon, että joskus löydän vastaavan sävyn parempilaatuisena. Meikkikuva täällä.

Beautiful Iris - oikean alanurkan vaalea sinivioletti. THE liila. Kaunein, kaunein, kaunein violetti jonka tiedän! Lancômen Electric Dream ja Estee Lauderin edesmennyt Iris Pearl muistuttavat tätä sävyä, mutta eivät kuitenkaan pääse ihan samaan täydellisyyteen. Kevyesti vaaleanpunaiseen shiftaava Beautiful Iris on koko luomella niin kuulaan kaunis että harvoin haluan yhdistää siihen mitään varjostuksia. Meikkikuva täällä.

Expensive Pink - vasemman ylänurkan kuparipersikka. Jännä kuparinen sävy jossa itse en näe pinkin häivähdystäkään. Kaunis ja persoonallinen. Lemppareitani kun haluan saada silmien sinisyyden oikein pomppaamaan. Meikkikuva.

Amber Lights - oikean ylänurkan ruskeakupari. Todella runsaspigmenttinen, upea sävy joka Expensive Pinkin tavoin on erittäin tehokas korostamaan sinisiä silmiä. Amber Lights näkyy mm. tässä meikissä.

Shimmermoss - vasemman alanurkan turkoosi. Jos Beautiful Iris on lempiviolettini, on Shimmermoss lempiturkoosini. Upeasti sädehtivä sävy joka kuuluu kesämeikkiin kuin nenä päähän (anteeksi latteat ilmaisuni). Benecosin Amazing on tämän sävyn luonnonkosmetiikkakaksonen. Meikkikuva.

Shroom - oikean alanurkan perusvaalea. Neutraali, kevyesti hohtava ihon sävy joka sopii meikkiin kuin meikkiin. Lorkun Golden Beigen ohella eniten käyttämäni highlighter-sävy, jonka taidan saada pian loppuunkin! (En ole käyttänyt yhtäkään luomiväriä loppuun yli kymmeneen vuoteen. )

Ei kommentteja
19.02.2012

"Mikä kosteusvoide sopii meikin alle?"

Tämä aihe on yksi ikuisia kosmetiikkamyyttejä, joka minun tekee mieli "avata" ja selvittää tässä ja nyt. :)

 

Eri kosteusvoiteiden soveltuvuus meikin alle vaikuttaisi olevan kuluttajien keskuudessa yksi eniten arveluttavia asioita. Kun me kosmetiikkamyyjät esittelemme asiakkaille jotain päivävoidetta, on seuraava kysymys tuttuakin tutumpi; "Sopiihan se meikin alle..?" Tai sitten asiakas aloittaa jo itse palvelutilanteen kertomalla, että "Tarvitsisin meikin alle sopivan kosteusvoiteen."

Mistä sitten tietää, mikä voide sopii meikin alle ja mikä ei?

Tämä aihe kuuluu tavallaan samaan kategoriaan kuin aiemmin aprikoimani "Mistä tietää mikä maskara ei rapise?", mutta tällä kertaa olen asettunut paremmin "tavallisen kuluttajan" kenkiin ja lähestyn asiaa toivon mukaan maallikko-ystävällisemmin. :) (Tuossa maskarajutussahan sain palautetta siitä, että tuollaiset asiat eivät suinkaan ole tavallisille kosmetiikan kuluttajille itsestäänselviä.)

Mitä meikin alle sopivalla voiteella sitten itse asiassa tarkoitetaan? Kuluttaja tarkoittaa sillä yleisimmin voidetta, joka imeytyy hyvin eikä lähde rullaamaan meikin alla, eikä myöskään aiheuta meikin "liikkumista" iholla päivän mittaan.

Jos voide rullaa, se johtuu siitä että se ei ole kunnolla imeytynyt. Ja jos meikki ei pysy voiteen päällä vaan "liikkuu", sekin tarkoittaa sitä että voide ei ole kunnolla imeytynyt. Meikin alle sopiva voide on siis yksinkertaisesti ihoon hyvin imeytyvä voide. Kun voiteen koostumus ja vesi/öljysuhde sopii yhteen ihotyypin kanssa, voide imeytyy ja meikki ei luisu sen päällä.

Eli tiivistettynä: voiteen sopivuus meikin alle ei ole voiteen itsensä ominaisuus, vaan riippuu käyttäjänsä ihotyypistä. Kuten "varisemattomien ripsareiden" kohdalla, valmistajat eivät mitenkään piruuttaan valmista erikseen meikin alle sopimattomia voiteita! ^_^ Ajatelkaa asia näin: suurin osa kosmetiikkaa käyttävistä naisista meikkaa päivittäin - tällöin heidän päivittäinen kosteusvoiteensa on automaattisesti yhtä kuin "meikin alle sopiva voide". Vai olisiko naisten tarkoitus käyttää meikittöminä päivinä eri voidetta kuin meikillisinä...? Ei kuulosta kovin loogiselta.

Normaali- ja sekaihoisille sopivat perinteisesti ohuet emulsiovoiteet, rasvoittuvan ihon omaavalle riittää hyvin öljytön fluidi tai geeli ja kuivaihoinen valitsee sen täyteläisemmän, paksun voiteen. Kaikki sopivat meikin alle omilla ihotyypeillään.

Näin ollen se kaikkein rasvaisinkin apteekin "Ambilan-jankki" voi olla jollekin rutikuivahipiäiselle atoopikolle täydellisen sopiva meikinalusvoide. :)

Ei kommentteja
19.02.2012

Karpit laskiaispullat

Älkää nyt hermostuko, tänään on vielä tulossa "oikeakin" postaus kosmetiikka-aiheella! :) Tiedän että monet teistä eivät kestä näitä karppijuttuja. ^_^

Mutta tämä hämmästyttävä resepti on vain pakko jakaa! Maistuu todennäköisesti ei-karpillekin. Jos mielesi tekee pullaa etkä suoranaisesti jaksa ihan leipomaan lähteä, niin tämä pullatus valmistuu mikrossa ja ilman hiivaa - kahdessa minuutissa! :)

Tämä annos katosi äsken kitusiini. :) Yleensä en syö makeaa aamupalaksi mutta laskiaissunnuntaina se sallittakoon...! ^_^

Tällaisilla raaka-aineilla valmistuvat karppilaskiaispullat. Paitsi että kuvastahan puuttuu näköjään voi, kananmuna ja makeutusaine. Marjahillon voi toki valmistaa myös perinteisemmin mansikoista tai mistä tahansa marjoista.

Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen (alkuperäisohje by jinkula / karppaus.info):

(2 keskikokoista pullaa)

2-3 rkl sulaa voita (minä käytin 2 rkl)

2 rkl soijajauhoa

2 rkl mantelijauhoa

1/4 tl leivinjauhetta

0,5 tl kardemummaa

1 tl makeutusjauhetta (minä käytän erytritolia)

muutama tippa vanilja-aromia (ei pakollinen)

1 kananmuna

Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voin joukkoon. Lisää kananmuna ja vanilja-aromi. Kaada taikina kahvikuppiin tai murokulhoon ja laita mikroon minuutiksi täydellä teholla. Mikrosta riippuen aika voi olla 1- 1,5 minuuttia. Jos haluat kaksi pienempää pullaa, jaa taikina kahteen pienempään kahvikuppiin (kuten minä tein).

Mikrosta tullessa "pulla" näyttää tältä - eli siis varsin epämääräiseltä. :) Mutta älkää antako ulkonäön hämätä, maku on erittäin hyvä ja rakenne kuin oikean pullan! :)

Kumoa pulla lautaselle.

Anna jäähtyä tovi ja halkaise. Ja pullaltahan se näyttää!

Soseuta marjat ja makeuta hillo stevialla, erytritolilla, sokerilla tai mikä nyt sattuu ruokavalioosi sopimaan. :) Minä käytän erytritolia (myydään Suomessa nimellä Sukrin) joka näyttää ihan sokerilta - mutta ei ole sitä. Loistavaa karppileivonnassa.

Sitten vain hillo pullan väliin (minä koverran aina reiän pullan keskelle ettei hillo pursua haukatessa :D) ja kermavaahdot päälle.

Minuuttipullasi on valmis nautittavaksi! Herkkua on, uskokaa pois! :)

Ohje pohjautuu monille karpeille tuttuun legendaariseen "minuuttisämpylän" reseptiin.

Ei kommentteja
16.02.2012

Video: mineraalimeikkipohja

Ei hyvää päivää että videon tekeminen voi olla hankalaa..! ^_^ Siis mun yrityksistä kuvata a) mineraalimeikkipohjaa ja b) lempiposkipunia olisi saanut varsinaisen komediapätkän jonnekin Putoukseen... Kaikki mikä vaan voi mennä pieleen, myös meni pieleen. :D

Yhdellä kerralla Photo Booth jymähti kesken videoinnin, toisella kerralla sekoilin niin pahasti sanoissani että ei mitään järkeä ja kolmannella kerralla taas mikki ei ollut päällä. Kerran taas unohduin höpöttämään videolle niin pitkäksi aikaa että Photo Boothin aikaraja ylittyi (rajana ilmeisesti 10 minuuttia...?) ennenkuin sain kaiken purkkiin.

Ei ole kyllä minua luotu tällaisen tekniikan käyttöön... :P Mutta kaikkein harmillisinta on se, minkä vuoksi en ole videopostauksia koskaan oikein halunnut tehdäkään. Minä en osaa olla luonteva kameran edessä. Vaikka olisin kuinka iloisella mielellä, niin videolla näytän tympääntyneeltä ja jotenkin ylimieliseltä. :( Surullista, kun persoonani on oikeasti kaikkea muuta. Olisi ihanaa näyttää siltä että hymy oikein tarttuu...!

Mutta tulipahan nyt tämä tehtyä, ja ei muuta kuin eetteriin. Kuvista näette, millainen meikki oli valmiina.

Ainiin, mun kulmakarvojen synkkä tummuus johtuu siitä, että olin just kestovärjännyt ne... Menee aina pari päivää ennen kuin sävy tasoittuu.

[vimeo 36859476 w=451 h=338]

Mineraalimeikkipohjan levitys from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Kun mä tuossa videossa puhun kasvojen "rajoista", niin tarkoituksena oli varmaankin sanoa että levitän aurinkopuuteria kasvojen reunoille... ^_^

 

Meikkipohjassa käytetyt tuotteet:

Lily Lolo Ooh La La -poskipuna, Lavera Sun Light -aurinkopuuteri, Lily Lolo Blondie -meikkipohja, Lily Lolo Nude-peiteaine, Pure Luxe You Glow Girl -hohtopuuteri ja Estee Lauder Double Wear -peiteaine.

Välineet: Everyday Minerals -poskipunasivellin (tätä mallia ei myydä enää), MAC #187 -skunkkisivellin, Coastal Scentsin C224-peiteainesivellin, Bare Mineralsin minikabuki ja The Body Shopin kabuki.

Ei kommentteja
14.02.2012

Kurnu ja Loikka

Koska tänään on ystävänpäivä, haluan jakaa kanssanne yhden lempisaduistani lapsuudesta. Olen saanut kirjan joululahjaksi 4-vuotiaana, ja se kertoo sammakosta ja rupikonnasta nimeltä Kurnu ja Loikka. Ne ovat parhaita ystäviä.

Tarinan nimi on:

Yksin

Kurnu meni tapaamaan Loikkaa.

Hän näki ovessa lapun. Lapussa luki:

"Kurnu hyvä, en ole kotona. Olen mennyt ulos. Haluan olla yksin."

"Ai että yksin?" Kurnu ihmetteli.

"Onhan Loikalla ystävä, minä. Miksi hän haluaa olla yksin?

Kurnu katsoi kaikista ikkunoista. Hän katsoi puutarhaan. Hän ei nähnyt Loikkaa.

Kurnu meni metsään. Loikka ei ollut siellä.

Hän meni niitylle. Loikka ei ollut siellä.

Kurnu meni joelle. Siellä Loikka oli.

Hän istui pienellä saarella aivan itsekseen.

"Loikka-parka", sanoi Kurnu. "Hän on varmaan kovin surullinen. Minäpä piristän häntä vähän."

Kurnu juoksi kotiin. Hän teki voileipiä. Hän täytti kannun kylmällä teellä. Hän pani kaikki eväät koriin.

Kurnu kiiruhti takaisin joen rantaan.

"Loikka!" hän huusi. "Minä täällä. Täällä on paras ystäväsi Kurnu!"

Loikka oli kaukana eikä kuullut.

Kurnu riisui takkinsa ja heilutti sitä kuin lippua. Loikka oli kaukana eikä nähnyt. Kurnu huusi ja huiskutti, mutta se ei auttanut. Loikka istui saarella. Hän ei nähnyt eikä kuullut Kurnua.

Sitten rantaan ui kilpikonna. Kurnu nousi kilpikonnan selkään.

"Kuule kilpikonna", Kurnu sanoi. "Vie minut tuonne saarelle. Loikka on siellä. Hän haluaa olla yksin."

"Jos Loikka haluaa olla yksin, miksi et anna hänen olla yksin?" kilpikonna kysyi.

"Ehkä olet oikeassa", sanoi Kurnu. "Ehkä Loikka ei halua nähdä minua. Ehkä hän ei enää halua että olen hänen ystävänsä."

"Voi olla niin", kilpikonna sanoi ja ui saarelle.

"Loikka!" Kurnu huusi. "Pyydän anteeksi kaikkea hölmöä mitä aina teen. Pyydän anteeksi kaikkea typerää mitä aina sanon. Ole taas ystäväni, ole kiltti!"

Kurnu putosi kilpikonnan selästä. Hän molskahti jokeen.

Loikka auttoi Kurnun maihin omalle saarelleen. Kurnu katsoi koriin. Voileivät olivat kastuneet. Teekannu oli typötyhjä.

"Eväät menivät pilalle", hän sanoi. "Tein ne sinulle, Loikka, jotta tulisit hyvälle mielelle."

"Voi, Kurnu", Loikka sanoi. "Minähän olen hyvällä mielellä."

"Kun minä aamulla heräsin, minusta tuntui hyvältä se, että aurinko paistoi. Minusta tuntui hyvältä se, että olin sammakko. Ja minusta tuntui hyvältä se, että sinä olet ystäväni. Halusin olla yksin. Halusin ajatella rauhassa miten hyvin kaikki on."

"Ai", sanoi Kurnu. "Se taitaakin olla tosi hyvä syy siihen, että haluaa olla yksin."

"Ja nyt", Loikka sanoi, "olen iloinen kun en ole yksin. Jospa syötäisiin eväät."

Kurnu ja Loikka jäivät saarelle ja viipyivät siellä kaiken päivää. He söivät märkiä voileipiä ilman teetä. He olivat mitä parhaimmat ystävät, kun he istuivat yksinään kaksin.

Kuvitus: Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin.

Hyvää ystävänpäivää!

.

Ei kommentteja
12.02.2012

Sanni ja blogi esittäytyvät

Inspiroiduin Yummy-blogin Jennin parin viikon takaisesta postauksesta, jossa Jenni esittäytyi uusille lukijoilleen. Tuli mieleen, että eipähän minunkaan blogini lukijoista monikaan tiedä miten Karkkipäivä sai alkunsa tai kirjoitteleeko tätä blogia mahdollisesti kosmetologi vai maskeeraaja vai mikä otus.

Voisin siis pikaisesti esittäytyä! :)

Kun aloin kirjoittaa Karkkipäivää huhtikuussa 2009 en ollut vielä töissä kauneusalalla ja kosmetiikkafriikkeily oli "pelkkä" harrastus. Erilaisten meikkien kokeilu ja incien opiskelu täytti kuitenkin suurimman osan vapaa-ajastani jo tuolloin. Olin lapsellisen innoissani kaikista mahdollisista väriyhdistelmistä mitä luomilleni keksin taikoa, ja perustin blogin voidakseni kanavoida tuota innostusta.

Alussa en ajatellut kirjoittavani kovinkaan paljon ihonhoidosta, eikä ihonhoito minua niin hurjasti kiinnostanutkaan. (Mistä voin kai kiittää suhteellisen ongelmatonta ihoani, jonka hoitoon en ollut koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota kuin että jokailtainen puhdistus oli ehdottoman tärkeää eikä meikit naamassa menty nukkumaan vaikka olisi ollut minkälaisessa tuiterissa ;))

Ihonhoitopuoli alkoi sitten pikkuhiljaa tulla mukaan kun päätin kesällä 2009 vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan. Tuolloin Suomen blogiskenessä ei vielä juurikaan kirjoiteltu paljon luonnonkosmetiikasta Kemikaalicocktailia lukuunottamatta, ja ajattelin että voisin tällä tavoin "erottua" kauneusblogien joukosta ja profiloitua luomiväri-intoilu/luonnonkosmetiikka-arvostelublogiksi. Oli jotenkin niin hupaisaa, että sitten yhtäkkiä syksyn ja seuraavan kevään aikana luonnonkosmetiikka levisikin pienestä marginaali-ilmiöstä suureksi trendiksi blogosfäärissä PR-toimistojen alettua markkinoida luonnonkosmetiikkaa todella monien blogien kautta.

Syksyllä 2009 harrastukseni muuttui työksi, kun hakeuduin opiskelemaan kosmetiikkamyyjäksi. Suoritin 5 kuukauden mittaisen myynnin ammattitutkinnon joka erikoistui kosmetiikkaan, ja sain töitä saman tien harjoittelupaikastani.

Tätä myötä perspektiivini koko kauneusalaan laajeni, ja aloin kirjoittaa yleisemmin alan ilmiöistä ja minua huvittavista, askarruttavista ja ihmetyttävistä kosmetiikkamaailman jutuista. Rakastan kosmetiikkaa ja työtäni ja on ihanaa tehdä töitä tuoksuvien purkkien ja purnukoiden keskellä, mutta kyseenalaistan myös monia alaan liittyviä asioita. Minusta on loputtoman kiehtovaa tasapainoilla kosmetiikan todellisten vaikutusten, elämysarvojen ja satumaailman välillä.

Minua pidetään blogini kautta jonkinlaisena kauneuden "asiantuntijana" (heh, en vain osaa kirjoittaa tuota sanaa ilman lainausmerkkejä kun on kyse minusta..!), ja on hauskaa kun ajattelee, että asiantuntijan erottaa "taviksesta" loppujen lopuksi oikeastaan vain innostus, kiinnostus ja halu perehtyä asioihin. Teillä kaikilla voisi olla nämä ihan samat tiedot ja taidot kuin minulla, ei siihen mitään koulutusta tarvita. :) (Paitsi no, kosmetiikan kemian kurssi oli kyllä hyödyllinen ja vahvisti joitain ennaltahankittuja tietoja ja käsityksiä.) Tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, jotka ovat töissä ihan muulla alalla mutta tietävät kosmetiikasta vielä minuakin enemmän. Oma kiinnostus ja tiedonjano ovat niitä asioita, joilla on merkitystä. :)

Tällainen tausta blogilla ja bloggaajalla siis on. En ole kosmetologi, en meikkitaiteilija tai estenomikaan, vaan ihan vain perusteellinen kosmetiikkahörhö joka päätti muuttaa harrastuksen työkseen oltuaan vuosia aivan eri alalla. En ole kyllä katunut uranvaihdostani, mutta toisaalta maailmassa on niin hurjan paljon kiinnostavia asioita että tiedä vaikka myöhemmällä iällä kokeilisin vielä muitakin ammatteja! ^_^ Iän ei kannata antaa rajoittaa mitään, jos joku asia vie sydämesi niin go for it! <3

Ei kommentteja
1 2

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (20)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)