...koska postaan samasta aiheesta peräkkäin. ;)
Silläkin riskillä, julkaisen nämä kuvat jatkumona eilisillan postaukselle.
Koska joo, Lefkadan länsirannikon rantojen maine on oikeutettu.
Niille kuuluisille biitseille en pääse ilman vuokra-autoa, mutta tein tänään päiväretken länsirannikolla sijaitsevaan kylään Agios Nikitasiin. Kylästä pääsee mukavaa polkua pitkin kukkulan yli yhdelle länsipuolen lukuisista, mutta vähemmän tunnetuista rannoista.
Mylos Beach.
Eiköhän tämä ranta riitä minulle edustamaan läntisen puolen upeutta.
WOW.
Myönnetään pois - tämä oli näkemisen arvoinen.
There always has to be an asshole... :p
Niin sinistä että melkein silmiin koskee.
Jos tämä on Lefkadan vaatimattomampia rantoja, kuka niitä tungokseen asti suosittuja top-listojen biitsejä edes kaipaa? Täällä sai jälleen olla melkein yksin...
.
Kuuntelin juuri uutisia. Pohjois-Suomessa on kuulema satanut jo ensilumi. :)
Ahh, syksy. Hetken vielä täällä kesässä, mutta mieli hapuilee jo pikkuhiljaa kirpeisiin syysiltoihin ja kynttilänvaloon. <3
37 comments on “Ja niin romahtivat kävijämäärät jälleen...”
=D
Ihanat kuvat! Täytyy kyllä sanoa että vaikka sulta tulisi kuinka monta reissupostausta vaikka tyyliin 'tässä juon aamukahvia' niin nekin on mun mielestä ihania. Odotan joka päivä että mitä kauniita kuvia tai juttuja sulta taas tulee, näitä ei vaan kyllästy katsomaan :D
Kiitos Johanna <3 :) Voisin kyllä tehdä aamukahvipostauksen melkein joka aamu.. :D
Mä taas rrrrakastan näitä sun Kreikka-postauksia! :) Keep them coming.... nauti! Kyllä tätä syksyä piisaa sullekin sitten kun palaat ! :)
Kohta menetät lukijan tämän laskelmallisuuden ja kävijämäärin tarkkailun takia. ;)
Eiköhän jokainen bloggaaja tarkkaile kävijämääriään ;)
Aivan varmasti. Lukijamääristä kertova postaus oli avartava. Täytyykin alkaa tarkkailla muita blogeja uudella silmällä.
Joka postauksen yhteydessä ei vain ehkä kannata korostaa, että kirjoittaa suuren lukijamäärän toivossa tai pienen määrän pelossa. Höpsönä lukijana haluan kuvitella, että oma yksittäinen lukukerta olisi arvokas ja yksi tyytyväinen lukija on ehkä jopa parempi kuin kaksi lukijaa, jotka ovat silmäilleet kirjoituksen läpi.
Nyt siis otit riskin ja päätit kirjoittaa kaikesta huolimatta rannoista, tuli lukijoita tai ei. Peukku siitä. :)
Pysyn kyllä lukijana niin kauan kun kirjoituksista huokuu läpi enemmän into ja mielenkiinto kirjoittamista kohtaan kuin pakko ja kaupallisuus. Ymmärrän kyllä, että leipä on pöytään saatava ja lukijoita on oltava, mutta mieluummin lukijana kuvittelee olevansa yksilö kuin pelinappula ja osa massaa, josta lasketaan prosentteja ja euroja.
En seuraa blogeja pahemmin muualla somessa, joten on kiva lukea blogista esim. sinun matkasi päivän sattumukset mahdollisimman reaaliajassa. Olen ehkä jopa vähän pettynyt, jos joku päivä ei olekaan matkapostausta.
Olinpa sekava. Mutta siis jatka samaan malliin ja jätä lukijamääristä stressaaminen Indiedaysin palavereihin tai missä niitä sitten ruoditaankaan tarkemmin. :)
Kiitos tämän pohdiskelun jakamisesta :)
Vaikka tämän postauksen epäilemättä otsikoinkin niin, että tiesin että sitä klikataan, niin perimmäinen syy otsikkovalintaan oli huumori. En tiedä kauanko olet Karkkipäivää lukenut, mutta harrastan täällä aika paljon itselleni ja tavoilleni naureskelua ja tykkään ns. "tehdä viihdettä" omista persoonallisuuden ominaisuuksistani (joihin nyt esim. tuo tilastofriikkeys kuuluu).
Onhan se nyt esimerkiksi aika huvittavaa, että olen niin tilastofriikki, että minulla oli vielä viime vuonna tilasto jopa hiusten pesumääristäni - ja mitä tuotteita käytin mihinkin pesuun :D Itse rakastan listojen pitämistä ja tilastojen muodostamista milloin mistäkin, mutta tiedän että se on monista muista niin outoa, että paras vain naureskella tälle luonteenpiirteelleni. :) Puhumattakaan jostain rahka/jogurtti/raejuusto-sekoitusfriikkeilyistäni.
Nojoo. Mutta halusin vain sanoa, vaikka tuo yllä oleva ei siihen kenties mitenkään liittynyt (tai liittyi ehkä siten että raejuustojen koostumuksien ruotiminen kauneus/lifestyle-blogissa ei ole erityisen kaupallista), että itse en osaa nähdä Karkkipäivää "laskelmallisena ja kaupallisena", tai että kirjoittaisin täällä jotain "pakolla". Olen tietysti jäävi tätä itse kommentoimaan, mutta minusta kirjoitan juuri sellaisista aiheista joihin minulla on intoa ja mielenkiintoa - en valitse aiheita sen perusteella että "voi kun saisin mahdollisimman paljon lukijoita".
Koska aiherepertuaarini on nykyisellään aika laaja, ja minua innostaa jakaa ajatuksia niin juustohöylistä kuin huulikiillon tahmeusasteistakin, olen siinä "onnekkaassa" asemassa, että voin valita vaikka jokaiselle päivälle hyvin eri tyyppisen juttuaiheen. (Tiedän, että on bloggaajia, jotka välillä kokevat ihan ahdistusta kun eivät keksi mistä kirjoittaa...) Monina aamuina vain avaan koneen ja mietin, "Hmmm, mistä mulla on fiilis kirjoittaa juuri tänään?" Samana aamuna minua voi innostaa hurjasti kirjoittaa vaikka kolmesta eri asiasta. Koska kuitenkin olen huomannut, että lukijoista on tylsää lukea monta kertaa putkeen samasta aihepiiristä, niin totta kai tällöin mieluiten valitsen olemassa olevista juttuaiheistani sellaisen, josta en juuri kirjoittanut eilen tai toissapäivänä. Mielestäni siinä ei ole mitään kaupallisella tavalla laskelmoivaa. Sehän on lukijoiden huomioonottamista. :)
Kommenttisi oli muuten hyvää asiaa, ja ymmärrän totta kai lukijan "huolen" siitä onko hän vain jotain massaa (jos olet lukenut Karkkipäivää pidempään, niin toivon mukaan olet huomannut että lukijat ovat minulle kaukana massasta - välitän teistä tosi paljon ja vakkarikommentoijat ovat jo kuin kavereita ja saatan jopa huolestua heistä henkilökohtaisesti) mutta vähän tarttui silmään tuo, "Joka postauksen yhteydessä ei vain ehkä kannata korostaa, että kirjoittaa suuren lukijamäärän toivossa tai pienen määrän pelossa". Hmm. Jos nyt kaksi kertaa blogin 6,5-vuotisen historian aikana, jotka sattuivat olemaan tämän viimeisen viikon sisällä, mainitsen aiheen vaikutuksesta lukijamäärään, niin en pidä sitä itse kovin tiheänä asian esiintuomisena. :)
Mutta tosi kiva kuulla, että sinä kuulut niihin lukijoihin, joita samakaan aihepiiri ei kyllästytä. :) <3 Vielä pari viikkoa tulee 95-prosenttisesti pelkkää Kreikka-juttua. :)
Ja vielä tuohon viimeiseen kohtaan, mitä stressaamiseen tulee - kyse on ihan omasta tilastoihin kohdistuvasta intohimostani. Seuraan niitä, ja minusta on kiinnostavaa analysoida mikä vaikuttaa lukijoiden lukukiinnostukseen. Indiedaysin palavereissä ei näistä stressata - ainakaan minun kohdallani! :)
En usko että kävijämäärät romahtaa, mulla ainakin heräsi 100% mielenkiinto kun näin jutun otsikon facebookin uutisvirrassa ja mietin että mitä järisyttävää se Sanni on nyt keksinyt kun muka lukijamäärät romahtaa! :D On kyllä ihana biitsi ja mä ainakin kierrän top listan megarannat kaukaa, siinä menee koko rannan idea jos se on peitetty ihmismereen!
Oi, niin kaunista! Ja olen kyllä täysin samoilla linjoilla, kuka niitä täpötäysiä turistirantoja kaipaa. :)
Niin ja tästä samasta aiheesta perättäin postaamisesta - minua ei ainakaan häiritse yhtään. Alunperin löysin blogisi muistaakseni jostain kosmetiikkajutusta googlaillessa, mutta koska en edes itse ole mikään "kosmetiikkafriikki" (sallinet sanavalintani :D) nämä kaikki muiden aiheiden postaukset ovat saaneet mut sun blogin pariin jäämään. :) Kosmetiikka-postauksetkin siis luen kyllä ja ehkä muhun on ruennut tuota friikkeytäkin jo hiukan tarttumaan.. ^_^
Hihii, mahtavaa :)
Ihan mielettömän kauniita kuvia. Ja niin oli edellisen postauksenkin kuvat. Nuo sinisen sävyt ja vaalea hiekka on vaan kaunista! Toivottavasti muuten tuo kuvan setä ei ollut kakkimassa... :D Siitä kuvasta saisi mielenkiintoisen taulun...
Minusta vaikutti siltä, aika pitkän tovin häntä tarkkailtuani (ja kyseessä siis ei muuten ole nudisti-biitsi), että setä otti selfieitä jalkoväliaarteistaan....
Jes, onneksi kommenteista selvisi pyllymiehen arvoitus! :D
Hehheh :D Aika erikoiselta tapaukselta vaikutti ^_^ Kun kuljin ohi, mies oli edelleen syvästi keskittynyt ottamaan itsestään kännykkäkuvia. ^_^
Vaikka en jaksaisikaan aina lukea kaikkea tarkalleen kun "samaa" asiaa on edellisissä blogauksissa käsitelty niin aina tuun ihastelemaan näitä mielettömiä kuvia! Luulin muuten pitkään, että olit Lefkaksella jossa itsekin käväisin (2005 hui kauhee kuin kauan sitten!!), mutta nyt tajusin että tämähän on eri paikka :D mutta aivan yhtä upeat rannat <3
Lefkas ja Lefkada ovat sama paikka :) Lefkas on saaren nimi historiallisella kreikan kielellä, Lefkada modernimmalla. Kumpiakin käytetään :)
Voi miten ihanan näköstä <3
Itse tykkään kyllä lukea näitä matkapostauksia, vaikka ihan joka päivä sen ajan kun sun reissu kestää :D
Hei nyt tulee aivan off topic, mutta muistelen että olet joskus suolasuihkeesta sanonut että pumppu jumitti ja suihke oli jotenkin kristallisoitunut(?), että on ominaisuus eikä vika näissä suihkeissa.
Minulla on suolasuihke kaapin perukoilla jota niin tykkäisin käyttää mutta jumittuu todella usein. Useimmiten on auttanut että on kiertänyt pullosta pumppuosan pois ja laittanut lämpimään veteen, mutta nyt ei sekään. Koko pullon huljuttelu lämpimässä vedessä ei tehnyt mitään, ja onko tuosta lämpötilanvaihtelusta haittaakin suihkeelle?
Ajattelin josko sinulla olisi tähän jokin patenttiratkaisu kun ko. teksti kuvan muistaakseni antoi että veden kanssa sinäkin homman ratkaisit? Kiitokset etukäteen :D
Moi Heidi!
Voi ei miten harmillinen ongelma :/ Valitettavasti minulla ei ole tuohon kuumaa vettä parempaa kikkakolmosta. :( Itsellä pumppu on aina toiminut lämpimällä vedellä huuhtelun jälkeen.
Kuulostaa siltä että sinulle on sattunut ylipäänsä huono pakkaus tai ainakin tavallista huonommin suunniteltu pumppu.
Oh wow..! Mitä tässä muuta voisi enää sanoa.. U-P-E-A-A. Olen kade, että olet päässyt näkemään tuon livenä :D
Kyllä mullakin vähän veti sanattomaksi kun metsäiseltä polulta avautui yhtäkkiä puskien takaa tuollainen maisema... En ihan odottanut "tuntemattomalta" rannalta tällaista... :) Todellakin upeaa.
WOW! Ei mulla muuta. :)
Tykkään blogistasi ja persoonastasi ja Karkkipäivä on harvoja blogeja mitä luen :) Minua kiinnostaa kaikki mistä kirjoitat, mutta jos tulee useampi postaus samasta aiheesta niin vain ekan luen kunnolla -hoksin tämän vasta kun kirjoitit tästä aiheesta tarkemmin! Mielenkiintoista.
Harvoin kommentoin, vaikka suuresti arvostan sitä että jaksat kirjoittaa blogia. Se käy työstä. Kuvat ovat kauniita, friikkeytesi listoja kohtaan hauskaa ;) ja ruokapostaukset ovat myös kivoja (opiskelen ravintovalmentajaksi). Toisinaan kirjoitat niin perusteellisesti etten voi lukea postausta esimerkiksi lasten läsnäollessa, koska ne vaativat keskittymistä. Jos luen kiireellä niin tuntuu että menetän jotain oleellista.
Vaikka et instaa seuraa niin voit kurkata minut @parempivalinta, tiedät kuka on yksi pitkään blogiasi seuranneista :) Mukavaa aikaa sinulle kreikassa ja tervetuloa Suomeen kun sen aika on!
Tuo on kyllä kieltämättä sangen mielenkiintoinen "lukukäyttäytymistapa" :) En kiellä ettenkö pohtisi useinkin tämän logiikkaa, tai siis sen epälogiikkaa :) Kiehtovaa. Tosiaan, jos julkaisee osan 1 jostain aiheesta, ja saa paljon kommentteja joissa seuraavaa osaa odotetaan, niin sitten se seuraava osa ei kuitenkaan alkuperäisestä kiinnostuksesta huolimatta saa osakseen vastaavanlaista kiinnostusta kuin ensimmäinen. Eli vaikka ihmiset odottavat sitä, he eivät kuitenkaan lue sitä :D Teemaviikoilla tämän huomaa erityisen hyvin. Teemaviikoista tykätään ja niitä toivotaan. Kuitenkin, vain teemaviikon ensimmäinen ja toinen postaus nauttivat "normaalilukukertojen" tason kiinnostusta :) Ahh, pieni psykologi minussa tykkää miettiä tätä ja mistä se johtuu ^_^
Kävin muuten katsomassa insta-tiliäsi, oi miten kauniita kuvia :) Ja olet Lapista, peukku! (Minulla on juuria siellä ;))
Kiitos palautteesta Karkkipäivälle, kovasti ilahduttaa kuulla tällaisia kommentteja :)
Oikein kauniita syyspäiviä sinne toivotellen,
Sanni
Minunkin on nyt pakko kommentoida tähän, koska luen myös yleensä vain ensimmäisen osan juttusarjoista! :D
Miesten ulkonäköpaineista kertova juttu oli tosi mielenkiintoinen, mutta en kuitenkaan lukenut kuin ensimmäisen osan. Luulen, että jos kaikki olisi ollut samassa postauksessa, olisin lukenut kokonaan. Hassua. :)
Todellakin hassua :)
Saanko kysyä, miksi et lukenut kakkososaa? :)
Hei! Mulla olisi matkakosmetiikka-aiheinen kysymys. Eli kun käytät uudelleen matkakoon pakkausia, jonne voi laittaa shampoota tai voidetta ym, niin kuinka saat pestyä purkit tarkkaan sisältä? Itselläni uudelleenkäyttö tyssää yleensä siihen, että tuntuu, että pienen purkin sisälle (varsinkin pumppupullojen tai muuten vain pitkien ja kapeiden suhteen) jää aina jotain jämiä.
Mä vain huuhtelen, huuhtelen ja huuhtelen.. :) Vettähän siinä tuhlaantuu, ei tule hyvä omatunto. Mutta sillä tavalla ne puhdistuu. :)
Ja jos jotain jämiä jääkin, en huolestu. Minähän olen tällainen homeisten juustojen ja 2 kk sitten päivämääränsä ohottaneiden rahkojenkin syöjä ^_^ Ja käytän samaa, avattua ripsaria vaikka vuoden :)
kannattaa täyttää puolet vedellä, korkki kiinni ja ravistella! irtoaa purkin seinämiltäkin kaikki töhnä :)
Jes, tällä toimenpiteellä minäkin aloitan :)
Aivan ihania kuvia! Vitsi kun saisi itsekin olla tuolla rannalla! Rakastan nimittäin rantoja tai muutenkin meren äärellä olemista - erityisesti yksin. Musta on sanoin kuvaamattoman ihanaa vain istuskella ja kävellä rannassa ja pohtia eri asioita, tai vaihtoehtoisesti istuskella veneen kokassa :) Jokin siinä vetää puoleensa.
Mutta tosiaan, harmittaa kun noita tuollaisia kauniita mutta ei-niin-suosittuja rantoja ei juuri netin vinkeistä esimerkiksi löydy - vaikka se onkin varmaan juuri se syy miksi ne eivät ole suosittuja rantoja. Olisi niin hienoa jos voisi joskus päästä tuollaiselle rannalle, joka on aivan upea ja lähes kokonaan tyhjä - ja missä ei ennen kaikkea ole aurinkotuoleja, kioskeja yms.
**Erittäin vahva samaistuminen**
Kyllä, juuri näin minäkin koen. Tosin en tarvitse välttämättä juuri hiekkarantaa. Tai mitään Top 10 Kauneinta rantaa. Kunhan on ranta ja meren läheisyys <3
Mahtavat biitsit! Herra mun jee!! Mä en osaa myöskään kuvitella itseäni makaamassa. Rakastan valokuvaamista, joten kun sitten eksyn joskus kauemmaksi kuin tukholma, niin taatusti haluan nähä paikallista kulttuuria täysillä ja kuvata talteen ne maisemat :)
Mulle tullu tässä kiireen keskellä rutiini lukea Karkkipäivää aamukahvin kanssa ;) kiitos mahtavista kuvista. Niissä sydän lepää :)
Kiitos Maria :) Kiireettömiä aamukahveja toivotellen :)
Aivan ihania on nää sun Kreikasta kertovat jutut!!! Innolla seuraan sun reissua minne seuraavaks meet ja mitä teet!! Kiitti paljon jutuista. Itse tykkään hirveesti Kreikasta myös. Ihana maa kaikin puolin :)
Mä tykkään kaikista sun postauksista, nää kreikka jutut on ihania vaikkakin olen tällainen kosmetiikkafriikki. En ole huomannut että jotkut jutut ei minua kiinnostaisi, en vain käy blogiasi katsomassa joka päivä vaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Just suosittelin sun blogia siskollekin, kun se oli Kreikassa jollain saarella ja sitä on ruvennut kiinnostaa nuo ravintojutut erityisesti.