Huomenna se alkaa... joulukuu. Ja sen myötä avautuu tietysti myös Karkkipäivän joulukalenteri. 🎄
Tämän vuoden joulukalenteri tulee olemaan erilainen. Ovathan kaikkien vuosien joulukalenterit olleet omalla tavallaan erilaisia, mutta tässä kalenterissa luukut avautuvat yhdellä sivulla.
Joulukalenteri-sivun löydät blogin yläpalkista Asiasanojen ja Kreikan välistä, tai tästä linkistä.
Yhden sivun metodilla saan blogin etusivun pidettyä siistinä, eivätkä muut postaukset huku kalenterijulkaisujen joukkoon.
Tänä vuonna joulukalenterissa on nostalgia-teema, ja tulen avaamaan vanhoja postauksia blogini 14-vuotisesta arkistosta. Postauksia on kertynyt vuosien varrella noin 3800, eli materiaalia riittää.
En ole vielä päättänyt, millä tavoin valitsen kunkin luukun postauksen - ehkä vain heitän hatusta jonkin päivämäärän ja nostan kyseisen päivän - tai lähimpänä sitä olevan - postauksen. :) Tai sitten selaan kuukausia ja poimin erikoisimman kuuloisia otsikoita.
Blogissa on varmasti sadoittain postauksia joita en itsekään enää muista, joten tästä voi tulla hauskaa. Tai sitten pelkästään älyttömän aikaavievää. 😅 Onpahan kalenteriin luvassa pari ylläriarvontaakin. :)
Tervetuloa joulukalenteriini. 🧑🏻🎄 Instagramin puolella avaan kahta eri kosmetiikkajoulukalenteria, tervetuloa sinnekin :)
* Sis. mainoslinkkejä
Yves Rocher on viimein ilmoittanut Suomen verkkokaupan sulkeutumisesta tavalla, joka ei enää jätä kysymysmerkkejä.
Lokakuun puolella tuli hämmentävän huomaamaton, mainosbanderollin reunaan kätketty uutisointi asiasta, mutta nyt yritys ilmoittaa verkkokaupan lopettamisesta näkyvästi etusivulla.
Verkkokauppa sulkeutuu parin viikon kuluttua, ja nyt on aika tehdä viimeiset tilaukset - jos siis haluaa tilata verkkokaupasta. Nappaa vaikkapa erinomainen ja edullinen emulgoituva * Puhdistusöljy (9,50€ / 150 ml, norm. 18,90€). Verkkokaupan sulkeuduttua Suomen asiakkaat voivat edelleen tilata Rocherin tuotteita, mutta verkon sijaan old school -tyyliin paperisesta postimyyntikuvastosta.
Itse tilasin kuvaston silkasta nostalgiasta, ja se saapui tänään. :)
Liikutus (tosin ehkä myös hämmästys) oli suuri, kun kuoresta paljastui ihan samanlainen kasa erilaisia lippulappusia kuin 1990-luvun alussa nuoruudessani. Arvontarullia ei sentään tällä kertaa ollut mukana, mutta yksi liimattava yllätyspaketin merkki kuitenkin..!
Voi Yves Rocher..... olen jollain tapaa hieman sanaton, mutta tunnen samalla sympatiaa. Uskomatonta, että yritys on jatkanut kaikki nämä vuosikymmenet samalla lapsenmielisellä konseptilla, joka vetoaa askartelevaan ja yllätysluukkuja avaavaan lapseen meissä. Ei uskoisi, että 2020-luvulla vielä näkee tällä tavalla toteutettua kosmetiikan markkinointia, mutta Yves Rocher pysyy uskollisena itselleen. 🥹❤️
Myös käytetty kieli on vanha tuttu, tilauslomake puhuu ensimmäisessä persoonassa. "Kiinnitän tähän merkin", "Tässä tilaan tuotteet kuvastosta", "Tässä tilaan tuotteet kuvaston hinnastosta"....
Ja kuvasto, vaikka onkin vain kalpea aavistus 90-luvun paksuista Kauneuden Vihreistä Kirjoista, pitää sisällään ihan samannäköisen ja suunnilleen samalla fontillakin painetun tuotehinnaston kuin mun nuoruudessa.
Voi hyvänen aika. ❤️ Tämä on todellakin kuin aikamatka ysärille.
Kuten Hesarikin lokakuun artikkelissaan otsikoi, Yves Rocher palaa poikkeukselliseen myyntikeinoon - menneisyyteen.
Onkohan yksikään toinen yritys päätynyt jollain markkinallaan tällaiseen ratkaisuun..?
Myyntikuvastosta voi tilata kolmella tapaa: soittamalla, postittamalla tilauksen kirjekuoressa tai lähettämällä tilauksen netin kautta osoitteessa yves-rocher.fi/onlineorder. Jälkimmäinen ei ole sama asia kuin verkkokauppa, vaan verkossa täytetään elektroninen versio tilauskupongista. Yllä kuva mun online-tilauskupongista. :)
Ilman kuvastoa ei verkkokaupan sulkeuduttua voi tilata, sillä tilauskoodit ovat saatavilla vain paperikuvastoissa. Jos siis haluat 11.12 jälkeen tilata Yves Rocherilta, tilaa kuvasto Rocherin asiakaspalvelusta osoitteesta asiakaspalvelu@yves-rocher.fi
Mutta NYT viimeiseen tuotearvosteluuni.
Sain nämä tuotteet Yves Rocherin PR-toimistolta viime keväänä. Esittelin ne lyhyesti Instagramissa mutta blogin puolelle ne eivät koskaan päätyneet. (Sarjassamme "en vain sitten ehtinyt" - on niin paljon aiheita, jotka taistelevat postaustilasta....)
Nyt taitaa viimein olla hyvä hetki julkaista tämä arvostelu, tribuuttina kolmen vuosikymmenen suhteelleni Yves Rocherin kanssa.
* Famille Bio'n myötä Yves Rocher palauttaa monen vuoden tauon jälkeen valikoimaansa ekosertifioidun sarjan; tuotteilla on ranskalainen Cosmebio-sertifikaatti sekä kansainvälinen Ecocert Cosmos Organic -sertifikaatti. Famille Bio -tuotteiden signature-ainesosa on omena, ja tarkemmin sanottuna omenavesi, omenansiemenöljy sekä omenan hedelmäuute.
Jännä juttu muuten - niin tunnettu ja suosittu hedelmä kuin omena on, se ei ole valtavan yleinen ainesosa kosmetiikassa, etenkään omenansiemenöljy. En ole kohdannut montaakaan tuotetta urani aikana, joissa olisi juuri omenan siemenöljyä - ja kuitenkin sillä on upea rasvahappoprofiili ja rutkasti ihohyötyjä. Omenauutteesta löytyy eniten dataa, ja se on erinomainen kosteuttava - ja pitoisuudesta riippuen myös kevyesti kuoriva - aktiiviaine.
Famille Bio -sarjassa on viisi tuotetta: kasvovoide, vartalovoide, paksu tehohoitovoide kasvoille ja vartalolle, multi-purpose balmi sekä suihkuvaahto. Kaikki ovat nyt vähintään * -40% alennuksessa verkkokaupan sulkutarjouksissa. Postikulut ovat ilmaiset kun tilaus on 19€.
Yleisesti Famille Bio -sarjasta voi sanoa, että tuotteissa on hyvin mylittleponymainen makea omenan tuoksu! ☺️
* Light Moisturizing Cream 13,90€ / 100 ml (norm. 26,90€) on miellyttävän tuntuinen kevyt kosteusemulsio kasvoille. Tämä on muuten kovimmassa alessa: -48%. Tämän tyyppisiä voiteita tykkäsin käyttää 3-kymppisenä, silloin kun minulle vielä sopivat kevyet emulsiokoostumukset (ennen kuin ihoni muuttui kuivemmaksi ja vaativammaksi). Light Moisturizing -voiteessa on omena-aktiiviaineiden lisäksi sheavoita, glyserolia ja joukko kevyttä voidetuntumaa rakentavia esteriöljyjä ja emollientteja. Voiteessa on poikkeuksellisesti 100 ml tavaraa, kun kasvovoiteissa on yleensä 30-50 ml.
SUOSIKKINI * Repairing Cica Cream 11,90€ / 50 ml (norm. 19,90€) on paksu tehovoide kuiville ihoalueille. Selvitin 'cica'-termin taustan Rocherilta, voiteessa kun ei ole cica-lyhenteellä tunnettua Centella Asiaticaa. Tässä yhteydessä cica onkin lyhenne ranskan kielen sanasta cicatrisation = paraneminen (englanniksi 'healing'). Cica-lyhennettä käytetään Ranskassa kuvaamaan kosmetiikkatuotteen hoitavia ja "parantavia" ominaisuuksia.
Repairing Cica-voide on siis tehokosteuttava ja hoitava rasvainen voide, jota voi käyttää niin kasvo-, käsi- kuin vartalovoiteena erityisen kuivilla ihoalueilla. Minulla Cica-voide on toiminut käsivoiteena, ja se on suosikkini Famille Bio -sarjan tuotteista! Ihana levittää tätä herkullisen omenan tuoksuista voidetta iltaisin. Tai sanotaanko oli ihana, voide on jo käytetty loppuun :)
* The Orchard Balm 19,90€ / 100 ml (norm. 32,90€) on vielä Cica-voidettakin hoitavampi kuivan ihon voide.
Se on erittäin täyteläistä balmia ja muodostaa iholle tehokkaasti kosteuden haihtumista ehkäisevän pinnan. Balmin koostumus on todella mielenkiintoinen: se muistuttaa vatkattua vanukasta ja on paljon kuohkeampaa kuin perinteiset vaha- tai kasvivoi-pohjaiset balmit.
Lähempi tarkastelu osoittaakin, että The Orchard Balm on itse asiassa water-in-oil-emulsiota, jossa auringonkukkaöljy muodostaa ulkoisen ja omenavesi sisemmän faasin. Kiitos veden läsnäolon ja vahojen puutteen, balmi on notkeaa ja helposti levittyvää. Toki erittäin rasvaista, ja sopii karhean ja hilseilevän kuivien alueiden hoitoon.
* Nourishing Comfort Milk 14,90€ / 250 ml (norm. 24,90€) on oikein miellyttävän tuntuinen, ei-rasvaisen pinnan jättävä vartalovoide. Koostumus on semitäyteläinen ja jättää kuivuessaan samettisen pinnan. Yves Rocherin mukaan Comfort Milk sopii myös käsivoiteeksi, mutta itse valitsen käsille mieluusti tanakamman koostumuksen.
Sulfaatiton * Gentle Cleansing -suihkugeeli 9,90€ / 390 ml (norm . 16,90€)on tuotteista kaikkein voimakkaimman tuoksuinen - tämä on tuote Sinulle, joka pidät karkkimaisen makeasta omenan tuoksusta! 🍏 Sulfaatiton koostumus vaahtoaa pehmeästi.
*
Ja lopuksi... otteita teidän Yves Rocher -muistoista, joita jaoitte mulle Instagramissa. 💜 Tän täytyy olla paras: "Yläasteen luokkaretkellä salakuljetin valkioviiniä Yves Rocherin kasvovesipullossa."
Muistoja tuli niin paljon, että jaan kaikki Instagramin stooreissa ja teen niistä vaikka Highlight-palluran. 🥰
kk
Nyt kun minulla ei ole enää koiria, viherkasvit ovat ottaneet paikan mun "lapsina".
Olen aina omistanut viherkasveja, mutta en ole koskaan ollut niihin yhtä kiintynyt kuin nyt. Koska asun yksin eikä enää ole lemmikkejäkään (nyyh), viherkasvit ovat ainoa elävä ja hengittävä "kämppikseni". (En laske pölypunkkeja ja huonehämähäkkejä.)
Kerron tänään yhden viherkasvini tarinan. Peikonlehti, joka on ollut minulla ainakin 10 vuotta. Peikonlehti on tänä päivänä uusi kasvi kiitos teidän seuraajien! Se on tänä päivänä myös monikossa, kiitos teidän.
Seuraava muutos on tapahtunut 20 kuukaudessa (kummassakin kuvassa on sama kasvi! 😮):
Ylemmässä kuvassa Peikonlehti on sen näköisenä, kuin se lukijoilleni ensimmäistä kertaa esittäytyi. Pitkänä liaanina kasvaneessa kitukasvuisessa Peikonlehdessäni oli pikkuisia reiättömiä lehtiä harvakseltaan. Kuvassa se on asetettu korkean rakennelman päälle uuden kotini olohuoneessa maaliskuussa 2022.
Ylemmän kuvan ressukkaa katsoessa on vaikea uskoa, että samainen peikonlehti on ollut minulla yli 10 vuotta, ehkä jopa yli 15. En enää pysty tarkalleen muistamaan, oliko peikonlehti minulla jo Ahvenanmaalla asuessani, mutta ehdottomasti se asui kaikki vuodet minun ja entisen kumppanini yhteisessä asunnossa Tampereella.
Kaikki nämä vuodet se pysyi kitukasvuisena ja kasvatti muutaman uuden pienen lehden per vuosi. Ainoa mikä kasvoi oli liaanimainen varsi. En ymmärtänyt, että peikonlehteä tulisi tukea, mikäli sen haluaa kasvavan ylöspäin, ja niinpä se venyi lopulta melkein parimetriseksi liaaniksi.
Muuttaessani uuteen kotiini tuli eteen viimein tenkkapoo. Minulla ei enää ollut korkeaa hyllyä, jonka päälle laittaa liaani-peikonlehteni.
Avauduin dilemmasta Instagram-stoorissa ja sain seuraajiltani runsaasti vinkkejä, miten hoitaa tilanne. Ei muuta kuin sakset käteen!
Päädyin leikkaamaan Peikonlehden kolmeen osaan. Alkuperäiseen ruukkuun jäi kiharainen sekasotku varsia, ja "pistokkaat" laitoin maljakkoihin juurtumaan.
Ei voi sanoa, että mikään osa uudelleen "järjestetystä" Peikosta olisi ollut kovin fiksun näköinen tai muotoinen. Liaanimaista vartta oli mahdoton laittaa maljakkoonkaan ilman, että se piti tukea jollain. Tässä olen kiinnittänyt varren kengännauhalla keittiön ikkunaan.
Jäin jännittyneenä seuraamaan, mitä Peikonlehti tuumailisi uudesta olomuodostaan.
Kevään aikana istutin pistokkaat omiin ruukkuihinsa. Isompaan pistokkaaseen alkoi kasvaa uusia lehtiä nopeasti, kun taas emokasvi ja pienempi pistokas jatkoivat hitaalla vaihteella.
Uudet lehdet olivat edelleen reiätöntä mallia. Instagramissa kommentoitiin, että pidän peikkojani liian varjoisassa paikassa kun lehtiin ei tule reikiä. Peikkoni on kuitenkin aina ollut ikkunan äärellä ja uudessa kodissani sen paikka on ison eteläsuuntaisen ikkunan äärellä.
Arvelin, että mun peikko oli reiätöntä lajia.
Kului vuosi ja peikot elelivät sopuisasti, juuri kasvamatta mutta vailla ongelmiakaan.
Kunnes viime kesäkuussa niihin iski tuholaisia. Tämäkin selvisi kiitos teidän avun. Ihmettelin Kreikan reissusta palatessa, miten peikkojen lehdet olivat kellastuneet sekä muuttuneet paikoin täplikkäiksi, samoin kaktukseni olivat täynnään kummallisia "ruttomaisia" läiskiä. Laitoin kasveista kuvan Instagramiin. Tuholaiset eivät olisi käyneet mulla itsellä mielessäkään, koska lehdissä ei näkynyt hyönteisiä.
Instagramin kasvitietäjät kuitenkin epäilivät ripsiäisiä, ja sain kehotuksen tutkia lehtiä supertarkasti. Lopulta sieltä löytyi kuin löytyikin pikkiriikkisten ötököiden liikettä ja ripsiäishyökkäys varmistui. Lähdin metsästämään tietäjien vinkkaamaa ainoaa (?) tuholaisainetta joka tepsii ripsiäisiin, ja sain lopulta mennä bussilla Lielahteen koska yhdessäkään keskustan kaupassa ei tätä superainetta ollut (Substral Tuhohyönteis-Spray).
Tuholaistorjunta-vinkkien yhteydessä sain muitakin vinkkejä kasvienhoitoon, minua mm. muistutettiin lannoittamisesta (! 🙏🏻). Todellakin - olen aina ollut se kasvinomistaja, joka ei tiedä muusta mitään mutta kastelee kasvinsa ja vaihtaa mullat säännöllisesti. En ole eläissäni käyttänyt viherkasvien lannoitteita.
Tuumasta toimeen, ja ostin Substral-tuhoaineen lisäksi myös kastelulannoitetta.
Tulos: sain ripsiäiset selätettyä JA peikonlehdet räjähtivät kukoistukseen..!
Ei mennyt kauaa, kun uusia lehtiä alkoi kasvaa kohisten. Uudet lehdet olivat myös eri laatuisia kuin vanhat: ne olivat isompia, tummemman vihreitä ja jäntevämpiä. Eikä siinä kaikki: heinäkuussa havaitsin yhdessä peikoistani viimein REIÄLLISEN lehden...! Se oli vain alkua - reiällisiä lehtiä alkoi tulla lisää - ja jokaisessa uudessa lehdessä tuntui olevan edellistä enemmän reikiä..!
Se Ensimmäinen Reikä! 😍
Peikonlehteäni ei enää tunnista samaksi kasviksi kuin vuosi sitten. 💚 Emokasvi (kuvassa) on kasvanut neljä-viisi kertaa suuremmaksi ja vanhat pikkuiset lehdet jäävät nyt täysin uusien jättilehtien varjoon.
Pienempi pistokkaistakin on kasvattanut vuoden hiljaiselon jälkeen kuusi uutta lehteä joista kaksi on reiällisiä. ☺️
Haluan sanoa tämän - ehkä erikoisen - viherkasvipäivityksen myötä, että apu, jonka olen teiltä saanut kasvieni suhteen, on tuonut kasveilleni uuden elämän ja minulle valtavasti iloa! Iso kiitos siis teille! 🙏🏻
.
Kotini huonekasvien kehitys:
Kevät 2022 - ja uudet kukkapöydät
Kesä 2022
Alkusyksy 2023
Kasvit ovat nyt merkittävin sisustuselementtini. ☺️ Hiljattain otin pistokkaita myös rönsyliljastani, ja istutan kolme uutta liljaa rönsyilemään olohuoneeseen.
. . .
Viimeisin käänne on tämä: Thessalonikin viikon aikana yhden peikonlehden lehti oli mennyt tämän näköiseksi. Kuluneen viikon aikana myös muihin lehtiin on alkanut tulla samanlaisia ruskeita laikkuja.
Pelästyin, että mun kasveihin on taas iskenyt tuholaisia ja tutkin kasvit otsalampun valossa niin tarkasti kuin pystyin. Tällä kertaa ei kuitenkaan löytynyt merkkiäkään ripsiäisistä tai muistakaan hyönteisistä. Lehdissä on ainoastaan laikkuja.
Kipitin lähimpään kukkakauppaan kysymään apua ja lähetinpä myös kuvan eräälle kasviharrastajalle. Sain kuulla, että kyse on todennäköisesti liian kuivasta huoneilmasta tai siitä, että on kasteltu liikaa suhteessa valon määrään. Kukkakaupan omistaja sanoi, että hänen peikkonsa lehdet tekevät noin, jos kasvi on liian lähellä lämpöpatteria.
Nyt mun täytyy kiinnittää entistä paremmin huomiota kasteluun. Ja alkaa suihkutella lehtiä. Ehkä vetää kasvit myös kauemmas lämpöpatterista.
Ihan kuin lapsista tai lemmikeistä, sitä on huolissaan kasveistaan. 💚
Iloissaan ja huolissaan, sitä se kiintymys tuottaa.
Aion seuraavaksi hankkia kasveilleni kukkalampun. Saa antaa vinkkejä hyvistä sellaisista, jos tiedätte. ☺️
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja kiva, kun luit Peikonlehteni tarinan. :)
Johan pomppasi - perusvoide uudelle tasolle, nimittäin! 😮
Kuulin jokin aika sitten lääkäritutultani Orionin uudesta Probicare Pro -perusvoiteesta. Hän kysyi uteliaana, joko olin ehtinyt tutustua kyseiseen voiteeseen.
Googlasin tuotteen ja incin nähtyäni marssin saman tien ostamaan voiteen testiin - voiko perusvoide näyttää tältä? 🤩 Nyt on perusvoiteidenkin maailmassa virallisesti hypätty trendiainesosien kärryille. Merkittävää on myös kasviöljyjen käytön lisääntyminen.
Orionin Probicare Pro -voide sisältää probioottista lactococcus-uutetta, riisinleseöljyä, jojobaöljyä ja bakuchiolia. Wow! Lisäksi voide tuntuu iholla todella miellyttävältä ja erittäin kosteuttavalta.
Tässä inci avattuna. Merkkasin tekniset aineet vihreällä, kosteuttavat aineet sinisellä, pehmentävät lipidiaineet oranssilla ja erityisaktiiviaineet pinkillä.
Vesi - emulsiopohjan vesiosuus
Butyleeniglykoli - kosteutta sitova ja antimikrobinen aine
Fermentoitu Lactococcus-lysaatti - probioottinen solu-uute, vahvistaa ihon suojabarriääriä
Riisinleseöljy - pehmentävä, kosteuttava ja antioksidanttinen aine.
PEG-6 stearaatti - emulgaattori
Glyseroli - kosteutta sitova aine
Jojobaöljy - pehmentävä ja hoitava aine
Glykolistearaatti - emulgaattori (myös kosteuttava & pehmentävä aine)
Bakuchiol - ihoa uudistava ja antioksidanttinen aine
Ksantaanikumi - koostumusta tihentävä aine
Natriumlaktaatti - pH:ta säätävä mutta myös kosteutta sitova aine
PEG-32 stearaatti - emulgaattori
Ollakseen perusvoide, tässä on mielestäni kerrassaan oivallinen kattaus ainesosia! Toki PEG-yhdisteisiin liittyy oma kontroversiansa, koska niiden valmistuksessa syntyy epäpuhtauksia, joiden päätymisestä ihonhoitotuotteisiin jotkin tahot ovat huolissaan. Kaiken kaikkiaan PEG-yhdisteiden turvallisuusprofiili on kuitenkin erittäin hyvä, ja niitä käytetään laajasti niin normikosmetiikassa kuin perus- ja lääkevoiteissa. Jos haluaa käyttää apteekin perusvoiteita, PEG-yhdisteiltä on vaikea välttyä.
Erityisiksi hyvis-ainesosiksi nostan riisinleseöljyn, jojobaöljyn, probioottisen uutteen sekä tietysti bakuchiolin. (Ja vanha kunnon glyseroli on totta kai erinomainen humektantti.) Tässä huomataan jälleen, että vaikka apteekkikosmetiikka suosii synteettisiä öljyjä allergiariskin vähentämiseksi, lääketehtaatkaan eivät kiistä kasviöljyjen etuja. Kasviöljyjä tapaa nykyään myös perusvoiteista, ja vaikka se ei ole yleistä, näitäkin vaihtoehtoja löytyy.
Jojobaöljy tunnetaan neutraalina ja kaikille ihotyypeille sopivana kosteuttavana kasviöljynä. Koska se muistuttaa rakenteeltaan ihon omia rasvoja, se imeytyy hyvin aiheuttaen vain harvoin ärsytystä tai ihon tukkiutumista.
Riisinleseöljy on aivan huippuhyvä öljy kuivalle ja ikääntyneelle iholle. Se sisältää runsaasti anti-inflammatorisia antioksidantteja minkä puolesta se myös rauhoittaa ihoa. Linolihappo tukee ihon suojabarriäärin toimintoja.
Probioottiset uutteet eli postbiootit vahvistavat ihon omaa puolustusmekanismia lisäämällä ihon hyvismikrobeja ja vähentämällä patogeenien sisäänpääsyä.
Bakuchiol, tuo 2020-luvun kenties juhlituin kosmetiikan sankari, uudistaa ihoa sekä lievittää epäpuhtauksia.
Kenelle?
Probicare Pro -voide on kehitetty kasvoille ja sopii kaikille ihotyypeille, myös rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle. (Saatavilla on myös koko vartalolle tarkoitettu vihreään tuubiin pakattu Probicare-voide, mutta se ei sisällä bakuchiolia.)
Voide on hajusteeton, mutta siinä on aistittavissa raaka-aineiden ominaistuoksu. Itse erotan heti ainakin bakuchiolin ei-niin-miellyttävän, hieman petroli-maisen ominaistuoksun, mutta se ei ole vahva.
Yllätyin, miten kosteuttavalta ja miellyttävältä tämä tuntuu iholla! Kasviöljyjen läsnäolon kyllä tuntee (myönteisesti!), ja tämä tuntuu ihan erilaiselta kuin vaikka Aqualan L joka on täyssynteettinen voide. Voidetuntuma on kevyen ja semitäyteläisen välimaastossa, ja minusta voide tuntuu kasvoilla jopa aika raikkaalta.
Tässä on perusvoide, jolle meikäläisenkin on annettava suositus! Hintaa 100g tuubilla on 16,90€.
*Sis. mainoslinkkejä
Kreikasta taas kosmetiikkaan: tajusin, että minulla on yksi erittäin mielenkiintoinen putsari esittelemättä! Nurme Neroli Purifying Cream Cleanser.
Muistutuksen toi yksi seuraajani Instagramissa kysyessään, tietäisinkö hyvää vastinetta Lieracin lopetetulle kaksoispuhdistajalle. Olin tuotteesta vuonna 2017 varsin innoissani, taisi päästä vuoden parhaat tuotteet -listallekin. Nyt Lieracin kaksoispuhdistajaa ei enää ole, eikä sen kaltaisia tuotteita ole markkinoilla pilvin pimein muutenkaan - yhdessä pullossa on periaatteessa kaksoispuhdistuksen kummatkin vaiheet.
Vastaava tuote löytyy täysin yllättäen palasaippuoistaan tunnetulta Nurmelta! Nurme lanseerasi tänä vuonna pitkään odotetun ensimmäisen kasvojenhoitolinjansa nimeltään Neroli, ja linjaan kuuluu öljyn, maidon ja vaahdon yhdistävä putsari: * Purifying Cream Cleanser (20,90€/ 200 ml). Nurmen Neroli-tuotteita myydään tietoni mukaan ainoastaan Jolien verkkokaupassa, kivijalassa tai muissa verkkokaupoissa en ole niitä nähnyt.
Purifying Cream Cleanser on koostumukseltaan paksua öljypohjaista (water-in-oil) -emulsiota ja sen pohjan muodostaa auringonkukkaöljy. Se levitetään kuivalle iholle kuten öljyputsari, jolloin se poistaa lian ja meikin kaikkein parhaiten. Kun lisäät vettä, emulsio alkaa kevyesti vaahdota ja huuhtoutuu iholta vaivatta.
Yhdessä koostumuksessa on siis maito-, öljy- ja vaahtoputsari.
Suosittelen tätä putsaria sinulle, joka pidät tavanomaisia maitoputsareita liian miedosti pesevinä, mutta et myöskään pidä öljyistä, balmeista tai vaahdoista.
Nurmen hybridiputsari yhdistää nämä kaikki, ja pesee ihon putipuhtaaksi jättämättä rasvaista tunnetta. Edullinen hintakin ilahduttaa. :)
Kurkataan Neroli-putsarin inci, joka sisältää oikein mukavan kattauksen puhdistavia ja ihoa hoitavia aineita:
Helianthus Annuus Seed Oil = auringonkukkaöljy, pehmentävä ja tämän tuotteen yhteydessä likaa irrottava aine
Aqua = vesi, muodostaa auringonkukkaöljyn kanssa vesi-öljyssä-emulsion
Citrus Aurantium Dulcis Flower Water = appelsiininkukkavesi, hoitava aine
Coco-Glucoside = pinta-aktiivinen eli vaahtoava aine
Passiflora Edulis Seed Oil = passionhedelmäöljy, hoitava aine
Glycerin = glyseroli, kosteuttava aine
Cocamidopropyl Betaine = pinta-aktiivinen eli vaahtoava aine
Betain = betaiini, kosteuttava aine
Sodium Levulinate = levuliinihapon suola, kosteuttava ja säilyvyyttä parantava aine
Lactic Acid = maitohappo, kosteuttava ja ihoa kevyesti kuoriva aine
CI 77891 = titaanidioksidi (käytetään tässä tuotteessa värjäämään maito vaaleaksi)
Xanthan Gum, Hectorite ja Cellulose = tihentäviä eli koostumusta paksuntavia aineita
Sodium Anisate = säilyvyyttä parantava aine, käytetään usein yhdessä Sodium Levulinaten kanssa
Tocopherol = E-vitamiini, ehkäisee tuotteen hapettumista
Panthenol = pantenoli, hoitava ja kosteuttava aine
Mica = kiillemineraali, funktio tässä tuotteessa vaikuttaa emulsion väriin
Citrus Aurantium Flower Oil = neroliöljy, hoitava ja tuoksuva aine
Benzyl Alcohol = säilyvyyttä parantava aine, hajuste
Passiflora Incarnata Extract = passionhedelmäuute, hoitava aine
Linalool, Limonene = neroliöljyn komponentteja, tuoksuvia aineita
Sodium Citrate = säätää tuotteen pH:ta
Sodium Benzoate ja Potassium Sorbate = säilöntäaineita
*
Entä seuraajani, joka kyseli korviketta Lieracin putsarille? Hän oli ostanut Nurmen putsarin ja tykkäsi 🤗:
Nurmen Neroli-kokoelmaan kuuluu myös misellivesi, klassinen puhdistusvaahto (ei kuvassa), päivä- ja yövoide. Kaikki ovat mielestäni ihania ja hyvin formuloituja tuotteita, ja aivan uudenlaista Nurmea aiempaan verrattuna. Mutta Purifying Cream Cleranser -putsari, se nousee muiden yläpuolelle uniikkiudellaan. 💯👌
Thessaloniki.
Olen nyt ollut kaupungissa neljä päivää ja miettinyt, mitä Thessalonikista kirjoittaisin.
Tämä on samalla hyvin tuttu ja hyvin erilainen Kreikka-kokemus minulle.
Tavallisesti minun on helppo saman tien kirjoittaa fiiliksiä paikasta, johon matkustan. Heti tulee tunteita ja kokemuksia, joita tekee mieli jakaa. Yleensä se on heti jotain... voimakasta. Se voi olla ylenpalttisen ihanaa tai sitten jotain täysin muuta kuin mitä odotti, syvästi hämmentävää, kuten vaikka viime keväänä Ikarian saarella, jossa kokemukseni oli niin kaukana odotuksista kuin olla voi.
Mitä sanoisin Thessalonikista nyt viidentenä päivänäni?
Thessaloniki on kokemuksena kuin Tampere.
Muiltakin osin kuin siksi, että se sattuu Tampereen tavoin olemaan maansa toiseksi suurin kaupunki. Ja hyvin hip. (Kuten Tampere! 😌)
Yritän selittää. Thessaloniki on tosi mukava kaupunki, täällä on hyvä fiilis. Täällä on kotoisaa, tyylikästä ja kiinnostavaa. Thessalonikissa ei ole mitään ikävää, ei mitään, mistä voisi sanoa, että tämäpä oli pettymys. (Jos ei lasketa rantakadun meren puoleista osaa, mutta jätetään se toiseen kertaan 😅 ) Silti, täällä ei myöskään ole mitään, mikä olisi heti lumonnut minut. Ei mitään, mikä tuntuisi aivan erityiseltä - joka veisi kokemuksen "tavanomaisen mukavan Kreikan" yläpuolelle. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Juuri näin tunsin Tampereellakin ensimmäiset, no, melkein 10 vuotta. Vei aikaa, ennen kuin kasvoin sisään Tampereeseen ja muodostin tunnesiteen kaupunkiin. Nyt näen Tampereella lähes pelkkää kauneutta ja tunnelmaa. Näen, mikä kaupungissa on erityistä ja miksi se ei ole kuten mikään muu kaupunki Suomessa. Tampere on *mmetin hieno mesta.
Thessaloniki ehkä vaatisi saman ajan, jotta voisin tuntea niin. Nyt se on: mukava kaupunki johon on kiva tutustua. Ja: kaupunki, johon matkustin sisareni kanssa ja sisareni takia, se tietysti tuo kaupunkiin erilaisen siteen kuin muihin paikkoihin Kreikassa. On harvinaista, että vietän aikaa Kreikassa muussa kuin omassa tai paikallisessa seurassa.
(Täytyy sanoa, että on ollut aivan mahtavaa jakaa sisareni kanssa tämä reissu. Vaikka vietämmekin päivät omassa ohjelmassamme. Sisareni on idolini. Hänen kanssaan on hienoa viettää aikaa. ❤️)
Neljän päivän kokemuksella Thessaloniki ei siis liittynyt suosikkipaikkoihini Kreikassa. Vaikka kaupungissa ei ole mitään "ikävää".
Ja tiedättekö mitä, huomaan, että minusta on jopa vaikea kirjoittaa tämä. Tajusin yrittäessäni aloittaa tätä kirjoitusta, että jossain pääni perukoilla kuvittelen, että ihmiset haluaisivat aina kuulla kimaltavaa hehkutusta tai ainutlaatuisia fiiliksiä tai superduperjänniä seikkailuja matkakohteista. Juuri siksi olin jarruttanut tätä kirjoitusta. Mun seikkailullisin osuus oli päästä tänne. Sen jälkeen täällä on ollut tasaisen mukavaa ja tavallista.
Ei varmaankaan pidä paikkaansa, että ihmiset aina haluaisivat kuulla pelkkiä yltiöpäisiä rakkaustarinoita lomakohteista. Vai mitä sanotte? Jostain syystä kuitenkin emmin kirjoittaa kokemuksestani. Voiko iki-ihanasta Kreikasta joskus sanoa, että täällä on ihan tavallisen kivaa?
Nyt voi, tai pitää. Mutta - se ei tarkoita, etteikö Thessaloniki voisi eri olosuhteissa muodostua tunnetasolla Tampereeksi. 💕 Meillä vain ei ole samaa aikaa kaikille paikoille. Tai monillekaan asioille; ihmisille, hajuvesille, viinille.... Jotkin asiat avautuvat ja paljastavat todellisen luonteensa vasta vuosien tutustumisen jälkeen.
Betoninen. Aivan kuten Pireus, Ateenan satamakaupunki. Vähän vihreää, paljon betonia.
Tiheä. Thessalonikin keskustassa on suhteellisen vähän suuria aukioita ja puistoja. Tämä tuo kaupunkiin ahtaan tunnelman. Mikä ei ole välttämättä huono asia, sillä se on myös eksoottista ja luo hyvin kreikkalaisen tunnelman; kaikkialla Kreikassa niin pikkuruiset kylät kuin suuremmat kaupungit rakennetaan hyvin tiheästi.
Vaikuttava. Thessalonikin keskustan upea, palatsimaisten rakennusten reunustama Aristoteleen aukio sekä samanniminen leveä bulevardi kuuluvat hienoimpiin kaupunkirakenteisiin mitä olen missään nähnyt. Tämä on Thessalonikin "henkitorvi" ja antaa kaupungin hengittää. Aristoteleen katua myöten aurinko valaisee kaupungin.
Hip. Kyllä, kaupunki on hip, miten ikinä tämän nyt haluaa suomentaa. Thessalonikilaiset huokuvat tyyliä ja asennetta, ja koska kaupunki on vähemmän turistillinen kuin Ateena, paikallisten oma tyyli erottuu selkeämmin katukuvassa. Mulla on täällä erittäin nukkavieru olo Haglöfs-hupparissani. 😁
Kaupungissa on todella makeita iltaelämään keskittyneitä ravintola-alueita, joiden ränsistynyt charmi ei epäilemättä ole kaikkien mieleen, mutta minuun se uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Kuten Ateenassakin, suositut iltaelämän alueet ovat täynnään omalaatuista katutaidetta joiden vaikuttavuus korostuu tunnelmallisessa valaistuksessa, pimeän laskeuduttua. Esimerkiksi Ladadikan aluetta ei meinaa päiväsaikaan tuntea samaksi kuin iltaisin.
Etualalla moderni Thessaloniki, taustalla kukkuloilla Ano Poli
Thessaloniki jakautuu karkeasti sanottuna kahteen alueeseen: meren äärellä levittäytyvään moderniin kaupunkiin, joka muodostaa noin 80% kaupungista ja vanhaan kaupunkiin, Ano Poliin, joka sijaitsee ylhäällä kukkuloilla. Moderni Thessaloniki on yhtä tasaista ruutukaavaa ja tikkusuoria katuja reunustavat muurimaisena rintamana 7-9-kerroksiset kerrostalot.
Toisin kuin Ateenassa, täällä ruutukaavaa eivät puhko mäet, puistot tai antiikin aikaiset torit. Ateenassa kaupunki pilkkoutuu omiin helposti hahmotettaviin osioihinsa kiitos kukkuloiden, suurten arkeologisten alueiden ja tunnettujen monumenttien, Thessalonikissa ei tällaisia ole, joten moderni keskusta on yksi suuri katujen tilkkutäkki. On täälläkin arkeologisia kaivauksia ja historiallisia raunioita, mutta ne puristuvat pieniin kortteleihin modernien talojen keskelle.
(Uskon, että Thessalonikissa pidempään aikaa viettäneet voivat olla eri mieltä. Tällaisena kaupunki kuitenkin minulle näyttäytyy tällä aikaulottuvuudella.)
Olin ajatellut kirjoittaa pienen päiväkirjan mun Thessalonikin päivistä. Tästä tulikin nyt erilainen kirjoitus. :)
Taidan kirjoittaa päiväkirjani vasta matkan jälkeen - vielä on kaksi kokonaista päivää jäljellä.
Ja tänä iltana saapuvat ystäväni Ateenasta, Marianna ja hänen miehensä Vasilis. Voihan olla, että heidän kanssaan näen Thessalonikin aivan eri vinkkelistä. 🩷
Tässä muuten on toinen lempialueeni Thessalonikissa: vaatimaton satama-alueesta kulttuurikeskukseksi muuttunut Old Port. Vaikka tämä kuva ei mitenkään edusta Thessalonikin tyypillistä maisemaa, se jotenkin tiivistää kokemukseni: täällä ei ole mitään ikonista ja säihkyvää, mutta kotoisa ja mukava tunnelma. ❤️
Saavuin eilen illalla Pohjois-Kreikan Thessalonikiin. Matka tänne oli kuin jostain huonosta sitcomista. Joten, jaetaan se.
Thessaloniki
Lentoni Thessalonikiin lähti Ruotsista, ja Ruotsiin menin laivalla. Vihaan lentämistä, joten aina kun lentokone on mahdollista helposti korvata muulla kulkuvälineellä, teen sen.
Viivästykset alkoivat, kun pääsin ulos Helsingin rautatieasemalta. Olin menossa raitiovaunuun päästäkseni Eteläsatamaan, mutta raitiovanuja olikin neljä tai viisi peräkkäin rautatieaseman edessä eivätkä ne liikkuneet minnekään. Mitä täällä tapahtuu..? Odotin omaa raitiovaunuani 10 minuuttia, mutta liikenne oli täysin pysähtynyt. Lopulta seisovista raitiovaunuista purkautui ulos ihmisiä ja kuulin jonkun rouvan sanovan, että kuljettajan mukaan voisi mennä vielä tuntikin ennen kuin päästään liikkumaan.
En vieläkään tiennyt mistä on kyse - paitsi asia selvisi hyvin pian lähtiessäni kävellen kohti satamaa: mielenilmaus Palestiinan tueksi. Minun ja Eteläsataman välistä oli marssimassa tuhansien ihmisten muuri. Minulla oli enää 40 minuuttia aikaa ennen kuin laivan check-in sulkeutuisi, joten en voinut muuta kuin puskea laukkuineni kulkueen läpi - ja samalla asialla oli moni muukin. Tuntui kamalalta, mutta minulla ei ollut aikaa miettiä mitä kautta pystyisin kulkueen kiertämään.
Sitten alkoi vielä sataa, ja kuljin totaalisessa marraskuun harmaus -mielentilassa silmälasit vesipisaroiden täplittämänä kohti satamaa.
Kun pääsin vihdoin check-in-tiskille, virkailija kysyi: "Etkö ole saanut meiltä viestiä? Risteilyt on peruttu, laivasta on löytynyt virus".
(Olin varannut risteilyn vaikka olin menossa vain yhteen suuntaan, sillä risteilyt ovat lähes aina halvempia kuin reittimatkat, go figure.)
Virkailija selvitti minulle, että laivan vesijärjestelmän rutiinitarkastuksessa oli löytynyt virus, ja laiva jäisi Tukholmaan seuraavaksi päiväksi tehoklooraukseen. Hän ilmoitti minulle, että koska olin ostanut risteilylipun, minua ei päästettäisi laivaan. "Enkä sinuna muutenkaan menisi tähän laivaan, voit sairastua".
Seurasi hetken verran tiukkaa sananvaihtoa minun ja virkailijan välillä. Sain kuulla, että reittimatkan ostaneet matkustajat sekä Ruotsista sinä aamuna saapuneet risteilymatkustajat kyllä pääsisivät laivaan. Ilmoitin, että ostan sitten vaikka uuden yhdensuuntaisen lipun jos minua ei päästettäisi risteilylipulla sisään, sillä minun oli päästävä Tukholmaan.
Virkailija kävi konsultoimassa kollegaansa, ja risteilylippuni suostuttiin lopulta vaihtamaan reittimatkaksi.
"Sinuna kuitenkin vielä harkitsisin, haluatko todella mennä tällä laivalla," virkailijat sanoivat. He painottivat, että pieni riski sairastumiselle oli olemassa. No, mä ottaisin sen riskin, totesin, ja painelin laivaan.
Sisällä laivassa sain sitten kuulla aivan toisenlaisen tilannekatsauksen. Ovella matkustajia tervehtinyt purseri katsoi minua aivan kummissaan, kun kysyin, mitä toimenpiteitä laivalla on tehty viruksen suhteen. Nyt sain kuulla, että "laivasta löytynyt virus" olikin tosiasiassa "hieman kohonnut arvo legionellabakteerin pitoisuudessa muutamissa paikoissa laivan vesijärjestelmässä". Purseri sanoi, ettei tilanne aiheuta mitään vaaraa matkustajille, ja että risteilymatkustajien matkat oli peruttu vain, koska laiva jäisi seuraavaksi vuorokaudeksi Tukholmaan vesijärjestelmän tehoklooraukseen.
Se siitä viruksesta.
Seuraavana aamuna menin tavalliseen tapaan kahville - ja tällä kertaa myös kananmuna-aamiaiselle - laivan kahvilaan. (Harmitti ihan vain periaatteen vuoksi, että olin unohtanut keittää aamiaiskananmunat valmiiksi kotona. Syön aamiaiseksi vain kananmunia, eikä huvita maksaa laivan hintoja.)
Siinä istuessani ja kallista kahvia (4€!!) juodessani tunsin yhtäkkiä, kuin jotain olisi hulahtanut. Se jotain tuntui tarkemmin sanottuna kuukautisilta. Taustatietona: minulla on äärimmäisen epäsäännölliset kuukautiset, ja oltuaan kokonaan poissa täydet kahdeksan vuotta kroonisen stressin takia, ne eivät palattuaan koskaan säännöllistyneet. Voi mennä puoli vuotta ilman pisaraakaan kuukautisia.
Edellisistä oli jälleen monta kuukautta. Nyt kuitenkin tunsin, että jotain hulahti. Ja voimalla.
Pistelin kananmunat nopeasti nassuun ja kiitin itseäni, että sentään käytän aina alushousunsuojaa, joka nyt varmasti saisi otettua ensikopin tilanteesta.
Samaan aikaan laiva lipui satamaan. Nyt vain kamat mukaan hytistä ja menoksi, olin tähtäämässä 10.30 lähtevään bussiin.
Hytissä kuitenkin hulahduksen seuraukset paljastuivat. En voinut uskoa silmiäni ja tuuriani - olin vieläpä valinnut tänä aamuna kaksista matkafarkuistani ne vaaleammat.
Kyllä, arvaatte mikä näky odotti. En mene yksityiskohtiin, mutta sanotaan näin, että siinä sai alkaa saman tien pyykille. Mietin, kuinka moni kanssamatkustaja oli ehtinyt todeta tragediani kipittäessäni hyttiäni kohti. No, oikeastaan en halunnut miettiä sitä.
Sen sijaan, että olisin päässyt rauhassa nousemaan bussiin kello 10.30, olin puolelta vielä taittelemassa märkiä farkkujani hytin roskiksesta hädissäni nappaamaan muovipussiin. Olin niin kierroksilla. Voiko näin tapahtua. Saisin pakata märät farkut ja alushousut ja matkustaa niiden kanssa Kreikkaan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja nyt pitäisi vielä saman tien lähteä etsimään jostain tamponeja.
Keräilin itseni ja tavarani ja seisoin pian laivan infotiskillä, jossa hätäni onneksi lievittyi - kohtelias virkailija-nuorukainen ojensi minulle ilmeenkään värähtämättä tamponipakkauksen. "Meillä on siteitäkin, kumpiako haluaisit?" "Tamponit, kiitos!"
Kello 11.05 istuin viimein bussissa. Jospa tämä tästä.
Saavuin Arlandaan.
Ahh, nyt saisi viimein rauhoittua, lennon lähtöön oli melkein neljä tuntia.
Ehdin kuitenkin vielä vetää yhden nolojen tilanteiden nainen -hetken, ennenkuin lopullinen zen-tila alkoi mahdollistua.
Minulla oli matkalaukussa vesipullossa punaviiniä. Miksi? Mulla oli lähtiessä kotona vajaa pullo punkkua, ja olin ajatellut, että otetaanpa se evääksi ja nautitaan (perinteisesti 🤪) vaikka laivan hytissä yömyssynä. Eipä sitten kuitenkaan punaviinit illalla maistuneet ja pullo oli unohtunut.
Menin Arlandalla ensimmäiseen näkemääni vessaan kaatamaan viinit viemäriin.
En tiedä oletteko te kohdanneet koskaan tällaista hanaa, mutta minä en (tätä ennen). Ruotsalaiset ovat viisaudessaan kehittäneet vesihanan, joka myös kuivaa - eli kun hana on laskenut vettä muutaman sekunnin, se käynnistää automaattisesti kuivaustoiminnon.
Ehdin laskea vain pienen tilkan viiniä viemäriin, kun kuivaustoiminto käynnistyi kaikella volyymillaan. Seuraus: viinit lensivät viemärin sijaan tuhansina pisaroina ympäriinsä joka suuntaan - myös mun päälle. Tämä oli niitä hetkiä kun mietin, miksi mun kaltaiset ihmiset ylipäänsä ovat päässeet matkustamaan.
Ovi kävi ja vessaan tuli muita. Pyyhin siinä vakavalla naamalla punaviiniä takistani ja naamastani. Olin valmis valumaan lattian läpi johonkin toiseen ulottuvuuteen.
Episodin jälkeen menin turvatarkastuksen läpi odottelemaan lennon lähtöä. NYT saisi rauhoittua.
Avasin läppärin ja tein työjuttuja, sekä vastailin sisareltani Kreikasta tuleviin viesteihin: "En löydä asunnosta kahvinkeitintä. Täällä ei ole mikään ruokakauppa auki. Mistä saan vegaanista ruokaa..?"
Olen tällä kertaa Kreikassa sisareni kanssa. Sisareni sai apurahan EU:n taideprojektiin Thessalonikissa, ja kuultuani tästä meikäläinen päätti pakata itsensä mukaan matkalle. Kaikki syyt lähteä Kreikkaan ovat hyviä syitä! :) Projektin vuoksi sisareni matkusti Kreikkaan jo vuorokautta aikaisemmin. Hän on käynyt Kreikassa vain kerran aikaisemmin 20 vuotta sitten eikä ole tottunut maan tapoihin. Seuraavan viikon jälkeen hän on varmasti enemmän kärryillä. :)
Itse läpikävin vielä yhden "koettelemuksen" lentokentällä. Jos sisarellani oli vaikeuksia löytää ruokaa Thessalonikissa, niin oli minullakin Arlandassa.
Olin ajatellut syödä tukevan lounaan ennen lentokoneeseen menoa. Tämä sattuikin sitten olemaan sellainen terminaali, jossa oli tasan kaksi ruokapaikkaa, kummatkin kahviloita. Tarjolla oleva ruoka: pizzaa, pastaa ja voileipiä. Kaksi valmiiksi kartonkeihin pakattua salaattiakin löytyi - toinen nuudeleilla, toinen kanalla. Fantastiskt.
Tavallisesti minulla ei ole ruokavalioni kanssa ongelmia missään, koska ihan kaikkialla saa yleensä vähintään salaattia - ja sellaista salaattia, jossa ei ole lihaa tai pastaa. Ei täällä. Ainoaksi vaihtoehdokseni jäi ostaa katkarapuvoileipä ja syödä siitä pelkät täytteet.
Lento sentään lähti ajoissa ja oli kerrankin täysin turbulenssiton. 🙏🏻 Sekä nopea. Meillä oli myötätuulta ja lento Tukholmasta Thessalonikiin kesti alle kolme tuntia.
Bussiinkin löysin vaivatta. Thessalonikin kenttä, vaikka onkin Kreikan toiseksi suurin, on todella kompakti Ateenaan verrattuna ja navigoiminen on helppoa.
Istuin pian bussissa matkalla Thessalonikin keskustaan. Olin varmistanut kuljettajalta, että bussi menee Aristoteleen aukiolle, jossa minun oli määrä jäädä pois. Kyllä, bussi menee sinne. Olin tallentanut kuvan pysäkkilistauksestakin varmuuden vuoksi. Uudessa kaupungissa ja vieläpä pimeällä on aina vähän jännittävää löytää bussilla oikeaan paikkaan, pysäkit kun harvoin näkyvät bussissa elektronisella taululla. Ei täälläkään.
Pysäkit sentään kuulutettiin kreikaksi ja kuuntelin niitä korvat höröllä seuraten pysäkkilistausta.
Bussin saavuttua keskustaan tapahtui kuitenkin seuraava (ja toivon mukaan viimeinen outo) välikohtaus tällä matkalla.
Aivan yllättäen kuski pysäytti bussin kadun reunaan ja sanoi kreikaksi jotain, minkä saatoin tulkita tarkoittavan: "Kaikki ulos bussista". Alkoi hirveä mekastus kun matkustajat yrittivät saada selitystä äkkipysähdykselle, mutta jos kuski sellaisen antoikin, se ei näyttänyt monia tyydyttävän. Osa matkustajista oli suorastaan vihaisia ja pari amerikkalaisturistia kyseli ihmeissään, miten he nyt pääsisivät paikkaan X jonne olivat menossa. Kuski totesi heille vain tylysti: "You go out and walk". "Which direction?" amerikkalainen kysyi hämillään. Ei vastausta. Go out and walk.
Itse olin onneksi konkreettisesti kartalla kiitos Google Mapsin, ja näin olevani noin viiden korttelin päässä Aristoteleen aukiosta. Sitten vain kävelemään. Matka taittui mukavasti Thessalonikin pääkatuihin kuuluvaa rantabulevardia pitkin. Vaikka oli sunnuntai-ilta, kadut ja ravintolat olivat täynnä elämää. Bongailin joulukoristeitakin ikkunoissa sekä ravintoloiden somistuksessa :)
Kello 21.45 kohtasin viimein sisareni asuntomme edustalla.
*
Lähdimme saman tien etsimään illallispaikkaa, ja löysimme lopulta todella mukavan vegaaniravintolan vain parin korttelin päässä Aristoteleen aukiolta. (Sisareni on vegaani.) Ravintolan tarjoilija osoittautui Suomi-faniksi - ja hiihdon harrastajaksi - ja kertoi haaveilevansa matkasta Leville. ☺️
Kun palasimme kämpille, muistin farkut.
Samperi.
Otin ne esiin.
Täällä ne nyt roikkuvat ja kuivuvat edelleen.
Sen pituinen se tarina.
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
On aika esitellä Dermosilin joulu 2023!
Dermosilin joulukausi on jo käsite ja tapahtuma, jota odotetaan. Tunnetteko toista kosmetiikkabrändiä, joka heittäytyy yhtä syvästi jouluun ja lanseeraa joka vuosi kokonaisen limited edition -joulukokoelman - jota odotetaan jo syksyllä? Itse olen henkeen ja vereen jouluihminen, ja minuun on aina vedonnut Dermosilin panostus jouluun erilaisine grafiikoineen, tuoksuineen ja teemoineen. 😍 Joulu saa mun mielestä olla täynnä kaikkea söpöä ja lapsenmielikin on tervetullut..! ☺️
Mun jouluun kuuluvat aina myös lahjat – arvolla ei väliä, vaan ajatus on tärkein ja se, että lahjan saaja ilahtuu. Kosmetiikkalahjat (ja herkut..!) ovat siitä kivoja, että eivät jää saajansa nurkkiin pölyttymään vaan tulevat käytetyiksi ja syödyiksi. Ainakin kun valitsee fiksusti – käytännölliset käsisaippuat esimerkiksi tulevat taatusti käytettyä jokaisessa huushollissa.
Erityisen ihanan Dermosilin joulusta tekee edullisuus – nämä suloiset joululahjaideat eivät paljon kukkaroa kevennä.
Extra: koodi on voimassa myös työporukan tilauksissa! 🙂 Alennuksen saa, kun yhteyshenkilö syöttää kampanjakoodin kassalla.
Holiday Glam -meikkikokoelman tuotteista voit lukea lisää tästä postauksestani. Suosittelen erityisesti superkestäviä luomivärikyniä, joilla voi pohjustaa silmämeikin niin, ettei taatusti hievahda mihinkään. 💪
Minikäsivoiteet ovat vuodesta toiseen aina yhtä suosittu pakkaus Dermosilin joulukokoelmassa. Kenellepä ei kelpaisi helposti käsilaukkuun sujahtava käsivoidetuubi - etenkin näin talvella, kun käsien iho kaipaa extrapaljon kosteutusta?
Season-pakkauksen käsivoiteissa on seuraavat tuoksut:
Cinnamon – herkullisen makea yhdistelmä Ceylonin kanelia, appelsiinia ja neilikkaa.
Spicy Tea – sitrusta, kardemummaa ja vaniljaa, mm..!
Crispy Fruits – hillitymmässä tuoksussa on aistittavissa kuivattujen appelsiiniviipaleiden tuoksu
Sweet Apple – makea yhdistelmä omenaa ja kanelia.
Mun suosikit ovat Cinnamon ja Spicy Tea! Cinnamon tuo ihan mieleen ”Amerikan kanelin” ja tämä tuoksu liittyy minulla vahvasti lapsuuden jouluihin ja Amerikan tätien lähettämiin joulupaketteihin. Tiesittekö, että mellä päin yleisempi kassiakaneli on eri tuoksuista kuin makeampi Ceylon?
Ahh, keittiökäsisaippuat, näitä (ja mitä tahansa nestemäistä käsisaippuaa) kuluu mulla todella paljon, koska olen jatkuvasti pesemässä käsiä.
Tämän joulun limited edition-keittiökäsisaippuoiden nimet Kumina (Caraway) ja Korianteri viestivät mausteisesta ja yrttisestä tuoksusta, mutta tuoksut ovatkin jotain ihan muuta.
Näissä on muuten käytetty suomalaita kumina- ja korianteriöljyä, ja saippuat on valmistettu Korsnäsissa Dermosilin omalla tehtaalla.
Carawayn makean aromaattinen ja samalla raikas tuoksu on jopa niin ihana, että mun täytyy julistaa tämä tuote omaksi henkilökohtaiseksi suosikkituotteeksi koko Dermosilin joulusta! Tämä on mulla kylppärissä koska tykkään siitä niin paljon, etten halua rajoittaa sitä keittiökäyttöön. Caraway-saippuassa tuoksuvat virallisen tuoksukuvauksen mukaan kuminan lisäksi neilikka, anis ja basilika.
Coriander-saippuan tuoksu on sekin aromaattisen raikas. Tuoksussa on aistittavissa vihreitä korianterin sävyjä, mutta tuoksu on makeampi kuin ”perus”korianteri. Korianteri onkin saanut seuraa mintusta ja sitrushedelmistä.
Ei joulua ilman kynttilöitä. ☺️
Berry Blossom -kynttilässä tuoksuvat makeat marjat vaniljaisella pohjalla, Fresh Fruits -kynttilässä taas on hieman raikkaampi hedelmäinen tuoksu sitruunaisella vivahteella.
Dermosil-tuoksukynttilöiden vaha on muuten täysin luonnonmukaista ja se on valmistettu ruotsalaisesta rypsiöljystä. Kynttilöiden paloaika on 30 tuntia.
Tuoksuteema sen kuin jatkuu… 😍 Cozy-pakkaus sisältää kaksi herkullisen tuoksuista lahjaa piristämään talvipäiviä: Angel-vartalovoide sekä Angel Chai -tee.
Angel-vartalovoide on ihonhoitotuote sinulle, joka rakastat rehellisen makeita jälkiruokamaisia tuoksuja! Angel-voiteen tuoksu tuo mieleen legendaarisen jenkkiläisen Bath & Body Works -myymälän huumaavine tuoksuineen (tietäjät tietää…). Virallisessa tuoksukuvauksessa mainitaan sitrus, persikka ja vanilja, mä sanoisin sokeroitu persikka kohtaa vaaleanpunaisen hattaran! ☺️
Angel on muuten tuttu Dermosilin vuoden 2019 joulukokoelmasta. Se oli niin tykätty, että Dermosil päätti tuoda sen tänä vuonna takaisin. Huomaan, että tällä voiteella tosiaan on faninsa, Instagramissa minulta jo kyseltiin, että ”Onhan tää se sama Angel!”
Cozy-paketin Angel Chai -tee tarjoilee hillitymmän makean tuokion ihanan pehmeällä ja mausteisella yhdistelmällään kookosta, kardemummaa, chiliä ja vaniljaa.
Dermosilin joulupuodissa on muitakin syötäviä herkkuja. Aronia-marmeladit ja Vaniljafudge -makeiset täydentävät herkkusuun lahjapaketin – tai miksipä eivät toimisi lahjana itsekseenkin. Täydellinen lahjaidea vaikka työkavereille tai sujautettavaksi osaksi isompaa herkkukoria. 😍
Tsekkaa myös Dermosil-glögi sekä lakritsin ystävän toivelahja, tolkuttoman herkullisen tuoksuinen Licorice-käsisaippua yhdessä laku-karamellien kanssa.
Merry-sarja on Dermosil-joulun ”core-sarja”, ja tästä sarjasta löydät käsisaippuan, käsivoiteen, suihkuvaahdon ja vartalovoiteen. Merry-sarjan tuotteissa on makean marjainen tuoksu, joka tulee mm. mustaherukan lehtiuutteesta. 😍 Mustaherukan lehdet tuovat tuotteeseen tuoksun, mutta uute myös hoitaa ihoa.
Puhdistavien aineiden ja mustaherukan lisäksi Merry-käsisaippuassa kosteuttavaa glyserolia, betaiinia ja maitohappoa sekä antioksidanttista mustamarja-aronia-uutetta.
Lisää marjojen tuoksua...
Nopeasti imeytyvässä Merry-vartalovoiteessa ihoa kosteuttavat mm. karbamidi, glyseroli ja sheavoi. Merry-sarjan marjakaksikko mustaherukka ja aronia ovat nekin mukana tuomassa hoitavan lisänsä.
Käsivoiteessa on samat hoitavat aineet, mutta hieman täyteläisempi koostumus.
Merry-tuotteita voi ostaa yksittäin tai setteinä, jolloin mukana tulee myös suloinen lahjakassi. Vartalotuotesetissä (13,50€) on Merry-suihkuvaahto ja -vartalovoide, käsienhoitosetissä (13,50€) on Merry-käsivoide ja -käsisaippua.
Tämän paketin mä niin tarvitsin itse! 😂 Mulla on ollut kenkienhoitoaineet lopussa jo pitkään ja oon putsannut kenkiäni tyyliin siivousrätillä ja kasvobalsamilla (!). Kun näin tämän paketin Dermosilin joulukuvastossa olin vain että: tulee tarpeeseen, kiitos!
Lucky Shoes -pakkauksessa on näppärään canvas-laukkuun pakattuna kengänkiillotusliina ja -sieni, väritön kenkävoide sekä kenkäharja.
Tuotteet on tarkoitettu nahkakenkien hoitoon, mutta toki niillä voi huoltaa tekonahkaisiakin jalkineita.
Kengätkin tarvitsevat välillä kosmetiikkaa. ☺️
Tämän vuoden joulupakkausten kuvituksesta muuten vastaa kuvittaja ja lastenkirjailija Sanna Mander. Aivan ihanan iloisia ja värikkäitä kuvituksia! Kolahtaa mun lapsenmieleen. ❤️🎄
Sanna Manderin kuvittaman lahjakassin voi ostaa myös erikseen, hinta 2,50€ ( tai 2,12€ alekoodilla 😀).
.
Joko sinä olet tilannut? ☺️
Kun viimeksi puhuttiin öljyistä, niin tänään vähän asiaa kasvovesistä. Nämä kaksi kuuluvat erottamattomasti yhteen! Tai no, kasvovettä voi käyttää ilman öljyä, mutta öljyä oikeastaan ei ilman kasvovettä! ;)
(Ai miksi ei? Koska öljy levitetään aina vesikosteutetulle iholle, ja miksipä kukaan pelkällä raanavedellä ihoaan kosteuttaisi… Raanavedessä ei ole humektantteja, vitamiineja, antioksidantteja ja muita ihoa hoitavia aineita, mutta kasvovedessä on. 😘)
Haluan nostaa esiin erään kasvoveden, jonka ostin neljä vuotta sitten, mutta joka avautui minulle aivan uudella tavalla pari viikkoa sitten: Olivia Klein Hydra Spray Toner.
Testatessani tämän kasvoveden talvella 2020 tuumailin, että onpas hyvä, ja kirjoitin siitä hyvän arvostelun blogiinkin.
Sen jälkeen Olivia Klein ja Hydra-kasvovesi ovat kuitenkin aika lailla unohtuneet. Yksi syy: tuotesarja on hajusteeton, ja hajusteettomista tuotteista aniharvoin tulee omia suosikkejani, - vaikka olisivat kuinka hyviä. Olen niin tuoksuorientoutunut kosmetiikan käyttäjä. Toinen syy: vaikka Hydra Spray Toner on todella hyvä, se on kehitetty myös sekaiholle ja lievittämään epäpuhtauksia, ja siksi valitsen itse herkemmin toisenlaisen kasvoveden.
Fast-forward syksyyn 2023 ja I Love Me -messuihin. Olin töissä Twistbe’n osastolla, jossa tämä kyseinen Olivia Kleinin kasvovesi oli myös osana tarjouksia. Pakkaus on muuten hiljattain muuttanut ulkonäköään, ja on nykyään vaaleansininen.
Olin jo twistbeläisiltä aiemmin kuullut, että Hydra Spray Toner on heidän myydyimpiä kasvovesiään (ellei jopa myydyin..?), mutta en ollut varautunut siihen, mitä messuilla kohtasin.
Yhtään liioittelematta joka toinen kasvovesiasioilla liikkuva osaston asiakas, jota itse palvelin, oli joko valmiiksi Hydra Spray Tonerin käyttäjä, TAI oli kuullut tästä kasvovedestä ja halusi nyt ostaa sen testiin itse.
Tuotetta kehuttiin niin valtoimenaan asiakkaiden toimesta, että mulle tuli olo, että se olin minä jolle tässä myytiin kasvovettä eikä päin vastoin..! 😃 En ole ikinä kuullut näin johdonmukaista hehkutusta yhdestä simppelistä kasvovedestä..! Tuli hyvin vakuuttunut fiilis, että pitäisikö tätä taas alkaa käyttää itsekin, kun niin monen iho voi hyvin juuri tällä kasvovedellä.
Mikä on Hydra Spray Tonerin salaisuus? Sen koostumus on kehitetty sekä kosteuttamaan että lievittämään epäpuhtauksia. Kosteuttava osuus koostuu aloe verasta, ruusuvedestä ja glyserolista, epäpuhtauksia hillitsevä osuus puolestaan taikapähkinästä, pajunkuoriuutteesta (sisältää salisyylihappoa) sekä teepuuöljystä. Yhdessä ja samassa pullossa on siis periaatteessa kaksi kasvovettä! 😍
Kieltämättä nerokas formulointi, sillä aniharva kasvovesi lupaa sekä kosteuttaa että nitistää finnejä. Hydra Spray Toneria kiittelivät yhtä lailla kuivaihoiset kuin sekaihoiset asiakkaat. Lisäksi tämä kasvovesi vähentää myös punoitusta, kiitos ruusuveden ja BHA:n.
Kun kolmen päivän aikana kuulee niin monen ihmisen kehuvan yhtä ja samaa kasvovettä, ja vieläpä eri ihotyyppien edustajien, ei voi kuin päätellä, että kyseessä taitaa olla hyvin spesiaali tuote. Ei tullut yllätyksenä, että Hydra Spray Toner oli myös Twistbe’n I Love Me -viikonlopun myydyin ihonhoitotuote niin verkossa kuin paikan päällä osastolla.
Tämä pitkä esipuhe johtaa seuraavaan kiteytykseen:
jos olet etsimässä uutta kasvovettä, ja tunnistat ihollasi sekä kuivuutta että epäpuhtauksia, tämä kasvovesi voisi todellakin olla kokeilemisen arvoinen.
Vielä yksi mukava juttu: tämä kasvovesi maksaa vain 18€ ja kokoa pullolla on 125ml. Nyt kun puhutaan, että ihan kaikki on kallistunut, niin Hydra Toner tekee virkistävän poikkeuksen: maksoin omastani neljä vuotta sitten 18,90€ ja tuote on sen jälkeen halventunut! 👍 Edit. Eipäs olekaan - kommenteissa muistutettiin, että pullo oli aikaisemmin 150 ml. D'oh. No, on tämä yhä edullinen.
* =mainoslinkki
Osta omasi * täältä (Twistbe). Tällä kasvovedellä on häkellyttävät 324 viiden tähden arvostelua ja 109 neljän tähden arvostelua.
Twistbe'llä on muuten joukko kasvovesiä parhaillaan tarjouksessa, kaikki kasvovesitarjoukset löydät * täältä. Hydra Spray Toner ei kuulu tarjousten piiriin, sen sijaan tarjouksessa on tulehtuneelle akne- tai ruusufinni-iholle sopiva * Olivian Blance Spray Toner (14,40€ / 125 ml) sekä AHA-happoja sisältävä, kirkastava * AHA Spray Toner (14,40€ / 125 ml). AHA-kasvovesi sopii erityisen hyvin iholle, jolla on miliumeja - heitän tämän omana vinkkinäni. Siinä missä rasvaliukoinen BHA-happo liuottaa hyvin ihohuokosen sisällä muhivia rasvaperäisiä epäpuhtauksia, vesiliukoinen AHA-happo liuottaa ihon pinnalle jumittuneita solutuotoksia, joihin keratiinista muodostuneet miliumitkin lukeutuvat kuolleiden ihosolujen rinnalla.
Kootusti Olivian kasvovesistä voi sanoa, että brändin tuotekehittäjällä on selvästi suuri viehätys salisyylihappoon eli BHA-happoon, sillä sitä sisältävää pajunkuoriuutetta on aktiiviaineena Olivian jokaisessa kasvovedessä - tämä on oikeasti todella erilainen valinta, katsoo minkä tahansa valmistajan kasvovesivalikoimaa. Valinta tekee jokaisesta Olivian kasvovedestä ihohuokosia puhdistavan. 👍
