Tämä kuva on historiaa. Kynteni ovat olleet viimeiset puoli vuotta kaukana näistä tunnelmista.

Sannin kynnet mallia maaliskuu 2012. Nyyh. :´-(

Kynsieni kunto on huonontunut asteittain oikeastaan koko viime vuoden. Ensin keskisormen kynnet alkoivat lohkeilla niin, että ne eivät enää kasva milliä pidemmiksi. Kynnen pää murenee kokonaan. Sitten muutkin kynnet alkoivat liuskoittua. Kynnet ovat edelleen aika vahvat, ts. paksut, mutta erittäin kuivat ja hauraat.

Geelivahvisteiden jälkeen sain väliaikaisen haurastumisen kuntoon kynsiöljykuurilla ja OPIn Nail Envy Original -hoitolakalla. En enää. Öljy ei tässä enää auta, eikä Nail Envynkään käytöllä ole mitään vaikutusta. :(

Päätin sitten ottaa ravintolisät kokeiluun. Konsultoin Charming Nailsia, joka suositteli minulle Bioteekin TehoPii & Kalkki+D:tä. CN oli itse huomannut ravintolisän vaikutuksen kynsissään n. kolmessa kuukaudessa. Itse olen nyt popsinut TehoPiitä helmikuun puolesta välistä saakka, eli on vielä liian varhaista nähdä auttavatko tabletit ongelmaan. Toivottavasti!

Vaihdoin myös Original Nail Envyn Dry & Brittle -versioon. Jos vaikka sekin voisi jotenkin auttaa. Dry & Brittlen koostumus ei ole yhtä paksu kuin Originalin eikä näin ollen tunnu yhtä suojaavalta, ja koen ettei se pysykään kynsillä yhtä hyvin kuin Original. Mutta kaikkea on nyt kokeiltava.

[tähän väliin piti tulla kuva mun vaivalla viilaamista kynsistä - yritin siis oikeasti saada ne kerrankin tasamittaisiksi ja edes jotenkin sievän muotoisiksi, mutta kuvat olivat joutuneet vahingossa läppärin roskakoriin jonka Mr. Karkkipäivä tyhjensi sillä välin kun poistuin hetkeksi koneelta...! :P]

Olen ollut viimeiset pari kuukautta melkeinpä kokonaan ilman lakkaa. Katson alakuloisena kynsilakkojani. Siellä ne seisovat värikkäänä armeijana odottamassa että voivat taas piristää olemustani. Vaikea kuvailla miten oudolta tuntuu olla ilman lakkaa. Kynteni ovat olleet lakattuina käytännössä non-stop viimeiset 18 vuotta, lukuunottamatta yhtä lyhyttä periodia jolloin kynteni olivat samalla lailla huonossa kunnossa kuin nyt.

Lakattomana ja lyhytkyntisenä tuntuu siltä, että tärkeä osa persoonallisuuttani puuttuu.

Mutta....

...sehän ei kuitenkaan estänyt minua hankkimasta kolmea uutta Depend-lakkaa "Osta 3, maksa 2" -tarjouksesta. :) Sairastuneet kynnet tai ei, aina on tilaa violeteille lakoille! Etenkin edullisille Depsuille.

Lempparini on keskimmäinen sävy, ihastuttavan lempeä vaalea sinivioletti # 299. Kuuluu Dependin kevään värikokoelmaan.

Lakkasin kynnet pitkästä aikaa. Tämän lähemmäs tasapituisuutta en kyennyt viilani kanssa pääsemään. En vain pystynyt nirhaamaan niitä muutamia kynsiä jotka olivat edes vähän pidemmät.

Lakka on luonnossa hieman violetimpi kuin kuvissa.

Loppuun vielä muutama kuva "hyviltä ajoilta...." Voi, milloin pääsen taas pelottelemaan ihmisiä sapeleillani? :-´(

Vuosi sitten kynnet olivat vielä näin "elävät". Snowcrystal # 460 Pink Coral.

Depend # 196

OPI Parlez-vous OPI.

Onko kellään jakaa hyviä vinkkejä etenkin ravintolisistä joilla voisin saada kynteni taas kuntoon? Uskon, että jostain vitamiinin puutteesta tässä täytyy olla kysymys. Toisaalta olen myös ollut aikamoisessa stressissä, mikä oli syynä edelliseen vuosien takaiseen "kynsikatoon". Siihen eivät tietenkään napit auta.

* * *

P.S. Kiitos runsaasta osallistumisestanne "köyhyys"-keskusteluun! Pariin sataan kommenttiin vastaaminen on mahdotonta, mutta kaikki olen luonnollisestikin lukenut ja monet niistä ovat kirvoittaneet lisää keskustelua täällä kotona. Haluaisin muuten vielä korostaa, vaikka suurin osa lukijoista varmasti tämän ymmärsikin, että kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut ihmetellä mistä kukin rahansa elämäntyyliinsä saa. Se ei ole olennaista. Jokainen saa tehdä tuloillaan ihan mitä haluaa, se on mielestäni itsestäänselvää. En tuomitse heitä jotka laittavat rahansa mieluummin kenkiin kuin asuntolainaan, nämä ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja eikä yksi valinta ole toista parempi.

Postauksen tarkoituksena oli herättää keskustelua blogien kulutusta ihannoivista arvoista, ja kertoa "toisenlainen" tarina. Näin minä elän. Ja kuten kommenteista saattoi lukea, niin elää moni muukin. Tällaisesta elämäntyylistä vain ei juurikaan kirjoitella blogeja, ja siksi halusin tuoda esiin tällaisenkin näkökulman vallalla olevan shoppailuihanteen keskelle.

Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.

Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.

Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.

Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)

Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?

Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.

Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.

Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.

Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.

Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.

Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.

Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko)  ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.

Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.

Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.

Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.

Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.

Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.

Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)

Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?

Huulipunainnostukseni jatkuu. Olen ostanut kevään aikana kolme uutta huulipunaa, ja want-listalla on vielä monen monta lisää.... :)

Olen suosinut paljon yksivärinen luomi + huulipuna -meikkejä.

Kevään hankinnat ovat Max Factorin Star Dust Pink (kielipoliisi ei meinaa kestää kun 'star' ja 'dust' on kirjoitettu nimessä erikseen... :P), Viva La Divan Euphoria ja Lumenen Melon Nude.

Star Dust Pink on liilaan taittava nude marjapuuropinkki ihanan voidemaisella koostumuksella. Asettuu huulille lähes mataksi, pysyy hyvin.

Euphoria on mehukkaan kiiltävä aniliinilla taitettu violetti, porukan halvin mutta laatu on kerrassaan loistava. Pysyy myöskin erinomaisesti.

Heleän raikasta Melon Nude -sävyä on mielestäni vaikea kuvailla, se on jotain vaalean korallin, pinkin ja melonin välimaastossa. Luonnollinen ja hillitty mutta jotenkin tosi persoonallinen sävy!

Lumene Wild Rose Natural -huulipuna, sävy 6 Melon Nude.

Melon Nude yhdistettynä pastellivihreään silmämeikkiin. Luomilla vihreää IsaDoran Blooming Spring -paletista.

Viva La Diva -huulipuna, sävy 97 Euphoria.

Euphoria yhdistettynä oranssiin silmämeikkiin, luomilla Mad Mineralsin Trust Fund.

...ja silmät näyttää taas niin sinisiltä kun on oranssia kontrastina!

Ilokseni huomasin että VLD:n jo valmiiksi halvat huulipunat ovat nyt tarjouksessa 5,90€ Kickseissä, ja mulla on oikeasti joku kahdeksan eri VLD-punan ostoslista josta yritän karsia edes joitain pois mutta todennäköisesti aika monta tulee ostettua.... En tiedä tällä hetkellä toista meikkisarjaa josta olisin löytänyt yhtä monta houkuttavaa huulipunasävyä!

Max Factor Colour Elixir -huulipuna, sävy 615 Star Dust Pink.

Star Dust Pink yhdistettynä vaaleanviolettiin silmämeikkiin, luomilla Pure Luxen Amethyst.

No nyt taas varmaan jollain lukijalla palaa käämit kun täältä pukkaa ruokajuttua... Mutta herkkucorner sopii itse asiassa oikein hyvin blogin teemaan, eikös vaan? ^_^

Ihme kyllä muutamat harvat ruoka-aiheiset postaukseni ovat olleet tosi suosittuja, ja koska olen itse niin innoissani ruoanlaitosta sitten ruokavalion muutoksen, niin on kiva jakaa tällaisia herkkupaloja. Ajattelin, että voisin silloin tällöin julkaista vähähiilihydraattisten herkkujen corneria. :) Ruokavastaiset lukijat voivat varmaan kuitenkin helposti skipata nämä harvat postaukset?

Eilen tein aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja vähähiilihydraattiseen malliin ilman viljaa ja sokeria. (Inhoan muuten tuota mediatrendikästä "karppi"-termiä kun sitä nyt hoetaan joka puolella, mutta otsikossa se oli lyhempi käyttää kuin 'vähähiilihydraattinen'....) Rrrrakastan pannukakkuja! Normaali aamupalani on kuitenkin joko munakasta tai kreikkalaista jogurttia vadelmilla, mutta eilen halusin hemmotella itseäni tällä makealla herkulla.

Resepti jälleen kerran karppaus.infon sivuilta, mutta tuunattuna.

Vatkaa munat. Lisää sulatettu voi ja yhdistetyt mantelijauho, psyllium ja leivinjauho. Lisää kerma ja vatkaa suola ja makeutusaine (itse käytin n. ruokalusikallisen erytritolia) lopuksi taikinaan. (En tiedä miksi nuo lisätään vasta lopussa eikä sekoiteta muihin kuiviin aineisiin mutta noudatin alkuperäisen reseptin ohjetta.....)

Anna taikinan turvota hetki ja paista lettuset voissa keskilämmöllä.

Amerikkalaiset pannukakut kuuluu mielestäni ehdottomasti nauttia siirapin kanssa, ja itse käytän alhaisen glykeemisen indeksin omaavaa agave-siirappia jota olen tilannut iHerbistä. Kaneliversio on lettujen kanssa aivan erityisen om-nom!

Koostumus ei yhtään häviä vehnäjauhopannareille. :) Yllätyn joka kerta miten vaivattomasti perinteiset viljaleipomukset syntyvät viljattominakin.

Ihan joka viikko en tällaista kaloripommiaamiaista söisi mutta välillä ihmisen täytyy saada pannaria! :)

P.S. Yritän skarpata kuvankäsittelylaiskuuteni kanssa ja saada ne huulipunakuvat julkaisukuntoon huomiselle... Kuten Face-Off-jutun kommenteissa tuli mainittua, olen hurjan kyllästynyt käsittelemään omia meikkikuviani.... :/

Välillä sitä tekee omalla työpaikallaan hieman odottamattomia löytöjä. Ei, nyt en löytänyt mitään minulta piiloon jäänyttä superkallista tuotetta, vaan tajusin erään minulle hyvinkin tutun tuotteen järkyttävän litrahinnan.

Kuluttajat eivät minun kokemukseni mukaan juurikaan välitä litrahinnoista. Eivät ainakaan kosmetiikan kuluttajat. Kosmetiikkaostoksilla olevaa henkilöä kiinnostaa tuotteen kappalehinta, ja vain sillä on merkitystä hintoja vertaillessa. Esimerkiksi hajuvesien kohdalla on useimmiten täysin turhaa selventää asiakkaalle, että 50-millisen litrahinta on 30-millistä edullisempi, sillä 30-millinenhän kuitenkin keventää asiakkaan kukkaroa vähemmän juuri sillä ostoskerralla. Täysin ymmärrettävää.

Ihonhoidon puolella litrahinnoilla voi kuitenkin olla jo järkevämpää merkitystä. Eräässä tuoteryhmässä tämä näkyy erityisen hyvin, ja se on kasvonaamiot. Kasvovoiteet ovat lähes kaikilla merkeillä samaa standardikokoa eli 50-millisiä, jolloin kappalehintaa on helppo verrata. Mutta kasvonaamioissa koot vaihtelevat yllättävän paljon. Pakkaukset näyttävät ulkoapäin kuitenkin suhteellisen samankokoisilta, eikä kuluttaja tule ajatelleeksi litrahintaa vaan katsoo tuttuun tapaan pelkkää hintalappua.

Meillä on myynnissä useita kalliihkoja selektiivisiä merkkejä kuten Lancômea, Dioria ja Clarinsia, sitten meiltä löytyy sitä perus "markettitavaraa" (jota kosmetiikka-alalla kauniisti halutaan kutsua semiselektiiviseksi ettei purkkiraukoille tule paha mieli) sekä kolmantena segmenttinä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Vertailin tässä eräänä päivänä kosteuttavien naamioiden hintoja. Kappalehinnat vaihtelivat välillä 5,70€ ja 51,45€. Odotin itsestäänselvästi Diorin vetävän "kilvassa" pisimmän korren, mutta eipäs vetänytkään.

Hyllystä löytyy naamio, jonka litrahinta on yli kaksi kertaa Diorin litrahinnan arvoinen - 1473€!

Millilitra tätä kosteuttavaa ihanuutta kustantaa 1,47 euroa. Naamio on Dr. Hauschkan Créme Packung.

Tiedän kyllä, että luonnonkosmetiikan raaka-aineet ovat keskimäärin normikosmetiikan ainesosia kalliimpia, ja tiedän myös että Hauschka kuuluu niihin tyyriimpiin luonnonkosmetiikan merkkeihin, mutta ihan tällaista litrahintaa en osannut odottaa. Herranjestas, totesimme järkyttyneinä kollegojen kanssa, että aina kun annamme asiakkaalle näytepurkin Créme Packungia, se on 7,35€:n arvoinen!! (Purkkiin mahtuu 5 ml.)

Vertailuna todettakoon, että esimerkiksi Cliniquen 100 ml:n tuubissa myytävä kosteusnaamio on 30-milliseen Hauschkaan verrattuna Lidlin hintatasoa 350€:n litrahinnallaan!

Muutkin luonnonkosmetiikkamerkit sijoittuivat arvokkaaseen päähän, esimerkiksi Weledan viattoman halvan näköinen Manteli-naamio on litrahinnaltaan myymälämme toiseksi kallein, ja ohittaa Diorin melkein sadalla eurolla. Kolmanneksi sijoittui Weledan Iiris, joka on samanhintaista Diorin kanssa.

Mietittekö te koskaan litrahintaa kosmetiikkaostoksilla? Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tietyissä tapauksissa vaikkapa Lumene voi olla jotain Clarinsia tyyriimpi?

P.S. Huh että teitä osallistujia riitti tuohon Benecos/Sante-arvontaan! Odotin oikeasti ehkä jotain viittäkymmentä halukasta.... :P Suoritan arvonnan nyt seuraavaksi ja julkistan voittajan tuossa samassa arvontapostauksessa.

...muuten adoptoida noita edellisissä postauksissa esiteltyjä Benecosin uutuusmeikkejä ja Santen meikkivoiteen postikulujen hinnalla? Unohdin ihan että minun oli tarkoitus kysyä tätä jo ko. postausten yhteydessä. Minulla kun noita meikkejä riittää niin laitan mielellään blogin kautta saatuja testijuttuja eteenpäin.

Santen meikkivoide on sävy 01 Porcelain, vaalein sävy. Olen käyttänyt sitä ehkä viitisen kertaa. Luulen että se menee maksikirjeenä, postarit tällöin 3€.

Benecosin uutuudet voisin laittaa könttänä (siis kaikki edellisen postauksen ylimmässä kuvassa näkyvät tuotteet), näistä en ole ihan varma meneekö maksina. Postikulut siis korkeintaan 3€, mutta todennäköisesti nuo kynsilakat on sen verran hoikkia että kirje menee tavallisenakin.

Kynsilakkoja ei käytetty kertaakaan, eyelineria kerran, nudekajalia useita kertoja (mutta vielä ei ole tarvinnut teroittaa! Uusi omistaja voi kätevästi "desinfioida" kynän teroittamalla), luomiväriä kolme kertaa ja huulipunaa kerran.

Huikatkaa kommenttilaatikossa joko 'Sante' tai 'Benecos', ja suoritan halukkaiden kesken arvonnan huomenna (keskiviikkona 21.3.) illalla klo 21.00.

Edit. Voittajat arvottu: Benecos-paketti menee nimimerkille SaraP (kommentoi 21.3. klo 13.27) ja Santen meikkivoide nimimerkille maria (kommentoi 21.3. klo 14.26). Arvonnan suoritti random.org. Onnea! :)

Sain aiemmin talvella kokeiluun edullisen Benecos-merkin uutuusmeikkituotteita. Kuvassa näkyvää porukkaa en meinannut millään ehtiä testaamaan, mutta  alempana esitellyt herkullisen hehkuvat poskipunat varastivat heti huomioni ja päätyivät välittömään käyttöön. (Nämä poskipunat eivät kuitenkaan ole uutuuksia vaan jo aiemmin ilmestyneitä.) Kaikki Benecosin meikit maksavat alle kympin, eli ilahduttaa tällaista "laihialaisuuden" kannattajaa! :)

Ennen lomaa ehdin vihdoin nipistää aikaa näidenkin kokeiluun. Paitsi kynsilakkojen. Koska kynteni ovat edelleen kuoleman rajamailla. :( (Kynsistä tulossa myöhemmin itkupostausta.)

Uutuksiin kuuluvat erityisen pigmenttipitoinen Slimline-huulipuna, nestemäinen eyeliner, nudensävyinen kajal (jee!), neljän sävyn luomiväripaletti sekä kaksi kynsilakkaa.

Mä niin tykkään näistä ennen ja jälkeen -kuvapareista! :) Mun haamunaama sopii niin hyvin demonstroimaan meikin elävöittävää vaikutusta.

Nämä kaunokaiset ovat olleet varsin heavyssa käytössä niiden kotiuduttua luokseni! Benecosilla on vain kaksi poskipunasävyä, mutta miten kauniit ne ovatkaan! Kumpikin on heleä ja hohtava, eli te jotka välttelette helmiäistä poskillanne haluatte ehkä jättää nämä hyllyyn. Mutta muille suosittelen näihin tutustumista lämpimästi! Alle 8 euron hinnallaan nämä eivät vedä ketään konkkaan.

Rose on viileähkö ruusun sävy, Coral lämmin korallipersikkapinkki. Poskilla pinkimpi kuin miltä hylsyssä näyttää.

Hillitynsävyinen Beautiful Eyes -luomiväripaletti on sekin ihan kelpo tuote. Paletin voi nähdä kahtena kokonaisuutena; vasemman puolen vaalea-ruskeana ja oikean puolen liila-violettina, tai sitten yrittää yhdistää kaikki sävyt. Mielestäni ne tosin eivät toimi yhdessä mitenkään superihanteellisesti.

Yllättäen suosikkini neljästä sävystä on vasemman yläkulman vaalea harmahtava beige. Se on voimakkaasti hohtava ja tekee melkein metallista jälkeä. Todella erottuva highlight-sävy vaikkapa silmän sisänurkkaan. Violettien sävyjen pigmentti ja koostumus on ok, ja tummanruskea on voimakaspigmenttinen.

Nestemäisestä eyelinerista en pitänyt. En tiedä sattuiko kohdalleni joku maanantaikappale, vai ovatko kaikkien Benecos-eyelinerien kärjet näin paksuja ja oudosti taivutettuja, mutta minusta kärki oli kömpelö ja sillä oli vaikea saada siistiä jälkeä.

Tähän samaan syssyyn voisin esitellä myös jo ajat sitten saamani Benecosin irtopuuterin. Vaikka kannessa lukee "mineral powder", niin kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote vaan sekoite.

Jos vertaa Benecosin irtopuuteria Laveraan tai melkein mihin tahansa muuhun perinteiseen irtopuuteriin, niin ero on selkeä. Siinä missä Laveran koostumus on todella kevyt ja hienojakoinen ja sopii nimenomaan meikin kiinnittämiseen, on Benecosin puuteri "raskaampaa" ja peittävämpää. Puuterista on myös saatavilla neljä eri sävyä. Sillä voi joko kiinnittää meikin tai sitten käyttää yksinään meikkipohjana mineraalipohjan tavoin. Peittävyys ei toki ole samaa luokkaa kuin oikean mineraalipohjan, ja koostumus on kuivempaa eikä "sula" iholle, mutta nille jotka eivät tarvitse paljon peittoa tämä sopii pohjaksi oikein hyvin.

Beautiful Eyes -paletilla tehty meikki. Harmaabeige koko luomella kulmakarvoihin saakka, tummempi violetti ulkonurkassa, vaaleampi violetti luomivaossa ja tummanruskea alaluomella. Rajaus Benecos Natural Liquid Eyeliner, alaluomen sisärajaus Benecosin nude-kajal.

Meikkipohja Benecosin mineraalipuuterilla, sävy Sand (samaa sävysyvyysluokkaa kuin Lily Lolon In The Buff, mutta viileämpi). Poskilla Benecosin Rose-poskipuna. Huulilla Benecosin huulikiilto, sekin Rose nimeltään.

Meikkipohja jälleen Benecosin mineraalipuuteri, sävy Sand. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna, joka on poskipunista se hohtavampi. Valoaheijastava jälki tulee tosi hyvin esiin näissä kuvissa, poskille ei ole lisätty mitään highlighteria. Luomilla Benecosin Mocca-luomiväri, rajaus BeYu'n eyeliner. Alasisärajaus Benecos-nudekajal. Huulilla Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Uutuuspaketissa tulleen rusehtavanpunaisen Slimline-huulipunan sävy ei oikein sopinut minulle, eikä se sopinut paketin muidenkaan meikkien sävyihin, joten se jäi kuvaamatta. Koostumuksesta voin sanoa sen verran, että se on Benecosin perushuulipunaa paljon peittävämpää ja jämäkämpää.

Uutuuksista nostaisin erityisesti esiin nudekajalin, joita markkinoilla on edelleen turhan vähän. IsaDoran Inliner Kajal Blonde saa nyt haastajan luonnonkosmetiikan puolelta! Benecos-kajalila on hintaa vain 4,30€. Kynässä lukee "White"*, vaikka sävy ei ole valkoinen vaan ihonsävyinen, hyvin samanlainen kuin IsaDoran klassinen Blonde. Mielestäni nudekajal kuuluisi jokaisen perusmeikkikokoelmaan - millään ihmeseerumillakaan et loihdi punoittavia, väsyneitä silmiä virkeämmiksi yhtä nopeasti. :)

*) Eipäs luekaan, vaan pelkästään nettikauppojen sivuilla kynän sävyksi väitetään 'Valkoinen / White'.

Otin töistä näytteen Lumenen uudistuneesta silmämeikinpohjustajasta, ja olen nyt käytellyt sitä kolmisen viikkoa. Tämä versio on käsittääkseni kolmas tai jopa neljäs uudistus Lumenen alkuperäisestä pohjustajasta. Lumenen primer oli muuten aikoinaan ensimmäinen silmämeikinpohjustustuote jonka ostin, tästä on aikaa varmaan kymmenisen vuotta. Se voide oli jotain ihan hirveää; öljyinen koostumus joka ei pitänyt meikkiä paikoillaan ei sitten nimeksikään. Mutta Lumenen tuotekehittelijät ovat läksynsä oppineet ja tuotteen koostumusta on parannettu huimasti niistä ajoista.

Koska pidän Urban Decayn Primer Potionia niin ylivertaisena pohjustajana, olen sanalla sanoen aika laiska testaamaan muita pohjustajia. Usein ne tuottavat pettymyksen, ja miksi menettää hermojaan muiden tuotteiden kanssa kun UDPP:hen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.  Tosin olen random-testailujen tuloksena löytänyt esim. Elizabeth Ardenin Eye Fixin, joka on lähes UDPP:n veroinen helmi. Eli pitäisi jaksaa yrittää antaa muillekin mahdollisuus aika ajoin…

No, Lumene sai nyt sellaisen mahdollisuuden. Ja kuulkaas, tämähän toimi ihan hyvin! Meikki ei rullautunut luomivakoon kertaakaan testiviikkojen aikana. Pohjustajaa testattiin myös ”extremeolosuhteissa” äskeisellä Madeiran reissulla – se piti hämmästyttävästi luomet kuivina seitsemän tunnin vaativan vuoristopatikankin aikana, vaikka olin hiestä märkä ja tuntui että koko naama poksahtaa voimanponnistuksista. En siis meikannut itseäni varta vasten vuoristovaellukselle (niin turhamainen en sentään ole!), vaan levitin luomille pelkän pohjustajan ihan vain testimielessä. (No okei, oli mulla ripsariakin! Öhöm.)

Pohjustaja saa siis minulta varsin kiitettävän arvosanan. Se todellakin pitää silmämeikin paikoillaan ja luomet mattapintaisina. Mikä on hyvä homma, näinhän silmämeikin pohjustajan kuuluukin toimia.

MUTTA, ostaisinko tätä itse? En. Koostumus ei siltikään vastaa UDPP:n täydellisyyttä, eikä tätä ole yhtä miellyttävä levittää luomille. Voide tuntuu UDPP:tä kuivemmalta, ja jotenkin se aina osittain rullaa ja jopa murustuu kevyesti iholla. Se ei siis ”nappaa” kiinni ihoon yhtä tehokkaasti kuin UDPP. Luomivärien sävyt eivät myöskään toistu yhtä intensiivisinä Lumenen kuin UDPP:n päällä. Eli sanoisin, että Lumene kyllä kiinnittää meikin, mutta ei voimista sävyjä.

Koska UDPP:tä ei kuitenkaan ole saatavilla Suomessa, eivätkä kaikki kuluttajat halua sijoittaa Elizabeth Ardeniinkaan, niin Lumene on ihan hyvä vaihtoehto. Ainakin ehdottomasti parempi kuin ei mitään, jos luomillasi on taipumus rasvoittua eikä meikki meinaa pysyä.

Olen kaiken kaikkiaan positiivisesti yllättynyt. Hyvä Lumene!

Santen Soft Cream Foundation jatkaa tutustumistani luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden maailmaan. Tätä ennen olen kokeillut Dr. Hauschkan, Benecosin ja Laveran meikkivoiteita.

Santen meikit tuoksuvat pehmeän hunajaisilta, niin myös meikkivoide. Tykkään kovasti tästä tuoksusta, mutta joidenkin nenuun se voi olla liian voimakas. Santen luomiväri taitaa muuten olla ainoa tuoksuva luomiväri jonka omistan. En tiedä millä he tuotteensa hajustavat, mutta minuun se vetoaa. :)

Monet ovat luonnonkosmetiikan meikkivoiteista sitä mieltä, että ne eivät peitä kovin hyvin ja ovat varsin kevyitä. Santen meikkivoide liittyy vahvistamaan tätä käsitystä. Sillä saa kuulaan, läpikuultavan meikkipohjan. Koostumus on kuitenkin aika mukava, voidemaisempi kuin Dr. Hauschka mutta notkeampi kuin jäykän jämäkkä Benecos. Tuoksu ja voiteen kermamainen pehmeys tekevät meikkaustuokiosta miellyttävän! :) Laveran meikkivoidetta Sante ei ihan minun ihollani päihitä, mutta sijoittuu nyt toiseksi kokeiltujen joukossa.

Käytin Soft Cream -meikkivoidetta tämän iho heleäksi! -postauksen meikissä. Mallin kasvoilla sävy 01 Porcelain. Ei sovi ihan vaaleimmasta vaaleimmalle Lumikki-iholle, mutta esimerkiksi minun perustalvi-iholleni sävy on ihan nappi (<- voiko noin sanoa? :)).

Mallin ihoa ei oltu kostutettu juuri ennen meikkaussessiota, ja Santen meikkivoide toi pintakuivimpia kohtia (kuten esimerkiksi nenänvarressa) hieman esiin.

Tässä näkyy hyvin Soft Cream -meikkivoiteen kermainen koostumus. Joukkoon on sekoitettu Lumenen Crystal Radiance -primeria joka tuo voiteeseen helmiäishohdon.

Meikkivoiteella on hintaa 17,90€.