Seinäjoki.
Kaupunki Suomen Etelä-Pohjanmaalla, asukasluku 63 834.
Tunnettu Provinssirock-festivaalista ja Tangomarkkinoista.
Silti, minun pitää aina googlata että muistan, missä kohtaa Suomen läntistä reunaa Seinäjoki taas sijaitsikaan.
(Niinkuin Keminkään kohdalla en meinaa muistaa, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee... ja muuten - kemiläiset; tuo postaus Kemistä on Karkkipäivän tämän vuoden luetuin...! Go Kemi!)
Karkkipäivässä on tänä talvena ja keväänä ollut teemana kotimaan matkailu, tarkemmin ottaen Lapin matkailu, mutta yksi eteläisempikin kohde Seinäjoen muodossa ujuttautui mukaan.
Kiitos korona-viruksen, Lapin reissutkin typistyivät kolmeen; kolmas ja viimeinen reissu oli Kielajoelle Muotkatunturin kupeeseen ja se juttu odottaa vielä päivänvaloaan. Minun oli tarkoitus vierailla vielä Pallaksella, Torniossa ja Utsjoella, mutta nämä siirtyvät nyt parempaan tulevaisuuteen.
Miksi Seinäjoki?
Ehkä outo vastaus, mutta siitä on kiittäminen Googlea ja hakuani "Suomen persoonallisimmat hotellit". Hakutulosten eräästä listauksesta bongasin Alma-hotellin Seinäjoella.
"Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista", kertoo Rantapallon artikkeli.
Olen sucker mitä tulee erikoisiin majapaikkoihin, ja Alma vaikutti heti paikalta, jossa haluaisin vierailla. Alman tornihuoneet sijaitsevat 1920 -luvulla rakennetussa VR:n höyryvetureiden vesitornissa. Hauskasti, Almassa on sijaintinsa puolesta samaa rautatieläisromantiikkaa kuin Kemin Putiikkihotellissa..!
Olen alkanut nähdä majapaikatkin vähän samanlaisena matkailukohteena kuin ravintolat; jotkut hotellit/majatalot/mökit tai airbnb't ovat niin kiinnostavia, että ovat itsessään perustelu reissulle.
(Ja kyllä Seinäjoki on aikuisten oikeasti kiinnostanut minua muutenkin... ;) Tavalliset suomalaiset paikkakunnat kiinnostavat minua! Provinssissa olen käynyt pari kertaa, mutta kaupungille ei tuolloin tullut suotua silmäystäkään.)
Hotelli Alma osoittautui tosi kivaksi paikaksi, vaikkakin kolme eri tyylistä rakennusta kolkolla ratapihalla muodostavat vähän hassun ja epätasaisen kokonaisuuden.
Ulkoa päin Alma ei vanhaa puista päärakennustaan lukuunottamatta näytä kovin houkuttavalta, ja ilman word-of-mouthia (tai Googlen hakutuloksia :D) ei kyllä tulisi valittua tätä hotellia.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa. Huoneet ovat tilavia ja tunnelmaltaan elegantteja, kodikkaita ja romanttisia. (Ahh, punatiiliseinät... en tiedä mikä niissä on..!)
Yö Tornihuoneessa maksaa alkaen 188€ aamiaisineen, mikä ei ole kovinkaan paha hinta verrattuna vaikka pääkaupungin vastaavantyyppiseen majoitukseen.
Alman päärakennuksen ravintola on vanhassa rautatieläisten rakennuksessa. Vuodelta 1909 oleva rakennus tihkuu vanhanajan tunnelmaa, ja ravintola olikin mielestäni jopa elämyksellisempi paikka kuin Tornin huoneet.
Ruokasali on aivan mieletön...!
Ravintolassa järjestetään säännöllisesti myös konsertteja. Minunkin yöpymisiltanani siellä oli elävää musiikkia, mutta valitsin viettää illan toisessa ravintolassa. Alman ravintolassa maistelin lounasta.
Ruoka oli todella maittavaa. Alman keittiössä kokkaillaan lähiruoka-ajattelulla ja kaikki annokset saa muunneltuina, jos mieli tai ruokavalio niin tykkää :)
Itse en tällä kertaa kaipaillut tuunailuja. Otin alkuruoaksi Spirit of Mallaskoskella graavattua lohta ja pääruoaksi voissa paistettua siikaa keltajuuripyreellä. Erittäin hyvät annokset jotka olivat mukavan "rustiikkisia" ja samalla kauniisti lautaselle aseteltuja.
Ei mitään liian pikkurilli pystyssä -meininkiä, mutta arvokas ympäristö ja kaunis esillepano tekevät tunnelmasta hienostuneen. Suositeltu valkoviini oli myös nappi valinta.
Sitten lähdin tutustumaan Seinäjoen keskustaan.
Vierailuni ajankohta helmikuun lopulla ei säiden puolesta ollut paras mahdollinen, ja lauantai kosteassa harmaudessaan väritti Seinäjoen downtownin aika kolkoksi.
Vanha tori
Miltä kaupunki näytti?
Hyvin tyypilliseltä, aika tympeältä suomalaiselta laatikkorakennusten ja tikkusuorien teiden betonivoittoiselta paikkakunnalta. (Olen pahoillani, älkää loukkaantuko seinäjokelaiset, pidän omaakin kotikaupunkiani sellaisena etenkin kun sää on harmaimmillaan. Suomalaiset kaupungit vain ovat tällaisia...)
Ydinkeskusta ei herättänyt juurikaan sympaattisia ajatuksia. Sieltä puuttui lämpöä ja tunnelmaa. Hyvin vähän puutaloja, värejä, historiallisia rakennuksia tai puistoja. Paljon kiveä, suoraa ja suorakulmaista. Modernia, kylmää.
Mutta joo. Tiedän, että on todella epäreilua "arvostella" Seinäjoen keskustaa yhden päivän ja paskan sään jälkeen. Mutta tällaisia olivat tuntemukseni.
Seuraavan kerran kun tulen Provinssiin, täytyy kävellä keskustan halki kesäsään tunnelmassa.
(Ja hei - joen varren alue ON kyllä mukava <3 Kävelin siellä seuraavana päivänä.)
Illallisosoitteeni oli Ravintola Juurella Keskustorin reunalla.
Ainiin, sain kuulla että Seinäjoen tori on hiljattain siirretty tähän kohtaan kaupunkia. Vanha pieni "tori" (kuopiolaisena täytyy sanoa etten ihan heti olisi sitä toriksi tunnistanut) sijaitsi kauppakeskuksen edessä ja näkyy ylemmässä kuvassa; koulun pihalta näyttävä sementtiaukio jonka reunassa on lasten kiipeilyteline.
Kulinaristina etsiskelin Seinäjoen parhaita murkinapaikkoja, ja netin arvostelut liputtivat Juurella'n puolesta. Mukava "relaxed semi-fine-dining" -tyyppinen ravintola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, ja viihdyin siellä hyvän ruoan äärellä yli kaksi tuntia - pitkä aika omassa seurassa :D
Henkilökunta saa erityispisteet; tunsin oloni "friikkinä" yksin illastavana vieraana kameroineni tervetulleeksi ja täydellisesti huomioiduksi. Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja lämmintä sopivalla kaverillisella rentoudella, pysyen kuitenkin asiaankuuluvan kohteliaana. Sellaista palvelua, joka saa olon tuntumaan arvostetuksi ja toivotuksi asiakkaaksi, ja haluamaan tulla uudestaan. ❤️
(Harmillisesti Juurella-ravintola on nyt suljettu, kuten varmaankin valtaosa Suomen ravintoloista.)
Nyt on muuten todettava, että sai olla viimeinen kerta kun en tee muistiinpanoja ruoista!
Katson näitä helmikuun lopulla syömiäni annoksia, ja voin vain nyökytellä, että joo, olivat muuten kaikki tosi hyviä - mutta osaan kertoa Juurella-menukokonaisuudesta vain, että söin kalaa (kuten näkyy :D) ja jälkiruoaksi ehkä parhaan ja erikoisimman juustoannoksen jota olen koskaan maistanut.
Juurella Menu kalalla tai lihalla maksaa 54€ (ravintolan kotisivulla näyttäisi olevan virhe, siellä lukee 45€ mutta multa ainakin veloitettiin 54€). Menun saa myös kasvisversiona tai vegaanisena (nämä 45€). Neljän juoman juomapaketti maksaa 34€.
Mmm... kala pettää harvoin... kuten eivät paahdetut juurekset. 👌 Voissa paistaminen ei ainakaan haittaa makua... Mietin usein ravintoloissa, että laadukas voi on varmasti yksi avainjuttuja simppeleiden, paistettujen ruokien täyteläisessä ja aromikkaassa maussa. Tietysti myös paistotekniikkaa ja lämpötila luovat eron "mun kotikalan" ja taitavan kokin loihtiman restaurant-kalan välille ;)
Juustojälkkärissä oli kahta juustoa; alla pehmeä juusto ja päällä parmesan-raastetta, ja raaste oli muistaakseni maustettu ginillä, tai jollain alkoholilla joka tapauksessa. Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä..!
(Jos Juurella-ravintolan keittiömestari sattuu nyt lukemaan tätä niin saa lähettää korjauksen ;D)
Mun loppuilta? Olin jättänyt saunan ajastimella lämpenemään ja vietin yksinäisen saunaillan kera Pirkan ranskalaisen siiderin. 👍
SUNNUNTAI valkeni aurinkoisena.
Ahh, harmaus väistyköön...!
Nautin aamiaista Alman ihanassa ravintolassa. Aamiaisbuffet oli aika perustasoa; peruspuurot, leivät, jogurtit ja leikkeleet. Tähän voisi ehkä panostaa vähän..?
Toisaalta, arvostan myös hävikin pienennysajattelua; mitä vähemmän houkuttavia herkkuja hotelliaamiaisilla on tarjolla, sitä vähemmän jää hävikkiä kun asiakkaat eivät intoudu kasaamaan tarjottimilleen överilautasellisia.
Muuten - kuka tunnistaa itsessään lievän ärtymyksen (jep, voiko olla turhempaa...), jos kahvitilanteissa saatavilla ei ole kuin pieniä 1,25 desin kahvikuppeja..? Me isojen mukien kahvi-ihmiset joudumme kaatamaan kaksi, kolmekin pikkukupillista kerralla, kun eka kuppi menee jo käytännössä kävelymatkalla pöytään. Sarjassamme first world problems mutta teki mieli sanoa.
Kauppakadulta löytyi viimein kaunis puutalo! Laitoin siitä kuvan Instagramiin, ja sain heti tietää, että kyseessä on Alvar Aallon suunnittelema Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo.
Talossa toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo.
Apila-kirjasto josta kuvastuu Lakeuden Risti -kirkko
Tässä on ainoa konkreettinen kohdevinkki, jonka olin saanut Seinäjoelle: Pääkirjasto Apila.
Ja upea se onkin..! Sori Tampereen Metso, jäät toiseksi... (en ole koskaan tykännyt Metson arkkitehtuurista... Ja Helsingin Oodissa en, uskokaa tai älkää, ole vieläkään käynyt..!)
Apila-kirjaston muoto muistuttaa ylhäältä katsottuna apilaa, ja sen suunnittelussa on otettu vaikutteita japanilaisesta origamista.
Tänne voisi tulla koko päiväksi hengailemaan...
Lastenosaston Piilomaa pehmeine satuhuoneineen oli ihan mieletön, ainakin tämä aikuinen olisi halunnut ryömiä sinne pienten jatkoksi lukemaan ja lepäilemään... :)
Vierailuni antoisin kohde oli lopulta kuitenkin Kyrönjoen rannan alue lenkkipolkuineen. Pidän vesielementistä, ja oikeastaan viihdyn takuuvarmasti kaikkialla jossa yhdistyy vesi, luonto ja kaunis sää :)
Täällä oli mukava kävellä.
Edit. Sain Visit Seinäjoelta viestin Instagramiin. Kyseessä ei kuulema ole Kyrön- vaan Seinäjoki. Googlella tätä ei ole ymmärretty, vaan siellä itsepintaisesti nimetään Seinäjoen keskustan halki virtaavan joen haara Kyrönjoeksi. :) Asia selvä. Kävelin siis Seinäjoen vartta. 👍❤️
Ravintolalaivan kannella on varmasti kesällä elämää.... tai... ehkä kesällä 2021 seuraavan kerran...?
Minkähänlainen kesä meillä on edessä...?
Kiitos Seinäjoki, nyt me on viimein tavattu kunnolla ja sinulla on kasvot :) Tai pienellä siivulla sinua, Seinäjoki on laajalle ulottuva kaupunki josta keskusta muodostaa lopulta vain hyvin pienen osan. Uskon, että ympärillä on paljon muutakin kuin sementtiaukioita ja suorakulmioita. <3
Vaikka löytyy sementin keskeltä pehmeyttäkin, kuten Alma, Apila ja Juurella. :)
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Seinäjoelle:
MUITA KOTIMAAN MATKAILUJUTTUJANI:
🇫🇮 JYVÄSKYLÄ
🇫🇮 KEMI
🇫🇮 KUOPIO
🇫🇮 HÄMEENLINNA
🇫🇮 FISKARS
🇫🇮 PORVOO JA KOTKA
🇫🇮 LAPPEENRANTA JA IMATRA
🇫🇮 SAVONLINNA
🇫🇮 ROVANIEMI
🇫🇮 LAITIKKALA
🇫🇮 FRANTSILA
🇦🇽 LEMLAND
🇦🇽 AHVENANMAAN TOP 3 MAJAPAIKAT
🇦🇽 AHVENANMAAN SADONKORJUUJUHLAT
🇦🇽 MAARIANHAMINAN RAVINTOLAOPAS
Jess, viimein sain testattua Essen meikkivoiteen! Tätä postausta on minulta kyseltykin, ja täältä se nyt tulee.
Probioottisen ihonhoitotrendin edelläkävijöihin kuuluvan, laadussa tinkimättömän eteläafrikkalaisen Essen meikkivoiteet olivat juuri sellainen kokemus jota odotinkin; huolellisesti hiotut, hoitavat ja iholla äärimmäisen hyvin toimivat koostumukset.
Kasvoilla Esse-meikkivoide, sävy 3
Sävyjä Essen meikkivoiteissa on 10.
Sain Jolielta testiin sävyt 3 ja 5, ja muita kun en ole livenä nähnyt, lainaan tähän Jolien verkkokaupan sävykuvaukset:
– 1 erittäin vaalealle iholle, neutraali pohjasävy
– 2 erittäin vaaleasta vaalealle iholle, kellertävä pohjasävy
– 3 vaaleasta keskivaalealle iholle, kellertävä/neutraali pohjasävy
– 4 vaaleasta keskivaalealle iholle, punertava pohjasävy
– 5 keskivaalealle iholle, oliivinen pohjasävy
– 6 keskitummalle iholle, neutraali lämminpohjainen sävy
– 7 keskitummalle iholle, neutraali lämminpohjainen sävy
– 8 keskitummasta tummalle iholle, lämmin pohjasävy
(Joliessa on myynnissä kahdeksan sävyä).
Minun iholleni sävyt 3 ja 5 tuntuivat sopivan melkein yhtä hyvin. Ehkä vitonen istuu vielä paremmin kesällä, kun iho on saanut lisää lämpöä auringosta.
Ennenkuin katsellaan lisää ihoakuvia, seuraa jo hehkutusosuus:
✨ Tässä meikkivoiteessa on SPF 30-suojakerroin ja se levittyy kuin unelma..! ✨
Siis ai että! En olisi uskonut että SPF 30:n sisältävä, ja vielä luonnonkosmetiikan meikkivoide, voi levittyä näin upean vaivattomasti..! Silkkinen, kostean tuntuinen, ohuen voidemainen ja juuri sopivasti ravitsevan tuntuinen meikkivoide liukuu iholla kuin siinä ei mitään UV-suodattimia olisikaan. Aivan mieletön!
Muita knoppitietoja Essen meikkivoiteesta:
IHOTYYPPISUOSITUS
Näissä huomaan olevani usein eri mieltä valmistajan kanssa, niin myös tällä kertaa. Essen mukaan meikkivoide sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti ikääntyneelle mutta myös iho-ongelmaiselle (akne, rosacea, atopia, pod yms.). Niin se "teknisesti" varmasti sopiikin (tarkoittaen, että koostumuksen rasvapohja on mm. pyritty kehittämään siten, ettei se tuki rasvaista ja epäpuhdasta ihoa), mutta käytännössä näin ravitseva eli rasvavoittoinen meikkivoide kuitenkin sopii ihanteellisimmin kuivemmalle iholle.
Rasvoittuvalla iholla esimerkiksi näin rasvainen meikkivoide yksinkertaisesti usein liukuu paikoiltaan.
Oma suositukseni olisikin Essen meikkivoiteen osalta normaalista kuiva, herkkä ja ikääntynyt iho. Esse Foundation ei kuivu täysin kuivaksi, vaan pinta jää kevyesti "kosteaksi", mikä puhuu kuivan ihotyypin puolesta. Minunkin iholleni tämä on hitusen liian ravitseva. Kuiva iho varmasti rakastaa Essen meikkivoidetta. ❤️
Vielä testaamani sävyt lähikuvassa. Kuvat saa klikattua isommiksi. (Kännykällä ei tietysti paljon auta 😄 - ehkä joku vielä lukee pöytäkoneellakin...)
Sävy 3
Jälki on hyvin luonnollista ja kaunista. Pinta jää himmeän kuultavaksi, ei selkeän hohtavaksi.
Essen meikkivoide levittyy erinomaisen hyvin myös sormin, mikä on etenkin luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden kohdalla (ainakin mun henk.koht. kokemuksella) enemmän poikkeus kuin normi. Esse Foundation on niin notkeaa ja "kosteaa", että on vaikea kuvitella miten se voisi karahtaa tai kökkööntyä ihon kuiviin tai röpelöisiin kohtiin.
Sävy 5
Kestävyydestä - koska Esse on ravitseva meikkivoide eikä siis asetu iholle puuterimaisen kesto- tai "second skin" -meikkivoiteen tavoin, sen kestävyys ei ole ainakaan omalla ihollani yhtä hyvä kuin "kuivakampien" tai kuivemmiksi kuivuvien meikkivoiteiden kesto.
Korallipersikkaiseen lookkiin käytin Essen meikkivoiteen lisäksi tämän hetken lempimeikkejäni. (Tai onhan nämä kaikki olleet lemppareita jo pidempään, Urban Decayn luomiväriä lukuunottamatta jonka vasta hankin, mutta persikkaiset sävyt olivat monta vuotta tauolla hiusvärin takia :))
MEIKKIPOHJA
Esse Foundation, sävy 3
Maybelline Fit Me -peiteaine, sävy 20
Lily Lolo -mineraalipuuteri, sävy Popcorn (hyvin kevyesti nenällä ja poskipäillä)
Lavera Columbine Pink -poskipuna 😍
SILMÄT
Urban Decay Eyeshadow Primer Potion, sävy Eden
Urban Decay -luomiväri, sävy Fireball (koko luomella)
(Fireball on ihana duochrome joka shiftaa pinkin korallin ja kultaisen persikan välillä <3)
L'Oreal Paris -luomiväri, sävy Natural Peach (luomivaon sisäkaaressa ja Fireballin yläpuolella)
Yves Rocher -luomiväri, sävy Melon Nature (kulmaluulla)
Sephora Colorful Eyeliner Waterproof, sävy 3
Sephora Lashcraft Big Volume -maskara
Benecos-kulmageeli, sävy Clear
Dermosil-kulmakynä, sävy Medium
HUULET
100% Pure Anti-Age Lipstick, sävy Foxglove 😍
Sitten se erityisen kiva osuus :)
Voit nyt voittaa itsellesi oman Essen meikkivoiteen, arvo 66€.
Osallistut arvontaan vastaamalla kilpailukysymyksiin:
Arvonta toteutetaan yhteistyössä Jolie-verkkokaupan kanssa. Kurkkaa Essen valikoima Jolien sivuilta täällä. :)
Voittaja saa valita toivomansa sävyn. Jolien henkilökunta auttaa mielellään sopivan sävyn valinnassa.
Edit. Arvonta suoritettu, onni suosi nimimerkkiä veeralintu. Voittajaan on otettu yhteyttä. :)
Esseen voit tutustua mm. tässä mun esittelypostauksessa vuodelta 2016:
Esse - probioottista ihonhoitoa
Joliessa on muuten vielä kuun loppuun kivoja Esse -pakettitarjouksia eri ihotyypeille. Esse on niitä merkkejä, joiden tuotteet ovat hyvin harvoin alennuksessa, sillä alennuskampanjat eivät kuulu brändin tapaan markkinoida itseään.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Lavera on tänä vuonna uudelleenlanseerannut hiustuotteensa ja jesh, vihdoin se tapahtui!
Nimittäin: hoitoaineiden koostumus on viimein päivitetty kunnolla selvittäväksi ja silottavaksi = reseptiikkaan on lisätty selvittävät ystävämme kvaternääriset ammoniumyhdisteet (tuttavallisesti kvatit ;))!
Shampoot ovat olleet ihan loistavia jo aikaisemminkin, mutta nyt ne ovat, jos mahdollista, vielä parempia.
Tämä on Laveran kolmas hiustuotepäivitys sen jälkeen kun itse "hyppäsin Laveran kelkkaan", eli aloin tehdä brändin kanssa yhteistyötä. Kehitys luonnonkosmetiikan hiustuotteiden osastolla on kymmenessä vuodessa ottanut niin suuria harppauksia, ettei näitä vuoden 2020 versioita voi edes verrata vuoteen 2009. Tutustuessani Laveran hiustuotteisiin ensimmäisen kerran oli hoitoaineiden emulsiokoostumus ohuen "puuroista" ja shampoon geeli hyytelömäistä. :)
Laveran hiustuotelinja vuosimallia 2020 näyttää tältä:
Minulla on ollut näistä testissä Colour & Care - sekä Expert Repair -parivaljakot. Lisäksi olen testannut Repair & Care -hoitoaineen.
YLEISESTI
MUN SUOSIKIT:
Tähtiainesosat: makadamiaöljy, oliiviöljy, herneproteiini
Mun hiuksia kun katsoo, voi ymmärtää, että niiden hoitoon sopivat "erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten" tuotteet.
Värinpoisto-operaatio elokuun lopussa aika lailla nollasi kaikki huolellisella (Curly Girl) hoidolla saavuttamani tulokset ja samensi terveen kiiltävät hiukseni, joten nyt mennään niillä kaikkein hoitavimmilla aineilla. (Ja siltikin hiukset palautuvat oikeasti vasta kun värinpoistossa vaurioitunut hius on kasvanut ulos...)
Nämä tuoksuvat niin hyvälle! Ahh! Tostan: niiiin hyvälle..! Expert Repair -kaksikossa on kaikkein makein ja, sanoisinko täyteläisin tuoksu uuden sarjan tuotteista. Makeus on pehmeää ja pähkinäistä, ei imelää. Mä tykkään tosi paljon!
Normaalistihan en käytä sulfaattipitoisia shampoita koska noudatan Curly Girl -rutiinia, mutta rutiini ei siihen hajoa että välillä testaa myös sulfaatillisia shampoita, joten tämänkin olen testannut. Erittäin miellyttävä koostumus, kuten tuli yllä jo shampoista yleisesti todettua; hyvä geelikoostumus joka levittyy hyvin ja suoriutuu moitteettomasti. Koostumuksessa pesevyys ja kevyt hoitavuus ovat juuri sopivassa balanssissa.
Vaahtoavuus on ihan ok, mutta ei mitenkään megarunsasta ja -liukasta. Vaahtoamaton ”no poo”-shampoo kun on jo pitkään ollut suosikkini, en enää itse oikeastaan edes kaipaa shamposeen runsasta vaahtoa.
Hoitoaineessa on oikein kiva kattaus hoitavia aineita; signature-kaksikko kvinoa & kvatin lisäksi pullo on syönyt pehmentävää makadamia- ja oliiviöljyä, kosteuttavaa aloe veraa sekä kosteuttavaa ja vahvistavaa herneproteiinia.
GLOSS & SHINE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: avokado ja acaimarjauute
Kevyt ja lempeän, miedon marjaisan tuoksuinen hoitoaine. Sopii normaaleille ja kiillottomille hiuksille.
REPAIR & CARE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: viinirypäleensiemenöljy, saksanpähkinäuute, kaurauute, herneproteiini
Melkein yhtä hyvä kuin "isosisko" Expert Repair, pehmentää ja selvittää tosi hyvin ja tässäkin on pehmeän makea tuoksu (Gloss & Shinea voimakkaampi). Sopii kuiville ja /tai käsitellyille hiuksille.
Tähtiainesosat: granaattiomenan siemenuute, karpalouute, gojimarja, herneproteiini
Makean marjaisen tuoksuiset Colour & Care -tuotteet on kehitetty värjätyille hiuksille. Tästä voi heti päätellä, että shampoossa on miedommin pesevä ja vähemmän sulfaattipitoinen koostumus kuin muissa shampoissa, sillä väriä säästävissä shampoissa voimakkaimmin pesevien sulfaattien pitoisuus ei koskaan voi olla korkea.
(Nörttitietoa: vaikka näetkin incissä 'sodium coco-sulfaten' heti veden jälkeen, sen pitoisuus on värjättyjen hiusten shampoossa silti alempi kuin esimerkiksi normaalien hiusten shampoossa, ja vastaavasti aputensidien osuus, Laveran shampoissa 'lauryl glucoside' ja 'coco-glucoside', on isompi. 👌)
Tämä arvostelu on siitä tylsä, että joudun näistäkin vain toteamaan, että tasaista laatua ja tykkään näistäkin. Värjätyt hiukset kun omaan, saatoin todeta, että väri ei tosiaan ollut sen haalistuneempi Lavera Colour & Care -shampoon jälkeen kuin sulfaatittomankaan.
Makea tuoksu näissä on aika voimakas, eli heads up tuoksuherkät.
Miedoin tuoksu on Basis Sensitiv -shampoossa ja -hoitoaineessa.
Laveran uudet hiustuotteet ovat nyt kaupoissa :)
Hinta 9,90€ (shampoo 250 ml ja hoitoaine 200 ml).
Aina ajankohtainen aihe. Tästä someajan surullisesta(kin) ilmiöstä on varmasti jo kaikki kirjoitettu ja sanottu, mutta jätän itsekin viimein oman kontribuutioni aiheeseen.
Osan tästä olen kirjoittanut jo kuukausia sitten. Puolikin vuotta sitten. Aiheesta tuli kaikkien julkista blogia kirjoittamieni vuosien jälkeen itsellenikin kipeän omakohtainen.
Nyt lähestyn aihetta kahdesta teemasta.
Korona-ajan tuntemuksiani sanoittaneeseen kirjoitukseeni tuli muuan kommentti, joka käynnisti yleistä keskustelua siitä, mistä tällainen jopa julma käytös toisia, tuntemattomia ihmisiä kohtaan johtuu.
Eräs lukijani kommentoi aiheellisesti:
”Nyt ei ehkä ole hyvä purkaa ihan kaikkia syvimpiä tuntoja someen ja nettiin, koska vastaanotto voi olla osin ikävää. Ihmisillä on pinna kireällä ja se tulee tästä vielä kiristymään.”
Totta.
Korona ahdistaa ihmisiä syystäkin. Olemme huolissamme ja neuvottomia. Tilanne on tavallisen ihmisen hallinnan ulkopuolella, totaalisesti. Voimme vain lukea uutisia, seurata läheistemme kuulumisia, noudattaa annettuja ohjeita parhaamme mukaan ja toivoa parasta. Mutta tilanne ei ole hallinnassamme. Hallinnan täysi puute aiheuttaa huolta ja arkista ahdistusta syvempää pelkoa, joka purkautuu eri tavoin.
Esimerkiksi purkamalla pahaa oloa sivullisiin.
Ihmisellä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve yrittää hallita ongelmatilanteita edes jollain tavalla, ja kun emme voi hallita virusta, yritämme hallita toisten tekemisiä. Pahan olon ja epävarmuuden kasvaessa muiden ihmisten valintojen, tekemisten ja ei-tekemisten arvostelu on toisilla ylittänyt kohtuuden. Itsehillinnän murennuttua tulee sanottua vaikka mitä vailla mitään harkintaa. Tämä vain kasvattaa yleistä huonoa oloa.
Myötätunto. Empatia. Kyky asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää, miksi hän toimii tai tekee näin. Kärsivällisyys. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Nämä ovat nyt sitä mitä tarvitsemme. Emme arvostelua ja syyttelyä.
Läheisen toiminnan kriittinen tarkastelu voi olla perusteltuakin, mutta pysähtyisimmekö miettimään, millä lailla tuomme tämän kritiikin esiin? Auttaako ilkeä moite meitä maailmanlaajuisessa kriisissä? Se tuo sanojalleen ehkä hetken helpotuksen oman pahan olon keskellä, mutta ei vie yleistä tilannetta millään lailla eteenpäin tai tee pandemian hallintaa paremmaksi.
Ehkä sanat voi jättää sanomatta ja ymmärtää, että me kaikki olemme tässä yhdessä, yhtä avuttomina ja hämmentyneinä, selviytymiskeinonamme vain tehdä parhaamme. Sillä jokainen voi tehdä vain parhaansa sen hetkisillä resursseillaan. Harkittu piittaamattomuus ja aie tehdä pahaa muille on eri asia.
Toinen lukijani jätti korona-tuntemusten keskusteluun repliikin, ettei ”ketään saisi tuomita näin kohtuuttomalla vihamielisyydellä, kun itse väistämättä tarkastelee asioita avaimenreiästä tuntematta kokonaistilannetta tämän jutun ympärillä.”
Tässä oli yksi merkittävä avainsana. Avain, juuri. Sivulliset tarkastelevat toisten tilanteita aina avaimenreiästä.
Oli sitten kyse somesta, naapureista, kaverin perheestä, koulun opettajasta; meillä on toisten tilanteisiin vain sen kokoinen aukko, millaisen toinen on meille avannut ja mitä raottanut.
Reiästä voi näkyä ruusutarha, mutta emme näe sen ulkopuolelle mahdollisesti jääviä rikkaruohoja, soramonttua tai orjantappuroita.
Kuitenkin ihmismielellä on luontainen taipumus piirtää reiästä avautuvan maiseman ympärille loput. Se mitä emme tiedä ja tunne, sen kuvittelemme. Sen väritämme ja sanoitamme. Paletissa käytämme värejä niistä tiedoista ja oletuksista, joita olemme toisesta keränneet. Rakennamme sen todellisuuden, jota emme näe.
Tässä pitäisi olla hyvin varovainen.
Vaikka taipumus tähän on täysin luontainen ja jopa automaattinen, emme voi lähteä tekemään julkisia oletuksia toisen tilanteesta tämän päässämme rakentaman maailman kautta.
Miksi kuitenkin teemme niin? Ikään kuin – emme voisi estää sitä. Olemme piirtäneet kuvan, ja jostain syystä alamme herkästi uskoa siihen, pidämme sitä todempana kuin avaimenreiän ulkopuolelle jäävää, piilossa olevaa oikeaa todellisuutta. Psykologisesti mielenkiintoista. Mutta kunpa asia jäisikin psykologisen mielenkiinnon tasolle.
Ikävä kyllä moni käyttää tätä itse rakentamaansa todellisuutta ja toisesta tekemiään oletuksia satuttamiseen.
NettikiusaaminenSomesta on tullut tälle käytökselle surullisen kuuluisa näyttämö. Ihmiset purkavat pahaa oloaan kyberhaarniskan piiloista. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, yhteisökiusaaminen, keskustelupalstakiusaaminen, somessa vaikuttavien kiusaaminen.
Moni bloggaaja, tubettaja ja IG-vaikuttaja on kokenut kiusaamista. Siitäkin on tullut ikään kuin arkea. Se vain - - ”kuuluu asiaan” joidenkin mielestä, kun henkilö kerran on valinnut olla omilla kasvoillaan ja nimellään netissä.
”Kritiikki pitää kestää”. Niin pitääkin, tästä olen samaa mieltä. Mutta ’kritiikki’ ja asiallinen, negatiivinenkin palaute ovat eri asia, kuin asiattomat kommentit joiden ainoa tehtävä on satuttaa vastaanottajaa. Jokainen ymmärtää eron ilkeän kommentin ja aidon, kriittisen palautteen välillä. Ilkeä kommentti on harkittu sivallus, ei rakentavaa dialogia tavoitteleva palaute.
Minua ei ole kiusattu Karkkipäivä-vuosina. Näin olen kokenut. En ehkä ole tarpeeksi provosoiva tai kirjoita riittävän tulenaroista aiheista. Meikeistä ja naamarasvoista tai Kreikan matkafiilistelyistä on vaikea kehittää nasevaa ja aidosti satuttavaa ilkeilyä.
Jotta voi satuttaa, täytyy tietää toisesta jotain syvempää, henkilökohtaisempaa.
Olen kirjoittanut Karkkipäivässä paljon henkilökohtaisistakin teemoista. Nämä(kään) aiheet eivät ole kirvoittaneet vyön alle meneviä kommentteja. No, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 11-vuotisessa blogihistoriassa voi kaiketi pitää hyvänä, jos sivalluksia ja totaalisia (tai tahallisia) väärinymmärryksiä on tullut vain muutamia.
Kunnes erosin.
//
Ero.
Onko elämässä moniakaan yhtä kipeitä asioita.
Ero elämänkumppanista voi olla kuin kuolema. Läheinen menee pois elämästäsi eikä häntä enää ole. Onko sillä väliä, onko hän fyysisesti kuollut; tunne ja kokemus voi olla sama. Häntä ei enää ole minulle. Ihminen, joka on ollut perhe, rakas, vieressä kulkenut, elämää jakanut kumppani, on poissa. Eikä vain hän. Hänen läheisensä, sisaret, veljet, vanhemmat, mökit, kodit, koirat, kissat. Menetys voi kattaa aivan valtavan osan elämää.
Sitä kipua ei voi kuvailla. Eikä sitä tarvitse kuvailla. Ero tai muu läheisen menetys on sen tasoinen henkilökohtainen kivun ja särkymisen tila, että sen yksityisempää paikkaa ei ole. Ihminen on hauraimmillaan.
Kun oli selvää, että joutuisin luopumaan rakkaimmastani 15 yhteisen vuoden jälkeen, kun viimein todella oivalsin sen, maailmani yksinkertaisesti särkyi.
Jakauduin. Minun oli pakko, että selviäisin.
Yhtäällä oli särkynyt mieli, johon vain koski. Koski, koski niin paljon.
Toisaalla oli ehjä mieli. Joka suojasi särkynyttä sillä ainoalla keinolla, joka minulla on ollut läpi elämäni. Ilahdutan toisia ja olen hyödyksi. Silloin minulla on merkitystä. Silloin voin perustella olemassaoloni tärkeyden. Saan siitä voimaa ja jaksan.
Teen töitä. Kirjoitan. Teen meikkitutorialin. Hoidan sisareni koiraa. Julkaisen ruokareseptin. Otan kuvia ja jaan niitä. Yritän auttaa, kun joku pyytää apua tai neuvoa.
Olen iloinen ja merkityksellinen kun tunnen, että teen jonkun iloiseksi, hyödytän ja osallistun. Aina on ollut niin.
En kertonut blogissa että olen eronnut.
Olisiko pitänyt? Olisinko pystynyt?
Kuuluiko minun kertoa?
Ei tietenkään.
Miten te kertoisitte kymmenille tuhansille tuntemattomille ihmisille, kun kohtaatte sellaisen surun, ettei oma mielikään sitä voi ymmärtää?
Yksi päivä kerrot seerumeista. Ja sittenkö vain:
”Hei kaikki. Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että kaikki olisi pahaa unta. Että aamulla herään suihkun ääneen, kuin Pamela Ewing Dallasin kaudella 9, ja siellä olisi Bobby suihkunraikkaana. Eikä mitään pahaa olisi koskaan tapahtunut.”
Erosta ei ole välttämättä helppoa kertoa edes sisarille. Äidille. Parhaalle ystävälle.
Miten kertoisit sitten internetjulkaisun tuntemattomille lukijoille?
//
Se, mistä haluan kirjoittaa, ovat ne velvollisuudet, joita jotkut ihmiset asettavat netissä vaikuttaville henkilöille.
On heitä, joiden mielestä netissä julkisesti kirjoittavan pitää kertoa, kun heitä kohtaa henkilökohtainen tragedia. Vähintään siinä tapauksessa, että kriisiin liittyy henkilöitä tai asianhaaroja, joista kirjoittaja on aiemmin kertonut lukijoille.
”Olet kertonut meille, että sinulla on lapsi / koira / mies / tyttöystävä. Totta kai sinun kuuluu kertoa meille, jos lapselle / koiralle / puolisolle / lemmikille tapahtuu jotain, mikä olennaisesti vaikuttaa elämääsi. Olethan kertonut siitä elämästä meille. Se kuuluu meille. Olet valinnut kertoa – joten sinun täytyy kertoa jos jokin muuttuu. Ei ole reilua, jos et kerro kaikkea.”
Jopa: ”Olet epärehellinen, jos et kerro”.
En ole koskaan ollut yhtä tyrmistynyt.
Kun mieheni katosi Karkkipäivän riveiltä, aloin saada viestejä.
”Koskahan ajattelit olla rehellinen lukijoillesi?”
”Niin, tarkoitit varmaan kirjoittaa ex-miehesi.”
Blogiin. Jopa sähköpostiin. Keskustelupalstoilla puitiin epärehellisyyttäni, kun en kertonut suoraan eronneeni.
Arvaatteko sattuiko.
Ja - kun viimein tänä keväänä olin vahvistunut tarpeeksi kertoakseni blogissa erosta, sain tähän kirjoitukseen muutamia - ymmärrettävästi julkaisematta jääneitä - kommentteja, joissa kirjoitustani kuvattiin maailman itsekkäimmäksi teoksi.
Mitä tällaiseen voi sanoa. No, sanon sen tässä kirjoituksessa viimein.
Kirjoitan sivustoa internetissä. Kirjoitan ripsiväreistä, kasvonaamioista ja hyttysistä Kevolla. Välillä myös kipupisteistäni, epävarmuuksistani sekä soijamaidon ja kermatilkan täydellisestä liitosta, kun ne sekoittuvat aamukahviini.
Kirjoitan siitä, kuinka itkettää, kun sanat ovat kadonneet minun ja vanhan ystävän välillä.
Kirjoitan siitä, että olen niin onnellinen, että pelottaa aivan helvetisti.
Niin paljon, että odotan, että lentokone putoaa joka kerta kun lennän.
Kirjoitan myös siitä, että mokaan ja testaan itsekontrollini rajoja.
Kirjoitan siitä että kuntoilen, vihaan kuntoilua, opettelen hölkkäämään, nostan kahvakuulaa, teen punnerruksia, mittaan sykkeen.
Joskus sytytän retkikeittimen hämärässä.
Mutta minun ei tarvitse kirjoittaa siitä, kun kaikki hajoaa.
Minun ei tarvitse kirjoittaa sitä, kun rakkaus loppuu.
Kenenkään ei tarvitse.
Moi! Meikkivoidevinkki tarjoushaukoille! :)
Kerroin aiemmin, että Laveran tosi suosituksi kohonnut Soft Liquid -meikkivoide jää pois kun laveralaiset keksivät lanseerata hyvinkin nopealla aikataululla uuden, vielä ohuemman ja kosteuttavamman Hyaluron Liquid -meikkivoiteen.
Tosi moni tykästyi Soft Liquidiin, mm. meikkitaiteilija Miia Johansson kuuluu sen puolestapuhujiin, joten haluan vinkata teille "Softin" faneille, että nyt kun se tosiaan jää pois, myydään viimeisiä kappaleita maahantuojan verkkokaupassa puoleen hintaan.
Softis lähtee nyt hintaan 10,78€ (norm. 21,55€). Verkkokaupan tarjouksiin pääset tästä.
Sävyt:
00 Ivory Rose - viileä (hyvin) vaalea
01 Ivory Light - lämmin vaalea
02 Ivory Nude - neutraali (medium)vaalea
03 Honey Sand - neutraali medium
Mun alkuperäinen esittely Soft Liquid -meikkivoiteesta löytyy täältä.
Berry Pastel huulilla
Meillä on nyt verkkokaupassa paljon poistuvia tuotteita tarjouksessa, joten kannattaa kurkkia jos sieltä löytyy jotain muitakin suosikkeja tai muuten vain hyviä löytöjä. :)
Oma tärppini ilmeisen Soft Liquidin rinnalla on viime kesän Limited Edition -kokoelman upea Berry Pastel -huulipuna, joka on jopa -86% (!!) tarjouksessa. Näitä on enää muutamia kappaleita, jos ihastuttavan marjainen vadelmapuna hintaan 2,48€ kiinnostaa niin ei muuta kuin nopeasti kauppaan :)
Toinen Limited Edition -tarjoustuote on Soft Glow Highlighter sävyssä Golden Shine 3,16€
Vielä tämä:
Hampaiden hellävarainen Black & White -hiilivalkaisujauhe, josta itselläni on hyviä kokemuksia, on sekin puoleen hintaan ja napsahtaa mukaan hintaan 10,50€.
Näillä hampailla, näissä tunnelmissa...
Oikein hyvää viikonloppua kaikille :)
Kulmakarvat ovat taas ojennuksessa 👌
Laminoinnin tulos oli tällä kertaa mielestäni jopa vielä parempi kuin edellisellä kerralla.
Ennen - jälkeen.
Taas voi vain haukkoa henkeään - miten nämä voivat olla samat karvat...!
Juttelimme kulmienlaittajani kanssa vallitsevasta tilanteesta. Osa kauneushoitoloista laittoi ovensa saman tien kiinni kun vakavampi tilanne maaliskuussa saavutti Suomenkin, osa laittoi kiinni vasta kun sitä suositettiin, osa pitää edelleen auki. Tilanne on kaikkea muuta kuin helppo, kuten jokainen yrittäjä tietää.
Jollain pitäisi elää ja maksaa laskut. Kritiikkiä ja kyseenalaistusta tulee jonkin verran.
Asiakkaita kuitenkin käy. Työntekijöillä on kaikilla maskit ja hanskat, useimmilla asiakkailla ei.
Hoitolan Kerlin kuvaamat kulmakarvani: lähtötilanne / Instagram-pörheiksi harjatut / muotoonsa asetellut
Minäkin kuulun heihin jotka ovat tulleet asiakkaaksi vaikka ei pitäisi. Vai, pitäisikö..? Kuten hiljattain kirjoitin, suosituksia, mielipiteitä ja näkökantoja on lukemattomia. Kaikista ei-välttämättämistä kontakteista tulisi pitäytyä. Totta kai kauneuskäsittelyistäkin. Kuten myös mökkeilystä.
Mutta kun kysyy mökkikunnilta ja kauneusalan pienyrittäjiltä, heillä on tietysti eri näkemys. "Kuolemme ilman mökkeilijöitä. Haluamme, että he tulevat." "En voi ostaa lapsilleni ruokaa ilman asiakkaita".
Helppoja ratkaisuja ei vain ole.
Nopea huomio kahdesta sävytetystä silmämeikinpohjustajasta. (Että olisi jotain uuttakin informaatiota/kokemuksia postauksessa...)
Olen aiemmin käyttänyt Urban Decayn klassista, väritöntä (tai hyvin läpikuultavaa) perus- Eyeshadow Primer Potionia. Nyt ostin vaihteeksi sävytetyn version, ihon sävyisen Edenin.
Ostin samalla pitkästä aikaa toisen luotto-silmämeikinpohjustajani, MACin voidemaisen Paint Pot -luomivärin sävyssä Soft Ochre. En ole käyttänyt tätä tosi pitkään aikaan ja nyt kun halpisversioni (Indelible) tästä on loppumassa, päätin ostaa alkuperäisen.
Täytyy sanoa, että tykkään MACin Paint Potista enemmän kuin UD:n Edenistä.
Urban Decayn pohjustaja on ohuempaa, kuten voi tietysti odottaa kun se on primer-funktiolla markkinoitava tuote ja MAC Paint Pot on luomiväri. Soft Ochre on sävyltään lämpimämpi kuin Eden, ja koostumukseltaan voidemaisempi ja peittävämpi.
UD Eden tuntuu Paint Pottiin verrattuna vähän kuivakalta. Mutta aivan erinomaisesti se silti suoriutuu työstään, meikki ei todellakaan hievahda edes saunassa Urban Decayn pohjustuksella. (Huomaan, että MACiä en ole vielä testannut saunassa..! :D)
Swatch-kuvassa Eden näyttää peittävämmältä, koska vaalea sävy erottuu iholtani Soft Ochrea paremmin.
Kummatkin tulee epäilemättä käytettyä! :)
Mun ikä.
En olisi ikinä blogia aloittaessa osannut kuvitella, että kirjoitan tätä vielä 4-kymppisenä. En ikinä.
Kun kirjoitin Karkkipäivän ensimmäiset sanat, olin juuri täyttänyt 30. Vuodet kuluivat. Opettelin ymmärtämään seerumeita ja päivittelin aurinkosuojan tärkeyttä.
Välillä vitsailin, että jossain vaiheessa voin ehkä oikeasti alkaa kirjoittamaan ikääntyneen ihon tarpeista ja hoidosta. Vaikka aika tuntui menevän nopeasti, en siltikään uskonut, että bloggaan niin pitkään, että jonain päivänä vielä todella kirjoitan rypyistä ja pigmenttiläiskistä.
Sitten se aika tuli, ja yhä vain bloggaan. ❤️
Ihoni on edelleen hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja saan varmasti kiittää siitä paljolti perimää. Toki myös elämäntavat ovat vaikuttaneet, uskon.
Vaikka ihoni on hyväkuntoinen, myönnän, että hyvin nopeasti ilmestyneet juonteet aiheuttivat alussa jonkinlaista epävarmuutta. En olekaan "ikinuori", niinkuin olin ehkä halunnut kuvitella tallentaessani sileää 3-kymppistä ihoani blogin sivuille. Myönnän välillä tunteneeni halua photoshopata ryppyjäni. Silmämeikkikuvissa ne tekivät minusta yhtäkkiä paljon vanhemman näköisen...
Kunnes kypsyin ikääni ja kokemukseen, että minähän olen paljon vanhempi. ❤️ Monta vuotta vanhempi kuin aloittaessani blogin.
Aloin iloita ikääntyneen ihoni hoidosta ja uusien kauneudenhoitoalan tehoaineiden testailusta. Tämähän on kivaa! Erityisen kivaksi se on muuttunut huomattuani, että oikeasti on olemassa aineita jotka vaikuttavat ikääntymisen merkkeihin. Nyt anti-age-vaikutteisten aineiden testailu on uusi rakas harrastukseni, voi melkein sanoa :)
Tänään kirjoitan kokonaisvaltaisesta ihon anti-age-hoidosta. Ihonhoito ei ole vain kosmetiikkaa, sen tietävät (toivon mukaan) kaikki. Kosmetiikka on yksi pala, elintavat, ravinto ja liikunta sekä perimä ovat muita paloja. Myös ympäristö vaikuttaa.
Ravinto vaikuttaa ihoon merkittävästi. Hyvät rasvat sekä runsas puhtaan veden juonti vaikuttavat suoraan ihomme rasva/vesitasapainoon ja sitä kautta suojabarriääriin. Terveellä iholla on sopivassa suhteessa sekä lipidejä että vettä. Syöttämällä kehomme soluille hyvää rakennusmateriaalia, annamme iholle parhaat lähtökohdat pysyä terveenä, kimmoisana ja suojautumiskykyisenä.
Hyviä rasvoja ovat pehmeät rasvat kuten oliiviöljy ja muut kasviöljyt. Pehmeää rasvaa on myös avokadossa, pähkinöissä, siemenissä sekä rasvaisessa kalassa. Syön näitä päivittäin.
Värikkäät kasvikset ovat toinen lautasmallini kulmakivi, lautasellani on aina vähintään puolet kasviksia kuten tomaattia, parsakaalia, kukkakaalia ja paprikaa.
Purkista otan talvisin D-vitamiinia ja keväisin ja kesäisin beetakaroteenia (aurinkokapselit).
Ympäri vuoden syön kollageenilisäravinnetta (Oslo Skin Lab) joka pitää ihon kimmoisana ja vastustuskykyisempänä ryppyjä ja muita ikääntymisen merkkejä vastaan.
Syön ympärivuotisesti myös monivitamiinitabletteja, tällä hetkellä käytössä Ultra Woman Sport -tabletit joissa on A-, C, D, E ja K-vitamiinia sekä mm. foolihappoa, niasiiniamidia, sinkkiä ja biotiinia.
Runsas veden juonti on jäänyt pysyväksi tavaksi, mistä olen tosi iloinen.
Veden juonti oli minulle pitkään haaste, ja sain suunnilleen väkisin juotua lasin tai kaksi päivässä. Join mieluummin teetä tai maitoa (jep - on ollut aika jolloin olen juonut janojuomana maitoa...! Pääsin tästä tavasta vasta päälle 3-kymppisenä...)
Nykyään juon vähintään 1,5 - 2 litraa puhdasta vettä päivässä. Siihen päälle tulee vielä kasvisten (ja kahvin) sisältämä neste. Kehonkoostumusmittauksessa onkin todettu, että kehoni vesitasapaino on erinomainen. 👍
Liikunta, säännöllinen ruokailurytmi ja tupakoimattomuus ovat olleet minulla pitkään kunnossa. Nuo muut eivät niinkään, ja olen petrannut niissä kunnolla vasta viime vuosina.
Nukun edelleen suosituksiin nähden liian vähän, noin 6 tuntia yössä, mutta olen alkanut mennä aikaisemmin nukkumaan ja nukun välillä 7, jopa 8 tuntia. Se tuntuu selvästi kehossa. Hyvä uni näkyy iholla varmasti vielä ravintoakin selvemmin, tai ainakin välittömämmin.
Nopea anti-wrinkle-kuuri? Nuku kaksi viikkoa mahdollisimman pitkät ja häiriöttömät unet säännölliseen aikaan. Iho siliää ja heleytyy!
Ulkoilua olen lisännyt roimasti viimeisen 1,5 vuoden aikana. Olen aina rakastanut ulkoilua, mutta ennen harrastin sitä vain silloin tällöin, esimerkiksi lähtemällä kevät- ja syysvaelluksille tai patikoimalla ulkomaan reissuilla.
Nyt ulkoilu on elämäntapa, ja ne päivät, jolloin en olisi ulkona vähintään pyöräilemässä tai lenkillä, ovat harvat.
Lehtien haravointi on tänä keväänä ollut erityisen mieluisaa puuhaa, ja on samalla hyvää treeniä! :)
Ulkoilma näkyy iholla raikkaana ja terveenä sävynä. Aurinkoisella säällä on tietysti syytä muistaa asianmukainen aurinkosuoja, mutta UV-säteilyn haitatkin mukaanluettuna positiivinen ulkona puuhastelu tuo iholle kokonaisvaltaisesti kaunistavia vaikutuksia - niin punaisten poskien, hyvän verenkierron kuin herkässä olevan hymyn myötä :)
Ulkoilu tuo tunnetusti hyvää mieltä, rentouttaa ja vähentää stressiä - ja siinäpä vasta tehokas anti-age-ase. :)
Kuntosalilla en tällä hetkellä käy, mutta lihaskunto pysyy yllä kivoilla kahvakuulajumpilla kotona :) Ostin pienen jumppapallonkin ja voimapyörän :) Spotify'sta soimaan Justin Timberlaken Can't Stop The Feeling ja treeni kulkee! Myös spontaani tanssi peilin edessä on hauskaa hyvän mielen treeniä.
Ihon puhdistus on ollut minulle aina ihonhoidon a ja o, olen tottunut puhdistamaan ihon joka päivä 13-vuotiaasta saakka - eli siitä lähtien kun aloin meikata. Suosin hellävaraisia, pH-arvoltaan happamia puhdistustuotteita jotka eivät liuota ihon omaa suojavaippaa.
Kosteutusta olen käyttänyt ihoa kuunnellen, en "suositusten" mukaisesti. 13-vuotiaana ihoni oli täysin tasapainossa, ja käytin kosteusvoidetta vain hyvin satunnaisesti. Voiteiden käytöstä tuli säännöllistä vasta lähestyessäni kahta kymppiä. Minusta on hyvä kuunnella ihoaan ja "ruokkia" sitä tarpeiden ja ihon omien viestien mukaan, ei ulkoisten viestien kuten mainosten takia.
Onko iho kuiva? Anna sille kosteusvoidetta. Haluaisitko ihon olevan sileämpi ja kirkkaampi? Tartu c- ja a-vitamiiniin. Mutta älä tartu niihin vain, jos jossain sanotaan että "Kolmikymppisenä on jo hyvä käyttää ryppyvoiteita" ja koet, että niin kuuluu tehdä :)
Ihon ikääntymistä ja siihen luonnollisesti kuuluvia merkkejä ei voi pysäyttää, mutta niitä voi hidastaa ja ihon ennenaikaista vanhenemista voi tehokkaasti ehkäistä.
Pidä huolta kokonaisvaltaisesta paletista, jossa yhdistyvät ravinto, terveelliset elämäntavat ja omalle ihotyypille ja sen tarpeille sopiva kosmetiikka, ja luot loistavat edellytykset kauniille, hyvinvoivalle iholle koko elämäsi ajaksi ❤️
Mikä kollageenijauhe?
Oslo Skin Lab The Solution: Anti-Wrinkle Collagen on puhdasta hydrolysoitua kollageenijauhetta sisältäen tyypin 1 kollageenia, jossa kollageeniproteiini on pilkottu peptideiksi.
Tutkimuksin on osoitettu, että kollageeniravintolisän käyttö lisää ihon elastisuutta, kosteutta ja kollageenin tiheyttä. Omalla ihollani olen tämän myös todennut, ja käyttänyt valmistetta nyt kolmatta vuotta.
Tilaa Oslo Skin Lab The Solution -kuukausiannos tästä kokeiluhintaan 22,80€ (norm. 56,90€), sen jälkeen 39,80€ / pakkaus kerran kuukaudessa kotiin toimitettuna. Ei sitoutumis- eikä irtisanomisaikaa, tilauksen voi lopettaa milloin tahansa.
Jauhe sekoitetaan veteen tai vaikka jogurttiin, ja se on täysin mauton. Huom: jauhe ei ole vegaaninen.
Pitkään tuntui menevän hyvin.
Heräsi, teki töitä, laittoi ruokaa, kävi ulkona. Jumppasi. Soitti äidille, siskolle. Katsoi uutiset.
Aloitti alusta.
Pitkään meni aika hyvin.
Nauroin katketakseni "Neljäs päivä karanteenissa" -meemille. Uudestaan ja uudestaan. Joka kerta meinasi tulla pissat housuun.
Comic relief.
Nyt alkaa reliefit heikentyä.
Huomaan ajattelevani yhä useammin tavallista arkea. Sitä, kun saattoi mennä kuntosalille, tapaamaan kavereita, lounaalle Kauppahalliin. Voi vieläkin, mutta tiedämme että se ei ole viisasta.
Kaikkea kodin ulkopuolista tekemistä leimaa välttämättömyyden punnitseminen ja arvotus, ja sitä seuraava potentiaalinen syyllisyys - tai syyllistäminen. Onko tämä välttämätöntä tehdä? Ei, sinun ei ole ihan välttämätöntä käydä kynsihuollossa tai tavata tätiäsi. Älä siis tee sitä. Sinun ei ole välttämätöntä mennä Prismaan kello 17, mene toiseen aikaan.
Ja kun käyt jossain. Jatkuva ahdistus. Muistinhan varmasti desinfioida kädet ennen autosta nousua, maksupäätettä koskettuani, nostettuani tavarat kassiin, tultuani kotiin, laitettuani ruokaostokset jääkaappiin...." "Ei samperi, avasin hissin oven ja nyt kutittaa silmäkulmaa ihan vietävästi, en kai vain jo ehtinyt sipaista.... menikö käteni poskelle... menikö? Koskinko..?"
Maalaisjärki, tunteet, viranomaissuositukset, kansainväliset suositukset.... pää taistelee päivittäin erilaisten päätösten ja niihin vaikuttavan tiedon labyrintissa. Haluat tehdä jotain ja järki sanoo yhtä, tunteet toista ja viranomaiset kolmatta. Kaveri puhelimessa neljättä.
Minun on sanottava, että oma nuppi alkaa nyt pehmenemään. Tällä viikolla olen huomannut, että olen vihainen, olen niin vihainen koronalle. Voitko jo mennä pois?!
Olen itkenyt paljon.
Yritän tehdä parhaita päätöksiä itselleni, läheisilleni ja kaukaisemmille ihmisille. Kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Ja tuntuu, että ei vain voi tehdä oikein. Enkä vain minä tunne näin, moni läheinen on yhtä hukassa.
Tänä viikonloppuna olisin halunnut mennä hoitamaan siskoni lasta. Tiedän, että siskoni todella tarvitsee apua, ja haluan tukea hänen perhettään. Sitten x määrä muita läheisiä kertoi minulle, että muun kuin oman lapsen hoitaminen ei nyt ole viisasta. Sen oman siskonkaan. Suutuin. "Ketä te olette minulle noin sanomaan, minä saan päättää itse!" Olin hiljaa. "Jos minä otan riskin niin se on kai oma asiani!"
Läheiseni olivat puolestaan hiljaa. "Sanni, ei se ole oma asiasi", he sanoivat sitten.
Olin niin vihainen. Sitten yritin miettiä.
Ja sitten ymmärsin, että läheiseni olivat varmaan oikeassa.
Sitten taas itkin. Joku pettyy aina. Minun ongelmani? Kun haluaisi tehdä niin, että kukaan ei suutu, kukaan ei pahastu. Haluaisi vain auttaa ja olla hyödyksi.
Nyt on parhaiten hyödyksi olemalla vain kotonaan ja tapaamalla mahdollisimman vähän ketään.
Monta viikkoa on ehtinyt mennä niin, että sen on kestänyt.
Mutta nyt. Minulla on niin ikävä tavallista arkea!
Minulla on ikävä perhettäni!
Työkavereita!
Sitä että voi mennä kuntosalille!
Sitä, etteivät kaikki kyräile toisiaan, valmiina syyllistämään ja moittimaan!
Voi mikä aika.
Millaisia tunteita teillä muilla on?
Millaista teidän korona-arkenne on?
Testaan aina uteliaana kasvoille kehitettyjä aurinkovoiteita, ja eräs lukijani suositteli minulle taannoin Eucerinin Hyaluron Filler -sarjan SPF 15-voidetta normaalille ja sekaiholle.
Koska aurinkovoiteet usein ovat ihotuntumaltaan raskaita, olen erityisen kiinnostunut seka-, akne- tai rasvoittuvan ihon voiteista joiden voi odottaa olevan kevyempiä ja vähemmän rasvaisia tuntumaltaan.
Itse olen jo oman "Holy Grail" -kasvoaurinkovoiteeni löytänyt, mutta on aina kivaa testata uutta ja verrata niitä omaan suosikkiin!
Eucerin Hyaluron Filler SPF 15 ei valitettavasti suoriutunut minun ihollani.
Tärkein asia ensimmäiseksi:
koostumus on jäykkää ja epämiellyttävää, levittyy kalvomaisesti ja imeytyy hitaasti.
Täytyy sanoa että yllätyin tästä kovasti. Normaalin ja sekaihon voide? Ja vain SK15-suojakerroin...? Miten koostumus voi olla näin jähmeä? Sokkotestissä yhdistäisin tällaisen koostumuksen ilman muuta vähintään SK30-suojakertoimeen, 15 on niin alhainen kerroin ettei se yleensä tee voiteesta näin jähmeää, etenkään synteettisvoittoisessa normikosmetiikassa jossa aurinkosuoja on kemiallinen.
Eucerinissa UV-suoja tulee ainesosista Ethylhexyl Salicylate, Octocrylene, Butyl Methoxydibenzoylmethane ja Bis-Ethylhexyloxyphenol Methoxyphenyl Triazine. (Aikamoisia sanahirviöitä nämä kemialliset suojat...). Fysikaalista eli mineraalipohjaista filtteriä ei tässä voiteessa ole mukana.
Hyaluron Filler Day SPF 15 kertoo olevansa "edistyksellinen anti-wrinkle-voide normaalille ja sekaiholle. Voiteessa yhdistyvät korkea- ja matalamolekyläärinen hyaluronihappo sekä ihon omaa hyaluronihapon tuotantoa tukevat glysiini-saponiini".
Glysiini-saponiini on peräisin soijapavun alkiouutteesta. (Nice to know?)
Mitä Sanni tuumaa? Kyllä, sehän pitää paikkansa että UV-suoja on aina hyvä anti-age-ainesosa. Siinä mielessä kaikki laadukkaan aurinkosuojan sisältävät ihonhoitotuotteet ovat hyviä tuotteita ikääntymisen merkkejä vastaan.
Mutta Eucerin Hyaluron Filler? No, SK 15 ei nykytiedon valossa ole kovin korkea UV-suoja, ja vaikka iho ei olisikaan herkästi palavaa tyyppiä, on yleinen suositus käyttää vähintään SK30-suojakerrointa mikäli toiveissa on kunnollinen ihon ennenaikaisen ikääntymisen ehkäiseminen. Siihen ei SK15 ja tujaus hyaluronihappoa ole kovin vakuuttava resepti.
Eucerinin voide on käytännössä sekoitus glyserolia, UV-filttereitä, alkoholia, soijauutetta, hyaluronihappoa ja voiteen koostumusta säätäviä apuaineita kuten silikoneja ja akrylaattiyhdisteitä. Hoitavuus? Ehm. Valitsen omalle iholleni toisen voiteen, kiitos. Ei jatkoon.
Lopuksi ilouutinen Cliniquen legendaarista Even Better Dark Spot Defense -voidetta kaipaamaan jääneille. Tämä fantastinen, lähes vesimäisen ohut SK 50 -suojakertoimen fysikaalinen aurinkosuojavoide jäi pois Clinqiuen valikoimasta vuosi sitten.
Sain jo muinoin lukijalta vinkin (mitä olisinkaan ilman teitä...!), että Darphinilta löytyisi vastaavanlainen voide.
Tutustuin tuotteeseen, ja å ja, Darphin Intral Environmental Lightweight Shield SPF 50 on täysin identtinen Cliniquen DSD:n kanssa. 🙏🏻
Saman reseptin selittää se, että kummatkin ovat Estee Lauderin brändejä, ja saman talon sisällä on jopa ihan yleistä kierrättää hyväksi todettuja hittireseptejä. Näinhän tekee esimerkiksi L'Oreal, eikä edes piilottele asiaa. (Samoja innovaatioita hyödynnetään niin selektiivisten kuin markettimerkkien tuotteissa.)
Ainoa miinus? Darphin on Cliniqueta kalliimpi merkki, ja Darphinin versiosta saa maksaa kympin enemmän kuin Cliniquesta. Darphinin voide maksaa 49€. (Ainakin muistelen Cliniquen hinnan alkaneen kolmosella...)
Itse olen niin huojentunut tästä Darphin-löydöksestä, että aion ostaa Environmental Lightweighttiä kalliimmasta hinnasta huolimatta. Darphinia saa mm. Sokokselta, ja -20% Asiakasomistaja-alennuksia tulee onneksi harva se kuukauksi. :) Minulla on Cliniquen DSD:tä vielä yksi melkein täysi pullo, mutta aion ostaa Darphinia jemmaan parikin pulloa ihan varmuuden vuoksi jos vaikka Estee Lauder keksii kohta lopettaa senkin. (Mikä lauderilaisia vaivaa....??)
On nimittäin niin hyvä voide että tästä en hevillä luovu!
Ilta-aurinkoisin terveisin,
Sanni the Dark Spot Defender 💪
