31.10.2012

Kohmetta, kahvia ja kananmunaa - eli toinen päiväni Albaniassa

Olen todella iloinen että tulin Albaniaan.

En osaa kunnolla pukea sanoiksi miten erilaista ja erikoista täällä on mihinkään muuhun aiemmin vierailemaani maahan verrattuna, mutta tunne on todella virkistävä ja mielenkiintoinen.

Kreikka tuntuu Albaniaan verrattuna kuin tutulta mummolalta. Albania on niin lähellä, mutta tunnelmallisesti niin kaukana Kreikasta.

En pääse eroon tunteesta, että tipahdin tänne saapuessani läpi jostain universumin aukosta toiseen aikaan ja tilaan. Kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat kuin eläviä museoita kommunistiselta ajalta kymmenien vuosien takaa.

Kaikki on niin askeettista, mutta samalla täynnä sydäntä. Paikallisten kasvoilta eivät tunteet paista, palvelu on kohteliasta ja ilmeetöntä, mutta vilpitöntä. Rakastuin tähän koruttomaan ravintolaan, jonka omistaja ei hymyillyt minulle kertaakaan kahden vierailuni aikana, mutta toi ääneti pöytään herkullisinta ruokaa mitä olen koko matkan aikana syönyt. Ja kiitti minua kädestä puristaen kun tänään lähdin.

Kasvissyöjän unelmalounas.

Kun tänään aamulla heräsin, olin niin kohmeessa että tuskin sain kengännauhoja solmittua. Täällä on hyvin kylmä. Niin ulkona kuin sisällä hotellihuoneessani.

Lähdin aamiaiselle vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan hotelli Cajupin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan viehättävään näköalaravintolaan. Tilaamani kaksi kahvia lämmittivät minua kuin joku elämän eliksiiri.... En usko että kahvi on koskaan tuntunut niin hyvältä. Nimenomaan tuntunut, ei pelkästään maistunut.

Kuitenkin vasta ylhäällä Gjirokastran linnalla esiin tullut aurinko sai minut vihdoin lämpiämään. Maatessani muurin reunalla Kreikan aurinko tuntui hyvin kaukaiselta... Ajatella, että vasta runsas viikko sitten olin vielä hiekkarannalla bikineissä...

Minulle tuli tunne, että vasta nyt olen todella matkalla. Jätettyäni turvallisen "mummolan" taakseni ja tultuani tänne minulle aivan uuteen, vieraaseen maahan. Jossa kukaan ei oikein ymmärrä mitä sanon ja jossa ihmisten ilmeettömät kasvot kertovat tarinaa pitkään suljettuna olleesta valtiosta.

Kun hain illalla teetä hotellini aulasta, antoi hotellin omistajan vaimo minulle teen kanssa keitetyn kananmunan. Olin liikuttunut tästä eleestä. En ole varma, mutta ilmeisesti nainen oli aiemmasta keskustelustamme ymmärtänyt, että pidän kananmunista. Niinkuin pidänkin. :)

Ei kommentteja
30.10.2012

Arvonta suoritettu Albanian yössä

Selvisinhän mä tänne...! :)

Ja Korres-arvonta on nyt suoritettu. Onni suosi nimimerkki Tainaa, jolle lähtee siis Japanin Ruusu -vartalonhoitosetti. Onnittelut Tainalle!

Kolme ensivaikutelmaa Albaniasta:

1. Täällä ei puhuta englantia ja on hyvin vaikea tulla ymmärretyksi.

2. Täällä aika on pysähtynyt ja olo on kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa 50 vuotta sitten.

3. Täällä on hyvää ja halpaa ruokaa. (Söin lounaaksi runsaan salaatin, juustoiset pinaattikasvispyörykät sekä ison grillatun taimenen viinilasillisella alas huuhdeltuna - hintaan 7,20€. Mä tulen niiiiin syömään täällä paljon!!)

.

.

.

.

.

Kuvat ovat Gjirokastrasta jonne saavuin tänään. Ja yhä vain loitonnutaan kesästä... Istun tällä hetkellä paksuihin viltteihin kääriytyneenä hampaat kalisten jäisessä hotellissani.

Olen muuten hämmästynyt siitä miten paljon olenkin päivitellyt blogia matkan aikana. Luulin ja odotin ettei se tuntuisi täällä niin tärkeältä.... Mutta itse asiassa.... huomaan, että koska matkustan yksin, teistä on tullut vähän niinkuin matkakavereitani. Seuralaisen puutteessa juttelen teille ja jaan fiiliksiä.

Osa Karkkipäivän kosmetiikkalukijoista on varmasti ottanut hatkat blogin parista, mutta ehkäpä saan toivottaa heidät tervetulleiksi takaisin sitten joulukuussa...?

Joka tapauksessa, kiva että on teitäkin jotka kuljette mukanani! :)

Ei kommentteja
29.10.2012

7,9 kiloa

Määrä, jonka verran söin kuuden viikon aikana kreikkalaista jogurttia.

Kyllä. Laskin sen. :)

Hei sitten, Kreikka! Jään kaipaamaan jogurttia, piirakoita, aurinkoa ja ystäviäni..! (En välttämättä juuri tuossa järjestyksessä.)

Tätä kirjoittaessani minulla on kädessäni lippu Albaniaan jonka viimein onnistuin saamaan odotettuani kärsimättömänä lipputoimiston ulkopuolella aamuseitsemältä.

Ja toivon mukaan tätä lukiessanne olen jo Albaniassa. (Ajastan tämän puoleen päivään...)

Ei kommentteja
28.10.2012

Meni hermot.

Okei. Korfun saari ei ole sieltä pienimmästä päästä Kreikan saaristossa. Asukkaita saarella on 110 000 joista n. 40 000 asuu pääkaupungissa Corfu Townissa (tai kreikaksi Kerkyrassa). Korfu on myös yksi Kreikan suurimpia turistimagneetteja. Voisikin siis hyvin perustein odottaa, että täällä on erinomaiset ja monipuoliset matkailupalvelut.

Korfulta on päivittäiset laivayhteydet Albaniaan vuoden ympäri. Albania on niin lähellä että sinne näkee täältä. Haluan päästä Albaniaan. Luulin että se olisi  yhtä helppoa kuin juustopiirakan osto leipomosta.

Vaan ei.

  • En löytänyt koko viikonlopun aikana yhtäkään auki olevaa turisti-infoa.
  • Myöskään yksikään matkatoimisto tai laivalippukioski ei ollut auki.
  • En saanut mistään käsiini edes kaupungin karttaa.
  • Kukaan, ei kukaan paikallinen keltä kysyin, tiennyt mitään laivayhteyksistä Albaniaan.
  • Edes satamassa, josta Albanian laivat lähtevät, ei osattu auttaa minua (!!!)
  • Kukaan ei  näytä pystyvän käsittämään, miksi ylipäänsä edes haluan Albaniaan. En ole tavannut täällä ketään joka olisi siellä käynyt, vaikka matkaa on nopeimmalla yhteydellä vain 30 minuuttia.
  • Koko saarella on ilmeisesti yksi ainoa toimisto joka myy Albanian lippuja. Myös se toimisto on luonnollisestikin ollut kiinni koko viikonlopun.
  • Jos ylipäänsä onnistun huomenna löytämään jonkun Albaniaan menevän paatin, niin myrskyn takia laivat eivät kuulema todennäköisesti  kulje.

SYVÄ HUOKAUS.

Jopas meni vaikeaksi jättää Kreikka.

Haluan mainita, että jokaisella aiemmin vierailemallani saarella on ollut seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan auki olevia laivalippumyymälöitä ja matkailuinfopisteitä. Niillä pienimmilläkin. Olen hämmentynyt.

Ei kommentteja
27.10.2012

Säätiedotus Korfu: myrskyä, tuulta, sadetta...

Saavuin eilen Korfulle ja sää oli mitä kaunein. Ajoimme Couchsurfing-houstini kanssa ihanan seesteiseen Arillasiin kylään saaren luoteisrannikolle. Aurinko laski lähes pilvettömällä taivaalla, ilta oli lämmin ja leuto ja menin tyytyväisenä nukkumaan odottaen seuraavan päivän pitkää kävelyretkeä Arillasin rannalle ja lähikyliin.

.

...kunnes aamulla heräsin ikkunoiden paukkumiseen, tuulen ulvontaan ja tähän totuuteen:

Se oli sitten aurinkoloman loppu vihdoin tänään.

.

Pakkasin kamani ja lähdin Arillasista takaisin Corfu Towniin. Mitäpä siellä tekisi yksin myrskyssä? :( Houstinikin lähti tänään Italiaan.

.

Kuvakertomus myrskyisestä päivästäni Korfulla.

Majapaikkani katolta.

.

Hiukset olivat päivän päätteeksi aikamoinen tuulenpesä...

.

.

Kahvittelijat eivät hylkää Korfun maineikasta Liston-katua oli sää mikä hyvänsä... :)

.

Tein tänään myös löydön. Olen kyllä ihan totaalisen idiootti kun lähden raahaamaan näitä rinkassani mutta en voinut vastustaa.... Huulipunateline maksoi paikallisessa halpahallissa vain 1,50€..! En ole missään aiemmin nähnyt tällaisia. Vähänkö käteviä...!

       

Ei kommentteja
26.10.2012

KORRES-arvonta

Korresin PR Suomesta tiedusteli minulta kainosti, josko haluaisin heittää teille On The Road -arvonnan. No mikäpä ettei! :)

Nyt kun minäkin täällä reissussa peseydyn ja rasvaan itseni Korresilla, niin annetaan teillekin mahdollisuus tehdä niin! ^_^ Palkintona siis suihkugeeli ja vartalovoide, tuoksuna Japanin Ruusu.

Osallistut arvontaan vastaamalla seuraavaan kysymykseen:

Missä maassa ja kaupungissa sijaitsee Korresin tehdas? :)

Pahoittelen jos loukkaan älyänne näin naurettavan helpolla kysymyksellä...! ^_^

Osallistumisaikaa on maanantaihin 29.10.2012 klo 21.00 saakka. Jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, se näkyy vain minulle.

Meitsi lähtee tästä nyt Korfulle, moro!

P.S. Kirjoitin tätä juttua yöllä niin unenpöpperössä että unohdin ihan kokonaan mainita, että Korres Suomi avaa tänään uuden verkkokaupan osoitteessa korres.fi. Samalla Helsingin Annankadun myymälä lopettaa toimintansa.

Ei kommentteja
25.10.2012

25.10.2012

  • Kynteni ovat edelleen uskomattoman hyvässä kunnossa ja kasvavat kohisten
  • Ihokarvani päinvastoin tuntuvat kasvavan hitaammin, tai sitten vain uskottelen itselleni niin laiskuuttani... ^_^ Olen vahannut säärikarvat ja nyppinyt kulmakarvat kuuden viikon aikana vain kerran...!
  • Kaipuuni karbamidijalkavoidetta kohtaan on kasvanut massiiviseksi - kantapääni repivät kohta sukat ja lakanat rikki
  • Joko syy on UV-säteilyn tason tai sitten ihoni on vain kertakaikkiaan muuttunut, mutta kaikkien näiden helteessä vietettyjen viikkojen jälkeen en edelleenkään ole yhä ruskea kuin monien Ahvenanmaan kesien jälkeen. Itse asiassa, ihoni ei viimeisellä viikolla Patmoksella enää reagoinut aurinkoon mitenkään - oli arskavoidetta eli ei.

 

  • Huomaan hajuvesitarjousten vetävän minua täälläkin puoleensa. Vaikka Suomessa ennen matkalle lähtöä täydensin jo valmiiksi naurettavan suurta hajuvesikokoelmaani kolmella vai olikohan peräti neljällä uudella tuoksulla.... :/
  • Meikattuani Saivan innostuin taas itsekin luomiväreistä ja olen nyt laittanut luomiväriä päivittäin :)
  • Olen käyttänyt huulipunaa reissussa vain kerran - Dannyn keikalla...! ^_^

Patmos-postauksessa lukijoita kiinnostanut kynsilakka on tämä, Dependin 161.

  • Kaipaan kuntosalia ja inhoan tätä veltostumisen tunnetta - käsivarret huutaa treenin perään
  • Kaipaan maitorahkaa...!!!
  • Kaipaan marjoja! Löysin toistaiseksi yhden kaupan Ateenassa jossa myydään pakastemarjoja - 250 g 5,50€
  • Alan olla ihan helkkarin kyllästynyt pitämään samoja vaatteita....

.

Ja loppukevennyksenä Patmokselta bongaamani 78-vuotiaan miehen hautakoriste:

Awwww....

(Kreikassahan muuten haudoilla on aina vainajan valokuva....)

Ei kommentteja
23.10.2012

Pikamakeover: Saiva

Eilen kaivoin matkameikit "naftaliinista" ja meikkasin ystäväni Miltonin vaimon Saivan.

(Arvatkaa muuten onko täällä reissussa nyt naurattanut ne pakkailupähkäilyt kotona - "Siis mitkä luomivärit mä oikein otan mukaan? Ei hitto tää on vaikeeta...!" Ja täällä reissussa: "Mitkä luomivärit?? Onko mulla sellaisiakin mukana..?" :D)

Saiva on kahden lapsen kotiäiti jonka arki koostuu, kuten niin monella äidillä, pyykkäämisestä, ruoanlaitosta ja lasten kanssa leikkimisestä. Meikkejä hän omistaa tasan kaksi: ripsivärin ja huulikiillon.

Saiva valittaa usein että hän näyttää niin väsyneeltä ja nuhjuiselta, ja mä sanoin hänelle että kuule, sinä olet kaunis, ja muutamassa minuutissa voin näyttää sen sinulle peilistäkin!

Saivalla on suuret, upeat, viileänsiniset silmät joiden korostamiseen ei tarvita kuin vähän kylmän-beigeä luomiväriä ja napakat rajaukset joilla muoto tuodaan esiin.

Ihon tasoitin L'orealin Nude Magique BB-voiteella ja Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella (siis mikä ero silmien alla..!) ja poskille toin aavistuksen sävyä Jemma Kiddin Guava-poskipunalla.

Tämä oli nopein koskaan tekemäni makeover, meikkiin meni 15 minuuttia. :) Vaikka lookki on minun standardeissani todella simppeli, oli Saiva aivan lumoutunut peilikuvastaan. ^_^ "Tältäkö mä oikeasti näytän? Olit oikeassa - minähän olen kaunis..!" Kerroin hänelle, että tietysti hän on kaunis meikittäkin. Joskus vain tarvitaan ripaus kosmetiikkaa tuomaan esiin jotain, mitä itsekään ei ole välttämättä huomannut omistavansa. Kuten todella kauniit silmät.

Saivalla on paksut kulmakarvat joiden nyppiminen toisi lisätilaa kulmaluulle ja laajentaisi meikkausmahdollisuuksia, mutta Saiva haluaa pitää kulmakarvansa luonnontilassa.

Tein silmämeikin Cliniquen Plum Seduction -paletilla; hopeabeigeä koko luomelle ja ulkonurkkaan & luomivakoon kevyt varjostus paletin tummanvioletilla ja harmaanruskealla sävyllä. Rajaukset tein BeYu'n ruskealla eyelinerilla, sisärajauksen Laveran Golden Brown -kynällä (jonka sitten kuitenkin otin mukaan).

. . .

Huokailtuaan tarpeeksi peilikuvalleen Saiva ilmoitti, että lähtisimme yhdessä meikkiostoksille ja hän ostaisi itselleen tarvikkeet jolla saisi jatkossakin itsestään tämän näköisen. Ihana Saiva..! <3 Hänellä ei ollut edes häissään näin paljon meikkiä. Hän sanoi kuvitelleensa, että luomivärillä ja poskipunalla hänestä tulisi vain vanhan ja ylimeikatun näköinen. Nyt saan kuulema opettaa hänelle perusmeikin niksit..! :)

Ei kommentteja
21.10.2012

Ajatuksia Patmokselta 21.10.2012

On saarikierrokseni viimeinen päivä. Neljä viikkoa ja kahdeksan saarta ovat kuluneet hämmentävän nopeasti.

Hullua kyllä, vaikka matkastani on takana vasta kolmannes, huomaan jo olevani huolissani siitä mihin kaikkiin paikkoihin en tule ehtimään reissun aikana. Täytyy yrittää päästä irti tuosta "paniikista" ja keskittyä nauttimaan siitä hetkestä missä on nyt.

Olen niin kiintynyt Kreikkaan että täältä on vaikea lähteä pois. Annan itselleni täällä vielä viikon. Sitten Albaniaan.

En ole ainoastaan kiintynyt Kreikkaan, vaan myönnän ihan suoraan että aurinko-junkiena maan ilmasto vetoaa minuun aivan erityisesti. Tuntuu pinnalliselta sanoa näin, mutta ihan jo pelkästään lämmön ja auringon takia on vaikea irroittautua ja lähteä eteenpäin. Etenkin täällä Dodekanesiassa saisin vielä nauttia kesästä pitkälle marraskuuhun...

Dodekanesian saaristossa on Kreikan kuumin ilmasto. Kun Ateenassa, pohjoisista saarista puhumattakaan, alkavat asteet jo tippua lähelle kahtakymmentä ja jotkut päivät ovat sateisiakin, on täällä Dodekanesian saarilla vielä päälle 30 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta.

Olen iloinen että valitsin Patmoksen viimeiseksi saaripysäkiksi. Täällä on jotenkin erityisen rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Etenkin nyt syksyllä. Heinä-elokuussa Patmos on niin täyteen ahdettu turisteja että paikallisten mukaan meno on "ihan hulluutta". Onhan täällä edelleen turisteja, mutta käytännössä vain päivävierailijoita risteilyaluksilta. Patmos on suosittu pysähdyspaikka Välimeren risteilyillä Pyhän Johanneksen Luostarin ansiosta. UNESCOn maailmanperintölistalle kuuluva satulinnamainen luostari on perustettu vuonna 1088. Kävin siellä toissapäivänä ja vaikka en millään lailla ole uskonnollinen, paikka oli aivan lumoava.

.

Kun aloitin reissuni, olin ensimmäiset kolme viikkoa jatkuvasti jonkun seurassa. Ateenassa ystävieni, Naxoksella hotellissa tutustumani saksalaistytön kanssa, Santorinilla Couchsurfing-isäntäni ja tämän kaveripiirin seurassa ja Karpathoksella minuun takertui paikallinen vuokrahuoneita pitävä setä joka kuvitteli että seepia-illallista vastaan unohtaisin herra Karkkipäivät kotona ja lähtisin hänen kanssaan Porokselle.

Rhodokselle saapuessa kaipasin jo lähes epätoivoisesti omaa rauhaa. Ja sitä onneksi sain, ironista kyllä kaikkien niiden suomalaisturistien keskellä.

Symillä tutustuin huippumukaviin Lasseen ja Pekkaan, mutta sain edelleen viettää päivät yksin vaellellen. Lasse muuten on entinen meikki- ja hiustaiteilija, arvatkaa vain oliko meillä paljon juteltavaa..! ^_^ Sain kuulla hauskoja tarinoita Lassen julkkisasiakkaista ja ajatuksia meikkibisneksestä nyt vs. ennen. Ja jakoivatpa herrat vinkkejä loistaviin ihonhoitotuotteisiinkin..! :) Terveisiä vain pojille jos luette tätä!

Kalymnoksella jatkoin sosiaalisella linjalla. Hotellini isäntä oli tuttavallinen ja halusi aina juoda aamukahvit kanssani. Yhtenä päivänä tutustuin paikalliseen "odd-balliin" eli autonsa myyneeseen, kävellen liikkuvaan atleetti-herrasmieheen Nikosiin. Kreikassahan ihmiset - etenkään vanhemmat ihmiset - eivät todellakaan kävele. Kaikilla on vähintään skootteri. Nikos kertoi että häntä pidetään Kalymnoksella vähän kajahtaneena kun hän kävelee kaikkialle. ^_^

Ja nyt Patmoksella olen jälleen saanut olla aivan yksin ajatusteni kanssa.

Ei sentään. En ihan yksin. Minulla on täällä kissaystävä. Naapuritalon kisse odottaa minua joka aamu kuistillani ja alkaa kehrätä heti kun avaan oven. Nytkin se on vieressäni.

Eilen kävelin kaupungin ulkopuolelle Grikosiin kun bussit eivät enää kulje. (Monilla saarilla bussiyhteydet lakkaava käytönnössä kokonaan talvisesongin ajaksi.) Istuin autiolla rannalla jonka hiekka oli kovettunut kun sillä ei kukaan ole kävellyt enää viikkoihin. Oli niin hiljaista että kuulin vain aaltojen äänen.

Yhtäkkiä toivoin ihan hirveän kovasti että Totti ja Viivi olisivat juosseet hiekan yli minua kohti, hännät vispaten jälleennäkemisen ilosta. Pystyin näkemään ne niin selvästi. Viivi olisi ihan tohkeissaan hiekasta. Totti juoksisi veden rajaan ja säpsähtäisi rantaan huuhtoutuvaa aaltoa. Niinkuin se aina säpsähtää kaikkea odottamatonta ääntä ja liikettä... Ja sitten ne pomppisivat syliini ja nuolisivat naamaani ja purisivat nenääni.

Minulla oli kova ikävä koiria. Tai jotain kotoisaa. Ajattelin mökkiä, joulua, anoppini tupakeittiötä.... Lämpimiä asioita.

Illalla laitoin siskolleni viestin. "Soitatko minulle..? Ikävä."

Hän ei soittanut.

Tänään aion pitää matkahuoltopäivän. Tutkin eri reittivaihtoehtoja ja lähettelen Couchsurfing-requesteja. Ehkäpä käyn iltapäivällä Johanneksen ilmestysten luolalla. Ei kai Patmoksella voi käydä näkemättä Ilmestyskirjan syntypaikkaa.... Keskiyöllä lähtee laivani Pireukseen. Ystäväni on minua vastassa aamulla.

Ja luvassa on kuulema sadetta. ;)

Aamukahvi luostarimaisemalla. Sunnuntaina 21.10.2012.

Ei kommentteja
1 2 3

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (67)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)