Thessaloniki.
Olen nyt ollut kaupungissa neljä päivää ja miettinyt, mitä Thessalonikista kirjoittaisin.
Tämä on samalla hyvin tuttu ja hyvin erilainen Kreikka-kokemus minulle.
Tavallisesti minun on helppo saman tien kirjoittaa fiiliksiä paikasta, johon matkustan. Heti tulee tunteita ja kokemuksia, joita tekee mieli jakaa. Yleensä se on heti jotain... voimakasta. Se voi olla ylenpalttisen ihanaa tai sitten jotain täysin muuta kuin mitä odotti, syvästi hämmentävää, kuten vaikka viime keväänä Ikarian saarella, jossa kokemukseni oli niin kaukana odotuksista kuin olla voi.
Mitä sanoisin Thessalonikista nyt viidentenä päivänäni?
Thessaloniki on kokemuksena kuin Tampere.
Muiltakin osin kuin siksi, että se sattuu Tampereen tavoin olemaan maansa toiseksi suurin kaupunki. Ja hyvin hip. (Kuten Tampere! 😌)
Yritän selittää. Thessaloniki on tosi mukava kaupunki, täällä on hyvä fiilis. Täällä on kotoisaa, tyylikästä ja kiinnostavaa. Thessalonikissa ei ole mitään ikävää, ei mitään, mistä voisi sanoa, että tämäpä oli pettymys. (Jos ei lasketa rantakadun meren puoleista osaa, mutta jätetään se toiseen kertaan 😅 ) Silti, täällä ei myöskään ole mitään, mikä olisi heti lumonnut minut. Ei mitään, mikä tuntuisi aivan erityiseltä - joka veisi kokemuksen "tavanomaisen mukavan Kreikan" yläpuolelle. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Juuri näin tunsin Tampereellakin ensimmäiset, no, melkein 10 vuotta. Vei aikaa, ennen kuin kasvoin sisään Tampereeseen ja muodostin tunnesiteen kaupunkiin. Nyt näen Tampereella lähes pelkkää kauneutta ja tunnelmaa. Näen, mikä kaupungissa on erityistä ja miksi se ei ole kuten mikään muu kaupunki Suomessa. Tampere on *mmetin hieno mesta.
Thessaloniki ehkä vaatisi saman ajan, jotta voisin tuntea niin. Nyt se on: mukava kaupunki johon on kiva tutustua. Ja: kaupunki, johon matkustin sisareni kanssa ja sisareni takia, se tietysti tuo kaupunkiin erilaisen siteen kuin muihin paikkoihin Kreikassa. On harvinaista, että vietän aikaa Kreikassa muussa kuin omassa tai paikallisessa seurassa.
(Täytyy sanoa, että on ollut aivan mahtavaa jakaa sisareni kanssa tämä reissu. Vaikka vietämmekin päivät omassa ohjelmassamme. Sisareni on idolini. Hänen kanssaan on hienoa viettää aikaa. ❤️)
Neljän päivän kokemuksella Thessaloniki ei siis liittynyt suosikkipaikkoihini Kreikassa. Vaikka kaupungissa ei ole mitään "ikävää".
Ja tiedättekö mitä, huomaan, että minusta on jopa vaikea kirjoittaa tämä. Tajusin yrittäessäni aloittaa tätä kirjoitusta, että jossain pääni perukoilla kuvittelen, että ihmiset haluaisivat aina kuulla kimaltavaa hehkutusta tai ainutlaatuisia fiiliksiä tai superduperjänniä seikkailuja matkakohteista. Juuri siksi olin jarruttanut tätä kirjoitusta. Mun seikkailullisin osuus oli päästä tänne. Sen jälkeen täällä on ollut tasaisen mukavaa ja tavallista.
Ei varmaankaan pidä paikkaansa, että ihmiset aina haluaisivat kuulla pelkkiä yltiöpäisiä rakkaustarinoita lomakohteista. Vai mitä sanotte? Jostain syystä kuitenkin emmin kirjoittaa kokemuksestani. Voiko iki-ihanasta Kreikasta joskus sanoa, että täällä on ihan tavallisen kivaa?
Nyt voi, tai pitää. Mutta - se ei tarkoita, etteikö Thessaloniki voisi eri olosuhteissa muodostua tunnetasolla Tampereeksi. 💕 Meillä vain ei ole samaa aikaa kaikille paikoille. Tai monillekaan asioille; ihmisille, hajuvesille, viinille.... Jotkin asiat avautuvat ja paljastavat todellisen luonteensa vasta vuosien tutustumisen jälkeen.
Betoninen. Aivan kuten Pireus, Ateenan satamakaupunki. Vähän vihreää, paljon betonia.
Tiheä. Thessalonikin keskustassa on suhteellisen vähän suuria aukioita ja puistoja. Tämä tuo kaupunkiin ahtaan tunnelman. Mikä ei ole välttämättä huono asia, sillä se on myös eksoottista ja luo hyvin kreikkalaisen tunnelman; kaikkialla Kreikassa niin pikkuruiset kylät kuin suuremmat kaupungit rakennetaan hyvin tiheästi.
Vaikuttava. Thessalonikin keskustan upea, palatsimaisten rakennusten reunustama Aristoteleen aukio sekä samanniminen leveä bulevardi kuuluvat hienoimpiin kaupunkirakenteisiin mitä olen missään nähnyt. Tämä on Thessalonikin "henkitorvi" ja antaa kaupungin hengittää. Aristoteleen katua myöten aurinko valaisee kaupungin.
Hip. Kyllä, kaupunki on hip, miten ikinä tämän nyt haluaa suomentaa. Thessalonikilaiset huokuvat tyyliä ja asennetta, ja koska kaupunki on vähemmän turistillinen kuin Ateena, paikallisten oma tyyli erottuu selkeämmin katukuvassa. Mulla on täällä erittäin nukkavieru olo Haglöfs-hupparissani. 😁
Kaupungissa on todella makeita iltaelämään keskittyneitä ravintola-alueita, joiden ränsistynyt charmi ei epäilemättä ole kaikkien mieleen, mutta minuun se uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Kuten Ateenassakin, suositut iltaelämän alueet ovat täynnään omalaatuista katutaidetta joiden vaikuttavuus korostuu tunnelmallisessa valaistuksessa, pimeän laskeuduttua. Esimerkiksi Ladadikan aluetta ei meinaa päiväsaikaan tuntea samaksi kuin iltaisin.
Etualalla moderni Thessaloniki, taustalla kukkuloilla Ano Poli
Thessaloniki jakautuu karkeasti sanottuna kahteen alueeseen: meren äärellä levittäytyvään moderniin kaupunkiin, joka muodostaa noin 80% kaupungista ja vanhaan kaupunkiin, Ano Poliin, joka sijaitsee ylhäällä kukkuloilla. Moderni Thessaloniki on yhtä tasaista ruutukaavaa ja tikkusuoria katuja reunustavat muurimaisena rintamana 7-9-kerroksiset kerrostalot.
Toisin kuin Ateenassa, täällä ruutukaavaa eivät puhko mäet, puistot tai antiikin aikaiset torit. Ateenassa kaupunki pilkkoutuu omiin helposti hahmotettaviin osioihinsa kiitos kukkuloiden, suurten arkeologisten alueiden ja tunnettujen monumenttien, Thessalonikissa ei tällaisia ole, joten moderni keskusta on yksi suuri katujen tilkkutäkki. On täälläkin arkeologisia kaivauksia ja historiallisia raunioita, mutta ne puristuvat pieniin kortteleihin modernien talojen keskelle.
(Uskon, että Thessalonikissa pidempään aikaa viettäneet voivat olla eri mieltä. Tällaisena kaupunki kuitenkin minulle näyttäytyy tällä aikaulottuvuudella.)
Olin ajatellut kirjoittaa pienen päiväkirjan mun Thessalonikin päivistä. Tästä tulikin nyt erilainen kirjoitus. :)
Taidan kirjoittaa päiväkirjani vasta matkan jälkeen - vielä on kaksi kokonaista päivää jäljellä.
Ja tänä iltana saapuvat ystäväni Ateenasta, Marianna ja hänen miehensä Vasilis. Voihan olla, että heidän kanssaan näen Thessalonikin aivan eri vinkkelistä. 🩷
Tässä muuten on toinen lempialueeni Thessalonikissa: vaatimaton satama-alueesta kulttuurikeskukseksi muuttunut Old Port. Vaikka tämä kuva ei mitenkään edusta Thessalonikin tyypillistä maisemaa, se jotenkin tiivistää kokemukseni: täällä ei ole mitään ikonista ja säihkyvää, mutta kotoisa ja mukava tunnelma. ❤️
8 comments on “Thessaloniki - Kreikan Tampere”
Arvostan todella paljon sitä, että tuot myös epäkohtia tai ei pelkästään hehkuttavia mielipiteitä esille täällä blogissa. Rehellisyys on tärkeää ja varsinkin sosiaalisessa mediassa.❤️❤️ Kuulostaa vähän samalta kuin millä silmin itse katsoo Kolia, sillä sitä on hehkutettu viime vuodet somessa niin paljon. Kaunistahan siellä on, mutta kun on asunut niin lähellä lapsena ja aikuisena, niin itselle on tullut sellainen fiilis, että Koli on jo niin nähty. Tää todennäköisesti tuntuu siltä just sen takia, et on asunut aina niin lähellä ja nähnyt ne huonot ja hyvät puolet paikasta / alueesta.
Varmasti sielläkin on paljon sellaista, mitä en ole nähnyt ja kokenut, niin jotenkin tuntuu et se hohto on viime vuosina kadonnut. 😊🤔 En tiedä, ehkä Koli joskus vielä yllättää myöhemmin, mut viime aikoina on suunnannut reissut eri maisemiin, kun ennen tuli enemmän suunnattua mökkireissuja, laskettelureissuja ym Kolin suunnille. 😊
Kiitos Milla.
Saan kiinni sun Koli-esimerkistä. Kun jokin on tuttua, samankaltaisten asioiden on vaikeampi enää tehdä yhtä syvää vaikutusta kuin silloin, kun sen/ne kohtaa ensimmäistä kertaa.
Mä olen ollut Kreikassa niin paljon, että lähes kaikki on hyvin tuttua kaupunkien ja kylien rakenteesta ravintoloiden tyyliin ja paikallisten mentaliteettiin. Se kaikki on hyvin rakasta ja minne ikinä täällä menenkin, viihdyn. Mutta kun on nähnyt niin paljon upeita paikkoja, toiset niistä ovat pakostikin upeampia ja kiinnostavampia kuin toiset. Jos mun eka Kreikan matka olisi suuntautunut Thessalonikiin, kokemukseni saattaisi olla aivan erilainen.
Ja samalla tiedän, että jos joskus vielä palaan Thessalonikiin, sekin kokemus on erilainen kuin tämä, ja todennäköisesti tunnelataukseltaan syvempi. Koska silloin mulla on valmiina muistoja, joihin palata ja joita kaivata. ☺️ Tiedän sen.
Olen käynyt Kreikassa tasan kerran. Paikka oli Thessa ja fiilikset aika samat, kuin sinulla. Olin kuullut Kreikasta paljon positiivista ja rehellisesti olin aika pettynyt. No, ruoka oli hyvää ja historiaa oli ympärillä. Ihmisiin en oikein saanut kontaktia, vaikka he kohteliaita olivatkin.
Useimmat ihmiset rakastuvat Kreikassa meren läheisyyteen (ja tietysti kesän ilmastoon) ja siihen, että voi tehdä asioita meren lähellä: viettää aikaa uimarannoilla ja istua rantakadulla tunnelmallisissa kuppiloissa - tai jopa jalat rantahiekkaan kaivautuneina rannalla sijaitsevissa tavernoissa. Thessalonikissa yllättää eniten ehkä se, että kaupunki on aivan meren rannalla - mutta, vailla mahdollisuutta perinteisiin merenranta-aktiviteetteihin kuten uimarantailuun tai rantakadulla veden äärellä chillailuun. Meri on ihan ulottuvilla, mutta sitä ei ole tuotu osaksi vapaa-ajanviettoa tavalla, joka on tuttu monista muista kreikkalaisista rantakaupungeista. Vesi Thessalonikin edustalla on niin saastunutta, että minkäänlaiset uimamahdollisuudet eivät tule kysymykseen edes uimalaiturin muodossa, sen ymmärrän. Mutta miksi kahvilat, ravintolat ja viihtyisyyttä lisäävät istutukset ovat kaikki vilkkaan autotien toisella puolella ja meren puoli on jätetty paljaaksi betoniksi, on minusta hyvin erikoinen ilmiö.
Joskus vain jotkut paikat ei iske täysillä, vaikka niissä ei ole mitään vikaa ja siellä viihtyy. Minullekin tullut näitä vastaan, esimerkiksi juuri Kreikka jossa olen nyt käynyt kahdella eri saarella! Ja sitten jos joskus sattuu menemään samaan paikkaan uudestaan niin tilanne voikin olla toinen.
Joskus on käynyt niinkin, että on ihastunut johonkin paikkaan todella paljon, mutta kun käy uudestaan niin huomaakin, että osa ihastuksesta johtuikin siitä sen hetkisestä tilanteesta. Paikka oli edelleen ihana, mutta ei saanut samanlaista fiilistä aikaan.
Aivan. Tällaisia juttuja ei voi lopulta välttämättä selittää millään konkreettisilla asioilla (kuten maisemilla, ilmastolla tai ihmisillä). Itse uskon kemiaan ja energiaan; joissain paikoissa kemia on oikea, vaikka ulkoiset puitteet eivät täysin kohtaisi omien mieltymysten kanssa, ja toisissa paikoissa on päinvastoin. Itse en löytänyt henkilökohtaista sidettä esimerkiksi Pariisiin, mikä on mulle vieläkin järkytys. Kaupunkihan on kerrassaan upea, mutta mulla oli siellä hyvin ulkopuolinen ja "viileä" olo. Englanniksi voisi sanoa että I did not feel embraced by the city.
Sama kokemus mullakin Pariisista, jätti jotenkin kylmäksi, vaikka upea kaupunki onkin. Ehkä oli odotukset liian korkealla kaiken sen hehkutuksen jälkeen, jota Pariisista usein kuulee. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka silti, ja varmisti vierailen siellä jatkossakin.
🙏