Täältä tämä viimein tulee: suuri aurinkovoidevertailuni, jossa on mukana aurinkovoiteita kaikista kategorioista - kemiallisia, fysikaalisia, hybridiaurinkovoiteita, apteekkiaurinkovoiteita, markettiaurinkovoiteita, luonnonkosmetiikan aurinkovoiteita ja korealaisia aurinkovoiteita. Mukana on myös yksi selektiivisen hoitolasarjan aurinkovoide edustamassa kalliimpaa hintapistettä. Kaikki muut paitsi kolme viimeistä ovat kasvoaurinkovoiteita.
Olen ostanut kaikki jutun aurinkovoiteet itse, poislukien Dermosilin ja luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet, jotka olen saanut valmistajalta/maahantuojalta.
Olen kirjoittanut jokaisen voiteen kohdalle speksit seuraavista perusasioista: hinta, filtterityyppi, tuoksu/hajusteettomuus, vedenkestävyys sekä sisältääkö alkoholia. Alkoholilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kuivattavaa alkoholia, ei muita alkoholeja (joihin lukeutuu niin tuoksumolekyylejä kuin pehmentäviä rasva-alkoholeja). Vedenkestävyys on valmistajan ilmoittama tekijä. Voiteessa käytetyt filtterit ja koostumus saattavat hyvinkin olla vettä hylkiviä, mutta ilmoitan vedenkestävyyden valmistajan oman tiedon mukaan.
Uuden sukupolven UV-filtterit on merkitty kursiivilla. Jos haet mahdollisimman uuden teknologian voidetta, valitse niitä aurinkovoiteita, joissa on eniten kursiivilla merkittyjä filttereitä.
Juttu on pitkä ja jos et jaksa lukea koko pläjäystä, tässä lyhyesti parhaat:
Kemialliset:
🧡 Skin 1004 Hyalu-Cica Water-Fit Sun Serum SPF 50+ (saatavuus: Yeppo.fi-verkkokauppa ja Yeppon myymälät)
🧡 Korres Yoghurt Tinted Sunscreen Face SPF 30 (saatavuus: Korresin verkkokauppa ja Helsingin myymälä)
🧡 P20 Sensitive Face Sun Cream SPF50+ (saatavuus: marketit ja päivittäistavarakaupat kautta maan)
🧡 Dermosil Sensitive Sun Protection Lotion SPF 30 (saatavuus: Dermosil.fi)
Fysikaaliset:
🧡 Patyka Sun Cream Face SPF 30 (saatavuus Sokos, Stockmann, Ruohis ja kaikki hyvin varustellut eko-verkkokaupat)
🧡 Alga Maris sävytetty kasvoaurinkovoide SPF 30 sekä Alga Maris sävyttämätön Face & Body -aurinkovoide SPF 30 (saatavuus sama kuin Patyka)
🧡 Esse Sunscreen SPF 30 (saatavuus Esse-kosmetologit, verkossa Jolie ja Twistbe)
🧡 Dhyvana kasvoaurinkovoide SPF 30 (saatavuus Twistbe ja Greendeal -verkkokaupat)
💎 La Roche-Posay Anthelios UVMune Invisible Fluid 400 SPF50+
💎 SVR Extreme Sun Secure SPF 50+
💎 ACO Ultra Light Sun Face Fluid SPF 30
💎 P20 Sensitive Face Sun Cream SPF50+
💎 Avene B-Protect SPF 50+
💎 Korres Yoghurt Tinted Sunscreen Face SPF 30
💎 Skin 1004 Hyalu-Cica Water-Fit Sun Serum SPF 50+
Kuten edellisessä postauksessa totesin, UV-filtterien ympäristönäkökulmien tyhjentävä selvitys on käytännössä mahdotonta, ja voimme vain yrittää luottaa tämän hetken tietoon ja ottaa ohjenuoraksi jo haitallisiksi todettujen tai tarkkailun alla olevien UV-suojakemikaalien listan.
Ympäristölle haitallisiin aineisiin - kuten melkein kaikkeen - liittyy poikkeuksia. Mineraalien kohdalla tietty käsittely vähentää niiden haittoja tai jopa poistaa ne, ja kemiallisissa filttereissä pitoisuus voi olla ratkaiseva tekijä. Kapseloidut, ei-nano-kokoiset mineraalifiltterit ovat riippumattomien asiantuntijoiden mielestä turvallisin valinta mitä tulee fysikaaliseen aurinkovoiteeseen. Kemiallisten "pahis"-listalla olevien filtterien joukosta nostan Octisalaten, joka tietyn pitoisuuden alittaessaan ja aurinkovoiteen muusta koostumuksesta riippuen ei vahingoita ympäristöä. Perustan tämän käsityksen mm. BASFin Eco Sun Pass -työkaluun, jolla aurinkovoiteiden valmistajat voivat mitata aurinkovoiteidensa ympäristövaikutuksia.
Kuvakaappaus vuoden 2022 kansainvälisestä Aurinkovoideseminaarista
Eco Sun Pass Calculatorin laskentamekanismi pohjautuu riippumattomiin tutkimuksiin, asiantuntijalausuntoihin sekä mm. Euroopan Kemikaaliviraston ECHAn tietokantaan. BASF itse on UV-suojakemikaalien valmistaja, joten on myös heidän omissa intresseissään kehittää mittari aurinkovoidekemikaalien ympäristövaikutuksille, mikä on hyvä ottaa huomioon. BASF valmistaa mm. uusiin UV-filttereihin kuuluvia Tinosorb- ja Uvinul -suodattimia. Kuitenkin, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa, myös vanhan teknologian filtteri Octisalate, joka ei kuulu BASFin omaan tuoteportfolioon, on läpäissyt Eco Sun Pass -testin 5% pitoisuudella seuranaan uudempia filttereitä. Raja ympäristöystävälliselle koostumukselle Eco Sun Pass -laskimessa on 200 pistettä.
Octisalate (incinimi Ethylhexyl Salicylate) on selvästi moderneja aurinkovoiteita valmistavien brändien eniten käyttämä vanhan koulukunnan filtteri Avobenzonen ohella. Octisalate on UVB-filtteri, mutta yksinään heikko sellainen, ja se täytyy aina yhdistää muihin filttereihin. Sen näkee usein uuden teknologian suodattimien rinnalla. Tästä havainnosta, yhdistettynä Eco Sun Pass -laskimen antamaan esimerkkiin sekä netin tarjoamaan tietoon päättelen, että Octisalate on vähemmän paha kemikaali, kuin pahis-listan muut vanhat filtterit.
❌ "PAHIKSET" ❌
Muistin tueksi, tässä vielä lista välteltävistä UV-filttereistä, jotka on jo kielletty mm. Havaijilla ja ovat kaikki myös EU:n tarkkailtavien UV-kemikaalien listalla. On hyvä muistaa, että nämä eivät kuitenkaan ole kosmetiikkalainsäädännön kieltämiä, ja ovat tämän hetken tiedon mukaan turvallisia ihmisille rajoitetuilla pitoisuuksilla, mutta niillä on todettuja haittavaikutuksia. Ylimmät kaksi alleviivattua ovat suurimmat pahikset, ja ne on vesistö- ja korallihaittojen lisäksi todettu myös hormoninhäiritsijöiksi sekä allergiaa aiheuttaviksi, ja lisäksi ne aiheuttavat muita UV-suojakemikaaleja useammin ihoärsytystä.
OXYBENXONE – inci Benzophenone-3
OCTINOXATE – inci Ethylhexyl methoxycinnamate
OCTOCRYLENE – Inci Octocrylene
HOMOSALATE – inci Homosalate
AVOBENZONE – Inci Butyl Methoxydibenzoylmethane
OCTISALATE - Inci Ethylhexyl Salicylate * (huom - pitoisuus vaikuttaa)
*
Aloitetaan arvosteluosuus mun kahdesta suosikista:
27,99€ / 50 ml
❤️ SANNIN SUOSIKKI ❤️
UV-filtterit: Uvinul A Plus, Uvinul T150, Tinosorb M, Iscotrizinol
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: ei tuoksu miltään. Tuotetta markkinoidaan hajusteettomana, mutta se sisältää yhden hajusteen
Alkoholi: ei sisällä
Vedenkestävä: ei
Erityistä: paljon hoitavia kasviuutteita. Harvinaisempi Tinosorb-filtteri M, jonka sanotaan sopivan erityisen hyvin herkälle iholle.
Tämä on yksi testiä varten ostamistani kolmesta korealaisesta aurinkovoiteesta, ja se paras niistä. Ylipäänsä tämä on kaikkein parhaan tuntuinen aurinkovoide jota olen koskaan käyttänyt. (Korres on melkein tasoissa, oikeastaan vaikea sanoa, kumpi on parempi.) Tuote on aivan uskomattoman kevyen ja miellyttävän tuntuinen, tätä ei ikimaailmassa arvaisi aurinkovoiteeksi. Ei se ihan seeruminohutta ole, mutta hyvin vesimäisen ohutta emulsiota kuitenkin. Voide tuntuu myös kevyesti kosteuttavalta.
Koostumukseen on mielenkiintoisesti valittu Tinosorb-perheestä M-filtteri. Tinosorb S ja M ovat hyvin samankaltaiset suoritukseltaan: kumpikin on laajan kirjon filtteri kattaen koko UVA/UVB-spektrin välillä 280-400nm. M vain on vielä inasen tehokkaampi UVAn pidemmillä aalloilla, ollen tehokkaimmillaan aallonpituudella 360. Lisäksi M ei imeydy ihoon lainkaan, mitä voi pitää etuna herkkäihoiselle. (S on öljyliukoinen ja imeytyy osittain.) Tinosorb M jää ihon pintaan ja on muodoltaan partikkelimainen, kuten mineraalit. Tinosorb M saattaa jättää ihoon vaalean kajon tuotteen koostumuksesta riippuen, tässä voiteessa minkäänlaista kajoa ei kuitenkaan ole havaittavissa.
Aasialaisten ja länsimaisten aurinkovoiteiden välillä on yksi merkittävä ero: kestävyys iholla ja kosteuden sieto. Länsimaissa aurinkovoiteella on ollut hyvin erilainen rooli kuin Aasiassa: täällä aurinkovoide on perinteisesti rannalla tai muussa tarkoituksenmukaisessa aurinkoaltistuksessa käytettävä suojatuote. Aasiassa se taas on ympärivuotisesti päivittäin käytettävä osa ihonhoitoa.
Sen vuoksi koostumukset ovat perustavanlaatuisesti erilaisia: aasialaiset voiteet on kehitetty ns. city- ja toimistokäyttöön eivätkä yleensä ole veden- tai hankauksenkestäviä, ja niiden ihotuntuma muistuttaa kosteusvoiteita. Länsimaiset aurinkovoiteet ovat "tankampia" ja ovat tyypillisesti veden-, hien- ja hankauksenkestäviä. Viime vuosina länkkärivoiteet ovat lähentyneet aasialaisia etenkin kasvoaurinkovoiteiden osalta, mutta yhä aasialaiset ovat paljon kevyempiä.
29€ / 40 ml
❤️ SANNIN SUOSIKKI ❤️
UV-filtterit: Tinosorb A2B, Uvinul A Plus, Uvinul T150, Tinosorb S
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: miellyttävä, kevyesti parfymoitu: vähän hedelmäinen ja mausteinen
Alkoholi: ei sisällä
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: Korresin sävytetyissä voiteissa on kaikkein parhaat filtteriyhdistelmät, sävyttömissä käytetään modernien filtterien ohella myös vanhan koulukunnan filttereitä.
Korresin sävytetty SPF30-voide on kerrassaan ihana. Koostumus on hieman emollienttisempi kuin Skin 1004:n Hyalu-Cica'ssa, mutta kuitenkin ohut ja äärimmäisen hyvin levittyvä. Lämpimän beige sävy on aivan täydellinen mun iholle. Voide tuntuu hoitavalta ja kosteuttavalta ja jättää iholle miellyttävän tunteen vailla mitään kritisoitavaa.
Sävyvertailu Alga Mariksen Beigeen, joka on punertavampi
Tinted-voiteesta on myös SPF 50-versio, mutta sitä en ole testannut. Olen testannut sävyttämättömän SPF 50-version ja sekin oli oikein miellyttävä, mutta selvästi jähmeämpi, jos vertaa vaikka Skin 1004:n SPF50-voiteeseen.
19€ / 40 ml
UV-filtterit: Octisalate, Tinosorb A2B, Uvinul A Plus, Uvinul T150, Tinosorb S
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton. Ei tuoksu miltään.
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: vaalea kajo tulee Tinosorb A2B -filtteristä joka toimii hieman mineraalien tavoin.
ACOn voiteessa on ohut ja superneutraali koostumus joka tuntuu ihan miellyttävältä yhdellä kerroksella, mutta muuttuu seuraavaa kerrosta levittäessä nahkean tuntuiseksi ja jättää ihoon vaalean kajon. Mitä useamman kerroksen voidetta levittää, sitä selvemmin vaaleus tulee esiin.
Tykästyin ACOn voiteeseen ensin, kun olin ennen Kreikan matkaa testaillut sitä vain yhdellä kerroksella. Pakkaus on kieltämättä loistava litteydessään, mutta iholla tästä ei lopulta tullut mun ystävää. Huono ACOn voide ei ole, mutta sen mattapintaa lupaava koostumus on minulle lopulta liian kuivakka, enkä myöskään ilahdu vaaleasta sävystä, jonka kerrostaminen tuo esiin.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, tuotekehittäjillä on keinoja neutraloida tai täysin poistaa Tinosorb A2B:n vaalea kajo muilla koostumusratkaisuilla, mutta tässä voiteessa sitä ei ole tehty.
ACOn aurinkovoiteesta on myös kosteuttava versio, ja se olisi varmastikin sopinut minulle paremmin. Mutta: kosteuttavassa versiossa käytetään vanhan teknologian suurimpiin pahiksiin kuuluvia filttereitä; Octinoxatea sekä Oktokryleeniä. Ei kiitos.
17,90€ / 30 ml
UV-filtterit: Tinosorb M, Tinosorb S, Iscotrizinol, Avobenzone, titaanidioksidi (ei-nano)
Filtterityyppi: hybridi - kemiallinen & fysikaalinen
Tuoksu: hyvin mieto, tuskin havaittava
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: ei
Erityistä: -
Avènen B-Protect on ohut ja oikein miellyttävän tuntuinen voide. Titaanidioksidipartikkelien puuterisuus tuntuu aavistuksenomaisesti. Koostumus jättää iholle kevyesti mattaisen tunteen ja himmeän pinnan. Hieman BB-voiteen kaltainen koostumus sisältää kapseloidun pigmenttiteknologian; voide levittyy ensin vaaleana ja kapselien hajotessa beige pigmentti tulee esiin. Ruskettuneella iholla pigmentti näyttää punertavalta, mutta sulautuu lopulta hyvin.
Huomasin, että voide, tai paremminkin pigmentti, tuntui sulautuvan ihooni nopeammin ennen Kreikan matkaa. Nyt reissun jälkeen, kun ihoni on selvästi rusketuksen myötä kellertävämpi, B-Protect-voiteen pigmentin punertavuus tuli selvemmin ilmi. Voiteen asettuessa iholle pigmentti kuitenkin lopulta sulautuu ihoon oikein hyvin, koostumus on sen verran läpikuultava.
Tämä oli yksi testin suosikeistani.
28,90€ / 50 ml
UV-filtterit: sinkkioksidi, titaanidioksidi (ei-nano)
Kapseloidut mineraalipartikkelit: kyllä
Filtterityyppi: fysikaalinen
Tuoksu: hajusteeton, ei tuoksu miltään
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä, vettähylkivä
Erityistä: sisältää sen verran pigmenttiä, että muistuttaa kevyen meikkivoiteen kaltaista tuotetta.
Alga Mariksen sävytetty SPF50-kasvoaurinkovoide on SPF30-sisarensa tavoin monen mielestä kuin meikkituote: se sisältää niin paljon pigmenttiä, että voiteen sävy todella näkyy iholla ja myös peittää vähäsen. Siinä missä ylempänä esitelty Avènen tuote sulautuu läpikuultavuudessaan moneen eri ihonsävyyn, Alga Mariksen sävytetystä aurinkovoiteesta on meikkivoiteen tavoin valittava omaa ihoa lähinnä oleva sävy. Tarjolla on kolme sävyvaihtoehtoa, mun iholle parhaiten sopii Beige, ja ruskettuneelle kesäiholle Beigen ja Golden-sävyn sekoitus.
Koostumus on semitäyteläinen ja mineraalifiltterin läsnäolon voi tuntea puuterisuutena, joka myös osaltaan tekee voiteesta paksumman. Vinkki: SPF 30-versio tästä voiteesta on ohuempi ja "kuivempi", ja sopii paremmin seka- ja rasvoittuvalle iholle.
Edellisessä postauksessa kirjoitin mineraalifiltterien ongelmista. Alga Mariksen tuotteessa ne on selätetty kapselointiteknologialla.
22,90€ / 50 ml
UV-filtterit: Octisalate, Tinosorb S, Uvinul T150, Avobenzone, Mexoryl 400, Uvinul A Plus, Mexoryl XL, Mexoryl SX
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton mutta ei suinkaan hajuton. Pahimman hajuinen kaikista testaamistani aurinkovoiteista; todella tympeä ja tunkkainen tuoksu sekä voimakas alkoholin haju. Tunkkainen tuoksu vieläpä jää iholle pitkäksi aikaa.
Alkoholi: kyllä, toisena incissä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: sisältää peräti kahdeksan eri UV-filtteriä, eniten kaikista tuntemistani aurinkovoiteista. Sisältää myös markkinoiden kaikkein uusimman UV-filtterin, vuonna 2022 lanseeratun Mexoryl 400:n. Lupaa, ettei kirvele silmissä.
Anthelios UVMune Invisible Fluid on kaikkein ohuin testatuista voiteista, se on käytännössä nestettä. Levittyy hyvin, mutta jättää imeytyessään välittömästi nahkean pinnan. Epämiellyttävän tuntuinen. En voi sanoa tykkääväni tästä voiteesta. Pahinta on haju, joka on kerta kaikkiaan hirveä.
UVMunen 400:n filtterisysteemi edustaa aurinkosuojateknologian viimeisintä uutta (vaikka sisältää myös pari vanhan liiton suodatinta) ja on kieltämättä on päheä. Vaikka usein ajatellaan, että vähemmän on enemmän kosmetiikassa (ja herkällä iholla se onkin), aurinkovoiteiden kohdalla asiantuntijat ovat yleisesti yhtä mieltä siinä, että useamman filtterin sekoitus on parempi kuin kaksi tai kolme filtteriä.
Kun yhdistetään monta eri filtteriä, kutakin tarvitsee vain pieni pitoisuus, ja tällöin potentiaali ihoärsytykseen kunkin kemikaalin kohdalla pienenee. Myös siitä ollaan yhtä mieltä, että useampi eri filtteri samassa reseptissä tuo huomattavasti tehokkaamman suojan kuin yksi laajan kirjon filtteri yksinään, tai yksi UVA + yksi UVB -filtteri. Suodattimilla on myös toisiaan stabiloiva ominaisuus, eli esimerkiksi vanha känkkäränkkä Avobenzone saadaan nykyään täysin stabiloitua muilla filttereillä.
L'Orealin tuotekehityslabran uusi ylpeys, Mexoryl 400 eli Methoxypropylamino Cyclohexenylidene Ethoxyethylcyanoacetate, on ensimmäinen UV-filtteri, joka antaa tehokkaan suojan kaikkein pisimmillä UVA:n aallonpituuksilla 380-400.
Mexoryl-filtterit kehitetään ensisijaisesti La Roche-Posay -brändille, ja debytoituaan L R-P:n tuotteissa ne siirtyvät pikku hiljaa L'Orealin muiden brändien reseptiikkaan. Jo aikaisemminkin L R-P:n aurinkotuotteita on laajasti pidetty maailman tehokkaimpiin ja parhaiten suoriutuviin kuuluvina, enkä yhtään epäile, etteivätkö uudet Mexoryl 400:lla mehustetut La Roche-Posayn auringot jatka tätä perinnettä entistä kiiltävämmällä pinnalla.
Mexoryl 400 -filtterin löydät kaikista Anthelios UVMune 400 -aurinkotuotteista.
11,90€ / 30 ml
UV-filtterit: Octisalate, Tinosorb S, Uvinul T 150, Avobenzone, Ensulizole, Mexoryl XL
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton koostumus. Haju on tympeä ja lääkemäinen, toiseksi epämiellyttävin L R-P:n jälkeen. Myös alkoholi tuoksuu voimakkaasti.
Alkoholi: kyllä, toisena incissä.
Vedenkestävä: ei
Erityistä: antaa oudon lupauksen "long UVA", joka ei oikeastaan tarkoita mitään, sillä termi broad spectrum olisi paljon kuvaavampi.
Ambre Solaire Invisible Serum -aurinkovoide on ohutta ja neutraalin tuntuista. Levittyy hyvin eikä herätä suurempia tunteita, muuten kuin että haju on ikävä.
Kuten tämän hintaluokan tuotteelta voi odottaa, Garnierin aurinkovoide sisältää myös vanhan teknologian filttereitä; puolet filttereistä on vanhan liiton tavaraa. Mukana on kuitenkin ilahduttavasti uudempiakin. Odotin itse asiassa näkeväni Invisible Serum'issa Mexoryl 400 -filtterin, kun nimessä lukee ”Super UV”, mutta tässä käytetään vanhempaa Mexoryl XL:ää (sekin kyllä hyvä, ei siinä mitään). Toisaalta, taitaa olla liian aikaista etsiä uusinta innovaatiota Lorkun edullisemmista sarjoista, kun Mexoryl 400 on vasta yhden vuoden ikäinen. L’Oreal varaa uuden tähtifiltterinsä ensin pelkästään La Roche-Posay’lle ja sitten muille arvokkaammille sarjoilleen, ja valuttaa sen halvempien brändien resepteihin myöhemmin.
Nyt kun olen kokeillut useamman tällaisen uuden aallon ”fluid" tai ”serum"-aurinkovoiteen joudun toteamaan, etteivät ne taida olla mun juttu. (Poislukien korealaiset. 😍) Vaikka pidin ohuutta pitkään tärkeänä ominaisuutena aurinkovoiteessa, enää se ei ole niin merkityksellinen. Ihoni tarpeet ovat muuttuneet, ja fluid-koostumukset ovat minulle usein liian kuivakoita. Iholle jää jollain tapaa epämukava tunne, eikä se ainakaan tämän Ambre Solairen voiteen kohdalla ole ihmekään, kun alkoholia on niin paljon. Vaikkei incistä aina pysty päättelemään, kuinka paljon tuotteessa on jotakin ainesosaa - vaikka se olisi incin alkupäässäkin - alkoholin kohdalla haju paljastaa armotta pitoisuuden. Pienet määrät eivät haise läpi.
29,90€ / 50 ml
UV-filtterit: Avobenzone, Uvinul T 150, Tinosorb S, Ensulizole
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: kevyesti parfymoitu. Myös alkoholin tuoksu lyö läpi, tosin ei yhtä voimakkaasti kuin Garnierissa ja L R-P:ssä.
Alkoholi: sisältää alkoholia; kolmantena incissä
Vedenkestävä: ei
Erityistä: sisältää Thiamidolia joka on tehokkaasti hyperpigmentaatiota lievittävä aine.
Eucerinin Pigment Control Sun Fluid on ohutta ja ihan miellyttävän tuntuista emulsiota. Se levittyy hyvin, mutta muuttuu imeytyessään hyvin nahkeaksi. (Ilmiö tulee esiin etenkin suuremmilla ihoalueilla, kun olen testannut tätä myös vartalolla. Kasvoilla efekti ei ole niin paha.) Nahkeus onneksi katoaa, kun tuote on täysin imeytynyt ja ”kuivunut”.
Ihmettelen Eucerinin hinnoittelua - millähän periaatteella tämä tuote on hinnoiteltu kalliimmaksi kuin paljon innovatiivisempi La Roche-Posayn UVMune? Vai onko Eucerin muutenkin L R-P:tä kalliimpi sarja..? Itselläni on brändistä edullinen kuva. Thiamidol'kaan ei ole kallis ainesosa, sitä löytyy myös Nivean edullisista anti-dark spot -tuotteista.
En oikein vaikuttunut tästä tuotteesta. Sen parfymoitu tuoksu on jotenkin vanhanaikainen ja alkoholi korkeana pitoisuutena on aina alapeukun kirvoittava tekijä. Filttereistäkin puolet on vanhoja. Eucerin, ehkä pystytte parempaan? Ei huono voide, mutta parempiakin löytyy. (Ja Thiamidol-tuote kannattaa ostaa erikseen vaikka seerumin muodossa!)
44€ / 30 ml
UV-filtterit: sinkkioksidi (ei-nano)
Kapseloidut mineraalipartikkelit: kyllä.
Filtterityyppi: fysikaalinen
Tuoksu: hajusteeton.
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: ei
Erityistä: saa ainoastaan Esse-kosmetologeilta tai Esse-hoitoloiden verkkokaupoista (esim. Jolie ja Twistbe)
Tässä on vertailun kallein aurinkovoide - ja ihan yleiselläkin tasolla arvokas aurinkovoide. Diorinkin kasvoaurinkovoiteet ovat halvempia. Esse on luonnonkosmetiikan harvoja, eksklusiivisia hoitolasarjoja. Tuotteita myydään vain hoitoloissa, ja brändillä on tiukka ei alehintoja -politiikka. Laatukin on sen mukainen.
Essen aurinkovoide sisältää vain yhden mineraalifiltterin: vahapäällystetyn sinkkioksidin. Aloe vera -pohjaan valmistettu voide on ohuesta koostumuksestaan huolimatta hyvin ravitseva ja sisältää aloe veran ohella mm. jojobaöljyä, sheavoita, oliivinlehtiuutetta sekä rooibosuutetta. Tämä aurinkovoide on UV-suojan ohella ehdottomasti samalla hoitava ja kosteuttava. Sille antaa mahdollisuuden myös suojakerroin; mitä alempi suojakerroin, sitä enemmän mukaan mahtuu hoitavia ainesosia. Harva SPF50-tason voide on aidosti hoitava.
Tiesitkö: SPF50-tason mineraaliaurinkovoiteissa mineraalifiltterin osuus voi olla jopa 30%. Ymmärrettävästi, jos voiteesta kolmannes on jauhetta, se voi tuntua kuivakalta. SPF30-tason voiteessa jää paljon enemmän tilaa hoitaville öljyille ja uutteille.
Essen aurinkovoiteessa on kevyt nudesävy, joka ei näy kasvoilla. Tämä voide kuuluu omiin suosikkeihini luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissa.
23,99€ / 50 ml
UV-filtterit: sinkkioksidi, titaanidioksidi (ei-nanoja), SPF-boostereita
Filtterityyppi: fysikaalinen
Haju: huomaamaton, hyvin mieto.
Alkoholi: ei sisällä
Vedenkestävä: ei
Erityistä: paljon kasviuutteita, ykkösenä centella asiatica -uute (35,85%). Väriltään vaaleahkon ruskeaa, sävy tulee valmistajan mukaan centella-uutteesta
Testin toinen korealainen voide on fysikaalinen. Tai - osittain fysikaalinen, kerron lisää alempana. Air-Fit Sun Cream Plus -voiteessa on tuttu mineraaliaurinkovoiteen kevyesti jähmeä tuntuma, mutta se levittyy oikein hyvin ja on ohutta.
Voiteen beige sävy on mielenkiintoinen. Varmastikin sillä on mineraalifiltterien vaaleutta neutraloiva vaikutus, mutta toisin kuin perinteisesti, tässä voiteessa neutraloiva sävy tulee hoitavasta centella asiatica -kasviuutteesta. Yleisesti sävytettyjen aurinkovoiteiden sävy tulee rautaoksidipigmenteistä, joten Air-Fit-voiteen ratkaisu on persoonallinen. Hoitavuus & sävy samassa uutteessa!
❗️Air-Fit-voiteen filtteriteknologia paljastaa yleisen semi-huijauksen aurinkovoidebisneksessä. Tätä huijausta ei voi käyttää sertifioidussa luonnonkosmetiikassa, jossa synteettiset aineet eivät ole sallittuja, mutta normikosmetiikassa voi.
Moni tuotteitaan "fysikaalisina" tai "mineraali"-aurinkovoiteina markkinoiva normikosmetiikan brändi käyttää kyseisten tuotteiden reseptissä niin sanottuja SPF booster -kemikaaleja, joilla tuotteen suojakerroin saadaan nostettua korkeaksi ilman, että mineraalifilttereitä täytyy käyttää niin paljon, kuin SPF-taso vaatisi. Näin koostumuksesta saadaan paljon kevyempi kuin 100% mineraaliaurinkovoiteesta, etenkin kun puhutaan SPF50-tasosta.
SPF-boosterit vertautuvat rakenteellisesti ja kemiallisesti UV-suojakemikaaleihin, mutta niillä ei ole virallista UV-filtteriluokitusta. Kemikaaleina ne ovat hyvin samanlaisia ja toimivatkin samalla tavalla, joten jos kuluttajan tarkoituksena on välttää kemiallisia UV-suoja-aineita ja hän ostaa tällaisen tuotteen, tulee hän joka tapauksessa laittaneensa iholleen kemiallisen UV-suojan. Erittäin kyseenalaista toimintaa ja harhaanjohtavaa markkinointia valmistajilta, ja tästä on ollut alalla jo jonkin verran polemiikkia. Saa nähdä, puuttuuko lainsäädäntö tähän jossain vaiheessa.
Air-Fit Sun Cream Plus -voiteen SPF-boosterit ovat Butyloctyl Salicylate (joka on käytännössä yhtä kuin Octisalate) sekä Benzotriazolyl Dodecyl P-Cresol. Ensinmainittua näkee usein myös kemiallisissa aurinkovoiteissa buustaamassa niiden SPF-tehoa, se on kaikkein eniten käytetty SPF-boosteri.
Vain ostamalla sertifioidun luonnonkosmetiikkabrändin aurinkovoiteen tai osaamalla lukea incit voi varmistua siitä, että fysikaalisena myyty aurinkovoide ihan varmasti on fysikaalinen.
26,95€ / 30 ml
UV-filtterit: titaanidioksidi, sinkkioksidi (ei-nano)
Kapseloidut mineraalipartikkelit: kyllä
Filtterityyppi: fysikaalinen
Tuoksu: mieto ja miellyttävä, lähes huomaamaton. Tulee vähän mieleen puhdas pyykki
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: ei
Erityistä: kaikkein "vesimäisin" koostumus kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista
Espanjalaisen Dhyvanan aurinkovoiteet ovat mielestäni mielettömän hyviä. Sarjan SPF30-voiteet lyövät ohuudessaan jopa Patykan, tai ovat vähintään samaa tasoa. Koostumuksessa on vähän öljyjä suhteessa veteen, ja valtaosa käytetyistä öljyistä on ns. kuivia esteriöljyjä.
Kasvoaurinkovoide SPF 30 on saatavilla sekä sävyttömänä että sävytettynä. Dhyvanan saatavuus on Suomessa jostain syystä hyvin rajoittunutta, ja kaupoista merkkiä ei löydä lainkaan, poislukien Twistbe'n myymälä Helsingissä. Dhyvana on saatavilla myös Twistbe'n sekä Greendealin verkkokaupoissa.
9,99€ / 50 g
UV-filtterit: Octinoxate, Uvinul A Plus, Uvinul T150, Titaanidioksidi
Filtterityyppi: hybridi - sekä kemiallinen että fysikaalinen
Tuoksu: hyvin mieto tuoksu jossa aistin ”puhtautta” ja kevyitä kukkia.
Alkoholi: ei sisällä
Vedenkestävä: ei
Erityistä: sisältää paljon kasviuutteita, kuten kaikki tähän juttuun testatut korealaiset aurinkovoiteet
Auts, korealaisen Frudian muuten-niin-ihana ja raikkaan tuntuinen aurinkovoide sisältää suurimpiin UV-filtteripahiksiin kuuluvaa Octinoxatea (incinimi Ethylhexyl Methoxycinnamate). Tästä iso alapeukku, luulisi korealaisten aurinkovoidevalmistajien myös haluavan välttää kaikkein kontroversiaalisimpia filttereitä.
Aasialaisiin brändeihin liittyen, hämmästykseni oli syvä, kun tajusin entisiin kasvoaurinkovoidesuosikkeihini kuuluvan V10 Plus Day Milk Gel SPF 23 -voiteen sisältävän pelkästään vanhan teknologian UV-filttereitä, suurimpana pitoisuutena Octinoxate ja Avobenzone. En tiedä onko niin, että muuten niin ainesosatietoiset aasialaiset kuluttajat eivät vielä ole heränneet vaatimaan kosmetiikkabrändeiltään modernia UV-teknologiaa. Jotenkin paradoksaalista, kun aasialaiset ja etenkin korealaiset brändit tunnetaan innovatiivisuudestaan ja edelläkävijyydestään kosmetiikka-alalla. Uuden teknologian filtterit ovat sallittuja ainakin Etelä-Koreassa ja Japanissa.
Frudian Ultra UV Shield -voide sisältää sekä kemiallisia että mineraalifiltterin. Yhteen aikaan asiantuntijat tuntuivat olevan sitä mieltä, että tällaiset hybridifiltterisysteemit antavat kaikkein parhaan UV-suojan. Enää tästä ei kuule puhuttavan, joten en osaa sanoa, onko tässä nykytiedon valossa enää perää.
21,90€ / 50 ml
UV-filtterit: Uvinul A, Uvinul T, Tinosorb S, Iscotrizinol
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: voimakas parfyymi
Alkoholi: ei sisällä
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: poikkeuksellisen lyhyt inci. Sopii urheiluun ja lupaa, ettei valu silmiin. Antaa lupauksen ”Non-Ecotoxic”
SVR:n tuote on kaikkein erikoisin tätä juttua varten testaamistani aurinkovoiteista. Se on vedetön jelly-geeli, pohjautuen isododekaaniin ja silikoniin (isododekaani on haihtuva, kuivaöljymäinen emollientti). Ihotuntuma on kuin silikoni-primerilla ja tuote levittyy hyvin. Ulkonäöltään "voide" on hyytelömäistä ja pehmeää tahnaa. Vähän kuin hyvin pehmeää marmeladia.
Vaikka tuotteen pohja on ohut kuivaöljy, SVR:n jelly voi tuntua rasvaiselta, koska ei sisällä vettä joka toisi koostumukseen raikkautta. Rasvaisuus kuitenkin häviää aika hyvin tuotteen imeytyessä. Olen testannut levittää tätä montakin kerrosta, ja kaikki kerrokset imeytyvät ja kuivuvat. Isododekaani haihtuu iholta, joten lopulta jäljelle jää vain dimetikoni-silikoniyhdisteen sileä tuntu.
SVR:n jelly sisältää vakkarisetin Uvinul- ja Tinosorb-filttereitä sekä bonuksena Iscotrizinolia, joka on mielenkiintoinen filtteri. Se kuuluu myös uuden sukupolven UV-suodattimiin ja on mahdollisesti kaikkein fotostabiilein aurinkosuoja: Iscotrizinol menettää valmistajan mukaan 25 tunnissa vain 10% SPF-tehostaan. (Eli hypoteettisissa olosuhteissa, jos aine altistuisi UV-säteilylle 25 tunnin ajan.)
Minun oli vaikea päättää, pidänkö tästä tuotteesta vai en. Toisaalta vastaus olisi itsestäänselvä 'en', sillä en lähtökohtaisesti pidä yhtään silikonimömmöistä, mutta toisaalta koostumus on aika nerokas. Se on todella hyvin levittyvä, ohut ja näkymätön, ja sopii täydellisesti niin meikin alle kuin urheiluun. Filtteriyhdistelmä on myös erinomainen.
14,90€ / 30 ml
UV-filtterit: Avobenzone, Octisalate, Tinosorb S, Uvinul T150, Ensulizole
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: tyypillinen geneerinen markettikosmetiikan tuoksu, ihan neutraali
Alkoholi: kyllä, neljäntenä incissä. Ei tuoksahda lainkaan, joten oletettavasti pitoisuus aika pieni.
Vedenkestävä: ei
Erityistä: voiteen koostumusta on päivitetty tiheästi viime vuosina
Olen testannut Nivean Anti-age-kasvoaurinkovoiteesta kolme eri versiota vuodesta 2018 eteenpäin. Tiheät muutokset koostumuksessa vain viiden vuoden sisällä kertovat siitä vauhdista, jolla aurinkovoiteiden teknologia nyt etenee. Pelkästään vuoden 2020 jälkeen koostumus on päivitetty kolmesti (!).
Ostin tässä kuvassa näkyvän kappaleen huhtikuussa, ja sarjanumeron mukaan voide on valmistettu kesäkuussa 2022. Nivean sivulla näkyy kuitenkin jo uusi inci ja hieman eri näköinen pakkaus, eli voide on jälleen uudistettu. Kaupoissa on oletettavasti tällä hetkellä myynnissä kahta versiota. Uusimmassakin versiossa on yhä mukana vanhoja filttereitä, mutta vuosi vuodelta ne ovat vähentyneet. Vuosi sitten valmistetussa versiossa on kolme vanhaa suodatinta, uusimmassa kaksi. Octisalate on tiputettu uusimmasta pois.
Tämä todettakoon: Nivean kasvoaurinkovoiteet ovat minusta todella miellyttävän tuntuisia. Siis ihan supermiellyttävän. Olen testannut Anti-Age-, Shine Control - sekä SPF 50 Sensitive -versiot ja kaikki ovat minusta kosmeettisesti erittäin onnistuneita. Shine Control -versiota olen jopa ostanut vartalolla käytettäväksi, koska se imeytyy niin nopeasti ja jättää täysin olemattoman pinnan.
Vuoden 2020 versiot
Minusta Nivean kasvoaurinkovoiteet ovat hintaluokassaan ja markettituotegenressään toiseksi parhaita aurinkovoiteita. Tai jopa parhaita, jos mitataan valikoiman laajuutta: koostumuksia on eri ihotyypeille ja suojakertoimia kaksi, SPF 30 ja SPF 50.
Seuraavana esiteltävä saman hintaluokan ja markettikategorian P20 Sensitive -voiteet ovat koostumukseltaan sekä UV-suojateknologialtaan kirkkaasti parhaat, mutta Nivea voittaa valikoiman laajuudella.
14,90€ / 50 g
❤️ SANNIN SUOSIKKI ❤️
UV-filtterit: Uvinul A Plus, Tinosorb S, Tinosorb A2B, Uvinul T150
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton. Hyvin miedosti lääkkeenomainen tuoksu joka katoaa nopeasti voidetta levittäessä.
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: allergiatestattu, Eco Sun Pass -sertifikaatti, PA++++ UVA-suoja
P20 briljeeraa tällä voiteella. 🏆 Tässä ovat kaikki speksit aivan ylivoimaisia verrattuna muihin tätä juttua varten testaamiini aurinkovoiteisiin, poislukien hoitavuus, jota ei voi synteettisessä voiteessa verrata luonnonkosmetiikkaan. (Etenkään SPF50-koostumuksessa.) Huom: P20-sarjan Original-aurinkosuihkeissa on aivan eri koostumus ja ykkösenä (!) alkoholia. Hehkutukseni koskee vain Sensitive-voiteita, jotka ovat ihan uusia.
P20 Sensitive SPF 50+-kasvovoide on ohut ja miellyttävän tuntuinen, hyvin levittyvä ja nopeasti imeytyvä, vedenkestävä, allergiatestattu, ympäristöystävällinen, vegaaninen sekä sisältää erittäin korkean UVA-suojan. Ja halpa. Voiteesta on myös versio vartalolle.
UVA-suojan vahvuus PA++++ on korkein UVA-suoja jonka aurinkovoide voi toistaiseksi saada, ja vastaa ainakin tuplasti EU:n minimisuositusta UVA-suojasta. PA-merkintä on käytössä aasialaisissa aurinkovoiteissa, ja jotkin valmistajat käyttävät sitä myös muualla maailmassa. Sen toivoisi yleistyvän ihan kaikkiin aurinkovoiteisiin, koska EU:ssa käytössä oleva ympyröity UVA-logo ei lopulta kerro kuluttajalle oikein yhtään mitään UVA-suojan todellisesta tehosta - vain sen, että UVA-suoja on vähintään kolmanneksen SPF-suojasta.
32,90€ / 40 ml
UV-filtterit: sinkkioksidi, titaanidioksidi (ei-nano)
Filtterityyppi: fysikaalinen
Kapseloidut mineraalipartikkelit: titaanidioksidi kapseloitu, sinkkioksidi ei
Tuoksu: kukkainen
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: sisältää erityisen hyvän antioksidanttilisän; astaksantiinirikasta viherleväuutetta. Astaksantiini kuuluu maailman tehokkaimpiin antioksidantteihin ja suojaa ihoa mm. UV-säteilyn aikaansaamilta soluvaurioilta.
Kuulun itse tämän voiteen SPF30-version suuriin faneihin, mutta halusin tähän postaukseen SPF50-version, koska kuluttajat kysyvät tänä päivänä eniten juuri sitä suojakerrointa.
Patykan aurinkovoiteet ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen mitä ilmeisimmin suosituimpina luonnonkosmetiikan aurinkovoiteina. Erityisesti SPF 30 onkin aivan naurettavan hyvä eikä sen raikkaan ohutta koostumusta juuri erota kosteusvoiteesta. SPF 50 on sekin miellyttävän tuntuinen ja ohut, ja jättää yllättävän vähän vaaleaa kajoa ihoon. Jos voidetta laittaa vähän kerrallaan ja hieroo kunnolla ihoon, vaaleus katoaa käytännössä kokonaan. Tämä niksi kannattaa muistaa SPF50-tason mineraaliaurinkovoiteita levittäessä, jos ne ovat sävyttämättömiä.
Patykan aurinkovoiteiden tähtiraaka-aine on Haematococcus Pluvialis -viherleväuute, joka sisältää runsaasti maailman voimakkaimpiin antioksidantteihin lukeutuvaa astaksantiinia. Se suojaa ihoa ennenaikaiselta ikääntymiseltä. Tehokkaiden leväuutteiden hyödyntäminen on yhteistä kummallekin ranskalaiselle luonnonkosmetiikan aurinkovoideinnovaattorille; niin Patykalle kuin Laboratoires de Biarritzille, joka valmistaa Alga Maris -aurinkovoiteita.
*
Halusin tässä jutussa keskittyä erityisesti kasvoaurinkovoiteisiin, mutta esittelen lopuksi kolme vartalolle kehitettyä aurinkovoidetta. Yhden mainostetaan sopivan myös kasvoille.
Kasvo- ja vartaloaurinkovoiteen ero näkyy lähinnä koostumuksen "hienostuneisuudessa" ja halvempien brändien kohdalla usein myös rasvaisuudessa. Vartaloaurinkovoiteet ovat perinteisesti paksumpia ja ihoon takertuvampia kuin kasvoaurinkovoiteet, minkä puolesta ne saattavat kasvoilla käytettynä saada ihon kukkimaan. Aivan hyvin näitä voi myös kokeilla kasvoille, jos iho ei ole herkästi epäpuhtauksiin taipuvainen.
14,90€ / 150 ml
❤️ SANNIN SUOSIKKI ❤️
UV-filtterit: Uvinul A Plus, Octisalate, Tinosorb S, Uvinul T150
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton. Ei tuoksu millekään, ei edes raaka-aineille.
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: ilmeisesti. Lupaa "kestää hyvin hikeä ja kosteutta"
Erityistä: uudistettu koostumus saanut tänä vuonna Allergia-tunnuksen
Käytin koko tuubin Kreikassa ja tykkäsin tästä voiteesta valtavasti! Todella helposti levittyvä ja hyvin imeytyvä koostumus ja suoritus helteisinäkin päivinä erinomainen. Tykkäsin myös tuoksuttomasta tuoksusta. Tätä oli ilo käyttää, ja filtterit oikein hyvät! Mukana vain yksi vanhempi filtteri joka ei kuulu suurimpiin pahiksiin.
11,55€ / 200 ml
UV-Filtterit: Oktokryleeni, Avobenzone, Octisalate, Uvinul T 150, Ensulizole
Filtterityyppi: kemiallinen
Tuoksu: hajusteeton. Aistittavissa kevyesti lääkemäinen tuoksu, joka haihtuu nopeasti kun voiteen on levittänyt.
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: sisältää lähes pelkästään vanhoja UV-filttereitä
Kosmeettisen miellyttävyyden puolesta tätä voidetta olisi oikein mukava käyttää, mutta filtterien puolesta en käyttäisi. Pirkan voiteessa on odotetusti paljon vanhan koulukunnan filttereitä. Vain yksi on uudempi: Uvinul T 150. Pirkan käyttämistä filttereistä kolme kuuluu niihin, jotka on kielletty Havaijilla vesistöhaitallisuutensa vuoksi. Ensulizolekin on hieman kontroversiaalinen filtteri; sen on todettu aiheuttavan DNA:ta vaurioittavia vapaita radikaaleja altistuessaan UV-säteilylle (sama ongelma tosin koskee osaa muitakin vanhoista filttereistä sekä mineraalifilttereitä). Ensulizole on siinä mielessä tuotekehittäjille mieluisa filtteri, että toisin kuin valtaosa UV-filttereistä, se on vesiliukoinen ja tekee tuotteen tuntumasta kevyen.
Vapaita radikaaleja muodostava ominaisuus tietyissä UV-filttereissä on kieltämättä paradoksaalinen; samalla kun filtteri auttaa neutraloimaan UV-säteilyn haittavaikutuksia, se itsessään muodostaa vahingollisia vapaita radikaaleja. Ensulizolen kohdalla vapaiden radikaalien muodostuminen on todettu rotilla suoritetuissa eläinkokeissa, ihmisiholla vastaavia testejä ei ole tehty.
26€ / 100 ml
UV-filtterit: titaanidioksidi, sinkkioksidi (ei-nano)
Filtterityyppi: fysikaalinen
Kapseloidut mineraalipartikkelit: kyllä
Tuoksu: Pina Colada
Alkoholi: ei sisällä.
Vedenkestävä: kyllä
Erityistä: tämä versio on kehitetty vartalolle ja sopii myös kasvoille. Yllättäen se on ohuempi ja helpommin levittyvä, kuin Alga Mariksen kasvoille kehitetty sävyttämätön SPF 30 -voide.
Alga Mariksen makean kookoksen tuoksuinen aurinkovoide kuuluu suosikkeihini. Tuoksuasioiden yksilöllisyydestä muuten kertoo hyvin kaksi peräkkäin jätettyä asiakaskokemusta House Of Organicin sivulla: yksi asiakas kirjoittaa; "Voimakas tuoksu, joka on minusta hyvä mutta ei sovi herkille" ja seuraava "Hyväksi todettu, eikä mielestäni haise juuri miltään!" Mun nenään tässä on selvästi havaittava, joskin oikein miellyttävä makean kookoksen tuoksu, joka tuo mieleeni Pina Colada -drinkin.
Voide on miellyttävän notkeaa ja levittyy todella hyvin. Se on mun kokemuksen mukaan jopa notkeampaa kuin saman sarjan kasvoille kehitetty sävyttämätön SPF30-voide. Olen käyttänyt tätä sekä kasvoilla että vartalolla. Verrattuna sävytettyyn SPF30-voiteeseen, tämä on hoitavamman ja kosteuttavamman tuntuinen.
Aurinkovoiteista ja UV-filttereihin liittyvistä aspekteista riittäisi yhä vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, ja voi olla, että tulee vielä hönkäistyä myöhemmin jokin aihetta lisää perkaava postaus. Uusia aurinkovoiteitakin odottaa testaustaan... 😂
Uskokaa pois, että jo pelkästään mineraalifiltterien SPF-tehoon, laajan kirjon suoritukseen sekä partikkelikoon ja jauheen kosmeettisiin ominaisuuksiin liittyen saisi helposti oman monisivuisen kirjoituksen... Tai siitä, mitkä aurinkovoiteet markkinoilla hyödyntävät eniten vanhaa teknologiaa. (Heitän nopeana vinkkinä, että moni edullinen marketiikosmetiikkabrändi on laittanut paremmat filtteripaukut kasvoaurinkovoiteisiinsa, ja vartalovoiteissa käytetään enemmän vanhaa teknologiaa.)
Jos joku ihmettelee:
vastaan:
voi saada, ehdottomasti. Ainakin ihon palamista vastaan. Nykyään on löydetty keinot parantaa vanhojen filttereiden fotostabiliteettiongelmia, joten 2020-luvun aurinkovoiteet filtteriteknologiaan katsomatta ovat tyypillisesti hyvin stabiileja (poislukien ehkä ne ihan halvimmat never-heard-halpisbrändit, joiden aurinkovoiteita saatat löytää etelän lomakohteiden marketeista).
Mutta - vanhat filtterit pitävät sisällään korkeamman ihoärsytysriskin, korkeamman allergiariskin sekä selvästi negatiivisemmat vaikutukset ympäristöön. Lisäksi vanhat filtterit antavat huomattavasti heikomman suojan UVA-säteilylle eli ihoa vanhentavalle ja solumutaatioita aiheuttavalle säteilylle. Se on hinta, jonka kuluttajat näiden voiteiden käytöstä maksavat.
Ja vielä tämä! (d'ough! Niin paljon asiaa, että ei meinaa millään muistaa kaikkea...)
Syyt liittyvät kustannuksiin sekä tuotekehityksen resursseihin.
Uudet filtterit ovat kalliimpia kuin vanhat, joten tulee halvemmaksi tehdä ns. semi-moderni aurinkovoide, jossa on rinnakkain sekä vanhoja että uusia filttereitä, kuin tehdä aurinkovoide kokonaan uusilla filttereillä.
Joskus valmistaja haluaa nostaa jo olemassa olevan aurinkovoideformulan suojakerrointa, ja tällöin on usein halvempaa tehdä lisäyksiä vanhaan reseptiin sen sijaan, että aloitetaan tuotekehitys kokonaan alusta. Vanhojen filtterien sallitut maksimipitoisuudet ovat kenties jo tapissa, ja ratkaisuksi jää tuunata vanha resepti korkeammalle SPF-tasolle uudemmilla filttereillä, jotka toimivat pienemmillä pitoisuuksilla.
Halvoille massabrändeille vanhojen filtterien käyttö on selvä valinta, koska vanhat filtterit ovat halvempia. Massatuotanto-brändien aurinkovoiteissa näkee tyypillisesti kärjessä vanhoja filttereitä, ja sitten voi alempana incissä olla yksi tai muutama uudempi suodatin, joita käytetään lähinnä stabiloimassa vanhoja filttereitä. Silloin kun uudemmat filtterit ovat incissä ennen vanhoja, ne ovat voiteen pääasiallinen UV-suoja.
Tässä postauksessa kerron erilaisista UV-filttereistä ja tarjoan tietoa, joka voi auttaa valitsemaan itselle sen parhaan aurinkovoidekoostumuksen.
Aihe on laaja ja etenkin ympäristönäkökulmasta hengästyttävän haastava, enkä pyri edes lähestymään täysin kattavaa informaatiokoostetta. En ole missään määrin aurinkotuotekemikaalien asiantuntija, ja jakamani tiedot perustuvat asiantuntijalähteistä sekä valmistajilta ja raaka-ainetoimittajilta hankkimaani informaatioon. Erityisesti olen hyödyntänyt australialaisen kosmetiikkakemisti ja aurinkovoideasiantuntija Michelle Wongin, a.k.a. Lab Muffinin, kirjoituksia aiheesta.
Vaikka rakastan luonnonkosmetiikkaa, en ole puolueellinen aurinkovoiteiden suhteen ja näen hyötyjä ja haittoja sekä kemiallisissa että luonnollisissa aurinkosuoja-aineissa.
Käytän kumpiakin, ja jos olen ihan rehellinen, ”kemiallisia” tulee käytettyä enemmän.
☀️ FYSIKAALISET ELI EPÄORGAANISET UV-SUOJA-AINEET: mineraalit sinkkioksidi ja titaanidioksidi.
☀️”KEMIALLISET” ELI ORGAANISET UV-SUOJA-AINEET: kaikki loput virallisen UV-suoja-aine-funktion kemikaalit kuten Avobenzone, Oxybenzone, Tinosorb S, Uvinul T 150 jne.
(Lisäksi on UV-säteilyä absorboivia muita aineita, kuten karanjaöljy ja tietyt leväyhdisteet, mutta näillä ei ole toistaiseksi virallista kosmetiikkalainsäädännön vahvistamaa UV-suoja-ainefunktiota, joten jätämme nämä katsauksen ulkopuolelle.)
”Fysikaalinen” ja ”kemikaalinen” ovat vääriä ilmaisuja, sillä myös mineraalipartikkelit ovat kemikaaleja, ja myös ”kemiallisten” UV-suoja-aineiden joukossa on fysikaalisten kaltaisesti toimivia, mutta puhekieleen nämä ilmaisut ovat vakiintuneet siinä määrin, että käytän niitä tässäkin kirjoituksessa.
UVB: lyhytaaltoinen, ihoa polttava UV-säteily, aallonpituudet 280-320
UVA: pidempiaaltoinen UV-säteily joka mm. vanhentaa ihoa ja aiheuttaa hyperpigmentaatiota, aallonpituudet 320-400. UVA jakautuu vielä UVA2 ja UV1-alueille, joista UVA1 on kaikkein pisimmät aallot, 340-400.
SPF: Sun Protection Factor, kertoo, minkä verran aurinkosuojatuote suojaa UVB-säteilyltä.
PPD ja PA: ilmaisevat aurinkosuojatuotteen suojaa UVA-säteilyä vastaan. PPD on käytössä hyvin vähän, PA on käytössä Aasiassa.
BROAD SPECTRUM: tarkoittaa laajan kirjon suojaa kattaen sekä UVA- että UVB-alueen. Broad spectrum -ilmaisu ei kuitenkaan takaa tai tarkoita sitä, että suoja yltäisi päästä päähän, 320-400 nm. USA:ssa Broad spectrum on määritelty siten, että suojan täytyy yltää minimissään UVB-alueelta 370 nm asti.
Vanhan koulukunnan kemiallisiin aurinkosuoja-aineisiin liittyy useita epäkohtia. Suurimpiin haasteisiin kuuluu epästabiilius, eli monet vanhoista aurinkosuojafilttereistä menettävät tehonsa nopeasti auringossa imettyään itseensä tarpeeksi UV-säteitä. Muita huolenaiheita ovat haitallisuus vesistöille, ihoärsytys, allergisoivuus sekä hormonaaliset vaikutukset. Vanha filtteriteknologia keskittyi myös suojaamaan lähes pelkästään UVB-säteilyltä, ja UVA-suoja jäi vajaaksi. Vuosikymmenten ajan ainoat sallitut ja olemassaolevat UVA-filtterit olivat Avobenzone sekä mineraali-filtteri sinkkioksidi – näilläkin kummallakin omat epäkohtansa.
Vanhat filtterit ovat molekyylikooltaan tyypillisesti pienempiä kuin uudet, useimmat alle 500 Daltonia, mikä tekee niistä ihoon hyvin imeytyviä. Osa vanhoista filttereistä kuten Oxybenzone ja Homosalate imeytyy verenkiertoon asti, ja näkyy veressä vielä 21 päivää aurinkovoiteen käytön jälkeen. Vaikka niiden (= tällä hetkellä sallittujen ja verenkiertoon imeytyvien UV-suoja-aineiden) johdonmukaista vaarallisuutta ihmiskehossa ei toistaiseksi ole voitu näyttää toteen, ei elimistöön imeytymistä yleisesti pidetä hyvänäkään asiana. Aurinkovoidekemikaalit eivät kuulu kehoomme.
Vanhan koulukunnan aurinkosuoja-aineisiin lukeutuvat mm. Oxybenzone, Avobenzone, Octinoxate, Octocrylene ja Homosalate. Havaiji on kieltänyt nämä kaikki vesistöhaitallisuutensa vuoksi, ja vastaavia kieltoja ovat tehneet muutkin trooppisten alueiden valtiot maailmalla.
Oxybenxone ja Octinoxate ovat kaikkein suurimmat pahikset, ja vaikka ne ovat yhä lainsäädännön puitteissa sallittuja (rajoituksin), niitä välttävät kaikki itseään kunnioittavat kosmetiikkavalmistajat. Törmäät näihin filttereihin hyvin epätodennäköisesti laadukkaiden brändien aurinkovoiteissa.
Uudemmat aurinkosuoja-aineet eivät tyypillisesti imeydy ihon läpi tai ainakaan yhtä syvälle kuin vanhat, aiheuttavat vähemmän ärsytystä ja allergiaa ja ovat erittäin fotostabiileja eli teholtaan kestäviä. Moderneissa UV-filttereissä on useita laajan kirjon filttereitä antaen tehokkaan suojan sekä UVB- että UVA-alueella.
Parhaisiin uuden sukupolven UV-filttereihin lukeutuvat Tinosorb- ja Uvinul -perheen filtterit (kehitetty 2000-luvulla) sekä L’Orealin kehittämät ja patentoimat ja ainoastaan L’Oreal-brändien käytössä olevat Mexoryl-filtterit (kehitetty 80-luvulla mutta hyväksytty käyttöön 90-luvulla, uusin kehitetty vuonna 2022).
Mitä ympäristöystävällisyyteen tulee, kaikkien uudempien UV-suojafilttereiden ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu vielä riittävästi, jotta olisi syntynyt yleistä konsensusta siitä, mitkä niistä ovat vähiten tai eniten haitallisia vesistöille.
Tämän hetken tiedon valossa Tinosorb-, Uvinul- ja Mexoryl -filtterit eivät ole vahingollisia ympäristölle, tai ovat minimaalisesti haitallisia.
Eräs kemisti totesi tehdessäni taustatyötä tätä juttua varten, ettei 100% täydellisiä aurinkosuojia vailla lainkaan potentiaalisia haittavaikutuksia ole toistaiseksi olemassakaan.
Suosittelen välttämään Yhdysvalloissa valmistettuja kemiallisia aurinkovoiteita, sillä uuden teknologian filtterit Mexoryl SX:ää lukuunottamatta eivät ole USAssa sallittuja. Kosmetiikan kemikaaleja USAssa valvova FDA on absurdin hidas hyväksymisprosesseissaan, ja Mexoryl SX on ainoa uusi UV-suoja-aine, joka Yhdysvalloissa on hyväksytty sitten 90-luvun. USAn tilanne on alalla globaalisti vitsi, ja tiedostavat amerikkalaiset tilaavat aurinkovoiteensa muualta maailmasta.
Olitko siinä uskossa, että mineraalifiltterit ovat automaattisesti ympäristöystävällisiä? Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa, vaan mineraalitkin voivat olla jopa myrkyllisiä vesistöille. Mineraali-raaka-aineet ovat tämän hetken tiedon mukaan vesistöjen kannalta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin erityisesti vanhan sukupolven kemialliset UV-filtterit, mutta ehdollisesti.
Nanokoinen ja päällystämätön titaanidioksidi ja aivan erityisesti sinkkioksidi voivat vahingoittaa koralleja, kaloja ja muita vesieliöitä. Ei-nanokokoinen ja päällystetty versio on parempi, mutta ei täysin ongelmaton sekään. (Lähde: toksikologi, tohtori Craig Downs, 2018).
Lisäksi toinen tarinansa on päällystämättömien mineraalipartikkelien fotokatalyyttinen luonne; ne muodostavat voimakkaita vapaita radikaaleja altistuessaan UV-säteilylle, millä voi olla haittoja ihmissoluille sekä eliöille. (Lähde: mm. tohtori Craig Downs.) Ilmeisesti tämä huolenaihe liittyy erityisesti nanopartikkeleihin. Mielenkiintoisesti - nanopartikkelit ovat silti sallittuja luonnonkosmetiikassa sekä normikosmetiikassa. Nano-yhdisteet tulee kuitenkin aina merkitä inciin ilmaisulla NANO, joten jos valmistaja niitä käyttää, se on helposti bongattavissa ainesosalistasta.
Monen kosmetiikkavalmistajan pakkauksissa näkee ”Reef Safe” ja ”Ocean Safe” -lupauksia, mutta näitä termejä ei säädellä millään tavoin, ja ne ovat valmistajan oma tulkinta asiasta. Kosmetiikan lainsäädäntö ei myöskään kiellä vesistöille haitallisten UV-suojakemikaalien käyttöä (parhaana esimerkkinä Oxybenzone), joten valitettavasti emme voi minkään lakikiemurankaan nojalla saada täyttä varmuutta aurinkosuojatuotteen ympäristöystävällisyydestä.
Ei ole helppoa kuluttajalla..! 😩
Kyseessä on lopulta luottamuksemme eri brändeihin ja valmistajiin. Luotammeko valmistajan antamaan sanaan? Millaisena näemme brändin arvot ja uskottavuuden?
En halua masentaa teitä maalaamalla liikaa harmaata seinälle, ja itse ainakin uskon, että moni valmistaja aidosti puhaltaa meidän kaikkien yhteiseen kestävän kehityksen hiileen, ja pyrkii löytämään niin eettisesti kuin ekologisesti kestävät ratkaisut myös aurinkosuojakosmetiikassa. Tämä pätee niin luonnon- kuin normikosmetiikan valmistajiin. Samalla uskon, että ”Reef Safe” -lupaukset eivät ole välttämättä täysin paikkaansapitäviä, mutta kuten moni asiantuntija on aurinkosuoja-asiassa todennut: lopulta kyse on siitä, että pyrkisimme valitsemaan se vähiten huonon vaihtoehdon.
(Sellaisiakin ilahduttavia vihjeitä olen kentältä saanut, että tulevaisuudessa mineraalifilttereille saattaa olla hyvinkin varteenotettava ja vielä ympäristöystävällisempi vaihtoehto levästä johdettujen UV-säteilyä absorboivien aineiden muodossa. Seuraan kehitystä silmät ja korvat auki!)
Tähän en osaa vastata. Vaikuttaa siltä, että mineraalit vetäisivät yhä paremmat pisteet tässä asiassa, mutta uudempien kemiallisten filtterien ympäristövaikutuksista ei ole vielä tehty riittävästi tutkimusta, jotta tähän voisi aukottomasti vastata. Toisaalta uuden sukupolven UV-filttereitä sisältävissä aurinkovoiteissa on Joutsenmerkin saaneita, se kertoo jotain rohkaisevaa.
On vielä tämäkin näkökulma: lopulta aurinkovoiteiden vaikutus merien hyvinvointiin on häviävän pieni koko maapallon mittakaavassa. Teollisuus sekä muoviroskat vahingoittavat meriämme paljon enemmän kuin aurinkovoiteet. Tiettyjen UV-suoja-aineiden haitallisuus koralleille ja merieliöille on fakta, mutta määrä, mikä aurinkovoiteita globaalisti päätyy meriimme, on pieni suhteessa muihin myrkkyihin. Vahingolliset vaikutukset koralleille ovat olleet havaittavissa rajatuilla, superturistillisilla alueilla.
Aurinkovoiteiden kehitys ympäristöystävällisempään suuntaan on ilman muuta tärkeää, mutta aurinkovoiteiden vaikutus merien hyvinvointiin ei ole niin valtaisa, kuin jossain yhteyksissä annetaan ymmärtää.
Vastoin yleistä uskomusta, tai ehkä pikemminkin sitkeässä istuvaa vanhentunutta tietoa, kemialliset ja fysikaaliset UV-suojafiltterit toimivat samalla mekanismilla; ne absorboivat UV-säteitä itseensä ja muuttavat ne lämpöenergiaksi.
Entäs heijastaminen..? Eivätkö mineraalipartikkelit myös heijasta pois säteitä? Kyllä heijastavat, mutta vain noin 5-10% säteistä. Loput absorboituvat.
Heijastaminen ei ole yksinomaan mineraalien ominaisuus: myös kemiallisten filttereiden joukossa on UV-säteitä poisheijastavia aineita, kuten Tinosorb-filtterit. Tinosorb S, M ja A2B -filtterit asettuvat ihon pintaan mineraalien tavoin, ja heijastavat osan säteistä.
Näitä filttereitä pidetään erityisen hyvinä herkälle iholle, sillä ne eivät imeydy ihon läpi ja aiheuttavat tätä myöten vähemmän ihoärsytystä.
Kemiallisten ja fysikaalisten eli mineraalifiltterien suurin ero tulee kemiasta (mineraalifiltterit ovat epäorgaanisia, kemialliset orgaanisia yhdisteitä) sekä UV-suoja-kapasiteetista. Useimmat asiantuntijalähteet ja tutkimukset vahvistavat, että kemialliset UV-suoja-aineet tuovat vahvemman ja laajemman kirjon UV-suojan kuin fysikaaliset.
Erityisesti uuden sukupolven kemiallisia UV-suojafilttereitä tarvitaan hyvin pieniä pitoisuuksia verrattuna mineraalifilttereihin, jotta saavutetaan korkea suojakerroin. Mineraaleillakin on mahdollista saavuttaa korkea suojakerroin sekä laajan kirjon suoja, mutta jotta saataisiin yhtä tehokas, sanotaan nyt SPF 50+ -UVA/UVB-suoja kuin kemiallisilla filttereillä, mineraalipartikkeleita tulisi käyttää niin paljon, että voiteen käyttö olisi epämiellyttävää.
+ Sopivat paremmin oikein herkälle iholle
+ Eivät sisällä hormoninhäiritsijöitä
+ Voi käyttää raskaana ollessa
+ Iholle jäävä vaalea sävy auttaa käyttäjää näkemään, mihin voidetta on levittänyt, ja voidetta tulee varmasti levitettyä kaikkialle (olen kuullut mm. syöpälääkärin pitävän tätä fysikaalisen UV-suojavoiteen etuna)
+ Ovat jossain määrin kestävämpiä iholla kuin kemialliset UV-filtterit
- Kosmeettisesti vähemmän miellyttäviä kuin kemialliset
- Vaikeampi pestä pois ihosta (samalla myös etu, koska pysyvät iholla niin hyvin)
- Vaalea sävy iholla ei ole kaikkien mieleen
- Usein kalliimpia kuin kemialliset
+ Tarjoavat korkeamman ja laajemman kirjon UV-suojan kuin mineraalit
+ Kosmeettisesti miellyttävämpi koostumus
+ Usein edullisempia kuin mineraaliaurinkovoiteet
- Saattavat ärsyttää herkkää ihoa
- Vanhoissa UV-filttereissä stabiiliusongelmia
- Monet vahingollisia vesistöille
- Joukossa hormoninhäiritsijöinä tunnettuja kemikaaleja
- Osa imeytyy verenkiertoon saakka, eikä vielä täyttä tieteellistä varmuutta, onko tällä terveyshaittoja
Haluan korostaa, että kaikki tässä luetellut ainesosat ovat sallittuja lähes koko maailmassa, ja rajoituksin käytettynä tämän hetken tiedon mukaan turvallisia käyttää. Välteltävissä aineissa on kuitenkin erinäisiä ongelmia, ja EU:n seurantalistalla ovat tällä hetkellä ainakin Oxybenzone, Octocrylene, Homosalate sekä titaanidioksidi. Titaanidioksidin kohdalla haitat liittyvät nanopartikkeleihin jauhemaisessa, suihkutettavassa tuotteessa, ei-nanokoko voidemaisessa tuotteessa ei ole huolenaihe.
USAssa FDA on poistanut GRASE-turvallisuusluokituksen kaikilta tämän listan UV-filttereiltä, kun tutkimuksissa selvisi, että niistä jokainen imeytyy verenkiertoon ja säilyy kehossa jopa useita viikkoja. GRASE-status palautetaan, mikäli filtterien valmistajat toimittavat FDA:n vaatimat uudet turvallisuustestit säädetyn ajan sisällä. Mikäli FDA:ta tyydyttäviä tietoja ei toimiteta, filtterit poistetaan USAssa sallittujen listalta.
Nämä ovat haitallisia vesistöille, ärsyttävät ihoa, aiheuttavat allergiaa sekä toimivat hormoninhäiritsijöinä. Kaikki kuuluvat vanhan teknologian UV-filttereihin.
OXYBENXONE – inci Benzophenone-3
OCTINOXATE – inci Ethylhexyl methoxycinnamate
HOMOSALATE – inci Homosalate
OCTOCRYLENE – Inci Octocrylene
AVOBENZONE – Inci Butyl Methoxydibenzoylmethane
Näitä näkee eniten halvimmissa massatuotantoaurinkovoiteissa, poislukien klassikko-UVA-filtteri Avobenzone, jota käytetään laajasti myös kalliimmissa aurinkovoiteissa. Syy: UVA-suodattimia on markkinoilla paljon vähemmän kuin UVB-suodattimia, ja Avonenzonea pidetään edelleen yhtenä parhaista UVA-suodattimista. Se yhdistetään tyypillisesti muihin UVA-filttereihin silloin kun tavoitellaan korkeaa SPF-lukemaa ja erityisen tehokasta UVA-suojaa.
Vanhoja filttereitä, myös noita "pahis"-listan filttereitä, näkee silloin tällöin myös osana laadukkaiden ja kalliimpien brändien aurinkovoidekoostumuksia. Tähän on tulossa yksi selitys seuraavassa postauksessa. Massatuotantobrändien aurinkovoiteissa niitä kuitenkin käytetään enemmän, ja halvoissa aurinkovoiteissa ovat usein pääroolissa.
Muita vanhan koulukunnan filttereitä, joiden on todettu vähintään aiheuttavan ihoärsytystä ovat PABA, Enzacamene (4-Methylbenzylidene Camphor) ja Padimate O (2-Ethylhexyl 4-dimethylaminobenzoate).
Näitä Euroopassa kehitettyjä uuden teknologian UV-filttereitä pidetään tämän hetken parhaina. Valtaosa on kehitetty 2000-luvulla. Erityisesti Tinosorb- ja Uvinul -filtterit ovat vakiintuneet modernien ja laadukkaiden aurinkovoiteiden eniten hyödyntämiksi UV-filttereiksi.
TINOSORB S - inci Bis-Ethylhexyloxyphenol Methoxyphenyl Triazine
TINOSORB M – inci Methylene Bis-Benzotriazolyl Tetramethylbutylphenol
TINOSORB A2B – inci Tris-Biphenyl Triazine
UVINUL A PLUS – inci Diethylamino Hydroxybenzoyl Hexyl Benzoate
UVINUL T 150 – inci Ethylhexyl triazone
MEXORYL SX – inci Terephthalylidene Dicamphor Sulfonic Acid (vain L’oreal-brändit)
MEXORYL XL – inci Drometrizole trisiloxane (vain L’Oreal-brändit)
MEXORYL 400 – inci Methoxypropylamino Cyclohexenylidene Ethoxyethylcyanoacetate (vain L'Oreal-brändit)
* Edit 2024 - Selvisi, että Mexoryl SX:n ja XL:n patentit ovat rauenneet, ja niitä saavat käyttää nykyään muutkin yhtiöt kuin L'Oreal. Mexoryl SX ja XL -filtterit ovat suosittuja Koreassa, ja moni korealainen aurinkovoidevalmistaja käyttää niitä. Kesällä 2024 olen törmännyt useisiin korealaisiin aurinkovoiteisiin, jotka näitä sisältävät. Mexoryl 400 on kehitetty 2022, joten sitä suojaa patentti vielä 2040-luvulle.
Myös Korres käyttää Tinosorb-suodattimia
Näistä Tinosorb S eli kaverillisesti BEMT on suoranainen UV-filttereiden superstara. Se on laajan kirjon filtteri kattaen koko UVA/UVB-pätkän aallonpituuksilla 280 – 400 nm, ollen tehokkain aallonpituudella 345. BEMTin veli Tinosorb M on yhtä laajan kirjon filtteri ja yhtä tehokas, mutta sitä käytetään Tinosorb S:ää vähemmän, oletettavasti siksi, että Tinosorb M voi jättää ihoon vaaleaa kajoa. Sama pätee Tinosorb A2B:hen: myös se voi näyttää iholla hieman vaalealta.
Kaikki Tinosorb-perheen filtterit ovat ns. hybridifilttereitä ja toimivat sekä heijastaen että absorboiden UV-säteilyä. Ne muistuttavat toiminnaltaan mineraaleja. Tinosorb M ja A2B eivät imeydy ihoon lainkaan ja ovat olemukseltaankin kuin mineraalipartikkeleita. Tästä johtuu myös niiden potentiaali jättää ihoon vaalea kajo. (Tuotekehittäjillä on tosin keinoja minimoida tai poistaa tämä lieveilmiö.) Tinosorb S taas on öljyliukoinen ja imeytyy ihoon osittain.
Dermosil-voiteissa käytetään Uvinul-filttereitä
Uvinul-parivaljakon näkee aurinkotuotteissa usein yhdessä; A Plus on UVA-filtteri ja T150 on UVB-filtteri. Niitä käytetään myös tyypillisesti samassa formulassa Tinosorbien kanssa.
Mexoryl-filtterit ovat L’orealin yksinoikeus, ja ne on kehitetty alun alkaen La Roche-Posayn tuotteisiin. L R-P:n aurinkotuotteet ovatkin L’Orealin lippulaiva mitä tulee aurinkosuojatuotteisiin, ja asiantuntijatasollakin L R-P:n aurinkovoiteet arvostetaan alan parhaimpien joukkoon. L’Oreal laittaa La Roche-Posay’n aurinkoihin parhaat paukkunsa.
Mexoryl SX ja XL kehitettiin 80-luvulla, uusin tulokas Mexoryl 4000 näki päivänvalon niinkin hiljattain kuin viime vuonna. Mexoryl SX oli ilmestyessään haastaja Avonbenzonelle, tarjoten ensimmäisen stabiilin UVA-filtterin. Mexoryl 400 puolestaan on ensimmäinen pelkästään UVA1:n ääripäässä eli aallonpituuksilla 380-400 suojaava UV-filtteri. Vaikka jotkin laajan kirjon suojat kuten Tinosorb S kattavat koko UVAn, ne ovat tehokkaimmillaan UVAn keskialueella. Mexoryl 400:n myötä L’Oreal voi nyt kehuskella pystyvänsä tarjoamaan erittäin tehokkaan UV-suojan koko UVA-alueella.
Mineraalifilttereissä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että ne eivät ole nanokokoisia ja että ne mielellään ovat päällystettyjä. Valitettavasti harva mineraaliaurinkovoiteiden valmistaja ilmaisee tuotetiedoissa, ovatko mineraalit päällystettyjä vai ei, mutta käsitykseni mukaan suurin osa on. Mádara on ilmoittanut, että heidän aurinkotuotteissaan sinkkioksidipartikkelit eivät ole päällystettyjä, mutta "sinkkioksidi on saatu käyttäytymään halutulla tavalla muita teknologioita hyväksi käyttäen" (sitaatti Noora Shinglerin ja Mádaran yhteistyökirjoituksesta, joka käsittelee mineraalifiltterien ongelmia).
Mineraalifiltterit ovat:
Sinkkioksidi: inci Zinc Oxide
Titaanidioksidi: inci Titanium Dioxide
Seuraavassa, todennäköisesti yhtä massiivisessa aurinkotuotepostauksessa arvostelen ison läjän aurinkovoiteita ja perkaan auki kaikki niiden ominaisuudet: filtterit, tuoksun, ihotuntuman, kosmeettisen miellyttävyyden, vedenkestävyyden jne. Mukana on niin fysikaalisia kuin kemiallisia aurinkovoiteita, edullisia ja arvokkaampia ja ensimmäistä kertaa myös korealaisia.
Paljastan myös, mikä mun mielestä on paras aurinkovoide.
Ei muuta kuin hellejaksoa odotellessa! ☺️😎
Kaupallinen yhteistyö: Tash Sisterhood
Aijjai mitä uutuuksia! 😍 Tässä on tuotesarja, joka on saanut meikäläisen sukat pyörimään jaloissa toistaiseksi suurimmilla kierroksilla tänä vuonna : Tash Retinalt.
Olen ihaillut Tashin reseptiikkaa jo aiemminkin, mutta tässä korissa on nyt ne parhaat marjat, uskallan sanoa. Tai ainakin minulle mieleiset marjat!
Retinalt-tuotteissa yhdistyvät ensimmäistä kertaa kaksi "bio-retinolia": bakuchiol sekä kastepapu-uute. Mukana on myös C-vitamiinia ja merinarsissiuutetta, nämäkin suosikkiainesosiani. Retinalt-tuotteiden vaikutus on ihoa uudistava, kirkastava, pigmenttimuutoksia lievittävä, rakennetta parantava ja kosteuttava. Ihan huippusarja! 😍
Jos bakuchiol ja kastepapu ovat jääneet pimentoon, voit lukea niiden vaikutuksista enemmän täältä. Lyhyesti, näillä uutteilla on iholla retinoidien eli A-vitamiinin kaltaisia uudistavia vaikutuksia, vailla retinoidien ärsytystä. Luonnollisia retinolivaihtoehtoja voi käyttää myös raskaana ollessa, A-vitamiinikosmetiikkaa taas ei suositella raskausajalle.
Retinalt-sarjassa on kolme tuotetta: suihkutettava hoitoneste, seerumi ja silmänympärysseerumi.
Koostumukset ovat Tashille uskollisesti erittäin miellyttävät ja ylellisen tuntuiset, etenkin Essence-kasvosuihke ja seerumi tuntuvat minusta luksukselta. 💎
Tashin tuotteet ovat -20% alennuksessa Joliella 12.6. - 18.6.
RETINALT ESSENCE SUIHKUTETTAVA HOITONESTE 39,50€ / 100 ml (tarjoushinta 31,60€)
Tämä on ehkä lempparini koko sarjassa! 💜 (Ja ei pelkästään tuon värin takia..! :D)
Retinalt-suihke on:
✨Superkosteuttava - aloe vera, glyseroli, hyaluronihappo, vehnänalkioöljy
✨Kirkastava - askorbyylipalmitaatti, sitruuna (= C-vitamiini), bakuchiol
✨Rauhoittava - laventeli, kehäkukka
✨Uudistava - bakuchiol
Ihan törkeän hyvän tuntuinen hoitoneste, ei voi muuta sanoa. Suihkemekanismi on myös huippulaadukas; suihke on tasainen ja hienojakoinen eikä syöksy ulos pärskivällä paineella.
Iholle jää todella kosteutettu tunne ja jotenkin suihke onnistuu myös välittömästi heleyttämään ihoa. Kollega oli todennut saman vaikutuksen: iho jää Retinalt Essencen jälkeen kauniin heleäksi ja kuulaaksi. Suihke ei sisällä mitään valoaheijastavia partikkeleita eikä se myöskään ole yhtään öljyinen, joten heleys tulee todennäköisesti vain erittäin hyvästä kosteudesta, jonka suihke tallettaa ihoon. Hyvin kosteutettu iho heijastaa enemmän valoa.
Tuoksu on tuttu Tash signature-tuoksu, joka minulle avautuu kevyesti unisex-henkisenä ja puuterisena, mietona parfyymina. Olen kuullut tuoksusta hyvin erilaisia kuvauksia muilta ihmisiltä, joten jätän arvion kullekin käyttäjälle itselleen - te saatatte haistaa Tash-tuoksun ihan eri lailla kuin minä.
RETINALT SERUM 54€ / 30 ml (tarjoushinta 43,20€)
Seerumissa on kolmikon tehokkain ainesosayhdistelmä - kuten seerumilta voi odottaakin.
Raakauutettu aloe vera - seerumin pohja, kosteuttaa ja rauhoittaa
Askorbyylipalmitaatti - rasvaliukoinen C-vitamiini, antioksidanttinen
Hyaluronihappo & glyseroli - sitovat kosteutta
Oliiviuute - antioksidanttinen
Appelsiini- ja sitruunankuoriuutteet - sisältävät C-vitamiinia, kirkastavat ihoa
Hedelmäoligosakkaridit - kosteuttavat
Kastepapu-uute & bakuchiol - uudistavat, kirkastavat, stimuloivat kollageenin tuotantoa
Merinarsissiuute - hillitsee melanogeneesiä = lievittää pigmenttiläiskiä ja tasoittaa ihon sävyä
Koostumus on hieman fluidimaista emulsiota ja tuntuu iholla todella kosteuttavalta, toisaalta imeytyy myös hyvin nopeasti ja katoaa ihoon, itse tarvitsen tämän päälle vielä voiteen tai öljyn. Jokunen vuosi sitten iholleni riitti kesäisin kosteuttajaksi pelkkä seerumi, ei enää.
Retinalt-seerumissa on mun nenään paras tuoksu koko Tash-sarjassa! Aistin tuoksussa Tashin tunnustuoksun päällä jotain kevyesti mentolimaista raikkautta, vaikka tuoksussa ei virallisesti ole mitään mentoliperäisiä ainesosia.
Retinalt-seerumista voisi sanoa, että se on kuin Patykan Lift Essentiel - ja Novexpertin Polyphenols -seerumien lapsi. 😍 Lift Essentiel hyödyntää kastepapu-uutetta ja kiinteyttää sekä uudistaa ihoa, Polyphenols hyödyntää merinarsissia ja vaalentaa pigmenttiläiskiä. Retinalt tekee tätä kaikkea!
RETINALT EYE SERUM 44€ / 15 ml (tarjoushinta 35,20€)
Retinalt-silmänympärysseerumia oli erityisen kiinnostava testata nyt, kun olen viimeiset kuukaudet käyttänyt Medik8’n synteettistä retinoidi-silmänympärysseerumia.
Yksi asia on selvää saman tien: Retinalt-seerumi tuntuu iholla kosteuttavalta, Medik8’n seerumi taas ei kosteuttanut lainkaan. Tashin Retinalt Eye Serum on kasvoseerumin tavoin ohutta fluidiemulsiota, ja yllättävää kyllä, se jopa riittää yksinään mun silmänympäryksille. Ihoa ei jää kiristämään. (Mieluiten laitan silti tämän päälle vielä täyteläisemmän silmänympärysvoiteen, sillä olen tottunut pehmeään, suojaavaan vaippaan silmänympärysiholla.)
Retinalt-silmänympärysseerumissa on (mun nenään) häviävän mieto tuoksu. Seerumissa on hajusteita, mutta hädin tuskin aistin niitä verrattuna sarjan muihin tuotteisiin.
Hoitaviin aineisiin lukeutuvat aloe vera, manteliöljy, hyaluronihappo, granaatiomenan siemenöljy, kaktusviikunaöljy, kastepapu-uute ja bakuchiol. Vaikuttava inci! Granaattiomenan ja kaktusviikunan näen todella mielelläni missä vain ihonhoitotuotteessa, ja täällä ne tekevät seuraa bakuchiolin ja kastepavun kaltaisille sankareille.
Tässä on varmasti yksi parhaita anti-age-silmänympärystuotteita joihin olen törmännyt. Koostumus olisi loistava jo ilman bio-retinolejakin.
Lopuksi:
Syy 1: A-vitamiinijohdannaiset eli retinoidit ovat kosmetiikan kaikkein tehokkain keino uudistaa ihokudosta. Retinoidit ovat suosittuja syystäkin: ne toimivat. Mutta tehokkuudella on hintansa: useimmilla retinoideilla on taipumus ärsyttää ihoa, ja moni saa retinoidien oheisbonuksena punoittavan, kihelmöivän ja hilseilevän ihon. Luonnolliset vaihtoehdot ovat hellävaraisempia, samalla kun niillä on mahdollista saavuttaa retinoidien kaltaisia vaikutuksia. Hellävaraisuus on siis yksi tärkeimpiä syitä valita ”bioretinoli”.
Syy 2: ideologiset ja eettiset syyt. Osa kuluttajista haluaa mieluummin käyttää ihonhoidossaan luonnollisia raaka-aineita, koska tämä sopii heidän arvomaailmaansa. Myös eettiset syyt saattavat vaikuttaa: kosmetiikan retinoidien historia ei ole ihan puhtoinen, ja 60-luvulla on mm. suoritettu yhdysvaltalaisilla vangeilla ihmiskoe, jossa vankien iholla testattiin retinoideja ilman heidän suostumustaan. Kokeen seurauksena osan iho vaurioitui pysyvästi. Toki retinoideja on myös menneisyydessä testattu eläimillä – tosin on syytä muistaa, että sama pätee lukuisiin muihinkin kosmetiikan yleisiin aktiiviaineisiin.
Syy 3: hormonaaliset tekijät. A-vitamiiniyhdisteet ovat voimakkaita aineita, eikä niitä suositella käytettävän raskausaikana. Moni valitsee raskaus- ja imetysaikana hellävaraisemman vaihtoehdon. ”Bioretinoleilla” ei ole vaikutuksia sikiöön.
Toukokuun Kreikan reissuni majoituskatsaukset jatkuvat tänään Chalkin ja Tiloksen tunnelmissa.
Tähän alkuun sopii myös pieni "tietoisku" siitä, mitä kautta varaan majoitukseni. Tästä on tullut paljon kyselyitä etenkin Instagramissa. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun kahdeksan vuotta sitten kirjoitin perusoppaani Kreikan saarihyppelyyn, ja kerroin domatia-majoituksesta. (Domatia = yksityinen vuokrahuone.) Tuohon aikaan majoituksen sai vielä kätevimmin suoraan satamassa, jossa huoneiden vuokraajat olivat armeijana vastassa laivalta saapuvia. Nyt heitä ei enää näy, vaan domatiatkin ovat siirtyneet nettiin, ennen kaikkea Booking.comiin. Airbnb'stäkin niitä löytää. Itse varaan aina Bookingin kautta.
Domatiat tunnistaa Bookingissa termeistä "Rooms" tai joskus "Studios". Domatia-majoitus ei käytännössä eroa yksinkertaisesta huoneistohotellimajoituksesta millään muulla tavoin, kuin että domatiassa ei ole respaa eikä aamiaista. Ja domatia on edullisempi.
Jos haluaa parhaan diilin, suosittelen tekemään näin: etsi Bookingista sinua kiinnostava majapaikka, ja jos matkaan on vielä aikaa, etsi majapaikan yhteystiedot netistä ja laita heille suoraan tarjouskysely huoneen hinnasta. Saat käytännössä aina paremman hinnan. Tai, jos olet varaamassa majoitusta vasta edellisenä iltana, kuten mä usein teen, varaa Bookingin kautta yksi yö ja kysy sitten paikan päällä parempi diili pidemmälle oleskelulle, jos haluat viipyä useamman yön.
Ajat ovat myös muuttuneet hintojen suhteen, ja vielä kahdeksan vuotta sitten vallinnut hintataso tuntuu tänä päivänä päiväunelta. Kahdeksan vuotta ei edes ole pitkä aika, mutta sen jälkeen on tapahtunut pandemia ja muuan sota. Siinä missä ennen vuokrahuoneen sai helposti off- tai shoulder-sesongilla 20 eurolla, hinta tänään on tyypillisesti tuplat tai ylikin. 40-50€ on aika standardi, ja tällä hinnalla saa hyvin perustason huoneen. Ilahduttavia poikkeuksiakin on - Tilokselta löytyi toukokuussa 20€ hintainen huone. (Itse tosin valitsin kalliimman, koska halusin näköalan. 🙏🏻 Ja oli hintansa arvoinen!)
Hotellihuoneesta saa maksaa mitä vain noin 45€ ylöspäin. Jos hakee majoitukseltaan korkeampaa tasoa tai vaikkapa erityisen kaunista maisemaa, alkaen-hinnat nousevat 80€ tuntumaan. Saarilla majoitus on onneksi vielä kohtuuhintaista, mutta Ateenassa hinnat ovat riistäytyneet käsistä ja hotellit ovat yhtä kalliita tai kalliimpia kuin Suomessa.
Sitten tämän päivän kohteisiimme. :)
Värikkäiden talojen Chalki & valkoisten talojen Tilos
Kumpikin saari oli minulle uusi tuttavuus. Tilokselle yritin päästä ensimmäisen kerran keväällä 2018, mutta tuolloin myrsky esti suunnitelmat ja jäin jumiin Lerokselle. (Ihan miellyttävä jumi kyllä, ei siinä mitään.) Chalkille puolestaan olin menossa viime syksynä, mutta tuolloinkin sää esti suunnitelman.
Nyt oli viimein näiden saarten vuoro, ja miten antoisia saaria ne ovatkaan! 😍 Chalki ja Tilos kuuluvat Dodekanesian saariryhmään, sijaitsevat lähellä Rhodosta ja lähellä toisiaan, ja ovat aivan erilaiset. Muutamaan lauseeseen tiivistettynä: Chalki on äärimmäisen kuvauksellinen ja todella rauhallinen, ja sen ainoassa kylässä yhdistyy neoklassisen kylän eleganssi perinteisen kalastajakylän tunnelmaan. Tilos on vaeltajan paratiisi, erittäin luonnonkaunis ja ilmapiiriltään poikkeuksellisen lämmin ja ystävällinen. Tiloksen arkiset kylät ja moderni satama ovat esteettinen vastakohta Chalkin upealle arkkitehtuurille, mutta missä Tilos häviää estetiikassa, se voittaa vastustamattomassa tunnelmassa.
Chalkilla asuu ympärivuotisesti noin 200 ihmistä, Tiloksella 800. Tilos on näistä turistillisempi ja saarelle järjestetään jonkin verran myös pakettimatkoja. Tiloksesta puhutaan hiljaisena ja uneliaana paikkana, mutta Chalkiin verrattuna Tiloksen satamakylä Livadia suorastaan sykkii urbaania elämää. Jos taas referenssinä ovat Rhodoksen, Kreetan ja Santorinin kaltaiset paikat, niin silloin Tiloskin on hiljainen. :)
Chalkin ainoa kylä Nimborio on niin pieni, että täällä et ole koskaan kaukana satamasta ja rantakadusta, jonne kylän elämä keskittyy. Missä tahansa täällä majoittuu, olet parin askeleen päässä postikorttimaisemista - tai ikkunastasi avautuu sellainen.
Majoitus Chalkilla on yllättävän kallista, ja valitsin oman majapaikkani Villa Klytian hinta-perusteisesti. Paikan kuvatkin kyllä vakuuttivat, ja toinen samanhintainen vuokrahuoneisto hävisi Klytialle tunnelmansa puolesta. Villa Klytian sijainti on erinomainen: se sijaitsee aivan Agios Nikolaoksen kuvankauniin kirkon tornin vieressä, ja torni puolestaan on kylän tunnetuin maamerkki.
Ei ainakaan vaikea muistaa, missä asuu, kun maamerkkinä on tällainen..! 😍
Näkymä Villa Klytialta satamaan päin.
Ah, tämä oli niin viehättävä näkymä aina kun astui ulos asunnosta.
Villa Klytian sisäänkäynti.
Vuokraamani huone oli kaksikerroksinen ja siellä oli vuoteet kolmelle (tarvittaessa neljälle) hengelle. Kaikki Villa Klytian huoneet ovat aika suuria. Kokoonsa nähden hinta (60€, jonka sain neuvoteltua seuraaville öille viiteen kymppiin) ei ollut paha. Jos täällä yöpyisi isompi porukka, kulu olisi mitätön.
Ylhäällä on parvi, jossa yksi parivuode ja yksi yhden hengen vuode. Näköjään en ottanut ollenkaan kuvaa parvesta.
Tykkäsin valtavasti asunnon pastellinvihreästä väriteemasta ja vaaleasta puusta. Huoneisto oli todella freesi ja kodikas ja edustaa ihan toisenlaista tyyppiä, kuin perinteiset domatiat. Kuten aiemmassa Chalki-postauksessani kirjoitin, sain vaikutelman, että huoneistomajoitus Chalkilla on kautta linjan keskimääräistä tasokkaampaa.
Autenttinen Sanni-näkymä: mihin tahansa menenkin, kohta on vaate- ja tavarakasoja sekä kosmetiikkaröykkiöitä leviteltynä erinäisillä tasoilla. Olen todella sotkuinen ihminen, siitä ei pääse mihinkään.
Mulla on joku neuroosi (?) vaatekaappien suhteen matkoilla, en halua laittaa vaatteitani hotellien tai vuokrahuoneistojen kaappeihin tai piironkien laatikoihin. Ne tuntuvat epämääräisiltä ja tunkkaisilta. Takit voin sentään ripustaa kaappiin, mutta muut vaatteet pinoan (tai levittelen )🙈 sängylle, sohvalle tai muille avoimille pinnoille.
Tykkäsin Villa Klytiasta niin paljon, että jäin Chalkille neljäksi yöksi. Voisin mielelläni palata Klytiaan ihan vain jo keskeisen sijainnin puolesta, mutta toisaalta merinäköalatkin houkuttavat.
Se ainakin on varmaa, että palaan Chalkille. ❤️
Poikkeuksellinen majoitus: Tiloksella asuin klassisessa lomahotellissa
Tilos oli minulle suuri kuriositeetti. Tein paljon taustatyötä ennen matkaa, ennen kaikkea perheviikon takia, kun halusin löytää meille kivat perhekohteet. Tilos oli pitkään yksi potentiaalinen perhekohde, mutta saari ei kerta kaikkiaan tuntunut tulevan netin kuvissa edukseen.
Kirjoituksissa Tiloksesta puhutaan pelkkää hyvää (poislukien kreikkalaisen ystäväni Mariannan kommentti), mutta kun saaren suurin kylä ja turismin keskus Livadia näytti kuvissa niin tylsältä, - ja Mariannakin totesi Livadian olevan suorastaan ruma - en lopulta halunnut viedä perhettäni Tilokselle. Menisin itse selvittämään, mikä saari oli saariaan! :)
Nyt Tiloksella käytyäni todellakin veisin perheeni ja ystäväni tänne! ☺️
Majapaikan ratkaisi tämä maisema. Se avautuu hotellista nimeltä Ilidi Rock, joka on myös pakettimatkafirmojen suosiossa. Suomessa toimivista matkanjärjestäjistä ainakin Apollo vie asiakkaitaan tänne.
Ilidi Rock on klassinen lomahotelli, jonka puitteisiin on kiinnitetty paljon huomiota: kalliolle porrasmaisesti rakennetun hotellin miljöö on todella kaunis ja pelkästään eri tasojen välillä kävely tai useilla eri terasseilla bougainvilleoiden alla istuskelu on nautinto. Hotellilla on oma yksityinen uimaranta palveluineen ja snack-baarista voi tilata juotavaa ja simppeleitä ruoka-annoksia. (Kunnon ravintolaa ehkä vielä kaipaisin sinne...)
Ilidi Rock sijaitsee omassa rauhassaan pari sataa metriä Livadian kylän keskustasta. Pientä meren rantaa seuraavaa polkua pitkin pääsee parissa minuutissa satamaan ja kylän keskustaan.
Taisin jo aiemmin kirjoitella, että minulle tuli Ilidi Rockista mieleen "arkisempi" versio Amorgoksen hätkähdyttävän upeasta Aegialis Hotel & Spa'sta. Ilidin sijainti ja näköalat eivät ihan peittoa Amorgoksen helmeä, mutta tunnelmassa on paljon samaa. Ilidi Rock on myös selvästi haluttu rakentaa kykladiseen tyyliin, joten ei ihmekään, että se vie ajatukset Kykladeille.
Romanttiseksikin tätä hotellia voi kutsua..!
Ylellinen se ei kuitenkaan ole, vaan huoneet ja yleiset tilat henkivät rakennusvuotensa (1998) hieman patinoitunutta tunnelmaa.
Ei ysäristä niin pitkä aika ole, mutta huoneet ovat jo hieman kuluneet ja tyyli kevyesti vanhanaikainen. Se ei kuitenkaan millään lailla vähennä hotellin charmia, ja viihdyin huoneessani valtavan hyvin.
Siirsin pöydän ikkunan äärelle, jotta saatoin töitä tehdessä katsella ikonista maisemaa.
Auringonnousut parvekkeellani olivat runollista juhlaa. ❤️
Viimeisenä päivänä hotellin siivoojat olivat jättäneet huoneeseeni kukkia. 🙏🏻
Ilidi Rock on perheomisteinen hotelli ja tunnelma poikkeuksellisen lämmin ja henkilökohtainen, ollakseen näin suuri hotelli. Ero ketjuhotellin ja tällaisen paikan välillä on kuin päivä ja yö.
Sekin Ilidi Rockissa on yhteistä Amorgoksen Aegialis-hotellin kanssa, että tämä on sellainen majapaikka, jonne tulisi vain majapaikan tähden. Rakastan näköaloja ja rakastan aivan erityisesti olla jossain korkealla - tai ainakin lähiympäristöä korkeammalla, josta avautuu esteetön näkymä ympäristöön. Hyvin harva majapaikka on sellainen, jossa viihdyn ihan vain oleilemassa, mutta kun näköala on riittävän upea, olen jo perillä maisemassa.
Ilidissä voisin helposti viettää päivän vain rentoilemassa hyvän kirjan kanssa terassilla tai rannalla aurinkotuolissa. Ilidin ranta oli muuten ainoa, jossa kävin uimassa koko matkalla!
Tilos saarenakin osoittautui todella mukavaksi - eikä Livadiakaan lopulta ollut ruma tai tylsä..!
Seuraavassa osassa majoitukset Ikarialla ja Fournilla.
Olen nyt käynyt loppuun Silta Educationin keskittymisvalmennuksen. Se oli erittäin hyvä.
Kuulin valmennuksesta Hesarin artikkelissa aiemmin keväällä ja totesin, että tämähän oli kuin tilauksesta mulle tehty ohjelma. Valmennus on suunnattu nykypäivän ylistimuloivassa ympäristössä kuormittuville ja sitä kautta keskittymis-, tarkkaavaisuus- ja muistihäiriöistä kärsiville. Check. ✔️
Olen ihminen, joka todennäköisesti saattaisi kuormittaa itsensä ylivirikkeellisyyteen ilman nettiä ja älylaitteitakin, siitä pitää huolen erityisherkkyyteni sekä ylikiinnostuneisuuteni. En ole eläissäni ollut tylsistynyt enkä tiedä, mitä sellainen tila olisi. Minulla on koko ajan tekemistä. Mulle on jo pienestä pitäen aiheuttanut enemmän harmia kaiken kiinnostavan tekemisen välillä valitseminen kuin se, että ei keksisi tekemistä.
Olen ennen kaikkea tietofriikki sekä äärimmäisen kiinnostunut vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Tykkään jutella muiden kanssa, oppia heiltä, jakaa kokemuksia, tutustua ihmisiin.
Kun tällaisen ihmisen käsiin antaa asian nimeltä Internet, seuraukset ovat ne, joita kannan tänä päivänä. Monet puhuvat some- ja älypuhelinaddiktiosta, mutta mä olen puhdas Internet-addikti. Olen ollut jo toistakymmentä vuotta ennen ensimmäistä älypuhelintani tai Instagramia. Jälkimmäiset ovat toki yhä vain syventäneet tiedon ahmimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää netin käyttöäni.
Olen tiennyt tasan tarkkaan, mistä keskittymisvaikeuteni ja muut kognitiiviset haasteeni johtuvat, ja Sillan valmennus käytännössä vahvisti sen. Toisaalta, opin jotain uuttakin. Erityisesti dopamiinin merkityksestä.
Asia on niin, että meitä jatkuvasti ympäröivä stimulaatio uuvuttaa aivomme.
Kuvaa hyvin paljon tätä päivää, että Silta Educationin kaltaiselle yritykselle ja heidän tarjoamilleen valmennuksille on tarvetta. Älyteknologian haittavaikutuksista puhutaan paljon, mutta ei edelleenkään riittävästi. Fakta on, että älyteknologia on kaiken hyödyn ja tehokkuuden ohella tuonut meille myös paljon vaikeuksia. Älyaika on yhä niin uutta, että ongelmien laajuus tulee selviämään kunnolla vasta vuosikymmenten kuluttua.
(En yllättyisi, vaikka tulevaisuudessa someapplikaatioiden kylkeen tulisi pakolliseksi disclaimer: "aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa kognitiivisiin haittoihin.")
On ironista, että meillä on kaikki tämä älykkyys ja taito kehittää hienoja älylaitteita, mutta samalla, puhtaasti evolutiivisesti, aivomme eivät ole kehittyneet vastaanottamaan sitä virikkeiden määrää, jonka nyky-ympäristö ja älyteknologia tarjoavat. Onhan se hassua, että kehitämme älylaitteita avuksemme helpottamaan elämäämme, ja sitten käykin näin. Kun koko ajan on tarjolla uutta viihdyttävää ja nautinnollista virikettä, aivomme tilttaavat. Aivomme eivät ole kehittyneet siihen multi-havainnointiin ja ärsyketulvaan, jota älylaiteympäristö tarjoaa ja edellyttää.
Aivot väsyvät siitä, että jatkuvasti siirretään huomio paikasta toiseen. Sitä on multitaskaus yksinkertaisimmillaan. Multitasking ei ole pelkästään sitä, että osallistut Teams-palaveriin ja chattaat kaverin kanssa samalla kun viimeistelet projektilausuntoa, vaan myös sitä, että katsot Netflixiä ja selaat samaan aikaan Instagramia. Kuvittelemme, että rentoudumme ja viihdytämme itseämme tällaisella toiminnalla, mutta aivot eivät rentoudu – ne väsyvät. Jo se, että tietokoneen selaimella on auki monta välilehteä ja hypit niiden välillä lukien yhden jutun Hesarista ja kohta toisen aiheen jutun Tiede-palstalta, kuormittaa päätä.
Allekirjoittanut viittaa ja tunnustaa.
Tämä on sitä, mitä olen tehnyt omalle päälleni viimeiset runsaat 15 vuotta.
Sillan valmennuksessa lähestytään keskittymisvaikeuksia tieteen näkökulmasta, selittäen, millä mekanismeilla nyky-ympäristön ärsyketulva tekee meistä levottomia ja luo keskittymisvaikeuksia. Kaikki avataan helppotajuisesti, kiinnostavasti ja havainnollisesti tieteen kautta. Myös biologiaa sivuten, evoluutio kun liittyy aivojemme kehitykseen.
Vaikka valmennuksessa nousee ongelmien juurisyissä keskeisenä esiin älylaitteiden kulutus, valmennus ei syyllistä ja ohjelma pyrkii päinvastoin tarjoamaan fiksuja tapoja käyttää älylaitteita. Valmennuksen sanoma ei siis ole: lopeta somen käyttö äläkä katso Netflixiä. Valmennus haluaa pikemminkin tehdä osallistujan tietoiseksi omasta suhteestaan ympäristön virikkeisiin, älylaitteet mukaan luettuna, ja antaa työkaluja tämän ympäristön hallitsemiseen ja omien tapojen muuttamiseen siten, että keskittymiskyky palaa ja vaelteleva mieli rauhoittuu. Että osaisimme olla kunnolla läsnä, yhdessä asiassa ja hetkessä kerrallaan.
Kuten sanottua, pidin valmennuksesta todella paljon. Se toi tiedon ohella lohtua, koska pystyn nyt vielä paremmin ymmärtämään, kuinka nyky-ympäristön virikkeellisyys aiheuttaa meille lähes väkisin uupumusta.
On lohdullista tajuta, että aivot eivät oikeasti ole kehittyneet jaksamaan tällaista tykitystä. (Ja kyllä, ihan itse olen valinnut aivojani tykittää tarjolla olevin keinoin.) Kunkin resilienssi on yksilöllinen ja toiset kestävät ärsyketulvaa paremmin kuin toiset. Tosiasia on kuitenkin se, että uupumus- ja ahdistusoireet sekä keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi käsi kädessä älyteknologian myötä. Tämä näkyy niin kouluissa kuin työpaikoilla.
Sillan kaltaiset valmennukset alkavat varmaan tulevaisuudessa olla yhtä yleisiä kuin salilla käynti tai psykoterapia.
Sillan perusvalmennus kestää neljä viikkoa ja kullekin viikolle on oma teema. Teemat ovat Dopamiini ja aivot, Ympäristö, Tavat ja motivaatio sekä Stressi ja tunteet. Kullakin viikolla käydään teeman kautta perusteellisesti läpi, mitkä asiat vaikuttavat keskittymiseen ja annetaan konkreettisia, helppoja työkaluja, joilla voi parantaa keskittymiskykyä – ja koko elämänlaatua, yleisesti.
Minulle oli uutta, miten laajasti dopamiini vaikuttaa. Tiesin, että se vaikuttaa motivaatioon mielihyvän kokemusten kautta, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt, että se on avainroolissa myös oppimisessa ja keskittymisessä.
Tällaisia asioita opin itsestäni ja ongelmistani valmennuksessa:
1. Multitasking ja ylivirikkeellisyys on tärkein syy hajonneeseen keskittymiskykyyni. Ilman muuta. Pompitutan aivojani hullun lailla, koska olen tieto-junkie. Jollekulle toiselle some voi olla ongelma, minulle jo pelkkä netti on ongelma. Rakastan ahmia netissä tietoa. Ja samalla minulla olisi myös töitä, koti ja ihmissuhteita hoidettavana. Valitettavasti hyvin usein netti vetää mut magneetin lailla puoleensa vaikka pitäisi olla tekemässä muuta. Voin rynnätä tarkistamaan jotain random-asiaa netistä vaikka kesken imuroinnin. Ja kun tarkistan yhtä asiaa, yhtäkkiä olen jo viidennellä uudella sivulla - ja tekemässä kolmesta asiasta muistiinpanoja.
2. Laskenut dopamiinitaso on toinen tärkeä vaikuttava tekijä. Normaali dopamiinitaso auttaa meitä pysymään motivoituneina ja parantaa keskittymistä, mutta jatkuvat netistä (ja somesta) haetut dopamiinipiikit laskevat pitkään jatkuessaan dopamiinin normaalitason alapuolelle. Tämä johtaa keskittymisvaikeuksiin ja pahimmillaan masennukseen, kun dopamiini on laskenut riittävän alas.
Minusta tuntuu, että dopamiinitasoni on pysyvästi laskenut alle normaalitason. Tämä voisi selittää myös taipumustani ahdistukseen ja huolen tunteisiin.
3. Ymmärsin (vielä aiempaa paremmin), miksi liikunta on mulle niin suuri henkireikä. Miksi koen liikunnan niin auttavana. Käyn salilla aina keskellä päivää, se on paras aika mulle. Toki on tunnettua, että fyysinen aktiivisuus lievittää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita, mutta nyt opin, että liikunta myös parantaa keskittymistä ja oppimiskykyä. Tämäkin liittyy dopamiiniin. Liikunta lisää aivoissa dopamiinia, ja dopamiini tehostaa kognitiivisia toimintoja. Simppelisti: kun vedät puolen tunnin treenin, omaksut sen jälkeen asioita paremmin ja pystyt paremmin tekemään tietotyötä. Ja myös muistat oppimasi asiat paremmin! 💎
Liikunta on mulle se lääke, jota ilman mun pää olisi kai muusautunut totaalisesti jo aikoja sitten.
Tämäkin rutiineihin liittyvä asia oli hauska oivallus. Rutiinien suoritus vie meiltä vähemmän energiaa eikä kuormita meitä juuri lainkaan, ja siksi totutut tavat ovat niin helppoja ja mukavia. Uudet asiat taas vaativat paljon energiaa ja niitä käsitellään eri osassa aivoja. Tajusin tämän valossa paremmin, miksi viihdyn nykyään niin paljon rutiineissa ja miksi ne rentouttavat. Kreikka on yksi tällainen rutiini.
Voisin mennä uuteenkin maahan, mutta uuden asian haltuunottoon liittyvä stressi, vaikka positiivinen, on vähemmän mieluisaa kuin tutun ja turvallisen rutiinin toistaminen. Kreikka on turvallinen rutiini.
Koenko saaneeni valmennuksesta apua?
Kyllä, sanoisin näin. Vaikka moni asia oli tuttua, sain niille nyt tieteellisen selityksen. Ja se on todella lohdullista.
Sain myös paljon hyviä konkreettisia työkaluja. Mainitsen yhden suosikeistani: vaeltavien ajatusten parkkipaikka. Tietokoneen viereen asetetaan kynä ja paperia. Kun ajatukset vaeltavat työtehtävää tehdessä muihin asioihin, tulee vaikka jokin idea mistä haluan kirjoittaa tai halu tarkistaa työtehtävään liittymätön asia, nämä kirjoitetaan eli parkkeerataan paperille. Kun työtehtävä on saatu loppuun, tai kun on seuraava tauko, parkkeeratut asiat saa käydä läpi. (Valmennuksessa suositellaan taukoa työnteosta kerran tunnissa, vähintään 90 minuutin välein.)
Valmennus oli rakennettu taitavasti ja kunkin teemaviikon aiheesta oli sopivasti toistoa niin, että käsiteltävä asia todella ”meni jakeluun”. Videot olivat sopivan mittaisia (tyypillisesti noin 3-5 minuuttia) ja kaiken kaikkiaan asiat esitettiin selkeästi, kiinnostavasti ja kannustavasti. Aivan erityisen paljon tykkäsin aivotutkija ja psykologian tohtori Mona Moisalan haastatteluista. Monan kertoma multitaskingista ja aivoista sai minut näkemään multitaskingin vielä hieman eri silmin ja todella sisäistämään huomion pompottelun haitallisuuden.
Sillan perustajat ja valmentajat, Johanna ja Veera
Kritiikkiä valmennus saa englannin kielestä, josta ei ollut mainintaa Silta Educationin kotisivulla. Yritys ja valmentajat ovat suomalaisia, ja vaikka kotisivun kieli on englanti, odotin silti saavani suomalaiselta valmennusyritykseltä suomenkielisen materiaalin. Kaikki materiaali on kuitenkin englanniksi. Itselläni on ihan sujuva englannin kielen taito, mutta kaikilla valmennuksesta kiinnostuneilla välttämättä ei.
Annoin tästä Sillan valmentajille, Veera Virintielle ja Johanna Vilmille, palautetta. He kertoivat, että yrityksen kieli on englanti, mutta materiaali on saatavilla myös suomeksi. Vastaisuudessa kielivaihtoehto tullaan lisäämään ilmoittautumiskaavakkeeseen. Valmennus on vielä pilottivaiheessa ja jotkin asiat hioutuvat vielä.
Kysyn Veeralta ja Johannalta, eikö heitä aiheensa asiantuntijoina turhauta se yhä vain enemmän älysovelluksia ja erilaisia laitteita pursuava ympäristö, jossa elämme. Heidän työnsä voi varmaan jossain määrin joskus tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Naiset toteavat, että turhauttaahan se vähän, mutta eivät vaikuta lannistuneilta. He esimerkiksi itse eivät vaikuta paljon somessa, vaikka yrityksellä somekanava onkin.
”Pitäisi saada enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun sitä, mitä some ja digilaitteet tekevät meille”, naiset sanovat.
Itselleni jäi mieleen tohtori Moisalan repliikki: älylaitteista ja jatkuvasta viihdyttämisestä on tullut sosiaalinen normi, jota pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
(Ja mun pitäisi vähentää netin käyttöä. Aamen.)
Seuraava Focus-keskittymisvalmennus alkaa 30.8.
Tässä meni paljon kauemmin kun olin kaavaillut, mutta huhtikuussa etsimäni anti-age-tuotetestaajat on vihdoin valittu, ja heille on tänään lähetetty sähköpostia. :)
Hain kolmea henkilöä leikkimieliseen testiin kokeilemaan kolmen eri luonnollisen anti-age-tehoaineen vaikutusta: bakuchiol, spilanthol (parakrassiuute) sekä kastepapu-uute. Sain enemmän hakemuksia kuin osasin odottaa, enkä ehtinyt käydä kaikkia läpi ennen Kreikan matkaa - taisin rehellisesti laittaa haun päälle vähän huonosti harkittuun aikaan, vain kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä.
Kiitän kaikkia hakemuksen lähettäneitä ja on surku, että en voi lähettää kaikille testituotetta. Oli paljon ihania ja kiinnostavia hakemuksia! Kiitos mielenkiinnostanne testimahdollisuutta kohtaan, ehkä joskus tulee toinenkin tilaisuus.
Lisäksi testin aloitusta viivästytti huomioni Santen Smooth Operator -seerumin väristä. Googlaillessani taustatietoa kyseisestä seerumista huomasin, että netin kuvissa seerumi on kirkas, ja mun Saksasta ostama seerumi on punertavaa, ja pullo vieläpä aavistuksen vajaa. Huolestuin, josko ostamani kappale olikin viallinen tai hapettunut pilalle, ja tilasin hädissäni uuden kappaleen Ecco Verdeltä. En halunnut lähettää testaajalle mahdollisesti pilaantunutta seerumia.
Seerumitilaus ei ehtinyt saapua ennen Kreikkaan lähtöäni ja paketti odotti minua täällä kun palasin. No, myös tämä Smooth Operator on väriltään punertava ja pullo samalla lailla hieman vajaa, eli kai sen kuuluu olla tällainen.
Valitsin sitten kaksi testaajaa Smooth Operatorille.
Palataan testaajien kokemuksiin loppukesästä tai todennäköisesti syksyllä. Toiveena on vähintään 30 päivän sitoutuminen tuotteen käyttöön, mutta toki tuotetta saa käyttää pidempäänkin ennen raportointia tuloksista.
Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille! ❤️
Katsaus ihon vointiin.
Ajankohtaista nyt, kun ihoni on kuluneen puolen vuoden aikana "seonnut" ja on viime syksystä saakka ollut enemmän tai vähemmän hankala silmäluomi-ihottuman, punoituksen, kuumotuksen ja yleisesti kaikenlaisten herkkyysoireiden muodossa.
No, mun iho voi Kreikan matkalla ja sen jälkeen oikein hyvin! 😍
Ihan ensimmäisellä viikolla minusta näytti siltä, että iho jälleen punoitteli - ja tämä ei johtunut siitä, että olisin polttanut ihoni auringossa, sillä olin erittäin huolellinen aurinkovoiteen suhteen eikä iho palanut kertaakaan. Luulen, että iho reagoi Kreikan erilaiseen veteen sekä aurinkovoiteeseen, ja ihan varmasti ylipäänsä voimistuneeseen UV-säteilyyn, vaikkei palanutkaan.
Ekan viikon jälkeen iho rauhoittui ja tuntui, että viikko viikolta ihon sävy tasoittui ja olemus jotenkin rauhoittui. Auringollahan on tunnetusti myös ihon kremppoja parantava vaikutus, ja eikös atopiakin yleensä jonkin verran rauhoitu auringossa...?
Iho maaliskuun lopulla.
Iho Kreikan matkan viimeisellä viikolla. Iho on kuvassa meikkaamaton.
Aloitetaan ihonhoitokatsaus tärkeimmistä: aurinkovoiteet.
Matkakosmetiikkapostauksessa kerroin ottavani mukaan ACOn kasvoaurinkovoiteen, mutta viime tingassa ujutin mukaan myös Korresin, kun tajusin, että voin menomatkan lennolla hyödyntää seurueen 4-vuotiaan nestekiintiön. (😊)
Ja onneksi Korres tuli mukaan..!
Kun ACOn Ultra Light Sun Face Fluid pääsi tehokäyttöön, kävi ilmi, että en oikein tykkääkään siitä.
Kotona olin ehtinyt testata koostumusta 2-3 kertaa ja se oli tuntunut ihanan ohuelta ja iholla "olemattomalta". No, Kreikan olosuhteet osoittivat voiteen todellisen luonteen. Kotona en tietenkään lisäillyt voidetta enää pitkin päivää, sillä huhtikuun UV-indeksi ei tällaisia vaadi. Kreikassa lisään kasvoaurinkovoidetta päivän aikana 2-3 kertaa, ja laitan sitä aamuisinkin kaksi kunnon kerrosta.
Osoittautui, että ACOn koostumus toimii hyvin yhdellä kerroksella, mutta kerrostaminen tuo esiin ongelmia. Heti kun ACOn Fluidia alkaa kerrostaa, se alkaa muuttua iholla vaaleaksi ja levittyvyys on notkean sijaan nahkeaa. Ihoon alkaa ilmestyä vaaleita läikkiä ja viiruja, ihan niinkuin korkean suojakertoimen mineraaliaurinkovoiteilla. Mitäs ihmettä, eihän tämä ole mineraaliaurinkovoide?
Ei olekaan, mutta myös jotkin kemialliset UV-suojafiltterit käyttäytyvät näin, erityisesti Tinosorb-perheen M- ja A2B-filtterit. ACOssa on Tinosorb A2B-UV-suodatin Enpähän tiennyt, että efekti voi olla näin voimakas, mutta nyt tiedän. (Instagramissa eräs farmaseutti vahvisti asian ja kertoi ohjeistavansa asiakkaita aina vaalean efektin suhteen.)
Kaiken lisäksi ACOn koostumus oli iholleni liian kuiva. Toisaalta, ei kai sitä pitäisi ihmetellä - koostumus on "Mattifying" ja minulla taas on kuivuuteen taipuvainen kosteusköyhä iho. ACO ei siis saanut minulta rakkautta ensi-innostuksen jälkeen.
Korresin Yoghurt-linjan Tinted-kasvoaurinkovoide sen sijaan on täydellisyyttä iholleni. 💖
Hehkutin voidetta jo sen ilmestyessä pari vuotta sitten, ja nyt kun se viimein pääsi kuukauden mittaiseen tehokäyttöön, voin vain todeta sen olevan iholleni kutakuinkin täydellinen aurinkovoide. Sävyttämätönkin koostumus on ihan hyvä, mutta mä tykkään enemmän sävytetystä. Sen lämmin beige, läpikuultava sävy on iholleni täydellinen ja vaikka se ei juuri peitä, se kaunistaa ihon.
Yoghurt Tinted Sunscreen tuntuu iholla kosteuttavalta ja sen koostumus on sopivan emollienttinen eli pehmentävä. Iho jää tosi mukavan tuntuiseksi ja kauniin näköiseksi. UV-filtteriteknologia on erinomainen ja kaikki tässä voiteessa on "törkeän hyvää".
Korresin voiteessa on myös Tinosorb A2B-filtteri (ja todellakin haluat nähdä Tinosorb-filttereitä aurinkovoiteessasi, sillä ne ovat suoritukseltaan todella hyviä), mutta koska voide on sävytetty, mahdollinen vaalea kajo ei näy iholla.
Harmillisesti, sävytetty versio on ollut pitkään lopussa Suomen Korresilta. Jos olette kesällä reissaamassa Kreikkaan, käykää ihmeessä tsekkaamassa tämä paikallisessa apteekissa! :)
Vartalolla käytin Dermosilin tänä keväänä uudistuneita Sensitive-aurinkovoiteita. Kyllä, käytin myös tuota kasvoaurinkovoidetta vartalolla. Mulla on niin älyttömästi aurinkovoiteita, että osa kasvoauringoista menee vartalokäyttöön. :)
Kummatkin näistä ovat oikein hyviä, mutta yllättävää kyllä, korkeamman suojakertoimen vartaloaurinkovoide SPF 30 (Go-pussissa) on näistä kahdesta vielä miellyttävämmän tuntuinen. Yleensä alemmat suojakertoimet ovat ohuemman tuntuisia ja paremmin levittyviä, mutta jostain syystä Dermosilin SPF 30 levittyy vielä notkeammin kuin SPF 25. Ainakin mun iholla.
Myös näissä on hyvät UV-filtterit ja suorituksensa perusteella käyttäisin toisen ja kolmannenkin tuubin tuota kroppa-aurinkorasvaa koska vain. Todella miellyttävän tuntuinen, ja suojasi ihoa ensiluokkaisesti. Teho tuli testattua hyvin mm. Lindos-päivänä, jolloin oli reissun eka kunnolla aurinkoinen ja kuuma päivä. Käppäilin Lindoksen Akropolilla monta tuntia keskipäivän kuumimmassa porotuksessa hartiat paljastavassa narutopissa (ja tällä kertaa en lisännyt voidetta 🙈), ja iho ei illalla edes punoittanut. 👏
Entäs anti-pigmenttiseerumi?
Mulla oli mukana Novexpertin uutta Polyphenols-seerumia, joka mainostaa olevansa luonnonkosmetiikan tehokkain apu kaikkiin mahdollisiin pigmenttimuutoksiin. Koska alkuperäinen pakkaus vie liikaa tilaa käsimatkatavaran nestekiintiöstä, laitoin seerumia pieneen matkapurkkiin.
No, tajusin hyvin nopeasti, että tämä oli oikeastaan tyhmä idea. Polyphenols-seerumin teho perustuu ennen kaikkea antioksidantteihin, ja nehän hapettuvat vähäsen joka kerta, kun avaa kannellisen purkin. Kuten on tullut monesti todettua, purkki ei ole hyvä pakkaus antioksidanttiselle ihonhoitotuotteelle.
Huomasin jo viikon kuluttua, että Polyphenols-seerumin koostumus oli muuttunut purkissa paksummaksi kuin se on omassa pumppupullossaan. Siitä siis haihtui myös vettä. Tuli olo, että onkohan matkapurkin seerumista enää mitään hyötyä viikon availun jälkeen.
Joka tapauksessa, käytin seerumia tunnollisesti aamuin illoin. Epäilemättä teho oli matkan viimeisellä viikolla kaukana tuoreen ja hapettoman pullon sisällöstä.
Kuitenkin:
Mun iho on pysynyt hyvin tasaisen sävyisenä, eivätkä pigmenttiläiskät ole "ryöpsähdelleet".
Jopa huulten viiksialue on tasaisen sävyinen.
Olettaisin Polyphenols-seerumin siis tehneen jotain..? Totta kai käytin päivittäin myös Darphinin SPF 50 -voidetta ylähuulen hyperpigmentaatioalueella.
Nyt kun kotona käytän taas alkuperäisen pullon seerumia niin kylläpä tuntuu raikkaalta ja erilaiselta... Lesson learned: älä laita seerumia kannelliseen matkapurkkiin. MUJIssa on pikkuisia pumppupulloja, täytyy ostaa sellainen.
Putsarina matkassa oli Taigan öljyputsari. Tuttu tuote hoitaa hommansa aina hyvin, mutta Kreikassa huomasin, että öljy ei huuhtoutunutkaan iholta ihan yhtä hyvin kuin Suomessa. Olen käyttänyt Taigan putsaria jo vuoden ja se oli mulla mm. viime kesänä lomareissuputsarina, tunnen koostumuksen erittäin hyvin. Siksi huomasin Kreikassa niin selvästi erilaisen huuhtoutuvuuden.
En keksi tälle muuta syytä kuin Kreikan kovan, mineraalipitoisen veden. Kreikassahan vesijohtovesi on todella kovaa. Jos siis huomaatte esim. shampoon ja hoitoaineen käyttäytyvän hiuksissa eri lailla Kreikan lomalla, se johtuu vedestä.
Koska öljyputsari ei täysin tuntunut jättävän ihoa puhtaaksi, ostin Rhodoksen Sephorasta kakkosputsarin: jauhemaisen Super Glow Cleansing Powder -vaahtoputsarin.
En ensin tullut oikein kaveriksi tämän kanssa: tuntui, että vaahto oli todella pliisua eikä lopulta edes huuhtoutunut iholta kunnolla. Ihoon jäi outo tunne. Sitten tajusin alkaa annostella jauhetta enemmän, ja johan alkoi toimia. Tuli kunnolla vaahtoa ja se huuhtoutui hyvin. Tämä osoittautui lopulta oikein hyväksi reissuputsariksi - vedetön koostumus säästää vieläpä nestekiintiötä :)
KASVOVESI
Mulla oli mukana Essen Sensitive -kasvovettä Juice Beautyn pulloon pakattuna. (Erinomaisia matkapakkauksia tuollaiset kapeat!) Heti ekalla viikolla selvisi, ettei 30 ml pullo riittäisi kuukaudeksi ensinkään, ja mun oli ostettava Esselle kaveri. Sephorasta mukaan tarttui Mario Badescun Aloe, Herbs & Rosewater -kasvovesi.
Esse on ollut mulle ihan ehdoton sen jälkeen, kun iho alkoi punoittaa ja tuli herkkyysoireita, enkä ole uskaltanut lopettaa sen käyttöä kun se tuntuu rauhoittavan ihoa paremmin kuin mikään toinen kasvovesi. Reissussa venytin sen kestoa käyttämällä sitä lopulta vain iltaisin ja Mario Badescua aamuisin.
Marion kasvovesi on ihan OK ja kosteuttavuudeltaan kieltämättä jopa erinomainen, mutta vedessä on jo niin paljon humektantteja, että iho jää vähän tahmeaksi. Hyvä tietysti kosteuttavuuden kannalta, mutta ei välttämättä kosmeettisesti niin miellyttävää.
Keksinkin Marion kasvovedelle lopulta toisenkin käyttökohteen, jossa se toimi loistavasti!
Kun mun matkavartalovoide, seuraavana esiteltävä c/o Gerdin Blueberry Vanilla Fudge, loppui, tuunasin vartalolle sopivan kosteusvoiteen sekoittamalla kämmenellä Marion kasvovettä ja Kreikasta ostamaani erittäin tuhtia Echo-käsivoidetta. Echon voide olisi ollut liian paksua vartalolle, mutta kun sen ohensi kasvovedellä, näistä syntyi vallan mainio vartalon kosteusemulsio! 😍
C/o Gerdin Blueberry Vanilla Fudge Body Lotion hämärtää luonnonkosmetiikan ja normikosmetiikan rajan. Sokkotestissä tätä voisi erehdyttävästi luulla tuoksuvista tuotteistaan tunnetun Bath & Body Worksin kroppavoiteeksi! Voiteen makean karkkimainen tuoksu on hyvin poikkeuksellinen luonnonkosmetiikassa, ja olisikin kiinnostava tietää, millä ruotsalainen c/o Gerd on tuoksun luonut (incissä lukee vain 'parfum', mutta onko se todella luonnollinen).
En tykkäisi kaiken aikaa käyttää näin makeita ja karamellimaisia tuoksuja ihonhoidossa, mutta silloin tällöin käytettynä, just vaikka matkalla, tämä on aika ihana! ☺️
Viimeisenä - heitän vielä kommentin silmänympärysvoiteesta.
Olen nyt käyttänyt Medik8'n arvokasta R-Retinoate-silmänympärysvoidetta aamuin illoin kolme kuukautta, eli nyt pitäisi jo jotain vaikutusta näkyä, jos sellaisia olisi odotettavissa.
En kuitenkaan voi sanoa huomaavani ihossani mitään muutosta. Juonteet silmien ympärillä ovat muuttumattomat.
Toisaalta - tätä voidetta koskee sama "moka" kuin Novexpertin Polyphenols-seerumia. Retinoidit ovat hyvin herkästi hapettuvia, ja tämäkin voide oli reissussa pakattu kannelliseen matkapurkkiin. Oletettavasti voiteen teho heikkeni matkan aikana viikko viikolta.
En nyt siis tiedä, voidaanko minun laskea käyttäneen tuotetta täydet kolme kuukautta.
Joka tapauksessa - en osta toiste. Tulipahan testattua tämä retinoidien "Rolls Royce". Minulla odottaa kaapissa muita Medik8'n retinoidi-perheen tuotteita, jatketaan niillä :) (Niissä on eri A-vitamiinijohdannaiset kuin tässä.)
Haluan kirjoittaa toukokuun Kreikan reissusta myös majapaikkojen näkökulmasta.
Majoituksesta on muodostunut minulle viime vuosina paljon tärkeämpi elementti kuin se oli aikaisemmin. Siinä missä majoitus oli ennen vain kämppä jossa yöpyä, se voi nykyään olla myös paikka, jossa vietän aikaa. Hitaan matkailun filosofian mukaisesti maisemassa voi olla jo perillä ja majapaikan maisemallisuus on minulle tärkeää. Kuten myös majapaikan kodikkuus ja mukavuus. Teen nykyään yhä enemmän töitä reissussa, ja rehellisesti, on mukavampi tehdä töitä mukavassa huoneessa. Kaikkein parasta on, jos "työhuoneen" ikkunasta vielä avautuu kaunis maisema, jota katsellessa on jo matkoilla. :)
Tällä matkalla kaikissa majapaikoissani eivät toteutuneet mukavuus sekä näköala, sillä joskus hinta ja tarjontakin sanelee pitkälle sen, mihin päädyn.
Ensimmäisessä osassa esittelen perhelomaviikolle varaamani majoitukset. Näistä kummassakin oli erilainen ja aivan ihana näköala, ja jälkimmäiseen voisin palata koska vain! 🙏🏻
Niriides
Valitsin tämän hotellin puhtaasti matkaseurueen lapsijäsenen ehdoilla. Lapsen äiti eli sisareni oli kertonut, että uima-altaalla varustettu tai uimarannan välittömässä läheisyydessä oleva hotelli olisi ehdoton, sillä lapsi kuulema tylsistyy täysin jos ei pääse uimaleikkeihin. Oletus perustui aiempiin lapsen kanssa tehtyihin reissuihin. Perillä selvisi, että lapsi oli kasvanut ohi tästä vaiheestaan eikä tylsistynyt lainkaan ilman uimamahdollisuuksia..! ☺️
Olin joka tapauksessa etsinyt meille lapsiystävällisen rannan lähellä olevan kivan hotellin. Symistä kun on kyse, uimarannat ovat lähes olemattomat ja ne rannat joita löytyy, ovat hyvin vaatimattomia. (Miksi sitten ylipäänsä menimme Symille? Koska Symin pääkylän kauneus on ainutlaatuinen koko Kreikan mittakaavassa, ja halusin perheeni saavan kokea tämän. ❤️)
Nimborion (toiselta nimeltään Emborios) kylässä sijaitseva Niriides-hotelli on aivan pikkuisen uimarannan äärellä. Niriides vaikutti muutenkin todella viehättävältä majoituspalvelulta ja uskoin löytäneeni meille täydellisen paikan. Ainoa haitta on Nimborion sijainti 3 km pääkylän ulkopuolella. Hotellilla on onneksi tarjolla edullinen minibussikuljetus kaupunkiin.
Nimborio on muinoin ollut oikea kylä ja jopa kauppasatama, mutta entinen vilkas kylä on nykyään vain joukko taloja, jotka ovat paikallisten kesäkäytössä tai joita vuokrataan turisteille. Nimboriossa ei ole palveluita eikä kauppoja. Kesäisin Nimboriossa on Niriides-hotellin ravintolan lisäksi yksi taverna, mutta meidän vierailumme aikaan taverna ei ollut vielä auki.
Kokemuksemme:
Niriidesin ulkoiset tilat, ympäristö ja maisemat olivat upeat. Huoneet taas jättivät toivomisen varaa.
Niriides on rauhaa rakastavalle täydellinen ympäristö Symillä. Saaren pääkaupunki on pienestä koostaan huolimatta hyvin vilkas, ja pääkylän kuhinaan verrattuna Nimborion alue on kuin unelias kalastajakylä. Tämä on hyvin erityyppinen Symi-kokemus kuin Gialos ja Horio.
Yhteisenä oleilualueena toimiva Niriidesin ulkoterassi on yksi mukavimpia terasseja, joihin olen hotelleissa törmännyt. Suuren puun varjostamalta terassilta on äärettömän kaunis maisema Emborioksen lahdelle, ja puun oksista roikkuvat olkilamput tekevät tunnelmasta iltaisin vastustamattoman hyggen.
Harmillisesti toukokuun alku osoittautui liian aikaiseksi ajankohdaksi majoittua tässä muuten niin mukavassa hotellissa. Meidän lisäksemme hotellissa oli yksi ainoa asiakas, ja kun hotellin henkilökuntakin poistui paikalta iltaa kohden, tunnelma oli autiudessaan paikoin vähän aavemainen.
Hotellin ravintolakaan ei ollut auki. Ottaen huomioon, ettei Nimborion kylässä ole palveluja, olimme ruokailun suhteen käytännössä hotellin ravintolan varassa. Toukokuun alussa hotellissa oli tarjolla vain aamiainen, ja aamiaisenkin kanssa oli ongelmia, joiden tulkitsin liittyvän kauden alkuun.
Olisin toivonut, että hotelli olisi etukäteen ilmoittanut ravintolan tilanteesta, jotta asiakkaat osaavat varata ruokaa mukaan huoneeseen. Saavuimme Symille illalla, ja havahduttuamme hotellin - ja koko Nimborion alueen - ruokatilanteeseen, oli jo liian myöhäistä lähteä kävelemään edestakaisin pääkaupunkiin ruokaostoksille.
Huoneiston olohuone ja kakkos-"makuuhuone"
Maisema huoneemme parvekkeelta
Olimme varanneet Superior Apartmentin, jota mainostetaan hotellin sivuilla luksuksena. "Perfect for those who demand the best in luxury apartment living."
Huoneiston makuuhuone ja parvekkeelta avautuva maisema saavat kiitosta, mutta huoneiston toinen huone, jossa oli keittiö sekä vuoteet kahdelle muulle majoittujalle, oli kolkko ja hämärä. Kokonaisuudessaan huoneisto oli kaukana luksuksesta.
Vuoteet olohuoneen puolella olivat ala-arvoiset ja niiden tasosta olen suorastaan sanaton. Ne eivät olleet vuoteita, joita odottaisi kohtaavansa hotellihuoneessa. Patjat olivat kovat, mutta erikoisinta oli vuoteiden pituus: ne olivat vain noin 170-180 cm pitkät, eli monet ihmiset eivät voisi edes nukkua niissä. Itse olen 160-senttinen ja kyllä mun varpaat oli sängyn ulkopuolella. Olisin tietysti voinut hivuttaa pääni kiinni seinään, mutta sekään ei tuntunut järin miellyttävältä nukkumaratkaisulta.
Huoneistoa myydään neljän hengen huoneistona jossa on perusvarustuksena neljä vuodetta, joten mitään viime hetkellä jostain etsittyjä lisävuoteita nämä sängyt eivät olleet.
Lisäksi huoneistossa oli astiat ja aterimet vain kahdelle ihmiselle. Vedenkeitin ei toiminut eikä keittiössä ollut yhtäkään kattilaa tai pannua.
Kun ilmoitin puutteista, niihin suhtauduttiin asiallisesti mutta lainkaan pahoittelematta. Ylipäänsä hotellissa ei pahoiteltu mitään puutteita aamiaiseen tai ravintolan kiinnioloon liittyen. (Ravintolan olisi pitänyt olla auki, mutta kokki oli kuulema ottanut loparit.)
Tuli tunne, kuin paikalla olisi ihka uusi henkilökunta vasta opettelemassa, kuinka majoitusalalla työskennellään. Tai että he olisivat verryttelemässä oikeaa kautta varten, kuin muistelemassa, että mitenkäs tämä nyt menikään.
Netin keskustelupalstoilta luin myöhemmin, että Niriides on aikaisemmin ollut perheomisteinen hotelli, mutta siirtynyt kolme vuotta sitten isomman majoitusketjun omistukseen. Ehkä tämän muutoksen myötä myös henkilökunta vaihtuu sesongeittain, kuka tietää.
Hotellin minibussin kuljettaja, Ateenasta Symille töihin muuttanut mies (joka oli Symillä vasta kolmatta päiväänsä!) pelasti henkilökuntakokemuksen sympaattisuudellaan ja välittömällä ystävällisyydellään. ❤️
Voin kuvitella, miten eri meininki ja tunnelma täällä on heinä-elokuussa, kun paikka on täynnä vieraita. Huomasin, että Niriides-hotelli on Apollomatkojenkin valikoimassa.
Vaikka en itse ole ihan sen vilkkaimman korkeasesongin ystävä, tietyissä paikoissa tunnelma on parhaimmillaan vasta sitten, kun paikka täyttyy ihmisistä. Nimborion kohdalla alue oli toukokuun alussa todellakin kuin aavekylä. Kyllä kohteessa haluaa nähdä muitakin ihmisiä, ihmiset ovat yhtä lailla osa tunnelmaa.
Niriides on varmasti kivempi kokemus kesällä. Ja hotellin terassille voisin kyllä palata rentoilemaan ja katsomaan maisemaa. <3
Kävimme tietysti joka päivä Symin pääkaupungissa ihailemassa kuuluisan kauniita taloja ja vaeltelemassa tunnelmallisilla porraskaduilla, ja kyllä seurue oli yhtä mieltä siitä, että Symi oli vierailun arvoinen. Ensi kerralla majoitumme pääkaupungissa.
Niin, ja se Nimborion pieni ranta - se jäi kaiken lisäksi vielä täysin hyödyntämättä, koska säät olivat viileät. 😄 Onneksi nelivuotias viihtyi mainiosti ilman rantaleikkejä. ❤️
Vinkki: Gialoksen (Symin satamakylä) keskusaukion kupeessa on fantastisen hyvä lasten leikkipuisto, jossa on niin hieno merirosvolaiva-teemainen kiipeilyteline, että paikka on innostavuudessaan suunnilleen varmaan Symin versio Hoplopista..! Lapsi olisi viihtynyt leikkipuistossa tuntitolkulla.
Rhodoksella majoituimme Charakin kylässä aivan ihanassa vuokrahuoneistossa nimeltä Haraki Beach. Charaki (tai Haraki, kumpaakin kirjoitusasua käytetään) on pieni ja ei-kovin-turistillinen kylä vähän Lindoksesta eteenpäin. Kylässä ei ole lainkaan hotelleja vaan majoitus tapahtuu yksityisissä vuokrahuoneissa.
Charakin kylä sekä majapaikkamme olivat niin ihanat, että päätimme jo koko porukka palata tänne uudestaan. 😍 Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, Charakista löysin nyt sen Rhodoksen, johon saatoin ihastua. (Toki löysin muitakin oikein kivoja paikkoja, mutta tästä kylästä tuli suosikkini!)
Yksi kylän parhaita ravintoloita, Costas & Elena, on suoraan Haraki Beach -huoneistojen edessä.
Vaikka Charaki ei ole samalla lailla postikorttimaisen idyllinen kuin monet perinteisemmät kylät pienillä Kreikan saarilla, se on mielestäni todella viehättävä.
Uimarantaa reunustava rantakatu tavernoineen edustaa hyvin ehtaa Kreikka-tunnelmaa, ja kukkulan laella kohoava Ferakloksen linnoitus viimeistelee klassisen Kreikka-näkymän. Rantakatu, meren läheisyys, tavernat, hyvä ruoka, historialliset rauniot.... Siinä on mulle Kreikka in a nutshell.
Vuokrahuoneiston kattoterassi
Vuokrahuoneistomme sydämellinen, täydellistä amerikan englantia puhuva emäntä kertoi meidän olevan kauden ensimmäiset vieraat. Charakin ravintolat olivat kuulema avautuneet vasta viikkoa aiemmin, talviaikaan täällä on auki vain yksi taverna. Rouva on asunut Yhdysvalloissa, siitä aksentti. Talvet hän asuu Rhodoksen pääkaupungissa ja tulee Charakiin kesäksi ylläpitämään vuokrahuoneistoa.
Talon katolla oleva terassi on kaikkien vieraiden käytössä. Hiippailin tänne aina aamukahveineni, oli niin ihanaa istua aamun rauhassa ja katsella merta sekä alhaalla levittyvää, vielä hiljaista rantakatua.
Huoneisto oli varustettu erillisellä makuuhuoneella sekä olohuone-keittiöllä, jossa oli vuoteet kahdelle lisämajoittujalle. Toisin kuin Niriidesissä, täällä extrasängyt olivat normaalin kokoiset ja erittäin mukavat.
Huoneisto oli todella kotoisa, siisti ja tyyliltään kevyesti modernikin verrattuna klassisiin kreikkalaisiin domatia-tyyppisiin vuokrahuoneisiin.
Merelle päin oleva olohuone kylpi ihanan lämpimässä valossa ja täällä oli niin hyvä ja lämmin tunnelma. (Tietysti seurakin vaikutti!) Voisin palata koska vain!
Keittiö oli viimeisen päälle varusteltu, täältä ei puuttunut mitään.
Perhelomaviikkomme oli Symin Nimborion hiljaisuutta lukuunottamatta kaiken kaikkiaan niin onnistunut kuin olla voi. Hieman viileämmät säätkään eivät haitanneet, kun seurueen jäsenistä puolet ei voi sietää hellettä. Sisareni totesi sään olleen hänelle paras mahdollinen lomasää, ja että hän haluaa jatkossa aina matkustaa tähän aikaan. :)
Rannallekin sitten päästiin perheviikon toiseksi viimeisenä päivänä. 4-vuotias pääsi vihdoin kirmaamaan vedessä. Kovasti hän siitä nautti ja riemuitsi, vaikka ei ollut biitsiä kaipaillutkaan siihen saakka. Tuli hyvä mieli, kun pikkuinen pääsi kuin pääsikin edes yhtenä päivänä rantaleikkeihin.
❤️
Yksi parhaita asioita perhelomaviikossa oli se, että nyt suhteeni Rhodokseen muuttui positiiviseksi. Tästä eteenpäin assosaatio on lämmin ja sympaattinen, koska sain kokea erilaisen ja mulle uudenlaisen Rhodoksen, ja vielä rakkaassa seurassa. Ihana juttu! 🥰
Niin kuin Kreikan saarihyppelyilläni usein käy, päädyn ihan muualle kuin olin ajatellut. Tarkkoja suunnitelmia minulla ei ole, mutta jokin hahmotelma saarialueesta. Tällä matkalla se oli Dodekanesia.
Löysin itseni kuitenkin Koillis-Egean saarilta ja lopulta Samokselta.
Olen ollut Samoksella kerran aiemmin ja tästä on pian 23 vuotta. Kreikkalainen ystäväni Milton oli suorittamassa Samoksella varusmiespalvelusta, ja hänellä oli käytössään isovanhempiensa asunto saaren pääkaupungissa. Teimme sisareni kanssa spontaanin syyslomamatkan Miltonin ”mummolaan”.
Matkalta jäi lähinnä mieleen pääkaupungin kaunis keskusaukio sekä viileä ja tuulinen sää, joka melkein esti paluu-laivamatkamme Ateenaan. (Se oli ensimmäinen kerta kun tajusin, ettei laivayhteyksiin Kreikassa voi tai pidä luottaa sääolosuhteiden takia, ja seikka voi aiheuttaa lennolta myöhästymisen).
Nyt tupsahdin Samokselle varoittamatta vähän sellaisella ”käydäänpä kääntymässä, kun Fournilta on sopiva laivayhteys” -asenteella. Ajatuksena oli tehdä nopea parin päivän pysähdys ja jatkaa sitten Dodekanesian pienille saarille.
Kuusi päivää myöhemmin olin yhä saarella ja tunsin, että en haluaisi lähteä.
Samoksesta paljastui yksi mun saaria. 23 vuotta sitten itämään jäänyt Samos-suhde jalostui tänä keväänä vahvaksi kemiaksi. ❤️
Toivon, että minulla on joskus aikaa kirjoittaa Samoksesta laajempikin postaus, mutta tänään haluan kirjoittaa kokemuksestani Ano Vathyssa. Postauksen kuvitus on sieltä.
Ano Vathy, tai pelkkä Vathy, on Samoksen pääkaupungin alkuperäinen vanha kylä. Se sijaitsee satamakaupungin yläpuolella rinteessä.
Vathyn kanssa yhteen kasvanut moderni alakaupunki on nimeltään Samos Town, mutta kaikki kutsuvat pääkaupungin taajamaa Vathyksi. ’Ano Vathy' tarkoittaa Ylä-Vathya.
En edellisellä Samoksen vierailullani käynyt Ano Vathyssa. Kylään on lyhyt 15 minuutin kävelymatka alakaupungista, mutta tämän 15 minuutin aikana tuntuu, kuin nousisi aikakoneella toiseen aikakauteen.
Olen käynyt sadoissa kreikkalaisissa kylissä, mutta en koskaan Ano Vathyn kaltaisessa. Arkkitehtuurisesti ja tunnelmallisesti kylä oli minulle ainutlaatuinen kokemus. Ano Vathy lumosi minut täydellisesti.
Kun ohittaa Ano Vathyn arkkitehtuurisiin nähtävyyksiin lukeutuvan koulurakennuksen vuodelta 1901, alkaa pienten, autottomien kujien labyrintti. - Mutta tämä on aivan erilainen labyrintti, kuin kykladeille tunnusomaiset vitivalkoisten sokerikuutiotalojen muodostamat vanhat kylät.
Minusta tuntui, kuin olisin yhtäkkiä lipunut esiripun takaa johonkin keskieurooppalaiseen kylään tai Hans Christian Andersenin satukylään. Näkymät eivät muistuta millään lailla muita Samoksen kyliä. Tai - ne eivät muistuta mitään toista tuntemaani kreikkalaista kylää.
Ano Vathyn historia ulottuu ainakin 1500-luvulle, mutta nykyinen kylä rakennuksineen on valtaosin 1800-luvulta.
Ano Vathyn ydin on niin tiheää labyrinttia, etteivät alueen kadut ja kujat näy Google Mapsissa, vaan tällä kohtaa näkyy vain rykelmä taloja. Eksymisen vaaraa ei ole, sillä takaisin alakaupunkiin löytää aina palaamalla alaspäin; lopulta päädyt isommalle tielle.
Suosittelen kuitenkin tarkoituksella vähän ”eksymään” tänne, sillä päämäärätön vaeltelu Ano Vathyssa palkitsee. Yhä uudet ja uudet rappuset johdattavat kulkijan aina vain ylemmäs, toinen toistaan kiehtovammille kujille, portaille, kirkoille ja pikku-aukioille. Välillä talojen lomasta pilkahtaa panoraamanäkymä alakaupunkiin.
Minulla menee melkein iho kananlihalle, kun ajattelen Ano Vathya. Ihmisiä ei näkynyt juuri missään, ei myöskään kauppoja – eikä turismi ole läsnä yhdenkään matkamuistomyymälän tai edes postikorttitelineen verran. Ano Vathyssa voi vaeltaa tuntien olevansa autenttisessa 1800-luvun Kreikassa.
Voi melkein kokonaan unohtaa modernin ajan, sillä kylässä ei näe autojakaan. Kiireisen alakaupungin syke ei yllä ylös Ano Vathyyn, ja vilkkainta mitä täällä kohtaa, on puoliksi torkkuvia kissoja jotka seuraavat laiskasti katseellaan, kun kuljet ohi.
Käveltyäni ajattomalta tuntuvan ajan Ano Vathyn hiljaisilla kaduilla, kuulin ylempää yhtäkkiä ääniä. Nousin jyrkkää katua ääniä kohti, ja yhtäkkiä edessäni oli pikkiriikkinen aukion tapainen reunallaan siro kirkko sekä pikkuinen rustiikkinen taverna.
Tavernan edustalla istui joukko ihmisiä; keski-ikäinen pariskunta, iäkäs slipoveripaitainen mies, nuorempi mies ja kouluikäinen poika värikkään muovisen reppunsa kanssa. Hämmästyksekseni poika oli pukeutunut kevyttoppatakkiin tuona 27-asteisena päivänä. Raidalliseen, vähän liian ahtaan näköiseen puseroon sonnustautunut pönäkkä isäntä nojasi tavernan oviaukkoon.
Pienen kirkon viereiseltä kadulta käveli nainen vaaleanpunaiseen hilkkaan puetun koiran kanssa. Myös nainen ja koira liittyivät tavernassa istuvien seuraan.
Väki rupatteli keskenään pehmeästi ja tuttavallisesti. He selvästi tunsivat toisensa. Kyläläisiä.
Näky oli kaiken nukkuvan hiljaisuuden jälkeen odottamaton ja jollain lämpimällä tavalla liikuttava. Ihmisiä. Anovathylaisia.
Kiersin terassimaisista tasoista koostuvan aukion ja kuvasin antaumuksella kauniita rakennuksia. Tunsin tavernan asiakkaiden katselevan minua. Heidän iltapäivänsä keskelle ilmestyi muukalainen kameroineen.
Katsoin kelloa, se oli 17. Lounas oli jälleen jäänyt väliin ja minullahan oli nälkä.
Menin tavernaan ja tilasin vakioannokseni eli horiatikin. Olin ainoa ruokailija – kanta-asiakkaat siemailivat frappejaan ja limsojaan.
Tavernan vakavailmeinen isäntä toi minulle korkean lasillisen retsinaa sekä horiatikin, joka oli kuin suoraan vanhan ajan Kreikasta; valtava family-size-kulhollinen ronskisti pilkottua kurkkua, tomaattia, sipulia ja paprikaa kruununaan parin-kolmensadan gramman järkäle fetaa.
(Olin tilannut valkoviiniä, mutta mitäpä pienistä. Vaaleaahan retsinakin on..! :) )
Siinä aterioidessani katselin tavernan ihmisiä. Siinä he istuivat, kuin olohuoneessaan perheen kesken. Tupakoiden, siemaillen hitaasti juomiaan. Aikuiset ehkä työpäivänsä, poika koulupäivänsä jälkeen. Nainen koiransa kanssa oli istahtanut tavernaan kesken koiran ulkoilutuslenkin.
Tavernassa kokoontuneita yhdisti elementti, joka tänä päivänä on yhä vähemmän arvostettu: joutilaisuus. Sitä suorastaan vältellään. Samalla se on jotain, mitä moni meistä ei enää edes osaa. Koko ajan pitää tehdä jotain, olla produktiivinen, olla hyödyllinen. Tai sitten viihdytämme itseämme Netflixillä ja somella.
Katsoin itseäni. En osannut syödä salaattianikaan ilman, että vilkuilin koko ajan puhelintani. Tätäkin hetkeä piti jotenkin suorittaa: miettiä, minkä kuvan kohta jakaisi somessa. Tunsin melkein punan nousevan kasvoilleni. Nyt en avaisi Instagramia vaan olisin tässä ja täällä, sekä mieli että ruumis.
Kyläläiset istuivat ja antoivat ajan kulua. Kellään ei vaikuttanut varsinaisesti olevan tärkeää asiaa, he vain istuivat siinä kiireettöminä, vaihtaen välillä sanan tai kaksi. Kukaan ei katsonut puhelintaan. Paitsi nuorempi mies muutaman kerran.
Miehen seurassa ollut poika otti välillä esiin leluautonsa ja asettui maahan leikkimään. Hän vaikutti ehkä aavistuksen tylsistyneeltä. Mietin, oliko nuori mies pojan isä vai kenties isoveli. Pojan puheesta tunnistin sanan ’spiti’, koti. Se toistui monta kertaa. Vastauksen äänensävystä tulkitsin, ettei miehellä ollut vielä kiire kotiin. Tavernan isäntä kantoi pöytään uuden frappen ja antoi pojalle vesipullon.
Jossain vaiheessa paikalle juoksi kaksi isompaa koiraa. En tiedä olivatko ne katukoiria vai jonkun omistamia, mutta tavernan väki tunsi ne ja koiria tervehdittiin. Vaaleanpunahilkkainen koira ei ollut moksiskaan, sillekin isommat haukut olivat selvästi tuttuja.
Koirat pyörivät hetken tavernan pöytien välissä kuin nelijalkaiset kanta-asiakkaat konsanaan ja asettautuivat sitten viereiselle kujalle makaamaan. Poika meni niiden luokse juttelemaan. Ohi kulki kaksi vanhempaa kouluikäistä poikaa. Taas tervehdittiin puolin ja toisin, myös koirakantikset.
Istuin. Minunkin aikani kului.
Salaattini oli niin iso, että en lopulta saanut sitä loppuun. Kun pyysin laskun, se oli 5€. Iso salaatti ja viinilasi.
Kyllä, nyt oltiin todella menneen ajan Kreikassa.
Lähtiessäni laskeutumaan takaisin alakaupunkiin minun teki mieli viipyillä. Puhelimestani oli akku loppu enkä ilokseni voinut enää räplätä sitäkään.
Kiersin vielä muutaman kujan ja ohitin pari aiemmin näkemääni – ja valokuvaamaani – kissaa, jotka olivat samoilla sijoillaan kuin kaksi tuntia sitten.
Joutilaisuuden lahja. Kun sitä joskus osaisi vielä hyödyntää. Me kaikki tarvitsisimme joskus ripauksen Ano Vathya elämäämme.
