Kirjoitin blogiin viime marraskuussa ilostani, kun peikonlehteni oli saanut uuden elämän ja puhjennut kukoistukseen.
Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin ilo alkaa muuttua stressiksi.
Mun peikonlehti käy kuin steroideilla ja kasvu on aivan hysteeristä.
Peikko kasvaa sellaista vauhtia, että tukahduttaa jo itseään; koko ajan esiin punkevat yhä vain suuremmat lehdet vievät valon ja kasvutilan vanhemmilta lehdiltä.
Olohuoneeni kasvinurkkaus alkaa pian muistuttaa viidakkoa ja tällä tahdilla en enää ensi kesänä näe ulos ikkunasta.
Viherkasvieni tilanne maaliskuussa 2022. Olin tammikuussa muuttanut uuteen asuntoon, jota vielä tässä vaiheessa remontoitiin ja sisustettiin.
Viherkasvien tilanne 2,5 vuotta myöhemmin.
On todella vaikea käsittää, että kuvassa näkyvä kituskasvuinen, liaanimainen kasvi on sama, kuin nykyinen kolmeen ruukkuun jakautunut hervoton pusikko.
Tämä sama peikonlehti on ollut minulla pian 15 vuotta, ja eli tällaisena piskuisena liaanina minun ja exäni asunnossa vuosikymmenen, roikkuen alas asunnon parvelta. Varmaankin juuri entisen kotini rakenne vaikutti kasvin muotoon; siinä kämpässä kasvin oli käytännöllisintä antaa kasvaa parvelta alas päin, ja näin peikonlehdestä tuli liaani.
Se kasvatti ainoastaan pieniä, reiättömiä lehtiä joita tuli hyvin harvakseltaan. Olin siinä uskossa, että mun peikonlehti oli jotain pienilehtistä lajia, joka ei koskaan pystyisikään kasvattamaan peikonlehdille tyypillisempiä reiällisiä lehtiä.
Nyt.... Kaikki lehdet ovat reiällisiä, ja jokainen uusi lehti on edellistä isompi.
Peikonlehteni käänteeseen vaikuttivat suuresti seuraajiltani saamat vinkit. Muuttaessani uuteen kotiin en enää pystynyt pitämään peikonlehteä liaanimaisessa muodossaan, koska asunnon korkeus ei antanut tälle luontevaa mahdollisuutta. Sain vinkin pilkkoa kasvi osiin ja istuttaa pilkotut osat uusiin ruukkuihin. Näin teinkin.
Ensimmäisen vuoden aikana kolmeen osaan jaettu peikko eli staattista ja rauhallista elämää. Se kasvatti vain muutamia uusia lehtiä, ja pienin pilkotuista osista vaikutti ottaneen niin pahasti nokkiinsa dramaattisesta jaosta, että nökötti ruukussaan kasvamatta mihinkään suuntaan. Siinä oli ruhtinaalliset kolme lehteä.
Kunnes... Alkukesästä 2023 peikonlehtiin ja muihinkin kasveihini iski ripsiäishyökkäys. Palasin kuukauden kestäneeltä Kreikan matkalta ja kohtasin kotona nuupahtaneet, erittäin huonosti voivat kasvit.
Sain jälleen apua seuraajiltani, ja tein seuraavat toimenpiteet: tuholaistorjunta-operaatio Substral Tuhohyönteis-Spray'lla ja lisäsin kasvien kasteluveteen kastelulannoitetta.
Tulos.....
Kasvit räjähtivät kukoistukseen.
Jopa kaikkein pienin ja leikkausoperaatiosta suutahtanut peikonlehti heräsi eloon ja lähti vihdoin kasvattamaan uusia lehtiä.
Kesällä 2023 todistin ihkaensimmäisen reiällisen lehden puhkeamisen peikonlehteeni. Syksyyn mennessä niitä oli jo useita.
Siitä lähtien peikonlehteni ovat kukoistaneet ja koko kasvi muuttui kuin uudeksi.
Aluksi iloitsin, totta kai, mutta turbovaihteelle vetämisellä on ollut myös haittapuolia.
Peikonlehdillä on tapana "hikoilla" ja tiputtaa ylimääräistä nestettä pois lehtiensä kautta. Mitä isommiksi peikot kasvoivat, sitä voimakkaammin ilmiö tuli esiin.
Aamuisin näin usein vesipisaroita kimmeltämässä peikkojen lehtien kärjissä, ja ihmettelin, mitä tämä oikein oli. Mielestäni en ylikastellut kasveja vaan multa ruukussa oli päin vastoin aina rutikuivaa. Koska matkustelen paljon, minun on pakko pitää kasvini altakasteluruukuissa. Kotona ollessa täytin altakastelusäiliötä hyvin vähän kerrassaan.
Viime keväänä olin kaksi ja puoli viikkoa Norjassa, ja matkaan lähtiessä täytin peikkojen vesisäiliöt tavallista runsaammin.
Tulos: kun saavuin kotiin, parketissa kasvien alla oli reilut kosteusvauriot.
Peikot olivat tiputelleet vettä oikein olan takaa. 😔
Myönnettävästi suutuin ihan kunnolla ja tunsin oloni petetyksi peikonlehden taholta. Olin tukenut kasvia ja auttanut sen uuteen kukoistukseen, ja tämä oli peikon kiitos?
Joku toinen olisi varmaan pilkkonut varret ja trimmannut kasvit järkevään kokoon ja olotilaan, mä en pystynyt siihen - tai myöskään osannut. Ennen kaikkea: en pystynyt. Nämä ovat eläviä olentoja, enkä pysty tuosta vain katkomaan niitä ja heittämään oksia roskiin. Ei ole myöskään enää tilaa jakaa peikkoja useampaan ruukkuun.
Olin alla päin, mutta mulla ei ollut muuta ratkaisua kuin ostaa bambumatto kasvien alle imemään tippuvaa kosteutta.
Puoli vuotta myöhemmin tarvitsisin jo yhden tai kaksi bambumattoa lisää. 🤦🏼♀️
Tämän kesän aikana peikonlehdet ovat villiintyneet niin, että tilanne ei kohta enää ole mun hallinnassa. Tai ei varmaan enää olekaan.
Uusia massiivisia lehtiä avautuu joka viikko ja varret sen kuin paksunevat ja pidentyvät. Ilmajuuria puskee esiin kuin viimeistä päivää.
Keväällä 2022 tämä amputoitu emo-peikonlehti näytti tältä...
...ja syksyllä 2023 tältä....
...ja kesällä 2024 tältä.
Suurimmat lehdet ovat tällä hetkellä moninkertaisesti mun kämmenen kokoiset, ja peikkojen varret ovat yhtä sekalaista ja kiemuraista solmua.
Koko kasvi vaikuttaa olevan... yhtä kaaosta.
Myönnettävästi, en ymmärrä peikonlehden sielunmaisemaan ollenkaan.
Mun logiikalla, joka selvästikään ei seuraa viherkasvien logiikkaa, kasvin tulisi joko kasvaa ylös- tai alaspäin, tai sitten olla muraali-tyyppiä ja tarrautua tukipintaan. Mun peikonlehdet eivät kuulu mihinkään näistä tyyleistä – tai ehkäpä ne mieluiten yhä roikkuisivat liianimaisesti alaspäin – mutta kaikkien muiden tuntemieni ihmisten peikonlehdet kasvavat ylöspäin..! Miksi mun eivät tee niin?
Hulluinta on, että turbovauhdilla kasvavien uusien lehtien varret ovat paljon paksumpia kuin kasvin alkuperäiset kantavat, multaan menevät varret, johtaen siihen, että kasvista tulee niin raskas ja painava, etteivät kantavat varret jaksa kannatella kasvia.
Näyttää ihan nyrjähtäneeltä, kun multaan menevät varret ovat hentoisia ja ohuita, ja ylempänä kasvaa jopa viisi kertaa paksumpia varsia. 🤯 Yleensähän multaan menevän varren kuuluisi olla se vahvin...!
Yritin miettiä ratkaisua kasvin tukemiseen. Ruukuissa oli jo bambukeppejä ja muita tukikeppejä, mutta ne eivät riittäneet.
Lopulta päädyin ulkoiseen tukirakenteeseen.
Ostin korkeajalkaiset kukkaruukut ja hain ulkoa kiviä, joilla täytin ruukut. Ostin myös pehmeää trikoonauhaa. Pehmeä nauha ei kaivautuisi kasvin pintaan ja rikkoisi kasvin varsia, toivoin.
Tuin peikonlehden varret trikoonauhalla painorakenteeseen. Yritin myös kuroa ympäriinsä harottavia varsia trikoonauhan avulla enemmän suppuun, mutta yritys epäonnistui. Varret ovat liian voimakkaita.
Ei tämä mitenkään esteettiseltä kyllä näytä. 😞
Nyt en tiedä mitä oikein tekisin.
En halua, että peikonlehteni enää kasvavat…! 😭 Mutta en halua hankkiutua niistä eroonkaan! Olen kiintynyt niihin.
Kukoistavat ja hyvinvoivat kasvit ovat yleisesti ilonaihe, mutta entä kun kasvit riehaantuvat tähän malliin..?
Sisustuksellinen suunnitelmani kauniista vihernurkkauksesta muuttui ympäriinsä rehottavaksi viidakoksi ja "peikkolapseni" ovat nyt eri suuntiin törröttävistä ilmajuurista, kiemuraisista varsista ja toistensa päälle kasvavista lehdistä koostuvia sekasotkuja.
Mitä te tekisitte?
Hyvät neuvot olisivat jälleen tarpeen..!
52 comments on “Vihreät lapseni vol. 2 - kun viherkasvit riistäytyvät käsistä”
Voi miten mielelläni neuvoisin sua, mutta... Vein oman peikonlehteni aikoinaan parvekkeelle kesäksi, ja se riehaantui niin, etten saanut sitä enää syksyllä mahtumaan ovesta takaisin olohuoneen puolelle. Jouduin soittamaan lähikirjastoon ja tarjoamaan pöheikköä heille, ja lopulta laskemaan koko hoidon köysien varassa parvekkeelta alas hakijoiden käsiin...
🤣🤣🤣
Tämä oli PARAS tarina!
Kyllä! 😂
😲😂
Peikkojen suoristus ja sitten varsista sitominen esim. juuttinarulla paksuun tukikeppiin (sammaltolpat ym.), jolloin peikko noudattaa luontaista kasvutapaansa mikä on puiden varsia pitkin. Tolpan upotus multaan ruukun pohjaan, että on tukevasti paikallaan.
Ilmajuuret kiertyvät ajan kanssa tolpan ympäri ja tukevat kasvua, ettei kasvi pääse kaatumaan eri suuntiin. Pisimmät ilmajuuret kannattaa ohjata multaan niin niistä tulee ns. normaalia juurakkoa ja samalla ankkuroivat peikon ruukkuun.
Oma peikkoni alkaa olla 2m korkea ja niin leveä, että läpsii naamaan ohikulkiessa. Jos ei olisi sidottu tolppaan, olisi yhteiselo mahdotonta.
Miten ne voi suoristaa..? Kun varsi on jo jämäkästi kasvanut "korkkiruuville" tai U-käännökseen, sille ei varmaan voi enää mitään..?
Mua surettaa, kun pitäisi hankkia ihan giganttiset ruukut joihin paksun ja painavan tukikepin saisi mahtumaan, ja sitten koko ruukustakin tulee niin painava, että kasveja alkaa olla vaivalloista siirrellä. Karua joutua sanomaan omasta kasvistaan näin, mutta kun tää on niin OUTOA ja tuntuu minusta niin, öh, epänormaalilta. En mä halunnut viidakko-kasvia..!
Mun lapsuudenkodissakin on aina ollut viherkasveja ja mulla on itsellä aina ollut viherkasveja, mutta en ole ikinä todistanut minkään kasvin riehaantuvan tähän tyyliin. Esim. kuvissa näkyvä limoviikuna on ollut mulla varmaan 20 vuotta, ja asunut kaikki nämä vuodet ison ikkunan äärellä runsaassa valossa, ja silti kasvanut hyvin rauhallisesti nykyiseen parin metrin mittaansa. Se saa myös ihan samaa lannoitetta kuin peikot. Miksi se ei ole riehaantunut? Tai mun muut kasvit? Kaikillahan ovat nämä samat olosuhteet....
😂
Jos varsi on ihan korkkiruuvilla, niin sitten helpointa lienee katkaista latvasta ja aloittaa alusta juurruttamalla latvapistokas. Silloin myös koko pienenee sekä ns. "rumuus" poistuu, kun ei ole enää joka suuntaan leviäviä ohuita vanhoja varsia.
Oma hirviöni on muovisessa istutusruukussa (muistaakseni 27cm) halkaisijalla eikä paina vielä niin paljon etteikö jaksaisi kantaa. Siinäkin tukikeppi pysyy kyllä mallikkaasti paikallaan. Muun koon takia vaatii aina kummallista apina-asentoa, että mahdutaan yhdessä oviaukosta kylpyhuoneeseen kasteltavaksi.
Yksi vaihtoehto on iso ruukku ja sen alle renkaat omaava alusta. Silloin ainakin eri paikkoihin siirtely helpottuu ja peikko on lattiatasossa. :)
Tässä on se ongelma, että just se kaikkein kiharaisin varsi kuuluu emokasville, joka on se mun alkuperäinen peikonlehti, ja tunnesyistä mun kaltaiselle ihmiselle olisi vaikeaa heittää juuri se alkuperäinen osa kasvista pois. Nämä on näitä ylitunteellisten ihmisten haasteita... 😞😔 Kasvit eivät ole mulle "vain" kasveja ja sisustuselementtejä, vaan myös kiintymyksen kohde ja ikäänkuin perheenjäseniä.
Mietin, että tukikepinhän täytyy tosiaan olla erittäin paksu ja painava, jotta se pysyy pystyssä. Nuo mun tämänhetkiset, ruukuissa oleva tukikepit ovat melkein vitsi ja oon ihan miettinyt, että mitä oikein teen väärin vai miten niiden kuuluisi toimia. Nehän vääntyvät todella helposti vinoon kasvin painosta... Mun pitäisi selvästikin mennä ihan jonnekin "Viherkasvien hoito ja perusteet" -kurssille. 😅
Mulla on limoviikuna renkaallisessa lattiaruukussa. Mutta limo on jo niin painava, että alkaa olla vaara, että renkaista jaa jäljet lattiaan, jos sitä yrittää siirtää renkaiden avulla... 🙈 (Tämän vuoksi en ole kovin myönteinen renkailla varustettuja ruukkuja kohtaan...) Silloin kun limoviikunaa pitää siirtää, teen sen kunnon sumo-otteella, mutta taitaa olla vain ajan kysymys, koska selkäni ei enää pysty siihen. Tää kaikki on jotenkin niin vaikeaa, että en tiedä itkeäkö vai nauraa. 🤣
Ja tuohon riehaantumiseen vielä, osa kasveista on nopeakasvuisempia kuin toiset. Peikko valloittaa mahdollisimman paljon alaa nopeasti hyvissä olosuhteissa, kun ei joudu kamppailemaan muiden kasvien kanssa elintilasta.
Limoviikuna taas ei kasva samalla tavalla puiden runkoa pitkin tai jatkuvasti muiden kasvien ns. varjossa, joten sen kasvuvauhti lienee luonnossakin hitaampi. Muita hitaammin kasvavia ovat mm. Palmuvehka ja Anopinkielet mutta hyvissä olosuhteissa nekin kyllä ottavat mittaa ihan reilusti.
Kiitos. :) Kaikki tämä tieto on todella mielenkiintoista. Selvästikin "Viherkasvien perusteet" -kurssista olisi suuri hyöty..! 😁
Ohhoh! Ovat kyllä kasvaneet!
Omat peikonlehteni kasvavat hitaampaa tahtia ylöspäin sillä olen pitänyt niitä sisemmällä talossa kasvilamppujen alla. Valo osuu kasveihin korkeammalta yläviistosa joka nähtävästi johtaa siihen että varret pyrkivät ylöspäin ja lehdet kasvavat enemmän vaakasuunnaassa "naama ylöspäin". Olen myös käännellyt isompaa yksilöä joka sai todennäköisesti eri varsien lehdet kasvamaan useampaan suuntaan. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se että yhden kasvin ruukussa oli useampia pistokkaita jolloin ne kilpailevat samasta valosta ja resursseista. Lehdet näyttäisivät myös jäävän kooltaan pienemmiksi tämän takia. Sinulla on ainakin hyvä ikkunapaikka jossa kasvit ovat selkeästi viihtyneet (sekä hyvässä että pahassa tässä tapauksessa 😅)
Mulla ei ole kokemusta näiden käytöstä mutta voisikohan semmoinen yleensä puutarhan puolella käytettävä kukkalaatikko säleiköllä olla vaihtoehto? Jos se on leveämpi niin voisit laittaa kaikki kolme ruukkua siihen laatikkoon sisään ja sitoa varret kiinni siihen metalliseen/puiseen säleikköön? Onnistuessaan voisi muuttua sellaiseksi "peikkoseinäksi". Mutta en tiedä onko se rakenteena tarpeeksi kestävä tai toimiva ratkaisu 🤔 Ehkä muilla olisi kokemusta näistä tai muita ehdotuksia?
Miten olet asettanut kasvilamput? Miten saat valon osumaan peikkoihin yläviistosta, onko lamput kiinnitetty korkeammalle seinään tai roikkumaan katosta..?
Tämä kuulostaa kiinnostavalta, mutta myös niin tilaavievältä, että ei taida mahtua mun olohuoneeseen. 😞 Riviin laitettuina peikot veisivät leveyssuunnassa niin paljon tilaa, ettei sellaista luontaista paikkaa löydy mun asunnosta, kun paikan pitäisi olla seinä vieressä. Peikko"seinää" ei voi laittaa huoneen keskelle, kun sitten se blokkaa valoa. Kun nämä jo nyt riviin laitettuna tuovat ei-toivotun esteen huoneen ja ikkunan välille.... 😓
Kasvilamput(ihan airamin e14 kantaiset) on kiinnitetty kirjahyllyyn nipistinvalaisimilla ja suunnattu sitten kasveihin. Olisi varmaan olemassa tyylikkäämpiäkin ratkaisuja kuten korkea lattialamppu tai kattolamppu mutta näillä mennään :)
Ymmärrän tuon tilahaasteesi. Peikonlehdet voivat kasvaa aivan valtaviksi jos vain saavat siihen mahdollisuuden. Mun kahden peikon hitaampaan kasvunopeuteen vaikuttaa varmaan myös se että ne ovat variegata-lajiketta joissa valkoinen pigmentti lehdessä ei tuota niille kasvuenergiaa. Kolmas tavallinen peikko on pätkäisty jo muutamaan otteeseen ja osia on lahjoitettu eteenpäin.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä että kasvi ei saa oikein tukeuduttua pieniin ja sileisiin bambutikkuihin ja kasvin oma paino romahduttaa sen varren? Tuloksena mutkitteleva ja temppuileva peikko?
Mietin että pystyisitkö mahdollisesti hankkimaan isomman ruukun johon saat esim. erittäin tukevan ja karkean puunoksan tai muissakin kommenteissa mainitun sammaltolpan tukemaan kasvia? Sitten laittaisit ruukun lattiatasolle semmoisen kasvialustan päälle jossa on pyörät alla? Mullan sekaan ehkä ruukkusoraa jotta saa ruukun mullan ilmavammaksi ja ruukun painon kevyemmäksi? Tämä yhdistettynä valonlähteen muutokseen voisi ehkä olla avuksi 🤔
Tää on niin hullua, että olen omistanut Peikonlehden about 15 vuotta, ja vasta kahden viimeisen vuoden aikana se paljasti todellisen luonteensa. Tai toisin sanoen: uusi kotini mahdollisti olosuhteet, joissa Peikko voi kasvaa lajityypillisesti.
Mun reaktion voimakkuus johtuu juuri siitä, että mulla ei ollut aavistustakaan Peikkojen olevan oikeasti tällaisia. Oma naiivius ja tietämättömyys. 😔 En myöskään ole minkään muun kasvin kohdalla todistanut tällaista hurahdusta, ja siksi peikon käytös on näyttäytynyt mulle suorastaan epäluonnollisena.
Kyllä, just näin. Pienin pistokkaistani oli aivan suora kun sen istutin ja varret ylöspäin, mutta suorana kasvamisesta tule mitään (syistä jotka nyt ymmärrän), vaan tämäkin peikko on voimakkaasti vääntynyt sivusuuntaan. Sen ruukku oli vaarassa kaatua ennen kuin kasasin tuon hätäratkaisu-tuen kivistä ja korkeasta jalallisesta ruukusta.
Nyt kun olen ymmärtänyt, että Peikko kurottaa hyvin voimakkaasti kohti valoa, en oikeastaan edes käsitä, millä tavoin ikkunan ääressä asuvat peikot voisivat koskaan kasvaa suoraan ylöspäin. 🤔 Jos niiden haluaisi kasvavan ylöspäin, valonhan pitäisi tulla suoraan ylhäältä tai yläviistosta (kuten sinulla), ei sivusta ikkunasta.
Kaikenlaisesta sitä muodostuukin stressiä ihmiselle..! 😆
On kyllä käsittämätön muutos ja aika lyhyessä ajassa! Vaikka on upeaa, että kasvit ovat hyvinvoivia, ymmärrän myös tuskasi.
Olen ymmärtänyt että ainakin pääkaupunkiseudulla voisi ostaa kukkakaupoista tai -tarhoista palveluja myös kotikäynteihin ja viherkasvihuoltoon. Voisin kuvitella, että Tampereeltakin tällainen mahdollisuus löytyy. Ehkä voisit kysyä tätä vaikka joltain pitkän linjan kukkakauppiaalta jos tämä mahdollisuus kiinnostaa?
Itse ainakin koen, että on haastavaa etsiä isompia ruukkuja itse eivätkä ne ole kovin edullisiakaan nykyään.
Olen kieltämättä miettinyt, että teen pian reissun Plantageniin tai vastaavaan kysymään tällaista mahdollisuutta... Olen tässä vaiheessa jo ihan neuvoton enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin leikata kasveja, enkä haluaisi tehdä sitä. 😥
Googlettelin vähän, Tampereella toimii tällainen yritys kuin Millefolia, ehkä voisit kysyä sieltä apua?
Itse en niin kauheasti välttämättä luota Plantageniin, ja jos täältä saisi vaikka kotikäynnin sovittua :)
Mahtavaa, kiitos Jenni! 🤩🙏🏻
Taidanpa laittaa tuonne saman tien viestiä ja vaikka linkin blogipostaukseen, niin saavat perusteellisen tilannekatsauksen avuntarpeesta..!
Mulla myös riehaantunut peikko, joka ei enää meinaa mahtua paikalleen tv-tason viereen ja muita paikkoja hälle ei tästä asunnosta oikein löydy.
Olen päättänyt, että hän saa nyt rehottaa ja mahtua koloonsa talven yli ja kevään mullanvaihdon yhteydessä erotan ruukussa kasvavat pienemmät taimet erilleen ja karsin muutenkin peikkoa raa'alla kädellä. Muuten meidän yhteiselo ei voi jatkua.😁
Olisi kiinnostavaa tehdä tutkimusta, millaisissa olosuhteissa peikot riehaantuvat ja millaisissa näivettyvät... Peikon omistajilla tuntuu olevan hyvin vastakkaisia kokemuksia. Jo mun omakin kokemus kertoo, että pelkästään paikka valoisan ikkunan äärellä ei ole ollut avain kukoistukseen.
Voi mistähän voisi ostaa itsellekin asennetta ja rohkeutta karsimiseen.... Olisi kyllä tarpeen..!
Jo se kahden vuoden takainen liiaanipeikon osiinleikkaaminen oli mulle henkisesti aivan kaamea operaatio..! 😅
Mulla on just sellanen onnneton peikonlehti joka ei tunnu viihtyvän mulla, lehdet kellastuu ja nypin ne yksitellen pois. Lehdet on pieniä ja harvassa. Ja nyt en ehkä uskalla alkaa hoitaa sitä jotenkin eri tavalla jos lopputulos on tämä 🙈
🤣🤣 I feel you..!
Onko sun peikko ikkunan äärellä?
Joo on ikkunalla, ihan ikkunan edessä. Oon miettinyt porottaako siihen ehkä liikaa aurinko. Kesässä ja talvessa ei oo mitään eroa, yhtä huonosti voi koko ajan. Ilmajuuret kyllä kasvaa 😅 Pitäisi varmaan leikata alas ja istuttaa uudestaan. Tai ottaa pistokas ja istuttaa se.
🙈Mulla kävi vähän samalla tavalla! Muuton myötä peikonlehti pääsi nauttimaan valoisasta ikkunapaikasta ja riehaantui täysin. Lopulta, kun ikkuna melkein peittyi, sahasin minulle neljä ylintä lehteä talteen ja pilkoin alemman osan yhden lehden pistokkaiksi. Niistä ystävät saivat uudet viherkasvit 😊Siirsin jäljelle jääneen kasvin nurkkaan pimeämpään paikkaan ja kasvu näyttää rauhoittuneen. Saa nähdä pärjääkö se talven pimeämmässä, mitta nyt voin nauttia kauniista peikonlehdestä kohtuukokoisena 🤭
Ylimääräiset pistokkaat menevät varmaan kuumille kiville vaikkapa torissa, jos alkaa ystävienkin nurkat täyttymään😄
Voi hyvänen aika näitä riehaantujia..! 😁 Mä sieluni silmin näen näissä kommenteissa kuvailtuja peikonlehtiyksilöitä ottamassa valtaa eri asunnoissa - ja parvekkeilla..! 😄
Ahh, tää kuulostaa niin ihanteelliselta..! Miksen mä uskaltaisi pilkkoa...? Mutta se tuntuu oikeasti ihan kamalalta, mä oon tällaista ylikiintyvää tyyppiä ja valitettavasti kiinnyn suunnilleen ovimattoihinkin... 😢😩 Elävää kasvia tuntuu ihan kamalalta "hajottaa" kun se näyttäytyy mulle kokonaisuutena... 🥺
Auttaisko, jos siirtäisit peikot kauemmas ikkunalta, vähentäisit lannoittamista ja karsisit nyt vaan reilusti ja myyt/annat pistokkaat eteenpäin?
Mulla täytynee suunnata lannoiteostoksille, koska mun peikko tekee pieniä vaaleanvihreitä lehtiä. Kasvaa muuten kyllä, vaikka ei ole ikkunan edessä. Mutta ehkä rajoitan lannoituksen pimeään aikaan 🤔
Varmaankin on pakko siirtää pois ikkunalta. Mutta tää on niin surullista, koska nimenomaan halusin ikkunaseinästä kodin viherkeitaan. En toki viidakkoa joka peittää koko ikkunan, mutta kuitenkin ikkunaseinän oli tarkoitus olla mun viheralue... Seuraavat vapaat paikat ovat tosi kaukana valon lähteestä, joten sellainen sijainti voi olla peikoille ehkä liiankin drastinen... Mutta pakkohan tässä on jokin muutos tehdä, koska nykyinen tilanne ei ole kestävä.
Lannoitetta annan nykyään vain noin kerran kuussa. Täytynee rajoittaa sekin pelkkään talviaikaan.
Sanni :D
Tulee mieleen Muumien jakso, missä pikku-Myy sujauttaa langan pätkän taikurin hattuun ja koko talo peittyy köynnökseen !
😁😁
😁😁
Tämä on jotenkin niin liikuttava juttu, kun kuvittelisin että moni olisi vain roudannut "huonosti käyttäytyvän" peikonlehtipuskan jonnekin roskikseen tai biojätteeseen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kasvinryökäle alkoi tuhota lattioita! En kyllä yhtään tuomitse, vaikka lopulta päätyisit siihen, ettei teitä ole enää tarkoitettu yhteiseloon.
Nyt mietin kovasti, pitäisikö kokeilla tuota Kekkilää omaan melko vaatimattomaan Peikkoon, jonka lehdissä on tasan yksi reikä :D Vai avaako se vastaavan Pandoran lippaan...
Niin... olin kyllä todella vihainen. Mutta en voisi vahingoittaa kasvejani, oon liian nössö. Lopulta suuttumus kääntyi eniten omaan itseen ja päädyin syyttämään itseäni, kun en ollut reissuun lähtiessä laittanut kasvien alle suojamattoa. Olinhan kuitenkin tietoinen pisarointi-ilmiöstä. (Kieltämättä en vain ollut aiemmin kohdannut sitä NÄIN voimakkaana....)
Joo, tämän kun tietäisi, miten paljon Kekkilällä on tässä osuutta... 😂 Toisaalta, mun muut kasvit saavat myös kastelulannoitetta, ja ne eivät ole riehaantuneet. Sehän tässä onkin mysteeri. Vain peikot "kilahtivat" ripsiäistorjunnan ja lannoituksen aloituksen seurauksena, vaikka kaikki kasvit saivat saman käsittelyn.
Tämä on tavallaan niin hauska tarina mutta ymmärrän huolesi myös :D. Ostin veljelleni synttärilahjaksi peikonlehden, söpöstä pöytäkasvista kuoriutui vuodessa myös valtava joka suuntaan harittava jättiläinen, jonka sijoitusta pohdimme ja lopulta se siirtyi äidin viherkasvien suureen joukkoon. Olen todistanut myös monen muun viherkasvin (mm. anopinkielen ja palmuvehkan) muuttumista jättiläiseksi. Ainoa vinkkini on antaa/myydä kasvi tai osa siitä eteenpäin. Ja joo eikö ole yllättävää miten viherkasveihinkin kiintyy :)
Tosi kiinnostavaa, että peikoilla todella voi olla taipumus kasvaa suuriksi näin nopeasti..! Nämä blogin ja IG:n kasvikeskustelut opettavat mulle paljon.
Ehkäpä koko tämän peikonlehti-keissin lopullinen opetus minulle on, että juuri Peikonlehti ei ole nykyiseen asuntooni - tai ainakaan tuolle ikkunaseinälle - hyvä kasvivaihtoehto. Mun pitäisi ostaa jokin hillitymmin kasvava kasvilaji. Eivät kaikki kasvit kuitenkaan riehaannu tällä tavoin. Surullista, että olen pitkän yhteiselomme aikana toki ehtinyt kovasti kiintyä mun peikkoon. Myös surullista, että ensin tuntemani vilpitön ilo peikon menestyksestä on muuttunut stressiksi. Kasvini voi hyvin, mutta mulle se on tällä hetkellä todella suuri stressin aihe. 😥
Luonnossa peikko on puiden rungoilla kiipeilevä köynnös, opin juuri täältä:
https://www.meillakotona.fi/kysymykset/peikonlehden-leikkaus
En tiedä onko tuosta apua!
Ihana Hannan tarina, kiitos nauruista! :D
Tuolla artikkelissa lukee:
"Peikonlehteni on kasvanut kummalliseksi härveliksi"
Kuulostaa tutulta! 🤣 Erinomainen kuvaus...
Mutta joo, kaikkien näiden kommenttien sisällään pitämän tiedon valossa ymmärrän Peikonlehteä nyt paremmin. Mä tykkään valtavasti viherkasveista mutta en rehellisesti ole paneutunut eri kasvien lajinomaiseen käytökseen millään tavoin, enkä siis itse asiassa ymmärrä kasveista mitään muuta kuin että ne ovat kauniita ja tuovat kotiin viihtyisyyttä. Olen se "kastelen ja ihailen" -tyyppi.
Kasvuolosuhteiden heikentämistä minäkin suosittelisin, eli ei enää lannoitetta ja peikot kauemmas ikkunasta.
Voisitko harkita lahjoittavasi/myyväsi osan peikoista pois? Ja jäljellä jääville peikoille kokeilisin tukemista myös ylhäältäpäin, jos siihen on mahdollisuutta. Kattolistasta tai verholaudasta tms alaspäin joku köysi, köynnössäleikkö tai muu tuki, jota pitkin peikko pääsisi kiipeämään ylöspäin. Nyt muuten saattaisi saada puutarhamyymälöiden syksyn poistomyynneistä köynnöstukia alennuksessa!
Ja isommista ruukuista sellainen vinkki, että itse tilasin isoja ruukkuja Amazonista, Lechuzan isot 60cm ruukut on siellä puolet halvempia kuin missään suomalaisessa myymälässä. Mieluummin toki tukisin suomalaisia yrityksiä kuin Amazonia, mutta jos säästöä tulee satanen per ruukku…
Mun täytyy syksyllä tehdä uusi kasvisuunnitelma kotiini. Ehkäpä saan yhden peikon mahtumaan makuuhuoneeseeni, jonka ikkuna on pohjoiseen, ja siellä valoa on niukemmin tarjolla. Ja ehkä lannoitteen voi laittaa kokonaan tauolle. Nytkin olen tosin antanut sitä vain noin kerran kuussa.
Tylsää, kun mun olohuone tai oikeastaan koko asunnon rakenne ei juuri anna mahdollisuuksia kasvien sijoitteluun. Olohuone on pitkänomainen ja huoneen ainoa ikkuna sijaitsee yhdellä seinällä. Jos kasvit sijoittaa huoneen toiseen päähän, ne ovat 6-7 metrin päässä valonlähteestä. Huoneen keskiosan seinämille ne eivät mahdu, koska näillä seinillä on sohva sekä leveä TV-taso.
Tuo ikkunan edusta olisi ollut niille niin täydellinen paikka... 😥 En tiedä miten kaukana ikkunasta kasvit ylipäänsä edes selviävät..?
Kiitos ruukkuvinkistä..! Olen näissäkin asioissa ihan noob. Tänä kesänä kun ostin kahdelle peikolle isommat ruukut, totesin, ettei "normikaupoissa" (Prisma, Tokmanni) enää edes ole noita nykyisiä ruukkujani isompia vaihtoehtoja, vaan seuraavaksi on lähdettävä erikoisliikkeisiin.
Tekisi kyllä mieli vain ostaa jokin "Tuunaamme kasvisi" avaimet käteen -palvelu, ja tilata joku fiksaamaan mun kasvit järkevään kuntoon. Voisin mielelläni maksaa siitä, että joku kiinnittää ja leikkaa mun peikot ja etsii niille uudet sopivammat paikat vaikka asettaa ne uusiin kivoihin ruukkuihin. Mistä tällainen palvelu? 😅
Paikallisesta kukkakaupasta sellaista palvelua ainakin meillä täällä Itä-Suomessa saa, joten varmasti myös Tampereella :) itse en ole käyttänyt mutta ystävällä kävi kukkakauppias kotona huoltamassa kaikki viherkasvit, ja samalla antoi hoito-ohjeet ja vinkit mm. kasvilamppujen sijoitteluun.
Googletin ”Tampere viherkasvien huolto” ja tuloksena oli useampikin firma jotka tällaista palvelua tarjoaa.
Ja siis ymmärrän täysin miten kasveihin kiintyy, mullakin on yksi palmuvehka joka pitäisi jakaa ja istuttaa uudelleen ja varmaan osa lahjoittaa eteenpäin, mutta kun en raaskisi. Vaikka todellisuudessa kasvi voisi paremmin jos niin tekisin. Ajattele pistokkaiden lahjoittamista niin, että siten sun rakas peikkosi voisi tuottaa iloa useammalle henkilölle!
Mahtavaa! 🙏🏻 Taidan kartoittaa nämä vaihtoehdot heti, kun olen taas kotona. (Tällä hetkellä olen vielä pari viikkoa Ruotsissa.)
Tällä hetkellä lähinnä mietityttää, miten tällainen turbovaihteella kasvava kasvi voi tuoda kenellekään iloa... 🙈 Vaikea uskoa että kenenkään viherkasveilla kotiaan sisustavan tavoitteena olisi kasvi, joka on joka vuosi tuplasti edellisvuotta suurempi... Toisaalta, moni muu viherkasveilla sisustava varmaan osaa ja pystyy myös kasvejaan trimmaamaan... 🤔 Ehkä mun ei nyt pitäisi takertua näihin ajatuksiin... 😂
Kannattaa pilkkoa kasvi pienemmäksi.
Hyvinvinvoiva peikko rehottaa ja pistokkaat ovat olleet haluttuja.
Pilkotut osat on helpompi sitoa haluttuu muotoon.
Tällainen juuttinaru, jossa rautalankaa sisällä, on loistavaa sitoa kasveja (tarvitset narun katkaisuun sivuleikkurit). Itse löysin narua Rustan puutarhamyymälästä. https://www.oasisfloral.co.uk/rustic-grapevine-wire
Onpa sievä naru..! Tuli vain mieleen, kun se on noin ohutta ja pinnaltaan kovaa, että eikö se "satuta" kasvin vartta? Kun tuollainen ohut naru painautuu painavaa kasvin vartta vasten, niin eikö se jätä kasviin jäljen..? Mulla on kokemusta tällaisesta, kun olen joskus muinoin sitonut jonkun kasvini oksia.
Ei, naru on aika pehmoista, rautalanka on juuttinarun sisällä.
Ei tarvii solmia ja pystyy löysäämään, kasvin kasvaessa.
Rautalangan vuoksi ei vahingoita: tomaatteja - vaikka niihin tulee painoakin hedelmien kypsyessa.
Myös omenapuiden jyrsijäsuojien sitomisessa loistavaa ja muotoilin sillä myös puukaktuksen sydämen muotoon (on siis sen kohdalla vaihtoehto saksille).
👍
Tämä on tietysti tosi kätevää, ettei tarvitse solmia.
😍😍
Tuli muuten mieleen,että puutarhapuolellahan on nättejä isoja muoviruukkuja ja koska multaa tulee reilusti, niin varmaan toimisi peikolle- ja olisi kevyempi siirtää,kuin keraaminen-ehkä.
Ja tosiaan jotain tukihärveleitä löytys varmaan myös alesta.
Mulla ei muita (toistaiseksi) olekaan, kuin muovisia, koska en ole löytänyt altakasteluruukkuja muina kuin muovisina. Muuta materiaalia saattaa toki löytyä kasvien erikoisliikkeistä, mutta itse olen ostanut kaikki ruukkuni Prismasta tai Tokmannista, koska niihin pääsen helpoiten.
Limoviikunan muovinen jättiruukku taitaa muuten olla Ikeasta... Prismassa 30-litrainen on isoin altakasteluruukku, jonka olen löytänyt. Ja tuo limoviikuna on niin painava, että enää hädin tuskin jaksan siirtää sitä....
Kyllä minä sanoisin että sakset käteen! Leikkaa latvapistokkaat, kasvata juuret vedessä, istuta ruukkuun ja ala tukea niiden kasvua heti haluamaasi suuntaan. Jo vinoon kasvanutta ei tosiaan saa enää suoristettua. Jäljelle jäävät voit lahjoittaa halukkaille? Kasvien hoitoon vaan kuuluu leikkaaminen, eikä se ole sen kummempaa. Vanhemmat lehdet kellastuvat jossain vaiheessa joka tapauksessa pois.
Peikonlehden nimi on oikeastaan jättipeikonlehti, ja se voi siis kasvaa hyvissä oloissa vielä tuosta paljon suuremmaksi! Eli sulla on tosi hyvät olot sille = paljon valoa 😊 onnea! Itselläni on ikkunat itään ja pohjoiseen ja joudun käyttämään lisävaloja vuoden ympäri.
Ps. Jos et halua uusia ruukkuja, myös kasvin juuria voi trimmata ja lisätä vapautuneeseen ruukkutilaan multaa.
Pps. Viherkasvipalveluja tarjoaa esim. Vihersisustus Biofilia, en tosin tiedä tuleeko Tampereelle asti.
Kiitos Piipii :)
Tästä postauksesta on ollut mulle suuri hyöty, sillä kiitos kommenttien, opin paljon uutta tärkeää tietoa - ja ennen kaikkea taisi varmistua, että etsin käsiini jonkin vihersisustussuunnittelupalvelun Tampereelta! Luulen, että oma stressinsietokykyni ylitti jo maksimirajan, ja tällä hetkellä koen kasveista vain suurta ahdistusta. 😥
Se on surku, että kasvit aiheuttaa harmistusta! Mutta saat varmasti tilanteen hyväksi vielä, vihersisustussuunnitelupalvelu on hyvä idea 👍 😊 Minusta kasvien kanssa on ihana puuhailla 🥰 Niiden kasvua on ihana seurata ja ne luovat niin ihanan tunnelman kotiin 🥰 Mutta se on totta että ne kasvavat koko ajan ja sillä tavalla tilanne muuttuu koko ajan - se on minusta kiehtovaa, mutta myönnän että välillä on vaikea löytää kasvaville kasveille tilaa 🤭 T. 50 kasvin omistaja
Kasvit ovat aivan ihania..! 💚 Mä tykkään niiden läheisyydestä, joka on mulle aivan ehdottomuus, mutta en oikein tykkää puuhastella kasvien kanssa kastelua ja mullanvaihtoa syvemmin. 😔 Meillä on aina ollut kasveja, mutta en ole ikinä ollut tilanteessa, että niitä pitäisi trimmata. Ja olen sentään 45-vuotias! :D Tämä kertoo varmaan hyvin, miten todella maltillisesti kaikki elämäni kasvit ovat tähän saakka kasvaneet.
Peikko onnistui nyt shokeeraamaan minut tällä käytöksellään - vaikka käytös onkin sille luontaista. (Mulle se ei ollut..! 🙈)
Mitä jos laittaisit ne kiinni ikkunaan, sillä konstein veikkaan et vahvistuisivat. Ne on tainneet saada nyt tarpeeks valosan kasvupaikan ja vähäisen kastelun ja siitä innostuneet. Aiemmin veikkaan et ei ollu tarpeeks valoa ja siitä liaanimaisuus. Must sun olkkari näyttää tosi hyvältä noin mut kasvua saa tyrehdytettyä leikkaamalla vähenevällä kuulla, erit. sen lopuksi kuten juuri nyt. Ruukunvaihto samalla kuuvaiheella - ihan vaan mullanvaihtokin pelkästään- ja lannotuksen vähennys tietty vois myös auttaa.
Millä lailla kiinni ikkunaan...? Nojaamaan ikkunaan..? 🤔 (Mutta silloin en ainakaan enää näkisi ulos.... 😂)
Viherkasvien ammattilainen on onneksi tulossa ensi viikolla apuun..!
Ohoh, nämä kuun kiertoon liittyvät asiat ovat mulle mystiikkaa..! Täytyy kysyä tästä viherkasvineuvojalta.
Joo nojaamaan tai muuten ihan likelle. Musta noi kasvit on vielä pieniä - kaikesta huolimatta - ja huone kuvissa näyttää isolta.. Ja saahan niit trimmattua.