Nyt viimein peikonlehtipäivitys! 🪴
Paljon hyvää on tapahtunut sitten kesän kriisin, mutta myös paljon, noh, epäonnea.
Alan pikku hiljaa hyväksyä, että peikonlehteni uusi kukoistus on tullut sillä hinnalla, että kasvin kanssa ei nyt kerta kaikkiaan ole helppoa.
Kyllä - olen useampaan kertaan tänä vuonna miettinyt, miksi ihmeessä pidän tällaisen kasvin, josta on niin paljon vaivaa, kun on olemassa helpompiakin huonekasveja. Ennen uudessa asunnossani eskaloitunutta peikonlehti-tilannetta en ole ikinä kokenut tilannetta, jossa kodin viherkasviin ylipäänsä voisi mennä hermot - mutta ah, nyt tiedän paremmin.
Miksi siis pidän tämän kasvin? (Tai nykyään monikossa: kasvit.) Koska: kiintymys. Vastaus on nimenomaan se. Olen kiintynyt mun peikonlehteen, joka on ollut elämässäni toista kymmentä vuotta, - niin pitkään, että en enää edes muista mistä saakka. Jopa yli 15 vuotta?
Se pysyy mun luona.
Lyhykäisyydessään "eskaloitunut tilanne" pitää sisällään sen, että pilkottuani kitukasvuisen ja minilehtisen peikonlehteni osiin ja istutettuani sen uudelleen keväällä 2022 muutettuani uuteen asuntoon, se räjähti käsittämättömään kukoistukseen ja siitä tuli aivan uusi kasvi.
Suotuisaan kehitykseen vaikutti ilmeisesti kaikkein eniten uuden asuntoni tarjoamat valo-olosuhteet. Peikonlehtien koko tarinan voi lukea täältä.
Peikonlehti on kasvanut niin hillittömästi, että viime kesänä totesin, etten pian näe ulos olohuoneeni ikkunoista. Kiharaisena sotkuna kasvavat varret ja joka suuntaan sojottavat lehdet tekivät myöskin todella haasteelliseksi saada kasvi järkevällä tavalla ruukkuunsa, kun painavat varret saivat ruukut kaatumaan. Rehottavien peikkojen (epä)estetiikka oli vielä ihan oma lukunsa.
Nostin kädet pystyyn. En ole multasormi. En oikeasti osaa tehdä muuta kuin nauttia huonekasvien luomasta tunnelmasta ja kastella niitä.
Sain vinkin Tampereella toimivasta huonekasvihuoltajasta ja varasin kotikäynnin.
Tilanne ennen kasvien huoltoa.
Tilanne huollon jälkeen.
Perusteellisen huollon kasveilleni teki Millefolia'n Emilia Schulman. Emilia on koulutukseltaan puutarhuri ja luonnonvaratuottaja, ja tarjoaa apuaan niin kaltaisilleni huonekasvi-tumpeloille kuin edistyneemmille puutarhanomistajille - hänellä on hallussaan erittäin laaja-alainen osaaminen kasvienhoidossa.
Emilian kanssa jutellessa minulle tuli pian tunne, että meillähän on tietyllä tapaa paljon yhteistä, vaikka olemme aivan eri aloilla - tunnistin Emilian intohimoisessa ja perehtyneessä kasvi-suhteessa oman suhteeni kosmetiikkaan. ☺️
(Tsekatkaa nuo suloiset peikonlehti-korvakorut..! 😍)
Emilialta ostamani kasvienhuoltopaketti piti sisällään kaksi käyntiä:
Ekalla käynnillä Emilia teki tilannekartoituksen ja sovimme, mitä materiaaleja (ruukut, tuet jne) huoltoa varten hankitaan.
Toisella käynnillä Emilia teki itse huollon. Ostin palvelun "avaimet käteen" -periaatteella, ja Emilia toi mukanaan kaikki tarvikkeet, jotka hän laskutti minulta. Mulla kun ei ole autoa, niin on vaikea ylipäänsä käydä itse ostamassa jättiläisruukkuja ja isoja multasäkkejä.
Sovimme, että Emilia huoltaa myös muut akuutin huollon tarpeessa olevat kasvini. Esimerkiksi limoviikunani alkoi olla niin valtava pöheikkö, että sakset olivat ehdottomasti tarpeen. Emilia kertoi, että limoviikunan kaltaiset puu-huonekasvit tarvitsevat säännöllistä trimmausta voidakseen hyvin. Mulla tällainen ei ollut käynyt mielessäkään 🙈, ja limo on saanut rauhassa kasvaa miten haluaa. Annoin Emilialle vapaat kädet, ja limoviikunastani taisi lähteä puolet (!).
Kasvejani huoltaessa Emilia bongaili kaikenlaisia laiskan huonekasvinomistajan "syntejä", kuten aivan liian pitkään liian pienessä ruukussa olleen kasvin, jonka juuret olivat tunkeneet mittavasti ulos....
Minua melkein hävetti, mutta samalla ajattelin, että mun kaltaisten tyyppien ansiosta Emilian kaltaisilla yrittäjillä on töitä. ❤️ Rakastan kasveja - en vain osaa/jaksa (muista?) hoitaa niitä.
Huollon pääpotilaita olivat kuitenkin peikonlehdet, joille tehtiin suurin muutos.
🌿 Niistä leikattiin paljon varsia ja lehtiä, jotta ne saatiin kompaktimpaan tilaan.
🌿 Kolmessa ruukussa asuneet peikonlehdet uudelleenistutettiin kahteen ruukkuun, niin että kaksi kasvia yhdistettiin samaan ruukkuun.
🌿 Yksi pistokas istutettiin omaan pieneen ruukkuun (tämä mun on tarkoitus antaa sisarelleni).
🌿 Peikot saivat isot Elhon Brussels -ruukut (47 cm) altakastelu-inserteillä.
🌿 Peikkojen tueksi laitettiin 90-senttiset ja taivutettavat kookostolpat.
🌿 Peikkojen kasvualustaksi vaihtui turpeeton huonekasvimulta, jota on ilmavoitettu ruukkusoralla ja pienellä määrällä kaarnaa. (Aiemmin käytin "viherkasvimultaa", jota olin ilmavoittanut perliitillä.)
Tulos: olin tyytyväinen - ja huojentunut.
Kaatuilevat ja ruman viidakon näköiset peikot olivat nyt siististi kahdessa jykevässä ruukussa. (Ja tuo pikkuinen odottaa yhä muuttoa sisareni luokse...) Kun limoviikunakin oli trimmattu, ikkunan edustan viherkasvialue näytti kaikin puolin hallitummalta.
Mutta... ongelmat eivät antaneet odottaa itseään pitkään.
Peikonlehteni eivät ole lopettaneet veden tiputtelua. Veden ylenpalttinen tiputtelu sai viime keväänä parkettiini aikaan kosteusvaurion, enkä todellakaan halua parkettiini enää lisää vaurioita.
Emilia kertoi, että veden tiputtelu lehdistä on täysin normaalia käytöstä vehkakasveille, joihin peikonlehti kuuluu. Vehkakasvit imevät itseensä vettä yli tarpeen (silloin kun sitä on saatavilla), ja "hikoilevat" sitten ylimääräisen veden ulos lehtiensä kautta. Tämän ei pitäisi olla ongelma, jos kotona asuvaa vehkakasvia kastelee sen tarpeen mukaan, mutta paljon matkustelevana joudun käyttämään altakasteluruukkuja, ja kastelemaan kerralla enemmän. Viime kevään kosteusvauriot olivat seurausta juuri tällaisesta tilanteesta.
Kuitenkin: mun peikot jatkoivat tiputtelua, vaikka en ensimmäisen kuuden-kahdeksan viikon aikana huollon jälkeen lainkaan käyttänyt altakastelu-ominaisuutta, vaan kastelin maltillisesti suoraan multaan. Altakasteluominaisuutta ei ylipäänsä voi käyttää heti sen jälkeen, kun kasvi on istutettu uuteen ruukkuun, koska sen juuret eivät yllä altakastelusäiliöön. Tästäkin huolimatta mun peikot tiputtelevat yhä vettä isoina pisaroina. Eli... niitä ei voi enää pitää parketilla ilman suojaa. 😞
Asia, mitä en lainkaan tullut ajatelleeksi ruukkuja valitessani. Iso ruukku on mullalla ja kasvilla täytettynä todella painava, eikä ruukuissa ole kahvoja, joista niitä voi nostaa.
Elhon Brussels-ruukussa on alla pienet pyörät, mutta ne hädin tuskin liikkuvat ruukun painon alla. Ruukkua saa vain suurella vaivalla hivutettua eteenpäin parketilla, mutta pyörät eivät kunnolla liiku. Entä miten ruukun saa nostettua vaikkapa maton päälle? Ei mitenkään, ilman toisen ihmisen apua. Ruukun täysin sileistä reunoista ei saa otetta, eikä sekään hyödytä, vaikka saisit hyppys-otteen ruukun yläreunoista, sillä ruukku painaa niin paljon ettei se hievahdakaan - ainakaan mun kokoisen (ja säännöllisesti kuntosalitreeniä tekevän) naisen voimilla.
En tiedä kuka Elholla on suunnitellut tämän ruukun pyörät, mutta ne ovat vitsi. Pyörien koko ja rakenne tulisi olla suhteutettu ruukun kokoon ja painoon, joka niiden päälle laskeutuu, ja tässä ruukussa niin ei ole.
Kreikkaan lähtiessä heitin peikkojen alle hätäpäissäni kuplamuovia, jota minulla sattui olemaan kotona iso rullallinen muuton jäljiltä. Jouduin soittamaan apuun sisareni toiselta puolelta kaupunkia, sillä yksinhän en olisi saanut muovia ruukkujen alle. 🫠
Vasta Kreikan reissusta palattua minulla oli aikaa ryhtyä miettimään ja etsimään suojavaihtoehtoja.
Instagramissa ehdotettiin Ikean muovista lattiansuojaa, mutta se on väärän kokoinen, eikä niillä saa suojattua peikkojen aluetta järkevällä tavalla edes ostamalla useamman kappaleen. Peikonlehtien varret levittäytyvät 150 cm alueelle.
Katselin erilaisia mattoja, totesin niiden olevan tajuttoman kalliita (laadukkaat matot ovat kalliita 😭), ja päädyin lopulta ostamaan Ikeasta valkomustaraidallisen halpismaton, joka sentään kokonsa puolesta sopii kasvien alle täydellisesti. Ollakseni rehellinen en haluaisi peittää parkettia, ja mieluiten ottaisin sitten vaikka parketin sävyä olevan maton, mutta nyt en löytänyt sellaista järkevään hintaan. Ja koska haluan pitää peikot, ja ne tiputtelevat - parketti on pakko peittää.
Joten - Ikean Starreklente on nyt väliaikainen ratkaisu.
Samalla ostin Bauhausista isompirullaiset aluset ruukuille.
Tällaiset. Näissä on jykevät pyörät, mutta - jopa nämä ovat "helisemässä" ruukkujen painon alla..!! Todellakin - edes nämä eivät meinaa kunnolla jaksaa liikkua, painoa on niin paljon, eikä matto ainakaan helpota liikuttelua.
En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Sain peikoilleni fiksut asuinsijat - mutta nyt niiden paino tekee erittäin vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi liikutella kasveja mihinkään. Mitä ihmettä muut tekevät tämän kokoluokan peikkojensa kanssa..? Ehkä toiset eivät siirtele kasvejaan..? 🤔
Minulla on nyt mietintämyssyssä, mitä teen seuraavaksi. Ehkä täytyy vain ostaa vieläkin isommat pyörälliset aluset ruukkujen alle. Huokaus.
Saapuessani kotiin Kreikan matkalta kotona odotti yllätys: harsosääskien armeija. Kasvien huolto-operaatiosta oli tässä vaiheessa kulunut runsas kolme viikkoa, operaatio suoritettiin juuri ennen kuin lähdin reissuun. Tällä välin uudessa mullassa oli alkanut öttiäisten juhlat!
Harsosääsket ovat harmittomia ja suhteellisen yleisiä huonekasvihyönteisiä, jotka eivät vahingoita aikuista ja vahvaa kasvia, mutta ovat ärsyttäviä huonekasvien omistajille - vähän samaan tapaan kuin banaanikärpäset. Pieni määrä harsosääskiä on normaaliakin, sillä harsosääsken toukkia tulee tyypillisesti huonekasvimullan mukana - mutta mun kotona vallitsi todellinen harsosääskiepidemia. Öttiäisiä lenteli joka puolella ja niitä oli koko ajan mun kasvoilla, tietokoneen näytöllä, kylppärissä, ja jopa leijailemassa ruokalautaselle.
Ei muuta kuin taas yhteydenotto Emilialle - miten näistä pääsee eroon..??
Emilia neuvoi, että ensin voi kokeilla liima-ansoja, ja jos ne eivät auta, isosukkulamatoja.
Isosukkulamadot ovat kasvien biologisia torjuntaeliöitä ja niitä voi tilata netin puutarhamyymälöistä. Viherkasviliikkeissä niitä ei myydä, sillä ne eivät säily pitkään, ne eivät siis ole "hyllykamaa".
Aloitin liima-ansoilla. Autottomana ihmisenä olin jälleen keskustan kauppojen varassa, ja viherkasveille tarkoitettujen liima-ansojen sijaan löysin vain banaanikärpäsansoja (kuvassa). Nämä ovat paljon kalliimpia kuin viherkasvien ötökkäansat, mutta toimivat samalla periaatteella. Vinkkinä, jos joku on samassa harsosääskitilanteessa: Puuilo myy oikein edullisia Ötökkä-merkkisiä liima-ansoja.
Mutta - liima-ansat eivät riittäneet. Harsosääskipopulaatio sen kuin kasvoi kasvamistaan.
Joten:
Ei auttanut muu kuin tilata sukkulamatoja. Kaikkea sitä tulee koettua huonekasviensa takia..! "Isosukkulamadot lisätty ostoskoriin".... Ostoksia, joita en ehkä olisi koskaan kuvitellut tekeväni.
Isosukkulamadot ovat olomuodoltaan jauhetta, eikä matoja näe silmillä. Mistään kovin visuaalisesti ällöttävästä toimenpiteestä ei siis ole kyse - jauhe sekoitetaan kasteluveteen ja madot lisätään multaan veden mukana.
Sukkulamadot popsivat suihinsa harsosääsken toukkia, ja näin sääsket häviävät. Biologista torjuntaa punkkien muodossa minulle muuten ehdotettiin myös ripsiäisiskun aikaan - nyt tiedän, miten tehokkaasti tämä voi toimia!
Runsas viikko isosukkulamatokäsittelyn jälkeen harsosääsket vaikuttavat hiipuneen - niitä ei enää näy. 🙏🏻 Ikkunalaudan alla odottaa satojen sääskien "peite" poisimuroimistaan.... Ihan hullua, miten uskomattoman paljon niitä sikisi uuden mullan mukana. Tällainen epidemia voi tosiaan seurata koska vain, kun vaihtaa kasveilleen mullat..!
Lopuksi....
Kyse on ilmeisesti siitä, että ruukut ovat niin suuret, että kasvin juurilla menee tavallista pidempään päästä pohjaan saakka. En vain ymmärtänyt, että asiaan voi mennä näin pitkään. Olen käyttänyt altakasteluruukkuja varmaan parikymmentä vuotta, enkä muista, että koskaan olisi tapahtunut näin.
Kasvien huolto-operaatiosta on nyt kaksi ja puoli kuukautta, ja altakastelusäiliön vesi jää yhä seisomaan säiliöön.
Olin värvännyt Kreikan matkan ajaksi sisareni kasteluavuksi, ja hän oli ilmeisesti kastellut peikkoja vähän liikaa. Koska peikot oli juuri vaihdettu uusiin ruukkuihin, niitä piti kastella suoraan multaan - mutta palatessani matkalta ruukkujen altakastelusäiliöt olivat lähes täynnä vettä. En keksinyt muuta selitystä kuin sen, että sisareni antama vesi oli mennyt mullan läpi säiliöön.
Odottelin, josko vesi alkaisi siitä haihtumaan tai kasvi imemään vettä, mutta viikot kuluivat ja vesi pysyi. Kysyin jälleen neuvoa Emilialta, joka sanoi, että säiliössä seisova vesi voisi olla hyvä poistaa. Mietin itsekin, että multaan sekoittunut seisova vesi alkaa varmaan kohta haista.
Koska ruukkuja ei voi nostaa eikä vettä kaataa pois, hankin sitten lappoletkun.
Yksityiskohtiin menemättä lappo ei toiminut hyvin ja vedenpoisto-operaatioon meni useita tunteja. En ollut kovin iloisella mielellä. Kerrottakoon, että jouduin myös imemään letkua, että se toimisi ylipäänsä millään tavalla.......
😶
Siinä olohuoneen lattialla lappoletkun ja sankon kanssa istuessa mietin, että tämäkin semiabsurdi tilanne on seurausta vain siitä, että sitkeästi haluan pitää yhden kauan sitten ostetun viherkasvin.
Ja mietin, että olen mä kyllä vähän kummallinen ihminen. 😅
*
Tällaisia kuulumisia peikonlehdillä tällä kertaa. 💚
Lisää peikonlehdistä:
Vihreät lapseni vol. 2 - kun viherkasvit riistäytyvät käsistä
26 comments on “Peikonlehden kuulumiset - komedian ainekset kasassa”
Tämä ei nyt auta mitään, mutta itse en ainakaan ikinä siirrä peikkojani. En tiedä täysin setuppiasi, mutta voisiko peikoille löytyä sellainen paikka, ettei niitä tarvitse siirrellä? Ja toisaalta nyt kun ne ovat mattojen päällä, niin siirtyisivätkö ihan vain matosta kiskomalla/mattoa siirtämällä?
Kuulostaa aika työmaalta, mutta kiva, että jaksat kirjoittaa tästäkin aiheesta! 😅
Ei oikein, koska kasvien pitäisi kuitenkin olla ikkunan äärellä valon takia. Mun asunnossa on aika vähän ikkunoita ja muita ikkunapaikkoja ei ole tarjolla - ne on jo varattu. 😅
Mun pitää pystyä siirtelemään kasvejani, koska ikkunan edustan tila toimii myös mulla pienenä "kuvausstudiona", otan siellä paljon kuvia blogisisältöihini ja asiakastöihin. Kaikkien ikkunan edustalla olevien esineiden ja asioiden tulee siis olla siirreltävissä. Ja nyt kun peikot ovat NÄIN massiivisia, mikään pieni "siirretäänpä 20 senttiä oikealle kuvauspöydän tieltä" -siirto ei enää auta, vaan ne täytyy kokonaan vetää pois ikkunan edestä. Ruukut ovat niin painavia, että maton vetäminenkään ei onnistu. Olisin itse asiassa hyvin utelias tietämään, montako kymmentä kiloa ruukut nyt painavat... Kyllä - käytännöllisyyshän tästä on kaukana. 😅 Mä oikeasti toivoisin, etteivät mun peikot enää kasvaisi. Mutta ne kasvavat kohisten.
Jos toivoisit, etteivät peikot enää kasvaisi ja tarvitset ikkunanedustaa muuhunkin kuin vain kasveille eikö ratkaisuna voisi olla se, että otat toisen iso peikkoruukun pois ikkunan äärestä ja siirrät (apuvoimien avulla:) sellaiseen paikkaan ettei sitä tarvitse liikutella lainkaan. Onhan se nyt hankalaa, jos et voi hyödyntää ikkunanedustaa vaan kukkaruukut ovat valloittaneet ne. Mun mummolla ainakin oli aikoinaan peikko huoneen nurkassa vastapäätä huoneen ainoaa ikkunaa ja ihan hyvin näytti pärjäävän. Ja sun peikoille hillitympi kasvaminen vähemmässä valossa voisikin olla hyvästä etteivät valloita koko asuntoa:) Sehän se just on pienemmissä neliöissä haasteena, että tilaa ei vain ole kaikelle, eivätkä esim. huonekasvit voi valloittaa liikaa tilaa. Ihan eri asia isossa omakotitalossa antaa kasveille tilaa kuin niukemmissa neliöissä joissa esim. voi itsekin haluta olla ainoan ikkunan ääressä eikä vain antaa paraatipaikkaa täysin kasveille.
Kyllä, tämä olisi ilman muuta fiksuinta. Juttelinkin tästä vaihtoehdosta Emilian kanssa kun hän oli tekemässä tilannearviota, mutta hän oli sitä mieltä, että valo-olosuhteet kauempana mun olohuoneessa (eli siellä, mikä olisi ainoa muu sopiva paikka peikoille/peikolle ikkunan edustan ohella), ovat liian hämärät ja kasvi ei välttämättä selviäisi ilman kasvilamppua. Jopa mittasimme valon määrän Emilian valomittarilla, ja näytti aika epätoivoiselta.
Kasvilamput olisivat toki nekin vaihtoehto, mutta rehellisesti: niiden valo on aivan kammottava. Tunnelmallisuus on mulle hyvin tärkeää kodissani, ja kasvivalon sinipunainen valo on todellinen tunnelmantappaja - ainakin minulle. Tiedän tämän, kun viime talvena jo ostin pari kasvilamppua auttamaan kasveja pimeimmän ajan yli, ja totesin valon aivan hirveäksi. 😆 Joo - olen minäkin kasvien hoitaja...! 🙈 Kasvilamppua voi pitää päällä silloin jos itse ei oleskele olohuoneessa.
Kasvilamppuja on nykyisin monenlaisia eikä kaikissa ole niin kamala valo, mutta yksinkertaisin ratkaisu on ajastaa valo(t) menemään päälle vain yöksi. Jos et siis nuku samassa huoneessa 😉
Ai tällaisiakin on..! (No - ei pitäisi tietysti hämmästyttää, onhan tämä aika käytännöllinen juttu!)
Mitä tulee lamppujen väriin, vaikka en ole asiaan syväperehtynyt, olen lukenut, että kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen sinipunaista valoa. Kaikki läpikäymäni lähteet kertovat samaa. Tämä olisi varmaan ihan oman kurssinsa aihe, mutta mitä olen kasvilamppuja elämäni aikana nähnyt, ne ovat kaikki olleet sinertäviä.
Kodin tunnelmavalo ja kasvien hyvinvointia tukeva valo vaikuttavat mun näkökulmasta vaikealta toteuttaa samanaikaisesti samassa tilassa. Toki ratkaisu tähän olisi nimenomaan valaista kasveja öisin, kun itse nukkuu. :)
On totta, että kasvit hyödyntävät parhaiten sinisiä ja punaisia aallonpituuksia (koska kasvien pigmentit ovat vihreitä ja keltaisia ja tämän väriset aallonpituudet siis heijastuvat pois). Siksi paras hyötysuhde on violeteissa valoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö valkoinenkin valo olisi tehokasta, sillä valkoisessa on mukana kaikki aallonpituudet.
Valkoisen kasvivalon on vaan oltava ihmissilmällä katsoen kirkkaampi kuin violetin, sillä se violetti on ikään kuin tiivistettyä. Jos käytetään ehkä Sannille helposti pureskeltavaa esimerkkiä kosmetiikkamaailmasta, niin jos kasvivalo olisi kosmetiikkatuote, niin valkoisessa valossa on enemmän vettä, kun taas violetti on joku vedetön supertehotuote, jota riittää pienempikin määrä.
Luonnossa kasvit kasvavat oikein hyvin auringon alla, vaikka aurinko ei ole violetti. Auringossa vaan sitä valotehoa on ihan posketon määrä, niin ei haittaa yhtään, että siitä menee osa hukkaan.
Nykyisin on tosi hyviä, kasvien tarpeisiin optimoituja kasvivalaisimia, joiden valo näyttää ihmissilmään aikalailla valkoiselta, mutta nämä ovat aika hintavia. Itselläni on käytössä Arcadia Jungle Dawn -valaisimia, mitkä maksaa 125€/kpl. Halvemmalla pääsee, kun ostaa mahdollisimman kirkkaan, kylmän valkoisen polttimon ihan tavalliseen valaisimeen. Kylmän valkoisen siksi, että siinä on sinistä ja punaista enemmän kuin ns. lämpimän valkoisessa valossa, joka kylmään valkoiseen tottuneeseen silmään näyttää erittäin keltaiselta. Keltainen valo ei ole kasveille kovin hyödyllistä.
Kiitos Emilia, erittäin hyvin selitetty ja tuo kosmetiikkamaailmasta haettu vertauskuva oli erinomainen! ☺️
Pitää ehkä tarkastella tätä vaihtoehtoa tulevaisuudessa, etenkin jos tosiaan päädyn siirtämään toisen peikoista pois ikkunan luota. Nythän mulla on se yksi karmea sinipunainen valo joka jelppii nurkkaan siirrettyä kasvia (jonka nimen olen unohtanut - kysyin sulta sen nimeä/lajia kun olit käymässä ja nyt olen sen taas unohtanut! 😂). Se ajaa asiansa ja pidän sitä päällä vain silloin, kun en itse ole huoneessa, mutta pidempiaikaiseksi ratkaisuksi täytyy hakea jokin toinen lamppu. Peikko oletettavasti myös tarvitsee isomman valon lähteen kuin tuo toinen kasvi, koska on monin verroin suurempi.
Valkoinenkaan valo ei ole kovin tunnelmallista, mutta ilman muuta kauniimpaa kuin sinipunainen. Ymmärrän, että jos haluaa pitää huonekasveja, joskus on myös tehtävä kompromisseja. ❤️
Kommentoinpa mäkin, ekaa kertaa :)
Itse olen ostanut ihan tavallisia 4000 kelvinin led-polttimoita, mahdollisimman isolla lumen-määrällä (800-1500 lumenia) kasveja varten tyyliin Tokmannilta tms ja kasvit ovat kasvaneet talven läpi ihan iloisina kauempana ikkunoistakin. Tapaan laittaa lamput hyvin lähelle kasveja (esim 20cm, joskus jopa alle), koska lumenit laskee niin nopeasti mitä etäämpänä valonlähde on.
4000K on omaan makuuni turhan kylmän väristä valoa, mutta olen ratkaissut ongelmaa esim sillä että lampussa on varjostin, joka värjää ja/tai himmentää valon pääsemistä kasvualueen ulkopuolelle liikaa. Eli valoa ei pääse niin paljon esim ylös tai sivuille huoneeseen, vaan se menee lähes kaikki alaspäin kohti kasveja. Vähän vaikea selittää 😅
Ja mitä tulee joidenkin kasvien tapaan pisaroida vettä lehtien kautta… Tuttua on. Omat kultaköynnökset on tehneet sitä joskus :)
Tervetuloa ☺️🤗
Kiinnostavaa. Saako kysyä, kuinka kaukana ikkunasta kasvisi ovat olleet..? Mulla ainoa ei-ikkunan lähellä oleva sijoituspaikka kasveille on 5 metriä ikkunoista.
Ymmärsin hyvin, ja kuulostaa fiksulta ratkaisulta :) Aikamoisen tarkasti saa näitä kasvivalojuttuja hieroa, jos haluaa samalla ylläpitää asunnossa mahdollisimman viihtyisän tunnelman. Tai no, saattaahan joku totta kai viihtyä myös kylmässä valossa. Mä taas voisin elää suunnilleen kynttilänvalossa..! 😅🙏🏻 Kaikki kirkas ja kylmä valo on minusta todella epäkodikasta.
Todennäköisesti mun asunnossa muutamien kasvien paikat vastaa suunnilleen viittä metriä sulla, koska eri ilmansuunnat ja pimeä nurkka, jonne valo ei pääse vaikka ikkuna suht lähellä. Yksi valikoima pieniä kasveja majailee Ikean kasvihuoneessa, kolmen 800 lumenin kynttiläpolttimon alla. Kolme pientä kultaköynnöstä hengaa pienellä pöydällä ja niitä valaisee yksi 1500 lumenin polttimo ja parilla muulla pikkukasvilla on toinen samanlainen. Kaktuksille tilasin joskus netistä supervoimakkaan erikoispolttimon; pidän sitä yön läpi päällä ajastuksella, niin ei tarvitse kärsiä tunnelman pilaantumisesta olohuoneessa. Kaktukset poislukien nuo on siis tosiaan kaikki niitä Tokmannin 4000K:n perus-ledejä. Kuriositeettina; mulla on yksi iso köynnös joka ei talvella saa tarpeeksi valoa itä-ikkunassa. Mulla ei nyt ollut ylimääräistä valaisinta, mutta kylmän valkoinen led-valonauha löytyi, joten kiedoin nauhan kasvin ympärille niin että valopisteet on kohti kasvia. Ilmeisesti sekin on auttanut, sillä lehtiä ei enää kauheasti tipu.
Sulla kasvit on niin isoja, että ne voi koon puolesta tarvita useampia valonlähteitä, kun yksi polttimo kasvin yläpuolella ei anna valoa alimmille lehdille asti. Se voi tehdä valon ”sisustussäätelystä” haasteellisempaa 😕 hämärään kannattaa siirtää joka tapauksessa sellainen yksilö joka selviää vähemmällä valolla muutenkin. Näin keskellä talvea en kuitenkaan tekis radikaaleja siirtelyitä, talvi on pimeyden takia stressaavaa aikaa kasveille.
Mä oon muuten käyttänyt kasvien hoidon apuna sellaista ios-äppiä kuin Planta. Ei se mua ole estänyt tappamasta joitain kasveja toisinaan, mutta helpottaa pitään kirjaa kastelusta, lannoittamisesta jne 😊 valon määrän tsekkaamiseen (illuminance->lux) mulla on käytössä Photone-äppi. Nykyään Plantassakin on valomittari, mutta se ei ole yhtä hyvä mun mielestä.
Moikka Kata,
Nyt vasta ehdin kunnolla ajatuksella lukea tämän. Kiitos kun jaksoit näin yksityiskohtaisesti kertoa sun kasvien valosuunnittelusta. Tosi mielenkiintoista! Latasin itsellekin tuon Photonen, pääsen testailemaan kun palaan kotiin joululomalta. Plantakin kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta itseni tuntien jäisi käyttämättä - epäilen, että jaksaisin pitää kirjaa esim. kastelusta.
Jännä juttu kyllä, että en ole koskaan ennen tätä peikonlehti-härdelliä suonut ajatustakaan huonekasvien valo-olosuhteille. Mulla on ihan aina ollut kasveja; en ole koskaan asunut kämpässä, jossa ei olisi huonekasveja, ja kasvit ovat aina pärjäilleet suhteellisen mukavasti riippumatta siitä, mihin ilmansuuntaan ikkunat ovat tai kuinka lähellä/kaukana ikkunasta kasvit sijaitsivat. Kasvilamppuja en ole ikinä käyttänyt. Muistelen, että olen onnistunut tappamaan vain pari kasvia kaikkien vuosikymmenten aikana. Ja nämä ovat olleet tyyppiä orkideoita, jotka ymmärtääkseni ovat muutenkin vaikeita pitää hengissä.
Siksi onkin ollut suorastaan shokeeraavaa oivaltaa vasta nyt 4-kymppisenä, miten paljon optimaaliset valo-olosuhteet vaikuttavat. Ja että koko mun tähänastinen kasvinomistajuus-kokemus pohjautuu siihen, että sattumalta kasvit eivät ole yhdessäkään aiemmassa kodissani kohdanneet juuri niitä ihanteellisia valo-olosuhteita. Oppia ikä kaikki, todellakin. :D En lakkaa yhtenäkään päivänä hämmästelemästä, että yksi ainoa reppanakasvi tuotti olohuoneeseen massiivisten reikälehtien viidakon, vain kiitos oikean valon.
Hei! Törmäsin tähän sun blogiin sattumalta peikonlehden hoito-ohjeita googletellessa. Tähän kyseiseen postaukseen varsinaisesti liittymättä, täytyy todeta, että kirjoitat todella hauskasti ja näihin kirjoituksiin on todella helppo samaistua! Osittain siksi, että haasteet peikonlehden kanssa on itsellä hyvin paljon samankaltaisia. Mutta pääosin siksi, että näitä juttuja lukiessa tulee olo, kuin kuuntelisi kaverin kertomusta! Kiitos hyvänmielen postauksista ja iloa loppu vuoteen! :)
Kiitos Nimetön, olipa mukava kommentti! 🤗 Voi sanoa: hyvän mielen kommentti! ❤️
Tsemppiä sinullekin oman Peikkosi kanssa! Ovat nämä kyllä aika velikultia..! 😄
Minusta tämä sitoutuminen viherkasviin on kuin mikä tahansa sitoutuminen. On vaikka lemmikki, koira, kissa, jota sitten hoivaa ja hoitaa, vaikka miten vaivalloista olisi. Tai jollain on auto, jota laitetaan ja korjataan rakkaudella tai mikä vain harrastuskin, sitä vain tekee, koska se on itselle tärkeää, vaikka tuleekin vastoinkäymisiä. Elämähän on täynnä valintoja, hyvällä tavalla. On aika hienoa, että et luovuta, vaikka asiat olisivat vaivalloisia, vaan sitoudut. Monet asiat nykymaailmassa ovat kertakäyttöisiä ja luovumme monista asioista ihan liian helposti, joten minä kyllä arvostan tätä. Ja peikonlehti näyttää upealta ja on ollut jännä oppia siitä ja kasvien hoidosta lisää.
Nyt kun sanoitit tämän, Kirsi niin kyllä, asiahan on juuri näin. 💚 En ole osannut itse pukea peikonlehti-suhdettani näihin sanoihin, mutta sinä sen teit - mä olen sitoutunut kasveihini. ❤️ Siksi poisheittäminen ei ole ollut vaihtoehto, sellainen ei ole käynyt mielessäkään. Huonekasvit ovat mulle perheenjäseniä.
Luovuttaminen ei kuulu luonteenpiirteisiini. 💪
Oi että, tätä saagaa oli tosi hauska lukea! Vaikka tietenkin olen pahoillani puolestasi. Miten voikin noin monta vastoinkäymistä sattua näiden peikkojen kohdalle..!
Mulla on yksi iso peikonlehti, mutta se kasvaa hyvin maltillisesti - saa varmaan kehnompaa hoivaa kuin sinulla :) Se ei myöskään juuri tiputtele vettä. Sen sijaan kultaköynnöksissä meillä on aina vesipisaroita lehtien kärjissä kastelun jäljiltä, vaikka koetan kastella maltillisesti. Sekin on näköjään vehkakasvi kun tarkistin.
Sukkulamadot on kyllä erikoinen ostos, mutta hyvä tietää että ne toimivat jos tulee tarve hankkia niitä. Sinänsä kyllä ymmärrän kasveihin kiintymisen, vaikka mä kyllä heitän tarvittaessa kasveja suht suruttakin pois jos eivät enää menesty. Mulla on kasveja vähän liikaakin...
Emilia arveli, että pelkästään valon määrä on voinut saada mun peikon riehaantumaan. Ilmeisesti mun nykyisen asunnon ikkunan äärellä on poikkeuksellisen ihanteelliset valo-olosuhteet peikonlehdille. Peikko ei ollut koskaan aiemmissa asunnoissani ollut etelä-suuntaisen tai näin ison ikkunan äärellä. Eli pienestä se voi olla kiinni..! :D
Toisaalta - - myös mun makuuhuoneen ikkunan äärellä asuva rönsylilja on ottanut aivan mielettömiä kasvupyrähdyksiä muutettuani tähän asuntoon. Ja makuuhuoneen ikkuna on pohjoiseen päin...! Ei lähellekään niin valoisa kuin olohuone. Eli ehkä tässä asunnossa on vain jokin hyvä huonekasvienergia..! 😀
Ymmärrän täysin tuon kiintymyksen vanhaan kasviin🥰 Mulla on muutama iso kasvi, peikonlehdellä tuo sama tiputtelutaipumus myös. Ratkaisin sen samaan tapaan, kuin sinä, ostin maton. Löysin mielestäni kauniin juuttimaton, joka on vieläpä melkein samaa sävyä kuin parketti. Juuttimatto läpäisee tietysti vettä, jos sitä tulee paljon, mutta juuttimaton alle laitoin muovia, joka ei maton alta näy. Joskus taitan mattoa ja tarkistan, ettei siellä muovilla seiso vettä, mutta ei ole ollut, juutti imee sen ja haihtuminen. Tykkään kovasti tuosta matosta, se kokoaa kasvit omaksi ryhmäkseen. Kovin painavasta ruukusta siihen varmaan tulee ajan kanssa painaumat, mutta en siirtele kasveja, korkeintaan pyöräytän että kasvi saa tasaisesti valoa. Työtähän noissa kasveissa aina piisaa, mutta kyllä viherkasvit vaan tuovat niin ihanaa tunnelmaa kotiin😍
Hei - onpa jotenkin huojentavaa kuulla, että ON myös muita, jotka ovat kokeneet saman tiputteluongelman..! Kun kirjoitin tiputtelusta keväällä Instagramissa ja esittelin parkettini kosteusvaurioita, jengi laittoi kymmenittäin viestejä ettei heidän peikkonsa ikinä tee tuollaista - vaikka olisi kuinka iso peikko. Mulle tuli olo, että onko mun peikko jokin erikoistapaus..! Sä olet ensimmäinen, joka on kertonut joutuneensa myös suojaamaan lattiat tiputtelun takia.
On kyllä kummallista, että tiputtelua havainnoidaan niin vähän, jos se kuitenkin on vehkakasveille luonnollinen käyttäytymistapa. 🤔 Miten suurin osa muista peikonomistajista sitten osaakin kastella kasviaan TÄYSIN tarpeiden mukaisesti, ettei peikko koskaan hörppää liikaa vettä? 🤷♀️ Mun peikot tiputtelevat tällä hetkellä vettä vaikka multa olisi rutikuivaa ja vesisäiliö tyhjä. 😅 Ei kerta kaikkiaan mitään logiikkaa, yritä siinä sitten hoitaa niitä oikein. 😂
Juutti on kyllä hyvä vinkki - se on tosiaan lähellä parketin sävyä..! Mä en tykkää yhtään tuosta Ikean vaaleasta matosta (visuaalisesti), mutta se saa nyt kelvata väliaikaisesti. Jospa ensi keväänä olisi taas uudet voimat lähteä ratkomaan peikon mukanaan tuomia pulmia..! 🙂
Juttuasi lukiessani muistin taas miksi luovuin kakista viherkasveistani n. 15 v sitten. Siihen asti viherkasvit olivat olleet mulle tärkeitä, mutta kun oli pieniä lapsia niin en ehtinyt hoitaa kasvejani kunnolla, ja niitä kuoli. Loputkin oli niin surkean näköisiä, että hankkiuduin niistäkin eroon. Johan helpotti. Lapset ovat kasvaneet, mutta viherkasvit eivät palanneet muuta kuin parvekkeelle. Meidän kerrostalokodissamme ei ole ikkunalautoja, eikä myöskään ylimääräistä tilaa kasveille. En missään nimessä halua että kaikki paikat on ns. täynnä eli ikkunoista pitää mieluusti näkyä hyvin ulos ja tasoilla ei saa olla liikaa tavaraa. Leikkokukkia hankin silloin tällöin.
Parvekkeellani muuten kukkii vieläkin keväällä sinne istuttamani pelargoniat isoissa ruukuissa. Lasitetutta parvekkeella ei sitten vissiin ole tullut vielä liian kylmä, ja näin ollen samat kukat olivatkin sitten myös syys- ja talvi-istutuksia. Kätevää! Missään nimessä en heivaa kauniisti kukkivia elinvoimaisia kasveja pois siksi, että ne ovat ns. väärää sesonkia. (Mutta sisälle en tuo, koska tilaa isoille ruukuille ei tosiaan ole. Eikä painavia ruukkuja tosiaan jaksa edes nostaa.) Nyt pelargoniat ovat kivasti saaneet kaverikseen jouluvalot:) Mukavaa joulun odotusta Sanni<3
Tulee kyllä tästä mieleen, että tuliko peikoille nyt turhan suuret ruukut? Viihtyivät selvästi vanhoissakin ruukuissa, kun saivat niissä kunnon kasvupyrähdyksen. Suuret ruukut hankaloittavat siirtelyä ja ehkä juuretkaan eivät ole ehtineet kasvaa altakasteluosaan, koska saavat kosteutta riittävästi mullasta.
Vanhat ruukut olivat liian pienet; ne kaatuilivat peikkojen painosta. Peikkoja olisi ollut mahdotonta pitää niissä enää. Peikkoja oli jo siirretty kolmesti aiemmin isompaan ruukkuun ennen syksyn operaatiota, ne kasvavat kuin "steroideilla". Uusi ruukku on jäänyt 6-12 kuukaudessa liian pieneksi.
Pienempikin ruukku kuin läpimitaltaan 47 cm olisi toki tällä erää riittänyt. Tarkoitus oli itse asiassa ostaa 40 cm ruukut, mutta ne olivat lopussa Emilian ostaessa mulle ruukkuja. Eli nyt kävi sitten näin. Vaikea sanoa, olisiko 40-senttinen ruukku ollut ratkaisevasti kevyempi.
Joka tapauksessa, tällä kasvutahdilla mun peikko tarvitsee todella ison ruukun, ja pienemmän ruukun valinta olisi tarkoittanut jälleen uutta ruukunvaihtoa parin vuoden sisällä.
Ydinkysymys tässä ei ole se, ovatko nykyiset ruukut liian suuret vaan se, haluanko pitää näin isokokoisen peikon. Jos valitsisin pitää peikosta paljon pienemmän osan, olisi ruukku-tilannekin toinen.
Voi olla, että tulevaisuudessa joudun tekemään senkin ratkaisun.
Wow, onpa ihanaa..! 😍
Mukavaa ja tunnelmallista joulun odotusta sinullekin, Eeva! ☺️
Kasveilla on käytössä hienostunut kemiallinen viestintäjärjestelmä, jonka avulla ne ohjaavat kasvuaan. Käytännössä kyse on juuriston ja latvuksen välisestä viestinnästä ja tasapainosta. Mitä suuremmat juuret, sitä suurempi latvus.
Merkittävin ruukkukasvien latvuksen kokoa rajoittava tekijä on juuriston rajattu tila kasvaa. Nyt kun peikko siirrettiin suurempaan ruukkuun, se kasvattaa suuremmat juuret ja myös suuremman latvuksen. Mikäli halutaan rajoittaa kasvin kokoa, tulisi rajoittaa juuriston kasvua, mikä onnistuu kätevimmin pienen ruukun avulla.
Minulla on samankokoinen peikonlehti kuin sinulla, mutta merkittävästi pienemmässä ruukussa (halkaisija 30 cm). Ruukku pysyy hyvin pystyssä, sillä se on muodoltaan korkeahko terrakottaruukku, minkä olen salaojittanut kivillä ja lecasoralla. Kivet lisäävät painoa ruukun alaosaan päinvastoin kuin altakastelujärjestelmä, joka jättää alaosan tyhjäksi kasvin imiessä veden yläosan multaan. Kohtuullisen koon ansiosta ruukkua jaksaa myös nostaa ja siirtää ongelmitta. Kastelun tarve ei poikkea altakasteluruukusta, eli talvella kastelen peikkoani parin-kolmen viikon välein.
Vinkkini siis on, että vaihdat ruukkutyyppiä ja -kokoa. Liian isoksi kasvanutta kasvia kannattaa karsia myös juuristosta ruukunvaihdon yhteydessä.
Tsemppiä viherpeukalointiin!
Nyt mä sanon vain että eikäääähhhhhhh..... Mutta - olen myös hölmistynyt. Eikö kasvi aina kuulu laittaa suurempaan ruukkuun, kun se kasvaa? Vai, tulisiko juuria päin vastoin karsia sen sijaan, että vaihtaa suurempaan ruukkuun (jos siis tavoitteena ei ole megasuuri kasvi)?
En todellakaan taida tietää yhtään mitään huonekasvien huoltamisesta. 😂 En sitäkään vähää, mitä olen luullut tietäväni. 🙈 Olen kuvitellut, että juuriin saisi kajota niin vähän kuin mahdollista. Jostain on mun päähän jäänyt, että kasvi kärsii, jos juuria karsitaan (tyyppiä: saattaa kuolla) ja siksi ruukun vaihdossakin pitää olla varovainen, ettei juuret ota damagea. Olen siis ihan hakoteillä tässä..? No, ei se toisaalta hämmästyttäisi minua. Olenhan saattanut aikoinaan ymmärtää asian väärin, ja väärinkäsitys on jäänyt elämään totuutena.
...maksettuani Elhon ruukuista 180€.... 🤣 🤡 Aaah, haluni jatkaa yhteiseloa tämän kaverin kanssa ei todellakaan tule halvaksi..!