Tämän vuoden kalenterissa palataan menneeseen ja avataan vanhoja postauksia blogin neljätoistavuotisesta arkistosta. Muutamaan kalenteriluukkuun saattaa myös sujahtaa kiva yllätysarvonta..! ☺️🎁
Mukavaa joulun odotusta - tai odottamattomuutta - kaikille! :)
*
Djusie-arvonta, johon voit osallistua täällä.
Kiitos kun seurasit joulukalenteriani. 🙂
🎄 Toivotan oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille. 🎄
* * *
Postaus vuodelta 2019: Sannin unelmasynttärit
Saatesanat: tämän päivän luukku ei ole niin kaukana historiassa: palataan viiden vuoden takaiseen synttäripäivääni, kun täytin 40. (Päivästä on 4 vuotta ja pian 11 kuukautta, jos tarkkoja ollaan. ☺️)
Tässä postauksessa on niin ihanan talviset ja tunnelmalliset kuvat ja päivä oli muutenkin ikimuistoinen ja todella erilainen, siksi halusin sen mukaan joulukalenteriin. ❤️ Yhdistin syntymäpäivääni minulle tärkeitä asiota kuten luonnon, kauneudenhoidon, ystävät ja taianomaiset ponit..!
*
3.2.2019
Täytin viikko sitten neljäkymmentä, ja tänään kutsun teidätkin mukaan kurkistamaan mun unelmasynttäreille! :)
Alkujaan en ollut ajatellut pitää mitään varsinaisia pippaloita, sillä Kalifornian konserttimatkan piti olla mun juhla. Sitten mielessä alkoi kaihertaa, että olisi kuitenkin ihanaa järjestää jotain myös ystäville. Milloin olen viimeksi edes järkännyt mitään juhlia?
Joulukuussa löysin sattuman kautta paikan ja konseptin, jonka nähdessäni tiesin heti, että herranjestas, täällähän mä haluan järjestää mun juhlat! Sattuma joka johti minut taikaponien luo oli kerrassaan niin erikoinen, että se täytyy kertoa teillekin.
Kyselin joulun alla kauneushörhökavereiltani vinkkejä elämyksellisistä kauneushoitoloista, sillä halusin antaa sisarelleni lahjakortin hoitolaan. Mikä tahansa perus-spa tai city-salonki ei kelpaa minulle vaan etsin aina sitä "extra specialia". Elämyksiä, tiedätte.
Muuan kauneusbloggaajakaveri antoi vinkin Valkeakosken Sääksmäellä sijaitsevasta Helkanhelmi Day Spa'sta. Tuntien mieltymykseni maalaisidylliin, kaveri sanoi, että minun kannattaisi itsekin ehdottomasti käydä siellä, "Se on just sellainen paikka jota sä rakastaisit", hän sanoi.
Menin Helkanhelmen sivuille ja todellakin, historiallisen kartanon pihapiirissä sijaitseva hoitola vaikutti tyyliltään ja filosofialtaan melkein liian upealta ollakseen totta. Tällainen paikka keskellä maaseutua..! Selasin hoitolan palveluja ja päädyin erilaisiin elämyspaketteihin. Yhdessä oli hevosen kuva. Sisareni on myös harrastanut ratsastusta, ja hepan kuvasta innostuneena klikkasin auki paketin nimeltä Tuomarla Experience & Spa Day.
Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän olin haltioissani. Viimeistään päästessäni riville, jossa kerrottiin Tuomarla-paketin toteutettavan yhteistyössä Taikaponit-nimisen yrityksen kanssa, olin myyty.
Tässä ei ollut joululahja sisarelleni vaan täydellinen elämyspaketti MUN SYNTTÄREILLE! Luontoa ja kauneudenhoitoa..! Vaellusta metsässä, maalaisidylliä, taianomaisia poneja, spa-hoitoja-hirsisaunassa... niin mun päivä! <3
Nyt tekin pääsette mukaan tähän päivään :) Kaada kuppi kahvia tai teetä ja ota hyvä asento. Toivottavasti sinullakin on hyvä mieli ja rento olo jutun lopussa :) <3
Tervetuloa Tuomarlaan!
Tuomarla on ratsutila Valkeakosken Sääksmäellä, ja sen historia ulottuu aina 1500-luvulle.
Ei kaiveta tänään kuitenkaan hissan kirjoja esiin vaan keskitytään 2010-lukuun. :)
Ihana Katja Karhu pyörittää tilalla Taikaponit-tallia. Tilalla on ponien lisäksi myös hevosia ja muita eläimiä. (Mun juhlissa täytyy ehdottomasti olla myös koiria!) Seitsemän pientä taikaponia tarjoavat lapsille ja lapsenmielisille ihania muistoja ja kokemuksia aarreseikkailujen, luontoretkien, ponisynttärien (that's me!) ja muiden teemajuhlien muodossa. Lapset ovat Katjalle erityisen tärkeä kohderyhmä ja tilalla käy paljon päiväkoti-, koululais- ja erityislapsiryhmiä.
Viime lauantain ryhmä oli myös vähintään erityinen <3
Heti alkuun minua tervehti taikaponi Musse. <3 Se esitti meille tervetuliaistemppuja ja sai lopuksi palkinnoksi leipää.
Mussen taianomaisen esityksen jälkeen siirryimme tilan vanhaan Kivipirttiin, jonne Katja kattoi meille lounaan.
Menussa huomioitiin myös seurueen vegaani. Nautimme lounaaksi chilillä ja persiljalla maustettua samettista porkkana-kesäkurpitsakeittoa, gluteenittomia kaura-tattari-sämpylöitä, juustoja ja vihersalaattia. Itse skippasin sämpylät mutta vieraat huokailivat sämpylöiden herkullisuutta, olivat kuulema tajuttoman meheviä ollakseen gluteenittomia. En tiedä oliko joukossa edes gluteenin välttelijöitä mutta Katja huomioi menussa kaikki tämän hetken yleiset ruoka-aineherkkyydet.
Tuunasin sosekeittoni feta- ja Aura-juustolla. 😙
Ruoan lämmittäessä vatsaa oli aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon; hevosvaellukseen.
Katja näyttää miten hevosen selkään noustaan. Osa seurueesta ei ollut aiemmin ollut hevosen selässä. Minun edellisestä kerrasta on siitäkin monen monta vuotta, ja vähän kyllä jännitti..!
Taikaponit-tallin hevoset ovat kilttejä ja tottuneet myös vähemmän kokeneisiin ratsastajiin, joten nolla-kokemuksen ihmisetkin voivat mainiosti osallistua hevosvaellukselle.
Maija pääsi Sulo-hepan kyytiin. :)
Katja ja taustalla tilan Martta-koira, joka oli niin eloisa otus että siitä oli mahdoton ottaa kuvaa :) Martta tykkää juosta..! Tähän otokseen se tarttui ihan vahingossa.
Martta ei ollut ihan vakuuttunut siitä että tarvitsee pakkasella takin, ja kävi kunkin synttärivieraan kyljessä vetoamassa eikö joku voisi poistaa häneltä tämän turhan kangaspalan... :D
Ratsastimme rentoon tahtiin metsäpolkuja ja lopuksi myös kylän raittia. Reitillä sai yksi jos toinenkin lumipesut puiden oksista :)
Oli niin rentouttavaa kulkea äänettömän metsän halki kevyen lumisateen putoillessa ympärillä.
Minun hevoseni oli nimeltään Tony. Se ei millään olisi halunnut kuvaan ja lähti kävelemään eteenpäin aina kun otimme kameran esiin. :)
Kun palasimme Tuomarlan pihaan, minua odotti seuraava poniyllätys: taikaponi Elsa. En meinannut päästä yli sen suloisuudesta! Ja nuo violetit yksityiskohdat..!
Pääsin Elsan kyytiin pulkkaan ja ajoimme monta vauhdikasta kierrosta.
Kun katson Elsan asentoja ja kavioita kuvissa, näen heti sieluni silmin mitä Hasbron tyypit ovat nähneet luodessaan My Little Ponien prototyyppejä 80-luvulla <3 :)
Elsa <3
Seuraavaksi siirryimme nokipannukahville nuotion ääreen.
Nuotiolla paistui välipalaksi banaania. Onko nuotiobanaani teille tuttu herkku? Seurueessamme oli yksi joka nautti tätä mainiota yhden raaka-aineen jälkiruokaa ensimmäistä kertaa eikä ollut koskaan kuullutkaan siitä. Nuotiobanaanista saa deluxe-version tekemällä banskun kuoreen viillon ja työntämällä viiltoon suklaapaloja ennen paistamista. :)
Toki tätä voi myös tehdä kotona uunissa :)
Sitten oli vuorossa odotettu hirsisauna- & spa-hoitosessio. Miten ihanaa oli siirtyä lämpimään saunaan pakkasreippailun jälkeen posket punoittaen ja varpaat positiivisesti kipristellen. <3
Tuomarlan vanha hirsisauna on kuin postikortista. Joku oli sopivasti jättänyt ikkunankarmiin roikkumaan kruunun - päivän Prinsessalle ^_^
Saunan pukuhuoneessa meitä odottivat tossut, pyyhkeet ja kattaus Comfort Zone- ja Davines -sarjojen ylellisiä tuotteita joilla pääsisimme tuota pikaa hemmottelemaan itseämme.
Helkanhelmen kosmetologi Sini Kartaslammi-Rantanen johdatti meidät hoidossa käytettävien tuotteiden saloihin.
Pääsimme jokainen tekemään mm. ihanan kokovartalomutanaamion.
Viihdyimme saunassa ja paljussa ja ihanien tuotteiden parissa kolmatta tuntia ("Mä voisin kokeilla vielä tuota ja tuota ja..!") ja osa meistä olisi jäänyt vielä pidemmäksikin aikaa, ellei kello olisi jo näyttänyt illallisaikaa. Kyllä päivä menikin nopeasti..!
Pehmeine hipiöinemme ja saunan lämpö iholla tassuttelimme pihan yli Kivipirttiin jossa odotti Katjan miehen Jannen savustamaa kalaa.
Mitä sannimaisin illallinen: savustettua lohta, uunijuureksia ja salaattia. Vegaani oli huomioitu herkullisella nyhtökauramuhennoksella joka maistui myös muille.
Hemmottelu jatkui ruoan jälkeen; Sini teki kaikille halukkaille Comfort Zonen ihanan Tranquillity Welcome Ritual -hoidon kera hartioiden, dekolteen ja pään hieronnan.
Mukana ollut sisareni (ei kuvassa) siis sai kuin sai hänkin oman kauneushoidon syntymäpäivieni myötä ^_^ Siskon joululahja paisui vähän suuremmaksi kokonaisuudeksi :D <3
Jälkiruoaksi nautimme raakakakkua - ilman lisättyä sokeria, tietenkin ;)
Sini hieroi vieraita aina puolille öin asti.
Kakkua ja hierontaa "iltapalaksi", anyone? :)
Minä ja sisareni menimme vielä nauttimaan aamuyön kuutamopaljuilusta ja kun palasimme, muut olivat unten mailla.
Majoituspalvelut eivät (ainakaan vielä toistaiseksi) kuulu Tuomarlan palveluihin, mutta meille järjestyi siskonpeti-tyyppinen majoitus Kivipirtin lattialla. Nukuin ilmapatjalla ja lampaantaljan päällä kuin tukki.
Sunnuntaiaamu ja kalenterinmukainen syntymäpäiväni valkeni kirkkaana.
Kivipirttiin katetussa aamiaisessa oli huomioitu päivänsankarin viehtymys kananmuniin; tarjolla oli tilan omien kananmunien lisäksi myös hanhen- ja viiriäisenmunia :) Nekin tilan omia.
Muut nauttivat mm. ihanista smoothieista, marjoista, jogurtista ja hitti-sämpylöistä jotka aikaansaivat jälleen tyytyväisiä "mmmmm"-reaktioita.
Aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä Kuopioon päin suuntaava autollinen ystäviäni ja Helsingin junaan lähtevä ystävä. Osan meistä päivä jatkui Voipaalan kartanolla noin 10 km päässä Tuomarlasta.
Oli aika hoitaa 40-vuotias päästä varpaisiin. :)
Voipaalan taidekeskus sijaitsee vanhan Voipaalan kartanon tiloissa Sääksmäen kylässä. Kartanon pihapiirin rakennuksissa toimii kulttuuri- ja hyvinvointialan yrittäjiä, niiden joukossa päivän kohde Helkanhelmi.
Helkanhelmen tilat ovat Majurskan Pytingissä, 1800-luvulla rakennetussa kartanon henkilökunnan asuntolassa. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Helkanhelmen lisäksi Taidekeskuksen vuokrattavia kurssitiloja.
Helkanhelmen omistaja, kosmetologi ja italialaisen Comfort Zone -sarjan kouluttaja Sini Kartaslammi-Rantanen on luonut hoitolaan upean tunnelman, pienetkin yksityiskohdat materiaalien sävyistä verhojen asentoon on mietitty vieraan maksimaalisen elämyksen kannalta. Jo hoitohuoneeseen astuminen rauhoittaa mieltä ja madaltaa kierroksia välittömästi. En voinut kuin huokailla ihastuksesta hoitolan oven avatessani.
Ylellisen Comfort Zone -sarjan lisäksi hoitolassa on myynnissä Davines-hiussarja, jota saimme käyttää myös lauantaipäivän saunaohjelmassa.
Kartanon tunnelmallinen pihapiiri rakennuksineen tarjoaa puitteet mukavalle käyskentelylle. Lähellä sijaitsee myös Rapolanharju ja linnavuori; Voipaala ja Rapolanharju lähiympäristöineen muodostavat Suomen laajimman muinaismuistoalueen. Harjulle vie luontopolku Kartanon Tallipihasta. Sisareni kävi reippailemassa reitin ja kertoi harjun laelta avautuvien huurteisten puiden sävyttämien aavojen maisemien olleen huikean kauniit.
Tänne voisi tulla koko päiväksi nauttimaan luonnosta, taiteesta ja spa-hoidoista, mikä ihana Sannipaikka..! Oma "ongelmani" viime sunnuntaina olikin, kun en ajan puitteissa päässyt kokemaan Voipaalan kaikkia aarteita. Tänne täytyy palata uudestaan.
Pääohjelma, 150 minuutin mittainen deluxe-kokovartalohoito, oli kuitenkin juuri se juttu jonka halusin syntymäpäivänäni.
Helkanhelmen ihanan Sinin kosketus on jotain, jota voi todellakin suositella. Sinin lempeissä otteissa lauantai-iltana rentoutuneiden vieraiden hurmioitunut palaute oli sitä luokkaa, että tämä nainen on todellakin valinnut oikean alan.
Sinin tie kauneuden hoitajaksi ei kuitenkaan käynyt vailla mutkia. Sini on alun perin koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja työskenteli 10 vuotta biotekniikan yrityksessä. Halusin kuulla, miten insinööristä tuli spa-ammattilainen :) Vaikka Sini piti työstään tuotantoinsinöörinä, hektinen työ yhdistettynä elämän ruuhkavuosiin uuvutti hänet. Sini alkoi kaivata elämäänsä rauhallisuutta ja tasapainoa ja haaveili työstä lähempänä kotipaikkakuntaansa.
Idea omasta hoitolasta tuli nuoruuden kokemuksista. Sini kertoo kärsineensä nuoresta lähtien akneihosta ja oli tottunut käymään kosmetologeilla. "Nautin aina suunnattomasti hierontaosuuksista ja hoidettavana olemisesta, ja tästä lähti idea kosmetologiksi opiskelusta ja kiireettömän hoitolan perustamisesta." Ja nimenomaan sellaisen hoitolan, jossa Sini voisi tarjota muille hektistä elämää viettäville ihmisille kokonaisvaltaisen, läsnäolevan hetken, jossa he voisivat latautua ja jaksaisivat paremmin vaativaa arkeaan.
Siniä kuunnellessa saatoin ymmärtää yhä paremmin, miksi kauneusbloggaajakaverini suositteli Sinin hoitolaa minulle.
Sitten oli aika siirtyä hoidon euforiaan. Tulisin nauttimaan 2,5 tunnin mittaisen Tranquillity Ritual -luksushoidon, jossa käsitellään koko vartalo ja kasvot. Aromaterapeuttinen tuoksuvaikutus on kosketuksen ohella hoidossa tärkeässä roolissa. Hoitoon kuuluu myös juuri sitä varten luotu rentouttava taustamusiikki.
Kävin makuulle ja suljin silmäni. Livuin matkalle, jonka aikana siirryin rituualinomaisesti uudelle vuosikymmenelle. Hoito oli sanoinkuvaamattoman ihana, en ole koskaan kokenut mitään tällaista. Koko olemukseni pienistä lihaksista mielen sopukoihin ja varpaankärjistä ihohuokosiin avautuivat ja rentoutuivat silkkisen kosketuksen, ylellisten voiteiden ja eteeristen öljyjen vaikutuksesta. Saatoin välillä vähän itkeäkin, tai siltä minusta tuntui. Ehkä itkin jossain unen keskellä.
Kun heräsin, Sini tarjoili minulle yrttiteetä. Edessäni olevasta ikkunasta avautui näkymä Kartanon aurinkoiselle pihalle jossa lumi kimmelsi puiden oksilla. En sanonut mitään hetkeen. Katsoin vain ikkunasta ja annoin juoman lämmön liittyä sisälläni jo olevaan lämpöön.
Oli sunnuntai, 27. tammikuuta.
Syntymäpäiväni. Uuden vuosikymmenen alku.
* * *
Postaus vuodelta 2010: Chihuahuaojen pikkujoulut
Saatesanat: Ei muuta kuin ❤️ Ihanimmat pikkutontut.
*
19.12.2010
Olimme Totin ja Viivin kanssa paikallisen chihuahuayhdistyksen pikkujouluissa. Siellä riitti pienten tassujen vilskettä, ja olipa joukossa muutama tonttukin..!
Sunnuntailukemiseksi teille kuvakavalkadi pikkutassujen jouluista. <3 Meitsi lähtee tästä vielä töihin.
.
.
.
.
.
.
Joukon pienintä hemmoteltiin kinkulla....
...jota olivat kärkkymässä herkkusuu-Viivi ja muutama muukin...! :)
.
.
.
.
.
.
.
Postaus vuodelta 2015: Kohtaamisia
Saatesanat: Joulukalenteri ei olisi "täysi" ilman yhtä Kreikka-postausta. ❤️ Tässä sellainen on: päiväni Serifoksella.
Olen kohdannut Kreikan matkoillani monenlaisia ihmisiä, ja jotkin kohtaamiset ovat jääneet mieleen aivan erityisesti. Serifoksen kaksi naista kuuluvat niihin. Mietin yhä tänäkin päivänä, mitä Fredericalle ja Elenille kuuluu.
*
14.10.2015
Minusta tuntuu, että olen tämän vuoden reissulla kohdannut aivan poikkeuksellisen sydämellisiä ja mielenkiintoisia ihmisiä.
En tiedä onko se enemmän kreikkalaisten osoittama filoksenia, vai oma helposti kontakteille avoin persoonallisuuteni, joka johtaa kohtaamisiin. Varmasti kummallakin on osuutensa.
Ja sitten minulla tuntuu usein vain olevan tuuria.
Serifoksen päivä sisälsi kaksikin mielenkiintoista tuttavuutta.
Vaikka nämä kaksi ihmistä jäävät minulle varmastikin päällimmäisinä mieleen Serifokselta, tarjosi saari myös maisemiensa puolesta yhden huikeimmista näköalapaikoista joissa olen Kreikan matkoillani käynyt.
Minulla oli kahdeksan tuntia aikaa tutustua saareen, eli käytännössä sen kahteen suurimpaan asutuskeskukseen; satamakaupunki Livadiin ja pääkaupunki Choraan.
Serifoksen Choran sijainti korkealla kukkulalla Livadin lahden yllä on yksi Kykladien kuvauksellisimmista.
Livadista menee Choraan myös bussi, mutta minä halusin kävellä.
Ylös kylään päästyäni kohtasin aavekaupungin; täysin autioita kujia ja hiljaisia taloja.
Ei pyykkiä kuivumassa ulkona, ei huonekaluja terasseilla, ei mitään merkkiä siitä että Choran taloissa olisi elämää. Hämmentyneenä kuljeskelin äänettömillä kaduilla. Yritin etsiä tietä ylös Kastrolle eli kukkulan huipulle, mutta kaikki yritykseni päätyivät aina vain aavemaisempiin nurkkiin sortuneiden talojen reunustamille portaille ja heinää kasvaville kujille joita ei selvästikään enää käytetty.
Kuikuilin ylöspäin. Tahtoo tuonne..!
Yhden talon nurkalla viimein törmäsin toiseen ihmiseen. Nainen näytti yhtä yllättyneeltä kuin minäkin. Hän oli arviolta 7-kymppinen, selvästi myös turisti. "I saw you on the boat!" nainen sanoi. "Are you lost too?"
Nainen oli tullut Choraan bussilla, mutta sukellettuaan bussin päätepysäkiltä vanhan kaupungin kujille, hän ei ollut minun tavoin nähnyt missään muita ihmisiä. Hän kertoi tulleensa Parokselta samalla laivalla kuin minä, ja aikoneensa majoittua Serifoksen Choraan pariksi yöksi. "But there is nothing open here, and no people", hän sanoi. Sama havainto.
Fredericaksi esittäytynyt nainen kertoi, että bussipysäkin vieressä on pieni aukio, jossa on kaksi kahvilaa ja pieni supermarket. Lähdimme yhdessä sinne, sillä kumpikin tunnustautui nälkäiseksi.
Ruokaa ei kahviloista saanut paahtoleipää lukuunottamatta, ja niinpä ostin pikkumarketista porkkanan ja palan fetaa, ja kysyin kahvilan omistajalta saisinko syödä ne kahvilan pöydässä. Kahvilan pitäjällä ei ollut mitään sitä vastaan. Frederica tilasi paahtoleivän ja pian aloin tutustua mitä kiehtovimpaan matkaajaan.
Koko elämänsä paljon matkustellut Frederica kertoi, että oli vanhoilla päivillään jämähtänyt "kotoilemaan" mukavaan taloonsa Belgiassa, ja ajatellut, että eihän sitä enää vanhana "kuulu" matkustaa vaan pitää rauhoittua. Kunnes oli tajunnut, että niin ei todellakaan täydy tehdä, ja hän voi tehdä valinnan: joko jäädä mukavasti kotoilemaan tai käyttää jäljellä olevan aikansa (hän käytti nimenomaan tätä ilmaisua) siihen, että näkee vielä maailmaa.
Hän valitsi jälkimmäisen, ja viipyy kuulema harvemmin pidempään kuin pari viikkoa talossaan Belgiassa.
Kreikasta Frederica on suuntaamassa seuraavaksi Marokkoon, joka on yksi hänen lempimaistaan. Frederica on matkustanut elämänsä aikana yli 150 maassa ja pyöräillyt mm. Kuuban, Zanzibarin ja Balin halki.
Sovimme tapaavamme bussissa alas Choralta Livadiin, viimeinen vuoro lähtisi kello 15.35. Minä halusin vielä löytää tien Kastron huipulle.
Löysinkin lopulta reitin kukkulan toiselta puolelta, ja maisema oli todellakin kaiken vaivan arvoinen.
Olin Kastron laella aivan yksin. Hengitin ympäröivää seesteisyyttä ja olisin voinut jäädä siihen vaikka tunniksi tai kahdeksi. Mutta pian oli riennettävä bussille. Harmitti irrottautua hetkestä.
Kun palasin bussipysäkille, ei Fredericaa näkynyt. Tai muitakaan bussin odottajia.
Kello oli 15.29. Arvasin heti, että bussi oli mennyt ennen aikojaan, eihän täällä aikatauluista piitata minuutin päälle.
Harkitsin lähteväni alas kävellen, mutta päätin kuitenkin käydä kurkkaamassa kahvila-aukiolla olisiko siellä ketään, joka voisi mahdollisesti toimia taksina ja heittää minut alas. Aukiolta Chorasta poispäin lähtevällä autotiellä näin naisen, joka juuri astui autoonsa. Kipitin hänen luokseen.
"Signomi, Livadi?" kysyin. "No bus." Nainen nyökkäsi ja raivasi pelkääjän paikalle tilaa, "Yees, Seeerifos", hän sanoi, selittäen äänenpainolla bussien aikataulunmukaisuutta saarella.
Ajoimme alas kukkulan rinnettä siksakkaavaa tietä. Nainen oli aluksi hiljaa mutta alkoi sitten puhua lyhyitä lauseita huonolla englannilla. Mistä olin kotoisin? Missä asuin?
Lähestyessämme Livadia nainen kysyi, haluaisinko tulla hänen mukaansa uimaan. Kiitin kutsusta ja sanoin, että minulla oli hirveä nälkä Choran olemattoman tavernatilanteen seurauksena, ja että mieluusti olisin menossa nyt syömään. "There is restaurant near to my house", nainen, Eleninimeltään, sanoi. "You can swim and then you eat", hän sanoi ja hymyili. "You can dusch in my house".
Nainen vaikutti jotenkin niin sympaattiselta vilpittömässä kutsussaan, että en voinut kieltäytyä. What the hell, tässähän oli vielä neljä tuntia laivan lähtöön, yhtä hyvin voisin viettää osan siitä rannalla Elenin seurassa.
Eleni asui aivan Livadin rannalla. Pian istuimme ilta-auringon lämmössä kultaisella hiekalla. Eleni kertoi rikkonaisella englannillaan perheestään ja työstään. Hän on notaari. Mies on kuollut. Vanhin poika asuu Ateenassa ja on arvostettu journalisti. Nuorempi poika etsii vielä itseään.
Pulahdin vedessä ja otin kuvia. "What, so short time swim? Why you don't swim more? I swim one hour at least", Eleni nauroi.
Eleni nousi lähteäkseen pitkälle uintireissulleen ja sanoi, että talon ovi on auki, sen kuin vain menisin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet kun siltä tuntui.
Katselin kun Eleni ui kauemmas ja kauemmas. Minulla oli lämmin tunne rintakehässä. Miten sympaattisia ihmisiä sitä tapaakaan. Tämäkin kohtaaminen vain siksi, että missasin bussin.
Kävin suihkussa ja suuntasin Elenin naapuritavernaan joka sekin oli rannalla. Nälkä oli hirmuinen.
Onnen tunne oli valtava, kun pian sain eteeni ehkä parhaiten grillattua mustekalaa mitä muistan Kreikassa syöneeni. Ja tuoretta, höyrytettyä parsakaalia. Valkoviini teki olosta raukean.
Se hetki Stamatis-tavernassa meren rannalla, kun vatsa täyttyi kuumalla, hyvällä ruoalla ja katselin auringon painumista kukkulan siluetin taakse... Se jää mieleen.
Viereisessä pöydässä istui Serifoksella kolme vuotta asunut vanhempi brittimies. Kysyin häneltä Choran autiudesta, ja sain kuulla, että kylä kirjaimellisesti tyhjenee syyskuussa. Suurin osa Choran taloista on manner-kreikkalaisten omistuksessa, ja he asuvat siellä vain kesäisin. Syksyllä talot tyhjentyvät ja kylä hiljenee asukkaiden palatessa Ateenaan tai muualle Kreikkaan. "But in the summer, ohh, you wouldn't believe it's the same place, Chora is full of life, streets and houses full of people".
Kun olin maksamassa laskua, tarjoilija kertoi Elenin soittaneen. Olin unohtanut uikkarini Elenin kylpyhuoneeseen.
Lähdin hakemaan uikkaria. Eleni oli valmistamassa lihapataa ("For my son, you know" - joo, kreikkalaisäidit...), ja kysyi, haluaisinko kupin kahvia. Laivan lähtöön oli vielä tunti. Jäin mielelläni.
Eleni esitteli minulle ystävänsä kuvaamaa kirjaa Serifokselta. Hän oli selvästi ylpeä saaren kauneudesta. Jokaisen saaren asukkaat ovat tietysti sitä mieltä, että juuri heidän saarensa on Kreikan kaunein. Ja niin se varmasti onkin. :) Jokainen saari on jolle kulle kaunein.
Kun tuli aika lähteä laivalle, Eleni tarjoutui viemään minut autolla.
"Next time you come to Serifos, I cook for you aubergine!", hän sanoi kun erosimme, js halasi minua. Voi miten ihana nainen.
Sataman odotustilassa kohtasin Frederican. "I couldn't find any room to stay in, I go back to Paros", hän sanoi. Matalasesongin ilmiöitä pienemmillä saarilla. Kaikki paikat ovat todellakin jo kiinni.
Puolentoista tunnin laivamatka takaisin Parokselle sujui kuin siivillä Frederican kanssa jutellen. Eteeni maalautui yhä vain kiehtovampi kuva erään naisen elämästä. Häät St. Martinin saarella Antilleilla, elämää YK:ssa työskennelleen sulhasen kanssa matkustellen, arkea Ugandassa ja Keniassa, mallintöitä nuoruudessa Pariisissa... Seikkailuita Balin yössä javalaisten appelsiinikuskien kyydissä. Uskomattoman hienoa saada päästä osalliseksi tällaisia tarinoita. Aivan maagista.
Se tuike Frederican silmissä. Se valo. Katselin ryppyisiä kasvoja ja olin niin iloinen, että sain tällä matkalla kohdata hänetkin.
* * *
Postaus vuodelta 2010: Kuukauden idoli - Robbie Williams
Saatesanat: Blogissani oli vuosina 2010-2015 juttusarja nimeltään Kuukauden idoli, jossa nostin esiin minulle tärkeitä asioita ja hahmoja. (Yhdessä luukussa oli säilyketonnikala.... 🤔) Marraskuussa 2010 idoli oli Robbie Williams. Kirjoitus tuli mieleeni, kun tällä viikolla olen katsonut Netflixin Robbie-dokumenttia.
Idoli-juttusarjan Robbie-kirjoitus kuvaa hyvin (ehkä vähän erikoista) taipumustani idolisoida julkisuuden henkilöitä vielä aikuisenakin. Olin jo lapsena ehta fanityttö (New Kids On the Block..! ❤️🔥 Samuli Edelmann..! 😅), eikä fanittaminen hiipunut iän karttuessa. Minulla oli jatkuvasti yksi tai useita hyvin voimakkaan fanituksen kohdetta noin 30-vuotiaaksi saakka. Vielä 25-vuotiaana minulla oli valtava Robbie Williamsin juliste seinällä vuoteeni yläpuolella.... En pitänyt asiaa tuolloin mitenkään ihmeellisenä, mutta ehkä se nyt tämän ikäisenä viimein vaikuttaa hitusen erikoiselta. Sittemmin juliste-tason fanitus on laantunut, mutta ihailen edelleen monia artisteja. Nyt kuitenkin sellaisella tavanomaiseksi luokiteltavalla, hillityllä tasolla.
Williams on minusta edelleen kiinnostava henkilö viihdetaiteilijana ja seuraan hänen uraansa.
Mitä tulee kirjoitukseeni 13 vuoden takaa - sen kirjoitustyylistä voi jälleen todeta, miten ajan henki on muuttunut. Ja tietysti minä itse olen myös kasvanut. Käytän postauksessa ilmaisuja, joita ei tulisi mieleenkään enää käyttää. Kirjoitan mm. että miehet vain komistuvat ikääntyessään, mutta naiset eivät...! (😳😮) Käytän myös ilmaisua 'vajukki', mikä saa minut oikeasti kiemurtelemaan epämukavuudesta ja häpeämään.
Lisäksi esineellistän Robbie Williamsin 'pornoksi' ja koko tekstistä paistaa, että ihailen erityisesti hänen ulkoisia avujaan. Kommenteissa tekstini tyyliä ei ihmetellä vaan Robbien kuolattavuutta komppaillaan.
Vaikka kuinka voi olla ymmärrettävää ja luonnollistakin ihailla jonkun ulkonäköä, 2020-luvulla näin ei enää puhuttaisi. Monet Karkkipäivän vanhat kirjoitukset ovat kuin museoita viattomana pidetylle ilmaisutavalle, joka 10 vuodessa on muuttunut paheksuttavaksi ja epähyväksyttäväksi. Niinkuin kuuluukin.
*
4.11.2010
You didn't see this coming, did you? ^_^
Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.
Kuukauden idolina siis "Stoke-On-Trentin Tiikeri" - Robbie Williams.
Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?
Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan, kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin urpon näköinen kundi kuin Robbie.
Robbie ennen ja nyt.
Kuvista näkee, että kyllä ikä vain parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).
Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla.
Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset "Who ate all the pies?" -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikku hiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.
Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin "sitä jotain". Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.
Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä.
Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua ja oli vain jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata, kuinka Take Thatin aikaisesta vajukin oloisesta poikabändiläisestä kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia...!) miestähtiä.
Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You're Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!
Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.
Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^
Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.
Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin "aikuisella" iälläkin? ^_^ Vai ovatko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P
Tsekkaa nämä Robbie-hetket:
* * *
Postaus vuodelta 2016: Tuhkaa ja villapaitoja.
Saatesanat: Tämä kirjoitus on minulle monella tapaa merkityksellinen. Se on hyvä kirjoitus, mutta myös surullinen. Se on henkilökohtaisimpia kirjoituksiani koskaan. Se saa minulle palan kurkkuun monestakin syystä.
Tämä kirjoitus sijaitsee ikään kuin elämäni näkymättömällä rajavyöhykkeellä, jossa jotain muuttui kokonaan. En tarkoita pelkästään tuota kesää vuonna 2016, vaan vuosia sen ympärillä, ne muodostavat rajan, jonka yli liu'uin vääjäämättä. Olin matkalla niin syvään uupumukseen ja prioriteettien vääristymään, että lopulta muistinikin hajosi.
Kamppailen asian kanssa yhä.
Tuossa kirjoituksessa olen minä, sellaisena kuin yhä olen, ja sen näkeminen myös satuttaa. Tuntuu oudolta, että kirjoitin tällaisesta kauneusblogiin. Ehkä kirjoittamisen aikana nautittu viini on vaikuttanut asiaan. (Jääköön tämä viimeiseksi haikeus-sävytteiseksi luukuksi tässä kalenterissa.)
*
11.6.2016
Millä te tykkäätte palkita itseänne, rentoutua? Jos on ollut rankka viikko, millä te nollaatte kuorman?
Mä nollaan perinteisellä makuaistin kautta tapahtuvalla hemmottelulla. Viiniä, juustoa, suklaata.
Ja näemmä myös bloggaamalla.
Perjantai. Istuin tähän ja ajatuksena oli vain hörpätä viiniä ja katsoa ikkunasta talojen kattoja ja niiden reunoilla makaavia pilviä, ja auringon valon muutosta illan taittuessa. Vielä yhdeltätoista on valoisaa. Maisema on minulle rakas; peltikattoja, puutalojen seiniä vihreän ja roosabeigen sävyssä, viisi savupiippua. Puiden latvoja. Kun aurinko laskee tiettyyn kohtaan, vastapäisen talon ikkunat heijastavat valoa niin että ne näyttävät kultaisilta peileiltä.
Olin laittanut koneen pois, mutta otinkin sen esiin.
Tekee mieli kirjoittaa monestakin asiasta. Kai tämä on sitä toisenlaista "kirjeystävyyttä" mistä joskus kirjoitin, blogista on muodostunut minulle kuin julkinen kirjeystävä. Nuorempana kirjoitin valtavasti kirjeitä; jaoin ajatuksia, tunteita ja hetkiä lukemattomilla käsinkirjoitetuilla sivuilla Sloveniaan, Meksikoon, Japaniin ja Skotlantiin. Nyt kirjepaperin sijaan edessäni on tietokoneen ruutu ja näppäimistö. Yleisö on eri, enkä tunne teistä juuri ketään, mutta kirjoittamisen halu on tallella. Välillä haluaa jakaa muutakin kuin ajatuksia shampoon ainesosista.
Viikko on ollut täynnä itsetutkiskeluun ohjaavia asioita ja kokemuksia. On joutunut vähän tsemppaamaan, niin sanoakseni. Mikä tekee varmasti hyvääkin pääkopalle.
Arkielämäni on aika helppoa, niin voi kai sanoa. Vailla suurempia haasteita, tai no, jos nyt saisi sitä ikuista sähköpostijonoa purettua. Normaaliarkeni pysyttelee hyvin pitkälle mukavuusalueella, mitä innostavimmalla sellaisella. Nukkumaan ei meinaa päästä ennen puolta yötä mutta ei se mitään (tai kyllä se mitään, jos avopuolisolta kysyy), olen vain hyvin onnellinen siitä miten hyvää elämää saan juuri nyt elää. Aamukahvikin saa minut hymyilemään kuin idiootin. Olen siitä valtavan kiitollinen ja siksi myös pelkään, että tämä tila viedään minulta pian pois, jonkin täytyy sabotoida se kauneus ja ilo joita koen, sillä varmastikaan en ole sitä pohjimmiltaan ansainnut. Tiedätte tämän perisuomalaisen asenteen. Monessa meissä asuu tiukassa peikko nimeltä "Emmää tätä ansaitse, määhän oon vaan..."
Olen viime viikot ollut voimakkaasti mukavuus- ja varmuusalueeni ulkopuolella. Ihan omasta valinnastani, mutta kuitenkin. Stressitilanteet tuovat esiin heikon puoleni, joka ei ole niin kiva puoli, tunteita, joita minun pitäisi oppia työstämään. Teen sitä sitten vaikka näin kirjoittamalla.
Teen aina välillä hommia vanhalla työpaikallani, ja tänä kesänä minulle tarjottiin tehtäviä eri osastolta jossa olen aiemmin työskennellyt. Kilttinä tyttönä otin tarjouksen vastaan. Työtehtävät ovat huomattavasti vaativammalla tasolla osaamisalueeseeni nähden ja vaativat nopeaa ongelmanratkaisukykyä, multi-taskingia sekä erittäin sujuvaa kielitaitoa. Pähkinänkuoressa: työ vaatii ominaisuuksia, joita minulla ei ihan ole.
Eri luonteiset ihmiset kokevat tällaiset tilanteet eri lailla, kaikki eivät varmastikaan ahdistu ja ala sirotella tuhkaa päälleen kun homma ei "skulaa". Mutta minä. Voidaan puhua merkittävästä tuhkakerroksesta. Muutamana päivänä olen lähtenyt töistä itku kurkussa, koska koen pettäneeni odotukset niin pahasti. Minua pyydettiin tehtävään, koska minun uskottiin selviytyvän siitä, minuun luotettiin. Ja olen ihan surkea.
Karkkipäivänkin kautta on varmaan välittynyt luonteeni tietynlainen perfektionistisuus, en viihdy "puolivälissä" vaan ääripäissä. Haluan hallita asiat, haluan sen hallinnan tunteen. Että mä osaan ja pärjään. Täydellinen ei tarvitse olla sanan kirjaimellisessa merkityksessä, epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja helpostilähestyttäviä, mutta haluan hallita perusasiat joilla selviää. Kun joutuu tilanteeseen, jossa onkin riippuvainen toisista eikä pysty suoriutumaan itsenäisesti... no, en ole hyvä näissä tilanteissa. Minun on vaikea sietää tunnetta siitä, että olen jollekulle "taakka" tai vaiva. Tai että en täytä odotuksia. Teema, johon palaan aina uudelleen. Odotukset. Miten ne voivatkin niin hallita.
Tosiasiassa olen varmaankin pärjännyt tehtävässäni ihan ok. Liioittelen huonouttani ja aiheutan kollegoissa hämmennystä tuhkasirottimellani. Se on rehellinen kokemukseni, mutta mietin: miksi käyttäydyn näin, miksi tunnen näin? Miksi pitää niin mollata itseään? Miksi pitää pyydellä anteeksi sitä mitä ei osaa, kun voisi keskittyä vaalimaan vahvuuksiaan? Jos nyt tämä tehtävä ei ollut ihan minun ykkösosaamisaluettani, niin mitä sitten? Olen hyvä jossain muussa, eikä itsesurkuttelussa lilluminen ainakaan vie minua eteenpäin kehitysalueilla.
(Luen tekstin uudestaan aamulla. Olo on levännyt ja mieli hyvä. Levollinen. Tapani nollata kirjoittamalla auttaa selvästi. Tein aamiaiseksi vissyllä kuohkeutettua munakokkelia ja laitoin pellillisen siemennäkkäriä uuniin. Ehkä keitän vielä toisen pannullisen kahviakin. )
Työviikkojen tietty alakulo ei ole liittynyt pelkästään kokemukseen hitaasti lyövästä älystä. Tilanteeseen liittyy syvempi sosiaalinen tekijä.
Toinen työpareistani on entinen paras ystäväni, henkilö joka on ollut minulle kuin veli, niin läheinen, että olemme olleet kuin erottamattomat. Joskus kauan sitten.
Olemme puhuneet ihan kaikesta. Minä olen itkenyt hänen villapaitaansa vasten räkä poskella suhdeongelmiani, hän on kertonut omista haamuistaan ja haavoistaan. Olemme nukkuneet vieretysten, nauraneet ja itkeneet vieretysten, juopotelleet vieretysten. Puhuneet viisaita, puhuneet tyhmiä, filosofoineet valoisina kesäaamuöinä ystäväni vuokrakaksion kuluneella sohvalla ruskeiden tyynyjen välissä, kuvitellen olevamme niiiin syvällisiä. Minulla oli vahvat rajaukset ja paljon ripsväriä ja hento olemus. En tuolloin vielä tiennyt mitään asioista kuten Urban Decay ja Lily Lolo. Se oli todellakin kauan sitten.
Meillä kaikilla on piirissämme ihmisiä, jotka kuuluvat tiettyihin elämänvaiheisiin. Jotkut ihmiset jäävät, jotkut menevät. Niin kuuluu olla, emme voi pitää kaikkia. Kasvamme, elämäntilanteet muuttuvat.
En ole juurikaan ollut tekemisissä veli-ystäväni kanssa viimeiseen viiten vuoteen, ehkä pitempäänkin. Viime joulu oli ensimmäinen, kun en saanut häneltä edes korttia. Ymmärsin.
Nyt työskentelemme jälleen yhdessä. Hän on sama vanha itsensä, ihanan spontaani hessuhopo. Hessu viiltävän nopealla älyllä ja huumorilla vailla vertaa. Kaikki on tavallaan kuin ennenkin, mutta ei kuitenkaan yhtään. Välillämme on kommunikaation tahmea kuilu, me puhumme eri kieltä. Konkreettisesti. Olen puhunut sujuvaa ruotsia asuessani Ahvenanmaalla pysyvästi, mutta tämä on menneisyyttä. Osaan kieltä edelleen, mutta en pysty ilmaisemaan itseäni ruotsiksi niinkuin äidinkielelläni. Verbaalius on vahva osa persoonaani ja kun en pysty kommunikoimaan samalla tasolla kuin äidinkielelläni, jään vajaaksi. Enemmän kuin vajaaksi.
Yritykset lähestyä toista jäävät karheudeksi kurkkuun. Kömpelöiksi lauseiden raadoiksi. Emme voi enää puhua niinkuin ennen. Olen kuin haalea, lasiin jäähtynyt kaakao entiseen minääni verrattuna. Tunnelma välillämme on kirpaisevan haikea. Kaikki se mikä liitti meidät niin vahvasti yhteen aikaa sitten on edelleen jäljellä, mutta silta on ruostunut. Se ei kanna kaikkia askeleita toiselle puolelle. Miten tärkeää kieli on, miten tärkeitä sanat ovat. Kun niihin ei ylety. Se tuo minuun surua jota on ollut vaikea käsitellä.
Asia on miten on. Se on vain hyväksyttävä.
.
Jatkan vielä huonommuuden tunteesta. Kirjoitin tähän perjantaina pitkän kappaleen siitä, kuinka haluaisin myös osata kirjoittaa paremmin, kuinka ihailen bloggaajia kuten Ella Elers ja Eeva Kolu ja heidän taitoaan ilmaista itseään ja koota tunteita vahvoiksi, koskettaviksi ja älykkäiksi sanoiksi. Kirjoitin, että usein jopa lukijoiden kommentit jättävät minut ihailun ja samalla alemmuuden tunteen valtaan älykkäällä sisällöllään, wow, mitä argumentointia, miten paljon ihmiset tietävät asioista, millä verbaalilla terävyydellä he osaavat muotoilla sanottavansa. Mutta poistin kappaleen.
Kokemus: mun pitäisi olla parempi. (Vaikka oikeasti ei tarvitsisi.) Jossain tilanteessa se tarkoittaa paremmin pukeutunutta, toisessa parempaa kielitaitoa, kolmannessa laajempaa yleissivistystä tai paksumpaa pankkitiliä. Mun pitäisi olla sitä-ja-tätä jotta ihmiset ympärillä olisivat tyytyväisiä, että en vain aiheuta pettymystä. Että vaikuttaisin älykkäämmältä, taitavammalta, sivistyneemmältä, potentiaalisemmalta. Kaikki tämä aiheuttaa minussa välillä surua ja riittämättömyyden tunteita, ja samalla tiedostan, että se on ihan älytöntä.
Oikeasti olen hyvä, sydämellinen, aika hauska ja kohtuullisen fiksukin tyyppi, empaattinen ja helposti innostuva. En ehkä maailman tehokkain kaikessa toiminnassani ja välillä raivostuttavan hajamielinen ja hidas oppimaan, mutta hyvä tyyppi mä olen silti. Ja tykkään itsestäni tosi paljon. Silti tunteet vajavaisuuksista ottavat välillä ylivallan.
Haluan sanoa tällä itselleni ja muillekin jotka kokevat joskus samaa, että se on hemmetin turhaa - vaikkakin inhimillistä. Asian tiedostaminen ei muuta sitä, että ensi viikolla saatan yhtä lailla niellä kyyneleitä kun en vain osaa tai pysty vastaamaan toiveisiin, mutta yritän asettaa tunteen oikeaan mittakaavaan. Joo, me ollaan kaikki välillä ihan surkeita. Emme löydä sanoja, emme täytä odotuksia ja jokin on vain mennyttä meistä riippumatta.
Mutta ei pitäisi olla niin rankka itselleen. Entäs sitten jos et osaa kalastaa? Keskity siihen, että osaat neuloa lämpimän villapaidan. Tai sait jäyhän naapurin hymyilemään hississä.
Siinä minullakin on opettelemista.
* * *
Postaus vuodelta 2009: Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus
Saatesanat: tässä on kaikkein ensimmäinen inci-vertailuni blogissa. Olen kuukautta aiemmin aloittanut opintoni kosmetiikkamyyjä-linjalla ja tietysti aivan innoissani uusista inci-opeistani. :) Postauksessa vertailen todella kalliin ja hyvin halvan vartalovoiteen ainesosia ja tarkastelen, voivatko ne tehdä sen, mitä lupaavat.
Tuon postauksen analyysi pohjautuu täysin koulussa saamiini (ja sillä erää hyvin suppeisiin) oppeihin, eikä minulla vielä ollut omaa ammattiosaamista asian suhteen. Tekstin päätelmissä on paljon, mikä pitää paikkansa, mutta nyt kun postausta lukee 14 vuotta myöhemmin ja niin sanotusti viisaampana, näen myös, missä analyysi ontuu. Nykyään tiedän, että on monia aktiiviaineita, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä vaikutuksen aikaansaamiseksi - on siis väärin väittää, että incin loppupään aineilla ei ole "mitään vaikutusta". Muutenkin analyysissa on vedetty iloisesti mutkia suoriksi tekemällä mm. johtopäätös, että pelkästään käyttämällä 'kalvonmuodostajia' kumpikin voide tuo vastaavanlaisen kiinteyttävän vaikutuksen. Näinhän se ei tietenkään ole.
(Analyysissa aloe vera on myös merkattu pehmentäväksi, ei kosteuttavaksi aineeksi..! 🤷♀️)
Joka tapauksessa postauksella on pointtinsa, ja sillä on myös historiallinen asema merkiten inci-kriitikon taipaleeni alkua. :)
P.S. Uskomatonta, että postauksen ekan kuvan kynnet ovat todellakin ammattilaisen laittamat..! 😂
*
18.10.2009
Tiedättekö, mitä tässä on? No, siinä on mun (juuri uudesta huollosta tulleet) kynnet, mutta myös nokare kosteusvoidetta. Eikä mitä tahansa voidetta, vaan kalleinta vartaloemulsiota mitä työharjoittelupaikastani löytyy. Sen litrahinta on 1177,33€. Whoa.
Työharjoitteluni hauskoja puolia on tuotteiden testaaminen. Enhän voisi myydä tuotetta, jonka koostumuksesta tai vaikutuksista en tiedä mitään! Saan viedä tuotteista pieniä näytteitä kotiin, ja nyt uteliaisuuteni kohdistui tähän järjettömän hintaiseen vartalovoiteeseen. Mitä ihmeitä tämä luksusemulsio voi saada ihossa aikaan?
Koulussa meillä on kosmetiikan kemian tunneilla vertailtu kalliita ja halpoja kosmetiikan tuotteita keskenään. Tehdäänpä sama temppu tälle tutkimuksen kohteena olevalle voiteelle. Otin verrokiksi toisen, litrahinnaltaan 43€ maksavan vartalovoiteen.
Koska tuotteiden inci-listat (eli ainesosaluettelot) ovat kilometrin pituisia, käsittelen vain 10 ensimmäistä ainesosaa ja katson, mitä muita vaikuttavia aineita incin loppupäässä on. Luettelon 5-6 ensimmäistä ainesosaa kertovat tuotteesta kaiken olennaisen, loppujen pitoisuus on niin pieni, ettei niillä ole hoitotehon kannalta mitään merkitystä. Punaisella kirjoitetut ainesosat ovat vaikuttavia aineita. (Vaikuttava = ainesosa, jolla on ihoa pehmentävä tai kosteuttava vaikutus, eikä ole voiteessa pelkästään säilöntäaineena, emulgaattorina, viskositeettia säätelevänä yms aineena.)
Olen kirjoittanut joidenkin ainesosien eteen luvun, joka kertoo miten tehokas pehmentäjä aine on. 1 on tehokkain, 5 heikoin. Pehmentävät aineet ovat ihonhoitotuotteiden tärkeimpiä ainesosia, ja kosteuttavat jäävät (yllättävää kyllä) vasta kakkossijalle.
KALLIS VOIDE
Mitä lupaa tehdä?
Korjaa ihon kimmoisuutta. Ihosta tulee pehmeä, joustava, kiinteytetty. Voide muokkaa vartalon kurvit kohdalleen.
Ainesosat:
AQUA = vesi, toimii liuottimena
(3) HYDROGENATED POLYISOBUTENE = pehmentävä aine, viskositeetinsäätäjä
ALCOHOL = liuotin
GLYCERIN = glyseroli, kosteuttava aine
(1) LIMNATHES ALBA SEED OIL = kasviöljy, pehmentävä aine
(1) HYDROGENATED COCO-GLYCERIDES = (kookos)triglyseridi, pehmentävä aine
BUTYLENE GLYCOL = kevyesti kosteuttava aine
POLYMETHYL METHACRYLATE = kalvonmuodostaja
(5) PENTAERYTHRITYL TETRAISOSTEARATE = pehmentävä aine, emulgaattori
(4) CETYL ALCOHOL = pehmentävä aine, emulgaattori
Muita incissä näkyviä vaikuttavia aineita; ruistankion siemenöljy, manteliöljy, auringonkukkaöljy (pehmentäviä aineita), kofeiini ("kiinteyttävä") ja hyaluronihappo (kosteuttava). Nämä aineet ovat kuitenkin niin loppupäässä inciä, ettei niillä ole mainittavaa hoitavaa vaikutusta. Laitoin kofeiinin kiinteyttävän vaikutuksen lainausmerkkeihin, sillä Paula Begounin mukaan mikään virallinen tutkimus ei ole tukenut tätä väitettä.
HALPA VOIDE
Mitä lupaa tehdä?
Syväkosteuttaa ihoa ja tekee sen pehmeäksi ja joustavaksi.
Ainesosat:
AQUA = vesi, toimii liuottimena
(1) PRUNUS ARMENIACA KERNEL OIL = aprikoosinsiemenöljy, pehmentävä aine
(1) ALOE BARBADENSIS GEL = aloen lehdistä puristettava mehu, pehmentävä aine
GLYCERIN = glyseroli, kosteuttava aine
(1) CAPRYLIC/CAPRIC TRIGLYCERIDE = triglyseridi (rasva), pehmentävä aine
(3) OCTYLDODECANOL = pehmentävä aine, liuotin
(5) GLYCERYL STEARATE = pehmentävä aine, pinta-aktiivinen aine ja emulgaattori
AMMONIUM ACRYLOYLDIMETHYLTAURATE / VP COPOLYMER = kalvonmuodostaja
(2) CYCLOPENTASILOXANE = pehmentävä aine
(2) DIMETHICONOL = pehmentävä ja kosteutta sitova aine
Incin loppupää on huomattavasti kallista voidetta lyhyempi ja pitää sisällään vain voiteen säilyvyyteen, tuoksuun ja koostumukseen vaikuttavia aineita. Incin pituus ei kuitenkaan kerro mitään tuotteen laadukkuudesta. Kilometrien pituiset incit johtuvat usein siitä, että kosmetiikkafirmat valmistavat tuotteen raaka-ainetoimittajilta tilatuista valmiista ainecocktaileista, jotka vain yhdistetään. Allergioiden ja herkistymisen kannalta monia kymmeniä ainesosia sisältävät incit ovat huonompi juttu kuin lyhyet.
Mitä näistä inceistä voimme nyt sitten tulkita?
Näemme, että kalliimmassa voiteessa on tehokkaasti pehmentäviä ainesosia vasta viidennellä ja kuudennella sijalla, kun taas halvemmassa on jo incin kärkipäässä kolme tehokasta pehmentäjää. Kosteuttavana aineena on kummassakin tuotteessa glyseroli neljännellä sijalla. Kalliimmassa voiteessa on lisäksi hyvin kevyesti kosteuttavaa butyleeniglykolia seitsemännellä sijalla. Asiaan perehtymätönkin voi tämän tiedon perusteella päätellä, että halvempi voide on näistä kahdesta tehokkaampi pehmentäjä ja sopii erityisen kuivalle iholle.
Entäpä väitteet "kurvien muokkauksesta"?
Mitkä aineet kalliissa voiteessa kiinteyttävät ihoa? Kahdeksannella sijalla näemme kalvonmuodostajan (acrylate), joka itse asiassa on ainoa aine joka tässä voiteessa "kiinteyttää", jos jo aiemmin mainittu kofeiini jätetään omaan arvoonsa. Miten homma sitten toimii? Akrylaatti kuuluu muovisiin kalvonmuodostajiin. Kun muoviset kalvonmuodostajat polymeroituvat, ne kutistuvat ja muodostavat iholle "kiristävän" kalvon ja saavat näin aikaan ihon hetkellisen kiinteytymisen.
Myös halvassa voiteessa on kalvonmuodostaja-aine (copolymer) kahdeksannella sijalla. Voimme päätellä, että myös tässä voiteessa on samalla lailla kiinteyttävä vaikutus kuin kalliissa
Lopputulos: kummatkin voiteet kosteuttavat ja kiinteyttävät samalla lailla, ja lisäksi halpa voide on selkeästi tehokkaammin pehmentävä. Ja joku maksaa tuosta toisesta voiteesta omaisuuden!! Tällaista on kosmetiikan karu totuus. Purkkien ulkonäkö vaihtelee ja sisältö on enemmän tai vähemmän sama. Toki löytyy myös todella heikosti pehmentäviä ja kosteuttavia halpoja voiteita, mutta niin myös kalliiltakin puolelta. Hinta ei todellakaan kerro mitään tuotteen tehosta. Vasta inci paljastaa mistä oikeasti maksat.
Ja mitkä olivat nämä tarkastelun kohteena olevat voiteet? Da-da-daa..
Diorin Capture Totale Haute Nutrition Firming Body Concentrate, 150ml, 176,60€
A-Brandin Aloe Vera Body Cream, 230ml, 9,90€
Mitäs sanotte? Maksaisitteko kropparasvasta parisataa euroa? Tuliko jollekulle yllätyksenä tämä etsivätyön tulos?
Oletteko yleensä taipuvaisia uskomaan ylellisen pakkauksen ja markkinointilauseiden luomiin mielikuviin ja lupauksiin?
* * *
Postaus vuodelta 2011: Jutellaanpa taas vähän ripsareista
Saatesanat: Tässä on aihe, josta voisin kirjoittaa uudestaan koska tahansa koska se huvittaa minua vuodesta toiseen. Ripsivärien valtavat markkinat ja fakta, että 90% ripsareista näyttää mun ripsissä ihan samoilta, oli tuotteen lupaus mikä tahansa.
Pidentävät, paksuntavat, supermegapidentävät, kaareuttavat, viuhkamaista efektiä lupaavat, exxxxtramustat, kuitumaskarat... 90-luvun ripsari, 2000-luvun ripsari, 2010-luvun ripsari, 2020-luvun ripsari.... Tulos ripsissä on samannäköinen. Edes kuluneet vuosikymmenet ainesosa- ja teknologiamuutoksineen eivät ole muuttaneet tulosta (poislukien luonnonkosmetiikka, siinä kategoriassa ripsivärit todella ovat kehittyneet paremmiksi ja tuuheuttavammiksi.) En edelleenkään ole kokenut, mitä on pidentävä maskara. Joka ikinen maskara tekee ripsistäni saman mittaiset. 🤷♀️
Mun on vaikea uskoa, että tilanne olisi kovin erilainen sadoilla tuhansilla muilla maskaran käyttäjillä - tuskin ihmiset saavat eri maskaroilla merkittävästi eri näköiset ripset. Vai saatko sinä? 🙂
Mun silmissä ripsarit tekevät kahdenlaista jälkeä: ohutta ja huonoa tai sitten tuuheuttavaa ja hyvää. On siis jäljeltään hyviä maskaroita (90%) ja huonoja (10%). Huonoa jälkeä tekeviä on yllättävän vähän. Se mikä eroaa, on harjan käyttökokemus: eri kokoiset ja muotoiset harjat tuntuvat erilaisilta käyttää. Puhtaasti käytettävyydeltään maskarakokemukset siis vaihtelevat suurestikin. Siltikin, visuaalinen tulos ripsissä on samanlainen, oli harja sitten miellyttävä tai mulle väärän mallinen.
*
9.1.2011
Nyt tekee taas mieli jutella ripsiväreistä. Tämä postaus on nyt vähän niinkuin jatkoa ja sisarpostaus tälle postaukselle.
Eikö maskaroita ole maailmassa jo ihan tarpeeksi? Miksi niitä tulee k o k o a j a n lisää?
Päivitin tässä menneellä viikolla L'orealin hyllyä, jonne ilmestyi jälleen uusi (tai uusivanha) ripsiväri. Aloin laskemaan hyllyn maskara-antia. Yksi, kaksi, kolme, neljä.... L'orealilta löytyy tällä hetkellä ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen erilaista maskaraa, ja niistä monelle vielä vedenkestävät versiot. Riittääkö näille kaikille todella oma asiakaskuntansa? Ovatko kaikki kymmenen oikeasti erilaisia ja valikoiman kannalta perusteltuja?
Lisäksi minua huvittaa uusi "mustaakin mustempi" trendi. Oletteko huomanneet? Nyt kaikkiin maskaroihin alkaa ilmestyä "exxxxtra-black" -versioita - niinkuin se perusmusta ei riittäisi. Huomaako joku oikeasti eron "tavallisen" mustan ja sen extrapigmentoidun mustan välillä? Minä en ainakaan. Ja jos joku huomaa, ja kaikki kuitenkin haluavat mustan maskaransa niin mustana kuin mahdollista, niin miksei niitä "tavallisia" mustia skipata ja valmisteta suoraan se tosimusta? Voi huokaus.
Kai minä olen vähän outo kosmetiikafriikki, kun olen sitä mieltä, että jokainen merkki pärjäisi ihan hyvin parilla-kolmella eri maskaralaadulla. Pidentävä, tuuhentava ja perusmaskara. Mitä järkeä jollain merkillä on valmistaa valikoimiinsa vaikkapa viisi erilaista tuuheuttavaa maskaraa? Kyllä yksi varmaan riittäisi, tai korkeintaan kaksi, kuituharjaisten ja muoviharjaisten ystäville. Kuinka paksut ja pitkät meidän ripsistämme voi kosmetiikkabrändien - ja mainosten - mukaan ylipäänsä tulla? Eikö raja ala jo tulla vastaan? Jos 60-luvulla maskaran luvattiin tehdä ripsistä kaksi kertaa tuuheammat, ja nyt 2000-luvalla runsautta luvataan jo miljoonakertaisesti, niin mihin enää voidaan tästä jatkaa? ^_^
***
Tässä kuvasatoa eri maskaroiden efekteistä - tai efektittömyydestä - ripsissäni. Minun ripsissänihän kaikki maskarat näyttävät melkeinpä samalle. Kuvatekstinä kyseisen maskaran mainostekstiä. Ripsarin nimen näet viemällä kursorin kuvan päälle.
"Tuuheat ripset ilman paakkuja"
"Lähes epäluonnollisen tuuheat ja pitkät ripset"
"Jopa 60% lisää pituutta"
"Hengästyttävää volyymiä"
"Ultrapidentävä ja erotteleva"
"Minulta kysyttiin, onko minulla tekoripset"
"Volyymia ja paksuutta"
Ainiin, jos jotakuta nyt kiinnosti se Lorkun uusivanha maskara, niin se on vanha kunnon Voluminous. Tämä maskara on kuulunut Lorkun valikoimaan jo varmaan vuosikymmenen, mutta on ollut poissa Suomen markkinoilta jonkun aikaa. Itse muistaisin käyttäneeni tätä jo 90-luvulla. Nyt Voluminous palaa - minäs muuna kuin extramustana Carbon Black -versiona. Ja hylsyyn on painettu lisävolyymin vakuudeksi "x5". Muista maista saatat löytää myös "x4" -version. On se kyllä hankalaa - ottaisinko tällä kertaa viisi, vai ainoastaan neljä kertaa paksummat ripset? ^_^
Eikö näytäkin ihanan retrolta tuo pakkaus?
* * *
Postaus vuodelta 2012: Sohvasurffailun aallokossa
Saatesanat: Tämä postaus on kertomus mun kauheimmasta kokemuksesta matkalla. Tein syksyllä 2012 kolmen kuukauden mittaisen reppureissun todella matalalla budjetilla, ja hyödynsin Couchsurfing-systeemiä voidakseni majoittua ilmaiseksi. Vaikka Couchsurfing-toiminnassa on paljon hyvää ja olen itsekin toiminut Couchsurfing-emäntänä, en enää ikinä käyttäisi sitä yksinäni.
Vuoden 2012 reissuni tyyli kertoo, miten paljon olen muuttunut joissain asioissa 11 vuodessa. Minusta on tullut varovaisempi ja vähemmän hyväuskoinen. Ja kieltämättä - myös introvertimpi. Enää en jaksaisi tällaista sosiaalista majoitustyyliä; reissuillani haluan palautua ja rahoittua majapaikassa, en seurustella isäntien tai emäntien kanssa. Lisäksi, kuten tämä kertomus Sardiniasta vahvistaa: Couchsurfingissa on suuria riskejä etenkin yksin matkustavalle. Tänä päivänä minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, että uskalsin majoittua yksin tuntemattomien miesten luona.
*
14.11.2012
Minulla oli jo meikkitutorial valmiina tälle päivälle, mutta olen nyt niin kuohuksissa, että täytyy päästä jakamaan tämä jonkun kanssa.
Eilisen postauksen kommenteissa osa kyselikin Couchsurfing-kokemuksiani. Täältä tulee nyt sellainen! (Huh, tärisen niin että en meinaa pystyä kirjoittamaan…) Kuvituksena Algheron vanhaa kaupunkia.
Couchsurfing.org on sivusto, jolla kuka tahansa voi tarjota kotiaan (=”sohvaansa”) majoituspaikaksi reissaajille. Sivulla on miljoonia jäseniä ja käytännössä voit siis löytää ilmaisen majapaikan mistä tahansa päin maailmaa. Sohvan tarjoajia ei kuitenkaan ole tarkoitus käyttää vain ilmaisena hotellina, vaan idea perustuu kulttuurinvaihtoon ja mahdollisuuteen tutustua paikallisiin.
Jottei juttu paisu liian pitkäksi, en lähde tässä kertomaan CS:n yksityiskohdista sen tarkemmin, mutta majapaikan tarjoajia eli ”hosteja” etsiessä kannattaa lukea edellisten surfaajien houstille jättämät referenssit, ja tehdä päätös majoittumisesta sen perusteella. Toki CS:n sivuilla voi olla sohvaansa tarjoamassa epärehellisiäkin ihmisiä.
Minulla on oman reissuni ajalta nyt kuusi Couchsurfing-kokemusta, joista neljä on ollut pelkästään positiivisia. Ensimmäinen houstini Santorinilla oli loppujen lopuksi vähän liian eksentrinen ja vapaamielinen minun arvomaailmaani, enkä tuntenut oloani kovin mukavaksi sen jälkeen kun hän alkoi muka vitsinä lähennellä minua. Ja jatkoi lähentelyjä seuraavina päivinä siitä huolimatta, että pyysin häntä tiukasti lopettamaan. Olin lopulta huojentunut, kun pääsin jatkamaan matkaa hänen kämpiltään.
Oman suhteellisen lyhyen CS-historiani aikana olen tehnyt sen havainnon, että ainakin niissä maissa, missä tällä matkalla olen reissannut, 90% sohvan tarjoajista on miespuolisia. En ole onnistunut löytämään yhtäkään naishoustia mistään vierailemastani kaupungista.
Olen henkilö, joka uskoo aina hyvää kaikista (mikä on välillä johtanut ikäviinkin seurauksiin elämässäni), ja siksi en haluaisi ajatella luvun johtuvan siitä, että miehet kokevat CS:n olevan kätevä deittipalvelu ja tie helppoihin one-night-standeihin. Mutta ikävä kyllä sellaisiakin totta kai mahtuu joukkoon.
Sardiniasta löysin kaksi mukavan oloista houstia, kummatkin miehiä. Toisella oli positiivisia palautteita muilta surfaajilta, toisella ei yhtäkään referenssiä. Maalaisjärjellä päädyin tietenkin valitsemaan hyvät palautteet saaneen henkilön.
Kutsutaan häntä vaikka Sergioksi, ja tätä toista sohvan tarjoajaa Luigiksi. Vaihdoimme Sergion kanssa viestejä Couchsurfingissa ja hän vaikutti kaiken kaikkiaan mahtavalta tyypiltä. Hän sanoi voivansa houstata minua kaikki kuusi päivää Sardiniassa ja tarjoutui hakemaan minut Algheron lentokentältäkin. Minusta hän tuntui heti kohdatessamme mukavalta ja luotettavalta kaverilta.
Seuraavana aamuna Sergio ilmoitti yhtäkkiä, että voisikin tarjota majoitusta vain yhdeksi yöksi. Syy oli se, että hänen vanhempansa olivat palaamassa ennakoitua aikaisemmin kotiin reissusta. (Italiassahan tunnetusti asutaan kotona vanhempien luona siihen saakka, kun mennään naimisiin.) Hän kertoi, että perheellä on myös kesäasunto läheisessä kylässä, mutta siellä oli liian kylmä majoittua tähän aikaan vuodesta. Emme siis voisi yöpyä sielläkään.
Olin vähän hämmentynyt tilanteen äkillisestä käänteestä, mutta sanoin vain että OK, totta kai ymmärrän.
Mietin pitkään kehtaisinko laittaa näin lyhyellä varoitusajalla viestiä toiselle houstilleni Luigille, jonka kutsun olin siis jo aiemmin hylännyt. Päädyin sitten ottamaan häneen yhteyttä, ja ilokseni hän pystyi ottamaan minut vastaan samana iltana töidensä jälkeen.
Sergio oli kovin pahoillaan, ettei voinutkaan isännöidä minua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja ehdotti, että tekisimme kuitenkin yhdessä päiväretken Kylään (jossa perheen kesäasunto sijaitsee) joko tiistaina tai keskiviikkona. Sanoin, että mikäpäs siinä.
Tapasin Luigin illalla Algherossa, ja hän osoittautui todella sympaattiseksi ja mielenkiintoiseksi henkilöksi. Luigi on ammatiltaan arkkitehti, ja tietää kaiken Algheron vanhan kaupungin historiallisten rakennusten arkkitehtuurista. Tein hänen kanssaan yhden matkani kiinnostavimmista iltakävelyistä, voi kun aina voisi saada Luigin kaltaisen oppaan mukaansa..!
. .
Eilen aamulla laitoin Sergiolle viestiä, että voisimme vaikka tänään lähteä Kylään, jos tämä sopisi hänen aikatauluunsa. Luigi oli töissä koko päivän. Sergio vastasi iloisesti, että tavataan puolentoista tunnin kuluttua.
Kun kohtasimme, hän ihmetteli, missä tavarani olivat. ”Mitkä tavarat?” Nyt Sergio olikin yhtäkkiä yöpymässä kanssani kesäasunnolla. Kun sanoin, että olin jo tehnyt illaksi suunnitelmia Luigin kanssa, ja että puhehan oli vain päiväretkestä, Sergio alkoi selvästi osoittaa hermostumisen merkkejä. Aiemmin hän oli kertonut Kylän olevan ihan lähellä Algheroa, nyt hän sanoikin, ettei sinne ole mitään järkeä ajaa vain päiväksi. Minulle alkoi tulla vähän outo fiilis.
Tajusin kiusaantuneena, että mitä tahansa nyt tekisin, loukkaan jompaakumpaa houstiani. Päädyin sitten hakemaan pienemmän reppuni Luigin luota ja laittamaan hänelle viestiä, että olisinkin nyt yötä Kylässä. Se oli minusta äärimmäisen noloa, toinen kun oli juuri lyhyellä varoajalla tarjonnut minulle majapaikan ja odotti, että viettäisin nyt aikaa hänen kanssaan.
Jotta en vielä entuudestaan paisuttaisi kertomusta, kirjoitan vain, että erinäisten jo farssin muotoja saavien sattumusten seurauksena pääsimme lopulta Sergion kanssa lähtemään Kylään niin myöhään, että olimme perillä vasta illan hämärtyessä. Sergion paljon mainostama Kylän upea auringonlaskukin jäi kokematta, aurinko kun laski ajomatkan aikana.
Päivä päättyi niin absurdiin ja lopulta pelottavaankin tilanteeseen, että en voi vieläkään ajatella sitä tärisemättä.
Olin ilmoittanut Sergiolle, että en budjettini takia mielelläni laita illalliseen enempää kuin 20 euroa, ja Sergio sanoi, ettei hänkään missään kalliissa paikoissa tykkää syödä. Hän vei minut yhteen Kylän suosituimmista ravintoloista.
Valkkasimme menusta pääruoaksi kalaa, joka oli hinnoiteltu kilohinnan, ei annoksen mukaan. Ilmoitin Sergiolle, minkä verran kalaa itse halusin (n. 12 eurolla). Sergio hoiti tilauksen italiaksi, ja ihmettelin kyllä, miksi he keskustelivat tarjoilijan kanssa niin pitkään, mutta en tietenkään ymmärtänyt mistä on kysymys.
Ruoat tulivat ja söimme. Kalatarjotin näytti ruhtinaalliselta, ja aloin miettiä, ettei tämä kyllä ollut se määrä mitä itse tilasin. Sergio tilasi itselleen vielä lisää viiniä, kahvia ja jälkiruokaakin. Itse söin vain alkuruoan, pääruoan ja lasillisen viiniä.
Kun tuli maksun aika, lasku olikin sitten jotain ihan muuta kaliiperia mistä olimme puhuneet… Illallinen kustansi yhteensä 95 euroa. Kalan osuus siitä oli 60 euroa. Olin lievästi ilmaistuna järkyttynyt. Kysyin Sergiolta, mitä ihmettä hän oli mennyt tilaamaan, ja hän oli yhtä järkyttynyt ja alkoi huutamaan ja mesoamaan ravintolan henkilökunnalle.
Huutoa kesti jonkin aikaa, ja meitä palvellut tarjoilija selitti minulle myötätuntoisena englanniksi, että hän oli koettanut selittää Sergiolle miten kala hinnoitellaan, ja kysynyt, haluammeko 500g per henkilö. Sergio oli kuulemma tilannut sen (oikeasti ymmärtämättä lainkaan mitä tilasi).
Ravintola ei suostunut antamaan alennusta, koska virhe ei luonnollisestikaan ollut heidän. Kaiken kukkuraksi Sergio kaivoi taskustaan vain kaksikymppisen – hänellä ei kuulemma ollut enempää rahaa (!!). Minä jouduin maksamaan illallisesta 75 euroa. Ruoasta, jonka tilauksessa toinen oli mokannut. (Itse asiassa Sergion 20€ ei olisi riittänyt edes hänen nauttimaansa alkupalaan, viiniin, jälkkäriin ja kahviin, eli mies oli ilmeisesti olettanut syövänsä minun piikkiini.)
Sergio ei pahoitellut minulle millään lailla sitä, että maksoi megalaskusta itse vain kaksi kymppiä. Hän vain sätti ravintolan tarjoilijaa koko matkan takaisin asunnolle. Minä kävelin vaitonaisena vieressä ja kiehuin sisäisesti järkytyksestä.
Loppuilta – tai yö – ei sujunut sen mukavammissa merkeissä. Yritän tiivistää. Sergio jatkoi asunnolla viinin juomista, alkoi lähennellä, eikä suostunut lähtemään sohvalta, missä minun oli tarkoitus nukkua. Hän oli selvästi päihdyksissä ja alkoi jankata, enkö muka tuntenut vetoa häntä kohtaan ja miksi sitten muka olin ollut niin ystävällinen häntä kohtaan, ja että hän on niin ihastunut minuun ja haluaa vain viettää kaiken mahdollisen ajan kanssani.
Lopulta suutuin ja sanoin, että nyt saa riittää ja että hän on humalassa ja tämä on täysin epäsopivaa Couchsurfing-isännän käytöstä. Sergio poistui huoneesta vihaisena. En saanut peittoa, en tyynyä, enkä lakanaa. Vietin yön sohvalla viluisena enkä todellakaan nukkunut silmäystäkään. Jokainen pieni rasahdus talossa sai minut säpsähtämään, ja pelkäsin koko ajan Sergion palaavan ja tekevän jotain ikävää humalaisen pettymyksensä kuohuttamana. Siinä vaiheessa mietin, että viini tuskin oli ainoa syy miehen todella oudolle käytökselle. Sergio ei vaikuttanut tasapainoiselta.
Se oli pelottavin yö, jonka olen koskaan viettänyt. Harkitsin monta kertaa lähteväni ulos talosta, mutta minne menisin aamuyön tunteina vieraassa kylässä?
Aamulla mies oli vaitonainen. En sanonut yöllisestä mitään, koska halusin vain päästä pois ilman lisää välikohtauksia. Ajoimme hiljaisuuden vallitessa takaisin Algheroon, ja tilanteen absurdiuden kruunasi hetki, kun olin nousemassa ulos autosta.
”Niin, sun osuus näistä bensoista on 20€”, sanoi Sergio. ”Anteeksi kuinka?” ”Niin, minähän hain sinut lentokentältä, siihen meni bensaa, ja sitten ajoin eilen Algheroon ja vielä Kylään, siihen meni paljon bensaa.”
Meinasin oikeasti tukehtua. Jo on ihmisellä pokkaa…!! Sanoin ääni kiukusta täristen, että maksettuani melkein kahden päiväbudjettini verran eilisestä illallisestamme en todellakaan aio antaa hänelle senttiäkään bensarahaa, ja nousin autosta kamoineni. Ovi paukahti takanani kiinni ja Sergio ajoi pois.
Päästyäni takaisin Luigin asunnolle (hän oli ystävällisesti antanut minulle avaimen) minun piti istua pitkä tovi sohvalla ennen kuin rauhoituin. Miten hirveä kokemus…! Tunnen vieläkin heikotusta.
Couchsurfing on aivan mahtava idea ja se antaa niin paljon lisäarvoa matkustelulle, kun pääsee tutustumaan paikkoihin ns. pintaa syvemmältä paikallisten kanssa. Mutta mikäli haluaa sohvasurffailua harrastaa, pitää varautua tällaistenkin ikävien tilanteiden mahdollisuuteen. Surullista, että Sergion kaltaiset ihmiset pilaavat CS-yhteisön tunnelmaa. :(
Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että on todella vaikea luottaa enää kehenkään, olivat he sitten saaneet Couchsurfingissa miten positiiviset palautteet tahansa. Housti on voinut olla täysin asiallinen muiden aiempien vieraidensa kanssa, mutta jossain vaiheessa voi sitten napsahtaa…. Sergiolla napsahti nyt sitten mun kohdalla.
* * * Jos lukijoiden joukossa on muita CS:läisiä, niin olisi kiva kuulla teidän kokemuksia..? * * *
* * *
Postaus vuodelta 2013: Eikö hiuksessa olekaan suomuja?
Saatesanat: tämä on yksi hullunkurisimpia keskusteluja joissa olen ollut mukana..! 😀 Vuonna 2013 minulle älähdettiin, kun kirjoitin hiusten suomuista: hiuksessa kun ei kuulema olekaan suomuja. Vuonna 2013 hiussuomuista opetettiin yhä myös parturi-kampaaja-linjoilla, mutta silti suomut olivat joidenkin mielestä pötypuhetta. Omistin aiheelle oman postauksen joka kirvoitti sangen elävää ja paikoin viihteellistäkin keskustelua.
Moninaisten puolesta- ja vastaan -repliikkien jälkeen jäi yhä mysteeriksi: miksi oli niin vakava "rikos" puhua suomusolujen sijaan hiussuomuista? Vaikka kuinka yritin, en keksinyt sille edes kaupallista hyötyä, vaikka osa keskustelijoista viittasi hiustuotteiden valmistajiin tämän "myytin" keksijänä.
*
20.12.2013
Olen saanut hiusviikon aikana kaksi hiussuomuihin liittyvää kommenttia, toisen jopa pitkän kaavan mukaisesti sähköpostiini. Kumpikin piti sisällään saman sanoman: "ei ole mitään hiussuomuja. Älä puhu sellaisesta. Hiuksessa ei ole mitään, mikä voi avautua ja sulkeutua."
Hmmm.
Olen hämmentynyt. En ole opiskellut hiusalaa, mutta näin metsässä en ole tiennyt asiassa olevani. Kaikkiallahan puhutaan hiussuomuista. Onko olemassa maailmanlaajuinen konspiraatio hiusten rakenteesta? Syötetäänkö meille täysin avoimesti pajunköyttä? Ketä se hyödyttää? Onko asia niin, että vain jollekin tarkkaan valitulle ammattilaisryhmälle paljastetaan jossain vaiheessa koulutusta, että hiuksissa ei muuten olekaan mitään suomukerrosta? "Mutta älä vain kerro kenellekään!"
Googlataanpa. Hakutulokset tukevat saamaani tietoa - onko tämä kaikki siis sepitettyä?
"Hiuksessa on kolme kerrosta, uloimpana käpymäinen suomukerros, sen sisällä kuitukerros ja sisimpänä ydin. Suomukerros suojaa hiusta vaurioilta, mutta sen voi tuhota esimerkiksi vaalentamalla tai kihartamalla hiuksia kemiallisin keinoin liian vahvoilla aineilla tai toistuvilla käsittelyillä. Jos suomukerros on tuhottu, hiuskuidut ovat suojattomina ja sotkeutuvat sekä katkeilevat helposti. Kuitukerroksessa sijaitsee hiuksen luonnollinen väripigmentti."
"Kun hiukset ovat terveet, yksittäistä hiuksen päällä oleva hieno rasvakerros on kuin kuusenkävyn suomukerros. Suomut ovat kiinni ja pinta tasainen ja sileä. Hiukset heijastavat valoa ja näyttävät kiiltäviltä ja hyvinvoivilta. Kun hiukset eivät voi hyvin, jos ne ovat vahingoittuneet tai kuivuneet, suomut nousevat ylös. Hiukset muuttuvat hilseisiksi ja huokoisiksi, valo uppoaa "kävyn" sisään ja hiukset näyttävät kiillottomilta ja elottomilta."
"Pintakerros muodostaa hiuksen uloimman kerroksen. Se muodostuu yhdestä kerroksesta suomumaisia, limittäisiä keratinosyyttejä. Tämän uloimman kerroksen kunto kertoo hiuksen terveystilanteen."
Jne. Jne. Lähteitä löytyy loputtomiin.
Voisiko joku asiaan vihkiytynyt ammattilainen kertoa, miksi ei saa puhua hiussuomuista? Mikä olisi parempi ilmaisu? Ja miksi 90% tietolähteistä kuitenkin puhuu suomuista? Lähetin suomuja kommentoineelle lukijalleni vastauksen sähköpostilla ja pyysin lisätietoa, mutta en enää saanut vastausta. Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että haluan siihen selvyyden.
Hiussuomut eivät siis aukea tai sulkeudu. The Natural Haven -sivustolla ollaan samoilla linjoilla. "The cuticle really does not open, what it does do is raise itself from the surface. In place of open and closed, I use the terms raised and smooth."
Okei - on siis parempi puhua "pinnasta irti kohonneesta" tai "sileästä" suomusta. :) Mutta eikö tuon auenneen ja sulkeutuneen voi tulkita tarkoittavan puhekielessä ihan samaa? Tähän virheeseen lankeaa onneksi joku muukin kuin minä, myös Schwarzkopfin sivuilla hiussuomut aukeavat; "Jos suunnittelet hiusten vaalennusta, on hyvä tietää miten vaalennusaineet toimivat. Ensin hiussuomut avataan jotta ne vastaanottaisivat vaalennusaineen paremmin ja jotta vetyperoksidi pääsisi hiuksen sisään."
Kuvat P&G Beauty & Grooming, The Natural Haven, AfroKinki ja Bioxet.
Edit. Kommenteissa käydyssä keskustelussa vahvistuu myös, että hiuksen pinnassa on suomusoluja. Ja päällimmäisessä suomusolukerroksessa näiden solujen etureunat voivat näkyä repaleisina ja irtikohonneina happivaurioiden seurauksena.
Olen yhä enemmän ymmälläni siitä, miksi suomusolujen reunoja ei saisi kutsua suomuiksi, tai miksi olisi vakavaa termistön väärinkäyttöä kutsua vaurioituneiden solureunojen aukirepsottamista niiden "avautumiseksi" ja niiden silottamista "sulkemiseksi"? Tämä on kieltämättä yksi hullunkurisimpia keskusteluja joissa olen ollut mukana..!
* * *
Postaus vuodelta 2012: Helpot ja maukkaat tonnikalapullat
Saatesanat: tässä on blogini suosituin ruokaresepti ja yksi blogini kaikkein aikojen suosituimpia postauksia ylipäänsä, niin hassulta kuin se saattaa kuulostaa. Arkiset, helpot ja ah-niin-maukkaat tonnikapyörykät. (Tai pihvit, itse tykkään nykyään tehdä nämä lättänään muotoon.)
*
18.4.2012
Suuresti kiinnostusta herättäneiden tonnikalapullien resepti kuvien kera, olkaa hyvä! :)
Alkuperäinen ohje on Alkon Etiketti-lehdestä.
Tämä opiskelijan kukkarollekin sopiva purtava ei paljon kustanna, mutta maistuu huomattavasti ruokaisammalta kuin pelkkä tonnaripurkki nuudeleilla! :) Puhumattakaan siitä että näyttää kivemmalta! ^_^
Näistä ruoka-aineista syntyvät omat herkkupullani.
...mutta pullat valmistuvat yksinkertaisimmillaan näistä! Jokaisen kotona on yleensä pari purkkia tonnikalaa, juustoa, kananmunaa ja leivänmuruja. (Lisäys vastuullisesta tonnikalan valinnasta: suosi Skipjack-eli boniittitonnikalaa, lajin kanta ei ole uhanalainen.)
Korppujauhojen sijaan voi käyttää myös leivänmuruja. VHH:laiset korvaavat korppujauhon Pofiber-perunakuidulla (löytyy kauppojen gluteenittomien jauhojen osastolta). Tuoreyrtit ja siemenet tuovat pulliin pikantin lisämaun.
Tykkään laittaa pulliin pari hyppysellistä sitruunamelissaa, se tuo kalapulliin raikkaan maun. Paahdetut ja hienonnetut pinjansiemenet ovat myös herkullinen lisä! Näissä pullissa käytin pinjan kaltaisia sembramännyn siemeniä joissa on kevyesti pihkainen aromi.
Valuta tonnikaloista öljy pois. Sekoita joukkoon kevyesti vatkatut munat, korppujauho/Pofiber, juustoraaste ja mausteet. (+ Yrtit & siemenet jos käytät niitä.)
Muotoile seoksesta pullia.
Paista kalapullia pannulla öljyssä keskilämmöllä. Kääntele pullia parin minuutin välein, valmistuvat n. 10 minuutissa. Pannusta nouseva tuoksu houkuttelee kyllä talouden muutkin asukit keittiöön, sen voin luvata! :) Etenkin jos käytät yrttejä.
Voilá, ja herkkusi on valmis!
Itse nautin tonnaripyörykkäni yleensä kermaviili- tai jogurttikastikkeen kera uunikasvisten kyljessä. Ovat niin täyttäviä että muutama pulla pitää kylläisenä pitkään!
Bon appetit!
* * *
Tämän päivän luukku on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.
Se pitää sisällään työkaverini Saran upean kynsitarinan vuodelta 2014, sekä huikean TRIND-arvonnan jossa voit voittaa hervottoman paketillisen Trindin laadukkaita kynsienhoitotuotteita! 😍 Maistiainen paketin sisällöstä alla olevassa kuvassa. 🙂
*
Postaus vuodelta 2009: Luonnonkosmetiikka - mitä se on?
Saatesanat: Tässä on ihka ensimmäinen postaukseni luonnonkosmetiikasta. Juttu on julkaistu syyskuussa 2009, ja saman vuoden kesällä olin ostanut ensimmäiset luonnonkosmetiikan tuotteeni.
En tule koskaan unohtamaan ensimmäisiä luonnonkosmetiikan kasvovoiteitani, koska ne olivat mulle täysin väärät: Weledan Iiris-päivävoide (se tuhdimpi) sekä yövoide. Ostin ne ilman myyjän apua laivan tax free’sta enkä valintaa tehdessäni ilmeisesti yhtään ymmärtänyt, että voiteet olivat mun ihotyypille ihan liian raskaat. Voiteet eivät imeytyneet juuri lainkaan ja tuntuivat aika kammottavilta.
Siitä on lähtenyt mun luonnonkosmetiikan matka.
Tahmeasta alusta huolimatta jaksoin yrittää – ja löytäessäni modernimpia ja helpommin imeytyviä koostumuksia jäin sille tielleni.
*
23.9.2009
Luonnonkosmetiikka on tänä päivänä kasvava trendi, ja sarjat kuten Dr Hauschka, Rosen Serien ja Melvita ovat levinneet luontaistuotekaupoista tavaratalojen hyllyille. Viking Linen Tax Free'henkin on ilmestynyt Weledalle oma kokonainen hylly! Mutta kuinka moni tietää mitä luonnonkosmetiikalla oikeasti tarkoitetaan?
Itselleni asia selvisi kunnolla oikeastaan vasta kun luin Rita Stiensin kirjan Totuus Kosmetiikasta. Kirjan mainostetaan vertailevan tavallisen kosmetiikan ja luonnonkosmetiikan eroja, haittoja ja hyötyjä, mutta oikeastaan se on silkkaa luonnonkosmetiikan markkinointia. Täytyy myöntää että se sai minutkin kiinnostumaan, mutta myöhemmin sain hieman kriittisyyttäni takaisin luettuani muuta alan kirjallisuutta.
Ovatko merkit kuten Yves Rocher tai The Body Shop luonnonkosmetiikkaa? Eivät ole. Yves Rocher mainostaa olevansa "Kasvipohjaisen kosmetiikan nro. 1 maailmassa", mikä luo kuluttajalle mielikuvan luonnollisesta kosmetiikasta. Mainoslause ei ole valheellinen, sillä tokihan Rocher käyttää tuotteissaan kasvipohjaisia ainesosia - mutta vain pieninä pitoisuuksina. Yves Rocherin ja The Body Shopin kosmetiikka sisältää synteettisiä ainesosia siinä missä vaikkapa Garnier, Lancôme tai Clinique.
Miten luonnonkosmetiikka määritellään?
Mistä tunnistat luonnonkosmetiikkatuotteen?
Muutama sana luonnonkosmetiikan puolesta ja vastaan.
Miksi valita luonnonkosmetiikka?
Miksi valita synteettinen kosmetiikka?
Mitä tulee herkistymiseen, iho voi herkistyä yhtä lailla niin synteettisille kuin luonnon ainesosille. Kumpikaan ryhmä ei siis tässä suhteessa ole toistaan pahempi.
Mutta faktat sikseen ja siirrytään mun henkilökohtaisiin juttuihin! :) Luettuani Stiensin kirjan päätin siis vaihtaa kokeilumielessä kaikki ihonhoidon tuotteeni luonnonkosmetiikkaan, ja sillä tiellä nyt ollaan. Tuotteiden vaihto sujuu hitaahkosti, sillä siirryn luonnonkosmetiikkaan sitä mukaa kun edelliset purnukkani loppuvat, ja valitettavasti en saa voidepurkkejani tyhjiin ihan niin nopsaan kuin muuan Golden Girl. ;)
Tällä hetkellä käytössä on kolme luonnonkosmetiikan tuotetta; Urtekramin vartaloemulsio sekä Weledan päivä- ja yövoide. Minulla on myös Weledan naamio koska se tuli mukana pakkauksessa, mutta en ole vielä testannut sitä (koska jaksan tehdä naamioita niin aniharvoin... mikähän siinäkin on?)
Tuotteiden incit ovat herkullisia. Urtekramin voiteessa on aloe veraa, aprikoosinkiviöljyä, sheapähkinävoita, jojobaöljyä ja eteeristä appelsiini- ja sitruunaruohoöljyä. Weledan voiteissa on manteliöljyä, sheavoita, kaakavoita, iirisjuurta, kamomillankukkaa ja kehäkukkaa. Ehkäpä juuri tämä psykologinen vaikutus sai minut eniten kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta - kyllähän sitä nyt mieluummin hoitaa ihoaan kaakaovoilla ja manteliöljyllä kuin propyleeniglykolilla, parafiiniöljyllä ja cyclopentasiloksaanilla, vai kuinka?
Olen jo pitkään käyttänyt menestyksekkäästi puhtaita öljyjä hiusten hoidossa, ja ajattelin että ehkäpä öljyt tekevät hyvää myös iholleni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole vielä aivan vakuuttunut.
Käyttämäni Weledan Iiris-sarjan yö- ja päivävoide ovat todellakin erittäin rasvaisia. Ne on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle, ja minulla on aika lailla normaali iho. Olen käyttänyt niitä kesäkuusta saakka, ja aluksi ne eivät kumpikaan imeytyneet millään. Yövoiteen sai pyyhkiä aamulla kleenexillä ihon pinnasta ja päivävoiteen päälle oli turha kuvitella pystyvänsä levittämään meikkipohjaa - edes tunnin "imeytymisen" jälkeen. Ihoni myös reagoi uusiin tuotteisiin näppylöillä.
Pikkuhiljaa näppylät katosivat, ja yövoidekin alkoi imeytyä paremmin kesän vaihtuessa syksyyn ja ihon muuttuessa kuivemmaksi. Päivävoidetta en edelleenkään pysty käyttämään meikin alla, vaan laitan sitä välillä yövoiteen sijasta tai niinä (harvoina) päivinä kun tiedän, että en meikkaa. En voi väittää ihoni kunnon mitenkään parantuneen tai muuttuneen voiteiden ansioista, muuten kuin että näppyjä on edelleen tavallista useammin.
Urtekramin vartalovoide levittyy nihkeästi, mutta kun se huolellisen hieromisen jälkeen vihdoin imeytyy, on tunne todella kosteuttava. Tuntuu kuin iholle sumutettaisiin hienojakoista, kosteaa sumua. Kuvittele, että astut johonkin trooppiseen kasvihuoneeseen, siltä tämä voide tuntuu iholla! Ja iho pysyy joustavana ja kosteutettuna koko päivän. Urtekramista olen siis tykännyt, mutta pieni pakkauskoko (250ml) ärsyttää, ja tietysti voide olisi parempi jos se imeytyisi nopeammin. Nihkeän levittyvyyden arvelen johtuvan liukastavien silikonien puutteesta.
Urtekram usean hierontaliikkeen jälkeen - menee tovi ennenkuin imeytyy!
Ostan vartaloemulsiot mielellään isoissa pakkauksissa kun niitä kuluu kaikista mömmöistä eniten, mutta luonnonkosmetiikkasarjojen vartalovoiteet on lähes poikkeuksetta pakattu 100-250ml:n pakkauksiin. Syynä on luultavasti korkea hinta, sillä jo 100ml maksaa 20,90€ (Weledan Villiruusu- tai Tyrnivartaloemulsio). Ainoa suurempi pakkauskoko jonka löysin on Melvitan vartalovoide 400ml, ja hintaa tällä putelilla on 26€. Sitä kun vertaa perus-Niveoihin joita saa 5-6 eurolla niin kyllä kirvelee!
Urtekramin voide on vartaloemulsioista edullisimpia, 250ml maksaa 6,80€.
Miksi muuten luonnonkosmetiikka maksaa niin paljon? Eiväthän ne ole mitään ylellisyystuotteita! Vastaus löytyy tietysti pienemmistä volyymeista, mutta myös raaka-aineet maksavat paljon enemmän kuin synteettisen kosmetiikan. Esimerkiksi kilo tyrniöljyä, joka kuuluu kallisarvoisimpiin raaka-aineisiin, maksaa 160€. Synteettisen kemian suosima parafiiniöljy maksaa 1€ / kg!
Tästä tuli nyt pitkä teksti, jaksoikohan kukaan lukea tänne saakka... Jos jaksoi, niin kertokaa mielellään omia kokemuksianne luonnonkosmetiikasta! Olen aiheesta erittäin kiinnostunut, ja omat kokeiluni jatkuvat. Tänä aamuna loppui deodorantti, ja nyt sitten pitäisi ostaa luonnondödö, josta monilla on aika vaihtelevia mielipiteitä...!
Lähteet: Rita Stiens - Totuus Kosmetiikasta (2008)
Aija Luoma ja Raija Kara -Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat (2000)
* * *
Postaus vuodelta 2016: Mitä kirjahylly kertoo ihmisestä
Saatesanat: tämä postaus aikaansaa haikeutta, sillä kirjat olivat pitkään todella suuri osa elämääni, mutta internetin ja sen tarjoaman loputtoman informaatiomeren, kirjat jäivät ja lukutaitoni hapertui. 😥 (Mun kohdalla kyse ei siis edes ole somesta, vaan internetistä kokonaisuutena. Netti nielaisi entiset hitaat ja syväkeskittymistä vaativat harrastukseni kuten kirjeiden kirjoituksen ja lukemisen.)
Maarianhaminan kotini kirjahylly oli hauska aikamatka koko lukutoukan historiani läpi varhaisteini-iän Stephen King- vaiheesta aikuisiän Henning Mankelliin, jota luin ruotsiksi. Otin kaikki kirjani mukaan muuttaessani Ahvenanmaalle, ja näin ollen myös Kingit ja Anne Ricet seurasivat mukana. Myöhempinä vuosina kirjahylly sai täytettä myös tietokirjan omaisista teoksista, ja tästä kehityksestä on nähtävissä intohimoni kaikkea (nippeli)tietoa kohtaan. My Little Ponyn keräilijän teoksia unohtamatta. ☺️
Mutta miksi varastin kirjastosta Intian kansalliseepoksen vuonna 1995..? Sekin selviää tästä postauksesta - ja tuo eepos on hallussani yhä.
*
14.8.2016
Tänään olohuonetta siivotessa sain idean kertoa kirjahyllystäni. Tykkään kertoa blogissa minulle tärkeistä asioista ja on oikeastaan outoa, etten ole jo aiemmin kirjoittanut aiheesta kirjat.
Minulla on menneisyys kunnon lukutoukkana ja ilman internetin kuvaanastumista viettäisin illat varmasti edelleen sohvalla kirjoihin uppoutuneena. Lukuharrastukseni hiipuminen on internet-aikakauden ja somessa roikkumisen surullisimpia sivuoireita, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Kuten olen aiemmin kertonut, Maarianhaminan asuntoni on monelta osin kuin aikamatka 13 vuoden taa jolloin vasta koulusta valmistunut Sanni muutti Ahvenanmaalle. Asunnon sisustus henkii edelleen opiskelijakämppämäisyyttä kaikessa ”leikkaa-, liimaa ja kokoa” –tyylissään. Sohva ex-kämppikseltä, tuolit työkaverilta, julisteet seinillä ostettu alle 2-kymppisenä ja astiastot tilattu osamaksulla Hobby Hallilta. :) Paljon vanhoja, kuluneita esineitä. Kirjahyllyssä pokkareita vuodelta 1994.
Hylly kertoo tarinaansa omistajansa lukumieltymyksistä ja harrastuksista vuosien varrelta. Vain hyvin pieni osa kirjoista on viimeisiltä vuosilta. Tuoreemmat kirjani asustavat pääosin Tampereen kodissa, ja ne koostuvat ennen kaikkea tieto- ja harrastekirjallisuudesta kuten kauneus-, ruoka- ja viinikirjoista.
Maarianhamina-kämpän olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä, kuvassa niistä vanhempi. Se muutti mukanani opiskeluaikaisesta asunnosta kun muuttolasti vei Ahvenanmaalle.
Olin teininä varsinainen kauhuromaaninarkomaani. Luin yläasteikäisenä (vai pitäisikö opetella sanomaan yläkouluikäisenä) melkein pelkästään kauhukirjoja, ykkössuosikkina Stephen King. En kokenut saavani kicksejä muun tyyppisestä kirjallisuudesta, aina piti olla jotain yliluonnollista ja karmivaa. ^_^
Olin kirjastossa vakiokalustoa ja luin systemaattisesti kaikki kauhuosaston tarjokkaat. Kotiin ostin kirjoja vain harvoin.
Lukioiässä laajensin muihinkin kirjoihin, muistan että luin noihin aikoihin mm. Kärpästen Herran ja Ruohometsän kansan. Mitään yleissivistykseen kuuluvia klassikkoteoksia en ole edelleenkään lukenut, shame on me. Edes Seitsemää Veljestä en tainnut saada loppuun kun se piti lukea koulussa. Ehkä jonain kauniina päivänä vielä saan tsempattua ja tartun Sinuhe Egyptiläiseen, Havukka-ahon ajattelijaan tai johonkin pelottavaan Dostojevskiin.
Taru Sormusten Herrasta -kirjan kirjanmerkki ei ole liikkunut varmaan kymmeneen vuoteen... :p Elokuvaversiosta pidin mutta fantasia ei genrenä ole koskaan ollut minun juttuni.
Robert Gravesin The Greek Myths -kirjat olen saanut newjerseyläiseltä ystävältäni Pattielta. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä otettu jostain lahjasta, ruttuunluetut kirjat olivat Pattielle rakkaat ja tärkeät mutta hän halusi lahjoittaa ne minulle kun tunsi kiinnostukseni kreikkalaista mytologiaa kohtaan. Saateviestissä Pattie kirjoitti osaavansa kirjat jo suunnilleen ulkoa joten ne joutivat ilahduttamaan uutta omistajaa. <3
Taidan ottaa toisen noista matkalukemisiksi tulevalle syksyn Kreikka-reissulle, noiden lukemisesta onkin jo aikaa. :)
Mikael Niemen "Polulärmusik fråm Vittula" on ensimmäinen kokonaan lukemani ruotsinkielinen kirja. :) En tykännyt, täytyy myöntää, mutta jostain kumman syystä luin sen elektronisen sanakirjan kanssa hampaat irvessä läpi. Vuosi taisi olla 2003.
Hyllystä löytyy myös tämäntyyppisiä yllätyksiä joiden merkitys on vain söpöstely. Minulla oli lapsena hamstereita ja kaikilla oli sama nimi, kun edellinen kuoli uusi sai aina saman nimen järjestysnumerolla, numero 5 taisi jäädä viimeiseksi kun tulin allergiseksi.
(Hmm, miksi mä kerroin tämän..?)
Hamsterit kuuluvat pöllöjen, siilien ja koirien ohella eläimiin joihin minulla on erityinen suhde. :)
The FilmFour Book Of Film Quotes -kirjan välissä on edelleen sen ostokuitti, olen ostanut kirjan Lontoosta maaliskuussa 2002. Miksi kuitti on edelleen välissä, sitä en tiedä.
Kirjasta löytyvä sitaatti American Beauty -elokuvasta on yksi omiakin lempparielokuvasitaattejani kautta aikojen. (Koko Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan ohella... ^_^ Osasin yhteen aikaan kyseisen filkan dialogin melkein ulkoa. ;D)
Wes Bentleyn esittämä Ricky Fitts kuvailee yhdessä kohtauksessa tuulenpuuskassa leijuvan muovipussin herättämiä tuntemuksia, ja voi että minä tykkäsin tuosta kohtauksesta, rakastin sitä. Ehkä ikäkin vaikutti kokemukseen, 20-vuotias Sanni oli juuri herkistymässä jutuille kuten pienten arkisten ohikiitävien hetkien valtava kauneus.
Muistan kuinka etenkin tuo viimeinen lause jäi vahvasti mieleeni, "Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in". Kuulostaa nyt vanhemman Sannin korvaan hieman klisheiseltä mutta lauseen sanoma ei ole yhtään vähemmän totta. Joinain hetkinä, kun katson junan ikkunasta ohikiitävää hämäläistä peltomaisemaa tai Egeanmeren rauhallista selkää varhain aamulla Santorinilla, tunnen juuri noin. Että sydän meinaa pakahtua siihen kauneuteen.
Anne Ricen romaanit kolahtivat Veren Vangit -elokuvan jälkimainingeissa. Elokuva ei nauttinut kriitikoiden ylistystä mutta hell, mun mielestä se on edelleen ihan sairaan hyvä ^_^
Tom Cruise ja Brad Pitt vampyyrikomistuksina ja vasta 11-vuotias Kirsten Dunst Pittin lapsimorsiamena, jo tuo kombo yksinään tekee elokuvasta unohtumattoman mun kirjoissa. Normaalisti en edes yskäise Cruisen suuntaan ja Pitt'kin on turhan imelänkomea, mutta tuossa elokuvassa he jotenkin vain... toimivat :)
Hyllyn reunimmaisena on ehkä erikoisimman tarinan omaava kirja. Mahabharata, Intian kansalliseepos.
Enpä voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten kirja on päätynyt haltuuni. Siihen nimittäin liittyy pieni rikos.
Tein yläasteen yhdeksännellä luokalla koulussa tutkielman Intian mytologiasta. Lainasin tutkielmaa varten kirjastosta Mahabharatan, joka on kokoelma Intian jumaltaruja. Luettuani kirjan olin aivan sen pauloissa. En käsitä mitä oikein tapahtui, sillä suomennos on aika kökköä eikä tarujen käännös millään lailla mikään kirjallinen huipputeos. Kuitenkin olin täysin lumoutunut tarinoista, enkä yhtäkkiä kyennyt luopumaan kirjasta. Yritin etsiä sitä kirjakaupoista ja divareista, tuloksetta.
Uusin ja uusin kirjaa, vanhasta lainauskortista (kuka muistaa nuo pahviset läpyskät kirjojen takakannessa?) näkee että olen uusinut kirjaa koko syksyn, kunnes... Ilmoitin kirjastolle että olen "kadottanut" kirjan. En enää löytänyt sitä. Ja maksoin kirjasta korvauksen kirjastolle.
Että sain pitää sen.
Kaikenlaista sitä on tullutkin tehtyä teininä. Kuka 15-vuotias ihastuu päätä pahkaa Intian kansalliseepokseen niin, että pöllii sen kirjastosta? *puistelee päätään*
Kirjahyllystä löytyy itsestäänselvästi myös keräilijän My Little Pony -oppaita :)
Ja taidekirjoja. Olin teininä ihan daliintunut, ja kyllä surrealistinen taide edelleen puree.
Julia Vuoren Sika on yksi idoleitani. Jos Sika-jutut eivät nosta huonoista fiiliksistä hyvälle mielelle niin en sitten tiedä mikä.
Paitsi ehkä:
Tiheikön väki. <3
Sika tuli kuvioihin vasta kun olin lukioiässä mutta Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka. Ihanan tunnelmallista kotoilua ja sympaattista puuhastelua erilaisten juhlien, marjastuksen ja sadonkorjuun ympärillä.
Kuva hiiristä paahtamassa omenoita takkatulen ääressä oli lapsena yksi kirjan lempikuviani (ei tämän kirjan, tämä on uusi painos ja ne lapsuuden kirjat on luettu ihan puhki ja kannet irti ^_^). Saatoin tuntea takan lämmön ja omenoiden tuoksun ja tuijotin vain kuvaa ja halusin niin paljon päästä siihen sisään ja paahtamaan omenoita hiirilasten kanssa :)
Huumoriosastoa.
Ren & Stimpy oli yhteen aikaan ihan parhautta ja MTV:n Dariaan samaistuin valtavasti lukioiässä. Joskus tulee vieläkin katsottua Dariaa ja Reniä & Stimpyä vanhoilta VHS-nauhoilta kun käyn äiskän luona lapsuudenkodissa. Ihania nostalgiatrippejä :) Eivät ne oikein paperiformaatissa toimi... Mutta mun fanitusluonteelle oli ominaista hankkia kaikkea oheiskrääsää kun tykästyin johonkin. ;)
Kahvipöytäkirjoja meikeistä hirmuliskoihin. Rap Photography by Ricky Powell tuntuu varsin odottamattomalta opukselta mun kokoelmissa, mutta kirja selittyy Beastie Boysin kautta. Minulla on myös tausta B-Boys-fanittajana ja kun just mainitsin tuosta oheiskrääsästä... No, olen halunnut muinoin hankkia tuon kirjan kun siellä oli mun mielestä makeita kuvia Biistareista. :)
Mä tykkään myös dinosauruksista :) Ne ovat aina olleet älyttömän kiehtovia. Teininä annoin itselleni lempinimen Deinonychus tämän dinosauruksen mukaan, deinonychus tarkoittaa 'hirmukynttä'. Ja mulla oli ne hirmukynnet, suhteessa ihan samanlaiset kuin tuolla hirmuliskolla :) Etenkin peukalo ;)
Edesmenneen meikkitaiteilija Kevyn Aucoinin Making Faces on minulle edelleen yksi inspiroivimpia meikkitaidekirjoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1997 mutta itse ostin sen joskus 2000-luvun puolessa välissä. Kirja on täynnään niin upeita kuvia että menen edelleen ihan kananlihalle niitä katsoessa...
Kirjassa minua viehättävät valtavasti myös siinä esiintyvät 90-luvulta tutut supermallit, ysärimallit olivat minulle suuri ihailun kohde yläaste- ja lukioikäisenä. Nykyään jos katson jotain catwalk-kuvia en tunnista ketään, 90-luvulla olin totaalisen sisällä mallien edustamassa pop-kulttuurissa ja seurasin tiiviisti idolieni uraa. Muodista en piitannut (silloinkaan), vain karismaattisista henkilöistä :)
Olohuoneen toisella puolella seisovassa suhteellisen turhassa ja suurilta osin tyhjässä koriste-esinehyllyssä on vielä pieni kirjaosasto.
Tältä osastolta löytyy mm. keittokirjoja ja julkkisten elämäkertoja.
Amy Tanin kirjoja olen saanut lahjaksi äidiltäni, hän tykkää Tanista.
Henning Mankellin Wallander-kirjat ovat, tai nykyisellään pitäisi kai sanoa olivat, suosikkilukemistani på svenska.
Yritin joskus lukea Mankellia suomeksi mutta ei, ne ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Ihan kiitos Wallanderin haluaisin joskus käydä Ystadissa. :)
Ahvenanmaan vaellusopas on tuoreimpia hankintojani, ostin sen viime kesänä ja monet reitit on jo tullut talsittua.
Suosittelen kaikille jotka suunnittelevat luontohengailupainotteista lomaa Ahvenanmaalle, vaellusreitit on nimittäin merkitty maastoon aika huonosti eikä monia edes löydä ilman että tietää mistä etsiä. Asia, jossa Ahvis voisi kyllä kunnostautua.
Conan O'Brien kuuluu hänkin fanitukseni kohteisiin (olen nuorempana ollut vahvasti fanittavuuteen taipuvainen, kuten huomaa..). Tämä kirja oli mukanani New Yorkin matkalla 2007 ja NBC'n studioilla kun pääsimme Late Night With Conan O'Brien -ohjelman yleisöön. Olin kaavaillut hankkivani kirjaan Conanin nimmarin jollain ilveellä.
Ei onnistunut.
Hugleigur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -huumori ei uppoa minuun sitten yhtään.
Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta, enkä yhtään muista keneltä tai milloin olen sen saanut, mutta se saattaa olla Mr. Karkkipäivältä. Ei, emme jaa tietynlaista huumoria ollenkaan, ja tuijotan miestä usein vain naama muovittuneena, kun hän siteeraa somesta jotain mielestään hurjan hauskoja juttuja.
Kartat! Ah! Olen karttakirjahullu. Voin uppoutua eri maiden karttoihin samalla antaumuksella kuin joku toinen sunnuntai-Hesariin. En tiedä mikä vamma tämä on mutta kartat kiehtovat minua niin että voin "lukea" karttakirjoja kuin parasta jännäriromaania :)
.
Lopuksi todellinen "Miten ihmeessä mulla on tällainen kirja" -poiminta.
Ruotsalaisen tyyliguru Ebba von Sydowin Ebbas Stil -kirja.
Jo kantta katsomalla ei voi välttyä ajatukselta, että joku on ujuttanut kirjan salaa mun hyllyyn tai antanut sen lahjaksi vitsinä, enhän minä itse tällaista hankkisi.
Mutta olenpa vain hankkinut. Enkä käsitä miksi ^_^
Ebban tyyli-, vaate- ja kauneusvinkkien lisäksi kirjassa on mm. omistettu luku sille, kuinka onnistua Tukholman Stureplanin yöelämässä :D
Onkohan minulla ollut vuonna 2006 suunnitelmissa tai toiveissa muuntautua ruotsalaisen julkkissöpöttären kuosiin? Valloittaa Stureplan? Hätkähdin kun luin kirjan sisäkannesta että se on tosiaan julkaistu 2006, en voi edes laittaa kirjan ostoa jonkun teini-iän päähänpiston piikkiin ^_^
Kulmakarvatyyli ainakin on ollut jotain ihan muuta kuin nyt vain 10 vuotta sitten. :)
Huomio: Ebballa on muuten tosi kiinnostava, alaspäin laskeva silmänmuoto.
Selailin kirjaa tänään hyvän tovin ja tajusin, että sehän on kuin sen ajan muotiblogi paperiversiona. Vuonna 2006 oli toki jo blogeja mutta ne olivat ainakin Pohjoismaissa vielä aika lailla lapsen kengissä.
Muistan, että innostuin Ebban kirjan kautta etsimään Niitä Täydellisiä Farkkuja. Kirjoitin ylös Ebban vinkit hyvistä farkkumerkeistä ja lista oli mukanani ainakin Nykissä, monia merkeistä kun ei saanut Suomesta. Tyypillisesti, palasin kotiin ilman farkkuhankintoja :D
Itse aloin muuten lukea blogeja vuonna 2005. Seurasin tuolloin erään ahvenanmaalaisen viihdetoimittajan blogia. Siihen aikaan blogeissa ei ollut juuri lainkaan kuvia, merkinnät olivat hyvin päiväkirjamaisia tai pakinamaisia ja kuva liitettiin mukaan vain jos sillä oli joku olennainen merkitys. Kyseisen toimittajan blogissa olen myös klikannut elämäni ensimmäisen kerran YouTube-linkkiä ^_^
*
Huh, tulipas tästä pitkä juttu. :) Kivaa jos joku jaksoi lukea ^_^
Laitetaan loppuun vielä cheesy kuva äidiltäni saamasta mietelausekirjasta, joka tiivistää jollain tapaa hyvin tämän kirjasillisalaatin:
Kyllä mä sanoisin olevani sekoitus Tiheikön väkeä, surrealismia, ironista teiniä, pastellinsävyisiä muoviponeja, kreikkalaista mytologiaa ja ehkä jopa sitä pölyttynyttä, sukupuuttoon kuollutta dinosaurusta kaikkine vanhanaikaisuuksineni :)
Mitä teidän kirjahyllyt kertovat teistä?
* * *
Postaus vuodelta 2012: Peter Pan -ilmiö
Saatesanat: minulle tuli tämä postaus yhtäkkiä mieleen aiemmin tänä vuonna. Postaus kertoo siitä, kuinka 33-vuotiaana yritän vielä tuskaisesti pitää kiinni nuoruuden minästäni ja näen itseni yhä 2-kymppisenä. Postaus tuli mieleeni juuri tänä vuonna, koska - - tänä vuonna olen viimein alkanut kokea itseni vanhaksi. No, ainakin ikäisekseni. Ihmiseksi, joka on elänyt jo hyvän aikaa, eikä ole enää ihan nuori.
Minun on tehnyt mieli kirjoittaa näistä tuntemuksista. Ehkä teen sen. Mutta tänään joulukalenterisssa: 33-vuotias Sanni, joka tanssii yökerhossa pukeutuneena 23-vuotiaana ostamaansa toppiin. Glorifioiden nuoruuden päiviään.
*
22.7.2012
Eilen illalla yökerhon tanssilattialla taas havahduin siihen. Voimakkaaseen ”Peter Pan” –kokemukseen. Tuntemus oli niin voimallinen, että melkein pysähdyin kesken liikkeen ja juhlivat ihmiset ympärilläni alkoivat näyttäytyä kuin hidastettuina.
Mitä minä 33-vuotias nainen teen täällä 18-20-vuotiaiden persikkaposkien joukossa keikuttamassa lanteitani, käsi drinkkilasia puristaen, pukeutuneena samaan toppiin kuin 10 vuotta sitten? Yrittäen olla kuin yksi heistä.
Skannaan yökerhoa katseellani. Ani harvat kasvot ovat tutut. Ikätoverini ovat kotona hoitamassa lapsia.
Minä en ole kotona hoitamassa lapsia. Minä olen lapsi. Jollain tasolla.
Fiilikset yökerhossa eivät olleet mitään ensi kerran havahtumista, vaan osa tuntemusten sarjaa, joka on kulkenut mukana elämässäni siitä saakka, kun täytin 20. Vuosi vuodelta tuntemukset ovat muuttuneet voimakkaammiksi ja huolestuttavammiksi.
En ilmeisestikään halua kasvaa täysin aikuiseksi. Näytän ikäistäni nuoremmalta, ja ehkäpä senkin takia on ollut helppo elää 2-kymppisen loputonta ”roolia”. En sano, että aikuisuudessa ja vanhenemisen mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa olisi mitään ikävää tai pelottavaa. Jostain syystä näytän kuitenkin ihannoivan nuoruutta, yrittäen hullun lailla takertua koko ajan etääntyvään nuoreen minuun.
Huomaan glorifioivani menneitä vuosia ja vaivun jatkuvasti opiskeluaikaiseen nostalgiaan. Selailen vanhoja valokuva-albumeja ja hymyilen kuville 16-vuotiaasta Sannista ja ystävistä Kööpenhaminassa, abi-Sannista koulun kulttuurimatkalla Roomassa ja 21-vuotiaasta Sannista au pairina Kreikassa.
Katson tarkkaan kasvojani, ilmeitäni, vaatteitani. Näytänkö vielä samalta? Menisinkö vielä tuosta au pair –kesän tytöstä?
Kuvien ajoista on jo yli vuosikymmen, ja silti muistelen niitä kuin viime viikon tapahtumia. Muistot ovat mielessäni niin elävinä, että tuskin tajuan aikojen olevan jo niin kaukana takana….
Sitten säpsähdän, ja tunnen taas kylmän möykyn vatsassani. Olen todellakin yli 30-vuotias, eikä minun kuulu elää enää samoja aikoja ja tuntea samoja tuntemuksia kuin 15- tai 25-vuotiaana. Eikä näyttää samalta. Silti koen selittämätöntä haikeutta loittonevasta nuoruudestani. Olen varmaankin aika säälittävä.
Kun minulta kysytään, miksi teillä ei ole lapsia, vastaan, ”Koen olevani vielä liian nuori saamaan lapsia”. Se on totta. Ajatus siitä, että olisin äiti, on jotenkin ihan hullu. Minullako omia lapsia? Kun olen itsekin vielä ihan penska.
Kai ihmisessä täytyy olla jotain vikaa, jos ei vielä 33-vuotiaana koe olevansa tarpeeksi kypsä perustamaan perhettä. Vai onko…? Muuttuisiko kaikki, jos tulisin äidiksi? Osaisinko mahdollisesti vasta sitten irtautua ikuisesti 21-vuotiaasta itsestäni..?
Palaamme vielä yökerhoon.
Iloisen päihtynyt ruotsalaisnuorukainen puskee itseään minua vasten ja yrittää työntää kieltään korvaani. Koen inhotusta juopuneesta huomiosta, mutta osa minusta on imarreltu. Mies on komea - ja nuori. Hän tarttuu minua kädestä ja sanoo, ”Gumman, minulla on sinulle paljon opetettavaa, olen jo 29-vuotias ja kokenut mies.”
Nostan kulmiani. Vastaan hänelle, etten ole itsekään ihan eilen syntynyt. ”Nooh, et voi olla kuin 22, korkeintaan 25”, nuorukainen sanoo. Peter Pan minussa tuntee riemua.
Tanssin miehen kanssa vielä hetken, jotta saan olla taas 22.
* * *
Postaus vuodelta 2014: Suuri ponipostaus vol. 2 - Omenalaakson väkeä
Saatesanat: Olin ihan unohtanut tämän postauksen, mutta onpa kiva, että se on olemassa – tämä on aika hauska kirjoitus! Jutussa esittelen lapsuuden My Little Ponejani 80-luvulta ja kerron ponileikkien juonikuvioista. Muistan yhä kaikkien ponieni luonteenpiirteet ja roolit leikeissä. Voi ihanat ponit… 💕
*
2.1.2014
Ponipostauksia on toivottu niin pitkään, että tätä vuotta en enää kehtaa aloittaa ilman pastellinvärisiä nelijalkaisia ystäviäni. Klikkasin hiljattain My Little Pony -tagia todetakseni, että en ole kirjoittanut poneista mitään yli kahteen vuoteen...!!! :-0 Tämä vääryys korjataan tässä ja nyt.
Edellinen Suuri Ponipostaus on peräti neljän vuoden takaa. Siinä kerron MLP-harrastuksestani ja esittelen suosikkiponeja kokoelmastani. (Voi kamala minkä laatuisia kuvia... No, jossain on sentään kehitytty vuosien varrella..!)
Pääsette tänään tutustumaan maailmaani 24 vuoden takaa, aikaan, jolloin 10-vuotiaan Sannin huoneessa oli ponien valtakunta: Omenalaakso.
Ystävieni ponit asuivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksoissa. Kyllä, nimet otettiin Veljeni Leijonamielestä. :)
Tähän noin vuodelta 1988 olevaan vihkoon olen kirjannut ponieni nimet, värityksen ja kuvioinnin ja paljon muita tietoja.
Omenalaaksossa asui leikki-iässäni noin 60 ponia. Nämä ponit muodostavat kokoelmani sydämen ja ovat minulle tietysti poneistani rakkaimpia. Muistan edelleen kaikkien nimet, perhesuhteet ja luonteenpiirteet - tosin tuo vihko toi vähän apua muutamiin perhekokoonpanoihin. ;)
Miesponien ollessa Ponimaailmassa harvinaisuus olivat useimmat perheet isättömiä. Lajeillakaan ei ollut väliä, sarvekas poni saattoi esimerkiksi synnyttää meriponin. :)
Kaikkien laakson ponien esittely olisi vähän turhan raskas postaus, joten valitsin perheet. Ja tulihan tällekin pituutta...! :D Tässä siis ponia kahden vuoden tauon edestä!
Tootsie (tuo turkoosi, violettiharjainen) oli Omenalaakson Valtiatar. Hassua, että valitsin hallitsijaksi noin yksinkertaisen näköisen ponin..! Tootsie on kuitenkin ihan lemppariponejani juurikin yksinkertaisuutensa vuoksi, siinä on juuri sitä "old school" -henkeä joita ensimmäisissä G1-poneissa niin rakastan. (Mikä ihmeen G1..? Katso ensimmäinen Suuri Ponipostaus jossa termit selitetään :)).
Tootsien oikea nimi on Hopscotch. Ponien nimeämis-systeemissäni ei ollut mitään logiikkaa. Osalla on alkuperäisistä nimistä väännetyt englanninkieliset nimet, joidenkin nimi on suomennettu versio, osan nimi liittyi pepun kuvioon ja osan nimi on ihan tuulesta temmattu random sana. :) Suosittuja kaveripiiriissäni olivat -ar ja -ainen -päätteiset nimet, kuten Pisarainen, Rusotar ja Varjotar.
Tootsien tyttäret olivat meriponi Tähtisilmä ja yksisarvinen Rusettiina. Rusettiina oli hieman ylimielinen lapsi, olihan hänellä prinsessa-status. Meriponi-siskonsa taas oli lempeä ja rauhallinen.
Oranssi Piparminttu oli iloinen, eloisa ja kekseliäs neiti. Se oli mukana lähes kaikissa leikeissäni. Ehkäpä samaistuin Piparminttuun ja koin sen jonkinlaisena alter-egonani..? :) Joka tapauksessa tykkäsin siitä hirmuisesti. Niinkuin koko Rainbow Pony -sarjasta, johon se kuului.
Piparmintun tytär Heart oli turhamainen ja hieman pikkuvanha lapsi. Se piti itseään Omenalaakson sievimpänä varsana ja sen mielipuuhiin kuului peilin edessä keimailu.
Kimaltava Unikuu oli mielestäni yksi kauneimpia ponejani. Tykkäsin sen värimaailmasta aivan erityisesti. Ja kappas - tämä mieltymyshän on havaittavissa vielä tänäkin päivänä - violetti ja kulta on lempiyhdistelmäni silmämeikissä. ^_^ Unikuu oli ujo ja hiljainen, sillä ei useinkaan ollut merkittävää roolia leikeissäni.
Tytär Kuutamotähti edustaa erityisen siroa Keijuponien lajia. Se oli herkkä ja helposti itseensä ottava varsa. Se oli kuitenkin Keijuponeille ominaisesti hyvin viisas ja sillä oli taianomaisia erityistaitoja mitä muilla pikkuponeilla ei ollut.
Sateenkaarella kävi tuuri - hän oli yksi harvoja Omenalaakson naisia, joiden onnistui saada itselleen mies..! ^_^ Siippa Loiske tosin oli vähän vässykkä ja vaimonsa tossun alla. Lahjakas Sipsu-tytär harrasti balettia ja piti laaksolaisille usein tanssiesityksiä.
Lempeä ja vaatimaton Omena-poni viihtyi keittiössä. Se vastasi talon ruoanlaitosta ja rakasti erityisesti valmistaa hilloja. Sillä oli naapurilaaksossa poikaystävä nimeltä Tii-Pii.
Pikku-Omenainen oli niin nuori (minun ikämääritelmässäni noin 6) ettei se juuri ollut mukana leikkien juonenkäänteissä. Se oli rauhallinen ja kohtelias lapsi, joka lähinnä tarkkaili toisia.
Räiskyväluonteinen Karamelli oli kotoisin Texasista ja hämmästytti Ponimaan miespuolisia pysymällä sinkkuna. Se ei langennut yhdenkään miehen lirkutteluihin.
Karamellin tytär Kihara oli utelias ja vallaton pikkuinen. Se saattoi karata lastenhuoneesta ja aiheuttaa koko laaksoon hätätilan, kun sitä ei löydetty mistään.
Liljan ja Vikin perhe oli leikeissäni eniten mukana. Vikki oli varsinainen casanova - ainakin ennen erään toisen, naimattoman miehen saapumista Omenalaaksoon. Vaimonsa Lilja oli turhamainen kaunotar, joka ei välittänyt miehensä syrjähypyistä.
Tytär Yllättäjä oli hyperaktiivinen tapaus, joka pisti nenänsä - tai siis turpansa - kaikkialle. Se vakoili systemaattisesti vanhempiaan ja tiesi kaiken näiden liiton kiemuroista. Välillä se myös läksytti isäänsä tämän naissuhteista.
Jätskin puoleen käännyttiin, kun tarvittiin neuvoa. Tootsien ohella sitä pidettiin laakson Järkenä. :) Se oli ylväs ja vähän etäinen, ja monet saattoivat vähän pelätäkin sitä.
Jätskin meriponi-tytär Meritähti oli kaikille kiltti ja ystävällinen, ja tunnettiin taidoistaan riitojen sovittelijana.
Selvästikin Elumen-kampaajalla käynyt sirpakka Mansikka kuului Omenalaakson pirteimpiin persoonallisuuksiin. Se oli myös yksi suurimpia suosikkiponejani ja oli mukana lähes kaikissa juonikuvioissa. Mansikka seurusteli ystäväni Milin Aarre-ponin kanssa, mutta kyllä sillä oli sutinoita omenalaaksolais-miestenkin kanssa... ;) Mansikkaa olisi saattanut jopa pitää hieman kevytkenkäisenä... :D
Mansikan kaksostytöt Milli ja Minttu olivat myös paljon mukana leikeissä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä pääsääntöisesti koin vauvaponit vähän tylsempinä leikkien kannalta. Siniharjainen Milli oli kaksosista vilkkaampi ja taisi olla joskus mukana karkuretkillä Kiharan kanssa. Vaaleaharjainen Minttu oli hieman yksinkertainen eikä sillä aina oikein "leikannut". :)
Sympaattinen sydänkuvioinen Hertta on kaikkein ensimmäinen ponini! (Kerroin Hertasta enemmän ensimmäisessä Suuressa Ponipostauksessa, se on Kreikassa valmistettu keräilyharvinaisuus.)
Varsat Nuppu ja Kuutamoinen puolestaan ovat ensimmäiset lapsiponini - tai noh, Kuutamoinen oli oikeasti siskoni lelu, mutta karusti omin kaikki sisartenikin ponit itselleni...! :p Lukutoukka Nuppu tykkäsi briljeerata yleistiedoillaan. Se tunnettiin reiluna ja fiksuna pikkuponina, jolle aikuiset usein uskoivat luottotehtäviä. Kuutamoinen taas oli ujo ja vetäytyvä, eikä uskaltanut koskaan sanoa omaa mielipidettään.
Rainbow Pony -sarjan Varjotar oli mielestäni kaikkein kaunein ja ihanin ponini. Olin onnesta lytyssä kun sain sen..! Minusta sen värit ja kuviointi olivat jotenkin aivan täydellisen harmoniset... Varjotar oli salaperäinen ja omalaatuinen poni, se antoi itsestään ujon ja hiljaisen kuvan mutta osoitti tarpeen tullen temperamenttia. Se oli myös tunnettu älykkyydestään ja taiteellisuudestaan. Kaikki laakson miehet olivat siihen lääpällään.
Tytär Rusotar oli hassutteleva, vähän höpsö pikkuinen, joka ei monen mielestä ollut kovin tullut äitiinsä.
Kirsikka, Lolli ja Vilkku kuuluivat Hertan perheen ohella laakson ensimmäisiin asukkaisiin. Kirsikka rakasti järjestää juhlia ja viihtyi paljon keittiössä Omenan kanssa kokkailemassa herkkuja. Luonnollisestikin kirsikkapiirakka kuului sen bravuureihin..! :)
Aviomies Lolli oli rehti ja rauhallinen tapaus joka ei paljon pitänyt meteliä itsestään. Vikki yritti välillä houkutella sitä hamejahtiin, mutta Lolli pysyi uskollisena vaimolleen - ja sille yhdelle sallitulle liiton ulkopuoliselle tyttöystävälle...! ;)
Vilkku oli Nupun paras ystävä, ja yhdessä Yllättäjän kanssa ne muodostivat Omenalaakson touhukkaimman kaveriporukan. Nämä kolme olivat eniten mukana leikeissä. Yleensä juoniin liittyi aina jotain konflikteja prinsessa Rusettiinan kanssa.
Tuoksuva, kiharakutrinen Jasmiini oli Karamellin sisko, ja saapunut myöskin Texasista. Se oli hitusen hienohelmainen ja monien mielestä vaikeasti lähestyttävä. Muistan, että pidin Jasmiinia vähän kömpelön näköisenä, mutta koska sillä oli niin kaunis väritys ja upeat korkkiruuvikiharat, tein siitä leikeissä kaunottaren joka aiheutti välillä suuria mustasukkaisuusdraamoja.
Jasmiinin kaksostytöt Lila ja Rosa olivat nuorimmat lapset Omenalaaksossa. Muut eivät usein huolineet niitä leikkeihin mukaan, kun ne eivät muka osanneet mitään kun olivat niin pieniä.
Niin.... tämä "sallittu liiton ulkopuolinen tyttöstävä".... :D Koska miespuolisia poneja oli niin vähän, keksimme ystävieni kanssa (varsin sovinistisen) säännön, jonka mukaan miehillä sai olla yksi tyttöystävä vaimon lisäksi. Tämä mahdollisti sen, että naimattomat naiset saivat nekin välillä seurustella. :) Sääntö loi tietysti myös mehukkaat puitteet kolmiodraamoille....
Yksi pariskunta tapaili aina salaa hotellihuoneessa, joka rakennettiin kirjahyllyyn.
Omenalaaksossa asui vain yksi naimaton mies, Soave (tuo pinkki äijä suurimmassa sydämessä :)). Se tietysti heilasteli vähän jokaisen kanssa.
Ponimiehet kävivät myös baarissa. Ponipäiväkirjaani olen 9.7. 1989 kirjoittanut, että kaverini Anun poni Polle "joi yhteensä 11 tuoppia olutta eikä tullut humalaan". :D
Piparminttu seurusteli vakituisesti Lollin kanssa, mutta Vikin magneettinen vetovoima sai senkin välillä kurkkimaan "naapurin tontille"...
Nössö-Loiskekaan ei jättänyt tyttöystävä-sääntöä hyödyntämättä... ;) Kaikkien tavoitteleman Varjottaren seurassa se saattoi kokea olevansa vähän miehekkäämpi kuin hellapoliisi-Sateenkaaren kanssa kotioloissa. :D
Poni-Kauniit-ja-Rohkeat...
. . .
Leikin poneilla aika vanhaksi saakka, varmaan 11-vuotiaaksi. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät sen ikäiset enää leiki nykyään... Taitavat jo käydä jossain diskoissa ja seurustella! :D Ehkäpä minä olen niin lapsellinen vielä 3-kymppisenäkin kun leikki-ikäni jatkui niin myöhään..? :P
Loppukevennyksenä Omenalaakson tiedot -vihkoon kirjattu äitini mielipide poneista:
No comment...
Kuka muistaa vielä omia leikkejään? Kumpaan leiriin kuuluitte - ponit vai Barbit? :)
* * *
Postaus vuodelta 2015: Että ihan PROTEIINIrahka
Saatesanat: Tämä postaus aikaansai valtavan keskusteluaallon ja postausta siteerattiin jopa monissa maakuntalehdissä. Rahkapostus on eniten mediahuomiota saanut kirjoitukseni koko blogin historiassa.
Postauksessa kritisoin yhdeksän vuoden takaista 'proteiinirahka'-buumia, jolloin maustetut - ja paikoin myös maustamattomat - maitorahkat keksittiin brändätä PROTEIINIrahkoiksi, koska proteiinia oli trendikästä korostaa markkinoinnissa? Vaikka maitorahka on aina sisältänyt runsaasti proteiinia. Pohjanoteerauksen veti Arla, jonka Proteiinirahkaksi nimetyssä maustamattomassa rahkassa oli vähemmän proteiinia kuin heidän "tavallisessa" maitorahkassaan... 🤪
Proteiinirahkoja on markkinoilla edelleen, mutta maustamattomat variantit on sentään tajuttu lopettaa.
*
27.2.2015
Talven aikana ei ole voinut välttyä PROTEIINISTA katukuvassa. Nyt meidän pitää kuulkaas syödä proteiinirahkaa. Eri valmistajien maitoprotskutuotteet ovat dominoineet katumainoksia syksystä saakka, tai siltä se on ainakin minusta tuntunut. Ehkä kiinnitän niihin sattuneesta syystä tavallista enemmän huomiota.
Vanha tuttu maitorahka on haluttu uudelleenbrändätä trendituotteeksi. Ei rahkaa vaan proteiinirahkaa. Vähän niinkuin sävytetyt päivävoiteet --> bb-voiteet.
No mikäs näissä PROTEIINIrahkoiksi nimetyissä tuotteissa on erona tavalliseen maitorahkaan? Maitorahkassahan on luonnostaan runsaasti proteiinia. Vähän sama kuin nimeäisi kinkun PROTEIINIkinkuksi.
Onko näissä trendirahkoissa nyt sitten enemmän proteiinia?
Ei. Ei niissä ole. Tavallisessa maitorahkassa on keskimäärin 10% proteiinia, proteiinirahkan nimellä kulkevissa tuotteissa ihan saman verran - tai vähemmän.
Valio korostaa markkinoinnissaan, että heidän ProFeel-rahkoissaan on kuitenkin enemmän protskua kuin muissa maustetuissa rahkoissa. Selvä. Tällä logiikalla siis kaikki maustamattomat rahkat ovat proteiinirahkoja ja pian ne varmaan BB-buumin tyyliin uudelleennimetäänkin tällä trenditermillä.
Pian kaupoista saa myös proteiinikalaa, proteiinijuustoa ja proteiinijauhelihaa. ;)
.
Otin tarkasteluun kolmen merkin tavallisen maitorahkan ja proteiinirahkan.
Valio. Tavallisessa ja proteiini-versiossa on saman verran proteiinia.
Arla. Arlalla digataan PROTEIN-sanaa. PROTEIN lukee purkin kyljessä isolla, ja sen alla vielä "pehmeä proteiinirahka", ja tuotetiedoissa "runsaasti proteiinia sisältävä pehmeänmakuinen proteiinirahka". Tuli selväksi, että tuotteessa on proteiinia.
Mutta miten luonnehtisitte "Arla Keittiö" -nimekkeen alla olevaa rahkaanne, jossa on ihan samat raaka-aineet mutta vielä PROTEIN-rahkaakin enemmän proteiinia?
Rainbow. Sateenkaarifirmakin on älynnyt, että PROTEIINIRAHKA kuulostaa myyvältä. Ei muuta kuin tekstiä purkin kylkeen. Tuotteessa on kuitenkin 2 %-yksikköä vähemmän proteiinia kuin lafkan perus-maitorahkassa.
.
Voi meijerifirmat, ystäväiset. Mitenkäs jos antaisitte niiden maustettujen "proteiini"rahkojen kulkea ihan sillä loogisimmalla nimityksellään; MAUSTETTU MAITORAHKA.
....Tätä kirjoittaessani syön lempparirahkaani eli Lidlin 4,3-prossaista. Siinä lukee ajan hengelle epämyyvästi vain Quark. Ja siinä on 10,5% protskua. ;)
Kuvat: Valio, Arla ja Rainbow.
P.S. Te jotka kommentoitte, ettei proteiinirahkaa voi verrata maustamattomaan maitorahkaan koska ne ovat "ihan eri asia" - olettehan huomanneet, että vertailussa on mukana myösmaustamaton proteiinirahka? ;) = Yhtä kuin tavallinen maitorahka - mutta tässä tapauksessa saman firman perusrahkaa alemmalla proteiinimäärällä.
Kyllä on niin, että maitorahkalla on paljonkin tekemistä 'proteiinirahkojen' ja maustettujen rahkojen kanssa - nehän ovat maitorahkaa, mutta maustettuna, makeutettuna ja sakeuttamisaineilla tuunattuna...!
Edit. Tarkkasilmäinen lukija hoksasi, että mulla oli käynyt kämmi Profeel-kuvan kohdalla. Olin epähuomiossa liittänyt sokeroimattoman Profeelin kuvan tavallisen Profeel-rahkan ravintosisältötietoihin. Proteiinia ja rasvaa kummassakin on saman verran, mutta sokereita tietysti eri määrä. Tässä oikea sokeroimattoman Profeel Persikan ravintosisältö:
* * *
Postaus vuodelta 2013: Kateudesta
Saatesanat: Muistan tämän postauksen kirjoituksen kuin eilisen. Kateus, yksi kuolemansynneistä. Ei saisi olla kateellinen. Samalla - se on kuitenkin monille tai ainakin osalle meistä luonnollinen tunne jota tunnemme ainakin välillä. Toisten ominaisuudet, elämä, varallisuus tai saavutukset herättävät meissä tunteita, "Miksen minäkin"... Ja joskus myös huonommuuden kokemuksia. Se on luonnollista, vaikkakaan ei mukavaa.
Joskus kuulee sanottavan, että kateus tarkoittaa sitä, että toivoisimme tunteiden kohteena olevan henkilön menettävän nuo ihailemamme (kadehtimamme) ominaisuudet. Ja että juuri siksi kateus on synti - koska tunteiden takana toivomme toiselle pahaa. Minulle kateus ei tarkoita sitä; en postausta kirjoittaessanikaan halunnut kadehtimieni ihmisten olevan vähemmän kauniita, sympaattisia tai taitavia. Olisin vain toivonut minullakin olevan noita ominaisuuksia. Koska koin, että olisin jollain tapaa parempi ja pidetympi ihminen niillä ominaisuuksilla.
Tänäkin päivänä ihailemieni ihmisten ominaisuudet herättävät minussa voimakkaita tunteita, mutta nyt ne tuntuvat enemmänkin positiivis-sävytteisiltä. Ne ovat ihailua. Ero nuorempana kokemiini tunteisiin on tässä: nuorempana toisten hienot ominaisuudet saivat minut tuntemaan alemmuutta, nyt ne saavat minut tuntemaan iloa ja inspiraatiota. Wow mikä tyyppi!
Tänä päivänä suuresti ihailemiani oman alani ihmisiä ovat mm. Satu Rämö (entinen bloggaaja) ja Natalia Salmela. Tekisi mieli sanoa, että kyllä mullekin kelpasi Satun elämä kirjailijana upeassa Islannissa ja Natan bisnes-äly, mutta en sano niin. Sanon vain, että on hienoa seurata lahjakkaita ihmisiä, jotka menestyvät omana itsenään ja parhaita ominaisuuksiaan luovasti käyttäen. ❤️
*
28.5.2013
Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.
Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.
Miksi?
Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.
En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.
Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.
Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)
Toinen syy on postauksen otsikossa.
Kateus.
Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.
Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.
Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?
Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.
Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.
Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.
Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?
Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.
Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.
Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.
No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.
.
Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.
Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.
* * *
Postaus vuodelta 2013: Laulun loppu
Saatesanat: Tämä postaus tiivistää pariin kuvaan, miksi perinteinen palashampoo ei sovi minulle. Tein syksyllä 2013 yrityksen testata Flow Cosmeticsin saippuapohjaista palashampoota, ja kokeilu päättyi kahden viikon sinnittelyn jälkeen legendaariseen lähmätukkaan: tukkani oli niin tahmea, että se pysyi itsekseen pystyssä.
Syy ei ole Flow Cosmeticsin vaan saippuan - saippua ei yksinkertaisesti sovi kaikkien hiuksille, vaan tapahtuu juuri tämä lähmäilmiö. Saippua ei peseydykään pois, vaan alkaa kertyä hiukseen. Toisilla käy päin vastoin, ja saippuapesu tekee hiuksista ihanan kuohkeat ja kiiltävät. Kumpaan leiriin sinä kuulut, jos olet kokeillut..?
(Onneksi on myös saippuattomia palashampoita.)
*
26.9.2013
Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.
Kyllä - ooppera on ohi.
Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.
Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.
Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.
En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.
En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.
MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.
Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.
Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!
"Soap and glory"...
Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.
Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.
Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla.
* * *
Postaus vuodelta 2010: Silmän muodot ja meikkaus
Saatesanat: Tämä postaus oli aikoinaan valtavan suosittu, ja oli vuosikaudet blogini luetuimpia kirjoituksia. Se on varmaan yhä luetuimpia kirjoituksia koko blogin historiassa.
Postauksessa kerron erilaisista silmän muodoista, ja miten silmän muoto vaikuttaa meikkaustulokseen. Annoin julkkis-esimerkkejä eri silmän muodoista ja kerroin, mitä juttuja tulee ottaa huomioon, kun meikkaa eri muotoisia silmiä. Kun tarkastelen kirjoitusta nyt, se on mielestäni yhä ihan hyödyllinen, mutta hämmästelen ajan hengelle tyypillisiä ronskeja sanavalintoja, joita ei 2020-luvulla enää käytettäisi. Kuten: "jos silmäsi ovat mallia lautaset." 🙈 Tapa ilmaista asioita ja mikä koetaan sopivana on muuttunut täysin vain runsaassa 10 vuodessa. Ja hyvä niin.
(Huom: tuohon aikaan oli myös täysin yleistä, että postauksiin otettiin kuvia Googlen kuvahausta.)
*
15.4.2010
Oletko koskaan tuskastellut, kun yrität kopioida vaikka jonkun julkkiksen upeaa meikkiä lehtikuvasta, ja teet mielestäsi kaiken oikein, mutta meikki ei vain näytä samalta kuin kuvassa? Miksi hiilenmusta smoky näyttää niin upealta vaikka Jennifer Lopezilla mutta omat silmäsi näyttävät vain painuneen entistä syvemmälle koloihinsa? Kyse ei aina ole siitä ettetkö osaisi meikata. Kaikki meikkityylit eivät vain pue kaikkia silmän muotoja.
Tämä teksti on suurelta osin omaa pohdiskeluani, eikä mitään meikkikoulun aapiseen painettuja totuuksia (vaikka osa vinkeistä varmasti löytyykin alan kirjoista). Meikkauksesta kiinnostuttuani olen alkanut tarkkailla ihmisten silmiä lähes fanaattisesti, ja tunnen aina suuren kateuden vyöryn kun tapaan jonkun gasellisilmäisen, laaja- tai pullealuomisen ihmisen. Saatan jopa bussissa istuessa alkaa suunnitella meikkiä vastapäätä istuvan henkilön luomille.
Silmän muotoja voidaan luokitella muutamilla eri tavoilla. Fyysinen silmän muoto on se, minkä muotoinen itse silmä on. Näitä muotoja ovat manteli, ovaali ja pyöreä. Myös koko luetaan silmän fyysisiin ominaisuuksiin, eli silmä voi olla iso, pieni tai siltä väliltä.
Rakenteellisella silmänmuodolla tarkoitetaan silmän sijaintiin tai luomen malliin liittyviä ominaisuuksia. Rakenteellisia silmän muotoja ovat:
* Raskaat luomet
* Lähellä toisiaan olevat silmät
* Syvällä olevat silmät
* Kaukana toisistaan olevat silmät
* Ulkonevat silmät
* Alaspäin valuvat silmät
Silmissäsi voivat yhdistyä useat yllämainituista ominaisuuksista. Sinulla voi olla vaikka pyöreät, isot ja syvällä olevat silmät. Tai mantelin muotoiset, pienet ja kaukana toisistaan olevat. Meikkauksella voi vaikuttaa silmän muotoon ja "huijata" vaikkapa lähellä olevia silmiä kauemmas toisistaan, tai tehdä ulkonevista, suurista silmistä pienemmät.
Tarkastellaan vähän erilaisia silmän muotoja julkkisten kautta.
Uma Thurmanilla on kaukana toisistaan olevat silmät.
Tyra Banksilla on suuret, hieman ulkonevat silmät. Tyran silmät meikataan taitavasti niin, ettei ulkonevuus juurikaan tule esiin.
Sarah Jessica Parkerilla on erittäin pienet silmät jotka ovat syvällä ja lähellä toisiaan.
Renee Zellwegerin silmät ovat malliesimerkki raskaista luomista. Liikkuvaa luomea ei normaalissa, rennossa tilassa näy lainkaan.
Penelope Cruzin silmät ovat suuret ja laaja, liikkuva luomi on koko ajan näkyvissä. Meikkaajan unelma, mutta toisaalta tällaisissa silmissä "less is more" eikä voimakas meikki useinkaan korosta silmien kauneutta.
Edesmenneellä Brittany Murphyllä oli suuret ja prominentit silmät.
Anne Hathawaylla on alaspäin "valuvat", hieman ulkonevat ja suuret silmät. Erittäin mielenkiintoinen muoto!
Anna Paquinilla on voimakas kulmaluu joka jättää silmät syvälle.
Angelina Jolien mantelin muotoisia, tasapainoisia silmiä pidetään klassisen kauniina.
Kuvat Googlesta.
Entä omat silmäni? Minulla on suhteellisen pienet, mantelin muotoiset ja syvällä olevat silmät. Kulmaluuni on erittäin voimakas mikä jättää luomivaon melkein näkymättömiin kuopan pohjalle. Kun silmät ovat näin syvällä, kauniin varjostuksen tekeminen on haastavampaa. Koska kulmaluu muodostaa jyrkän kulman, ei varjostusta saa liu'utettua liikkuvalta luomelta ylös ja sivulle yhtä kauniisti kuin pullealuomisella.
Löysin muuten oman julkkissilmä-kaksoseni! ^_^ Diane Kruger:
Dianen silmät eivät ehkä ole ihan yhtä syvällä kuin omani, mutta muoto, koko ja kulmaluun rakenne on hyvin samanlainen.
Otetaanpa vielä muutama esimerkki "lähipiiristä", suomalaisilta kauneusbloggaajilta.
Nealla on suuret silmäluomet, jotka ovat näkyvissä silmien ollessa aukikin. Tällaisia silmiä meikatessa on hyvä pitää mielessä, että mitä tahansa luomelle laittaa, se on koko ajan näkyvissä. Ilmeestä voi siis helpommin tulla paljon meikatumpi kuin henkilöllä, jonka silmämeikki jää osin piiloon luomikuoppaan tai velton ihon alle. Silmien suuruutta tasapainottaa voimakas kulmaluu, joka saa aikaan sen, että Nean silmät ovat myös hieman syvällä.
Charming Nailsilla on raskaat, veltot luomet. Liikkuva luomi ei ole lainkaan näkyvissä silmien ollessa auki ja rennossa tilassa (CN otti varta vasten tätä postausta varten tuon ylimmän kuvan! :)). Tällaisille luomille voi huoleti laittaa vaikka minkälaisia sävyjä, eikä meikistä siltikään näy paljon mitään ellet kohota kulmiasi (kuten alhaalla oikealla). Tällaisten luomien plussana on helppo sävyjen häivytys, kun "tiellä" ei ole mitään jyrkkiä kulmia.
Terhenin silmät ovat ihanteelliset meikkaukseen. Silmät eivät ole syvällä ja niissä on selkeä, pisaramainen muoto. Kulmaluulla on runsaasti tilaa ja varjostuksen saa kauniisti liukumaan luomivaon yli. Upean muotoiset kulmakarvat ovat piste i:n päällä.
Ehkä kaikkein parhaimmat "meikkaussilmät" ovat mielestäni kuitenkin Jangsaralla. Jangsaralla on suuret, mantelin muotoiset silmät ja pulleat luomet. Pullealla tarkoitan sitä, että luomi ikäänkuin pullistuu ulospäin, niinkuin kuvassakin hyvin näkyy, jättäen meikin levittämiselle tasaisen, kulmattoman alustan. Kulmaluu on hyvin matala ja silmät ovat "pinnassa", mikä tekee luomivaonkin matalaksi. Tästä seuraava askel olisi aasialainen "monolid"-silmäluomi. Aasialaisillahan ei oikeastaan ole luomivakoa lainkaan, ja heidänpä vasta onkin helppo häivyttää sävyt luomille...!
Lopuksi yksinkertaisia vinkkejä eri silmätyyppien meikkaukseen.
Pienet silmät:
- Tuo luomille valoa käyttämällä koko luomella vaaleaa, helmiäistä luomiväriä.
- Jos luomivaon ja kulmakarvan väliin jäävä tila on todella ahdas, ei varjostuksissa välttämättä ole mitään järkeä.
- Piirrä silmä esiin tarkalla yläluomen rajauksella. Jatkamalla rajausta ulkonurkan yli pidennät silmän muotoa. Cat eye -rajaukset tasapainottavat lähellä toisiaan olevia silmiä.
- Jos rajaat alaluomen, älä tuo rajausta sisänurkkaan saakka, vaan jätä se ulommalle puolikkaalle.
Syvällä olevat silmät:
- Vältä tummia, voimakkaita alaluomen rajauksia. Tämä vain voimistaa vaikutelmaa syvyydestä. Tee sen sijaan vaalea sisärajaus limakalvolle ja vedä alaluomelle jotain hauskaa väriä, joka tuo kasvoillesi "väripilkun". Rajauksen ei välttämättä tarvitse olla mikään räikeä, vaan neutraalit sävyt kuten oliivinvihreä, harmaansininen tai kultakupari tuovat nekin jo persoonallisemman ilmeen kuin iänikuinen ruskea.
- Tuo luomille valoa vaaleilla sävyillä niin nostat niitä kuopastaan.
- Nosta banaanivarjostukset korkealle luomivaon yläpuolelle mistä ne näkyvät. Suosi kirkkaita ja raikkaita sävyjä.
Suuret silmät:
- Jos silmäsi ovat mallia lautaset, vältä koko silmän kiertäviä ulkorajauksia jotka vain korostavat "hämmästynyttä" ilmettä.
- Jos haluat pienentää silmääsi, tee sekä ylä- että alaluomen limakalvoille tumma sisärajaus. Jos olet väritykseltäsi vaalea, päivämeikissä sävynä voi käyttää mustan sijaan harmaata tai tummanruskeaa. Levitä ripsirajaan hyvin kevyesti ja ohuesti samansävyistä luomiväriä (koska pelkkä sisärajaus näyttää usein liian kovalta).
- Tummat smokyt ovat onnen omiaan suurisilmäisille. Käytä päivämeikissäkin savuisia, murrettuja tummia sävyjä koko luomella ja häivytä luomivakoon - mutta älä paljon siitä yli tai silmät taas laajenevat lisää.
Lähellä toisiaan olevat silmät:
- Korosta silmän sisänurkkia vaalealla, hohtavalla sävyllä.
- Älä vedä banaanivarjostusta sisänurkkaan saakka, vaan jätä se luomivaon ulompaan kaareen.
- Täystummat smoky-meikit eivät pue lähellä toisiaan olevia silmiä.
- Painota varjostuksissa silmän ulkonurkkia.
Kaukana toisistaan olevat silmät:
- Varjosta silmän sisänurkat keskitummalla sävyllä, jota voit vetää ylös kulmaluuta kohti. Vaalean korostussävyn voit laittaa luomen keskelle ja tummimman sävyn ulkonurkkaan. Pidä varjostus luomella ja vältä sen vetämistä ulkonurkan yli, tämä vain vetää silmiä entistä kauemmas toisistaan.
- Rajaa silmät sisänurkkapainotteisesti. Aloita sisänurkasta ja vedä rajaus ohentaen luomen keskelle. Anna rajauksen loppua ennen ulkonurkkaa.
Raskaat luomet:
- Jos haluat painaa velttoa luomea sisäänpäin, varjosta se keskitummalla tai tummalla mattaluomivärillä. Raskaille luomille suositellaan yleisesti tätä niksiä, mutta kaikille se ei sovi. Muista kuitenkin, että tummat ja matat sävyt häivyttävät ja painavat alaspäin, kun taas helmiäiset, vaaleat sävyt korostavat ja tuovat ylöspäin.
Ulkonevat silmät:
- Kuten pienentäessä suurta silmää, tee tummat sisärajaukset koko silmän ympärille. Varjosta luomi keskitummilla ja tummilla sävyillä.
Mietittekö te koskaan meikatessa omaa silmänne muotoa? Otatteko sen huomioon meikatessa?
Jos yritätte kopioida jonkun julkkiksen meikkiä, kannattaa parhaan tuloksen saamiseksi katsoa meikkimallia sellaiselta julkkikselta, jonka silmien muoto muistuttaa omianne. Nimimerkillä "Miksi en koskaan onnistunut aikaansaamaan Helena Christensenin bedroom-silmiä"...
* * *
Postaus vuodelta 2009: Päivä lifestyle-bloggarina
Saatesanat: Tämä kirjoitus kertoo merkityksellisestä ajasta: olin juuri aloittanut kosmetiikkamyyjän koulutuksen, ja se tulisi ratkaisemaan ammatillisen suuntani seuraavaksi 14+ vuodeksi (ja kuka tietää, miten pitkäksi aikaa - ellen jälleen keksi vaihtaa alaa 🙂).
Olin aloittanut Karkkipäivän puhtaasti meikkiblogina jossa jaoin meikkikuvia ja puhuin vain meikeistä. Tämä postaus oli ensimmäinen retkeni meikkiaiheiden ulkopuolelle. Aiheet laajenivat ihonhoidon puolelle vasta aloitettuani työt kosmetiikkamyyjänä, ja matkailuun vuonna 2012.
Tässä postauksessa esiintyy moni minulle tärkeä asia kuten ruoka, liikunta ja kosmetiikan raaka-aineet, joista sitten myöhemmin tuli kestäviä teemoja blogiini. Liikunta tosin ehkä vähäisimpänä, mutta on sekin saanut paljon palstatilaa. :) Nostalgisen tästä postauksesta tekee ruokavalioni - tuohon aikaan söin vielä perunaa, leipää ja riisiä.
*
26.8.2009
Tänään Karkkipäivä kokeilee, miltä tuntuu olla ns. lifestyle-bloggari. Kuvataan ruoat mitä syödään, poseerataan vinksahtaneessa asennossa arvoituksellisessa ympäristössä ja otetaan parit lähikset random-tavaroista. :) Ei syytä huoleen, Karkkipäivästä ei ole tulossa sellainen blogi. Tänään vain huvitti tehdä tällainen kokeilu.
Herään klo 09.15. Mulla on vapaapäivä, tai oikeastaan etäpäivä koulusta. Olen vaihteeksi taas opiskelija! Aamiainen koostuu kikhernemunakkaasta ja mustikkajogurtista. Sotken aina "tavalliseen" jogurttiin Alpro Soyan maustamatonta soijajogurttia, koska en pidä suomalaisen jogurtin happamasta mausta.
Suihkussa saan loppuun Joicon tehohoitoaineen. Jee! Ostolakossa-blogin kirjoittajan tyyliin olen aina erityisen iloinen kun saan jonkun putelin loppuun. Mun kohdalla tämä koskee etenkin hiustuotteita joita mulla on kaapeissa monen vuoden tarpeisiin. Joicon shampoot ja hoitoaineet on muuten parhautta!
Kello lähenee yhtätoista ja meikkaan. Tällä viikolla olen meikannut joka päivä Diorin Mystic Jade -paletilla, josta on tulossa postaus myöhemmin (tai varmaankin ihan pian!). Se on ensimmäinen Dior-palettini ja melkeinpä suosikkini.
Tunnit katoavat jonnekin, kun jumitun koneen ääreen lukemaan blogeja ja uutissivuja. Munhan piti sitä paitsi siivota! Olen harmikseni äärettömän sotkuinen ihminen, ja kun avomiehenikään ei välitä lattialla lojuvista tavarakasoista, on meillä aina enemmän tai vähemmän epäsiistiä. Mun pitäisi ehkä mennä hypnoosiin uudelleenohjelmoitavaksi; "Kun lasken kolmeen, heräät, ja osaat laittaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen...."
Kello on 13 ja teen pikaisen lounaan. Purjoperunapussikeitto sekä kaksi näkkileipää gouda-juustolla.
Pakkaan kuntosalikamat ja luulen ehtiväni klo 13.52 bussiin. Se menee ohitseni kun juoksen kohti pysäkkiä.
Seuraavaa autoa odotellessa yritän keksiä mitä taiteellista ja kiehtovaa voisin kuvata bussipysäkillä lifestyle-postausta varten. Päädyn kännykkääni, joka on kesäkuussa juhlinut 5-vuotissynttäreitään. Akku kestää vain yhden puhelun ajan mutta en luovu rakkaastani ennenkuin se on täysin hengetön.
Salilla on rauhallista ja vähän ihmisiä. Tykkään käydä siellä nimenomaan päiväsaikaan, illan täpötäydet pukuhuoneet ahdistavat.
Treenin jälkeen lähden kaupungille suorittamaan päivän etätehtävää. Opintoihini kuuluu kosmetiikan kemiaa ja meidän on kerättävä erinäisiä tuotteiden ainesosaluetteloita ja tulkittava sitten niitä. Kosmeettisiin ainesosiin perehtyminen on muuten erittäin kiinnostavaa!
Suoriudun inci-listojen keruusta nopeasti kameran avulla. Snap! Kotona tosin on edessä niiden "puhtaaksikirjoitus".
Kulkiessani Keops-optikkoliikkeen ohi silmäni tarttuvat upeisiin mainoskuviin. Wow mitkä meikit! Tyylissä on vähän samaa mitä keväällä ihastelemassani Schweppesin mainoskampanjassa.
Tieni eksyy myös Seppälään josta ostan neuleen ja sukkahousut.
Kotiin päästyä uudet vaatteet täytyy tietysti kuvata asianmukaisesti.
Ja taas on nälkä. Itse asiassa ihan järjetön nälkä, sillä lounas oli aika pateettinen ja kaupungilla tuli seikkailtua kolme tuntia. Mitään palkkareitakaan en koskaan jaksa vetää treenien jälkeen. Valmistan yhden perusaterioistani; soijasuikaleita, riisiä ja kasviksia. Syön yksin sillä mies on työmatkalla.
Jatkan koulutehtävän suorittamista. Näitä listoja pitää kirjoittaa näin alkuun 90 kpl...! :)
Kun käsi alkaa krampata kirjoittamisesta, siirryn rentoutumaan kauneusaiheisten kirjojen pariin. Lainasin koulusta muutaman mielenkiintoisen kirjan, mm. Beauty Baben blogissa "mainostetun" Puuteria ja Papiljotteja. Meikkauskirjat ovat usein loppujen lopuksi aika tylsiä (paremmat vinkit löytyvät tietenkin netistä! ;)), mutta silti niitä tulee ostettua ja lainattua.
Luetteko te paljon kauneudenhoitoon liittyviä kirjoja?
Illalla jatkan vielä datailua (äh, alanko minäkin nyt käyttää tuota sanaa?) ja keitän teetä. Kaveri kysyy, kiinnostaisiko minua osallistua kalsarikännien vetämiseen, mutta tänään on huono ilta sen suhteen. Yritän vielä oikeasti saada siivottuakin. Jos nyt saisi edes viikon olohuoneen lattialla seisseen matkalaukun purettua loppuun.
Huh. Lifestyle-postauksen tekemiseen kului tuplasti tai triplasti sama aika mikä normaaliin meikkipostaukseen. Ei musta kyllä oikein ole tällaiseen. Mutta oli hauska vierailla toisessa blogiulottuvuudessa, ehkä vietän joskus vielä päivän ruokabloggarinakin. ;)
* * *
Postaus vuodelta 2010: Järkyimmät julkkismeikit
Saatesanat: tämä postaus on julkaistu päivälleen 13 vuotta sitten, ja se on postaus, jota häpeän syvästi. Vaikka olen tyyliltäni suorapuheinen ja tykkään hämmästellä aiheita, joista muut eivät ehkä kirjoittaisi, tämä oli täysin epäonnistunut aihevalinta. Ideoin postaussarjan julkkisten kamalista meikeistä, joita yrittäisin imitoida, ja sarjan aloitti Hannele Lauri. Käytännössä dissasin kirjoituksessa Laurin meikkaustyyliä. Sain postauksesta julkaisun jälkeen välittömästi paljon aiheellista kritiikkiä, jonka osasin osittain ottaa vastaan, mutta en kuitenkaan poistanut postausta ja yritin puolustella aihetta hauskana viihteenä.
Meni joitakin vuosia ja tajusin, miten tajuttoman mauton ja epäasiallinen postaukseni oli. Tänä päivänä olen suorastaan järkyttynyt ja häpeissäni. Postaukseni oli rehellistä kiusaamista. Miten saatoin pitää sitä hauskana ja viihteellisenä? Eniten ihmettelen sitä, miten totaalisen anti-sannimainen tällainen aihe on - oli silloinkin. Kaikenlainen toisten vähättely, syrjiminen ja kiusaaminen on äärimmäisen kaukana arvopohjastani, ja olen aina puolustanut muita ja ollut superempaattinen. Karkkipäivästäkin olin halunnut luoda myönteisen hyvän mielen paikan.
Miksi sitten yhtäkkiä koin hyväksyttäväksi viihteeksi haukkua Hannele Laurin meikkityyliä julkisesti? Ilmeisesti siksi - ja tämä kertoo hyvin paljon suhtautumisestamme julkkis-statuksen ihmisiin - että näin Hannelen julkisuuden henkilönä tavallisen ihmisen tunnekirjon yläpuolella. En ajatellut häntä tuntevana ihmisenä. Hän oli kuin jokin vahakabinetin "esine", joka ammattivalinnallaan oli vapaata riistaa julkiselle arvostelulle. 'Eihän tällainen piikittely julkkikseen satu, he ovat tottuneet siihen, kuuluu pakettiin.' Jotenkin näin olen asian ajatellut.
Nyt häpeän ja ymmärrän, että juuri tämän kaltainen ajattelu luo kulttuurin sille kiusaamiselle, jota julkisuuden henkilöt nyt ja aina ovat kokeneet. Pyydän Hannele Laurilta anteeksi ja tiedän, että tuo kirjoitukseni kertoo minusta sen hetkisine asenteineni, ei Hannele Laurista. Nolo tyyppi jolle nauretaan olen minä, ei Lauri. En ole poistanut postausta, koska se on osa tämän blogin historiaa ja otan siitä vastuun.
Välillä sitä vain epäonnistuu täysin. Sanomattakin on selvää, että kyseinen postaussarja jäi yhteen ainoaan kirjoitukseen.
* * *
3.12. 2010
Ajattelin taas lanseerata Karkkipäivään uuden sarjan. Järkyimmät julkkismeikit. Katsoin tässä yksi päivä miehekkeen kanssa Vesku-dokumenttia, ja siinä esiintynyt Hannele Lauri kirvoitti minussa idean. "Tahdon tehdä Hannele-meikin...!" Idea jalostui siitä sitten eteenpäin sarjaksi, jossa poimin mielestäni karuimpia julkkismeikkejä ja luon niiden pohjalta oman "inspiraatio"meikin.
Ensimmäisessä jaksossa vuorossa Hannele Lauri.
Hannele tunnetaan vahvasta meikkityylistään. Lookin tunnusmerkkejä ovat voimakkaat, mustat ja sotkuiset silmänrajaukset ja täysin ylilyödysti rajatut huulet.
Vahva meikki sopii Hannele Laurin persoonaan - mutta miksi se täytyy tehdä niin epäsiististi? Hannelen rajaukset ovat lähes poikkeuksetta erittäin sottaiset, ja luomivärivarjostukset häivyttämättömät. Huulimeikkiä ei voi edes kommentoida vakavalla naamalla. Miksi huulet täytyy rajata täysin eri sävyisellä, ja eri tummuusasteen kynällä kuin huulipuna? Sarjassamme don't try this at home.
Mitä omaan tulkintaani tulee, minä oikeasti yritin saada aikaan sotkuista rajausta, mutta en kyennyt saavuttamaan autenttista Hannele-tulosta. En tiedä miten hän pystyy siihen. Vedin omani suoraan teroittamattomalla kajal-kynällä enkä häivyttänyt tai siistinyt rajaa yhtään, ja silti se on siisti Hannele-silmiin verrattuna.
Silmämeikissä sovelsin, ja tein varjostuksesta erimallisen kuin perus-Hannele-meikissä. Ideana kuitenkin tehdä meikistä mahdollisimman tumma ja huonosti häivytetty. Huulten rajauksiin en myöskään kyennyt saamaan ihan hannelemaista kontrastia. Mutta ainakin meikki on karu! Ja vanhentaa minua ihan pirusti. Tämä menee kyllä täysin Meikkimokia-postauksen henkeen.
Itseni tuntien sarjasta ei varmaankaan tule kovin säännöllistä, mutta teen postauksia aina kun bongaan tarpeeksi järkyttäviä julkkismeikkejä. Johanna Tukiainen olisi tietysti itsestäänselvä aihe, mutta toisaalta vähän turhankin itsestäänselvä.
Kellä julkkiksella teidän mielestänne on hirvein meikkityyli?
Edit. Muokkasin otsikkoa, ettei se enää huuda nimeä. Sain palautetta, jonka mukaan postaus oli vähän turhan tyly Hannelea kohtaan. Otan palautteesta opikseni, eikä tämä ehkä ollut parhaan maun mukainen kirjoitus. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että Laurin meikkityyli on aikamoisen karu, ja "persoonallisista" meikeistä on hauska kirjoittaa, mutta postauksen tyyli olisi kaivannut hiontaa. Pahoitteluni.
* * *
Postaus vuodelta 2010: Halpiskosmetiikan imagopohdintaa
Saatesanat: tykkäsin muinoin ja tykkään yhä pohtia kaikkea, mikä liittyy kosmetiikan markkinointiin, ja brändi-imagot kuuluvat tähän kategoriaan. Ollessani töissä kosmetiikkamyymälässä kirjoitin blogiin paljon työympäristöni nostattamista aiheista, tällä kertaa edullisten sarjojen imagoista. Mielikuvani vaikka Lumenesta on muuttunut täysin 12 vuodessa - toki Lumene brändinäkin on muuttunut valtavasti tänä aikana.
Pohdin yhä saman tyyppisiä aiheita, tänä päivänä vain kirjoitustyylini olisi hieman erilainen (ehkä hiotumpi? 😅). Tavallaan nämä blogin ekojen vuosien spontaanit ajatusvirta-postaukset ovat tosi kivaa ja sympaattista luettavaa. Se oli aikaa, kun blogit todella olivat kuin päiväkirjoja, ja kynnys kirjoittaa kaikenlaisista aiheista oli hyvin matala.
Muuten - postauksessa mainittu Terhen on upea Mari Anniina - tuohon aikaan käytimme melkein kaikki blogeissa nimimerkkejä. Jotkin asiat eivät muutu - meikäläinen on kasvanut ulos 2010-luvun meikki-innostaan, mutta Mari on tänäkin päivänä lahjakas ammattimeikkaaja - käykääpä hyödyntämässä hänen ammattitaitoaan joskus Helsingin Stockalla! 😍
* * *
10.2.2010
Aloin Terhenin postauksen seurauksena miettimään eri merkkien imagoa. Terhen kirjoittaa, että selektiivisen kosmetiikankin joukossa on tavallisia ja ns. "superselektiivisiä" sarjoja. Mitenkähän on päivittäiskosmetiikan puolella? Aivan varmasti me mielletään toiset "halpis"sarjat paremmiksi kuin toiset. Mutta miksi? Johtuuko se mainonnasta, purkkien ulkonäöstä vai omista käyttökokemuksista? Musta on hirveän mielenkiintoista miettiä tällaisia juttuja.
Itsekin joudun välillä vähän korjaamaan mielikuviani. Olen esimerkiksi aina mieltänyt L'orealin jostain syystä "hienommaksi" merkiksi kuin vaikkapa Garnierin. Yksi päivä tulostin töissä uusia hyllynreunaetikettejä, ja silmäni tarttuivat muutaman L'orealin voidepurkin hintaan. Triple Active-linjan päivä- ja yövoide maksavat 7€ kpl! Mun piti ihan kysyä pomolta, onko tässä tulosteessa jokin virhe, en nimittäin millään tajunnut, että voiteet saattoivat olla noin halpoja. Ei, hinta pitää kyllä paikkansa, pomo sanoi. Tämähän saa jonkin Lumenen tuntumaan ihan haute cosmeticsilta.
Mä muodostan imagomielikuvan pääsääntöisesti tuotteiden ulkoasun ja hinnan perusteella. Näin ollen vaikkapa Rimmel ja Maybelline ovat tuntuneet superhalpiksilta, kun taas L'orealin meikit laadukkaammilta.
Lumenen pakkaukset ovat mielestäni myös ihan tyylikkäitä, mutta jotenkin koko brändi henkii halpuutta. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi, että kaikki suomalaiset aina käyttävät Lumenea; tutut siniset purkit löytyvät peruspirkolta mökiltäkin. Lumenen valinta tuntuu monelle suomalaiselle jotenkin itsestäänselvältä...
Haluaisin kuulla teidän mietteitänne eri merkkien imagosta. Ja nimenomaan päivittäiskosmetiikan puolelta. Tuntuuko jokin merkki laadukkaammalta kuin toinen? Miksi? Mikä merkki taas on se halvimmista halvin? Onko jokin merkki jota ette ostaisi kirveelläkään? Minkä merkin mainonta miellyttää eniten?
Itse en ostaisi esimerkiksi Garnierin, Sunsilkin tai Fructiksen tuotteita koska niiden markkinointi vaan henkii mulle huonoa laatua. (Eivätkä incitkään ole vakuuttavia..) Etenkin Sunsilkin putelit on mun mielestä jotain niin karmeaa, että jaksan ihmetellä, miten kukaan on voinut suunnitella niin halpiksen näköiset pakkaukset. Hieno Suomalainen Shampookin näyttää tyylikkäältä Sunsilkin rinnalla.
EDIT. Vastaus Anonyymin kommenttiin: "Sori nyt vaan, mutta musta halpiksetkin voivat olla hyviä. "
No niin minustakin. :) Tämä postaushan käsittelee päivittäiskosmetiikan merkkien luomia mielikuvia, ei sitä, että edullisempi kosmetiikka olisi huonompaa. Jos olet lukenut blogiani, olet varmasti huomannut että meikkaan itse monilla ns. halpismeikeillä. Minulla on suosikkimeikkejä niin Rimmelin, Maybellinen kuin H&M:nkin joukossa.
* * *
Postaus vuodelta 2012: Köyhä.
Saatesanat: Tämä postaus jollain tapaa kohautti aikoinaan ja keräsi niin ymmärrystä kuin ärtymystä. Postaus oli sillä tavoin merkittävä, että sain sen kautta paljon uusia lukijoita, postaus levisi laajalle ja siitä keskusteltiin.
Osan mielestä liioittelin rahatilanteeni kehnoutta ja näin 11 vuotta myöhemmin tekstiä lukiessani tuntuu kieltämättä itsestänikin erikoiselta, että mulla muka todella ei ollut rahaa junalippuihin mennäkseni gaalaan, johon olin saanut mekonkin lainaan. Toisaalta, olen aina ollut hyvin periaatteellinen ihminen, ja se on ilmennyt myös tällä tapaa. Mä en esimerkiksi olisi pyytänyt rahaa puolisoltani junalippuihin, koska halusin itse huolehtia asioistani.
Tänä päivänä tilanne 11 vuotta sitten kuulostaa oudolta, mutta tunnistan kuitenkin itseni mekon kanssa kotiin jääneestä Sannista.
* * *
28.3.2012
Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
