Nyt kun minulla ei ole enää koiria, viherkasvit ovat ottaneet paikan mun "lapsina".
Olen aina omistanut viherkasveja, mutta en ole koskaan ollut niihin yhtä kiintynyt kuin nyt. Koska asun yksin eikä enää ole lemmikkejäkään (nyyh), viherkasvit ovat ainoa elävä ja hengittävä "kämppikseni". (En laske pölypunkkeja ja huonehämähäkkejä.)
Kerron tänään yhden viherkasvini tarinan. Peikonlehti, joka on ollut minulla ainakin 10 vuotta. Peikonlehti on tänä päivänä uusi kasvi kiitos teidän seuraajien! Se on tänä päivänä myös monikossa, kiitos teidän.
Seuraava muutos on tapahtunut 20 kuukaudessa (kummassakin kuvassa on sama kasvi! 😮):
Ylemmässä kuvassa Peikonlehti on sen näköisenä, kuin se lukijoilleni ensimmäistä kertaa esittäytyi. Pitkänä liaanina kasvaneessa kitukasvuisessa Peikonlehdessäni oli pikkuisia reiättömiä lehtiä harvakseltaan. Kuvassa se on asetettu korkean rakennelman päälle uuden kotini olohuoneessa maaliskuussa 2022.
Ylemmän kuvan ressukkaa katsoessa on vaikea uskoa, että samainen peikonlehti on ollut minulla yli 10 vuotta, ehkä jopa yli 15. En enää pysty tarkalleen muistamaan, oliko peikonlehti minulla jo Ahvenanmaalla asuessani, mutta ehdottomasti se asui kaikki vuodet minun ja entisen kumppanini yhteisessä asunnossa Tampereella.
Kaikki nämä vuodet se pysyi kitukasvuisena ja kasvatti muutaman uuden pienen lehden per vuosi. Ainoa mikä kasvoi oli liaanimainen varsi. En ymmärtänyt, että peikonlehteä tulisi tukea, mikäli sen haluaa kasvavan ylöspäin, ja niinpä se venyi lopulta melkein parimetriseksi liaaniksi.
Muuttaessani uuteen kotiini tuli eteen viimein tenkkapoo. Minulla ei enää ollut korkeaa hyllyä, jonka päälle laittaa liaani-peikonlehteni.
Avauduin dilemmasta Instagram-stoorissa ja sain seuraajiltani runsaasti vinkkejä, miten hoitaa tilanne. Ei muuta kuin sakset käteen!
Päädyin leikkaamaan Peikonlehden kolmeen osaan. Alkuperäiseen ruukkuun jäi kiharainen sekasotku varsia, ja "pistokkaat" laitoin maljakkoihin juurtumaan.
Ei voi sanoa, että mikään osa uudelleen "järjestetystä" Peikosta olisi ollut kovin fiksun näköinen tai muotoinen. Liaanimaista vartta oli mahdoton laittaa maljakkoonkaan ilman, että se piti tukea jollain. Tässä olen kiinnittänyt varren kengännauhalla keittiön ikkunaan.
Jäin jännittyneenä seuraamaan, mitä Peikonlehti tuumailisi uudesta olomuodostaan.
Kevään aikana istutin pistokkaat omiin ruukkuihinsa. Isompaan pistokkaaseen alkoi kasvaa uusia lehtiä nopeasti, kun taas emokasvi ja pienempi pistokas jatkoivat hitaalla vaihteella.
Uudet lehdet olivat edelleen reiätöntä mallia. Instagramissa kommentoitiin, että pidän peikkojani liian varjoisassa paikassa kun lehtiin ei tule reikiä. Peikkoni on kuitenkin aina ollut ikkunan äärellä ja uudessa kodissani sen paikka on ison eteläsuuntaisen ikkunan äärellä.
Arvelin, että mun peikko oli reiätöntä lajia.
Kului vuosi ja peikot elelivät sopuisasti, juuri kasvamatta mutta vailla ongelmiakaan.
Kunnes viime kesäkuussa niihin iski tuholaisia. Tämäkin selvisi kiitos teidän avun. Ihmettelin Kreikan reissusta palatessa, miten peikkojen lehdet olivat kellastuneet sekä muuttuneet paikoin täplikkäiksi, samoin kaktukseni olivat täynnään kummallisia "ruttomaisia" läiskiä. Laitoin kasveista kuvan Instagramiin. Tuholaiset eivät olisi käyneet mulla itsellä mielessäkään, koska lehdissä ei näkynyt hyönteisiä.
Instagramin kasvitietäjät kuitenkin epäilivät ripsiäisiä, ja sain kehotuksen tutkia lehtiä supertarkasti. Lopulta sieltä löytyi kuin löytyikin pikkiriikkisten ötököiden liikettä ja ripsiäishyökkäys varmistui. Lähdin metsästämään tietäjien vinkkaamaa ainoaa (?) tuholaisainetta joka tepsii ripsiäisiin, ja sain lopulta mennä bussilla Lielahteen koska yhdessäkään keskustan kaupassa ei tätä superainetta ollut (Substral Tuhohyönteis-Spray).
Tuholaistorjunta-vinkkien yhteydessä sain muitakin vinkkejä kasvienhoitoon, minua mm. muistutettiin lannoittamisesta (! 🙏🏻). Todellakin - olen aina ollut se kasvinomistaja, joka ei tiedä muusta mitään mutta kastelee kasvinsa ja vaihtaa mullat säännöllisesti. En ole eläissäni käyttänyt viherkasvien lannoitteita.
Tuumasta toimeen, ja ostin Substral-tuhoaineen lisäksi myös kastelulannoitetta.
Tulos: sain ripsiäiset selätettyä JA peikonlehdet räjähtivät kukoistukseen..!
Ei mennyt kauaa, kun uusia lehtiä alkoi kasvaa kohisten. Uudet lehdet olivat myös eri laatuisia kuin vanhat: ne olivat isompia, tummemman vihreitä ja jäntevämpiä. Eikä siinä kaikki: heinäkuussa havaitsin yhdessä peikoistani viimein REIÄLLISEN lehden...! Se oli vain alkua - reiällisiä lehtiä alkoi tulla lisää - ja jokaisessa uudessa lehdessä tuntui olevan edellistä enemmän reikiä..!
Se Ensimmäinen Reikä! 😍
Peikonlehteäni ei enää tunnista samaksi kasviksi kuin vuosi sitten. 💚 Emokasvi (kuvassa) on kasvanut neljä-viisi kertaa suuremmaksi ja vanhat pikkuiset lehdet jäävät nyt täysin uusien jättilehtien varjoon.
Pienempi pistokkaistakin on kasvattanut vuoden hiljaiselon jälkeen kuusi uutta lehteä joista kaksi on reiällisiä. ☺️
Haluan sanoa tämän - ehkä erikoisen - viherkasvipäivityksen myötä, että apu, jonka olen teiltä saanut kasvieni suhteen, on tuonut kasveilleni uuden elämän ja minulle valtavasti iloa! Iso kiitos siis teille! 🙏🏻
.
Kotini huonekasvien kehitys:
Kevät 2022 - ja uudet kukkapöydät
Kesä 2022
Alkusyksy 2023
Kasvit ovat nyt merkittävin sisustuselementtini. ☺️ Hiljattain otin pistokkaita myös rönsyliljastani, ja istutan kolme uutta liljaa rönsyilemään olohuoneeseen.
. . .
Viimeisin käänne on tämä: Thessalonikin viikon aikana yhden peikonlehden lehti oli mennyt tämän näköiseksi. Kuluneen viikon aikana myös muihin lehtiin on alkanut tulla samanlaisia ruskeita laikkuja.
Pelästyin, että mun kasveihin on taas iskenyt tuholaisia ja tutkin kasvit otsalampun valossa niin tarkasti kuin pystyin. Tällä kertaa ei kuitenkaan löytynyt merkkiäkään ripsiäisistä tai muistakaan hyönteisistä. Lehdissä on ainoastaan laikkuja.
Kipitin lähimpään kukkakauppaan kysymään apua ja lähetinpä myös kuvan eräälle kasviharrastajalle. Sain kuulla, että kyse on todennäköisesti liian kuivasta huoneilmasta tai siitä, että on kasteltu liikaa suhteessa valon määrään. Kukkakaupan omistaja sanoi, että hänen peikkonsa lehdet tekevät noin, jos kasvi on liian lähellä lämpöpatteria.
Nyt mun täytyy kiinnittää entistä paremmin huomiota kasteluun. Ja alkaa suihkutella lehtiä. Ehkä vetää kasvit myös kauemmas lämpöpatterista.
Ihan kuin lapsista tai lemmikeistä, sitä on huolissaan kasveistaan. 💚
Iloissaan ja huolissaan, sitä se kiintymys tuottaa.
Aion seuraavaksi hankkia kasveilleni kukkalampun. Saa antaa vinkkejä hyvistä sellaisista, jos tiedätte. ☺️
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja kiva, kun luit Peikonlehteni tarinan. :)
32 comments on “Vihreät lapseni”
Onpa upea kehitys! Kasvit on ihania, mullakin olisi niitä enemmän mikäli olis enemmän tilaa 🤭 Hankin ekat kasvivalot omille kasveille tänä vuonna ja eron huomaa, kultaköynnös tekee edelleen uusia lehtiä näin marraskuun lopulla..! Toinen valoista on Kivikankaalta, tosi kätevä kun voi vaan tökätä multaan: https://www.kivikangas.fi/valaisimet-ja-lamput?accept_cookies_all=1
Onpas näppärä, ja söpön näköinen :)
Liikkis tarina<3 Mullekin huonekasvit oli joskus tärkeitä. Olin saanut äidiltä osan kasveista, ja ne oli mulla vuosia. Mutta sitten kun sain lapsia niin huonekasvit alkoi tuntua ylimääräiseltä rasitukselta lastenhoidon ja kotitöiden lisäksi. Kasveille ei enää löytynyt hyvää paikkaa kotona, koska entinen paikka oli lapsen leikkinurkka olohuoneessa ja pieni taapero ja huonekasvit ei vain ole hyvä yhdistelmä. Huonekasvit myös kärsi hyvän hoivan puutteesta, ja kun useampi kuoli niin loput heitin vain menemään ilman haikeutta. Eipähän tarvinnut miettiä niiden hoitoa enää lainkaan. Ehkäpä olin vähän väsynyt... Nyt mun lapset on jo teinejä, mutta huonekasvit ei vain ikinä palanneet. Meillä ei ole nykyisessä asunnossa ikkunalautoja, enkä halua mitään kukkapöytiä tms. olohuoneen isojen ikkunoiden eteen. Ainoastaan parvekkeella on kasveja, ja se tuntuu riittävän mainiosti. Että näin siinä kävi.
Lapset on myös joskus ehdottaneet lemmikin ottamista, mutta saavat ottaa sitten omaan kotiinsa. En halua enempää tehtävää: nykyiset kotityöt riittää mainiosti ja muuten haluan ottaa rennosti töiden jälkeen. Lenkilläkin tulee käytyä ihan ilman koiranulkoilutustakin. En varmaankaan tule hankkimaan lemmikkejä myöskään lasten muutettua pois kotoa. Ehkäpä sitten voisin palata huonekasvien hoitoon:)
Voin hyvin kuvitella, että lapset ja viherkasvit eivät aina toimi yhdessä. Vähän niinkuin lapset ja lemmikkieläimet - aina ei vain yhteiselo toimi. 🥺
Mä en ole ikinä ollut viherpeukalo enkä ole varsinaisesti millään tavoin kiinnostunut puutarhahommista tai kasvien kasvatuksesta, mutta viherkasvit ovat mulle ehdoton osa kodin viihtyisyyttä. Viherkasvit tuovat luonnon sisälle, ja se on ollut mulle aina tärkeää. Viherkasvit ovat viihtyisyys-elementti. 💚 Ne myös tuovat kotiin ihan omansalaisen myönteisen energian, minkä uskon johtuvan siitä, että ne ovat eläviä toisin kuin koriste-esineet, taulut ja huonekalut. En ole ikinä asunut ilman huonekasveja. (...mutta mulla ei olekaan lapsia...)
Minullakin on peikonlehti-aika uusi kylläkin ja ihan suht. hyvin voi, mutta minäkään en ole koskaan mitään kasviani lannoittanut-hups.
Ostin jokin aika sitten kilpi piilean ja sille kävi kyllä huonosti. Se tiputti lehtiä, mutta työnsi pistokkaita (en ole varma millä nimellä ne oikeasti kulkevat-minikasveja siis) ja lopulta kaikki märkäni -hups.
😂
Mutta on meillä kultaköynnös,viirivehka palmuvehka ja yksi kaktus ollut vuosikausia- eli ihan kaikkea en ole onnistunut tappamaan.
Olisitkohan ehtinyt ottaa "uuden erän" pistokkaista ennenkuin kasvi kuoli..? Tee näin ensi kerralla jos vielä sattuu näin :)
🙏🏻
Se on muuten erikoista, että toisilla kasvit kuolevat herkästi kaikista "by the book" -hoitotoimenpiteistä huolimatta, ja toisilla kasvit kukoistavat ihan itsestään vaikka niitä muistaisi kastella pari kertaa kuussa.... 🤔 Liittyyköhän tämä sitten valon, asunnon lämpötilan, ruukun ja mullan yhdistelmään vai mihin, mutta se on erikoista.
Mä toivoisin, että olisi olemassa jokin huonekasvilääkäri johon ottaa yhteyttä, kun tulee ongelmia kasvien kanssa. Ei kukkakaupoissakaan aina tiedetä kaikista viherkasvien edesottamuksista, sen olen huomannut.
Törmäsin instassa tällaiseen kuin digigarden.fi, jossa kuukausimaksulla saa suoran linjan asiantuntijalle ja voi kysyä apua omaan ongelmaan. Vielä en ole itse liittynyt mutta jos kasveja tulee lisää niin harkitsen vakavasti!
Wow, mahtavaa! 🤩 Kiitos tästä vinkistä..! Näemmä apua voi kysyä myös kertamaksulla 30€ jos ei halu sitoutua jäsenyyteen. On tuo ihan kohtuullinen hinta ihmislääkäriin verrattuna. 😅
VÄXERLed-kasvilamppu PAR30 E27, 800 luumen(ia), itselläni tämä lamppu ja Ikeasta ostettu. Ja kuoska halusin lampun roikkumaan katosta ostin johdon Clas Ohlssonilta. Toki tuon lapunhan voi asentaa oman mauan mukaisesti vaikka esim jalka- tai pöytävalaisimeen
Olen ollut tyytyväinen. 😊👍
Kiitos vinkistä kukkis :)
Jos haluaa toden totta saada kasvit viihtymään, niin suosittelen Arcadia Jungle Dawn Bareja. Kaunis valkoinen valo ja tehoa piisaa, tosin ovat myös vähän arvokkaampia! Nämä valot saa ripustettua esim. koukuilla kattoon. Mukavan minimalistinen ja huomaamaton lista-mallinen led-kasvivalo on myös Nelson Gardenilla.
Sitten ihan E27-kantaisia esim. Airamin spotti-mallisia kasvivaloja saa monista päivittäistavaraliikkeistä, ne taittavat hieman violettiin. Itse olen tykännyt myös Plantagenin kasvispoteista, joissa kirkas valkoinen valo. Kuten näet, vaihtoehtoja piisaa! Kannattaa vaan varmistaa ettei vahingossa hommaa niitä violetin sävyisiä lamppuja. :D
Mukavaa että olet saanut iloa kasviharrastuksesta. Plants make people happy! :)
Kiitos vinkeistä merihil :)
Wow, nämä ovat tosiaan vähän arvokkaampia..!
Mun sisustukseen sopivat parhaiten pöytä- tai jalkalamput, haluan välttää katosta roikkuvia juttuja. Luulen, että spotti-tyyppiset pikkulamput sopivat parhaiten mun tarkoitukseen. :) Ja violettia pitää ehdottomasti välttää..! 😆 (Vaikka väriä muuten rakastankin..) Ymmärrän, että kasvit tykkäävät sinisestä valosta, ja välillä näkee ihmisten ikkunoissa sinivioletilla valaistuja kasvikokonaisuuksia. Se vain näyttää niin valtavan epäkodikkaalta..! 😅 Ehkä siinä punnitaan omistajan rakkaus kasveihinsa - tingitään vaikka omasta viihtyisyydestä että kasvit voivat hyvin. Sekin toki arvostettavaa. :)
(Muuten, mulla oli eilen kahden työvuoron työpäivä, niin en ehtinyt blogin pariin ollenkaan. Siksi viivästynyt kommenttien julkaisu ja vastaus.)
Näin on! ☺️
Mullekin kasvit ovat superrakkaita! ❤️
Kiinnostaisi tietää oletko ostanut jostain tuon peikonlehtesi tukitolpan vai askarrelut itse?
Kasvilamppu on Suomen oloissa kyllä erittäin suositeltava, itsellä se auttoi siihen että kasvikuolonuhreja tulee talvisin huomattavasti vähemmän.
Hommasim tällaisen lampun (tai oikeastaan useammankin) ja tökkäsin sen ihan tavalliseen halpaan työvalaisimeen. Toimii hyvin ja sitä on helppo käännellä valontarpeen mukaan.
Olin askarrellut sen itse ja se oli vain väliaikainen tuki. Peikon kasvattaessa massaa vaihdoin tilalle jämerämmät kepit, tuo itse askarreltu oli pahvia :) Mutta sellaisia erittäin toimivia tukikeppejä tai -systeemiä en ole vielä löytänyt, bambukepit ja muut tikut kun eivät asetu kovin hyvin ruukkuun vaan taipuvat ja menevät vinoon kasvin painosta. En tiedä miten syvä ruukun pitäisi olla, että multa tukisi keppiä riittävästi niin ettei se vääntyisi kasvin painon mukana. Vai onko se edes mahdollista... 🤔
👍
Minullakin on yksi jukkapalmu, joka on kuin perheenjäsen! Sain sen äidiltäni, kun muutin pois kotoa ja se kasvoi hyvin 15 vuotta. Sitten se yhtäkkiä alkoi kuolla! Onneksi katkaistu pää suostui juurtumaan uudestaan.
🙏🏻 Huh, ihanaa että jukka pelastui..!
(Mun surullisin menetys on appelsiinipuu, jonka olin istuttanut lapsuudenkodissani appelsiinin siemenistä joskus ehkä 10-vuotiaana tai nuorempanakin. Se kukoisti yli 25 vuotta, kunnes mun äidin kissat yhtäkkiä alkoivat salaa käydä pissalla appelsiinipuun ruukussa, ja puu kuoli siihen...! 💔😭)
I feel you🙁
Mulla oli samanlainen lapsuuden appelsiinipuu, joka yhtäkkiä alkoi kuihtua ja kuoli pois.
Myöhemmin ollaan lasten kanssa kokeiltu erilaisten hedelmien siementen istutusta. Voin suositella👍
🥺 Osanottoni.
Ehkä sitä joskus vielä uudelleen tulee istutettua jonkin hedelmän siemen..! 🙏🏻
Jesss! Toivoin että peikonlehti kukoistaisi hienosti ja niin on selkeästi tapahtunutkin! 🌱
Itsellenikin kasvit ovat kuin lemmikkejä ja suren jos ne eivät voi hyvin.
En osaa sanoa mikä kasvilampuista olisi parasta mallia, mutta käytän itse ihan noita Airamin led-kasvilamppuja Ikean ja Jyskin klipsivalaisimissa jotka kiinnitin kirjahyllyyn ja kohdistin kasveihin. En ehkä kerää tyylipisteitä mutta kasvit ovat tykänneet 😂
Ilmankosteusmittarista saattaa myös olla apua huoneiston kosteuden mittaamisessa mikä vaikuttaa kasveihin ja tietenkin myös meihin ihmisiin. Omat silmät ärsyyntyvät ja kuivuvat tällä hetkellä kun kaikki lämpöpatterit laulavat. Onneksi silmätipat on keksitty :)
Yli kaikkien odotusten..! 🎉 🙌
Mun kasvilamput tuskin myöskään tulevat keräämään tyylipisteitä 😄. Mutta saan varmaan jalka- tai pöytälamput kivasti sujautettua kasvialueelle ikkunan ääreen, koko alue kun on nykyään omistettu kasveille niin kyllä sinne sekaan mahtuu parit lamputkin :)
Ilmankosteus on täällä tautisen kuiva, seikka, jonka kanssa olen oppinut elämään mutta kasvit selvästikään eivät. Pitää ehkä hankkia ilmankostutinkin kasvien iloksi. ❤️ (Ja varmasti omat limakalvonikin tykkäisivät...)
Mulla on Airamin Fiora lamppuja ja Nelson Gardenin led-lista. Tykkään ite molemmista ja kasvitkin on tuntuneet tykkäävän.
Ihan mieletön kehitys sun kasveissa! Kasvit on kyllä ihanan terapeuttisia mutta hetkittäin myös todella vaativia :D
Todellakin. Nyt kun olen alkanut omistaa kasveille enemmän huomiota, niin edistyksen myötä ovat kummallisesti ilmaantuneet myös vaativat tilanteet kuten nyt nämä ruskeat läikät tai odottamaton kuihtuminen (rönsylilja on oireillut keltaisilla lehdillä). En ole eläissäni todistanut mun kasveissa tällaisia länttejä tai keltaisuutta, kuten en myöskään tuholaisia, ja nyt yhtäkkiä on puolen vuoden sisällä koettu kaikki. 😳
Erikoista on se, että kasvit asuivat samassa asunnossa, saman ikkunan äärellä ja samoissa lämpö/valo-olosuhteissa viimekin talvena, eikä silloin ollut minkäänlaisia kuihtumisia.
Mulle kävi samoin; mulla on ollut kissoja koko elämäni, mutta näiden karvavanhusten edesmentyä jäi iso tyhjyyden tunne, joka alkoi lopulta oireilla vakavana hortonomiana :D En ollut ikinä ennen saanut pidettyä kasveja hengissä, sitten aloin etsiä netistä tietoa ja pikkuhiljaa kasveja on kertynyt parikymmentä. Enpä olis ikinä uskonut että minusta viherpeukaloa saadaan, haha.
PS. Onnea reikälehdistä <3
❤️💚🪴
Kaikkea hyvää myös sinun vihreille lapsille! 🥹
Kiitos 🥰 Onhan tämä suuri tapaus yli 10 vuoden jälkeen..! 😌
Itse rakastan viherkasveja, mutta jouduin luopumaan niistä avopuolison lemmikin takia yhteen muuton aikaan. Onneksi muutimme isompaan asuntoon, jossa minulla on lemmikkivapaa työhuone ja kasvava viherkasvikokoelma :D
Sain tänään postissa tilaamatta Yves Rocherin postimyyntikuvaston. Kuvasto oli kyllä varsinainen aikamatka menneisiin vuosiin, se sisältää edelleen liimailtavia merkkejä! Myös kuvaston lähes joka tuotteeseen tulevat lahjat - korut, hiusharjat jne. - tuntuivat jotenkin vähän vanhanaikaisille. Tarjoukset ja hinnat tosin vaikuttivat olevan jopa hieman parempia kuin verkkokaupassa. Ainakin joulutuotteet olivat edullisempia kuin lahjaksi tilaamani.
😍 Ihanaa..! Onnea! :)
Niin minäkin! 🔥 Tosin itse tilasin sen..! 🤗 Ja ihan sama nostalgiatrippi oli itsellenikin avata kuori :)
Katsotaan, ehtisinkö tänään tekemään blogiin kaavailemani jutun Yves Rocher -muistoista, joita pyysin seuraajiani jakamaan Instagramissa :) Nyt voisi olla sen aika.
Nykyisessä asunnossa ei pärjää mitkään kasvit - verhot on pakko pitää kiinni valoisaan vuodenaikaan suoran paahteen takia.. Kaktus on ainoa, joka pärjää. Kesällä se selviää parvekkeella mahdollisimman varjoisassa nurkassa, muun osan vuotta hämärässä muutaman valonsäteen avulla. Tänä vuonna se jopa kukki upeasti :)
Joskus muinoin olen esikasvattanut sisällä talvellakin tomaatteja ja muita syötäviä.
😍
Kaktukset ovat yllättäjiä..! Saattavat olla vuosikaudet "koomassa" ja yhtäkkiä elpyä ja tempaista kukkaloiston..!
Kasvikunta on kyllä ihana. Aikoinaan siellä eräässä asunnossa pidin parvekkeella kokonaista viidakkopuutarhaa.. :)
🙏🏻💚
Mä en ole yhtään kasvi-ihminen. Mulla on ollut kaktus, rahapuita, lihansyöjäkasvi ja aloe. Olen tappanut kaikki hoitamani kasvit! Mutta musta on ihana lukea tämäkin tarina, ymmärrän täysin, että joku voi suhtautua kasveihin tunteella. Ne on eläviä olentoja kuitenkin. Ja niistä voi oppia koko ajan lisää. Se on jännää.
Just näin. 💚