20.05.2023

Erikoinen Ikaria jää lyhyeksi kokemukseksi

Saavuin eilen Ikarialle, ja runsaan vuorokauden jälkeen näyttää harmillisesti siltä, että vierailu jää kahteen yöhön.

Ikarian pääkaupunki Agios Kirykos

Ikaria on erittäin persoonallinen ja kiinnostava 8000 asukkaan saari. Se kuuluu Koillis-Egean saariryhmään, eli nyt olen jättänyt Dodekanesian taakseni.

Ikaria on tunnettu poikkeuksellisen pitkäikäisestä väestöstään, hitaasta elämäntyylistään (ja erikoisista ihmisistään, jos mun Ateenan ystäviltä kysyy) sekä omintakeisista Panagiria-juhlista. Panagiriat eli uskonnolliset juhlat ovat tärkeä osa kreikkalaista kulttuuria ja ne ovat suosittuja tapahtumia uskontoon tai elämänkatsomukseen katsomatta. Jokaisella yhteisöllä on hieman omansalaiset Panagiriat, Ikarialla hyvin tunnetut sellaiset.

Mitä pitkäikäisyyteen tulee, Ikaria on yksi maailman viidestä Blue Zone -vyöhykkeestä. Näiden alueiden asukkaita yhdistää keskimääräistä korkeampi elinikä, monet elävät yli 100-vuotiaiksi. Ikarian lisäksi maailman muita Blue Zone -alueita ovat Japanin Okinawa, Italian Sardinia, Costa Rican Nicoya sekä Yhdysvaltojen Loma Linda Kaliforniassa. Elämäntyyli näillä alueilla on terveellinen; syödään hyvää ravintoa, liikutaan paljon ja vaalitaan kiireettömyyttä. Blue Zone -alueiden ihmiset ovat vähemmän stressaantuneita.

Ehdin itse tutustua Ikarialla vain kahteen kylään, ja täytyy sanoa, vaikka hitaita arvoja arvostankin, että kylät olivat minun makuuni liiankin ”hitaita”.

Tai, hidas on ehkä väärä sana, parempi termi on: täällä ei oikein ole mitään tekemistä.

Tuntuu epäreilulta kirjoittaa näin Ikarian kaltaisesta saaresta, kun olen nähnyt vain pääkaupungin ja sen viereisen kylän, mutta tämä on rehellinen kokemukseni. Rakastan Kreikkaa, mutta silloin tällöin kohtaan myös paikkoja, joissa en viihdy. Selvästikään Ikarian Agios Kirykos ei ole minun paikkani.

Syy, miksi muu Ikaria jää tällä kertaa näkemättä, liittyy saaren kokoon ja julkiseen liikenteeseen. Olen aiemmissa Kreikka-jutuissa maininnut, kuinka harvinaista säännöllinen ja toimiva julkinen liikenne Kreikan saarilla lopulta on, eikä edes saaren koko anna osviittaa siitä, voiko saarella odottaa olevan bussiyhteyksiä. Tyypillisesti, mitä suurempi ja turistillisempi saari, sitä paremmat mahdollisuudet bussiyhteyksiin, mutta myös pienet saaret saattavat yllättää. Pikkuisella 500 asukkaan Tiloksella esimerkiksi kulkee kylien välillä (sähköinen!) bussi vuoden ympäri aamusta iltaan.

Ikarian saarella asuu 8000 ihmistä, mutta täällä ei ole julkista liikennettä kuin heinä- ja elokuussa. Ehkä myös kesäkuussa, mutta kukaan täällä ei osaa varmaksi sanoa, milloin bussi tarkalleen alkaa kulkea.

Pääkaupungissa ei ole bussiasemaa eikä -toimistoa josta asiaa voisi kysyä - ja jos olisi, toimisto olisi nyt kiinni koska on toukokuu, eikä aikatauluja myöskään löydä netistä. Ikarian matkailusivusto kehottaa ”tarkistamaan ajankohtaiset aikataulut paikan päällä kylissä”. Okei. :D Yllä näkyy viimeisin aikataulu.

Yhdessä matkatoimistossa minulle annettiin jonkun paikallisen bussikuskin puhelinnumero. "Soita ja kysy."

Suomalaisena on vaikea ymmärtää, että jossain voivat liikenneyhteydet olla näin epäselvät. (Vaikka Kreikassa olen tähän jo vuosien aikana tottunut...) Ehkä paikalliset itse vain jonain päivänä kesäisin huomaavat, että no niin, nyt bussi alkoi taas kulkea, kiva juttu, voidaan käyttää sitä :)

Ikaria on kooltaan niin suuri, että matka saaren toisen puolen kyliin vie yli tunnin, kaksikin. Taksimatka yhteen suuntaan maksaa alkaen 70€. Tämä ei ole vaihtoehto mun budjetille, joten Ikaria-kokemus jää harmillisesti tähän.

Tiedostan, että tätä ongelmaa ei olisi, jos ajaisin autoa. Auton vuokraus Ikarialla maksaisi vain noin 20€ vuorokausi. Mutta en aja.

Minulla on ajokortti, mutta oltuani yli kymmenen vuotta sitten auto-onnettomuudessa, ajovarmuuteni ei koskaan enää palannut. Pikku hiljaa lopetin ajamisen kokonaan. En ole ajanut nyt varmaan viiteen-kuuteen vuoteen, eikä vieras saari Kreikassa varmaankaan olisi oikea paikka palata ratin taakse.

Olen hyväksynyt sen, että joillain Kreikan saarilla paljon jää näkemättä, koska en aja. Se on mun matkailun rajoite.

Kylistä ja kemioista

Agios Kirykos. Ikarian pääkaupunki. Olen rehellinen ja sanon, että en tykännyt paikasta yhtään. Vaikkei kylässä ole mitään vikaa.

Saavuin tänne eilen neljän jälkeen iltapäivällä ja kun tänään heräsin ja tein aamukävelyn, tunsin, että haluan pois. Tiedän että kuulostan dramaattiselta, mutta minua melkein karmi.

En osaa selittää tätä mitenkään, nämä ovat näitä ihmisen ja paikan välisiä kemiajuttuja joille ei ole mitään järkevää selitystä.

Kun saavun uusiin paikkoihin, minulle tulee niistä nopeasti vahva tunne. Se voi olla positiivinen, se voi olla neutraali tai se voi olla negatiivinen. Vaikka Agios Kirykos on aika tavallinen ja joltain osin ihan sieväkin kreikkalainen kylä, jossa en pysty osoittamaan mitään ”pahaa”, mulle tulee täällä kylmä ja kolkko olo.

Kontrasti esimerkiksi Tiloksen sydämelliseen lämpöön on valtava. Parhaiten mun tunnetta kuvaa tämä: Tiloksella tuli välittömästi tervetullut ja syleilty olo, Ikarialla aivan päinvastainen. Tiloksella jokaisen vastaantulijan hyvä mieli tarttui, ja kaikkialla vallitsi sellainen yhteinen äänetön ”ihanaa olla täällä Tiloksella ja kiva kun säkin oot täällä!” -fiilis.

Ikarialla minulla on tunne, kuin koko rinteessä kohoava pääkaupunki olisi kääntänyt mulle selkänsä ja saari haluaisi vielä nostaa helmaansa niin, että putoan kapealta rantakaistaleelta mereen. Ihan oikeasti.

(Kuuluukohan tällaiset äärituntemukset Postafenin sivuvaikutuksiin..? 🙄 Nappasin Postafenin laivamatkalle koska oli kova tuuli ja aallokkoa…)

Minulla ei oikein ollut odotuksia, koska en ole koskaan edes jutellut kenenkään Ikarialla käyneen kanssa, mutta selvästi silti odotin muuta, mitä kohtasin. Ainakin asukasmäärä vaikuttaa aina odotuksiin.

Agios Kirykos on kreikkalaisten saarikylien mittapuulla todella iso kylä: siellä asuu 2400 ihmistä. Silti – kylän keskusta on pienempi kuin pikkuisella Chalkilla.

Agios Kirykosin keskusaukio

Kävi nopeasti ilmi, ettei täällä oikein voi tehdä minulle niin mieleisiä kyläkävelyjä, sillä Agios Kirykosissa voi kävellä vain noin 100 m pituisella pääaukiolla sekä sen takana kohoavilla kolmella kapealla kujalla. Näiden tuolla puolen on vain ylös rinnettä kapuavia jyrkkiä portaita, jotka vievät ihmisten koteihin.

Koska Agios Kirykos sijaitsee aivan meren rannassa jyrkällä vuorenrinteellä, ei aukioille tai kaduille jää paljon tilaa. Kylän ainoa aukio sijaitsee meren ja talojen väliin jäävällä kapealla maakaistaleella. Tällä aukiolla on kaikki kylän elämä – tai ainakin se sosiaalinen elämä, joka näyttäytyy matkailijalle.

Kylän tunnelmaan on ratkaisevasti (eikä välttämättä hyvällä tavalla) vaikuttanut se, että Agios Kirykosin ranta asfaltoitiin 90-luvun alussa. Ennen tässä oli pikkukiviranta kalastajaveneineen, nyt asfalttinen parkkipaikka.

Majapaikkani emännän äänensävystä tulkitsin, että tämä ei ollut kyläläisille ihan mieluisin muutos.

Agios Kirykosissa on paljon portaita

Rakastan kylähaahuilua ja esimerkiksi Chalkin taskukokoisessa Nimborion kylässä tällaiselle haahuilulle saattoi omistaa kaksi tai kolmekin päivää. Siellä riittää kujia ja katuja joita kävellä, sekä toinen toistaan kiehtovampia kulmia joita ihailla (ja valokuvata).

Kymmenkertaisesti suurempi Agios Kirykos on nähty alle 10 minuutissa. Täällä ei vain voi kävellä pidempään, ellei sitten halua lähteä kiipeämään portaita ihmisten kotioville, mutta se tuntuisi minusta tungettelevalle. Kylän rakenne on aivan erilainen kuin missään muualla Kreikassa, missä olen käynyt. Eikä se tee Agios Kirykosista tietenkään yhtään sen huonompaa kohdetta. Se ei vain ole kohde just mulle.

Aamiaiseen mennessä olin suorastaan ahdistunut. Nyt täytyy päästä kävelemään muualle tästä kylästä. Oli kuitenkin tehtävä vähän aikaa työjuttuja, ja purin lopulta kireää oloa myös pienellä jumpalla. (Liikunta on lääke suunnilleen kaikkeen – kuten on taas vahvistunut Silta Educationin valmennuksessakin.)

Therman pieni uimaranta

Lopulta lähdin kävelylle viereiseen Therman kylään, joka on tunnettu mereen pulppuavista kuumista terveyslähteistään.

Matkalla vastaan tuli koululuokka Yhdysvalloista, joka keskustelusta päätellen on Ikarialla tutustumassa saareen Blue Zone -näkökulmasta. Nuoret olivat juuri ottamassa ryhmäkuvaa kun kuljin ohi. ”Team Blue Zone, ok, smile!”

Therma osoittautui Agios Kirykosia sympaattisemmaksi, mutta jokseenkin nukkavieruksi kyläksi. Sijainti tavernojen renustamalla pienellä rannalla tekee Therman tunnelmasta heti rennomman kuin pääkaupungin asfaltoidusta viileydestä, eivätkä erään tavernan terassilla parhaillaan vietetyt lastenjuhlat ainakaan vähentäneet paikan söpöyttä. Täällä oli selvästi parempi tunnelämpötila kuin Agiosissa.

Tunsin hieman rauhoittuvani Thermassa, mutta lounaalla luin seuraavan kyläkohteeni hotellilta tulleen viestin, joka laski mielialaa.

Olin lähettänyt pohjois-rannikolla Artemistiksen kylässä sijaitsevaan kivan näköiseen hotelliin sähköpostia ja kysyin, millä keinolla pääsisin hotellille. (Tässä vaiheessa en vielä tiennyt julkisen liikenteen kohtaloa, sillä Agios Kirykosin majoittajani ei osannut sanoa busseista muuta kuin, että ”eivät ainakaan kulje viikonloppuisin”). Hotellilta tulleessa viestissä kerrottiin, että bussit eivät kulje ennen kesää, ja että taksimatka Artemistikseen maksaa 75€.

Se siitä sitten.

(Artemistis näyttää kuvissa todella viehättävältä, ja olin jo sieluni silmin nähnyt itseni istumassa siellä huomenna iltapäivällä. En vain pysty maksamaan 150€ päästäkseni yhteen kylään ja takaisin, se on enemmän kuin lentolippuni Suomesta Kreikkaan. Tämä on jo silkka periaatekysymys. Samalla hinnalla ostan kolme majoitusyötä toiselta saarelta.)

Palasin Agios Kirykosiin ja hyväksyin tappioni.

Katsoin huomisen laiva-aikataulut viereiselle Fournin saarelle. Ensimmäinen laiva lähtee 9.30, viimeinen 17.45.

Voi olla, että olen jo 9.30 matkalla seuraavalle saarelle.

25 comments on “Erikoinen Ikaria jää lyhyeksi kokemukseksi”

  1. Mun mielestä omaan sisäiseen tuntemukseen pitää luottaa! Olen itsekin joskus kokenut jonkin paikan (ilman yhtä, näkyvää rationaalista syytä) epämieluisaksi ja taas päinvastoin olen saapunut paikkoihin, joista olen heti ajatellut, että ok, tämä on nyt Ihana Paikka, jossa viihdyn ja johon haluan palata.

    Hassu juttu tuollainen "perstuntuma"- ja miten äkkiä se syntyy! Nauroin hyväntahtoisesti Postafen-maininnallesi! Ei se ääritunne johdu siitä! Olet niin ihana, kun pohdit sitä! XD (Mä joudun syömään Postafenia bussimatkoille, laivoille, jopa lentomatkoille! Olen ihan toivoton matkapahoinvoinnin kanssa, haha!)

    Vastaa

    0
    1. Tää mun Ikaria-tunne oli niin poikkeuksellisen voimakas, että piti oikeasti jo miettiä Postafenin vaikutusta asiaan... 🤣

      (Ja herranjestas että se muuten nukuttaa, off topic....)

      Vastaa

      0
    2. Joo, Postafen väsyttää tolkuttomasti! Tekee olon jotenkin pöhnäiseksi ja tukkoiseksi. Huonona nukkujana kokeilin kerran jopa ottaa Postafenin illalla unilääkkeeksi. No, siihen se ei kyllä auttanut! :)

      Vastaa

      0
    3. Mä olen aiemmin käyttänyt Postafenia vain purjehtiessa, ja jostain syystä en veneellä ole huomannut tuota väsymyksen sivuoiretta niin vahvasti kuin täällä Kreikan matkalla. Ehkä veneilyolosuhteissa, kun ollaan siellä enemmän-tai-vähemmän heiluvissa olosuhteissa jopa koko päivä, tuo uneliaisuus ei niin pääse ottamaan valtaa. Mutta täällä, kun olen laivamatkan jälkeen rantautunut kylille ja pitäisi skarpata, olo on ollut niin tokkurainen että tuntuu kuin olisi pahimmassakin darrassa :D

      Vastaa

      0
  2. Yhdellä googlettamisella sain selville, että bussit kulkevat Ikarialla vain heinäkuusta lähtien. Viime vuoden bussiaikataulu oli julkaistu heinäkuun 2022 alussa. Myös Ikarian Facebook-ryhmässä sanotaan, että bussit kulkevat vain heinä-elokuussa. Eli tosi helppo saada tuostakin infoa etukäteen. Itse en matkustaa Kreikassa tuntemattomammilla saarilla off-season tämän vuoksi, sillä ei ole mitään järkeä mennä saarelle, josta sitten jää suurin osa näkemättä.

    Vastaa

    0
    1. Yhdellä googlettamisella sain selville, että bussit kulkevat Ikarialla vain heinäkuusta lähtien.

      👍

      Mä löysin tuon saman 2022 aikataulun mutta en osannut vetää sellaista johtopäätöstä, että bussi ei kulje lainkaan ennen heinäkuuta. Siinä lukee "Summer timetable", ja ihan hyvin jossain voisi olla myös autumn/winter/spring timetable. :)

      Itse en matkustaa Kreikassa tuntemattomammilla saarilla off-season tämän vuoksi, sillä ei ole mitään järkeä mennä saarelle, josta sitten jää suurin osa näkemättä.

      Mä taas matkustan - koska matkustan Kreikassa ainoastaan off-season :) Jos antaisin bussittomuuden estää mua tutustumasta saariin, aika moni saari jäisi kokonaan näkemättä. Olisin matkustanut Ikarialle vaikka olisin saanut jo ennakkoon selville, ettei bussi kulje toukokuussa. Ovathan saarten pääkaupungitkin tutustumisen arvoisia.

      Mulle on ihan OK nähdä jostain saaresta vain pääkaupunki tai yksi kylä. Aina mukavampaa, jos näkee enemmänkin, mutta jos ei, niin sekin on ok :) En matkusta Kreikassa ottaakseni haltuun kokonaisia saaria, vaan nähdäkseni kiinnostavia paikkoja.

      Vastaa

      0
  3. "Ikaria bus schedule 2022" kun googlettaa, niin tulee hyvin vastauksia viime vuoden bussiaikataulusta. Ne harvoin muuttuvat seuraavalle vuodelle.
    Matkustan niin paljon Kreikassa, että netistä infon etsiminen on itselle helppoa.

    Vastaa

    0
  4. Voi, niin samoja kokemuksia oli meilläkin Ikarian pääkaupungista, jonne olimme tulleet 27.4. Fournilta vapuksi v. 2017. Thermaan kävelimme ja toisena päivänä menimme edestakaisin taksilla Evdiloon, joka oli minulle tuttu jo kielikouluviikoilta aiemmin. Emme viihtyneet ja niinpä menimme 30.4. aamulaivalla takaisin kokopäiväretkelle ihanalle Fournille! Vapun poliittista juhlaa seurasimme Ag. Kirikoksen aukiolla 1.5. ja turhaan etsimme kaupungista kunnollista uimarantaa. Olipa helpotus päästä jatkamaan 3.6. matkaa Chiokselle!
    Se täytyy kyllä ikarialaisesta mielenlaadusta sanoa, että siellä elellään omaan tahtiin ja tyyliin eikä pokkuroida turistien edessä - ja hyvä niin! Tuo siis oma kokemukseni.
    Autoillen olisi varmasti hyvä ja mielenkiintoinen saari!
    P.S. Kts. sähköposti!

    Vastaa

    0
    1. No voi että, teilläkin sama..!

      Ettekö viihtyneet pohjois-rannikollakaan? Tai siis Evdiloksessa?

      Se täytyy kyllä ikarialaisesta mielenlaadusta sanoa, että siellä elellään omaan tahtiin ja tyyliin eikä pokkuroida turistien edessä – ja hyvä niin!

      Samaa mieltä, että turisteille ei tarvitse pokkuroida. Mutta sellaista monille kreikkalaisille tyypillistä perusystävällistä ja ulospäin suuntautuvaa tunnelmaa jäin kaipaamaan, tosin aika tyhmäähän mun on tällaista kommentoida alle kahden vuorokauden Ikaria-visiitin perusteella. Silti, se oli se kokemus jonka sain oleskeluni aikana.

      P.S. Kts. sähköposti!

      Katsoin. Tarkistin viestit huhtikuun lopulle saakka ja siellä oli vain mainosposteja. Mihin osoitteeseen olet laittanut viestiä..?

      Vastaa

      0
  5. Hei Sanni,
    Täällä toinen Kreikkaan ihastunut!
    Kiva ja mielenkiintoinen postaus.

    Sama juttu on minullakin (niinkuin varmaan monilla ihmisillä):ensivaikutelma määrittää kyllä missä on hyvä olla ja missä ei.
    Olen käynyt joissain Euroopan kaupungeissa, jotka ovat niitä kulttimaineen saaneita kaupunkikohteita. Yllättäen joissain ei vain tunnu omalta ollenkaan. Toisissa sitten taas tuntuu, että täällä voisi vaikka asua.

    Ihminen on omituinen olento, olemme herkkiä monille ympärillä oleville vaikutteille. Eikä niitä aina ymmärrä, eikä oikeastaan tarvitsekaan.

    Vastaa

    0
    1. Olen käynyt joissain Euroopan kaupungeissa, jotka ovat niitä kulttimaineen saaneita kaupunkikohteita. Yllättäen joissain ei vain tunnu omalta ollenkaan. Toisissa sitten taas tuntuu, että täällä voisi vaikka asua.

      Jep, samaistun. Mulle esim. Pariisi on jäänyt useammankin vierailun jälkeen todella etäiseksi, vaikka odotin ilman muuta rakastuvani kaupunkiin.

      Ihminen on omituinen olento, olemme herkkiä monille ympärillä oleville vaikutteille. Eikä niitä aina ymmärrä, eikä oikeastaan tarvitsekaan.

      Just näin. 🙏🏻

      Vastaa

      0
  6. Ihanaa, että kirjoitat aidosti ❤️ harmi ettei Ikaros ollut sinua varten, mutta niinhän ihmisistäkin sanotaan:"kaikista ei tarvitse tykätä mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen" 😆
    Itse kuulen mielelläni rehellisen mielipiteen, varsinkin kun sitä on avattu ja pohdittu.
    Yksi, mikä minulla vahvana esteetikkona osui silmiin, on kuviesi valo. Olet puhunut aiemmin valon merkityksestä itsellesi. Näin ruudulta Ikaros näyttää hieman kovalta ja kelmeältä, sisäänpäin kääntyneeltä ja vähän geneeriseltä. Minulle nämä tunteet tulevat ehkä sävymaailmasta.
    Mukavia seikkailuita, nauti työstä ja vapaa-ajasta Kreikassa ❤️

    Vastaa

    0
    1. ”kaikista ei tarvitse tykätä mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen” 😆

      Jep 😄

      Yksi, mikä minulla vahvana esteetikkona osui silmiin, on kuviesi valo. Olet puhunut aiemmin valon merkityksestä itsellesi. Näin ruudulta Ikaros näyttää hieman kovalta ja kelmeältä, sisäänpäin kääntyneeltä ja vähän geneeriseltä.

      Mielenkiintoista. Kiva, kun jaoit tämän. Nyt kun katsoin kuvia uudestaan niin tajuan, mitä tarkoitat tuolla geneerisyydellä. Jonkinlainen persoonallinen tunnelmallisuus puuttuu. Tai _tunne_, jos niin voi sanoa. Jostain syystä nämä kaksi kylää joissa kävin, eivät vain oikein välittäneet vahvaa omaa tunnetta. Vaikka kylissä näkyi ihmisiä, niin tavallaan oli silti tunne, kuin olisi kävellyt tyhjässä. En saanut mitään otetta. "Käännetty selkä" kuvaa fiilistä kaikkein parhaiten, vaikkei kukaan tietenkään ollut epäystävällinenkään.

      Mukavia seikkailuita, nauti työstä ja vapaa-ajasta Kreikassa ❤️

      Kiitos Mariem ❤️

      Vastaa

      0
  7. En voi muuten tarpeeksi kehua Muru murun Sunny Day -aurinkovoidetta. Käytän tätä vartalolle. On tosi ihana.

    Sen sijaan en vissiin oikein pääse ystäväksi kasvojenpuhdistusöljyjen kanssa. Ostin testiin laadukkaan Laponien puhdistusöljyn, mutta en jotenkin osaa käyttää sitä. Laitan öljyä kuiville kasvoille ja sitten aavistus vettä mukaan. Jotenkin se puhtaudentunne jää vain tulematta, ja koenkin, että minun on pakko pestä kasvot vielä puhdistusmaidolla tuon käsittelyn jälkeen. En tiedä, auttaisiko asiaa, jos kokeilisin vielä jotakin toista hajusteetonta puhdistusöljyä.

    Balmeistakin tykkään enemmän, kun niillä saa kerralla puhtaan tunteen.

    Vastaa

    0
    1. Ostin testiin laadukkaan Laponien puhdistusöljyn, mutta en jotenkin osaa käyttää sitä. Laitan öljyä kuiville kasvoille ja sitten aavistus vettä mukaan.

      Älä laita vettä mukaan! ;) Vettä kuuluu laittaa vasta siinä vaiheessa kun huuhdot kaiken öljyn iholta. Laitathan öljyä riittävästi?

      Balmeistakin tykkään enemmän, kun niillä saa kerralla puhtaan tunteen.

      Se, mitkä emulgaattorisysteemit toimivat milläkin iholla ideaalisesti, vaihtelee. Balmeissa käytetään eri emulgaattoriteknologiaa kuin puhdistusöljyissä; sokereita. Ehkä sokeriemulgaattorit sopivat paremmin yhteen sun ihon kanssa kuin polyglyceryl-emulgaattori..?

      Vastaa

      0
    2. Luulen, että tuo Laponien öljykin toimii, mutta en vain osaa käyttää sitä oikein tai koen käytön epämiellyttävänä.

      Laitan tuota vettä mukaan vasta lopuksi. Ehkä hyvä olisi tosiaan laittaa öljyä enemmän. Se vaihe, kun öljyä alkaa veden kanssa pyöritellä, on oudoin, koska tuntuu jotenkin henkisesti, ettei kasvot ole puhtaat vaan öljyssä. Pakko ottaa siihen sitten vielä puhdistusmaito päälle. Öljyn pyörittely kasvoille ennen vesimäärän lisäämistä on kaikista tuskallisinta, sillä silloin tuntuu, kuin kasvoja joutuisi venyttämään joka suuntaan (ymmärtääköhän tätä).

      Tuntuu myös, että öljyllä puhdistaessani niin suihkuverho kuin muutenkin esim. suihkun kosketuspinnat ovat öljyssä.

      Natukin kosteusvoide on parantanut suoritustaan muuten kaiken aikaa. Nyt kun purkki lähenee loppuaan, huomaan miten ihanasti se seerumin kanssa pehmentää ihoa. Tekisi mieli ostaa sama tuote uudestaan, paitsi että testattavia ja ihania luonnonkosmetiikan voiteita on niin paljon, että ehkä en jää nyt käyttämään samaa sarjaa. Lyhyesti kuitenkin: Natuk toimii.

      Vastaa

      0
    3. Onko sulla jokin syy, miksi haluat käyttää öljyputsaria, vaikka se on niin ikävän tuntuista..?

      Kyllä mä ainakin voin jollain tapaa ymmärtää sun tuntemukset, siitä käsin, mitä itse tunsin ihonhoitoöljyjä kohtaan 10 vuotta sitten. Öljy iholla oli karmeinta mitä saatoin ajatella. Kesti pitkään tottua öljyyn ja se oli hidas prosessi.

      Mikäli nämä uudet, täysin iholta huuhtoutuvat öljyputsarit eivät olisi tulleet markkinoille, en varmaankaan olisi öljyputsaukseen hurahtanut. Vaikka kasvoöljyn kohdalla on täysin ok, että tuote jättää ihoon ölyä (totta kai! :D), niin putsarini en halua sitä tekevän.

      Vastaa

      0
    4. Yksi syistä on se, että kaikkialla hehkutetaan, kuinka iho muuttui öljypuhdistukseen siirtymisen jälkeen. Sitä myös mainostetaan hyvin hellävaraisena.

      Olen edelleen jatkanut tuon puhdistusöljyn käyttöä. Ongelmana on siinä se, että kun öljy muuttuu veden kanssa valkoiseksi "vaahdoksi"iholla, tuon kaiken valkoisen aineen poissaaminen vaatii hyvin monta kertaa vedellä huuhtelun, joten luulen, että öljyn hyvät ominaisuudetkin jo karisevat moisesta veden kanssa läträämisestä.

      Vastaa

      0
    5. Kuulostaa siltä, että ihosi ja öljyputsarin välinen kemia ei oikein toimi. Laponien öljyputsari on erittäin hyvin iholta huuhtoutuva, joten jos joudut monta kertaa vedellä huuhtelemaan, kyseessä on jokin erikoistilanne. Jokin tekijä ihosi ja puhdistusaineen kemiassa heikentää sen huuhtoutuvuutta. Voi liittyä veden kovuuteenkin, mutta Suomessa taitaa kaikkialla olla suhteellisen pehmeää vettä.

      Mulla taas päin vastoin monet geeliputsarit jäävät niljaisina pyörimään ihoon ja vaativat todella runsasta vesihuuhtelua, että kaikki irtoaa. Nuo hyvin huuhtoutuvat öljyputsarit liukenevat iholta ihan hujauksessa.

      Vastaa

      0
    6. Minulla lähtee aivan parhaiten puhdistusmaito (geelejä taas en edes käytä).

      Vastaa

      0
  8. Moikka! Tuonne suuntaan olisi ihanaa lähteä saarihyppelylle! Tuli mieleen sinulle Ikarian tuomasta fiiliksestä vähän Skyros. Kävin siellä muutama vuosi sitten ja se oli ensimmäinen vierailukohteeni Sporadeilla. Majapaikkani oli Moloksen alueella , jossa ystävällinen omistaja kierrätti minua autolla Choraan ja käytiin myös jollain näköalapaikalla. En yksin halunnut tuolloin autoilla saarilla, vaikka olenkin ajellut paljonkin ulkomailla.

    Kokonaisuudessaaan minulle jäi Skyroksen saaresta hieman kolkko fiilis ja sieltä oli tosiaan huonot yhteydet muille saarille/mantereelle. Lauttayhteyksien takia jouduin" siis yöpymään mantereella ylimääräisen yön, vaikka suunnitelmissa oli jo suunnata Alonissokselle. Nooh ihan kiva oli nähdä manner-Kreikkaakin välillä!

    Mutta ehkä aion silti käydä joku kerta katsastamassa Ikarian myös. :)
    Tilos ja Fourni kuulostavat kivoilta!

    Vastaa

    0
    1. Mä olen myös käynyt Skyroksella ja jaan tunteesi osittain. Skyros ei ollut ihan yhtä "viileä" kuin Ikaria, mutta silti etäisen tuntuinen ja hyvin hiljainen. Siellä sentään oli mukavia kävelymahdollisuuksia ja Chora oli oikein sievä. Itsekin muuten majoituin Moloksen alueella ja se kämppä on itse asiassa yksi ihanimpia, missä olen majoittunut. Niin lähellä merta kuin olla voi, laineiden kohina kuului mun huoneeseen ja sitä oli hypnoottisen ihanaa kuunnella yön pimeydessä mun parvekkeella... <3

      Mutta joo, mulle tuli siellä kyllä tunne että tänne tulen seuraavalla kerralla enemmän sesonkiaikaan, vaikka kesäkuussa, niin näkisi vähän elämääkin. Sesonki on lopulta yllättävän lyhyt monilla Kreikan saarilla, ja saaret ovat hiljaisia 9-10 kuukautta vuodesta.

      Vastaa

      0
    2. Joo, olin siellä about näihin aikoihin, toukokuun vikoina päivinä. Mun majoitus oli siellä myös aivan luksus, uusi rakennus ja kaikki niin viimeisen päälle! Ei näkynyt kyllä noita hirveitä peittoja, joita näkyi sun yhdessä postauksessa! :/
      Pitänee antaa vielä saarelle joskus uusi mahdollisuus.

      Vastaa

      0
    3. Ei näkynyt kyllä noita hirveitä peittoja, joita näkyi sun yhdessä postauksessa! :/

      Joo, tää oli kyllä ihan extreme... ihan hytisyttää!

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (45)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)