Saavuin eilen illalla Pohjois-Kreikan Thessalonikiin. Matka tänne oli kuin jostain huonosta sitcomista. Joten, jaetaan se.
Thessaloniki
Lentoni Thessalonikiin lähti Ruotsista, ja Ruotsiin menin laivalla. Vihaan lentämistä, joten aina kun lentokone on mahdollista helposti korvata muulla kulkuvälineellä, teen sen.
Viivästykset alkoivat, kun pääsin ulos Helsingin rautatieasemalta. Olin menossa raitiovaunuun päästäkseni Eteläsatamaan, mutta raitiovanuja olikin neljä tai viisi peräkkäin rautatieaseman edessä eivätkä ne liikkuneet minnekään. Mitä täällä tapahtuu..? Odotin omaa raitiovaunuani 10 minuuttia, mutta liikenne oli täysin pysähtynyt. Lopulta seisovista raitiovaunuista purkautui ulos ihmisiä ja kuulin jonkun rouvan sanovan, että kuljettajan mukaan voisi mennä vielä tuntikin ennen kuin päästään liikkumaan.
En vieläkään tiennyt mistä on kyse - paitsi asia selvisi hyvin pian lähtiessäni kävellen kohti satamaa: mielenilmaus Palestiinan tueksi. Minun ja Eteläsataman välistä oli marssimassa tuhansien ihmisten muuri. Minulla oli enää 40 minuuttia aikaa ennen kuin laivan check-in sulkeutuisi, joten en voinut muuta kuin puskea laukkuineni kulkueen läpi - ja samalla asialla oli moni muukin. Tuntui kamalalta, mutta minulla ei ollut aikaa miettiä mitä kautta pystyisin kulkueen kiertämään.
Sitten alkoi vielä sataa, ja kuljin totaalisessa marraskuun harmaus -mielentilassa silmälasit vesipisaroiden täplittämänä kohti satamaa.
Kun pääsin vihdoin check-in-tiskille, virkailija kysyi: "Etkö ole saanut meiltä viestiä? Risteilyt on peruttu, laivasta on löytynyt virus".
(Olin varannut risteilyn vaikka olin menossa vain yhteen suuntaan, sillä risteilyt ovat lähes aina halvempia kuin reittimatkat, go figure.)
Virkailija selvitti minulle, että laivan vesijärjestelmän rutiinitarkastuksessa oli löytynyt virus, ja laiva jäisi Tukholmaan seuraavaksi päiväksi tehoklooraukseen. Hän ilmoitti minulle, että koska olin ostanut risteilylipun, minua ei päästettäisi laivaan. "Enkä sinuna muutenkaan menisi tähän laivaan, voit sairastua".
Seurasi hetken verran tiukkaa sananvaihtoa minun ja virkailijan välillä. Sain kuulla, että reittimatkan ostaneet matkustajat sekä Ruotsista sinä aamuna saapuneet risteilymatkustajat kyllä pääsisivät laivaan. Ilmoitin, että ostan sitten vaikka uuden yhdensuuntaisen lipun jos minua ei päästettäisi risteilylipulla sisään, sillä minun oli päästävä Tukholmaan.
Virkailija kävi konsultoimassa kollegaansa, ja risteilylippuni suostuttiin lopulta vaihtamaan reittimatkaksi.
"Sinuna kuitenkin vielä harkitsisin, haluatko todella mennä tällä laivalla," virkailijat sanoivat. He painottivat, että pieni riski sairastumiselle oli olemassa. No, mä ottaisin sen riskin, totesin, ja painelin laivaan.
Sisällä laivassa sain sitten kuulla aivan toisenlaisen tilannekatsauksen. Ovella matkustajia tervehtinyt purseri katsoi minua aivan kummissaan, kun kysyin, mitä toimenpiteitä laivalla on tehty viruksen suhteen. Nyt sain kuulla, että "laivasta löytynyt virus" olikin tosiasiassa "hieman kohonnut arvo legionellabakteerin pitoisuudessa muutamissa paikoissa laivan vesijärjestelmässä". Purseri sanoi, ettei tilanne aiheuta mitään vaaraa matkustajille, ja että risteilymatkustajien matkat oli peruttu vain, koska laiva jäisi seuraavaksi vuorokaudeksi Tukholmaan vesijärjestelmän tehoklooraukseen.
Se siitä viruksesta.
Seuraavana aamuna menin tavalliseen tapaan kahville - ja tällä kertaa myös kananmuna-aamiaiselle - laivan kahvilaan. (Harmitti ihan vain periaatteen vuoksi, että olin unohtanut keittää aamiaiskananmunat valmiiksi kotona. Syön aamiaiseksi vain kananmunia, eikä huvita maksaa laivan hintoja.)
Siinä istuessani ja kallista kahvia (4€!!) juodessani tunsin yhtäkkiä, kuin jotain olisi hulahtanut. Se jotain tuntui tarkemmin sanottuna kuukautisilta. Taustatietona: minulla on äärimmäisen epäsäännölliset kuukautiset, ja oltuaan kokonaan poissa täydet kahdeksan vuotta kroonisen stressin takia, ne eivät palattuaan koskaan säännöllistyneet. Voi mennä puoli vuotta ilman pisaraakaan kuukautisia.
Edellisistä oli jälleen monta kuukautta. Nyt kuitenkin tunsin, että jotain hulahti. Ja voimalla.
Pistelin kananmunat nopeasti nassuun ja kiitin itseäni, että sentään käytän aina alushousunsuojaa, joka nyt varmasti saisi otettua ensikopin tilanteesta.
Samaan aikaan laiva lipui satamaan. Nyt vain kamat mukaan hytistä ja menoksi, olin tähtäämässä 10.30 lähtevään bussiin.
Hytissä kuitenkin hulahduksen seuraukset paljastuivat. En voinut uskoa silmiäni ja tuuriani - olin vieläpä valinnut tänä aamuna kaksista matkafarkuistani ne vaaleammat.
Kyllä, arvaatte mikä näky odotti. En mene yksityiskohtiin, mutta sanotaan näin, että siinä sai alkaa saman tien pyykille. Mietin, kuinka moni kanssamatkustaja oli ehtinyt todeta tragediani kipittäessäni hyttiäni kohti. No, oikeastaan en halunnut miettiä sitä.
Sen sijaan, että olisin päässyt rauhassa nousemaan bussiin kello 10.30, olin puolelta vielä taittelemassa märkiä farkkujani hytin roskiksesta hädissäni nappaamaan muovipussiin. Olin niin kierroksilla. Voiko näin tapahtua. Saisin pakata märät farkut ja alushousut ja matkustaa niiden kanssa Kreikkaan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja nyt pitäisi vielä saman tien lähteä etsimään jostain tamponeja.
Keräilin itseni ja tavarani ja seisoin pian laivan infotiskillä, jossa hätäni onneksi lievittyi - kohtelias virkailija-nuorukainen ojensi minulle ilmeenkään värähtämättä tamponipakkauksen. "Meillä on siteitäkin, kumpiako haluaisit?" "Tamponit, kiitos!"
Kello 11.05 istuin viimein bussissa. Jospa tämä tästä.
Saavuin Arlandaan.
Ahh, nyt saisi viimein rauhoittua, lennon lähtöön oli melkein neljä tuntia.
Ehdin kuitenkin vielä vetää yhden nolojen tilanteiden nainen -hetken, ennenkuin lopullinen zen-tila alkoi mahdollistua.
Minulla oli matkalaukussa vesipullossa punaviiniä. Miksi? Mulla oli lähtiessä kotona vajaa pullo punkkua, ja olin ajatellut, että otetaanpa se evääksi ja nautitaan (perinteisesti 🤪) vaikka laivan hytissä yömyssynä. Eipä sitten kuitenkaan punaviinit illalla maistuneet ja pullo oli unohtunut.
Menin Arlandalla ensimmäiseen näkemääni vessaan kaatamaan viinit viemäriin.
En tiedä oletteko te kohdanneet koskaan tällaista hanaa, mutta minä en (tätä ennen). Ruotsalaiset ovat viisaudessaan kehittäneet vesihanan, joka myös kuivaa - eli kun hana on laskenut vettä muutaman sekunnin, se käynnistää automaattisesti kuivaustoiminnon.
Ehdin laskea vain pienen tilkan viiniä viemäriin, kun kuivaustoiminto käynnistyi kaikella volyymillaan. Seuraus: viinit lensivät viemärin sijaan tuhansina pisaroina ympäriinsä joka suuntaan - myös mun päälle. Tämä oli niitä hetkiä kun mietin, miksi mun kaltaiset ihmiset ylipäänsä ovat päässeet matkustamaan.
Ovi kävi ja vessaan tuli muita. Pyyhin siinä vakavalla naamalla punaviiniä takistani ja naamastani. Olin valmis valumaan lattian läpi johonkin toiseen ulottuvuuteen.
Episodin jälkeen menin turvatarkastuksen läpi odottelemaan lennon lähtöä. NYT saisi rauhoittua.
Avasin läppärin ja tein työjuttuja, sekä vastailin sisareltani Kreikasta tuleviin viesteihin: "En löydä asunnosta kahvinkeitintä. Täällä ei ole mikään ruokakauppa auki. Mistä saan vegaanista ruokaa..?"
Olen tällä kertaa Kreikassa sisareni kanssa. Sisareni sai apurahan EU:n taideprojektiin Thessalonikissa, ja kuultuani tästä meikäläinen päätti pakata itsensä mukaan matkalle. Kaikki syyt lähteä Kreikkaan ovat hyviä syitä! :) Projektin vuoksi sisareni matkusti Kreikkaan jo vuorokautta aikaisemmin. Hän on käynyt Kreikassa vain kerran aikaisemmin 20 vuotta sitten eikä ole tottunut maan tapoihin. Seuraavan viikon jälkeen hän on varmasti enemmän kärryillä. :)
Itse läpikävin vielä yhden "koettelemuksen" lentokentällä. Jos sisarellani oli vaikeuksia löytää ruokaa Thessalonikissa, niin oli minullakin Arlandassa.
Olin ajatellut syödä tukevan lounaan ennen lentokoneeseen menoa. Tämä sattuikin sitten olemaan sellainen terminaali, jossa oli tasan kaksi ruokapaikkaa, kummatkin kahviloita. Tarjolla oleva ruoka: pizzaa, pastaa ja voileipiä. Kaksi valmiiksi kartonkeihin pakattua salaattiakin löytyi - toinen nuudeleilla, toinen kanalla. Fantastiskt.
Tavallisesti minulla ei ole ruokavalioni kanssa ongelmia missään, koska ihan kaikkialla saa yleensä vähintään salaattia - ja sellaista salaattia, jossa ei ole lihaa tai pastaa. Ei täällä. Ainoaksi vaihtoehdokseni jäi ostaa katkarapuvoileipä ja syödä siitä pelkät täytteet.
Lento sentään lähti ajoissa ja oli kerrankin täysin turbulenssiton. 🙏🏻 Sekä nopea. Meillä oli myötätuulta ja lento Tukholmasta Thessalonikiin kesti alle kolme tuntia.
Bussiinkin löysin vaivatta. Thessalonikin kenttä, vaikka onkin Kreikan toiseksi suurin, on todella kompakti Ateenaan verrattuna ja navigoiminen on helppoa.
Istuin pian bussissa matkalla Thessalonikin keskustaan. Olin varmistanut kuljettajalta, että bussi menee Aristoteleen aukiolle, jossa minun oli määrä jäädä pois. Kyllä, bussi menee sinne. Olin tallentanut kuvan pysäkkilistauksestakin varmuuden vuoksi. Uudessa kaupungissa ja vieläpä pimeällä on aina vähän jännittävää löytää bussilla oikeaan paikkaan, pysäkit kun harvoin näkyvät bussissa elektronisella taululla. Ei täälläkään.
Pysäkit sentään kuulutettiin kreikaksi ja kuuntelin niitä korvat höröllä seuraten pysäkkilistausta.
Bussin saavuttua keskustaan tapahtui kuitenkin seuraava (ja toivon mukaan viimeinen outo) välikohtaus tällä matkalla.
Aivan yllättäen kuski pysäytti bussin kadun reunaan ja sanoi kreikaksi jotain, minkä saatoin tulkita tarkoittavan: "Kaikki ulos bussista". Alkoi hirveä mekastus kun matkustajat yrittivät saada selitystä äkkipysähdykselle, mutta jos kuski sellaisen antoikin, se ei näyttänyt monia tyydyttävän. Osa matkustajista oli suorastaan vihaisia ja pari amerikkalaisturistia kyseli ihmeissään, miten he nyt pääsisivät paikkaan X jonne olivat menossa. Kuski totesi heille vain tylysti: "You go out and walk". "Which direction?" amerikkalainen kysyi hämillään. Ei vastausta. Go out and walk.
Itse olin onneksi konkreettisesti kartalla kiitos Google Mapsin, ja näin olevani noin viiden korttelin päässä Aristoteleen aukiosta. Sitten vain kävelemään. Matka taittui mukavasti Thessalonikin pääkatuihin kuuluvaa rantabulevardia pitkin. Vaikka oli sunnuntai-ilta, kadut ja ravintolat olivat täynnä elämää. Bongailin joulukoristeitakin ikkunoissa sekä ravintoloiden somistuksessa :)
Kello 21.45 kohtasin viimein sisareni asuntomme edustalla.
*
Lähdimme saman tien etsimään illallispaikkaa, ja löysimme lopulta todella mukavan vegaaniravintolan vain parin korttelin päässä Aristoteleen aukiolta. (Sisareni on vegaani.) Ravintolan tarjoilija osoittautui Suomi-faniksi - ja hiihdon harrastajaksi - ja kertoi haaveilevansa matkasta Leville. ☺️
Kun palasimme kämpille, muistin farkut.
Samperi.
Otin ne esiin.
Täällä ne nyt roikkuvat ja kuivuvat edelleen.
Sen pituinen se tarina.
34 comments on “Esteinen matka Thessalonikiin”
Ai kauheeta. Jospa kommelluksia ei tulisi enempää :D
Fingers crossed!
Todella viihdyttävää lukemista 😁👍
Ihanaa lomaa!
Kiitos kukkis 😁
Siis ei voi olla totta, miten monta mutkaa voi olla matkalla Kreikkaan! Kirjoitat kyllä niin hyvin ja osuvasti, että tässä pääsi tosissaan tunnelmaan kiinni. Ja anteeksi, mutta ”Tämä oli niitä hetkiä kun mietin, miksi mun kaltaiset ihmiset ylipäänsä ovat päässeet matkustamaan.” kohdalla nauroin ääneen. Kuvauksesi tilanteesta oli niin elävä.
Kyllä tää naurattaa itseäkin näin jälkikäteen... 😂 Mutta sillä hetkellä oli vilpittömästi tunne, että nyt en enää jaksa omaa seuraani tällä matkalla kun ihan kaikki menee päin ****... 🤣
Huh huh mikä alku reissulle. Tuli mieleen omat kommmellukset nuoruuden reissuilta. Jouduin kerran satunnaistarkastukseen lentokentällä joskus ysärillä. Ei siinä mitään. Hirveä härdelli alkoi kuitenkin siitä, kun tulli löysi matkatavaroideni joukkoon jääneen PILAILUTUPAKAN, joka pölläyttää jauhoa savun sijaan kun sitä imaisee. Pääsin pikapikaa kaa ihan omaan huoneeseen kuulusteluun ja täydelliseen ruumiintarkastukseen. Ja täydellisellä tarkoitan, että housut alas ja naispoliisi kurkkasi pakaravakoonkin. He tuntui olevan varmoja, että jauho oli huumetta, vaikka kovasti yritän selittää, että kyseessä on "joke". Heitä ei kiinnostanut. Sitten pääsin pois ilman anteeksipyyntöjä, kun tuli tulos, että ei mitään huumetta ollut siinä röökissä. Ah, boheemia nuoruutta... Opetus, että ei pilailuvälineitä tulliin :-(
Jäin vain miettimään, miten sun matkatavaroissa oli tällainen... 🤣😂
Ei mutta kaamea kokemus tuo kuulustelu, siinä on mennyt kyllä kaikki yksityisyys ja omat rajat... ai kamala.... (Ja toki käsitän, miksi ruumiintarkastuksen kuuluukin olla tällainen, mutta silloin kun se osuu odottamatta syyttömälle... tuohan voi olla jollekulle ihan traumaattinen kokemus...)
Huhhuh, kaikkea sitä voikin sattua.
Hurjat (kurjat!) seikkailut- niin kamalia kuin ne tapahtumahetkellä ovatkin- jättävät usein kerrottavaksi ne hauskimmat tarinat! Mukavaa ja "tapahtumaköyhää" (lue: katastrofivapaata) lomaa!!
Näinhän se taitaa olla, itseäkin nuo sattumukset jo naurattavat, kun oon saanut runsaan vuorokauden verran etäisyyttä.. :D (Vaikka sen hulahduksen hetken kyllä mielelläni peruuttaisin kokonaan... Onnekseni olin menossa kentälle kerrankin todella ajoissa ja pystyin ryhtymään pyykkäystoimenpiteisiin - normaalisti menen kaikkialle aina niin viime tingassa, että "normaalioloissa" olisin todennäköisesti myöhästynyt lennolta tuon operaation takia.... 😬)
Kuivaavaan hanaan olen törmännyt ensimmäisen kerran Nurmeksessa ABC-huoltoasemalla 😀
Melkoinen reissu sinulla on kyllä ollut!
Joku kertoi että Tampereellakin näitä on..! 😀 Itse en ole onnistunut törmäämään (ja ehkä hyvä niin...)
Huh..!
Sanni-kulta: iäkkään naisen neuvo - AINA jokin kuukautissuoja mukana varalta! You never know..!!
No näinhän sen pitäisi mennä, olet ihan oikeassa. 🙈
Harvoin kyllä noin paljon vastoinkäymisiä osuu yhdelle reissulle, mutta niistä jää loppujen lopuksi hauskat muistot!
Pystyin kuvittelemaan itseni noihin tilanteisiin, koska samanlaista on itsellekin sattunut... Joihinkin olen jo alkanut varautua etukäteen eli vaihtoaikaa riittävästi ja laukkuun tarpeeksi kaikkia tykötarpeita, että "selviän" mahdollisimman monissa odottamattomissa tilanteissa...
Usein myös katson joitakin juttuja etukäteen netistä ja joskus tulee mieleen miten reissaaminen oikein onnistui silloin nuorena, kun nettiin pääsi reissussa vain nettikahvilassa tai hostellin yhteiskoneella ☺️
Joo, tässäkin tapauksessa olisi paremmalla etukäteisvarautumisella (kuukautissuoja, eväät lentokentälle) selvinnyt paremmalla mielellä.
Raitiovaunujen (tai muunkaan liikenteen, joka kulki mielenilmauksen reitillä) jumiutumisesta ei ollut tietoa HSL:n sivulla tai applikaatiossa, mikä oli todella kummaa, sillä yleensä tällaiset ennalta tiedossa olevat liikenteeseen vaikuttavat seikat näkyvät sovelluksissa. Tällä kertaa ei, ja itsekin ihan tyytyväisenä ostin sovelluksen kautta lipun. Sinne meni nekin eurot turhaan.
Nojoo, tätä tulee kieltämättä itsekin usein mietittyä..! Tai sitä, että olen reissannut jo ennen kuin käytin nettiä lainkaan - esim. interraililla aikataulut katsottiin paperisesta aikataulupumaskasta! 😀 Netti oli tuolloin toki jo olemassa mutta en tiedä, olivatko aikataulut siihen aikaan vielä on-line.
Huh huh, nauroin ja olin vuoroin kauhuissani, "mitä seuraavaksi", kun luin tarinaasi. Itsellekin on sattunut kaikenlaista vuosien mittaan, vaikka suunnittelen kaikki reissut aina tosi tarkkaan, mutta nuo yllättävät jutut :D
Mutta ihanaa reissua, ilolla odotan juttuja, Thessaloniki oli paikka, mihin mulla oli tarkoitus lähteä harjoitteluun, kun viimeksi opiskelin, mutta tuli korona ja se jäi. Kiva "nähdä" se nyt sun silmin!
Kiitos Merja! 🙂 Thessaloniki on mukava kaupunki! ☺️
Voi luoja... Olisikohan parasta pysyä kotona... 😅
Sekin mahdollisuus on tietysti... 😅
Otan osaa, olipa hurja alku reissulle. Mutta loistavan rullaavasti kerrottu, uppouduin tarinaan täysin ja nautin lukutuokiosta suunnattomasti. Kiva kun on taas vaihteeksi matkajuttuja, maistuu näin synkän harmaana marraskuun päivänä.
Ihanaa lomaa ja hyviä kelejä!
Kiitos jil! 🙂
Aivan mieletön seikkailu.
Vaikka miten dramaattista se sinulle olikin, oli pakko nauraa ääneen kun kommellus toisensa jälkeen tapahtui.
Viihdettä!
Itsekin paljon seikkailuja eläneenä tiedän, että sillä hetkellä se on kamalinta, mutta jälkeenpäin voi nauraa.
Osaat kirjoittaa mukaansatempaavasti. On ilo seurata blogiasi.
Kreikka-aiheet ovat lemppareitani. Itsekin Kreikkaan ihastunut.
Oletko koskaan miettinyt kirjan kirjoittamista?
Ei meikeistä vaan matkoistasi, kokemuksistasi, Kreikan tuntemuksestasi?
Uskon, että sinulla olisi ainutlaatuista annettavaa. Myös kirjoitat hyvin.
Laitapa mietintämyssyyn.
Innolla odotellaan lisää päivitystä sieltä pohjois-Kreikasta!
Kiitos Minnie. 🥰
Kyllä se on joskus käynyt mielessä ja tätä minulle ehdotellaan aika ajoin (mistä olen erittäin otettu 🥹), mutta en usko, että olen kirjan kirjoittajatyyppiä. En näe itseäni pystymässä keskittymään niin pitkään projektiin. (🙈) Mutta kuka tietää, jos sellainen aika ja keskittymiskyky löytyy vaikka eläkeiässä... ☺️
Uskon vakaasti, että voisit vielä kirjankin julkaista.
Yksi idea on koota tekstejä blogiteksteistäsi. Ehkä jopa
sellaisenaan, tai niistä muokaten.
Siinä olisi jo hyvä runko. Alkajaisiksi.
Anna ajatuksen hiljalleen kehittyä mielessäsi. Mihinkään ei ole kiire!
Nauti reissustasi!
Kiitos Minnie ❤️ Tällainen palaute todella lämmittää ja koskettaa. Itse en osaa nähdä tekstejäni muiden perspektiivistä ja ilahduttaa totta kai kuulla, että ne tuovat muille tämän tason iloa ja viihdykettä. 🙏🏻
Voi hyvät hyssykät, Sanni! Niin karmea kokemus kuin Tessalonikiin pääsysi olikin, nauroin juttua lukiessa monta kertaa ääneen. Toivottavasti jatko itse kaupungissa sujuu jouhevammin - ja paluu sitten ajallaan. Kreikka-kirjastasi muuten saattaisi todella tulla lukuelämys tyyliin "ei voi jättää kesken". Kirjoitat mukaansatempaavasti, havainnollisesti ja värikkäästi, ja myös sopivan puheenomaisesti. Lukiessa voi melkein kuulla sinun kertovan näitä juttujasi. Mukavia päiviä sinulle ja siskollesi siellä Kreikan "perukoilla"!
Kiitos May ❤️
Rakastan sinun Kreikkapostauksiasi. Jatkoa odotellen <3
Kiitos Sofia 🙏🏻 ☺️
Oi että mikä koettelemusten reissu, mutta sitä oli hyvin viihdyttävää lukea!
Itsellänikin käy yleensä siten, että kun jokin yksi asia vastustaa, niin toinenkin heti perään. Tosin matkakertomuksia minulla ei niinkään ole takataskussa, kun en varsinaisesti juuri koskaan matkusta mihinkään muualle kuin pakollisiin juttuihin.
Loppumatka olikin sitten hyvin rauhallinen 🙂
Hyvä niin. :)
Tuo Patykan seerumi on yllättävän vahva tuoksultaan. Ja tuntuu iholla enemmän kuin Novexpert.
Patykan tuotteissa on suhteellisen vahvat tuoksut. Ja samaa mieltä, että Patykan seerumi tuntuu iholla enemmän kuin Novexpert - mutta hyvällä tavalla. Mun iholle se jättää kosteutetumman tunteen.